Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!

Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 2 -

Kuoliko Jeesus ristillä?

Jeesuksen ristinkuolema on usein loukkaus tai hullutus ihmisille - myös muslimeille. Paavalin aikana esiintyi tällaista kielteistä suhtautumista, jonka tähden hän kirjoitti asiasta:

- (1 Kor 1:18) Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

- (1 Kor 1:23,24) me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,

24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

- (Fil 3:18,19) Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;

19. heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

Muslimien suhteen on nykyään aivan samoin. Hekin saattavat pitää Jeesuksen ristinkuolemaa hullutuksena. Heistä on yksinkertaisesti mahdotonta, että Allahin uskollinen palvelija olisi surmattu tällä tavalla. Sitä ei heidän mukaansa olisi pidetty profeetalle sopivana ja siksi on oletettu, että joku muu, aivan hänen näköisensä, kuoli hänen sijastaan ristillä, ja että Jeesus itse otettiin suoraan taivaaseen ennen sitä. Tätä näkökantaa, eli ettei Jeesusta naulittu ristillä, on perusteltu lähinnä vain yhdellä Koraanin kohdalla. Se esiintyy luvussa neljä:

He eivät uskoneet vaan puhuivat Mariasta hirveitä valheita ja sanoivat: "Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään" - mutta eivät he ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat, eivät he häntä tappaneet. (4:156,157)

Mitä tulee käsitykseen, ettei Jeesusta olisi ristiinnaulittu, voimme kuitenkin löytää useita seikkoja, jotka ovat sitä vastaan, kuten:

Koraanin muut kohdat. Vaikka yhdestä Koraanin kohdasta (4:157) voi saada sellaisen käsityksen, ettei Jeesus kuollut ristillä, niin puhuvat eräät muut Koraanin kohdat selvästi Jeesuksen kuoleman puolesta. Ne osoittavat hänen todella kuolleen kuten Johannes Kastajakin:

Rauha minulle päivänä, jona synnyin, ja päivänä, jona kuolen, ja päivänä, jona minut herätetään henkiin." Tällainen oli todellakin Jeesus, Marian poika, jota he epäilevät. (19:33,34) (Myös samassa suurassa säe 15:ssä lausutaan Johannes Kastajasta seuraavasti: Rauha hänelle päivänä, jona hän syntyi, ja päivänä, jona hän kuoli, ja päivänä, jona hänet herätetään henkiin. )

Entä kun Jumala sanoi: "Oi Jeesus, totisesti minä annan sinun kuolla ja korotan sinut tyköni ja puhdistan sinut niistä, jotka kieltävät, ja asetan ne, jotka ovat seuranneet sinua, niiden yläpuolelle, jotka ovat kieltäneet ylösnousemisen päivän". (3:48, vanhempi suomennos)

Kun Jumala sanoo: "Jeesus, Marian poika! Sinäkö sanoit ihmisille: 'Otttakaa minut ja äitini jumaliksi yhden Jumalan asemasta'?... Olen sanonut heille vain sen, mihin Sinä olet minua käskenyt: 'Palvokaa Jumalaa, minun Herraani ja teidän Herraanne.' Niin kauan kuin olin heidän keskuudessaan, olin heidän todistajansa, ja kun Sinä otit minut luoksesi, Sinä jäit heidän vartijakseen. Sinä olet kaikkialla. (5:116,117)

Lisäksi voimme Koraanista saada sellaisen käsityksen, että myös profeettojen väkivaltainen kuolema on mahdollinen. Tavanomainen käsitys, että se olisi epätavallista tai häpeällistä, on vastoin sitä, mitä Koraaniin on kirjoitettu:

He sanoivat: "Me olemme sopineet Jumalan kanssa, ettemme usko yhteenkään profeettaan ennen kuin hän antaa meille uhrin, jonka tuli kuluttaa." Sano: Ennen minua tulleet profeetat ovat esittäneet teille selkeitä todisteita ja sen, mitä te vaaditte. Miksi sitten surmasitte heidät, jos puhutte totta? (3:183)

Me olemme kieltäneet heiltä joitain ruokia, koska he rikkoivat sopimuksensa eivätkä uskoneet Jumalan merkkeihin. He tappoivat profeettoja ilman oikeutusta ja sanoivat: "Sydämemme on ympärileikkaamaton." - Jumala on sen sinetöinyt heidän epäuskonsa takia; eivät he usko kuin vähän. (4:155)

Historiankirjat. Eräs hyvä osoitus Jeesuksen ristinkuolemasta ovat historiankirjat. Eräissä niistä on selviä merkintöjä siitä, miten Jeesus ristiinnaulittiin prokuraattori Pontius Pilatuksen toimesta ja keisari Tiberiuksen hallitusajalla. Jos tätä asiaa ei olisi todella tapahtunut, ei siitä varmastikaan olisi mainittu mitään:

Historioitsija Josefus: "Tuohon aikaan eli Jeesus... Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne, jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan."

