LUKU
1 -
Evankeliumit
koetuksella
ENNAKKOKÄSITYKSET
Esipuheessa puhuttiin siitä,
miten monet tutkijat ovat esittäneet lausuntoja Raamatun historiallisuudesta tai
itseasiassa siitä, etteivät siinä mainitut tapahtumat olisi tosia. He ovat
saattaneet ajatella, että nämä kertomukset eivät voi pitää paikkaansa, vaan
että ne olisivat kenties hiljalleen syntyneitä väritettyjä uskonnollisia
kuvauksia.
Joka tapauksessa kun ovat kyseessä nämä "korkeamman
kritiikin" lausunnot, on niille yleensä yhteistä yksi ja sama piirre; ja
se on se, että useat tutkijat ovat jo etukäteen selvillä siitä, mitä voi
tapahtua ja mitä ei. Heidän käsityksensä jo ennen tutkimuksen aloittamista
saattaa olla yliluonnollisen aineksen poissulkeva, niin ettei sille anneta edes
mahdollisuutta:
Nämä tiedotusvälineissä nykyisin
esiintyvät liberaaliteologit eivät siis edes yritä ottaa selvää historiallisten
todisteiden valossa, onko Raamatun sisältämä näkemys yliluonnollisesta
Jeesuksesta oikea vai ei. He lähtevät liikkeelle siitä, että se on
väärä. Siksi he pyrkivätkin selvittämään vain sitä, miten Raamatun sisältämä
(heidän mielestään) myyttinen Jeesus-kuva on syntynyt. Heidän on jotenkin
selitettävä, miten tavallinen ihminen muuntui seuraajiensa mielissä Jumalan
Pojaksi, jonka kerrotaan väittäneen olevansa Jumala, tehneen ihmeitä ja jopa
nousseen kuolleista.
Näiden tutkijoiden lähtökohtana on, ettei evankeliumien kertoma
voi olla totta! He lähtevät siitä, ettei sellaista kuin neitseestäsyntyminen,
ihmeparantaminen ja kuolleistanouseminen voi tapahtua, ja siksi heidän
on pakko selittää, miksi Jeesuksen varhaiset seuraajat luulivat
sellaista tapahtuneen. Sitä yksinkertaista ja järkeenkäypää selitystä, että
Jeesuksen seuraajien mielipide johtui siitä, että sellaista oli todella
tapahtunut, ei pidetä pätevänä "selityksenä". (1)
Niinpä kun on kyseessä Jeesuskin,
ovat jotkut tutkijat esittäneet "varmuudella" ja kaikkitietävästi,
että hänenkään elämässään mainitut erikoiset tapahtumat kuten
neitseestäsyntyminen, ylösnousemus tai muut vastaavat asiat eivät voi olla
todellisuudessa tapahtuneita, koska ne eivät sovi yhteen nykyisen
"tieteellisen maailmankuvan" kanssa.
Hyvän käsityksen tästä asiasta antaa D.F. Strauss kuuluisan
kirjansa "The life of Jesus" johdannossa. Hän on ehkä tyyppiesimerkki
siitä näkökannasta, joka useiden tutkijoiden keskuudessa vallitsee:
Voimme lyhyesti sanottuna hylätä
kaikki ihmeet, profetiat ja kertomukset enkeleistä ja demoneista sekä muun
sellaisen mikä on yksinkertaisesti mahdotonta ja ristiriidassa tapahtumien
kulkua ohjaavien tunnettujen ja universaalien lakien kanssa.
Niinikään tunnettu teologi Adolf
von Harnack on sanonut samasta asiasta vastaavalla tavalla:
Olemme täysin vakuuttuneita
siitä, että se, mikä tapahtuu ajassa ja tilassa, tapahtuu luonnonlakien
alaisuudessa. Mitään Luonnon järjestystä rikkovia "ihmeitä" ei voi
tapahtua. (Adolf von Harnack: "What is
Christianity?, s. 28-29, New York, Putnam, 1901)
Se että eräät tutkijat saattavat
sanoa, ettei mitään ihmeitä tai yliluonnollista ole voinut tapahtua, on
kuitenkin hyvin rohkea väite ja ristiriitainenkin. Se perustuu heidän
ennakkokäsityksiinsä eikä siihen, mistä voidaan olla todella varmoja. Sillä aina
kun esitetään tällaisia väitteitä, pitäisi henkilöllä itseasiassa olla
rajattomat tiedot maailman historiasta. Eli kun väitetään "Tiedän, ettei
ihmeitä ole voinut tapahtua", on se aivan sama kuin jos joku sanoisi
tietävänsä kaikki maailman historian tapahtumat. Se edellyttäisi häneltä
täydellistä ja tyhjentävää tietoa kaikista tapahtumista historian aikana.
