LUKU 1 -
Synnymmekö tänne uudelleen ja
uudelleen?
Mitä tulee
jälleensyntymisoppiin, löytyy tästä opista monia loogisia epäjohdonmukaisuuksia
ja kysymysmerkkejä. Sama pätee myös jälleensyntymisestä tehtyyn tutkimukseen,
jota on suoritettu hypnoosin ja spontaanien mielenpalautumien kautta. Katsomme
asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
Miksi emme muista? Ensimmäinen ja aiheellinen kysymys entisten elämien
suhteen on, miksi emme muista niistä mitään? Jos meillä todella on takanamme
menneiden elämien ketju, eikö voisi odottaa, että muistaisimme niistä monia
tapahtumia - liittyen perhe-elämään, koulunkäyntiin, asuinpaikkoihin,
työpaikkoihin ja vanhuuteenkin. Miksi emme kuitenkaan muista näitä asioita,
vaikka meidän on helppo muistaa tästä elämästä satoja, jopa tuhansia
tapahtumia? Eikö muistamattomuutemme ole selvä todiste siitä, ettei mitään
menneitä elämiä ole koskaan ollutkaan?
Jos sinä olet Uuden aikakauden liikkeen jäsen ja uskot
jälleensyntymiseen, tulisi sinun sentähden kysyä itseltäsi, miksi et
normaalitilassa muista näistä menneistä elämistä mitään. Ota huomioon myös,
että useat jälleensyntymisopin kannattajat kieltävät sen mahdollisuuden, että
voisimmekaan muistaa niistä. Jopa H.B. Blavatsky, teosofisen seuran perustaja,
ja henkilö, joka ehkä eniten teki jälleensyntymisoppia tunnetuksi länsimaissa
1800-luvulla, on sanonut muistamattomuudestamme tällä alueella:
"Voidaan kenties
sanoa, ettei kuolevaisen ihmisen elämässä ole mitään sellaista sielun eikä
ruumiinkaan kärsimystä, joka ei olisi suoranaista hedelmää ja seurausta
jostakin edellisessä olomuodossa tehdystä synnistä. Mutta toisaalta hänen
nykyiseen elämäänsä ei sisälly siitä muiston häivääkään." (1)
Väestönkasvu. Toinen ongelma jälleensyntymisessä on väestönkasvu.
Jos jälleensyntyminen pitäisi paikkansa ja joku saavuttaisi aina välillä
mokshan, irtautumisen kiertokulusta, pitäisi väkimäärän maapallolla samalla
vähetä - tai ainakaan se ei voisi yhtään kasvaa. Ihmisiä pitäisi nyt olla
paljon vähemmän maan päällä kuin joskus aikaisemmin menneisyydessä.
Miksi asia on kuitenkin päinvastoin? Sillä kun väestönmäärän
pitäisi koko ajan vähetä irtautumisten takia, on se koko ajan lisääntymässä
niin, että ihmisiä on nyt n. 10 kertaa enemmän kuin 500 vuotta sitten ja n. 30
kertaa enemmän kuin 2000 vuotta sitten. Maapallolla on juuri nyt enemmän
ihmisiä kuin koskaan ja heidän määränsä on koko ajan lisääntynyt vuosisatojen
aikana (Todellisuudessa ei tarvitse mennä kuin joidenkin vuosituhansien
taakse - käyttäen perusteena nykyistä väestökasvua - niin tulee vastaan
nollapiste, jolloin ei voinut edes olla ihmisiä. Vrt. 1 Moos 1:28: "Olkaa
hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa... "). Väkiluvun kasvu
onkin varsinainen ongelma jälleensyntymisen kannalta - varsinkin jos jotkut
ansiokkaat sielut samanaikaisesti irtautuvat kiertokulusta. Se ei ainakaan
todista jälleensyntymisen puolesta, vaan puhuu sitä vastaan.
