LUKU 6 -
Israel profetiassa
Kun edellä on käsitelty
Jeesuksen tulemusta edeltäviä merkkejä, liittyvät useimmat niistä yhteiskunnan
ja luonnon tilaan viimeisinä päivinä. Ne liittyvät siihen, millaisessa tilassa
ihmiskunta ja luonto olisivat silloin, kun Jeesus saapuisi kirkkaudessaan ja
voimassaan maan päälle. Todettiin myös, että useimmat näistä merkeistä ovat jo
toteutuneet tai parhaillaan toteutumassa, osoittaen siten profeetallisen sanan
paikkansapitävyyden.
Eräs tärkeä merkki, jota ei saa jättää huomiotta, on Israelin
valtion uudelleensyntyminen 14. toukokuuta 1948 sekä juutalaisten paluu sinne.
Sillä kun vuosina 70 ja 135 jKr. tapahtui Jerusalemin ja sen temppelin hävitys
sekä juutalaisten karkotus maastaan, joutuivat he siitä lähtien olemaan ilman
omaa kotimaata. Taukoa, jolloin he joutuivat elämään muiden kansojen parissa,
kesti siis lähes 2000 vuotta, joka on pitkä aika. Heidän maataan miehittivät
sinä aikana mm. roomalaiset, arabit, eurooppalaiset, turkkilaiset ja britit,
jotka vuorotellen olivat vallassa.
Seuraavassa aiotaankin käsitellä Israelin paluuseen ja hajaannukseen
liittyviä raamatunkohtia. Tarkoitus on osoittaa, miten kummassakin niistä
vanhat ennustukset, joista toiset on lausuttu jo lähes 3500 vuotta sitten, ovat
saaneet täyttymyksensä.
HAJAANNUS
Tosiasia, mikä siis
voidaan havaita, on se, että Israelin valtio on jälleen uudelleensyntynyt ja
useat juutalaiset ovat asettuneet asumaan maahan. Nämä tapahtumat osoittavat
sen, että useat vanhat profetiat, joita aiotaan myöhemmin käsitellä, ovat
saaneet täyttymyksensä. Sellaisia profetioita on useita samantyylisiä.
Ennen paluusta kertovia Raamatun kohtia aiomme kuitenkin tutkia
hajaannukseen liittyviä ennustuksia, joita niitäkin on paljon. Ne käsittelevät
juutalaisten hajaannusta kansojen sekaan, jota ei varmastikaan voi kukaan
kiistää, koska heitä nykyään tavataan ympäri maailmaa ja melkein kaikista
maailman kansoista. Seuraavat Mooseksen ja Jeesuksen sanat viittaavat osuvasti
heidän hajaannukseensa:
- (5 Moos 28:63-65)
Ja niinkuin Herra ennen iloitsi teistä, siitä, että teki teille hyvää ja antoi
teidän lisääntyä, niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja
tuhoaa teidät. Ja teidät temmataan irti siitä maasta, jota sinä
menet ottamaan omaksesi.
64. Ja Herra
hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, ja sinä
palvelet siellä muita jumalia, joita sinä et tunne ja joita sinun isäsi eivät
tunteneet, puuta ja kiveä.
65. Ja niiden
kansojen seassa sinä et saa rauhaa, eikä jalkasi löydä
lepopaikkaa. Herra antaa sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja
nääntyvän sielun.
- (Luuk 21:23,24) Voi
raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä
ja viha tätä kansaa vastaan;
24. ja he kaatuvat
miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan,
ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.
Toinen merkittävä piirre
on se, että juutalaiset ovat koko ajan, eli 2000 vuoden ajan, säilyttäneet oman
identiteettinsä - asia, joka on sikäli merkillinen, että kun muiden kansojen
jäsenet ovat asettuneet vieraiden kansojen keskuuteen, ovat he yleensä jo
kolmannessa polvessa menettäneet oman kansallisuutensa ja sulautuneet
ympäristöönsä, mutta näin ei ole tapahtunut juutalaisten kohdalla. Sitä ei voi
varmastikaan selittää millään muulla kuin sillä, että "Jumalan käsi"
ja oma suunnitelma on ollut kaiken takana ja että hän on sallinut näin
tapahtua.
Syntivelka hajaannuksen
syynä. Kun etsitään syytä sille,
miksi juutalaiset joutuivat diasporaan eli hajaannukseen kaikkien maailman
kansojen sekaan v. 70 jKr. sekä jo paljon sitä aiemmin Baabeliin n. 600 eKr.,
löytyy näihin molempiin onnettomiin asioihin yksinkertainen selitys, ja se on
syntivelka; sama asia, joka oli Sodoman ja Gomorran sekä lapsiansa tuhonneen
kanaanilaistenkin onnettomuuden takana (kanaalilaisista 5 Moos 12:31 kertoo: Älä
tee niin Herraa, sinun Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle
kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa: omia
poikiansakin ja tyttäriänsä he ovat jumalillensa polttaneet.):
- (1 Moos 19:15)
Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: "Nouse, ota vaimosi
ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin
syntivelan tähden."
- (1 Moos 15:16) Ja
neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä
amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi."
- (3 Moos
26:38,39,43) Ja te häviätte kansojen sekaan, ja vihollistenne maa nielee
teidät.
39. Ja ne teistä,
jotka jäävät jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syntivelkansa
tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin.
43. Mutta ensin
tulkoon maa tyhjäksi heistä ja saakoon hyvityksen sapateistansa olemalla
autiona, niin kauan kuin he ovat poissa; ja he sovittakoot syntivelkansa sentähden,
juuri sentähden, että he hylkäsivät minun säädökseni ja että heidän sielunsa
vieroi minun käskyjäni.
