Etusivulle

Jarin kirjoituksia
Vapaudu menneistä

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

LUKU 2 -

Miten menneisyys voi vaikuttaa?

 

 

Jos ihmisellä on kolhuja menneisyydestään, voivat ne muokata hänen nykyistä arkeansa. Ne voivat paljon vaikuttaa siihen, millaiseksi hän näkee nykyisen elämänsä ja millaiseksi se muodostuu.

   Yleensä on kolme pääjuurta tai asiaa, joissa menneisyys on vahvasti mukana. Niiden jokaisen takana ovat melkein aina traumaattiset kokemukset ja hylkääminen, erityisesti tärkeiden ihmisten taholta. Nämä alueet ovat:

 

1. Puutteellinen uskonvanhurskauden ja Jumalan armon ymmärtäminen.

2. Kyvyttömyys antaa muille anteeksi eli katkeruus.

3. Itsensä tuomitseminen

 

Monet sielunhoitotyötä tekevät henkilöt ovat myös havainneet, miten ihmisillä on ongelmia näillä kolmella alueella:

 

Leanne Payne: Henkilökohtaiselle parantumiselle ja eheytymiselle on olemassa kolme suurta estettä - kyvyttömyys vastaanottaa anteeksianto, kyvyttömyys antaa anteeksi toisille ja kyvyttömyys tärkeän itsehyväksynnän omaksumiseen. Me voitamme nämä esteet, kun kadumme kaikesta sydämestämme, otamme anteeksiannon vastaan ja sanoudumme irti paholaisesta ja hänen kaikista töistään. (2)

 

David A. Seamands: Monta vuotta sitten ajauduin sellaiseen johtopäätökseen, että herätyskristillisillä uskovilla on useimpiin tunne-elämän ongelmiin pääasiassa kaksi syytä: kyvyttömyys ymmärtää, vastaanottaa ja elää todeksi Jumalan ehdotonta armoa ja anteeksiantamusta ja kyvyttömyys osoittaa tuota ehdotonta rakkautta, anteeksiantamusta ja armoa muille ihmisille. (3)

 

Sven Reichmann: Olemme aiemmin puhuneet siitä, kuinka synnillä voi olla ihmisen elämässä syvät juuret. Katkeruus ja itsensä tuomitseminen ovat kaksi tyypillistä synnin juurta, jotka tapaamme samanaikaisesti tuhlaajapojan veljen olemuksessa. Itse asiassa nämä juuret esiintyvät varsin usein yhdessä. Katkeruus tuottaa kapinaa ja vihaa ympäristöä kohtaan, itsensä tuomitseminen synnyttää samoja tunteita omaa itseä kohtaan. (4)

 

Kun nämä kolme aluetta eli suhde Jumalaan, katkeruus lähimmäistä kohtaan ja ihmisen vääristynyt suhde itseensä tulevat hyvin usein esiin, on syytä tutkia kutakin niistä erikseen. Niitä on syytä tutkia niin, ettei meillä ole vääristynyt suhde millään kolmella alueella.

 

1. Suhde jumalaan. Suhteessa Jumalaan, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, voi hänen traumaattinen menneisyytensä vaikuttaa sen, että hänen on vaikea uskoa Jumalan rakkauteen. Hän voi kyllä uskoa Jumalan rakastavan muita, mutta ei itseään. Kun hän ei koe saaneensa hyväksyntää esim. vanhemmiltaan tai on kokenut sen olevan ehdollista ja suorituksista riippuvaa, ajattelee hän Jumalastakin aivan samalla tavalla.

   Tyypillisimmillään ankara ja vaativa jumalakuva, joka ihmisellä on, voi johtaa ns. lainalaisuuden tilaan. Tilaan kuuluu mm. se, että ihminen voi tunnustaa samoja syntejä yhä uudelleen ja uudelleen ymmärtämättä, että hän Kristuksen vastaanottaessaan on saanut ne jo anteeksi. Samoin ihmistä voi jatkuvasti ahdistaa sisäinen ääni, joka pakottaa ja vaatii häntä tekoihin, joiden kautta hän toivoo saavansa hyväksynnän: "Mikset todista enemmän, mikset rukoile enemmän, Jumala ei hyväksy sinua, jos et pysty parempaan jne..."