Mutta miten asia todella on? Eikö tosiasia ole, että jokainen
meistä tietää vain osan kaikista tapahtumista? Siten jos esim. ympyrä kuvaa
(ks. seuraava kuva!) kaikkia maailman tapahtumia historian aikana, niin jää se
alue, mitä me tiedämme, todella melko pieneksi. Kenenkään on mahdoton, tästä
pienestä alueesta käsin, olla selvillä kaikista mahdollisista asioista:
Niinpä on hyvä ymmärtää, että
tutkijoiden edeltämainitut käsityksetkin perustuvat vain heidän omiin
ennakkonäkemyksiinsä, eikä mihinkään varmaan ja todelliseen tietoon. He ovat
"oman aikansa lapsia" siinä kuin kuka tahansa muukin ja siksi he
uskovat juuri tällä tavalla:
Sokrates: Täsmälleen
tuo on kysymykseni, professori - ihmeet. Uskon, että se on jopa tärkeämpi
kysymys kuin mikään niistä kysymyksistä, joita te käsittelitte luennollanne,
olkoonkin, että se oli täydellinen. Tapahtuuko todellisia ihmeitä koskaan? Ja
mistä tietää, tapahtuuko niitä vai ei? Kuinka voimme löytää totuuden tähän
kysymykseen?
Lattanen: Erittäin hyvä
kysymys, Sokrates. Mutta mielestäni tämänpäiväinen luentoni kattoi sen
jokseenkin täydellisesti.
Sokrates: Sitten
minulta on mennyt se asia ohitse, koska ajattelin, ettei se kattanut sitä
laisinkaan. Mielestäni luentonne käsitteli vain tieteen ja uskonnon suhdetta
koskevien mielipiteiden historiaa.
Lattanen: Niin, sekä
ihmeiden ja yliluonnollisten asioiden. Yritin osoittaa, kuinka usko ihmeisiin
aina nousee esitieteellisinä aikoina ja katoaa tieteellisinä aikoina, kuten
omana aikanamme. Asian ydin oli mielestäni melko yksinkertainen ja ilmeinen.
Sokrates: Voi,
pelkäänpä, että teillä on todellinen pölkkypää käsissänne, professori. Sillä
minä en ymmärrä, kuinka siitä tosiasiasta, että monet ihmiset eivät nykyään
usko ihmeisiin, loogisesti seuraa se, että ihmeitä ei koskaan tapahdu.
Lattanen: En minä sitä
tarkoita.
Sokrates: No hyvä.
Toivoinkin ymmärtäneeni teidät väärin.
Lattanen: Miksi?
Sokrates: Koska tuo argumentti
olettaisi, että kaikki, mihin ihmiset eivät enää usko, ei ole koskaan ollut
olemassa. Erittäin outo oletus, joka merkitsisi sitä, että voimme muuttaa
maailmaa pelkästään muuttamalla uskomuksiamme, ja jopa niin, että voimme
muuttaa menneisyyden.
Lattanen: Muuttaa
menneisyyden?
Sokrates: Kyllä, mikäli
väitätte, että ihmeitä ei koskaan ole tapahtunut menneisyydessä, koska
tieteelliset ihmiset nykyisyydessä ovat lakanneet uskomasta niihin.
Tuomas: Sokrates, tuo
ei ole reilua. Saatte professorin väitteen näyttämään typerältä.
Sokrates: Tarkoitukseni
on aivan päinvastainen - selkeästi pitää hänet erillään typerästä, ei kietoa
häntä siihen... (2)
KUKA VOI OLLA TODISTAJA?
Kun ollaan siinä käsityksessä, ettei
esim. neitseestäsyntyminen, Jeesuksen ylösnousemus tai muut samanlaiset asiat
voi pitää paikkaansa, on hyvä todeta, ettei se perustu todennettuihin
tosiasioihin, vaan kyseessä on vain filosofinen näkemys - näkemys, joka on
tosiasiassa sukua deismille ja jossa kielletään Jumalan näkyvä puuttuminen
maailman kulkuun ennen ja nykyäänkin.
Mutta on hyvä kysyä, kannattaako luottaa nykyisiin tutkijoihin
ja heidän "varmoihin" mielipiteisiinsä vai siihen, mitä itse
silminnäkijät ovat kirjoittaneet ja kertoneet. Sillä useat Raamatun kohdat
ainakin viittaavat siihen, miten ihmiset itse olivat silminnäkijöinä ja myös
kuulijoina. Lisäksi Luukas kertoi, miten hän pyrki tutkimaan tosiksi
tunnettujen tapahtumien taustaa, eli hän varmasti haastatteli ihmisiä näistä tapahtumista
(Tai jos on jokin tieteellisempi tapa kuin silminnäkijähavainnot sekä asioiden
tarkka tutkiminen kuten esim. Luukas teki, pitäisi tutkijoiden ilmoittaa
sellainen.):
- (2 Piet 1:16)... vaan me
olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.
- (Joh 1:14) Ja Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen
kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on
Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
- (1 Joh 1:1-3) Mikä on alusta
ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä
katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme
nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen
elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -
3. minkä olemme nähneet ja
kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys
meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen
Kristuksen, kanssa.
- (Luuk 1:1-4) Koska monet ovat
ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista
tapahtumista,
2. sen mukaisesti kuin meille
ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet
ja olleet sanan palvelijoita,
3. niin olen minäkin, tarkkaan
tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne
järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
4. että oppisit tuntemaan, kuinka
varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
Samoin esim. Johannes ja Pietari
väittivät puhuvansa totta:
- (Joh 19:35) Ja joka sen näki,
on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän
tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.