Israelia kohdanneet tuhot
eivät siis tapahtuneet sattumalta, vaan kaiken lähtökohta oli se, että ihmisten
synnit ja pahuus olivat ylittäneet määrätyn rajan, joka sitten tuotti
onnettomuuden. He olivat vuosikymmenien ja vuosisatojen ajan koonneet syntiä
synnin päälle (Jes 30:1: Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra, jotka
pitävät neuvoa, mikä ei ole minusta, ja hierovat liittoa ilman minun henkeäni,
kooten syntiä synnin päälle) ja tehneet yhä pahemmin kuin isänsä (Jer
16:12: Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne, ja katso, te
vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.), kunnes lopulta
Jumalan pitkämielisyys loppui ja hän otti varjeluksensa kansan päältä. Niinpä
jopa historioitsija Josefus puhui oman aikansa sukupolven syntisyydestä ja
ateistisuudesta ja miksi tuho kohtasi sitä juuri silloin. Hän kirjoitti:
"Oli kohtalon
sallimus, joka määräsi tuhon näin olevan. Välttämättä se kohtasi, sekä eläviä
että elottomia, paikkojakin. Kuitenkaan ei voi olla ihmettelemättä tämän
ajankohdan tarkkuutta, miten se on suhteutettu: tuho tapahtui saman kuukauden
samana päivänä... kuin aikaisemmin babylonialaiset polttivat pyhän
huoneen." (24)
"Oletan, että
jos roomalaisten hyökkäys näitä roistoja vastaan olisi viipynyt, niin maa olisi
auennut ja niellyt kitaansa tämän kaupungin, tai olisi tapahtunut hukuttava
tulva, tai muuten olisi tuhouduttu ukonilman tuleen ja tulikiveen, niinkuin
aikoinaan Sodoman maa tuhoutui. Tämä sukupolvi oli paljon ateistisempaa kuin
aikoinaan Sodoman rangaistuksessa tuhoutuneet; ja silloinkin koko kansa
tuhoutui mielettömyytensä tähden." (25)
Huomattavaa lisäksi on, että
molemmissa tapauksissa kansaa oli varoitettu jo vuosikymmeniä etukäteen. Jeesus
varoitti jo neljäkymmentä vuotta aiemmin, mitä tulisi käymään senaikaiselle
pahalle sukupolvelle ja Jerusalemille (Matt 23:37,38, Luuk 19:41-44). Samoin
ennen Baabelin vankeutta tapahtui samoin, mutta yleisesti ottaen näihin
varoituksiin ei suhtauduttu kovin suopeasti ja siksi lopulta kävi niinkuin
kävi. Seuraavat jakeet osoittavat hyvin, miten varoituksia ei kuunneltu ja
miten traaginen seuraus oli synnin täyttymisellä:
- (2 Aikak
36:15-19,21) Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta
alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä
hän sääli kansaansa ja asumustansa.
16. Mutta he
pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja
häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli
kasvanut niin, ettei apua enää ollut.
17. Niin hän toi
heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän
nuoret miehensä heidän pyhäkössänsä eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta,
ei vanhusta eikä harmaapäätä; kaikki hän antoi tämän käsiin.
18. Ja kaikki Jumalan
temppelin kalut, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin aarteet sekä
kuninkaan ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin.
19. Jumalan temppeli
poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin
tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin.
21. Ja niin toteutui
Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut
hyvityksen sapateistaan - niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi - kunnes
seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.
Eräs erikoinen piirre,
joka voidaan nähdä historiankirjoista, on se, että molemmissa tuhoissa (606
eKr. ja 70 jKr.) myöskään luonto ei ollut suosiollinen ja puolustajien
puolella. Juutalainen historioitsija Josefus on tehnyt sen havainnon, että kun
Nebukadnessar sekä myöhemmin roomalaiset piirittivät Jerusalemia, niin oli
kummallakin kerroilla hyökkääjillä runsaasti juotavaa vesilähteissä, kun
tilanne yleensä oli juuri päinvastainen, eli lähteet olivat lähes ehtyneitä ja
vettä piti säännöstellä. Tätä ei voitane pitää pelkkänä yhteensattumana, vaan
se oli yksi osoitus siitä, miten varjelus oli todella väistynyt kansan yltä sen
syntivelan takia:
"Mitä tulee
Tiitukseen, (roomalainen kenraali, joka tuhosi toisen temppelin v. 70 jKr.) nuo
lähteet, jotka olivat aikaisemmin miltei kokonaan ehtyneet - nyt Tiituksen
tultua niistä virtaa vesi runsaammin kuin milloinkaan aikaisemmin."
"Tiedetään, että
Siilo, yhtä hyvin kuin muutkin kaupungin ulkopuoliset vesilähteet olivat siinä
määrin kuivuneet, että vettä myytiin tarkasti määrätyin mitoin. Tällä hetkellä
sitävastoin vettä on niin runsaasti vihollisen käyttöön, että sitä ei ole
ainoastaan riittävästi juomavedeksi heille itselleen ja heidän karjalleen, vaan
siitä riittää myöskin puutarhojen kasteluun."
"Sama
merkillepantava tunnusmerkki on koettu aikaisemminkin, kun ennen mainittu
kuningas Nebukadnessar kävi sotaa meitä vastaan, kun hän valloitti kaupungin ja
poltatti temppelin." (26)
Jerusalem ja sen
temppeli. Kun on kyseessä
Jerusalemin ja sen temppelin tuho vuosina 606 eKr. ja 70 jKr., on niistä
molemmista jo vuosikausia aiemmin ennustettu - tämä todettiin jo aiemmassa
kappaleessa.
Siten, kun tutkimme varsinkin vuonna 70 jKr. tapahtunutta tuhoa,
niin löytyy Raamatusta esim. Danielin ennustus, joka on lausuttu, ei vain
vuosikymmeniä, vaan jo 600 vuotta aiemmin. Siinä puhutaan ensinnäkin siitä,
miten Jerusalem rakennetaan - näin tapahtui Baabelin vankeuden jälkeen - mutta
myös siitä, miten kaupunki ja sen temppeli uudelleen tuhotaan hyökkäävän
ruhtinaan toimesta. Samoin Jeesus on puhunut aivan samasta asiasta, eli
Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta, jotka hän kohdisti juuri senaikaiselle
sukupolvelle (Matt 23:36: Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva
tämän sukupolven päälle.).
Nämä sanat kävivätkin todella toteen, kun Tiitus, josta tuli
myöhemmin Rooman keisari, joukkoineen marssi Jerusalemiin, piiritti kaupunkia
ja pakotti sen antautumaan nälkäkuoleman uhalla. Seurauksena kaikesta oli
lopulta kaupungin polttaminen, Herodeksen rakennuttaman kauniin temppelin
hävittäminen ja että piirityksessä sai surmansa arviolta 1 100 000 henkilöä ja
lähes 100 000 joutui vangiksi. Se on edelleen yksi historian suurimmista
joukkotuhoista.
Katsomme seuraavassa Danielin ja Jeesuksen lausumia ennustuksia
Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta - ennustuksia, jotka kävivät toteen vuoden
70 aikana:
- (Dan 9:,25,26) Ja
tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on
jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän
vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan
toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.
26. Ja kuudenkymmenen
kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja
kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta
hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on
säädetty.
- (Matt 23:37,38) Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun
tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi,
niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.
38. Katso, 'teidän
huoneenne on jäävä hyljätyksi.'
- (Luuk 19:41-44) Ja
kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä
42. ja sanoi:
"Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se
on sinun silmiltäsi salattu.
43. Sillä sinulle
tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja
piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;
44. ja he kukistavat
sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä
sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."
