1. Evankeliumit koetuksella

Ennakkokäsitykset. Esipuheessa mainittiin, miten monet tutkijat ovat kyseenalaistaneet Raamatun historiallisuuden. He ovat saattaneet pitää Raamatun kertomuksia hiljalleen syntyneinä ja väritettyinä uskonnollisina kuvauksina.

   Näille "korkeamman kritiikin" lausunnoille on ominaista ja yhteistä yleensä yksi ja sama piirre: tutkijat ovat jo etukäteen selvillä siitä, mitä voi tapahtua ja mitä ei. Heidän käsityksensä jo ennen tutkimuksen aloittamista on yliluonnollisen aineksen poissulkeva. Sille ei anneta edes mahdollisuutta, kuten seuraava lainaus osoittaa:

Nämä tiedotusvälineissä nykyisin esiintyvät liberaaliteologit eivät siis edes yritä ottaa selvää historiallisten todisteiden valossa, onko Raamatun sisältämä näkemys yliluonnollisesta Jeesuksesta oikea vai ei. He lähtevät liikkeelle siitä, että se on väärä. Siksi he pyrkivätkin selvittämään vain sitä, miten Raamatun sisältämä (heidän mielestään) myyttinen Jeesus-kuva on syntynyt. Heidän on jotenkin selitettävä, miten tavallinen ihminen muuntui seuraajiensa mielissä Jumalan Pojaksi, jonka kerrotaan väittäneen olevansa Jumala, tehneen ihmeitä ja jopa nousseen kuolleista.

   Näiden tutkijoiden lähtökohtana on, ettei evankeliumien kertoma voi olla totta! He lähtevät siitä, ettei sellaista kuin neitseestäsyntyminen, ihmeparantaminen ja kuolleistanouseminen voi tapahtua, ja siksi heidän on pakko selittää, miksi Jeesuksen varhaiset seuraajat luulivat sellaista tapahtuneen. Sitä yksinkertaista ja järkeenkäypää selitystä, että Jeesuksen seuraajien mielipide johtui siitä, että sellaista oli todella tapahtunut, ei pidetä pätevänä "selityksenä". (1)

Niinpä kun on kyseessä Jeesus, ovat jotkut tutkijat esittäneet "varmuudella" ja kaikkitietävästi, että hänen elämässään mainitut erikoiset tapahtumat kuten neitseestäsyntyminen, ylösnousemus tai muut samanlaiset asiat eivät voi olla todellisuudessa tapahtuneita, koska ne eivät sovi yhteen nykyisen "tieteellisen maailmankuvan" kanssa.

   Hyvän käsityksen asiasta antaa D.F. Strauss kuuluisan kirjansa "The life of Jesus" johdannossa. Hän on tyyppiesimerkki siitä näkökannasta, joka useiden tutkijoiden keskuudessa vallitsee:

Voimme lyhyesti sanottuna hylätä kaikki ihmeet, profetiat ja kertomukset enkeleistä ja demoneista sekä muun sellaisen mikä on yksinkertaisesti mahdotonta ja ristiriidassa tapahtumien kulkua ohjaavien tunnettujen ja universaalien lakien kanssa.

Tunnettu teologi Adolf von Harnack on sanonut samasta asiasta:

Olemme täysin vakuuttuneita siitä, että se, mikä tapahtuu ajassa ja tilassa, tapahtuu luonnonlakien alaisuudessa. Mitään Luonnon järjestystä rikkovia "ihmeitä" ei voi tapahtua. (Adolf von Harnack: "What is Christianity?, s. 28-29, New York, Putnam, 1901)

Se että eräät tutkijat saattavat sanoa, ettei mitään ihmeitä tai yliluonnollista ole voinut tapahtua, on kuitenkin rohkea väite ja ristiriitainenkin. Se perustuu heidän ennakkokäsityksiinsä eikä siihen, mistä voidaan olla todella varmoja. Aina kun esitetään tällaisia väitteitä, pitäisi henkilöllä itsellään olla rajattomat tiedot maailman historiasta. Kun väitetään "Tiedän, ettei ihmeitä ole voinut tapahtua", on se aivan sama kuin jos joku sanoisi tietävänsä kaikki maailman historian tapahtumat. Se edellyttäisi häneltä täydellistä ja tyhjentävää tietoa kaikista tapahtumista historian aikana.

