|
Islam ja Jeesus
Muslimien vastaväitteet kristillistä uskoa kohtaan, kuten Raamatun luotettavuus, Jeesuksen jumaluus ja ristinkuolema. Miksi muslimit ovat väärässä?
Esipuhe
Tässä kirjoituksessa ovat aiheena muslimit ja varsinkin se, miten he suhtautuvat kristilliseen uskoon. Heillä on tavallisesti vahvoja ennakkoluuloja ja vastaväitteitä evankeliumin sanomaa kohtaan. Varsinkin Raamatun luotettavuus sekä Jeesuksen asema ovat seikkoja, jotka estävät heitä ottamasta evankeliumia vastaan. He saattavat ajatella, ettei Raamattu ole alkuperäisessä muodossaan, vaan että sitä olisi muuteltu ja vääristelty aikojen saatossa, ja että Koraani olisi korvannut sen. Samoin he saattavat ajatella Jeesuksesta, ettei hän kuollut ristillä, ettei hän ole Jumalan Poika tai ainakaan missään nimessä tasavertainen Jumalan kanssa. He kieltävät nämä Jeesukseen liittyvät uskon perusasiat. Lisäksi heillä on muitakin ennakkokäsityksiä (he yhdistävät kristillisyyden länsimaalaisuuteen…), joiden takia he eivät halua sen syvemmin perehtyä evankeliumiin ja tutkia sitä. Aiomme seuraavilla riveillä käydä lävitse tavallisimpia vastaväitteitä, joita muslimeilla voi esiintyä. Pyrimme vastaamaan niihin Raamatun avulla, mutta käytämme myös muslimien pyhää kirjaa, Koraania, apuna. Asiat, joita käsittelemme, ovat sellaisia, joihin jokaisen on hyvä saada itse selvyys.
Sisällys:
1. Onko Raamattu pysynyt alkuperäisessä muodossaan vai onko sitä muuteltu jälkeenpäin?
Yksi tavallisimpia
muslimien esittämiä väitteitä on se, ettei Raamattu nykyään ole alkuperäisessä
muodossaan, vaan että sitä olisi jälkeenpäin vääristelty ja muuteltu. Monien
muslimien käsitys on, että Raamattu on kyllä alun perin ollut oikeassa
muodossaan ja Jumalan sanaa, mutta että se myöhemmin on kokenut muutoksia niin
paljon, ettei siihen enää voi luottaa. On myös sanottu, että Koraani on tehnyt
nämä kirjoitukset tyhjäksi sekä syrjäyttänyt ne. Siksi niitä ei enää
nykyaikana tarvita; Koraanissahan pitäisi olla lopullinen totuus ja oikea
tekstimuoto, joten miksi enää kannattaisi lukea muita kirjoituksia?
Mutta pitääkö
edellinen käsitys paikkansa? Onko syytä uskoa siihen? Katsomme asiaa
seuraavien esimerkkien valossa:
Mitä Koraani sanoo?
Kun lähdemme tutkimaan asiaa, on hyvä aloittaa se Koraanista, jota muslimit
pitävät pyhänä kirjanaan. On merkittävää, että Koraani ei missään osoita
Raamatun muuttuneen, vaan se päinvastoin kehottaa uskomaan siihen. Koraanin
mukaan kukaan ei voi olla edes kunnon muslimi, jos ei usko aiempiin
kirjoituksiin: Tooraan, Psalmeihin ja Evankeliumiin (4:136). Samoin Koraani
osoittaa, että näissä kirjoituksissa on parhaillaan - ei vain joskus aiemmin -
johdatus ja valo, ja että myöhemmät kirjoitukset todistavat varhaisemmat
oikeaksi. Niin ei varmastikaan olisi sanottu, mikäli näitä kirjoituksia olisi
pidetty väärennöksinä siihen aikaan.
Islamin
varhaisvaiheessa ei siis ollut mitään epäilyksiä näitä kirjoja kohtaan eikä
niitä pidetty muuttuneina. Jos Koraani kehottaa uskomaan niihin, on niiden
silloin täytynyt olla ihmisten mielissä alkuperäisessä ja puhtaassa muodossaan
niihin aikoihin; muuten ei varmastikaan olisi annettu mitään sentyyppisiä
kehotuksia.
Jos sitten
ajatellaan sitä, että kirjoitukset olisi muutettu Muhammedin jälkeen, on sekin
melko mahdoton ajatus. Kun esim. Uudesta testamentista ja sen osista oli
levinneinä satojatuhansia kopioita ympäri maailmaa, niin miten ihmiset
olisivat voineet muuttaa ja väärentää kaikki nämä jäljennökset yhdenmukaisesti
ja samanaikaisesti? Eikö ne olisi pitänyt koota kaikki yhteen ja muuttaa
vieläpä samalla tavalla? Tämä vaikuttaa ajatuksena mahdottomalta, varsinkin
kun otetaan huomioon, että samoja tekstejä oli käännetty jo useille kielille
sekä levitetty laajoille alueille.
Toisaalta jos
kaikesta huolimatta esitetään se vaihtoehto, että kyseiset kirjoitukset on
väärennetty, väitetään Koraania ja seuraavia sen kohtia valheeksi. Samoin
väitetään profeetta Muhammediakin valehtelijaksi. Nämä ovat raskaita
syytöksiä, varsinkin jos Muhammedia pidetään profeettojen sinettinä, ja jos
Koraani on taivaasta lähetetty Jumalan kirja:
Uskovaiset,
uskokaa Jumalaan, Hänen profeettaansa ja Kirjaan, jonka Hän on
lähettänyt profeetalleen, ja Kirjaan, jonka Hän on lähettänyt aiemmin.
Joka ei usko Jumalaan, Hänen enkeleihinsä, Kirjoihinsa ja
profeettoihinsa eikä viimeiseen päivään, on tosiaan eksynyt kauas.
(4:136)
Me olemme
lähettäneet Tooran, jossa on johdatus ja valo
ja jonka mukaan Jumalalle alistuneet profeetat ovat tuominneet juutalaisia.
Samoin ovat tehneet rabbiinit ja oppineet sen mukaan, mitä ovat pitäneet
muistissaan. He todistavat Jumalan Kirjan todeksi. Älkää pelätkö ihmisiä vaan
Minua älkääkä hylätkö merkkejäni. Ne, jotka eivät tuomitse sen mukaan, mitä
Jumala on lähettänyt, ovat uskottomia...
Heidän
jälkeensä me lähetimme Jeesuksen, Marian pojan, todistamaan oikeaksi
Tooran, joka oli ennen häntä. Hänelle me annoimme Evankeliumin,
jossa on johdatus ja valo ja joka todistaa oikeaksi Tooran, joka oli
ennen sitä. Me annoimme sen johdatukseksi ja varoitukseksi hurskaille.
Evankeliumiin
uskovat tuomitkoot sen mukaan, mitä Jumala on heille lähettänyt, joka ei
tuomitse sen mukaan, mitä Jumala on lähettänyt, on syntinen. (5:44,46,47)
Sanokaa: "Me
uskomme Jumalaan ja siihen, mitä meille on lähetetty ja mitä on lähetetty
Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille, Jaakobille ja sukukunnille ja mitä
Mooses, Jeesus ja muut profeetat ovat saaneet Herraltaan. Me emme tee eroa
heidän välillään, vaan alistumme Hänelle." (2:136)
Israelilaiset...
Uskokaa tähän kirjaan, joka on lähetetty vahvistamaan oikeaksi teillä jo
oleva. Älkää ensimmäisenä kieltäkö sitä älkääkä hylätkö merkkejäni.
Minua teidän tulee pelätä. (2:40,41)
Väitelkää Kirjan
saaneiden kanssa sovinnollisesti - tämä ei koske niitä, jotka tekevät pahaa -
ja sanokaa: "Me uskomme siihen, mitä meille on lähetetty ja mitä teille
on lähetetty. Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on yksi, ja me
alistumme Hänelle." (29:46)
Hän on lähettänyt
sinulle Kirjan, joka vahvistaa sen, mitä ennen sitä oli. Hän on
myös aikaisemmin lähettänyt Tooran ja Evankeliumin johdatukseksi
ihmisille ja Hän on lähettänyt Ratkaisun. Niitä, jotka eivät usko
Jumalan merkkeihin, odottaa ankara rangaistus. Jumala on Mahtava, Kostava.
(3:3,4)
- Ks. myös!
2:4,91,97,101 / 3:81,84 / 4:47,162 / 5:48 / 34:31 / 40:53,54 / 46:30
Eikö Jumala voi varjella sanaansa?
Kun edellisessä kappaleessa mainittiin Koraanin osoittavan vanhempien
kirjoitusten pysyneen samanlaisina, osoittaa Koraani myös sen tosiasian, ettei
kukaan voi muuttaa Jumalan sanoja:
Lue, mitä Herrasi
Kirjasta on sinulle ilmoitettu: ei kukaan voi muuttaa Hänen sanojaan,
etkä voi löytää muuta turvaa kuin hän. (18:27)
Herrasi sana on
täynnä totuutta ja oikeamielisyyttä, eikä kukaan voi muuttaa Hänen
sanojaan. Hän on Kuuleva, Tietävä. (6:115)
... jotka uskovat
ja pelkäävät Jumalaa! He saavat ilosanoman tässä ja tuonpuoleisessa elämässä.
Jumalan sanoja ei voi muuttaa. Tämä on suurin voitto. (10:63,64)
Hyvä kysymys on,
että jos Jumala on kaikkivaltias sekä mahtava ja väkevä (Koraani: 2:106 ja
59:23,24), eikä kukaan voi muuttaa hänen sanojaan, miten voidaan perustella
aiempien kirjojen muuttuminen? Mikä ne on muuttanut, milloin muutokset tehtiin
ja miten Jumala saattoi antaa sen tapahtua? Sillä jos Jumalan tahto oli alun
perin lähettää sanansa, miksi hän sen lähetti, jos tiesi sitä heti
välittömästi muutettavan? Miksi hän alun perin antoi sen meille, jos
kaikkivaltiudessaan tiesi sen tulevan heti vääristellyksi? Tässä on ilmeinen
ristiriita.
Toisaalta jos
pysytään siinä ajatuksessa, että Jumala oli liian heikko varjellakseen
sanaansa, miten voidaan silloin perustella Koraaninkaan luotettavuutta? Eikö
sekin ole voinut kokea samanlaisia muutoksia kuin ehkä aiemmat kirjoitukset
ovat kokeneet? Tämä mahdollisuus on yhtälailla otettava huomioon, jos
väitetään evankeliumien tekstien kokeneen muutoksen:
... Basil vastasi:
- Me uskomme nämä sanat, koska olemme muslimeja. Kukaan ei yritä tutkia
väärennöksen mahdollisuutta neutraalilla ja objektiivisella tavalla kysyen:
Lähettikö Jumala taivaasta Vanhan testamentin, Psalmit ja Uuden testamentin?
Vastatessani myöntävästi, Basil jatkoi: - Onko ketään, joka voisi muuttaa
Jumalan sanoja? Muistutin häntä Koraanin jakeista, jotka mainitsevat, ettei
Jumalan sanoja voi muuttaa. Eivät ihmiset eivätkä enkelit voi niitä muuttaa,
koska Jumala on kaikkivoipa, kaikkivaltias ja voimallisin, ja Hän suojelee
kirjojaan. Tähän Basil huomautti: - Kukaan ei siis voi muuttaa Hänen sanojaan;
miten Hän siis salli väärennettävän kaikki pyhät kirjansa paitsi yhden? Miten
Hän salli Moosekselle lähetetyn Vanhan testamentin väärentämisen? Miten Hän
salli Daavidille lähetettyjen psalmien muuttamisen? Ja lopuksi, miten Jumala
salli Jeesukselle (Isa) lähetetyn Raamatun muuttamisen? Oliko mahdollista,
että 600 vuotta myöhemmin, kun monet sukupolvet jo olivat eläneet ja kuolleet
pyhien kirjojen väärennösten kanssa, Jumala lähettäisi sitten Kirjan, jota
kukaan ei voi väärentää? Yhtäkkiä Jumalasta tuleekin Kaikkivoipa ja
Kaikkivaltias ja yhtäkkiä Hän varjelee Sanansa väärennöksiltä! Pitkään kaikki
Hänen kirjansa oli väärennetty ja Hänen palvelijansa olivat menneet harhaan.
Miten sitten Jumala, joka ei pystynyt varjelemaan omaa Kirjaansa
väärennöksiltä, muutoksilta ja turmeltumiselta, pystyisi varjelemaan Häntä
palvovia ihmisiä?
Mietin näitä
kysymyksiä itsekseni eikä minulla ollut ratkaisuja tai vastausta, joka
pelastaisi Jumalan Hänen itsensä aiheuttamasta pulmasta. (1)
Milloin
muutokset tehtiin?
Kuten todettiin,
monet muslimit uskovat, että Raamattu on monelta osaltaan muuttunut.
Sellaisena he pitävät varsinkin kohtia, jotka liittyvät Jeesuksen Jumaluuteen,
kolminaisuuteen sekä Jeesuksen ristinkuolemaan. Sen sijaan he voivat pitää
luotettavina ja Jumalan sanana muutamia profeettojen kirjoja sekä niitä
jaksoja, jotka liittyvät Jumalan ykseyteen, tuomioon ja palkkioon. He yleensä
hyväksyvät nämä opetukset.
Ongelma
edellisessä ajattelussa vain on, ettei kukaan muslimi osaa sanoa, koska
muutokset tehtiin, kuka ne teki ja mihin kohtiin. Jos esittää väitteen, että
muutoksia on tapahtunut, pitäisi näihin kysymyksiin löytyä helppo vastaus.
Samoin pitäisi löytyä ne alkuperäiset tekstit, joihin muutokset myöhemmin
tehtiin. Se on kuitenkin ollut mahdotonta. Entinen muslimi kertoo samasta
aiheesta:
”Begum”, mies
aloitti, ”on eräs asia, joka vaivaa minua niissä muslimeissa, jotka kääntyvät
kristinuskoon. Ja se on Raamattu. Me kaikkihan tiedämme, että kristittyjen
Uutta testamenttia on muunneltu siitä millaisena Jumala sen antoi.”
