ABORTTI ON RIKOS
Onko sinulle tehty abortti
tai oletko ollut elämäntilanteessa, jossa olet suunnitellut sen tekemistä? Tämä
tilanne on varmasti tullut eteen monien kohdalla ja he ovat epäröineet, miten
menetellä tässä asiassa, kun eivät ole olleet siihen henkisesti
valmistautuneita.
Seuraavilla riveillä aiotaankin tutkia tätä asiaa, joka ei
varmastikaan ole niitä kevyimpiä aiheita. Tarkoitus on käsitellä varsinkin
sitä, onko abortti oikein, mitä asioita käytetään sen perusteluun ja miten
ihmisen kehitys tapahtuu. Nämä seikat ovat tärkeitä selvittää, koska niistä
riippuu hyvin paljon se, mitä ajattelemme tästä asiasta.
Seuraava lainaus osoittaa hyvin, miten vaikea asia odottamaton
raskaus voi olla monille ihmisille, varsinkin jos he eivät ole siihen
henkisesti valmistautuneet ja olleet valmiit - se voi tuntua heistä raskaalta
taakalta. Esimerkistä käy myös ilmi, että kaikesta propagandasta huolimatta
monilla abortin tehneillä on jälkeenpäin käsitys siitä, että he sittenkin
tekivät väärin. He saattavat tuntea siitä syyllisyyttä, mutta eivät voi sitä
enää peruuttaa:
... Hetken
hiljaisuuden jälkeen Nakagawa-san jatkaa:
- Kesällä tulin
raskaaksi ja halusin abortin. Luulin, etten jaksaisi mitenkään aloittaa alusta vauvanhoitoa
nyt, kun Daisukekin on juuri saatu kolmivuotiaaksi. Kaikki ajattelevat
nykyisin, että kaksi lasta riittää yhteen perheeseen. Koulutuskin kun maksaa
niin paljon rahaa. Niinpä siis sen enempää ajattelematta menin lääkäriin ja
annoin tuhota pienen elämän, joka sydämeni alla kasvoi.
Nuoren naisen silmiin nousevat kyyneleet.
Niin minunkin.
- Vasta jälkeenpäin
tajusin, mitä olin tehnyt. Tuntui kuin olisin omin käsin tappanut lapseni.
Silloin vasta ymmärsin, että olen syntinen. Enhän ole sen parempi kuin muutkaan
murhaajat...
- Kuka sinulle sanoi,
että ab-abortti on synti? Kuulitko sen kirkossa? Minusta tuntuu äkkiä vaikealta
saada japanilaisia sanoja ulos suustani.
- En suinkaan. Kyllä me japanilaiset periaatteessa tiedämme, että
abortti on väärin, mutta käytännössä monet sen silti tekevät. Ne, jotka saavat
omantunnonvaivoja, voivat mennä erityisiin "keskostemppeleihin"
rukoilemaan lapsensa sielun puolesta ja viemään sinne pienen buddhankuvan.
Anoppi neuvoi minuakin menemään sellaiseen temppeliin, kun näki miten onneton
olen. Mutta en halua, koska en usko niihin jumaliin.
Minä mietin mielessäni, että Jumalan laki
on näköjään kirjoitettu ihmisen omaantuntoon, olipa hän sitten kristitty tai
buddhalainen. Mutta evankeliumia on jonkun julistettava - sitä ei kukaan löydä
omasta sisimmästään. (1)
Luku 1 - Abortin perusteluja
Luku 2 - Miten ihmisen
kehitys tapahtuu
