Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Onko jälleensyntyminen totta?

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 1 -

Synnymmekö tänne uudelleen ja uudelleen?

Jälleensyntymisopista löytyy monia loogisia epäjohdonmukaisuuksia ja kysymysmerkkejä. Sama pätee myös jälleensyntymisestä tehtyyn tutkimukseen, jota on suoritettu hypnoosin ja spontaanien mielenpalautumien kautta. Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

Miksi emme muista? Ensimmäinen ja aiheellinen kysymys entisten elämien suhteen on, miksi emme muista niistä mitään? Jos meillä todella on takanamme menneiden elämien ketju, eikö voisi odottaa, että muistaisimme niistä monia tapahtumia - liittyen perhe-elämään, koulunkäyntiin, asuinpaikkoihin, työpaikkoihin ja vanhuuteenkin. Miksi emme kuitenkaan muista näitä asioita, vaikka meidän on helppo muistaa tästä elämästä satoja, jopa tuhansia tapahtumia? Eikö muistamattomuutemme ole selvä todiste siitä, ettei menneitä elämiä ole koskaan ollutkaan?

   Jos sinä olet Uuden aikakauden liikkeen jäsen ja uskot jälleensyntymiseen, tulisi sinun sentähden kysyä itseltäsi, miksi et normaalitilassa muista näistä menneistä elämistä mitään. Ota huomioon myös, että useat jälleensyntymisopin kannattajat kieltävät sen mahdollisuuden, että voisimmekaan muistaa niistä. Jopa H.B. Blavatsky, teosofisen seuran perustaja, ja henkilö, joka ehkä eniten teki jälleensyntymisoppia tunnetuksi länsimaissa 1800-luvulla, on sanonut muistamattomuudestamme tällä alueella:

"Voidaan kenties sanoa, ettei kuolevaisen ihmisen elämässä ole mitään sellaista sielun eikä ruumiinkaan kärsimystä, joka ei olisi suoranaista hedelmää ja seurausta jostakin edellisessä olomuodossa tehdystä synnistä. Mutta toisaalta hänen nykyiseen elämäänsä ei sisälly siitä muiston häivääkään." (1)

Väestönkasvu. Toinen ongelma jälleensyntymisessä on väestönkasvu. Jos jälleensyntyminen pitäisi paikkansa ja joku saavuttaisi aina välillä mokshan, irtautumisen kiertokulusta, pitäisi väkimäärän maapallolla samalla vähetä - tai ainakaan se ei voisi yhtään kasvaa. Ihmisiä pitäisi nyt olla paljon vähemmän maan päällä kuin joskus aikaisemmin menneisyydessä.

   Miksi asia on kuitenkin päinvastoin? Kun väestönmäärän pitäisi koko ajan vähetä irtautumisten takia, on se koko ajan lisääntymässä niin, että ihmisiä on nyt n. 10 kertaa enemmän kuin 500 vuotta sitten ja n. 30 kertaa enemmän kuin 2000 vuotta sitten. Maapallolla on juuri nyt enemmän ihmisiä kuin koskaan ja heidän määränsä on koko ajan lisääntynyt vuosisatojen aikana (Todellisuudessa ei tarvitse mennä kuin joidenkin vuosituhansien taakse - käyttäen perusteena nykyistä väestökasvua - niin tulee vastaan nollapiste, jolloin ei voinut edes olla ihmisiä. Vrt. 1 Moos 1:28: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa... "). Väkiluvun kasvu onkin varsinainen ongelma jälleensyntymisen kannalta - varsinkin jos jotkut ansiokkaat sielut samanaikaisesti irtautuvat kiertokulusta. Se ei todista jälleensyntymisen puolesta, vaan puhuu sitä vastaan.