Itämainen ja
länsimainen jälleensyntyminen. Eräs
piirre, joka on ominainen itämaiselle jälleensyntymiskäsitykselle, on, että
ihminen voi ruumiillistua eläimeksi tai jopa kasviksi. Kun länsimaissa
oletetaan ihmisen pysyvän koko ajan ihmisenä, käsittää vanhempi ja
alkuperäisempi aasialaiskäsitys kaikki elämänmuodot; siksi sitä kutsutaankin
sielunvaellukseksi. Olavi Vuori (s. 82, Hyvät henget ja pahat) on selostanut
kiinalaista kansanuskontoa:
Kiinalainen
kansanuskonto sisältää käsityksen jälleensyntymisestä. Kuljettuaan kaikkien
tuomioistuinten läpi sielu syntyy uudelleen maailmaan. Missä muodossa hän
syntyy, riippuu hänen edellisestä elämästään. Se, joka on kohdellut kotieläimiä
huonosti, syntyy kotieläimenä. Tästä johtuen uskonnollinen kiinalainen ei
missään tapauksessa tapa eläintä. Laotse jo neuvoi: "Ole ystävällinen
eläimelle. Se saattaa olla sinun esi-isäsi."
Saatamme siksi kysyä, että
miksi länsimaissa ei ole juuri tuotu tätä puolta esille? Hyvin harvoin tai jos
koskaan saamme lukea siitä, että joku on ollut edellisessä elämässään esim. kala
tai jopa bakteeri, ja joka sitten muistelisi entistä elämäänsä (Toinen
kysymys tietysti on, että jos olemme olleet bakteereita tai jopa puita
edellisten elämien aikana, mitä olemme voineet silloin oppia. Varmastikaan
bakteereilla ja puilla ei ole juuri mitään ymmärrystä.). Monet ovat kyllä
uskoneet olleensa aiemmin kuninkaita tai muita merkkihenkilöitä, mutta
reinkarnaatiotutkimuksissa emme juurikaan kuule jonkun varhaisemmista
oleskeluista eläimenä - tällaiset kertomukset yleensä puuttuvat kokonaan.
Voidaan siis ihmetellä,
miksi on näin suuri ristiriita länsimaisen ja itämaisen käsityksen välillä?
Eikö se ole eräs todiste siitä, ettei ihmisillä ole mitään konkreettista tietoa
tältä alueelta, vaan se perustuu enemmänkin heidän uskomuksiinsa - uskomuksiin,
joita on vaikea todistaa todeksi.
Jälleensyntymien
väliaika. Jos edelleen pysytellään
erilaisissa jälleensyntymiskäsityksissä, on sellainen myös erilainen
jälleensyntymien väli, toisessa maailmassa vietetty väliaika. Käsitykset eivät
tälläkään alueella ole yhteneväisiä, vaan ne vaihtelevat hyvin paljon
kulttuurin tai jonkin yhdistykseen kuulumisen mukaan. Esim. seuraavanlaisia
aikamääriä on saatu toisessa maailmassa vietetylle väliajalle:
- Lähi-Idän druusiyhteisössä
uskotaan välittömään uudestisyntymiseen. Siellä ei ole lainkaan väliaikaa.
- Ruusuristiläisyydessä
jälleensyntymisen odotetaan tapahtuvan joka 144. vuosi.
- Antroposofiassa uskotaan
jälleensyntymiseen 800 vuoden välein.
- Reinkarnaatiotutkijat
ovat arvioineet väliajaksi yleensä 5-60 vuotta.
Hyvä kysymys on, mikä
näistä käsityksistä ja uskomuksista on oikea, vai onko mikään oikea? Eivätkö
nämä ristiriitaisuudet todista, että henkilöillä ei sittenkään ole mitään
konkreettista faktatietoa asioista, vaan kyse on jokaisen omista ja ehkä
valheellisistakin uskomuksista. Ehkäpä näitä väliaikoja ei koskaan ole ollut
kuten ei entisiä elämiäkään?
Toinen vakavampi ongelma liittyen väliaikoihin on se, että jos
olemme olleet toisessa maailmassa kymmeniä tai satoja vuosia ja jopa useita
kertoja, niin miksi väliajalta ei ole jäänyt muistoja mieleemme? Miksi olemme
jälleen niin muistamattomia hengen maailmassa vietetyistä väliajoista kuten
entisistä elämistä? Jotkut ovat tosin tarjonneet ongelmaan eli muistamattomuuteemme
selitykseksi sitä, että muistimme olisi pyyhitty pois. Mutta jos muistimme on
pyyhitty pois, mitkä sitten ovat jälleensyntymisen puolesta puhuvat asiat? Jos
emme muista entisistä elämistä ja väliajoista mitään, jäävät todisteet jälleensyntymisen
puolesta silloin laihoiksi.
