Nature

Jarin etusivulle | Jarin kirjoituksia

Seuraavassa on viesti, jonka lähetin muutamille Helsingin sanomien toimittajille. Aiheena on Helsingin sanomien vaikutus yhteiskunnassa. Tämä lehti ei ole kuitenkaan ainoa media, joka vaikuttaa ihmisiin. Kyllä muutkin vaikuttavat.

Esim. Yleisradio on samanlainen suuri vaikuttaja, kuten monet muut mediat.

   Lisäksi ymmärrän, että monet toimittajat uskovat toimivansa hyvällä asialla, enkä syytä ketään. Olen itsekin ajatellut monista asioista ennen samalla tavalla kuin he, joten enpä voi osoittaa ketään sormella. Tarkoitus onkin ainoastaan saada jokainen miettimään tarkemmin yhteiskunnassa vallitsevia kehityskulkuja ja ajatusmalleja, ja kuinka ne saattavat olla haitallisia. Niiden yhteydessä on saatettu puhua rakkaudesta ja muista hyvältä kuuluvista asioista, mutta tosiasiassa usein on kysymys itsekkyydestä, jonka seurauksena kärsimys sekä yhteiskunnan kulut lisääntyvät. Joissakin asioissa on kyse myös suoranaisista valheista.

    Joka tapauksessa, seuraavassa on lähettämäni viesti:

 

 

Helsingin sanomat lisää ihmisten kärsimystä ja yhteiskunnan kuluja sekä kannattaa valhetta?

 

 

Vastuullista vai vastuutonta journalismia?

 

Hei! Olen entinen ateisti ja arvoliberaali, nyt Jeesukseen uskova kristitty, eli katselen maailmaa ja sen kehitystä oman maailmankatsomukseni kautta ja miten lainsäädännön päätökset vaikuttavat seurakuntien toimintaan. Tässä on syy, miksi kirjoitan. Olen nimittäin huolissani Helsingin sanomien vuosikausia jatkuneesta linjasta, jossa ajetaan alas perinteisiä arvoja kuten avioliitto ja perhe (paitsi uus- ja sateenkaariperheet), perinteinen opetus sukupuolisuudesta sekä yleensä kristillinen usko. Ei oteta huomioon, että tämä vuosia jatkunut toimintatapa lisää ihmisten kärsimystä ja yhteiskunnan kuluja. Lisäksi jotkut asiat ovat selvästi väärin tai valhetta.

   Helsingin sanomat väittää edustavansa vastuullista journalismia, mutta ei se minusta siltä vaikuta. Kun lehti jatkuvasti hyökkää perinteisen arvon kannattajia vastaan, eikä ota huomioon mitään hyvin perusteltuja vasta-argumentteja ja asiaperusteluja, osoittaa tämä mielestäni huonoa toimintatapaa.

    Lisäksi kannattaa muistaa, että yleinen mielipide on usein erehtynyt historian aikana. Vaikka jotkin aatteet ja ajatukset olisivat olleet jonakin aikana suosiossa, se ei takaa aatteiden olevan oikeita ja hyödyllisiä. Esim. 1930-luvun loppupuolella yli 90 prosenttia Saksan nuorista kuului Hitler Jugend-nuorisojärjestöön, mutta he olivat varmasti väärässä. Vaikka he olivat siihen aikaan suosiossa, historia on osoittanut heidän olleen pahasti harhassa. Samoin yleinen mielipide tuomitsi Sokrateen ja Jeesuksen kuolemaan, joten ei yleinen mielipide ja ihmisten suosio takaa, että ajetaan oikeita asioita.

    Mitä vääriä asioita Helsingin sanomat sitten kannattaa (joko suorasti tai epäsuorasti ja toimittajissakin on eroja) tai mitkä sen ajamat asiat lisäävät yhteiskunnan kuluja? Luettelen niitä seuraavassa. Voitte itse pohtia, edustavatko esittämäni väitteet totta vai valhetta:

 

1. Helsingin sanomat kannattaa lasten surmaamista
2. Helsingin sanomat on heikentänyt lasten asemaa suosimalla väärää käytöstä
3. Helsingin sanomat kannattaa sitä, ettei lapsilla ole molempia biologisia vanhempia
4. Helsingin sanomat kannattaa tyttöjen ympärileikkaukseen verrattavaa toimintaa
5. Helsingin sanomat kannattaa sukupuoli- ja muiden tautien leviämistä
6. Helsingin sanomat kannattaa uskonnonvapauden poistoa
7. Helsingin sanomat seuraa kommunistien jalanjäljissä
8. Helsingin sanomat kannattaa valhetta

 

1. Helsingin sanomat kannattaa lasten surmaamista

 

Ensiksi asiaa abortista, jota Helsingin sanomat on kannattanut. Ymmärrän, että median vuosikausia kestäneen aivopesun takia ihmisten asenteet ovat hyvin lukkiutuneet tässä asiassa. He tuntevat vihamielisyyttä, jos esitetään tästä asiasta vastakkaisia argumentteja, joita itsekin olen esittänyt.

    Tässä asiassa pitää kuitenkin pitäytyä totuuteen, ei valheeseen. Ensimmäinen valhe on nimittäin se, että puhutaan abortin yhteydessä itsemääräämisoikeudesta tai naisen oikeudesta päättää ruumiistaan. Kyllä nämä ovat hyviä asioita, mutta ne eivät sovi tähän yhteyteen, kun lapsi jo kasvaa äidin kohdussa. Sillä tosiasia on, että ihmisen elämä alkaa aina hedelmöityksestä, ei vasta syntymässä. Kyseessä on tieteellinen fakta, jota on mahdoton kiistää. Tämä myönnettiin myös äskettäisessä tutkimuksessa, jossa kysyttiin 5577 biologilta ympäri maailmaa, milloin ihmisen elämä alkaa. Heistä 96 prosenttia sanoi sen alkavan hedelmöityksestä (Erelt, S., Survey asked, 5,577 biologists when human life begins. 96 % said conception; lifenews.com, 11 july 2019).

    Abortoiduilla lapsilla on lisäksi samat ruumiinjäsenet kuin aikuisilla ihmisillä: kädet, jalat, silmät, suu jne, joten kyseessä on varmasti lapsi ja ihminen, vain pienikokoisempi kuin vastasyntynyt lapsi tai aikuinen ihminen. Tämä on faktatietoa, johon mm. seuraava lainaus viittaa:

 

”Aborttia ei voi tehdä silmät ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea, että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. – Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja tappamisena minä sen koen.” (Suomen kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970)

                                                       

Entä jos noudatetaan abortinkannattajien omaa logiikkaa? Silloin tulisi sallia myös parin viikon ikäisten, parin kuukauden ikäisten tai 5-vuotiaiden lasten surmaaminen. Miksi tähän ei ole vielä ryhdytty, koska lapsi sekä kohdussa että sen ulkopuolella on koko ajan lapsi ja ihminen? Molemmissa tapauksissahan voi olla sama syy: vanhemmat eivät halua lasta, vaan haluavat päästä lapsesta eroon. Onneksi tällaiseen lainsäädäntöön ei olla ryhdytty, mutta jos asiaa ajattelee loogisesti, tulisi molemmat vaihtoehdot sallia tai sitten molemmat tulisi kieltää. On kuitenkin vaikea kuvitella, miten länsimaissa voisi tapahtua muutos tässä aborttiasiassa, koska ihmisten asenteet ovat niin lukkiutuneet, ja koska jokainen meistä (lainsäätäjät mukaan lukien) pelkää muiden arvostelua ja haluaa olla ihmisten suosiossa. Toimimme kuten Jeesuksen aikaiset ihmiset: Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa (Joh 12:41-43).

 

2. Helsingin sanomat on heikentänyt lasten asemaa suosimalla väärää käytöstä

 

Tälle ajalle ominaista, ja jota linjaa myös Helsingin sanomat tuntuu ajavan, on se kuvitelma, että nykysukupolvi on moraalisesti edistyneempi ja parempi kuin aiemmat sukupolvet. Ajatellaan, että olemme viisaampia ja moraalisesti edellä vanhempiemme ja isovanhempiemme sukupolvea. Kuitenkin osoitus siitä, ettei nykysukupolvi ole parempi kuin edelliset, on lisääntynyt aggressiivinen ja huono käytös muita kohtaan. Se ilmenee jo lasten käytöksessä että aikuisten huonommassa käytöksessä muita kohtaan. Vaikka nykyään puhutaan suvaitsevaisuudesta, en näe todellisen suvaitsevaisuuden lisääntyneen yhtään. Sen sijaan muutamissa asioissa on muutettu vain oikean ja väärän rajaa (kuten Helsingin sanomat on tehnyt seksuaaliasioissa) mutta nyt suhtaudutaan yhä ahdasmielisemmin eri tavalla ajatteleviin, eikä kunnioiteta heitä erilaisista mielipiteistä huolimatta. Seuraavassa siis esimerkkejä siitä, miten ihmisten käytös on huomattavasti heikentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana:

 

Lasten väkivaltaisuus yleistyy…Pienten lasten aggressiivisuus on lisääntynyt Suomessa. (Etelä-Suomen sanomat 20.11.2013)

 

Koulu: Opettajiin kohdistuu väkivaltaa, ilkivaltaa, uhkauksia ja vanhempien raivoa, ESS:n kysely paljastaa

Kysely, johon opettajat vastasivat:

Miten oppilaiden käytös on mielestäsi muuttunut viime vuosien aikana?

