LUKU 1 -

Vanhurskauden puutteellinen käsittäminen

Kun ihmisillä voi olla esteitä rukouksen tiellä, on yksi tavallisimmista esteistä se esipuheessa mainittu asia, eli että ei ymmärretä sitä, miten Kristus on vanhurskautemme ja miten voimme hänen kauttaan lähestyä Jumalaa. Kun tämä perusasia on hukassa eikä sitä ole sisäistetty, on siinä tilanteessa mahdotonta rukoilla luottavaisesti.

Saatamme sen sijaan tuijottaa koko ajan itseemme ja vajavaisuutemme, emmekä osaa odottaa Jumalan vastaavan rukouksiimme. Voimme tuntea itsemme arvottomiksi ja ajatella, että vain ne, jotka ovat edistyneet pitkälle pyhityksessään, voivat saada Jumalalta rukousvastauksia. Vanhurskauden puutteellisen käsittämisen johdosta meillä ei ehkä lainkaan ole luottavaisuutta Jumalan edessä.

Jotta asiaan saataisiin selvyys, lähdetään sitä tutkimaan seuraavien esimerkkien valossa. Ne osoittavat sen, mikä on oikea perusta sille, että voimme rukoilla luottavaisesti:

Pääsy Jeesuksen kautta. Ensinnäkin sinun, joka kamppailet rukouksen kanssa, on hyvä ymmärtää, että me pääsemme Jumalan eteen aina ja joka hetki vain Jeesuksen ja hänen verensä kautta. Pääsymme hänen eteensä ei perustu mihinkään itsessämme olevaan, vaan perusta on ulkopuolella, Jeesuksen täytetyssä työssä ja hänen veressään. Hän, Jeesus, on pääsylippumme Jumalan yhteyteen ja välimiehemme tällä alueella. Jos koetetaan jollakin muulla tavalla tai itsestämme käsin lähestyä Jumalaa, ei ole ihme, jos meillä ei ole luottavaisuutta myöskään rukouksen alueella. Se jää varmasti puuttumaan ilman Jeesusta:

- (Ef 2:13,18) mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.

18. sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.

-(Ef 3:11,12) sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme,

12. jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.

- (Hebr 10:19,22) Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

22. niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

Samaa asiaa on selostanut Watchman Nee. Hän tuo esille sen tavanomaisen seikan, miten monet saattavat perustaa pääsynsä Jumalan eteen siihen, miten hyvin he ovat tänään onnistuneet, eikä Jeesuksen sovitustyöhön. Ihmiset saattavat ajatella, että jos he ovat erityisen hyvin onnistuneet, silloin Jumalakin ottaa heidät vastaan, kun taas epäonnistuttuaan he saattavat ajatella päinvastoin:

Olen jokseenkin varma siitä, että ajatuksemme askartelevat tämäntapaisesti: "Tänään olen ollut oikealla tolalla. Aamullakin sanaa lukiessa oli niin lämmintä ja elävää - pääsee sitä nyt Herran eteen rukouksessa." Taikka: "Oli taas erimielisyyttä kotona aamusta alkaen, eikä se ole vielä tullut selvitetyksi. Ei tule Herran eteen pääsystä nyt mitään."

Miltä perustalta sinä tulet Herran eteen? Tuletko omien tuntemustesi epävarmalta pohjalta? Kuvitteletko, että tämän päivän aikaansaannoksesi ratkaisevat, ottaako hän sinut vastaan vai ei? Vai perustuuko rohkeutesi siihen, että Kristuksen veri on vuodatettu edestäsi ja että Jumala katsoo siihen vereen ja on tyydytetty? Sinä voit muuttua, mutta Kristuksen veri ei muutu koskaan. Sentähden saat tulla joka hetki täysin rohkeana Herran eteen. Eivät hyvätkään aikaansaannoksemme tänään, eilen tai toissapäivänä voi taata meille pääsyä kaikkeinpyhimpään. Sen takaa yksin Kristuksen veri. Veren turvissa voit tulla Jumalan kasvojen eteen, oli päiväsi hyvä tai huono, teitpä syntiä tietoisesti tai tietämättäsi. Veri on ainoa, mutta taatusti aina avoin tie perille. (1)

Hänen nimensä. Toinen asia, mikä on hyvä tietää, on se, että rukous, jossa käännymme Jumalan puoleen, tapahtuu vain Jeesuksen nimessä, ei missään muussa nimessä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei meidän tarvitse tuijottaa itseemme ja puutteelliseen vaellukseemme vaan Jeesukseen - tämähän todettiin jo edellisessä kappaleessa.