Yhteys rajan taakse ja
jälleensyntyminen. On tavallista,
että monet Uuden aikakauden liikkeen jäsenet, jotka uskovat jälleensyntymiseen,
uskovat myös saavansa viestejä kuolleilta hengiltä. He uskovat, että voivat
olla yhteydessä jo poismenneisiin, vaikka he samanaikaisesti pitävät
jälleensyntymistä totena. Tämän yhteyden takia he ovat voineet järjestää
erityisiä spiritismi-istuntoja, joissa sitten ajatellaan saatavan viestejä jo
rajan taakse siirtyneiltä henkilöiltä. Niinpä yksi tunnetuimpia meedioita,
edesmennyt Leslie Flint, kanavoi sellaisia henkilöitä kuin Marilyn Monroe,
Valentino, kuningatar Victoria, Mahatma Gandhi, Chopin, Shakespeare sekä muita
Hollywoodin kuuluisuuksia ja merkkihenkilöitä.
Se, mitä monet Uuden aikakauden liikkeen jäsenet eivät
kuitenkaan ota huomioon, on, että miten nämä kaksi asiaa, jälleensyntyminen ja
yhteys rajan taakse, voivat olla samanaikaisesti voimassa. Jos yritetään
laittaa ne yhteen, tulee siitä vain sekasotku. Sen huomaamme seuraavista
esimerkeistä:
Keneen voidaan olla
yhteydessä? Ensimmäinen pulma on
siinä, keihin henkilöihin voimme todella saada yhteyden? Sillä jos jollakin
henkilöllä on takanaan 10 eri ruumiillistumaa maan päällä, ja hän on juuri
viimeisen kerran siirtynyt rajan taakse Matti-nimisenä henkilönä, niin mihin
näistä kymmenestä henkilöstä voimme olla yhteydessä? (Ks. seuraava luettelo,
joka kuvaa asiaa. Siinä on esimerkinomaisesti laitettu aikajärjestykseen saman
henkilön eri ruumiillistumat. Vain hänen nimensä vaihtuvat eri elämien aikana.
Viimeinen hänen ruumiillistumansa maan päällä oli Matti nimeltään ja
ensimmäinen Aapeli.)
1. Aapeli
2. Aukusti
3. Ilmari
4. Valtteri
5. Riku
6. Torsti
7. Usko
8. Otto
9. Taito
10. Matti
Ongelmana on, että kun
nämä kymmenen henkilöä ovat todellisuudessa vain yksi persoona, niin voimmeko
silloin olla yhteydessä kaikkiin kymmeneen henkilöön vai ainoastaan viimeisenä
maan päällä eläneeseen Mattiin? Vai esittääkö yksi ja sama henkilö rajan takana
eri rooleja sen mukaan kuin on tarpeen, niin että hän välillä on Matti, välillä
Aapeli, välillä Torsti tai joku muu? Merkillistä kyllä on, että ne, jotka
uskovat olevansa yhteydessä rajan taakse, eivät yleensä törmää tällaisiin
ongelmiin, vaan he uskovat aina olevansa yhteydessä toivomiinsa henkilöihin.
Tämän esimerkin valossa se kuitenkin on kyseenalaista.
Entä jos henkilö on
jälleensyntynyt maan päälle? Jos
jatkamme edellisestä esimerkistä, voimme ajatella, että sama persoona, jolla on
takanaan kymmenen ruumiillistumaa, jälleensyntyykin nyt maan päälle aivan
uutena henkilönä; saaden nimekseen esim. Kari. Hän on siis saman persoonan
yhdestoista ruumiillistuma maan päällä.
Ongelma tällaisessa tapauksessa onkin siinä, että jos nyt yritetään
saada yhteys rajan taakse johonkin edellisestä kymmenestä henkilöstä (Aapeli,
Aukusti... Matti.), miten se voi onnistua, koska kyseinen persoona, jolla on
takanaan nämä ruumiillistumat, on parhaillaan maan päällä? Edellämainittu
Leslie Flint uskoi olevansa yhteydessä mm. Marilyn Monroeen sekä muihin
kuuluisuuksiin, mutta jos nämä olivatkin jo parhaillaan jälleensyntyneinä maan
päälle, miten yhteys on silloin voinut toteutua? Eikö sen olisi pitänyt olla
mahdotonta tämän valossa? (Tai olisihan se siinä tapauksessa voinut
onnistua, jos Leslie Flint olisi tavannut nämä henkilöt maan päällä uusissa
ruumiillistumissaan.) Kohtaamme sentähden melkoisia ongelmia, jos yritetään
soveltaa näitä kahta asiaa keskenään.