- (Joh 21:24) Tämä on se
opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että
hänen todistuksensa on tosi.
- (2 Piet 1:16) Sillä me
emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille
tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme
omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.
Niinpä kun etsimme tieteellisyyttä,
olemme varmasti vankemmalla pohjalla jos luotamme silminnäkijöiden
raportteihin, kuin sensijaan että luottaisimme nyt 2000 vuotta myöhemmin
eläviin henkilöihin, joilla ei ole mitään henkilökohtaista tietoa tapahtumista.
Eikö ole aika rohkea ja hölmökin väite, jos joku ajattelee tietävänsä enemmän
kuin alkuperäiset silminnäkijät?
Tai jos joku nyt ajattelee tietävänsä enemmän kuin he, eikö se
olisi sama kuin jos liikenneonnettomuuden todistajaksi rientäisi "varmoine
tietoineen" sellainen henkilö, joka on tapahtumahetkellä ollut 1000
kilometrin päässä? Voidaan sentähden kysyä, miten kukaan voisi ottaa meitä
vakavasti, jos esiintyisimme tällaisena todistajana?
TUTKIJOIDEN JEESUS
Eräs seuraus tutkijoiden
ennakkokäsityksestä eli siitä mitä voi tapahtua ja mitä ei, on se, että he ovat
luoneet omanlaisensa Jeesuksen. Sillä kun he eivät ole ottaneet Raamattua
sellaisenaan, ovat he joutuneet antamaan selityksen sille, miten kertomukset
Jeesuksesta ovat kaikesta huolimatta saaneet alkunsa.
Niinpä ei olekaan kummallista, kun monet liberaalit tutkijat
ovat etsineet "historian Jeesusta" tai sitä "millainen hän
todella oli", että he ovat päätyneet keskenään aivan ristiriitaisiin
tuloksiin - tuloksiin jotka tosiasiassa kumoavat toisensa. Toiset ovat pitäneet
Jeesusta poliittisena radikaalina, toiset Messias-tittelin tavoittelijana,
toiset tavallisena uskollaparantajana, joita oli monta, toiset uskonnollisena
nerona ja toiset taas viisaana opettajana, joka vähitellen yliluonnollistui
seuraajiensa mielissä ja muuttui Jumalan Pojaksi.
Edellisen pohjalta voimmekin käsittää, ettei tutkijoiden
Jeesus-kuvalla tarvitse olla tekemistä todellisuuden kanssa, eikä se saa
myöskään tukea mistään luotettavasta historiallisesta aineistosta. Päinvastoin,
tutkijat joutuvat käyttämään samaa evankeliumien aineistoa kuin mikä meillä
muillakin on käytettävissämme, eikä tämä aineisto suinkaan tue heidän erikoisia
näkemyksiään. He ovat siten, vaikka ovat esiintyneet ennakkoluulottomina ja
tieteellisinä (näin voi ajatella tosin itsekukin meistä!), joutuneet
turvautumaan mielikuvitukseen ja arvailuihin, koska heiltä puuttuu
konkreettinen aineisto. Lisäksi heille on jäänyt jonkinlainen "typistetty
ja alamittainen" versio kristillisyydestä - versio, joka ei voi juurikaan
auttaa meitä iankaikkisuuden kannalta:
Sokrates: Teidän
uskontonne on kristinusko?
Lattanen: Kyllä.
Sokrates: Ja teidän
uskontonne puhuu ihmeistä?
Lattanen: Kyllä.
Sokrates: Mitä ovat nämä
ihmeet?
Lattanen: No esimerkiksi
inkarnaatio, Kristuksen sovintouhri ja ylösnousemus.
Sokrates: Mitä nuo sanat
tarkoittavat?
Lattanen: Ahaa,
ymmärrän. Eihän Sokrates olisi tuntenut niitä. Hyvä on, tämä on ihan hyvä
harjoitus. Ne tarkoittavat, että Kaikkivaltias Jumala tuli ihmiseksi, kuoli ja
nousi haudasta pelastaakseen meidät synnistä, kuolemasta ja helvetistä.
Sokrates: Ja teidän
mielestänne se ei ole oleellista? Jos tuo on tapahtunut, jos se todella on
tapahtunut, kuinka se voidaan yksinkertaisesti pudottaa pois ikäänkuin
ylimääräinen vaatekappale? Mitä jää jäljelle?
Lattanen: Ajattomat
totuudet. Kuinka elää. Rakkaus.
Sokrates: Voi, kaikkihan
jo tietävät ne. Jos teidän uskontonne yltää vain Suuriin Latteuksiin, kuka
siitä kiinnostuu? Miksi olla kristitty mieluummin kuin joku muu?
Lattanen: Luulen, että
tuo kysymys teidän täytyy ottaa esille professori Muuttuvaisen vertailevan
uskontotieteen luennolla.
Sokrates: Olisin
mieluummin toivonut voivani ottaa sen esille teidän kanssanne, koska väititte
olevanne kristitty. En vielä selvästi tiedä, mitä se tarkoittaa... (3)