Hän esitti
minulle islamin pääsyytökset Raamattua vastaan; sitä oli hänen mukaansa
muutettu niin, että nykypäivän versio ei ollut luotettava. Muslimien mukaan
alkuperäinen oli ollut Koraanin mukainen.
”Toivottavasti
ette pidä minua pinnallisena”, sanoin, ”mutta tahtoisin todellakin tietää
yhden asian. Olen usein kuullut sanottavan, että Raamattua on muunneltu, mutta
kukaan ei ole koskaan kertonut kuka sen on tehnyt. Koska muutokset tehtiin ja
mihin kohtiin?”
Vieraani
nojautui taaksepäin ja nosti katseensa kohti leikkauksin koristeltuja
kattohirsiä ja naputti sormellaan tuolin käsinojaa. Hän ei vastannut. Pelkään,
että käytin tilaisuutta hyväkseni, sillä tietääkseni näihin kysymyksiin ei ole
vastauksia.
”Kuulkaa”,
jatkoin vedoten asiassa tekemääni tutkimukseen. – British Museumissa on
ikivanhoja Raamattuja, jotka on julkaistu noin 300 vuotta ennen kuin Muhammed
syntyi. Kaikissa asioissa, joissa kristinusko ja islamilaisuus eroavat
toisistaan, näiden vanhojen käännösten teksti on samanlaista kuin nykyisessä
Raamatussa. Asiantuntijat sanovat, että missään tärkeässä perusasiassa
Raamattu ei ole muuttunut alkuperäisestä. Minulle henkilökohtaisesti se on
hyvin tärkeätä, sillä minulle Raamatusta on tullut elävää sanaa. Se puhuu
sielulleni ja ruokkii sitä. Se opastaa minua…”
Vieraani nousi
keskellä lausettani seisomaan.
”… ja niinpä”,
jatkoin, ”minulle on todella erittäin tärkeätä tietää missä kohdin minua
petetään. Voitteko te sanoa?”
”Puhutte
sanasta aivan kuin se olisi inhimillinen olento”, vieraani sanoi.
”Uskon että
Kristus elää, jos sitä tarkoitatte”, sanoin. ”Koraani sanoo, että Kristus on
Jumalan sana. Minusta olisi mielenkiintoista jutella siitä teidän kanssanne
enemmänkin.”
”Minun täytyy
nyt lähteä.” (2)
Seuraava
keskustelu liittyy samaan aiheeseen; miten nykymuslimi voi tietää, mikä on
Jumalan sanaa ja mikä ei? Sillä kun yleinen uskomus islamissa on, että
Muhammed on profeettojen sinetti (33:40), jonka jälkeen uutta ilmoitusta ei
anneta, mistä nykymuslimi saa tietonsa? Mistä hän tietää, mitkä osat ovat
muuttuneet, mitkä eivät, ja mikä osa on Jumalan sanaa, mikä ei? Hänellä
pitäisi olla konkreettisia vastauksia näihin kysymyksiin.
…Deedad istui
Sjöbergin viereen, ja joku esitti hänelle kysymyksen:
- Mitä mieltä
olette eilisestä väittelytilaisuudesta?
- Kyllähän se
muuten, mutta minulla oli liian tiukka aikataulu, valitteli Deedad. –
Sjöbergillä oli etulyöntiasema, koska minä jouduin puhumaan ensimmäisenä.
- Te siis
myönnätte hävinneenne väittelyn, heitti joku.
- En minä niin
sanonut.
Sitten Dagenin
toimittaja kysyi:
- Eilen te
väititte, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa. Tänään te sanoitte jotakin sen
suuntaista, että se kuitenkin on. Mitä tarkoitatte? Kumpi lausumistanne on
totta?
- No, minä
tarkoitin, että osa Raamatusta on Jumalan sanaa ja osa taas ei…
Silloin Abun
käsi kimposi ylös. Entisenä muslimina hän tiesi, mihin Deedad tähtäsi.
Saatuaan puheenvuoron hän kääntyi professorin puoleen ja sanoi:
- Äsken
väititte, että Raamattu on osittain Jumalan sanaa ja osittain ei. Minä olen
entinen muslimi. Olen saanut syntini anteeksi uskomalla Raamatun Jeesukseen.
Haluaisin kysyä teiltä, mistä te tiedätte, mikä osa Raamatussa on Jumalan
sanaa ja mikä ei ole? Oletteko saaneet tätä koskevan ilmoituksen Jumalalta?
Kysymys oli
muslimille hankala. Abu tiesi, että Koraanin mukaan Muhammedin jälkeen ei enää
uutta jumalallista ilmoitusta luvattu. Jos Deedad vastaisi, että hän oli
saanut jumalallisen ilmoituksen, hän joutuisi ristiriitaan Koraanin kanssa.
Jos hän vastaisi, että ei ollut saanut ilmoitusta, hän liikkuisi silloinkin
heikoilla jäillä. Deedad oli pari minuuttia hiljaa ja mietti. Sitten hän
katsoi Abua tiukasti ja puuskahti:
- Seuraava
kysymys. (3)
Todisteita tekstien alkuperäisyydestä.
Vaikka monet muslimit uskovat, ettei Raamattu ole alkuperäisessä muodossaan,
vaan että sen teksti olisi muuttunut myöhemmässä vaiheessa, niin voidaan
kuitenkin löytää useita todisteita tätä vastaan. Niitä ovat mm. seuraavat
asiat:
Käsikirjoitusten runsaus.
Vaikka Uuden
testamentin alkuperäisiä tekstejä ei olekaan tallella, on se seikka, että
niistä kuitenkin on säilynyt runsaasti kopioita jo hyvinkin varhaisilta
ajoilta, osoituksena siitä, että tekstimuoto on pysynyt samana. Yleissääntö
tällä alueella on, että mitä enemmän jostain tekstistä on säilynyt
käsikirjoituksia, sitä varmemmin pystytään myös selvittämään alkuperäinen
tekstimuoto.
Niinpä Uudesta
testamentista on säilynyt ainakin yli 24 000 Uuden testamentin tai sen osan
käsikirjoitusversiota kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina (100-400
jKr.). Tämä lukumäärä on valtavan suuri, kun vertaa, että antiikin ajan
tekstien osalta on toisena Homeroksen Ilias, josta on olemassa vain 643
säilynyttä dokumenttia - eli ero on lähes 40-kertainen. Vastaavasti Caesarin
Gallian sodasta on vain 10 säilynyttä dokumenttia, joka on tavattoman pieni
määrä Uuteen testamenttiin verrattuna, eikä kukaan silti epäile tämän teoksen
luotettavuutta. Seuraava luettelo osoittaa säilyneiden kopioiden määrää
(Tiedot kirjasta: "Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):
20 /
Livius
7 /
Platon
(tetralogiat])
20 / Tacitus
(annaalit)
1 / Tacitus
(pienempiä teoksia)
7 / Plinius
nuorempi (historia)
8 /
Thukydides (historia)
8 /
Suetonius (De Vita Caesarum)
8 / Herodotos
(historia)
/ Horatius
193 /Sofokles
2 /Lucretius
3 /
Catullus
9 /
Euripides
200 /
Demosthenes
49 / Aristoteles
10 / Aristofanes
643 / Homeros
(Ilias)
Yli 24 000 / Uusi
testamentti
Lyhyt aikaväli.
Mitä
tulee aikaväliin alkutekstin ja varhaisimman löydetyn kopion välillä, on sekin
asia, joka viittaa tekstin säilyneen samana. Mitä lyhyempi väli
alkutekstin ja varhaisimman löydetyn kopion välillä on, sitä todennäköisemmin
teksti on pysynyt samanlaisena.
Uusi
testamentti on tälläkin alueella hyvässä asemassa. Kun antiikin kirjallisuuden
kohdalla aikaväli varhaisimmasta kopiosta itse alkutekstin kirjoittamiseen on
keskimäärin 1000 vuotta, on se Uuden testamentin kohdalla vain joitakin
vuosikymmeniä (riippuen Johanneksen evankeliumin kirjoitusajankohdasta). Se on
moninkertaisesti vähemmän kuin näissä muissa teksteissä. Lyhyt aikaväli Uuden
testamentin kohdalla, kuten myös säilyneiden kopioiden suuri määrä, vahvistaa
sitä kuvaa, että Uuden testamentin teksti on säilynyt meille alkuperäisenä.
Seuraava
luettelo osoittaa edelläolevan asian, eli aikavälin varhaisimman kopion ja
alkutekstin välillä, eri antiikin tekstien osalta (Tiedot kirjasta: "Jeesus:
Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):
1000 v /
Caesar
/
Livius
1200 v /
Platon
(tetralogiat])
1000 v / Tacitus
(annaalit)
900 v / Tacitus
(pienempiä teoksia)
750 v / Plinius
nuorempi (historia)
1300 v /
Thukydides (historia)
800 v /Suetonius
(De Vita Caesarum)
1300 v / Herodotos
(historia)
900 v / Horatius
1400 v / Sofokles
100 v /
Lucretius
1600 v /
Catullus
1500 v /Euripides
1300 v /
Demosthenes
1400 v /
Aristoteles
1200 v /
Aristofanes
500 v / Homeros
(Ilias)
25 v / Uusi
testamentti
Tekstimuoto
sama.
Kun Uudesta testamentista on säilynyt runsaasti vanhoja käsikirjoituksia, on
niille ominaista se, että niissä on hyvin vähän eroja. Nämä erot ovat niin
mitättömiä, ettei niillä käytännön kannalta ole merkitystä. F.C. Grant on
todennut tekstien yhteneväisyydestä:
"Tarkkaavaiselle
lukijalle on ilmeistä, että... tarkistus ei ole vaikuttanut yhteenkään
kristillisen uskon oppiin siitä yksinkertaisesta syystä, että käsikirjoitusten
tuhansien lukutapojen joukosta ei ole ilmaantunut yhtäkään, joka vaatisi
kristillisen opin tarkistamista." (4)
Sir Frederic
Kenyon on sanonut samasta asiasta:
"Alkuperäisen
kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen
väliaika käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja
viimeinen peruste epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan
muuttunut, on nyt poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä
samoin kuin niiden yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan
nyt pitää täysin vahvistettuna." (5)
Lainaukset
Uudesta testamentista.
Yksi todiste Uuden
testamentin alkuperäisyyden puolesta ovat kirkkoisien lainaukset siitä. Vaikka
ei olisi säilynyt yhtään Uuden testamentin käsikirjoituskopiota ja osaa,
voitaisiin silti koko Uusi testamentti, 11 jaetta lukuun ottamatta,
rekonstruoida niistä lainauksista, joita on säilynyt kirkkoisiltä 300 v.
Jeesuksen ajan jälkeen. British Museumin suorittaman tutkimuksen mukaan löytyy
nyt arviolta 89 000 kohtaa, jotka on otettu alkukirkon kirjoituksiin Uudesta
testamentista. Tämä luku on hyvin mittava ja osoittaa, miten paljon Uutta
testamenttia on käytetty jo varhaisina aikoina. Sir Frederic Kenyon on
kirjoittanut lainausten määristä:
"Ei voida liian
voimakkaasti vakuuttaa, että Raamatun - ja tässä tapauksessa erityisesti Uuden
testamentin - tekstin pääsisällys on varma. Uuden testamentin
käsikirjoitusten, varhaisten käännösten ja kirkon varhaisimpien kirjoittajien
siitä käyttämien lainausten lukumäärä on niin suuri, että on käytännöllisesti
katsoen varmaa, että jokaisen epäilyksenalaisen kohdan oikea lukutapa on
säilynyt ainakin jossakin näistä teksteistä. Tätä ei voida sanoa mistään
muusta muinaisesta kirjasta maailmassa." (6)
Vanhan testamentin teksti.
Edellisissä kappaleissa on käsitelty pääasiassa Uuden testamentin tekstiä.
Mitä kuitenkin tulee Vanhan testamentin tekstin säilymiseen muuttumattomana,
on siitäkin todisteita. Niistä voidaan mainita seuraavat kaksi asiaa:
Lainaukset
Uudessa testamentissa.
Yksi hyvä todiste on tietenkin se, että Uuden testamentin puolella on
lainauksia ja viittauksia Vanhaan testamenttiin. Näitä lainauksia on jopa
useita satoja ja niitä esiintyy niin Jeesuksen puheissa kuin esim. Paavalin
kirjeissä.
Oleellista
sadoissa lainauksissa on, että ne vahvistavat Vanhan testamentin tekstimuotoa.
Ne osoittavat tekstien pysyneen samanlaisina aivan kuin kirkkoisien lainaukset
Uudesta testamentista vahvistavat Uuden testamentin tekstejä. Ne antavat hyvän
kuvan siitä, että Vanhan testamentin teksti, josta viimeisimmät kirjat saivat
muotonsa noin 400 vuotta aiemmin, ei ole nimeksikään muuttunut niistä ajoista,
jolloin se tallennettiin muistiin.
Kuolleen meren
kirjakääröt
ovat toinen vahva
todiste tekstien pysymisestä samana. Nämä kääröt, jotka on löydetty Kuolleen
meren läheltä ja joista vanhimmat ajoittuvat 300-luvulle eKr., eivät juuri
eroa nykyisistä kirjoista. Päinvastoin nämä kääröt, joita on löydetty kaikista
Vanhan testamentin kirjoista Esterin kirjaa lukuun ottamatta, ovat hyvin
vastaavia nykyisten kanssa. Siten ajatus, että Vanhan testamentin tai koko
Raamatun teksti olisi oleellisesti muuttunut, on pohjaa vailla, eikä sitä
voida todistaa. Voimme hyvin uskoa, että tekstit ovat säilyneet olennaisilta
osiltaan samoina.
Arkeologia.
Se,
että Uuden testamentin ja Raamatun tapahtumat ovat totta, saa vahvistusta myös
muista lähteistä. Arkeologia, historioitsijoiden muistiinpanot sekä
kirkkoisien maininnat ovat toistuvasti tukeneet Raamatun historiallisuutta.
