Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!

Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 6 -

Israel profetiassa

Useimmat edellä käsitellyistä, Jeesuksen tulemusta edeltävistä, merkeistä liittyvät yhteiskunnan ja luonnon tilaan viimeisinä päivinä. Ne liittyvät siihen, millaisessa tilassa ihmiskunta ja luonto olisivat Jeesuksen saapuessa kirkkaudessaan ja voimassaan maan päälle. Todettiin myös, että useimmat näistä merkeistä ovat jo toteutuneet tai parhaillaan toteutumassa, osoittaen profeetallisen sanan paikkansapitävyyden.

Eräs tärkeä merkki on Israelin valtion uudelleensyntyminen 14. toukokuuta 1948 sekä juutalaisten paluu sinne. Kun vuosina 70 ja 135 jKr. tapahtui Jerusalemin ja sen temppelin hävitys sekä juutalaisten karkotus maastaan, joutuivat he siitä lähtien olemaan ilman omaa kotimaata. Taukoa, kun he joutuivat elämään muiden kansojen parissa, kesti lähes 2000 vuotta. Heidän maataan miehittivät sinä aikana mm. roomalaiset, arabit, eurooppalaiset, turkkilaiset ja britit, jotka vuorotellen olivat vallassa.

Seuraavassa tutkitaan Israelin paluuseen ja hajaannukseen liittyviä raamatunkohtia. Tarkoitus on osoittaa, miten vanhat ennustukset, joista toiset on lausuttu jo lähes 3500 vuotta sitten, ovat saaneet täyttymyksensä.

Hajaannus. Tosiasia, mikä voidaan havaita, on Israelin valtion uudelleensyntyminen ja että useat juutalaiset ovat asettuneet asumaan maahan. Nämä tapahtumat osoittavat, miten useat vanhat profetiat, joita aiotaan myöhemmin käsitellä, ovat saaneet täyttymyksensä. Sellaisia profetioita on useita samantyylisiä.

Ennen paluusta kertovia Raamatun kohtia aiomme kuitenkin tutkia hajaannukseen liittyviä ennustuksia, joita niitäkin on paljon. Ne käsittelevät juutalaisten hajaannusta kansojen sekaan, jota ei varmastikaan voi kukaan kiistää, koska heitä nykyään tavataan ympäri maailmaa melkein kaikista maailman kansoista. Seuraavat Mooseksen ja Jeesuksen sanat viittaavat osuvasti heidän hajaannukseensa:

- (5 Moos 28:63-65) Ja niinkuin Herra ennen iloitsi teistä, siitä, että teki teille hyvää ja antoi teidän lisääntyä, niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät. Ja teidät temmataan irti siitä maasta, jota sinä menet ottamaan omaksesi.

64. Ja Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, ja sinä palvelet siellä muita jumalia, joita sinä et tunne ja joita sinun isäsi eivät tunteneet, puuta ja kiveä.

65. Ja niiden kansojen seassa sinä et saa rauhaa, eikä jalkasi löydä lepopaikkaa. Herra antaa sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja nääntyvän sielun.

- (Luuk 21:23,24) Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan;

24. ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.

Toinen merkittävä piirre on se, että juutalaiset ovat koko ajan, 2000 vuoden ajan, säilyttäneet oman identiteettinsä - asia, joka on sikäli merkillinen, että kun muiden kansojen jäsenet ovat asettuneet vieraiden kansojen keskuuteen, ovat he yleensä jo kolmannessa polvessa menettäneet oman kansallisuutensa ja sulautuneet ympäristöönsä. Näin ei ole tapahtunut juutalaisten kohdalla. Sitä ei voi varmastikaan selittää millään muulla kuin sillä, että "Jumalan käsi" ja oma suunnitelma on ollut kaiken takana ja että hän on sallinut niin tapahtua.

Syntivelka hajaannuksen syynä. Kun etsitään syytä, miksi juutalaiset joutuivat diasporaan, hajaannukseen kaikkien maailman kansojen sekaan v. 70 jKr. sekä jo paljon sitä aiemmin Baabeliin n. 600 eKr., löytyy molempiin onnettomiin asioihin yksinkertainen selitys: syntivelka. Se oli sama asia, joka oli Sodoman ja Gomorran sekä lapsiansa tuhonneen kanaanilaisten onnettomuuden takana (kanaalilaisista 5 Moos 12:31 kertoo: Älä tee niin Herraa, sinun Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa: omia poikiansakin ja tyttäriänsä he ovat jumalillensa polttaneet.):

- (1 Moos 19:15) Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: "Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden."

- (1 Moos 15:16) Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi."

- (3 Moos 26:38,39,43) Ja te häviätte kansojen sekaan, ja vihollistenne maa nielee teidät.

39. Ja ne teistä, jotka jäävät jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syntivelkansa tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin.

43. Mutta ensin tulkoon maa tyhjäksi heistä ja saakoon hyvityksen sapateistansa olemalla autiona, niin kauan kuin he ovat poissa; ja he sovittakoot syntivelkansa sentähden, juuri sentähden, että he hylkäsivät minun säädökseni ja että heidän sielunsa vieroi minun käskyjäni.