2,6 % parantunut

23,1 % pysynyt ennallaan

74,4 % huonontunut

OAJ:n kysely: Oppilaat pahimpia opettajien kiusaajia koko maassa kyselyn mukaan 50 % peruskouluopettajista kokenut kiusaamista viimeisen vuoden aikana (ESS 23.10.2016)

 

Kuntien työntekijöiden kokema väkivalta kasvanut. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työbarometristä ilmenee, että kuntien työntekijöiden kokema väkivalta ja sen uhka ovat lisääntyneet rajusti vajaassa kymmenessä vuodessa. (Etelä-Suomen sanomat 15.2.2017)

 

Isä lyö lastaan ja poika äitiään yhä useammin. Vanhemman lapseensa kohdistama väkivalta on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. (ESS 3.10.2019)

 

Kuria vai kännyköitä

Koulut: Sanahelinöiden tilalle kuria

Etelä-Suomen Sanomissa 13.10.2016 oli uutisia koulun tapahtumista Lahdessa. Alaotsikko sivulla A4: "Opettajat kokevat yhä enemmän kiusaamista." Jutun lopussa oli karmeaa tekstiä: "Vastanneista opettajista 41 prosenttia oli kokenut kuluneiden 12 kuukauden aikana epäasiallista kohtelua tai kiusaamista."

   …Nykyvanhemmat kalvetkoot kauhusta. Meidän suurten ikäluokkien koululuokilla oli yli 40 oppilasta. 1950-luvulla Tammelan kansakoulussa oli 44 oppilasta 3. ja 4. luokalla. Muistiini on jäänyt monenmoista, vaan ei häiriöitä oppitunneilla. Ei ollut kännyköitä, eikä tiedetty ADHD:sta. Koulussa opittiin, koska Suomi oli rutiköyhä ja tarvitsi ikäluokkia, jotka osaavat työllään luoda hyvinvointivaltion.

   1960-luvulla Tampereen lyseossa lukion matematiikan ja fysiikan tunneilla ei saanut sanoa sanaakaan! Muuten kuin vastatessa opettajan kysymyksiin. Keskityttiin opeteltaviin asioihin.

   Kovan kurin seurauksena luokkatovereistani ei tullut häiriintyneitä aikuisia, vaan professoreita, diplomi-insinöörejä, tuomareita, lääkäreitä.

 ... Terveydenhuollon ammattilaisena otan esille potilaiden käyttäytymisen. Kun päivystin keskussairaalan ensiavussa vuonna 1974, ei tullut mieleenkään, että potilaat uhkaisivat tai olisivat väkivaltaisia. Tänään sitä esiintyy jatkuvasti ensiapupoliklinikoilla. Jostain he ovat sen oppineet. Mitä sitten tapahtuu, kun kukaan (suomalainen) ei halua päivystää - tai opettaa?

   Kurin menetyksen myötä on kadonnut sivistynyt käyttäytyminen. Kurinpalautus on yksinkertaista, jos tahdotaan. Tahto näyttää suuntautuvan kurittomuuden seurauksiin sopeutumiseen.

   Lisää resursseja, lisää resursseja, lisää velkaa. No sitähän kurittomat päättäjät hankkivat.

Jyrki Joensuu, yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri, Lahti (Etelä-Suomen sanomat 17.10.2016 / Lukijalta)

 

Toinen alue ovat lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöt. Ne ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet vuosien varrella. Sen osoittavat seuraavat uutiset ennen koronatautia:

 

Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi

Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun

Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset kasvavat yli kymmenellä prosentilla vuodessa.

   Tänä vuonna lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito maksaa noin 670 miljoonaa euroa. Viiden vuoden päästä summa uhkaa ylittää jo miljardin euron rajan.

   Laitoksiin sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Lasten ongelmat ovat kärjistyneet niin, että suurin osa huostaanotoista tehdään jo kiireellisesti.

  … Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa. (Etelä-Suomen Sanomat, 31.10.2010)

 

Päihteet vievät yhä nuorempia laitoksiin. Ilmoitusten määrä ja laitoshoidon kulut ovat kasvaneet valtavasti. (ESS 7.11.2019)

 

Nuorten mieli horjuu. Mielenterveys: Lähetteet nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon ovat lisääntyneet rajusti… (Etelä-Suomen Sanomat, 25.9.2018)

 

Nuorten lähetteet lähes tuplaantuivat

Psykiatria: Nuorten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina koko maassa. Päijät-Hämeessä nuorten psykiatrian lähetteiden määrä kasvoi vuodessa 40 prosenttia. (Etelä-Suomen Sanomat, 30.5.2017)

 

Mistä lasten ja nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat johtuvat? Pidän tärkeimpänä syynä perheiden hajoamista, ja että varsinkin isä puuttuu perheestä. Kuvaavaa tilanteelle on, että vielä 1960-luvun lopulla vain 5 % lapsista Suomessa syntyi avioliiton ulkopuolella, kun 1990-luvun alkupuolella syntyi jo 25 % lapsista avioliiton ulkopuolella, ja kun luku nyt on yli 50 %. Huono ideologia ja sen hyväksyminen on ollut tragedia lasten kannalta. Eli jos vanhemmat eivät ole kunnolla sitoutuneet ennen seksisuhdetta, on syntyvien lasten asema hankala.

   Miten tämä aihe liittyy median ja Helsingin sanomien toimintaan? Lyhyesti sanottuna, jos mennään vuosikymmeniä taaksepäin, toi media silloin esille sellaisia henkilöitä, jotka olivat seksuaalisessa kanssakäymisessä ilman sitoutumista avioliittoon sitä ennen. Heitä pidettiin mediassa eräänlaisina sankareina. Matti Joensuu kertoo kehityksestä vuosikymmeniä sitten, kun tuotiin esille uutta moraalia. Seksi erotettiin avioliitosta, ja tämä vaikutti siihen, että yhä useammat syntyvät lapset joutuivat turvattomaan tilanteeseen, kun he syntyivät vanhemmille, jotka eivät olleet sitoutuneet kunnolla avioliittoon ennen seksuaalista kanssakäymistä. Lasten kärsimysten ohella yhteiskunnan sosiaalikulut ovat kasvaneet samanaikaisesti, kun vanhemmat ovat olleet heikosti toisiinsa sitoutuneita (lihavoinnit lisätty).

 

Jouduin olemaan kotimaasta poissa kolme vuotta, nimittäin vuodet 1965-1968. Palattuani syksyllä 1968 olin suorastaan hämmästynyt siitä muutoksesta, joka julkisen keskustelun ilmapiirissä oli tapahtunut. Tämä koski sekä keskustelun sävyä että kysymystenasettelua.

... Ylioppilasmaailmassa puhalsivat suuriäänisesti pasuunaan ne henkilöt, jotka vaativat vapaiden sukupuolisuhteiden tulemista oikeutetuiksi muun muassa siten, että ylioppilasasuntoloissa poikien ja tyttöjen täytyy saada julkisesti asua yhdessä, vaikka he eivät olekaan keskenään naimisissa.

   Näytti siltä, että Teiniliiton olivat vallanneet uudet johtajat, jotka julistivat paitsi sosialismia ja kouludemokratiaa myös vapaiden sukupuolisuhteiden aatetta.

   Kaiken kaikkiaan tilanteessa oli uutta se, että oli muodostunut viiteryhmiä, jotka puhuivat sukupuolikysymyksistä paljon avoimemmin kuin julkisuudessa aikaisemmin oli ollut tapana ja syyttivät yhteiskuntaa ja kirkkoa kaksinaismoraalista.

   Keskustelun sävy oli hyvin suuressa määrin eettistä. Moraalia pidettiin pahana. Sitä moitittiin. Samalla kuitenkin julistettiin uutta moraalia useinkin hyvin moralistisesti ja suvaitsemattomasti. Kun aikaisemmin oli puhuttu siitä, että täytyy ymmärtää nuorison seksuaalista käyttäytymistä, julistettiin nyt eräiden ryhmien taholta, että on oikein olla irrallisissa sukupuolisuhteissa. Asetettiin jopa vastakkain avioliittoinstituutio ja todellinen aito rakkaus. Laillistamatonta yhdyselämää eläviä pariskuntia haastateltiin julkisuudessa jonkinlaisina uuden moraalin sankareina, jotka ovat uskaltaneet nousta rappeutuneen porvarillisen yhteiskunnan moraalia vastaan. Samoin haastateltiin homoseksualisteja ja vaadittiin vapaata aborttia.

... Vaikka julkisen keskustelun ilmapiiri Suomessa oli havaintojeni mukaan hämmästyttävän paljon muuttunut vuosien 1965 ja 1968 välisenä aikana, ilmassa olevat kysymykset olivat samoja, joista keskusteltiin kaikkialla maailmassa. Ero oli vain keskustelun kiihkeydessä ja ehkä siinä, että Suomen kaltaisessa pienessä maassa voivat pienet aktiiviset ryhmät miltei vallata tiedotusvälineet. Lisäksi kai olemme vielä tottumattomia julkiseen keskusteluun. Niinpä yksiviivainen oikeassaolemisen asenne pääsee meillä paljon helpommin vallitsevaksi kuin suuremmissa maissa. (1)

 

Vapaat sukupuolisuhteet ja avoliitot saivat siis kannatusta Helsingin sanomien ja muun median myötävaikutuksella. Ennen seksiä pidettiin oikeana vain miehen ja vaimon suhteessa, mikä oli paras tilanne lasten kannalta. Kuitenkin kun media antoi tilaa ja kannatusta uuden moraalin edustajille, oli tällä katastrofaaliset seuraukset lasten kannalta. Yhä useammat heistä syntyivät avioliiton ulkopuolella. Muutos on tapahtunut vähitellen vuosien varrella. Kuten todettiin, 1960-luvun lopulla vain 5 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella, 1990-luvun alussa jo 25 % syntyi heistä avioliiton ulkopuolella, kun luku on nyt yli 50 %. Vanhempien yhä heikompi sitoutuminen toisiinsa on ollut tragedia lasten kannalta.