Cornelius Tacitus:... "Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla."

Samarialaissyntyinen Thallus viittasi historiankirjassaan myös Jeesukseen jo vuonna 52 jKr. Hän arveli, että Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä sattunut pimeys olisi johtunut auringonpimennyksestä.

Talmud (Sanhedrin 43, a) mainitsee, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä.

Apostoliset isät. Paras tapa ottaa selvää menneisyyden tapahtumista, ovat historialliset lähteet – varsinkin jos ne ajoittuvat lähelle tapahtumia. Edellä mainittiin jo muutamia sellaisia lähteitä, jotka puhuvat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.

Apostoliset isät, jotka elivät alle sata vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, ovat myös viitanneet ristiinnaulitsemiseen. Jos tämä tapahtuma ei olisi totta, miksi he olisivat siitä maininneet? Yleensä savua ei synny ilman tulta, ja siksi on syytä uskoa tämän tapahtuman historiallisuuteen. Se johtaa myös siihen, että Muhammedin saama ilmoitus ei lepää historiallisella pohjalla tai sitten muslimit ovat tulkinneet väärin edellistä Koraanin kohtaa.

"Pankaamme merkille, rakkaat veljet, kuinka Valtias jatkuvasti osoittaa meille, että on tulevaisuudessa on todella tapahtuva ylösnousemus. Sen ensi hedelmäksi hän on tehnyt Herran Jeesuksen Kristuksen herättämällä hänet kuolleista." (Kleemensin kirje Korinttolaisille 24:1)

"Jumala siis lähetti Kristuksen ja Kristus apostolit; kumpikin asia on tapahtunut hyvässä järjestyksessä Jumalan tahdosta. 3. Kun nyt apostolit olivat tehtävänsä saaneet, päässeet täyteen varmuuteen Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta ja vahvistuneet uskossa Jumalan sanaan, he lähtivät liikkeelle Pyhää Henkeä täynnä julistaen evankeliumia siitä, että Jumalan valtakunta oli tulossa. 4. Maasta maahan ja kaupungista kaupunkiin he julistivat sanomaansa... " (Kleemensin kirje Korinttolaisille 42:2-4)

"Rakkaudessa Valtias on ottanut meidän huostaansa. Rakkaus meitä kohtaan valtasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, ja sen tähden hän vuodatti Jumalan tahdosta verensä meidän edestämme ja antoi ruumiinsa meidän ruumiimme edestä, samoin sielunsa meidän sielumme edestä." (Kleemensin kirje Korinttolaisille 49:6)

"Jos nyt ne jotka ruumiillisesti näin tekivät, saivat kuoleman osakseen, kuinka paljoa enemmän se joka huonolla opilla turmelee uskon Jumalaan, uskon, jonka puolesta Jeesus Kristus on ristiinnaulittu. Tällainen ihminen on tullut saastaiseksi ja hän on joutuva sammumattomaan tuleen, samoin se joka häntä kuulee." (Ignatioksen kirje efesolaisille 16:2)

"... Sen sijaan soisin teidän olevan täysin varmoja syntymästä ja kärsimyksestä sekä ylösnousemuksesta, joka on tapahtunut Pontius Pilatuksen maaherrakaudella. Tämän kaiken toteutti todellisesti ja täysin varmasti Jeesus Kristus, meidän toivomme; kunpa kukaan teistä ei kääntyisi pois hänestä." (Ignatioksen kirje magnesialaisille 11:1)

"Olkaa siis kuuroja, milloin joku puhuu teille eikä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, joka todella syntyi, söi ja joi, todella sai vainon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella ristiinnaulittiin ja kuoli, taivaassa, maassa ja maan alla olevien nähden, 2. hänestä, joka myös todella herätettiin kuolleista, kun hänen Isänsä hänet herätti; aivan vastaavalla tavalla on Isä Kristuksessa Jeesuksessa herättävä myös meidät, jotka uskomme häneen, ja ilman häntä ei meillä todellista elämää olekaan." (Ignatioksen kirje trallislaisille 9:1,2)