Niissä mainitaan kymmenien hallitsijoiden, muiden henkilöiden ja paikkakuntien
nimiä, joista useat on aluksi tiedetty vain Raamatun perusteella. Se on vahva
todistus siitä, että nämä asiat ovat todella tapahtuneet.
Seuraava
lainaus viittaa Luukkaan tarkkuuteen historioitsijana (muut evankeliumit
kertovat samoista asioista). Jos hän oli tarkka kuvatessaan suhteellisen
merkityksettömiä yksityiskohtia – joiden paikkansapitävyys voidaan vahvistaa
muista lähteistä – miksi hän ei olisi ollut tarkka myös ihmeiden tai niiden
asioiden kuvaamisessa, joille ei saada ulkopuolista vahvistusta? Ainoastaan
epäuskoinen ennakkoasenne, jollainen monilla muslimeilla on, estää
hyväksymästä tätä käsitystä.
Arkeologia tekee
eräässä mielessä juuri sitä. Jos muinaiset historialliset yksityiskohdat ovat
osoittautuneet kerta kerran jälkeen oikeiksi, se lisää luottamustamme myös
niihin kyseisen historioitsijan kirjoituksiin, joita ei voi samalla tavalla
tarkastaa.
Pyysin, että
McRay kertoisi asiantuntijan mielipiteensä. – Vahvistaako vai heikentääkö
arkeologia Uuden testamentin luotettavuutta, kun arkeologian tutkijat
tarkastavat kirjoitusten sisältämiä yksityiskohtia?
Mcrayn vastaus
tuli ilman aikailua. – Uuden testamentin luotettavuus kasvaa tutkimusten
myötä, siitä ei ole epäilystäkään. Aivan niin kuin minkä tahansa muinaisen
dokumentin luotettavuutta edistää se, kun kaivausten edetessä todetaan, että
kirjoittaja on antanut oikeita tietoja jostakin paikasta tai tapahtumasta…
– Sekä
liberaalien että konservatiivisten tutkijoiden yleinen mielipide on, että
Luukas oli historiankirjoittajana hyvin tarkka, vastasi McRay. – Hän oli
oppinut, hän oli kaunopuheinen, hänen kreikkansa lähenteli klassista tasoa,
hän kirjoitti kuten koulutettu mies, ja arkeologiset löydöt ovat kerta
toisensa jälkeen osoittaneet, että Luukas oli tarkka siinä, mitä kirjoitti.
McRay lisäsi,
että monissa satamatarinaa vastaavissa tapauksissa tutkijat olivat aluksi
luulleet joitakin Luukkaan viittauksia vääriksi, mutta myöhemmät löydöt ovat
vahvistaneet, että hän on kirjoittanut tiedot oikein… Eräs etevä arkeologi
tutki huolellisesti Luukkaan maininnat kolmestakymmenestäkahdesta maasta,
viidestäkymmenestäneljästä kaupungista ja yhdeksästä saaresta eikä löytänyt
yhtään virhettä. (7)
Seuraavat
lainaukset viittaavat samaan suuntaan. Ne osoittavat, miten arkeologia ja muut
historialliset lähteet ovat toistuvasti vahvistaneet Uuden testamentin ja
Raamatun historiallisuutta. Näillä Raamatun tapahtumilla on vankka
historiallinen pohja. Tämä on myös yksi vahvistus sen puolesta, että Raamatun
tekstit ovat säilyneet alkuperäisessä muodossaan. On perusteltua pitäytyä
tässä käsityksessä.
Kuuluisa arkeologi
William Albright sanoo: ”Raamatun historialliset tiedot pitävät paikkansa
tavalla, jota nykyaikainen raamattukritiikki ei osaa kuvitellakaan.
Tutkimuksieni edistyessä on minulle käynyt selväksi, että Raamattu on erittäin
luotettava historiallinen lähdeteos. Sen kertomukset eivät ole myyttejä vaan
historiallisia dokumentteja, jotka pitävät pienintä yksityiskohtaa myöten yhtä
totuuden kanssa. Se liiallinen skeptisyys, jota johtava historiallinen
koulukunta tunsi Raamattua kohtaan, on jatkuvasti menettänyt
todistusvoimaansa. Yhä uudet löydöt ovat todistaneet Raamatun olevan oikeassa
lukemattomissa yksityiskohdissa ja lisänneet Raamatun arvoa historiallisena
lähteenä.” (8)
"On tärkeää
ymmärtää, että arkeologisista kaivauksista on saatu suuri määrä todisteita,
jotka osoittavat täysin selvästi, ettei Raamattu ole hurskasta väärentelyä.
Tähän mennessä yhtäkään Raamatun historiallista kohtaa ei ole voitu todistaa
vääräksi niiden todisteiden perusteella, joita on saatu arkeologisista
tutkimuksista." (9)
Jeesuksen
ristinkuolema on usein loukkaus tai hullutus ihmisille. Paavalin aikana
esiintyi tällaista kielteistä suhtautumista, jonka tähden hän kirjoitti
asiasta:
- (1 Kor 1:18)
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat,
mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
- (1 Kor 1:23,24)
me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille
pahennus ja pakanoille hullutus,
24. mutta joka
niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on
Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
- (Fil 3:18,19)
Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien
sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;
19. heidän
loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on
heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
Muslimien suhteen
on nykyään aivan samoin. Hekin saattavat pitää Jeesuksen ristinkuolemaa
hullutuksena. Heistä on yksinkertaisesti mahdotonta, että Allahin uskollinen
palvelija olisi surmattu tällä tavalla. Sitä ei heidän mukaansa olisi pidetty
profeetalle sopivana ja siksi on oletettu, että joku muu, aivan hänen
näköisensä, kuoli hänen sijastaan ristillä, ja että Jeesus itse otettiin
suoraan taivaaseen ennen sitä. Tätä näkökantaa, eli ettei Jeesusta naulittu
ristillä, on perusteltu lähinnä vain yhdellä Koraanin kohdalla. Se esiintyy
luvussa neljä:
He eivät uskoneet
vaan puhuivat Mariasta hirveitä valheita ja sanoivat: "Me tapoimme Messiaan,
Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään" - mutta eivät he
ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät
Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he
vain arvailevat, eivät he häntä tappaneet. (4:156,157)
Mitä tulee
käsitykseen, ettei Jeesusta olisi ristiinnaulittu, voimme kuitenkin löytää
useita seikkoja, jotka ovat sitä vastaan, kuten:
Koraanin muut
kohdat.
Vaikka yhdestä
Koraanin kohdasta (4:157) voi saada sellaisen käsityksen, ettei Jeesus kuollut
ristillä, niin puhuvat eräät muut Koraanin kohdat selvästi Jeesuksen kuoleman
puolesta. Ne osoittavat hänen todella kuolleen kuten Johannes Kastajakin:
Rauha minulle
päivänä, jona synnyin, ja päivänä, jona kuolen, ja
päivänä, jona minut herätetään henkiin." Tällainen oli todellakin
Jeesus, Marian poika, jota he epäilevät. (19:33,34) (Myös samassa suurassa säe
15:ssä lausutaan Johannes Kastajasta seuraavasti: Rauha hänelle päivänä,
jona hän syntyi, ja päivänä, jona hän kuoli, ja päivänä, jona hänet herätetään
henkiin. )
Entä kun Jumala
sanoi: "Oi Jeesus, totisesti minä annan sinun kuolla ja korotan sinut
tyköni ja puhdistan sinut niistä, jotka kieltävät, ja asetan ne, jotka
ovat seuranneet sinua, niiden yläpuolelle, jotka ovat kieltäneet
ylösnousemisen päivän". (3:48, vanhempi suomennos)
Kun Jumala sanoo:
"Jeesus, Marian poika! Sinäkö sanoit ihmisille: 'Ottakaa minut ja äitini
jumaliksi yhden Jumalan asemasta'?... Olen sanonut heille vain sen, mihin Sinä
olet minua käskenyt: 'Palvokaa Jumalaa, minun Herraani ja teidän Herraanne.'
Niin kauan kuin olin heidän keskuudessaan, olin heidän todistajansa, ja kun
Sinä otit minut luoksesi, Sinä jäit heidän vartijakseen. Sinä olet kaikkialla.
(5:116,117)
Lisäksi voimme
Koraanista saada sellaisen käsityksen, että myös profeettojen väkivaltainen
kuolema on mahdollinen. Tavanomainen käsitys, että se olisi epätavallista tai
häpeällistä, on vastoin sitä, mitä Koraaniin on kirjoitettu:
He sanoivat: "Me
olemme sopineet Jumalan kanssa, ettemme usko yhteenkään profeettaan ennen kuin
hän antaa meille uhrin, jonka tuli kuluttaa." Sano: Ennen minua tulleet
profeetat ovat esittäneet teille selkeitä todisteita ja sen, mitä te
vaaditte. Miksi sitten surmasitte heidät, jos puhutte totta? (3:183)
Me olemme
kieltäneet heiltä joitain ruokia, koska he rikkoivat sopimuksensa eivätkä
uskoneet Jumalan merkkeihin. He tappoivat profeettoja ilman oikeutusta
ja sanoivat: "Sydämemme on ympärileikkaamaton." - Jumala on sen sinetöinyt
heidän epäuskonsa takia; eivät he usko kuin vähän. (4:155)
Historiankirjat.
Eräs hyvä osoitus
Jeesuksen ristinkuolemasta ovat historiankirjat. Eräissä niistä on selviä
merkintöjä siitä, miten Jeesus ristiinnaulittiin prokuraattori Pontius
Pilatuksen toimesta ja keisari Tiberiuksen hallitusajalla. Jos tätä asiaa ei
olisi todella tapahtunut, ei siitä varmastikaan olisi mainittu mitään:
Historioitsija
Josefus:
"Tuohon aikaan eli Jeesus... Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat
häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin
tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne, jotka aikaisemmin olivat
häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan."
Cornelius
Tacitus:...
"Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori
Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla."
Samarialaissyntyinen Thallus
viittasi historiankirjassaan myös Jeesukseen jo vuonna 52 jKr. Hän arveli,
että Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä sattunut pimeys olisi johtunut
auringonpimennyksestä.
Talmud (Sanhedrin
43, a)
mainitsee, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä.
Apostoliset
isät.
Paras tapa ottaa selvää menneisyyden tapahtumista, ovat historialliset lähteet
– varsinkin jos ne ajoittuvat lähelle tapahtumia. Edellä mainittiin jo
muutamia sellaisia lähteitä, jotka puhuvat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.
Apostoliset
isät, jotka elivät alle sata vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, ovat myös
viitanneet ristiinnaulitsemiseen. Jos tämä tapahtuma ei olisi totta, miksi he
olisivat siitä maininneet? Yleensä savua ei synny ilman tulta, ja siksi on
syytä uskoa tämän tapahtuman historiallisuuteen. Se johtaa myös siihen, että
Muhammedin saama ilmoitus ei lepää historiallisella pohjalla tai sitten
muslimit ovat tulkinneet väärin edellistä Koraanin kohtaa.
"Pankaamme
merkille, rakkaat veljet, kuinka Valtias jatkuvasti osoittaa meille, että on
tulevaisuudessa on todella tapahtuva ylösnousemus. Sen ensi hedelmäksi hän on
tehnyt Herran Jeesuksen Kristuksen herättämällä hänet kuolleista." (Kleemensin
kirje Korinttolaisille 24:1)
"Jumala siis
lähetti Kristuksen ja Kristus apostolit; kumpikin asia on tapahtunut hyvässä
järjestyksessä Jumalan tahdosta. 3. Kun nyt apostolit olivat tehtävänsä
saaneet, päässeet täyteen varmuuteen Herran Jeesuksen Kristuksen
ylösnousemuksen kautta ja vahvistuneet uskossa Jumalan sanaan, he lähtivät
liikkeelle Pyhää Henkeä täynnä julistaen evankeliumia siitä, että Jumalan
valtakunta oli tulossa. 4. Maasta maahan ja kaupungista kaupunkiin he
julistivat sanomaansa... " (Kleemensin kirje Korinttolaisille 42:2-4)
"Rakkaudessa
Valtias on ottanut meidän huostaansa. Rakkaus meitä kohtaan valtasi Jeesuksen
Kristuksen, meidän Herramme, ja sen tähden hän vuodatti Jumalan tahdosta
verensä meidän edestämme ja antoi ruumiinsa meidän ruumiimme edestä,
samoin sielunsa meidän sielumme edestä." (Kleemensin kirje Korinttolaisille
49:6)
"Jos nyt ne
jotka ruumiillisesti näin tekivät, saivat kuoleman osakseen, kuinka paljoa
enemmän se joka huonolla opilla turmelee uskon Jumalaan, uskon, jonka
puolesta Jeesus Kristus on ristiinnaulittu. Tällainen ihminen on tullut
saastaiseksi ja hän on joutuva sammumattomaan tuleen, samoin se joka häntä
kuulee." (Ignatioksen kirje efesolaisille 16:2)
"... Sen sijaan
soisin teidän olevan täysin varmoja syntymästä ja kärsimyksestä sekä
ylösnousemuksesta, joka on tapahtunut Pontius Pilatuksen maaherrakaudella.
Tämän kaiken toteutti todellisesti ja täysin varmasti Jeesus Kristus, meidän
toivomme; kunpa kukaan teistä ei kääntyisi pois hänestä." (Ignatioksen kirje
magnesialaisille 11:1)
"Olkaa siis
kuuroja, milloin joku puhuu teille eikä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta,
joka on Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, joka todella syntyi, söi ja joi,
todella sai vainon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella
ristiinnaulittiin ja kuoli, taivaassa, maassa ja maan alla olevien nähden,
2. hänestä, joka myös todella herätettiin kuolleista, kun hänen Isänsä hänet
herätti; aivan vastaavalla tavalla on Isä Kristuksessa Jeesuksessa herättävä
myös meidät, jotka uskomme häneen, ja ilman häntä ei meillä todellista elämää
olekaan." (Ignatioksen kirje trallislaisille 9:1,2)
"... Edelleen
te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin todella
on syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika Jumalan tahdosta ja
voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen kastama, jotta hän
täyttäisi kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius Pilatuksen ja
neljännysruhtinas Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa meidän puolestamme
- hedelmä, mistä me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä autuaallisesta
kärsimyksestänsä - jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi ikuisiksi
ajoiksi sovitun merkin pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa juutalaisiin tai
pakanoihin, kirkkonsa yhdessä ainoassa ruumiissa." (Ignatioksen kirje
smyrnalaisille 1:1,2)
"On siis oikein
pysyä erillään tuollaisista ja olla puhumatta heistä yksityisesti ja
julkisesti, mutta sen sijaan pitäytyä profeettoihin ja varsinkin
evankeliumiin, jossa kärsimys on meille selvästi esitettynä ja ylösnousemus
toteen käyneenä..." (Ignatioksen kirje smyrnalaisille 7:2)
"... Odota
häntä, joka on ajan yläpuolella, ajatonta, näkymätöntä, häntä, joka meidän
tähtemme on tullut näkyväiseksi, häntä joka ei ole kosketeltavissa, joka on
kärsimyksen yläpuolella, mutta meidän tähtemme on alistunut kärsimykseen
ja joka on kestänyt kaikkea mahdollista meidän tähtemme." (Ignatioksen kirje
Polykarpokselle 3:2)
"... meidän
Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, hänessä, joka osoitti kestävyyttä ja
kävi kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi
tuonelan kivuista. 3. Häneen te uskotte, vaikka ette ole häntä nähneet,
sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, johon monet haluaisivat päästä; tehän
tiedätte, että armosta te olette pelastetut, ette teoista, vaan Jumalan
tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta." (Polykarpoksen kirje filippiläisille
1:2,3)
"Pitäytykäämme
taukoamatta ja järkähtämättä toivoomme ja vanhurskautemme panttiin, joka on
Kristus Jeesus, hän joka itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan
puulle, hän joka ei syntiä tehnyt ja jonka suusta ei petosta voitu löytää.
Mutta hän kesti kaiken meidän tähtemme, jotta me saisimme hänessä elämän." (Polykarpoksen
kirje filippiläisille 8:1)
"Sitten on
vielä seuraavakin seikka, veljeni. Jos Herra on alistunut kärsimään meidän
tähtemme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, jolle Jumala sanoi
maailman luomisen yhteydessä: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme,
mitenkä hän on alistunut kärsimään ihmisten käsissä? Oppikaa tämä. 6.
Profeetoilla oli armolahjansa häneltä, ja he ennustivat hänestä. Ja kun hänen
kerran täytyi ilmaantua lihassa, jotta hän kukistaisi kuoleman ja antaisi
näytteen kuolleitten ylösnousemuksesta, hän alistui siihen. 7. Toisaalta
hän teki sen täyttääkseen isille annetun lupauksen, toisaalta valmistamalla
itse itselleen uuden kansan osoittaakseen vielä maan päällä ollessaan, että
hän itse pantuaan toimeen ylösnousemuksen tulee toimittamaan tuomion. 8.
Sitten hän myös julisti, opettaen Israelia ja tehden suuria ihmeitä ja
tunnustekoja ja hän osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta." (Barnabaan
kirje 5:5-8)
Silminnäkijät.
Vaikka
monet muslimit ovat siinä käsityksessä, ettei Jeesusta ristiinnaulittu, puhuu
Raamattu kuitenkin toista. Monissa Raamatun paikoissa mainitaan
ristiinnaulitsemisesta. Lisäksi saatettiin vedota siihen, että oltiin itse tai
muut olivat olleet silminnäkijöitä.
Hyvä kysymys
on, että kannattaako luottaa sellaisiin todistajiin, jotka ovat eläneet
600-2000 vuotta myöhemmin, ja joilla ei ole mitään henkilökohtaista tietoa
tapahtumista, vai kannattaako luottaa todistajiin, jotka ovat olleet itse
silminnäkijöitä ja eläneet samanaikaisesti kuin nämä asiat tapahtuivat? Tai
jos nyt joku ajattelee tietävänsä enemmän kuin alkuperäiset todistajat, eikö
se olisi sama kuin jos liikenneonnettomuuden todistajaksi rientäisi "varmoine
tietoineen" sellainen henkilö, joka on tapahtumahetkellä ollut 1000 kilometrin
päässä? Miten kukaan voisi ottaa sellaista henkilöä vakavasti, jos hän
esiintyisi todistajana?
- (Joh 19:30-35)
Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja
kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31. Koska silloin
oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille
sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät
Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit
otettaisiin alas.
32. Niin
sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta
hänen kanssaan ristiinnaulitulta.
33. Mutta
kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he
rikkoneet hänen luitaan,
34. vaan yksi
sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja
vettä.
35. Ja joka
sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja
hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.
- (Luuk 32,33)
Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi.
33. Ja kun
saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he
ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen
vasemmalle puolelle.
- (Apt 2:22-25) Te
Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen,
josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä,
joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse
tiedätte,
23. hänet, joka
teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen
mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte
ristille ja tapoitte.
24. Hänet
Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan
mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.
25. Sillä Daavid
sanoo hänestä: 'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla
puolellani, etten horjahtaisi.
Sijaisteoria.
Ristiinnaulitsemisen yhteydessä on esitetty myös se teoria, että Jeesuksen
sijasta joku toinen, esim. Juudas Iskariot tai Simon Kyreneläinen, olisi ollut
ristillä. On esitetty, että Jeesus itse otettiin suoraan taivaaseen, kun taas
Jumala heitti hänen ulkonäkönsä joko Juudaksen tai Simon Kyreneläisen päälle,
ja siksi jompikumpi heistä tuli teloitetuksi Jeesuksen sijasta.
Mitä tulee
kuitenkin tähän teoriaan, on siinä muutamia ilmiselviä puutteita. Ne
viittaavat siihen, ettei sijaisteoria voi pitää paikkaansa:
Juudaksen
kohtalo.
Mitä tulee siihen vaihtoehtoon, että Juudas Iskariot olisi ollut ristillä
Jeesuksen sijasta, ei sille löydy tukea Raamatusta. Raamattu osoittaa hyvin
selvästi, miten Juudas kuoli oman käden kautta, kun hän hirtti itsensä. Se
tapahtui pian sen jälkeen, kun hän katui sitä, että oli kavaltanut Jeesuksen:
- (Matt 27:3-5)
Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu,
silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa
ylipapeille ja vanhimmille
4. ja sanoi: "Minä
tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin
koskee? Katso itse eteesi."
5. Ja hän
viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.
Jumalan
rehellisyys.
Raamattu ei mainitse myöskään mitään siitä, että Simon olisi ollut ristillä
Jeesuksen sijasta. Se ei viittaa siihen ja varmasti Simon itse olisi pannut
jyrkästi vastaan ja reagoinut, jos niin olisi tapahtunut.
Lisäksi voidaan
kysyä, olisiko Jumala tehnyt näin halpamaisen tempun ihmisille, kun hän ei
salli muillekaan valheita? Olisiko hän ollut niin petollinen, että tekisi
moista?
Miten myöskään
Jeesus, Jumalan profeetta, olisi voinut sallia moisen petoksen? Asia vaikuttaa
mahdottomalta.
Jeesuksen omat
sanat.
Yksi hyvä todiste Jeesuksen ristinkuolemasta ovat hänen omat sanansa, jotka
hän lausui jo kauan ennen kyseistä tapahtumaa. Hän osoitti, että hän itse
antoi henkensä tätä kautta ja teki sen syntiemme tähden:
- (Matt 16:21) 21.
Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti
menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja
kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
- (Matt 20:28)
niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja
antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
- (Joh 10:9-11,
17-19) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän
pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
10. Varas ei tule
muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että
heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11. Minä olen se
hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
17. Sentähden Isä
minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18. Ei kukaan
sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa
se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut
Isältäni."
19. Niin syntyi
taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.
Profetioiden
täyttymys.
Eräs Jeesuksen eli
Messiaan ristinkuolemaan liittyvä asia ovat useat hänestä etukäteen lausutut
profetiat. Näissä profetioissa viitataan sekä hänen kuolemaansa että myös sen
ajankohtaan (Dan 9:24-26). Sen olisi pitänyt tapahtua ennen Jerusalemin ja sen
temppelin hävitystä (70 jKr.). Katsomme joitakin tällaisia profetioita:
Danielin
vuosiviikkoprofetia.
Ensinnäkin
Danielin kirjan kohta 9:24-26 viittaa siihen, että Messias, voideltu kokee
väkivaltaisen kuoleman. Siinä osoitetaan selvästi, että hänet tuhotaan eikä
häneltä jää ketään, ja että kaiken olisi täytynyt tapahtua ennen Jerusalemin
kaupungin ja sen temppelin hävitystä.
Niinpä, kun
jälkeenpäin tiedetään historiasta, että roomalainen Tiitus joukkoineen hävitti
Jerusalemin ja sen pyhäkön maan tasalle vuonna 70 jKr. (joka on yhä edelleen
yksi historian suurimpia joukkotuhoja), olisi Messiaan sitä ennen pitänyt
tulla ja myös kuolla - "tuhotaan voideltu". Juuri Jeesuksen persoona ja hänen
ristinkuolemansa sopii kaikkein parhaiten Danielin lausumaan profetiaan:
- (Dan 9:24-26)
Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle
kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat
teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta
sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.
25. Ja tiedä ja
käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen
rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva
seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen
rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.
26. Ja
kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu,
eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän
ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti
on oleva sota: hävitys on säädetty.
Sakarja 12:10
ja Jesaja 53.
Kun edellisessä
profetiassa viitattiin Messiaan väkivaltaiseen kuolemaan - "tuhotaan
voideltu", löytyy myös pari muuta selvää profetiaa, jotka viittaavat samaan
asiaan ja miten häntä, Messiasta, haavoitettiin syntiemme tähden - tämähän on
Uuden testamentin perusopetus. Nämä profetiat esiintyvät Sakarjan ja Jesajan
kirjoissa, ja niissä sanotaan seuraavasti. Mukana on myös profetioiden
täyttymys eli se, miten ne täyttyivät Jeesuksen elämässä ja kuolemassa:
Ennustus:
- (Jes 53:4-12)
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti
päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän
on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain
tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6. Me vaelsimme
kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen.
Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7. Häntä
piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä,
niin ei hän suutansa avannut.
8. Ahdistettuna
ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan
sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun
kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9. Hänelle
annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli
kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut
hänen suussansa.
12. Sentähden minä
jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa;
sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin
pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin
puolesta.
Täyttymys:
- (Matt 27:31)
Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan,
pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois
ristiinnaulittavaksi.
- (Joh 19:18)
Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta,
yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.
Ennustus:
- (Sak 12:10) Ja
minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja
rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.
Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä
katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.
Täyttymys:
- (Joh 19:34-37)
vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti
siitä verta ja vettä.
35. Ja joka sen
näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta
puhuvansa, että tekin uskoisitte.
36. Sillä tämä
tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako."
37. Ja vielä
sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat
lävistäneet."
3. "Te palvelette kolmea jumalaa"
Yksi tavallisimpia
käsityksiä muslimeilla on, että kristityillä on kolme erillistä jumalaa; Isä
Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki (tai Maria), joita he palvelevat. Allaoleva
lainaus, jossa entinen muslimi puhuu, viittaa hyvin tähän käsitykseen:
"Mitä hulluutta!
Vannon profeetan kautta, että teillä kristityillä on outoja kuvitelmia. Eikö
ole itsestään selvää, että olette kaikki monijumalaisia? Sanotte palvelevanne
yhtä totista Jumalaa, vaikka puhutte kolmesta jumalasta. Kuinka voitte jakaa
Allahin kolmeen jumalaan tai kuinka Allah voi olla koostunut kolmesta
persoonasta? Olen kuullut kristittyjen puhuvan Isästä Jumalasta ja
Jeesuksesta, ikäänkuin hän olisi Jumala, ja Mariasta Jumalan äitinä. Onko
Jumala naimisissa? Kuinka ajattelevien ihmisten maailmassa joku voi sanoa,
että suuri ja mahtava Jumala omistaisi pojan? Miten herjaavaa on puhua Allahin
äidistä! Siunattu Koraani sanoo meille hyvin selvästi: 'Hän ei ole synnyttänyt
eikä syntynyt, eikä hänellä ole ketään vertaista!" (Suura 112) (10)
Mitä raamattu sanoo?
Vaikka muslimit uskovat siihen käsitykseen, että kristityt palvelevat kolmea
jumalaa, ei tämä pidä paikkaansa. (Itseasiassa on paljon perustellumpaa
pitää muslimeja monijumalaisina, koska Koraanissa esiintyy me-muoto Jumalan
puheen yhteydessä lähes joka toisella sivulla; aivan kuin kyseessä olisi monta
jumalaa. Seuraava Koraanin kohta on hyvä esimerkki sadoista tällaisista
Koraanin jakeista: "Me olemme kuudessa päivässä luoneet taivaan ja maan ja
kaiken, mitä niiden välissä on, eikä väsymys meitä koetellut.", 50:38)
Sillä Raamattu osoittaa hyvin selvästi sekä Vanhan että Uuden testamentin
puolella, että on vain yksi Jumala. Se käy ilmi lukuisista Raamatun kohdista:
- (5 Moos 4:35)
Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Herra on Jumala, eikä muuta
jumalaa ole kuin hän.
- (Jes 45:5,6)
Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa.
Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne,
6. jotta
tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole
yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole,
- (Jes 45:21)
Ilmoittakaa ja esiin tuokaa - neuvotelkoot keskenänsä - kuka on tämän
julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä,
Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta
ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.
- (Jes 46:9)
Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista
ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.
- (1 Tim 1:17)
Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle,
ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.
- (Apt 14:15) ja
sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia
kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista
turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja
maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.
- (Ef 4:5,6) yksi
Herra, yksi usko, yksi kaste;
6. yksi Jumala
ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
- (Jaak 2:19)
Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen
uskovat ja vapisevat.
Koraanin kohta
29:46.