Itämainen ja länsimainen jälleensyntyminen. Eräs piirre, joka on ominainen itämaiselle jälleensyntymiskäsitykselle, on, että ihminen voi ruumiillistua eläimeksi tai jopa kasviksi. Kun länsimaissa oletetaan ihmisen pysyvän koko ajan ihmisenä, käsittää vanhempi ja alkuperäisempi aasialaiskäsitys kaikki elämänmuodot; siksi sitä kutsutaankin sielunvaellukseksi. Olavi Vuori (s. 82, Hyvät henget ja pahat) on selostanut kiinalaista kansanuskontoa:

Kiinalainen kansanuskonto sisältää käsityksen jälleensyntymisestä. Kuljettuaan kaikkien tuomioistuinten läpi sielu syntyy uudelleen maailmaan. Missä muodossa hän syntyy, riippuu hänen edellisestä elämästään. Se, joka on kohdellut kotieläimiä huonosti, syntyy kotieläimenä. Tästä johtuen uskonnollinen kiinalainen ei missään tapauksessa tapa eläintä. Laotse jo neuvoi: "Ole ystävällinen eläimelle. Se saattaa olla sinun esi-isäsi."

Saatamme siksi kysyä, miksi länsimaissa ei ole juuri tuotu tätä puolta esille? Hyvin harvoin tai jos koskaan saamme lukea siitä, että joku on ollut edellisessä elämässään esim. kala tai jopa bakteeri, ja joka sitten muistelisi entistä elämäänsä (Toinen kysymys tietysti on, että jos olemme olleet bakteereita tai jopa puita edellisten elämien aikana, mitä olemme voineet silloin oppia? Varmastikaan bakteereilla ja puilla ei ole juuri mitään ymmärrystä.). Monet ovat kyllä uskoneet olleensa aiemmin kuninkaita tai muita merkkihenkilöitä, mutta reinkarnaatiotutkimuksissa emme juuri kuule jonkun varhaisemmista oleskeluista eläimenä - tällaiset kertomukset yleensä puuttuvat kokonaan.

   Mistä johtuu näin suuri ristiriita länsimaisen ja itämaisen käsityksen välillä? Eikö se ole eräs todiste siitä, ettei ihmisillä ole mitään konkreettista tietoa tältä alueelta, vaan se perustuu enemmänkin heidän uskomuksiinsa - uskomuksiin, joita on vaikea todistaa todeksi.

Jälleensyntymien väliaika. Jos pysytellään erilaisissa jälleensyntymiskäsityksissä, on sellainen myös erilainen jälleensyntymien väli, toisessa maailmassa vietetty väliaika. Käsitykset eivät tälläkään alueella ole yhteneväisiä, vaan ne vaihtelevat hyvin paljon kulttuurin tai jonkin yhdistykseen kuulumisen mukaan. Esim. seuraavanlaisia aikamääriä on saatu toisessa maailmassa vietetylle väliajalle:

• Lähi-Idän druusiyhteisössä uskotaan välittömään uudestisyntymiseen. Siellä ei ole lainkaan väliaikaa.

• Ruusuristiläisyydessä jälleensyntymisen odotetaan tapahtuvan joka 144. vuosi.

• Antroposofiassa uskotaan jälleensyntymiseen 800 vuoden välein.

• Reinkarnaatiotutkijat ovat arvioineet väliajaksi yleensä 5-60 vuotta.

Hyvä kysymys on, mikä näistä käsityksistä ja uskomuksista on oikea, vai onko mikään oikea? Eivätkö nämä ristiriitaisuudet todista, että henkilöillä ei sittenkään ole mitään konkreettista faktatietoa asioista, vaan kyse on jokaisen omista, ehkä valheellisistakin uskomuksista. Ehkäpä näitä väliaikoja ei koskaan ole ollut kuten ei entisiä elämiäkään?

   Toinen vakavampi ongelma liittyen väliaikoihin on se, että jos olemme olleet toisessa maailmassa kymmeniä tai satoja vuosia ja jopa useita kertoja, miksi väliajalta ei ole jäänyt muistoja mieleemme? Miksi olemme jälleen niin muistamattomia hengen maailmassa vietetyistä väliajoista kuten entisistä elämistä? Jotkut ovat tarjonneet ongelmaan eli muistamattomuuteemme selitykseksi sitä, että muistimme olisi pyyhitty pois. Mutta jos muistimme on pyyhitty pois, mitkä sitten ovat jälleensyntymisen puolesta puhuvat asiat? Jos emme muista entisistä elämistä ja väliajoista mitään, jäävät todisteet jälleensyntymisen puolesta silloin laihoiksi.

