LUKU 2 -
Kuoliko Jeesus ristillä?
Jeesuksen ristinkuolema on
usein loukkaus tai hullutus ihmisille - myös muslimeille. Paavalin aikana
esiintyi tällaista kielteistä suhtautumista, jonka tähden hän kirjoitti
asiasta:
- (1 Kor 1:18) Sillä
sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta
meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
- (1 Kor 1:23,24) me
taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja
pakanoille hullutus,
24. mutta joka
niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on
Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Muslimien suhteen on
nykyään aivan samoin. Hekin saattavat pitää Jeesuksen ristinkuolemaa
hullutuksena, ja heistä on yksinkertaisesti mahdotonta, että Allahin uskollinen
palvelija olisi surmattu tällä tavalla. Sitä ei heidän mukaansa olisi pidetty
profeetalle sopivana ja siksi on oletettu, että joku muu, aivan hänen
näköisensä, kuoli hänen sijastaan ristillä, ja että Jeesus itse otettiin
suoraan taivaaseen ennen sitä. Tätä näkökantaa, eli ettei Jeesusta naulittukaan
ristillä, on perusteltu lähinnä vain yhdellä Koraanin kohdalla. Se esiintyy
luvussa neljä:
He eivät uskoneet
vaan puhuivat Mariasta hirveitä valheita ja sanoivat:"Me tapoimme
Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään" - mutta eivät he
ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät
Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain
arvailevat, eivät he häntä tappaneet. (4:156,157)
Mitä tulee käsitykseen,
ettei Jeesusta olisi ristiinnaulittu, voimme kuitenkin löytää useita seikkoja,
jotka ovat sitä vastaan. Katsomme asiaa seuraavien seikkojen valossa:
Koraanin muut kohdat. Vaikka yhdestä Koraanin kohdasta (4:157) voi saada sellaisen
käsityksen, ettei Jeesus kuollut ristillä, niin puhuvat eräät muut Koraanin
kohdat selvästi Jeesuksen kuoleman puolesta. Ne osoittavat hänen todella
kuolleen kuten Johannes Kastajakin:
Rauha minulle
päivänä, jona synnyin, ja päivänä, jona kuolen, ja päivänä,
jona minut herätetään henkiin." Tällainen oli todellakin Jeesus,
Marian poika, jota he epäilevät. (19:33,34) (Myös samassa suurassa säe 15:ssä
lausutaan Johannes Kastajasta seuraavasti: Rauha hänelle päivänä, jona hän
syntyi, ja päivänä, jona hän kuoli, ja päivänä, jona hänet herätetään henkiin.
)
Entä kun Jumala
sanoi: "Oi Jeesus, totisesti minä annan sinun kuolla ja korotan
sinut tyköni ja puhdistan sinut niistä, jotka kieltävät, ja asetan ne,
jotka ovat seuranneet sinua, niiden yläpuolelle, jotka ovat kieltäneet
ylösnousemisen päivän". (3:48, vanhempi suomennos)
Kun Jumala sanoo:
"Jeesus, Marian poika! Sinäkö sanoit ihmisille: 'Otttakaa minut ja äitini
jumaliksi yhden Jumalan asemasta'?... Olen sanonut heille vain sen, mihin Sinä
olet minua käskenyt: 'Palvokaa Jumalaa, minun Herraani ja teidän Herraanne.'
Niin kauan kuin olin heidän keskuudessaan, olin heidän todistajansa, ja kun
Sinä otit minut luoksesi, Sinä jäit heidän vartijakseen. Sinä olet kaikkialla.
