Etusivulle
Jarin kirjoituksia


 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä







 

TOIMITTAJAT JA POLIITIKOT PAHAN EDISTÄJINÄ

 

 

Tässä kirjoituksessa tutkisteltavana ovat moraalikäsitykset sekä toimittajat ja poliitikot. Tarkoitus on tutkia sitä, mitä merkitystä on kristillisestä uskosta luopumisella ja kun tilalle tuodaan uutta moraalia. Sillä monet arvoliberaalit ja naturalistiseen maailmankuvaan taipuvaiset henkilöt, toimittajat ja poliitikot heidän mukanaan, saattavat ajatella, että maailma muuttuu olennaisesti paremmaksi sitä mukaa kun jumalauskosta päästään eroon. Se vie kohti vapautta, kohti sivistystä, kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja kohti tilaa, jossa järki nostetaan arvoonsa. Ainakin näin monet saattavat ajatella. Samalla he saattavat hyökätä kristinuskon nimissä tehtyjä vääryyksiä kohtaan ymmärtämättä, että ne ovat seurausta Jumalasta luopumisesta tai ettei ole noudatettu Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Ne eivät johdu siitä, että olisi seurattu Jeesuksen ja apostolien opetuksia, vaan siitä, ettei niitä ole seurattu ja noudatettu.

   Mutta miten asia on? Onko kristillinen usko vaikuttanut myönteisesti vai kielteisesti ihmisoikeuksiin ja ihmisen arvoon? Katsomme tätä asiaa muutamien esimerkkien valossa ja sen jälkeen perehdymme pääaiheeseen eli miten toimittajat ja poliitikot saattavat tietoisesti tai tahtomattaan edistää pahuutta yhteiskunnassa.

  Aluksi kuitenkin huomio muutamiin moraalikysymyksiin. Monet ajattelevat, että kristillinen usko edustaa moraalikysymyksissä ahdasmielistä ja vanhoillista ajatustapaa. Yleensä se tarkoittaa varsinkin sellaisia asioita kuin naisten asema (naispappeus) ja seksuaalivähemmistöt. Monet hylkäävät kristillisen uskon ja Jumalan, koska pitävät Raamatun opetusta näistä asioista vanhentuneena. Myös kristillistä uskoa vastustavat toimittajat ja poliitikot ovat tässä ryhmässä. Heillä on näkökanta, jossa he pitävät itseään edistyksellisinä ja suvaitsevaisina verrattuna perinteisen kristillisyyden edustajiin. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. Aloitamme naisten asemasta ja miten kristillinen usko on vaikuttanut siihen.

 

Onko kristillinen usko heikentänyt vai parantanut naisten asemaa? Ensiksi on hyvä kiinnittää huomiota naisiin, koska jotkut ovat esittäneet väitteen kristinuskon haitallisesta vaikutuksesta naisten asemaan. He ovat hyökänneet kristillistä uskoa vastaan väittäen sen olevan patriarkaalista ja heikentäneen naisten asemaa. Tämän syytöksen ovat esittäneet varsinkin feministiliikkeen jäsenet ja muut samanlaisen ajatustavan omaksuneet. Nämä ihmiset ajattelevat naisen aseman riippuvan siitä, että hän toimii täsmälleen samoin kuin mies (esim. naispappeus) eikä siinä, että hän on arvokas itsessään ja varsinkin Kristuksen kautta. Tässä näkökannassa naisen arvo mitataan vain hänen samankaltaisuudellaan miehen kanssa eikä hänen identiteetillään pelkästään naisena.

   Kuitenkin on ristiriitaista, että samat feministiliikkeen jäsenet, jotka väittävät edustavansa naista, ajavat voimakkaasti aborttia, joka on todellisen naisellisuuden hylkäämistä. Todelliseen naisellisuuteen ei kuulu lapsen tappaminen äidin kohtuun tai sen ulkopuolelle. Sen sijaan äidin ja lasten välinen läheinen suhde ja lapsista huolehtiminen on tervettä naisellisuutta. Nykyiset feministiliikkeen johtajat ovat unohtaneet sen.

   Toinen ongelma, mikä on seurannut feministiliikkeen voimakkaan toiminnan aikana, on yksinhuoltajaäitien määrän kasvu. Tämäkin asia on yleistynyt vasta nykyisen sukupolven aikana, kun on luovuttu kristillisistä periaatteista ja avioliiton pysyvyydestä. Monet naiset ovat suuremman taakan alla kuin he olivat ennen nykyisen feministiliikkeen aikakautta. Se ei ole helpottanut, vaan pahentanut heidän asemaansa.

   Sitten historiaan ja naisten asemaan. Kuten todettiin, hyökkäävät monet kristillistä uskoa vastaan väittäen sen heikentäneen naisten asemaa.

   Tämä väite ei kuitenkaan kestä historiallista tarkastelua. Sillä verrattuna kreikkalaisten ja roomalaisten yhteiskuntien naisiin, oli kristittyjen naisten asema huomattavasti parempi.

   Eräs esimerkki antiikin maailmasta oli tyttövauvojen heitteillejättö. Rooman valtakunnassa oli yleisenä tapana harjoittaa perhesuunnittelua jättämällä vastasyntyneitä heitteille. Se koitui etenkin tyttöjen kohtaloksi. Tämän seurauksena miesten ja naisten suhdeluku oli vääristynyt, ja on arvioitu, että roomalaisessa yhteiskunnassa oli n. satakolmekymmentä miestä sataa naista kohti.

   Kristillinen usko kuitenkin muutti tilanteen ja paransi naisten asemaa. Kun kristityt kielsivät abortin ja vastasyntyneiden tappamisen, vaikutti se tyttölasten eloonjäämiseen. Tämä muutti miesten ja naisten suhdelukua tasaisemmaksi.

   Toinen esimerkki ovat lapsiavioliitot ja nuorena solmitut avioliitot. Antiikin yhteiskunnassa oli tavallista, että naiset joutuivat avioitumaan jo puberteetti-iässä tai sitä ennen. Kreikkalainen Cassius Dio, joka kirjoitti Rooman historian, totesi tytön olevan kypsä avioitumaan jo 12-vuotiaana: ”Tyttö, joka on avioitunut ennen 12 ikävuotta, tulee lailliseksi puolisoksi täyttäessään 12 vuotta.” Kristillinen usko vaikutti sen, että naiset saivat avioitua iäkkäämpinä ja valita itse puolisonsa.

   Kolmas esimerkki ovat naislesket, joiden asema oli huono antiikin maailmassa (aivan kuten nykyajan Intiassa, jossa naisleskiä on jopa poltettu). He olivat yksi avuttomimmista ja vähäosaisimmista ryhmistä, mutta kristillinen usko toi parannuksen heidänkin elämäänsä. Yhteisöä velvoitettiin huolehtimaan leskistä kuten heitteille jätetyistä lapsista. Tämä vaikutti kristillisen uskon leviämiseen Rooman valtakunnassa. Leskien asemasta puhutaan mm. Apostolien teoissa sekä kirjeissä (Apt 6:1, 1 Tim 5:3-16, Jaak 1:27).

   Neljänneksi Uudessa testamentissa on opetusta miehille, joiden tulee rakastaa vaimojaan kuten Kristuskin rakasti seurakuntaa. Jos tässä on jotain negatiivista naisten kannalta, tulisi nykyfeministien kertoa, mitä vikaa siinä on. Eikö miehen rakkaus vaimoaan kohtaan ole juuri se, mitä jokainen nainen toivoo avioliitossa?

 

- (Ef 5:25,28) Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
 

Viidenneksi on otettava huomioon, että naisten osuus Jeesuksen seuraajista on aina ollut suuri. Näin oli ensimmäisten vuosisatojen aikana ja myöhemminkin. Jos kristillinen usko ei olisi tuonut parannusta heidän elämäänsä, miksi näin olisi tapahtunut? Miksi heitä veti puoleensa tämä asia, jos he tiesivät kristillisen uskon alistavan naista? Tosiasia on, että se yleisesti ottaen paransi heidän elämäänsä. Lisäksi tosiasia on, että naiset ovat olleet suuressa osassa monissa kristillisissä herätysliikkeissä. Hyvänä esimerkkinä ovat mm. helluntaiherätys ja pelastusarmeija. Heillä on ollut tärkeä asema ja he ovat levittäneet evankeliumia alueille, joihin ei ole riittänyt miehiä.

 

Sosiologian ja vertailevan uskontotieteen professori Rodney Stark on kirjoittanut kirjan kristinuskon kasvusta ja menestyksestä sekä analysoinut naisten merkitystä kristinuskon leviämisessä. Starkin mukaan kristittyjen naisten asema oli hyvä kristinuskon varhaisvaiheista alkaen. He nauttivat korkeampaa statusta ja turvallisuutta kuin esimerkiksi roomalaiset kanssasisarensa, joiden asema oli taas huomattavasti korkeampi kuin kreikkalaisten naisten. Kristillisissä yhteisöissä ei myöskään hyväksytty abortteja tai vastasyntyneiden tappamista – molemmat olivat ankarasti kiellettyjä. Niinpä kristinusko oli hyvin suosittua naisten keskuudessa, (Chadwick 1967; Brown, 1988) ja se levisi varsinkin yläluokkalaisten naisten kautta heidän miehilleen. (1)

 

Sitä paitsi on turha kieltää sitä, minkä jopa kristinuskon pakanalliset vastustajat avoimesti tunnustivat: että tämä uusi uskonto veti puoleensa epätavallisen paljon naisia ja että monet naiset saivat seurakunnan opeista sellaista lohtua, jota vanhat uskonnot eivät kyenneet antamaan. Kuten olen maininnut, Kelsos piti naisten suhteettoman suurta osuutta kristittyjen joukossa todisteena kristinuskon irrationaalisuudesta ja rahvaanomaisuudesta. Julianus moitti kirjoituksessaan Misopogon (Parranvihaaja) Antiokian miehiä siitä, että he antoivat vaimojensa tuhlata omaisuuttaan ”galilealaisille” ja köyhille, millä oli ollut se onneton seuraus, että kristittyjen ”ateismi” oli saanut osakseen yleistä ihailua. Ja niin edelleen. Varhaista kristinuskoa koskeva todistusaineisto ei suoraan sanoen jätä mitään sijaa epäilykselle siitä, etteikö tässä olisi kyse uskonnosta, joka veti voimakkaasti puoleensa naisia ja joka ei olisi levinnyt läheskään yhtä laajalle eikä yhtä nopeasti, jollei sillä olisi ollut piirissään niin paljon naisia. (2)

 

Entä naispappeus ja kielteinen suhtautuminen siihen? Monet kristityt ymmärtävät Raamatun perusteella, että tämä asia kuuluu vain miehille (1 Tim 3:1-7, Tiit 1:5-9). Siinä ei ole kysymys, että naista pidettäisiin vähempiarvoisena vaan että miehillä ja naisilla on erilaiset roolit. Tärkeää on myös huomata, miten Jeesus toimi. Yleensä ihmiset pitävät Jeesusta hyvänä, ja hän todella oli sitä. Hänellä oli mies- että naisseuraajia yhtä lailla. Kuitenkin tärkeä havainto on, että apostoleiksi Jeesus valitsi vain miehiä (Matt 10:1-4), ei naisia. Jeesus ei tässä noudattanut nykyfeministien mallia, vaikka hän varmasti rakasti kaikkia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta.

   Miksi siis kiinnittää huomiota Jeesuksen asettamaan malliin? Tärkein syy on se, että Jeesus ei ollut kuka tahansa ihminen vaan Jumala isolla J-kirjaimella. Hän oli Jumala, joka on luonut kaiken ja joka itse tuli taivaasta ihmiseksi (mm. Joh 1:1-3,14). Jeesus myös itse sanoi: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne" (Joh 8:23,24).

   Niinpä jos Jeesus on Jumala, joka antoi mallin ensimmäisten apostolien suhteen, ei meidän pitäisi ohittaa tätä asiaa olankohautuksella ja väittää, ettei sillä ole mitään merkitystä. Ne jotka nykyaikana puhuvat epätasa-arvosta tässä asiassa, tuntuvat hylkäävän muutkin opetukset, joita Jeesus toi esille. Monet heistä eivät usko helvettiin eikä muihinkaan Raamatun perusasioihin, joista Jeesus opetti. He väittävät niitä valheeksi ja ajattelevat olevansa viisaampia kuin Jeesus. Eikö tämä ole röyhkeä asenne? Tällaiselta ihmiseltä voi kysyä, että miksi olet seurakunnan tai kirkon jäsen, jos et usko edes perusasioita, joita Jeesus opetti? Tällaiset ihmiset ovat pikemminkin leipäpappeja ja samanlaisia "sokeita sokeiden taluttajia" kuin mitä esiintyi Jeesuksen aikana.