Yhteys rajan taakse ja jälleensyntyminen. On tavallista, että monet Uuden aikakauden liikkeen jäsenet, jotka uskovat jälleensyntymiseen, uskovat myös saavansa viestejä kuolleilta hengiltä. He uskovat, että voivat olla yhteydessä jo poismenneisiin, vaikka he samanaikaisesti pitävät jälleensyntymistä totena. Tämän yhteyden takia he ovat voineet järjestää erityisiä spiritismi-istuntoja, joissa ajatellaan saatavan viestejä jo rajan taakse siirtyneiltä henkilöiltä. Niinpä yksi tunnetuimpia meedioita, edesmennyt Leslie Flint, kanavoi sellaisia henkilöitä kuin Marilyn Monroe, Valentino, kuningatar Victoria, Mahatma Gandhi, Chopin, Shakespeare sekä muita Hollywoodin kuuluisuuksia ja merkkihenkilöitä.

   Se, mitä monet Uuden aikakauden liikkeen jäsenet eivät kuitenkaan ota huomioon, on, miten nämä kaksi asiaa, jälleensyntyminen ja yhteys rajan taakse, voivat olla samanaikaisesti voimassa. Jos yritetään laittaa ne yhteen, tulee siitä vain sekasotku. Sen huomaamme seuraavista esimerkeistä:

Keneen voidaan olla yhteydessä? Ensimmäinen pulma on siinä, keihin henkilöihin voimme todella saada yhteyden? Sillä jos jollakin henkilöllä on takanaan 10 eri ruumiillistumaa maan päällä, ja hän on juuri viimeisen kerran siirtynyt rajan taakse Matti-nimisenä henkilönä, niin mihin näistä kymmenestä henkilöstä voimme olla yhteydessä? Seuraava luettelo kuvaa asiaa. Siinä on esimerkinomaisesti laitettu aikajärjestykseen saman henkilön eri ruumiillistumat. Vain hänen nimensä vaihtuvat eri elämien aikana. Viimeinen hänen ruumiillistumansa maan päällä oli Matti nimeltään ja ensimmäinen Aapeli.

1. Aapeli                                         

2. Aukusti

3. Ilmari

4. Valtteri

5. Riku

6. Torsti

7. Usko                     

8. Otto

9. Taito

10. Matti

Ongelmana on, että kun nämä kymmenen henkilöä ovat todellisuudessa vain yksi persoona, niin voimmeko silloin olla yhteydessä kaikkiin kymmeneen henkilöön vai ainoastaan viimeisenä maan päällä eläneeseen Mattiin? Vai esittääkö yksi ja sama henkilö rajan takana eri rooleja sen mukaan kuin on tarpeen, niin että hän välillä on Matti, välillä Aapeli, välillä Torsti tai joku muu? Merkillistä kyllä, ne, jotka uskovat olevansa yhteydessä rajan taakse, eivät yleensä törmää tällaisiin ongelmiin. He uskovat aina olevansa yhteydessä toivomiinsa henkilöihin. Tämän esimerkin valossa se kuitenkin on kyseenalaista.

Entä jos henkilö on jälleensyntynyt maan päälle? Jos jatkamme edellisestä esimerkistä, voimme ajatella, että sama persoona, jolla on takanaan kymmenen ruumiillistumaa, jälleensyntyykin nyt maan päälle aivan uutena henkilönä; saaden nimekseen esim. Kari. Hän on siis saman persoonan yhdestoista ruumiillistuma maan päällä.

   Ongelma tällaisessa tapauksessa onkin siinä, että jos nyt yritetään saada yhteys rajan taakse johonkin edellisestä kymmenestä henkilöstä (Aapeli, Aukusti... Matti.), miten se voi onnistua, koska kyseinen persoona, jolla on takanaan nämä ruumiillistumat, on parhaillaan maan päällä? Edellä mainittu Leslie Flint uskoi olevansa yhteydessä mm. Marilyn Monroeen sekä muihin kuuluisuuksiin, mutta jos nämä olivatkin jo parhaillaan jälleensyntyneinä maan päälle, miten yhteys on silloin voinut toteutua? Eikö sen olisi pitänyt olla mahdotonta tämän valossa? Tai olisihan se siinä tapauksessa voinut onnistua, jos Leslie Flint olisi tavannut nämä henkilöt maan päällä uusissa ruumiillistumissaan. Kohtaamme melkoisia ongelmia, jos yritetään soveltaa näitä kahta asiaa keskenään.

