Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Islam

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 1 -

Onko Raamattu pysynyt alkuperäisessä muodossaan vai onko sitä muuteltu jälkeenpäin?

Yksi tavallisimpia muslimien esittämiä väitteitä on se, ettei Raamattu nykyään ole alkuperäisessä muodossaan, vaan että sitä olisi jälkeenpäin vääristelty ja muuteltu. Monien muslimien käsitys on, että Raamattu on kyllä alun perin ollut oikeassa muodossaan ja Jumalan sanaa, mutta että se myöhemmin on kokenut muutoksia niin paljon, ettei siihen enää voi luottaa. On myös sanottu, että Koraani on tehnyt nämä kirjoitukset tyhjäksi sekä syrjäyttänyt ne. Siksi niitä ei enää nykyaikana tarvita; Koraanissahan pitäisi olla lopullinen totuus ja oikea tekstimuoto, joten miksi enää kannattaisi lukea muita kirjoituksia?

   Mutta pitääkö edellinen käsitys paikkansa? Onko syytä uskoa siihen? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

Mitä Koraani sanoo? Kun lähdemme tutkimaan asiaa, on hyvä aloittaa se Koraanista, jota muslimit pitävät pyhänä kirjanaan. On merkittävää, että Koraani ei missään osoita Raamatun muuttuneen, vaan se päinvastoin kehottaa uskomaan siihen. Koraanin mukaan kukaan ei voi olla edes kunnon muslimi, jos ei usko aiempiin kirjoituksiin: Tooraan, Psalmeihin ja Evankeliumiin (4:136). Samoin Koraani osoittaa, että näissä kirjoituksissa on parhaillaan - ei vain joskus aiemmin - johdatus ja valo, ja että myöhemmät kirjoitukset todistavat varhaisemmat oikeaksi. Niin ei varmastikaan olisi sanottu, mikäli näitä kirjoituksia olisi pidetty väärennöksinä siihen aikaan.

   Islamin varhaisvaiheessa ei siis ollut mitään epäilyksiä näitä kirjoja kohtaan eikä niitä pidetty muuttuneina. Jos Koraani kehottaa uskomaan niihin, on niiden silloin täytynyt olla ihmisten mielissä alkuperäisessä ja puhtaassa muodossaan niihin aikoihin; muuten ei varmastikaan olisi annettu mitään sentyyppisiä kehotuksia.

   Jos sitten ajatellaan sitä, että kirjoitukset olisi muutettu Muhammedin jälkeen, on sekin melko mahdoton ajatus. Kun esim. Uudesta testamentista ja sen osista oli levinneinä satojatuhansia kopioita ympäri maailmaa, niin miten ihmiset olisivat voineet muuttaa ja väärentää kaikki nämä jäljennökset yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti? Eikö ne olisi pitänyt koota kaikki yhteen ja muuttaa vieläpä samalla tavalla? Tämä vaikuttaa ajatuksena mahdottomalta, varsinkin kun otetaan huomioon, että samoja tekstejä oli käännetty jo useille kielille sekä levitetty laajoille alueille.

   Toisaalta jos kaikesta huolimatta esitetään se vaihtoehto, että kyseiset kirjoitukset on väärennetty, väitetään Koraania ja seuraavia sen kohtia valheeksi. Samoin väitetään profeetta Muhammediakin valehtelijaksi. Nämä ovat raskaita syytöksiä, varsinkin jos Muhammedia pidetään profeettojen sinettinä, ja jos Koraani on taivaasta lähetetty Jumalan kirja:

Uskovaiset, uskokaa Jumalaan, Hänen profeettaansa ja Kirjaan, jonka Hän on lähettänyt profeetalleen, ja Kirjaan, jonka Hän on lähettänyt aiemmin. Joka ei usko Jumalaan, Hänen enkeleihinsä, Kirjoihinsa ja profeettoihinsa eikä viimeiseen päivään, on tosiaan eksynyt kauas. (4:136)

Me olemme lähettäneet Tooran, jossa on johdatus ja valo ja jonka mukaan Jumalalle alistuneet profeetat ovat tuominneet juutalaisia. Samoin ovat tehneet rabbiinit ja oppineet sen mukaan, mitä ovat pitäneet muistissaan. He todistavat Jumalan Kirjan todeksi. Älkää pelätkö ihmisiä vaan Minua älkääkä hylätkö merkkejäni. Ne, jotka eivät tuomitse sen mukaan, mitä Jumala on lähettänyt, ovat uskottomia...