Israelia kohdanneet tuhot eivät siis tapahtuneet sattumalta. Kaiken lähtökohta oli se, että ihmisten synnit ja pahuus olivat ylittäneet määrätyn rajan. Se tuotti onnettomuuden. He olivat vuosikymmenien ja vuosisatojen ajan koonneet syntiä synnin päälle (Jes 30:1: Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra, jotka pitävät neuvoa, mikä ei ole minusta, ja hierovat liittoa ilman minun henkeäni, kooten syntiä synnin päälle) ja tehneet yhä pahemmin kuin isänsä (Jer 16:12: Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne, ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.), kunnes lopulta Jumalan pitkämielisyys loppui. Hän otti varjeluksensa kansan päältä. Jopa historioitsija Josefus puhui oman aikansa sukupolven syntisyydestä ja ateistisuudesta ja miksi tuho kohtasi sitä juuri silloin. Hän kirjoitti:

"Oli kohtalon sallimus, joka määräsi tuhon näin olevan. Välttämättä se kohtasi, sekä eläviä että elottomia, paikkojakin. Kuitenkaan ei voi olla ihmettelemättä tämän ajankohdan tarkkuutta, miten se on suhteutettu: tuho tapahtui saman kuukauden samana päivänä... kuin aikaisemmin babylonialaiset polttivat pyhän huoneen." (22)

"Oletan, että jos roomalaisten hyökkäys näitä roistoja vastaan olisi viipynyt, niin maa olisi auennut ja niellyt kitaansa tämän kaupungin, tai olisi tapahtunut hukuttava tulva, tai muuten olisi tuhouduttu ukonilman tuleen ja tulikiveen, niinkuin aikoinaan Sodoman maa tuhoutui. Tämä sukupolvi oli paljon ateistisempaa kuin aikoinaan Sodoman rangaistuksessa tuhoutuneet; ja silloinkin koko kansa tuhoutui mielettömyytensä tähden." (23)

Huomattavaa myös on, että molemmissa tapauksissa kansaa oli varoitettu jo vuosikymmeniä etukäteen. Jeesus varoitti neljäkymmentä vuotta aiemmin, mitä tulisi käymään sen aikaiselle pahalle sukupolvelle ja Jerusalemille (Matt 23:37,38, Luuk 19:41-44). Ennen Baabelin vankeutta tapahtui samoin, mutta yleisesti ottaen näihin varoituksiin ei suhtauduttu suopeasti. Seuraavat jakeet osoittavat, miten varoituksia ei kuunneltu ja miten traaginen seuraus oli synnin täyttymisellä:

- (2 Aikak 36:15-19,21) Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa.

16. Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen

sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut.

17. Niin hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössänsä eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä; kaikki hän antoi tämän käsiin.

18. Ja kaikki Jumalan temppelin kalut, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin.

19. Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin.

21. Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan - niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi - kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.

Erikoinen piirre, joka voidaan nähdä historiankirjoista, on se, että molemmissa tuhoissa (606 eKr. ja 70 jKr.) myöskään luonto ei ollut suosiollinen ja puolustajien puolella. Juutalainen historioitsija Josefus teki sen havainnon, että kun Nebukadnessar sekä myöhemmin roomalaiset piirittivät Jerusalemia, oli kummallakin kerroilla hyökkääjillä runsaasti juotavaa vesilähteissä. Yleensä tilanne oli juuri päinvastainen eli lähteet olivat lähes ehtyneitä ja vettä piti säännöstellä. Tätä ei voitane pitää pelkkänä yhteensattumana. Se oli osoitus siitä, miten varjelus oli todella väistynyt kansan yltä sen syntivelan takia:

"Mitä tulee Tiitukseen, (roomalainen kenraali, joka tuhosi toisen temppelin v. 70 jKr.) nuo lähteet, jotka olivat aikaisemmin miltei kokonaan ehtyneet - nyt Tiituksen tultua niistä virtaa vesi runsaammin kuin milloinkaan aikaisemmin."

"Tiedetään, että Siilo, yhtä hyvin kuin muutkin kaupungin ulkopuoliset vesilähteet olivat siinä määrin kuivuneet, että vettä myytiin tarkasti määrätyin mitoin. Tällä hetkellä sitävastoin vettä on niin runsaasti vihollisen käyttöön, että sitä ei ole ainoastaan riittävästi juomavedeksi heille itselleen ja heidän karjalleen, vaan siitä riittää myöskin puutarhojen kasteluun."

"Sama merkillepantava tunnusmerkki on koettu aikaisemminkin, kun ennen mainittu kuningas Nebukadnessar kävi sotaa meitä vastaan, kun hän valloitti kaupungin ja poltatti temppelin." (24)

Jerusalem ja sen temppeli. Kun on kyseessä Jerusalemin ja sen temppelin tuho vuosina 606 eKr. ja 70 jKr., on molemmista ennustettu jo vuosikausia aiemmin - tämä todettiin aiemmassa kappaleessa.

Siten, kun tutkimme varsinkin vuonna 70 jKr. tapahtunutta tuhoa, niin löytyy Raamatusta Danielin ennustus, joka on lausuttu, ei vain vuosikymmeniä, vaan jo 600 vuotta aiemmin. Siinä puhutaan, miten Jerusalem rakennetaan - näin tapahtui Baabelin vankeuden jälkeen - mutta myös siitä, miten kaupunki ja sen temppeli uudelleen tuhotaan hyökkäävän ruhtinaan toimesta. Samoin Jeesus on puhunut samasta asiasta, eli Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta, jotka hän kohdisti juuri sen aikaiselle sukupolvelle (Matt 23:36: Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.).

Nämä sanat kävivät todella toteen, kun Tiitus, josta tuli myöhemmin Rooman keisari, joukkoineen marssi Jerusalemiin, piiritti kaupunkia ja pakotti sen antautumaan nälkäkuoleman uhalla. Seurauksena kaikesta oli lopulta kaupungin polttaminen, Herodeksen rakennuttaman kauniin temppelin hävittäminen ja että piirityksessä sai surmansa arviolta 1 100 000 henkilöä ja lähes 100 000 joutui vangiksi. Se on edelleen yksi historian suurimmista joukkotuhoista.

Katsomme Danielin ja Jeesuksen lausumia ennustuksia Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta - ennustuksia, jotka kävivät toteen vuoden 70 aikana:

- (Dan 9:,25,26) Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

26. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

- (Matt 23:37,38) Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.

38. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.'

- (Luuk 19:41-44) Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä

42. ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.

43. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;

44. ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."

- (Luuk 21:5,6,20) Ja kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi hän:

6. "Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta."

20. Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.