Voiko saada yhteyden itseensä? Eteen voisi tulla myös sellainen tilanne, jossa Kari, yhdestoista ruumiillistuma, yrittäisi saada yhteyden rajan taakse johonkin edellisistä henkilöitymistään. On tosiaan mahdollista, että hän voisi yrittää yhteyttä johonkin edellisistä henkilöitymistään tai vaikka kaikkiin kymmeneen samanaikaisesti. Kysymys on siitä, miten se voisi onnistua, koska sama henkilö itse on parhaillaan maan päällä eikä rajan takana. Tässä olisi ilmeinen kahden paikan ongelma. Miten sama henkilö voi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti? Voidaan ymmärtää, ettei se varmastikaan onnistuisi.

Miksi ihmisiä on yhä edelleen kiertokulussa? Jälleensyntymiseen liittyy se ajatus, että olemme jatkuvassa kehityksen kiertokulussa, ja että karman laki palkitsee ja rankaisee meitä aina sen mukaan, miten olemme eläneet edellisessä elämässämme. Sivistyksen ja hyvyyden pitäisi lisääntyä maailmassa jatkuvasti sitä mukaa kuin kehitymme.

   Mutta juuri tässä on ongelma jällensyntymisen kannalta. Maailma ei suinkaan aina ole menemässä parempaan suuntaan vaan pahempaan (Tai kuten Paavali sanoi: "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia... , 2 Tim 3:1,2). Rikollisuus ei suinkaan ole vähenemässä, vaan on lisääntymään päin. Ennen ei maaseudulla tarvinnut aina lukita oviakaan tai käyttää varashälyttimiä murtovarkaiden pelossa, mutta nykyään niitä käytetään. Samoin viimeisen vuosisadan aikana on käyty kaksi kaikkein tuhoisinta sotaa ihmiskunnan historiassa ja surmattu miljoonia ihmisiä. Jos kehitystä on tällä alueella tapahtunut, täytyy sen korkeintaan koskea aseita ja teknologiaa, ei ihmisiä.

   Toisaalta, jos ruumiillistumia on takana jo tuhansia, eikö kaikkien vääryyksien olisi pitänyt tänä aikana jo loppua? Jos huono karma sairauksineen, köyhyyksineen tai muine kärsimyksineen on seurausta itse tehdyistä vääryyksistä edellisissä elämissä, eikö jokaisen olisi jo pitänyt oppia tekojensa seurauksista tuhansien ruumiillistumien aikana? Miksi me kuitenkin yhä edelleen olemme "kiertokulussa" ja miksi kehityksessä ei ole päästy sen pidemmälle, jos jokaisella on takanaan jo lukemattomia kokemuksia oppia tekojensa seurauksista? Tässä on ilmeinen ristiriita näiden kahden asian välillä, ja se on yksi voimakkaimmista asioista, joka puhuu jälleensyntymistä vastaan.

Elämämme maan päällä ja rajan takana. Varsinkin länsimaiseen jälleensyntymiskäsitykseen kuuluu se ajatus, että käymme aina välillä rajan takana viettämässä väliaikaa kuolemamme jälkeen. Yleensä myös, kun on kyseessä kuolemanjälkeinen ja rajantakainen elämä, kuvataan sitä länsimaissa harmonian, rauhan ja rakkauden ilmapiirin täyttämäksi. Esim. Rauni-Leena Luukasen tunnetussa kirjassa "Kuolemaa ei ole" tämä käsitys käy hyvin selville. Seuraava lainaus on kirjan loppuosasta (s. 209, 221), jossa kirjoittajan oletettu "isoäiti" (voimme ymmärtää, että kysymyksessä on todellisuudessa valheen henki, joka esiintyy kirjoittajan isoäitinä) välittää sanoman rajan takaa automaattikirjoituksen kautta. Siitä tulee esille käsitys rajantakaisesta elämästä, jota sitten verrataan maan päällä olevaan rakkaudettomaan ja kylmään ympäristöön:

   ... Rakkaus liittää ihmiset yhteen. Sanoja, eleitä ja selityksiä ei tarvita. Fyysistä rakkautta täällä ei ole. Kaikki rakkaus on henkistä. Ihmiset rakastavat toisiaan samalla tavalla, ovatpa miehiä, naisia tai lapsia. Samanlaistahan on todellinen rakkaus maan päälläkin, se saa vain ruumiin kahleiden vuoksi erilaisia ilmenemismuotoja.

