Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Islam

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 4 -

Kaaban temppeli ja musta kivi

Onko islamissa epäjumalanpalvelusta? Edellä puhuttiin siitä, miten erään Koraanin kohdan (53:19,20) perässä oli perimätiedon mukaan alun perin viittaus kolmeen arabialaiseen jumalattareen - Allat, al-Uzza ja Manat - sekä teksti: "Nämä ovat yleviä olentoja ja niiden esirukousta voi toivoa." Muhammed sai ilmoituksen näistä jumalattarista siinä vaiheessa, kun taipumattomat mekkalaiset eivät hyväksyneet hänen uusia oppejaan eivätkä halunneet lähteä seuraamaan häntä. Hän sai niistä ilmoituksen ja taipui epäjumalanpalvonnan hyväksymiseen, vaikka ilmoitus tosin myöhemmin peruttiin.

   Entä onko nykyisessä islamissa edelleen jäänteitä jäljellä epäjumalanpalveluksesta? On merkillepantavaa, että islamin viides pylväs, pyhiinvaellus Mekkaan, sisältää useita sellaisia piirteitä, jotka olivat ominaisia jo arabien uskonnonharjoitukselle ja epäjumalanpalvonnalle ennen islamin ja Muhammedin aikaa. Tällaisia piirteitä, joista muutamia aiomme katsoa, ovat mm. listassa esiintyvät asiat:

• Pyhiinvaelluksen kohde on Mekka

• Temppelin kiertäminen useaan kertaan

• Mustan kiven suutelu tai koskettaminen

• Mekkan epäjumalanpalvelijat kutsuivat itseään Hanifeiksi

• Eläinten uhraaminen

• Arafatin vuorelle kävely

• Safan ja Marwan kukkuloilla käynti

Mekka pyhiinvaelluksen kohteena. Mekka pyhiinvaelluksen kohteena on perua entisestä. Se on perua menneestä, koska muinoin epäjumalanpalvelijoilla ja arabeilla oli myös tapana tehdä pyhiinvaellusmatkoja samaan Arabian niemimaan kaupunkiin. He osallistuivat Kaaban temppelissä suoritettaviin kulttimenoihin ja temppelissä olevien 360 epäjumalan palvontaan. Yhteistä nykyiseen pyhiinvaellukseen on mm. se, että heidän pyhiinvaelluksensa kohde oli sama, heitä kutsuttiin hanifeiksi ja hekin suorittivat lähes täsmälleen samat pyhiinvaelluksen osat kuin mitä tänä päivänä on. Heidän toimintansa sisälsi selviä yhteyksiä nykyiseen toimintaan.

   Sama kehitys menneisyydessä jatkui aina siihen asti kunnes Muhammed, joka itsekin oli toiminut pyhäkön vartijana silloin, kun siellä vielä oli 360 epäjumalaa, päätti sulkea kaupungin kaikilta muilta paitsi islamin uskon kannattajilta. Se tapahtui v. 630, mutta yhä tämän jälkeen Muhammed säilytti kaikki vanhan uskonnon ja epäjumalanpalveluksen rituaalit - toiminnot, jotka ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Kaaban kiertäminen. Ensimmäinen yhteys vanhaan epäjumalanpalvelukseen oli pyhiinvaelluksen suorittaminen Mekkaan. Toisena yhtymäkohtana voidaan mainita Kaaban temppelin kiertäminen. Kun nykyään monet muslimit kiertävät Kaaban ympäri seitsemän kertaa, oli tämä osana myös muinaista epäjumalanpalvelusta ja pyhiinvaellusta: ihmiset silloinkin kiersivät temppelin ympäri, osoittivat sille kunnioitusta sekä suutelivat sen yhdessä reunassa olevaa mustaa kiveä. Ne ovat kaikki asioita, joiden voimme huomata muistuttavan hyvin paljon nykyistä Mekkaan suoritettavaa pyhiinvaellusta.

   Lisäksi historian tietona on säilynyt, että samat ihmiset saattoivat muuallakin kiertää muita temppeleitä ja kiviä kuten Kaaban temppeliä. Tähän erikoiseen tapaan ovat viitanneet ainakin kreikkalaiset historioitsijat. Myös seuraava lainaus osoittaa, miten sama tapa oli yleinen muinaisessa epäjumalanpalveluksessa:

Quraishilaiset ottivat jumalakseen Kaaban temppelin sisällä kaivon partaalla seisovan jumalan nimeltä Hubal. He palvoivat myös Isafia ja Na'ilaa Zamzamin vieressä, paikassa, jossa he uhrasivat...

