Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Raamattu ja historia

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 7 -

Pietari ja Paavali

Pietari eli keefas. Kun menemme eteenpäin Uuden testamentin henkilöiden tutkimisessa, kannattaa mainita Pietari eli Keefas, joka oli yksi kahdestatoista alkuperäisestä apostolista. Hän oli varmasti puheliain opetuslapsijoukosta, koska jotkut ovat laskeneet, että hän olisi evankeliumeissa ollut äänessä enemmän kuin muut opetuslapset yhteensä. Ainakin evankeliumien teksteihin on tallennettu useita hänen puheenvuorojaan. Hän oli myös se, joka helluntaina piti ensimmäisen julkisen saarnansa. Sen seurauksena noin 3000 henkilöä kääntyi Jumalan puoleen.

   Mitä tulee todisteisiin Pietarin historiallisuudesta, ovat häneen Raamatun lisäksi viitanneet mm. kirkkoisät. Yksi heistä, Kleemens, on kirjeessään Korinttolaisille n. 96 jKr. kirjoittanut hänestä. Kleemens mainitsee, miten Pietari oli elänyt ajallisesti aivan lähimenneisyydessä, miten tämä joutui veljesvihan tähden kärsimään tuskia, ei kerran ja kahdesti, vaan useita kertoja. Lopuksi hän viittaa myös siihen, miten Pietari kuoltuaan astui siihen kunnian paikkaan, joka hänelle kuului:

"Mutta riittäkööt jo muinaisajan esimerkit. Siirtykäämme nyt kilvoittelijoihin, jotka ovat eläneet aivan lähellä meitä, ja ottakaamme puheeksi oman sukupolvemme jalot esikuvat. 2. Veljesvihan ja kateuden tähden nuo kaikkein suurimmat ja vanhurskaimmat pylväät saivat vainoa osakseen ja joutuivat kamppailemaan kuolemaan asti. 3. Ottakaamme tarkasteltavaksemme sankarilliset apostolit. 4. Pietari joutui väärämielisen veljesvihan tähden kärsimään tuskia, ei kerran ja kahdesti, vaan useita kertoja, ja näin todistuksen annettuaan hän astui siihen kunnian paikkaan, joka hänelle kuului." (5:1-4)

Ignatios, joka koki marttyyrikuoleman n. 110 jKr. on maininnut Pietarista kirjeessään roomalaisille. Hän puhuu tässä kirjeessään Pietarin ohella myös Paavalista, ja miten nämä olivat apostoleja:

"En minä käske teitä niinkuin Pietari ja Paavali. Hehän olivat apostoleja, minä taas tuomion alainen. He olivat vapaita, minä tähän asti orja. Mutta jos saan kärsiä, minusta tulee Jeesuksen Kristuksen vapautettu ja olen nouseva kuolleista hänessä vapaana. Ja nyt minä kahleissa opin luopumaan kaikista haluistani." (4:3)

- (Luuk 6:13,14) Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:

14. Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen,

- (Joh 1:42) Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö. Jeesus kiinnitti katseensa häneen ja sanoi: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas", joka käännettynä on Pietari.

- (Apt 1:15) Ja niinä päivinä Pietari nousi veljien keskellä, kun oli väkeä koolla noin sata kaksikymmentä henkeä, ja sanoi:

- (1 Kor 3:21,22) Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän,

22. teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.

- (Gal 1:18,19) Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi.

19. Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen.

- (1 Piet 1:1) Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, 

Pietarin kuolemaan viittasi jo Jeesus maanpäällisen elämänsä aikana. Hän antoi Pietarin tietää, että tämä kokisi aivan samanlaisen kuoleman kuin Mestarinsa eli kuoleman toisten ihmisten kautta.

   Edelliseen liittyen on olemassa eräs mielenkiintoinen ja myöhäinen (350 jKr.) piispa Ambrosiuksen lausunto, jonka todenperäisyyttä ei voida vahvistaa.

   Sen mukaan, kun Pietari oli Roomassa, pakeni hän sieltä välttääkseen marttyyrikuoleman - tämä tapahtui muiden kristittyjen hartaiden pyyntöjen takia.

   Hänen oltuaan matkalla poispäin Via appialla tuli häntä vastaan kuitenkin Jeesus, jolta Pietari kysyi: "Minne menet Herra?" Tähän Jeesus vastasi, että "hän menee uudelleen Roomaan ristiinnaulittavaksi, koska Pietari pakeni sitä".

   Niinpä kerrotaankin, että Pietari oli niin häpeissään omasta pelkuruudestaan, että hän palasi takaisin Roomaan. Seurauksena oli, että Pietari siellä ristiinnaulittiin pää alaspäin - omasta pyynnöstään. Tämä pyyntö tapahtui sen takia, koska hän piti itseään liian arvottomana ristiinnaulittavaksi samalla tavoin kuin Herransa.

- (Joh 21:18,19) Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."

19. Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua."

- (2 Piet 1:13-15) Ja minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen, näin muistuttamalla herättää teitä.

14. Sillä minä tiedän, että tämän majani poispaneminen tapahtuu äkisti, niinkuin myös meidän Herramme Jeesus Kristus minulle ilmoitti.

