LUKU 1 -
Onko Raamattu pysynyt alkuperäisessä
muodossaan
vai onko sitä muuteltu jälkeenpäin?
Yksi tavallisimpia
muslimien esittämiä väitteitä on se, ettei Raamattu nykyään ole alkuperäisessä muodossaan,
vaan että sitä olisi jossain vaiheessa jälkeenpäin vääristelty ja muuteltu.
Monien muslimien käsitys on, että Raamattu on kyllä alunperin ollut oikeassa
muodossaan ja Jumalan sanaa, mutta että se myöhemmin on kokenut muutoksia niin
paljon, ettei siihen enää voi luottaa. On myös sanottu, että Koraani on tehnyt
nämä kirjoitukset tyhjäksi sekä syrjäyttänyt ne, joten niitä ei enää nykyaikana
tarvita; Koraanissahan pitäisi olla lopullinen totuus ja oikea tekstimuoto,
joten miksi enää kannattaisi lukea muita kirjoituksia?
Mutta pitääkö edelläoleva käsitys paikkansa? Onko syytä uskoa
siihen? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
MITÄ KORAANI SANOO? Kun lähdemme tutkimaan asiaa, on hyvä aloittaa se
Koraanista, jota muslimit pitävät pyhänä kirjanaan. On merkittävää, että
Koraani ei missään osoita Raamatun muuttuneen, vaan se päinvastoin kehottaa
uskomaan siihen. Koraanin mukaan kukaan ei voi olla edes kunnon muslimi, jos ei
usko aiempiin kirjoituksiin: Tooraan, Psalmeihin ja Evankeliumiin (4:136).
Samoin Koraani osoittaa, että näissä kirjoituksissa on parhaillaan - ei ollut
vain joskus aiemmin - johdatus ja valo, ja että myöhemmät kirjoitukset
todistavat varhaisemmat oikeaksi. Niin ei varmastikaan olisi sanottu, mikäli
näitä kirjoituksia olisi pidetty väärennöksinä siihen aikaan.
Islamin varhaisvaiheessa ei siis ollut mitään epäilyksiä näitä
kirjoja kohtaan eikä niitä pidetty muuttuneina. Jos Koraani kehottaa uskomaan
niihin, on niiden silloin täytynyt olla ihmisten mielissä alkuperäisessä ja
puhtaassa muodossaan niihin aikoihin; muuten ei varmastikaan olisi annettu
mitään sentyyppisiä kehotuksia.
Jos sitten ajatellaan sitä, että kirjoitukset olisi muutettu
Muhammedin jälkeen, on sekin melko mahdoton ajatus. Kun esim. Uudesta
testamentista ja sen osista oli levinneinä satojatuhansia kopioita ympäri
maailmaa, niin miten ihmiset olisivat voineet muuttaa ja väärentää kaikki nämä
jäljennökset yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti? Eikö ne olisi pitänyt koota
kaikki yhteen ja muuttaa vieläpä samalla tavalla? Tämä vaikuttaa ajatuksena
mahdottomalta, varsinkin kun otetaan huomioon, että samoja tekstejä oli
käännetty jo useille kielille sekä levitetty laajoille alueille.
Toisaalta jos kaikesta huolimatta esitetään se vaihtoehto, että
kyseiset kirjoitukset on väärennetty, väitetään Koraania ja seuraavia sen
kohtia valheeksi. Samoin väitetään profeetta Muhammediakin valehtelijaksi. Nämä
ovat raskaita syytöksiä, varsinkin jos Muhammedia pidetään profeettojen
sinettinä ja jos Koraani on taivaasta lähetetty Jumalan kirja:
Uskovaiset, uskokaa
Jumalaan, Hänen profeettaansa ja Kirjaan, jonka Hän on lähettänyt
profeetalleen, ja Kirjaan, jonka Hän on lähettänyt aiemmin. Joka
ei usko Jumalaan, Hänen enkeleihinsä, Kirjoihinsa ja
profeettoihinsa eikä viimeiseen päivään, on tosiaan eksynyt kauas.