On merkillistä, että Koraanikin todistaa Kirjan kansalla eli kristityillä
olevan vain yhden Jumalan - monien muslimien käsitys on siten vastoin heidän
omaa pyhää Kirjaansa. Sillä Koraanin kohdassa 29:46 sanotaan selvästi:
Väitelkää Kirjan saaneiden kanssa sovinnollisesti - tämä ei koske niitä, jotka
tekevät pahaa - ja sanokaa: "Me uskomme siihen, mitä meille on lähetetty ja
mitä teille on lähetetty. Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on yksi, ja me
alistumme Hänelle."
Koraanikin opettaa kolminaisuusoppia.
Vaikka muslimien on vaikea uskoa kolminaisuuteen, eli siihen, että yksi ainoa
Jumala on ilmoittanut itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, tulee tämä
oppi esille jopa joissakin Koraanin kohdissa. Siitä ovat osoituksena seuraavat
esimerkit:
Jeesuksen
ennaltaolo.
Koraani opettaa,
että Jeesus, jota tässä kirjassa kutsutaan Jumalan Sanaksi ja Jumalan
Hengeksi, on ollut Jumalan tykönä jo ennen kuin tuli maan päälle. Siitä käy
ilmi, että Jeesus on Jumalan oma Sana (Kalimat Allah, joka ilmaisee
puhujan olemusta, hänen sisintään) ja hänen Henkensä, joka sitten lähetettiin
maan päälle.
Tämä käsitys
tulee ilmi siitä Koraanin kohdasta, jossa puhutaan, miten Jumala antoi Sanansa
Marialle. Siinä viitataan siihen, miten Sanan on täytynyt olla olemassa jo
aikaisemmin – ennen kuin Jumala yliluonnollisella tavalla siirsi hänet Marian
kohtuun, ja joka mahdollisti Jeesuksen syntymisen ihmiseksi. Tässä Koraanin
kohdassa sanotaan:
Te, joilla on
Kirja, älkää menkö liian pitkälle väitteissänne älkääkä puhuko Jumalasta muuta
kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, oli Jumalan lähettiläs ja
hänen Sanansa, jonka Hän antoi Marialle, ja Henki hänen luotansa.
Uskokaa Jumalaan ja... (4:171)
Käsitys siitä,
että Jeesus on ollut Isän tykönä jo ennen maan päälle tuloaan, tulee ilmi myös
seuraavista Koraanin kohdista (englanninkielessä näissä kohdissa käytetään
prepositiota "from", joka tarkoittaa "jonkun luota".). Niistä käy ilmi,
ettei Jeesus ollut vain tavallinen ihminen, vaan että hän tuli taivaasta tänne
maan päälle Jumalan Sanana ja Henkenä. Nämä kohdat viittaavat hänen
jumalallisuuteensa ja aikaisempaan olemassaoloonsa:
Entä kun enkelit
sanoivat: "Oi Maria, totisesti Jumala ilmoittaa sinulle hyvänä sanomana
Sanan tyköänsä. Hänen nimensä on oleva Messias, Jeesus, Marian poika,
kunnioitettu tässä ja tulevassa elämässä, ja hän on oleva niitä, jotka
pääsevät lähelle Jumalaa. (3:45, vanhempi suomennos) (a Word from Him)
Te, joilla on
Kirja, älkää menkö liian pitkälle väitteissänne älkääkä puhuko Jumalasta muuta
kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, oli Jumalan lähettiläs ja
hänen Sanansa, jonka Hän antoi Marialle, ja Henki hänen luotansa.
Uskokaa Jumalaan ja... (4:171) (His Word which He cast to Mary; a Spirit
from Him)
Hän opetti
Jeesukselle Kirjan, viisauden, Tooran ja Evankeliumin ja lähetti hänet
israelilaisten luo: "Olen tuonut teille merkin teidän Herraltanne.
Minä teen teille savesta linnun ja puhallan siihen, ja se muuttuu eläväksi
Jumalan luvalla. Minä parannan sokeita ja spitaalisia ja herätän kuolleita
henkiin Jumalan luvalla... Olen tuonut teille merkin teidän Herraltanne.
Pelätkää Jumalaa ja totelkaa minua. (3:48-50) (I bring you a sign from your
Lord)
Jeesus, Marian
poika, sanoi: "Israelilaiset, Jumala on lähettänyt minut teidän
luoksenne todistamaan oikeaksi sen Tooran, joka oli ennen minua, ja
tuomaan ilosanoman lähettiläästä, joka tulee minun jälkeeni ja jonka nimi on
Kunnioitettu." Kun hän näytti heille selkeät todisteet, he vain sanoivat:
"Tämä on ilmiselvää taikuutta." (61:6) (I am sent forth to you from God)
Muslimityössä
olevat henkilöt kertovat omista kokemuksistaan samasta aiheesta. He tapaavat
muslimeja, joilla on tyypillisiä harhakäsityksiä Jeesuksen asemasta ja mikä on
Jumalalle mahdollista, mikä ei. He selostavat kuulijoilleen, miten Jumala teki
yliluonnollisen ihmeen: hän siirsi Pyhän Hengen kautta oman Sanansa Marian
kohtuun, ja tämä mahdollisti hänen Poikansa syntymisen ihmiseksi:
Tukholman
muslimitilaisuuksissa ja matkoillaan muslimimaissa Abulle, Nikelle ja Tepolle
esitettiin samat kysymykset yhä uudelleen:
- Kuinka
Jumalalla voisi olla Poika? Eihän Jumala mene naimisiin. Ei kai Jumala voi
olla kolminaisuus, koska hän on yksi. Miksi ja miten Jumala muka olisi voinut
tulla ihmiseksi?
Tehdessään
työtä muslimien parissa, pojat oppivat, että heidän kanssaan keskusteltaessa
myös kuvakieli oli tärkeää. Sen suhteen piti kuitenkin olla tarkkana, sillä
itämainen ajatusmalli on melko mustavalkoinen. Vertauksen ja todellisuuden
rajaaminen saattaa joskus olla muslimille vaikeaa.
- Kuka on
Jeesuksen äiti? kysyi Abu joskus.
Kysymykseen
tuli yleensä nopea vastaus: - Maria.
- No, kuka
sitten on Jeesuksen isä?
Tätä kysymystä
seurasi yleensä hämmentynyt hiljaisuus, ja sitten yllättävä vastaus: - Allah,
Jumala. Tällöin pojat selittivät kuulijoilleen, miten Jumala teki
yliluonnollisen ihmeen. Hän siirsi Pyhän Henkensä kautta oman Sanansa Marian
kohtuun, ja tämä mahdollisti hänen Poikansa syntymisen ihmiseksi. (Myös
Koraani kutsuu Jeesusta Jumalan sanaksi.) Sitten tämä Sana alkoi elää ja
pukeutua ruumiiseen, jonka Jumala valmisti Pojalleen Marian kohdussa. Kerran
Nikelle välähti kuva:
- Jos joku
aikoo mennä avaruuteen, hänellä on oltava astronautin puku. Jos joku aikoo
mennä meren syvyyksiin, hänellä on oltava sukeltajan puku.
Mikäli joku
vielä epäili Jumalan tulemista ihmiseksi, kysyi Nikke:
- Onko ihmisen
mahdollista tulla Jumalaksi?
Vastaus tuli
yleensä apteekin hyllyltä: - Ei.
- No, onko
Jumalan mahdollista tulla ihmiseksi?
Jälleen seurasi
hiljaisuus ja yllättävä vastaus: - Kyllä. Siinä tapauksessa, että joku oli
sitä mieltä, että Jumala ei voinut tulla ihmiseksi, hänelle vastattiin: -
Sittenhän Jumala ei olekaan kaikkivaltias. (11)
Entä islamilainen
perinne? Siellä viitataan toistuvasti Jeesukseen Jumalan Sanana ja Jumalan
Henkenä aivan kuten Koraanikin osoittaa. Lisäksi muutamissa lähteissä
kerrotaan hänen aikaisemmasta olemassaolostaan. Hän oli olemassa jo kauan
ennen kuin syntyi ihmiseksi maan päälle. Seuraavassa on muutama esimerkki
tällaisesta islamilaisesta kirjallisuudesta. Ensimmäisessä niistä puhuu
tunnettu islamin opin selittäjä az-Zamakhshari:
lll:22]
Jeesusta sanotaan Jumalan sanaksi ja sanaksi hänen luotaan, koska hän tuli
olemaan vain Hänen sanastaan ja käskystään, ilman isän tai siemennesteen
vaikutusta. Häntä sanotaan myös Jumalan hengeksi ja hengeksi hänen luotaan
samasta syystä, sillä hän on hengellinen, joka tuli olemaan ilman toisen
hengellisen vaikutusta. (az-Zamakhshari, Kashshaf I:315)
Toinen merkittävä
sana, jolla Koraani kuvaa Jeesusta on Ruh Allah, Jumalan Henki… Eräs
painavammista kommenteista tähän löytyy muslimiperinteistä, tuo jo edellä
siteerattu lause: ”Hän (Jeesus) kulki henkien keskellä. Me lähetimme hänet
Mariaan.”(12)
Tärkeää tässä
on se, että se tukee Koraanin ilmoitusta Jeesuksen olemassaolosta ennen kuin
Hän syntyi fyysisesti maan päälle. Monetkin muinaisen islamilaisuuden
selittäjät ovat päätyneet hyvin samanlaiseen johtopäätökseen.
Al-Baidawi on
esimerkiksi kirjoittanut: ”…omistaen hengen, joka on saanut alkunsa Jumalasta,
joka ei virrannut Häneen tavanomaisia teitä. Sitä kutsutaan hengeksi, koska se
on elämän lähde kuolleille ja ihmisen sydämelle.”
(13)
Al-Razi on
todennut: ”Hän (Jeesus) on Jumalan Henki sen tähden, että Hän antaa elämän
maailmalle.” (14) (15)
Jumalan Sana ja
Jumalan Henki.
Se, että
Jeesuksesta käytetään sellaisia nimityksiä kuin Jumalan Sana (Kalimat
Allah) ja Jumalan Henki (Ruh Allah) Koraanissa, todistaa hänen
iankaikkisuudestaan ja jumalallisuudestaan. Tämä asia ilmenee ainakin
seuraavilla tavoilla:
Jumalan Henki
on ikuinen.
Jos pysytään siinä
näkemyksessä, että Jumala on ikuinen, täytyy myös hänen Henkensä olla ikuinen,
eikä olla esim. vain ihmisiän pituinen. Niinpä kun Jeesusta kutsutaan
Koraanissa Jumalan Hengeksi, joka on tullut hänen luotaan, voimme olettaa,
että myös hän on ikuinen ja yhtä Jumalan kanssa. Nimitys "Jumalan Henki"
viittaa hänen jumalallisuuteensa ja iankaikkisuuteensa.
Jumalan Sana on
ikuinen.
Jos pysytään siinä
näkemyksessä, että Jumala on iankaikkinen, varmasti myös hänen Sanansa on
oltava iankaikkinen. Sen on oltava iankaikkinen, koska on epätodennäköistä,
että Jumala olisi ollut vaiti aina siihen saakka kunnes Jeesus, hänen Sanansa,
syntyi maan päälle. Hänen on täytynyt puhua sitä ennenkin (aivan kuten me
ihmiset puhumme yksinkertaisesti siksi että olemme olemassa), koska
sanallaan hän loi kaiken ja koska ihmisiä eli jo ennen Jeesusta maan päällä.
Niinpä voimme
olettaa, että Jeesus on iankaikkinen ja yhtä Isän Jumalan kanssa. Se on ainut
järkevä johtopäätös, jos kutsumme häntä Jumalan Sanaksi ja jos oletamme
Jumalan puhuneen jo ennen Jeesuksen maanpäällistä olemassaoloa.
Jumalan Sana ja
Jumalan olemus.
Kun käytetään
"Jumalan Sana" -nimitystä, on merkillepantavaa, että siinä on arabiankielellä
laitettu "sanaa" merkitsemään sana "kalimah". Se ilmaisee puhujan olemusta,
hänen sisintään. Siinä ei käytetä toista mahdollista arabiankielistä sanaa "qawlum",
"sana, lausuma", joka ei niinkään ilmaise puhujan olemusta.
Mitä tämä
sitten merkitsee Jeesuksen kannalta? Hänen on oltava enemmän kuin pelkkä sana
Jumalalta. Hänen on oltava Jumalan täydellinen ilmaisu, Jumalan tahto ja
olemus tai hänen kirkkautensa säteily kuten Raamatussa sanotaan. Koraani
viittaa siis siihen ja opettaa samoin kuin Raamattukin, että ainoastaan
Jeesuksen kautta voimme kunnolla ymmärtää Jumalan olemusta ja tahtoa. Samaan
asiaan viittaavat seuraavat Raamatun jakeet:
- (Hebr 1:3)
ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja
kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä,
istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
- (2 Kor 4:3,4)
Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka
kadotukseen joutuvat,
4. niissä
uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei
heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista,
hänen, joka on Jumalan kuva.
- (Joh 10:30-33)
Minä ja Isä olemme yhtä."
31. Niin
juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.
32. Jeesus vastasi
heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä
niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?"
33. Juutalaiset
vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan
jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi
Jumalaksi."
- (Joh 12:44,45)
Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan
häneen, joka on minut lähettänyt.
45. Ja joka
näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.
- (Joh 14:8,9)
Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."
9. Jeesus sanoi
hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne
minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka
sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?
Jeesus - Jumalan Poika.
Kun on kyseessä Jeesuksesta käytetty nimitys "Jumalan Poika", käsittävät useat
muslimit asian fyysiseltä kannalta eli siten, että Jumala meni naimisiin ja
tästä liitosta syntyi poika, Jeesus. (Monet muslimit ymmärtävät, että
kolminaisuus on Jumala, Maria ja Jeesus.) He ajattelevat asiaa vanhan
arabialaisen uskomuksen kannalta, että jumalat voivat olla seksuaalisessa
yhteydessä ihmisten kanssa ja siitä voi syntyä lapsia, Jumalan pojaksi
kutsuttuja.