   Parannuskeino edellisenkaltaiseen lainalaisuuden tilaan on tietenkin Jumalan armo. Ehdoton ja täysi armahdus Jeesuksen Kristuksen kautta. Sen ymmärtäminen ja uskominen vapauttaa ihmisen tästä tilasta.

   Mielenkiintoista on, että esim. Keniassa, kun ihmiset kääntyvät kristityiksi, ei heillä ole vastaavia ongelmia Jumalan hyväksynnän ymmärtämisessä. Mauri Viksten arveli sen johtuvan siitä, että lapsilla on tässä maassa läheisempi suhde vanhempiinsa. Kun heitä kannetaan sylissä, he oppivat ymmärtämään, että he ovat vanhempiensa hyväksynnän kohteina:

 

Suomessa sielunhoitoon pyrkivistä suuri osa on nimenomaan sellaisia ihmisiä, joilla ei ole varsinaisesti mitään syntiä tunnustettavanaan, on vain tuollainen yleinen viheliäisyyden tunto ja tekemättä jääneet hyvät työt. Ryhdistäytymisen kehotukset vain lisäävät tuota ahdistusta. On ollut mielenkiintoista havaita, että Kenian maaseudulla ei yleensä esiinny tämäntyyppisen sielunhoidon tarvetta. Syynä ei varmaankaan ole tehokkaampi Raamatun opetus, sillä sehän on vielä lapsenkengissään monilla Afrikan maaseutupaikkakunnilla, joissa kuitenkin ovat maan suurimmat seurakunnat.

   Etsiessäni vastausta tähän mielessäni outoon ilmiöön kiinnitin huomioni afrikkalaisiin äiteihin, jotka kantavat aina lapsiaan mukanaan. Kun äiti menee peltoaan kuokkimaan, niin lapsi keinuu selässä. Lapselle syntyy hyväksyttynä olevan turvallisuuden tunne. Kun lapsi varttuu ja tulee henkilökohtaiseen uskoon, hänen on helppo uskoa, että Jumalakin hyväksyy hänet. (5)

 

2. Katkeruus. Kun ihminen on käynyt läpi tuskallisia kokemuksia ja kokenut hylkäämistä joidenkin läheisten ihmisten taholta, on sen toinen seuraus tavallisesti katkeruus ja viha. Katkeruus, kauna ja syytökset niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat häntä loukanneet. Ihminen voi jäädä hautomaan menneitä asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja olla konkreettisesti kiinni menneisyydessä.

   Ongelmallista katkeruudessa on, että sitä ei usein huomata tai tunnusteta synniksi. Ihminen voi kaiken koetun jälkeen ajatella, että hänellä on oikeus olla katkera, koska häntä on niin kaltoin kohdeltu. Mutta juuri kaunasta kiinni pitäminen on se, mikä estää meitä vapautumasta. Jos vain antaisimme anteeksi, voisimme päästä irti menneisyydestä ja muistakin asioista. Sven Reichmann on kirjoittanut:

 

Sävyisä, kärsivällinen sydän on vapaa kaikesta katkeruudesta, ja sellainen sydän on Salomon mukaan koko ruumiin elämä. Uskomattoman paljon sairautta, kärsimystä ja kurjuutta johtuu siitä, että katkeruuden juuri versoo elämässämme. Kun se revitään pois, ihminen vapautuu monesta sellaisesta synnistä, jonka suhteen hän jo kauan sitten on menettänyt toivonsa. (6)

 

Eräs puoli katkeruudessa on, että se voi siirtyä vihana ja epäluulona ulkopuolisiin ihmisiin eli henkilöihin, jotka eivät ole meitä koskaan loukanneet. Niin voi tapahtua avioliitossa.

   Siten jos vaimolla on ollut huono isäsuhde, voi hän siirtää negatiiviset tunteensa tulevaan puolisoonsa. (Vastaavasti miehen huonosta äitisuhteesta voi olla samat seuraukset.) Hän ei ehkä tietoisesti halua olla miestään vastaan, mutta on mahdollista, että hän syvällä sisimmässään tuntee epäluuloa ja vihaa tätä kohtaan, koska isäkään ei hänestä välittänyt. Myös jos nainen on pienenä kokenut seksuaalista väkivaltaa ja insestiä, voi se syventää kuilua. Se voi estää häntä luomasta hyvää seksuaalisuhdetta miehensä kanssa sekä aiheuttaa seksuaalista kylmyyttä. Menneisyys voi pahasti tulla suhteen väliin.