(4:136)
Me olemme
lähettäneet Tooran, jossa on johdatus ja valo ja jonka mukaan Jumalalle alistuneet profeetat ovat
tuominneet juutalaisia. Samoin ovat tehneet rabbiinit ja oppineet sen mukaan,
mitä ovat pitäneet muistissaan. He todistavat Jumalan Kirjan todeksi. Älkää
pelätkö ihmisiä vaan Minua älkääkä hylätkö merkkejäni. Ne, jotka eivät tuomitse
sen mukaan, mitä Jumala on lähettänyt, ovat uskottomia...
Heidän jälkeensä me lähetimme Jeesuksen,
Marian pojan, todistamaan oikeaksi Tooran, joka oli ennen häntä.
Hänelle me annoimme Evankeliumin, jossa on johdatus ja valo ja
joka todistaa oikeaksi Tooran, joka oli ennen sitä. Me annoimme sen
johdatukseksi ja varoitukseksi hurskaille.
Evankeliumiin uskovat tuomitkoot sen mukaan,
mitä Jumala on heille lähettänyt, joka ei tuomitse sen mukaan, mitä Jumala on
lähettänyt, on syntinen. (5:44,46,47)
Sanokaa: "Me uskomme Jumalaan ja siihen, mitä
meille on lähetetty ja mitä on lähetetty Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille,
Jaakobille ja sukukunnille ja mitä Mooses, Jeesus ja muut profeetat ovat
saaneet Herraltaan. Me emme tee eroa heidän välillään, vaan alistumme
Hänelle." (2:136)
Israelilaiset...
Uskokaa tähän kirjaan, joka on lähetetty vahvistamaan oikeaksi teillä jo
oleva. Älkää ensimmäisenä kieltäkö sitä älkääkä hylätkö merkkejäni.
Minua teidän tulee pelätä. (2:40,41)
Väitelkää Kirjan
saaneiden kanssa sovinnollisesti - tämä ei koske niitä, jotka tekevät pahaa -
ja sanokaa: "Me uskomme siihen, mitä meille on lähetetty ja mitä teille
on lähetetty. Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on yksi, ja me
alistumme Hänelle." (29:46)
Hän on lähettänyt
sinulle Kirjan, joka vahvistaa sen, mitä ennen sitä oli. Hän on
myös aikaisemmin lähettänyt Tooran ja Evankeliumin johdatukseksi ihmisille
ja Hän on lähettänyt Ratkaisun. Niitä, jotka eivät usko Jumalan merkkeihin,
odottaa ankara rangaistus. Jumala on Mahtava, Kostava. (3:3,4)
- Ks. myös!
2:4,91,97,101 / 3:81,84 / 4:47,162 / 5:48 / 34:31 / 40:53,54 / 46:30
EIKÖ JUMALA VOI
VARJELLA SANAANSA? Kun edellisessä
kappaleessa mainittiin Koraanin osoittavan vanhempien kirjoitusten pysyneen
samanlaisina, osoittaa Koraani myös sen tosiasian, ettei kukaan voi muuttaa
Jumalan sanoja:
Lue, mitä Herrasi
Kirjasta on sinulle ilmoitettu: ei kukaan voi muuttaa Hänen sanojaan,
etkä voi löytää muuta turvaa kuin hän. (18:27)
Herrasi sana on
täynnä totuutta ja oikeamielisyyttä, eikä kukaan voi muuttaa Hänen
sanojaan. Hän on Kuuleva, Tietävä. (6:115)
... jotka uskovat ja
pelkäävät Jumalaa! He saavat ilosanoman tässä ja tuonpuoleisessa elämässä. Jumalan
sanoja ei voi muuttaa. Tämä on suurin voitto. (10:63,64)
Hyvä kysymys on, että jos
Jumala on kaikkivaltias sekä mahtava ja väkevä (Koraani: 2:106 ja 59:23,24),
eikä kukaan voi muuttaa hänen sanojaan, miten voidaan perustella aiempien
kirjojen muuttuminen? Mikä ne on muuttanut, milloin muutokset tehtiin ja miten
Jumala saattoi antaa sen tapahtua? Sillä jos Jumalan tahto oli alun perin
lähettää sanansa, miksi hän sen lähetti, jos tiesi sitä heti välittömästi
muutettavan? Miksi hän alunperin antoi sen meille, jos kaikkivaltiudessaan
tiesi sen tulevan heti vääristellyksi? Tässä on ilmeinen ristiriita.