Saadaksemme käsityksen siitä, miten vuoden 70 tuho tapahtui, voimme lukea siitä Josefuksen kirjoittamien muistiinpanojen kautta. Hän oli juutalainen historioitsija, joka eli toisen temppelin ja Jerusalemin tuhon aikoihin, ja joka kirjoitti kaiken ylös. Hänen roolinsa miehityksen aikana oli sillä tavalla merkittävä, että hän kehotti maanmiehiään antautumaan, ettei vain temppeli tuhoutuisi. Hän jopa meni kapinallisten johtajan, Johanneksen, luokse kehottaen tätä tekemään niin, mutta Johannes ei kuunnellut Josefuksen neuvoa:

"Mutta kuitenkin, Johannes, ei ole missään tilanteessa kunniatonta katua ja korjata erehdyksensä, vaikkapa vasta viime hetkellä. Kuningas Joojakin, juutalaisten hallitsija, toimi esikuvallisesti. Ota esimerkkiä hänestä, jos sinulla on mielessäsi kaupungin pelastaminen. Kuningas Joojakin, jota vastaan Babylonian kuningas kävi sotaa, lähti omasta aloitteestaan ja antautui vapaaehtoisesti perheensä kanssa, ettei pyhäkköä jouduttaisi hylkäämään vihollisen käsiin, ja ettei hän joutuisi näkemään Jumalan huonetta tuleen sytytettynä." (25)

Lopulta seurauksena oli se, että temppeli poltettiin vastoin Tiituksen, tulevan keisarin tahtoa, ja että kaupunki koki hävityksen. Sitä ei enää voinut tunnistaa entisekseen. Josefus kirjoitti kaupungin tuhosta ja miten radikaalisti se oli muuttunut sen seurauksena:

"Ei kukaan vieras, joka oli nähnyt vanhan Juudean ja sen pääkaupungin ihastuttavan kauniit esikaupungit ja joka näki tämän hävityksen, olisi voinut pidättää kyyneleitään eikä voinut olla valittamatta kauhistuttavaa muutosta. Sillä sota oli muuttanut kaiken kauniin autioksi. Eikä kukaan, joka tunsi nämä paikat aikaisemmalta ajalta, olisi tuntenut ylipäänsä niitä enää." (26)

Maa autioksi. Kun hajaannus tapahtui, piti maan tulla autioksi ja saada hyvitys sapateistaan. Sen piti tapahtua kansan tottelemattomuuden ja syntivelan takia. Samaan maata ja kaupunkia koskevaan autioitumiseen ja raunioitumiseen viittaavat osuvasti seuraavat Mooseksen kirjassa olevat jakeet. Merkittävää niissä on, että ne on lausuttu jo n. 3500 vuotta sitten, josta oli vielä pitkä ajanjakso Nebukadnessarin kautta sekä myöhemmin Roomalaisten kautta tulleeseen hävitykseen:

- (3 Moos 26:31-34) Ja minä muutan teidän kaupunkinne raunioiksi ja hävitän teidän pyhäkkönne enkä mielisty teidän uhrienne tuoksuun.

32. Ja minä hävitän maan, niin että teidän vihollisenne, jotka siinä asuvat, siitä tyrmistyvät.

33. Mutta teidät minä hajotan kansojen sekaan ja ajan teitä takaa paljastetulla miekalla, ja teidän maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi.

34. Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan.

Mitä tulee näiden jakeiden täyttymykseen, voidaan niiden todella sanoa toteutuneen. Kun Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui 70 jKr., toteutuivat nämä profetian sanat heti paikalla, koska kaupungit raunioituivat ja maa tuli autioksi. Itseasiassa aina kun maa ja Jerusalemin kaupunki ovat olleet poissa juutalaisilta, ovat ne autioituneet ja raunioituneet, mutta heidän käsissään ne ovat kasvaneet ja menestyneet.

Hyvän kuvan maan autiudesta antaa tunnettu kirjailija Mark Twain. Hänen kuvauksensa on 1800-luvun Galileasta:

"Ei ole ainoatakaan kylää koko tällä laajalla alueella. Vain kaksi tai kolme beduiinien telttaryhmää oli näkyvissä, mutta ei yhtään pysyväistä asutusta. Kymmenen mailin laajuisella alueella ei voida nähdä kymmentäkään ihmistä. Tätä aluetta koski profetia, jossa sanotaan: 'Minä saatan sinun maasi autioksi, ja sinun vihollisesi, jotka siellä asuvat, hämmästyvät sitä. Ja minä hajoitan sinut pakanain sekaan ja ojennan miekan sinun perääsi, ja sinun maasi tulee autioksi ja kaupunkisi raunioiksi.' Ei kukaan, joka seisoo hävitetyn Ain Mellahan lähellä, saata sanoa, ettei tämä ennustus olisi täyttynyt." (27)

Eräs suomalainen sotilas, joka v. 1917 oli kenraali Allenbyn joukkojen mukana valloittamassa maata turkkilaisvallan alta brittiläiselle imperiumille, kuvaili myös maan autiutta ja epäili sitä, voiko maa koskaan tulla asutuksi. Tämä oli vain reilut 30 v. ennen maan uudelleensyntymistä. Raamatun profetioiden maan autiudesta voi nähdä todella toteutuneen:

"Tähän saakka olen voinut uskoa kaiken, mitä Raamatussa sanotaan. Mutta sitä, että tänne joskus tulisivat juutalaiset kauppiaat, lääkärit tai tuomarit - Raamattuhan kertoo heidän kaikkien vielä kerran tänne palaavan - sitä minä en hevillä voi uskoa. Tämä maa, jonka valloitimme turkkilaisilta, on täysin autio, auringon polttama, täynnä hiekkaa, orjantappuroita, rämeitä, skorpioneja ja käärmeitä. Ei täällä voi kukaan koskaan asua." (28)

Pistopuheeksi. Kun Raamatussa on etukäteen ennustettu juutalaiskansan hajaannus maailman kansojen keskuuteen, tulisi yksi hajaannuksen seuraus olemaan se, että kansa joutuisi pistopuheeksi, sananparreksi ja eikä se löytäisi rauhaa muissa maissa. Siihen viitataan selkeästi Mooseksen kirjassa jo n. 3500 vuotta sitten.