(5:116,117)
Lisäksi voimme Koraanista
saada sellaisen käsityksen, että myös profeettojen väkivaltainen kuolema on
mahdollinen. Tavanomainen käsitys, että se olisi epätavallista tai häpeällistä,
on vastoin sitä, mitä Koraaniin on kirjoitettu:
He sanoivat: "Me
olemme sopineet Jumalan kanssa, ettemme usko yhteenkään profeettaan ennen kuin
hän antaa meille uhrin, jonka tuli kuluttaa." Sano: Ennen minua tulleet profeetat
ovat esittäneet teille selkeitä todisteita ja sen, mitä te vaaditte. Miksi
sitten surmasitte heidät, jos puhutte totta? (3:183)
Me olemme kieltäneet
heiltä joitain ruokia, koska he rikkoivat sopimuksensa eivätkä uskoneet Jumalan
merkkeihin. He tappoivat profeettoja ilman oikeutusta ja sanoivat:
"Sydämemme on ympärileikkaamaton." - Jumala on sen sinetöinyt heidän
epäuskonsa takia; eivät he usko kuin vähän. (4:155)
Historiankirjat. Eräs hyvä osoitus Jeesuksen ristinkuolemasta ovat
historiankirjat. Eräissä niistä on selviä merkintöjä siitä, miten Jeesus
ristiinnaulittiin prokuraattori Pontius Pilatuksen toimesta ja keisari Tiberiuksen
hallitusajalla. Jos tätä asiaa ei olisi todella tapahtunut, ei siitä
varmastikaan olisi mainittu mitään:
Historioitsija
Josefus: "Tuohon aikaan eli
Jeesus... Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus.
Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan
ristillä. Kuitenkin ne, jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät
uskollisina häntä kohtaan."
Cornelius Tacitus:... "Nimi oli annettu heille erään Kristuksen
mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille
Tiberiuksen hallitusajalla."
Samarialaissyntyinen
Thallus viittasi historiankirjassaan
myös Jeesukseen jo vuonna 52 jKr. Hän arveli, että Jeesuksen ristinkuoleman
yhteydessä sattunut pimeys olisi johtunut auringonpimennyksestä.
Talmud (Sanhedrin
43, a) mainitsee, että Jeesus
ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä.
Apostoliset isät. Paras tapa ottaa selvää menneisyyden tapahtumista,
ovat historialliset lähteet – varsinkin jos ne ajoittuvat lähelle tapahtumia.
Edellä mainittiin jo muutamia sellaisia lähteitä, jotka puhuvat Jeesuksen
ristiinnaulitsemisesta.
Apostoliset isät, jotka elivät alle sata vuotta Jeesuksen
kuoleman jälkeen, ovat myös viitanneet ristiinnaulitsemiseen. Jos tämä tapahtuma
ei olisi totta, miksi he olisivat siitä maininneet? Yleensä savua ei synny
ilman tulta, ja siksi on syytä uskoa tämän tapahtuman historiallisuuteen. Se
johtaa myös siihen, että Muhammedin saama ilmoitus ei lepää historiallisella
pohjalla tai sitten muslimit ovat tulkinneet väärin edellistä Koraanin kohtaa.
"Pankaamme
merkille, rakkaat veljet, kuinka Valtias jatkuvasti osoittaa meille, että on
tulevaisuudessa on todella tapahtuva ylösnousemus. Sen ensi hedelmäksi hän on
tehnyt Herran Jeesuksen Kristuksen herättämällä hänet kuolleista."
(Kleemensin kirje Korinttolaisille 24:1)
"Jumala siis
lähetti Kristuksen ja Kristus apostolit; kumpikin asia on tapahtunut hyvässä
järjestyksessä Jumalan tahdosta. 3. Kun nyt apostolit olivat tehtävänsä
saaneet, päässeet täyteen varmuuteen Herran Jeesuksen Kristuksen
ylösnousemuksen kautta ja vahvistuneet uskossa Jumalan sanaan, he lähtivät
liikkeelle Pyhää Henkeä täynnä julistaen evankeliumia siitä, että Jumalan
valtakunta oli tulossa. 4. Maasta maahan ja kaupungista kaupunkiin he
julistivat sanomaansa... " (Kleemensin kirje Korinttolaisille 42:2-4)
"Rakkaudessa
Valtias on ottanut meidän huostaansa. Rakkaus meitä kohtaan valtasi Jeesuksen
Kristuksen, meidän Herramme, ja sen tähden hän vuodatti Jumalan tahdosta verensä
meidän edestämme ja antoi ruumiinsa meidän ruumiimme edestä, samoin
sielunsa meidän sielumme edestä." (Kleemensin kirje Korinttolaisille 49:6)
"Jos nyt ne
jotka ruumiillisesti näin tekivät, saivat kuoleman osakseen, kuinka paljoa
enemmän se joka huonolla opilla turmelee uskon Jumalaan, uskon, jonka
puolesta Jeesus Kristus on ristiinnaulittu. Tällainen ihminen on tullut
saastaiseksi ja hän on joutuva sammumattomaan tuleen, samoin se joka häntä
kuulee." (Ignatioksen kirje efesolaisille 16:2)
"... Sen
sijaan soisin teidän olevan täysin varmoja syntymästä ja kärsimyksestä sekä
ylösnousemuksesta, joka on tapahtunut Pontius Pilatuksen maaherrakaudella.