Toisaalta jos pysytään siinä ajatuksessa, että Jumala oli liian
heikko varjellakseen sanaansa, miten voidaan silloin perustella Koraaninkaan
luotettavuutta? Eikö sekin ole voinut kokea samanlaisia muutoksia kuin ehkä
aiemmat kirjoitukset ovat kokeneet? Tämä mahdollisuus on yhtälailla otettava
huomioon, jos väitetään evankeliumien tekstien kokeneen muutoksen:
... Basil vastasi: -
Me uskomme nämä sanat, koska olemme muslimeja. Kukaan ei yritä tutkia
väärennöksen mahdollisuutta neutraalilla ja objektiivisella tavalla kysyen:
Lähettikö Jumala taivaasta Vanhan testamentin, Psalmit ja Uuden testamentin?
Vastatessani myöntävästi, Basil jatkoi: - Onko ketään, joka voisi muuttaa
Jumalan sanoja? Muistutin häntä Koraanin jakeista, jotka mainitsevat, ettei
Jumalan sanoja voi muuttaa. Eivät ihmiset eivätkä enkelit voi niitä muuttaa,
koska Jumala on kaikkivoipa, kaikkivaltias ja voimallisin, ja Hän suojelee
kirjojaan. Tähän Basil huomautti: - Kukaan ei siis voi muuttaa Hänen sanojaan;
miten Hän siis salli väärennettävän kaikki pyhät kirjansa paitsi yhden? Miten
Hän salli Moosekselle lähetetyn Vanhan testamentin väärentämisen? Miten Hän
salli Daavidille lähetettyjen psalmien muuttamisen? Ja lopuksi, miten Jumala
salli Jeesukselle (Isa) lähetetyn Raamatun muuttamisen? Oliko mahdollista, että
600 vuotta myöhemmin, kun monet sukupolvet jo olivat eläneet ja kuolleet pyhien
kirjojen väärennösten kanssa, Jumala lähettäisi sitten Kirjan, jota kukaan ei
voi väärentää? Yhtäkkiä Jumalasta tuleekin Kaikkivoipa ja Kaikkivaltias ja
yhtäkkiä Hän varjelee Sanansa väärennöksiltä! Pitkään kaikki Hänen kirjansa oli
väärennetty ja Hänen palvelijansa olivat menneet harhaan. Miten sitten Jumala,
joka ei pystynyt varjelemaan omaa Kirjaansa väärennöksiltä, muutoksilta ja
turmeltumiselta, pystyisi varjelemaan Häntä palvovia ihmisiä?
Mietin näitä kysymyksiä itsekseni eikä
minulla ollut ratkaisuja tai vastausta, joka pelastaisi Jumalan Hänen itsensä
aiheuttamasta pulmasta. (1)
Milloin muutokset
tehtiin? Kuten todettiin, monet
muslimit uskovat, että Raamattu on monelta osaltaan muuttunut. Sellaisena he
pitävät varsinkin kohtia, jotka liittyvät Jeesuksen Jumaluuteen,
kolminaisuuteen sekä Jeesuksen ristinkuolemaan. Sen sijaan he voivat pitää
luotettavina ja Jumalan sanana muutamia profeettojen kirjoja sekä niitä
jaksoja, jotka liittyvät Jumalan ykseyteen, tuomioon ja palkkioon. He yleensä
hyväksyvät nämä opetukset.