   Maan päällä ihmiset elävät rakkaudettomassa ja kylmässä ympäristössä. Maan päällä ihminen kuitenkin oppii, ja maan päälle ihmisen tulee yhä uudelleen palata oppimaan kaikkinaisen rakkauden läksyä, oppimaan ja käyttäytymään kehityksensä mukaisesti, lähimmäisiään palvellen ja rakastaen.

   ... Maan päällä ei voida kuvitella, millaista rakkaus ja kauneus on toisessa todellisuudessa. Tänne tullessaan ihmiset hämmästyvät värejä ja rauhaa ja kauneutta, jota ei voi maallisin sanoin kuvata.

Voidaan kuitenkin kysyä, että jos rajan takana olevien kaikkien ihmisten elämä on edellä kuvatun kaltaista (Kokevatko katumattomat vääryydentekijät, jotka ovat kiduttaneet muita tai esim. Hitler, joka oli syypää miljoonien ihmisten kuolemaan, tällä hetkellä samoin?), miksi sama ilmapiiri ei vallitse täällä maan päällä? Sillä jos kaikki olemme aiemmin olleet rajan takana, jossa kaikki on ollut toisin, miksi sama ei toteudu yhtä hyvin täällä maan päällä? Senhän ei pitäisi olla mikään ongelma, koska kyseessä ovat samat henkilöt sekä siellä että täällä - vain asuinpaikka on välillä vaihtunut. 

   Tämä onkin jälleen eräs jälleensyntymiseen liittyvä ongelma; miksi samat ihmiset elävät näissä kahdessa paikassa aivan eri tavoin; he elävät vuorotellen hyvin ja huonosti, riippuen asuinpaikasta. Se on aivan yhtä suuri ongelma kuin se, että emme edes muista mitään väliajoista kuten emme edellisistä elämistäkään.

Miksi syntyä maan päälle, jos ei ole pakko? Erityisesti länsimaissa on paljon sellaista opetusta, että kuolemanjälkeinen elämä on iloa, rauhaa sekä vapautta kaikista materian kahleista (tähänhän viitattiin jo edellisessä kappaleessa), ja toiseksi, että voimme aina itse päättää ja valita, milloin jälleensynnymme maan päälle, erityisesti "henkisen kasvumme takia". Esim. kirjasta "Mitä on New Age" (Kati Ojala, s. 22) tulee tämä jälkimmäinen käsitys esille, eli että me voimme itse valita jopa olosuhteemme, kun synnymme jälleen maalliseen elämään.

... Myös niiden vuoksi me tietyn ajan kuluttua jätämme astraalin ja palaamme takaisin alemmalle värähtelytasolle, fyysiseen materiaan, uuteen inkarnaatioon. Sitä ennen kuitenkin valitsemme tulevan elämämme puitteet, samoin kuin ajanjakson.

   ...  Me valitsemme vanhempamme, tuttavamme, läheisemme...

Voidaan kuitenkin kysyä, että jos kuolemanjälkeinen elämä on iloa ja rauhaa, miksi kukaan enää viitsisi jälleensyntyä maan päälle? Jos varsinkin tietäisimme, että kärsimys on odotettavissa huonon karman takia (esim. Hitler tai monet pahantekijät), ei kai kukaan viitsisi silloin jälleensyntyä maan päälle. Mieluumminhan me jäisimme silloin viettämään "mukavia päiviä" rajan taakse - itsekkyytemme tuntien - emmekä tulisi tänne. Maa jäisi varmasti hyvin autioksi nykyisen väkirunsauden sijasta.

   Kyseenalaista on myös se, että jälleensyntyisimme tänne henkisen kasvumme takia. Tämä syy on kyseenalainen, koska ehkä 90 % ihmisistä ei koskaan ajattele asiaa. Jos se olisi tärkein syy jälleen-syntymiseemme, niin varmasti se olisi jokaisen ihmisen mielessä jo alusta alkaen, mutta niin ei suinkaan ole.

