LUKU 7 -
Pietari ja Paavali
PIETARI ELI KEEFAS. Kun menemme eteenpäin Uuden testamentin henkilöiden
tutkimisessa, niin kannattaa ainakin mainita Pietari eli Keefas, joka oli yksi
kahdestatoista alkuperäisestä apostolista. Hän oli varmasti puheliain opetuslapsijoukosta,
koska jotkut ovat laskeneet, että hän olisi evankeliumeissa ollut äänessä
enemmän kuin muut opetuslapset yhteensä - ainakin evankeliumien teksteihin on
tallennettu useita hänen puheenvuorojaan. Hän oli myös se, joka helluntaina
piti ensimmäisen julkisen saarnansa, jonka seurauksena noin 3000 henkilöä
kääntyi Jumalan puoleen.
Mitä sitten tulee todisteisiin Pietarin historiallisuudesta,
ovat häneen Raamatun lisäksi viitanneet mm. kirkkoisät. Yksi heistä, Kleemens,
on kirjeessään Korinttolaisille n. 96 jKr. kirjoittanut hänestä. Kleemens
mainitsee, miten Pietari oli elänyt ajallisesti aivan lähimenneisyydessä, miten
tämä joutui veljesvihan tähden kärsimään tuskia, ei kerran ja kahdesti, vaan
useita kertoja, ja lopuksi hän viittaa myös siihen, miten Pietari kuoltuaan
astui siihen kunnian paikkaan, joka hänelle kuului:
"Mutta
riittäkööt jo muinaisajan esimerkit. Siirtykäämme nyt kilvoittelijoihin, jotka
ovat eläneet aivan lähellä meitä, ja ottakaamme puheeksi oman sukupolvemme
jalot esikuvat. 2. Veljesvihan ja kateuden tähden nuo kaikkein suurimmat ja
vanhurskaimmat pylväät saivat vainoa osakseen ja joutuivat kamppailemaan
kuolemaan asti. 3. Ottakaamme tarkasteltavaksemme sankarilliset apostolit. 4.
Pietari joutui väärämielisen veljesvihan tähden kärsimään tuskia, ei kerran ja
kahdesti, vaan useita kertoja, ja näin todistuksen annettuaan hän astui siihen
kunnian paikkaan, joka hänelle kuului." (5:1-4)
Ignatios, joka koki
marttyyrikuoleman n. 110 jKr. on maininnut Pietarista kirjeessään roomalaisille.
Hän puhuu tässä kirjeessään Pietarin ohella myös Paavalista, ja miten nämä
olivat apostoleita:
"En minä
käske teitä niinkuin Pietari ja Paavali. Hehän olivat apostoleja, minä taas tuomion
alainen. He olivat vapaita, minä tähän asti orja. Mutta jos saan kärsiä,
minusta tulee Jeesuksen Kristuksen vapautettu ja olen nouseva kuolleista
hänessä vapaana. Ja nyt minä kahleissa opin luopumaan kaikista
haluistani." (4:3)
- (Luuk 6:13,14) Ja
päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista,
joille hän myös antoi apostolin nimen:
14. Simonin, jolle
hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja
Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen,
- (Joh 1:42) Ja hän
vei hänet Jeesuksen tykö. Jeesus kiinnitti katseensa häneen ja sanoi: "Sinä
olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas",
joka käännettynä on Pietari.
- (Apt 1:15) Ja
niinä päivinä Pietari nousi veljien keskellä, kun oli väkeä koolla noin
sata kaksikymmentä henkeä, ja sanoi:
- (1 Kor 3:21,22)
Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän,
22. teidän on Paavali
ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset
ja tulevaiset, kaikki on teidän.
- (Gal 1:18,19) Sitten,
kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni
Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi.
19. Mutta muita
apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen.
- (1 Piet 1:1) Pietari,
Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat
hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa,
PIETARIN KUOLEMA. Kun on kyse Pietarin kuolemasta, niin viittasi siihen
jo Jeesus maanpäällisen elämänsä aikana. Hän antoi Pietarin tietää, että tämä
kokisi aivan samanlaisen kuoleman kuin Mestarinsa eli kuoleman toisten ihmisten
kautta.