"... Edelleen te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin todella on syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika Jumalan tahdosta ja voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen kastama, jotta hän täyttäisi kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius Pilatuksen ja neljännysruhtinas Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa meidän puolestamme - hedelmä, mistä me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä autuaallisesta kärsimyksestänsä - jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi ikuisiksi ajoiksi sovitun merkin pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa juutalaisiin tai pakanoihin, kirkkonsa yhdessä ainoassa ruumiissa." (Ignatioksen kirje smyrnalaisille 1:1,2)

"On siis oikein pysyä erillään tuollaisista ja olla puhumatta heistä yksityisesti ja julkisesti, mutta sen sijaan pitäytyä profeettoihin ja varsinkin evankeliumiin, jossa kärsimys on meille selvästi esitettynä ja ylösnousemus toteen käyneenä..." (Ignatioksen kirje smyrnalaisille 7:2)

"... Odota häntä, joka on ajan yläpuolella, ajatonta, näkymätöntä, häntä, joka meidän tähtemme on tullut näkyväiseksi, häntä joka ei ole kosketeltavissa, joka on kärsimyksen yläpuolella, mutta meidän tähtemme on alistunut kärsimykseen ja joka on kestänyt kaikkea mahdollista meidän tähtemme." (Ignatioksen kirje Polykarpokselle 3:2)

"... meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, hänessä, joka osoitti kestävyyttä ja kävi kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi tuonelan kivuista. 3. Häneen te uskotte, vaikka ette ole häntä nähneet, sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, johon monet haluaisivat päästä; tehän tiedätte, että armosta te olette pelastetut, ette teoista, vaan Jumalan tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta." (Polykarpoksen kirje filippiläisille 1:2,3)

"Pitäytykäämme taukoamatta ja järkähtämättä toivoomme ja vanhurskautemme panttiin, joka on Kristus Jeesus, hän joka itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan puulle, hän joka ei syntiä tehnyt ja jonka suusta ei petosta voitu löytää. Mutta hän kesti kaiken meidän tähtemme, jotta me saisimme hänessä elämän." (Polykarpoksen kirje filippiläisille 8:1)

"Sitten on vielä seuraavakin seikka, veljeni. Jos Herra on alistunut kärsimään meidän tähtemme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, jolle Jumala sanoi maailman luomisen yhteydessä: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, mitenkä hän on alistunut kärsimään ihmisten käsissä? Oppikaa tämä. 6. Profeetoilla oli armolahjansa häneltä, ja he ennustivat hänestä. Ja kun hänen kerran täytyi ilmaantua lihassa, jotta hän kukistaisi kuoleman ja antaisi näytteen kuolleitten ylösnousemuksesta, hän alistui siihen. 7. Toisaalta hän teki sen täyttääkseen isille annetun lupauksen, toisaalta valmistamalla itse itselleen uuden kansan osoittaakseen vielä maan päällä ollessaan, että hän itse pantuaan toimeen ylösnousemuksen tulee toimittamaan tuomion. 8. Sitten hän myös julisti, opettaen Israelia ja tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja ja hän osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta." (Barnabaan kirje 5:5-8)

Silminnäkijät. Vaikka monet muslimit ovat siinä käsityksessä, ettei Jeesusta ristiinnaulittu, puhuu Raamattu kuitenkin toista. Monissa Raamatun paikoissa mainitaan ristiinnaulitsemisesta. Lisäksi saatettiin vedota siihen, että oltiin itse tai muut olivat olleet silminnäkijöitä.

Hyvä kysymys on, että kannattaako luottaa sellaisiin todistajiin, jotka ovat eläneet 600-2000 vuotta myöhemmin, ja joilla ei ole mitään henkilökohtaista tietoa tapahtumista, vai kannattaako luottaa todistajiin, jotka ovat olleet itse silminnäkijöitä ja eläneet samanaikaisesti kuin nämä asiat tapahtuivat? Tai jos nyt joku ajattelee tietävänsä enemmän kuin alkuperäiset todistajat, eikö se olisi sama kuin jos liikenneonnettomuuden todistajaksi rientäisi "varmoine tietoineen" sellainen henkilö, joka on tapahtumahetkellä ollut 1000 kilometrin päässä? Miten kukaan voisi ottaa sellaista henkilöä vakavasti, jos hän esiintyisi todistajana?

- (Joh 19:30-35) Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

31. Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.

32. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta.

33. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,

34. vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.

35. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

- (Luuk 32,33) Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi.

33. Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.

- (Apt 2:22-25) Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

23. hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.

24. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.