Ongelma edellisessä ajattelussa vain on, ettei kukaan muslimi
osaa sanoa, koska muutokset tehtiin, kuka ne teki ja mihin kohtiin. Jos esittää
väitteen, että muutoksia on tapahtunut, pitäisi näihin kysymyksiin löytyä
helppo vastaus. Samoin pitäisi löytyä ne alkuperäiset tekstit, joihin muutokset
myöhemmin tehtiin. Se on kuitenkin ollut mahdotonta. Entinen muslimi kertoo
samasta aiheesta:
”Begum”, mies
aloitti, ”on eräs asia, joka vaivaa minua niissä muslimeissa, jotka kääntyvät
kristinuskoon. Ja se on Raamattu. Me kaikkihan tiedämme, että kristittyjen
Uutta testamenttia on muunneltu siitä millaisena Jumala sen antoi.”
Hän esitti minulle islamin pääsyytökset
Raamattua vastaan; sitä oli hänen mukaansa muutettu niin, että nykypäivän
versio ei ollut luotettava. Muslimien mukaan alkuperäinen oli ollut Koraanin
mukainen.
”Toivottavasti ette pidä minua
pinnallisena”, sanoin, ”mutta tahtoisin todellakin tietää yhden asian. Olen
usein kuullut sanottavan, että Raamattua on muunneltu, mutta kukaan ei ole
koskaan kertonut kuka sen on tehnyt. Koska muutokset tehtiin ja mihin kohtiin?”
Vieraani nojautui taaksepäin ja nosti
katseensa kohti leikkauksin koristeltuja kattohirsiä ja naputti sormellaan
tuolin käsinojaa. Hän ei vastannut. Pelkään, että käytin tilaisuutta hyväkseni,
sillä tietääkseni näihin kysymyksiin ei ole vastauksia.
”Kuulkaa”, jatkoin vedoten asiassa
tekemääni tutkimukseen. – British Museumissa on ikivanhoja Raamattuja, jotka on
julkaistu noin 300 vuotta ennen kuin Muhammed syntyi. Kaikissa asioissa, joissa
kristinusko ja islamilaisuus eroavat toisistaan, näiden vanhojen käännösten
teksti on samanlaista kuin nykyisessä Raamatussa. Asiantuntijat sanovat, että
missään tärkeässä perusasiassa Raamattu ei ole muuttunut alkuperäisestä.
Minulle henkilökohtaisesti se on hyvin tärkeätä, sillä minulle Raamatusta on
tullut elävää sanaa. Se puhuu sielulleni ja ruokkii sitä. Se opastaa minua…”
Vieraani nousi keskellä lausettani
seisomaan.
”… ja niinpä”, jatkoin, ”minulle on todella
erittäin tärkeätä tietää missä kohdin minua petetään. Voitteko te sanoa?”
”Puhutte sanasta aivan kuin se olisi
inhimillinen olento”, vieraani sanoi.
”Uskon että Kristus elää, jos sitä
tarkoitatte”, sanoin. ”Koraani sanoo, että Kristus on Jumalan sana. Minusta
olisi mielenkiintoista jutella siitä teidän kanssanne enemmänkin.”
”Minun täytyy nyt lähteä.” (2)
Seuraava keskustelu
liittyy samaan aiheeseen; miten nykymuslimi voi tietää, mikä on Jumalan sanaa
ja mikä ei? Sillä kun yleinen uskomus islamissa on, että Muhammed on
profeettojen sinetti (33:40), jonka jälkeen uutta ilmoitusta ei anneta, mistä
nykymuslimi saa tietonsa? Mistä hän tietää, mitkä osat ovat muuttuneet, mitkä
eivät, ja mikä osa on Jumalan sanaa, mikä ei? Hänellä pitäisi olla konkreettisia
vastauksia näihin kysymyksiin.
…Deedad istui
Sjöbergin viereen, ja joku esitti hänelle kysymyksen:
- Mitä mieltä olette eilisestä
väittelytilaisuudesta?
- Kyllähän se muuten, mutta minulla oli
liian tiukka aikataulu, valitteli Deedad. – Sjöbergillä oli etulyöntiasema,
koska minä jouduin puhumaan ensimmäisenä.
