Nature

Jarin etusivulle | Jarin kirjoituksia

Hyvä lukija! Seuraavilla riveillä käsitellään oikeudentajua, eli hyvää periaatetta, joka jokaisella on, mutta joka toisinaan voi olla huonossa käytössä. Se voi kääntyä hyviä asioita vastaan, koska ihmiset ovat saaneet puutteellista tai väärää informaatiota. He eivät ehkä ajattele asioita pidemmällä tähtäimellä, ja mitä seurauksia on sillä, jos puolustetaan vääriä asioita vedoten oikeuteen. Väärään johdettu oikeudentajun periaate voi johtaa varsinkin lasten kärsimykseen, koska aikuiset käyttävät itsekkäästi tätä hyvää periaatetta. Lisäksi väärään johdettu oikeudentaju voi kääntää ihmisen mielen kielteiseksi Jumalaa kohtaan. Siksi aihetta on tärkeä käsitellä.

Seuraavassa on siis kirjoitukseni Tarmokkaat oikeuden vaatijat, jossa yritän perehtyä aiheeseen.



Tarmokkaat oikeuden vaatijat

 

Yksi nykyajan piirre on oikeuden vaatiminen. Oikeutta ja tasa-arvoa vaativat tarmokkaasti mitä erilaisemmat sidosryhmät: uskonnottomat, naiset, abortin kannattajat, seksuaalivähemmistöt, palestiinalaisten puolustajat… Kaikki tämä ei tietenkään ole huonoa, mutta usein taustalla on ajattelemattomuus, eli ei pohdita pitempiaikaisia seurauksia ihmisille ja yhteiskunnalle – varsinkin lasten kannalta moni kehityssuunta saattaa olla heikennys.

Lisäksi nykyajan vaatimusten piirre on, että hyökätään nimenomaan ”vanhoillista ja patriarkaalista” kristillistä uskoa sekä moraalia vastaan. Kristillistä uskoa ja moraalia pidetään lähtökohtaisesti huonona asiana, kun taas tarmokkaat oikeuden vaatijat ja uuden moraalin kannattajat uskovat itse edustavansa oikeutta, tasa-arvoa ja rakkautta. Tämä negatiivinen asenne kristillistä uskoa kohtaan tulee toistuvasti esille näiden ihmisten vaatimuksissa.

Seuraavaksi lähdemmekin tutkimaan näiden ihmisten vaatimuksia ja onko niille järkeviä perusteita. Aloitamme uskonnottomien ja vapaa-ajattelijoiden halusta saada Jumala pois päiväkodeista, kouluista ja lasten elämästä.

 

Jumala pois lasten elämästä eli vapaa-ajattelijoiden vaatimukset

 

- (Mark 10: 14) Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

 

- (Matt 18:6,7) Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

 

Mitä tulee kristilliseen uskoon, on sillä ollut tärkeä asema esim. Suomessa ja pohjoismaissa. Menneinä vuosikymmeninä oli aivan luonnollista, että kouluissa pidettiin aamuhartaus, luettiin Raamattua ja rukoiltiin. Uskonnon, varsinkin kristillisen uskon opetusta, oli useita tunteja viikossa, joten lapset saivat perustiedot evankeliumista ja mitä usko Jumalaan pitää sisällään.

Myönteinen asenne kristillistä uskoa kohtaan tulee hyvin esille suomalaisen Kokoomuspuolueen vaaliohjelmasta vuodelta 1922. Kristillisiä arvoja ja opetusta pidettiin tärkeänä koululaitoksessa. Vuosikymmenien varrella on tapahtunut muutosta päinvastaiseen suuntaan.

 

Kallis on se perintö, minkä kansamme nykyinen sukupolvi on edeltäjiltänsä saanut. Sukupolveen toisensa jälkeen on istutettu kristillinen usko ja siveellinen elämänkäsitys. Menneet sukupolvet ovat siitä etsineet sydäntensä syvimmälle kaipuulle tyydytystä, ohjausta elämän tärkeimmissä kysymyksissä, johtoa ja voimaa siveelliseen vaellukseen.

Nykypolven tärkeä tehtävä on sisällisesti omistaa ja tulevien polvien hyväksi kartuttaa sitä hyvää, mikä täten oli sen osalle tullut. Kristillisen uskon ja siveellisen maailmankatsomuksen turvissa on kansamme perhe-elämä kehittynyt yhteiskuntarakennuksen lujaksi perustaksi.

Kysymyksessä koulujen uskonnonopetuksessa Kansallinen Kokoomuspuolue pitää oikeana, että niin kansa- kuin oppikoulujen oppilaille on annettava oppilaiden enemmistön tunnustuksen mukaista kristinuskon opetusta. Suuremmille oppilasryhmille on valtion toimesta hankittava heidän uskontunnustuksensa mukaista kristinuskonopetusta. Pienten oppilasryhmäin kristinuskonopetuksesta pitävät huolta asianomaiset uskontokunnat, jotka tarpeen vaatiessa voivat sitä varten saada valtion avustusta. Mihinkään uskontokuntaan kuulumattomien lasten siveysopetuksesta on huolehdittava. Uskonnonopetusta on yleisissä oppilaitoksissa annettava. (1)

 

Entä nykyaika? Olemme nähneet yhä enemmän kehitystä, jossa mennään kouluissa ateistisempaan suuntaan, samanlaiseen kuin aikanaan kommunistimaissa. Näissä yhteiskunnissa ja kouluissa ei sallittu mitään opetusta Jumalasta ja kristillisestä uskosta, joten nykyaika muistuttaa menneitä kommunistiyhteiskuntia. Lisäksi sama jumalakielteisyys oli ominaista Saksassa juuri ennen kuin natsit nousivat valtaan. Kuvaavaa sen aikaiselle kehitykselle oli, että Saksassa erosi kirkosta valtavia ihmisjoukkoja kuten seuraava lainaus vuodelta 1934 julkaistusta kirjasta osoittaa. Lainaus myös osoittaa, miten silloinkin Jumala haluttiin pois kouluista. Ateistinen maailmankatsomus ja moraali voittivat alaa ihmisten mielissä.

 

Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (2)

 

Länsimaissa on siis tapahtunut luopumista kristillisestä uskosta ja se vaikuttaa kouluihin. Lapset eivät enää saa kuulla opetusta Jumalasta ja evankeliumista samalla tavoin kuin menneinä vuosikymmeninä. Kehitystä siihen suuntaan on tapahtunut pikkuhiljaa. Olemme menneet yhä ateistisempaan suuntaan, samanlaiseen kuin aikanaan kommunistimaissa ja natsi-Saksassa

Yksi ryhmä, joka on esittänyt vaatimuksiaan kouluopetuksen suhteen, ovat erityisesti uskonnottomat ja vapaa-ajattelijat. Ne ajavat yhteiskuntaan ”neutraaliutta”, jolla tarkoitetaan, että valtion tulisi pysyä neutraalina uskonnonopetuksen suhteen. He pitävät uskonnonvapautena ja oikeutena sitä, ettei kristinuskoa saisi enää tunnustaa, opettaa ja mainita lasten parissa tai muissa yhteyksissä. Muihin asioihin pitäisi suhtautua hyväksyvästi ja myöntyvästi, mutta ei Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Pieni lehtiartikkeli valaisee asiaa:

 

Koulujen virsivisa suututti Vapaa-ajattelijat

 

Vapaa-ajattelijain liitto kritisoi peruskoulussa järjestettävää Virsivisa-kilpailua.

Liitto katsoo, että virsien tuominen muille kuin uskonnon oppitunneille on ristiriidassa uskonnonvapauden ja opetuksen tunnustuksettomuuden kanssa.

Virsivisa on peruskoulun kolmas- ja neljäsluokkalaisille tarkoitettu kilpailu, jonka tavoitteena on tutustuttaa oppilaita virsiin koulujen välisen kilpailun avulla.

Visa järjestetään syksyllä seitsemännen kerran…

Vapaa-ajattelijain liitto kritisoi kannanotossaan visaa siitä, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisen vapaaehtoisuus vaarantuu koulussa, jos Virsivisaan osallistutaan uskontotuntien lisäksi muilla oppitunneilla. (Etelä-Suomen sanomat 28.5.2014)

 

Mutta miten asia on? Tällä alueella on mahdotonta olla neutraali. Olemme joko puolesta tai vastaan emmekä voi olla ikään kuin puolueettomalla alueella. Se on mahdottomuus. Sillä jos ei haluta Jumalaa ja kristillistä uskoa kouluihin, täyttää sen joku muu, yleensä vastakkainen ideologia. Tilalle tulee yleensä uskonnoton ja ateistinen ajatustapa, jossa Jumalalle ei ole sijaa. Niinpä vapaa-ajattelijat ajavat neutraaliuden nimissä uskonnotonta yhteiskuntaa, jossa toimitaan ateismin ehdoilla. Kyseessä on samanlainen malli kuin mikä oli aikanaan kommunistimaissa.

Tästä aiheesta on keskusteltu myös sanomalehtien palstoilla. Vapaa-ajattelijaliitto ry:n pääsihteeri Esa Ylikoski toi lehdessä esille vapaa-ajattelijoiden vaatimuksen: ”Uskonnolliset tilaisuudet kouluajan ulkopuolelle” (Etelä-Suomen sanomat 7.8.2018). Vastasin tähän Esan kirjoitukseen ja esitin, miten kristillinen usko on tosiasiassa vaikuttanut lukutaidon ja koulujen syntyyn. Samoin terveydenhoito ja lukuisat hyväntekeväisyysjärjestöt (Punainen risti, Pelastakaa lapset…) ovat saaneet alkunsa tunnustavien kristittyjen toimesta. Ateistit ja humanistit ovat tällä alueella olleet usein sivustakatsojia. Englantilainen lehtimies Malcolm Muggeridge (1903-1990), joka itse oli maallistunut humanisti, mutta kuitenkin rehellinen, huomasi tämän. Hän kiinnitti huomiota siihen, miten maailmankuva vaikuttaa kulttuuriin: ”Olen viettänyt vuosia Intiassa ja Afrikassa, ja molemmissa olen tavannut runsaasti eri kirkkokuntiin kuuluvien kristittyjen ylläpitämää oikeamielistä toimintaa; mutta kertaakaan ei eteeni ole osunut jonkin sosialistijärjestön ylläpitämää sairaalaa tai orpokotia tai humanismin pohjalta toimivaa lepraparantolaa.” (3)

Joka tapauksessa seuraavassa on lehtikirjoitukseni, joka julkaistiin seuraavassa muodossa. Oma otsikkoni oli hieman toisenlainen, mutta lehti muutti sen seuraavaan muotoon, joka sekin kuvaa hyvin asiaa:

 

Lukutaito on monissa maissa kristinuskon ansiota

Koulut: Jos uskonnolliset tilaisuudet poistetaan, tilalle ei välttämättä tule neutraalius

 

Koulujen alkaessa Ylikoski vapaa-ajattelijoista toi esille ajatuksen koulujen sitoutumattomuudesta. Hän halusi, että uskonnolliset tilaisuudet jäisivät koulujen ulkopuolelle. Vapaa-ajattelijat eivät halua Jumalaa kouluihin.

Tällä alueella ei kuitenkaan voi olla neutraali. Jos ei haluta Jumalaa kouluihin, täyttää sen muu, vastakkainen ideologia. Tilalle tulee yleensä ateistinen ajatusmalli, samanlainen kuin kommunistimaissa. Tätäkö vapaa-ajattelijat pohjimmiltaan haluavat?

Kannattaa muistaa, miten kristillinen usko on vaikuttanut yhteiskuntien sivistykseen.

Ensinnäkin lukutaito. Jokainen ymmärtää, että jos kansoilla ei ole omaa kirjakieltä ja lukutaitoa, on se este tieteen kehitykselle, keksintöjen synnylle ja tiedon leviämiselle. Silloin ei ole kirjoja eikä tieto leviä eteenpäin. Yhteiskunta pysyy pysähtyneessä tilassa.

