LUKU 1 -
Vanhurskauden puutteellinen
käsittäminen
Kun ihmisillä voi olla esteitä
rukouksen tiellä, on yksi tavallisimmista esteistä varmasti se esipuheessa
mainittu asia, eli että ei ymmärretä sitä, miten Kristus on vanhurskautemme ja
miten voimme hänen kauttaan lähestyä Jumalaa. Sillä kun tämä perusasia on
hukassa eikä sitä ole sisäistetty, on siinä tilanteessa melkein mahdotonta
rukoilla luottavaisesti.
Me saatamme sensijaan tuijottaa koko ajan omaan itseemme ja
vajavaisuutemme, emmekä oikein osaa odottaakaan Jumalan vastaavan rukouksiimme.
Voimme tuntea itsemme arvottomiksi ja ajatella, että vain ne, jotka ovat
edistyneet pitkälle pyhityksessään, voivat saada Jumalalta rukousvastauksia.
Tämän vanhurskauden puutteellisen käsittämisen johdosta meillä ei ehkä lainkaan
ole luottavaisuutta Jumalan edessä.
Mutta jotta asiaan saataisiin selvyys, lähdetään sitä tutkimaan
seuraavien esimerkkien valossa. Ne osoittavat sen, mikä on oikea perusta sille,
että voimme rukoilla luottavaisesti:
Pääsy Jeesuksen kautta. Ensinnäkin
sinun, joka kamppailet rukouksen kanssa, on hyvä ymmärtää, että me pääsemme
Jumalan eteen aina ja joka hetki vain Jeesuksen ja hänen verensä kautta.
Pääsymme hänen eteensä ei perustu mihinkään itsessämme olevaan, vaan perusta on
ulkopuolella, Jeesuksen täytetyssä työssä ja hänen veressään. Hän, Jeesus, on
pääsylippumme Jumalan yhteyteen ja välimiehemme myös tällä alueella. Siksi jos
koetetaan jollakin muulla tavalla tai itsestämme käsin lähestyä Jumalaa, ei
olekaan ihme, jos meillä ei ole luottavaisuutta myöskään rukouksen alueella. Se
jää varmasti puuttumaan ilman Jeesusta:
- (Ef 2:13,18) mutta
nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte
kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
18. sillä hänen
kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän
tykö.
-(Ef 3:11,12) sen iankaikkisen
aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme,
12. jossa meillä,
uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.
- (Hebr 10:19,22)
Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä
Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
22. niin käykäämme
esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna
puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
Samaa asiaa on selostanut
Watchman Nee. Hän tuo esille sen tavanomaisen seikan, miten monet saattavat
perustaa pääsynsä Jumalan eteen siihen, miten hyvin he ovat tänään onnistuneet
eikä Jeesuksen sovitustyöhön. Ihmiset saattavat ajatella, että jos he ovat
erityisen hyvin onnistuneet, niin silloin Jumalakin ottaa heidät vastaan, kun
taas epäonnistuttuaan he saattavat ajatella päinvastoin:
Olen jokseenkin varma
siitä, että ajatuksemme askartelevat tämäntapaisesti: "Tänään olen ollut
oikealla tolalla. Aamullakin sanaa lukiessa oli niin lämmintä ja elävää -
pääsee sitä nyt Herran eteen rukouksessa." Taikka: "Oli taas
erimielisyyttä kotona aamusta alkaen, eikä se ole vielä tullut selvitetyksi. Ei
tule Herran eteen pääsystä nyt mitään."
Miltä perustalta sinä tulet Herran eteen?
Tuletko omien tuntemustesi epävarmalta pohjalta? Kuvitteletko, että tämän
päivän aikaansaannoksesi ratkaisevat, ottaako hän sinut vastaan vai ei? Vai
perustuuko rohkeutesi siihen, että Kristuksen veri on vuodatettu edestäsi ja
että Jumala katsoo siihen vereen ja on tyydytetty? Sinä voit muuttua, mutta
Kristuksen veri ei muutu koskaan. Sentähden saat tulla joka hetki täysin
rohkeana Herran eteen. Eivät hyvätkään aikaansaannoksemme tänään, eilen tai
toissapäivänä voi taata meille pääsyä kaikkeinpyhimpään. Sen takaa yksin
Kristuksen veri. Veren turvissa voit tulla Jumalan kasvojen eteen, oli päiväsi
hyvä tai huono, teitpä syntiä tietoisesti tai tietämättäsi. Veri on ainoa,
mutta taatusti aina avoin tie perille. (1)
Hänen nimensä. Toinen asia,
mikä on hyvä tietää, on se, että rukous, jossa käännymme Jumalan puoleen,
tapahtuu vain Jeesuksen nimessä, ei missään muussa nimessä. Mitä tämä sitten
merkitsee meidän kannaltamme, tarkoittaa se yksinkertaisesti sitä, ettei meidän
tarvitse tuijottaa itseemme ja puutteelliseen vaellukseemme vaan Jeesukseen -
tämähän todettiin jo edellisessä kappaleessa.