- Te siis myönnätte hävinneenne väittelyn,
heitti joku.
- En minä niin sanonut.
Sitten Dagenin toimittaja kysyi:
- Eilen te väititte, että Raamattu ei ole
Jumalan sanaa. Tänään te sanoitte jotakin sen suuntaista, että se kuitenkin on.
Mitä tarkoitatte? Kumpi lausumistanne on totta?
- No, minä tarkoitin, että osa Raamatusta
on Jumalan sanaa ja osa taas ei…
Silloin Abun käsi kimposi ylös. Entisenä
muslimina hän tiesi, mihin Deedad tähtäsi. Saatuaan puheenvuoron hän kääntyi
professorin puoleen ja sanoi:
- Äsken väititte, että Raamattu on osittain
Jumalan sanaa ja osittain ei. Minä olen entinen muslimi. Olen saanut syntini
anteeksi uskomalla Raamatun Jeesukseen. Haluaisin kysyä teiltä, mistä te
tiedätte, mikä osa Raamatussa on Jumalan sanaa ja mikä ei ole? Oletteko saaneet
tätä koskevan ilmoituksen Jumalalta?
Kysymys oli muslimille hankala. Abu tiesi,
että Koraanin mukaan Muhammedin jälkeen ei enää uutta jumalallista ilmoitusta
luvattu. Jos Deedad vastaisi, että hän oli saanut jumalallisen ilmoituksen, hän
joutuisi ristiriitaan Koraanin kanssa. Jos hän vastaisi, että ei ollut saanut
ilmoitusta, hän liikkuisi silloinkin heikoilla jäillä. Deedad oli pari
minuuttia hiljaa ja mietti. Sitten hän katsoi Abua tiukasti ja puuskahti:
- Seuraava kysymys. (3)
TODISTEITA TEKSTIEN
ALKUPERÄISYYDESTÄ. Vaikka monet
muslimit uskovat, ettei Raamattu olisi alkuperäisessä muodossaan, vaan että sen
teksti olisi muuttunut myöhemmässä vaiheessa, niin voidaan kuitenkin löytää
useita todisteita tätä vastaan. Niitä ovat mm. seuraavat asiat:
Käsikirjoitusten
runsaus. Vaikka Uuden testamentin
alkuperäisiä tekstejä ei olekaan tallella, on se seikka, että niistä kuitenkin
on säilynyt runsaasti kopioita jo hyvinkin varhaisilta ajoilta, osoituksena
siitä että tekstimuoto on pysynyt samana. Yleissääntö tällä alueella on, että
mitä enemmän jostain tekstistä on säilynyt käsikirjoituksia, sitä varmemmin
pystytään myös selvittämään alkuperäinen tekstimuoto.
Niinpä
Uudesta testamentista on säilynyt ainakin yli 24 000 Uuden testamentin tai sen
osan käsikirjoitusversiota kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina
(100-400 jKr.). Tämä lukumäärä on valtavan suuri, kun vertaa, että antiikin
ajan tekstien osalta on toisena Homeroksen Ilias, josta on olemassa vain 643
säilynyttä dokumenttia - eli ero on lähes 40-kertainen. Vastaavasti Caesarin
Gallian sodasta on vain 10 säilynyttä dokumenttia, joka on tavattoman pieni
määrä Uuteen testamenttiin verrattuna, eikä kukaan silti epäile tämän teoksen
luotettavuutta. Seuraava luettelo osoittaa säilyneiden kopioiden määrää (Tiedot
kirjasta: "Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):
TEOS
Caesar
Livius
Platon
(tetralogiat])
Tacitus (annaalit)
Tacitus (pienempiä teoksia)
Plinius nuorempi (historia)
Thukydides
(historia)
Suetonius
(De Vita Caesarum)
Herodotos (historia)
Horatius
Sofokles
Lucretius
Catullus
Euripides
Demosthenes
Aristoteles
Aristofanes
Homeros (Ilias)
Uusi testamentti
|
Kopioiden
lukumäärä
10
20
7
20
1
7
8
8
8
193
2
3
9
200
49
10
643
yli 24 000
|
Lyhyt aikaväli. Mitä tulee aikaväliin alkutekstin ja varhaisimman
löydetyn kopion välillä, on sekin asia, joka viittaa tekstin säilyneen samana.