   Mutta miten asia todella on? Eikö tosiasia ole, että jokainen meistä tietää vain osan kaikista tapahtumista? Siten jos ympyrä kuvaa (ks. seuraava kuva!) kaikkia maailman tapahtumia historian aikana, niin jää se alue, mitä me tiedämme, todella pieneksi. Kenenkään on mahdoton, tästä pienestä alueesta käsin, olla selvillä kaikista mahdollisista asioista:

Tutkijoiden käsitykset perustuvat siis vain heidän omiin ennakkonäkemyksiinsä, ei mihinkään varmaan ja todelliseen tietoon. He ovat "oman aikansa lapsia" siinä kuin kuka tahansa muukin. Siksi he uskovat tällä tavalla:

Sokrates: Täsmälleen tuo on kysymykseni, professori - ihmeet. Uskon, että se on jopa tärkeämpi kysymys kuin mikään niistä kysymyksistä, joita te käsittelitte luennollanne, olkoonkin, että se oli täydellinen. Tapahtuuko todellisia ihmeitä koskaan? Ja mistä tietää, tapahtuuko niitä vai ei? Kuinka voimme löytää totuuden tähän kysymykseen?

Lattanen: Erittäin hyvä kysymys, Sokrates. Mutta mielestäni tämänpäiväinen luentoni kattoi sen jokseenkin täydellisesti.

Sokrates: Sitten minulta on mennyt se asia ohitse, koska ajattelin, ettei se kattanut sitä laisinkaan. Mielestäni luentonne käsitteli vain tieteen ja uskonnon suhdetta koskevien mielipiteiden historiaa.

Lattanen: Niin, sekä ihmeiden ja yliluonnollisten asioiden. Yritin osoittaa, kuinka usko ihmeisiin aina nousee esitieteellisinä aikoina ja katoaa tieteellisinä aikoina, kuten omana aikanamme. Asian ydin oli mielestäni melko yksinkertainen ja ilmeinen.

Sokrates: Voi, pelkäänpä, että teillä on todellinen pölkkypää käsissänne, professori. Sillä minä en ymmärrä, kuinka siitä tosiasiasta, että monet ihmiset eivät nykyään usko ihmeisiin, loogisesti seuraa se, että ihmeitä ei koskaan tapahdu.

Lattanen: En minä sitä tarkoita.

Sokrates: No hyvä. Toivoinkin ymmärtäneeni teidät väärin.

Lattanen: Miksi?

Sokrates: Koska tuo argumentti olettaisi, että kaikki, mihin ihmiset eivät enää usko, ei ole koskaan ollut olemassa. Erittäin outo oletus, joka merkitsisi sitä, että voimme muuttaa maailmaa pelkästään muuttamalla uskomuksiamme, ja jopa niin, että voimme muuttaa menneisyyden.

Lattanen: Muuttaa menneisyyden?

Sokrates: Kyllä, mikäli väitätte, että ihmeitä ei koskaan ole tapahtunut menneisyydessä, koska tieteelliset ihmiset nykyisyydessä ovat lakanneet uskomasta niihin.

Tuomas: Sokrates, tuo ei ole reilua. Saatte professorin väitteen näyttämään typerältä.

Sokrates: Tarkoitukseni on aivan päinvastainen - selkeästi pitää hänet erillään typerästä, ei kietoa häntä siihen... (2)

Kuka voi olla todistaja? Kun oletetaan, ettei esim. neitseestäsyntyminen, Jeesuksen ylösnousemus tai muut samanlaiset asiat voi pitää paikkaansa, ei se perustu todennettuihin tosiasioihin. Kyseessä on vain filosofinen näkemys - näkemys, joka on tosiasiassa sukua deismille ja jossa kielletään Jumalan näkyvä puuttuminen maailman kulkuun ennen ja nykyään.

   Kannattaako kuitenkaan luottaa nykyisiin tutkijoihin ja heidän "varmoihin" mielipiteisiinsä vai siihen, mitä itse silminnäkijät ovat kirjoittaneet ja kertoneet? Sillä useat Raamatun kohdat viittaavat siihen, miten ihmiset itse olivat silminnäkijöinä ja myös kuulijoina. Lisäksi Luukas kertoi, miten hän pyrki tutkimaan tosiksi tunnettujen tapahtumien taustaa, eli hän varmasti haastatteli ihmisiä näistä tapahtumista. Jos on jokin tieteellisempi tapa kuin silminnäkijähavainnot sekä asioiden tarkka tutkiminen kuten esim. Luukas teki, pitäisi tutkijoiden ilmoittaa sellainen:

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

- (Joh 1:14) Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

- (1 Joh 1:1-3) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -

2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -

3. minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.