Tämä käsitys ei
kuitenkaan pidä paikkaansa. Se ei pidä paikkaansa, koska Raamattu puhuu
Jeesuksen ennaltaolosta jo ennen kuin hän syntyi tänne maan päälle. Hän oli
olemassa jo kauan ennen kuin Maria oli olemassa. Hän on ollut Raamatun mukaan
jo aikojen alusta Jumalan tykönä ja tuli sitten vain tietyllä hetkellä tänne -
Sana tuli ihmiseksi - kuten useat Raamatun jakeet osoittavat. Katsomme näitä
jakeita:
- (Joh 1:1-3,14)
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2. Hän oli
alussa Jumalan tykönä.
3. Kaikki on
saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä
syntynyt on.
14. Ja Sana
tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen
kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä;
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
- (1 Joh 1:1,2)
Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin
nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän
Sanasta -
2. ja elämä
ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme
teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille
-
- (Fil 2:5-8)
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
6. joka ei,
vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla
Jumalan kaltainen,
7. vaan
tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi,
ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
8. hän
nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin
kuolemaan asti.
- (Hebr 2:14,17)
Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä
tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla
oli kuolema vallassaan, se on perkeleen,
17. Sentähden
piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä
tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä,
sovittaakseen kansan synnit.
Toiseksi on hyvä
ymmärtää, että kun Raamattu käyttää "Poika"- sanaa, ei se tarkoita, että
Jumala olisi mennyt naimisiin. Se on vain yksi tapa kuvata asiaa. Raamattu
käyttää sellaista kieltä, jota meidän on helppo ymmärtää ja joka parhaiten
selittää asiaa.
Tällaisia
kuvauksia esiintyy muuallakin elämässä. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:
• Mahatma Gandhia
on nimitetty Intian kansan isäksi, vaikkei hän fyysisesti olekaan sen isä.
• Egyptiläisiä on
nimitetty Niilin pojiksi, mutta ei se tarkoita, että Niilin joki olisi mennyt
naimisiin ja saanut lapsia.
• Beduiineja on
nimitetty erämaan pojiksi, joka ei sekään tarkoita, että erämaa olisi mennyt
naimisiin ja saanut lapsia.
Lähes
samanlainen asia on kysymys siitä, onko Jeesus Jumalan Poika ja yhtä Jumalan
kanssa. Muslimit ajattelevat, ettei Jeesus, Jumalan tärkeä profeetta, voinut
alun perin julistaa sellaista oppia eivätkä myöskään hänen opetuslapsensa,
vaan että tämä asia on myöhäistä perua.
Tässä on
kuitenkin hyvä kiinnittää jälleen huomiota historianlähteisiin; ovatko ne
oikeassa vai onko Muhammedin ilmestyksen varassa oleva Koraani oikeassa?
Opettavatko varhaiset historialliset lähteet Jeesuksen korkeata asemaa vai
eivät? Katsomme muutamia esimerkkejä.
Koraani
itse puhuu Jeesuksesta Jumalan sanana ja Jumalan henkenä, joka on tullut
taivaasta Jumalan luota. Se viittaa Jeesuksen iankaikkiseen ja korkeaan
olemukseen, joten Koraanissakin on säilynyt jotain Jeesuksen tärkeästä
asemasta. Tämä opetus ei ole täysin kadonnut.
Plinius
Secundukselta,
joka yleisimmin tunnetaan Plinius nuorempana, ja joka oli Tacituksen ja
Suetoniuksen aikalainen (61 - 120 jKr.), voimme löytää maininnan Jeesuksesta.
Eräässä kirjeessään keisari Trajanukselle hän puhuu kristityistä ja heidän
jumalanpalveluksestaan. He pitivät Kristusta kuninkaana:
Heillä oli tapana
kokoontua määrättynä päivänä ennen päivän koittoa, ja he esittivät vuorollaan
ylistyslaulun Kristukselle ikäänkuin kuninkaalle ja he sitoutuivat valalla
olemaan liittymättä mihinkään rikolliseen toimintaan vaan pikemminkin siihen,
etteivät he varasta, ryöstä tai tee huorin eivätkä petä luottamusta tai
kieltäydy antamasta takaisin heidän haltuunsa uskottujen varoja, jos niin
vaaditaan. Tämän tehtyään he hajaantuivat ja sitten he kokoontuivat taas
myöhemmin yhteiselle aterialle, mutta ruoka oli aivan tavallista ja
harmitonta.
- (Jes 9:5)
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka
hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja,
Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
- (Jes 7:14)
Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee
raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.
- (Miika 5:1)
Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen
joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija
Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.
Enkeli Gabriel
nimitti
Marialle syntyvää lasta Korkeimman Pojaksi. Lisäksi Jeesus syntyi
Betlehemissä, kuten Miikan profetiassa oli vuosisatoja aikaisemmin ennustettu:
- (Luuk 1:26-35)
Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin
Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,
27. neitsyen tykö,
joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi
oli Maria.
28. Ja tullessaan
sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun
kanssasi."
29. Mutta hän
hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi
tarkoittaa.
30. Niin enkeli
sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan
edessä.
31. Ja
katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle
nimi Jeesus.
32. Hän on
oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra
Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
33. ja hän on
oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen
valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."
34. Niin Maria
sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään
tiedä?"
35. Enkeli vastasi
ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima
varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan
Pojaksi.
- (Matt
1:18,22,23) Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria
oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan
raskaana Pyhästä Hengestä.
22. Tämä kaikki on
tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan
kautta, joka sanoo:
23. "Katso,
neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava
nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.
- (Matt 2:1-6)
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen
aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin,
2. ja he sanoivat:
"Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen
tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan."
3. Kun kuningas
Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan.
4. Ja hän kokosi
kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus
oli syntyvä.
5. He
sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan
kautta:
6. 'Ja sinä
Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan
ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun
kansaani Israelia'."
Jeesus
itse piti
itseään Jumalan Poikana ja että hän on yhtä Isän kanssa. Se oli syy, miksi hän
kuoli:
- (Joh 9:35-41) Ja
Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi
hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"
36. Hän vastasi ja
sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?"
37. Jeesus
sanoi hänelle: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi
puhuu".
38. Niin hän
sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.
39. Ja Jeesus
sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe,
näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi".
40. Ja muutamat
fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat
hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"
41. Jeesus sanoi
heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte:
'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".
- (Joh 10:30-33)
Minä ja Isä olemme yhtä."
31. Niin
juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.
32. Jeesus vastasi
heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä
niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?"
33. Juutalaiset
vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan
jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi
Jumalaksi".
- (Mark 14:61-64)
Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä
ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?"
62. Jeesus sanoi:
"Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla
puolella ja tulevan taivaan pilvissä".
63. Niin
ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia
tarvitsemme?
64. Te kuulitte
hänen pilkkaamisensa. Mitä arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet
vikapääksi kuolemaan.
Apostoliset
isät.
Kun Koraani viittasi siihen, miten Jumalan Sana tuli ihmiseksi, puhuvat myös
apostoliset isät siitä. Heidän kirjeissään, jotka ovat kirjoitetut joitakin
vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen, viitataan hänen iankaikkiseen
olemukseensa:
"Yksi on
lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut
Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Jumalasta
syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus,
meidän Herramme." (Ignatioksen kirje efesolaisille 7:2)
Sillä meidän
Jumalamme Jeesus Kristus oli Jumalan pelastussuunnitelman mukaan Marian
kohdussa, kun tämä oli raskaana, ja oli Daavidin siementä ja samalla Pyhästä
Hengestä. Hän syntyi ja hänet kastettiin, jotta hän kärsimyksensä kautta
puhdistaisi veden. (Ignatioksen kirje efesolaisille 18:2)
Rientäkää siis
kaikki yhden ainoan Jeesuksen Kristuksen luo… hänen joka on lähtenyt yhden
ainoan Isän luota, oli hänen luonaan ja on sinne palannut. (Ignatioksen
kirje magnesialaisille 7:2)
"... Odota
häntä, joka on ajan yläpuolella, ajatonta, näkymätöntä, häntä, joka meidän
tähtemme on tullut näkyväiseksi, häntä joka ei ole kosketeltavissa, joka
on kärsimyksen yläpuolella, mutta meidän tähtemme on alistunut kärsimykseen ja
joka on kestänyt kaikkea mahdollista meidän tähtemme." (Ignatioksen kirje
Polykarpokselle 3:2)
"... Edelleen
te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin
todella on syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika
Jumalan tahdosta ja voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen
kastama, jotta hän täyttäisi kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius
Pilatuksen ja neljännysruhtinas Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa
meidän puolestamme - hedelmä, mistä me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä
autuaallisesta kärsimyksestänsä - jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi
ikuisiksi ajoiksi sovitun merkin pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa
juutalaisiin tai pakanoihin, kirkkonsa yhdessä ainoassa ruumiissa." (Ignatioksen
kirje smyrnalaisille 1:1,2)
"Sitten on
vielä seuraavakin seikka, veljeni. Jos Herra on alistunut kärsimään meidän
tähtemme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, jolle Jumala sanoi
maailman luomisen yhteydessä: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme,
mitenkä hän on alistunut kärsimään ihmisten käsissä? Oppikaa tämä. 6.
Profeetoilla oli armolahjansa häneltä, ja he ennustivat hänestä. Ja kun hänen
kerran täytyi ilmaantua lihassa, jotta hän kukistaisi kuoleman ja
antaisi näytteen kuolleitten ylösnousemuksesta, hän alistui siihen. 7.
Toisaalta hän teki sen täyttääkseen isille annetun lupauksen, toisaalta
valmistamalla itse itselleen uuden kansan osoittaakseen vielä maan päällä
ollessaan, että hän itse pantuaan toimeen ylösnousemuksen tulee toimittamaan
tuomion. 8. Sitten hän myös julisti, opettaen Israelia ja tehden suuria
ihmeitä ja tunnustekoja ja hän osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta."
( Barnabaan kirje 5:5-8)
Pyhän Hengen persoonallisuus.
Kun
Koraanista on mahdollista löytää useita sellaisia paikkoja, jotka viittaavat
jumaluuden toisen persoonan, Jeesuksen, jumaluuteen ja ikuiseen olemassaoloon,
niin löytyy Koraanista samanlaisia viittauksia myös jumaluuden kolmanteen
persoonaan, Pyhään Henkeen. Nämä kohdat ovat lähes samanlaisia kuin mitä
Raamattu Pyhästä Hengestä opettaa ja viittaavat hänen persoonallisuuteensa.
Katsomme asiaa muutaman esimerkin valossa:
Pyhä Henki
Jeesuksen elämässä.
Ensinnäkin on
huomioitavaa, että Koraanissa on nimitys Pyhä Henki. Se on sama nimitys kuin
mitä esiintyy Raamatussa. Se osoittaa, että Koraaninkin mukaan Pyhä Henki on
olemassa, koska asiasta mainitaan. Seuraavat Jeesuksen elämään liittyvät
Koraanin kohdat puhuvat hyvin Pyhästä Hengestä:
Me annoimme
Moosekselle Kirjan ja lähetimme hänen jälkeensä muita profeettoja.
Jeesukselle, Marian pojalle, me annoimme selkeät todisteet ja
vahvistimme häntä pyhällä hengellä... (2:87)
Toisia profeettoja
me olemme suosineet toisia enemmän. Joillekin heistä Jumala on puhunut suoraan
ja siten ylentänyt heidät. Jeesukselle, Marian pojalle, me annoimme selkeät
merkit ja vahvistimme häntä pyhällä hengellä... (2:253)
Jumala sanoi:
"Jeesus, Marian poika, muista armoani, jota osoitin sinulle ja äidillesi,
kun autoin sinua Pyhällä Hengellä, niin että saatoit puhua
ihmisille kehdossa ja vielä aikuisenakin, ja kun opetin sinulle Kirjan,
viisauden, Tooran ja Evankeliumin ja kun teit savesta linnun Minun luvallani
ja puhalsit siihen, ja se muuttui eläväksi luvallani, ja kun paransit sokean
ja spitaalisen luvallani ja kun herätit kuolleet luvallani ja kun suojelin
sinua israelilaisilta sinun esittäessäsi heille selkeitä merkkejä ja
uskottomien sanoessa: 'Tämä on selvää taikuutta'." (5:110)
Pyhä Henki
Marian elämässä.
Eräät Koraanin
viittaukset Pyhään Henkeen liittyvät Marian elämään. Näissä seuraavissa
kohdissa kerrotaan selvästi, miten Jumala puhalsi oman Henkensä Mariaan.
Kyseisissä paikoissa ei siten voi ainakaan olla kyse enkeli Gabrielista, koska
ei kai enkeli mennyt ihmiseen. (Jotkut muslimiselittäjät ovat yrittäneet
sanoa, että Pyhä Henki joissakin paikoissa tarkoittaisi enkeli Gabrielia.
Tälle opille on kuitenkin vaikea löytää mitään selvää tukea Koraanista, ja se
merkitsee myös alkuperäisen nimityksen omavaltaista muuttamista) Samoin
kyse ei voi myöskään olla elämän henkäyksen puhaltamisesta kuolleeseen
henkilöön - koska Mariahan oli jo elossa - vaan kyse täytyy olla nimenomaan
Jumalan omasta Hengestä. Näissä kohdissa sanotaan:
Mainitse myös se
nainen, joka pysyi siveänä. Me puhalsimme häneen henkemme ja
teimme hänestä ja hänen pojastaan merkin kaikille ihmisille. (21:91)
Samoin Mariasta,
Imranin tyttärestä, joka oli siveä ja johon me puhalsimme henkemme,
niin että hän uskoi Herransa sanoihin ja Hänen Kirjoihinsa. Hän oli tosiaan
nöyrä. (66:12)
Pyhän Hengen
persoonallisuus.
Koraanista löytyy
kohtia, jotka vahvistavat Pyhän Hengen persoonallisuuden. Koraanin mukaan Pyhä
Henki lähettää, esittää, vahvistaa, johdattaa ja tuo eli tekee asioita,
jotka eivät olisi mitenkään mahdollisia pelkälle persoonattomalle voimalle.