Mitä lyhyempi väli alkutekstin ja varhaisimman löydetyn kopion välillä
on, sitä todennäköisemmin teksti on pysynyt samanlaisena.
Uusi testamentti on tälläkin alueella hyvässä asemassa. Kun
antiikin kirjallisuuden kohdalla aikaväli varhaisimmasta kopiosta itse
alkutekstin kirjoittamiseen on keskimäärin 1000 vuotta, on se Uuden testamentin
kohdalla vain joitakin vuosikymmeniä (riippuen Johanneksen evankeliumin
kirjoitusajankohdasta), joka on moninkertaisti vähemmän kuin näissä muissa
teksteissä. Lyhyt aikaväli Uuden testamentin kohdalla, kuten myös säilyneiden
kopioiden suuri määrä, vahvistaa sitä kuvaa, että Uuden testamentin teksti on
säilynyt meille alkuperäisenä.
Seuraava
luettelo osoittaa edelläolevan asian, eli aikavälin varhaisimman kopion ja
alkutekstin välillä, eri antiikin tekstien osalta (Tiedot kirjasta:
"Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):
TEOS
Caesar
Livius
Platon
(tetralogiat])
Tacitus (annaalit)
Tacitus (pienempiä teoksia)
Plinius nuorempi (historia)
Thukydides
(historia)
Suetonius
(De Vita Caesarum)
Herodotos (historia)
Horatius
Sofokles
Lucretius
Catullus
Euripides
Demosthenes
Aristoteles
Aristofanes
Homeros (Ilias)
Uusi testamentti
|
Aikaväli alkutekstin ja varhaisimman kopion välillä
1000 v
1200 v
1000 v
900 v
750 v
1300 v
800 v
1300 v
900 v
1400 v
100 v
1600 v
1500 v
1300 v
1400 v
1200 v
500 v
25 v
|
Tekstimuoto sama. Kun Uudesta testamentista on säilynyt runsaasti
vanhoja käsikirjoituksia, on niille ominaista se, että niissä on hyvin vähän
eroja. Nämä erot ovat niin mitättömiä, ettei niillä käytännön kannalta ole
merkitystä. F.C. Grant on todennut tekstien yhteneväisyydestä:
"Tarkkaavaiselle
lukijalle on ilmeistä, että... tarkistus ei ole vaikuttanut yhteenkään
kristillisen uskon oppiin siitä yksinkertaisesta syystä, että käsikirjoitusten
tuhansien lukutapojen joukosta ei ole ilmaantunut yhtäkään, joka vaatisi
kristillisen opin tarkistamista." (4)
Sir Frederic Kenyon on
sanonut samasta asiasta:
"Alkuperäisen
kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen väliaika
käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja viimeinen peruste
epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan muuttunut, on nyt
poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä samoin kuin niiden
yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan nyt pitää täysin
vahvistettuna." (5)
Lainaukset Uudesta
testamentista. Yksi todiste Uuden
testamentin alkuperäisyyden puolesta ovat kirkkoisien lainaukset siitä. Vaikka ei
olisi säilynyt yhtään Uuden testamentin käsikirjoituskopiota ja osaa,
voitaisiin silti koko Uusi testamentti, 11 jaetta lukuunottamatta,
rekonstruoida niistä lainauksista, joita on säilynyt kirkkoisiltä 300 v.
