USKO TIETEESEEN JA TIEDEMIEHIIN

 

 

 

Tässä kirjoituksessa käsitellään uskoa tieteeseen ja tiedemiehiin. Se on hyvin tavallinen asenne nyky-yhteiskunnassa, varsinkin länsimaissa. Se tarkoittaa, että meillä voi olla rajaton luottamus kaikkeen siihen, mitä kutsutaan tieteelliseksi. Emme yhtään epäile tiedemiehiä tai ajattele heidän olevan väärässä, vaan uskomme hyväntahtoisesti kaikkeen siihen, mihin hekin uskovat. Se voi tietysti johtaa totuuteen, jos he ovat oikeassa, mutta jos he ovat erehtyneet, joudumme mekin eksyksiin.

   Tällä alueella voidaan ottaa esille seuraavia tärkeitä seikkoja:

 

Varma tieto ja olettamukset. Ensiksi täytyy erottaa varma tieto ja olettamukset. Tällä tarkoitetaan, että tieteen alueella on varmaa ja kokeellista tietoa, jota ei voi kyseenalaistaa, mutta on myös olettamuksia. Niistä toiset voidaan tarkistaa käytännön kokeilla, toisia ei. Ensimmäinen alue, kokeellinen ja varma tieto, pitää sisällään seuraavanlaisia tekijöitä:

 

- Matemaattiset laskelmat kuten 2 + 3 = 5. Tällaiset tiedot perustuvat selviin tosiasioihin eikä niitä voida kumota.

 

- Fysiikan ja kemian kokeet, joita suoritetaan laboratorioissa ja jotka antavat aina samanlaisia tuloksia. Tällaiset kokeet ovat toistettavissa ja perustuvat havaittuun tietoon.

 

- Mittaukset ja havainnot, joita tehdään luonnossa.

 

Ensimmäinen alue pitää siis sisällään selviä ja varmoja havaintoja, joita on mahdoton kyseenalaistaa. Ne antavat luotettavaa tietoa, johon voidaan uskoa.

   Mutta on myös alue, jota ei voida vahvistaa kokein ja havainnoin. Kysymys on nimenomaan teorioista, jotka koskevat maailmankaikkeuden sekä elämän syntyä ja kehitystä. Näitä asioita ei ole ollut kukaan nykyihminen näkemässä eikä niitä voida nyt todistaa, koska menneisyyteen ei voida palata. Emme voi aikakoneen avulla tarkastella aikaisempia tapahtumia ja katsoa miten elämä on saanut alkunsa tai onko kehitystä tapahtunut. Meillä on käytettävissä ainoastaan nykyinen havaintoaineisto ja fossiilit, joista voi tehdä muutamia johtopäätöksiä, mutta ei todistaa kaikkia menneisyyden tapahtumia. Lopulta on kysymys vain uskosta erilaisiin teorioihin ja kuinka paikkansapitäviä ne ovat. Tällaisia ovat menneisyyteen liittyvät uskomukset, myös evoluutioteoria.

 

Luonnollisesti voimme havaita vain nykyisyydessä olevia asioita…

   Kaikki tiedemiesten käytössä olevat todisteet ovat olemassa vain nykyisyydessä. Kaikki fossiilit, elävät eläimet ja kasvit, maapallo, maailmankaikkeus – aivan kaikki – ovat olemassa nykyisyydessä. Tavallisille ihmisille (myös suurimmalle osalle opiskelijoista) ei opeteta, että tiedemiehillä on käytössään vain nykyisyys, ja että he eivät voi olla tekemisissä menneisyyden kanssa. Evoluutio on menneisyyteen liittyvä uskomusjärjestelmä, joka perustuu ihmisten sanaan – ihmisten, jotka eivät olleet paikalla, mutta jotka yrittävät selittää miten kaikki nykyisyydessä olevat todisteet (esim. fossiilit, eläimet, kasvit) ovat saaneet alkunsa. (1)

 

Jotain kuitenkin on tiedossa. Tiedetään ainakin kaksi tärkeää asiaa, jotka ovat:

 

·        Elämän syntyä ei ole todistettu. Kuilu elävän ja elottoman aineen välillä on valtava, eikä elämän synnyn ongelmaa ole ratkaistu.