- (Luuk 21:5,6,20) Ja
kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä
ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi hän:
6. "Päivät
tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan
jaottamatta."
20. Mutta kun te
näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että
sen hävitys on lähellä.
Saadaksemme käsityksen
siitä, miten vuoden 70 tuho todella tapahtui, voimme lukea siitä Josefuksen
kirjoittamien muistiinpanojen kautta. Hän oli juutalainen historioitsija, joka
eli toisen temppelin ja Jerusalemin tuhon aikoihin, ja joka kirjoitti kaiken
ylös. Hänen roolinsa miehityksen aikana oli myös sillä tavalla merkittävä, että
hän kehotti maanmiehiään antautumaan, ettei vain temppeli tuhoutuisi. Hän jopa
meni kapinallisten johtajan, Johanneksen, luokse kehottaen tätä tekemään näin,
mutta Johannes ei kuunnellut Josefuksen neuvoa:
"Mutta
kuitenkin, Johannes, ei ole missään tilanteessa kunniatonta katua ja korjata
erehdyksensä, vaikkapa vasta viime hetkellä. Kuningas Joojakin, juutalaisten
hallitsija, toimi esikuvallisesti. Ota esimerkkiä hänestä, jos sinulla on
mielessäsi kaupungin pelastaminen. Kuningas Joojakin, jota vastaan Babylonian
kuningas kävi sotaa, lähti omasta aloitteestaan ja antautui vapaaehtoisesti
perheensä kanssa, ettei pyhäkköä jouduttaisi hylkäämään vihollisen käsiin, ja
ettei hän joutuisi näkemään Jumalan huonetta tuleen sytytettynä." (27)
Lopulta seurauksena oli
se, mikä oli, eli että temppeli poltettiin vastoin Tiituksen, tulevan keisarin
tahtoa, ja että kaupunki koki hävityksen niin, ettei sitä enää voinut tunnistaa
entisekseen. Josefus kirjoitti kaupungin tuhosta ja miten radikaalisti se oli
muuttunut sen seurauksena:
"Ei kukaan
vieras, joka oli nähnyt vanhan Juudean ja sen pääkaupungin ihastuttavan kauniit
esikaupungit ja joka näki tämän hävityksen, olisi voinut pidättää kyyneleitään
eikä voinut olla valittamatta kauhistuttavaa muutosta. Sillä sota oli muuttanut
kaiken kauniin autioksi. Eikä kukaan, joka tunsi nämä paikat aikaisemmalta
ajalta, olisi tuntenut ylipäänsä niitä enää." (28)
Maa autioksi. Kun hajaannus tapahtui, piti maan tulla autioksi ja
saada hyvitys sapateistaan. Sen piti tapahtua kansan tottelemattomuuden ja
syntivelan takia, kuten jo todettiin. Samaan maata ja kaupunkia koskevaan
autioitumiseen ja raunioitumiseen viittaavat osuvasti seuraavat Mooseksen
kirjassa olevat jakeet. Merkittävää niissä on, että ne on lausuttu jo n. 3500
vuotta sitten, josta oli vielä pitkä ajanjakso esim. Nebukadnessarin kautta
sekä myöhemmin Roomalaisten kautta tulleeseen hävitykseen:
- (3 Moos 26:31-34)
Ja minä muutan teidän kaupunkinne raunioiksi ja hävitän teidän
pyhäkkönne enkä mielisty teidän uhrienne tuoksuun.
32. Ja minä hävitän
maan, niin että teidän vihollisenne, jotka siinä asuvat, siitä tyrmistyvät.
33. Mutta teidät
minä hajotan kansojen sekaan ja ajan teitä takaa paljastetulla miekalla, ja
teidän maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi.
34. Silloin maa
saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette
vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan.
Mitä sitten tulee näiden
jakeiden täyttymykseen, voidaan niiden todella sanoa toteutuneen. Kun
Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui 70 jKr., toteutuivat nämä
profetian sanat heti sillä paikalla, koska kaupungit raunioituivat ja maa tuli
autioksi. Itseasiassa aina kun maa ja Jerusalemin kaupunki ovat olleet poissa
juutalaisilta, ovat ne autioituneet ja raunioituneet, mutta heidän käsissään ne
ovat kasvaneet ja menestyneet.
Hyvän kuvan maan autiudesta antaa tunnettu kirjailija Mark
Twain. Hänen kuvauksensa on 1800-luvun Galileasta:
"Ei ole
ainoatakaan kylää koko tällä laajalla alueella. Vain kaksi tai kolme beduiinien
telttaryhmää oli näkyvissä, mutta ei yhtään pysyväistä asutusta. Kymmenen
mailin laajuisella alueella ei voida nähdä kymmentäkään ihmistä. Tätä aluetta
koski profetia, jossa sanotaan: 'Minä saatan sinun maasi autioksi, ja sinun
vihollisesi, jotka siellä asuvat, hämmästyvät sitä. Ja minä hajoitan sinut
pakanain sekaan ja ojennan miekan sinun perääsi, ja sinun maasi tulee autioksi
ja kaupunkisi raunioiksi.' Ei kukaan, joka seisoo hävitetyn Ain Mellahan
lähellä, saata sanoa, ettei tämä ennustus olisi täyttynyt." (29)
Samoin eräs suomalainen
sotilas, joka v. 1917 oli kenraali Allenbyn joukkojen mukana valloittamassa
maata turkkilaisvallan alta brittiläiselle imperiumille, kuvaili maan autiutta
ja epäili sitä, voiko maa koskaan tulla asutuksi. Tämä oli vain vähän reilut 30
v. ennen maan uudelleensyntymistä. Raamatun profetioiden maan autiudesta voi
näiden sanojen pohjalta nähdä todella toteutuneen:
"Tähän saakka
olen voinut uskoa kaiken, mitä Raamatussa sanotaan. Mutta sitä, että tänne
joskus tulisivat juutalaiset kauppiaat, lääkärit tai tuomarit - Raamattuhan
kertoo heidän kaikkien vielä kerran tänne palaavan - sitä minä en hevillä voi
uskoa. Tämä maa, jonka valloitimme turkkilaisilta, on täysin autio, auringon
polttama, täynnä hiekkaa, orjantappuroita, rämeitä, skorpioneja ja käärmeitä.
Ei täällä voi kukaan koskaan asua." (30)
Pistopuheeksi. Kun Raamatussa on etukäteen ennustettu
juutalaiskansan hajaannus maailman kansojen keskuuteen, tulisi yksi
hajaannuksen seuraus olemaan se, että kansa joutuisi pistopuheeksi,
sananparreksi ja eikä se löytäisi rauhaa muissa maissa. Siihen viitataan
selkeästi Mooseksen kirjassa jo n. 3500 vuotta sitten:
- (5 Moos 28:37) Ja
sinä tulet kauhistukseksi, sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille
niille kansoille, joiden keskuuteen Herra sinut kuljettaa.