- (Luuk 1:1-4) Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,

2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,

3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,

4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

Samoin Johannes ja Pietari väittivät puhuvansa totta:

- (Joh 19:35) Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

Niinpä kun etsimme tieteellisyyttä, olemme varmasti vankemmalla pohjalla luottaessamme silminnäkijöiden raportteihin kuin että luotamme nyt 2000 vuotta myöhemmin eläviin henkilöihin, joilla ei ole henkilökohtaista tietoa tapahtumista. Eikö ole rohkea ja hölmö väite, jos joku ajattelee tietävänsä enemmän kuin alkuperäiset silminnäkijät?

   Tai jos joku nyt ajattelee tietävänsä enemmän kuin alkuperäiset silminnäkijät, eikö se olisi sama kuin jos liikenneonnettomuuden todistajaksi rientäisi "varmoine tietoineen" henkilö, joka on tapahtumahetkellä ollut 1000 kilometrin päässä? Miten kukaan voisi ottaa meitä vakavasti, jos esiintyisimme tällaisena todistajana?

Tutkijoiden jeesus. Eräs seuraus tutkijoiden ennakkokäsityksestä - siitä mitä voi tapahtua ja mitä ei - on se, että he ovat luoneet omanlaisensa Jeesuksen. Kun he eivät ole ottaneet Raamattua sellaisenaan, ovat he joutuneet antamaan selityksen sille, miten kertomukset Jeesuksesta ovat kaikesta huolimatta saaneet alkunsa.

   Niinpä ei ole kummallista, kun monet liberaalit tutkijat ovat etsineet "historian Jeesusta" ja sitä "millainen hän todella oli", että he ovat päätyneet keskenään ristiriitaisiin tuloksiin - tuloksiin jotka tosiasiassa kumoavat toisensa. Toiset ovat pitäneet Jeesusta poliittisena radikaalina, toiset Messias-tittelin tavoittelijana, toiset tavallisena uskollaparantajana, joita oli monta, toiset uskonnollisena nerona ja toiset taas viisaana opettajana, joka vähitellen yliluonnollistui seuraajiensa mielissä ja muuttui Jumalan Pojaksi.

   Edellisen pohjalta voidaan käsittää, ettei tutkijoiden Jeesus-kuvalla tarvitse olla tekemistä todellisuuden kanssa. Se ei saa myöskään tukea mistään luotettavasta historiallisesta aineistosta. Päinvastoin, tutkijat joutuvat käyttämään samaa evankeliumien aineistoa kuin mikä muillakin on käytettävissään, eikä tämä aineisto tue heidän erikoisia näkemyksiään. He ovat siten, vaikka ovat esiintyneet ennakkoluulottomina ja tieteellisinä, joutuneet turvautumaan mielikuvitukseen ja arvailuihin, koska heiltä puuttuu konkreettinen aineisto. Lisäksi heille on jäänyt jonkinlainen "typistetty ja alamittainen" versio kristillisyydestä - versio, joka ei voi auttaa ketään iankaikkisuuden kannalta:

Sokrates: Teidän uskontonne on kristinusko?

Lattanen: Kyllä.

Sokrates: Ja teidän uskontonne puhuu ihmeistä?

Lattanen: Kyllä.

Sokrates: Mitä ovat nämä ihmeet?

Lattanen: No esimerkiksi inkarnaatio, Kristuksen sovintouhri ja ylösnousemus.

Sokrates: Mitä nuo sanat tarkoittavat?

Lattanen: Ahaa, ymmärrän. Eihän Sokrates olisi tuntenut niitä. Hyvä on, tämä on ihan hyvä harjoitus. Ne tarkoittavat, että Kaikkivaltias Jumala tuli ihmiseksi, kuoli ja nousi haudasta pelastaakseen meidät synnistä, kuolemasta ja helvetistä.

Sokrates: Ja teidän mielestänne se ei ole oleellista? Jos tuo on tapahtunut, jos se todella on tapahtunut, kuinka se voidaan yksinkertaisesti pudottaa pois ikäänkuin ylimääräinen vaatekappale? Mitä jää jäljelle?

Lattanen: Ajattomat totuudet. Kuinka elää. Rakkaus.