Voiko saada yhteyden
itseensä? Eteen voisi tulla myös
sellainen tilanne, jossa Kari, yhdestoista ruumiillistuma, yrittäisikin saada
yhteyden rajan taakse johonkin edellisistä henkilöitymistään. Sillä on tosiaan
mahdollista, että hän voisi yrittää yhteyttä johonkin edellisistä
henkilöitymistään tai vaikka kaikkiin kymmeneen samanaikaisesti. Kysymys onkin
siitä, miten se voisi onnistua, koska sama henkilö itse on parhaillaan maan
päällä eikä rajan takana. Tässä olisi ilmeinen kahden paikan ongelma; miten
sama henkilö voi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti. Voidaan ymmärtää,
ettei se varmastikaan onnistuisi.
Miksi ihmisiä on yhä
edelleen kiertokulussa? Jos mennään
eteenpäin jälleensyntymisessä, liittyy siihen se ajatus, että olemme jatkuvassa
kehityksen kiertokulussa, ja että karman laki palkitsee ja rankaisee meitä aina
sen mukaan, miten olemme eläneet edellisessä elämässämme. Sivistyksen ja
hyvyyden pitäisi lisääntyä maailmassa jatkuvasti sitä mukaa kuin kehitymme.
Mutta juuri tässä on ongelma jällensyntymisen kannalta. Maailma
ei suinkaan aina ole menemässä parempaan suuntaan vaan pahempaan (Tai kuten
Paavali sanoi: "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita
aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita,
ylpeitä, herjaajia... , 2 Tim 3:1,2). Rikollisuus ei suinkaan ole
vähenemässä, vaan on lisääntymään päin. Ennen ei maaseudulla tarvinnut aina
lukita oviakaan tai käyttää varashälyttimiä murtovarkaiden pelossa, mutta
nykyään niitä käytetään. Samoin viimeisen vuosisadan aikana on käyty kaksi
kaikkein tuhoisinta sotaa ihmiskunnan historiassa ja surmattu miljoonia
ihmisiä. Jos kehitystä on tällä alueella tapahtunut, täytyy sen korkeintaan
koskea aseita ja teknologiaa, ei ihmisiä.
Toisaalta, jos ruumiillistumia on takana jo tuhansia, eikö
kaikkien vääryyksien olisi pitänyt tänä aikana jo loppua? Jos huono karma
sairauksineen, köyhyyksineen tai muine kärsimyksineen on seurausta
itsetehdyistä vääryyksistä edellisissä elämissä, eikö jokaisen olisi jo pitänyt
oppia tekojensa seurauksista tuhansien ruumiillistumien aikana? Miksi me
kuitenkin yhä edelleen olemme "kiertokulussa" ja miksi kehityksessä
ei ole päästy sen pidemmälle, jos kerran jokaisella on takanaan jo lukemattomia
kokemuksia oppia tekojensa seurauksista? Tässä on ilmeinen ristiriita näiden
kahden asian välillä ja se on yksi voimakkaimmista asioista, joka puhuu
jälleensyntymistä vastaan.
Elämämme maan päällä ja
rajan takana. Varsinkin länsimaiseen
jälleensyntymiskäsitykseen kuuluu se ajatus, että käymme aina välillä rajan
takana viettämässä väliaikaa kuolemamme jälkeen. Yleensä myös, kun on kyseessä
kuolemanjälkeinen ja rajantakainen elämä, kuvataan sitä länsimaissa harmonian,
rauhan ja rakkauden ilmapiirin täyttämäksi. Esim. Rauni-Leena Luukasen
tunnetussa kirjassa "Kuolemaa ei ole" tämä käsitys käy hyvin
selville. Seuraava lainaus on kirjan loppuosasta (s. 209, 221), jossa
kirjoittajan oletettu "isoäiti" (voimme ymmärtää, että
kysymyksessä on todellisuudessa valheen henki, joka esiintyy kirjoittajan
isoäitinä) välittää sanoman rajan takaa automaattikirjoituksen kautta.