    Mutta ei asia jäänyt tähän. Toinen huononnus oli vuoden 1987 avioerolaki, jossa avioeron saamista helpotettiin. Sekin sai alkunsa median puolella esiintyneestä keskustelusta, joka lopulta vaikutti lainsäätäjiin. Ilman Helsingin sanomien ja muiden medioiden toimintaa tätä lakia olisi tuskin muutettu. Kyseinen laki lisäsi avioerojen määrää huomattavasti ja moni sellainen avioliitto hajosi, jossa ei ollut suuria ongelmia. Kuvaava kehitykselle on, että viime vuosisadan alussa Suomessa oli vain reilut sata avioeroa vuodessa; nyt lähes joka toinen avioliitto päättyy eroon. Media on vaikuttanut suuresti siihen, että perheitä hajoaa ja lasten asema heikkenee.

    Otetaan vielä esille perheen hajoamisten ja avioerojen kustannukset. Kun Helsingin sanomissa ja muissa medioissa on kannatettu myönteistä suhtautumista avioeroihin ja avioliiton ulkopuoliseen seksiin, on tämä vaikuttanut perheiden hajoamiseen yhä enemmän. Samalla kun avioliitot ovat hajonneet median myötävaikutuksen seurauksena, ovat yhteiskunnan kulut kasvaneet. Otan ensiksi uutisen siitä, miten avioerot tulevat kalliiksi monille ja koko yhteiskunnalle:

 

Avioerot tulevat kalliiksi monille

 

Nordean ekonomisti Pasi Sorjonen ihmettelee, miksi avioerojen taloudellisista vaikutuksista keskustellaan niin vähän, vaikka erot ovat yleisiä ja niiden taloudelliset vaikutukset suuria yksilöiden kannalta.

   Pankin tekemä tutkimus antaa viitteitä siitä, että avioero laskee perheiden elintasoa jopa työttömyyttä enemmän. Kyse on erittäin laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, sillä suurin piirtein joka toinen avioliitto päättyy nykyisin eroon.

   – Avioerot tulevat kalliiksi yhteiskunnalle, arvioi toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo Yhden vanhemman perheiden liitosta… (Etelä-Suomen Sanomat, 25.01.2011)

 

Toinen uutinen liittyy asumistukiin (Eräässä toisessa, tuoreessa uutisessa kerrottiin, että valtio maksaa jo kolmanneksen kaikista vuokrista.). Kun perheet hajoavat, joudutaan maksamaan yhä enemmän asumistukia, jotka ovat jatkuvasti kasvaneet. Osasyy tukien kasvuun on myös se, että poliitikot poistivat vuokrasääntelyn Suomesta parikymmentä vuotta sitten:

 

Tukitahti kiihtyy kaikkialla maassa

 

 ... Asumistukia maksetaan Suomessa kiihtyvällä vauhdilla. Marraskuussa Kela maksoi yleisiä asumistukia yli 93 miljoonan euron edestä, kun sama summa viime vuoden marraskuussa oli vajaat 87 miljoonaa euroa ja edellisvuonna runsaat 65 miljoonaa euroa. Yleisiin asumistukiin uponnut kokonaissumma on 2000-luvulla kaksinkertaistunut... (Etelä-Suomen Sanomat, 8.1.2017)

 

3. Helsingin sanomat kannattaa sitä, ettei lapsilla ole molempia biologisia vanhempia

 

Sitten nykyaikaan ja lasten asemaan. Nyt Helsingin sanomat kannattaa samaa vahingollista mallia kuin media aikaisempina vuosikymmeninä. Tämä ilmenee siinä, että Helsingin sanomissa puhutaan myönteiseen sävyyn sateenkaari- ja uusperheistä tai moniavioisuudesta, mutta hyökätään sitä vastaan, joka puolustaa tavallista perhemallia: isä, äiti ja lapset (Asia, jota on Suomessa ajanut mm. Aito avioliitto-yhdistys). Väitetään, että tavallisen perhemallin puolustaminen, jossa kuitenkin enemmistö ihmisissä on varttunut, edustaisi jonkinlaista sortoa muita perhemalleja kohtaan.

    Tosiasia kuitenkin on, että lapset tarvitsevat sekä isää että äitiä. Uusperhe, sateenkaariperhe (kaksi isää tai kaksi äitiä) tai lastenkodit eivät koskaan voi olla yhtä hyviä vaihtoehtoja kuin se, että lapsi kasvaa molempien biologisten vanhempiensa kanssa. Eli tässä asiassa ei ole mitään syrjintää vaan tosiasioitten toteamista. Tietenkään täydellisiä vanhempia ei ole olemassa, mutta tuhannet ja tuhannet esimerkit ovat osoittaneet, miten ilman molempia vanhempia kasvaneilla lapsilla on enemmän mielenterveys- ja muita ongelmia. Jos lastenkodit, joissa lapsilla saattaa olla monta vanhempaa, olisivat parhaita vaihtoehtoja lasten kannalta, silloin lastenkodeissa varttuneilla lapsilla olisivat kaikkein parhaimmat edellytykset elämään. Kuitenkin tilastot osoittavat päinvastaista. Heillä on selvästi eniten mielenterveysongelmia, rikollisuutta, päihteiden käyttöä ja muita ongelmia. Sen sijaan tavallisissa perheissä (oma isä ja äiti sekä lapset) kasvaneilla lapsilla on vähiten ongelmia:

 

David Poponoe, sosiologi, Rutgersin yliopisto: Yhteiskuntatieteellinen tutkimus saavuttaa tuskin koskaan varmoja tuloksia. Kuitenkin olen kolme vuosikymmentä kestäneessä työssäni yhteiskuntatieteen tutkijana tullut tuntemaan vain harvoja tosiasiajoukkoja, joissa todisteiden paino on niin ratkaisevasti yhdellä puolella: kaiken kaikkiaan lapselle ovat kahden (biologisen) vanhemman perheet parempia kuin yksinhuoltaja- tai uusperheet. (2)

 

Tutkimus osoittaa selvästi, että perheen rakenteella on merkitystä lapsen kannalta ja parhaiten häntä auttaa perherakenne, jota johtaa kaksi biologista vanhempaa avioliitossa, jonka konfliktitaso on alhainen. Lapsilla yksinhuoltajaperheissä, naimattomille äideille syntyneillä lapsilla ja lapsilla uusperheissä tai avoperheissä on suurempi riski kehittyä huonoon suuntaan – –  Lasten kannalta on siksi arvokasta edistää vahvoja, vakaita biologisten vanhempien välisiä avioliittoja. (3)

 

Jos meitä pyydettäisiin suunnittelemaan järjestelmä, joka varmistaisi, että lasten perustarpeista huolehditaan, päätyisimme todennäköisesti johonkin samankaltaiseen kuin kahden vanhemman ihanne. Teoriassa tällainen rakennesuunnitelma ei ainoastaan varmista, että lapset saavat käyttöönsä kahden aikuisen ajan ja rahan, se tarjoaa myös kontrolloivan ja tasapainottavan järjestelmän, joka edistää laadukasta vanhemmuutta. Molempien vanhempien biologinen suhde lapseen lisää todennäköisyyttä, että vanhemmat pystyvät samaistumaan lapseen ja ovat valmiita tekemään uhrauksia lapsen puolesta. Se myös vähentää todennäköisyyttä, että vanhemmat käyttäisivät lasta hyväkseen. (4)

 

Seuraava esimerkki osoittaa, mikä merkitys on perheiden hajoamisella ja kun isä puuttuu perheestä. Se johtaa sosiaalisiin ja muihin ongelmiin. Niissä perheissä, joissa on molemmat vanhemmat, tällaiset ongelmat ovat vähäisempiä.

 

Puhuessani eräällä miesten leirillä Hume Lakella Kaliforniassa mainitsin, että keskivertoisä viettää ainoastaan kolme minuuttia laadukasta aikaa lapsensa kanssa päivittäin. Kokouksen jälkeen eräs mies asetti tietoni kyseenalaisiksi.

   "Te saarnaajat vain sanotte asioita", hän sätti. "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan keskivertoisä ei käytä edes kolmea minuuttia päivässä lastensa kanssa, vaan 35 sekuntia."

   Uskon häntä, koska hän toimi Keski-Kalifornian koulujen tarkastajana. Itse asiassa hän antoi minulle toisenkin hätkähdyttävän tilastotiedon.

   Eräällä Kalifornian koulualueella 483 oppilasta oli erityisopetuksessa. Noilla oppilailla yhdelläkään ei ollut isää kotona.

   Eräällä alueella Seatlen laitamilla 61 % lapsista on ilman isää.

 Poissaoleva isä on nykyajan kirous. (5)

 

Jos otetaan esille sateenkaariperheet (kaksi äitiä tai kaksi isää), joista Helsingin sanomat uutisoi myönteisesti, niin tottakai meidän tulee rakastaa näitä ihmisiä. Siitä ei pääse mihinkään. Kuitenkin herää kysymys, miksi lapsesta tehdään tarkoituksella isätön tai äiditön ja miksi Helsingin sanomat tukee tällaista ideologiaa (Helsingin sanomien tuki Pride-marsseille ym.)? Miksi suositaan sitä, että lapset, jotka on hankittu joko väliaikaisten heterosuhteiden kautta tai keinotekoisin menetelmin (hedelmöityshoidot, kohdunvuokraus), eivät saa elää toisen biologisen vanhempansa kanssa? Tämä ei ole hyvä tilanne lasten kannalta, koska he joutuvat syntymästään asti erotetuksi toisesta biologisesta vanhemmastaan.

   Samoin voi kysyä, miksi sukupuolta pidetään tärkeänä aikuiselle, mutta ei lapselle? Anthony Esolen on kiinnittänyt huomiota tähän epäjohdonmukaisuuteen, jossa aikuisten tunteet ja mielihalut ovat tärkeämpiä kuin lasten:

 

Emme voi sanoa yhtä aikaa: ’Lapsen vanhempien sukupuolella ei ole merkitystä’, ja heti perään sanoa, että aikuisen vuodekumppanin sukupuolella on niin paljon merkitystä, että hän ei voi mitenkään mukauttaa elämäntapaansa luonnon mukaiseksi. Poika ei tarvitse isää, koska sukupuolella ei ole väliä. Mutta hänen äitinsä tarvitsee ’vaimon’, eikä hänen voida mitenkään odottaa ottavan itselleen miestä, koska tässä tapauksessa sukupuolella on enemmän merkitystä kuin millään muulla tässä maailmassa. (6)

 

Ne, jotka ovat itse kasvaneet homoseksuaalisessa perheessä, ovat kritisoineet käytäntöä, jossa lapselta riistetään oikeus isään tai äitiin tällä tavoin; vetoamalla aikuisten väliseen tasa-arvoon. Heiltä riistetään oikeus jompaankumpaan vanhempaansa.

