LUKU 4 -
Kaaban temppeli ja musta kivi
ONKO ISLAMISSA EPÄJUMALANPALVELUSTA? Edellä
puhuttiin siitä, miten erään Koraanin kohdan (53:19,20) perässä oli
perimätiedon mukaan alunperin viittaus kolmeen arabialaiseen jumalattareen -
Allat, al-Uzza ja Manat - sekä teksti: "Nämä ovat yleviä olentoja ja
niiden esirukousta voi toivoa." Muhammed sai ilmoituksen näistä
jumalattarista siinä vaiheessa, kun taipumattomat mekkalaiset eivät hyväksyneet
hänen uusia oppejaan eivätkä halunneet lähteä seuraamaan häntä. Hän sai niistä
ilmoituksen ja taipui epäjumalanpalvonnan hyväksymiseen, vaikka ilmoitus tosin
myöhemmin peruttiin.
Entä onko nykyisessä islamissa edelleen
jäänteitä jäljellä epäjumalanpalveluksesta? On merkillepantavaa, että islamin
viides pylväs, pyhiinvaellus Mekkaan, sisältää useita sellaisia piirteitä,
jotka olivat ominaisia jo arabien uskonnonharjoitukselle ja
epäjumalanpalvonnalle ennen islamin ja Muhammedin aikaa. Tällaisia piirteitä,
joista muutamia aiomme katsoa, ovat mm. listassa esiintyvät asiat:
-
Pyhiinvaelluksen kohde on Mekka
-
Temppelin kiertäminen useaan kertaan
-
Mustan kiven suutelu tai koskettaminen
-
Mekan epäjumalanpalvelijat kutsuivat itseään myös Hanifeiksi
-
Eläinten uhraaminen
-
Arafatin vuorelle kävely
-
Safan ja Marwan kukkuloilla käynti
Mekka pyhiinvaelluksen kohteena. Mekka
pyhiinvaelluksen kohteena on perua entisestä. Se on perua menneestä, koska
muinoin epäjumalanpalvelijoilla ja arabeilla oli myös tapana tehdä
pyhiinvaellusmatkoja samaan Arabian niemimaan kaupunkiin. He osallistuivat
siellä Kaaban temppelissä suoritettaviin kulttimenoihin ja temppelissä olevien
360 epäjumalan palvontaan. Yhteistä nykyiseen pyhiinvaellukseen on mm. se, että
heidän pyhiinvaelluksensa kohde oli sama, heitä kutsuttiin hanifeiksi ja
hekin suorittivat lähes täsmälleen samat pyhiinvaelluksen osat kuin mitä tänä
päivänä on. Heidän toimintansa sisälsi selviä yhteyksiä nykyiseen toimintaan.
Sama kehitys menneisyydessä jatkui aina
siihen asti kunnes Muhammed, joka itsekin oli toiminut pyhäkön vartijana
silloin, kun siellä vielä oli 360 epäjumalaa, päätti sulkea kaupungin kaikilta
muilta paitsi islamin uskon kannattajilta. Se tapahtui v. 630, mutta yhä tämän
jälkeen Muhammed säilytti kaikki vanhan uskonnon ja epäjumalanpalveluksen
rituaalit - toiminnot, jotka ovat säilyneet näihin päiviin asti.
Kaaban kiertäminen. Ensimmäinen yhteys vanhaan
epäjumalanpalvelukseen oli pyhiinvaelluksen suorittaminen Mekkaan. Toisena
yhtymäkohtana voidaan mainita Kaaban temppelin kiertäminen. Kun nykyään monet
muslimit kiertävät Kaaban ympäri seitsemän kertaa, oli tämä osana myös
muinaista epäjumalanpalvelusta ja pyhiinvaellusta: ihmiset silloinkin kiersivät
temppelin ympäri, osoittivat sille kunnioitusta sekä suutelivat sen yhdessä
reunassa olevaa mustaa kiveä. Nämä ovat kaikki asioita, joiden voimme huomata
muistuttavan hyvin paljon nykyistä Mekkaan suoritettavaa pyhiinvaellusta.
Lisäksi historian tietona on säilynyt, että
samat ihmiset saattoivat muuallakin kiertää muita temppeleitä ja kiviä kuten
Kaaban temppeliä. Tähän erikoiseen tapaan ovat viitanneet ainakin kreikkalaiset
historioitsijat. Myös seuraava lainaus osoittaa, miten sama tapa oli yleinen
muinaisessa epäjumalanpalveluksessa:
Quraishilaiset ottivat jumalakseen Kaaban temppelin sisällä
kaivon partaalla seisovan jumalan nimeltä Hubal. He palvoivat myös Isafia ja
Na'ilaa Zamzamin vieressä, paikassa, jossa he uhrasivat...
Arabit ottivat itselleen Kaaban ohella myös taghuteja;
nämä olivat temppeleitä, joita he kunnioittivat kuten Kaabaa ja niillä oli
omat ovenvartijansa ja hoitajansa. Arabit antoivat niille uhrilahjoja kuten
Kaaballekin ja kiersivät niiden ympäri niin kuin he kiersivät Kaaban ympäri. He
myös teurastivat eläimiä niiden luona... (16)
Mustan kiven suutelu. Eräs yhtymäkohta entisen
epäjumalanpalveluksen ja nykyisen Mekkaan suoritettavan pyhiinvaelluksen
välillä on Kaaban temppelissä olevan mustan kiven suutelu ja koskettelu. Myös
arabeilla oli muinoin tapana suudella tätä kiveä sekä palvoa sitä kiven
jumalana (on kummallista, että muslimit nyt suutelevat kiveä, jota ennen
käytettiin epäjumalanpalvelukseen!) jo kauan ennen Muhammedin päiviä. Musta
kivi olikin muinaisen temppelin kunnioitetuin esine ja polyteistisen palvonnan
keskeisin kohde. Beduiinit palvoivat sitä ja muita kiviä jo kauan ennen
Muhammedin ja islamin aikaa:
Ennen islamia arabit palvoivat lukuisia jumalia, ja heidän
uskontonsa lienee muistuttanut varhaisempien seemiläisten kansojen uskontoja...
Tärkeimpiä aktiivisesti palvottuja jumaluuksia olivat jumalattaret Allat,
al-Uzza ja Manat, joita luultavasti pidettiin Allahin tyttärinä,
vaikkakaan esi-islamilainen jumalmaailma ei ollut järjestäytynyt selkeäksi
panteoniksi.
... Yleisesti
palvottujen jumalien lisäksi kullakin heimolla tuntuu olleen omia
jumaluuksiaan. Mekan paikallisena jumalana on mahdollisesti ollut huonosti
tunnettu (lunaari)jumala Hubal, jota perimätiedon mukaan palvottiin Kaaban temppelissä
ennen Islamin syntyä.
Varsinaisten
jumalien lisäksi palvottiin pyhiä kiviä, lähteitä ja puita. Kivien palvonta on
ollut hyvin tyypillistä esi-islamilaisille beduiineille, ja kreikkalaisetkin
lähteet tietävät mainita siitä. Kivet saattoivat olla luonnon muodostamia tai
karkeasti hahmoteltuja, ja beduiinit palvoivat sekä kiinteitä että mukana
kuljetettavia kiviä. Myös Kaaban mustaa kiveä palvottiin jo esi-islamilaisella
kaudella. (17)
Seuraava
lainaus puhuu samasta asiasta, mustan kiven palvonnasta. Siinä osoitetaan myös
se arabeilla varhain vallinnut uskomus, että musta kivi oli kuun jumala Hubalin
taivaasta pudottama. Tämän käsityksen Muhammed itse myöhemmin muutti, koska hän
uskoi kiven olleen enkeli Gabrielin paratiisista lähettämä alunperin valkoinen
kivi, joka kuitenkin ihmisten syntien takia muuttui mustaksi. Onko sitten
Muhammedin esittämä vaihtoehto oikea vai onko kyseessä vain tavallinen
avaruudesta pudonnut meteoriittikivi? Sitä on varmasti jälkeenpäin mahdoton
todistaa:
Toisin kuin persialaiset, jotka Zoroasterin opettamina
palvoivat aurinkoa Korkeimman Olennon asuinpaikkana ja yhdistivät hyvän valoon
sekä tuleen ja pahan pimeyteen, noitten päivien arabi yleensä palvoi kuuta.
Persialaiselle, joka asui korkeitten vuorten maassa, auringon kuumuus saattoi
olla tervetullut, mutta autioitten tasankojen arabille aurinko oli tappaja, ja
kuu toi kastetta ja pimeyttä päivän kiduttavan kuumuuden ja sokaisevan valon
jälkeen. Pakanallisen legengan mukaan uskottiin, että kuun jumala Hobal oli
taivaasta pudottanut Mekassa olevan Kaaban mustan meteorikiven, jota pidettiin
pyhänä kauan ennen islamia, ja jota pyhiinvaeltajat ja matkailijat palvoivat,
katsoen kuun olevan jumal-olento." (18)