Siitä tulee esille käsitys rajantakaisesta elämästä, jota sitten verrataan maan
päällä olevaan rakkaudettomaan ja kylmään ympäristöön:
... Rakkaus liittää ihmiset yhteen. Sanoja,
eleitä ja selityksiä ei tarvita. Fyysistä rakkautta täällä ei ole. Kaikki
rakkaus on henkistä. Ihmiset rakastavat toisiaan samalla tavalla, ovatpa
miehiä, naisia tai lapsia. Samanlaistahan on todellinen rakkaus maan päälläkin,
se saa vain ruumiin kahleiden vuoksi erilaisia ilmenemismuotoja.
Maan päällä ihmiset elävät rakkaudettomassa
ja kylmässä ympäristössä. Maan päällä ihminen kuitenkin oppii, ja maan päälle
ihmisen tulee yhä uudelleen palata oppimaan kaikkinaisen rakkauden läksyä,
oppimaan ja käyttäytymään kehityksensä mukaisesti, lähimmäisiään palvellen ja
rakastaen.
... Maan päällä ei voida
kuvitella, millaista rakkaus ja kauneus on toisessa todellisuudessa. Tänne
tullessaan ihmiset hämmästyvät värejä ja rauhaa ja kauneutta, jota ei voi maallisin
sanoin kuvata.
Voidaan kuitenkin kysyä,
että jos rajan takana olevien kaikkien ihmisten elämä on edelläkuvatun
kaltaista (Kokevatko katumattomat vääryydentekijät, jotka ovat kiduttaneet
muita tai esim. Hitler, joka oli syypää miljoonien ihmisten kuolemaan, tällä
hetkellä samoin?), niin miksi sama ilmapiiri ei vallitse täällä maan
päällä? Sillä jos kaikki olemme aiemmin olleet rajan takana, jossa kaikki on
ollut toisin, miksi sama ei toteudu yhtä hyvin täällä maan päällä? Senhän ei
pitäisi olla mikään ongelma, koska kyseessä ovat samat henkilöt sekä siellä
että täällä - vain asuinpaikka on välillä vaihtunut.
Tämä onkin taas eräs jälleensyntymiseen liittyvä ongelma; miksi
samat ihmiset elävät näissä kahdessa paikassa aivan eri tavoin; eli he elävät
vuorotellen hyvin ja huonosti, riippuen asuinpaikasta. Se on aivan yhtä suuri
ongelma kuin se, että emme edes muista mitään väliajoista kuten emme
edellisistä elämistäkään.
Miksi syntyä maan
päälle, jos ei ole pakko? Erityisesti
länsimaissa on paljon sellaista opetusta, että kuolemanjälkeinen elämä on iloa,
rauhaa sekä vapautta kaikista materian kahleista (tähänhän viitattiin jo
edellisessä kappaleessa), ja toiseksi, että voimme aina itse päättää ja valita,
milloin jälleensynnymme maan päälle, erityisesti "henkisen kasvumme
takia". Esim. kirjasta "Mitä on New Age" (Kati Ojala, s. 22)
tulee tämä jälkimmäinen käsitys esille, eli että me voimme itse valita jopa
olosuhteemme, kun synnymme jälleen maalliseen elämään.
... Myös niiden
vuoksi me tietyn ajan kuluttua jätämme astraalin ja palaamme takaisin alemmalle
värähtelytasolle, fyysiseen materiaan, uuteen inkarnaatioon. Sitä ennen
kuitenkin valitsemme tulevan elämämme puitteet, samoin kuin ajanjakson.
...
Me valitsemme vanhempamme, tuttavamme, läheisemme...
Voidaan kuitenkin kysyä,
että jos kuolemanjälkeinen elämä on iloa ja rauhaa, niin miksi kukaan
enää viitsisi jälleensyntyä maan päälle? Jos varsinkin tietäisimme, että
kärsimys on odotettavissa huonon karman takia (esim. Hitler tai monet
pahantekijät), ei kai kukaan viitsisi silloin jälleensyntyä maan päälle.
Mieluumminhan me jäisimme silloin viettämään "mukavia päiviä" rajan
taakse - itsekkyytemme tuntien - emmekä tulisi tänne. Maa jäisi silloin
varmasti hyvin autioksi nykyisen väkirunsauden sijasta.
Kyseenalaista on myös se, että jälleensyntyisimme tänne henkisen
kasvumme takia. Tämä syy on kyseenalainen, koska ehkä 90 % ihmisistä ei koskaan
ajattele asiaa. Jos se olisi tärkein syy jälleensyntymiseemme, niin varmasti se
olisi jokaisen ihmisen mielessä jo heti alusta alkaen, mutta niin ei suinkaan
ole.
Eräs ongelma, joka tulee esille nimenomaan länsimaisessa
käsityksessä jälleensyntymisestä, on myös se, ettei se pidä yhtä
alkuperäisemmän, aasialaiskäsityksen kanssa. Sillä kun idässä on tavoitteena
irtautua kiertokulusta eli jälleensyntymisen kierteestä, niin miksi he enää
edes jälleensyntyisivät maan päälle, jos olisivat jo saavuttaneet tavoitteensa?
He olisivat saavuttaneet tavoitteensa yksinkertaisesti sitä kautta, että
voisivat itse päättää olla enää syntymättä maan päälle. Siellä, Idässä, ei
kuitenkaan uskota tällaiseen mahdollisuuteen ja tämä käsitys on yksi niistä
ristiriitaisuuksista, joita esiintyy jälleensyntymisopin ympärillä.
Miten karman laki
toimii? Kun etsitään jälleensyntymisopin
arvoituksia, on eräs niistä karman laki. Tavallisen käsityksen mukaan sen
pitäisi toimia siten, että se aina palkitsee ja rankaisee ihmistä sen mukaan,
miten hän on elänyt entisessä ruumiillistumassaan. Jos ihminen on tehnyt pahoja
tekoja tai ajatellut huonoja ajatuksia, on siitä negatiivinen seuraus; hyvät
ajatukset ja ajatukset tuottavat taas positiivisen seurauksen.
Arvoitus kuitenkin on, miten mikään persoonaton laki voi toimia
siten. Eihän mikään persoonaton voima tai laki voi ajatella, erottaa tekojen
laatua tai edes muistaa mitään, mitä ihminen on tehnyt - aivan kuten maallinen
lakikirjakaan ei voi toimia niin, vaan aina tarvitaan lain toimeenpanija,
persoonallinen olento; pelkkä laki ei sitä tee.
Persoonaton laki ei myöskään voi tehdä suunnitelmia tulevien
elämiemme varalle tai määrätä, missä olosuhteissa tulemme syntymään ja elämään.
Kyseiset toimet vaativat aina persoonaa, mitä karman laki ei suinkaan ole.
Miten pelkkä laki voi toimia tällä tavalla?
Toinen ongelma on, että jos karman laki palkitsee ja rankaisee
meitä aina sen mukaan, miten olemme eläneet edellisissä elämissämme, niin miksi
emme muista menneistä mitään - tämähän todettiin jo edellä? Jos meitä
rangaistaan menneen elämämme perusteella, täytyyhän meidän tietää myös se,
miksi meitä kohtaa se mikä kohtaa. Mitä perustetta on millään lailla, jos
rankaisuperusteet eivät edes kunnolla ole selvillä? Tämä on eräs niistä
arvoituksista ja kysymysmerkeistä, joita jälleensyntymisoppiin liittyy.
Miten alussa? Edellisissä kappaleissa on puhuttu huonosta karmasta,
joka voi syntyä vain tässä elämässä maan päällä. On puhuttu siitä, että meidän
uskotaan syntyvän yhä uudelleen ja uudelleen tänne ja että saamme uuden
ruumiillistuman aina sen mukaan, miten ennen olemme eläneet. Yleensä
ajatellaan, ainakin idässä, että edellisissä elämissä hankittu karma myös
paljolti määrää kohtalomme ja osamme tässä elämässä. Huonon karmansa takia,
joka on seurausta edellisistä elämistä, ihmiset pyrkivätkin siitä eroon,
varsinkin idässä. Heillä on tavoitteena vapautua jälleensyntymisen
kiertokulusta, niin ettei heidän tarvitsisi enää syntyä uudelleen maan päälle.
Buddhan opettama 8-osainen tie on yksi niistä keinoista, joilla tarkoitukseen
pyritään.
Mutta eräs seikka, jota ei useinkaan oteta huomioon, on, että
miten oli alussa? Miten oli alussa, kun kukaan ei vielä ollut elänyt maan
päällä eikä huonoa karmaa edellisistä elämistä voinut vielä olla? Jossakinhan
täytyy olla alku, jolloin ei ollut mitään ja jolloin kukaan ei vielä astellut
tämän maan kamaralla.