   Jean-Dominique Bunel, joka kasvoi lesboäitinsä ja tämän naiskumppanin kanssa, kertoo, miten hän koki asian. Hän kärsi isän puutteesta. Hän toisaalla myös kertoo, että jos sukupuolineutraali avioliitto olisi ollut voimassa jo hänen kasvuaikanaan, hän olisi haastanut valtion oikeuteen, koska se mahdollisti hänen lapsen oikeuksiensa loukkauksen:

 

Koin isän puutteen ikään kuin amputaationa… Kärsin isän puutteesta, hänen päivittäisen läsnäolonsa ja maskuliinisen luonteensa ja esimerkkinsä puutteesta, joka olisi tasapainottanut äitini suhdetta rakastajattareensa. Olin tietoinen tästä puutteesta hyvin varhain. (7)

 

Toinen kommentti jatkaa samasta aiheesta. Isän tai äidin puute on syy, miksi homoseksuaalisessa ympäristössä kasvaneet lapset kokevat asian vaikeaksi. Kyse ei ole siitä, etteikö yksittäinen homoseksuaalivanhempi voisi toimia hyvin vanhemman roolissaan, vaan siitä, että tässä asetelmassa lapsi jää alusta alkaen ja tarkoituksella ilman toisen biologisen vanhemman läsnäoloa. Tällä alueella puhutaan usein rakkaudesta ja tasa-arvosta, mutta eikö kysymys ole todellisuudessa itsekkyydestä, koska hylätään lasten oikeus isään ja äitiin? Lesbokodissa kasvanut Robert Oscar Lopez on kiinnittänyt huomiota tällaiseen retoriikkaan:

 

Saamme usein kuulla, että samaa sukupuolta olevilla pareilla on rakastavat kodit ja että he rakastavat lapsia. Minua tämä ei vakuuta, koska rakkaus merkitsee sitä, että teet uhrauksia toisen ihmisen puolesta sen sijaan, että odotat toisten uhrautuvan sinun puolestasi. Jos olet homoseksuaali ja rakastat lasta, sinä joko uhraat homoutesi ja kasvatat lapsen kodissa, jossa hänellä on äiti ja isä, tai luovut vanhemmuuden unelmasta ja hyväksyt sen, että adoptiolapsille annetaan koti, jossa heillä on sekä äiti että isä. Jos lapsi on orpo, erityislapsi tai valtion laitokseen hylätty asukki, tarvitsee tällainen lapsi äidin ja isän enemmän kuin kukaan muu, sillä hän tarvitsee vakautta ja normaaliutta oman traumansa takia. Et voi pyytää lasta sinun takiasi uhraamaan jotakin niin yleismaailmallista kuin äidin ja isän. (8)

 

Yksi aiheeseen liittyvä alue on lasten hankkiminen keinotekoisten menetelmien kuten hedelmöityshoitojen kautta – toiminta, jota voivat käyttää sekä naisparit että yksinäiset naiset. (Miesparit voivat hankkia lapsia kohdunvuokrauksen kautta, joka sekin on ongelmallista, koska lapsi joutuu elämään ilman äidin läsnäoloa) Monet tätä kautta syntyneet lapset ovat kertoneet avoimesti identiteettiongelmistaan ja kaipuusta tavata biologinen isänsä (sperman lahjoittaja), jota he eivät ole koskaan nähneet. Seuraava lainaus osoittaa, miten tässä asiassa ei oteta huomioon lasten identiteettiongelmia eikä kaipuuta tavata puuttuva vanhempansa.

 

Katrina Clark syntyi yksinäiselle äidille, joka käytti keinohedelmöitystä ja tuntematonta luovuttajaa. Äiti kertoi aina avoimesti tyttärelleen asiasta ja heillä oli läheinen ja rakkaudellinen suhde. Kasvaessaan vanhemmaksi tytär alkoi kuitenkin kamppailla identiteettikysymysten kanssa ja alkoi tarkkailla ystäviään, joilla oli molemmat vanhemmat. Washington Post -lehdelle 20 vuoden iässä kirjoittamassaan kolumnissa hän kirjoittaa: ”Silloin tyhjyyden tunne otti minut valtaansa. Ymmärsin olevani eräässä mielessä kummallisuus. Minulla ei koskaan tulisi olemaan isää. Ymmärsin lopulta, mitä tarkoittaa olla nimettömän luovuttajan avulla tuotettu lapsi, ja vihasin sitä.” (9)

 

4. Helsingin sanomat kannattaa tyttöjen ympärileikkaukseen verrattavaa toimintaa

 

Helsingin sanomat on vahvasti tukenut Pride-marsseja ja siihen liittyvää ideologiaa. Siihen kuuluvat seksisuhteet samaa sukupuolta olevien välillä mutta myös transideologia.

    Mutta mitkä ovat transideologian seuraukset ja ettei ihminen hyväksy omaa syntymässä saatua sukupuoltaan? Helsingin sanomat ei ota lainkaan huomioon tämän ideologian terveydellisiä haittoja. Usein seurauksena ovat ns. sukupuolenkorjausleikkaukset, joissa amputoidaan terveitä ruumiinjäseniä sekä käytetään koko loppuelämän ajan hormoneja. Näistä ihmisistä tulee elinikäisiä potilaita, elinikäisiä hormonien käyttäjiä, jonka seurauksena he voivat saada vakavia ruumiillisia vaivoja, kuten luukato, syöpä, hedelmättömyys, sydänsairaudet, laskimotukos, veritulppa, maksavauriot… Lisäksi mielenterveysongelmat ja itsemurhariski ovat moninkertaisia niillä, jotka ovat käyneet läpi näitä leikkauksia. Itsemurhariski on aikuisiässä lähes 20-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Tämä on todettu myös Ruotsissa, jossa sukupuoli-ideologia on viety pisimmälle (10).

   Edellisen pohjalta on merkillistä, että Helsingin sanomat ja muut mediat kritisoivat tyttöjen ympärileikkausta hyvästä syystä, mutta kannattavat samanaikaisesti transideologiaa, joka voi johtaa samantyyppiseen lopputulokseen. Kyseessä on ilmeinen ristiriita.

   Seuraava lainaus kertoo surullisen tarinan siitä, mihin tämä Helsingin sanomien tukema ideologia johtaa. Kyseessä on Musta orkidea-niminen blogisti. Hän näkee, että transsukupuolisuudessa kysymys on psyykkisestä, ei fyysisestä ongelmasta. Hän vertaa sitä anoreksiaan, jossa ihmisen kuva itsestään on vääristynyt:

 

”Minulta on leikattu ruumiinosia irti. Minulla ei ole rintoja, sillä ne on leikattu irti, ja alavatsassani on arpia, jotka ovat olleet haavoja, joiden kautta muutakin kehooni luonnolliseen kuuluvaa on leikattu irti. Kasvonpiirteeni ovat muuttuneet. Naamassani kasvaa karvaa. Ääneni on täysin tunnistamattomaksi muuttunut… En voi siittää lasta ja olen steriili naisenakin… Nykyinen nimeni ei ole oikea nimeni. Identiteettini on keksitty identiteetti ja minulla on väärät paperit. En ole mies, vaan olen silvottu nainen… Olen elänyt vuosia valheessa ja uskotellut itselleni olevan jotakin, mitä en ole… Olen mennyt yli siitä rajasta, jonka jälkeen ei ole enää paluuta. En saa koskaan takaisin jotakin sellaista, joka on kerran leikattu irti. Sukupuolenvaihdoshoidot ovat peruuttamattomia. Kun ruumis kerran rikotaan, niin sitä ei enää koskaan saada ehjäksi. Minä olen aivan täysin korjauskelvoton. Mitään ei ole enää tehtävissä… Ei ole mahdollista syntyä väärään kehoon. Ihmisen keho on ollut olemassa jo kauan ennen kuin tietoisuus tai identiteetti ovat muotoutuneet. Keho ja mieli eivät ole toinen toisistaan irrallisia tai olemassa erillisinä tai yksittäisinä. Ne ovat aina yhtä. Ajatuskin siitä, että joku voisi olla sisäisesti vastakkaista sukupuolta, on aivan täysin naurettava. Transsukupuolisuus on identiteettihäiriö ja tämä häiriö on korvien välissä, ei kehossa. Sukupuoli on kehon fyysinen ominaisuus samaan tapaan kuin pituus, kengänkoko tai hiusten väri. Sukupuolta ei voi vaihtaa yhtään sen enempää kuin vaikka rotua tai pituutta voi vaihtaa… Transsukupuolisuus muistuttaa kaikin puolin hyvin läheisesti anoreksiaa. Kyseessä on ikään kuin samankaltaisen oireilun eri ilmenemismuoto” (Musta orkidea: ”Viimeisen muurin takana on totuus.”)

 

 

5. Helsingin sanomat kannattaa sukupuoli- ja muiden tautien leviämistä

 

Sitten asiaa homoseksuaalisuudesta, josta Helsingin sanomat uutisoi usein ja aina pitää homoseksuaalista käytöstä hyvänä asiana. Helsingin sanomat on kirjoittanut myönteisesti myös Pride-marsseista, joissa homoseksuaalista käytöstä kuten transideologiaa on tuotu esille.

