Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Raamattu ja historia

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 9 -

Uuden testamentin tapahtumia, asioita ja kaupunkeja

Fariseukset ja saddukeukset

- (Matt 22:15) Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.

- (Matt 22:23) Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä

- (Apt 23:6-10) Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana."

7. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.

8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.

9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"

10. Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.

Fariseukset ja saddukeukset olivat henkilöitä, jotka useaan kertaan yrittivät saada Jeesuksen sanoistaan kiinni. Heidän mainitaan toistuvasti etsineen jotakin "aukkoa" Jeesuksen sanoista ja toiminnasta. Esim. suuri apostoli Paavalikin kuului toiseen näistä joukoista; hän oli fariseus ennen kääntymistään Jumalan puoleen.

  Näistä ryhmistä on kirjoitettu Raamatun lisäksi muuallakin. Juutalainen historioitsija Josefus on maininnut ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään liittyen, että "saddukeukset opettivat sielun kuolevan samanaikaisesti ruumiin kanssa" (Antiq.XVll, 1:4). Asia, joka näyttää siis pitävän täysin yhtä yllä olevien jakeiden kanssa. Lisäksi Josefus on vertaillut näiden kahden puolueen suhtautumista lakiin ja niiden eroavaisuuksia:

"Fariseukset säätivät kansalle monia isiltä perimiään käskyjä, jotka eivät ole Mooseksen kirjoitetuissa laeissa; ja siitä syystä saddukealaiset kieltäytyvät noudattamasta niitä sanoen olevansa velvoitetut vain kirjoitetun tooran kuuliaisuuteen... ja siitä syystä heidän välilleen syntyi väittelyitä ja vaikeita erimielisyyksiä."

Samaan asiaan liittyen on Talmudissa kuvattu näiden kahden puolueen erilaista suhtautumista tulevaan elämään:

"Saddukealaiset käyttävät kulta- ja hopea-astioita ja sanovat: farisealaiset kieltäytyvät tästä elämästä (nim. nautinnosta), vaikka he eivät tulevassa elämässä tule saamaan mitään (nim. korvausta)."

Vuorella. Kun Jeesus oli maan päällä, muuttui hänen muotonsa eräällä vuorella, jossa olivat mukana Pietari, Jaakob ja Johannes. Tämä teki Pietariin suuren vaikutuksen niin, että hän myöhemmin mainitsi siitä kirjeessään:

- (Matt 17:1,2,5) Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyy-teen.

2. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.

5. Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä."

- (2 Piet 1:17,18) Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."

18. Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.

Temppeli. Hyvä esimerkki siitä, miten opetuslapset eivät aina käsittäneet Jeesuksen opetuksia vaan ymmärsivät ne usein vasta hänen ylösnousemuksensa jälkeen, on se, kun Jeesus puhui temppelin pystyttämisestä kolmessa päivässä - tarkoittaen sillä omaa ylösnousemustaan. Myös muut ihmiset erehtyivät hänen suhteensa tässä asiassa. Niinpä asiasta on kirjoitettu seuraavalla tavalla:

- (Joh 2:18-22) Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?"

19. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä."

20. Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?"

21. Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.

22. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut. 

- (Matt 26:59-61) Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,

60. mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi,

61. ja he sanoivat: "Tämä on sanonut: 'Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa.'"

- (Matt 27:40) ja sanoivat: "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä."

Verollepano. Verollepanoja - siihen viittaavat seuraavat jakeet - oli Rooman aikana useampikin. Niistä ensimmäinen tapahtui Luukkaan mukaan keisari Augustuksen valtakautena.

   Lisäksi Apostolien teoista voimme löytää viittauksen erääseen verollepanoon, ja miten samassa yhteydessä puhutaan Juudas Galilealaisesta. Hän ilmeisesti oli jonkinlainen kapinoitsija.

   On mielenkiintoista, että ainakin historioitsija Josefus on viitannut häneen (Antiq. XVll, 1.). Josefus mainitsee kirjoituksissaan tämän henkilön aiheuttamasta mellakasta ja kapinasta.

- (Luuk 2:1-3) Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.

3. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

- (Apt 5:37) Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin.

Karkotus Roomasta

- (Apt 18:2) Siellä hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. Ja Paavali meni heidän luoksensa.

Juutalaisten karkotukseen Roomasta on Apostolien tekojen lisäksi viitannut roomalainen Suetonius. Hän puhui samassa yhteydessä myös Jeesuksesta:

"Klaudius karkotti juutalaiset Roomasta, koska heistä oli tullut Kristuksen vaikutuksesta pysyvä epäjärjestyksen aihe."

Rooma oli silloisen Rooman valtakunnan keskuspaikka, joka Uuden testamentin puolella mainitaan pari kertaa. Paavalikin oli Roomassa, josta kerrotaan sekä Apostolien teoissa että eräässä kirjeessä:

- (Joh 11:47,48) Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?

48. Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."

- (Apt 23:11) Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa."

- (Apt 28:16,30,31) Ja kun tulimme Roomaan, sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan sotamiehen kanssa.

30. Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat;

31. ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.

