Taistelu pyhästä maasta - Israel polttopisteessä

Kiista Israelin ja Jerusalemin ympärillä on tiedonvälityksen kestoaihe, mutta mikä on palestiinalaisten tausta ja mikä on todellista historiaa?

Esipuhe

Viimeisten vuosien ja vuosikymmenten kiistanalaisin ilmiö politiikassa on ollut Israelin valtio. Se on ollut tiedotusvälineissä ja lehtien otsikoissa luultavasti enemmän esillä kuin mikään muu asia viimeisten vuosikymmenten aikana ja usein negatiivisessa mielessä. Se johtuu varmasti siitä, että tämä maa on ollut jatkuvien ulkoisten ja sisäisten hyökkäysten kohteena - se on kokenut mm. kolme isoa sotaa ja lukuisia itsemurhaiskuja - joka on ylläpitänyt tiedotusvälineiden mielenkiintoa. Se on jakanut mielipiteitä jyrkästi kahteen leiriin: toiset ovat puolesta, useimmat vastaan. Tärkeimpänä vastustaja on ollut islamilainen leiri, joka on kieltäytynyt tunnustamasta Israelin olemassaoloa ja todella päättänyt tuhota sen. Toinen samanlainen vastustava tekijä on ollut ateismi. Nämä ajatusmallit ovat myös tärkeimmät hengelliset voimat, jotka vastustavat kristinuskoa ja evankeliumia Jeesuksesta.

   Seuraavilla riveillä tutkimme tätä mielenkiintoista ja kiistanalaista aihetta. Tutkimme sitä erityisesti Raamatun valossa, jolla on sanoma myös meidän aikamme ihmisille. Lähdemme liikkeelle historiasta, jotta saamme syvemmän näkökulman asiaan.

Historia. Israelin nimellä ja Jerusalemilla on pitkä matka takanaan

Mitä tulee historiaan, on Israelin nimellä ja Jerusalemilla pitkä matka takanaan. Ei ole kysymys vain muutamasta vuosikymmenestä tai yhdestä vuosisadasta vaan nämä nimet olivat tuttuja jo yli 3000 vuotta sitten. Raamatussa, jonka viimeiset kirjat kirjoitettiin noin 2000 vuotta sitten, puhutaan toistuvasti molemmista paikoista. Jerusalem mainitaan n. 1000 kertaa (Koraani, jota muslimit pitävät pyhänä kirjanaan, ei mainitse Jerusalemia yhtään kertaa.), joten se oli keskeinen tapahtumapaikka jo silloin. Lisäksi puhutaan Israelin ja Juudan valtioista, joissa Daavid ja muut kuninkaat hallitsivat vuosisatojen ajan. Nimi Israel esiintyy yli 2000 kertaa Raamatussa.

   Juutalaisten juuret liittyvät siis tiukasti Israelin maahan ja Jerusalemiin. Seuraavat jakeet ovat kuvaus Uuden testamentin ajalta Jerusalemista. Ne kertovat tästä kaupungista, joka oli juutalaisen elämän hengellinen keskus, Suuren Kuninkaan kaupunki, jossa Jeesus vaelsi ja jossa apostolit saivat täyttyä Pyhällä Hengellä. Tämä kaupunki, joka oli menneen Israelin sydän, on nytkin kiistan kohteena.

- (Matt 2:1,2) Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin,

2. ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan."

- (Matt 5:34,35) Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,

35. älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki;

- (Matt 21:10,11) Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?"

11. Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista".

- (Mark 1:3-5) "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'",

4. niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.

5. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

- (Luuk 17:11-14) Ja kun hän oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän Samarian ja Galilean välistä rajaa.

12. Ja hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi;

13. ja he korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"

14. Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille". Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat.

- (Luuk 24:18,19) Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"

19. Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,

- (Luuk 24:46-48) Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,

47. ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

48. Te olette tämän todistajat.

- (Joh 2:23-25) Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki.

24. Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki

25. eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.

- (Joh 10:22-26) Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi.

23. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.

24. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."

25. Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.

26. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.

- (Joh 12:12,13) Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin,

13. ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!"

- (Apt 1:4-8) Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.

5. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."

6. Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"

7. Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,

8. vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

- (Apt 2:14-18) Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.

15. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.

16. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:

17. 'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.

18. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.

- (Apt 5:15,16) Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.

16. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi.

- (Apt 8:26-29) Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio".

27. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan

28. ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.

29. Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja".

- (Apt 20:16) Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohitse, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä hän kiiruhti joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.

- (Room 15:18,19) sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla,

19. tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen,

Juutalaisten karkotus v. 70 johtui syntivelasta. Israelia kohdanneet tuhot eivät tapahtuneet sattumalta. Niistä oli etukäteen ennustettu ja varoitettu

Kun luemme Raamattua, voimme nähdä, miten Jumala lupasi maan Aabrahamille. Hän, joka on ”säätänyt ihmisille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat” (Apt 17:26), antoi Aabrahamille lupauksen maa-alueesta, joka sijaitsee Egyptin ja Eufrat-virran välillä. Sama lupaus vahvistettiin myöhemmin Iisakille, Jaakobille ja heidän jälkeläisilleen. Tämä pieni maa-alue, jota Jumala nimittää omaksi maakseen (Joel 3:1,2), ja jossa tullaan käymään ennustetut maailmanhistorian lopputapahtumat ja suuret taistelut, piti tulla Aabrahamin jälkeläisille ikuiseksi perintömaaksi.

Lupaus Aabrahamille:

- (1 Moos 13:14,15) Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen.

15. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.

Lupaus vahvistettiin Iisakille:

- (1 Moos 26:3,4) Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille.

4. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,

Lupaus vahvistettiin Jaakobille:

- (1 Moos 35:9-13) Ja Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Mesopotamiasta ja siunasi hänet.

10. Ja Jumala sanoi hänelle: "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel". -- Niin hän sai nimen Israel.

11. Ja Jumala sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi.

12. Ja maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan."

13. Ja Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli häntä puhutellut.

- (1 Aika 16:15-18) Muistakaa hänen liittonsa iankaikkisesti, hamaan tuhansiin polviin, sana, jonka hän on säätänyt,

16. liitto, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja hänen lisakille vannomansa vala.

17. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

18. Hän sanoi: 'Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne'.

Vaikka maa oli luvattu Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille eli juutalaisille, ja vaikka he asuttivat maata Jeesuksen aikana, on tiedossa, että he joutuivat jättämään maan. Tiedetään, että Jerusalem ja sen temppeli joutuivat tuhon kohteeksi v. 70 jKr. Tiitus, josta myöhemmin tuli Rooman keisari, marssi joukkoineen Jerusalemiin, piiritti kaupunkia ja pakotti sen antautumaan nälkäkuoleman uhalla. Seurauksena kaikesta oli lopulta kaupungin polttaminen, Herodeksen rakennuttaman kauniin temppelin hävittäminen ja että piirityksessä sai surmansa arviolta 1 100 000 henkilöä ja lähes 100 000 joutui vangiksi. Se on edelleen yksi historian suurimmista joukkotuhoista. Juutalainen historioitsija Josefus kuvaa kaupungin tuhoa:

"Ei kukaan vieras, joka oli nähnyt vanhan Juudean ja sen pääkaupungin ihastuttavan kauniit esikaupungit ja joka näki tämän hävityksen, olisi voinut pidättää kyyneleitään eikä voinut olla valittamatta kauhistuttavaa muutosta. Sillä sota oli muuttanut kaiken kauniin autioksi. Eikä kukaan, joka tunsi nämä paikat aikaisemmalta ajalta, olisi tuntenut ylipäänsä niitä enää." (1)

Entä mikä oli syy siihen, että tuho kohtasi Jerusalemia, sen temppeliä ja että kansa joutui lähtemään maasta?