   Mutta, mutta. Kun Helsingin sanomat tukee homoseksuaalisuutta, johtaa se ihmisiä tielle, joka tuhoaa monien fyysisen terveyden ja elämän. Vaikka toimittajien tarkoitus olisi hyvä, johtaa heidän kirjoittelunsa päinvastaiseen. Lisäksi Helsingin sanomien toiminta lisää yhteiskunnan kuluja huomattavasti. Syyt ovat seuraavat:

 

• Sukupuoli -ja muut taudit (myös korona) leviävät seksisuhteissa, joita homoseksuaaleilla on keskimääräistä enemmän. Esim. AIDS, jonka lääkehoito maksaa noin 20 000 euroa vuodessa yhtä potilasta kohden, on yksi tällainen tauti. Se alkoi Yhdysvalloissa 1980-luvulla pääasiassa homoseksuaalien parista. Elintapoja muuttamalla tämä tauti on helpompi välttää ja ihmiset itse hyötyvät siitä. Professori David Deming on kirjoittanut aiheesta:

 

Se tosiasia, että kaksi kolmasosaa syfilis- ja AIDS-tapauksista on yhden prosentin suuruisella väestönosuudella, kertoo selvästi, ettei homoseksuaalisuus ole vaaraton valinta... Ulkokultaisuus häiritsee minua. Monet innokkaista homoagendan kannattajista tuomitsevat pakollisten rokotusten vastustajat. He muistuttavat meitä, että rokotukset palvelevat yhteistä hyvää vähentämällä sairauksia. Mutta he eivät hyväksy sitä, että homoseksin harjoittamisen väheneminen saavuttaa saman päämäärän... Meille kerrotaan jatkuvasti aseväkivallan, tupakanpolton ja lihavuuden kustannuksista. Mitkä ovat homoseksuaalisuuden kustannukset? Kuinka paljon maksaa hoitaa syfilistä, AIDSia ja koko joukkoa muita sairauksia? Minkä hinnan joudumme maksamaan siitä, että syfilis, joka oli lähes voitettu, on nyt päässyt uudestaan leviämään? (11)

 

• Entä alkoholi ja huumeet, joista aiheutuu yhteiskunnalle satojen miljoonien eurojen kustannukset (Kauppalehti kertoi 16.9.2011: ”alkoholi aiheuttaa noin miljardin euron suorat kustannukset vuodessa yhteiskunnalle. Epäsuorat kustannukset ovat jopa viisi miljardia euroa”)? Miljoonat ja miljoonat, jotka ovat kääntyneet Jumalan ja Jeesuksen puoleen, voivat kertoa, miten he ovat vapautuneet näistä aineista sekä rikollisuudesta. Lisäksi he ovat alkaneet parantua menneisyyden haavoistaan, jotka usein ovat aineiden käytön taustalla.

    Sama ongelma on useilla homoseksuaaleilla. Monilla heistä on alkoholiriippuvuutta tai huumeriippuvuutta, johon Jumalan muuttava voima ja hänen rakkautensa kohtaaminen olisi hyvä apu. Eli kun ihminen ymmärtää Jumalan armon ja rakkauden, alkaa hän parantua menneisyyden taakoista ja mieltä painavista asioista. Joskus Jumala voi muuttaa ihmisen sisimmän yhdessä hetkessä, mutta yleensä muuttuminen ja parantuminen on prosessi. Kuitenkin esim. Helsingin sanomien toiminta ajaa näitä ihmisiä syvemmälle aineiden käyttöön ja vääriin elämäntapoihin. Kirjassa ”Textbook of Homosexuality and Mental Health” (1998) Robert P. Capaj kertoo, miten kemiallisten aineiden väärinkäyttö on tavallista homomiesten ja lesbojen parissa:

 

Useimmat tutkimukset…, raportit…, tutkimuskatsaukset… sekä homomiesten ja lesbojen kanssa työskennelleet terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat eri kemiallisten aineiden väärinkäytön yleisyyden olevan noin 30 %, vaihdellen 28-35 % välillä. Koko väestössä väärinkäyttäjiä on 10-12 %… olipa otos kaupungeista tai maaseudulta, eri sosioekonomisista ryhmistä, Yhdysvalloista tai muista maista, lukemat ovat merkittävän yhdenmukaiset – vaikkakin jotain eroavaisuuksia aineiden käytössä on olemassa. (12)

 

• Entä eliniän pituus? On tosiasia, että siihen vaikuttavat hyvin paljon elämäntavat: tupakka, alkoholi, huumeet, liikasyöminen sekä mielenterveysongelmat jne. Jos ihminen pääsee eroon näistä riippuvuuksista ja ongelmista, on hänen elinikänsä todennäköisesti pidempi. Lisäksi on monenlaisia yhdistyksiä (AA-liike, Irti huumeista…), kursseja ja neuvoja siitä, miten näistä asioista päästään eroon. Jotkut voivatkin onnistua tavoitteissaan, ja se lisää heidän elinikäänsä.

   Sama ongelma on monilla homoseksuaaleilla ja biseksuaaleilla. Heidänkin elinikänsä odote on normaalia pienempi. Osasyynä tähän on AIDS ja muut taudit, jotka leviävät sukupuoliyhteyden kautta. (Onneksi tilanne on parantunut AIDS-lääkkeiden takia). Seuraava lainaus kertoo lisää aiheesta. Helsingin sanomat väittää olevansa huolissaan näistä ihmisistä, mutta ei se siltä vaikuta, koska lehden linja työntää ihmisiä yhä pidemmälle elämäntapaan, joka on haitaksi terveydelle ja voi lyhentää ihmisten elinikää.

 

Bi- ja homoseksuaalien miesten todennäköisyys elää 20 ikävuodesta 65-vuotiaaksi vaihtelivat 32-59 prosentin välillä. Nämä luvut ovat merkittävästi alhaisemmat kuin muilla miehillä yleensä, joilla todennäköisyys elää 20-vuotiaasta 65-vuotiaaksi oli 78 prosenttia. Johtopäätös: Suuressa kanadalaiskaupungissa 20-vuotiaiden homo- ja biseksuaalien miesten eliniänodote on 8-20 vuotta vähemmän kuin muihin miehiin verrattuna. Jos sama suuntaus kuolleisuudessa jatkuisi, arviomme mukaan lähes puolet nyt 20-vuotiaista homo- ja biseksuaalimiehistä ei saavuta 65-vuotissyntymäpäiväänsä. Jopa kaikkein liberaalimpien odotusten mukaan homo- ja biseksuaaleilla miehillä tässä urbaanissa keskuksessa on tällä hetkellä vastaava eliniänodote kuin kaikilla miehillä Kanadassa 1871. (International Journal of Epidemiology Modelling the Impact of HIV Disease on Mortality in Gay andBisexual men; International Journal of Epidemiology; Vol 26, No 3, s. 657)

 

6. Helsingin sanomat kannattaa uskonnonvapauden poistoa

 

Kun tutkitaan historiaa, eli kommunismia ja natsi-Saksaa, oli näille yhteiskunnille ominaista, että vain yhdenlainen, hallituksia myötäilevä mielipide oli sallittu. Muista mielipiteistä vangittiin ihmisiä ja vedettiin oikeuteen.

   Totalitarismin synty, joka oli näissä maissa viime vuosisadalla, on periaatteessa yksinkertainen asia. Siihen ei tarvita kuin seuraavat edellytykset:

 

1. Voimakas mielipide ja käsitys.

2. Ei haluta antaa toisille oikeutta erilaiseen mielipiteeseen. Tullaan yhä kielteisemmiksi erilaisen mielipiteen esittäjiä kohtaan, josta viimeisenä vaiheena on ”nollatoleranssi”, jossa ei suvaita muita vastakkaisia mielipiteitä. Kyseessä voi olla sekä maallinen että uskonnollinen käsitys (uskonnollista pakkovaltaa edustaa mm. nykyajan Islam, jossa Islamin hyljänneitä tapetaan sekä keskiajan paavinvalta), jossa ei annetta toisille oikeutta erilaiseen mielipiteeseen.

3. Viimeisenä on valta, jonka nämä ihmiset saavuttavat ja alkavat valta-asemastaan käsin ahdistella eri tavalla ajattelevia. Kun mielipiteenvapaus on kerran poistettu, totalitaristinen valta ulottuu yhä uusille elämän alueille. Näin tapahtui kommunistimaissa ja natsi-Saksassa. Esim. Saksassa tämä kaikki tapahtui demokraattista tietä, joten sama kehitys on erittäin mahdollinen ja todennäköinen nykypäivänäkin länsimaissa. Kannattaa muistaa, että ennen natseja Saksa oli yksi aikansa kehittyneimmistä valtioista. Siellä julkaistiin mm. kirjoja enemmän kuin muissa Euroopan valtioissa.

 

Miten edellinen liittyy Helsingin sanomien toimintaan ja nykyaikaan? Lyhyesti sanottuna Helsingin sanomat on luonut vuosikausien ajan ilmapiiriä, joka mahdollistaa samanlaisen totalitarismin synnyn kuin kommunistimaissa ja natsi-Saksassa. Silloin oli väärin arvostella varsinkin hallitsijoita mutta nyt ”väärä mielipide” voi olla Raamatun opetus seksuaalisuudesta. Homoseksuaalinen pakko-ohjelmointi, jota Suomessa edustaa erityisesti Helsingin sanomat, on johtanut siihen, että ”väärät mielipiteet” seksuaalisuudesta johtavat arvosteluryöppyyn (esim. biseksuaali Annin tapaus, jota vastaan hyökättiin voimakkaasti ja haluttiin vaientaa), työpaikan (esim. Aki Ruotsalan tapaus) ja maineen menetykseen tai oikeudenkäynteihin (Päivi Räsästä koskeva oikeudenkäynti ei olisi varmastikaan toteutunut ilman Helsingin sanomien ja muiden medioiden vuosikausia kestäneen aivopesun takia). Sukupuolineutraali elämänmuoto ja ideologia hyväksytään suvaitsevaisuuden nimissä, samalla kun kieltäydytään suvaitsemasta perinteistä kristillistä opetusta seksuaalisuudesta. Ei suostuta pohtimaan minkäänlaisia asiaperusteluja. Kyseessä on toisenlainen pakkovalta kuin viime vuosisadan pakkovallat. Vuonna 1948 laaditussa YK:n ihmisoikeusjulistuksessa todetaan: ”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnonvapaus” sekä ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen…”, mutta Helsingin sanomat ei tunnu kunnioittavan tätä ihmisoikeusjulistusta, joka laadittiin heti Toisen maailmansodan vakavien ihmisoikeusrikkomusten jälkeen.