Samoin puhutaan Pyhän Hengen uskollisuudesta, joka on mahdollista vain
persoonalle. Nämä Koraanin kohdat viittaavat selvästi Pyhän Hengen
persoonallisuuteen aivan samoin kuin Raamattukin asian esittää:
Sano: Pyhä
Henki lähetti sen Herrasi luota esittämään
totuuden vahvistaakseen ja johdattaakseen uskovia
ja tuodakseen ilosanoman alistuville. (16:102)
Maailman Herra on
tämän lähettänyt, ja sen on tuonut uskollinen Henki
sinun sydämeesi, jotta varoittaisit selkeällä arabiankielellä. (26:192-195)
Hän lähettää
enkelit Hengen kanssa käskystään, kenelle palvelijoistaan tahtoo:
"Muistuttakaa ihmisiä siitä, ettei ole muuta Jumalaa kuin Minä, ja kehottakaa
heitä pelkäämään Minua." (16:2)
He kyselevät
sinulta Hengestä. Sano: Henki tulee Jumalan käskystä, mutta
teille on annettu vain vähän tietoa. (17:85)
Näin olemme
käskystämme antaneet sinulle Hengen. Et sinä tiennyt, mitä on
Kirja ja mitä usko, vaan me asetimme ne valoksi, jolla johdatamme, ketä
tahdomme palvelijoistamme. Sinä johdatat oikealle tielle. (42:52)
... Heidän
sydämeensä Hän on kirjoittanut uskon ja auttanut heitä lähettämällä
heille luotaan hengen... (58:22)
Silloin
enkelit ja Henki laskeutuvat taivaasta kaikissa asioissa Herransa
luvalla. (97:4)
4. Onko Muhammedista ennustettu?
Monet muslimit
uskovat vilpittömästi siihen, että profeetta Muhammedista on ennustettu
Raamatussa. He ajattelevat esim. Koraanin kohta 61:6:n perusteella, vaikka se
syntyi useita vuosisatoja myöhemmin Jeesuksen ja apostolien ajan jälkeen, että
Jeesus olisi puhunut ja ennustanut Muhammedista. He myös ajattelevat, että
Jeesuksen sanat toisesta Puolustajasta (Joh 14:16, 16:7) koskivat Muhammedia,
jonka tulon Jeesus olisi ennustanut. He uskovat, että Johanneksen
evankeliumissa esiintyvä "parakletos"/ puolustaja-sana olisi alunperin
tarkoittanut "periklytos"/ ylistetty-sanaa, joka on yksi Muhammedin nimistä,
mutta että se myöhemmin, Muhammedin aikana, muutettiin toiseksi.
Mutta pitääkö
edellinen käsitys paikkansa? Onko Muhammedista ennustettu Raamatussa? Katsomme
tätä asiaa muutamien esimerkkien valossa:
Vanhat
käsikirjoitukset.
Jos
ajatellaan sitä mahdollisuutta, että Johanneksen evankeliumissa olisi
alunperin ollut periklytos-sana, joka sitten myöhemmin, Muhammedin aikana,
olisi muutettu parakletos-muotoon, on tätä vaikea todistaa todeksi. Sitä on
vaikea todistaa todeksi, koska kaikki vanhat käsikirjoitukset, jotka on
löydetty - ajalta ennen Muhammedia ja hänen jälkeensä - ovat aina olleet
nykyisenkaltaisessa muodossa. Ne ovat olleet muodossa, josta emme voi löytää
mainintoja Muhammedista emmekä myöskään häneen liittyvistä ennustuksista. Nämä
maininnat puuttuvat kokonaan evankeliumien teksteistä, vaikka muslimeilla
olisikin halu niitä löytää.
Jeesus puhui
Pyhästä Hengestä, ei ihmisestä.
Toinen huomioitava
piirre on, että Jeesus puhui koko ajan Pyhästä Hengestä (Joh 14:16,17,26,
15:26, 16:13) - ei jostain ihmisestä - ja jonka hän oli lähettävä taivaasta
Isän tyköä (Joh 15:26: Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän
teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän
on todistava minusta.). Tämä ei siis voinut tarkoittaa Muhammedia, jota ei
edes ollut olemassa siihen aikaan, vaan Pyhän Hengen vuodatusta, joka tapahtui
helluntaina, kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Apostolien
teoissa on kirjoitettu Pyhän Hengen vuodattamisesta:
- (Apt 2:1-4)
Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
2. Ja tuli
yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja
täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
3. Ja he näkivät
ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin
päälle.
4. Ja he
tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla
kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
Kirkastaa
Jeesusta.
Kolmas huomioitava
piirre on, että Pyhä Henki on opetuslasten kanssa iankaikkisesti ja että hän
kirkastaa Jeesusta Kristusta. Näitä asioita on varmasti mahdoton sanoa
Muhammedista, joka syntyi 500 vuotta Jeesuksen ajan jälkeen, joka eli 62
vuotta (62 v. ei ole sama kuin iankaikkisesti) ja joka myös väheksyi Jeesuksen
asemaa:
- (Joh
14:16,17,26) Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen
Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
17. totuuden
Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne
häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on
teissä oleva.
26. Mutta
Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa
teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
- (Joh 15:26)
Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden
Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.
- (Joh 16:13,14)
Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen.
Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen
hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14. Hän on
minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa
teille.
Entisen
muslimin tutkimus.
Kun tutkimme sitä,
onko Muhammedista ennustettu etukäteen, niin selventää asiaa seuraava lainaus.
Siinä entinen muslimi, joka kuului islamilaiseen ääriryhmään, sai emiiriltä
tehtäväkseen selvittää, mitä Muhammedista on puhuttu Raamatussa. Tämä henkilö
ei kuitenkaan löytänyt Muhammedista mainintaa tai mitään ennustuksia
Raamatussa:
Emiiri katsoi
minuun sanoen: -Tämä on käsky! Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin
suorittaa tehtävä, jos todella uskot Allahiin ja viimeiseen tuomiopäivään. Ja
taas tilanteeseen otettiin vahvistukseksi Koraanin sanoja: "Eivät uskovat
miehet eivätkä naiset voi päättää vapaasti asiassa, jonka Jumala ja Hänen
lähettiläänsä ovat ratkaisseet." (Suura 33:36)
Yritin saada
emiirin valitsemaan jonkun toisen, mutta hän kieltäytyi. Hän sanoi: -Minusta
tuntuu, että sinä olet paras mies tähän tehtävään. Jos hoidat sen hyvin, lyöt
kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ensinnäkin opetat kaikkia muslimeja ja avaat
heidän silmänsä asioille, joita he itse eivät näe. Toiseksi, ansaitset
runsaasti "hyvää" rahaa, koska tutkimustuloksesi käännetään monille kielille
ja julkaistaan kaikkialla maailmassa.
Hänen sanansa
huolestuttivat minua kovasti, ja halusin tietää tutkimuksen luonteen ja
pääkohdat. Emiiri sanoi: -Työsi tulee olemaan kaksiosainen: todistat
Raamatusta Muhammedin profeettakutsumuksen aitouden aivan niin Koraanikin
asian sanoo: "... ja seuraavat lähettilästä, kansan parista noussutta
profeettaa, josta he löytävät maininnan Toorassa ja Evankeliumissa..." (Suura
7:157.) Sitten todistat löytämiesi ristiriitaisuuksien perusteella, että
nykypäivän Raamattu ei ole Jumalan innoituksesta syntynyt kirja vaan ihmiset
ovat turmelleet ja väärentäneet sen.
... Olin
huolissani, koska en tiennyt, mistä aloittaisin. Minulla ei ollut mitään
määrättyä menetelmää tutkimuksen aloittamisesta. Esimerkiksi Muhammedin
profeetaksi todistamista varten odotin löytäväni Raamatusta Muhammedin nimen.
Tai sieltä voisi löytyä Ahmedin tai Mahmudin nimet, jotka Arabian kielellä
myös viittaavat Muhammediin. En tiennyt mistä aloittaisin.
... Halusin tehdä
kirjan, jota kukaan ei voisi kumota, ei sanaakaan koko kirjasta.
Valitettavasti asiat eivät kuitenkaan sujuneet aivan niin kuin halusin. Kaikki
älylliset ja kielelliset päätelmäni romahtivat yksi toisensa jälkeen. En
löytänyt ainuttakaan jaetta teoriani tueksi. (Myöhemmin kirjoitin toisen
kirjasen nimeltään Tukahdutettu totuus, jossa esitän kaikkien tutkimieni
jakeiden perusteella, etteivät ne viittaa profeetta Muhammediin.)
Tutkin kaikki
jakeet tarkasti, mutta en löytänyt etsimääni. Tunteeni olivat surun,
epätoivon, ahdistuksen ja sekasorron sävyttämiä. Mieleeni ei edes juolahtanut,
etteikö Muhammed olisi profeetta. yritin rauhoittaa itseäni selittämällä, että
en vain ollut onnistunut todistamaan jakeiden puhuvan Muhammedista. (16)
Kun islamiin on
tullut erilaisia haarautumia vuosisatojen kuluessa – shiiamuslimit,
sunnamuslimit, suufilaisuus... – on yksi haarautumista ahmadilaisuus, joka
muistuttaa hyvin paljon perinteistä islamia. Siinäkin uskotaan, että Allah on
ainoa Jumala ja Muhammed hänen profeettansa. Samoin ahmadilaiset rukoilevat
samalla tavalla kasvot Mekkaan päin käännettynä, antavat almuja, tekevät
pyhiinvaellusmatkoja Mekkaan sekä paastoavat ramadanin, paastokuukauden,
aikana.
Oikeastaan
ahmadilaisuus poikkeaa perinteisestä islamilaisuudesta vain kahdessa asiassa.
Ne ovat:
1. Kun perinteinen
islam uskoo, että Jeesus ei kuollut ristillä vaan nousi suoraan taivaaseen,
opettaa ahmadilaisuus, että Jeesus kyllä ristiinnaulittiin, mutta hän vain
pyörtyi ristillä. Sitten myöhemmin, kun Jeesus vapautui ristiltä, uskotaan
hänen menneen Intiaan, jossa hän saarnasi aina 120-vuotiaaksi, kuolemaansa
asti.
2. Toinen
poikkeava käsitys on, että kun perinteinen islam uskoo profeetta Muhammedin
olleen profeetoista suurin ja profetian lahjan päättyneen häneen, niin kuuluu
ahmadien täydelliseen uskoon Mirza Gulam Ahmadin tunnustaminen
Messias-johtajaksi. Gulam Ahmadia on ahmadilaisuudessa pidetty luvattuna
Messiaana, joka täytti Kristuksen toisen tulemuksen merkit.
1. Pyörtymisteoria ja intiassa saarnaaminen.
Jos pohditaan ensin sitä ahmadilaisuudessa esiintyvää käsitystä, että Jeesus
olisi vain pyörtynyt ristillä ja lähtenyt sitten Intiaan saarnaamaan, voimme
todeta tässä teoriassa suuria puutteellisuuksia:
Vastoin
Koraania.
Ensinnäkin
edelläoleva teoria on vastoin Koraania. Koraani, jota myös ahmadilaiset
pitävät pyhänä kirjanaan, ei mainitse mitään Jeesuksen pyörtymisestä ristillä
tai että hän olisi myöhemmin saarnannut Intiassa. Sen sijaan siinä mainitaan,
että hänet otettiin suoraan taivaaseen (3:55 ja 4:158), mutta ei mitään siitä,
että hän meni Intiaan saarnaamaan. Eli jos hän on ollut taivaassa, ei hän
silloin varmastikaan ole saarnannut Intiassa samanaikaisesti.
Vastoin
Jeesuksen sanoja.
Kuten edellä todettiin, ennusti Jeesus itse ristinkuolemansa ja
ylösnousemuksensa. Hän ennusti ne ja sanoi lisäksi antavansa henkensä
lunnaiksi ihmisten edestä (Matt 20:28: niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut
palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.").
Jos pyörtymisteoria pitäisi paikkansa, olisi hän silloin valehdellut tai
erehtynyt tulevaisuudestaan.
Historiankirjat.
Kuten edellä todettiin, on historiankirjoissa tietoja Jeesuksen
ristinkuolemasta sekä hänen elämästään Israelissa. Viittauksia hänen elämäänsä
ja ristinkuolemaansa on useissa lähteissä, mutta samoissa lähteissä tai
missään muissa lähteissä ei puhuta hänen saarnaamisestaan Intiassa. Tämä on
merkillistä, koska hänen varsinainen toiminta-aikansa Israelissa oli vain 3 ½
vuotta, kun taas Gulam Ahmad väitti Jeesuksen saarnanneen Intiassa 80-90
vuotta.
Israelin
kadonneet.
Eräs seikka, joka puhuu Jeesuksen Intiassa oleskelua vastaan, on se, että hän
sanoi ensisijaisesti tulleensa vain Israelin kadonneitten tykö (Matt 15:24:
Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen
kadonneitten lammasten tykö."). Jeesuksen tehtävä oli saarnata ja asua
vain siinä maassa, ei muualla, vaikka hän tosin myöhemmin antoi
opetuslapsilleen lähetyskäskyn, joka ulottui kaikkialle maailmaan (Matt
28:19,20 ja Mark 16:15-18).
Gulam Ahmadin
ristiriitaiset tiedot.
Gulam Ahmad, joka väitti Jeesuksen saarnanneen Intiassa ja kuolleen siellä,
opetti itsekin ristiriitaisesti Jeesuksen kuoliniästä ja hänen
kuolinpaikastaan. Seuraava lainaus erään entisen ahmadilaisuuteen kuuluneen
henkilön tekstistä kuvaa asiaa:
... Hän teki niin
ja otin esiin listan kysymyksiä, jotka minulla oli mukanani, ja kirjoitin:
Gulam Ahmad opetti, että Kristus kuoli Kashmirissa ja hänen hautansa on
siellä.
- No niin,
Ahmed, me muslimithan uskomme, ettei profeettamme voi tehdä virheitä, mutta
Gulam Ahmad on tehnyt virheitä tässä asiassa. Katsohan.
Tartuin kynään
ja kirjoitin taas:
1. Vältyttyään
kuolemasta ristillä Jeesus lähti Kashmiriin ja eli siellä kahdeksankymmentä
vuotta, ja kuoli 120-vuotiaana Srinagarissa. Mutta yhden Gulam Ahmadin
varhaisen kirjan, Azala-Auhamin, mukaan Jeesus kuoli Palestiinassa (s.