Sokrates: Voi, kaikkihan jo tietävät ne. Jos teidän uskontonne yltää vain Suuriin Latteuksiin, kuka siitä kiinnostuu? Miksi olla kristitty mieluummin kuin joku muu?

Lattanen: Luulen, että tuo kysymys teidän täytyy ottaa esille professori Muuttuvaisen vertailevan uskontotieteen luennolla.

Sokrates: Olisin mieluummin toivonut voivani ottaa sen esille teidän kanssanne, koska väititte olevanne kristitty. En vielä selvästi tiedä, mitä se tarkoittaa... (3)

Usein saamme kuulla sen näkemyksen, että kertomukset Jeesuksesta on hylättävä, koska opetuslapset kirjoittivat niistä. Saatetaan sanoa, että evankeliumit ovat syntyneet alkukirkon halusta korostaa Jeesusta, eivätkä siksi voi olla luotettavaa aineistoa. Tähän kaikkeen voidaan kuitenkin esittää seuraavia vastaväitteitä:

Onko kirjoitettu ja puhuttu totta? Ensinnäkin on hyvä huomata, että kyse ei ole siitä, kuka on kirjoittanut, vaan kyse on siitä, onko se, mitä on kirjoitettu ja puhuttu, totta. Vaikka apostolit olivatkin Jeesuksen seuraajia ja hänen opetuslapsiaan, ei asialla ole merkitystä, jos he puhuivat totta. Vain totuudenpuhuminen ratkaisee viimekädessä, eikä kirjoittajien suhde tapahtumiin:

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

Jeesuksen arvostus. Se seikka, että opetuslapset pitivät Jeesusta Jumalan Poikana ja hänen sanojaan tärkeinä, todistaa sen puolesta, että he pyrkivät säilyttämään ne alkuperäisinä. Mitä suuremmassa arvossa jotakuta pidetään, sitä tarkemmin hänen sanansa pyritään säilyttämään. Juuri hänen arvonsa opetuslasten silmissä johti siihen, että sanomakin pyrittiin säilyttämään alkuperäisenä. Monet tutkijat ajattelevat tietysti päinvastoin.

- (Joh 6:68, 69) Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

Rabbien suhde oppilaisiinsa. Eräs seikka, joka puhuu kertomusten tarkan säilymisen puolesta, on juutalaisrabbien suhde oppilaisiinsa. Sen aikaisessa yhteiskunnassa maineikkaiden rabbien opetusta pidettiin kuin "pyhänä perimätietona", joka tuli huolellisesti opetella ulkoa ja siirtää sitten edelleen muille. Todennäköisesti Jeesuksen suhde oppilaisiinsa oli tällainen. Sitä paitsi Jeesus ei ollut kuka tahansa rabbi, vaan opetuslapset käsittivät hänen olevan itse Jumalan lähettämä Messias. Hänen sanojaan ei varmastikaan sopinut muuttaa eikä lisätä niihin mitään.

Mitä hyötyivät valheestaan? Jos kertomukset Jeesuksesta eivät olisi totta, mitä opetuslapset hyötyivät valheestaan? Tosiasia on, että useimmat heistä joutuivat kärsimään sanomansa tähden ja 11 apostolia 12:sta koki marttyyrikuoleman (Kuinka moni liberaaliteologi on valmis kuolemaan uskomustensa vuoksi?). Niinpä on suuri ihme, jos 12 miestä keksii valheen turhan takia ja kokee myös marttyyriuden sen takia kuten monet muut. Seuraava kirjoitus viittaa siihen, miten vähän opetuslapset olisivat hyötyneet oletetusta valheestaan:

Edelleen totesin, että Raamattu viittaa aina suuriin julkisiin tapahtumiin. Jos näitä ei olisi todellisuudessa tapahtunut, ei Raamatun tietojen kumoaminen olisi tuottanut vaikeuksia sen vihollisille, jotka aina ovat olleet enemmistönä. Mutta siihen ei ole pystytty. Ne ovat päinvastoin vahvistuneet, kun Raamatun sanomaa on halveksittu ja tehty naurettavaksi. Totesin myös, että ne jotka ovat todistaneet näistä tapahtumista, ovat olleet valmiit menemään kuolemaan todistuksensa puolesta. He ovat pysyneet siinä, vaikka se ei ole tuottanut heille mitään ulkonaista hyötyä vaan pelkkää vaivaa, kärsimystä ja kuolemaa. Miksi he olisivat tehneet niin, jos eivät olisi olleet vakuuttuneita sen totuudellisuudesta? Miksi olisivat Pietari ja Johannes ja Tuomas ja muut todistaneet, että Jeesus oli ylösnoussut, jos he eivät olisi nähneet häntä? Miksi he pysyivät todistuksessaan, vaikka tiesivät sen aiheuttavan heille paljon kärsimyksiä? Heidän vastauksensa voimme lukea mm. 2 Piet. 1:16 -21 ja 1 Joh 1:1 - 3. (4)