   Mitä siis on odotettavissa? Vaikka Helsingin sanomissa ei suoraan puhuta uskonnonvapauden poistosta, käytännössä Helsingin sanomien linja johtaa siihen. Se johtaa siihen, että tulemme näkemään yhä enemmän oikeudenkäyntejä ja ilmiantajia seurakunnissa aivan kuten kommunistimaissa aikanaan. Tätäkö Helsingin sanomien toimittajat haluavat? Näen sen vääjäämättömänä seurauksena nykyisestä kehityksestä. Tietysti Jeesus itse varoitti etukäteen, että oikeuteen joutuminen voi olla yksi seuraus hänen seuraamisestaan:

 

- (Matt 10:19) Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen.

 

7. Helsingin sanomat seuraa kommunistien jalanjäljissä

 

Jos lukee Helsingin sanomia sekä muita päälehtiä, väittävät ne edustavansa vastuullista journalismia. Mutta kuten todettiin, ovat samat lehdet ja mediat olleet avainasemassa siinä, että ne ovat kannattaneet vääriä virtauksia ja asenteita, jotka ovat lisänneet yhteiskunnan kuluja ja ihmisten kärsimystä. Kyse ei ole pelkästään nykyajasta, vaan useiden vuosikymmenien toimintatavoista medioissa, jotka väittävät edustavansa vastuullista journalismia. Medioilla on ollut vaikutusta lainsäädäntöön niin, että jossain vaiheessa on muutettu lakeja vahingolliseen suuntaan. Tästä esimerkkinä ovat vapaat sukupuolisuhteet, avoliitot sekä avioeron saaminen helpommaksi (vuoden 1987 avioerolaki). Nämä asiat ja niihin liittyvät lakimuutokset tulivat voimaan medioiden myötävaikutuksella. Kaikki nämä asiat lisäsivät lasten kärsimystä, koska monet lapsista syntyivät avioliiton ulkopuolella tai sitten vanhemmat erosivat toisistaan helpottuneen lainsäädännön seurauksena. Lasten kärsimysten ohella yhteiskunnan sosiaalikulut ovat kasvaneet samanaikaisesti, kun vanhemmat ovat olleet heikosti toisiinsa sitoutuneita (aiemmin mainitussa uutisessa kerrottiin: ”Laitoksiin sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Lasten ongelmat ovat kärjistyneet niin, että suurin osa huostaanotoista tehdään jo kiireellisesti… Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa.”).

   Yksi esimerkki on myös abortti eli lasten surmaaminen (”Älä tapa”, 2 Moos 20:13). Ennen sen laillistamista edelsi mediaryöpytys, joka vaikutti lainsäätäjiin niin, että lakia muutettiin. Nyt Suomesta puuttuu arviolta 500 000 – 700 000 ihmistä, jotka olisivat vielä työiässä. Lisäksi väestöpyramidin vinoutuminen on johtanut taloudelliseen ongelmaan. Todennäköisesti eläkeongelmaa ei olisi tai se olisi paljon lievempi, jos nämä ihmiset olisivat edelleen elossa. Nuoria työssäkäyviä veronmaksajia olisi enemmän, verotuloja kertyisi enemmän ja eläkemenot sekä muut sosiaalimenot hoidettaisiin helpommin, jos veronmaksajia olisi enemmän.

   Miksi mediat toimivat näin? Itse näen syynä sen, että toimittajat uskovat toimivansa rakkauden ja ihmisoikeuksien puolesta ja että he taistelevat syrjintää vastaan. Esim. seksuaalinen vallankumous, joka alkoi 1960-luvun loppupuolella, perustui nimellisesti rakkauteen. Sanottiin, että jos vain molemmat rakastavat toisiaan, he voivat olla seksuaalisessa kanssakäymisessä ilman avioliittoon sitoutumista. Se johti kuitenkin siihen, että yhä useammat tulivat vanhemmiksi tilanteissa, jossa he eivät olleet kunnolla sitoutuneet toisiinsa. Tämä oli tragedia lasten kannalta kuten jo todettiin.

    Sama toimintatapa jatkuu nykypäivänä homoseksuaalisuus-asiassa. Sanotaan, että jos molemmat rakastavat toisiaan, kyseessä on hieno asia. Samoin väitetään, että jos joku sanoo homoseksuaalista kanssakäymistä synniksi, se edustaa ihmisten syrjintää. Näin asia selitetään mediassa, vaikka tässä asiassa on kysymys vain mielipide-eroista oikean ja väärän suhteen. Ennen homoseksuaalista käytöstä, kuten tavallista heteroseksuaalista seksiä avioliiton ulkopuolella, pidettiin vääränä käytöksenä, mutta ei enää. Median myötävaikutuksella moraalikäsitykset ovat muuttuneet näillä alueilla.

   Entä historian opetus? Yksi historian opetuksista on, että historia toistaa usein itseään, eikä menneistä opita mitään. Tämä tulee mieleen, kun vertaa nykypäivän virtauksia siihen, mitä tapahtui viime vuosisadalla. Esim. kristillisen uskon ja moraalin vastustaminen oli ominaista sekä natsi-Saksalle että kommunistimaille, ja samaa linjaa Helsingin sanomat on seurannut pitkälti. Natsi-Saksan kakkosmies Himmler kirjoitti vuonna 1937 siitä, miten heidän ideologiansa oli konfliktissa kristillisen uskon kanssa:

 

Elämme aikakautta, jolloin käymme perimmäistä konfliktia kristinuskon kanssa. Yhtenä SS:n tehtävänä on antaa Saksan kansalle seuraavana puolivuosisatana se ei-kristillinen perusta, jonka varassa kansa voi elää ja muokata elämäänsä. Tämä tehtävä ei koostu ainoastaan ideologisen vastustajan voittamisesta, vaan siihen tulisi jokaisella askeleella liittää myönteinen panos: tässä tapauksessa se merkitsee germaanisen perinnön rakentamista kaikkein laajimmassa ja kokonaisvaltaisimmassa mielessä.” (13)

 

Yksi mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten menneinä aikoina on ajettu aivan samanlaista vahingollista moraalia kuin nykyaikana, on naapurimme, entisen Neuvostoliiton perhekokeilu, josta mm. Matti Joensuu on kirjoittanut kirjassaan ”Avoliitto, avioliitto ja perhe”. Neuvostoliitossa varhaiset kommunistit toteuttivat valtaan päästyään juuri niitä asioita, joiden puolesta tänä päivänä marssitaan ja joita Helsingin sanomat on ajanut. Mm. avioero tehtiin helpoksi (Suomessa se tapahtui 1987), abortti tehtiin lailliseksi, hyväksyttiin seksuaalisuhteet miehen ja vaimon avioliiton ulkopuolella, suhtauduttiin suopeasti homoseksuaalisiin suhteisiin ja jopa sukupuolenkorjausleikkauksia toteutettiin. Neuvostoliitossa nämä lakimuutokset toteutettiin lyhyessä ajassa, kun täällä kaikki on tapahtunut hitaammin.

    Mikä oli lopputulos Neuvostoliiton perhekokeilusta? Ei kestänyt kuin 10-15 vuotta, niin se huomattiin vahingolliseksi yhteiskunnalle. Sosiaaliset ongelmat kasvoivat, taloudelliset kulut kasvoivat, syntyvyys väheni ja rikollisuus lisääntyi. Se johti siihen, että 1930-luvulla ateistihallinto muutti uudestaan lainsäädäntöä ja alkoi hyökätä aborttia ja vapaita sukupuolisuhteita vastaan. Käytäntö osoitti, miten oikean seksuaalimoraalin hylkääminen aiheuttaa sekaannusta yhteiskunnassa. Seuraavassa lainaus Joensuun kirjasta (lihavoinnit lisätty):

 

Neuvostoliitossa on suoritettu vallankumouksesta lähtien valtavan laajaa perheinstituutioon liittyvää kokeilua. Kun Oneida Communityssä oli kysymys 300 hengestä, on Neuvostoliitossa kysymys vähintään 200 miljoonasta ihmisestä, jotka lisäksi edustavat ehkä 170 kansallisuutta.

... Vuonna 1917, jo uuden hallitusvallan toisena kuukautena, julkaistiin lakeja, jotka koskivat avioliittoa. Kirkollinen avioliitto korvattiin siviiliavioliitolla. Avioero myönnettiin, jos toinen puolisoista sitä anoi. Seuraavana vuonna täydennettiin näitä lakeja määräämällä, että lapsen syntyminen sinänsä oli avioliiton perusta. Avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen välillä ei saanut olla mitään eroa.

... Vielä radikaalimpi muutos tuli Venäjällä voimaan vuonna 1926 ja heti sen jälkeen myös muissa osissa Neuvostoliittoa. Sen mukaan avioliiton rekisteröiminenkään ei ollut välttämätöntä... Siis mitkään puolisoisen tai lasten velvollisuudet ja oikeudet eivät olleet riippuvaisia siitä, oliko avioliitto rekisteröity vai ei. Vuonna 1926 erotapahtuma väljeni yhä. Joko puolisot yhdessä tai jompikumpi heistä saattoi anoa avioliiton purkamista mainitsematta siihen mitään syytä.