Miten kristillinen usko on vaikuttanut kirjakielien ja lukutaidon syntyyn? Tässä monilla on sokea piste. He eivät tiedä, että melkein kaikki kirjakielet ovat syntyneet tunnustavien kristittyjen toimesta.

Esim. Suomessa Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja ja kirjallisuuden isä, painatti ensimmäisen ABC-kirjan ja osia Raamatusta. Kansa oppi niiden kautta lukemaan.

Lukuisissa muissa länsimaissa kehitys on tapahtunut samoin. Ilman kristillistä uskoa niiden kehitys olisi voinut viivästyä vuosisadoilla.

Sama kehitys on esiintynyt myöhemmin Afrikassa ja Intiassa. Jopa sellaiset kielet kuin hindi, Pakistanin urdu ja bengali ovat saaneet kielioppinsa ja kielellisen pohjansa kristillisen lähetystyön pohjalta.

Yalen yliopiston professori Lamin Sanneh on myös myöntänyt, että Afrikassa lähetystyöntekijät ovat tehneet suurimman palveluksen paikallisille kulttuureille luomalla kirjakielen pohjan.

Entä koulut ja yliopistot? Ensimmäiset yliopistot Euroopassa ja Amerikassa (Oxford, Cambridge, Harvard…) eivät syntyneet sekularistien ja valtioiden, vaan kristillisen uskon pohjalta. Niissä opiskeli satojatuhansia opiskelijoita luonnontieteitä ja muita aineita. Tämä mahdollisti tieteen vallankumouksen Euroopassa 1500-1700-luvuilla.

Myös Afrikassa perus- ja ammattikoulutus (kuten terveydenhoito) on pääasiassa rakentunut kristillisen lähetystyön pohjalta. Nelson Mandela kirjoittikin omaelämänkerrassaan: ”Näytti siltä, että lähes kaikki se, mitä afrikkalaiset saivat aikaan, sai alkunsa kirkon lähetystyöstä.”

Hyvä kysymys on, miksi vapaa-ajattelijat vastustavat kristillistä uskoa, kun se on vaikuttanut näin suuresti kouluihin ja lukutaitoon? (Etelä-Suomen sanomat 10.8.2018)

 

Jari Iivanainen

Lahti

 

Avioliiton kumoaminen. Kuten todettiin, hyökkäävät tarmokkaat oikeudenvaatijat ja uuden moraalin kannattajat usein ”vanhoillista ja patriarkaalista” kristillistä uskoa sekä moraalia vastaan. Kristillistä uskoa ja moraalia pidetään lähtökohtaisesti huonona asiana, kun taas tarmokkaat oikeuden vaatijat ja uuden moraalin kannattajat uskovat itse edustavansa oikeutta, tasa-arvoa ja rakkautta. Tämä negatiivinen asenne kristillistä uskoa kohtaan tulee toistuvasti esille näiden ihmisten vaatimuksissa.

Hyökkäys kristillistä moraalia vastaan ei ole kuitenkaan uusi asia. Näin tapahtui myös 1960-luvun loppupuolella, kun hyökättiin ”vanhoillista” kirkkoa vastaan avioliittoasiassa. Silloin esiin alkoi tulla henkilöitä, jotka esittivät, että on oikein - ”jos molemmat henkilöt rakastavat toisiaan” - olla sukupuoliyhteydessä ilman sitoutumista ja avioliittoa. Samalla vaadittiin vapaata aborttia ja puhuttiin homoseksuaalisuudesta, joten siemenet nykyiselle kehitykselle kylvettiin silloin. Nyt saamme niittää satoa siitä, mitä nämä ihmiset saivat aikaan. Media piti heitä jonkinlaisina sankareina. Matti Joensuu kertoi havaintonsa tästä kehityksestä:

 

Jouduin olemaan kotimaasta poissa kolme vuotta, nimittäin vuodet 1965-1968. Palattuani syksyllä 1968 olin suorastaan hämmästynyt siitä muutoksesta, joka julkisen keskustelun ilmapiirissä oli tapahtunut. Tämä koski sekä keskustelun sävyä että kysymystenasettelua.

... Ylioppilasmaailmassa puhalsivat suuriäänisesti pasuunaan ne henkilöt, jotka vaativat vapaiden sukupuolisuhteiden tulemista oikeutetuiksi muun muassa siten, että ylioppilasasuntoloissa poikien ja tyttöjen täytyy saada julkisesti asua yhdessä, vaikka he eivät olekaan keskenään naimisissa.

Näytti siltä, että Teiniliiton olivat vallanneet uudet johtajat, jotka julistivat paitsi sosialismia ja kouludemokratiaa myös vapaiden sukupuolisuhteiden aatetta.

Kaiken kaikkiaan tilanteessa oli uutta se, että oli muodostunut viiteryhmiä, jotka puhuivat sukupuolikysymyksistä paljon avoimemmin kuin julkisuudessa aikaisemmin oli ollut tapana ja syyttivät yhteiskuntaa ja kirkkoa kaksinaismoraalista.

Keskustelun sävy oli hyvin suuressa määrin eettistä. Moraalia pidettiin pahana. Sitä moitittiin. Samalla kuitenkin julistettiin uutta moraalia useinkin hyvin moralistisesti ja suvaitsemattomasti. Kun aikaisemmin oli puhuttu siitä, että täytyy ymmärtää nuorison seksuaalista käyttäytymistä, julistettiin nyt eräiden ryhmien taholta, että on oikein olla irrallisissa sukupuolisuhteissa. Asetettiin jopa vastakkain avioliittoinstituutio ja todellinen aito rakkaus. Laillistamatonta yhdyselämää eläviä pariskuntia haastateltiin julkisuudessa jonkinlaisina uuden moraalin sankareina, jotka ovat uskaltaneet nousta rappeutuneen porvarillisen yhteiskunnan moraalia vastaan. Samoin haastateltiin homoseksualisteja ja vaadittiin vapaata aborttia.

... Vaikka julkisen keskustelun ilmapiiri Suomessa oli havaintojeni mukaan hämmästyttävän paljon muuttunut vuosien 1965 ja 1968 välisenä aikana, ilmassa olevat kysymykset olivat samoja, joista keskusteltiin kaikkialla maailmassa. Ero oli vain keskustelun kiihkeydessä ja ehkä siinä, että Suomen kaltaisessa pienessä maassa voivat pienet aktiiviset ryhmät miltei vallata tiedotusvälineet. Lisäksi kai olemme vielä tottumattomia julkiseen keskusteluun. Niinpä yksiviivainen oikeassaolemisen asenne pääsee meillä paljon helpommin vallitsevaksi kuin suuremmissa maissa. (4)

 

Mitä seurauksia oli sitten sillä, että nämä ryhmät esittivät vaatimuksiaan sukupuolisuhteiden harjoittamisesta ilman aviollista sitoutumista? Tästä puhuvat selvästi tilastot. 1960-luvun lopulla, kun uuden moraalin kannattajat alkoivat esittää vaatimuksiaan, vain 5 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella. Nyt luku on yli 50 %, joten avioliiton ulkopuolella syntyy suhteellisesti noin kymmenen kertaa enemmän lapsia kuin vielä 1960-luvulla.

Mitä sitten tapahtuu, kun puolustetaan avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita rakkauden nimissä ja lapsi syntyy näiden suhteiden seurauksena? Yleensä se merkitsee jotain seuraavasta kolmesta vaihtoehdosta:

 

1. Onnellisin vaihtoehto on, että vanhemmat sitoutuvat toisiinsa ja lapsilla on heti koti valmiina.

2. Toinen mahdollisuus on, että seurusteleva pari eroaa, mutta lapsi kuitenkin syntyy. Lapsi elää toisen vanhemman kanssa tai joutuu adoptoitavaksi.

3. Kolmas vaihtoehto on abortti, joka tosiasiassa on lasten tappamista, vaikka jotkut väittävät vastaan. Tällaiset ihmiset valehtelevat itselleen. Nykytekniikan avulla on mahdollista nähdä, miten 8-12 viikon ikäisillä sikiöillä, jolloin useimmat abortit tehdään, on samat ruumiinjäsenet kuin aikuisella ja vastasyntyneellä.

 

Huono kehitys lasten kannalta ei jäänyt kuitenkaan siihen. Vuonna 1987 tapahtui uusi huononnus. Silloin avioero Suomessa tehtiin helpommaksi niin, ettei siihen tarvittu enää molempien suostumusta, vaan kumpi tahansa puolisoista saattoi yksin hakea eroa ja saada sen voimaan. Niinpä seurauksena oli avioerojen määrän hurja kasvu, ja suurin osa avioeroista koski avioliittoja, joissa ei ollut vakavia ongelmia. Eräs tutkija sanoikin avioeron helppoudesta: ”Kuinka paljon perhe-elämän vakautta voimme odottaa, kun ihmisellä on lain edessä ankarampi vastuu sopimussuhteessa putkimieheen kuin vaimoonsa?) (5)

Miten tämä avioerolainsäädäntö vaikutti lapsiin ja miten avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet vaikuttivat lapsiin? Se tarkoitti, että yksinhuoltajavanhempien hoidossa kasvavien lasten määrä on noussut jyrkästi. Samoin lasten- ja nuorten huostaanotot ja laitoshoitokulut ovat kasvaneet (Etelä-Suomen sanomat kertoi 31.10.2010: Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi, Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun... Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa.….) Se tarkoittaa, että lapset joutuvat kasvamaan yleensä äidin kanssa ja ilman isää tai ilman molempien vanhempien läsnäoloa.

Uuden moraalin kannattajat ja vaatijat vaikuttivat siis suuresti lasten aseman huonontumiseen. He puhuivat rakkaudesta vaatimuksissaan, mutta se ei ulottunut lapsiin, jotka joutuvat kärsimään vanhempien itsekkäistä valinnoista. Uusi moraali oli heikennys lasten kannalta.

Tähän kannattaa ottaa vielä lainaus, joka puhuu siitä, miten yksinhuoltajaperheessä kasvu ei lasten kannalta ole ihanteellinen vaihtoehto. Tällaisilla lapsilla on paljon enemmän ongelmia kuin ehjissä perheissä kasvaneilla:

 

Ruotsalaisessa pitkittäistutkimuksessa verrattiin 65000 yksinhuoltajaperheiden lasta 921257 lapseen, jotka kasvoivat molempien biologisten vanhempiensa kanssa. Tutkimus kattoi lähes kaikki lapset, jotka syntyivät Ruotsissa vuosina 1973-1985. Tutkimuksen lopussa vanhimmat lapset olivat 26-vuotiaita ja nuorimmat 14-vuotiaita. Tutkimuksen mukaan vakava psyykkinen sairaus, itsemurhat, itsemurhayritykset ja alkoholin käyttöön liittyvät sairaudet ovat kaksi kertaa yleisempiä yksinhuoltajaperheiden lasten parissa verrattuna biologisen isän ja äidin kanssa kasvaneisiin lapsiin. Vakava huumeiden käyttö on kolme kertaa yleisempää yksinhuoltajaperheissä kasvaneiden ja neljä kertaa yleisempää poikien parissa. Jopa kuolema onnettomuuksien ja väkivallan seurauksena oli yleisempää yksinhuoltajaperheiden lasten parissa. (Ringbäck Weitoft ym. 2003.)

Kun tutkimus julkaistiin arvostetussa aikakausjulkaisussa, jotkut kritisoivat sitä, että yksinhuoltajia syyllistetään sanottaessa, että heidän lapsensa ovat erityisen alttiita kärsimään vakavista ongelmista. Tutkimuksen johtaja Gunilla Ringbäck Weitoft selitti kuitenkin tutkijoiden tarkoituksena olleen parantaa yksinhuoltajaperheiden lasten asemaa: ”Olimme hämmästyneitä, että yhteydet olivat niin yksiselitteisiä, vaikka otimme huomioon joukon taustatekijöitä. Mutta tutkimuksemme tarkoituksena oli yrittää parantaa yksinhuoltajien lasten olosuhteita, ei osoitella sormella yksinhuoltajia.” (6)

 

Synnynnäistä vai ei? Minkä puolesta marssitaan? Kannattavatko marssijat lasten kaltoin kohtelua? Aiemmassa lainauksessa kerrottiin, miten 1960-luvun loppupuolella uuden moraalin kannattajat puhuivat avioliiton ulkopuolisten sukupuolisuhteiden puolesta sekä toivat jonkin verran esille seksuaalivähemmistöjen eli homoseksuaalien asiaa. Silloin otettiin vain ensimmäisiä askeleita tämän jälkimmäisen asian kannattamisessa. Nykyisin kehitys on tälläkin alueella edennyt niin että tuhannet saattavat marssia ns. pride (ylpeys)-marsseissa, ja yhä useammat yritykset harkitsevat liputtamista seksuaalivähemmistöjen puolesta. Toiset yritykset ovat jo niin tehneet.