   Vastaus on yksinkertainen: syntivelka. Israelia kohdanneet tuhot eivät tapahtuneet sattumalta, vaan kaiken lähtökohta oli, että ihmisten synnit ja pahuus olivat ylittäneet määrätyn rajan. He olivat vuosikymmenien ja vuosisatojen ajan koonneet syntiä synnin päälle ja tehneet pahemmin kuin isänsä (Jer 16:12: Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne, ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.), kunnes lopulta Jumalan pitkämielisyys loppui. Hän otti varjeluksensa kansan päältä. Jopa historioitsija Josefus puhui oman aikansa sukupolven syntisyydestä ja ateistisuudesta ja miksi tuho kohtasi sitä juuri silloin. Hän kirjoitti:

"Oli kohtalon sallimus, joka määräsi tuhon näin olevan. Välttämättä se kohtasi, sekä eläviä että elottomia, paikkojakin. Kuitenkaan ei voi olla ihmettelemättä tämän ajankohdan tarkkuutta, miten se on suhteutettu: tuho tapahtui saman kuukauden samana päivänä... kuin aikaisemmin babylonialaiset polttivat pyhän huoneen." (2)

"Oletan, että jos roomalaisten hyökkäys näitä roistoja vastaan olisi viipynyt, niin maa olisi auennut ja niellyt kitaansa tämän kaupungin, tai olisi tapahtunut hukuttava tulva, tai muuten olisi tuhouduttu ukonilman tuleen ja tulikiveen, niinkuin aikoinaan Sodoman maa tuhoutui. Tämä sukupolvi oli paljon ateistisempaa kuin aikoinaan Sodoman rangaistuksessa tuhoutuneet; ja silloinkin koko kansa tuhoutui mielettömyytensä tähden." (3)

Lisäksi voimme Raamatusta huomata, että näistä asioista oli etukäteen ennustettu ja varoitettu. Oli Mooseksen varoitus. Oli Danielin ennustus Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta sekä Jeesuksen ennustus samasta asiasta. Hän kertoi, miten ”teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi”, miten kaupunki saarretaan ja ihmiset joutuvat kaikkien kansojen sekaan. Nämä kaikki ovat todella toteutuneet ja osoittavat Raamatun paikkansapitävyyden.

- (3 Moos 26:38,39,43) Ja te häviätte kansojen sekaan, ja vihollistenne maa nielee teidät.

39. Ja ne teistä, jotka jäävät jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syntivelkansa tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin.

43. Mutta ensin tulkoon maa tyhjäksi heistä ja saakoon hyvityksen sapateistansa olemalla autiona, niin kauan kuin he ovat poissa; ja he sovittakoot syntivelkansa sentähden, juuri sentähden, että he hylkäsivät minun säädökseni ja että heidän sielunsa vieroi minun käskyjäni.

- (Dan 9:25,26) Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

26. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

- (Matt 23:37,38) Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.

38. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.'

- (Luuk 19:41-44) Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä

42. ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.

43. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;

44. ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."

- (Luuk 21:5,6,20) Ja kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi hän:

6. "Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta."

20. Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.

Maan kohtalo vuoden 70 jälkeen. Israelin alue oli useiden valloittajien hallussa vuoron perään. Maa autioitui vähitellen

Kun palataan takaisin vuoteen 70 jKr., jolloin Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui, oli maassa sen jälkeen peräkkäin useita vallanpitäjiä. Kun Israelin ja Jerusalemin viinitarhasta otettiin aita pois (Jes 5:5: Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.) ja se joutui hävitettäväksi ja tallattavaksi, joutui maa siitä lähtien useiksi vuosisadoiksi eri vallanpitäjien haltuun. Peräkkäisiä vallanpitäjiä oli ainakin kahdeksan:

• .  ....-  395 jKr   - roomalaiset

• 395 -  636 jKr    - bysanttilaiset

• 636 - 1072 jKr   - arabit

• 1072 - 1099 jKr - seljukit

• 1099 - 1291 jKr - ns. ristiretkeläiset

• 1291 - 1516 jKr - ammelukit

• 1516 - 1917 jKr - turkkilaiset ottomaanit

• 1917 - 1948 jKr - brittiläinen mandaattihallinto

Lista osoittaa, että maa oli vuorotellen eri vallanpitäjien hallinnassa, jota vaihetta kesti useita vuosisatoja, lähes 2000 vuotta. Muutos tapahtui vasta v. 1948, jolloin maa itsenäistyi ja joutui jälleen juutalaishallintaan. Maassa oli kyllä lähes koko ajan ollut juutalaisia (Mm. Jerusalemissa he olivat olleet selvänä enemmistönä ennen muslimeja ja kristittyjä jo vuosikymmenien ajan. Kun v.1896 tässä kaupungissa oli 45 420 asukasta, oli heistä 61,9 % juutalaisia, 19,3 % kristittyjä ja muslimeja vain 18,8 %.), mutta nyt se tuli uudelleen heille virallisestikin.

   Seurauksena siitä, että maa oli vieraiden hallitsijoiden hallussa, oli se, että maa alkoi vähitellen rappeutua ja autioitua. Muslimit ja muut ryhmittymät, joiden hallussa maa oli, eivät koskaan todella hyvin asettuneet siihen tai saaneet sitä kukoistamaan. Siitä esimerkkinä on, että vuosisataisen muslimihallinnon aikana, v. 636 jälkeen, rakennettiin maahan vain yksi ainoa kaupunki, Ramlen kaupunki, ja maa muutenkin rappeutui vähitellen. Aina kun maa ja Jerusalemin kaupunki ovat olleet poissa juutalaisilta, ovat ne autioituneet ja raunioituneet, mutta heidän käsissään ne ovat kasvaneet ja menestyneet.

   Hyvän kuvan maan autiudesta antaa tunnettu kirjailija Mark Twain. Hänen kuvauksensa on 1800-luvun Galileasta:

"Ei ole ainoatakaan kylää koko tällä laajalla alueella. Vain kaksi tai kolme beduiinien telttaryhmää oli näkyvissä, mutta ei yhtään pysyväistä asutusta. Kymmenen mailin laajuisella alueella ei voida nähdä kymmentäkään ihmistä. Tätä aluetta koski profetia, jossa sanotaan: 'Minä saatan sinun maasi autioksi, ja sinun vihollisesi, jotka siellä asuvat, hämmästyvät sitä. Ja minä hajoitan sinut pakanain sekaan ja ojennan miekan sinun perääsi, ja sinun maasi tulee autioksi ja kaupunkisi raunioiksi.' Ei kukaan, joka seisoo hävitetyn Ain Mellahan lähellä, saata sanoa, ettei tämä ennustus olisi täyttynyt." (4)

Eräs suomalainen sotilas, joka v. 1917 oli kenraali Allenbyn joukkojen mukana valloittamassa maata turkkilaisvallan alta brittiläiselle imperiumille, kuvaili myös maan autiutta ja epäili sitä, voiko maa koskaan tulla asutuksi. Tämä oli vain reilut 30 v. ennen maan uudelleensyntymistä. Raamatun profetioiden maan autiudesta voi näiden sanojen pohjalta nähdä todella toteutuneen:

"Tähän saakka olen voinut uskoa kaiken, mitä Raamatussa sanotaan. Mutta sitä, että tänne joskus tulisivat juutalaiset kauppiaat, lääkärit tai tuomarit - Raamattuhan kertoo heidän kaikkien vielä kerran tänne palaavan - sitä minä en hevillä voi uskoa. Tämä maa, jonka valloitimme turkkilaisilta, on täysin autio, auringon polttama, täynnä hiekkaa, orjantappuroita, rämeitä, skorpioneja ja käärmeitä. Ei täällä voi kukaan koskaan asua." (5)

Keitä ovat palestiinalaiset?