- (5 Moos 28:64-67)
Ja Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, ja sinä
palvelet siellä muita jumalia, joita sinä et tunne ja joita sinun isäsi eivät
tunteneet, puuta ja kiveä.
65. Ja niiden
kansojen seassa sinä et saa rauhaa, eikä jalkasi löydä lepopaikkaa. Herra antaa
sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja nääntyvän sielun.
66. Ja sinun elämäsi
näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon
vallassa etkä ole varma hengestäsi.
67. Aamulla sinä
sanot: 'Jospa olisi ilta!' ja illalla sanot: 'Jospa olisi aamu!' - sellaista
pelkoa sinä tunnet sydämessäsi, ja sellaisia näkyjä sinä näet silmissäsi.
Mitä sitten tulee näiden jakeiden täyttymykseen,
eivät ne voisi paremmin osua kohdalleen tai paremmin kuvata sitä
maanpakolaisuuden aikaa, joka on kestänyt vuodesta 70 jKr. aina näihin päiviin
asti. Sillä vaikka sanat ovat 3500 vuoden takaa, eli lausuttu jo vuosisatoja
ennen hajaannusta, ovat sellaiset sanonnat kuin "vapiseva sydän, rauenneet
silmät ja nääntyvä sielu" tarkka kuvaus vuosisatoja kestäneestä
maanpakolaisuudesta ja sen vaikeimmista hetkistä. Niissä tiivistyvät kaikki ne
vainot ja syrjintä, joita juutalaiset ovat kokeneet muissa maissa ollessaan;
suurimpana tietysti Hitlerin suorittamat vainot joitakin vuosikymmeniä sitten.
PALUU
Kun Raamatussa on
profetioita juutalaisen kansan hajaannuksesta muiden kansojen joukkoon, on
siinä myös sanankohtia, jotka puhuvat heidän paluustaan luvattuun maahan. Näitä
profetioita on varsin paljon, ja pitkän aikaa epäiltiin näiden Raamatun kohtien
luotettavuutta, koska niiden toteutuminen näytti niin mahdottomalta. Ei
saatettu uskoa tai ymmärtää, että profetiat voisivat kerran täyttyä, koska
niiden toteutumiselle ei näyttänyt olevan pienintäkään mahdollisuutta.
On kuitenkin aina ollut niitä, jotka ovat uskoneet juutalaisen
kansan paluuseen ja maan uudelleensyntymiseen. 1800-luvulla profetioiden
tutkijoita ja profeetalliseen sanaan luottavia olivat mm. John Gumming ja
James Grant. Kumpikaan heistä ei
epäillyt Raamatun profetioiden luotettavuutta, vaan uskoivat kaiken tapahtuvan
kirjoitusten mukaan, eivätkä heidän odotuksensa menneetkään harhaan.
Niinpä John Gumming kirjoitti kirjassaan v. 1864, miten juutalaisten
paluuta koskevat profetiat olivat aivan yhtä selviä kuin heidän hajottamistaan
koskevat, mutta että ne eivät vielä silloin olleet täyttyneet. Hän kuitenkin
uskoi, että kansa tulisi vielä kokoontumaan yhteen ja heräisi uuteen eloon:
"Miten on mahdollista,
että vaikka heidät on hajotettu kaikkiin mahdollisiin maihin, he ovat säilyneet
erillisenä kansana? Ennustukset heidän yhtymisestään ovat aivan yhtä selviä
kuin heidän hajottamistaan koskevat profetiat; ne eivät vain ole vielä
täyttyneet. Israelin kansan piti joutua kokonaisuudessa hävitetyksi ja
hajotetuksi, mutta se tulee vielä kokoontumaan yhteen ja heräämään uuteen
eloon.
Merkillisen kansan dramaattisen historian
loppunäytös on vielä näyttelemättä. Juutalaisten kansallinen elpyminen on ennustettu,
mutta vielä tapahtumatta. Kuka ojentaa kätensä vaihtaakseen kulissit ja
kutsuakseen näyttelijät esiin?" (31)
James Grant ennakoi saman
asian kirjoituksessaan v. 1866, vaikka uskoikin siihen kuluvan vielä pitkän
aikaa. Nyt, nykypäivänä voidaan sanoa, että tämä ajanjakso on täyttynyt ja
osaltaan todistaa, miten nykyinen maailmankausi alkaa olla loppuvaiheessaan:
"Kristuksen
henkilökohtainen paluu maan päälle ja tuhatvuotisen valtakunnan perustaminen ei
voi tapahtua, ennen kuin juutalaiset ovat jälleen omassa maassaan ja Kristuksen
ja juutalaisten viholliset kaikkialta maailmasta liittoutuneet yhteen ja
lähteneet valloittamaan Jerusalemia. . . juutalaisten paluu Pyhään Maahan ja
kaikkien näiden mahtavien armeijoiden kokoaminen vienee vielä melkoisen ajan."
(32)
Kaikista maista. Kun lähdetään tutkimaan juutalaisen kansan paluuta
luvattuun maahan, on ensinnä hyvä huomata ne Raamatun kohdat, jotka puhuvat
heidän paluustaan ympäri maailmaa. Kun he alunperin joutuivat kaikkien maailman
kansojen keskuuteen (5 Moos 28:64: Ja Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen
sekaan maan äärestä toiseen, Luuk 21:24: ja he kaatuvat miekan
terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan), viittaavat
vastaavasti monet Raamatun kohdat siihen, miten he palaavat pohjoisesta (suuri
osa juutalaisista on muuttanut varsinkin Venäjältä, Puolasta ja Saksasta),
etelästä, auringon nousun ja laskun maasta (idästä ja lännestä), että
myös maan neljästä äärestä ja merensaarilta. Nämä jakeet eivät siis millään
tavalla voi liittyä paluuseen esim. Baabelista (v. 536 eKr.), koska se oli vain
yksi maa ja yksi alue. Sensijaan ne soveltuvat hyvin siihen paluuseen, joka on
tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana, ja jota olemme saaneet olla
todistamassa, ja jolloin on palattu aina "maan neljästä äärestä"
asti:
- (Sak 8:4-8) Näin
sanoo Herra Sebaot: Vielä on Jerusalemin toreilla istuva vanhuksia ja vanhoja
vaimoja, sauvansa kädessään kullakin päivien paljouden vuoksi.
5. Ja kaupungin torit
tulevat olemaan täynnä poikasia ja tyttösiä, jotka leikkivät sen toreilla.
