PANTEISMIN ONGELMIA. Panteismi, oppi kaiken jumaluudesta, on siis
yleistä hindulaisuudessa. Se on sen toinen peruspylväs jälleensyntymisen
ohella, ja ihmisillä on tavoitteena irtautua jälleensyntymisen kiertokulusta
sitä kautta, että he ymmärtävät oman jumaluutensa ja yhteytensä Brahmaniin; sen
ymmärtämistä nimitetään valaistuksen kokemiseksi. Lyhyesti sanoen nämä kaksi
aluetta, jälleensyntyminen ja oppi kaiken jumaluudesta, kuuluvat
hindulaisuudessa kiinteästi yhteen.
Mutta opissa kaiken jumaluudesta, panteismissä on lukuisia
ongelmia. Niitä ovat mm. seuraavat asiat, joita jokaista aiotaan katsoa
erikseen:
- Miksi emme muista
menneisyyttä?
- Panteismi ei selitä
kaiken alkua
- Se on valheellista
- Se hävittää eron hyvän
ja pahan väliltä
- Se on ristiriidassa
karman lain kanssa
- Maya - eli mikä todella
on harhaa?
Miksi emme muista menneisyyttä?
Ensimmäinen ongelma panteismissä on
sama kuin jälleensyntymisajatuksessa; siinäkään emme muista menneisyyttä. Jos
kaikki on yhtä Brahmanin kanssa - myös me itse - niin tulisi jokaisen tietää ja
muistaa koko historian kulku ja asioita ennen ruumiissaoloaan; sen ei pitäisi
olla mikään ongelma.
Ongelma on kuitenkin siinä, miksi emme muista tätä elämää
edeltäviä tapahtumia, jos olemme yhtä Brahmanin kanssa ja iankaikkisia? Sillä
jos Brahman, jonka pitäisi käsittää itsemme, on ollut olemassa aina tai ainakin
luomakunnan alusta asti, niin pitäisi jokaisen muistaa hyvin nämä varhaiset
ajanjaksot; mutta eikö tosiasia ole, ettei meillä ole niistä ajoista
pienintäkään muistikuvaa? Ne puuttuvat täysin ja sen pitäisi todistaa siitä,
ettei yhteytemme Brahmanin kanssa, ja sitä kautta iankaikkisuutemme, voi pitää
paikkaansa. Jos se pitäisi paikkansa, varmasti muistaisimme näistä menneistä
ajoista.
Samaan asiaan viittaa seuraava keskustelu. Se, mikä oli totta
Jobin kohdalla, on totta myös meidän kohdallamme. Hänkään ei voinut sanoa maan
perustamisesta mitään, koska häntä ei ollut silloin vielä olemassa. Hän syntyi
ja hänen tietoisuutensa heräsi paljon myöhemmin maapallon ilmaantumisen
jälkeen; tämä asia on selvästi ristiriidassa panteismin kanssa:
- (Job 38:1-4)
Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
2. "Kuka olet
sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
3. Vyötä nyt kupeesi
kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
4. Missä olit
silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
Panteismi ei selitä
kaiken alkua. Toinen ongelma
muistamattomuutemme lisäksi on se, mitä oli alussa ja miten kaikki alkoi.
Joudumme kysymään, mikä oli alkutilanne, kun ei vielä ollut luomakuntaa eikä
mitään elämää maan päällä, koska jossakinhan täytyy olla hetki, jolloin Branham
(kaikki) tuli olevaksi ja näkyväksi? Ikuisia mitkään näistä asioista eivät voi
olla, koska muuten tähtien sekä auringon energiavarastojen, ja sitä kautta
maapallon elämän, olisi täytynyt loppua jo ajat sitten. Niiden on täytynyt
ilmaantua jossain vaiheessa, koska nyt ne ovat olemassa.
Niinpä Rabi Maharaj viittaa alun ongelmaan kirjassaan
"Gurun kuolema" (s. 45). Hän toteaa, että panteistinen käsitys on
ristiriitainen, koska Branhamin ilmaantumista tyhjästä on vaikea selittää ja
koska se on ristiriidassa myös hindujen omien kirjoitusten kanssa:
Olin aina selvästi
tajunnut, että Jumala oli ollut aina olemassa ja että hän oli luonut kaiken.
Kuitenkin Vedat opettivat, että oli ollut aika, jolloin ei ollut mitään - ja
että Brahman oli tullut tyhjästä. Gosinekaan ei voinut saada tätä sopimaan Gitassa
olevaan Krishnan lauseeseen: "Se, mikä ei ole, ei voi koskaan tulla
olevaksi." Tämä pysyi arvoituksena.