Mitä sitten tulee näiden jakeiden täyttymykseen, eivät ne voisi paremmin osua kohdalleen tai paremmin kuvata sitä maanpakolaisuuden aikaa, joka on kestänyt vuodesta 70 jKr. aina näihin päiviin asti. Vaikka sanat ovat 3500 vuoden takaa, lausuttu jo vuosisatoja ennen hajaannusta, ovat sellaiset sanonnat kuin "vapiseva sydän, rauenneet silmät ja nääntyvä sielu" tarkka kuvaus vuosisatoja kestäneestä maanpakolaisuudesta ja sen vaikeimmista hetkistä. Niissä tiivistyvät kaikki ne vainot ja syrjintä, joita juutalaiset ovat kokeneet muissa maissa ollessaan; suurimpana Hitlerin suorittamat vainot joitakin vuosikymmeniä sitten.

- (5 Moos 28:37) Ja sinä tulet kauhistukseksi, sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille niille kansoille, joiden keskuuteen Herra sinut kuljettaa.

- (5 Moos 28:64-67) Ja Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, ja sinä palvelet siellä muita jumalia, joita sinä et tunne ja joita sinun isäsi eivät tunteneet, puuta ja kiveä.

65. Ja niiden kansojen seassa sinä et saa rauhaa, eikä jalkasi löydä lepopaikkaa. Herra antaa sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja nääntyvän sielun.

66. Ja sinun elämäsi näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa etkä ole varma hengestäsi.

67. Aamulla sinä sanot: 'Jospa olisi ilta!' ja illalla sanot: 'Jospa olisi aamu!' - sellaista pelkoa sinä tunnet sydämessäsi, ja sellaisia näkyjä sinä näet silmissäsi.

Paluu. Kun Raamatussa on profetioita juutalaisen kansan hajaannuksesta muiden kansojen joukkoon, on siinä myös sanankohtia heidän paluustaan luvattuun maahan. Näitä profetioita on paljon, ja pitkän aikaa epäiltiin näiden Raamatun kohtien luotettavuutta, koska niiden toteutuminen näytti mahdottomalta. Ei saatettu uskoa tai ymmärtää, että profetiat voisivat kerran täyttyä. Niiden toteutumiselle ei näyttänyt olevan pienintäkään mahdollisuutta.

On kuitenkin aina ollut niitä, jotka ovat uskoneet juutalaisen kansan paluuseen ja maan uudelleensyntymiseen. 1800-luvulla profetioiden tutkijoita ja profeetalliseen sanaan luottavia olivat mm. John Gumming ja James Grant. Kumpikaan heistä ei epäillyt Raamatun profetioiden luotettavuutta, vaan uskoivat kaiken tapahtuvan kirjoitusten mukaan. Heidän odotuksensa eivät menneetkään harhaan.

John Gumming kirjoitti kirjassaan v. 1864, miten juutalaisten paluuta koskevat profetiat olivat aivan yhtä selviä kuin heidän hajottamistaan koskevat, mutta että ne eivät vielä silloin olleet täyttyneet. Hän kuitenkin uskoi, että kansa tulisi vielä kokoontumaan yhteen ja heräisi uuteen eloon:

"Miten on mahdollista, että vaikka heidät on hajotettu kaikkiin mahdollisiin maihin, he ovat säilyneet erillisenä kansana? Ennustukset heidän yhtymisestään ovat aivan yhtä selviä kuin heidän hajottamistaan koskevat profetiat; ne eivät vain ole vielä täyttyneet. Israelin kansan piti joutua kokonaisuudessa hävitetyksi ja hajotetuksi, mutta se tulee vielä kokoontumaan yhteen ja heräämään uuteen eloon.

Merkillisen kansan dramaattisen historian loppunäytös on vielä näyttelemättä. Juutalaisten kansallinen elpyminen on ennustettu, mutta vielä tapahtumatta. Kuka ojentaa kätensä vaihtaakseen kulissit ja kutsuakseen näyttelijät esiin?" (29)

James Grant ennakoi saman asian kirjoituksessaan v. 1866, vaikka uskoikin siihen kuluvan vielä pitkän aikaa. Nyt, nykypäivänä voidaan sanoa, että tämä ajanjakso on täyttynyt ja osaltaan todistaa, miten nykyinen maailmankausi alkaa olla loppuvaiheessaan:

"Kristuksen henkilökohtainen paluu maan päälle ja tuhatvuotisen valtakunnan perustaminen ei voi tapahtua, ennen kuin juutalaiset ovat jälleen omassa maassaan ja Kristuksen ja juutalaisten viholliset kaikkialta maailmasta liittoutuneet yhteen ja lähteneet valloittamaan Jerusalemia. . . juutalaisten paluu Pyhään Maahan ja kaikkien näiden mahtavien armeijoiden kokoaminen vienee vielä melkoisen ajan." (30)

Kaikista maista. Kun lähdetään tutkimaan juutalaisen kansan paluuta luvattuun maahan, on ensinnä hyvä huomata ne Raamatun kohdat, jotka puhuvat heidän paluustaan ympäri maailmaa. Kun he alun perin joutuivat kaikkien maailman kansojen keskuuteen (5 Moos 28:64: Ja Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, Luuk 21:24: ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan), viittaavat vastaavasti monet Raamatun kohdat siihen, miten he palaavat pohjoisesta (suuri osa juutalaisista on muuttanut varsinkin Venäjältä, Puolasta ja Saksasta), etelästä, auringon nousun ja laskun maasta (idästä ja lännestä), että myös maan neljästä äärestä ja merensaarilta. Nämä jakeet eivät millään tavalla voi liittyä paluuseen esim. Baabelista (v. 536 eKr.), koska se oli vain yksi maa ja yksi alue. Sen sijaan ne soveltuvat hyvin siihen paluuseen, joka on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana, ja jota olemme saaneet olla todistamassa, ja jolloin on palattu aina "maan neljästä äärestä" asti:

- (Sak 8:4-8) Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä on Jerusalemin toreilla istuva vanhuksia ja vanhoja vaimoja, sauvansa kädessään kullakin päivien paljouden vuoksi.