6. Näin sanoo
Herra Sebaot: Jos tämä onkin ihmeellistä tämän kansan jäännöksen silmissä niinä
päivinä, pitäisikö sen olla ihmeellistä myös minun silmissäni, sanoo Herra
Sebaot?
7. Näin sanoo Herra
Sebaot: Katso, minä olen vapauttava kansani auringon nousun maasta ja
laskun maasta.
8. Ja minä tuon
heidät asumaan Jerusalemin keskelle. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen
heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.
- (Jes 11:11,12) Ja
sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen
kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa,
Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla.
12. Hän nostaa viirin
pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut
naiset hän kerää maan neljästä äärestä.
- (Jes 43:5,6) Älä
pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi
päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan.
6. Minä sanon pohjoiselle:
Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja
minun tyttäreni hamasta maan äärestä -
- (Jer 16:14,15)
Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: 'Niin
totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta',
15. vaan: 'Niin totta
kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista
muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut.' Sillä minä palautan heidät
heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä.
- (5 Moos 30:3-5)
niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua; Herra,
sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän
on sinut hajottanut.
4. Vaikka sinun
karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja
noutaa sinut sieltäkin.
5. Ja Herra, sinun
Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin
sinä otat sen omaksesi; ja hän tekee sinulle hyvää ja antaa sinun lisääntyä
enemmän kuin isiesi.
- (Jer 31:7,8,10,17)
Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto
hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: 'Auta, Herra,
kansaasi, Israelin jäännöstä.'
8. Katso, minä
tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä
ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä:
suurena joukkona he palajavat tänne.
10. Kuulkaa Herran
sana, te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa merensaarissa ja sanokaa:
Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva sitä niinkuin
paimen laumaansa.
17. Sinulla on
tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen.
Rauniot rakennetaan. Kun juutalaiset joutuivat hajaannukseen v. 70 ja
vielä vuoden 135 jälkeen, oli yksi seuraus se, että maa autioitui ja paikat
raunioituivat kuten Mooseksen kirjassa oli ennustettu (3 Moos 26:31-34). Kun
maa oli poissa heidän käsistään, tuli siitä sinä aikana kuin erämaa, jossa oli
vaikeata asua. Tällainen epäsuotuisa tilanne vallitsi vuosisatojen ajan niin,
että alueella käynyt C.F. Volnay kirjoitti v. 1787, miten "maa oli
raunioitunut ja autioitunut".
On kuitenkin monia Raamatun kohtia, jotka puhuvat ikivanhojen
raunioiden rakentamisesta - raunioiden, jotka ovat olleet autioina, ei vain
lyhyttä ajanjaksoa, vaan autioina polvesta toiseen. Nämä jakeet eivät siis voi
viitata ainakaan Baabelista paluuseen, koska silloinhan paikat olivat autioina
korkeintaan kahden sukupolven ajan eli n. 70 vuotta - se ei ole "polvesta
polveen".
Sensijaan ne sopivat
paremmin nykyiseen paluuseen, jossa on uudistettu "ikivanhoja
raunioita" ja jolloin maa on ollut autiona jopa 1800-1900 vuotta, lähes 50
sukupolvea. Kuvaavaa on se, että useat kaupungeista on todella rakennettu
uudelleen joko muinaisten kaupunkien raunioille tai sitten aivan niiden
viereen. Esimerkkeinä ovat sellaiset kaupungit kuin Arad, Giilo, Beerseba,
Rehovod, Beit Shemesh, Laakis...:
- (Jes 61:4) Ja he
rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot
paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot
polvesta polveen.
- (Hes 36:4,8-10)
sentähden, Israelin vuoret, kuulkaa Herran, Herran sana: Näin sanoo Herra,
Herra vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille, autioille
raunioille ja hyljätyille kaupungeille, jotka ovat joutuneet saaliiksi ja
pilkaksi muille kansoille, mitä ympärillä on.
8. Mutta te, Israelin
vuoret, teette lehvänne ja kannatte hedelmänne minun kansalleni Israelille,
sillä he ovat aivan lähellä, ovat tulossa.
9. Sillä katso, minä
tulen teidän tykönne ja käännyn teidän puoleenne, ja teidät viljellään ja
teihin kylvetään.
10. Ja minä lisään
teille ihmisiä runsaasti - kaiken Israelin heimon kokonansa - ja kaupungit
asutetaan ja rauniot rakennetaan.
- (Jes 49:17,19,20)
Sinun lapsesi tulevat rientäen; sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi
menevät sinun luotasi pois.
18. Nosta silmäsi ja
katso ympärillesi: he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki. Niin
totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin
koristeen ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä.
19. Sillä sinä - sinun
rauniosi ja autiot paikkasi, sinun hävitetty maasi - sinä käyt silloin
ahtaaksi asukkaille, ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.
20. Vielä saavat
sinun lapsettomuutesi lapset sanoa korviesi kuullen: "Paikka on minulle
ahdas, tee tilaa, että voin asua."
Lentäen ja laivoilla
- (Jes 60:4,8,9)
Nosta silmäsi, katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet, tulevat sinun
tykösi; sinun poikasi tulevat kaukaa, sinun tyttäriäsi kainalossa
kannetaan.
8. Keitä ovat nuo,
jotka lentävät niinkuin pilvet ja niinkuin kyyhkyset lakkoihinsa?
9. Merensaaret
odottavat minua, ja etumaisina tulevat Tarsiin-laivat tuodakseen sinun
lapsesi kaukaa; hopeansa ja kultansa heillä on mukanansa Herran, sinun
Jumalasi, nimelle, Israelin Pyhälle, sillä hän kirkastaa sinut.
Eräs piirre, joka voidaan
löytää Jesajan kirjasta, on, että kansan paluu tapahtuisi lentäen ja laivoilla;
sekin on sellainen asia, jota ei voi yhdistää Baabelista paluuseen, koska se
oli kuivalla maalla ja koska silloin ei ollut lentokoneita.
Tähän liittyen on mielenkiintoista todeta, että Jemenin
juutalaisilla oli ollut jo vuosisatojen ajan käsitys siitä, että he kerran,
aikojen lopulla ja ennen Messiaan tuloa, palaisivat luvattuun maahan
"suuren hopealinnun siivellä". Sen oli tuonut esille eräs heidän
keskuudessaan elänyt profeetta ja tieto oli säilynyt aina nykypäivään asti.