Tämän kaiken toteutti todellisesti ja täysin varmasti Jeesus Kristus, meidän
toivomme; kunpa kukaan teistä ei kääntyisi pois hänestä." (Ignatioksen
kirje magnesialaisille 11:1)
"Olkaa siis
kuuroja, milloin joku puhuu teille eikä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta,
joka on Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, joka todella syntyi, söi ja joi,
todella sai vainon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella
ristiinnaulittiin ja kuoli, taivaassa, maassa ja maan alla olevien nähden,
2. hänestä, joka myös todella herätettiin kuolleista, kun hänen Isänsä hänet
herätti; aivan vastaavalla tavalla on Isä Kristuksessa Jeesuksessa herättävä
myös meidät, jotka uskomme häneen, ja ilman häntä ei meillä todellista elämää
olekaan." (Ignatioksen kirje trallislaisille 9:1,2)
"... Edelleen
te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin todella on
syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika Jumalan tahdosta ja
voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen kastama, jotta hän täyttäisi
kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius Pilatuksen ja
neljännysruhtinas Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa meidän puolestamme
- hedelmä, mistä me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä autuaallisesta
kärsimyksestänsä - jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi ikuisiksi
ajoiksi sovitun merkin pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa juutalaisiin tai pakanoihin,
kirkkonsa yhdessä ainoassa ruumiissa." (Ignatioksen kirje smyrnalaisille
1:1,2)
"On siis
oikein pysyä erillään tuollaisista ja olla puhumatta heistä yksityisesti ja
julkisesti, mutta sen sijaan pitäytyä profeettoihin ja varsinkin evankeliumiin,
jossa kärsimys on meille selvästi esitettynä ja ylösnousemus toteen käyneenä..."
(Ignatioksen kirje smyrnalaisille 7:2)
"... Odota
häntä, joka on ajan yläpuolella, ajatonta, näkymätöntä, häntä, joka meidän
tähtemme on tullut näkyväiseksi, häntä joka ei ole kosketeltavissa, joka on
kärsimyksen yläpuolella, mutta meidän tähtemme on alistunut kärsimykseen
ja joka on kestänyt kaikkea mahdollista meidän tähtemme." (Ignatioksen
kirje Polykarpokselle 3:2)
"... meidän
Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, hänessä, joka osoitti kestävyyttä ja kävi
kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi
tuonelan kivuista. 3. Häneen te uskotte, vaikka ette ole häntä nähneet,
sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, johon monet haluaisivat päästä; tehän
tiedätte, että armosta te olette pelastetut, ette teoista, vaan Jumalan
tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta." (Polykarpoksen kirje
filippiläisille 1:2,3)
"Pitäytykäämme
taukoamatta ja järkähtämättä toivoomme ja vanhurskautemme panttiin, joka on Kristus
Jeesus, hän joka itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan puulle, hän
joka ei syntiä tehnyt ja jonka suusta ei petosta voitu löytää. Mutta hän
kesti kaiken meidän tähtemme, jotta me saisimme hänessä elämän."
(Polykarpoksen kirje filippiläisille 8:1)
"Sitten on
vielä seuraavakin seikka, veljeni. Jos Herra on alistunut kärsimään meidän
tähtemme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, jolle Jumala sanoi
maailman luomisen yhteydessä: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme,
mitenkä hän on alistunut kärsimään ihmisten käsissä? Oppikaa tämä. 6.