5. Ja kaupungin torit tulevat olemaan täynnä poikasia ja tyttösiä, jotka leikkivät sen toreilla.

6. Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä onkin ihmeellistä tämän kansan jäännöksen silmissä niinä päivinä, pitäisikö sen olla ihmeellistä myös minun silmissäni, sanoo Herra Sebaot?

7. Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä olen vapauttava kansani auringon nousun maasta ja laskun maasta.

8. Ja minä tuon heidät asumaan Jerusalemin keskelle. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.

- (Jes 11:11,12) Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla.

12. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.

- (Jes 43:5,6) Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan.

6. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä -

- (Jer 16:14,15) Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta',

15. vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut.' Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä.

- (5 Moos 30:3-5) niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua; Herra, sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut.

4. Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin.

5. Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin sinä otat sen omaksesi; ja hän tekee sinulle hyvää ja antaa sinun lisääntyä enemmän kuin isiesi.

- (Jer 31:7,8,10,17) Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: 'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä.'

8. Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne.

10. Kuulkaa Herran sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa: Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niinkuin paimen laumaansa.

17. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen.

Rauniot rakennetaan. Kun juutalaiset joutuivat hajaannukseen v. 70 ja vielä vuoden 135 jälkeen, oli yksi seuraus se, että maa autioitui ja paikat raunioituivat kuten Mooseksen kirjassa oli ennustettu (3 Moos 26:31-34). Kun maa oli poissa heidän käsistään, tuli siitä sinä aikana kuin erämaa, jossa oli vaikeata asua. Epäsuotuisa tilanne vallitsi vuosisatojen ajan niin, että alueella käynyt C.F. Volnay kirjoitti v. 1787, miten "maa oli raunioitunut ja autioitunut".

On kuitenkin monia Raamatun kohtia, jotka puhuvat ikivanhojen raunioiden rakentamisesta - raunioiden, jotka ovat olleet autioina, ei vain lyhyttä ajanjaksoa, vaan autioina polvesta toiseen. Nämä jakeet eivät voi viitata ainakaan Baabelista paluuseen, koska silloinhan paikat olivat autioina korkeintaan kahden sukupolven ajan eli n. 70 vuotta - se ei ole "polvesta polveen".

Sen sijaan ne sopivat paremmin nykyiseen paluuseen, jossa on uudistettu "ikivanhoja raunioita" ja jolloin maa on ollut autiona jopa 1800-1900 vuotta, lähes 50 sukupolvea. Kuvaavaa on se, että useat kaupungeista on todella rakennettu uudelleen joko muinaisten kaupunkien raunioille tai sitten aivan niiden viereen. Esimerkkeinä ovat sellaiset kaupungit kuin Arad, Giilo, Beerseba, Rehovod, Beit Shemesh, Laakis...:

- (Jes 61:4) Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen.

- (Hes 36:4,8-10) sentähden, Israelin vuoret, kuulkaa Herran, Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille, autioille raunioille ja hyljätyille kaupungeille, jotka ovat joutuneet saaliiksi ja pilkaksi muille kansoille, mitä ympärillä on.

8. Mutta te, Israelin vuoret, teette lehvänne ja kannatte hedelmänne minun kansalleni Israelille, sillä he ovat aivan lähellä, ovat tulossa.

9. Sillä katso, minä tulen teidän tykönne ja käännyn teidän puoleenne, ja teidät viljellään ja teihin kylvetään.

10. Ja minä lisään teille ihmisiä runsaasti - kaiken Israelin heimon kokonansa - ja kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan.

- (Jes 49:17,19,20) Sinun lapsesi tulevat rientäen; sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi menevät sinun luotasi pois.

18. Nosta silmäsi ja katso ympärillesi: he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin koristeen ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä.

19. Sillä sinä - sinun rauniosi ja autiot paikkasi, sinun hävitetty maasi - sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille, ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.

20. Vielä saavat sinun lapsettomuutesi lapset sanoa korviesi kuullen: "Paikka on minulle ahdas, tee tilaa, että voin asua."

Lentäen ja laivoilla

- (Jes 60:4,8,9) Nosta silmäsi, katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet, tulevat sinun tykösi; sinun poikasi tulevat kaukaa, sinun tyttäriäsi kainalossa kannetaan.

8. Keitä ovat nuo, jotka lentävät niinkuin pilvet ja niinkuin kyyhkyset lakkoihinsa?

9. Merensaaret odottavat minua, ja etumaisina tulevat Tarsiin-laivat tuodakseen sinun lapsesi kaukaa; hopeansa ja kultansa heillä on mukanansa Herran, sinun Jumalasi, nimelle, Israelin Pyhälle, sillä hän kirkastaa sinut.

Eräs piirre, joka voidaan löytää Jesajan kirjasta, on, että kansan paluu tapahtuisi lentäen ja laivoilla. Sekin on sellainen asia, jota ei voi yhdistää Baabelista paluuseen, koska se oli kuivalla maalla ja koska silloin ei ollut lentokoneita.