·        Toinen havainto on, että fossiilit on tavattu aina valmiina, kehittyneinä ja niillä on oman lajinsa tunnusomaiset piirteet. Selviä välimuotoja ei ole havaittu nykyajassa eikä fossiiliaineistossa.

   Eräs esimerkki puuttuvista fossiileista on ehkä maailman tunnetuimman fossiilitutkijan Stephen Jay Gouldin punktualismi-teoria. Sen mukaan välimuotofossiileja ei ole olemassa, koska joinakin aikoina kehitys on ollut niin nopeata, ettei niistä ole jäänyt mitään aineistoa. Kehityksen on ajateltu tapahtuneen hyppäyksittäin.

   Tämä kuitenkin siirtää ongelman toisaalle. Jos ei ole olemassa mitään suoria havaintoja välimuodoista, onko silloin koko kehitystä tapahtunut? Jos sitä ei voida todistaa menneisyyden fossiileilla tai esimerkeillä nykyajasta, on syytä kyseenalaistaa koko teoria. Se ei ole silloin totta vaan valhetta. Se on järkevin johtopäätös havaintoaineiston perusteella. Sama ongelma välimuotojen puutteesta tulee esille seuraavasta lainauksesta. Kun välimuotoja ei ole, johtaa se siihen, että lajien on täytynyt olla valmiita ja erillisiä alusta alkaen. Se viittaa selvästi luomiseen.

 

.. Ei ole mahdollista päästä siitä johtopäätöksestä, että jos on tapahtunut kehitystä alemmista korkeampiin muotoihin, niin sen on täytynyt tapahtua niin nopeasti, ettei se ole jättänyt minkäänlaista jälkeä itsestään ajan hiekkaan. Mutta mahdollisimman nopeinkaan kehitys ei voi antaa edes viittauksenomaista selitystä täysin kehittyneiden kalojen, lintujen ja imettäväisten äkillisestä ilmestymisestä erilaisten eliöiden keskelle. - Minuun, joka koko elinaikani olen ollut kehitysoppinut, ovat nämä seikat vaikuttaneet erittäin repivästi. Jos joku tämän jälkeen kysyy minulta, mihin johtopäätökseen olen tullut, niin ainoa vastaukseni on, etten tiedä mitään. Kuitenkin minun täytyy rehellisesti myöntää, että asian ollessa tällä kannalla puhuvat olosuhteet ratkaisevasti niiden hyväksi, jotka uskovat erityisiin luomistekoihin, kuten meidän isämme uskoivat. (George Paulin, englantilainen tiedemies, kirjassa "Puuttuva rengas" / Thoralf Gulbrandsen, s. 100,101)

 

Ennakkoasenteet elämässämme. Eräs olettamus on, että tiedemiehet ovat erehtymättömiä. Meillä saattaa olla lähes rajaton luottamus siihen, että he tietävät kaiken, ovat puolueettomia, ennakkoluulottomia, kriittisiä eivätkä erehdy arvioissaan. Heidät saatetaan asettaa eräänlaiselle korokkeelle.

   Tämä on kuitenkin erehdys. Tiedemiehet ovat yhtä puutteellisia kuin kuka tahansa meistä. He syövät samaa ruokaa, käyvät samoja kouluja lapsena ja nuorena, ajavat samanlaisilla autoilla, lukevat samanlaisia lehtiä ja heillä on myös samanlaisia ennakkoluuloja, ennakkokäsityksiä, jopa valheellista tietoa. On erehdys, jos pidämme heitä erehtymättöminä ja neutraaleina, koska sitä he eivät varmastikaan ole. Heilläkin on omat ennakkoasenteensa ja maailmankuvansa, jonka kautta he tarkastelevat asioita. Heidän ennakkoasenteensa saattaa joissakin asioissa olla oikea, mutta on myös mahdollista, että he ovat erehtyneet. Tämä pitää ottaa aina huomioon, kun ovat kyseessä vajavaiset ihmiset.

 

On hämmästyttävää, kuinka tänä ”tieteen aikakautena” niin harvat ihmiset tietävät, mitä tiede todella on ja miten se toimii. Monet ajattelevat, ettei tiedemiehillä ole ennakkoasenteita, kun he etsivät valkoisissa takeissaan puolueettomina totuutta. Kuitenkin tiedemiehiä on kahdenlaisia, miehiä ja naisia, ja he ovat samanlaisia kuin sinä ja minä. Heillä on uskomuksia ja ennakkoasenteita. Ennakkoasenne ratkaisee mitä teet tieteellisille todisteille, erityisesti se ratkaisee tavan, jolla päätät, että tietyt todisteet ovat merkityksellisempiä tai tärkeämpiä kuin toiset todisteet. Tiedemiehet eivät ole puolueettomia totuuden etsijöitä, he eivät ole neutraaleja.

   …Ateistilla, agnostikolla ja Raamatun ilmoitukseen uskovalla (sekä teistillä) on jokaisella oma uskonnollinen kantansa. Se mitä he sitten tekevät todisteille, riippuu heidän oletuksistaan (uskomuksistaan) ja uskonnollisesta kannastaan. Ei ole siis kysymys siitä, onko jollakin ennakkoasenteita vai ei. Todellinen kysymys kuuluu: Mikä ennakkoasenne on paras ennakkoasenne? Siis sellainen, joka myös kannattaa ottaa ennakkoasenteekseen. (2)

 

Kun tiedemiehillä ja jokaisella meistä on ennakkoasenteita ja eräänlainen maailmankuva, johtaa se siihen, että me yleensä torjumme aineiston, joka on ristiriidassa sen kanssa. Jos joku uskoo luomiseen, hän etsii sitä tukevaa aineistoa ja torjuu muunlaiset käsitykset. Vastaavasti se, joka uskoo sattumanvaraiseen elämänsyntyyn ja kehitykseen, pyrkii etsimään sitä tukevaa aineistoa ja torjuu toisenlaisen aineiston. Hän hylkää vastakkaiset näkemykset ja pitää tietämättöminä niitä, jotka ymmärtävät asian eri tavalla.

   Seuraava pitkä lainaus puhuu samasta asiasta. Siinä kirjoittaja tuo voimakkaasti esille, miten kehitysoppineet pyrkivät piiloutumaan erehtymättömyyden psykologisen rintaman taakse tai mustamaalaavat toisinajattelevia, mutta eivät voi kuitenkaan esittää todisteita oman näkemyksensä puolesta. Näin keskustelu siirtyy pois pääasiasta, siitä, pitääkö kehitysoppi paikkansa. Tämä on aika tavallista nyky-yhteiskunnassa.

 

Toistamme: Jos kehitysoppi on tosi, se sietää tutkimisen. Ja sietää se sen tai ei, meillä on kuitenkin oikeus tutkia sitä ja todeta sen arvo.

   Kukaan ei voi vaatia, että arvostelematta hyväksyisimme väitteitä, joita heitetään esiin. Kukaan ihminen ei vaadi sokeaa ja matelevaa ihailua – kaikkein vähiten sitä pitäisi vaatia ihmisen, joka nimittää itseään tiedemieheksi.

   Vaikuttaa sen vuoksi erittäin epäilyttävältä, kun kehitysoppien esitaistelijat loukkaantuvat siitä, että heidän teorioistaan ja olettamuksistaan keskustellaan. He esittävät asian mielellään siten, että vain tietämättömät ja valistumattomat henkilöt nykyisin epäilevät kehitysoppia. Mutta tosi tieteen ei ole tarvis tällä tavoin mustata oppositiota. Tosi tiede ei yritä kätkeytyä erehtymättömyyden psykologisen rintaman taakse. Miksi sitten kehitysteoreetikot haluavat?

   …Emme kysy kehityksen syitä tai kehityksen olettamuksia, vaan tosiasioita. Jos voidaan kokeellisesti todistaa, että elämää syntyy kuolleesta aineesta, niin emme vaadi, että joku selittäisi, miten se tapahtuu. Jos joku voi näyttää yhden esimerkin siitä, että yksi laji kehittyy toisesta, niin meidän on tietysti vain hyväksyttävä se, vaikka ei yksikään ihminen maan päällä voisi selittää, mikä vaikuttaa lajin muutokseen. – Mutta tässä kehitysoppineet ovat tähän päivään saakka epäonnistuneet: He eivät voi todistaa väitteitään.

   Darwinistisissa teoksissa voi aika usein nähdä esitettynä ajatuksen, että kehitysopin vastustajat vain puhtaasti tunnesyistä hylkäävät kehitysopin. Tämä on tietysti täysin väärää. Vaikka ei olisikaan kovin kohentavaa ajatella, että polveutuisimme apinoista ja sioista, niin se ei kuitenkaan ole hylkäämisemme perusta. Kehitysoppia vastaan esitetyt väitteet eivät ole tunteenomaisia, vaan tieteellisiä.

   Emme hylkää kehitysoppia, koska siltä puuttuu kehityksellisiä selitysperiaatteita – vaikka onkin sanottava, että ne puuttuvat nykyisin täysin. Emme hylkää sitä myöskään tunnesyistä, emme edes ensi sijassa eetillisistä syistä. Me hylkäämme kehitysopin, koska siltä puuttuu todisteita.

   Me kysymme todisteita. (3)

 

Oikea näkökulma asioihin. Tiedotusvälineissä on tavallista, että jos joku uskoo luomiseen tai esim. siihen, että homoseksuaalisuus on himo ja synti, josta voidaan vapautua ja josta tulee tehdä parannus, niin häntä nimitetään mm. äärikonservatiiviksi. Siihen ovat taipuvaisia monet ennakkoluuloiset toimittajat.

   Tähän voidaan kuitenkin sanoa, että kannattaa ottaa iankaikkisuus huomioon. Olemme moderneja, viisaita ja järkeviä vain silloin, jos pohdimme sitä vaihtoehtoa, että kadotus ja taivas ovat olemassa. On hölmöä, jos emme edes ota kuolemanjälkeistä elämää ja tuomiota huomioon. Tämä on tärkeää myös siksi, koska Jeesus puhui näistä asioista paljon, ja hän on varmasti suurempi asiantuntija kuin kukaan meistä. Lisäksi hän sanoi puhuvansa totta ja olevansa totuus, joten jos emme usko hänen sanojaan, väitämme tosiasiassa häntä valehtelijaksi. Sitä hän ei varmastikaan ollut.

   Ota siis huomioon seuraavat Jeesuksen sanat ja ole tulevaisuuteen katsova. Jos Jeesus puhui totta, puhui hän varmasti totta myös kadotuksesta (Matt 25:41,46), taivaasta (Joh 14:2: Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?) ja muista asioista. Hänen sanojaan ei kannata väheksyä:

 

- (Joh 8:45,46) Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

 

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

 

Jotta kaikki ei jää teorian tasolle ja haluat todella kokea uudestisyntymisen, saada uuden elämän ja päästä Jumalan uuteen, iankaikkiseen valtakuntaan, ovat seuraavat rivit sinua varten. Tällä alueella kannattaa ottaa huomioon seuraavia tekijöitä:

 

Usko Jeesuksen Kristukseen. Ensiksi on hyvä huomata, että usko tieteeseen ja tiedemiehiin ei voi viedä meitä taivaaseen, mutta usko Jeesukseen voi sen tehdä. Kun panemme luottamuksemme häneen ja käännymme hänen puoleensa, saamme kokea pelastuksen:

 

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

 

- (Joh 5:40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

Vastaanottaminen. Kun vain Jeesuksessa Kristuksessa on iankaikkinen elämä, on sinun vastaanotettava hänet elämääsi. Jos olet sen jo tehnyt, on sinulla silloin iankaikkinen elämä ja Jumalan lapseus:

 

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

PELASTUSRUKOUS. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 34,35

2. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 27,28

3. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 6,57