Mistä tällainen suhtautuminen sitten johtuu? Itse ymmärrän, että kyseessä voi olla vilpitön halu tukea ”syrjittyjä”, mutta se johtuu pohjimmiltaan siitä, että homoseksuaalisuutta pidetään synnynnäisenä ominaisuutena. Ajatellaan, että kyseessä on kuin ihonväriin verrattava ominaisuus, joka on tullut syntymän myötä. Tähän näkemykseen uskotaan, vaikka teoria synnynnäisyydestä on toistuvasti kumottu asiaa käsittelevissä konferensseissa, kaksostutkimuksissa ja vaikka monet homoseksuaalit itse eivät usko tähän teoriaan.

Synnynnäisyys-käsitys ei saa myöskään tukea kaksosilla tehdyistä tutkimuksista. Identtisillä kaksosilla on täysin samat geenit ja sama ympäristö kohdussa, mutta silti vain toinen heistä voi olla kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Niin ei pitäisi olla, jos kyseessä ovat geenin tapaiset tekijät. Seuraava lainaus kertoo aiheeseen liittyvästä laajasta tutkimuksesta, joka tehtiin Kanadassa, ja jossa tutkittavia oli noin 20 000. Se osoittaa, että geenit ja perimä eivät ole ratkaisevassa osassa homoseksuaalisuuden synnyssä.

 

Kanadassa tehty kaksostutkimus osoitti, että sosiaaliset tekijät olivat merkittävämpiä kuin geenit…

Tutkimuksen mukaan geeneillä ei ole voimakasta merkitystä. Jos toinen identtisistä kaksosista oli homo tai lesbo, niin 6,7 % todennäköisyydellä myös toinen mainitsi kiinnostuksensa samaan sukupuoleen. Epäidenttisten kaksosten kohdalla lukema oli 7,2 % ja tavallisten sisarusten kohdalla 5,5 %. Tulokset sotivat vahvasti edellä kuvattua homoseksuaalisuuden geneettistä mallia vastaan.

Kaksosilla on kohdussa hormoneiltaan täsmälleen sama ympäristö, joten Bearmanin & Bruckerin tulokset kumoavat teorian, jonka mukaan kohdun aikainen hormonitasapainon häiriö olisi homouden aiheuttaja.

…Aiemmat kaksostutkimukset olivat hankkineet tutkittavansa klinikoilta tai homojärjestöiltä, tai otos oli ollut muulla tavoin rajoittunut. Bearman & Brucker toteavat, että heidän tutkimuksensa on luotettavin, koska se perustui satunnaisotantaan koko kansakuntaa koskevasta nuorisotutkimuksesta. Tutkittavia oli noin 20 000! Lisäksi tutkijat eivät luottaneet kaksosen raportointiin sisaruksensa seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan kysyivät asiaa henkilöltä itseltään. (7)

 

Entä erityisesti naisten homoseksuaalisuus? Siinä tärkein tekijä näyttää olevan tytön vaikea suhde äitiinsä tai että hän on menettänyt äitinsä lapsuudessa. Seuraava tutkimus viittaa tähän. Sen mukaan 27 % lesboista ja 2 % heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Tällainen suhde puhuu paljon olosuhteiden vaikutuksesta ja tunnevajauksesta, koska suhdeluku on yli kymmenkertainen.

 

Marcel T. Saghirin ja Eli Robinsin (1973) tutkimus ei perustunut potilasotokseen vaan he rekrytoivat homoseksuaalit haastateltavat homojärjestöjen kautta. He havaitsivat, että 27 % lesboista ja 2 % heteronaisista oli kokenut äidin menetyksen ennen 10:tä ikävuottaan. Usein lesbonaisten ja heidän äitiensä välinen suhde oli katkennut tai sitä kuvasi etäisyys ja välinpitämättömyys. Sitä vastoin suhde isään oli läheisempi. (8)

 

Itse olen vakuuttunut, että homoseksuaalisuudessa onkin yleensä kysymys tunnevajauksesta, jota ihminen yrittää täyttää. Monilla on takanaan vaikea suhde vanhempiinsa tai ikätovereihinsa, mutta myös seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut yleistä. Tämä on havaittu lukuisissa haastattelututkimuksissa, joita on tehty homoseksuaalien parissa.

Melko tuore uutinen liittyy aiheeseen. Siinä kerrottiin seksuaalirikollisista, jotka olivat syyllistyneet lasten hyväksikäyttöön. Uutisessa kerrottiin, että suuri osa seksuaalirikollisista oli itse ollut lapsena seksuaalirikoksen uhrina. Tämä osoittaa, että homoseksuaalinen käytös voi usein saada alkunsa aikuisten hyväksikäytöstä lasta kohtaan. Kierre jatkuu, kun lapsena hyväksikäytetyt syyllistyvät samaan:

 

Paatunuttakaan rikollista ei voi pakottaa hoitoon

…Käräjillä syytetyn penkillä istui torstaina… mies, joka veti istunnon aluksi vankilan paidan päälle piiloutuakseen kameroilta.

Viisikymppistä miestä syytetään liki kolmenkymmenen lapsen hyväksikäytöstä, eikä kyseessä ole ensimmäinen kerta. Hänet on tuomittu kymmenien poikien hyväksikäytöstä ainakin kolme kertaa aiemminkin. Viimeksi vuonna 2012.

… Lauerma ei ota kantaa yksittäistapauksiin, ei myöskään tähän. Hän kertoo yleisellä tasolla, että yksi lapsiin kohdistuvalle seksuaalirikokselle altistava tekijä on seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen.

- Aika suuri osa on ollut lapsena itse seksuaalirikoksen uhreja. Arviot vaihtelevat 30 prosentista 80 prosenttiin, eli se on hyvin tarttuvaa käytöstä. Sen takia siihen vaikuttaminen olisi tärkeää, koska kerrannaisvaikutukset ovat ylisukupolvisia. (Etelä-Suomen sanomat, 12.10.2018)

 

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Jos homoseksuaalinen taipumus ei ole synnynnäinen asia vaan siihen ovat vaikuttaneet muut ihmiset lapsen ja nuoren menneisyydessä, niin silloin monet tukevat esim. pride-marssien kautta aikuisten väärää käytöstä lapsia kohtaan. Vai eikö tämä ole oikea johtopäätös, jos seksuaalinen hyväksikäyttö ja traumaattiset kokemukset ovat homoseksuaalisuuden taustalla? Kysyä siis voidaan, ovatko yritykset ja marssijat pohtineet koskaan asiaa siltä kannalta, mitä lapsille on tapahtunut menneisyydessä aikuisten taholta? Meidän on hyvä ymmärtää, ettemme ole lähimmäistemme tuomareita, mutta lisäksi on hyvä ymmärtää, mistä ihmisten asenteet ja taipumukset voivat johtua. Marssijoiden kannattaisi pohtia tätä.

 

Ns. Tasavertainen avioliitto on yksi niistä vaatimuksista, joita tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat esittäneet. Sillä tarkoitetaan samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Samalla on esitetty se argumentti, että perinteinen avioliittolaki on ollut syrjivä. Siksi sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat puhuvat tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja taistelusta syrjintää vastaan, kun he puolustavat mielipiteitään. Myös tiedotusvälineissä saatetaan kauniisti mainita, miten kysymys on ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta.

Kun puhutaan syrjinnästä perinteisen avioliittolain yhteydessä, on kuitenkin todettava, että kaikilla täysi-ikäisillä on oikeus avioliittoon. Tässä ei ole mitään poikkeusta. Kuka tahansa täysi-ikäinen mies tai nainen voi solmia avioliiton vastakkaisen sukupuolen kanssa. Perinteinen avioliittolaki on siten jo tasa-arvoinen eikä ketään syrjivä. Muun väittäminen on vastoin tosiasioita.

Sen sijaan pyrkimys ulottaa avioliitto koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja muuttaa avioliiton merkitystä. Avioliitto-sana saa uuden merkityksen, jota sillä ei ole aiemmin ollut. Aivan kuin väitettäisiin, että esim. työnantajan ja työntekijän normaali työsuhde merkitsisi avioliittoa tai että polkupyörä ja lentokone ovat autoja, vaikka niin ei olisikaan. Sana, jonka kautta vuosisatojen on ihmiskunnan historiassa ymmärretty tarkoittavan ainoastaan miehen ja vaimon välistä suhdetta, muuttuu siten merkitykseltään toiseksi sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen kautta. Siinä muutetaan käytäntöä, joka on ollut vallitseva kaikissa suurissa kulttuureissa tuhansien vuosien ajan.

Tässä ei kannata sen enempää pohtia tätä aihetta. On aika varmaa, että tämäkin asia tulee toteutumaan kokonaisuudessaan kuten ns. seksuaalinen vallankumous 1960-luvun lopulla. Siihen suuntaan on menty niin pitkälle, että laivan suunta tuskin enää kääntyy.

Kuitenkin asiaa kannattaisi pohtia lasten kannalta. Vaikka samaa sukupuolta olevat ihmiset eivät voi itse saada lapsia, voivat he hankkia niitä ainakin kolmella tavalla (adoption lisäksi):

• hedelmöityshoidot

• väliaikaiset heterosuhteet

• kohdunvuokraus

Sinä joka mietit lasten hankkimista edellisillä tavoilla, mieti kuitenkin asiaa kahteen kertaan! Kaikissa näissä tavoissa on ongelmana se, että lapselta puuttuu kodissa toinen omista vanhemmista. Monet avioerolapset ovat kertoneet, miten heidän lapsuutensa loppui vanhempien eroon. Samoin monet lapset ovat kertoneet julkisesti kaipuustaan puuttuvaa vanhempaa kohtaan. On tehty myös TV-ohjelmia, joissa lapset etsivät kadoksissa ollutta vanhempaansa. Tämä osoittaa molempien vanhempien tärkeyden lapsille.

Ne, jotka ovat itse kasvaneet homoseksuaalisessa perheessä, ovat myös kritisoineet käytäntöä, jossa lapselta riistetään oikeus isään tai äitiin tällä tavoin; vetoamalla aikuisten väliseen tasa-arvoon. Heiltä riistetään oikeus jompaankumpaan vanhempaansa.