473).
2.
Tabligh-Risaletissa, osassa 8, ikä on 125 vuotta.
3. Tazkira
Al-Shahadateenissa sanotaan, että Isa, Marian poika, eli 120 vuotta
ristiinnaulitsemisen jälkeen.
- Mirza Gulam
Ahmad on kirjoittanut nämä kolme asiaa, ja ne ovat kaikki erilaisia. Mitä
meidän pitäisi uskoa; että Jumala muisti väärin vai Gulam Ahmad? On jotain
vieläkin mielenkiintoisempaa, Ahmed. Jeesus saarnasi Juudeassa, Jerusalemissa
ja Samariassa vain kolme ja puoli vuotta ja teki ihmeitä näissä paikoissa.
Historiankirjat ovat tulvillaan tietoa siitä ja näissä paikoissa on nykyäänkin
jäljellä paljon todisteita hänen elämästään ja toiminnastaan siellä. Mutta
eikö sinustakin ole outoa, että vaikka hänen oletetaan eläneen täällä päin
maailmaa kahdeksastakymmenestä sataankahteenkymmeneen vuotta, ja vaikka hän
saarnasi täällä tuona aikana, ei kukaan usko sitä? Tutkimukset osoittavat,
että hauta, jonka pitäisi olla hänen hautansa Kashmirissa, onkin prinssi Yuz
Asefin! Mitä mieltä olet, Ahmed? Eikö hän saarnannut ristiinnaulitsemisensa
jälkeen? Tuo kaikki on kovin kummallista. (17)
2. Täyttikö gulam ahmad kristuksen toisen tulemuksen merkit?
Toinen
erikoinen piirre ahmadilaisuudessa on, että Gulam Ahmad olisi täyttänyt
Jeesuksen toisen tulemuksen merkit ja että hän olisi luvattu Messias.
Tämäkään teoria
ei voi pitää paikkaansa. Raamatun mukaan, kun Jeesus saapuu toisen kerran,
perustaa hän silloin tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle - 1800-luvulla
pääosin vaikuttanut Gulam Ahmad ei sitä varmastikaan tehnyt. Samoin Raamattu
kertoo, että hän saapuu kirkkaudessaan niin, että kaikki silmät saavat hänet
nähdä - siihen viittaavat mm. allaolevat jakeet. Tätä jälkimmäistä asiaa ei
voi ainakaan sanoa toteutuneen Gulam Ahmadissa, joka vaikutti suppealla
alueella, ja joka on useimmille maailman ihmisille melko tuntematon:
- (Matt 25:31,32)
Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen
kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32. Ja hänen
eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen
erottaa lampaat vuohista.
- (Matt 24:26-30)
Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö
sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.
27. Sillä
niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva
Ihmisen Pojan tulemus.
28. Missä raato
on, sinne kotkat kokoontuvat.
29. Mutta kohta
niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja
tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
30. Ja silloin
Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat
parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella
voimalla ja kirkkaudella.
- (Ilm 1:7)
Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet,
niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat
hänen tullessansa. Totisesti, amen.
6. Miten saada synnit anteeksi?
Mitä tulee
kadotukseen ja taivaaseen, uskovat myös muslimit niihin. He uskovat, että nämä
paikat ovat olemassa ja että ennen niitä on tuomiopäivä, jolloin Jumala
tuomitsee ihmisten teot. Silloin, tuomiopäivänä, kirjat avataan, jokaisen teot
punnitaan ja toiset pääsevät taivaaseen, toiset joutuvat kadotukseen. Tämä on
kuvaus, joka muistuttaa hyvin paljon myös Ilmestyskirjassa olevaa kuvausta
viimeisestä tuomiosta:
- (Ilm 20:12-15)
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet
tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13. Ja meri antoi
ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet,
jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14. Ja Kuolema ja
Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15. Ja joka ei
ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Hyvä kysymys
kuitenkin on, miten voimme saada synnit anteeksi. Miten voimme saada varmuuden
Jumalan hyväksynnästä ja siitä, ettemme joudu kadotukseen? Yritämme löytää
vastauksen tähän tulevilla riveillä:
Voiko muhammed toimia välittäjänä?
Jos olet
muslimi, olet varmasti ajatellut sitä vaihtoehtoa, että Muhammed voisi toimia
välittäjänä viimeisellä tuomiolla. Monet muslimit ovat ajatelleet, että
Muhammed, viimeisin profeetoista ja profeettojen sinetti, rukoilee silloin
muslimien puolesta ja niin heille avautuvat taivaan ovet tämän rukouksen
johdosta.
Mutta miten
Muhammed voisi toimia välittäjänä muille? Kun hän itse oli hyvin syntinen ja
Koraani osoittaa hänen tehneen syntiä, miten sellainen ihminen voisi auttaa
meitä? Miten hän voisi toimia välittäjänä muille tai olla apunamme Jumalan
tuomioistuimen edessä, koska hänen elämänsä ei juuri eronnut muista?
Jos katsomme
Koraania seuraavien kohtien valossa, voimme huomata hänen puutteellisuuteensa
ja syntisyytensä. Miten hän tämän valossa voisi auttaa meitä?
Niin ylistä
Herraasi kiittäen ja pyydä häneltä anteeksi! Hän on totisesti laupias. (110:3)
Olemme totisesti
antaneet sinulle ilmeisen voiton, jotta Jumala antaisi sinulle anteeksi jo
tekemäsi ja vastaiset syntisi, täydentäisi hyvyytensä sinua kohtaan ja
johtaisi sinut oikealla tiellä. (48:1,2)
... ja pyydä
anteeksi niin omia syntejäsi kuin uskovien miesten ja naistenkin syntejä.
(47:19)
Jumalan teko.
Jumalan
hyväksyntää emme voi saavuttaa omilla teoillammekaan. Voimme ainoastaan lisätä
syntivelkaamme jokapäiväisen vajavaisen elämämme takia. Saman puutteellisuuden
tähden meiltä jää myös varmuus Jumalan hyväksynnästä kokematta. Se johtuu
siitä, että pidämme pelastuksen perustan koko ajan itsessämme ja katsomme vain
omaan puutteellisuuteemme. Meidän puutteellisuuteemme ja syntisyyteemme
viittaavat osuvasti seuraavat jakeet:
- (Room 3:23)
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.
- (Room 3:9) Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme
edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset,
ovat synnin alla.
- (Gal 3:22) Mutta
Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli,
annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
- (Joh 7:19) ...Ja
kukaan teistä ei lakia täytä...
Edelläolevaan
ongelmaan on kuitenkin olemassa ratkaisu. Se on se, että Jumala on jo tehnyt
puolestamme sen, mihin emme itse pysty. Hän on tehnyt kaiken edestämme niin,
että meidän ei tarvitse itse yrittää saavuttaa hänen hyväksyntäänsä. Yritämme
seuraavien kappaleiden valossa selittää tätä asiaa ja miten se on tapahtunut:
Jumala lähetti
Jeesuksen.
Ensinnäkin
Raamattu osoittaa, että Jumala lähetti Jeesuksen tänne pelastamaan meitä.
Aloitteentekijänä oli ja on siis itse Jumala ja motiivina hänen rakkautensa
ihmisiä kohtaan, koska hän ei tahdo kenenkään hukkuvan eli joutuvan
kadotukseen. Hän tahtoi meidän pelastumistamme ja lähetti siksi Jeesuksen.
Tämä on lähtökohta sille, että jokainen voi päästä hänen yhteyteensä:
- (Joh 3:16,17)
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen
Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä.
17. Sillä ei
Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten,
että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
- (Room 8:31,32)
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla
meitä vastaan?
32. Hän, joka
ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän
edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen
kanssansa?
- (1 Joh 4:9,10)
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti
ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on
rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän
rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
- (Luuk 19:10)
sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.
Synnit
laitettiin hänen päälleen.
Toinen asia
liittyy siihen, että synnit laitettiin ja heitettiin Jeesuksen päälle. Kun hän
itse eli synnittömän (Joh 8:46 ym.) ja täydellisen elämän, niin saattoi Jumala
näin menetellä. Synnit ja pahat teot eivät siis jääneet tekojen vaakakuppiin
kuten saattaisimme ajatella, vaan Jeesus otti ne kantaakseen. Hänestä tuli
sijainen edestämme niin, ettei meidän tarvitse itse enää kantaa syntejämme:
- (Jes 53:5-12)
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain
tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että
meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6. Me vaelsimme
kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen.
Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän
syntivelkamme.
7. Häntä
piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä,
niin ei hän suutansa avannut.
8. Ahdistettuna ja
tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä
ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani
rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9. Hänelle
annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli
kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen
suussansa.
10. Mutta Herra
näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen
sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto
toteutuu hänen kauttansa.
11. Sielunsa
vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän,
minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä
heidän pahat tekonsa.
12. Sentähden minä
jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa;
sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin
joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili
pahantekijäin puolesta.
- (1 Joh 3:5)
Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja
hänessä ei ole syntiä.
- (Joh 1:29)
Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso,
Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
Pelastus
lahjaksi.
Kun Jumala on jo
tehnyt kaiken puolestamme Jeesuksessa Kristuksessa, on selvä, että voimme
vastaanottaa pelastuksen vain yhdellä tavalla: lahjaksi ja armosta. Pelastus
ei riipu itsestämme ja hyvyydestämme, kuten usein saatamme ajatella, vaan se
on armoa sekä lahja. Se voidaan heti vastaanottaa. Jos sen tähden
henkilökohtaisesti haluat pelastua, ei siihen tarvita sinun tekojasi tai
puutteellisia ansioitasi, vaan voit saada kaiken lahjaksi, heti:
- (Ef 2:8,9) Sillä
armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -
9. ette
tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
- (Room 3:24) ja
saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen
lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Luuk 14:17)
...'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.
- (Ilm 21:6) Ja
hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä
annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
- (Ilm 22:17) Ja
Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka
janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Suhtautuminen jeesukseen.
Kun on jo todettu, että Jeesus on täyttänyt kuilun meidän ja Jumalan välillä
sekä tullut välimieheksemme (Hebr 9:15: Ja sentähden hän on
uuden liiton välimies, että ... ne, jotka ovat kutsutut,
saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.), on hyvä ymmärtää, että myös vain
hänen kauttaan voimme pelastua. Vain hänen puoleensa kääntymällä ja hänen
kauttaan voimme saada syntien anteeksiantamuksen, koska hän on tehnyt kaiken
puolestamme. Käänny sen tähden hänen puoleensa, niin sinäkin saat Jumalan
armon ja anteeksiannon osaksesi:
- (Joh 5:40)
ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Joh 8:23,24) Ja
hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä
maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
24. Sentähden minä
sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua
siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
- (Joh 14:6)
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule
Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
- (Apt 4:11,12)
Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi
tullut.'
12. Eikä ole
pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä
ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.
- (Apt 10:43)
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen,
saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
- (Apt 13:38)
Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa
julistetaan teille syntien anteeksiantamus
Toisaalta, jos
torjut Jeesuksen, torjut myös Jumalan armahduksen ja iankaikkisen elämän
lahjan. Joudut silloin itse maksamaan synneistäsi ja joudut sovittamaan
tuomiosi iankaikkisessa kadotuksessa. Tämä johtuu siitä, että olet kääntänyt
selkäsi ainoalle mahdollisuudelle pelastua ja päästä Jumalan paratiisiin. Älä
sen tähden käännä selkääsi ainoalle pelastustoivollesi:
Ystäväni, jos olet
kadotettu, ei se tapahdu syntiesi vuoksi, vaan se johtuu siitä, ettet ole
ottanut vastaan sitä armahdusta, jota Jumala tarjoaa sinulle Poikansa kautta.
Sen vuoksi se on oikeudenmukaista. Sillä jos hylkäät Jeesuksen, mitä Jumala
voi tehdä? Sinähän työnnät syrjään ainoan pelastustoivosi. (18)
Pelastusrukous:
Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että
olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi
mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko
sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun
sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän.
Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
1.
Ismaelin lapset, s. 32
2.
Bilquis Sheikh: Uskalsin kutsua häntä isäksi (I Dared to Call Him
Father), s. 135
3.
Asko Kariluoto: Abu-Ali, Jerusalemista maan ääriin, s. 69
4. F.C. Grant: An introduction to the revised standard
version of the New testament (1946), s. 42 - Sit. kirjasta "Raamatun juuret",
F.F. Bruce, s. 266.
5. F.G. Kenyon: The Bible and archaeology (1940), s. 228
- sit. kirjasta "Raamatun juuret", F.F.Bruce, s. 266.
6. F.G. Kenyon: Our Bible and the ancient manuscripts,
s. 85 - Sit. kirjasta "Voiko Raamattukritiikkiin luottaa?", Tapio Luttinen, s.
40.
7. Lee Strobel: Tapaus Kristus (The Case for Christ), s.
132-134,136
8.
Thoralf Gilbrant: Ennustukset toteutuvat (Tidens Tegn 2), s. 64,65
9. Keith N. Schoville: "Biblical Archaeology in Focus"
(Grand Rapids, Mich.: Baker Book House, 1978, s. 156)
10.
Veli Henry: Muslimit ja evankeliumi, s. 40
11.
Asko Kariluoto: Abu-Ali, Jerusalemista maan ääriin, s. 63,64
12. W. Goldsack: Christ in Islam, Lontoo, CLS Intia,
1905
13. G. Mylrea ja Abd-Masih: The Holy Spirit in the
Qur’an and Bible, CLS Intia, 1910. s. 34-35
14. W. Goldsack: Christ in Islam, Lontoo, CLS Intia,
1905
15. Ishak Ibrahim: Islamin mahti (Black Gold & Holy
War), s. 94
16.
Ismaelin lapset, s. 63-65, 69
17.
Steven Masood: Valoon, s. 69
18.
Oswald J. Smith: Maa johon kaipaan, s. 89
Lisää aiheesta:
Teismin eri muodot tarkastelussa
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
Teismin eri muodot tarkastelussa
|