Tähän liittyen on mielenkiintoista todeta, miten Jemenin juutalaisilla oli jo vuosisatojen ajan käsitys siitä, että he kerran, aikojen lopulla ja ennen Messiaan tuloa, palaisivat luvattuun maahan "suuren hopealinnun siivellä". Sen oli tuonut esille eräs heidän keskuudessaan elänyt profeetta ja tieto oli säilynyt aina nykypäivään asti. Lance Lambert selostaa profetiaa sekä kansan paluuta Irakista:

Kun Jemenin juutalaisten johtajilta kysyttiin, miksi he halusivat lähteä Jemenistä, nämä vastasivat, että heidän oli tullut aika palata kotiin, Israeliin. Eräs heidän keskuudestaan noussut profeetta oli satoja vuosia aikaisemmin ennustanut, että aikojen lopulla, ennen Messiaan tuloa, he kaikki siirtyisivät takaisin Luvattuun maahan suuren hopealinnun siivellä. Täsmälleen näin tapahtui. Brittihallitus antoi luvan lennättää koko jemeniläisyhteiskunnan Dakota-koneilla Palestiinaan. Urakalle annettiin nimeksi "Operaatio taikamatto". Kesäkuun 1949 ja kesäkuun 1950 välisenä aikana 43 000 Jemenin juutalaista lennätettiin Israeliin. Nykyisin Jemenissä on vain muutama juutalaisperhe.

Tämän ilmasillan ylitti mahtavuudessa vain Irakin suuren juutalaisyhteisön lennätys vuonna 1950. Vanhalla ja keskiajalla tätä yhdyskuntaa ei voittanut oppineisuudessa, rikkaudessa ja vaikutusvallassa mikään toinen yhdyskunta. "Operaatio Ali Babaksi" nimetyn ilmasillan avulla 113 000 Irakin juutalaista kuljetettiin Israeliin. (31)

Jeesuksen sanat

- (Luuk 21:20-24) Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.

21. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö.

22. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on.

23. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan;

24. ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.

Yllä olevat Jeesuksen sanat viittaavat juutalaisen kansan paluuseen. Kun hän ensin ennusti Jerusalemin piirityksen, sen hävityksen, kansan kaatumisen miekan terään tai joutumisen vangeiksi sekä kansan hajaantumisen kaikkien kansojen sekaan - asiat, jotka ovat todella toteutuneet - ennusti hän myös juutalaisen kansan paluun. Jerusalem olisi pakanain tallattavana vain määrättyyn aikaan asti.

Jälkimmäisestä asiasta, miten pakanat hallitsevat Jerusalemissa, voidaan sanoa, että niin on myös tapahtunut. Kun Jerusalem v. 70 jKr. koki piirityksen, hallitsivat kaupungissa vuoron perään roomalaiset, arabit, eurooppalaiset, turkkilaiset, britit ja muutamat muutkin kansat.

Tilanteessa tapahtui kuitenkin muutos ensin vuonna 1948, kun maa itsenäistyi, ja heti sen jälkeen v. 1967 kuuden päivän sodassa, kun myös itäinen puolisko Jerusalemia joutui juutalaisten haltuun. Silloin, v. 1967, voitiin sanoa, että kaupunki ei ollut enää pakanain tallattavana, koska kaupunki oli juutalaisten hallinnassa. Tosin temppelialue, jossa ovat muslimien pyhät paikat, jätettiin edelleen heidän valvontaansa.

Autiomaa viljellään. Kun on kyseessä juutalaisten paluu isiensä maahan, ei sovi unohtaa ennustuksia ennen autiona ja erämaana olleen maan muuttumisesta tuottavaksi ja hedelmälliseksi. Ennustuksia, jotka liittyvät aiheeseen, on paljon, ja siihen viittaavat alla olevat jakeet. Merkillepantavaa jakeissa on, että ne liitetään paluun yhteyteen, jolloin kaupungit asutetaan, rauniot rakennetaan ja jolloin Daavidin sortunut maja jälleen pystytetään:

- (Hes 36:33-36) Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä teidät puhdistan kaikista pahoista teoistanne, minä asutan kaupungit, ja rauniot rakennetaan jälleen,

34. ja autiomaa viljellään, sen sijaan että se on ollut autiona jokaisen ohitsekulkijan silmäin edessä.

35. Silloin sanotaan: 'Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja.'

36. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.

- (Aamos 9:11,14,15) Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan ja korjaan sen repeämät ja pystytän sen luhistumat, ja rakennan sen sellaiseksi, kuin se oli muinaisina päivinä,

14. Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä.

15. Minä istutan heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.

- (Jes 27:6) Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä.

- (Hes 36:24,29) Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne.

29. Minä vapahdan teidät kaikista saastaisuuksistanne. Ja minä kutsun esiin viljan ja teen sen runsaaksi enkä anna teille nälänhätää.

Mitä tulee jakeiden täyttymykseen, on niistä jo paljon toteutunut. Kun ajatellaan tilannetta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, oli maa silloin vielä kuivaa ja autiota erämaata, jossa ei ollut juuri elämisen mahdollisuuksia. Jopa sen puut oli hakattu pois, koska niissä uskottiin asuvan pahoja henkiä, ja koska ne pantiin verolle. Niin tapahtui turkkilaisvallan aikana, jota kesti 400 vuotta (1517-1917). Kuvaukset alueella käyneiden muistiinpanoista ja kirjoituksista ovat sellaisia, että maa oli varsin viheliäisessä kunnossa ja pelkkää erämaata. Joh. de Heer kirjoitti maasta käytyään siellä v. 1910:

"Tällä matkalla näimme paljon kiintoisaa, mutta enimmin hämmästytti meitä se, että Jumalan rangaistustuomion olivat turkkilaiset, nuo meidän aikamme assyrialaiset, suorittaneet niin huolellisesti.