Profeetoilla oli armolahjansa häneltä, ja he ennustivat hänestä. Ja kun hänen
kerran täytyi ilmaantua lihassa, jotta hän kukistaisi kuoleman ja antaisi
näytteen kuolleitten ylösnousemuksesta, hän alistui siihen. 7. Toisaalta
hän teki sen täyttääkseen isille annetun lupauksen, toisaalta valmistamalla
itse itselleen uuden kansan osoittaakseen vielä maan päällä ollessaan, että hän
itse pantuaan toimeen ylösnousemuksen tulee toimittamaan tuomion. 8. Sitten hän
myös julisti, opettaen Israelia ja tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja ja hän
osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta." (Barnabaan kirje 5:5-8)
Silminnäkijät. Vaikka monet muslimit ovat siinä käsityksessä, ettei Jeesusta
ristiinnaulittu, puhuu Raamattu kuitenkin toista. Sillä monissa Raamatun
paikoissa mainitaan ristiinnaulitsemisesta, ja lisäksi saatettiin vedota
siihen, että oltiin itse tai muut olivat olleet silminnäkijöitä.
Hyvä kysymys on, että kannattaako luottaa sellaisiin
todistajiin, jotka ovat eläneet 600-2000 vuotta myöhemmin, ja joilla ei ole
mitään henkilökohtaista tietoa tapahtumista, vai kannattaako luottaa
todistajiin, jotka ovat olleet itse silminnäkijöitä ja eläneet samanaikaisesti
kuin nämä asiat tapahtuivat? Tai jos nyt ajatellaan, että tiedetään enemmän
kuin alkuperäiset todistajat, eikö se olisi sama kuin jos liikenneonnettomuuden
todistajaksi rientäisi "varmoine tietoineen" sellainen henkilö, joka
on tapahtumahetkellä ollut 1000 kilometrin päässä? Voidaan kysyä, että miten
kukaan voisi ottaa sellaista henkilöä vakavasti, jos hän esiintyisi tällaisena
todistajana?
- (Joh 19:30-35) Kun
nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja
kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31. Koska silloin oli
valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi,
sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että
ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.
32. Niin sotamiehet
tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan
ristiinnaulitulta.
33. Mutta kun
he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he
rikkoneet hänen luitaan,
34. vaan yksi
sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja
vettä.
35. Ja joka sen
näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän
tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.
- (Luuk 32,33) Myös
kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi.
33. Ja kun saavuttiin
paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he
ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen
vasemmalle puolelle.
- (Apt 2:22-25) Te
Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen,
josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä,
joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse
tiedätte,
23. hänet, joka
teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen
mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte
ristille ja tapoitte.
24. Hänet
Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan
mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.
25. Sillä Daavid
sanoo hänestä: 'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla
puolellani, etten horjahtaisi.
Sijaisteoria. Ristiinnaulitsemisen yhteydessä on esitetty myös se
teoria, että Jeesuksen sijasta joku toinen, esim. Juudas Iskariot tai Simon
Kyreneläinen, olisi ollut ristillä. On esitetty, että Jeesus itse otettiin
suoraan taivaaseen, kun taas Jumala heitti hänen ulkonäkönsä joko Juudaksen tai
Simon Kyreneläisen päälle, ja siksi jompikumpi heistä tuli teloitetuksi
Jeesuksen sijasta.
Mitä tulee kuitenkin tähän teoriaan, on siinä muutamia aivan
ilmiselviä puutteita. Ne viittaavat siihen, ettei sijaisteoria voi pitää
paikkaansa:
Juudaksen kohtalo. Mitä tulee siihen vaihtoehtoon, että Juudas Iskariot
olisi ollut ristillä Jeesuksen sijasta, ei sille löydy tukea Raamatusta.
Raamattu osoittaa hyvin selvästi, miten Juudas kuoli oman käden kautta, kun hän
hirtti itsensä. Se tapahtui pian sen jälkeen, kun hän katui sitä, että oli
kavaltanut Jeesuksen:
- (Matt 27:3-5) Kun
Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän
katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja
vanhimmille
4. ja sanoi:
"Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he sanoivat:
"Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."
5. Ja hän
viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.
Jumalan rehellisyys. Jos ajatellaan sitä vaihtoehtoa, että Simon olisi
ollut ristillä Jeesuksen sijasta, ei Raamattu viittaa myöskään siihen. Se ei viittaa
siihen ja varmasti Simon itse olisi pannut jyrkästi vastaan ja reagoinut, jos
näin olisi tapahtunut.
Lisäksi voidaan kysyä, olisiko Jumala tehnyt näin halpamaisen
tempun ihmisille, kun hän ei salli muillekaan valheita? Olisiko hän ollut niin
petollinen, että tekisi moista?