Edelliseen liittyen on olemassa eräs mielenkiintoinen ja
myöhäinen (350 jKr.) piispa Ambrosiuksen lausunto, jonka todenperäisyyttä ei
tosin voida vahvistaa.
Sen mukaan, kun Pietari oli Roomassa, pakeni hän sieltä
välttääkseen marttyyrikuoleman - tämä tapahtui muiden kristittyjen hartaiden
pyyntöjen takia.
Hänen oltuaan matkalla poispäin Via appialla tuli häntä vastaan
kuitenkin Jeesus, jolta Pietari kysyi: "Minne menet Herra?" Tähän
Jeesus sitten vastasi, että "hän menee uudelleen Roomaan
ristiinnaulittavaksi, koska Pietari pakeni sitä".
Niinpä kerrotaankin, että Pietari oli niin häpeissään omasta
pelkuruudestaan, että hän palasi takaisin Roomaan. Seurauksena oli se, että
Pietari siellä ristiinnaulittiin pää alaspäin - omasta pyynnöstään. Tämä pyyntö
tapahtui sen takia, koska hän piti itseään liian arvottomana
ristiinnaulittavaksi samalla tavoin kuin Herransa.
- (Joh 21:18,19)
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit
itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi,
ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."
19. Mutta sen hän
sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava
Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua."
- (2 Piet 1:13-15) Ja
minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen, näin muistuttamalla
herättää teitä.
14. Sillä minä
tiedän, että tämän majani poispaneminen tapahtuu äkisti, niinkuin myös meidän
Herramme Jeesus Kristus minulle ilmoitti.
15. Mutta minä olen
huolehtiva siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin aina voisitte tämän muistaa.
PAAVALI - JULISTAJA
PAKANOILLE. Kun jatketaan Uuden
testamentin henkilöiden esittelyä, ei unohtaa sovi Paavalia, joka oli
apostoleista varmastikin päämäärätietoisin ja toimeliain, koska hän saattoi
sanoa: "enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt" (1 Kor
15:10). Hän oli todella antautunut tehtäväänsä ja oli Jumalan erityisesti
"valitsema ase". Lisäksi kutsumukseltaan hän oli pakanain apostoli,
vaikka toimi myös oman kansansa parissa:
- (Apt 9:15) Mutta
Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase,
kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
- (Apt 22:21) Ja hän
sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanain tykö.'"
- (Gal 2:7-9) vaan
päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin
julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen
ympärileikatuille -
8. sillä hän, joka
antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa,
antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa -
9. ja kun olivat
tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas
ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle
yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he
ympärileikattujen.
- (Ef 3:8) Minulle,
kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille
evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta
- (1 Tim 2:7) ja sitä
varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en
valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.
Mitä sitten tulee Paavalin
elämään, ovat häneen jonkin verran viitanneet apostoliset isät. Esim. Rooman
piispa Kleemens on kirjeessään Korinttolaisille v. 96 kirjoittanut hänestä.
Kleemens mainitsee, miten Paavali oli seitsemästi vankina, miten häntä
kivitettiin, miten hän julisti sekä idässä että lännessä ja miten hän myös oli
antanut todistuksen hallitsijoiden edessä. Kleemens myös mainitsee Paavalin
kestävyyden suurimpana esikuvana. Tämä viimeinen lausunto on varmasti täysin
yhtäpitävä Paavalin elämän kanssa, koska hän joutui paljon kärsimään uskonsa
tähden (2 Kor 11:21-30: Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian
heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa - puhun kuin mieletön - sen uskallan
minäkin. He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He
ovat Aabrahamin siementä; minä myös. He
ovat Kristuksen palvelijoita - puhun kuin mieltä vailla - minä vielä enemmän.
Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu
ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. Juutalaisilta olen
viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja,
kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden
olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen
vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa
pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa
merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon
valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja
alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta
kaikista seurakunnista. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka
lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan
heikkoudestani.):
"Veljesvihan
ja riidan tähden Paavali saavutti kestävyydellään voittopalkinnon. 6.