Jeesuksen ajan jälkeen. British Museumin suorittaman tutkimuksen mukaan löytyy
nyt arviolta 89 000 kohtaa, jotka on otettu alkukirkon kirjoituksiin Uudesta
testamentista. Tämä luku on hyvin mittava ja osoittaa, miten paljon Uutta
testamenttia on käytetty jo varhaisina aikoina. Sir Frederic Kenyon on
kirjoittanut lainausten määristä:
"Ei voida liian
voimakkaasti vakuuttaa, että Raamatun - ja tässä tapauksessa erityisesti Uuden
testamentin - tekstin pääsisällys on varma. Uuden testamentin käsikirjoitusten,
varhaisten käännösten ja kirkon varhaisimpien kirjoittajien siitä käyttämien
lainausten lukumäärä on niin suuri, että on käytännöllisesti katsoen varmaa,
että jokaisen epäilyksenalaisen kohdan oikea lukutapa on säilynyt ainakin
jossakin näistä teksteistä. Tätä ei voida sanoa mistään muusta muinaisesta
kirjasta maailmassa." (6)
VANHAN TESTAMENTIN
TEKSTI. Edellisissä kappaleissa on
käsitelty pääasiassa Uuden testamentin tekstiä. Mitä kuitenkin tulee Vanhan
testamentin tekstin säilymiseen muuttumattomana, on siitäkin todisteita. Niistä
voidaan mainita seuraavat kaksi asiaa:
Lainaukset Uudessa
testamentissa. Yksi hyvä todiste on
tietenkin se, että Uuden testamentin puolella on lainauksia ja viittauksia
Vanhaan testamenttiin. Näitä lainauksia on jopa useita satoja ja niitä esiintyy
niin Jeesuksen puheissa kuin esim. Paavalin kirjeissä.
Oleellista sadoissa lainauksissa kuitenkin on, että ne
vahvistavat Vanhan testamentin tekstimuotoa. Ne osoittavat tekstien pysyneen
samanlaisina aivan kuin kirkkoisien lainaukset Uudesta testamentista
vahvistavat Uuden testamentin tekstejä. Ne antavat hyvän kuvan siitä, että
Vanhan testamentin teksti, josta viimeisimmät kirjat saivat muotonsa noin 400
vuotta aiemmin, ei ole juuri nimeksikään muuttunut niistä ajoista, jolloin se
tallennettiin muistiin.
Kuolleen meren kirjakääröt
ovat toinen vahva todiste tekstien
pysymisestä samana. Nämä kääröt, jotka on löydetty Kuolleen meren läheltä ja
joista vanhimmat ajoittuvat 300-luvulle eKr., eivät juuri eroa nykyisistä
kirjoista. Päinvastoin nämä kääröt, joita on löydetty kaikista Vanhan
testamentin kirjoista Esterin kirjaa lukuunottamatta, ovat hyvin vastaavia
nykyisten kanssa. Siten ajatus, että Vanhan testamentin tai koko Raamatun
teksti olisi oleellisesti muuttunut, on pohjaa vailla, eikä sitä voida
todistaa. Sensijaan voimme hyvin uskoa, että tekstit ovat säilyneet
olennaisilta osiltaan samoina.
Arkeologia. Se, että
Uuden testamentin ja Raamatun tapahtumat ovat totta, saa vahvistusta myös
muista lähteistä. Arkeologia, historioitsijoiden muistiinpanot sekä kirkkoisien
maininnat ovat toistuvasti tukeneet Raamatun historiallisuutta. Niissä
mainitaan kymmenien hallitsijoiden, muiden henkilöiden ja paikkakuntien nimiä,
joista useat on aluksi tiedetty vain Raamatun perusteella. Se on vahva todistus
siitä, että nämä asiat ovat todella tapahtuneet.
Seuraava lainaus viittaa Luukkaan tarkkuuteen historioitsijana
(muut evankeliumit kertovat samoista asioista). Jos hän oli tarkka kuvatessaan
suhteellisen merkityksettömiä yksityiskohtia – joiden paikkansapitävyys voidaan
vahvistaa muista lähteistä – miksi hän ei olisi ollut tarkka myös ihmeiden tai
niiden asioiden kuvaamisessa, joille ei saada ulkopuolista vahvistusta?