Miten myöskään Jeesus, Jumalan profeetta, olisi voinut sallia
moisen petoksen? Asia vaikuttaa aivan mahdottomalta.
Jeesuksen omat sanat. Yksi hyvä todiste Jeesuksen ristinkuolemasta ovat
hänen omat sanansa, jotka hän lausui jo kauan ennen kyseistä tapahtumaa. Hän
osoitti, että hän itse antoi henkensä tätä kautta ja teki sen meidän syntiemme
tähden:
- (Matt 16:21) 21. Siitä
lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän
Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja
kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
- (Matt 20:28)
niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja
antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
- (Joh 10:9-11,
17-19) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu,
ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
10. Varas ei tule
muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä
olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11. Minä olen se hyvä
paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
17. Sentähden Isä
minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18. Ei kukaan sitä
minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja
minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
19. Niin syntyi taas
erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.
Profetioiden täyttymys.
Eräs Jeesuksen eli Messiaan
ristinkuolemaan liittyvä asia ovat useat hänestä etukäteen lausutut profetiat.
Näissä profetioissa viitataan sekä hänen kuolemaansa että myös sen ajankohtaan
(Dan 9:24-26) - eli sen olisi pitänyt tapahtua ennen Jerusalemin ja sen
temppelin hävitystä (70 jKr.). Katsomme joitakin tällaisia profetioita:
Danielin
vuosiviikkoprofetia. Ensinnäkin
Danielin kirjan kohta 9:24-26 viittaa siihen, että Messias, voideltu kokee
väkivaltaisen kuoleman. Siinä osoitetaan selvästi, että hänet tuhotaan eikä
häneltä jää ketään, ja että kaiken olisi täytynyt tapahtua ennen Jerusalemin
kaupungin ja sen temppelin hävitystä.
Niinpä, kun jälkeenpäin tiedetään historiasta, että roomalainen Titus
joukkoineen hävitti Jerusalemin ja sen pyhäkön maan tasalle vuonna 70 jKr.
(joka on yhä edelleen yksi historian suurimpia joukkotuhoja), olisi Messiaan
sitä ennen pitänyt tulla ja myös kuolla - "tuhotaan voideltu ".
Varmasti juuri Jeesuksen persoona ja hänen ristinkuolemansa sopii kaikkein
parhaiten Danielin lausumaan profetiaan:
- (Dan 9:24-26) Seitsemänkymmentä
viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin
luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja
iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan,
ja kaikkeinpyhin voidellaan.
25. Ja tiedä ja
käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen
rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän
vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa
ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.
26. Ja
kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu,
eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän
ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti
on oleva sota: hävitys on säädetty.
Sakarja 12:10 ja Jesaja
53. Kun edellisessä profetiassa
viitattiin Messiaan väkivaltaiseen kuolemaan - "tuhotaan voideltu",
niin löytyy myös pari muuta selvää profetiaa, jotka viittaavat samaan asiaan
sekä siihen, miten häntä, Messiasta, haavoitettiin meidän syntiemme tähden -
tämähän on Uuden testamentin perusopetus. Nämä profetiat esiintyvät Sakarjan ja
Jesajan kirjoissa, ja niissä sanotaan seuraavasti. Mukana on myös profetioiden
täyttymys eli se, miten ne täyttyivät Jeesuksen elämässä ja kuolemassa:
Ennustus:
- (Jes 53:4-12) Mutta
totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on
haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain
tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja
hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6. Me vaelsimme
kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta
Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7. Häntä
piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin
ei hän suutansa avannut.
8. Ahdistettuna ja
tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan
sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun
kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9. Hänelle annettiin
hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa,
sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
12. Sentähden minä
jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä
hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin
joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
Täyttymys:
- (Matt 27:31) Ja
kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat
hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.
- (Joh 19:18) Siellä
he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden
kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.
Ennustus:
- (Sak 12:10) Ja minä
vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja
rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.
Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä
katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.
Täyttymys:
- (Joh 19:34-37) vaan
yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta
ja vettä.
35. Ja joka sen näki,
on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta
puhuvansa, että tekin uskoisitte.
36. Sillä tämä
tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta
rikottako."
37. Ja vielä sanoo
toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat
lävistäneet."