25. Sillä Daavid sanoo hänestä: 'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi.

Sijaisteoria. Ristiinnaulitsemisen yhteydessä on esitetty myös se teoria, että Jeesuksen sijasta joku toinen, esim. Juudas Iskariot tai Simon Kyreneläinen, olisi ollut ristillä. On esitetty, että Jeesus itse otettiin suoraan taivaaseen, kun taas Jumala heitti hänen ulkonäkönsä joko Juudaksen tai Simon Kyreneläisen päälle, ja siksi jompikumpi heistä tuli teloitetuksi Jeesuksen sijasta.

Mitä tulee kuitenkin tähän teoriaan, on siinä muutamia ilmiselviä puutteita. Ne viittaavat siihen, ettei sijaisteoria voi pitää paikkaansa:

Juudaksen kohtalo. Mitä tulee siihen vaihtoehtoon, että Juudas Iskariot olisi ollut ristillä Jeesuksen sijasta, ei sille löydy tukea Raamatusta. Raamattu osoittaa hyvin selvästi, miten Juudas kuoli oman käden kautta, kun hän hirtti itsensä. Se tapahtui pian sen jälkeen, kun hän katui sitä, että oli kavaltanut Jeesuksen:

- (Matt 27:3-5) Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille

4. ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."

5. Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.

Jumalan rehellisyys. Raamattu ei mainitse myöskään mitään siitä, että Simon olisi ollut ristillä Jeesuksen sijasta. Se ei viittaa siihen ja varmasti Simon itse olisi pannut jyrkästi vastaan ja reagoinut, jos niin olisi tapahtunut.

Lisäksi voidaan kysyä, olisiko Jumala tehnyt näin halpamaisen tempun ihmisille, kun hän ei salli muillekaan valheita? Olisiko hän ollut niin petollinen, että tekisi moista?

Miten myöskään Jeesus, Jumalan profeetta, olisi voinut sallia moisen petoksen? Asia vaikuttaa mahdottomalta.

Jeesuksen omat sanat. Yksi hyvä todiste Jeesuksen ristinkuolemasta ovat hänen omat sanansa, jotka hän lausui jo kauan ennen kyseistä tapahtumaa. Hän osoitti, että hän itse antoi henkensä tätä kautta ja teki sen syntiemme tähden:

- (Matt 16:21) 21. Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.

- (Matt 20:28) niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."

- (Joh 10:9-11, 17-19) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

11. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.

17. Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.

18. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."

19. Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.

Profetioiden täyttymys. Eräs Jeesuksen eli Messiaan ristinkuolemaan liittyvä asia ovat useat hänestä etukäteen lausutut profetiat. Näissä profetioissa viitataan sekä hänen kuolemaansa että myös sen ajankohtaan (Dan 9:24-26). Sen olisi pitänyt tapahtua ennen Jerusalemin ja sen temppelin hävitystä (70 jKr.). Katsomme joitakin tällaisia profetioita:

Danielin vuosiviikkoprofetia. Ensinnäkin Danielin kirjan kohta 9:24-26 viittaa siihen, että Messias, voideltu kokee väkivaltaisen kuoleman. Siinä osoitetaan selvästi, että hänet tuhotaan eikä häneltä jää ketään, ja että kaiken olisi täytynyt tapahtua ennen Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin hävitystä.

Niinpä, kun jälkeenpäin tiedetään historiasta, että roomalainen Tiitus joukkoineen hävitti Jerusalemin ja sen pyhäkön maan tasalle vuonna 70 jKr. (joka on yhä edelleen yksi historian suurimpia joukkotuhoja), olisi Messiaan sitä ennen pitänyt tulla ja myös kuolla - "tuhotaan voideltu". Juuri Jeesuksen persoona ja hänen ristinkuolemansa sopii kaikkein parhaiten Danielin lausumaan profetiaan:

- (Dan 9:24-26) Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

25. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

26. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

Sakarja 12:10 ja Jesaja 53. Kun edellisessä profetiassa viitattiin Messiaan väkivaltaiseen kuolemaan - "tuhotaan voideltu", löytyy myös pari muuta selvää profetiaa, jotka viittaavat samaan asiaan ja miten häntä, Messiasta, haavoitettiin syntiemme tähden - tämähän on Uuden testamentin perusopetus. Nämä profetiat esiintyvät Sakarjan ja Jesajan kirjoissa, ja niissä sanotaan seuraavasti. Mukana on myös profetioiden täyttymys eli se, miten ne täyttyivät Jeesuksen elämässä ja kuolemassa:

Ennustus:

- (Jes 53:4-12) Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

8. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

9. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

Täyttymys:

- (Matt 27:31) Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.

- (Joh 19:18) Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.

Ennustus:

- (Sak 12:10) Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.

Täyttymys:

- (Joh 19:34-37) vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.

35. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

36. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako."

37. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet."