|
|
|
Tartu kiinni |
LUKU 3 - Jälkihoidon puute Kun etsitään syitä siihen, miksi yhteys ei toimi, ovat siihen yleensä
syynä negatiiviset tunteemme kuten kateus, viha, kriittisyys, ylimielisyys
toisia kohtaan ja muut vastaavat asenteet. Ne ovat osoitus siitä, että olemme
vielä pieniä lapsia Kristuksessa, kuten Paavali kirjoitti. Niiden takia
yhteys voi muodostua pikemminkin teeskentelyksi: - (1 Kor 3:1-3) Niinpä, veljet, minun ei käynyt
puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin
pienille lapsille Kristuksessa. 2. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa,
sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; 3. olettehan vielä lihallisia. Sillä kun
keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella
ihmisten tavoin? Mutta on myös muita syitä yhteyden
puutteeseen ja eräs syy on, ettei ole pystytty kunnolla panostamaan jälkihoitotyöhön
ja että ihmiset kotiutuisivat seurakuntaan. Pelkkä kokoussarja ei takaa
ihmisten pysymistä mukana vaan tarvitaan tehokasta jälkihoitoa, muuten sato
menetetään lopulta. Yleensä on todettu ihmisten jäävän seurakuntaan vain
kahdesta syystä; yhteyden ja tehtävien takia, ja jos näihin alueisiin ei ole
pystytty kunnolla panostamaan, on todennäköistä, että monet tulevat sisään
vain lähteäkseen pois: Jos tulijalla on jo seurakunnassa sukulaisia tai
ystäviä, hän pääsee helpommin seurakuntaan sisälle. Seurakunnassa tarvitaan
ehdottomasti jäseniä, jotka solmivat suhteita seurakunnattomiin ystäviin,
sukulaisiin, naapureihin ja työtovereihin. Näin helpotetaan ihmisten tuloa
seurakuntaan ja pidetään yllä seurakunnan kasvua.
Seurakuntaan sisälle tuleminen alkaa itse asiassa jo ennen kuin
tulokas päättää liittyä siihen. Mitä enemmän uudet tulijat saavat
seurakunnasta ystäviä, sitä taipuvaisempia he ovat osallistumaan toimintaan
aktiivisesti. Ihmiset tulevat seurakuntaan monista syistä, mutta he jäävät
sinne kahdesta syystä: ystävien ja mielekkäiden tehtävien vuoksi. (14) Kodit. Kun
on kysymys yhteydestä, on tärkeää saada kunnollinen kontakti ihmisiin. Jos
suhteet seurakunnassa ovat jääneet pinnallisiksi, on hyvin todennäköistä,
että monet lähtevät ajan myötä pois ja ehkä luopuvat uskostaan. Kenenkään on
vaikea olla mukana, jos yhteys on jäänyt vain pinnallisten tervehdysten
tasolle ja jos läheisiä kontakteja ja ystävyyttä ei ole syntynyt.
Eräs ratkaisu tähän pulmaan
voivat olla kodeissa kokoontuvat seurakunnat aivan kuten alkuseurakunnassakin
oli tapana. Kun katsomme Raamattua, voimme nähdä, miten ensimmäiset kristityt
kokoontuivat sekä suurissa paikoissa kuten pyhäkkö (Apt 2:46), Salomon pylväskäytävä
(Apt 5:12) ja Tyrannuksen koulu (Apt 19:9) että myös pienissä paikoissa kuten
tavallisissa asunnoissa ja kodeissa. Niistä mainitaan mm. seuraavat paikat: - (Room 16:5) ja seurakunnalle, joka kokoontuu
heidän kodissansa. Tervehdys Epainetukselle, rakkaalleni, joka on Aasian ensi
hedelmä Kristukselle. - (1 Kor 16:19) Aasian seurakunnat tervehtivät
teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priska sekä
heidän kodissaan kokoontuva seurakunta. - (Kol 4:15) Tervehdys Laodikeassa oleville
veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle. - (Filem 2) ja Appialle, sisarellemme, ja
Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle
seurakunnalle. Wolfgang Simson on
ottanut esille ajatuksen kotiseurakunnista. Hän toteaa, että ne voivat toimia
itsenäisesti – varsinkin vainon aikana. Mutta lisäksi hän tuo esille
ajatuksen kaupunginlaajuisista kokouksista aivan kuten alkuseurakunnan
aikana. Tällaiset mallit ovat paljon lähempänä sitä, mitä alkuvaiheessa oli. Uuden testamentin seurakunnat nimettiin alueen, ei
uskonsuunnan mukaan. Kun uusi aalto kotiseurakuntia syntyy, avautuu myös
mahdollisuus kaupunginlaajuiseen seurakuntaan. Kaikki alueen kristityt
tapaavat toisensa säännöllisesti tai epäsäännöllisesti kaupunginlaajuisessa
celebraatioissa, jossa kaupungin kaikkein voidelluimmat kristityt unohtavat
tittelinsä ja kirkkopolitiikan ja uudessa kypsyydessään uhraavat oman nimensä
ja maineensa Jumalan valtakunnan ja yhden jakamattoman Kuninkaan, Jumalan
Karitsan vuoksi.
…Soluseurakunta tarvitsee molemmat kokoustyypit, solut ja
celebraatiot, jotta se toimisi hyvin. Ne ovat sille kuin lentokoneen kaksi
siipeä, kuten Bill Beckham kuvaa. Kotiseurakunta tulee toimeen ilman
celebraatiotakin, etenkin vihamielisessä ympäristössä, ja voi silti levitä…
Soluseurakunnan celebraatio rajoittuu usein yhteen kirkkokuntaan, kun taas
kotiseurakunnat suosivat enemmän kaikkien kristittyjen yhteisiä alueellisia
celebraatioita. Toinen rakentaa kirkkokunta-ajattelua – toinen Jumalan
valtakuntaa. Kumpikohan mahtaa olla raamatullisempaa? (15) Kun ovat kyseessä
tavallisissa kodeissa tapahtuvien kokoontumisten edut, on niitä varmasti
lukuisia. Kuitenkin seuraavat seikat ovat niistä tärkeimpiä: • Kodeissa
kokoontuminen on edullisempaa. Siinä ei tarvitse tuhlata varoja prameisiin
kirkkorakennuksiin, vaan rahat voidaan suunnata hyödyllisempiin asioihin
kuten lähetystyöhön (Monet ovat kuulleet evankeliumin useita kertoja,
mutta on ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet sitä kertaakaan), ihmisten
auttamiseen tai evankelistojen kannatukseen. On mahdollista, että seurakunnissa
käyvät säännöllisesti samat henkilöt, jonka tähden useimmat kokouksista
voidaan hyvin pitää tavallisissa kodeissa. Lisäksi vainon aikana suuret
kirkkorakennukset on helppo tuhota. • Yhteyden
syntyminen on todennäköisempää pienryhmissä kuin suurissa. Mitä suurempi
ryhmä on kyseessä, sitä vaikeampaa uusien tulijoiden mukaanpääsy voi olla.
Ihmiset, joilla on ryhmissä läheistä vuorovaikutusta ja hyviä suhteita, eivät
niin helposti jää sivuun. Mm. Kolumbiassa on todettu, että homogeeniset
ryhmät (ryhmien muodostuminen taustaltaan samanlaisista ihmisistä)
ovat tuloksellisia. Niiden on havaittu toimivan paremmin kuin
maantieteelliseen jakautumiseen perustuvat solut (Cesar Castellanos:
Menestyvä johtajuus G12-solumallissa, s. 195-198). Toiseksi, jos ihmiset tulevat
uskoon pienryhmien toiminnan kautta, jäävät he todennäköisemmin mukaan
toimintaan. Se on paljon todennäköisempää kuin jos he ovat pelastuneet suurten
kokoussarjojen kautta. Ihmissuhteiden merkitys on oleellista siinä, että
ihmiset kotiutuvat seurakuntaan. • Vastuun
jakautuminen useampien kesken on kotiseurakuntien etu. Kun vastuu ei ole
yhden papin vaan monien harteilla, on se tehokkaampaa. Ihmisten sielut
tulevat paremmin hoidetuiksi ja ongelmat ratkaistuiksi, koska jokaiselle
riittää enemmän aikaa. Tällaisissa kokouksissa on parempi toteuttaa sitä
sanaa, että ”kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa” (1 Kor
14:26). • Onko tehokkaampaa?
Kun monien 20-100 ihmisen seurakuntien ongelma on, että ne vuokraavat
kalliita kokoushuoneita ja yleensä jatkuvasti samalle kokousväelle, olisiko
tehokkaampaa, jos nämä pienet yksiköt suuntaisivat toimintansa enemmän
koteihin sekä yhteiseen evankelioimistyöhön muiden kaupungissa olevien
kristittyjen kanssa (katutyö, avustustyö, työ kadunmiesten parissa,
pyhäkoulutyö, varsinaiset suuret evankelioimiskokoukset…)? Tällaiset
työmuodot on helpompi aloittaa, jos on tarpeeksi ihmisiä. Pienten yksinään ja
eristyksissä olevien ryhmien ongelma on, että niissä on liian vähän ihmisiä
uusien työmuotojen aloittamiseen. Sen sijaan, jos on yhteys muiden
kaupungissa olevien kristittyjen kanssa, on se mahdollista. Ne ihmiset, jotka
pelastuisivat muun toiminnan kautta, voitaisiin sitten ohjata tavallisissa
kodeissa kokoontuviin seurakuntiin.
Todennäköisesti tämäntyyppinen toiminta olisi tehokkaampaa ja olisi
lähempänä Raamatun ajatusta seurakunnan paikallisuudesta. Ongelmana vain on,
miten tällaista työyhteyttä voidaan toteuttaa, jos on kovin erilaisia
opillisia näkemyksiä. Koulutus ja tehtävät. Toinen ongelma monissa seurakunnissa on
koulutuksen ja sopivien tehtävien puute. Usein tehtävät seurakunnissa ovat
kasaantuneet vain muutamille henkilöille, kun muut ovat pääosin toimettomina.
Monet pappiskeskeiset seurakunnat, jotka perustuvat katsojakristillisyyteen,
ovat tästä esimerkkinä. Kuitenkin työn jakaminen ja
luottamuksen osoittaminen ihmisille on aina hyödyllisempää ja hedelmällisempää
kuin pitää heitä toimettomina. Jos he ovat vain sivustakatselijoina, voi
heistä tulla velttoja ja välinpitämättömiä, mutta luottamuksen osoittaminen
jo nuorille voi johtaa heitä hengelliseen kasvuun. Sellaiset seurakunnat,
joissa on panostettu ihmisten varustamiseen ja kouluttamiseen, kasvavat
tavallisesti nopeammin kuin ne seurakunnat, joissa sitä ei ole toteutettu.
Ihmisten pitäisi siis löytää paikkansa ja oppia käyttämään Jumalan
heille antamia lahjoja – sekä yliluonnollisia Hengen lahjoja että luonnonlahjoja.
Siinä seurakuntien johtajat voivat auttaa. Heillä pitäisi olla näky siitä,
että jokainen olisi ahkera siinä työssä, mihin Jumala on hänet kutsunut. Se
koskee niin vanhoja kuin nuoria ja kaikkia niitä, jotka Jumala on kutsunut ja
pelastanut. Mooses
oli johtaja, ja hän asetti meille esimerkin kasvattamalla toisia johtajia.
Pian Egyptistä lähdön jälkeen Mooses ”valitsi kelvollisia miehiä koko
Israelista ja asetti heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen
ja kymmenen päämiehiksi” (2 Moos. 18:25). Hän ymmärsi, että yksi ihminen
ei voi muuttaa kansakuntaa yksin. Tarvitaan armeija mooseksia rakentamaan
Jumalan valtakunta mihin tahansa valtakuntaan.
Meidän aikanamme meidän täytyy auttaa kouluttamaan ja ohjaamaan ihmisiä
heidän johtajuusalueilleen. Pastorina haluan auttaa jokaista ympärilläni
olevaa löytämään kutsumuksensa ja menestymään elämässä. Ponnistelen kaikin
voimin ja käytän kaiken tietoni sen hyväksi, että auttaisin jokaista ihmistä
elämässäni menestymään. Minulla on velvollisuus auttaa jokaista, koska se on
Jumalan olemuksen mukaista. Ja se on eräs niistä tehtävistä, joita Jumala
odottaa meidän suorittavan. Olen vakuuttunut siitä, että pastorin tärkein
tehtävä on auttaa seurakuntansa jäseniä tulemaan siksi, mitä varten Jumala on
heidät luonut. (16) Ymmärräthän,
että en usko johtajuuden lahjan olevan tärkeämpi kuin muut lahjat. On vain
yksinkertaisesti niin, että ihmiset, joilla on johtajuuden lahja, ovat
poikkeuksellisesti varustettuja synnyttämään strategioita ja rakenteita,
jotka saavat toisia ihmisiä käyttämään lahjojaan mahdollisimman tehokkaasti.
Johtajat näkevät suuret linjat ja ymmärtävät, miten auttaa toisia löytämään
paikkansa palvelussa näiden suurten linjojen puitteissa.
…Monet seurakunnat ovat täynnä vilpittömiä, lahjakkaita ja hurskaita
ihmisiä, jotka haluaisivat käyttää hengellisiä lahjojaan vaikuttaakseen maailmaan
Kristuksen puolesta. Kysymys on tästä: Ottavatko miehet ja naiset, joille on
uskottu johtajuuslahjat, ne vakavasti, kehittävätkö he niitä täysin, niin
että halukkaat ja lahjakkaat uskovat heidän seurakunnissaan voivat tehdä
työtä yhdessä erottuakseen maailmassa? (17) Saman asian,
vastuunjakamisen sekä ihmisten varustamisen ja kouluttamisen merkityksen,
voimme nähdä myös seuraavista Vanhan ja Uuden testamentin esimerkeistä. Ne
osoittavat, että pelastumisen jälkeen tarvitaan myös varustamista, että pyhät
olisivat valmiit ”palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”
(Ef 4:12). Lisäksi tietysti Jeesuksen suhde opetuslapsiinsa, kun hän
opetti heitä, rohkaisi heitä, lähetti heidät ja lopulta jätti koko työn
heidän haltuunsa, on paras esimerkki. Samanlaista mallia, johon sisältyy
paljon käytännön opetusta, tarvitaan varmasti nytkin: - (2 Moos 18:17-21) Niin Mooseksen appi sanoi
hänelle: "Siinä sinä et menettele viisaasti. 18. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän
kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas,
etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa. 19. Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon sinua,
ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Ole sinä kansan edusmies Jumalan edessä,
ja saata sinä sen asiat Jumalan eteen. Ja opeta heille säädökset ja lait, 20. ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava,
ja mitä heidän on tehtävä. 21. Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa
pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, ja aseta ne
heille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi. - (Ef 4:11-13) Ja hän antoi muutamat apostoleiksi,
toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja
opettajiksi, 12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi
palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, 13. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja
Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden
iän määrään, - (2 Tim 2:2) Ja minkä olet kuullut minulta ja
minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka
sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan. Hyvän kuvan siitä,
ettei pelkkä lähetyskäskyn noudattaminen riitä, vaan sen jälkeen ihmisiä
pitää myös varustaa ja kouluttaa, että pyhät olisivat valmiit ”palveluksen
työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Ef 4:12), antaa seuraava lainaus.
Siitä kertoo Cesar Castellanos D., jonka seurakunnassa on toteutettu
menestyksekkäästi sekä solunäkyä että ns. G12-mallia eli Jeesuksen 12
opetuslapsen mallia (valitaan 12 johtajaa, tuetaan ja opastetaan heitä
sekä lopuksi nämä itse tekevät saman asian ja perustavat oman 12:n ryhmänsä).
Seurakunnassa jokainen velvoitetaan osallistumaan lyhyeen ja käytännölliseen
koulutukseen, jossa opetetaan perusasioita, evankelioimista ja seurakunnan
näkyä: Vierailin kerran Argentiinassa, maassa, jossa on
viime aikoina koettu suurta hengellistä herätystä. Kun vaimoni ja minä
kävimme joissakin seurakunnissa, me näimme pieniä temppeleitä, jotka olivat
käytännössä tyhjiä, ja ihmettelimme: ”Missä on se suuri herätys, josta
niin paljon puhutaan?” Muistan, että Carlos Anacondia, tunnettu
argentiinalainen Jumalan mies, kertoi minulle saavuttaneensa ristiretkiensä
aikana yli 2 000 000 ihmistä kymmenessä vuodessa. Mutta hän ei tiennyt, missä
nuo ihmiset olivat. Kun hän tarvitsi avustajikseen 5000 ihmistä erään hyvin
suuren ristiretken aikana, hän ei löytänyt yhtäkään. Jotkut argentiinalaiset
pastorit, jotka tiesivät, kuinka Jumala oli antanut meille International
Charismatic Missionissa laaja-alaisen moninkertaistumisen siunauksen,
halusivat tavata minut ja ilmaisivat tarpeensa saada pysyvää hedelmää. ”Me
emme tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ihmisiä tulee seurakuntiimme, mutta useimmat
heistä lähtevät takaoven kautta!”
Ymmärsin heidän ongelmansa, ja saman ongelman edessä ovat lukemattomat
seurakunnat ympäri maailman. Emme voi kieltää sitä, että Jumala on antanut
argentiinalaisille erityisen voitelun julistaa evankeliumia, mutta se
keskittyy vain lähetyskäskyn alkuosaan. Seurakunta, joka keskittyy ainoastaan
julistamaan evankeliumia sieluja voittaakseen, mutta ei opetuslapseuta ja
kanna pysyvää hedelmää, on kuin äiti, joka luulee, että hänen tehtävänään on
vain synnyttää lapset ja hylkää ne sitten. Evankeliumin saarnaaminen ilman
vastuuta sen hedelmistä on työn suorittamista vain puolittain. Meidän täytyy
voittaa sieluja, mutta meidän on myös opetuslapseutettava heidät. (18)
VIITTAUKSET:
1. Joseph Shulam: puhekasetti, JS 130. Susi lammasten vaatteissa – näkymä nykypäivän kristillisyyteen, 13.6.2003) 2.
Watchman Nee: Apostolinen lähetystyö (Concerning Our Missions) s.
100,102,109 3. Angus I. Kinnear: Vastavirtaan (Against the Tide), s.
268,269 4. Rick Joyner: Viimeisten päivien taistelu (Overcoming Evil in
the Last Days), s. 125 5.
Wolfgang Simson: Kodit, jotka muuttavat maailman (Houses that change
the world), s. 48,50 6. Erik Ewalds: Anna hermojesi levätä. s. 64 7. Richard Bushman: The Great Awakening: Documents on the Revival of religion, 1740-1745. New York: Atheneum, 1970. Siteeraus kirjasta: Guy Chevreau: Sateet tulevat, s. 142 8. Frank Bartleman: Azusa-katu 312, s. 237 9. Francis Frangipane: Että he olisivat yhtä (It’s time to end church splits), s. 97 10. Rick Joyner: Petos, taistelu, voitto (Final Quest), s. 95-97 11. Francis Frangipane: Että he olisivat yhtä (It’s time to end
church splits), s. 51,52 12. Rick Joyner: Ennen taivasta (A prophetic vision for the 21ST
century), s. 69,70 13.
Watchman Nee: Apostolinen lähetystyö (Concerning Our Missions) 14. Linus J. Morris: Seurakunnan läpimurto (The High-Impact
Church), s. 188 15. Wolfgang
Simson:
Kodit, jotka muuttavat maailman (Houses that change the world), s. 30,48 16.
Sunday Adelaja: Dynaaminen elämä (Church Shift), s. 123,124 17. Bill Hybels: Rohkea johtajuus, (Courageous Leadership), s.
21,22 18.
Cesar Castellanos D.: Näky joka voittaa maailman (Dream and you will
win the world), s. 91,92 |