Kuvaus Jeesuksesta. Kun on esitetty se väite, että opetuslapset olisivat kaunistelleet Mestarinsa kuvaa taivaallisilla piirteillä, ei tämä varmastikaan pidä paikkaansa. Jos he olisivat sen tahtoneet tehdä, olisivat he varmasti luoneet aivan toisenlaisen hahmon. He olisivat luoneet jonkinlaisen voittoisan sankarin. Toht. Chr. Ernst Luthard on kirjoittanut tästä:

Mutta jos opetuslapset olisivat odotustensa mukaan tehneet kuvan Messiaasta, niin he totisesti olisivat tehneet sen ihan toisin. Davidin kuninkaallisen pojan he olisivat tehneet eikä suinkaan Galilean profeettaa, ristiinnaulittua ja ylösnoussutta. Jeesuksen historian ulkonainen todellisuus oli heille enemmin uskonsa esteeksi kuin avuksi, sillä se ei ollut heidän toivojensa mukaan. Ainoastaan Jeesuksen persoonan valtaava vaikutus korotti heidät ylemmäksi kaikkia heidän uskonsa loukkauksia ja teki heille varmaksi, että hän oli Messias. (5)

Paavalin luonne. Seuraavat jakeet kuvaavat Paavalin luonnetta, miehen, joka kirjoitti suurimman osan Uuden testamentin kirjeistä. On epätodennäköistä, että kukaan Paavalin kaltainen henkilö olisi syyllistynyt valheisiin:

- (2 Kor 12:14,15) Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?

- (2 Kor 2:3,4) Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.

4. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.

- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -

2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.

3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,

11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

- (Fil 3:17) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

Arkeologiset ja muut löydöt. Yksi todiste evankeliumien yleisen luotettavuuden puolesta ovat monet arkeologiset löydöt. Ne osoittavat, miten kirjoitukset liittyvät tarkasti sen aikaisen yhteiskunnan elämään ja oloihin.

   Tutkija-arkeologi William Ramsay - henkilö, joka on tutkinut Luukkaan evankeliumin ja varsinkin Apostolien tekojen luotettavuutta, on todennut:

Aluksi suhtauduin siihen kielteisesti, sillä Tubingenin teorian nerokkuus ja näennäinen aukottomuus oli yhdessä vaiheessa saanut minut täysin vakuuttuneeksi... Vähitellen tajusin, että (raamatullisen) kertomuksen eri yksityiskohdat olivat hämmästyttävän totuudenmukaisia. Olin aloittanut varmana siitä, että teos oli kirjoitettu toisella vuosisadalla ja ettei se kertonut luotettavasti ensimmäisen vuosisadan oloista, mutta vähitellen totesin sen hyödylliseksi liittolaiseksi eräissä vaikeissa tutkimuksissa. (6)

Ramsay on muualla viitannut Luukkaan merkitykseen historioitsijana:

Luukas on eturivin historioitsija; hän selostaa tosiasiat luotettavasti, mutta sen lisäksi hän osoittaa aitoa historiantajua; hän sisäistää historiallisen kehityksen suuret linjat ja suhteuttaa esityksensä kunkin tapauksen merkitykseen. Hän tarttuu tärkeisiin ja ratkaiseviin tapahtumiin ja osoittaa niiden laajalla käsittelyllä tuota oikeaa näkemystä, mutta puuttuu vain lyhyesti tai ei ollenkaan aiheisiin, jotka ovat hänen kannaltaan merkityksettömiä. Lyhyesti sanoen tämä kirjailija pitäisi asettaa suurimpien historioitsijoiden joukkoon. (7)

A.N. Sherwin-White, klassisen ajan historian tutkija, ja jota on pidetty etevimpänä roomalaisen lain tuntijana, on kirjoittanut niinikään Apostolien tekojen luotettavuudesta (Roman Society and Roman law in the New testament, Oxford: Oxford university press, 1963, s. 173). Hän toteaa, että yritykset kieltää sen luotettavuus näyttävät pakostikin mielettömiltä:

Apostolien tekojen historiallinen tarkkuus on osoittautunut ällistyttäväksi... kaikki yritykset kieltää Apostolien tekojen perustavaa laatua oleva historiallisuus edes pienissä yksityiskohdissa näyttävät nyt pakostikin mielettömiltä. Rooman historian tutkijat ovat jo pitkään pitäneet sitä itsestäänselvänä.