   Heidän jälkeensä me lähetimme Jeesuksen, Marian pojan, todistamaan oikeaksi Tooran, joka oli ennen häntä. Hänelle me annoimme Evankeliumin, jossa on johdatus ja valo ja joka todistaa oikeaksi Tooran, joka oli ennen sitä. Me annoimme sen johdatukseksi ja varoitukseksi hurskaille.

   Evankeliumiin uskovat tuomitkoot sen mukaan, mitä Jumala on heille lähettänyt, joka ei tuomitse sen mukaan, mitä Jumala on lähettänyt, on syntinen. (5:44,46,47)

Sanokaa: "Me uskomme Jumalaan ja siihen, mitä meille on lähetetty ja mitä on lähetetty Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille, Jaakobille ja sukukunnille ja mitä Mooses, Jeesus ja muut profeetat ovat saaneet Herraltaan. Me emme tee eroa heidän välillään, vaan alistumme Hänelle." (2:136)

Israelilaiset... Uskokaa tähän kirjaan, joka on lähetetty vahvistamaan oikeaksi teillä jo oleva. Älkää ensimmäisenä kieltäkö sitä älkääkä hylätkö merkkejäni. Minua teidän tulee pelätä. (2:40,41)

Väitelkää Kirjan saaneiden kanssa sovinnollisesti - tämä ei koske niitä, jotka tekevät pahaa - ja sanokaa: "Me uskomme siihen, mitä meille on lähetetty ja mitä teille on lähetetty. Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on yksi, ja me alistumme Hänelle." (29:46)

Hän on lähettänyt sinulle Kirjan, joka vahvistaa sen, mitä ennen sitä oli. Hän on myös aikaisemmin lähettänyt Tooran ja Evankeliumin johdatukseksi ihmisille ja Hän on lähettänyt Ratkaisun. Niitä, jotka eivät usko Jumalan merkkeihin, odottaa ankara rangaistus. Jumala on Mahtava, Kostava. (3:3,4)

- Ks. myös! 2:4,91,97,101 / 3:81,84 / 4:47,162 / 5:48 / 34:31 / 40:53,54 / 46:30

Eikö Jumala voi varjella sanaansa? Kun edellisessä kappaleessa mainittiin Koraanin osoittavan vanhempien kirjoitusten pysyneen samanlaisina, osoittaa Koraani myös sen tosiasian, ettei kukaan voi muuttaa Jumalan sanoja:

Lue, mitä Herrasi Kirjasta on sinulle ilmoitettu: ei kukaan voi muuttaa Hänen sanojaan, etkä voi löytää muuta turvaa kuin hän. (18:27)

Herrasi sana on täynnä totuutta ja oikeamielisyyttä, eikä kukaan voi muuttaa Hänen sanojaan. Hän on Kuuleva, Tietävä. (6:115)

... jotka uskovat ja pelkäävät Jumalaa! He saavat ilosanoman tässä ja tuonpuoleisessa elämässä. Jumalan sanoja ei voi muuttaa. Tämä on suurin voitto. (10:63,64)

Hyvä kysymys on, että jos Jumala on kaikkivaltias sekä mahtava ja väkevä (Koraani: 2:106 ja 59:23,24), eikä kukaan voi muuttaa hänen sanojaan, miten voidaan perustella aiempien kirjojen muuttuminen? Mikä ne on muuttanut, milloin muutokset tehtiin ja miten Jumala saattoi antaa sen tapahtua? Sillä jos Jumalan tahto oli alun perin lähettää sanansa, miksi hän sen lähetti, jos tiesi sitä heti välittömästi muutettavan? Miksi hän alun perin antoi sen meille, jos kaikkivaltiudessaan tiesi sen tulevan heti vääristellyksi? Tässä on ilmeinen ristiriita.

   Toisaalta jos pysytään siinä ajatuksessa, että Jumala oli liian heikko varjellakseen sanaansa, miten voidaan silloin perustella Koraaninkaan luotettavuutta? Eikö sekin ole voinut kokea samanlaisia muutoksia kuin ehkä aiemmat kirjoitukset ovat kokeneet? Tämä mahdollisuus on yhtälailla otettava huomioon, jos väitetään evankeliumien tekstien kokeneen muutoksen:

... Basil vastasi: - Me uskomme nämä sanat, koska olemme muslimeja. Kukaan ei yritä tutkia väärennöksen mahdollisuutta neutraalilla ja objektiivisella tavalla kysyen: Lähettikö Jumala taivaasta Vanhan testamentin, Psalmit ja Uuden testamentin? Vastatessani myöntävästi, Basil jatkoi: - Onko ketään, joka voisi muuttaa Jumalan sanoja? Muistutin häntä Koraanin jakeista, jotka mainitsevat, ettei Jumalan sanoja voi muuttaa. Eivät ihmiset eivätkä enkelit voi niitä muuttaa, koska Jumala on kaikkivoipa, kaikkivaltias ja voimallisin, ja Hän suojelee kirjojaan. Tähän Basil huomautti: - Kukaan ei siis voi muuttaa Hänen sanojaan; miten Hän siis salli väärennettävän kaikki pyhät kirjansa paitsi yhden? Miten Hän salli Moosekselle lähetetyn Vanhan testamentin väärentämisen? Miten Hän salli Daavidille lähetettyjen psalmien muuttamisen? Ja lopuksi, miten Jumala salli Jeesukselle (Isa) lähetetyn Raamatun muuttamisen? Oliko mahdollista, että 600 vuotta myöhemmin, kun monet sukupolvet jo olivat eläneet ja kuolleet pyhien kirjojen väärennösten kanssa, Jumala lähettäisi sitten Kirjan, jota kukaan ei voi väärentää? Yhtäkkiä Jumalasta tuleekin Kaikkivoipa ja Kaikkivaltias ja yhtäkkiä Hän varjelee Sanansa väärennöksiltä! Pitkään kaikki Hänen kirjansa oli väärennetty ja Hänen palvelijansa olivat menneet harhaan. Miten sitten Jumala, joka ei pystynyt varjelemaan omaa Kirjaansa väärennöksiltä, muutoksilta ja turmeltumiselta, pystyisi varjelemaan Häntä palvovia ihmisiä?

   Mietin näitä kysymyksiä itsekseni eikä minulla ollut ratkaisuja tai vastausta, joka pelastaisi Jumalan Hänen itsensä aiheuttamasta pulmasta. (1)

Milloin muutokset tehtiin? Kuten todettiin, monet muslimit uskovat, että Raamattu on monelta osaltaan muuttunut. Sellaisena he pitävät varsinkin kohtia, jotka liittyvät Jeesuksen Jumaluuteen, kolminaisuuteen sekä Jeesuksen ristinkuolemaan. Sen sijaan he voivat pitää luotettavina ja Jumalan sanana muutamia profeettojen kirjoja sekä niitä jaksoja, jotka liittyvät Jumalan ykseyteen, tuomioon ja palkkioon. He yleensä hyväksyvät nämä opetukset.

   Ongelma edellisessä ajattelussa vain on, ettei kukaan muslimi osaa sanoa, koska muutokset tehtiin, kuka ne teki ja mihin kohtiin. Jos esittää väitteen, että muutoksia on tapahtunut, pitäisi näihin kysymyksiin löytyä helppo vastaus. Samoin pitäisi löytyä ne alkuperäiset tekstit, joihin muutokset myöhemmin tehtiin. Se on kuitenkin ollut mahdotonta. Entinen muslimi kertoo samasta aiheesta:

”Begum”, mies aloitti, ”on eräs asia, joka vaivaa minua niissä muslimeissa, jotka kääntyvät kristinuskoon. Ja se on Raamattu. Me kaikkihan tiedämme, että kristittyjen Uutta testamenttia on muunneltu siitä millaisena Jumala sen antoi.”

   Hän esitti minulle islamin pääsyytökset Raamattua vastaan; sitä oli hänen mukaansa muutettu niin, että nykypäivän versio ei ollut luotettava. Muslimien mukaan alkuperäinen oli ollut Koraanin mukainen.

   ”Toivottavasti ette pidä minua pinnallisena”, sanoin, ”mutta tahtoisin todellakin tietää yhden asian. Olen usein kuullut sanottavan, että Raamattua on muunneltu, mutta kukaan ei ole koskaan kertonut kuka sen on tehnyt. Koska muutokset tehtiin ja mihin kohtiin?”

   Vieraani nojautui taaksepäin ja nosti katseensa kohti leikkauksin koristeltuja kattohirsiä ja naputti sormellaan tuolin käsinojaa. Hän ei vastannut. Pelkään, että käytin tilaisuutta hyväkseni, sillä tietääkseni näihin kysymyksiin ei ole vastauksia.

   ”Kuulkaa”, jatkoin vedoten asiassa tekemääni tutkimukseen. – British Museumissa on ikivanhoja Raamattuja, jotka on julkaistu noin 300 vuotta ennen kuin Muhammed syntyi. Kaikissa asioissa, joissa kristinusko ja islamilaisuus eroavat toisistaan, näiden vanhojen käännösten teksti on samanlaista kuin nykyisessä Raamatussa. Asiantuntijat sanovat, että missään tärkeässä perusasiassa Raamattu ei ole muuttunut alkuperäisestä. Minulle henkilökohtaisesti se on hyvin tärkeätä, sillä minulle Raamatusta on tullut elävää sanaa. Se puhuu sielulleni ja ruokkii sitä. Se opastaa minua…”

   Vieraani nousi keskellä lausettani seisomaan.

   ”… ja niinpä”, jatkoin, ”minulle on todella erittäin tärkeätä tietää missä kohdin minua petetään. Voitteko te sanoa?”

   ”Puhutte sanasta aivan kuin se olisi inhimillinen olento”, vieraani sanoi.

   ”Uskon että Kristus elää, jos sitä tarkoitatte”, sanoin. ”Koraani sanoo, että Kristus on Jumalan sana. Minusta olisi mielenkiintoista jutella siitä teidän kanssanne enemmänkin.”

   ”Minun täytyy nyt lähteä.” (2)

Seuraava keskustelu liittyy samaan aiheeseen; miten nykymuslimi voi tietää, mikä on Jumalan sanaa ja mikä ei? Sillä kun yleinen uskomus islamissa on, että Muhammed on profeettojen sinetti (33:40), jonka jälkeen uutta ilmoitusta ei anneta, mistä nykymuslimi saa tietonsa? Mistä hän tietää, mitkä osat ovat muuttuneet, mitkä eivät, ja mikä osa on Jumalan sanaa, mikä ei? Hänellä pitäisi olla konkreettisia vastauksia näihin kysymyksiin.

…Deedad istui Sjöbergin viereen, ja joku esitti hänelle kysymyksen:

   - Mitä mieltä olette eilisestä väittelytilaisuudesta?

   - Kyllähän se muuten, mutta minulla oli liian tiukka aikataulu, valitteli Deedad. – Sjöbergillä oli etulyöntiasema, koska minä jouduin puhumaan ensimmäisenä.

   - Te siis myönnätte hävinneenne väittelyn, heitti joku.

   - En minä niin sanonut.

   Sitten Dagenin toimittaja kysyi:

   - Eilen te väititte, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa. Tänään te sanoitte jotakin sen suuntaista, että se kuitenkin on. Mitä tarkoitatte? Kumpi lausumistanne on totta?

   - No, minä tarkoitin, että osa Raamatusta on Jumalan sanaa ja osa taas ei…

   Silloin Abun käsi kimposi ylös. Entisenä muslimina hän tiesi, mihin Deedad tähtäsi. Saatuaan puheenvuoron hän kääntyi professorin puoleen ja sanoi:

   - Äsken väititte, että Raamattu on osittain Jumalan sanaa ja osittain ei. Minä olen entinen muslimi. Olen saanut syntini anteeksi uskomalla Raamatun Jeesukseen. Haluaisin kysyä teiltä, mistä te tiedätte, mikä osa Raamatussa on Jumalan sanaa ja mikä ei ole? Oletteko saaneet tätä koskevan ilmoituksen Jumalalta?

   Kysymys oli muslimille hankala. Abu tiesi, että Koraanin mukaan Muhammedin jälkeen ei enää uutta jumalallista ilmoitusta luvattu. Jos Deedad vastaisi, että hän oli saanut jumalallisen ilmoituksen, hän joutuisi ristiriitaan Koraanin kanssa. Jos hän vastaisi, että ei ollut saanut ilmoitusta, hän liikkuisi silloinkin heikoilla jäillä. Deedad oli pari minuuttia hiljaa ja mietti. Sitten hän katsoi Abua tiukasti ja puuskahti:

   - Seuraava kysymys. (3)

Todisteita tekstien alkuperäisyydestä. Vaikka monet muslimit uskovat, ettei Raamattu olisi alkuperäisessä muodossaan, vaan että sen teksti olisi muuttunut myöhemmässä vaiheessa, niin voidaan kuitenkin löytää useita todisteita tätä vastaan. Niitä ovat mm. seuraavat asiat:

Käsikirjoitusten runsaus. Vaikka Uuden testamentin alkuperäisiä tekstejä ei olekaan tallella, on se seikka, että niistä kuitenkin on säilynyt runsaasti kopioita jo hyvinkin varhaisilta ajoilta, osoituksena siitä että tekstimuoto on pysynyt samana. Yleissääntö tällä alueella on, että mitä enemmän jostain tekstistä on säilynyt käsikirjoituksia, sitä varmemmin pystytään myös selvittämään alkuperäinen tekstimuoto.

   Niinpä Uudesta testamentista on säilynyt ainakin yli 24 000 Uuden testamentin tai sen osan käsikirjoitusversiota kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina (100-400 jKr.). Tämä lukumäärä on valtavan suuri, kun vertaa, että antiikin ajan tekstien osalta on toisena Homeroksen Ilias, josta on olemassa vain 643 säilynyttä dokumenttia - eli ero on lähes 40-kertainen. Vastaavasti Caesarin Gallian sodasta on vain 10 säilynyttä dokumenttia, joka on tavattoman pieni määrä Uuteen testamenttiin verrattuna, eikä kukaan silti epäile tämän teoksen luotettavuutta. Seuraava luettelo osoittaa säilyneiden kopioiden määrää (Tiedot kirjasta: "Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):

Lyhyt aikaväli. Mitä tulee aikaväliin alkutekstin ja varhaisimman löydetyn kopion välillä, on sekin asia, joka viittaa tekstin säilyneen samana. Mitä lyhyempi väli alkutekstin ja varhaisimman löydetyn kopion välillä on, sitä todennäköisemmin teksti on pysynyt samanlaisena.

   Uusi testamentti on tälläkin alueella hyvässä asemassa. Kun antiikin kirjallisuuden kohdalla aikaväli varhaisimmasta kopiosta itse alkutekstin kirjoittamiseen on keskimäärin 1000 vuotta, on se Uuden testamentin kohdalla vain joitakin vuosikymmeniä (riippuen Johanneksen evankeliumin kirjoitusajankohdasta). Se on moninkertaisti vähemmän kuin näissä muissa teksteissä. Lyhyt aikaväli Uuden testamentin kohdalla, kuten myös säilyneiden kopioiden suuri määrä, vahvistaa sitä kuvaa, että Uuden testamentin teksti on säilynyt meille alkuperäisenä.

   Seuraava luettelo osoittaa edelläolevan asian, eli aikavälin varhaisimman kopion ja alkutekstin välillä, eri antiikin tekstien osalta (Tiedot kirjasta: "Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):

Tekstimuoto sama. Kun Uudesta testamentista on säilynyt runsaasti vanhoja käsikirjoituksia, on niille ominaista se, että niissä on hyvin vähän eroja. Nämä erot ovat niin mitättömiä, ettei niillä käytännön kannalta ole merkitystä. F.C. Grant on todennut tekstien yhteneväisyydestä:

"Tarkkaavaiselle lukijalle on ilmeistä, että... tarkistus ei ole vaikuttanut yhteenkään kristillisen uskon oppiin siitä yksinkertaisesta syystä, että käsikirjoitusten tuhansien lukutapojen joukosta ei ole ilmaantunut yhtäkään, joka vaatisi kristillisen opin tarkistamista." (4)

Sir Frederic Kenyon on sanonut samasta asiasta:

"Alkuperäisen kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen väliaika käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja viimeinen peruste epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan muuttunut, on nyt poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä samoin kuin niiden yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan nyt pitää täysin vahvistettuna." (5)

Lainaukset Uudesta testamentista. Yksi todiste Uuden testamentin alkuperäisyyden puolesta ovat kirkkoisien lainaukset siitä. Vaikka ei olisi säilynyt yhtään Uuden testamentin käsikirjoituskopiota ja osaa, voitaisiin silti koko Uusi testamentti, 11 jaetta lukuun ottamatta, rekonstruoida niistä lainauksista, joita on säilynyt kirkkoisiltä 300 v. Jeesuksen ajan jälkeen. British Museumin suorittaman tutkimuksen mukaan löytyy nyt arviolta 89 000 kohtaa, jotka on otettu alkukirkon kirjoituksiin Uudesta testamentista. Tämä luku on hyvin mittava ja osoittaa, miten paljon Uutta testamenttia on käytetty jo varhaisina aikoina. Sir Frederic Kenyon on kirjoittanut lainausten määristä:

"Ei voida liian voimakkaasti vakuuttaa, että Raamatun - ja tässä tapauksessa erityisesti Uuden testamentin - tekstin pääsisällys on varma. Uuden testamentin käsikirjoitusten, varhaisten käännösten ja kirkon varhaisimpien kirjoittajien siitä käyttämien lainausten lukumäärä on niin suuri, että on käytännöllisesti katsoen varmaa, että jokaisen epäilyksenalaisen kohdan oikea lukutapa on säilynyt ainakin jossakin näistä teksteistä. Tätä ei voida sanoa mistään muusta muinaisesta kirjasta maailmassa." (6)

Vanhan testamentin teksti. Edellisissä kappaleissa on käsitelty pääasiassa Uuden testamentin tekstiä. Mitä kuitenkin tulee Vanhan testamentin tekstin säilymiseen muuttumattomana, on siitäkin todisteita. Niistä voidaan mainita seuraavat kaksi asiaa:

Lainaukset Uudessa testamentissa. Yksi hyvä todiste on tietenkin se, että Uuden testamentin puolella on lainauksia ja viittauksia Vanhaan testamenttiin. Näitä lainauksia on jopa useita satoja ja niitä esiintyy niin Jeesuksen puheissa kuin esim. Paavalin kirjeissä.

   Oleellista sadoissa lainauksissa on, että ne vahvistavat Vanhan testamentin tekstimuotoa. Ne osoittavat tekstien pysyneen samanlaisina aivan kuin kirkkoisien lainaukset Uudesta testamentista vahvistavat Uuden testamentin tekstejä. Ne antavat hyvän kuvan siitä, että Vanhan testamentin teksti, josta viimeisimmät kirjat saivat muotonsa noin 400 vuotta aiemmin, ei ole nimeksikään muuttunut niistä ajoista, jolloin se tallennettiin muistiin.

Kuolleen meren kirjakääröt ovat toinen vahva todiste tekstien pysymisestä samana. Nämä kääröt, jotka on löydetty Kuolleen meren läheltä ja joista vanhimmat ajoittuvat 300-luvulle eKr., eivät juuri eroa nykyisistä kirjoista. Päinvastoin nämä kääröt, joita on löydetty kaikista Vanhan testamentin kirjoista Esterin kirjaa lukuun ottamatta, ovat hyvin vastaavia nykyisten kanssa. Siten ajatus, että Vanhan testamentin tai koko Raamatun teksti olisi oleellisesti muuttunut, on pohjaa vailla, eikä sitä voida todistaa. Voimme hyvin uskoa, että tekstit ovat säilyneet olennaisilta osiltaan samoina.

Arkeologia. Se, että Uuden testamentin ja Raamatun tapahtumat ovat totta, saa vahvistusta myös muista lähteistä. Arkeologia, historioitsijoiden muistiinpanot sekä kirkkoisien maininnat ovat toistuvasti tukeneet Raamatun historiallisuutta. Niissä mainitaan kymmenien hallitsijoiden, muiden henkilöiden ja paikkakuntien nimiä, joista useat on aluksi tiedetty vain Raamatun perusteella. Se on vahva todistus siitä, että nämä asiat ovat todella tapahtuneet.

   Seuraava lainaus viittaa Luukkaan tarkkuuteen historioitsijana (muut evankeliumit kertovat samoista asioista). Jos hän oli tarkka kuvatessaan suhteellisen merkityksettömiä yksityiskohtia – joiden paikkansapitävyys voidaan vahvistaa muista lähteistä – miksi hän ei olisi ollut tarkka myös ihmeiden tai niiden asioiden kuvaamisessa, joille ei saada ulkopuolista vahvistusta? Ainoastaan epäuskoinen ennakkoasenne, jollainen monilla muslimeilla on, estää hyväksymästä tätä käsitystä.

Arkeologia tekee eräässä mielessä juuri sitä. Jos muinaiset historialliset yksityiskohdat ovat osoittautuneet kerta kerran jälkeen oikeiksi, se lisää luottamustamme myös niihin kyseisen historioitsijan kirjoituksiin, joita ei voi samalla tavalla tarkastaa.   Pyysin, että McRay kertoisi asiantuntijan mielipiteensä. – Vahvistaako vai heikentääkö arkeologia Uuden testamentin luotettavuutta, kun arkeologian tutkijat tarkastavat kirjoitusten sisältämiä yksityiskohtia?

   Mcrayn vastaus tuli ilman aikailua. – Uuden testamentin luotettavuus kasvaa tutkimusten myötä, siitä ei ole epäilystäkään. Aivan niin kuin minkä tahansa muinaisen dokumentin luotettavuutta edistää se, kun kaivausten edetessä todetaan, että kirjoittaja on antanut oikeita tietoja jostakin paikasta tai tapahtumasta…

   – Sekä liberaalien että konservatiivisten tutkijoiden yleinen mielipide on, että Luukas oli historiankirjoittajana hyvin tarkka, vastasi McRay. – Hän oli oppinut, hän oli kaunopuheinen, hänen kreikkansa lähenteli klassista tasoa, hän kirjoitti kuten koulutettu mies, ja arkeologiset löydöt ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että Luukas oli tarkka siinä, mitä kirjoitti.

   McRay lisäsi, että monissa satamatarinaa vastaavissa tapauksissa tutkijat olivat aluksi luulleet joitakin Luukkaan viittauksia vääriksi, mutta myöhemmät löydöt ovat vahvistaneet, että hän on kirjoittanut tiedot oikein… Eräs etevä arkeologi tutki huolellisesti Luukkaan maininnat kolmestakymmenestäkahdesta maasta, viidestäkymmenestäneljästä kaupungista ja yhdeksästä saaresta eikä löytänyt yhtään virhettä. (7)

Seuraavat lainaukset viittaavat samaan suuntaan. Ne osoittavat, miten arkeologia ja muut historialliset lähteet ovat toistuvasti vahvistaneet Uuden testamentin ja Raamatun historiallisuutta. Näillä Raamatun tapahtumilla on vankka historiallinen pohja. Tämä on myös yksi vahvistus sen puolesta, että Raamatun tekstit ovat säilyneet alkuperäisessä muodossaan. On perusteltua pitäytyä tässä käsityksessä.

Kuuluisa arkeologi William Albright sanoo: ”Raamatun historialliset tiedot pitävät paikkansa tavalla, jota nykyaikainen raamattukritiikki ei osaa kuvitellakaan. Tutkimuksieni edistyessä on minulle käynyt selväksi, että Raamattu on erittäin luotettava historiallinen lähdeteos. Sen kertomukset eivät ole myyttejä vaan historiallisia dokumentteja, jotka pitävät pienintä yksityiskohtaa myöten yhtä totuuden kanssa. Se liiallinen skeptisyys, jota johtava historiallinen koulukunta tunsi Raamattua kohtaan, on jatkuvasti menettänyt todistusvoimaansa. Yhä uudet löydöt ovat todistaneet Raamatun olevan oikeassa lukemattomissa yksityiskohdissa ja lisänneet Raamatun arvoa historiallisena lähteenä.” (8)

"On tärkeää ymmärtää, että arkeologisista kaivauksista on saatu suuri määrä todisteita, jotka osoittavat täysin selvästi, ettei Raamattu ole hurskasta väärentelyä. Tähän mennessä yhtäkään Raamatun historiallista kohtaa ei ole voitu todistaa vääräksi niiden todisteiden perusteella, joita on saatu arkeologisista tutkimuksista." (9)