Vastoin kaikkea ihmisjärkeä on maan kulttuuri järjestelmällisesti hävitetty. Maa, joka kerran vuoti rieskaa ja hunajaa, näytti meidän silmissämme täydelliseltä erämaalta. Muutamat eristetyt siirtokunnat, jotka oli saatu aikaan juutalaisen pääoman avulla, kukoistivat kuin pienet paratiisit, mutta niiden rajojen ulkopuolella oli täydellinen erämaa." (32)

Nykyään maa on erilainen kuin mitä se oli sata vuotta sitten. Monin paikoin maa on todella muuttunut kuin Eedenin puutarhaksi, koska on istutettu viinitarhoja, tehty puutarhoja ja syöty niiden hedelmiä - kuten edelliset jakeet osoittivat. Maalla on ollut hyviä viljasatoja ja se on "täyttänyt maanpiirin hedelmällänsä" (Jes 27:6), kun sieltä on viety esim. Jaffa-appelsiineja muualle maailmaan.

Lisäksi viljelykseen on otettu, ei vain ennen hedelmällistä maa-aluetta, vaan todellisia autiomaa-alueita kuten Negev tai Arava. Niitä on keinokastelun avulla voitu muuttaa tai ollaan muuttamassa yhä viljelykelpoisemmaksi. Kun vertaa tätä aikaisempaan Joh. de Heerin kuvaukseen vuodelta 1910, on muutos huomattava:

Tänään on kaikki toisin. Tulin Israeliin raamatunhistorian maisemat mielessäni ja jouduin heti ihmetyksen valtaan. Kuljimme Lyddan lentokentältä rantateitä Haifaan ja takaisin moniakin reittejä, ja aina riitti ihmettelemistä. Seutu oli kuin puutarhaa ja viljavaa lakeutta.

... Pyhän maan viljavimmat alueet ovat Välimeren rantaseudulla ja etäämmällä Galileassa. Loitolla ovat karut kuun maisemat. Kevätkesän kaino vihreys on kaikkialla näkösällä, eritoten viini- ja appelsiinitarhoissa, joiden toista rantaa ei näy. Haifan ja Gasan välinen parinsadan kilometrin taival onkin oikeastaan yhtä puutarhaa. Pelloilla ovat kypsymässä sekä vehnä että ohra. Kaikki näkemämme hämmästyttää. (33)

Voimat vähissä. Eräs erikoinen piirre, jonka Raamattu mainitsee juutalaisen kansan paluussa isiensä maahan, on, että se tapahtuisi ajankohtana, jolloin "kaikki toivo on mennyttä" ja ihmiset olisivat ikään kuin "hukassa". Silloin, kun kaikki näyttäisi olevan inhimillisesti katsoen menetettyä, Jumala armahtaisi ihmisiä, tarttuisi heidän käteensä ja veisi heidät takaisin maahan. Se tapahtuisi heidän heikkoutensa suurimpana hetkenä.

Näiden jakeiden toteutuminen soveltuu hyvin juuri 70 vuoden takaiseen aikaan. Kun Israel itsenäistyi 1948, oli sitä edeltänyt aika, jolloin ei näyttänyt olevan toivoakaan juutalaisen kansan säilymisestä, puhumattakaan omasta valtiosta. Hitlerin suorittamat vainot saivat aikaan sen, että kaikki näytti kulkevan väärään ja päinvastaiseen suuntaan eikä muutosta parempaan näyttänyt olevan odotettavissa.

Pimeästä ajanjaksosta ei kuitenkaan kestänyt kuin muutamia vuosia, niin mahdoton tuli mahdolliseksi; Israelin valtio sai päivän valon. Vaikka pimeys ja saatanan valta oli ollut suuri Hitlerin natsihallinnon kautta, ei saatana kyennyt kuitenkaan estämään uuden valtion esiintuloa. Sen syntymiseen ei kulunut kuin reilut kolme vuotta siitä, kun Hitler teki itsemurhan ja hänen kolmas valtakuntansa luhistui.

- (Hes 37:11-14) Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso, he sanovat: 'Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyttä, me olemme hukassa.'

12. Sentähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan.

13. Ja siitä te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne.

14. Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra: minä olen puhunut, ja minä sen teen, sanoo Herra."

- (5 Moos 32:36) Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa.

Hebrean kieli. Yksi merkillisimpiä asioita nykyisessä Israelin valtiossa on hebrean kieli, joka on tullut takaisin puhekieleksi ja kansan kieleksi. Sitä käytetään radiossa, televisiossa ja sanomalehdissä. Kun tätä kieltä ei oltu käytetty puhekielenä lähes 2000 vuoteen, ja kun se alkoi jäädä pois käytöstä jo Baabelin vankeuden aikana aramean kielen tullessa sen tilalle, voidaan "kuolleen" kielen heräämistä pitää eräänlaisena ihmeenä. Se on eräs niistä asioista, joiden toteutumiseen moni ei olisi uskonut 200 vuotta sitten.

Hyvän kuvan siitä, miten mahdottomana kielen uudelleenelpymistä ja koko Israelin valtion syntymistä pidettiin vielä 1910-luvulla, antaa seuraava kuvaus. Siitä kertoo Derek Prince. Se osoittaa, miten mahdottomana pidetyt asiat voivat toteutua:

"Encyclopedia Britannica sisältää todennäköisesti 'viisaitten tietoja ja oppeja' siinä missä mikä tahansa meidän aikanamme julkaistu teos. Vuonna 1911 julkaistusta painoksesta satuin kerran huomaamaan artikkelin, joka koski heprean kielen ääntämistä; sen oli kirjoittanut eräs oppinut saksalainen professori. En muista lainausta sanasta sanaan, mutta pääasia oli seuraava:

Se mahdollisuus, että enää koskaan voisimme palauttaa käyttöön muinaisen heprean kielen alkuperäisen ääntämyksen on yhtä etäinen kuin se mahdollisuus, että Lähi-itään milloinkaan perustettaisiin juutalaisvaltiota.