Käsitys alun
olemattomuudesta saa tukea myös hindujen muista pyhistä kirjoituksista, joissa
viitataan samaan asiaan. Rigveda toteaa alun tilanteesta, jolloin ei ollut
elämää eikä taivaan laajoja asuinsijojakaan. Samoin toisessa kirjoituksessa
viitataan siihen, miten alkutila oli ei-olevainen ja näkymätön; siitä tilasta
Brahman sitten loi itsensä:
"Silloin
elämää ei ollut, eikä elottomuutta, ei laajaa ilmojen tilaa, eikä sen
takana taivaan laajoja asuinsijoja. Oliko vesiä, valtameren pohjatonta
syvyyttä? Kuka silloin tietää, ken voi nyt julistaa, mistä luominen seurasi:
Hän, alkusyy, jonka silmä valvoo kaikkea, hän yksin sen tietää, tai ehkä
hänkään ei tiedä!" (Rigveda)
"Ennen
luomakunnan syntyä brahman oli olemassa manifestoitumattomana ei-olevaisena.
Tästä näkymättömästä hän antoi virrata esiin näkyväisen. Itsestään
hän loi itsensä." (Taittira-upanishad)
Hyvä kysymys on, että jos
uskotaan panteismiin, niin miten voidaan selittää se, että Brahman loi itse
itsensä ja tyhjästä? Kun edelläolevat kirjoitukset osoittivat selvästi, ettei
alussa ollut mitään ja että oli vain tyhjyyttä, niin mikä aiheutti Brahmanin ja
luomakunnan ilmaantumisen tästä tyhjyydestä ja miten se loi itse itsensä?
Sillä voidakseen aiheuttaa oman olemassaolonsa on jotakin
kuitenkin ensin oltava olemassa. On oltava jotain, joka saa aikaan itse
olemassaolon; on oltava syy ja seuraus. Mutta juuri se, että jotakin voisi olla
olemassa ennen olemassaoloaan, on mahdotonta! Se on vastoin logiikan lakeja,
koska eiväthän jonkun olemassaolo ja olemattomuus voi koskaan olla
samanaikaisesti voimassa. Se on yhtä mahdotonta kuin että esim. joku kirja
olisi samanaikaisesti olemassa ja ei-olemassa. Samoin se on yhtä mahdotonta
kuin ihmisen on yhtä mahdollista olla samanaikaisesti nukuksissa ja hereillä
tai lentää ja olla maassa samanaikaisesti.
Sinun, joka uskot kyseiseen oppiin, joka on ristiriitainen alun
suhteen, tulisikin ottaa huomioon myös se mahdollisuus, ettei luomakunta ole
ilmaantunut itsestään käsin, vaan Jumala on sen luonut; Jumala, joka ei ole
yhtä luomakunnan kanssa, vaan on siitä erillään. Tähän tärkeään asiaan
viittaavat seuraavat jakeet. Ne osoittavat Jumalan olevan erillinen luomastaan,
mutta myös sen, miten hän on luonut kaiken:
- (1 Moos 1:1) Alussa
loi Jumala taivaan ja maan.
- (Jes 66:1,2) Näin
sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni
astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi
minun leposijani?
2. Minun käteni
on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra.
Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka
tunto minun sanani edessä.
- (Ilm 14:7) Ja hän
sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa
hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä,
joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet."
Se on valheellista. Panteismin valheellisuus käy ilmi myös siitä, että
kun tämän opin mukaisesti monet kuvittelevat itsensä eräänlaisiksi
pikkujumaliksi (joka on tietysti luonnollinen seuraus jos ajatellaan kaiken
olevan jumalaa), eivät he kuitenkaan kykene luomaan esim. tähteä,
planeettaa tai kuun kokoista kappaletta taivaalle. Tämänhän ei pitäisi olla
mikään ongelma, jos todella olemme Jumalan vertaisia ja kaikkivaltaisia. Miksi
tähän ei kuitenkaan pystytä? Eikö tämä käsitys, joka on niin selvästi
ristiriidassa todellisuuden kanssa, vain todista siitä, että se on aivan
ilmeistä valhetta?
Seuraava keskustelu viittaa samaan asiaan. Siinä Rabi Maharaj
kertoo, miten hänen oli vaikea puolustaa sitä panteististä käsitystä, että
kaikki olisi osa jumalaa. Poikien hankalat kysymykset saivat hänet hämilleen ja
hän joutui puolustuskannalle. Hän kuvailee kirjassaan ongelmatilannetta, joka
osoittaa hyvin panteismin valheellisuuden:
"Onko totta,
että hindut uskovat, että kaikki on Jumalaa?"