   Kuitenkin on olemassa toivo myös edellisenkaltaisiin tilanteisiin, ja toivo on anteeksiantamuksessa. Jos ihminen tiedostaa vihansa, sen juuret sekä haluaa antaa anteeksi, ei menneisyys voi samalla tavalla haitata häntä. Hänen täytyy luopua syytöksistään vanhempiansa - kuten tietysti myös puolisoaan - vastaan, jotta hänen aviosuhteensa voi parantua.

 

3. Itsensä tuomitseminen. Kolmas seuraus siitä, että ihmistä on kohdeltu kaltoin menneisyydessä ja ettei häntä ole hyväksytty omana itsenään, on, että hän alkaa halveksia itseään. Hän voi alkaa syyttää ja halveksia itseään eli kääntää vihan itseensä päin. Sellaiset syytökset kuin "sinusta ei ole mihinkään, kukaan ei rakasta sinua - ei Jumalakaan, kuka oikein luulet olevasi, sinulla ei ole oikeutta elää jne..." voivat olla tavallisia. Jos ihmistä ei ole hyväksytty, on hänen vaikea oppia itseäänkään hyväksymään ja se voi purkautua edellisenkaltaisina syytöksinä.

   Eräät tutkijat ovat tässä yhteydessä puhuneet ihmisen minäkuvasta eli siitä kuvasta, mikä meillä jokaisella on itsestämme. On todettu, että tämä kuva hyvin pitkälti ohjaa käytöstämme ja ajatteluamme. Jos meillä on myönteinen minäkuva, joka on muodostunut myönteisestä palautteesta, on meidän helppo tulla toimeen itsemme ja muiden kanssa. Mutta jos olemme negatiivisten kokemusten kautta saaneet huonon minäkuvan, on se paljon vaikeampaa. Valitettavaa vain on, että olemme usein sen negatiivisen kuvan vankina, joka meille on muodostunut joistakin aiemmista huonoista kokemuksista kuin sen kautta, mitä nyt olemme.

   Jos ihmiselle on joidenkin tuskallisten kokemusten jälkeen syntynyt itsensätuomitsemisen juuri ja huono itsensä arvostaminen, voi siitä versoa mitä erilaisimpia asioita. Ne voivat olla seurausta siitä, että emme arvosta itseämme. Seuraavassa on lueteltu joitakin tavallisimpia sellaisia seikkoja

 

• Jännittyneisyys muiden ihmisten parissa

• Pelko siitä, mitä muut ajattelevat

• Kiusaantuneisuus omasta ulkonäöstä ja ruumiista

• Yritys korvata omia puutteita saavutusten ja suoritusten kautta

• Tuntee olevansa huonompi kuin muut

• Itsesääli

• Itsemurha-ajatukset

• Ihmisen vaikea uskoa, että kukaan voisi tosissaan rakastaa häntä

• Tulevaisuuden pelko ja pahimman mahdollisen odottaminen

• Läheisyyden pelko ja pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään

• Työnarkomania voi olla seuraus huonosta itsensä hyväksymisestä. Kalevi Lehtinen on kertonut, miten hän huomasi kamppailevansa tämän asian kanssa:

 

Ajaessaan takaisin kotiin, Kalevi huomasi, ettei häntä ahdistanut ajatus syövästä laisinkaan. Hämmästyksekseen hän koki kummallista huojentumista pelkästä ajatuksesta, että hänellä olisi syöpä. Se olisi kunniakas tapa päästä kaikesta, erityisesti väsymyksestä ja jatkuvasta riittämättömyydentunteesta, hän mietti.

   Kun Kalevin kanssa keskustelee noista vuosista, tajuaa että hän on sen jälkeen käynyt monta asiaa itsensä kanssa lävitse.

   Hän tiedostaa itsevihansa, joka liittyy läheisesti hänen työtahtiinsa. Itseviha on ollut hänen syntinsä ja kiusauksensa lapsuudesta lähtien.

   Työnarkomania tulee itsevihasta, Kalevi uskoo nykyisin saatuaan jo välimatkaa omiin kokemuksiinsa.

   Ihmisen täytyy tuhota ja rankaista itseään työpanoksella, jolla samalla ostaa hyväksymistä. Itsensä ja toisten hyväksymistä.