   Toisaalta jos olet sellainen ihminen, joka on eri mieltä tässä asiassa kuin muut, älä kuitenkaan sen takia jää iankaikkisen elämän ulkopuolelle! Jumala kutsuu sinua iankaikkiseen valtakuntaansa, joten älä hylkää tätä kutsua tällaisen asian takia!

 

Entä homoseksuaalinen käytös ja kristillinen opetus siitä? Myös tämä asia on ollut monille syy torjua Jumala. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota oikeaan ja väärään. Onko ihmisen kaikki käytös oikein ja onko kaikki seksuaalinen käytös oikein? Tästä on pohjimmiltaan kysymys. Sillä kristityt ymmärtävät Raamatun perusteella, että on tekoja, jotka ovat selvästi väärin. Niihin kuuluvat tietysti murhat, varkaudet, rikokset ja sellaiset asiat, mutta myös eräät seksuaalisen alueen teot kuuluvat samaan luokkaan. Niiden mukana aviorikos, kaikki avioliiton ulkopuolinen seksi sekä homoseksuaaliset seksisuhteet. Tämä tulee hyvin esille seuraavissa jakeissa:

 

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

 

- (1 Kor 7:1-5) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.

5. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.

 

Hyvä lukija, olet varmasti yhtä mieltä siitä, että kaikki teot eivät ole oikein. Jokainen myöntää melkein poikkeuksetta, että murhat, varkaudet ja rikokset ovat vääriä asioita. Tai jos väärinteko kohdistuu ihmiseen itseensä, ilmaisee hän viimeistään siinä vaiheessa, ettei hän pidä tekoa hyväksyttävänä ja oikeana. Tämä on osoitus siitä, miten jokaisella meistä on oikean ja väärän taju.

   Takaisin homoseksuaaliseen käytökseen. Syy, miksi siitä kiistellään nykyään niin paljon, on se, että tässä asiassa käsitys oikeasta ja väärästä on muuttunut. Ennen sitä pidettiin vääränä, nykyään ei samalla tavalla. Monen mielipide tässä asiassa on muuttunut. James W. Sire on selostanut hyvin kehitystä.

 

Kuitenkaan emme suhteellisuudessammekaan pääse eron tunteesta, että jotkut asiat ovat ”oikeita” tai ”luonnollisia” ja toiset eivät. Vuosikausia suurin osa yhteiskuntaa piti homoseksuaalisuutta siveettömänä. Nykyään monet ihmiset kiistävät tämän. Mutta he eivät kiistä sitä sillä perusteella, että mitään moraalisia kategorioita ei ole, vaan siksi, että tämän homoseksuaalisuuden alueen olisi pitänyt kuulua toiselle puolelle sitä rajaa, joka erottaa siveellisen epäsiveellisestä. Homoseksualistit eivät yleensä suvaitse insestiä! Niinpä se, että ihmisten moraaliset arviot ovat erilaisia, ei muuta muuksi sitä tosiasiaa, että jatkuvasti teemme moraalisia arvioita ja elämme niiden mukaan tai niiden vastaisesti. Jokainen elää moraalisessa maailmankaikkeudessa, ja loppujen lopuksi jokainen vähänkin miettiessään tietää tämän eikä haluaisi asiaa muuttaa. (3)

 

Kysymys on siis oikeasta ja väärästä ja mille puolelle rajaa seksuaalisen käytöksen eri muodot tulisi asettaa. Annammeko arvon, sille mitä Jeesus ja hänen asettamansa apostolit opettivat vai menemmekö kaikessa nykyajan virtausten mukaan? Uskommeko, että Jumala on Luoja, joka lopullisesti määrittelee sen, mikä on oikeaa ja väärää, emme me? Tästä pohjimmiltaan on kysymys.

   Arvoisa lukija, ota siis huomioon se vaihtoehto, että jokainen meistä seisoo kerran Jumalan valtaistuimen edessä! Ehkäpä edelliset jakeet koskien ihmisen seksuaalista ja muuta käytöstä ovat sittenkin totta. Emme ole viisaita, jos hylkäämme tämän näkemyksen oikopäätä.

 

Lukutaito, sairaalat, koulut ja demokratia. Kuten todettiin, hyökkäävät monet arvoliberaalit toimittajat ja poliitikot kristillistä uskoa vastaan. He ajattelevat, että ilman kristillistä uskoa maailma olisi ollut paljon parempi. Kuitenkaan nämä henkilöt eivät ota huomioon sitä, miten kristillinen usko on vaikuttanut lukutaitoon, kirjakielien syntyyn, koulujen, sairaaloiden ja saattohoitokotien perustamiseen. Lisäksi ne maat, joissa kristillinen usko on ollut tärkeällä sijalla, ovat maita, joihin ihmiset kaikkein mieluiten muuttavat. Niissä ihmisoikeudet ja taloudelliset olot ovat olleet yleisesti ottaen paremmat kuin muualla.

   Yksi esimerkki kristillisen uskon vaikutuksesta on orjuuden poistuminen. Rooman valtakunnassa orjuus oli yleistä ja myös kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa yhteiskunnan jäsenistä 15-30 prosenttia oli orjia ilman kansalaisoikeuksia, mutta kristillinen usko toi muutoksen tilanteeseen. Monet kritisoivat nykyään keskiaikaa pimeänä aikakautena, mutta juuri sinä aikana orjuus katosi Euroopasta muutamia reuna-alueita lukuun ottamatta.

   Kun eurooppalaiset myöhemmin panivat orjuuden alulle uudessa maailmassa ja kun tämä instituutio oli suurimmillaan ns. valistuksen aikana, vaikuttivat varsinkin kveekarit ja metodistit siihen, että orjuus kiellettiin Englannissa ja muissa maissa. Se paransi ihmisoikeuksia:

 

Orjuus jatkui ja laajeni koko valistuksen kypsän kauden, 1700-luvun neljän viimeisen vuosikymmenen ajan. Vasta aivan vuosisadan lopulla tehtiin suurissa siirtomaavaltioissa ensimmäiset lakialoitteet orjakaupan lakkauttamisesta. Abolitionistinen liike syntyi Englannissa kahden kristillisen lahkon, kveekareiden ja metodistien aloitteesta. Niiden julistuksissa ja päätöksissä orjuus tuomittiin erityisenä syntinä eikä niinkään ihmisoikeuksien loukkauksena. (4)

 

Eräät tutkijat ovat todenneet, että nimenomaan kristillisellä lähetystyöllä on ollut myönteinen merkitys demokratian kehitykselle ja yhteiskunnan vakaudelle. Näin on voitu nähdä tapahtuneen Afrikan ja Aasian maissa. Siellä, missä on ollut aktiivista lähetystyötä, on nykypäivänä parempi tilanne kuin alueilla, missä lähetystyöntekijöiden vaikutus on ollut pienempi tai olematon. Se tulee esille sellaisissa asioissa kuin että lähetysalueilla talous on tänä päivänä kehittyneempää, terveystilanne suhteellisesti parempi, lapsikuolleisuus vähäisempää, korruptio alhaisempaa, lukutaito yleisempää ja koulutukseen pääsy helpompaa kuin muilla alueilla. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sama kehitys on tapahtunut jo aiemmin, ja siinäkin kristillisellä uskolla on varmasti ollut oma vaikutuksensa. Kristillinen usko on vaikuttanut myönteisellä tavalla ihmisten asemaan ja ihmisoikeuksiin.

 

Tutkija: Lähetystyö synnytti demokratian

Texasin yliopiston apulaisprofessori Robert Woodberryn mukaan 1800- ja 1900-luvun alun protestanttisten lähetystyöntekijöiden vaikutus demokratian kehitykseen on ollut luultua merkittävämpi. Lähetystyöntekijät eivät olleetkaan demokratiakehityksen sivuroolissa, vaan he olivat oleellinen osa demokratian kehitystä monissa Afrikan ja Aasian maissa. Asiasta kertoo Christianity Today-lehti.

   Robert Woodberry on tutkinut lähetystyöntekijöiden ja demokratiaan vaikuttavien tekijöiden suhdetta lähes viidentoista vuoden ajan. Hänen mukaansa siellä, missä protestanttiset lähetystyöntekijät ovat vaikuttaneet keskeisesti. Siellä talous on tänä päivänä kehittyneempää ja terveystilanne suhteellisesti parempi kuin alueilla, joilla lähetystyöntekijöiden vaikutus on ollut pienempi tai olematon. Lähetystyöntekijöiden historiallisesti vahvoilla alueilla lapsikuolleisuus on tänä päivänä vähäisempää, korruptio alhaisempaa, lukutaito yleisempää ja koulutukseen pääsy helpompaa, erityisesti naisille…

   Robert Woodberryn mukaan myönteinen vaikutus oli nimenomaan protestanttisilla herätyskristityillä. Sen sijaan valtioiden palkkaamalla papistolla tai katolisilla lähetystyöntekijöillä ennen 1960-lukua ei ollut samanlaista vaikutusta.

  Protestanttiset lähetystyöntekijät olivat riippumattomia valtion kontrollista. ”Yksi keskeinen stereotypia lähetystyössä on, että se liittyi kolonialismiin. - - Mutta protestanttiset työntekijät, jotka eivät olleet valtion rahoittamia, suhtautuivat jatkuvasti hyvin kriittisesti kolonialismiin”, Woodberry sanoo Christianity Todaylle.

   Woodberryn pitkäjänteinen työ on saanut kehuja. Muun muassa Baylorin yliopiston tutkimusprofessori Philip Jenkins on todennut Woodberryn tutkimuksesta, että ”yritin vaikka kuinka etsiä siitä aukkoja, mutta teoria kestää. Sillä on tärkeä vaikutus kristinuskon maailmanlaajaan tutkimukseen.” Christianity Today-lehden mukaan jo yli kymmenen tutkimusta on vahvistanut Woodberryn löydöt. (5)

 

Toimittajat ja poliitikot pahan edistäjinä. Sitten lisää moraaliasioista ja itse pääasiaan. Kuten todettiin, ovat moraalikysymykset yksi syy, miksi ihmiset torjuvat Jumalan, niiden mukana toimittajat ja poliitikot. He ajattelevat kristillisen uskon edustavan moraalikysymyksissä ahdasmielistä ja vanhoillista ajatustapaa. Yleensä he tarkoittavat tällä seksuaalialueen asioita kuten avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ja homoseksuaalinen käytös. Monet tuovat samassa yhteydessä esille myös sellaisia iskusanoja kuin ihmisoikeus, tasa-arvo ja rakkaus. Nämä iskusanat ovat voimakkaasti tulleet esiin tiedotusvälineissä ja vaikuttaneet mieliimme.

   Onko edellisille iskusanoille kuitenkaan katetta? Katsomme asiaa muutamien esimerkkien kautta ja miten toimittajat ja poliitikot ovat todellisuudessa toimineet juuri päinvastoin. Tämä ei ole syytös ketään henkilöä vastaan, koska jokainen meistä on puutteellinen. Kuitenkin toimittajien ja poliitikkojen toimet ovat pahentaneet varsinkin lasten asemaa.

 

Suvaitsevat ihmiset kannattavat lasten murhia.

 

- (Mark 10:19) Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’, ‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä toiselta anasta’, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’."
 

Kertomus: Olipa kerran kaksi ryhmää. Kumpikin ryhmä puhui ihmisoikeuksien ja rakkauden puolesta. Kumpikin näistä ryhmistä oli myös yhtä mieltä, että 10-vuotiaat olivat aitoja lapsia, joita ei saanut surmata. Ryhmät olivat tästä asiasta harvinaisen yksimielisiä.

   Sen sijaan näiden kahden ryhmän ero ilmeni suhtautumisessa 5-vuotiaisiin. Ryhmä 1 piti heitä samanarvoisina ihmisinä kuin 10-vuotiaita lapsia. Ryhmä 2:n jäsenet sen sijaan ajattelivat, että 5-vuotiaat eivät olleet todellisia lapsia vaan jonkinlaisia kudosmöykkyjä. Siksi niiden elämä voitiin lopettaa, jos vanhemmat niin halusivat.

   Miten tämä liittyy käsiteltyyn aiheeseen? Lyhyesti sanottuna juuri samanlaisesta asiasta on kysymys abortissa. Toinen ryhmä ihmisistä pitää kohdussa olevaa pientä lasta todellisena ihmisenä ja toinen ryhmä ei pidä. He ajattelevat eri tavalla tästä asiasta. Kuitenkin on otettava huomioon, että 10-vuotiailla, 5-vuotiailla ja kohdussa olevilla lapsilla on samat ruumiinjäsenet, sillä...

 

- 10-vuotiaalla on pää, silmät, nenä, suu, kädet, jalat jne.

- 5-vuotiaalla on pää, silmät, nenä, suu, kädet, jalat jne.