Kuten todettiin, joutuivat juutalaiset v. 70 ja 135 tuhojen jälkeen lähtemään Israelin maasta, joka vähitellen rappeutui ja autioitui kuten useissa profetioissa oli ennakoitu. Tätä tilaa kesti vuosisatoja, ja huippunsa maan tilan huonontuminen saavutti 400 vuotta kestäneen turkkilaishallinnon aikana (1516 -1917). Silloin jopa kasvavat puut pantiin verolle, jonka takia ne hävitettiin. Haluttiin välttyä maksuilta. Seurauksena kaikesta oli, että maa autioitui täydellisesti, koska eroosiota estävä kasvillisuus oli poissa. Toiset alueet soistuivat, toiset kuivuivat ja olosuhteet elämiselle muodostuivat lähes mahdottomiksi - asia, jonka seurauksena väki alueella alkoi heti vähetä. 1700 -1800 -luvuilta olevat kuvaukset kertovat, miten maa oli siihen aikaan autio, harvaanasuttu ja miten laittomuus rasitti sitä:

1738 "... maasta puuttuivat ihmiset, jotka olisivat viljelleet sen hedelmällistä maaperää" (Th.Shaw: Travels and Observations Relating to Several Parts of Barbary and the Levant, Lontoo 1767).

1785 "maa oli raunioitunut ja autioitunut" (C.F. Volnay: Travels Through Syria and Egypt in the Years 1783, 1784 and 1785, Lontoo 1787).

1844 "Volnayn aikana maa ei vielä ollut saavuttanut autioitumisen ja väestönkadon viimeistä astetta" (A. Keith: The Land of Israel, Edinburgh 1844).

1865 "... sekä pohjoisessa että etelässä (Sharonin tasankoa) maanviljely on loppumassa ja kokonaiset kylät ovat nopesti häviämässä." (H.B. Tristram: The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine, Lontoo 1865) (6)

Entä palestiinalaiset? Kun on kyseessä heidän taustansa, saamme toisinaan kuulla selityksiä siitä, miten he ovat aina olleet yhtenäinen kansa, miten heillä on ollut oma maa ja miten Jerusalem on ollut heidän pääkaupunkinsa.

   Se, mitä voimme historiasta tietää, ei anna tukea näille ajatuksille. Jos katsotaan vuoden 70 jKr. jälkeiseen aikaan, jolloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettiin ja juutalaiset joutuivat hajaannukseen, ei alueella ollut mitään erillistä Palestiinan valtiota; valtiota, jolla olisi ollut omat hallitsijat, oma armeija, oma raha, oma kieli, selkeät tunnistettavat rajat ja muita kansalliseen olemassaoloon liittyviä piirteitä. Nämä tärkeät ominaisuudet puuttuivat kokonaan.

   Sen sijaan paremmin voidaan tietää se, että nykyiset palestiinalaiset ovat ympäröivistä valtioista tulleita arabeja tai heidän jälkeläisiään. Monet heistä ovat Ismaelin, Aabrahamin pojan, jälkeläisiä ja ovat muuttaneet tälle alueelle pääosin viimeisten 150 vuoden aikana.

   Nämä ihmiset eivät edustaneet vain yhtä kansalaisuutta, vaan useita kansallisuuksia (Jordania, Syyria, Libanon, Egypti, Irak...), koska he saapuivat ympäröivistä arabivaltioista tai sitten (ennen vuotta 1917) entisen Turkin ottomaanisen valtakunnan alueelta, jonka hallussa olivat vielä reilut sata vuotta sitten useimmat arabivaltiot. Heillä ei niihin aikoihin voinut olla mitään kansallista palestiinalaista identiteettiä, eivätkä edes ympäröivät arabivaltiot puhuneet sellaisesta niihin aikoihin. Se tapahtui paljon myöhemmin.