Seitsemästi hän oli vankina, hänet ajettiin maasta ja häntä kivitettiin, mutta
näin hänestä tuli julistaja sekä idässä että lännessä ja hän saavutti sen jalon
maineen, mikä hänen uskoonsa liittyy. 7. Ja kun hän sitten, koko maailmalle
vanhurskautta opetettuaan oli tullut lännen rajoille ja oli antanut todistuksen
hallitsijoiden edessä, hän erkani tästä maailmasta ja tuli otetuksi pyhään
paikkaansa kestävyyden suurimpana esikuvana." (5:5-7)
Ignatios, joka oli Rooman
piispan Kleemensin aikalainen ja joka koki marttyyrikuoleman n. 110 jKr, on
kirjoittanut Paavalista kirjeessään efesolaisille. Hän viittaa samalla Paavalin
kirjoittamiin kirjeisiin, koska efesolaisetkin saivat niitä vastaanottaa:
"Tiedän kuka
olen ja keille kirjoitan. Olen tuomion alainen, te taas armahdettuja. Minä olen
vaarassa, te vahvassa asemassa. 2. Teidän ohitsenne kulkee niiden tie, jotka
temmataan Jumalan luo, te olette osalliset yhteisestä vihkimyksestä Paavalin
kanssa, tuon pyhän miehen, josta on hyvä todistus saatu, autuaaksi
ylistettävän. Oi jospa minun havaittaisiin astuvan hänen jalanjäljissään, kun
pääsen osalliseksi Jumalasta! Jokaisessa kirjeessään hän muistelee teitä
Kristuksessa Jeesuksessa." (12:1,2)
Polykarpos, joka oli
apostoli Johanneksen oppilaana, on maininnut Paavalista kirjeessään
filippiläisille. Hän ottaa lisäksi esille sen mielenkiintoisen seikan, miten
Paavali henkilökohtaisesti oli ollut näiden parissa aiemmin sekä kirjoittanut
heille kirjeitä. Näinhän todella tapahtui, koska Paavali oli yhteydessä filippiläisiin
kuten myös efesolaisiin ja korinttolaisiin (ks. edelliset kirjeet!):
"Enhän minä
eikä kukaan muukaan minun kaltaiseni voi viisaudessa vetää vertoja autuaalle ja
kunnianarvoisalle Paavalille, joka teidän keskuudessanne ollen henkilökohtaisesti
silloin eläneille ihmisille tarkoin ja varmasti opetti totuuden sanaa. Ja kun
hän oli poissa teidän luotanne, hän kirjoitti teille kirjeitä; jos syvennytte
niihin, te voitte rakentua teille annetussa uskossa." (3:2)
Ns. Paavalin ja Teklan
teot on eräs apogryfinen teksti toiselta vuosisadalta, jossa on kuvattu
Paavalin ulkonäköä. Sen todenperäisyydestä ei tosin ole varmoja takeita, mutta
ehkä ainakin osa kuvauksesta sopii Paavaliin. Varmasti se pitää ainakin
paikkansa, että Paavali oli täynnä armoa, koska hän sai elää Jumalan Hengen
täyttämää elämää:
"Tämä oli
pienikokoinen, päälaeltaan kaljuuntunut, vääräsäärinen, mutta ruumiiltaan
hyväkuntoisen näköinen; hänen kulmakarvansa olivat yhteenkasvaneet ja hän oli
kyömynenäinen. Ja hän oli täynnä armoa; välillä hän näytti ihmiseltä, välillä
hänen kasvonsa olivat kuin enkelin kasvot."
PAAVALIN KIRJEET. Kun Paavali oli ahkera kaikissa toimissaan, oli hän
ahkera myös kirjeiden kirjoittamisessa. Niitä hänellä oli tapana lähettää
sananjulistuksensa kautta syntyneisiin seurakuntiin voidakseen ohjata niitä
oikeaan suuntaan. Hän myös pyysi luetuttamaan kirjeitään ja kierrättämään niitä
eri seurakuntien kesken. Hänen kirjeitään pidettiinkin siihen aikaan yleisesti
"mahtavina ja pontevina", vaikka häntä saatettiin muulla tavalla
väheksyä.
Hänen kirjeensä olivat ilmeisen tunnettuja siihen aikaan, koska
Pietarikin, vaikka asui Jerusalemissa, niistä tiesi. Hän toi esille sen, miten
jotkut vääntävät niitä kieroon kuten muitakin kirjoituksia:
- (2 Piet 3:15,16)
ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän
rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
16. niinkuin hän
tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista,
vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja
vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi
kadotuksekseen.