   Arabit ottivat itselleen Kaaban ohella myös taghuteja; nämä olivat temppeleitä, joita he kunnioittivat kuten Kaabaa ja niillä oli omat ovenvartijansa ja hoitajansa. Arabit antoivat niille uhrilahjoja kuten Kaaballekin ja kiersivät niiden ympäri niin kuin he kiersivät Kaaban ympäri. He myös teurastivat eläimiä niiden luona... (16)

Mustan kiven suutelu. Eräs yhtymäkohta entisen epäjumalanpalveluksen ja nykyisen Mekkaan suoritettavan pyhiinvaelluksen välillä on Kaaban temppelissä olevan mustan kiven suutelu ja koskettelu. Myös arabeilla oli muinoin tapana suudella tätä kiveä sekä palvoa sitä kiven jumalana (on kummallista, että muslimit nyt suutelevat kiveä, jota ennen käytettiin epäjumalanpalvelukseen!) jo kauan ennen Muhammedin päiviä. Musta kivi olikin muinaisen temppelin kunnioitetuin esine ja polyteistisen palvonnan keskeisin kohde. Beduiinit palvoivat sitä ja muita kiviä jo kauan ennen Muhammedin ja islamin aikaa:

Ennen islamia arabit palvoivat lukuisia jumalia, ja heidän uskontonsa lienee muistuttanut varhaisempien seemiläisten kansojen uskontoja... Tärkeimpiä aktiivisesti palvottuja jumaluuksia olivat jumalattaret Allat, al-Uzza ja Manat, joita luultavasti pidettiin Allahin tyttärinä, vaikkakaan esi-islamilainen jumalmaailma ei ollut järjestäytynyt selkeäksi panteoniksi.

   ... Yleisesti palvottujen jumalien lisäksi kullakin heimolla tuntuu olleen omia jumaluuksiaan. Mekan paikallisena jumalana on mahdollisesti ollut huonosti tunnettu (lunaari)jumala Hubal, jota perimätiedon mukaan palvottiin Kaaban temppelissä ennen Islamin syntyä.

   Varsinaisten jumalien lisäksi palvottiin pyhiä kiviä, lähteitä ja puita. Kivien palvonta on ollut hyvin tyypillistä esi-islamilaisille beduiineille, ja kreikkalaisetkin lähteet tietävät mainita siitä. Kivet saattoivat olla luonnon muodostamia tai karkeasti hahmoteltuja, ja beduiinit palvoivat sekä kiinteitä että mukana kuljetettavia kiviä. Myös Kaaban mustaa kiveä palvottiin jo esi-islamilaisella kaudella. (17)

Seuraava lainaus puhuu samasta asiasta, mustan kiven palvonnasta. Siinä osoitetaan myös se arabeilla varhain vallinnut uskomus, että musta kivi oli kuun jumala Hubalin taivaasta pudottama. Tämän käsityksen Muhammed itse myöhemmin muutti, koska hän uskoi kiven olleen enkeli Gabrielin paratiisista lähettämä alun perin valkoinen kivi, joka ihmisten syntien takia muuttui mustaksi. Onko sitten Muhammedin esittämä vaihtoehto oikea vai onko kyseessä vain tavallinen avaruudesta pudonnut meteoriittikivi? Sitä on varmasti jälkeenpäin mahdoton todistaa:

Toisin kuin persialaiset, jotka Zoroasterin opettamina palvoivat aurinkoa Korkeimman Olennon asuinpaikkana ja yhdistivät hyvän valoon sekä tuleen ja pahan pimeyteen, noitten päivien arabi yleensä palvoi kuuta. Persialaiselle, joka asui korkeitten vuorten maassa, auringon kuumuus saattoi olla tervetullut, mutta autioitten tasankojen arabille aurinko oli tappaja, ja kuu toi kastetta ja pimeyttä päivän kiduttavan kuumuuden ja sokaisevan valon jälkeen. Pakanallisen legengan mukaan uskottiin, että kuun jumala Hobal oli taivaasta pudottanut Mekassa olevan Kaaban mustan meteorikiven, jota pidettiin pyhänä kauan ennen islamia, ja jota pyhiinvaeltajat ja matkailijat palvoivat, katsoen kuun olevan jumalolento. (18)