Nyökkäsin. Katsahdin levottomasti
kyselijästä eri rotuja ja uskontoja edustaviin poikiin, jotka olivat
kerääntyneet puhumaan minua pussiin. Siitä alkoi tulla säännöllinen tapa, ja
toiset hindupojat välttivät huolellisesti antamasta minulle minkäänlaista
tukea. He vaikuttivat suorastaan pelästyneiltä tai häpeileviltä.
"Tarkoitatko, että kärpänen on Jumala,
tai muurahainen, tai sontiainen?" Pieni ympärilläni seisova joukko
rämähti nauramaan.
Te nauratte, koska ette ymmärrä",
sanoin ylpeästi. "Te näette vain harhakuvan, mutta ette näe Yhtä
Tosiolevaa - Brahmania."
"Oletko sinä Jumala?"
kysyi portugalilainen poika epäuskoisesti.
En uskaltanut epäröidä tai vetäytyä -
silloin olisin vaikuttanut vielä naurettavammalta. "Olen", vastasin
lujasti, "ja niin ovat kaikki hindut. Heidän on vain tiedostettava se."
"Miten voi tiedostaa semmoista, mikä
ei ole totta?" hän letkautti halveksivasti tuhahtaen. "Ethän sinä luonut
maailmaa!" (3)
Se hävittää eron hyvän
ja pahan väliltä. Eräs ongelma
panteistisessä käsityksessä on, että se tekee turhaksi eron hyvän ja pahan
välillä. Sillä kun Brahman, kaiken sisäänsä kattava jumaluus käsittää nämä
molemmat alueet, jää tämä ero puuttumaan. Eroa pidetään enää vain illuusiona ja
moraali tulee suhteelliseksi, koska vastakohdathan ovat todellisuudessa yhtä.
Käsitys hyvän ja pahan eron katoamisesta tulee esille
hinduopettajien omista kirjoituksistakin. Swami Vivekananda on viitannut
siihen, miten hyvä ja paha on sama:
"Hyvä ja paha ovat
yksi ja sama" (4) sekä "Myös murha on Jumala" (5)
Samoin guru Bagwan Shree
Rajneesh, selittäessään hindujen pyhää kirjaa Bhagavad Gita'a, on viitannut
siihen, ettei tekemillämme teoilla ole mitään merkitystä:
"Tapa, murhaa,
täysin tietoisesti tietäen, ettei ketään ole murhattu ja ettei ketään ole
tapettu." (6)
Mihin johtaa? Se että ei tehdä eroa hyvän ja pahan välillä, saa
kuitenkin kysymään, mihin tällainen katsantokanta johtaa, jos sitä toteutetaan
käytännössä. Sillä jos tätä opetusta todella toteutetaan, eikö se johda vain
kärsimyksen lisääntymiseen? Se saa aikaan anarkiaa yhteiskunnassa ja ihmisen
pahanolon lisääntymistä, koska eihän julmuudella ja ei-julmuudella tai
rakkaudella ja vihalla ole silloin enää merkitystä. Oppi kaiken ykseydestä ei siis
ole hyödyllinen, vaan aiheuttaa vahinkoa. Siihen viittaavat osuvasti seuraavat
Jeesuksen sanat, jotka hän aikanaan lausui:
- (Joh 10:10) Varas
ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen
tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Niinpä sinun, joka uskot
tähän oppiin, tulisi kysyä itseltäsi, onko se todella paikkansapitävä ja mistä
lähteestä se on? Jos se käytännössä toteutettuna saa aikaan vain vahinkoa muita
kohtaan, eikö se silloin ole pahasta lähteestä? Eikö se silloin ole
sielunvihollisesta, kuten edelläolevat Jeesuksen sanat osoittavat, koska tämä
oppi käytännössä toteutettuna ei saa mitään positiivista aikaan?
Lisäksi sinun kannattaa ottaa huomioon seuraavat Jesajan kirjan
sanat, joissa puhutaan samasta asiasta. Niissäkin viitataan siihen, ettei
meidän pitäisi sanoa hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi, johon tämä oppi johtaa.
Sillä eikö juuri tähän, pahan väittämiseen hyväksi, edellämainittu käsitys
meidät vie, jos todella uskomme siihen:
- (Jes 5:20) Voi
niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden
valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean
karvaaksi!
Se on ristiriidassa
karman lain kanssa. Jos edelleen jatketaan hyvän ja pahan ongelmaa eli
edellistä oppia (Brahmanissa hyvä ja paha ovat sama), on se
ristiriidassa hindulaisuudessa tärkeän asian eli karman lain kanssa. Ristiriita
syntyy sen takia, että karman lain mukaan ihmisten pahat teot seuraavat heitä
aina seuraavaan elämään: heitä rangaistaan seuraavissa elämissä niistä pahoista
teoista, joita he ovat aiemmin tehneet. Rauni-Leena Luukasen tunnetusta
kirjasta "Kuolemaa ei ole" (s. 186) tämä käsitys käy hyvin ilmi:
Tärkeä oppi on: sitä ihminen niittää, mitä hän on
kylvänyt. Kaikesta tekemästämme joudumme edesvastuuseen... Tämän karman lain
merkitystä ihmiset eivät yleisesti tajua.
Sentähden jos uskotaan
edelläolevaan oppiin, tulisi aiheellisesti kysyä, miten nämä kaksi asiaa:
karman laki, jonka seurauksia yritetään välttää tekemällä ehkä hyviä tekoja,
sekä Brahman, jossa ei kuitenkaan ole eroa hyvän ja pahan välillä, voivat olla
samanaikaisesti voimassa?
Jos ihmisillä on tavoitteena päästä yhteyteen Brahmanin kanssa
välttämällä karman lain seurauksia, miten se voi onnistua, koska nämä kaksi
asiaahan ovat aivan toistensa vastakohtia ja ainakin niiden välillä vallitsee
ilmeinen ristiriita. (Kyseessä on samanlainen vastakohtapari, kuin jos
yritettäisiin olla valveilla ja hereillä samanaikaisesti. Se ei varmaankaan
onnistuisi.) Eikö jouduta sovittamattomiin ristiriitoihin, jos yritetään
soveltaa näitä kahta asiaa - panteistista jumalakuvaa, jossa hyvä ja paha ovat
sama ja karman lakia, jossa ne ovat vastakohtia - samanaikaisesti yhteen? Miten
siinä voidaan onnistua?
Maya - eli mikä todella
on harhaa? Asia, joka on yhdistetty
panteistiseen käsitykseen, on myös se, että olemme harhakuvan, mayan, vallassa,
joka estää meitä näkemästä yhteyttämme Brahmanin kanssa. On sanottu, että vain
harhakuva, maya, estää meitä näkemästä todellista asemaamme ja ettemme voi
luottaa järkeemme ja havaintoihimme; tämän takia monet pyrkivät eroon
harhakuvasta ja voidakseen vapautua jälleensyntymisen kiertokulusta.
Hyvä kysymys kuitenkin on, mistä voidaan tietää, mikä on harhaa
ja mikä ei ole sitä? Sillä jos järkemme on harhaa, voimmeko silloin luottaa
edes siihen oppiin, että kaikki on harhaa ja vain edelläolevat asiat todellisuutta?
Erehtymisen mahdollisuushan on ilmeinen, koska järkemme on voinut pettää meidät
jo siinä vaiheessa, kun olemme uskoneet kyseiseen oppiin kaiken harhasta. Meitä
voidaan pettää jo alkuvaiheessa tässä yksinkertaisessa pienessä seikassa.
Toiseksi on syytä kysyä, että jos kaikki havainnot ovat osa
harhaa, niin miten voidaan olla varmoja, ettei tavoiteltu valaistuminen ja
tästä mielentilasta johtuvat tiedot ole myös osa harhanäkyä - samanlaisia kuin
esim. monien mielisairaiden näyt, joissa harha ja todellisuus ovat menneet sekaisin?
Eikö tämä mahdollisuus ole olemassa?
Samaa mahdollisuutta selostaa Rabi Maharaj kirjassaan
"Gurun kuolema" (s. 97). Hän ottaa esille juuri sen vaihtoehdon, että
ehkäpä hänen tavoittelemansa autuuskin voi olla vain harhakuva, koska hän ei voi
luottaa omaan järkeensä ja havaintoihinsa. Tämä mahdollisuus kannattaa siis
ottaa huomioon, kuin myös se, että ehkäpä panteistinen käsitys, johon saatetaan
uskoa, on itsessään "maya", harhaa tai valhetta:
Jos järkikin oli
mayaa niin kuin Vedat opettivat, miten voisin silloin luottaa mihinkään oppiin?
Miten voisin edes uskoa, että kaikki oli mayaa ja vain Brahman todellinen?
Miten voisin olla varma, ettei myös tavoittelemani Autuus ollut harhakuva, jos
kerran en voinut luottaa havaintoihini enkä päättelyihini? Hyväksyäkseni sen,
mitä uskontoni opetti, minun oli kiellettävä se, mitä järki sanoi. Mutta entä
muut uskonnot? Jos kaikki oli Yksi, silloin ne kaikki olivat samaa. Tästä
näytti seuraavan, että sekavuus oli jumala, koska se oli Tosin Todellisuus.
Ajatukseni olivat sekaisin.