   Eräs ongelma, joka tulee esille nimenomaan länsimaisessa käsityksessä jälleensyntymisestä, on myös se, ettei se pidä yhtä alkuperäisemmän, aasialaiskäsityksen kanssa. Sillä kun idässä on tavoitteena irtautua kiertokulusta eli jälleensyntymisen kierteestä, niin miksi he enää edes jälleensyntyisivät maan päälle, jos olisivat jo saavuttaneet tavoitteensa? He olisivat saavuttaneet tavoitteensa yksinkertaisesti sitä kautta, että voisivat itse päättää olla enää syntymättä maan päälle. Siellä, Idässä, ei kuitenkaan uskota tällaiseen mahdollisuuteen. Tämä käsitys onkin yksi niistä ristiriitaisuuksista, joita esiintyy jälleensyntymisopin ympärillä.

Miten karman laki toimii? Yksi jälleensyntymisopin arvoituksista on karman laki. Tavallisen käsityksen mukaan sen pitäisi toimia siten, että se aina palkitsee ja rankaisee ihmistä sen mukaan, miten hän on elänyt entisessä ruumiillistumassaan. Jos ihminen on tehnyt pahoja tekoja tai ajatellut huonoja ajatuksia, on siitä negatiivinen seuraus; hyvät ajatukset ja teot tuottavat taas positiivisen seurauksen.

   Arvoitus kuitenkin on, miten mikään persoonaton laki voi toimia siten? Eihän mikään persoonaton voima tai laki voi ajatella, erottaa tekojen laatua tai edes muistaa mitään, mitä ihminen on tehnyt - aivan kuten maallinen lakikirjakaan ei voi toimia niin, vaan aina tarvitaan lain toimeenpanija, persoonallinen olen-to; pelkkä laki ei sitä tee.

   Persoonaton laki ei myöskään voi tehdä suunnitelmia tulevien elämiemme varalle tai määrätä, missä olosuhteissa tulemme syntymään ja elämään. Kyseiset toimet vaativat aina persoonaa, mitä karman laki ei suinkaan ole. Miten pelkkä laki voi toimia tällä tavalla?

   Toinen ongelma on, että jos karman laki palkitsee ja rankaisee meitä aina sen mukaan, miten olemme eläneet edellisissä elämissämme, niin miksi emme muista menneistä mitään - tämähän todettiin jo edellä? Jos meitä rangaistaan menneen elämämme perusteella, täytyyhän meidän tietää myös se, miksi meitä kohtaa se mikä kohtaa. Mitä perustetta on millään lailla, jos rankaisuperusteet eivät edes kunnolla ole selvillä? Tämä on eräs niistä arvoituksista, joita jälleensyntymisoppiin liittyy.

Miten alussa? Edellisissä kappaleissa on puhuttu huonosta karmasta, joka voi syntyä vain tässä elämässä maan päällä. On puhuttu siitä, että meidän uskotaan syntyvän yhä uudelleen ja uudelleen tänne ja että saamme uuden ruumiillistuman aina sen mukaan, miten ennen olemme eläneet. Yleensä ajatellaan, ainakin idässä, että edellisissä elämissä hankittu karma myös paljolti määrää kohtalomme ja osamme tässä elämässä. Huonon karmansa takia, joka on seurausta edellisistä elämistä, ihmiset pyrkivätkin siitä eroon, varsinkin idässä. Heillä on tavoitteena vapautua jälleensyntymisen kiertokulusta, niin ettei heidän tarvitsisi enää syntyä uudelleen maan päälle. Buddhan opettama 8-osainen tie on yksi niistä keinoista, joilla tarkoitukseen pyritään.

   Mutta eräs seikka, jota ei useinkaan oteta huomioon, on, että miten oli alussa? Miten oli alussa, kun kukaan ei vielä ollut elänyt maan päällä eikä huonoa karmaa edellisistä elämistä voinut vielä olla? Jossakinhan täytyy olla alku, jolloin ei ollut mitään ja jolloin kukaan ei vielä astellut tämän maan kamaralla.