   Itsevihalla ei tarvitse olla mitään rajoja, siksi se tulee niin lähelle kuolemaa. Siksi moni menehtyy. Kalevilla raja tuli vastaan silloin seitsemän vuotta sitten, kun hän tajusi olevansa enemmän kuin halukas kuolemaan syöpään.

   Hän todella vihasi itseään, vaikka hänen julkinen kuvansa ei antanut ulospäin siitä paljonkaan viitteitä. Hän vihasi itseään loputtoman depressionsa ja tuskansa takia, jota turhaan yritti hukuttaa mielettömään työntekoon. Mikä kaikki vain lisäsi stressiä ja mahalaukun haavoja.

   Kalevi tiedosti itse tilansa. Hän tiesi kantavansa taakkanaan lapsuudesta asti nousevia syyllisyyksiä ja häpeää. Hän oli myös tiedostanut syvän itsetuhon vietin, joka jo joskus aikaisemminkin oli pannut hänet kaipaamaan kuolemaa ja lopullista sisäisen tuskan sammumista. (7)

 

• Syömishäiriöt voivat olla merkki itsensä huonosta hyväksymisestä. Siten liikasyöminen voi olla merkki rakkauden- ja tunnustuksennälästä sekä riittämättömyydentunteista.

   Anoreksia nervosa, jota esiintyy eniten teini-ikäisillä tytöillä, on samanlainen oire. Siinä ihmisen kuva itsestään on niin häiriintynyt, että vaikka anorektikko voi nähdä itsensä peilistä aivan luurankomaisen laihana, pitää hän itseään liian lihavana. Usein taustalla ovat muiden vahingolliset huomautukset siitä, miten "sinä olet liian lihava". Se voi johtaa voimakkaaseen laihduttamiseen:

 

"Minulla todettiin anoreksia nervosa, kun olin juuri täyttänyt 14 vuotta.

   Se lähti alkuun laihduttamisesta. Olin liian lihava: kiloja oli 60 ja senttejä 159. Pojat kiusasivat läskiksi..."

 

"Minä olin yläasteella 8. luokalla, kun terveydenhoitaja totesi punnituksessa minun lihonneen muutaman kilon. Minun mielestäni hän sanoi sen pahasti.

   Se oli viimeinen sysäys anoreksia nervosaan.

   Aloitin heti laihduttamisen, päätin ettei minulle enää päästä niin huomauttamaan. Olin omasta mielestäni pulska, mutta muut olivat kyllä eri mieltä...

   Koko ajan oli tunne, ettei kukaan hyväksy minua. Kun ei arvosta itseään yhtään, ei silloin voi uskoa että kukaan muukaan arvostaa. En päästänyt ketään lähelleni. Kuuntelin kyllä kavereiden puheita, mutta itse en avautunut...

   Oma arvo tuntui olevan kiinni arvosanoista koulussa. En halunnut ylpeillä numeroillani, mutta aina kun tuli vähän huonompi numero, kaikki sortui. Kokeen jälkeen tuli aina itku, kun pelkäsin sen menneen pieleen. Itsekritiikki oli kova...

   Kai yksi syy sairastumiseeni oli se, että olen henkisesti herkkä ja haavoittuva. Se sattui purkautumaan anoreksiana." (8)

 

• Pakeneminen haavemaailmaan ja valheellisuuteen on voimakasta.

• Alkoholi tai huumeet voivat olla yksi pakokeino. Niiden kautta voidaan yrittää päästä edes hetkeksi eroon arvottomuuden, epävarmuuden ja turvattomuuden tunteista. Seuraava naisen kertoma rehellinen esimerkki kuvaa tätä:

 

Naisen vastaus oli kuin kaikua Jobin epätoivosta: "Kun en kerta kaikkiaan pidä itsestäni! Minussa ei ole mitään hyvää! Ja useimmat meistä juopoista ja narkomaaneista tuntevat samoin! He käyttävät huumeita ja alkoholia vain voidakseen elää itsensä kanssa. Eivät he ole langenneet niin alas yhteiskunnan, seurakunnan eikä vanhempiensa takia - vain oman itsensä takia." (9)

 

• Homoseksuaalisuus voi olla yksi seuraus huonosta itsensä hyväksymisestä sekä määrätynlaisista taustatekijöistä, joita ihmisellä on ollut elämässään.

 

 

 

 

 

 




shopify analytics ecommerce