Kolmekymmentäseitsemän vuotta myöhemmin vuonna 1948 tuon professorin mahdottomaksi tuomitsema tapahtuma oli totta. Viisaan professorin tieto muuttui typeryydeksi. Minkä tähden? Koska hän väitti todeksi sellaista, joka oli ristiriidassa Jumalan profeettojen raamatullisten ennustusten kanssa; profeettojen ennustusten täytyy pysyä voimassa ja käydä toteen." (34)

Hengellinen herääminen. Edellä on puhuttu juutalaisen kansan hajaannuksesta ympäri maailmaa. Siihen liittyy kansan hengellinen sokeus, että juutalaiset torjuivat evankeliumin Jeesuksesta, ja että vain jäännös heistä on tullut Jumalan yhteyteen (Room 11:5: Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.). Myös Paavalin ja apostolien aikoina kääntyi Jumalan puoleen lopulta vain vähäinen osa sen aikaisesta väestöstä. Tilanne on jatkunut lähes samanlaisena viime vuosiin asti. Mitään koko kansan kääntymistä Jumalan puoleen heidän keskuudessaan ei ole tapahtunut.

Samanaikaisesti, kun juutalaiset torjuivat evankeliumin Jeesuksesta, avasi Jumala pakanoille oven uuteen elämään. Monet Raamatun kohdat puhuvat siitä, miten Jumala väliajalla - juutalaisten lankeemuksen aikana - ottaa pakanoista kansan omalle nimelleen ja haluaa siunata kaikkia kansakuntia (Apt 3:25: Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat.'). Hän haluaa koota kansan maan eri sukukunnista itselleen ja vasta sen jälkeen hän korjaa Daavidin sortuneen majan ja nostaa sen jälleen pystyyn - asia, joka varmasti käsittää juutalaisen kansan, ei vain ulkonaisen, vaan myös sisäisen ja hengellisen uudistumisen.

On hyvä katsoa muutamia tärkeitä jakeita tältä alueelta. Niistä käy ilmi, miten apostoli Paavali kääntyi pakanain puoleen silloin, kun hänen oman kansansa enemmistö torjui evankeliumin sanoman. Niistä käy myös selville juutalaisten lankeemuksen ja paatumuksen väliaikaisuus ja miten sinä aikana kootaan ihmisiä Jumalan yhteyteen pakanoista:

- (Apt 15:13-18) Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua!

14. Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä.

15. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu:

16. 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn,

17. että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee,

18. mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista.'

- (Apt 13:43-52) Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heitä pysymään Jumalan armossa.

44. Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa.

45. Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.

46. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.

47. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.'"

48. Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.

49. Ja Herran sanaa levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan.

50. Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääväisiä ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heidät pois alueiltansa.

51. Niin he pudistivat tomun jaloistansa heitä vastaan ja menivät Ikonioniin.

52. Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.

- (Room 11:11,12,15,25-27) Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen.

12. Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!

15. Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?

25. Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,

26. ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.

27. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."

Vaikka useimmat juutalaiset ovat eläneet hengellisen sokeuden tilassa pitkän aikaa, kertoo Raamattu, että se ei ole pysyvä olotila. Jos katsomme seuraavia jakeita, käy niistä hyvin selville Israelin uudistuminen ja myös sen ajankohta: päivien lopulla, kun kansa on ollut kauan aikaa ilman kuningasta ja ruhtinasta (1900 vuotta kestänyt maanpakolaisuus), kun heidät on koottu kansojen seasta, ja kun taivaalla ja maalla näkyy merkkejä kuten verta, tulta ja savupatsaita. Silloin tapahtuu heidän hengellinen uudistumisensa ja Jumala tulee vuodattamaan Henkensä heidän ylleen:

- (Hoos 3:4,5) Sillä kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia.

5. Senjälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla.

- (Hes 39:27,29) Kun minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista, niin minä osoitan heissä pyhyyteni lukuisain pakanakansain silmien edessä.

29. Enkä minä enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra."

- (Jooel 2:28-31) Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.

29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.

30. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;

31. aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

- (Room 11:25-27) Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,

26. ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.

27. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."

Vaikka mitään suurimittaista hengellistä heräämistä juutalaisten parissa ei vielä ole tapahtunut, on kuitenkin todettava, että jotain muutosta on tapahtunut. Suhtautuminen Messiasta kohtaan on muuttunut avoimemmaksi kuin mitä se oli vielä joitakin vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten. Derek Prince, joka vietti vuosikymmeniä Israelissa, toi esille oman huomionsa kehityksestä:

Olen ollut henkilökohtaisesti jatkuvassa kosketuksessa Israelin ja juutalaisten kanssa vuodesta 1942, jolloin ensi kerran kävin Jerusalemissa. Mainitsen vain yhden seikan: nykyisen vaimoni, Ruthin, ja minun yhdistetyssä perheessä on adoptoitujen lastemme joukossa yhdeksän juutalaista.

Vuosien 1942 ja 1982 välinen ajanjakso edustaa enemmän täi vähemmän raamatullista sukupolvea. Tämän sukupolven aikana on tapahtunut huomattavaa muutosta juutalaisten yleisessä asennoitumisessa Pyhän Hengen työhön ja Jeesuksen persoonaan.

Jos minua pyydetään mainitsemaan jokin tietty ajankohta, joka on keskeisesti vaikuttanut tähän muutokseen, osoitan vuotta 1967. Se on Kuuden päivän sodan vuosi, jolloin juutalaiset vihdoin saivat poliittiseen hallintaansa Jerusalemin vanhan kaupungin. Siitä lähtien juutalaisten suhde Jeesuksen persoonaan on muuttunut entistä avoimemmaksi. Ensimmäistä kertaa moneen vuosisataan he alkavat pitää häntä yhtenä omistaan. Jeesuksesta ilmestyy Israelissa uusia, juutalaisten kirjoittamia kirjoja jatkuvasti. Tuo lämmin ja avoin asenne alkaa näkyä nyt myös suhteessa niihin kristittyihin, jotka vilpittömästi rakastavat juutalaista kansaa ja näkevät Jumalan muuttumattoman rakkauden kansaansa kohtaan. (35)