15. Mutta minä olen huolehtiva siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin aina voisitte tämän muistaa.

Paavali - julistaja pakanoille. Uuden testamentin henkilöistä ei unohtaa sovi Paavalia, joka oli apostoleista päämäärätietoisin ja toimeliain, koska hän saattoi sanoa: "enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt" (1 Kor 15:10). Hän oli todella antautunut tehtäväänsä ja oli Jumalan erityisesti "valitsema ase". Kutsumukseltaan hän oli pakanain apostoli, vaikka toimi myös oman kansansa parissa:

- (Apt 9:15) Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.

- (Apt 22:21) Ja hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanain tykö.'"

- (Gal 2:7-9) vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -

8. sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa -

9. ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.

- (Ef 3:8) Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta

- (1 Tim 2:7) ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

Mitä tulee Paavalin elämään, ovat häneen jonkin verran viitanneet apostoliset isät. Rooman piispa Kleemens on kirjeessään Korinttolaisille v. 96 kirjoittanut hänestä. Kleemens mainitsee, miten Paavali oli seitsemästi vankina, miten häntä kivitettiin, miten hän julisti sekä idässä että lännessä ja miten hän myös oli antanut todistuksen hallitsijoiden edessä. Kleemens myös mainitsee Paavalin kestävyyden suurimpana esikuvana. Tämä viimeinen lausunto on varmasti täysin yhtäpitävä Paavalin elämän kanssa, koska hän joutui paljon kärsimään uskonsa tähden (2 Kor 11:21-30: Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa - puhun kuin mieletön - sen uskallan minäkin. He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He ovat Aabrahamin siementä; minä myös.  He ovat Kristuksen palvelijoita - puhun kuin mieltä vailla - minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.):

"Veljesvihan ja riidan tähden Paavali saavutti kestävyydellään voittopalkinnon. 6. Seitsemästi hän oli vankina, hänet ajettiin maasta ja häntä kivitettiin, mutta näin hänestä tuli julistaja sekä idässä että lännessä ja hän saavutti sen jalon maineen, mikä hänen uskoonsa liittyy. 7. Ja kun hän sitten, koko maailmalle vanhurskautta opetettuaan oli tullut lännen rajoille ja oli antanut todistuksen hallitsijoiden edessä, hän erkani tästä maailmasta ja tuli otetuksi pyhään paikkaansa kestävyyden suurimpana esikuvana." (5:5-7)

Ignatios, joka oli Rooman piispan Kleemensin aikalainen ja joka koki marttyyrikuoleman n. 110 jKr, on kirjoittanut Paavalista kirjeessään efesolaisille. Hän viittaa samalla Paavalin kirjoittamiin kirjeisiin, koska efesolaisetkin saivat niitä vastaanottaa:

"Tiedän kuka olen ja keille kirjoitan. Olen tuomion alainen, te taas armahdettuja. Minä olen vaarassa, te vahvassa asemassa. 2. Teidän ohitsenne kulkee niiden tie, jotka temmataan Jumalan luo, te olette osalliset yhteisestä vihkimyksestä Paavalin kanssa, tuon pyhän miehen, josta on hyvä todistus saatu, autuaaksi ylistettävän. Oi jospa minun havaittaisiin astuvan hänen jalanjäljissään, kun pääsen osalliseksi Jumalasta! Jokaisessa kirjeessään hän muistelee teitä Kristuksessa Jeesuksessa." (12:1,2)

Polykarpos, joka oli apostoli Johanneksen oppilaana, on maininnut Paavalista kirjeessään filippiläisille. Hän ottaa esille sen mielenkiintoisen seikan, miten Paavali henkilökohtaisesti oli ollut näiden parissa aiemmin sekä kirjoittanut heille kirjeitä. Niinhän todella tapahtui, koska Paavali oli yhteydessä filippiläisiin kuten myös efesolaisiin ja korinttolaisiin (ks. edelliset kirjeet!):

"Enhän minä eikä kukaan muukaan minun kaltaiseni voi viisaudessa vetää vertoja autuaalle ja kunnianarvoisalle Paavalille, joka teidän keskuudessanne ollen henkilökohtaisesti silloin eläneille ihmisille tarkoin ja varmasti opetti totuuden sanaa. Ja kun hän oli poissa teidän luotanne, hän kirjoitti teille kirjeitä; jos syvennytte niihin, te voitte rakentua teille annetussa uskossa." (3:2)

Ns. Paavalin ja Teklan teot on eräs apogryfinen teksti toiselta vuosisadalta. Siinä on kuvattu Paavalin ulkonäköä. Sen todenperäisyydestä ei ole varmoja takeita, mutta ehkä ainakin osa kuvauksesta sopii Paavaliin. Varmasti ainakin se pitää paikkansa, että Paavali oli täynnä armoa, koska hän sai elää Jumalan Hengen täyttämää elämää:

"Tämä oli pienikokoinen, päälaeltaan kaljuuntunut, vääräsäärinen, mutta ruumiiltaan hyväkuntoisen näköinen; hänen kulmakarvansa olivat yhteenkasvaneet ja hän oli kyömynenäinen. Ja hän oli täynnä armoa; välillä hän näytti ihmiseltä, välillä hänen kasvonsa olivat kuin enkelin kasvot."

