LUKU 1 -

Mitä asioita sisältyy lainalaisuuden tilaan?

Ennen kuin alamme käsittelemään sitä, kuinka voidaan päästä uskonvanhurskauden ja Jumalan armon tuntemiseen, on sitä ennen hyvä käsitellä lainalaisuutta, sitä tilaa, jossa ihminen on epävarma pelastuksestaan ja Jumalan hyväksynnästä häntä kohtaan. Ehkä tunnistat itsesi seuraavasta luettelosta, joka käsittelee tätä asiaa. Martti Luther, suuri uskonpuhdistajakin, oli tässä tilassa useita vuosia huolimatta siitä, että hän oli pelastunut. Vasta hänen "tornikokemuksensa" avasi hänen ymmärryksensä käsittämään, että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta ja Jumalan armon kautta.

Tyypillinen lainalaisuuden tila käsittää seuraavanlaisia piirteitä - seikkoja, jotka ovat ominaisia henkilölle, joka ei ole ymmärtänyt armoa kunnolla:

• Menneiden syntien tunnustaminen yhä uudelleen. On tavallista, että henkilö, joka on lainalaisuuden tilassa, tunnustaa samoja menneen elämän syntejä yhä uudelleen, ymmärtämättä että hän on saanut ne kaikki anteeksi vastaanottaessaan Jeesuksen Kristuksen elämäänsä. Hän voi tehdä syntien tunnustamisesta uskonsa perustan, vaikka ihminen pelastuu vain Jeesuksen sovitustyön kautta.

• Sisäinen ääni pakottaa ja vaatii ihmistä alituisesti tekoihin, joiden kautta hän toivoo saavansa hyväksynnän: "Mikset todista enemmän, mikset rukoile enemmän, Jumala ei hyväksy sinua, jos et pysty parempaan..."

• Itseensä katsominen pelastuksen asiassa on kaikkein tyypillisin oire, josta juontaa myös heikko pelastusvarmuus.

• Jumala nähdään vaativana ja ankarana tuomarina.

• Ihminen pelkää tehneensä anteeksiantamattoman synnin.

• Pelastusta ei nähdä Jumalan lahjana, joka saadaan heti, vaan ihminen yrittää itse pelastaa itsensä. On tavallista että ihminen asettaa toivonsa tulevaisuuteen. Hän ajattelee, että jonakin päivänä kun hän vain tarpeeksi rukoilee, lukee raamattua ja todistaa muille, niin Jumala lopulta armahtaa häntä ja antaa hänelle anteeksi.

• Ihminen mittaa uskonvaellustaan teoillaan ja miten hän on onnistunut voittamaan synnin. Mikäli hän on onnistunut hyvin, ajattelee hän Jumalankin olevan tyytyväinen, mutta jos on tapahtunut lankeemuksia ja epäonnistumisia, ajattelee hän päinvastoin.

• Superminän esittäminen on tyypillistä. Kun ihminen tulee Jumalan eteen rukouksessa, ei hän tule sellaisenaan syntisenä, vaan haluaa esittää Jumalalle oman superminänsä. Tämän tähden hän voi joskus lankeemustensa jälkeen odottaa pitempäänkin - kunnes tulee jälleen paremmaksi - ennenkuin kehtaa uudelleen kääntyä Jumalan puoleen.