Ainoastaan epäuskoinen ennakkoasenne, jollainen monilla muslimeilla on, estää
hyväksymästä tätä käsitystä.
Arkeologia tekee
eräässä mielessä juuri sitä. Jos muinaiset historialliset yksityiskohdat ovat
osoittautuneet kerta kerran jälkeen oikeiksi, se lisää luottamustamme myös
niihin kyseisen historioitsijan kirjoituksiin, joita ei voi samalla tavalla
tarkastaa.
Pyysin, että McRay kertoisi asiantuntijan
mielipiteensä. – Vahvistaako vai heikentääkö arkeologia Uuden testamentin
luotettavuutta, kun arkeologian tutkijat tarkastavat kirjoitusten sisältämiä
yksityiskohtia?
Mcrayn vastaus tuli ilman aikailua. – Uuden
testamentin luotettavuus kasvaa tutkimusten myötä, siitä ei ole epäilystäkään.
Aivan niin kuin minkä tahansa muinaisen dokumentin luotettavuutta edistää se,
kun kaivausten edetessä todetaan, että kirjoittaja on antanut oikeita tietoja
jostakin paikasta tai tapahtumasta…
– Sekä liberaalien että konservatiivisten
tutkijoiden yleinen mielipide on, että Luukas oli historiankirjoittajana hyvin
tarkka, vastasi McRay. – Hän oli oppinut, hän oli kaunopuheinen, hänen
kreikkansa lähenteli klassista tasoa, hän kirjoitti kuten koulutettu mies, ja
arkeologiset löydöt ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että Luukas oli
tarkka siinä, mitä kirjoitti.
McRay lisäsi, että monissa satamatarinaa
vastaavissa tapauksissa tutkijat olivat aluksi luulleet joitakin Luukkaan viittauksia
vääriksi, mutta myöhemmät löydöt ovat vahvistaneet, että hän on kirjoittanut
tiedot oikein… Eräs etevä arkeologi tutki huolellisesti Luukkaan maininnat
kolmestakymmenestäkahdesta maasta, viidestäkymmenestäneljästä kaupungista ja
yhdeksästä saaresta eikä löytänyt yhtään virhettä. (7)
Seuraavat lainaukset
viittaavat samaan suuntaan. Ne osoittavat, miten arkeologia ja muut
historialliset lähteet ovat toistuvasti vahvistaneet Uuden testamentin ja
Raamatun historiallisuutta. Näillä Raamatun tapahtumilla on vankka
historiallinen pohja. Tämä on myös yksi vahvistus sen puolesta, että Raamatun
tekstit ovat säilyneet alkuperäisessä muodossaan. On perusteltua pitäytyä tässä
käsityksessä.
Kuuluisa arkeologi William
Albright sanoo: ”Raamatun historialliset tiedot pitävät paikkansa tavalla, jota
nykyaikainen raamattukritiikki ei osaa kuvitellakaan. Tutkimuksieni edistyessä
on minulle käynyt selväksi, että Raamattu on erittäin luotettava historiallinen
lähdeteos. Sen kertomukset eivät ole myyttejä vaan historiallisia dokumentteja,
jotka pitävät pienintä yksityiskohtaa myöten yhtä totuuden kanssa. Se
liiallinen skeptisyys, jota johtava historiallinen koulukunta tunsi Raamattua
kohtaan, on jatkuvasti menettänyt todistusvoimaansa. Yhä uudet löydöt ovat
todistaneet Raamatun olevan oikeassa lukemattomissa yksityiskohdissa ja
lisänneet Raamatun arvoa historiallisena lähteenä.” (8)
"On tärkeää
ymmärtää, että arkeologisista kaivauksista on saatu suuri määrä todisteita, jotka
osoittavat täysin selvästi, ettei Raamattu ole hurskasta väärentelyä. Tähän
mennessä yhtäkään Raamatun historiallista kohtaa ei ole voitu todistaa vääräksi
niiden todisteiden perusteella, joita on saatu arkeologisista
tutkimuksista." (9)