- (1 Kor 5:9) Minä
kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin
kanssa;
- (2 Kor 10:9,10)
Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.
10. Sillä hänen
kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta
ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään
arvoista.
- (Kol 4:16) Ja
kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan
Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan
kirjeen.
- (2 Tess 3:17)
Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Tämä on merkkinä
jokaisessa kirjeessäni; näin minä kirjoitan.
Edelleen Paavalin
kirjeisiin ovat viitanneet apostoliset isät. Rooman piispa Kleemens on yksi
heistä, koska kirjeessään korinttolaisille (Ut:ssa on kaksi Paavalin
korinttolaisille kirjoittamaa kirjettä), n. 96 jKr., hän on maininnut asiasta.
Hän varoittaa korinttolaisia samasta puoluemielestä, josta jo Paavali oli heitä
aiemmin varoittanut (1 Kor 1:10-13: Mutta minä kehoitan teitä, veljet,
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa
yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte
sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä
olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.
Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta",
toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku
vielä: "Minä Kristuksen." Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole
ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?):
"Ottakaa esille
autuaan apostoli Paavalin kirje. 2. Mitä hän kirjoitti teille ensimmäiseksi
evankeliumin alkuaikoina? 3. Todella Hengen johtamana hän kirjeessään kirjoitti
teille itsestään, Keefaasta ja Apolloksesta sen tähden, että te jo silloin
olitte muodostaneet puolueita. 4. Mutta tuolloinen puoluemieli johti teidät
pienempään syntiin: tehän liityitte apostoleihin, joista oli hyvä todistus, ja
mieheen, jonka he hyväksyivät. 5. Mutta katsokaahan, ketkä nyt ovat vietelleet
teidät epäjärjestykseen ja saattaneet huonoon huutoon sen jalon keskinäisen
rakkauden, josta te olitte kuuluisat. Häpeällistä, rakkaat veljet, ylen
häpeällistä ja kristillisen vaelluksen kannalta arvotonta on, kun saadaan
kuulla, että vankka ja vanha Korinton seurakunta yhden tai kahden henkilön tähden
on kapinassa vanhimpiansa vastaan." (47:1-6)
Ignatios, joka oli Rooman
piispan Kleemensin aikalainen, ja joka koki marttyyrikuoleman n. 110 jKr., on
eräs niistä, joka mainitsee Paavalin kirjoittamista kirjeistä. Sen hän tuo
esille eräässä kirjeessään efesolaisille, joihin Paavalikin oli yhteydessä:
"Teidän
ohitsenne kulkee niiden tie, jotka temmataan Jumalan luo, te olette osalliset
yhteisestä vihkimyksestä Paavalin kanssa, tuon pyhän miehen, josta on hyvä todistus
saatu, autuaaksi ylistettävän... Jokaisessa kirjeessään hän muistelee teitä
Kristuksessa Jeesuksessa." (12:2)
Se, miten yleisesti
tunnettuja ja tunnustettuja Paavalin kirjeet olivat niihin aikoihin, käy
selville myös Polykarpoksen seuraavista maininnoista. Hän oli apostoli
Johanneksen oppilaana ollut henkilö, ja hänen tämä kirjeensä on suunnattu
filippiläisille, jotka saivat henkilökohtaisesti tuntea Paavalin:
"Enhän minä
eikä kukaan muukaan minun kaltaiseni voi viisaudessa vetää vertoja autuaalle ja
kunnianarvoiselle Paavalille, joka teidän keskuudessanne ollen
henkilökohtaisesti silloin eläneille ihmisille tarkoin ja varmasti opetti
totuuden sanaa. Ja kun hän oli poissa teidän luotanne, hän kirjoitti teille
kirjeitä; jos syvennytte niihin, te voitte rakentua teille annetussa
uskossa." (3:2)
"... Vai
emmekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan, niin kuin Paavali
opettaa. 3. Minä puolestani en ole mitään sellaista todennut enkä kuullut
teistä, joiden keskuudessa autuas Paavali on työtä tehnyt ja joiden nimi
kaunistaa erään hänen kirjeensä alkua. Teistähän hän kerskaa kaikissa
seurakunnissa, niissä ainoissa, jotka silloin tunsivat Jumalan; me emme
nimittäin vielä häntä tunteneet." (11:2,3)