Paavalin kirjeet. Kun Paavali oli ahkera kaikissa toimissaan, oli hän ahkera myös kirjeiden kirjoittamisessa. Niitä hänellä oli tapana lähettää sananjulistuksensa kautta syntyneisiin seurakuntiin voidakseen ohjata niitä oikeaan suuntaan. Hän myös pyysi luetuttamaan kirjeitään ja kierrättämään niitä eri seurakuntien kesken. Hänen kirjeitään pidettiin siihen aikaan yleisesti "mahtavina ja pontevina", vaikka häntä saatettiin muulla tavalla väheksyä.

   Hänen kirjeensä olivat ilmeisen tunnettuja siihen aikaan, koska Pietarikin, vaikka asui Jerusalemissa, niistä tiesi. Hän toi esille sen, miten jotkut vääntävät niitä kieroon kuten muitakin kirjoituksia:

- (2 Piet 3:15,16) ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;

16. niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.

- (1 Kor 5:9) Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;

- (2 Kor 10:9,10) Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.

10. Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.

- (Kol 4:16) Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.

- (2 Tess 3:17) Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Tämä on merkkinä jokaisessa kirjeessäni; näin minä kirjoitan.    

Paavalin kirjeisiin ovat viitanneet myös apostoliset isät. Rooman piispa Kleemens on yksi heistä, koska kirjeessään korinttolaisille (Ut:ssa on kaksi Paavalin korinttolaisille kirjoittamaa kirjettä), n. 96 jKr., hän on maininnut asiasta. Hän varoittaa korinttolaisia samasta puoluemielestä, josta jo Paavali oli heitä aiemmin varoittanut (1 Kor 1:10-13: Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen." Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?):

"Ottakaa esille autuaan apostoli Paavalin kirje. 2. Mitä hän kirjoitti teille ensimmäiseksi evankeliumin alkuaikoina? 3. Todella Hengen johtamana hän kirjeessään kirjoitti teille itsestään, Keefaasta ja Apolloksesta sen tähden, että te jo silloin olitte muodostaneet puolueita. 4. Mutta tuolloinen puoluemieli johti teidät pienempään syntiin: tehän liityitte apostoleihin, joista oli hyvä todistus, ja mieheen, jonka he hyväksyivät. 5. Mutta katsokaahan, ketkä nyt ovat vietelleet teidät epäjärjestykseen ja saattaneet huonoon huutoon sen jalon keskinäisen rakkauden, josta te olitte kuuluisat. Häpeällistä, rakkaat veljet, ylen häpeällistä ja kristillisen vaelluksen kannalta arvotonta on, kun saadaan kuulla, että vankka ja vanha Korinton seurakunta yhden tai kahden henkilön tähden on kapinassa vanhimpiansa vastaan." (47:1-6)

Ignatios, joka oli Rooman piispan Kleemensin aikalainen, ja joka koki marttyyrikuoleman n. 110 jKr., on eräs niistä, joka mainitsee Paavalin kirjoittamista kirjeistä. Sen hän tuo esille eräässä kirjeessään efesolaisille, joihin Paavalikin oli yhteydessä:

"Teidän ohitsenne kulkee niiden tie, jotka temmataan Jumalan luo, te olette osalliset yhteisestä vihkimyksestä Paavalin kanssa, tuon pyhän miehen, josta on hyvä todistus saatu, autuaaksi ylistettävän... Jokaisessa kirjeessään hän muistelee teitä Kristuksessa Jeesuksessa." (12:2)

Se, miten yleisesti tunnettuja ja tunnustettuja Paavalin kirjeet olivat niihin aikoihin, käy selville myös Polykarpoksen seuraavista maininnoista. Hän oli apostoli Johanneksen oppilaana ollut henkilö, ja hänen tämä kirjeensä on suunnattu filippiläisille, jotka saivat henkilökohtaisesti tuntea Paavalin:

"Enhän minä eikä kukaan muukaan minun kaltaiseni voi viisaudessa vetää vertoja autuaalle ja kunnianarvoiselle Paavalille, joka teidän keskuudessanne ollen henkilökohtaisesti silloin eläneille ihmisille tarkoin ja varmasti opetti totuuden sanaa. Ja kun hän oli poissa teidän luotanne, hän kirjoitti teille kirjeitä; jos syvennytte niihin, te voitte rakentua teille annetussa uskossa." (3:2)

"... Vai emmekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan, niin kuin Paavali opettaa. 3. Minä puolestani en ole mitään sellaista todennut enkä kuullut teistä, joiden keskuudessa autuas Paavali on työtä tehnyt ja joiden nimi kaunistaa erään hänen kirjeensä alkua. Teistähän hän kerskaa kaikissa seurakunnissa, niissä ainoissa, jotka silloin tunsivat Jumalan; me emme nimittäin vielä häntä tunteneet." (11:2,3)