Jean-Dominique Bunel, joka kasvoi lesboäitinsä ja tämän naiskumppanin kanssa, kertoo, miten hän koki asian. Hän kärsi isän puutteesta. Hän toisaalla myös kertoo, että jos sukupuolineutraali avioliitto olisi ollut voimassa jo hänen kasvuaikanaan, hän olisi haastanut valtion oikeuteen, koska se mahdollisti hänen lapsen oikeuksiensa loukkauksen:

 

Koin isän puutteen ikään kuin amputaationa… Kärsin isän puutteesta, hänen päivittäisen läsnäolonsa ja maskuliinisen luonteensa ja esimerkkinsä puutteesta, joka olisi tasapainottanut äitini suhdetta rakastajattareensa. Olin tietoinen tästä puutteesta hyvin varhain. (9)

 

Toinen kommentti jatkaa samasta aiheesta. Isän tai äidin puute on syy, miksi homoseksuaalisessa ympäristössä kasvaneet lapset kokevat asian vaikeaksi. Kyse ei ole siitä, etteikö yksittäinen homoseksuaalivanhempi voisi toimia hyvin vanhemman roolissaan, vaan siitä, että tässä asetelmassa lapsi jää alusta alkaen ja tarkoituksella ilman toisen biologisen vanhemman läsnäoloa:

 

Robert Oscar Lopez (2012) kritisoi homofobia-retoriikkaa ennakkoluuloiseksi ja ahdasmieliseksi, koska se leimaa homofobiseksi myös hänen kaltaisensa ihmiset, jotka ovat kasvaneet lesboparin kodissa, eläneet suuren osan elämästään homoseksuaalisessa kulttuurissa, mutta jotka silti vastustavat sukupuolineutraalia avioliittoa, koska he kokevat sen loukkaavan lapsen oikeutta isään ja äitiin. Lopezin mukaan on raskasta tulla leimatuksi homofobiseksi pelkästään sen takia, että hän avoimesti kertoo kokeneensa isän puutteen vaikeana kasvaessaan äitinsä ja tämän naispuolisen kumppanin kotona. ”Pyrkiipä samaa sukupuolta oleva pari toistamaan heteroseksuaalisen vanhemmuuden mallia kohdunvuokrauksen, keinohedelmöityksen, avioeron tai kaupallistetun adoption avulla, he ottavat monia moraalisia riskejä. Lapset, jotka joutuvat näiden moraalisten riskien keskelle, ovat hyvin tietoisia vanhempiensa roolista sen lapselle stressaavan ja tunnetasolla monimutkaisen elämän luomisessa, joka vieraannuttaa heidät kulttuurisista perinteistä kuten isän ja äitien päivästä. Lasten asemasta tehdään vaikea, kun heitä kutsutaan ’homofobisiksi’ pelkästään siksi, että he kärsivät vanhempiensa heille sälyttämästä luonnollisesta stressistä – ja myöntävät sen. (Lopez 2013.) (10)

 

Ihanne siis on, että lapsella on molemmat vanhemmat kodissa huolehtimassa lapsesta. On tietysti tilanteita, joissa lapsi joutuu kasvamaan ilman isää tai äitiä, mutta on eri asia tehdä lapsesta tietoisesti isätön tai äiditön vain siksi, että aikuisten mielihalut toteutuisivat. Näin toteutuu sukupuolineutraalissa avioliitossa, jossa hankitaan lapsia. Tämä on aikuisten itsekkyyttä ja ajattelemattomuutta lapsia kohtaan.

Ranskassa monet homoseksualistit itse ovat ottaneet kantaa asiaan. He näkevät, että sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeutta isään ja äitiin. Siksi he torjuvat sukupuolineutraalin avioliiton:

 

Jean-Pierre Delaume-Myard: Olenko minä homoseksuaalinen homofoobikko… Vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa, koska puolustan lapsen oikeutta isään ja äitiin. (11)

 

Jean-Marc Veyron la Croix: Jokaisella on rajoituksensa: se, että minulta puuttuu lapsi ja että kaipaan lasta, ei anna minulle oikeutta viedä lapselta äidin rakkautta. (12)

 

Hervé Jourdan: Lapsi on rakkauden hedelmä ja lapsen täytyy säilyä rakkauden hedelmänä. (13)

 

Toiminta kirkon piirissä. Kuten tunnettua on, ovat tarmokkaat oikeudenvaatijat ajaneet ”tasa-arvoista avioliittoa” eli ns. sukupuolineutraalia avioliittoa kirkon piirissä. Nämä ihmiset uskovat olevansa edistyneitä, rakkaudellisia ja taistelevansa ihmisoikeuksien puolesta näin toimiessaan.

Mutta miten asia on Raamatun valossa? Nämä ihmiset saattavat tuntea Raamatun, mutta tällä alueella he eivät kunnioita Jeesuksen ja hänen asettamiensa apostolien opetuksia. Raamatusta ei löydy yhtään sellaista kohtaa, jossa suhtauduttaisiin myönteisesti homoseksuaalisiin suhteisiin. Ystävyys ja rakkaus saman sukupuolen jäsenten välillä on tietenkin tavoiteltava ja hyvä asia, mutta kautta Raamatun tulee ilmi, että itse homoseksuaalinen käytös on väärin. Niinpä ihmisillä, jotka puolustavat homoseksuaalista käytöstä, on mielikuvitusjumala, jolla ei ole mitään tekemistä sen Jumalan kanssa, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja Jeesuksen persoonassa. Lisäksi, mikäli mm. seuraavat Raamatun jakeet pitävät paikkansa, johtavat nämä ihmiset muita helvettiin väärän myötätuntonsa takia:

 

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

 

Kaikesta huolimatta useimmat tarmokkaiden oikeudenvaatijoiden toiveet tällä alueella tulevat toteutumaan. Siitä on ennustettu Raamatussa eli miten luopumus tapahtuu (2 Tess 2:3: Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu…) sekä myös nykyajan profeettojen kautta. David Wilkerson totesi jo 1970-luvun alkupuolella tunnetussa Näky-kirjassaan, mitä tulisi tapahtumaan. Voidaan todeta, että profetia on todella toteutunut:

 

On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksualisteja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan. Tulvaportit ovat auki, ja homoseksualisteja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos. (14)

 

Kokemus väärästä sukupuolesta. Viime aikoina on tiedotusvälineissä toistuvasti tuotu esille, miten jotkut ihmiset ovat syntymässään saaneet väärän sukupuolen tai miten sukupuolia on useita. Tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat tarttuneet myös tähän asiaan uskoen näin auttavansa näitä ihmisiä.

Mistä tässä sitten on kysymys? Kukaan ei varmastikaan voi syntyä väärään sukupuoleen, mutta tyytymättömyys omaan sukupuoleen, kuten muihin asioihin itsessämme, voi olla tavallista. Tyytymättömyys itseemme voi ilmetä mm. seuraavilla tavoilla:

 

• Syömishäiriöt kuten Anorexia nervosa ovat hyvä esimerkki. Anorexia nervosassa henkilö voi kokea olevansa lihava, vaikka olisi aivan laiha. Ihmisen ruumiinkuva on vääristynyt ja hän uskoo olevansa onnellisempi laihana.

 

• Voimakas huumeiden ja alkoholinkäyttö juontaa usein juurensa voimakkaista alemmuudentunteista ja -ajatuksista. Ihminen käyttää aineita, jotta pääsisi eroon heikkoudestaan, alemmuudentunteistaan ja kielteisistä ajatuksistaan.

 

• Plastiikkakirurgia johtuu tyytymättömyydestä omaan ruumiiseen. Joskus sillä voidaan saada aikaan hyviä tuloksia, kun rumana pidetty esteettinen seikka poistuu. Niin ei kuitenkaan aina tapahdu, vaan ihminen saattaa jäädä sen mielikuvan valtaan, joka on hallinnut hänen elämäänsä.

 

• Miehet saattavat olla tyytymättömiä ruumiiseensa ja pyrkivät lihasten kasvattamisella kohottamaan itsekunnioitustaan ja tyytyväisyyttään.

 

• Voimakas saavutuskeskeisyys voi olla seurausta huonosta itsetunnosta ja tyytymättömyydestä itseensä. Työnarkomania saattaa olla oire siitä, että yritetään ostaa hyväksyntää itseltä ja muilta.

 

• Itseviha ja itsensä halveksunta on voimakasta tyytymättömyyttä itseensä. Pahimmillaan se voi johtaa itsemurhaan tai itsensä vahingoittamiseen. Yleensä itseviha saa alkunsa muiden torjunnasta ja suhtautumisestamme siihen. Muiden torjunta ei itsessään aiheuta itsevihaa, vaan siihen liittyy oma negatiivinen ajattelumme. Toisaalta jos ajattelemme järkevästi, voimme olla onnellisia, vaikka maailman jokainen ihminen torjuisi meidät.

 

Pitäisi sen tähden ymmärtää, että transjutuissa on kysymys psykologisista tekijöistä, mutta ruumiissa itsessään ei ole mitään vikaa. Taustalla ovat samanlaiset psykologiset tekijät kuin syömishäiriöissä tai muissa tyytymättömyyden kokemuksissa ihmiseen itseensä. Ne saattavat usein saada alkunsa muiden haitallisista vaatimuksista tai huomautuksista. Niinpä monella transihmisellä on usein tausta, jossa lapsesta on toivottu toisen sukupuolen edustajaa, ja tämä on sitten vaikuttanut lapsen identiteettiin ja haluun olla toista sukupuolta. Seuraava esimerkki viittaa tähän:

 

Loren, tyylikäs, komea nelikymppinen mies, oli ollut avoimesti homoseksuaalinen nuoruudestaan asti. Tämä oli aiheuttanut pahoja ristiriitoja hänen ja hänen isänsä välille ja särön muihin sukulaissuhteisiin. Hän ei hyväksynyt itseään mutta puolusti kiivaasti käytöstään väittelyissä isänsä kanssa. Hän tajusi, että hänen homoseksuaalisuuteensa liittyi kaunaa ja kapinaa isää kohtaan, mutta hän ei ollut koskaan osannut käsitellä niitä. Tämä mies oli löytänyt Kristuksen ja tullut aidosti uskoon, mutta hän hävisi usein taistelussa jatkuvaa homoseksuaalista suuntautumista vastaan, kunnes Jumala toi esiin hänen perusmuistonsa. Tämä tapahtui, kun pyysimme Herraa löytämään sen muiston, joka paljastaisi ongelman syntymisen. Tämän rukouksen aikana hän eli uudelleen tilanteen, joka tapahtui kun hän oli juuri syntynyt.

Kun tilanne valkeni, hän näki isänsä tulevan huoneeseen, jossa hän oli juuri syntynyt. Pettymys täytti äkkiä huoneen ja painoi raskaana hänen päällään. Isä katsoi häntä Lorenin sanojen mukaan inhoten ja sanoi: "Taas poika!" Sitten hän kääntyi ja kiiruhti huoneesta. Loren oli kolmas poika, ja tyttöä oli kovasti toivottu. Loren "näki" kaiken tämän ja koki sen uudelleen - ja ymmärsi sen tällä kertaa sekä tiedollisesti että emotionaalisesti. Tämä hylkääminen selitti sen, miksi Loren oli suvun hämmästykseksi yrittänyt myöhemmin ruveta perheen tytöksi. Hän halusi leikkiä nukeilla ja leikkiä tyttöjen eikä poikien kanssa. Hän yritti tiedostamattaan olla se tyttö, jota hänen isänsä oli toivonut. (15)

 

Sen tähden aiheellinen kysymys sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevalle ihmiselle onkin: ”Miksi odotat ja vaadit muiden hyväksyntää trans-identiteetillesi, mutta et hyväksy itseäsi sellaisena, miksi sinut on tehty” ”Miksi odotat muilta hyväksyntää, mutta torjut itsesi sellaisena, joksi olet syntynyt?”

Mihin tämä asia sitten johtaa? Tarmokkaat oikeudenvaatijat haluavat varmasti vilpittömästi auttaa transihmisiä ja sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevia ihmisiä, mutta näin he antavat tukensa valheelle, eivätkä ota huomioon psykologisia tekijöitä taustalla.

Lisäksi ongelmallista on, että kun asiaa pidetään myönteisessä mielessä esillä tiedotusvälineissä, voivat lapset ja nuoret ajautua ratkaisuihin, joita he myöhemmin katuvat. He voivat, kun yrittävät muuttaa itseään, ajautua peruuttamattomiin leikkauksiin. Tästä on usein surullisia seurauksia. Musta orkidea-niminen blogisti on kertonut omista kokemuksistaan:

 

”Minulta on leikattu ruumiinosia irti. Minulla ei ole rintoja, sillä ne on leikattu irti, ja alavatsassani on arpia, jotka ovat olleet haavoja, joiden kautta muutakin kehooni luonnolliseen kuuluvaa on leikattu irti. Kasvonpiirteeni ovat muuttuneet. Naamassani kasvaa karvaa. Ääneni on täysin tunnistamattomaksi muuttunut… En voi siittää lasta ja olen steriili naisenakin… Nykyinen nimeni ei ole oikea nimeni. Identiteettini on keksitty identiteetti ja minulla on väärät paperit. En ole mies, vaan olen silvottu nainen… Olen elänyt vuosia valheessa ja uskotellut itselleni olevan jotakin, mitä en ole… Olen mennyt yli siitä rajasta, jonka jälkeen ei ole enää paluuta. En saa koskaan takaisin jotakin sellaista, joka on kerran leikattu irti. Sukupuolenvaihdoshoidot ovat peruuttamattomia. Kun ruumis kerran rikotaan, niin sitä ei enää koskaan saada ehjäksi. Minä olen aivan täysin korjauskelvoton. Mitään ei ole enää tehtävissä… Ei ole mahdollista syntyä väärään kehoon. Ihmisen keho on ollut olemassa jo kauan ennen kuin tietoisuus tai identiteetti ovat muotoutuneet. Keho ja mieli eivät ole toinen toisistaan irrallisia tai olemassa erillisinä tai yksittäisinä. Ne ovat aina yhtä. Ajatuskin siitä, että joku voisi olla sisäisesti vastakkaista sukupuolta, on aivan täysin naurettava. Transsukupuolisuus on identiteettihäiriö ja tämä häiriö on korvien välissä, ei kehossa. Sukupuoli on kehon fyysinen ominaisuus samaan tapaan kuin pituus, kengänkoko tai hiusten väri. Sukupuolta ei voi vaihtaa yhtään sen enempää kuin vaikka rotua tai pituutta voi vaihtaa… Transsukupuolisuus muistuttaa kaikin puolin hyvin läheisesti anoreksiaa. Kyseessä on ikään kuin samankaltaisen oireilun eri ilmenemismuoto” (Musta orkidea: ”Viimeisen muurin takana on totuus.”)

 

Entä intersukupuolisuus? Tosiasia siis on, että sukupuolia on vain kaksi, mies ja nainen. Ei ole mitään kolmatta sukupuolta. Sen sijaan monet kamppailevat sukupuoli-identiteettinsä ja sen hyväksymisen kanssa, mutta se on eri asia. Siinä ovat kyseessä samanlaiset psykologiset tekijät, joita esiintyy muillakin alueilla kuten syömishäiriöissä. Usein ne saavat alkunsa muiden vahingollisista puheista ja traumaattisista kokemuksista. Kuitenkin positiivinen asia on, että yli 80 % lapsista, jotka kamppailevat sukupuoli-identiteettinsä kanssa, kasvaa siitä ulos, kehittyen normaaliksi mieheksi ja naiseksi. Siksi lasten pitäisi antaa rauhassa kehittyä, eikä vaivata heidän mieltään tämänkaltaisilla asioilla. Siinä median edustajat ovat suuressa vastuussa.

(On hyvä huomata, että myös nuorilla esiintyvä homoseksuaalinen tai biseksuaalinen suuntautuminen muuttuu 25 kertaa todennäköisemmin heteroseksuaaliseksi vuoden sisällä kuin päinvastaiseen suuntaan. Tämä havaittiin 16-22-vuotiaiden nuorten keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa (Savin-Williams & Ream 2007: 385 ss.). Tutkimus myös osoitti, että noin 70 prosenttia 17-vuotiaista pojista, jotka ilmaisivat yksipuolisesti homoseksuaalista kiinnostusta, ilmaisi olevansa yksipuolisesti heteroseksuaalisia 22 vuoden iässä.)

Ihmisen sukupuolta ja kromosomeja ei voi siis muuttaa, koska kyseessä on fyysinen ominaisuus. Ihminen pysyy pohjimmiltaan miehenä ja naisena, vaikka alkuperäinen keho voi turmeltua hoitojen seurauksena. Lisäksi on kyseenalaista vaihtaa henkilötunnuksia, jos ihmisen sisäiset toiveet eivät ole samat kuin syntymässä saatu sukupuoli. Tällaiset toimenpiteet aiheuttavat yhteiskunnalle turhaa ylimääräistä työtä. Samoin vessojen muuttaminen sukupuolineutraaleiksi on kyseenalaista. Miten voidaan varmistaa, kuka on tosissaan ja kuka on perverssi, joka käyttää tilannetta vain hyväkseen?

Entä urheilukilpailut? Miesten ja naisten suorituskyky on erilainen, jonka tähden tarvitaan miesten ja naisten omia sarjoja. Vaikuttaa siltä, että tarmokkaat oikeudenvaatijat eivät ole ottaneet tämänkaltaisia seikkoja huomioon.

Entä sitten intersukupuolisuus? Tätä monet transaktivistit käyttävät hyväkseen, mutta se ei tarkoita jotakin kolmatta sukupuolta vaan sukupuolen kehityshäiriötä. Se voi tarkoittaa poikkeamaa sukupuolielimissä (normaalia suurempi klitoris tai huomattavan pieni penis), kohdun ja munasarjojen puuttumista tai että lisääntymiselimet ovat epämääräisiä niin, ettei voida sanoa, kumpaa sukupuolta henkilö edustaa. Tällaiset ihmiset eivät voi lisääntyä.

Intersukupuolisuus on siis sukupuolen kehityshäiriö. Samanlaisia häiriöitä voi tapahtua niin, että joltakin puuttuu syntyessään kädet, jalat tai jokin ruumiinosa tai on vain yksi silmä. Näin voi käydä esim. niillä alueilla, joissa on ollut voimakkaita ydinlaskeutumia (Hiroshima, Tshernobyl). Nämä poikkeustapaukset eivät kuitenkaan todista, että kyseessä olisi joku muu kuin ihminen tai että olisi joku kolmas sukupuoli.

 

Kiistaa abortista. Kuten tunnettua on, ovat tarmokkaat oikeudenvaatijat abortin innokkaita kannattajia. Yksi heidän väitteensä on, että naisella on oikeus päättää kehostaan. Samoin he esittävät, että asiassa on kyse ihmisoikeuksista. Lisäksi he saattavat vedota siihen, että jos abortteja ei sallita, tehdään niitä joka tapauksessa laittomasti ja että naisten henki on vaarassa.

Mutta miten asia on? On varmasti oikein, ettemme vähättele kenenkään kokemuksia ja ole muiden tuomareita. Siihen ei pitäisi kenenkään syyllistyä. Kuitenkin edellä esitetyt väitteet ovat huonosti perusteltuja.

Ensinnäkin se väite, että abortissa nainen päättää omasta kehostaan. Tämä ei pidä paikkaansa, koska kyseessä on äidin kohdussa kasvava lapsi. Lapsi ei siis ole osa äidin kehoa, eikä abortissa poisteta mitään umpilisäkkeen kaltaista osaa tai kudosmöykkyä, vaan siinä tuhotaan elävä lapsi. Tämä on tosiasia, jota on mahdoton kiistää.

Entä ihmisoikeudet? Abortissa on tosiaan kyse ihmisoikeudesta, mutta lasten oikeudesta elää. Vanhempien oikeutta tappaa lapsensa, oli hän sitten kohdussa tai sen ulkopuolella, on sen sijaan pidettävä vääryyden tekemisenä. Vai pitäisikö vanhemmille antaa oikeus tappaa myös 2 viikon tai 2 vuoden ikäiset lapset? Jos noudatetaan abortin kannattajien omaa logiikkaa, pitäisi tämän olla heidän ihmisoikeutensa. Onneksi tähän ei ole vielä menty.

Entä laittomat abortit ja niiden aiheuttamat vahingot? Tottahan toki niitä aiheutuu. Kuitenkin myös ylinopeuksien takia voi kuolla ihmisiä ja vammautua. Tai sitten ihmisiä saatetaan surmata tavallisessa elämässä. Kuitenkaan tuskin kukaan järkevä ihminen sanoisi, että tästä syystä ylinopeudet pitäisi sallia tai aikuisten ihmisten surmaaminen tehdä lailliseksi. Eivätkö lait ole juuri sitä varten, että ne suojelevat ihmisiä? Näin pitäisi olla myös syntymättömien lasten kohdalla.

Asiasta on käyty keskustelua myös lehtien palstoilla. Itsekin otin siihen osaa seuraavan kirjoituksen kautta, joka oli vastine erään demarinaisten edustajaan (käytän tässä kirjoituksessa vain nimitystä henkilö X). Hän vetosi naisten ihmisoikeuksiin, kuten niin usein tapahtuu asian yhteydessä, kuitenkin täysin sivuuttaen lasten ihmisoikeudet.

 

Abortit ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa

Henkilö X demarinaisista toi esille (27.9) poliitikkojen toiminnan Timo Soinin tapauksessa. Kirjoituksessa vedottiin muun muassa naisten ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon.

Olen samaa mieltä ihmisoikeuksien tärkeydestä, mutta kysymys on siitä, mitä tällä tarkoitetaan. Arvoliberaalit väittävät, että ihmisoikeus tarkoittaa tässä asiassa nimenomaan oikeutta tappaa lapsensa äidin kohtuun. Sen sijaan itse näen, että juuri tämän näkökannan edustajat ovat tasa-arvon vastustajia ja mitätöivät lasten ihmisoikeudet, eli lasten oikeuden elää.

On turha väittää, että abortissa nainen päättää omasta kehostaan tai että otetaan pois jokin kudosmöykky. Siinä tuhotaan elävä lapsi. Useimmat abortit tehdään 8. viikon kohdalla (2 kuukautta), jolloin lapsilla on samat ruumiinjäsenet kuin meillä: kädet, jalat, silmät, suu. Siten kyseessä on varmasti ihminen.

Ymmärrän toki, että odottamaton raskaus voi olla vaikea asia, enkä halua vähätellä kenenkään kokemuksia. Se ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että kyseessä on aito ihminen. Kannattaa katsoa ultraäänikuvia 2-3 kuukauden ikäisistä sikiöistä.

Toiseksi teen kysymyksen poliitikoille. Onko teidän mielestänne juhlan aihe – kuten monet juhlivat Irlannin aborttilainsäädännön höllentymistä – jos tehdään samanlainen laki, joka oikeuttaa vanhemmat surmaamaan 2 viikon ikäiset tai sitä vanhemmat lapset?

Sillä jos hyväksytään lasten surmaaminen kohdussa, miksi ei myös sen ulkopuolella? Ainut ero on lapsen asuinpaikka ja kokoero. Onneksi poliitikot eivät aina ole johdonmukaisia päättelyssään, eivätkä ole ottaneet tätä askelta. Ehkä senkin aika myöhemmin koittaa.

Otan esille myös Intian tapauksen. Siellä nimenomaan tyttölapsia surmataan äidin kohtuun ja sen seurauksena Intiassa on n. 914 naista tuhatta miestä kohti. Tämä kerrottiin uutisissa joitakin vuosia sitten.

Kysynkin, onko naisten oikeutta, kun tyttölapsia surmataan ja miehille ei riitä vaimoja? Kuka selittäisi tämän? Tai miksi naisten oikeuksia puolustavat eivät ota kantaa tällaiseen toimintaan?

Lopuksi yhteiskunnan kehityksestä. Henkilö X puhui negatiiviseen sävyyn konservatismista, mutta onko nykyinen sukupolvi edellisiä parempi? Otetaan jälleen esille lapset. Tuoreessa uutisessa kerrottiin: ”Nuorten mieli horjuu… lähetteet nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon lisääntyneet rajusti”. Tämä osoittaa kehityksen huonon suunnan. Niinpä meidän ei kannattaisi pitää omaa sukupolveamme parempana kuin edellisiä sukupolvia, kun monet seikat viittaavat päinvastaiseen. (Etelä-Suomen sanomat 2.10.2018)

 

Jari Iivanainen

Lahti

 

Feminismi ja vastakkainasettelu. Jos mennään taaksepäin parituhatta vuotta, niin toi kristinusko roomalaisen maailman keskelle valtavan muutoksen. Evankeliumi Kristuksesta levisi ja sai aikaan, että perhe-elämää tuhoavat elämäntavat kuten moniavioisuus, avioerot, lasten heitteillejättö, homoseksuaalinen elämäntapa ja prostituutio katosivat. Myös naisten asema parantui kristinuskon levitessä. Kristittyjen naisten asema oli parempi kuin heidän kreikkalaisten ja roomalaisten kanssasisarensa.

Entä nykyaika? Yksi nykyajan ominaispiirre on feministisen liikkeen nousu. Vaikka naisten asema on poikkeuksellisen hyvä länsimaissa, pitävät feministit ja tarmokkaat oikeudenvaatijat naisia sorrettuna ja alistettuna sukupuolena. Heidän mukaansa naiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa, ja syynä tähän ovat patriarkaaliset asenteet yhteiskunnassa.

Mutta miten asia on? Näyttää siltä, että feministit eivät ota huomioon kokonaisuutta. He eivät näe, että hyvin suuri osa ongelmista on kasautunut miehille, kuten seuraavat esimerkit (Suomi) osoittavat:

 

• Miehet tekevät itsemurhia enemmän kuin naiset

• Yli 90 prosenttia työkuolemista tapahtuu miehille. Miehet tekevät vaarallisimmat ja raskaimmat työt

• Suurin osa väkivallan uhreista, syrjäytyneistä, vangeista ja asunnottomista on miehiä

• Naisten osuus korkeakoulutetuista on lähes kaksi kolmasosaa

• Miesten elinikä on naisten elinikää alempi

• Naisten terveydenhoitoon käytetään lähes 30 prosenttia enemmän kuin miesten

• Miehet ovat heikoilla huoltajuuskiistoissa. Kaikilla miehillä ei ole mahdollisuutta tavata lapsiaan

• On todettu, että lapsen oman sukupuolen vanhemman läsnäolo on tärkeää kasvavalle lapselle. Kuitenkin hyvin suuri osa pojista ei saa isän ja miehen mallia kodissa eikä koulussa, koska suurin osa luokanopettajista on naisia

• Asevelvollisuus, joka saattaa kestää vuoden, on ollut miesten vastuulla


Mitä edellisestä voidaan päätellä? Esimerkit osoittavat, että myös miehet kärsivät, eivät vain naiset. On varmasti totta, että miehet ovat kohdelleet väärin naisia ja feministeillä on huonoja kokemuksia miehistä. Tähän vastaus on kuitenkin anteeksianto eikä miesten vihaaminen ja syyttäminen kaikista ongelmista. Kumpikaan osapuoli ei ole syytön eikä täydellinen. Jeesus opetti anteeksiannosta seuraavasti:

 

- (Matt 6: 14,15) Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;

15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

 

Tässä yhteydessä on hyvä ottaa esille naispappeus ja kielteinen suhtautuminen siihen. Feministit näkevät kielteisen asenteen naispappeuteen edustavan tyypillistä patriarkaalisuutta ja naisten sortoa. Samoin he ajattelevat, että tasa-arvo saavutetaan, kun naiset tekevät täsmälleen samoja asioita kuin miehet. Siksi he ovat ehdottaneet mm. kiintiöitä naisille.

Mutta miten asia on? Tässä ei ruveta pohtimaan sitä sen syvällisemmin. On varmasti hyvä, että niin naisia kuin miehiä on hengellisessä työssä. Kuitenkin on merkillepantavaa, että Jeesus, joka kristillisessä uskossa on kaiken keskipiste – Luoja ja Jumala isolla kirjaimella, ei vain ihminen – asetti apostoleiksi vain miehiä. Kysymys kuuluu, mitä tämä merkitsee meidän ajallemme? Feministien ongelma on, että he eivät ota näitä jakeita vakavasti, kuten he yleensä kieltävät muutkin kristillisen uskon perusasiat:

 

- (Luuk 6:12-16) Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.

13 Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:

14 Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen,

15 ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,

16 ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja.

 

Tarmokkaat oikeudenvaatijat ja Israel. Yksi kohde, johon tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat kohdistaneet huomionsa, on Israelin valtio. Nämä oikeudenvaatijat ovat vihamielisiä Israelia kohtaan ja näkevät sen edustavan jonkinlaista apartheidvaltiota. Väitetään, että palestiinalaisia sorretaan heidän palestiinalaisuutensa takia ja että Israel on miehittäjävaltio. Sen takia monet ovat puuhailleet kauppaboikotteja Israelia vastaan, koska ajattelevat sillä parantavansa palestiinalaisten asemaa.

Mutta miten asia on todellisuudessa? Joskus syytöksille voi olla aihettakin, mutta usein oikeudenvaatijat eivät tunne historiaa ja miten nykytilanteeseen on tultu.

Ensinnäkin historia. Kannattaa ottaa huomioon, että Israel on ollut olemassa valtiona ja juutalaiset ovat asuneet alueella jo vuosituhansia sitten. Tässä on hyvä ottaa esille muutamia Uuden testamentin jakeita. Ne ovat todellista historiaa ja niissä ei puhuta palestiinalaisista vielä mitään, koska sellaista nimitystä ei tunnettu. Sen sijaan niissä kerrotaan juutalaisista, jotka asuttivat Jerusalemia sekä Juudeaa ja Samaria eli nykyistä Länsirantaa. (Myös Koraani mainitsee 600 vuotta myöhemmin, miten pyhä maa kuuluu Israelille ja miten juutalaiset ovat valittuja, 5:20,21/10:90,93/17:104/26:59/2:47/45:16) Kysymys on noin 2000 vuoden takaisista tapahtumista:

 

- (Matt 2:19,20) Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä

20 ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne ovat kuolleet, jotka väijyivät lapsen henkeä".

 

- (Apt 1:4-8) Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.

5. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."

6. Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"

7. Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,

8. vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

 

- (Apt 2:14-18) Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.

 

Entä viime vuosisata? Silloin Israel syntyi uudestaan vuonna 1948, mutta jo sitä ennen oli Kansainliitto, YK:n edeltäjä, vahvistanut ns. Balfourin julistuksen (1917). Tämän julistuksen perusteella juutalaisille luvattu alue käsitti, ei vain nykyisen Israelin alueen, vaan myös Jordanian sekä Länsirannan ja Gazan.

Mitä sitten tapahtui Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen? Silloin ympäröivät arabivaltiot (Syyria, Jordan, Egypti, Libanon, Irak, Saudi-Arabia, Jemen) hyökkäsivät vastasyntyneen valtion kimppuun tarkoituksenaan jakaa se keskenään. He eivät onnistuneet aikeissaan. Kuitenkin Jordania miehitti Länsirannan ja Itä-Jerusalemin, Egypti Gazan ja Syyria Golanin kukkulat. Nämä alueet olivat heidän hallussaan laittomasti ja vastoin YK:n päätöstä lähes 20 vuotta, aina vuoteen 1967 saakka, joten ne olivat laittomia miehittäjiä.

Entä palestiinalaisten tausta? Meille kerrotaan toistuvasti, että Israel miehittää Palestiinan valtiota, mutta tämä on historian vääristelyä, koska menneeltä ajalta ei tunneta mitään todisteita ns. Palestiinan kansasta ja valtiosta, jolla olisi ollut omat hallitsijat, oma armeija, oma raha, oma kieli, selkeät tunnistettavat rajat ja muita kansalliseen olemassaoloon liittyviä piirteitä. Sen sijaan nykyiset palestiinalaiset ovat tavallisia arabeja, jotka edustivat alun perin useita kansallisuuksia (Jordania, Syyria, Libanon, Egypti, Irak... ), koska he saapuivat tälle alueelle ympäröivistä arabivaltioista tai sitten (ennen vuotta 1917) entisen Turkin ottomaanisen valtakunnan alueelta, jonka hallussa olivat vielä reilut sata vuotta sitten useimmat arabivaltiot. Heillä ei niihin aikoihin voinut olla mitään kansallista palestiinalaista identiteettiä, eivätkä edes ympäröivät arabivaltiot puhuneet mistään sellaisesta niihin aikoihin. Se tapahtui paljon myöhemmin eli vuoden 1967 sodan jälkeen.

Seuraava lainaus viittaa samaan. Palestiinalainen identiteetti on verrattain uusi asia. Tämä identiteetti syntyi vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, kun Länsiranta ja Gaza, jotka jo Balfourin julistuksen mukaan oli luvattu Israelille, joutuivat takaisin Israelin valtaan. Lainauksessa puhuu PLO:n asevoimien entinen komentaja, joka kertoo, ettei ole mitään eroa jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanonilaisten välillä:

 

Zuheir Moushin’in, PLO:n asevoimien komentajan lausunto saksalaiselle aikakauslehdelle Kairossa v. 1972: Palestiinalaista kansaa ei ole sellaisenaan olemassa. Palestiinan valtion luominen on vain eräs keino jatkuvaan taisteluumme sionistista valtiota vastaan arabien yhtenäisyyden puolesta. Tosiasiassa ei ole mitään eroa jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanonilaisten välillä. Vain poliittisista ja taktisista syistä puhumme tänään palestiinalaisen kansan olemassaolosta, sillä arabimaiden kansalliset etunäkökohdat vaativat, että asetamme erillisen Palestiinan kansan vastustamaan sionismia. Katsokaahan, pelkästään taktisista syistä Jordania, joka on tunnustettu ja suvereeni valtio omine vahvistettuine rajoineen, ei voi siten vaatia Haifaa, Jaffaa, Ber-Shevaa ja Jerusalemia, kun sen sijaan Israelin sisällä asuva palestiinalainen voi epäilemättä niin tehdä. Haluan korostaa, että sinä hetkenä kun olemme vallanneet koko Palestiinan, yhdistämme välittömästi Palestiinan ja Jordanian. (16)

 

Tapahtuuko sortoa? Tosiasia siis on, että ns. palestiinalaiset eli arabit sekä juutalaiset asuvat nyt rinnakkain, ja se tulee hyväksyä. Molemmille kansoille pitäisi olla tilaa näillä alueilla, eikä saisi olla syrjintää puolin ja toisin.

Ovatko juutalaiset sitten syyllistyneet syrjintään kuten tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat esittäneet? Varmasti he ovat toimineet usein väärin, eikä tätä voi kieltää.

Kysymys kuitenkin kuuluu, onko palestiinalaisten asema ollut parempi vai huonompi heidän omien johtajiensa alaisuudessa verrattuna juutalaishallintoon? Tämä on avainkysymys tällä alueella, ja sitä voidaan tarkastella.

Ensinnäkin vesihuolto, terveydenhuolto, koulut ja talous. Palestiinalaiset arabit ovat saaneet huomattavia parannuksia alueilleen. Yksi niistä on juokseva vesi Länsirannan asukkaille. Kun vuonna 1967 vain 10 % Länsirannan asukkaista sai päivittäin juoksevaa vesijohtovettä, on lukumäärä nykyään 96 %. Heidän tilanteensa on paljon parempi kuin ympäröivissä arabimaissa.

Terveydenhuolto on samanlainen asia. Israelin alaisuudessa Länsirannan arabien terveydelliset olot ovat kohentuneet huomattavasti, kuten muut olot. Nekin ovat paremmat kuin monissa arabimaissa:

 

Eihän liene mikään salaisuus se, että vaikka Länsirannan arabit poliittisesti eivät hyväksykään Israelia alueellaan, he ovat antaneet juutalaisille tunnustuksen alueensa terveydellisten olojen kohottamisesta. He totesivat, että kuningas Hussein lupasi alueelle – paperilla – klinikoita, sairaaloita ja kouluja, mutta ei koskaan toteuttanut lupauksiaan niiden 19 vuoden aikana, jotka alue kuului hänen hallintaansa. Arabit ovat todenneetkin, etteivät Israel ja juutalaiset luvanneet mitään, mutta toteuttivat sen, mistä Hussein vain puhui, vieläpä laajemmassa mittakaavassa kuin he olivat odottaneetkaan. (17)

 

Entä Israelin omat arabit? Käytännössä he ovat paremmassa asemassa kuin arabit yleensä, varsinkin verrattuna naapurimaidensa arabeihin, ja he tietävät sen. Heillä on parempi elintaso, parempi terveydenhuolto, enemmän vapauksia ja tasa-arvoa kuin muilla arabeilla. Lisäksi Israelin arabeja on kansanedustajina ja suurlähettiläinä, joka osoittaa heidän vaikutusvaltaisen asemansa. Niinpä kovinkaan moni Israelin arabeista ei olisi halukas vaihtamaan asemaansa muiden maiden arabeihin. Enemmistö heistä on tyytyväisiä asemaansa, joka on tullut ilmi mm. Israelin demokraattisen instituutin suorittamista mielipidetutkimuksista. Niiden mukaan 57 % Israelin arabeista on määrittänyt tilanteensa hyväksi tai erittäin hyväksi, mikä viittaa heidän hyvään asemaansa.

Entä sitten niiden palestiinalaisten asema, jotka ovat asuneet Länsirannan ja Gazan alueella? Näillä alueille oli vuoden 1967 jälkeen Israelin hallinto, mutta myöhemmin eli vuonna 1993 palestiinalaiset saivat autonomian eli itsehallinnon. Paransiko tämä itsehallinto heidän asemaansa vai miten se vaikutti? Olivatko palestiinalaiset johtajat parempia hallitsijoita kuin israelilaiset olivat olleet? Tass Saada, joka taisteli Arafatin joukoissa, mutta joka myöhemmin muutti Amerikkaan asumaan, kertoo havaintonsa tästä. Hän palasi vuosien tauon jälkeen palestiinalaisalueille, Länsirantaan ja Gazaan, sekä tiedusteli palestiinalaisilta asukkailta tilannetta. Monet heistä näkivät, että heidän asemansa oli parempi israelilaishallinnon kuin palestiinalaisten oman hallinnon aikana:

 

Saavuin Ramallahiin varhain, jotta ehtisin saada kaupunkiin tuntuman… Ajoin tarkoituksella useilla eri takseilla, jotta sain tilaisuuden puhua kuljettajien kanssa. Olen huomannut, että tämä on erinomainen tapa tunnustella kaupungin ilmapiiriä. ”No, millaista täällä on nykyään elää?” kysyin viattomasti.

”Ei hyvä”, sanoivat melkein kaikki. ”Elämä on aika kurjaa. Siitä lähtien kun palestiinalaishallinto otti ohjat käsiinsä, tilanne on itse asiassa pahentunut”, he väittivät. ”Abu Ammar itse on suurenmoinen, todellinen taistelija loppuun saakka. Häntä me rakastamme. Mutta hänen edustajansa eivät osaa hoitaa asioita ollenkaan. He vaativat kaikilta lahjuksia – ei siinä ole järkeä. Israelilaiset rajalla eivät tietenkään hekään luota palestiinalaishallintoon, ja niin he ovat tiukentaneet otteita entisestään – lisää sääntöjä, lisää papereita, lisää rajoituksia. Oli oikeastaan parempi, kun he olivat täällä ja määräsivät kaikesta! Tätä on tietysti kauhea sanoa, mutta se on totta.”

Nämä mielipiteet saivat minut surulliseksi. Panin mieleeni, mistä halusin puhua entisen sankarini kanssa…

…Olin kerran Gazassa taksin kyydissä, jossa oli useita muitakin matkustajia. Katsoin liikennettä ja sanoin: ”Onpa paljon takseja! Sinulla on paljon kilpailijoita, vai mitä?”

”Niin, se on ryöstäytynyt hallinnasta”, mies sanoi. ”Jokainen, jolla on auto, haluaa päästä ansaitsemaan sillä rahaa. Pian täällä on enemmän kuljettajia kuin matkustajia”, hän huokasi.

Sitten hän jatkoi: ”Kun israelilaiset hallitsivat täällä, asiat olivat toisin. Kaikki oli paremmassa järjestyksessä.” (18)

 

Mistä sitten palestiinalaisten ongelmat johtuvat? Yksi suurimpia syitä ovat olleet nimenomaan palestiinalaisten omat johtajat, jotka ovat ajaneet kansaa ahdinkoon. He eivät ole keskittyneet yhteiskunnan rakentamiseen ja kansansa olojen parantamiseen, vaan aseelliseen taisteluun Israelin kanssa ja oman asemansa pönkittämiseen. Korruptio ja lahjukset ovat olleet yleisiä heidän keskuudessaan.

Kaikkein suurin ongelma ovat kuitenkin olleet ihmisoikeusrikkomukset. Palestiinalaisjohtajat ovat sortaneet omaa kansaansa ja heikentäneet sen asemaa. Se on ilmennyt mielivaltaisina pidätyksinä, kidutuksina ja opposition vaientamisena. Sen takia tuhannet palestiinalaiset ovat paenneet omilta asuinalueiltaan muuttaen ulkomaille.

Katsomme lopuksi lainausta, joka liittyy aiheeseen. Mosab Hassan Yousef, jonka isä kuului Hamasin perustajajäseniin ja jossa järjestössä Mosab itsekin toimi aiemmin, kuvasi tätä tilannetta YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouksessa 25.9.2017. Hän kiinnitti huomionsa palestiinalaishallinnon väärinkäytöksiin omaa kansaansa kohtaan. Puhe löytyy sellaisenaan Youtubesta englanninkielisenä:

 

Raportti YK:n Human Rights Watch:n (Ihmisoikeusneuvoston) kokouksesta 25.9.2017

Asialista: Ihmisoikeudet Palestiinassa.

Syytöksiä; Israel rikkoo ihmisoikeuksia, rotusyrjintää, ei salli tehdä työtä, tappaa lapsia, miehittää historiallista Palestiinaa, varastaa ruoan, veden, maat, rahat, puut, tekee rikoksia ihmiskuntaa kohtaan jatkuvasti ym. ym..

Niitä esittivät: Palestiinan itsehallinto-Algeria-Qatar-Sudan-Syyria-Pohjois-Korea-Bahrain-Saudi-Arabia-Venezuela ja Iran. Mosab Hassan Yousef (Hamasin poika) pyysi puheenvuoroa ja sai sen.

Kasvoin Ramallahissa Hamasin jäsenenä, kohdistan sanani PA hallinnolle, joka väittää olevansa ainoa oikea Palestiinan kansan edustaja.

Kysyn, mistä on kotoisin valtuutenne edustaa palestiinalaisia, he eivät valinneet teitä. He eivät antaneet teille oikeutta edustaa heitä. Te olette nimittäneet itse itsenne. Te olette vastuussa kansalle ja kansasta.

Tämän todistaa teidän väkivaltainen käyttäytymisenne heidän ihmisoikeuksiaan vastaan. Tosiasiassa palestiinalaisten yksityisten ihmisten ja kansan ihmisoikeudet liikuttavat teitä kaikkein vähiten. Te kidnappaatte palestiinalaisia opiskelijoita, kidutatte heitä vankiloissanne ja te myös kidutatte poliittisia vastustajianne.

Kansan kärsimykset ovat seurausta teidän itsekkäistä poliittisista pyrkimyksistänne. Te olette Palestiinan kansan suurin vihollinen. Jos Israelia ei olisi olemassa, teillä ei olisi ketään jota syyttäisitte. Ottakaa vastuu tekojenne seurauksista.

Te lietsotte konfliktin liekkejä pitääksenne voimassa väärää valtaanne. Lopuksi: Te käytätte tätä foorumia johtaaksenne harhaan kansainvälistä yhteisöä, johtaakseen palestiinalaisen yhteiskunnan uskomaan, että Israel on vastuussa ongelmista, jotka te olette itse aiheuttaneet. Kiitos. (19)

 

Onko kaikki uusi parempaa? Edellä käsiteltiin monia aiheita, joita tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat tuoneet esille. He ovat varmasti olleet vilpittömiä tavoitteissaan ja meidän tulee arvostaa heitä, vaikka olisimme eri mieltä.

Kuitenkin monet heidän tavoitteistaan ovat olleet ja ovat heikennys varsinkin lapsille. Tähän on varmasti syynä ollut se, että tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat ajaneet voimakkaasti tavallista perhe-elämää heikentäviä malleja (kannattaa muistaa, että 1960-luvun lopulla, jolloin ns. seksuaalinen vallankumous alkoi, vain 5 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella. Nyt luku on yli 50 %). Niinpä lasten mielenterveyshäiriöt ja pahoinvointi ovat moninkertaisesti lisääntyneet muutamissa vuosikymmenissä. (ESS kertoi myös 20.11.2013 kehityksen suunnasta:”Lasten väkivaltaisuus yleistyy…Pienten lasten aggressiivisuus on lisääntynyt Suomessa”.) Sen osoittavat hyvin pari lainausta, joilla on väliä 24 vuotta. Niistä käy selville kehityksen suunta. 1990-luvun alkupuolella lasten asema oli jo huonontunut, mutta jälkimmäisessä uutisessa viitataan siihen, miten tilanne reilut 20 vuotta myöhemmin on monin verroin pahempi:

 

Lasten hätä ja ongelmat lisääntyvät. Yksi syy voi olla viime vuosien lama.

Perheneuvoloissa käy yhä enemmän perheitä, jotka hakevat apua lasten levottomuuteen, epäsosiaaliseen käyttäytymiseen, tavallisuudesta poikkeavaan häiritsevyyteen, alavireisyyteen ja sopeutumattomuuteen.

Tyypillinen asiakas on 7-8 -vuotias poika, joka on tottelematon, aggressiivinen, levoton, näpistelee ja tekee kiusaa.

Lapset joutuvat olemaan liikaa yksin. Jo 10-vuotias lapsi saattaa hautoa itsemurhaa. (Helsingin sanomat 16.12.1996)

 

Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi

Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun

Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset kasvavat yli kymmenellä prosentilla vuodessa.

Tänä vuonna lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito maksaa noin 670 miljoonaa euroa. Viiden vuoden päästä summa uhkaa ylittää jo miljardin euron rajan.

Laitoksiin sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Lasten ongelmat ovat kärjistyneet niin, että suurin osa huostaanotoista tehdään jo kiireellisesti.

Laitoshoidon lisääntymiseen on monia syitä: päihteet, rikoskierre, mielenterveysongelmat ja työttömyys.

Yhteiskunnan eriarvoistuminen on kasvanut ja lapsiperheiden köyhyys kolminkertaistunut.

Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa. (Etelä-Suomen Sanomat, 31.10.2010)

 

Lisäksi seuraavat pari melko tuoretta uutista viittaavat nuorten mielenterveyshäiriöiden voimakkaaseen lisääntymiseen. Kehityksen suunta on ollut huonompaan päin. Syynä ovat varmasti edellä mainitut asiat, varsinkin perheiden hajoaminen, johon tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat vaikuttaneet mielipiteillään:

 

Nuorten lähetteet lähes tuplaantuivat

Psykiatria: Nuorten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina koko maassa. Päijät-Hämeessä nuorten psykiatrian lähetteiden määrä kasvoi vuodessa 40 prosenttia. ((Etelä-Suomen Sanomat, 30.5.2017)

 

Nuorten mieli horjuu

Mielenterveys: Lähetteet nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon ovat lisääntyneet rajusti… (Etelä-Suomen Sanomat, 25.9.2018)

 

Mistä tässä kaikessa on kysymys? Tarmokkaat oikeudenvaatijat saattavat elää siinä kuvitelmassa, että yhteiskunta menee koko ajan parempaan ja suvaitsevampaan suuntaan, mutta se ei pidä paikkaansa. Kysymys ei ole suvaitsevaisuuden lisääntymisestä vaan että on muutettu oikean ja väärän käsitteitä monella alueella. Asiat, joita ennen pidettiin väärinä, ovat nyt hyväksyttyjä (seksi avioliiton ulkopuolella, avioeron helppous, sukupuolineutraali avioliitto, …). Tarmokkaat oikeudenvaatijat ovat olleet tämän kehityksen pääasiallisena aikaansaajina.