... Alkuvaiheessa ei ollut minkäänlaisia seksuaalista käyttäytymistä koskevia lakeja. Vuonna 1920 abortti julistettiin lailliseksi. Toisen lain mukaan aviorikos, kaksinnaiminen ja sukurutsaus mainittiin teoiksi, joista ei rangaista. Vallitseva asenne oli, ettei saanut olla mitään esteitä vapaille sukupuolisuhteille eikä mitään taantumuksellista moraalia. Syntyvyyden säännöstelyvälineitä yritettiin saada käyttöön ja koetettiin poistaa kaikki aviotonta syntyperää koskeva häpeä.

 ... Seurauksena oli joka tapauksessa avioerojen suuri eneneminen... isättömien lasten määrä kasvoi... Aborttien lukumäärä lisääntyi joidenkin lausuntojen mukaan "kauhistuttavasti". Naisen oli monessa tapauksessa valittava joko sosiaalinen asemansa tai äitiys... Aborttien lukumäärän noustessa syntyväisyys kaupungeissa laski. Tästä seikasta esitettiin huolestuneita lausuntoja jo vuonna 1926. Vuonna 1922 arvioitiin, että kodittomien lasten lukumäärä nousi noin yhdeksään miljoonaan.

... Ilmeisesti kuitenkin vanhempien ja lasten suhteiden rikkoutuminen oli ainakin osaksi syynä siihen, että alkoi suuressa määrin ilmetä nuorisorikollisuutta. Tästä huliganismiksi kutsutusta ilmiöstä kirjoitettiin lehdissä 20-luvun lopulla ja 30-luvulla. Vuonna 1929 huliganismia pidettiin vaikeimpana ongelmana. Nuorisorikollisuuden määrän sanottiin kaksinkertaistuneen vuosien 1929-1935 välillä. Kaupungeissa maleksi nuorisoryhmiä, jotka tekivät kaikenlaista pahaa, mm. kävivät avuttomien kansalaisten kimppuun. Puhuttiin vandalismista, varkauksista, murroista, raiskauksista, jopa murhista, jotka olivat lisääntyneet lyhyessä ajassa.

   Käänne Neuvostoliiton perhepolitiikassa tapahtui selvästi vuosina 1934-35... Tässä ei ole tarpeen käydä selvittelemään, millä tavalla virallinen ajattelutapa muuttui. Pääasia on, että sosiaaliset epäkohdat ja rappeutuminen todettiin, ja alkoi voimakas propaganda huliganismia, vastuutonta seksuaalista käyttäytymistä ja abortteja vastaan...  (14)

 

8. Helsingin sanomat kannattaa valhetta

 

Helsingin sanomat on mainostanut sivuillaan: ”Faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan”, ja tämä on hyvä ajatus. Kuitenkin näen, että monissa medioissa, Helsingin sanomat mukaan lukien, opetetaan valheellisesti maailmankaikkeuden alkuperästä ja iästä. Niissä kielletään luominen ja tuodaan esille ateistiseen maailmankuvaan ja mielikuvitukseen, ei tieteelliseen tietoon, perustuvia näkemyksiä. Niissä opetetaan suoranaista valhetta näistä asioista. Naturalistinen eli ateistinen käsitys maailmankaikkeuden ja elämän alusta sekä miljoonista vuosista ei voi pitää paikkaansa. Tai jos naturalistinen eli ateistinen käsitys maailmankaikkeuden ja elämän alusta sekä miljoonista vuosista pitäisi paikkansa, tulisi antaa selvät ja tieteeseen perustuvat vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

 

1. Miten maailmankaikkeus saattoi ilmestyä tyhjästä, kuten oletetaan tapahtuneen alkuräjähdyksessä? Useat astronomit pitävät tätä käsitystä tieteenvastaisena. David Berlinski on todennut: ”Turha väittää, että ei mistään syntyy jotakin, kun kuka tahansa matemaatikko ymmärtää sen olevan pelkkää pötyä” (Ron Rosenbaum: ”Is the Big Bang Just a Big Hoax? David Berlinski Challenges Everyone.” New York Observer 7.7.1998)

2. Miten galaksit ja tähdet syntyivät? Joissakin animaatioissa ja kansantajuisissa kirjoissa saatetaan selittää niiden syntyneen itsestään, mutta lukuisat johtavat astronomit myöntävät, ettei heillä ole tietoa siitä, miten ne ovat todella muodostuneet.

3. Entä aurinkokunnan ja maapallon synty? Tätäkään ei tiedetä, vaikka jotkut luulevat tietävänsä. Kaikki tunnetut naturalistiset teoriat ovat mielikuvitukseen perustuvia, ja lukuisat tiedemiehet ovat olleet tarpeeksi rehellisiä myöntääkseen tämän.

4. Entä elämän synty? Jos elämä olisi syntynyt itsestään, olisi tämä asia ratkaistu jo ajat sitten. Asian suhteen ollaan kuitenkin umpikujassa, eikä ratkaisua varmastikaan tulla löytämään, koska ei tunnusteta Jumalan luomistyötä. Tosiasia on, että vain elämä saa aikaan elämää, ja tähän sääntöön ei ole löydetty yhtään poikkeusta. Se viittaa selvääkin selvemmin ensimmäisten elämänmuotojen kohdalla Luojaan.

   Entä jos joku uskoo elämän syntymiseen itsestään, kuten itse uskoin aikanaan? Siinä on kysymys puhtaasta mielikuvituksesta, ei tieteellisestä tiedosta. Otan tähän vielä tiedemiesten lainauksia, ja mitä he ovat sanoneet aiheesta.

 

Luulen, että meidän on mentävä pidemmälle ja myönnettävä, että ainoa hyväksyttävä selitys on luominen. Tiedän, että tämä ajatus on fyysikoiden pannaan julistama, ja itse asiassa minunkin, mutta meidän ei tule torjua sitä vain siksi, ettemme pidä siitä, jos kokeelliset todisteet tukevat sitä. (H. Lipson, ” A Physicist Looks at Evolution”, Physics Bulletin, 31, 1980)

 

Tiedemiehillä ei ole ainuttakaan todistetta sitä vastaan, että elämä olisi syntynyt luomisen tuloksena. (Robert Jastrow: The Enchanted Loom, Mind in the Universe, 1981)

 

Seuraavakin lainaus liittyy aiheeseen. Siinä haastateltiin Stanley Milleriä hänen elämänsä loppupuolella. Hän on tullut tunnetuksi elämän syntyyn liittyvistä kokeistaan, joita on toistuvasti esitelty koulu- ja tiedekirjojen sivuilla, mutta näillä kokeilla ei ole mitään tekemistä elämän synnyn kanssa. J. Morgan on kertonut haastattelusta, jossa Miller piti kaikkia ehdotuksia elämän synnystä itsestään hölynpölynä tai paperikemiana. Tähän paperikemian joukkoon kuuluivat myös Millerin itsensä vuosikymmeniä aiemmin tekemät kokeet, joiden kuvat ovat koristaneet koulujen oppikirjoja:

 

Hän suhtautui välinpitämättömästi kaikkiin ehdotuksiin elämän alkuperästä ja piti niitä “hölynpölynä” tai “paperikemiana”. Hän suhtautui eräisiin hypoteeseihin niin halveksuen, että kun kysyin hänen mielipidettään niistä, hän vain puristeli päätään, huokaisi syvään ja hihitti – aivan kuin yrittääkseen torjua ihmiskunnan mielettömyyttä - - Hän myönsi, että tieteentekijät eivät ehkä koskaan tule tarkasti tietämään, milloin ja miten elämä sai alkunsa. “Me yritämme keskustella historiallisesta tapahtumasta, joka poikkeaa hyvin paljon tavanomaisesta tieteestä”, hän huomautti. (15)

 

5. Jos evoluutioteoria on tosi, miksi sitä ei ole koskaan havaittu kallioissa? Stephen Jay Gould, aikamme ehkä tunnetuin paleontologi (ateisti), on myöntänyt: ”En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa” (The Panda’s Thumb, 1988, s. 182,183).

   Jos evoluutioteoria on tosi, miksi myöskään luonnonhistoriallisissa museoissa ei ole todisteita välimuodoista? Seuraavat lainaukset liittyvät aiheeseen. Luonnonhistoriallisilla museoilla pitäisi olla todisteet välimuotojen olemassaolosta, joita evoluutioteoria edellyttää, mutta niillä ei ole näitä todisteita, vaikka maasta on kaivettu arviolta jo satoja miljoonia fossiileja:

 

Tohtori Ethebridge, British Museumin paleontologi: Yhdeksän kymmenesosaa evolutionistien puheista on pelkkää hölynpölyä, joka ei perustu havaintoihin ja jota tosiasiat eivät ollenkaan tue. Tämä museo on täynnä todisteita heidän näkemyksensä äärimmäisestä virheellisyydestä. Koko tässä valtavassa museossa ei ole ainuttakaan todistuskappaletta lajien muuttumisesta. (16)

 

Yksikään viiden suuren paleontologisen museon virkailijoista ei voi esittää edes yksinkertaista esimerkkiä sellaisesta organismista, joka voisi olla todiste lajin asteittaisesta kehittymisestä toiseksi lajiksi. (Tri Luther Sunderlandin yhteenveto kirjassaan "Darwin's enigma”. Hän haastatteli useiden luonnonhistoriallisten museoiden edustajia ja oli näihin kirjeyhteydessä, jotta saisi selville, minkälainen todistuspohja museoilla oli evoluutio-opin puolesta. [17)

 

Seuraava lausunto jatkaa samasta aiheesta. Edesmennyt Dr Colin Patterson oli British Museumin (luonnonhistoria) vanhempi paleontologi – evoluution kannattaja ja fossiiliasiantuntija. Hän kirjoitti kirjan evoluutiosta – mutta kun joku kysyi häneltä, miksi hänen kirjassaan ei ollut yhtään kuvaa välimuodoista (siirtymävaiheessa olevista eliöistä), hän kirjoitti seuraavanlaisen vastauksen. Hän viittaa vastauksessaan maailman ehkä tunnetuimpaan paleontologiin, ateistitiedemies Stephen J. Gouldiin (lihavoinnit lisätty):

 

Yhdyn täysin mielipiteeseesi koskien kehitysopillisten, siirtymävaiheessa olevien eliöiden kuvituksen puuttumista kirjassani. Jos olisin tietoinen ainoastakaan sellaisesta, fossiilista tai elävästä, olisin mielelläni sisällyttänyt ne kirjaani. Ehdotat, että täytyisi käyttää taiteilijaa havainnollistamaan sellaisia välimuotoja, mutta mistä hän saisi tiedot piirustuksiinsa? Rehellisesti sanottuna en voisi hankkia hänelle näitä tietoja, ja jos minun pitäisi jättää asia taiteilijan näkemyksen varaan, eikö se johtaisi lukijaa harhaan?