Lance Lambert selostaa profetiaa sekä kansan paluuta Irakista:
Kun Jemenin
juutalaisten johtajilta kysyttiin, miksi he halusivat lähteä Jemenistä, nämä
vastasivat, että heidän oli tullut aika palata kotiin, Israeliin. Eräs heidän
keskuudestaan noussut profeetta oli satoja vuosia aikaisemmin ennustanut, että
aikojen lopulla, ennen Messiaan tuloa, he kaikki siirtyisivät takaisin
Luvattuun maahan suuren hopealinnun siivellä. Täsmälleen näin tapahtui.
Brittihallitus antoi luvan lennättää koko jemeniläisyhteiskunnan
Dakota-koneilla Palestiinaan. Urakalle annettiin nimeksi "Operaatio
taikamatto". Kesäkuun 1949 ja kesäkuun 1950 välisenä aikana 43 000 Jemenin
juutalaista lennätettiin Israeliin. Nykyisin Jemenissä on vain muutama
juutalaisperhe.
Tämän ilmasillan ylitti mahtavuudessa vain
Irakin suuren juutalaisyhteisön lennätys vuonna 1950. Vanhalla ja keskiajalla
tätä yhdyskuntaa ei voittanut oppineisuudessa, rikkaudessa ja vaikutusvallassa
mikään toinen yhdyskunta. "Operaatio Ali Babaksi" nimetyn ilmasillan
avulla 113 000 Irakin juutalaista kuljetettiin Israeliin. (33)
Jeesuksen sanat
- (Luuk 21:20-24)
Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin
tietäkää, että sen hävitys on lähellä.
21. Silloin ne, jotka
Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä
pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö.
22. Sillä ne ovat
koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on.
23. Voi raskaita ja
imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä
kansaa vastaan;
24. ja he kaatuvat
miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan,
ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat
täyttyvät.
Ylläolevat Jeesuksen sanat
viittaavat juutalaisen kansan paluuseen. Kun hän ensin ennusti Jerusalemin
piirityksen, sen hävityksen, kansan kaatumisen miekan terään tai joutumisen
vangeiksi sekä kansan hajaantumisen kaikkien kansojen sekaan - asiat, jotka
kaikki ovat todella toteutuneet - ennusti hän myös juutalaisen kansan paluun,
eli miten Jerusalem on pakanain tallattavana vain määrättyyn aikaan asti.
Jälkimmäisestä asiasta, eli että pakanat hallitsevat
Jerusalemissa, voidaan sanoa, että niin on myös tapahtunut. Kun Jerusalem v. 70
jKr. koki piirityksen, hallitsivat kaupungissa vuoron perään niin roomalaiset,
arabit, eurooppalaiset, turkkilaiset, britit ja muutamat muutkin kansat.
Tilanteessa tapahtui kuitenkin muutos ensin vuonna 1948, kun maa
itsenäistyi, ja heti sen jälkeen v. 1967 kuuden päivän sodassa, kun myös
itäinen puolisko Jerusalemia joutui juutalaisten haltuun. Silloin, v. 1967,
voitiin todella sanoa, että kaupunki ei ollut enää pakanain tallattavana, koska
kaupunki oli juutalaisten hallinnassa. Tosin temppelialue, jossa ovat muslimien
pyhät paikat, jätettiin edelleen heidän valvontaansa.
Autiomaa viljellään. Kun puhutaan juutalaisten paluusta isiensä maahan, ei
sovi unohtaa ennustuksia ennen autiona ja erämaana olleen maan muuttumisesta
tuottavaksi ja hedelmälliseksi. Ennustuksia, jotka liittyvät aiheeseen, on
paljon, ja siihen viittaavat allaolevat jakeet. Merkillepantavaa näissä
jakeissa on, että ne liitetään paluun yhteyteen, jolloin kaupungit asutetaan,
rauniot rakennetaan ja jolloin Daavidin sortunut maja jälleen pystytetään:
- (Hes 36:33-36) Näin
sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä teidät puhdistan kaikista pahoista
teoistanne, minä asutan kaupungit, ja rauniot rakennetaan jälleen,
34. ja autiomaa
viljellään, sen sijaan että se on ollut autiona jokaisen ohitsekulkijan
silmäin edessä.
35. Silloin sanotaan:
'Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja
raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja
asuttuja.'
36. Niin tulevat
pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä,
Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen
puhunut, ja minä teen sen.
- (Aamos 9:11,14,15) Sinä
päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan ja korjaan sen repeämät
ja pystytän sen luhistumat, ja rakennan sen sellaiseksi, kuin se oli
muinaisina päivinä,
14. Silloin minä
käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit
ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden
viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä.
15. Minä istutan
heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen
heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.
- (Jes 27:6) Tulevina
aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin
hedelmällänsä.
- (Hes 36:24,29) Minä
otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon
teidät omaan maahanne.
29. Minä vapahdan
teidät kaikista saastaisuuksistanne. Ja minä kutsun esiin viljan ja teen sen
runsaaksi enkä anna teille nälänhätää.
Mitä sitten tulee jakeiden
täyttymykseen, on niistä jo paljon toteutunut. Kun ensin ajatellaan tilannetta
1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, oli maa silloin vielä kuivaa ja autiota
erämaata, jossa ei ollut juuri elämisen mahdollisuuksia. Jopa sen puut oli
hakattu pois, koska niissä uskottiin asuvan pahoja henkiä, ja koska ne pantiin
verolle - niin tapahtui turkkilaisvallan aikana, jota kesti 400 vuotta
(1517-1917). Kuvaukset alueella käyneiden muistiinpanoista ja kirjoituksista
ovat sellaisia, että maa oli varsin viheliäisessä kunnossa ja pelkkää erämaata.
Joh. de Heer kirjoitti maasta käytyään siellä v. 1910:
"Tällä matkalla
näimme paljon kiintoisaa, mutta enimmin hämmästytti meitä se, että Jumalan
rangaistustuomion olivat turkkilaiset, nuo meidän aikamme assyrialaiset,
suorittaneet niin huolellisesti.
Vastoin kaikkea ihmisjärkeä on maan
kulttuuri järjestelmällisesti hävitetty. Maa, joka kerran vuoti rieskaa ja
hunajaa, näytti meidän silmissämme täydelliseltä erämaalta. Muutamat eristetyt
siirtokunnat, jotka oli saatu aikaan juutalaisen pääoman avulla, kukoistivat
kuin pienet paratiisit, mutta niiden rajojen ulkopuolella oli täydellinen
erämaa." (34)
Sensijaan nykyään maa on
erilainen kuin mitä se oli sata vuotta sitten. Monin paikoin maa on todella
muuttunut kuin Eedenin puutarhaksi, koska on istutettu viinitarhoja, tehty
puutarhoja ja syöty niiden hedelmiä - kuten edelläolevat jakeet osoittivat.