Sillä kun kyseessä on Jeesuksen nimi, eikä omamme, ottaa Isä meidät vastaan tässä nimessä. Se kelpaa hänelle, ja on kuin maksettu pääsylippu hänen luokseen. Muuta nimeä ja muita lippuja ei sen lisäksi enää tarvita:

- (Joh 14:13,14) ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.

14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

- (Joh 15:16) Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

- (Joh 16:23,24,26,27) Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.

24. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.

26. Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;

27. sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.

Hänen vanhurskautensa. Kolmas tärkeä asia on Jeesuksen vanhurskaus. Jos Jeesus on saanut astua elämäämme ja tulla Vapahtajaksemme, olemme samalla saaneet hänen vanhurskautensa. Se merkitsee, että otollisuutemme Jumalan edessä ei enää riipu itsestämme, vaan Jeesuksesta, joka on jo täyttänyt kaikki Jumalan vaatimukset ja lain. Hän on vanhurskautemme, ja olemme silloin tosiasiassa yhtä vanhurskaita ja yhtä otollisia Isän edessä kuin hän itse on.

Sen tähden paras, mitä voidaan tehdä, on se, että lopetamme turhan itsemme ja puutteidemme tarkkailun ja katsomme häneen vanhurskautenamme. Jos tämän teemme, ei meille varmastikaan tuota vaikeuksia lähestyä Jumalaa luottavaisesti rukouksessa:

- (1 Kor 1:30,31) Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,

31. että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra."

- (Room 3:26) jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

- (Room 5:1) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

- (Room 5:19) sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.

Lisäksi kun on kyseessä Kristuksen vanhurskaus, on hyvä huomata, ettei ole mitään eroa ihmisten välillä. Silloin ei ole eroa esim. Paavalin ja nykyisten uskovien välillä; samoin Elia, suuri uskonsankari, ei ollut yhtään sen vanhurskaampi kuin kukaan meistäkään. Jumala kuuli hänen rukouksensa hänen vajavaisuudestaan huolimatta:

- (Jaak 5:16-18) Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

17. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

18. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.

Jumala kuulee. Tärkeää rukouksessa on ymmärtää se, että Jumala myös kuulee rukouksemme. Sillä hyvin tavallista rukoillessa on, että kiinnitämme kaiken huomion omaan itseemme tai uskoomme - onko minulla tarpeeksi uskoa, että Jumala voi vastata – sen sijaan, että yksinkertaisesti odottaisimme Jumalan kuulevan rukouksemme ja vastaavan niihin. Saatamme pyöriä itsetarkkailun kehässä ja miettiä omaa elämäämme sekä uskomme määrää, mikä ei lopulta auta yhtään mitään.

Miten tämä ongelma voidaan voittaa, ei siihen auta muu kuin se, että emme ala tuijottamaan itseämme ja uskoamme, vaan Jumalan lupauksia. Kun Raamatussa on monia paikkoja, joissa kerrotaan hänen kuulevan ja vastaavan rukouksiin, kannattaa niihin luottaa. Meidän on kiinnitettävä huomio niihin eikä omaan itseemme tai uskoomme:

- (1 Moos 17:20) Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

- (1 Sam 1:27) Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.

- (2 Sam 22:7) Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

- (2 Kun 19:20) Niin Jesaja, Aamoksen poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Mitä sinä olet minulta Sanheribin, Assurin kuninkaan, tähden rukoillut, sen minä olen kuullut.

- (2 Aikak 30:27) Ja leeviläiset papit nousivat ja siunasivat kansan; ja heidän äänensä tuli kuulluksi, ja heidän rukouksensa tuli Herran pyhään asumukseen, taivaaseen.

- (Esra 8:23) Niin me paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.

- (Ps 66:19,20) Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.

20. Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.

- (Ps 6:10) Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.

- (Ps 65:3) Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.

- (Matt 7:7,8) Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

8. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

- (Joh 14:13,14) ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.

14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

- (Matt 7:11) Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!

- (1 Piet 3:12) Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."

- (1 Joh 5:14) Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.