   Se, mikä johti ihmisiä muuttamaan ympäröiviltä alueilta nykyiselle Israelin alueelle, oli, että siellä oli siihen aikaan paremmat olosuhteet. Kun juutalaisten muuton seurauksena elintaso ja palkat olivat korkeammat, houkutteli se muita muuttamaan ympäröiviltä alueilta. Muutto tapahtui varsinkin niille alueille, joissa elintaso oli eniten kohonnut. Alue, joka oli ollut lähes tyhjä asukkaista, etäinen ja autio paikka, alkoi saada uutta asutusta.

Kun maa alkoi reagoida juutalaisten uurastukseen, heistä tuli oman menestyksensä uhreja. Muslimit, jotka eivät vuosisatoihin olleet välittäneet, mitä maalle tapahtui, kuulivat juutalaisten menestyksestä. Heitä alkoi virrata maahan ympäröivistä muslimivaltioista tarkoituksenaan tehdä työtä juutalaisille. Takaisin muuttaessaan he eivät halunneet asettua uusille alueille vaan sinne, missä juutalaisetkin olivat. (7)

Palestiinan valtiota ei ole koskaan ollut olemassa. Palestiinalainen identiteetti ja kansa ovat verrattain uusi asia. Siitä alettiin puhua vasta vuoden 1967 sodan jälkeen

Mihin nyt kannattaa kiinnittää huomiota, on, että palestiinalainen identiteetti ja kansa ovat verrattain uusi asia. Siitä ei puhuttu Israelin itsenäistymisen aikaan (1948) vielä mitään. Arabit eivät maininneet sellaisesta mitään, koska sellaista ei tunnettu siihen aikaan. Kyseessä olivat samat arabit kuin ympäröivissä arabivaltioissa. Sen sijaan asiaa alettiin tuoda esille vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, jonka Israel voitti, ei sitä ennen. Nämä ihmiset, jotka edustivat useita kansallisuuksia ja joiden vanhemmat saapuivat ympäröivistä maista, saivat uuden identiteettinsä vasta näihin aikoihin. Sitä ajoivat varsinkin PLO:n edustajat taktisista syistä, koska heillä oli tarkoitus käyttää sitä taistelussa Israelia vastaan. Mitään pitkää historiallista pohjaa asialle ei ollut olemassa:

"Ainoastaan poliittisista syistä me seikkaperäisesti korostamme palestiinalaista identiteettiämme... Erityinen palestiinalainen identiteetti palvelee ainoastaan taktisia päämääriä. Palestiinan valtion perustaminen on uusi keino jatkuvassa taistelussa Israelia vastaan... Kun olemme saavuttaneet kaikki oikeutemme koko Palestiinaan, emme viivyttele hetkeäkään Jordanian ja Palestiinan yhdistämisessä" (Zuheir Muhsini, PLO:n operatiivisen osaston johtaja, hollantilaiselle Trouw-lehdelle antamassaan haastattelussa 31.3. 1977). (8)

Mikä näyttää jääneen vähemmälle huomiolle, on se, että ei Israelin valtion itsenäisyyssotaa edeltävänä, eikä heti sen jälkeisinäkään vuosina puhuttu sodan toisena osapuolena laisinkaan valtiosta nimeltä Palestiina, vaan ympäröivien arabimaiden tavoitteesta estää juutalaisvaltion syntyminen, ja sen ehdoton tuhoaminen, vastoin kaikkia YK:n päätöslauselmia. Eikä vuoden 1948 sodan tarkoituksena suinkaan ollut luoda itsenäistä valtiota nimeltä Palestiina, vaan jakaa maa viiden hyökkäävän arabivaltion kesken… Niinpä ajatus itsenäisestä, ikuisesta Palestiina nimisestä valtiosta juontuukin juuri noihin kesäsodan 1967 jälkeisiin aikoihin. Vasta sen jälkeen niitä alettiin aktiivisesti kehitellä. (9)