Maalla on ollut hyviä viljasatoja ja se on "täyttänyt maanpiirin hedelmällänsä"
(Jes 27:6), kun sieltä on viety esim. Jaffa-appelsiineja muualle maailmaan.
Lisäksi huomioitavaa on, että viljelykseen on otettu, ei vain
ennen hedelmällistä maa-aluetta, vaan myös todellisia autiomaa-alueita kuten
Negev tai Arava. Niitä on keinokastelun avulla voitu muuttaa tai ollaan
muuttamassa yhä viljelykelpoisemmaksi. Kun vertaa tätä aikaisempaan Joh. de
Heerin kuvaukseen vuodelta 1910, on muutos huomattava:
Tänään on kaikki
toisin. Tulin Israeliin raamatunhistorian maisemat mielessäni ja jouduin heti
ihmetyksen valtaan. Kuljimme Lyddan lentokentältä rantateitä Haifaan ja
takaisin moniakin reittejä, ja aina riitti ihmettelemistä. Seutu oli kuin
puutarhaa ja viljavaa lakeutta.
... Pyhän maan viljavimmat alueet ovat
Välimeren rantaseudulla ja etäämmällä Galileassa. Loitolla ovat karut kuun
maisemat. Kevätkesän kaino vihreys on kaikkialla näkösällä, eritoten viini- ja
appelsiinitarhoissa, joiden toista rantaa ei näy. Haifan ja Gasan välinen
parinsadan kilometrin taival onkin oikeastaan yhtä puutarhaa. Pelloilla ovat
kypsymässä sekä vehnä että ohra. Kaikki näkemämme hämmästyttää. (35)
Voimat vähissä. Eräs erikoinen piirre, jonka Raamattu mainitsee
juutalaisen kansan paluussa isiensä maahan, on, että se tapahtuisi ajankohtana,
jolloin "kaikki toivo on mennyttä" ja ihmiset olisivat ikäänkuin
"hukassa". Silloin, kun kaikki näyttäisi olevan inhimillisesti
katsoen menetettyä, Jumala armahtaisi ihmisiä, tarttuisi heidän käteensä ja
veisi heidät takaisin maahan. Se tapahtuisi heidän heikkoutensa suurimpana hetkenä.
Näiden jakeiden toteutuminen soveltuu hyvin juuri 50 vuoden
takaiseen aikaan. Kun Israel itsenäistyi 1948, oli sitä edeltänyt aika, jolloin
ei näyttänyt olevan toivoakaan juutalaisen kansan säilymisestä, puhumattakaan
omasta valtiosta. Hitlerin suorittamat vainot saivat aikaan sen, että kaikki
näytti kulkevan väärään ja päinvastaiseen suuntaan eikä muutosta parempaan
näyttänyt olevan odotettavissa.
Pimeästä ajanjaksosta ei kuitenkaan kestänyt kuin muutamia
vuosia, niin mahdoton tuli mahdolliseksi; Israelin valtio sai päivän valon.
Vaikka pimeys ja saatanan valta oli ollut suuri Hitlerin natsihallinnon kautta,
ei saatana kyennyt kuitenkaan estämään uuden valtion esiintuloa. Sen
syntymiseen ei kulunut kuin reilut kolme vuotta siitä, kun Hitler teki
itsemurhan ja hänen kolmas valtakuntansa luhistui.
- (Hes 37:11-14) Ja
hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso,
he sanovat: 'Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyttä, me olemme
hukassa.'
12. Sentähden ennusta
ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne
ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin
maahan.
13. Ja siitä te
tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan
teidät, minun kansani, ylös haudoistanne.
14. Ja minä annan
teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan
maahanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra: minä olen puhunut, ja
minä sen teen, sanoo Herra."
- (5 Moos 32:36)
Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän
näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa.
Hebrean kieli. Yksi merkillisimpiä asioita nykyisessä Israelin
valtiossa on hebrean kieli, joka on tullut takaisin puhekieleksi ja kansan
kieleksi. Sitä käytetään radiossa, televisiossa ja sanomalehdissä. Kun tätä
kieltä ei oltu käytetty puhekielenä lähes 2000 vuoteen, ja kun se alkoi jäädä
pois käytöstä jo Baabelin vankeuden aikana aramean kielen tullessa sen tilalle,
voidaan "kuolleen" kielen heräämistä pitää eräänlaisena ihmeenä. Se
on eräs niistä asioista, joiden toteutumiseen kovin moni ei olisi uskonut 200
vuotta sitten.
Hyvän kuvan siitä, miten mahdottomana kielen uudelleenelpymistä
ja koko Israelin valtion syntymistä pidettiin vielä 1910-luvulla, antaa
seuraava kuvaus. Siitä kertoo Derek Prince. Se osoittaa, miten mahdottomana
pidetyt asiat voivat toteutua:
"Encyclopedia
Britannica sisältää todennäköisesti 'viisaitten tietoja ja oppeja' siinä
missä mikä tahansa meidän aikanamme julkaistu teos. Vuonna 1911 julkaistusta
painoksesta satuin kerran huomaamaan artikkelin, joka koski heprean kielen
ääntämistä; sen oli kirjoittanut eräs oppinut saksalainen professori. En muista
lainausta sanasta sanaan, mutta pääasia oli seuraava:
Se mahdollisuus, että
enää koskaan voisimme palauttaa käyttöön muinaisen heprean kielen alkuperäisen
ääntämyksen on yhtä etäinen kuin se mahdollisuus, että Lähi-itään milloinkaan
perustettaisiin juutalaisvaltiota.
Kolmekymmentäseitsemän
vuotta myöhemmin vuonna 1948 tuon professorin mahdottomaksi tuomitsema
tapahtuma oli totta. Viisaan professorin tieto muuttui typeryydeksi. Minkä
tähden? Koska hän väitti todeksi sellaista, joka oli ristiriidassa Jumalan
profeettojen raamatullisten ennustusten kanssa; profeettojen ennustusten täytyy
pysyä voimassa ja käydä toteen." (36)
Hengellinen herääminen.
Kun edellä on puhuttu juutalaisen
kansan hajaannuksesta ympäri maailmaa, liittyy siihen kansan hengellinen sokeus
ja että juutalaiset torjuivat evankeliumin Jeesuksesta sekä että vain jäännös
heistä on tullut Jumalan yhteyteen. Niin Paavali kirjoitti (Room 11:5: Samoin
on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.). Sillä kun
elettiin Paavalin ja apostolien aikoja, kääntyi silloinkin Jumalan puoleen
lopulta vain vähäinen osa senaikaisesta väestöstä, ja tilanne on jatkunut lähes
samanlaisena viime vuosiin asti. Mitään koko kansan kääntymistä Jumalan puoleen
heidän keskuudessaan ei ole tapahtunut.