Sillä kun kyseessä on Jeesuksen nimi, eikä omamme, niin ottaa
Isä meidät vastaan tässä nimessä. Se kelpaa hänelle, ja on tavallaan kuin
maksettu pääsylippu hänen luokseen. Muuta nimeä ja muita lippuja ei sen lisäksi
enää tarvita:
- (Joh 14:13,14) ja
mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä
kirkastettaisiin Pojassa.
14. Jos te anotte
minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
- (Joh 15:16) Te ette
valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte
ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte
Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
- (Joh 16:23,24,26,27)
Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon
teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun
nimessäni.
24. Tähän asti te
ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte,
että teidän ilonne olisi täydellinen.
26. Sinä päivänä te
anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen
rukoileva Isää teidän edestänne;
27. sillä Isä itse
rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet
minun lähteneen Jumalan tyköä.
Hänen vanhurskautensa. Kolmas
tärkeä asia on Jeesuksen vanhurskaus. Sillä jos Jeesus on saanut astua
elämäämme ja tulla Vapahtajaksemme, olemme samalla saaneet hänen
vanhurskautensa. Se toisin sanoen merkitsee sitä, että otollisuutemme Jumalan
edessä ei enää riipu itsestämme, vaan Jeesuksesta, joka on jo täyttänyt kaikki
Jumalan vaatimukset ja lain. Hän on silloin vanhurskautemme, ja olemme silloin
tosiasiassa yhtä vanhurskaita ja yhtä otollisia Isän edessä kuin hän itse on.
Sentähden paras, mitä voidaan tehdä, on se, että lopetamme
turhan itsemme ja puutteidemme tarkkailun ja katsomme häneen vanhurskautenamme.
Jos tämän teemme, ei meille varmastikaan tuota vaikeuksia lähestyä Jumalaa
luottavaisesti rukouksessa:
- (1 Kor 1:30,31)
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on
tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja
pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31. että kävisi,
niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon
Herra."
- (Room 3:26)
jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa,
sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla
on usko Jeesukseen.
- (Room 5:1) Koska me
siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan
kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.
- (Room 5:19) sillä
niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet
syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat
vanhurskaiksi.
Lisäksi kun on kyseessä Kristuksen
vanhurskaus, on hyvä huomata, ettei ole mitään eroa ihmisten välillä. Silloin
ei ole eroa esim. Paavalin ja nykyisten uskovien välillä; samoin Elia, suuri
uskonsankari, ei ollut yhtään sen vanhurskaampi kuin kukaan meistäkään. Jumala
kuuli hänen rukouksensa hänen vajavaisuudestaan huolimatta:
- (Jaak 5:16-18)
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te
parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
17. Elias oli ihminen,
yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei
sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
18. Ja hän rukoili
uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Jumala kuulee. Eräs
puoli rukouksessa on ymmärtää se, että Jumala myös kuulee rukouksemme. Sillä
hyvin tavallista rukoillessa on, että kiinnitämme kaiken huomion omaan itseemme
tai uskoomme - onko minulla tarpeeksi uskoa, että Jumala voi vastata -
sensijaan että yksinkertaisesti odottaisimme Jumalan kuulevan rukouksemme ja
myös vastaavan niihin. Me saatamme pyöriä itsetarkkailun kehässä ja miettiä
omaa elämäämme sekä uskomme määrää, mikä ei lopulta auta yhtään mitään.
Miten tämä ongelma sitten voidaan voittaa, niin ei siihen auta muu
kuin se, että emme ala tuijottamaan itseämme ja uskoamme, vaan Jumalan
lupauksia. Sillä kun Raamatussa on monia paikkoja, joissa kerrotaan hänen
kuulevan ja myös vastaavan rukouksiin, kannattaa niihin luottaa. Meidän
on kiinnitettävä huomio niihin eikä omaan itseemme tai uskoomme:
- (1 Moos 17:20) Mutta
myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan
häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti.
Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren
kansan.
- (1 Sam 1:27) Tätä
poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.
- (2 Sam 22:7)
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän
kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen
korviinsa.
- (2 Kun 19:20) Niin
Jesaja, Aamoksen poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra,
Israelin Jumala: Mitä sinä olet minulta Sanheribin, Assurin kuninkaan,
tähden rukoillut, sen minä olen kuullut.
- (2 Aikak 30:27) Ja leeviläiset
papit nousivat ja siunasivat kansan; ja heidän äänensä tuli kuulluksi, ja
heidän rukouksensa tuli Herran pyhään asumukseen, taivaaseen.
- (Esra 8:23) Niin me
paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.
- (Ps 66:19,20) Mutta
Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
20. Kiitetty olkoon
Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.
- (Ps 6:10) Herra
kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.
- (Ps 65:3) Sinä
kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.
- (Matt 7:7,8) Anokaa,
niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin
teille avataan.
8. Sillä
jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
- (Joh 14:13,14) ja
mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen,
että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
14. Jos te anotte
minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
- (Matt 7:11) Jos
siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka
paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on,
niille, jotka sitä häneltä anovat!
- (1 Piet 3:12) Sillä
Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa,
mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."
- (1 Joh 5:14) Ja
tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen
tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.