Seuraavassa lisää uutisia, jotka osoittavat kehityksen suunnan yhteiskunnassa. Ne osoittavat selvästi, miten huono käytös muita kohtaan ja itsekkyys ovat lisääntyneet selvästi muutamassa vuosikymmenessä. Usein puhutaan, että menemme parempaan suuntaan, mutta asia on päinvastoin. Ihmiset käyttäytyvät huonommin kuin ennen:

 

Kuntien työntekijöiden kokema väkivalta kasvanut

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työbarometristä ilmenee, että kuntien työntekijöiden kokema väkivalta ja sen uhka ovat lisääntyneet rajusti vajaassa kymmenessä vuodessa.

Viime vuonna kuntien työntekijöistä lähes puolet havaitsi väkivaltaa tai sen uhkaa. Yli 20 prosenttia koki itse väkivaltaa tai sen uhkaa. Vuonna 2008 vastaavat luvut olivat vajaat 30 prosenttia ja runsaat 10 prosenttia... (Etelä-Suomen sanomat 15.2.2017)

 

Lisääntynyt vihapuhe haittaa ihmisten arkea

Vihaseminaari: Musliminaisten välteltävä liikkumistaan. "Kuka tahansa hyvin pukeutunut suomalainen voi sylkeä naamalle."

...Vihapuheita kuulee kaduilla, julkisissa kulkuvälineissä, kouluissa, mediassa, sosiaalisessa mediassa ja jopa poliitikkojen suista. Vihapuhe on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti, samoin kuin viharikokset.

- Tilanne näyttää todella huolestuttavalta. Viharikosten määrä lisääntyi viime vuonna 50 prosentilla edellisvuodesta, kertoi poliisitarkastaja Måns Enqvist Poliisihallituksesta Ihmisoikeusliiton järjestämässä Vihapuhe-seminaarissa Helsingissä tiistaina.

Ongelmalliseksi asian tekee se, etteivät vihapuheen tai viharikoksen kohteeksi joutuneet tee ilmoitusta asiasta. Suurin osa vihapuherikoksista jää pimentoon.

- Ilmapiiri on kiristynyt, ja vihapuhe on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana tosi paljon, sanoi kuusivuotiaana Somaliasta Suomeen tullut projektorikoordinaattori Habiba Ali Kirkon Ulkomaanavusta.

Aikaisemmin hän tiesi, ketä kannattaa varoa julkisilla paikoilla: skinejä ja juoppoja. Nyt kuka tahansa hyvin pukeutunut suomalainen saattaa sylkäistä hänen päälleen... (Etelä-Suomen Sanomat 30.11.2016)

 

... Terveydenhuollon ammattilaisena otan esille potilaiden käyttäytymisen. Kun päivystin keskussairaalan ensiavussa vuonna 1974, ei tullut mieleenkään, että potilaat uhkaisivat tai olisivat väkivaltaisia. Tänään sitä esiintyy jatkuvasti ensiapupoliklinikoilla. Jostain he ovat sen oppineet. Mitä sitten tapahtuu, kun kukaan (suomalainen) ei halua päivystää - tai opettaa?

Kurin menetyksen myötä on kadonnut sivistynyt käyttäytyminen. Kurinpalautus on yksinkertaista, jos tahdotaan. Tahto näyttää suuntautuvan kurittomuuden seurauksiin sopeutumiseen.

Lisää resursseja, lisää resursseja, lisää velkaa. No sitähän kurittomat päättäjät hankkivat.

Jyrki Joensuu, yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri, Lahti (Etelä-Suomen sanomat 17.10.2016 / Lukijalta)

 

Eräs tuore artikkeli tai sen otsikko viittaa myös nykyiseen aikaan (Etelä-Suomen Sanomat 23.10.2016). Se osoittaa, miten opettajat ovat paineen alla sekä oppilaiden että heidän vanhempiensa taholta. Artikkelissa kerrottiin toisaalla mm. siitä, miten 74,4 % opettajista oli sitä mieltä, että oppilaiden käytös oli huonontunut.

 

Etusivun otsikko:

Koulu: Opettajiin kohdistuu väkivaltaa, ilkivaltaa, uhkauksia ja vanhempien raivoa, ESS:n kysely paljastaa

 

Kysely, johon opettajat vastasivat:

Miten oppilaiden käytös on mielestäsi muuttunut viime vuosien aikana?

2,6 % parantunut

23,1 % pysynyt ennallaan

74,4 % huonontunut

 

OAJ:n kysely: Oppilaat pahimpia opettajien kiusaajia koko maassa

kyselyn mukaan 50 % peruskouluopettajista kokenut kiusaamista viimeisen vuoden aikana

 

Ajattele asioita iankaikkisuuden valossa! Sitten aivan toiseen asiaan eli jumalasuhteeseen ja iankaikkisuuteen.

Tällä alueella on kolme yleistä näkemystä sen suhteen, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Kaksi näistä näkemyksistä perustuu siihen, että ihminen joutuu tekemään tiliä tekemistään teoista ja valinnoista tämän elämän jälkeen:

 

1. Naturalistinen näkemys eli elämä päättyy kuollessa eikä ole tilintekoa tämän elämän jälkeen. Tämän näkemyksen mukaan Hitler, Stalin ja muut hirmuvaltiaat eivät joudu koskaan vastaamaan tekemisistään. Myöskään tavalliset ihmiset, jotka eivät ole syyllistyneet niin suuriin vääryyksiin kuin edelliset henkilöt, eivät ole vastuussa tekemisistään.

 

2. Jälleensyntymisoppi on toinen näkemys. Sen mukaan ihminen syntyy yhä uudelleen maan päälle ja vastaa tekemistään vääristä teoista seuraavassa elämässä. Tästä pitää huolen ns. karman laki, jonka uskotaan punnitsevan huolellisesti ihmisen hyvät ja pahat teot.

 

3. Entä kristillinen näkemys? Myös se perustuu siihen, että jokaisen on tehtävä tiliä elämästään. Jokainen joutuu vastaamaan tekemistään teoista ja valinnoista Jumalan eteen, niin hirmuhallitsijat kuin tavalliset ihmiset.

 

- (Room 14:12) Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

 

- (Room 2:6) hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan"

 

- (Hebr 9:27) Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

 

Mikä sitten näistä näkemyksistä on todennäköisin? Jos ensimmäinen näkemys pitää paikkansa, ei meidän tarvitse miettiä sitä, mitä meille tapahtuu tämän elämän jälkeen. Sen sijaan kahdessa jälkimmäisessä näkemyksessä viitataan tilintekoon omasta elämästämme.

Kuitenkin jos ajatellaan jälleensyntymisoppia, on siinä eräs ongelma: Jos se pitää paikkansa, miksi meillä ei ole muistoja edellisistä elämistä? Jopa H.B. Blavatsky, teosofisen seuran perustaja, ja henkilö, joka ehkä eniten teki jälleensyntymisoppia tunnetuksi länsimaissa 1800-luvulla, on sanonut muistamattomuudestamme tällä alueella:

 

"Voidaan kenties sanoa, ettei kuolevaisen ihmisen elämässä ole mitään sellaista sielun eikä ruumiinkaan kärsimystä, joka ei olisi suoranaista hedelmää ja seurausta jostakin edellisessä olomuodossa tehdystä synnistä. Mutta toisaalta hänen nykyiseen elämäänsä ei sisälly siitä muiston häivääkään." (20)

 

Jälleensyntymisoppi on siis heikoilla, jos etsitään käytännön todisteita sille. Jos se pitäisi paikkansa, tulisi meidän muistaa jotakin edellisistä elämistämme. Emme kuitenkaan muista niistä mitään, joten tätä opetusta on syytä epäillä.

Entä sitten kristillinen näkemys? Sekin perustuu tilintekoon tämän elämän jälkeen, mutta siinä on yksi ero itämaiseen käsitykseen: Karmassa ei ole armoa, mutta Raamatun mukaan Jumala on armollinen ja antaa anteeksi jokaiselle katuvalle ihmiselle, niin suurille kuin pienille syntisille. Tämä asenne tulee hyvin esille Jeesuksen tuhlaajapoikavertauksessa. Tämä poika oli elänyt syvällä synnissä, mutta kun hän kääntyi isänsä puoleen ja tunnusti syntinsä, sai hän kaiken anteeksi. Samaan asiaan viitataan Johanneksen kirjeessä:

 

- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

 

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

 

Mitä sitten sinun itsesi on tehtävä, jos haluat päästä Jumalan yhteyteen? Sillä jos kristillinen näkemys pitää paikkansa, kuten uskomme sen pitävän paikkansa, miten saada syntinsä anteeksi ja iankaikkinen elämä?

Tähän on yksinkertainen vastaus: kaikki perustuu Jumalan armoon, joka on tullut Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan, kautta. Jos vastaanotat Jeesuksen elämääsi ja käännyt hänen puoleensa, saat hänen kauttaan lahjaksi iankaikkisen elämän. Sen sijaan, jos torjut hänet, menetät Jumalan armon ja iankaikkisen elämän:

 

- (Joh 6:67-69) Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"

68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

 

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

Käänny siis Jumalan puoleen ja tunnusta mieltäsi painavat synnit hänelle! Vastaanota Jeesus elämääsi eli avaa sydämesi ovi hänelle! Älä käännä selkääsi Jeesukselle ja Jumalan kutsulle. Arthur W. Pink, edesmennyt puritaanijulistaja, on selittänyt osuvasti tätä asiaa eli miten Jumala tarjoaa armoa Poikansa kautta. Tätä tarjousta ei kannata pitää halpana.

 

Jos Jumala tarjoaa sinulle Pelastajaa, joka pelastaa sinut ansaitsemastasi rangaistuksesta, etkä sinä ota Häntä vastaan, niin toki on oikeudenmukaista, että jäät ilman pelastajaa. Vai onko Jumala velvollinen järjestämään sinulle jonkun toisen, koska et pidä juuri tästä Pelastajasta? Hän on antanut mittaamattoman arvokkaan ja kunnioitettavan henkilön, oman ainoasyntyisen Poikansa, olemaan sovitusuhrina synneistä ja näin valmistanut pelastuksen; ja tätä Pelastajaa tarjotaan sinulle juuri nyt. Jos torjut hänet, onko Jumala silloin epäoikeudenmukainen, jos hän ei sinua pelasta? Onko hän velvollinen pelastamaan sinut valitsemallasi tavalla, vain koska et pidä hänen tavastaan pelastaa? Vai syytätkö Kristusta epäoikeudenmukaisuudesta, koska hän ei tule sinun Pelastajaksesi, kun samaan aikaan sinä et tahdo häntä, vaikka hän tarjoaa itsensä sinulle ja vetoaa sinuun, että ottaisit hänet vastaan Pelastajanasi.

 

Niinpä, jos haluat pelastua, on se mahdollista nyt heti. Voit lausua pelastusrukouksen esim. seuraavalla tavalla:

 

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Veikko Pöyhönen: Uskonnonopetus uhattuna, s. 38,39

2. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 114,115

3. Malcolm Muggeridge: Jesus Rediscovered. Pyramid 1969.

4. Matti Joensuu: Avoliitto, avioliitto ja perhe, s. 12-14

5.Ryan T. Anderson: Truth overruled: The Future of Marriage and Religious Freedom.

6. Tapio Puolimatka: Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret, s. 47

7. Ari Puonti: Suhteesta siunaukseen, s. 76,77

8. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 101

9. Jean-Marc Guénois: “J’ai été élevé par deux femmes”, Le Figaro 1.10.2013

10. Tapio Puolimatka: Lapsen ihmisoikeus, oikeus isään ja äitiin, s. 28,29

11. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 94

12. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 210

13. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 212

14. David Wilkerson: Näky (The Vision)

15. Leanne Payne: Särkynyt minäkuva, s. 84, 85

16. Sit. kirjasta "Totuutena valhe", Pekka Sartola, s. 278

17. Jukka Riippa: "Israel polttopisteessä", s. 179

18. Tass Saada: Taistelin Arafatin joukoissa (”Ich kämpfte fur Arafat), s. 203, 278

19. Suomenkielinen teksti: Pekka Sartola: Taistelu Jerusalemista

20. Sit. kirjasta "Jälleensyntyminen vai ruumiin ylösnousemus", Mark Albrecht, s. 123