- (2 Tim 1:16,17) Antakoon Herra laupeutta Onesiforuksen huonekunnalle, sillä usein hän on minua virvoittanut, eikä ole kahleitani hävennyt;

17. vaan kun hän tuli Roomaan, etsi hän minua innokkaasti ja löysi minut.

Damasko. Eräs niistä paikoista, joissa Paavali oli kääntymyksensä jälkeisinä ensimmäisinä aikoina, oli Damasko. Siihen on viitattu sekä Apostolien teoissa että Paavalin kirjeissä:

- (Apt 9:22-25) Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.

23. Ja pitkän ajan kuluttua juutalaiset pitivät keskenään neuvoa tappaaksensa hänet.

24. Mutta heidän salahankkeensa tuli Sauluksen tietoon. Ja he vartioivat porttejakin yöt päivät, saadakseen hänet tapetuksi.

25. Mutta hänen opetuslapsensa ottivat hänet yöllä, päästivät hänet muurin aukosta ja laskivat alas vasussa.

- (2 Kor 11:32,33) Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaaksensa minut kiinni,

33. ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa maahan, ja niin minä pääsin hänen käsistänsä.

- (Gal 1:17) enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.

Antiokia, Ikonion ja Lystra. Kun Paavalilla oli kaikenlaisia koetuksia lähetysmatkoillaan, oli hänellä niitä myös Antiokian, Ikonionin ja Lystran kaupungeissa. Näistä kolmesta kaupungista mainitaan sekä Apostolien teoissa että mm. kirjeessä Timoteukselle. Nämä kirjeen kohdat ja Apostolien teot osoittavat toisiaan tukien, miten Paavali on todella kokenut kyseiset asiat:

- (Apt 13:14,49-52) Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat.

49. Ja Herran sanaa levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan.

50. Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääväisiä ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heidät pois alueiltansa.

51. Niin he pudistivat tomun jaloistansa heitä vastaan ja menivät Ikonioniin.

52. Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.

- (Apt 14:1-6,19-22) Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.

2. Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan.

3. Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.

4. Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.

5. Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynnä heidän hallitusmiehensä mielivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä,

6. ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön.

19. Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.

20. Mutta kun opetuslapset olivat ko

koontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.

21. Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan

22. ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."

- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,

11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

Makedonian maakunta oli eräs niistä paikoista, joissa Paavali vaikutti apostolinvirkansa aikana. Hän kirjoittaa tästä maakunnasta useassa kirjeessään. Nämä useat kohdat osoittavat sen, miten Paavali on todella ollut tällä alueella:

- (Apt 19:21) Kun kaikki tämä oli tapahtunut, niin Paavali hengessä päätti kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma."

- (Room 15:26) Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä.

- (1 Kor 16:5) Aion nimittäin tulla teidän tykönne kuljettuani läpi Makedonian, sillä minä kuljen Makedonian kautta;

- (2 Kor 8:1) Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa:

- (Fil 4:15) Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta.

- (1 Tess 1:7,8) niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.

8. Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meidän tarvitse siitä mitään puhua.

Efeso oli eräs niistä paikoista, joissa apostoli Paavali vaikutti. Siellä Paavalille avautui ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, vaikka vastustajia oli paljon:

- (Apt 19:1) Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.

- (1 Kor 16:8,9) Mutta Efesossa minä viivyn helluntaihin saakka;

9. sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon.

VIITTAUKSET:

1. Millar Burrows: "What Mean These Stones?" Vosin teoksessa Bible Archaeology.

2. Sama, s. 291-292

3. Keith N. Schoville: "Biblical Archaeology in Focus" (Grand Rapids, Mich.: Baker Book House, 1978, s. 156)

4.Tri John Kitto kirjassa Encyclopedia of Biblical Literature, II, hakusana "Sabbath", s. 655

5. E.V. Koskinen: Alusta loppuun, s. 12

6. Don Richardson: Iankaikkisuus heidän sydämissään, s. 52,53.

7. Sama, s. 96.

8. Fr. Bettex: Raamatun ensimmäinen lehti, s. 5

9. Sit. kirjasta: "Oliko vedenpaisumus ja Nooan arkki mahdollinen?", Toivo Seljavaara, s. 6,7.

10. Joseph P. Free: Archaeology and Bible history, 12. p. 1973 - Sit. kirjasta:

"Voiko Raamattuun luottaa", Uuras Saarnivaara, s. 187.

11. Armas Salonen: Sumeri ja sen henkinen perintö (Keuruu 1962), s. 138,139.

12. Sit. kirjasta: "Voiko Raamattuun luottaa", Uuras Saarnivaara, s. 229.

13. Sit. kirjasta "Miksi uskon?", Richard Wurmbrand, s. 54.

14. Arkeologia ja Raamattu, s. 102, julkaisijat Kirjatoimi ja Kirjeopisto Codex.

15. Raymond Philip Dougherty: "Nabonidus and Belshazzar", 1929, s. 200.

16. Sit. kirjasta "Nasaretilaisen historia", toimittaneet Risto Uro ja Outi Lehtipuu.