- myös kohdussa olevalla lapsella on pää, silmät, nenä, suu, kädet, jalat jne. Eräs abortteja tehnyt henkilö kertoo:

 

Aborttia ei voi tehdä silmät ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea, että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. – Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja tappamisena minä sen koen.” (6)

 

Tästä on jälleen hyvä siirtyä suvaitsevaisuuteen. Kuten todettiin haluavat monet arvoliberaalit poliitikot ja toimittajat esiintyä suvaitsevaisina, edistyksellisinä ja maltillisina. Kuitenkin se kariutuu tässä yhdessä asiassa eli he kannattavat lasten surmaamista. He ovat mielistyneet siihen, että ei-toivotut lapset voidaan tappaa.

   Kysyä kuitenkin voidaan, onko tässä mitään eroa verrattuna siihen, miten Hitler tappoi ihmisiä kaasukammioissa tai miten kanaanilaiset polttivat lapsiansa tulessa, joka nostatti Jumalan vihan? Ainut asia, millä tämä voidaan kiistää, on se, että kiistetään kohdussa olevan lapsen olevan todellinen ihminen, kuten seuraava lainaus osoittaa.

 

Jos on nimittäin niin, että kehittyvä sikiö vastaa moraalisesti lasta, silloin abortti vastaa moraalisesti lapsenmurhaa. Vain harva olisi sitä mieltä, että hallituksen pitäisi antaa vanhempien päättää itse, tappavatko he lapsensa… Niiden, jotka ovat valmiita puolustamaan naisten oikeutta päättää itse raskauden keskeyttämisestä, tulisi ottaa kantaa väitteeseen, jonka mukaan kehittyvä sikiö vastaa ihmistä, ja yrittää näyttää, miksi väite on väärä. Ei riitä, että sanoo, että lain tulisi olla neutraali moraalisissa ja uskonnollisissa kysymyksissä. Abortin sallimisen puolustaminen ei ole sen neutraalimpaa kuin sen kieltämisen vaatiminen. Kummallakin kannalla olevat olettavat taustalla piilevään moraaliseen ja uskonnolliseen kiistaan jonkin vastauksen. (7)

 

Suvaitsevat ihmiset ja lapset. Edellä käsiteltiin aborttia, jota voidaan pitää murhana, koska siinä selvästi lopetetaan kehittyvän lapsen elämä. Se että kyseessä on lapsi, on tieteellinen ja biologinen fakta, jota ei voi kiistää.

   Entä lasten muu tilanne? Meidän ei tarvitse epäillä, että poliitikot tai toimittajat tahallaan haluaisivat heikentää kenenkään lapsen asemaa. Jokainen heistä pyrkii varmasti tekemään parhaansa. Ketään ei voi myöskään osoittaa sormella, koska itsessämmekin on niin suuria puutteita. Jeesus ei varmastikaan turhaan sanonut: "Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä" (Matt 7:5).

   Kaikesta huolimatta on muutamia asioita, joissa toimittajat ja poliitikot ovat olleet avainasemassa heikentäessään lasten asemaa. He ovat ehkä suosineet uutta moraalia, joka usein näyttäytyy rakkauden ja suvaitsevaisuuden kaavussa, mutta voi todellisuudessa olla itsekkyyttä, varsinkin aikuisten itsekkyyttä lapsia kohtaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon, koska lasten pahoinvointi on lisääntynyt. Se on lisääntynyt huomattavasti muutamassa vuosikymmenessä. Huostaanottojen määrä on kasvanut ja myös yhteiskunnan kulut ovat lisääntyneet sitä mukaa. Lehtiartikkeli valaisee tapahtunutta muutosta:

 

Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi

Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun

Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset kasvavat yli kymmenellä prosentilla vuodessa.

   Tänä vuonna lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito maksaa noin 670 miljoonaa euroa. Viiden vuoden päästä summa uhkaa ylittää jo miljardin euron rajan.

   Laitoksiin sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Lasten ongelmat ovat kärjistyneet niin, että suurin osa huostaanotoista tehdään jo kiireellisesti.

   Laitoshoidon lisääntymiseen on monia syitä: päihteet, rikoskierre, mielenterveysongelmat ja työttömyys.

   Yhteiskunnan eriarvoistuminen on kasvanut ja lapsiperheiden köyhyys kolminkertaistunut.

   Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa.

   Ennaltaehkäiseviä avohuollon tukitoimia voitaisiin tarjota jo muutamalla tuhannella eurolla.

   Lastensuojelun avohuolto ajettiin alas edellisen laman aikana. (Etelä-Suomen Sanomat, 31.10.2010)

 

Jos lasten pahoinvointi on lisääntynyt, mikä sitten on syynä tähän kehitykseen? Mistä se on saanut alkunsa?

  Varmasti tärkein syy on avioliittokäsityksen murentuminen, joka alkoi 1960-luvulla, sen loppupuolella. Kun elinikäinen avioliitto, johon liittyy uskollisuus omaa puolisoa kohtaan, on menettänyt arvostustaan, joutuvat lapset siitä kärsimään. He ovat sijaiskärsijöitä aikuisten itsekkäille valinnoille.

   Seuraava lainaus liittyy aiheeseen. Se kuvaa, miten kehitys lähti liikkeelle. Perheneuvontatyössä toiminut Matti Joensuu kertoo, miten hän näki muutoksen asenteissa 1960-luvun jälkipuoliskolla. Esiin tuli ryhmiä – yleensä nuoria – jotka kannattivat vapaita sukupuolisuhteita ja laillistamatonta yhteiselämää. Samat ryhmät vaativat myös vapaata aborttia ja kannattivat homoseksuaalisia suhteita, joten siemenet nykyiselle kehitykselle kylvettiin 1960-luvun loppupuolella. He saivat runsaasti mediajulkisuutta mielipiteilleen, ja tämä vaikutti asenteiden muuttumiseen yhteiskunnassa:

 

Jouduin olemaan kotimaasta poissa kolme vuotta, nimittäin vuodet 1965-1968. Palattuani syksyllä 1968 olin suorastaan hämmästynyt siitä muutoksesta, joka julkisen keskustelun ilmapiirissä oli tapahtunut. Tämä koski sekä keskustelun sävyä että kysymysten asettelua.

... Ylioppilasmaailmassa puhalsivat suuriäänisesti pasuunaan ne henkilöt, jotka vaativat vapaiden sukupuolisuhteiden tulemista oikeutetuiksi muun muassa siten, että ylioppilasasuntoloissa poikien ja tyttöjen täytyy saada julkisesti asua yhdessä, vaikka he eivät olekaan keskenään naimisissa.

   Näytti siltä, että Teiniliiton olivat vallanneet uudet johtajat, jotka julistivat paitsi sosialismia ja kouludemokratiaa myös vapaiden sukupuolisuhteiden aatetta.

   Kaiken kaikkiaan tilanteessa oli uutta se, että oli muodostunut viiteryhmiä, jotka puhuivat sukupuolikysymyksistä paljon avoimemmin kuin julkisuudessa aikaisemmin oli ollut tapana ja syyttivät yhteiskuntaa ja kirkkoa kaksinaismoraalista.

   Keskustelun sävy oli hyvin suuressa määrin eettistä. Moraalia pidettiin pahana. Sitä moitittiin. Samalla kuitenkin julistettiin uutta moraalia useinkin hyvin moralistisesti ja suvaitsemattomasti. Kun aikaisemmin oli puhuttu siitä, että täytyy ymmärtää nuorison seksuaalista käyttäytymistä, julistettiin nyt eräiden ryhmien taholta, että on oikein olla irrallisissa sukupuolisuhteissa. Asetettiin jopa vastakkain avioliittoinstituutio ja todellinen aito rakkaus. Laillistamatonta yhdyselämää eläviä pariskuntia haastateltiin julkisuudessa jonkinlaisina uuden moraalin sankareina, jotka ovat uskaltaneet nousta rappeutuneen porvarillisen yhteiskunnan moraalia vastaan. Samoin haastateltiin homoseksualisteja ja vaadittiin vapaata aborttia.

   Eräänä piirteenä varsinkin televisio-ohjelmissa oli, että asiantuntijoina esiintyivät usein aivan nuoret henkilöt, joilla oli aatteita ja varmat mielipiteet. Heidän elämänkokemuksensa rajoittuivat kuitenkin oman ikäluokan tunnelmiin. Ammatillista kokemusta ei heillä vielä voinut olla. (8)

 

Sukupuolisuhteet ilman sitoutumista ja niiden vaikutus lapsiin. Seksuaalisen vallankumouksen – se alkoi 1960-luvun loppupuolella - ideana siis oli, että on oikein olla sukupuoliyhteydessä ilman aviollista sitoutumista. Asiaa puolustettiin sanoen, että ”ei kai siinä mitään väärää ole, jos molemmat henkilöt rakastavat toisiaan”. Tätä asiaa pitivät esillä sen aikaiset arvoliberaalit, jotka saivat tilaa tiedotusvälineissä ja jotka esiintyivät rakkauden nimissä, aivan kuten nytkin perustellaan uusia moraalikäsityksiä.

   Mikä on ollut ja mikä on seuraus siitä, jos lapsi syntyy tällaiseen tilanteeseen, jossa vanhemmat eivät ole sitä ennen sitoutuneet toisiinsa? Yleensä se merkitsee seuraavia vaihtoehtoja:

 

  1. Onnellisin on tietysti vaihtoehto, jossa vanhemmat sitoutuvat heti toisiinsa ja lapsi syntyy kotiin, jossa hänellä on molemmat vanhemmat.

  2. Toinen mahdollisuus on, että seurusteleva pari eroaa, mutta lapsi kuitenkin syntyy ja elää toisen vanhemman kanssa. Yhä useampi perhemalli onkin yksinhuoltajaäiti lastensa kanssa niin, että isä puuttuu perheestä. Joillakin alueilla lähes puolet perheistä voi olla yksinhuoltajaperheitä.

   3. Kolmas yleinen vaihtoehto on abortti, joka tosiasiassa on lasten tappamista, vaikka jotkut väittävät vastaan. Tällaiset ihmiset valehtelevat itselleen. Nykytekniikan avulla on mahdollista nähdä, miten 8-12 viikon ikäisillä sikiöillä, jolloin useimmat abortit tehdään, on samat ruumiinjäsenet kuin aikuisella ja vastasyntyneellä.

    Ns. Seksuaalinen vallankumous ja siihen liittyvät vapaat sukupuolisuhteet ovat siis suuri syy lasten kärsimyksiin. On hankalaa syntyvien lasten kannalta, mikäli heillä ei ole tähän maailmaan tullessaan kotia valmiina ja vanhemmat eivät ole sitoutuneet kunnolla toisiinsa. Tämä on helppo ymmärtää. Siihen ei tarvita suurta viisautta. Uuden moraalin kannattajat eivät ole ottaneet tätä huomioon. Heille tärkeintä on ollut oma nautinto, ei lasten paras.

 

Sitten poliittisiin päätöksiin. Usein teemme sen virheen, että emme ota oppia menneestä, mutta tähän ei kannattaisi sortua. Menneisyyttä kannattaa tutkia siinä mielessä, että voimme välttää samoja menneisyyden virheitä. Niinpä yksi hyvä esimerkki menneisyydestä on Neuvostoliiton perhekokeilu. Se tapahtui viime vuosisadalla ja sitä toteutettiin heti sen jälkeen, kun kommunistit pääsivät valtaan. Tämä perhekokeilu koski 200 miljoonaa ihmistä.

   Mitä tässä perhekokeilussa toteutettiin? Siinä tehtiin mm. avioero helpoksi, abortti laillistettiin ja opetettiin, ettei saanut olla mitään esteitä vapaille sukupuolisuhteille. Seuraukset tästä olivat kuitenkin katastrofaaliset, sekä taloudellisessa että sosiaalisessa mielessä. Se johti siihen, että rikollisuus kasvoi, abortit lisääntyivät, perheet hajosivat ja isättömien sekä kodittomien lasten määrä kasvoi (aivan kuten nykyaikana lasten huostaanotot ovat lisääntyneet). Kun ensin kylvettiin väärää opetusta, jouduttiin se myöhemmin niittämään yhteiskunnassa esiintyvinä ongelmina. Matti Joensuu kertoo tästä kokeilusta. Kirjoitukseen on lisätty lihavoinnit:

 

Neuvostoliitossa on suoritettu vallankumouksesta lähtien valtavan laajaa perheinstituutioon liittyvää kokeilua. Kun Oneida Communityssä oli kysymys 300 hengestä, on Neuvostoliitossa kysymys vähintään 200 miljoonasta ihmisestä, jotka lisäksi edustavat ehkä 170 kansallisuutta.

... Vuonna 1917, jo uuden hallitusvallan toisena kuukautena, julkaistiin lakeja, jotka koskivat avioliittoa. Kirkollinen avioliitto korvattiin siviiliavioliitolla. Avioero myönnettiin, jos toinen puolisoista sitä anoi. Seuraavana vuonna täydennettiin näitä lakeja määräämällä, että lapsen syntyminen sinänsä oli avioliiton perusta. Avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen välillä ei saanut olla mitään eroa.

... Vielä radikaalimpi muutos tuli Venäjällä voimaan vuonna 1926 ja heti sen jälkeen myös muissa osissa Neuvostoliittoa. Sen mukaan avioliiton rekisteröiminenkään ei ollut välttämätöntä... Siis mitkään puolisoisen tai lasten velvollisuudet ja oikeudet eivät olleet riippuvaisia siitä, oliko avioliitto rekisteröity vai ei. Vuonna 1926 erotapahtuma väljeni yhä. Joko puolisot yhdessä tai jompikumpi heistä saattoi anoa avioliiton purkamista mainitsematta siihen mitään syytä.

... Alkuvaiheessa ei ollut minkäänlaisia seksuaalista käyttäytymistä koskevia lakeja. Vuonna 1920 abortti julistettiin lailliseksi. Toisen lain mukaan aviorikos, kaksinnaiminen ja sukurutsaus mainittiin teoiksi, joista ei rangaista. Vallitseva asenne oli, ettei saanut olla mitään esteitä vapaille sukupuolisuhteille eikä mitään taantumuksellista moraalia. Syntyvyyden säännöstelyvälineitä yritettiin saada käyttöön ja koetettiin poistaa kaikki aviotonta syntyperää koskeva häpeä.

 ... Seurauksena oli joka tapauksessa avioerojen suuri eneneminen... isättömien lasten määrä kasvoi... Aborttien lukumäärä lisääntyi joidenkin lausuntojen mukaan "kauhistuttavasti". Naisen oli monessa tapauksessa valittava joko sosiaalinen asemansa tai äitiys... Aborttien lukumäärän noustessa syntyväisyys kaupungeissa laski. Tästä seikasta esitettiin huolestuneita lausuntoja jo vuonna 1926. Vuonna 1922 arvioitiin, että kodittomien lasten lukumäärä nousi noin yhdeksään miljoonaan.

... Ilmeisesti kuitenkin vanhempien ja lasten suhteiden rikkoutuminen oli ainakin osaksi syynä siihen, että alkoi suuressa määrin ilmetä nuorisorikollisuutta. Tästä huliganismiksi kutsutusta ilmiöstä kirjoitettiin lehdissä 20-luvun lopulla ja 30-luvulla. Vuonna 1929 huliganismia pidettiin vaikeimpana ongelmana. Nuorisorikollisuuden määrän sanottiin kaksinkertaistuneen vuosien 1929-1935 välillä. Kaupungeissa maleksi nuorisoryhmiä, jotka tekivät kaikenlaista pahaa, mm. kävivät avuttomien kansalaisten kimppuun. Puhuttiin vandalismista, varkauksista, murroista, raiskauksista, jopa murhista, jotka olivat lisääntyneet lyhyessä ajassa.

   Käänne Neuvostoliiton perhepolitiikassa tapahtui selvästi vuosina 1934-35... Tässä ei ole tarpeen käydä selvittelemään, millä tavalla virallinen ajattelutapa muuttui. Pääasia on, että sosiaaliset epäkohdat ja rappeutuminen todettiin, ja alkoi voimakas propaganda huliganismia, vastuutonta seksuaalista käyttäytymistä ja abortteja vastaan...  (9)

 

Helpot erot ja lapset. Edellä on mainittu yksi lasten asemaa heikentänyt asia ja jota uuden moraalin kannattajat, myös toimittajat ja poliitikot, ovat ajaneet eli vapaat sukupuolisuhteet.

   Epämääräisen vanhempien sitoutumisen lisäksi on toinenkin tärkeä tekijä, miksi lasten ongelmat ovat lisääntyneet voimakkaasti ja miksi yhteiskunnan kulut ovat lisääntyneet sadoilla miljoonilla euroilla. Tämä syy ovat helpot avioerot ja liitot, joista on helppo lähteä pois. Joissakin tilanteissa, kuten vakava väkivalta, voi ero tosiaan olla ainoa järkevä vaihtoehto, mutta yleisesti ottaen perheiden helppo hajoaminen tuottaa yhteiskunnalle runsaasti taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Lisäksi lapset joutuvat kärsimään aikuisten valinnoista.

   Eräs merkkipaalu avioliiton romuttamisessa esim. Suomessa oli vuoden 1987 avioliittolaki. Se osoittaa, miten lainsäädännöllä on merkitystä. Aiemmin avioliiton ymmärrettiin olevan elinikäinen liitto, jonka purkamiseen oikeutti vain puolison aviorikos, väkivaltaisuus tai hylkääminen. Sen sijaan uuden lain mukaan avioero voitiin myöntää kumman tahansa puolison hakemuksesta ilman erityisperusteita. Kumpi tahansa saattoi hakea eroa yksin ja saada sen voimaan.

   Seuraava lainaus osoittaa, mitä seurauksia oli tällä uudella lailla. Vahingollinen lainsäädäntö on johtanut lasten aseman huonontumiseen. Varsinkin yksinhuoltajaperheissä olevien lasten määrä on kasvanut. Lapset ovat joutuneet eroon toisesta vanhemmastaan, koska lainsäädäntö on mahdollistanut helpot erot heidän vanhemmilleen. Kyseessä on samanlainen muutos kuin edellä mainitussa Neuvostoliiton perhekokeilussa, jossa avioero tehtiin mahdollisimman helpoksi. Avioliiton saattoi purkaa ilman mitään syytä. Se lisäsi valtavasti eroja ja kodittomien lasten lukumäärää.

 

Avioliitosta tuli tämän lain myötä sitovuudeltaan muita yhteiskunnallisia sopimuksia heikompi: putkimiehen kanssa tehtyä sopimusta ei voida purkaa ilman perusteita, avioliiton sen sijaan voi. Ryan T. Anderson (2015:40) kysyykin: ”Kuinka paljon perhe-elämän vakautta voimme odottaa, kun ihmisellä on lain edessä ankarampi vastuu sopimussuhteessa putkimieheen kuin vaimoonsa?” Hän kiinnittää huomiota siihen, että uuden avioerolain säätämistä seuraavina vuosikymmeninä avioerojen määrä kasvoi enemmän kuin kaksinkertaiseksi…

   Avioliittolain muutoksen myötä avioliiton julkinen merkitys muuttui: avioliitosta tuli sopimus, jonka yksilö saattoi solmia ja purkaa mistä tahansa haluamastaan syystä. Kun aiemmin avioliitto perustui periaatteeseen ”kunnes kuolema meidät erottaa”, muutti muutettu avioliittolaki tältä osin avioliittolupauksen sisältämää viestiä muotoon: ”kunnes väsymme toisiimme”. Avioliiton ytimeksi tuli näin ollen rakkauden tunne sen sijaan, että se olisi merkinnyt elinikäistä moraalista sitoumusta kohdella puolisoa ja lapsia itseisarvoisina olentoina…

   Avioliittolain eroamista koskevan muutoksen ajateltiin helpottavan vaikeiden, usein väkivaltaisten avioliittojen purkamista ja jättävän muut avioliitot ennalleen. Toisin kuitenkin kävi. Kun puolison hylkääminen lainmuutoksen myötä tuli juridisesti helpommaksi, tuli eroaminen lain opetusvaikutuksen seurauksena myös psykologisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi.

   Yhteiskunnallisella lainsäädännöllä on opetusvaikutusta: laki muokkaa kulttuuria, joka vaikuttaa ihmisten käsityksiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen. Laki on ikään kuin opettaja. Niinpä avioerolainsäädännön muutosta seurasi avioerojen määrän voimakas kasvu, ja suurin osa avioeroista koski avioliittoja, joissa ei ollut vakavia ongelmia. Sekä aikuisten että lasten kannalta tällaiset erot ovat turhia ja vahingollisia: ne lisäävät omalta osaltaan sekä lasten että aikuisten pahoinvointia. Avioliittolain muutoksen seurauksena yksinhuoltajavanhempien hoidossa kasvavien lasten määrä on noussut jyrkästi (Anderson 2015:40). (10)

 

Sukupuolineutraali avioliitto ja lapset. Kuten todettiin, ovat lasten ongelmat lisääntyneet selvästi muutamassa vuosikymmenessä. Se johtuu pääosin avioliiton murenemisesta. Tämä kehitys lähti liikkeelle 1960-luvun loppupuolella ns. seksuaalisen vallankumouksen myötä. Sitä ajoivat aluksi liberaalit toimittajat. Sen jälkeen se vaikutti poliitikkoihin niin, että lainsäädäntöä muutettiin samaan suuntaan kuin mitä Neuvostoliiton perhekokeilussa tapahtui aikanaan.

   Entä nykyaika? Nyt monet marssivat homosuhteiden puolesta aivan kuten ennen marssittiin abortin puolesta. Monet varmasti vilpittömästi ajattelevat sillä auttavansa näitä ihmisiä, joilla on kiinnostus samaan sukupuoleen. Marssijat eivät ota huomioon sitä, että kyseessä saattaisi olla synnillinen himo, joka usein juontaa juurensa traumaattisista ihmissuhdekokemuksista - niiden mukana seksuaalinen hyväksikäyttö. Ainakin monet homoseksuaalit itse kieltävät sen, että kyseessä olisi synnynnäinen ominaisuus ja saattavat viitata elämässään olleisiin tapahtumiin. Seuraava lainaus viittaa tähän:

 

Luin kiinnostavan asiantuntijan teke­män tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksan­kymmentäviisi prosenttia haastatel­luista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka ai­heutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen koh­distamasta viettelyksestä.

   Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (11)

 

Miten tämä asia liittyy lapsiin? Eiväthän samaa sukupuolta olevat henkilöt voi saada keskenään lapsia.
   Asia ei kuitenkaan jää tähän, vaan lapsia voidaan hankkia joko keinotekoisten menetelmien (hedelmöityshoidot, kohdunvuokraus) tai väliaikaisten heterosuhteiden kautta. Lapsi voi syntyä myös niiden kautta. Ongelmalliseksi asian tekee lasten kannalta juuri se, että lapsi syntyy
tilanteeseen, jossa häneltä puuttuu alusta alkaen ainakin toinen biologisista vanhemmistaan kodissa. Lapsesta tehdään isätön tai äiditön vain siksi, että aikuisten mielihalut toteutuisivat. Lasten isän tai äidin kaipuuta loukataan ja pidetään vähäpätöisenä asiana, vaikka on tiedossa, miten hylätyt lapset kokevat puuttuvan vanhemman, isän tai äidin, kaipuuta. Mm. televisio-ohjelmat ovat usein kertoneet siitä, miten lapset haluavat löytää sen biologisen vanhempansa, jota he eivät ole tavanneet ja joka on kadonnut heidän elämästään. Heillä on kaipuu löytää omat juurensa ja tavata se biologinen isä tai äiti, joka heiltä on kadoksissa. Tämä on tullut nykyaikana yhä yleisemmäksi mm. lisääntyneiden erojen takia.

   Niinpä lasten hankkiminen ns. sukupuolineutraalissa avioliitossa on aina ongelmallista, koska lapsi joutuu alusta alkaen eroon toisesta biologisesta vanhemmastaan. Se on aikuisten itsekkyyttä lasta kohtaan, vaikka muuta väitettäisiin. Aikuisten vapaudet asetetaan lasten perusoikeuksien edelle.

   Ranskassa monet homoseksualistit itse ovat ottaneet kantaa asiaan. He näkevät, että sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeutta isään ja äitiin. Siksi he torjuvat sukupuolineutraalin avioliiton:

 

Ateisti homoseksualisti Bongibault on todennut haastattelussa (Wendy Wright, French Homosexuals Join Demonstration Against Gay Marriage): Ennen kaikkea meidän on suojeltava lasta. Ranskassa avioliiton tarkoituksena ei ole suojella kahden ihmisen välistä rakkautta. Avioliitto on suunniteltu erityisesti tarjoamaan lapsille perhe. Kaikkein vakavin tähänastinen tutkimus – – osoittaa aivan selvästi, että lapsilla on vaikeuksia kasvaessaan homoseksuaalisten vanhempien kasvattamina. (12)

 

Jean-Pierre Delaume-Myard: Olenko minä homoseksuaalinen homofoobikko… Vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa, koska puolustan lapsen oikeutta isään ja äitiin. (13)

 

Jean-Marc Veyron la Croix: Jokaisella on rajoituksensa: se, että minulta puuttuu lapsi ja että kaipaan lasta, ei anna minulle oikeutta viedä lapselta äidin rakkautta. (14)

 

Hervé Jourdan: Lapsi on rakkauden hedelmä ja lapsen täytyy säilyä rakkauden hedelmänä. (15)

 

Yksinäisten naisten hedelmöityshoidot kuuluvat samaan luokkaan kuin edellinen asia, ja myös sitä jotkut toimittajat ja poliitikot ovat ajaneet. Se tarkoittaa, että lapsesta tehdään tarkoituksella isätön varhaisesta lapsuudesta alkaen. Häneltä puuttuu elämänsä alusta lähtien toinen omista vanhemmista eli isä.

   Mikä on sitten seuraus siitä, että lapselta on riistetty mahdollisuus tuntea oma isänsä? Monet tätä kautta syntyneet lapset ovat kertoneet avoimesti identiteettiongelmistaan ja kaipuusta tavata biologinen isänsä (sperman lahjoittaja), jota he eivät ole koskaan nähneet. Seuraava lainaus ja esimerkki kertoo aiheesta lisää. Uutta moraalia ajavat toimittajat ja poliitikot ovat unohtaneet lasten näkökulman tässä asiassa:

 

Katrina Clark syntyi yksinäiselle äidille, joka käytti keinohedelmöitystä ja tuntematonta luovuttajaa. Äiti kertoi aina avoimesti tyttärelleen asiasta ja heillä oli läheinen ja rakkaudellinen suhde. Kasvaessaan vanhemmaksi tytär alkoi kuitenkin kamppailla identiteettikysymysten kanssa ja alkoi tarkkailla ystäviään, joilla oli molemmat vanhemmat. Washington Post -lehdelle 20 vuoden iässä kirjoittamassaan kolumnissa hän kirjoittaa: ”Silloin tyhjyyden tunne otti minut valtaansa. Ymmärsin olevani eräässä mielessä kummallisuus. Minulla ei koskaan tulisi olemaan isää. Ymmärsin lopulta, mitä tarkoittaa olla nimettömän luovuttajan avulla tuotettu lapsi, ja vihasin sitä.” (16)

 

Moniavioisuus on asia, jota jotkut toimittajat ja poliitikot ovat kannattaneet ja joka on ollut yleinen joissakin maissa – varsinkin muslimimaissa, joissa miehellä on ollut oikeus useampaan vaimoon. Kuitenkin on havaittu, että tämä käytäntö tuo eriarvoisuutta ja ongelmia yhteiskuntaan.

   Ensinnäkin, jos joku ei aikoisi naimisiin mennessään ottaa toista vaimoa tai miestä, mikään ei takaa, päätyykö hänen puolisonsa samaan ratkaisuun. Avioliitto, joka alun perin solmittiin kahden henkilön välillä, voi muodostua kolmen henkilön liitoksi, vaikka toinen alkuperäisistä puolisoista ei sitä haluaisi. Tämänkaltainen epäsuotuisa tilanne voi olla erittäin mahdollinen ja muslimimaissa se on jokapäiväistä todellisuutta. Muslimimiehen vaimo ei voi koskaan olla varma, ottaako hänen miehensä vielä toisen tai kolmannen vaimon perheeseen. Hän elää turvattomassa tilanteessa, koska ei voi olla varma omasta asemastaan aviovaimona.

   Entä sosiaaliset ongelmat moniavioisuuden seurauksena? Seuraava lainaus viittaa siihen, miten tämä käytäntö saattaa johtaa rikollisuuteen, väkivaltaan, köyhyyteen ja eriarvoisuuteen yhteiskunnassa:

 

Antropologien mukaan useimmissa yhteiskunnissa ainakin osa miehistä on ollut moniavioisia, vaikka suurin osa miehistä olisikin joutunut tyytymään vain yhteen vaimoon. Monivaimoisuuden hyväksyvissä kulttuureissa miesten keskinäinen kilpailu kuitenkin johtaa yleisempään rikollisuuteen, väkivaltaan ja köyhyyteen sekä suurempaan sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen kuin yhteiskunnissa, jotka ovat institutionalisoineet yksiavioisuuden. Näin väittää Brittiläisen Kolumbian yliopiston professori Joseph Henrich. (17)

 

Lasten kannalta moniavioisuus on hankalaa. Turkkilainen ihmisoikeustaistelija Halide Edib Adivar kertoi n. vuosisata sitten, miten hänen perhe-elämänsä muuttui hänen isänsä ottaessa toisen vaimon kotiin. Se toi kotiin keskinäistä epäluottamusta ja valtataistelun tuhoavan ilmapiirin:

 

...Moniavioisuuden tapauksessa kärsimys ulottuu kolmeen usein huomattavan suureen ryhmään ihmisiä - lapsiin, palvelijoihin ja sukulaisiin - kolmeen kokonaiseen ryhmään, joiden edut ovat tapauksen luonteesta johtuen enemmän tai vähemmän vastakkaisia toisilleen, ja jotka elävät keskinäisen epäluottamuksen ja valtataistelun tuhoavassa ilmapiirissä.

   Omassa lapsuudessani moniavioisuus ja sen seuraukset tuottivat hyvin ruman ja ahdistavan vaikutuksen. Kodissamme vallitseva jatkuva jännite sai jokaisen yksinkertaisen perhejuhlan tuntumaan fyysisen kivun kaltaiselta ja tietoisuus tästä kivusta tuskin koskaan jätti minua.

   Vaimojen huoneet olivat toisiaan vastapäätä ja isäni vieraili heidän luonaan vuorotellen. (18)

 

Alkoholi ja lapset. Jotkut toimittajat ja poliitikot ovat ajaneet myös alkoholin vapaampaa saatavuutta, jopa huumeiden laillistamista. Mitä tämä merkitsee? Se heikentää edelleen lasten asemaa. Aina kun alkoholin hinta on alentunut ja saatavuus helpottunut, on se lisännyt alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia, sekä perheissä että yhteiskunnassa. Näin tapahtui Suomessa v. 1969 keskioluen tullessa kauppoihin ja Ruotsissa 1955. Rikollisuus, pahoinpitelyt ja muut liikakäyttöön liittyvät ongelmat kasvoivat selvästi. Suomessa rikollisuus kasvoi 27 % v. 1969 ja kasvu jatkui seuraavina vuosina. Huume- ja alkoholiriippuvuudet ovat suuri syy myös yhteiskunnan kulujen kasvamiseen. Mitä enemmän narkomaaneja ja alkoholisteja on, sitä enemmän perheet hajoavat, ihmiset syrjäytyvät, joutuvat pois työelämästä ja sairauksien määrä lisääntyy. Kaikki tämä tulee taloudellisesti kalliiksi. On arvioitu, että esim. Suomessa alkoholista aiheutuu vuodessa suoraan miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle ja epäsuorasti jopa viisi miljardia euroa (Kauppalehti 16.9.2011).

   Entä lasten asema? On selvä, että jos perheessä on huumeita tai alkoholia käyttävä isä tai äiti, heikentää se lasten asemaa. Vanhempien on vaikea pitää huolta lapsistaan, koska riippuvuus ja huumeiden tai alkoholin helppo saatavuus vie heidän mielenkiintonsa.

   Toinen ongelma ovat syntyvät lapset. Jos huumeidenkäyttäjille syntyy lapsia, on heillä sairauksia todennäköisemmin kuin muilla lapsilla. Näin on myös niillä lapsilla, joiden vanhemmat käyttävät alkoholia. Esim. Suomessa syntyy satoja lapsia, joilla on vakavia sairauksia vanhempien alkoholin käytön takia. Niinpä kun arvoliberaalit toimittajat ja poliitikot ajavat alkoholin ja huumeiden yhä vapaampaa saatavuutta, heikentävät he lukuisten lasten asemaa. Lisäksi yhteiskunnan kulut lisääntyvät.

 

Taloudelliset kulut. Edellä on todettu, miten nykytoimittajat ja poliitikot ovat ajaneet malleja, joista on negatiivisia seurauksia. Varsinkin lapset joutuvat kärsimään aikuisten itsekkäiden valintojen takia aivan kuten Neuvostoliiton perhekokeilussa.

   Tämä tulee yhteiskunnalle kalliiksi myös taloudellisesti (Esim. Etelä-Suomen sanomat raportoi 31.10.2010: Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi, Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun...    Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa.../  Samoin Aamulehti raportoi 3.3.2013: Syrjäytynyt nuori maksaa 1,8 miljoonaa. Jos yksikin saadaan takaisin yhteiskuntaan, tulos on plussalla.). Mitä enemmän perheet hajoavat ja mitä enemmän suositaan vääriä malleja, sitä enemmän joudutaan maksamaan asumistukia, toimeentulotukia ja muita tukia tilanteen korjaamiseen. Seuraava lainaus osoittaa, mistä on kysymys:

 

Avioerot tulevat kalliiksi monille

Nordean ekonomisti Pasi Sorjonen ihmettelee, miksi avioerojen taloudellisista vaikutuksista keskustellaan niin vähän, vaikka erot ovat yleisiä ja niiden taloudelliset vaikutukset suuria yksilöiden kannalta.

   Pankin tekemä tutkimus antaa viitteitä siitä, että avioero laskee perheiden elintasoa jopa työttömyyttä enemmän. Kyse on erittäin laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, sillä suurin piirtein joka toinen avioliitto päättyy nykyisin eroon.

   – Avioerot tulevat kalliiksi yhteiskunnalle, arvioi toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo Yhden vanhemman perheiden liitosta.

   Hänen mukaansa peräti neljäsosa yksinhuoltajista joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Koko väestöstä luku on alle 10 prosenttia ja kahden vanhemman perheissä vielä vähemmän.

   Nordean viime vuonna tekemän kyselytutkimuksen mukaan lapsiperheistä vain hieman yli kolmannes arvioi pystyvänsä pitämään vanhan asuntonsa, kun toinen vanhemmista lähtee omille teilleen. Lasten kanssa yksin jäävän vanhemman tilantarve ei olennaisesti vähene, sillä makuuhuoneita pitää olla yhtä monta kuin ennenkin…

   – Kiinteät kustannukset nousevat, Sorjonen toteaa.

   Hän kiinnittää huomiota myös ajankäyttöön. Lasten viemiset ja hakemiset pitää hoitaa yksin, kun aiemmin vanhemmat pystyivät jakamaan vastuun keskenään. Se laskee arjen elintasoa ja uhkaa hänen mukaansa jopa työntekokykyä, kun päiväkotien aukioloajat eivät jousta työaikojen mukaisesti. (Etelä-Suomen Sanomat, 25.01.2011)

 

Aivan tuore lehtiartikkeli kertoo samasta asiasta. Asumistuet ovat kasvaneet kiihtyvällä vauhdilla 2000-luvulla, ja esim. viime vuonna (2016) koko maassa maksettiin yleistä asumistukea runsaat 917 miljoonaa euroa. Osasyy tukien kasvuun on myös se, että poliitikot poistivat vuokrasääntelyn Suomesta parikymmentä vuotta sitten:

 

Tukitahti kiihtyy kaikkialla maassa

 

... Asumistukia maksetaan Suomessa kiihtyvällä vauhdilla. Marraskuussa Kela maksoi yleisiä asumistukia yli 93 miljoonan euron edestä, kun sama summa viime vuoden marraskuussa oli vajaat 87 miljoonaa euroa ja edellisvuonna runsaat 65 miljoonaa euroa. Yleisiin asumistukiin uponnut kokonaissumma on 2000-luvulla kaksinkertaistunut... (Etelä-Suomen Sanomat, 8.1.2017)

 

ONKO NYKYINEN SUKUPOLVI PAREMPI KUIN EDELLISET SUKUPOLVET?

 

Kun nykyaikana tapahtuu kehitystä moraalin alueella, saattavat monet olla sitä mieltä, että nyt mennään oikeaan suuntaan. He saattavat selittää, että nykyaikana ollaan paljon suvaitsevaisempia ja rakkaudellisimpia kuin 50 tai 100 vuotta sitten. Monet pitävät itseään parempina kuin mitä isovanhempamme ja esivanhempamme olivat.

   Mutta onko todella näin? Ovatko nykyihmiset suvaitsevaisempia ja rakkaudellisempia kuin edelliset sukupolvet? Ehkäpä onkin niin, että vain oikean ja väärän käsitteen välinen raja on muuttunut, mutta ihmiset itse eivät ole yhtään sen suvaitsevaisempia ja rakkaudellisempia kuin mitä isovanhempamme olivat. Niinpä nykyaikana suhtaudutaan myönteisesti asioihin, joita ennen selvästi pidettiin väärinä. Tämä tulee ilmi suhtautumisessa avioliiton ulkopuolisiin seksisuhteisiin, yhä myönteisemmässä suhtautumisessa avioeroon sekä yhä myönteisemmässä suhtautumisessa homoseksuaalisiin suhteisiin. Ennen niitä pidettiin väärinä, nyt ei.

   Eräässä mielessä nykyisen sukupolven tila muistuttaa Jeesuksen aikaa. Kun nyt erotaan paljon verrattuna edellisiin sukupolviin (Nykyään lähes joka toinen liitto päätyy eroon. Vuosina 1901 - 1910 Suomessa oli vain n. 125 eroa vuosittain.), oli tämä yleistä myös Jeesuksen aikana. Niinpä Jeesus nimitti oman aikansa sukupolvea pahaksi ja avionrikkojasukupolveksi:

 

- (Matt 12:38,39) Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin".

39. Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.

 

Mitä edellinen tarkoittaa? Ehkäpä on niin, että nykyinen sukupolvi elää eräänlaisessa kuplassa, jossa se ei näe, miten mennään yhä pidemmälle pahuudessa. Tämä näkemys kannattaa ottaa huomioon, koska kehitystä tähän suuntaan on tapahtunut eräillä alueilla selvästi. Katsomme muutamia esimerkkejä.

 

TV-ohjelmat ovat muuttuneet. Jokainen tietää 1950-luvun elokuvat ja ohjelmat. Ne olivat suhteellisen viattomia, puhdashenkisiä ja kielenkäyttö toisia kunnioittavaa.

   Muutosta tällä alueella on kuitenkin tapahtunut. Seuraava esimerkki käsittelee vuosien 1973 ja 2014 suosituimpia sarjoja USA:ssa. Niistä näkee, mihin suuntaan on menty. Kehitys on samanlaista kuin edellä mainituissa seksuaalikysymyksissä:

 

Vuonna 1973 kymmenen suosituinta televisiosarjaa Amerikassa olivat: Perhe on pahin, Sanford and Son, Havaiji 5-0, Maude, Brigitte Loves Bernie, Sunday Mystery Movie, Mary Tyler Moore Show, Gunsmoke, Wide World of Disney ja Etsivä Ironside.

   Vertaa näitä kymmeneen suosituimpaan TV-sarjaan vuonna 2014: Breaking Bad (sisältää runsaasti huumeidenkäyttöä, väkivaltaa ja seksiä), Game of Thrones (fantasiasarja täynnä seksiä ja väkivaltaa), Kuolleista palanneet (yliluonnollinen rikossarja), Mad Men (draamasarja, jossa on seksiä ja alastomuutta ja jota suositellaan 14-vuotiaille ja sitä vanhemmille), Girls (sarjassa opiskelijanaiset osallistuvat moniin seksikohtauksiin, joita näytetään enemmän tai vähemmän yksityiskohtaisesti), Orange is the New Black (vankilaan sijoittuva draamakomedia, jossa on paljon seksiä ja hävyttömyyksiä), The Walking Dead (draamasarja, joka on täynnä murhanhimoisia Zombeja, seksiä ja alastomuutta ja joka on pitkään ollut 18-49-vuotiaiden keskuudessa suositumpi kuin jalkapallo), Nashville (pääosassa teini, joka harrastaa seksiä monien kumppaneiden kanssa), Masters of Sex (kertoo Mastersin ja Johnsonin seksielämästä) ja Americans (sisältää seksiä, väkivaltaa ja verenvuodatusta). (19)

 

Kouluissa on tapahtunut muutosta. Aiemmin todettiin, miten lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt, ja sillä on varmasti ollut vaikutusta myös kouluihin. Kuri kouluissa on löystynyt ja opettajat ovat kovilla tämän vuoksi. Ennen opettajilla oli helpompaa ja heitä kunnioitettiin.

   Tähän aiheeseen liittyen Etelä-Suomen Sanomien pääotsikossa (23.10.2016) etusivulla kerrottiin kyselystä, johon opettajat olivat vastanneet. Etusivulla tuotiin esille seuraavat asiat. Opettajista 74,4 prosenttia oli sitä mieltä, että oppilaiden käytös ei ollut mennyt parempaan vaan huonompaan suuntaan. Artikkelissa viitataan myös vanhempien käytökseen:

 

Etusivun otsikko:

Koulu: Opettajiin kohdistuu väkivaltaa, ilkivaltaa, uhkauksia ja vanhempien raivoa, ESS:n kysely paljastaa

 

Kysely, johon opettajat vastasivat:

Miten oppilaiden käytös on mielestäsi muuttunut viime vuosien aikana?

2,6 % parantunut

23,1 % pysynyt ennallaan

74,4 % huonontunut

 

OAJ:n kysely: Oppilaat pahimpia opettajien kiusaajia koko maassa

kyselyn mukaan 50 % peruskouluopettajista kokenut kiusaamista viimeisen vuoden aikana

 

Toinen artikkeli kouluun liittyen on yleisöosastokirjoitus. Se kuvaa, miten kouluissa oli rauhallisempaa ennen kuten myös terveyskeskuksissa. Jos kehitystä on tapahtunut, ei se ole mennyt parempaan suuntaan:


Kuria vai kännyköitä?
Koulut: Sanahelinöiden tilalle kuria

Etelä-Suomen Sanomissa 13.10.2016 oli uutisia koulun tapahtumista Lahdessa. Alaotsikko sivulla A4: "Opettajat kokevat yhä enemmän kiusaamista." Jutun lopussa oli karmeaa tekstiä: "Vastanneista opettajista 41 prosenttia oli kokenut kuluneiden 12 kuukauden aikana epäasiallista kohtelua tai kiusaamista."

   Sitten mainittiin ratkaisu, joka sai harmaat hiukseni nousemaan pystyyn: Työolobarometrissä todetaankin, että opetusalalle tarvitaan hyvinvointi- ja turvallisuusohjelma. Sen avulla luodaan toimintatapoja ja rakenteita, joilla varmistetaan työntekijöiden hyvinvointi tulevaisuudessa."

   Työolobarometrin sijaan kannattaa suunnata katse vanhaan hyvään aikaan, ja ottaa siellä toimivaksi todettu keino käyttöön. Sanahelinöiden sijaan tämä keino ilmaistaan neljällä kirjaimella, ja ne ovat koo, uu, är ja ii. Kuri.

   Nykyvanhemmat kalvetkoot kauhusta. Meidän suurten ikäluokkien koululuokilla oli yli 40 oppilasta. 1950-luvulla Tammelan kansakoulussa oli 44 oppilasta 3. ja 4. luokalla. Muistiini on jäänyt monenmoista, vaan ei häiriöitä oppitunneilla. Ei ollut kännyköitä, eikä tiedetty ADHD:sta. Koulussa opittiin, koska Suomi oli rutiköyhä ja tarvitsi ikäluokkia, jotka osaavat työllään luoda hyvinvointivaltion.

   1960-luvulla Tampereen lyseossa lukion matematiikan ja fysiikan tunneilla ei saanut sanoa sanaakaan! Muuten kuin vastatessa opettajan kysymyksiin. Keskityttiin opeteltaviin asioihin.

   Kovan kurin seurauksena luokkatovereistani ei tullut häiriintyneitä aikuisia, vaan professoreita, diplomi-insinöörejä, tuomareita, lääkäreitä.

 ... Terveydenhuollon ammattilaisena otan esille potilaiden käyttäytymisen. Kun päivystin keskussairaalan ensiavussa vuonna 1974, ei tullut mieleenkään, että potilaat uhkaisivat tai olisivat väkivaltaisia. Tänään sitä esiintyy jatkuvasti ensiapupoliklinikoilla. Jostain he ovat sen oppineet. Mitä sitten tapahtuu, kun kukaan (suomalainen) ei halua päivystää - tai opettaa?

   Kurin menetyksen myötä on kadonnut sivistynyt käyttäytyminen. Kurinpalautus on yksinkertaista, jos tahdotaan. Tahto näyttää suuntautuvan kurittomuuden seurauksiin sopeutumiseen.

   Lisää resursseja, lisää resursseja, lisää velkaa. No sitähän kurittomat päättäjät hankkivat.

Jyrki Joensuu, yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri, Lahti (Etelä-Suomen sanomat 17.10.2016 / Lukijalta)

 

Kunnioituksen väheneminen.

 

- (Matt 5:22) Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

 

- (Matt 5:44-46) Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

 

- (1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

 

Yksi oleellisimpia asioita on toisten ihmisten kunnioitus. Raamatun mukaan meidän tulee kunnioittaa ja arvostaa lähimmäisiämme. Näin huolimatta siitä, ajattelevatko he eri tavalla kuin itse ajattelemme. Meidän tulisi rakastaa ja arvostaa jopa vihamiehiämme. Jos emme rakasta tai pyri kunnioittamaan lähimmäisiämme, toimimme väärin ja päinvastoin kuin Jeesus ja apostolit opettivat. Valitettavasti olemme usein kaukana täydellisyydestä.

   Mihin suuntaan kehitys on mennyt tällä alueella? Onko se mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan? Tätä asiaa ei tarvinne paljoa miettiä. Elämme yhteiskunnassa, jossa lähimmäisten arvostus ei ole niin suurta kuin ennen. Sen osoittivat edelliset esimerkit kehityksestä kouluissa ja terveyskeskuksissa. Vaikka nykyaikana puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta ja rakkaudesta, voidaan sanoa kehityksen menneen huonompaan suuntaan. Se ilmenee toisia halventavassa nettikirjoittelussa, poliitikkojen välisissä mustamaalaamisissa sekä suhtautumisessa ulkomaalaisiin.

   Hyvän kuvan siitä, millaista oli ennen eli miten toisia kunnioitettiin ja miten kielenkäyttö oli hienostuneempaa, antaa seuraava lainaus. Se on jo edesmenneen naisen kirjoitusta, hänen kirjastaan:

 

   …Siihen aikaan oli jo tämä levottomuus maailmassa ja sitä oli paljon. Se ei ollut sellaista levottomuutta, että olisi ollut sodan pelko, sitä ei ollut vielä. Ymmärsin, että ihmiskunta on jollakin lailla vieraantunut Jumalasta kauemmaksi. Puhetyyli oli kyllä vielä sellaista hyvin sivistynyttä, ja meillä oli korkeatasoinen moraali. Silloin oli hyvin harvinaista, että olisi jossakin yleisellä paikalla juopoteltu tai kiroiltu. Missä oli pientä juhlaa tai muuta kokoontumista, siellä ei kiroiltu eikä sinne tullut humalaisia. Sellainen käytös katsottiin ala-arvoiseksi. Tämä viina ja kiroilu oli jäänyt Suomen itsenäistymisen aikoihin pois, koska ihmiset olivat herätysaikojen vaikutuksesta lähempänä Jumalaa. Tämä vaikutus näkyi kolmekymmentä- ja vielä neljäkymmentäluvullekin asti. Yleisillä paikoilla ei käytetty mitään rumia puheita eikä törkeätä kieltä. Ihmiset oli kaikki erittäin viisaita käytökseltään, kohteliaita naisille. Väkivaltakin oli hyvin harvinaista. Varsinkin jos naista meni joku lyömään, sitä koko kyläkunta paheksui.

   Myöhemmin sitten tämä väkivalta alkoi lisääntyä. Syyn ymmärsin täysin. Kun ihmiset rupesivat Jumalan hylkäämään ja etääntymään Jumalasta, maailma alkoi niellä nuorisoa. Sielunvihollinen alkoi tuoda omia oppejaan. Ihmiset käyttivät rumaa kieltä, johon ei ollut totuttu ollenkaan. Minun korvaani vieläkin tuntuu pahalta, kun yleiseltä paikalta tai myöhemmin tulleista televisiosta ja radiosta kuuluu kiroilua ja rumia puheita…

   Vastuuntuntoinen ihminen, joka oli elänyt näinä aikakausina, kantoi murhetta sydämessä siitä, mihin ollaan menossa. Kiitos ja ylistys suurelle Jumalalle, että Hän ei ole kansamme keskuudesta antanut kuitenkaan Jumalan sanan hävitä! Nyt alettiin tuhota, myöhemmässä vaiheessa tehtiin kyseenalaiseksi jopa Jumalan olemassaolo! Tämä oli hirvittävää kuunnella sellaisen, jota Jumala oli koko elämän tarkasti ohjannut, koko ajan puhunut, koko ajan selittänyt ja joka ymmärsi tarkasti, että Jumala on varmasti olemassa. Näinkö kauas on kansamme Jumalasta eronnut? Mikä on kansamme kohtalo, jos se näin hylkää Jumalan? (20)

 

Suhde ulkomaalaisiin

 

- (Hes 22:7,29-31) Isää ja äitiä sinussa ylenkatsotaan, muukalaiselle sinun keskelläsi tehdään väkivaltaa, orpoa ja leskeä sinussa sorretaan.

29. Maan kansa harjoittaa väkivaltaa, riistää ja raastaa: kurjaa ja köyhää he sortavat, muukalaiselle tekevät väkivaltaa oikeudesta välittämättä.

30. Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt.

31. Sentähden minä vuodatan heidän ylitsensä kiivauteni, hukutan heidät vihani tulella ja annan heidän vaelluksensa tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra."

 

- (Hes 16:49,50) Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.

50. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois.

 

Toinen melko tuore artikkeli lehdestä liittyy pääasiassa ulkomaalaisiin. Se käsittelee vihapuheen lisääntymistä ulkomaalaisia kohtaan mutta myös muulla tavoin yhteiskunnassa. Pakolaisilla ja maahanmuuttajilla on yhä vaikeampaa, koska he kokevat solvaamista, jopa fyysistä väkivaltaa. Tämä osoittaa, miten lähimmäistemme arvostus on vähentynyt menneestä.

 

Lisääntynyt vihapuhe haittaa ihmisten arkea

Vihaseminaari: Musliminaisten välteltävä liikkumistaan. "Kuka tahansa hyvin pukeutunut suomalainen voi sylkeä naamalle."

 

...Vihapuheita kuulee kaduilla, julkisissa kulkuvälineissä, kouluissa, mediassa, sosiaalisessa mediassa ja jopa poliitikkojen suista. Vihapuhe on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti, samoin kuin viharikokset.

- Tilanne näyttää todella huolestuttavalta. Viharikosten määrä lisääntyi viime vuonna 50 prosentilla edellisvuodesta, kertoi poliisitarkastaja Måns Enqvist Poliisihallituksesta Ihmisoikeusliiton järjestämässä Vihapuhe-seminaarissa Helsingissä tiistaina.

   Ongelmalliseksi asian tekee se, etteivät vihapuheen tai viharikoksen kohteeksi joutuneet tee ilmoitusta asiasta. Suurin osa vihapuherikoksista jää pimentoon.

- Ilmapiiri on kiristynyt, ja vihapuhe on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana tosi paljon, sanoi kuusivuotiaana Somaliasta Suomeen tullut projektorikoordinaattori Habiba Ali Kirkon Ulkomaanavusta.

   Aikaisemmin hän tiesi, ketä kannattaa varoa julkisilla paikoilla: skinejä ja juoppoja. Nyt kuka tahansa hyvin pukeutunut suomalainen saattaa sylkäistä hänen päälleen... (Etelä-Suomen Sanomat 30.11.2016)

 

Tähän aiheeseen liittyy eräs mielenkiintoinen profetia, joka saatiin erään vanhan rouvan kautta 1960-luvun loppupuolella. Emmanuel Minos vastaanotti tämän profetian, mutta säilytti sitä vuosikymmeniä, koska piti sen toteutumista kaukaisena asiana. Tässä sanomassa kerrotaan mm. televisio-ohjelmista ja niiden muutoksesta mutta myös suhtautumisesta muukalaisiin. Suhtautuminen muukalaisiin, ulkomaalaisiin ja pakolaisiin onkin yksi tekijä, joka voi vaikuttaa yhteiskunnan kohtaloon kuten muinaisessa Israelissa. Kysymys ei ole siitä, että pakolaisille pitää antaa kaikki alusta alkaen: kalliit asunnot, käsirahat ja kaikki valmiina, joka voi helposti herättää katkeruutta työttömissä ja muissa vähäosaisissa. Kuitenkin välinpitämättömyys tai suora väkivalta voi olla yksi peruste tuomiolle. Jos yhteiskunta suhtautuu nurjasti pakolaisiin ja alkaa vihata heitä, voi sen syntien mitta olla täynnä.

 

Kansa tulee omaksumaan sen, mitä he näkevät, eikä silloin tule olemaan vain yhtä vaihtoehtoa televisiossa, vaan tarjonta tulee olemaan laaja. Televisio tulee toimimaan juuri niin kuin radio. Voimme ruuvata ohjelmasta ohjelmaan, jotka tulevat olemaan täynnä väkivaltaa ja kansa pitää tätä viihteenään. Pahimmat ajateltavat murha- ja väkivaltakäsikirjoitukset lavastetaan näytettäväksi ja tämä leviää yhteiskuntaan. Sukupuoliyhdyntäkohtauksia tullaan näyttämään. Kaikista intiimimmät asiat, jotka kuuluvat avioliittoon, näytetään ruudussa. Tämä tulee tapahtumaan ja sinä tulet näkemään sen toteutumisen. Ne lait, jotka meillä nyt on, tullaan rikkomaan ja kaikista epäsiveellisintä tullaan näyttämään silmiemme edessä.

   Kansaa köyhistä maista virtaa Eurooppaan. He tulevat myös Skandinaviaan ja Norjaan. Kansa ei pidä siitä, että he ovat täällä ja tulevat olemaan kovia heitä kohtaan. Heitä tullaan kohtelemaan yhä enemmän kuin juutalaisia ennen sotaa. Silloin meidän syntiemme mitta on täyttynyt. Tämä tapahtuu aivan ennen Jeesuksen paluuta – ja ennen kuin kolmas maailmansota syttyy. Siitä tulee lyhyt sota. Kaikki, mitä olen sodasta kokenut, on vain lastenleikkiä verrattuna tähän. Se alkaa tavallisena sotana, mutta se tulee leviämään ja se päättyy atomipommeihin. Ilma tulee saastumaan niin, ettei sitä voi hengittää, ja tämä kohtaa monta maanosaa. Amerikka, Japani, Australia – rikkaat maat. Vesi tulee pilaantumaan. Emme voi viljellä maata siellä. He, jotka ovat jäljellä rikkaissa maissa yrittävät paeta köyhimpiin maihin, jotka eivät ole vahingoittuneet. Siellä heitä kohdellaan niin kuin me kohtelemme heitä täällä, eivätkä ole halukkaita ottamaan meitä vastaan. (21)

 

Sitten takaisin moraalin kehitykseen. Aiemmin todettiin, miten monet nykytoimittajat ja poliitikot pitävät itseään edistyksellisinä, maltillisina ja suvaitsevaisina. He ajattelevat olevansa moraalisesti edistyneempiä kuin heidän isovanhempansa ja esivanhempansa, jotka suhtautuivat kielteisesti avioeroihin, avosuhteisiin (ennen puhuttiin susipareista), homoseksuaalisiin suhteisiin, aborttiin tai eutanasiaan. Nykytoimittajat ja poliitikot eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksi, että he ovat ainoastaan siirtäneet oikean ja väärän rajaa. Nyt hyväksytään asioita, joita ennen pidettiin selvästi väärinä. Niinpä on vähän perusteita sille käsitykselle, että nykyaikana ollaan suvaitsevaisempia ja moraalisesti edistyneempiä kuin ennen. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan monet mittarit viittaavat päinvastaiseen suuntaan. Tämän osoittivat muiden ihmisten kunnioituksen väheneminen kouluissa, terveyskeskuksissa, poliitikkojen kesken, ulkomaalaisia kohtaan sekä muutokset TV-ohjelmissa. Jos muutosta on tapahtunut, osoittaa se nykyisen sukupolven olevan itsekkäämpi ja pahempi kuin edellisten sukupolvien. Käy niin kuin Israelissa aikanaan, jolloin lapset tekivät koko ajan pahemmin kuin isänsä.

 

- (Jer 16:12,13) Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne, ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.

13. Niin minä heitän teidät pois tästä maasta maahan, jota te ette tunne eivätkä teidän isänne tunteneet, ja siellä te saatte palvella muita jumalia päivät ja yöt, sillä minä en teille armoa anna. 

 

Kannattaa ottaa huomioon myös aiheeseen liittyvät Raamatun profetiat. Niiden mukaan kehitys ei mene parempaan vaan huonompaan suuntaan moraalin suhteen viimeisinä päivinä. Niinpä kun nykyaikana puhutaan suvaitsevaisuudesta, on se usein vain suvaitsevaisuutta pahuudelle, itsekkyydelle ja himoille. Todellinen rakkaus ja lähimmäisistä välittäminen ei ole lisääntynyt, vaan itsekkäiden elämäntapojen suosiminen.

 

- (2 Tim 3:1-5) Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,

3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,

4. pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;

5. heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

 

- (2 Tim 3:13) Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.

pahat ihmiset ja petturit

 

William Booth, Pelastusarmeijan perustaja, on ennustanut samanlaisesta kehityksestä. Hänen ennustuksensa on reilun sadan vuoden takaa ja se käsittelee sitä, millainen on maailman ja kristikunnan tila päivää ennen Jeesuksen tulemusta. Ennustuksessa todetaan mm. , että silloin on politiikkaa ilman Jumalaa eli tulee poliittisia johtajia, jotka eivät enää pienessäkään määrässä kunnioita Jumalaa. Samoin todetaan, miten tullaan julistamaan syntien anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Tämä on osuva kuvaus nykyisestä kehityksestä, jossa oma yhteiskuntamme ja koko kristikunta on kääntynyt yhä enemmän pois perinteisestä kristillisestä uskosta:

 

   1. "Silloin on politiikkaa ilman Jumalaa... Tulee päivä, jolloin koko läntisen maailman virallinen valtiopolitiikka on sellaista, että kukaan ei missään hallitsevissa tasoissa enää pelkää Jumalaa... uusi sukupolvi poliittisia johtajia hallitsee Eurooppaa, sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä pelkää enää Jumalaa;

   2. Silloin on taivasta ilman helvettiä... Tulee päivä, jolloin tapahtuu suuri irrottautuminen siitä, mitä Raamattu nimittää 'täyden totuuden evankeliumiksi'. Silloin Raamatun profetian mukaisesti, 'korvasyyhyyn' saarnataan. Kuulijat määräävät, mitä saarnatuoleista julistetaan. Ja silloin yleinen määräys saarnatuoleille on tämä: 'puhukaa lempeitä, makeita sanoja; puhukaa taivaasta, jättäkää meidät vapaiksi, jotta emme joutuisi rasittumaan, kun saarnaatte helvetistä.

   3. Kristikunta on täynnä anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Kristikunnasta katoaa se Raamatun oppi, että anteeksisaamista synnistä ei voi olla ilman, että tehdään parannusta synnistä.

   4. Päivä ennen Jeesuksen tuloa on täynnä pelastusiloa, ihmisillä, jotka eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä.

   5. On paljon uskontoa ilman Pyhää Henkeä (2 Tim 3:5 Juuda 18,19)

   6. Kristikunta ilman Kristusta. Kristus ei ole siellä, missä 'VERI ja TULI' eivät ole voimassa - kieltäkää noista sanoista toinen, ja teillä on kristillisyyden muodot, mutta teillä ei ole Kristusta."

 

TOIMITTAJIEN JA POLIITIKKOJEN MAAILMANKUVA. Jos mennään historiaa taaksepäin useita vuosikymmeniä ja muutamia vuosisatoja pohjoismaissa, niin vallitsi niissä voimakas kristillisten asioiden kunnioitus. Niissä oli hengellisiä herätyksiä ja kristillistä uskoa opetettiin kouluissa ja kodeissa. Kansojen johtajat ja poliitikot olivat yleisesti kristillismielisiä, vaikka kaikilla ei ollutkaan henkilökohtaista jumalasuhdetta.

   Eräs esimerkki tältä alueelta on Norjan kuninkaan Kristian V:n laki vuodelta 1687. Siinä nostetaan suureen arvoon Raamatun kirjoitukset ja apostoliset uskontunnustukset. Tällaiset näkemykset olivat siihen aikaan yleisiä myös muissa Euroopan maissa.

 

Kuninkaan valtakunnissa ja maissa vallitkoon yksin se uskonto, joka vastaa pyhiä Raamatun kirjoituksia, Apostolista, Nikean ja Atanasiuksen uskontunnustusta ja muuttamatonta, vuonna tuhat viisisataa kolmekymmentä annettua Augsburgin Tunnustusta sekä Lutherin Vähää Katekismusta. (22)

 

Toinen esimerkki liittyy myös Norjaan, yhteen maailman rikkaimmista maista. Siinä kerrotaan, miten kristillisten asioitten opetus kuului erottamattomasti lasten kasvatukseen menneinä vuosikymmeninä:

 

Uskonpuhdistuksen tullessa julistettiin, että kirkko on pyhien yhteisö. Kaikkinainen pakko uskonasioissa julistettiin pannaan. Kiinnitän huomiota siihen, että tämä oli erityisen selvää Eidsvoldiin kokoontuneille miehille…

   He halusivat kuitenkin pitää kiinni uskonpuhdistuksen velvoituksesta, että kansalle on annettava kristillinen kasvatus lapsuusvuosista lähtien. Elävä kristillisyys on protestanttisen käsityksen mukaan henkilökohtainen asia, johon yksityinen ihminen saa suhtautua oman harkintansa mukaan. Mutta lain ”ensimmäinen käsky” kuului kaikille. Jumalan laki on elämän laki, ja tämän elämänlain on Norjan valtio valinnut kansalaistensa ohjenuoraksi. Sen tähden kasvatus kristinuskoon kuuluu erottamattomasti lasten kasvatukseen Norjassa. (23)

 

Esimerkki Suomesta ja Kokoomuspuolueen vaaliohjelmasta vuodelta 1922 osoittaa vielä, mikä merkitys kristillisellä uskolla oli aikaisemmin. Kristillisiä arvoja ja opetusta pidettiin tärkeinä esim. koululaitoksessa. Vuosikymmenien varrella on tapahtunut muutosta päinvastaiseen suuntaan. Jos arvoliberaalit tuovat tilalle jonkun uuden ideologian, onko se parempi kuin se opetus, jota aikaisemmat sukupolvet edustivat? Vai johtaako arvoliberaalien opetus samanlaisiin yhteiskuntiin, jota jumalankielteiset kommunistivaltiot ja natsismi edustivat? Tämä mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon, koska historia usein toistuu samanlaisena. Emme välttämättä opi mitään historiasta.