Samanaikaisesti, kun juutalaiset torjuivat evankeliumin
Jeesuksesta, avasi Jumala kuitenkin pakanoille oven uuteen elämään. Monet
Raamatun kohdat puhuvat siitä, miten Jumala väliajalla - juutalaisten
lankeemuksen aikana - ottaa pakanoista kansan omalle nimelleen ja haluaa
siunata kaikkia kansakuntia (Apt 3:25: Te olette profeettain ja sen liiton
lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja
sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat.'). Hän
haluaa koota kansan maan eri sukukunnista itselleen ja vasta sen jälkeen hän
korjaa Daavidin sortuneen majan ja nostaa sen jälleen pystyyn - asia, joka
varmasti käsittää juutalaisen kansan, ei vain ulkonaisen, vaan myös sisäisen ja
hengellisen uudistumisen.
On hyvä katsoa muutamia tärkeitä jakeita tältä alueelta. Niistä
käy ilmi, miten apostoli Paavali kääntyi pakanain puoleen silloin, kun hänen
oman kansansa enemmistö torjui evankeliumin sanoman. Samoin niistä käy selville
juutalaisten lankeemuksen ja paatumuksen väliaikaisuus ja miten sinä aikana
kootaan ihmisiä Jumalan yhteyteen myös pakanoista:
- (Apt 15:13-18) Kun
he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa
minua!
14. Simeon on
kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä
kansan omalle nimellensä.
15. Ja tämän kanssa
pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu:
16. 'Sen
jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan;
minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn,
17. että jäljelle
jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun
nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee,
18. mikä on ollut
tunnettua hamasta ikiajoista.'
- (Apt 13:43-52) Kun
synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset
käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat
heitä pysymään Jumalan armossa.
44. Seuraavana
sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa.
45. Mutta nähdessään
kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin
puheita vastaan ja herjasivat.
46. Silloin Paavali
ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana
ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä
katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme
pakanain puoleen.
47. Sillä näin on
Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä
olisit pelastukseksi maan ääriin asti.'"
48. Sen kuullessansa
pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat
säädetyt iankaikkiseen elämään.
49. Ja Herran sanaa
levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan.
50. Mutta juutalaiset
yllyttivät jumalaapelkääväisiä ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä
ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heidät pois
alueiltansa.
51. Niin he
pudistivat tomun jaloistansa heitä vastaan ja menivät Ikonioniin.
52. Ja opetuslapset
tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.
- (Room
11:11,12,15,25-27) Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten
kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa
kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen.
12. Mutta jos heidän
lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille
rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!
15. Sillä jos heidän
hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on
muuta kuin elämä kuolleista?
25. Sillä minä en
tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä
tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut
paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
26. ja niin kaikki
Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva
pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
27. Ja tämä on oleva
minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."
Vaikka useimmat
juutalaiset ovat eläneet hengellisen sokeuden tilassa pitkän aikaa, niin kertoo
Raamattu, että se ei ole pysyvä olotila. Jos katsomme seuraavia Raamatun
jakeita, käy niistä hyvin selville Israelin uudistuminen ja myös sen ajankohta
- päivien lopulla, kun kansa on ollut kauan aikaa ilman kuningasta ja
ruhtinasta (1900 vuotta kestänyt maanpakolaisuus!), kun heidät on koottu
kansojen seasta, ja kun taivaalla ja maalla näkyy merkkejä kuten verta, tulta
ja savupatsaita. Silloin tapahtuisi heidän hengellinen uudistumisensa ja Jumala
tulee vuodattamaan Henkensä heidän ylleen:
- (Hoos 3:4,5) Sillä
kauan aikaa saavat israelilaiset olla ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman
uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia.
5. Senjälkeen
israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia,
kuningastansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien
lopulla.
- (Hes 39:27,29) Kun
minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän
vihamiestensä maista, niin minä osoitan heissä pyhyyteni lukuisain
pakanakansain silmien edessä.
29. Enkä minä enää
kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon
päälle, sanoo Herra, Herra."
- (Jooel 2:28-31) Näitten
jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja
tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä
näkevät.
29. Ja myös
palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
30. Minä annan näkyä
ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31. aurinko muuttuu
pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja
peljättävä.
- (Room 11:25-27)
Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää
teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut
paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
26. ja niin kaikki
Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva
pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
27. Ja tämä on oleva
minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."
Vaikka mitään
suurimittaista hengellistä heräämistä juutalaisten parissa ei siis vielä ole
tapahtunut, on kuitenkin todettava, että jotain muutosta on tapahtunut.
Amerikassa "Jews for Jesus"- järjestö on voittanut monia ihmisiä
Kristukselle. Suhtautuminen Messiasta kohtaan on myös muuttunut avoimemmaksi
kuin mitä se oli vielä joitakin vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten. Derek
Prince, joka vietti vuosikymmeniä Israelissa, toi esille oman huomionsa
kehityksestä:
Olen ollut
henkilökohtaisesti jatkuvassa kosketuksessa Israelin ja juutalaisten kanssa
vuodesta 1942, jolloin ensi kerran kävin Jerusalemissa. Mainitsen vain yhden
seikan: nykyisen vaimoni, Ruthin, ja minun yhdistetyssä perheessä on
adoptoitujen lastemme joukossa yhdeksän juutalaista.
Vuosien 1942 ja 1982 välinen ajanjakso
edustaa enemmän täi vähemmän raamatullista sukupolvea. Tämän sukupolven aikana
on tapahtunut huomattavaa muutosta juutalaisten yleisessä asennoitumisessa
Pyhän Hengen työhön ja Jeesuksen persoonaan.
Jos minua pyydetään mainitsemaan jokin
tietty ajankohta, joka on keskeisesti vaikuttanut tähän muutokseen, osoitan
vuotta 1967. Se on Kuuden päivän sodan vuosi, jolloin juutalaiset vihdoin
saivat poliittiseen hallintaansa Jerusalemin vanhan kaupungin. Siitä lähtien
juutalaisten suhde Jeesuksen persoonaan on muuttunut entistä avoimemmaksi.
Ensimmäistä kertaa moneen vuosisataan he alkavat pitää häntä yhtenä omistaan.
Jeesuksesta ilmestyy Israelissa uusia, juutalaisten kirjoittamia kirjoja
jatkuvasti. Tuo lämmin ja avoin asenne alkaa näkyä nyt myös suhteessa niihin
kristittyihin, jotka vilpittömästi rakastavat juutalaista kansaa ja näkevät
Jumalan muuttumattoman rakkauden kansaansa kohtaan. (37)