Hyvä kysymys onkin, mihin alkuhetki ajoittuu, koska esim.
ihmiskunnan todennettu historia ei ulotu kuin n. 5000 vuoden taakse, jolloin
tulivat samanaikaisesti esille maanviljelys, kirjoitustaito, keramiikan teko,
rakennukset ja kaupungit (näin todella on!), eivätkä maapallo, elämä sen
pinnalla ja aurinkokaan voi olla ikuisia - muutenhan auringon energiavarastot
ja sitä kautta elämä maan päällä olisivat loppuneet jo ajat sitten.
Eräs arvoitus onkin, miten huono karma on voinut syntyä? Miten
se on voinut tulla maan päälle, koska meillä ei ole ollut edeltäviä elämiä,
jossa olisimme voineet hankkia sitä? Yleensähän annetaan ymmärtää, että
joudumme tämän elämän aikana niittämään sitä, mitä edellisissä elämissämme
olemme kylväneet, mutta jos alussa ei ollut edeltäviä elämiä, ei kai asia
silloin voi pitää paikkaansa? Itseasiassa se merkitsisi sitä, että jos meillä
ei aluksi ollut huonoa karmaa edellisistä elämistä, olisimme silloin olleet jo
valmiiksi täydellisiä, eikä meidän olisi tarvinnut edes joutua
jälleensyntymisen kiertokulkuun. Miten siis kiertokulku - jos se pitää
paikkansa - on voinut syntyä, koska vain huono karma menneistä elämistä saa sen
aikaan ja pitää sitä yllä? Mikä on ollut sen alkuunpanija?
Edellistä asiaa selittää seuraava kuvaus. Se koskettelee sitä
seikkaa, miten kiertokulku saatetaan aloittaa ikäänkuin keskeltä, mutta ei
puututa itse alun ongelmaan. Kuvauksessa kirjoittaja keskustelee
buddhalaismunkkien kanssa:
Istuin Pu-ör-anin
budhalaisessa temppelissä seuranani joukko munkkeja. Keskustelu kääntyi
kysymykseen: mistä on ihmisen henki kotoisin? - Eräs munkeista antoi minulle
pitkän ja seikkaperäisen selityksen elämän suuresta kiertokulusta, joka
lakkaamatta virtaa tuhansien ja miljoonien vuosien halki esiintyen yhä uusissa
muodoissa ja kehittyen joko korkeammalle tai painuen alemmaksi riippuen kunkin
yksilön tekojen laadusta. Kun tämä vastaus ei minua tyydyttänyt sielun
alkuperää koskevassa kysymyksessä, eräs munkeista vastasi: "Sielu on
tullut Budhan luota lännen taivaasta." Kun sitten kysyin: "Mistä
Budha on tullut ja kuinka ihmishenki tulee hänen luotaan?" seurasi taas
pitkä luento menneistä ja tulevista Budhista, jotka seuraavat toisiaan pitkän
ajanjakson kuluttua loppumattomana kiertokulkuna. Kun tämäkään vastaus ei minua
tyydyttänyt, sanoin heille: "Te lähdette keskeltä, ettekä alusta. Teillä
on valmis Budha, joka syntyy maailmaan ja sitten teillä on toinen yhtä valmis
Budha. Teillä on valmis ihminen, joka lähtee kiertokulkuaan loputtomiin
aikoihin asti. Minä halusin saada selvän ja lyhyen vastauksen kysymykseen:
mistä on ensimmäinen ihminen ja ensimmäinen Budha tullut? Mistä on tuo
kehityksen suuri kiertokulku saanut alkunsa?"
... Kukaan munkeista ei vastannut, vaan
kaikki vaikenivat. Hetken vaitiolon jälkeen lausuin: "Minä ilmoitan sen
teille, vaikka ette kuulukaan samaan uskontoon kuin minä. Elämän alku on
Jumala. Hän ei ole niin kuin teidän Budhanne, jotka loppumattomana sarjana
seuraavat toisiaan kehityksen suuressa kiertokulussa, vaan Hän on
iankaikkisesti sama ja muuttumaton. Hän on kaiken olevaisen alku, ja Hänestä on
ihmishenki kotoisin." - En tiedä, lieneekö antamani vastaus heitä
tyydyttänyt. Sainhan kuitenkin tilaisuuden puhua heille elämän suuresta
alkulähteestä, elävästä Jumalasta, jonka olemassaolo yksinään kykenee
ratkaisemaan kysymyksen elämän alkulähteestä ja maailmankaikkeuden synnystä.
(2)