 

Kallis on se perintö, minkä kansamme nykyinen sukupolvi on edeltäjiltänsä saanut. Sukupolveen toisensa jälkeen on istutettu kristillinen usko ja siveellinen elämänkäsitys. Menneet sukupolvet ovat siitä etsineet sydäntensä syvimmälle kaipuulle tyydytystä, ohjausta elämän tärkeimmissä kysymyksissä, johtoa ja voimaa siveelliseen vaellukseen.

   Nykypolven tärkeä tehtävä on sisällisesti omistaa ja tulevien polvien hyväksi kartuttaa sitä hyvää, mikä täten oli sen osalle tullut. Kristillisen uskon ja siveellisen maailmankatsomuksen turvissa on kansamme perhe-elämä kehittynyt yhteiskuntarakennuksen lujaksi perustaksi.

   Kysymyksessä koulujen uskonnonopetuksessa Kansallinen Kokoomuspuolue pitää oikeana, että niin kansa- kuin oppikoulujen oppilaille on annettava oppilaiden enemmistön tunnustuksen mukaista kristinuskon opetusta. Suuremmille oppilasryhmille on valtion toimesta hankittava heidän uskontunnustuksensa mukaista kristinuskonopetusta. Pienten oppilasryhmäin kristinuskonopetuksesta pitävät huolta asianomaiset uskontokunnat, jotka tarpeen vaatiessa voivat sitä varten saada valtion avustusta. Mihinkään uskontokuntaan kuulumattomien lasten siveysopetuksesta on huolehdittava. Uskonnonopetusta on yleisissä oppilaitoksissa annettava. (24)

 

Entä nykyiset toimittajat ja poliitikot? On mielenkiintoista, että he edustavat hyvin paljon sellaista moraalia kuin mitä edustivat varhaiset neuvostokommunistit. Se tulee ilmi seuraavilla tavoilla:

 

• Seksuaalimoraali on samanlaista. Nykytoimittajat ja poliitikot suhtautuvat myönteisesti avioeroihin, aborttiin ja seksuaaliseen vapauteen - asioihin, joita ensimmäiset kommunistit ajoivat voimakkaasti.

 

• Uskonnonvastaisuus on toinen asia. Kommunistit olivat uskonnonvastaisia, niiden mukana kristillinen usko.

   Entä nykytoimittajat ja poliitikot? He eivät aina hyökkää suoraan Jumalaa vastaan. Sen sijaan heidän kielteinen asenteensa ilmenee seuraavilla tavoilla:

 

- He kieltävät luomisen eli Jumalan aseman luojana

- He kiistävät Jumalan aseman sääntöjen asettajana. He vastustavat jyrkästi sitä moraalia, mitä Jeesus ja apostolit edustivat, ja mitä kunnioitettiin pohjoismaissa vain joitakin vuosikymmeniä sitten. Nykyvaihe tässä kehityksessä, joka alkoi 1960-luvun seksuaalisesta vallankumouksesta, on homoparien vihkiminen kirkoissa, jota nämä henkilöt ajavat innokkaasti.

   Aiheeseen liittyen on eräs mielenkiintoinen kommentti, joka kuvaa kehitystä, mikä alkoi 1960-luvulla. Sen on lausunut saatanan kirkon ylipappina toiminut Anton LaVey. Hänen mukaansa "Saatanan aikakausi alkoi vuonna 1966. Silloin Jumala julistettiin kuolleeksi, sukupuolista vapautta alettiin puolustaa ja hipit kehittivät vapaan seksikulttuurin." (25)

- He vihaavat juutalaisia ja Israelia kuten natsit aikanaan. Israel ei varmastikaan ole täydellinen valtio eivätkä juutalaiset ole täydellisiä, mutta kaikesta huolimatta he ovat olleet Jumalan kansaa (Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! ...Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut , Room 11:1,2).
 

Entä aika ennen natseja? Silloin oli ominaista antisemitismin lisäksi uskonnonvastaisuus. Juuri ennen Toista maailmansotaa ihmiset erosivat runsain määrin kirkosta. Lainaus vuodelta 1934 julkaistusta kirjasta osoittaa tämän ja miten jumalankielteiset ajatukset voittivat alaa ihmisten mielissä.

 

Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (26)

 

Toinen asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, on eutanasian kannatus. Tämä asia ei tullut ensimmäisenä esiin natsien toimesta vaan yliopistopiireistä ja älyköistä. Natsit saattoivat sen myöhemmin voimaan:

 

Saksassa ihmisten joukkotuhoaminen ei alkanut natseista ja Hitleristä. Jo 1920-luvulla psykiatri Alfred Hoche ja juristi Karl Binding kirjoittivat kirjan elinkelvottoman elämän lopettamisesta. Siinä puhuttiin arvottomista ihmisistä ja elämästä, joka ei ole elämisen arvoista ja jonka lopettaminen tulisi oikeuttaa lainsäädännöllä. Puhuttiin paljon myös taloudellisista kustannuksista, joita tällaisten potilaitten hoitaminen aiheuttaa. Molemmat kirjoittajat olivat johtavia intellektuaaleja. Syntyi tietynlainen ajanhenki. (Fredrik Wertham ym. Inte bara Hitler, Provita Uppsala, s. 47)

   Yksi Inte bara Hitler-kirjan kirjoittajista aatehistorioitsija Per Landgren tekee seuraavan johtopäätöksen: ”Se tosiasia, että Hoche ja Binding olivat arvostettuja akateemikkoja, on myös selvä esimerkki siitä, että aatteet eivät mitenkään olleet Saksan kansan tilapäistä sokaistumista. Ei natsismi muuttanut tiedettä ja lääketiedettä. Länsimainen tiede ja lääketiede oli jo turmeltu ja antoi Saksassa inspiraation natsismiin.” (s. 97) Ilmeisesti tällaisen ajanhengen syntymiseen vaikuttivat monet tekijät kuten sosiaalidarvinismi, liberaaliteologia ja Raamatun auktoriteetin hylkääminen ja yleensä maallistuminen. Jo 1700-luvulta filosofit olivat luoneet pohjaa tällaiselle ihmisarvon romahtamiselle. Oli tapahtunut jumalakuvan ja ihmiskuvan muuttuminen. Ihmisen elämälle ei enää nähty ehdotonta absoluuttista arvoa, joka perustuisi siihen, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. (27)

 

Myös nykyaikana eutanasia on saanut kannatusta yhä enemmän. Jokainen varmasti ymmärtää, että ihmisten kärsimyksiä tulee lieventää, ja juuri tähän esim. pohjoismaisessa saattohoidossa on pyritty. Kipujen lievitys ja elämän kunnioitus on ollut ominaista tälle mallille.

   Kuitenkin jos eutanasia tulee voimaan, vähentää se elämän kunnioitusta kuten aikanaan 1920-1930-luvun Saksassa. Raja sen suhteen, mikä on ihmisarvoista elämää, tulee koko ajan pienenemään.

   Toiseksi se lisää niiden ihmisten henkistä kärsimystä, jotka kokevat olevansa taakka lähimmäisilleen. Armokuolemasta voi tulla velvollisuus kuolla.

   Kolmanneksi oikeus kuolla eutanasian kautta tarkoittaa aina toisen velvollisuutta tappaa. Toiset joutuvat kantamaan taakkaa siitä, että heistä tulee murhaajia. Sen tähden suurin osa lääkäreistä vastustaa eutanasiaa ja myös siksi, että se on vastoin perinteistä lääketieteen etiikkaa.

 

JUMALAN RAKKAUS VASTUSTAJIA KOHTAAN. Edellä todettiin, miten toimittajat ja poliitikot vastustavat Jumalaa. He eivät tee niin välttämättä suoraan vaan ovat mieleltään Jumalan vihamiehiä (Kol 1:21) sekä hyvän vihamiehiä (2 Tim 3:1-3), kuten Paavali kirjoitti viimeisten päivien ihmisistä. Elämme sukupolvessa, joka yhä enemmän vastustaa sitä opetusta, mikä tuli Jeesuksen ja hänen asettamiensa apostolien kautta. Toimittajat ja poliitikot ovat tässä avainasemassa, koska juuri heidän kauttaan pahat asiat leviävät voimakkaimmin yhteiskuntaan. Jeesus kuitenkin opetti siitä, mikä on tällaisten ihmisten osa, jotka viettelevät ja johtavat muita harhaan:

 

- (Matt 18:6,7) Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

7. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

 

- (Luuk 12:47,48) Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.

48. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

 

Hyvä lukija, ymmärrä että Jumalan vihan ei tarvitse olla viimeinen sana sinua kohtaan! Voit kokea myös hänen rakkautensa, koska Jumala on rakastanut meitä, vaikka itse olemme olleet syntisiä ja Jumalan vihollisia. Onhan kirjoitettu mm. seuraavasti:

 

- (Room 5:6-10) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.

8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

9. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

10. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;

 

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

 

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

 

Käänny siis Jumalan puoleen ja tunnusta syntisi. Tunnusta kapinallisuutesi ja vihasi Jumalaa kohtaan ja ettet ole seurannut hänen tahtoaan. Tee kuten tuhlaajapoika Jeesuksen vertauksessa, kun tämä kääntyi isänsä puoleen syntinsä tunnustaen:

 

- (Luuk 15:18-20) Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

 

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

 

Toiseksi sinulle on valmistettu syntien anteeksiantamus. Se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun käännyt hänen puoleensa ja toivotat hänet tervetulleeksi ja elämäsi Herraksi, saat silloin lahjaksi syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän:

 

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

- (Apt 13:38) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

 

Niinpä jos olet kääntynyt Jeesuksen Kristuksen puoleen ja vastaanottanut hänet elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.

                                        

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

 

PELASTUSRUKOUS: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

 

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Mia Puolimatka: Minkä arvoinen on ihminen?, s. 130

2. David Bentley Hart: Ateismin harhat (Atheist Delusions: The Christian Revolution and its Fashionable Enemies), s. 224,225

3. James W. Sire: Missä maailmassa? Maailmankatsomusten perusteet puntarissa (The Universe Next Door. A Basic World View Catalog), s. 36,37

4. Pekka Isaksson & Jouko Jokisalo: Kallonmittaajia ja skinejä, s. 77

5. Matti Korhonen, Uusi tie 6.2.2014, s. 5.

6. Suomen kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970

7. Michael J. Sandel: Oikeudenmukaisuus (Justice. What’s the Right Thing to Do?), s. 283,284

8. Matti Joensuu: Avoliitto, avioliitto ja perhe, s. 12-14

9. Matti Joensuu: Avoliitto, avioliitto ja perhe, s. 85-91

10. Tapio Puolimatka: Yhteiskuntakoe lapsilla?, s. 11,12

11. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132

12. Wendy Wright: French Homosexuals Join Demonstration Against Gay Marriage, Catholic Family & Human Rights Institute, January 18, 2013

13. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 94

14. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 210

15. Jean-Pierre Delaume-Myard: Homosexuel contre le marriage pour tous (2013), Deboiris, s. 212

16. Tapio Puolimatka: Yhteiskuntakoe lapsilla?, s. 109

17. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 205

18. Paul Gingsborg (2014) Family Politics: Domestic life, Devastation and Survival 1900-1950, New Haven: Yale University Press

19. John Hagee: Kolme taivasta (The Three Heavens), s. 128,129

20. Kerttu Kalmari: Jumalan ihmeitä, s. 12,19,25

21. Norjassa vastaanotettu profetia, jonka välitti eteenpäin Emmanuel Minos

22. Raamattuun voimme luottaa (Vi lan stole på Bibelen), s. 53

23. Raamattuun voimme luottaa (Vi lan stole på Bibelen), s. 54

24. Veikko Pöyhönen: Uskonnonopetus uhattuna, s. 38,39

25. Arthur Lyons: The Second Coming: Satanism in America (New York: Dodd, Mead & Co., 1970)

26. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 114,115

27. V.R.: monisteita