   Hyvä kysymys onkin, mihin alkuhetki ajoittuu, koska esim. ihmiskunnan todennettu historia ei ulotu kuin n. 5000 vuoden taakse, jolloin tulivat samanaikaisesti esille maanviljelys, kirjoitustaito, keramiikan teko, rakennukset ja kaupungit (näin todella on!), eivätkä maapallo, elämä sen pinnalla ja aurinkokaan voi olla ikuisia - muutenhan auringon energiavarastot ja sitä kautta elämä maan päällä olisivat loppuneet jo ajat sitten.

   Eräs arvoitus onkin, miten huono karma on voinut syntyä? Miten se on voinut tulla maan päälle, koska meillä ei ole ollut edeltäviä elämiä, jossa olisimme voineet hankkia sitä? Yleensähän annetaan ymmärtää, että joudumme tämän elämän aikana niittämään sitä, mitä edellisissä elämissämme olemme kylväneet, mutta jos alussa ei ollut edeltäviä elämiä, ei kai asia silloin voi pitää paikkaansa? Itse asiassa se merkitsisi sitä, että jos meillä ei aluksi ollut huonoa karmaa edellisistä elämistä, olisimme silloin olleet jo valmiiksi täydellisiä, eikä meidän olisi tarvinnut edes joutua jälleensyntymisen kiertokulkuun. Miten siis kiertokulku - jos se pitää paikkansa - on voinut syntyä, koska vain huono karma menneistä elämistä saa sen aikaan ja pitää sitä yllä? Mikä on ollut sen alkuunpanija?

   Edellistä asiaa selittää seuraava kuvaus. Se koskettelee sitä seikkaa, miten kiertokulku saatetaan aloittaa ikään kuin keskeltä, mutta ei puututa itse alun ongelmaan. Kuvauksessa kirjoittaja keskustelee buddhalaismunkkien kanssa:

Istuin Pu-ör-anin budhalaisessa temppelissä seuranani joukko munkkeja. Keskustelu kääntyi kysymykseen: mistä on ihmisen henki kotoisin? - Eräs munkeista antoi minulle pitkän ja seikkaperäisen selityksen elämän suuresta kiertokulusta, joka lakkaamatta virtaa tuhansien ja miljoonien vuosien halki esiintyen yhä uusissa muodoissa ja kehittyen joko korkeammalle tai painuen alemmaksi riippuen kunkin yksilön tekojen laadusta. Kun tämä vastaus ei minua tyydyttänyt sielun alkuperää koskevassa kysymyksessä, eräs munkeista vastasi: "Sielu on tullut Budhan luota lännen taivaasta." Kun sitten kysyin: "Mistä Budha on tullut ja kuinka ihmishenki tulee hänen luotaan?" seurasi taas pitkä luento menneistä ja tulevista Budhista, jotka seuraavat toisiaan pitkän ajanjakson kuluttua loppumattomana kiertokulkuna. Kun tämäkään vastaus ei minua tyydyttänyt, sanoin heille: "Te lähdette keskeltä, ettekä alusta. Teillä on valmis Budha, joka syntyy maailmaan ja sitten teillä on toinen yhtä valmis Budha. Teillä on valmis ihminen, joka lähtee kiertokulkuaan loputtomiin aikoihin asti. Minä halusin saada selvän ja lyhyen vastauksen kysymykseen: mistä on ensimmäinen ihminen ja ensimmäinen Budha tullut? Mistä on tuo kehityksen suuri kiertokulku saanut alkunsa?"

  ... Kukaan munkeista ei vastannut, vaan kaikki vaikenivat. Hetken vaitiolon jälkeen lausuin: "Minä ilmoitan sen teille, vaikka ette kuulukaan samaan uskontoon kuin minä. Elämän alku on Jumala. Hän ei ole niin kuin teidän Budhanne, jotka loppumattomana sarjana seuraavat toisiaan kehityksen suuressa kiertokulussa, vaan Hän on iankaikkisesti sama ja muuttumaton. Hän on kaiken olevaisen alku, ja Hänestä on ihmishenki kotoisin." - En tiedä, lieneekö antamani vastaus heitä tyydyttänyt. Sainhan kuitenkin tilaisuuden puhua heille elämän suuresta alkulähteestä, elävästä Jumalasta, jonka olemassaolo yksinään kykenee ratkaisemaan kysymyksen elämän alkulähteestä ja maailmankaikkeuden synnystä. (2)