   Kirjoitin tekstin kirjaani neljä vuotta sitten [kirjassa hän kertoo uskovansa joihinkin välimuotoihin]. Jos minun pitäisi kirjoittaa se nyt, luulen, että kirja olisi melko erilainen. Gradualismi (vähittäinen muuttuminen) on käsite, johon uskon. Ei vain Darwinin arvovallan vuoksi, vaan koska käsitykseni genetiikasta tuntuu edellyttävän sitä. Kuitenkin on vaikea väittää [kuuluisaa fossiiliasiantuntijaa Stephen J.] Gouldia ja American museumin väkeä vastaan, kun he sanovat, että välimuotofossiileja ei ole olemassa. Paleontologina työskentelen paljon filosofisten ongelmien parissa tunnistaessani eliöiden muinaismuotoja fossiiliaineistosta. Sanot, että minun pitäisi vähintäänkin ’esittää valokuva fossiilista, josta tietty eliöryhmä kehittyi.’ Puhun suoraan – ei ole olemassa yhtäkään sellaista fossiilia, joka kelpaisi aukottomaksi todisteeksi.” (18)

 

6. Helsingin sanomat kuten muut mediat mainitsevat jatkuvasti miljoonat vuodet. Kuitenkin, jos miljoonat vuodet ovat totta, miksi dinosauruksista, joita pidetään miljoonien vuosien parhaimpina edustajina, tavataan aineita, joiden ei pitäisi säilyä miljoonia vuosia. Dinosaurusfossiileista on löydetty radiohiiltä (http://newgeology.us/presentation48.html), jonka virallinen puoliintumisaika on vain 5730 vuotta. Niistä on löydetty DNA:ta [Sarfati, J. DNA and bone cells found in dinosaur bone, J. Creation(1):10-12, 2013; creation.com/dino-dna, 11 december 2012], jonka puoliintumisajaksi on laskettu vain 521 vuotta (yle.fi > Uutiset > Tiede, 13.10.2012, DNA:n säilyvyyden takaraja selvisi – haaveet dinosaurusten kloonaamisesta raukesivat).  

   Samoin dinosauruksista on löydetty verisoluja [Morell, V., Dino DNA: The Hunt and the Hype, Science 261 (5118): 160-162, 1993], pehmytkudoksia ja proteiineja [Schweitzer, M. and 6 others, Biomolecular characterization and protein sequences of the Campanian hadrosaur B. canadensis, Science 324 (5927): 626-631, 2009], joiden ei pitäisi säilyä yli 100 000 vuotta (Bada, J et al. 1999. Preservation of key biomolecules in the fossil record: current knowledge and future challenges. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences. 354, [1379]).

   Miksi myös ihmisten perimätiedossa puhutaan toistuvasti dinosauruksia muistuttavista lohikäärmeistä (dinosaurus-nimitys keksittiin vasta 1800-luvulla) normaaleina eläiminä? The World Book Encyclopedia on viitannut näihin kertomuksiin: ”Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan.”

   Mitä edellisestä voidaan päätellä? On turha puhua miljoonista vuosista, koska kymmenet dinosaurusfossiilit viittaavat lyhyeen ikään, kuten ihmisten perimätiedoissa olevat viittaukset lohikäärmeisiin. Dinosaurusfossiileissa ei ole lappuja niiden iästä, mutta ainakaan ne eivät voi olla yli 65 miljoonaa vuotta vanhoja. Useat niistä ovat vähintään yhtä hyvin säilyneitä kuin mammutit, joten on perusteita uskoa, että miljoonat vuodet ovat valhetta. Ne eivät mitenkään voi pitää paikkaansa.

 

Loppupuhe. Arvokkaat lukijat! Paikka paikoin olen saattanut kirjoittaa aika voimakkaasti. Tarkoitus ei ole ollut olla kärkevä eikä asettua kenenkään yläpuolelle. Sen sijaan olen yrittänyt saada ihmisiä miettimään näitä asioita tarkemmin, ja mihin ne johtavat. Ennen kaikkea haastan jokaista tutkimaan kristillisen uskon paikkansapitävyyttä, josta olen kirjoittanut kotisivullani www.jariiivanainen.net (löytyy myös nimelläni Googlen hausta). Tähän tutkimiseen kehottavat myös seuraavat Jeesuksen sanat: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani” (Joh 7:17).

 

Teitä kunnioittaen ja parhain terveisin

Jari Iivanainen

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. Matti Joensuu: Avoliitto, avioliitto ja perhe, s. 12-14

2. David Popenoe (1996): Life without Father: Compelling New Evidence That Fatherhood and Marriage Are Indispensable for the Good of Children and Society. New York: Free Press.

3. Kristin Anderson Moore & Susan M. Jekielek & Carol Emig:” Marriage from a Child’s Perspective: How Does Family Structure Affect Children and What Can We do About it”, Child Trends Research Brief, Child Trends, June 2002, http:www. childrentrends.org&/files/marriagerb602.pdf.)

4. Sara McLanahan & Gary Sandefur: Growing Up with a Single Parent: What Hurts, What Helps, s. 38

5. Edwin Louis Cole: Miehuuden haaste, s. 104

6. Anthony Esolen: Defending Marriage: Twelve Arguments for Sanity (2014), Charlotte, NC: Saint Benedict Press, s. 149

7. Jean-Marc Guénois: “J’ai été élevé par deux femmes”, Le Figaro 1.10.2013

8. Robert Oscar Lopez, s. 114

9. Tapio Puolimatka: Yhteiskuntakoe lapsilla?, s. 109

10. Dhejne C et.al: Long-term Follow-Up of Transsexual Persons Undergoing Sex Reassignment Surgery  - Cohort Study in Sweden.” Plos ONE 2011; 6 (2). Affiliation: Department of Clinical Neurosciene, Division of Psychiatry, Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden.

11. David Deming: The Gay Agenda and the Real World, American Thinker, December 19, 2015.

12. Robert P. Capaj: ”Substance Abuse in Gay Men, Lesbians and Bisexuals” teoksessa Textbook of Homosexuality and Mental Health, toim. Robert P. Capaj ja Terry S. Stein. 1998, 783-784. Washington, London: American Psychiatric Press Inc

13. Peter Longerich: Heinrich Himmler, s. 270

14. Matti Joensuu: Avoliitto, avioliitto ja perhe, s. 85-91

15. J. Morgan: The End of Science: Facing the Limits of Knowledge in the Twilight of Scientific Age (1996). Reading: Addison-Wesley

16. Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas, s. 94

17. Sit. kirjasta "Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan", Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä, s. 19.

18. Carl Wieland: Kiviä ja luita (Stones and Bones), s. 15,16

 

 

 

 

Lisää aiheesta:

Perustuuko tiedonvälitys faktoihin vai mielikuvitukseen? Lue, miten toimittajia ja meitä muita huijataan tieteen ja moraalin alueella

Mediassa kiistetään usein Jumalan asema luojana sekä hyökätään kristillistä moraalia vastaan. Ovatko esitetyt väitteet järkeviä vai ei? Lue aiheesta

Evoluutioteoriaa miljoonine vuosineen pidetään mediassa totena, vaikka jatkuvasti tulee esiin todistusaineistoa, joka kumoaa tämän teorian

Lue, miten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimissä puolustetaan vääryyttä, omaa itsekästä elämäntapaa sekä lisätään varsinkin lasten kärsimystä

Lue, miten Raamattu ja kristillinen usko on vaikuttanut lukutaitoon, terveydenhoitoon ja muilla myönteisillä tavoilla. Monet ovat sokeita tälle tosiasialle

Lue, miten kristillinen usko on vaikuttanut myönteisesti ihmisoikeuksiin ja ihmisten aseman parantumiseen

 

Maapallon ja elämän lyhyt historia - tästä pääset tutkimaan aihetta lisää

 

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

Jeesus on

tie ja totuus

 ja elämä

 

 

  

 

Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!

 

Lisää aiheesta:

Perustuuko tiedonvälitys faktoihin vai mielikuvitukseen? Lue, miten toimittajia ja meitä muita huijataan tieteen ja moraalin alueella

Mediassa kiistetään usein Jumalan asema luojana sekä hyökätään kristillistä moraalia vastaan. Ovatko esitetyt väitteet järkeviä vai ei? Lue aiheesta

Evoluutioteoriaa miljoonine vuosineen pidetään mediassa totena, vaikka jatkuvasti tulee esiin todistusaineistoa, joka kumoaa tämän teorian

Lue, miten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimissä puolustetaan vääryyttä, omaa itsekästä elämäntapaa sekä lisätään varsinkin lasten kärsimystä

Lue, miten Raamattu ja kristillinen usko on vaikuttanut lukutaitoon, terveydenhoitoon ja muilla myönteisillä tavoilla. Monet ovat sokeita tälle tosiasialle

Lue, miten kristillinen usko on vaikuttanut myönteisesti ihmisoikeuksiin ja ihmisten aseman parantumiseen

 

Maapallon ja elämän lyhyt historia - tästä pääset tutkimaan aihetta lisää