Vielä on tunnettu arkeologi Nelson Glueck kirjoittanut (Rivers of the desert, 1959, s. 31) Raamattuun liittyvästä arkeologiasta. Hän osoittaa, miten arkeologiset löydöt vahvistavat Raamatun historiallista luotettavuutta:

Voidaan sanoa ehdottoman varmasti, ettei yksikään arkeologinen löytö ole koskaan asettanut mitään raamatunkohtaa kyseenalaiseksi. On tehty kymmeniä arkeologisia löytöjä, jotka vahvistavat Raamatun historialliset lausunnot joko pääpiirteissään taikka yksityiskohtaisesti. (8)                         

Ihmeet. Kun on esitetty se näkemys, etteivät Jeesukseen liitetyt ihmeet ja ylösnousemus pitäisi paikkaansa, ei tämä pidä yhtä muiden lähteiden kanssa, sillä:

• Juutalainen historioitsija Josefus puhuu Jeesuksen tekemistä ihmeistä sekä hänen ylösnousemuksestaan.

• Talmud, jossa on senaikaisten uskonnollisten juutalaisten (lähinnä fariseusten) kirjoituksia, mainitsee sekä Jeesuksen että opetuslasten tekemistä ihmeistä, vaikka se varoittikin turvautumasta opetuslasten apuun edes kuolemanhädässä.

• Kvadratuksen katkelmassa mainitaan Vapahtajan parantamisteoista ja hänen herättämistään kuolleista, joista jotkut olivat vielä silloinkin elossa.

• Barnabaan kirjeessä mainitaan Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja tunnusteoista.

Raamatun ulkopuoliset lähteet. Mitä tulee muihin kirjoitettuihin lähteisiin kuin Raamattuun, ovat ne olennaisilta osiltaan samanlaisia sen kanssa, mitä opetuslapset kirjoittivat. Ne osoittavat, että evankeliumin kuvaukset ja nämä ulkopuoliset lähteet eivät juuri poikkea toisistaan. Raamatun ulkopuoliset lähteet antavat Jeesuksesta seuraavan kuvan:

• Jeesus oli viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua (Josefus).

• Jeesus tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen (Talmud).

• Hän sanoi, ettei ollut tullut kumoamaan, vaan täyttämään lain (Talmud).

• Hän oli opettaja (Josefus, Talmud).

• Hänellä oli opetuslapsia (Talmud).

• Hän teki ihmeitä (Josefus, Talmud).

• Hänen opetuslapsensa paransivat sairaita ja tekivät ihmeitä (Talmud).

• Pilatus (26-36 jKr) tuomitsi hänet kuolemaan (Tacitus, Josefus) vaikutusvaltaisten juutalaisten miesten yllytyksestä (Josefus) ja keisari Tiberiuksen (14-37 jKr) hallituskaudella (Tacitus).

• Hänet tuomittiin kuolemaan ristillä (Josefus, Tacitus, Thallus, Talmud).

• Hänen ristiinnaulitsemisensa yhteydessä vallitsi pimeys (Thallus).

• Hänet ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä (Talmud).

• Hän nousi ylös (Josefus).

• Jeesuksen seuraajat pitivät häntä Jumalana ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle (Plinius nuorempi).

• Hänellä oli juutalaisia ja kreikkalaisia seuraajia (Josefus).

• Usko Kristukseen oli kotoisin Juudeasta (Tacitus, Josefus), josta se oli levinnyt Roomaan asti (Tacitus).

• Jeesuksen seuraajia nimitettiin kristityiksi (Josefus, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi).

• Jeesuksella oli Jaakob-niminen veli (Josefus).

• Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi eli Messiaaksi (Josefus).

Muita seikkoja, jotka todistavat evankeliumien puolesta. Edellisten asioiden lisäksi on muita seikkoja, jotka todistavat evankeliumien luotettavuuden puolesta. Niitä ovat seuraavat asiat:

Kirjoittajien kannalta epäedullinen aineisto. Yksi todiste evankeliumien puolesta on niissä oleva kirjoittajien ja Jeesuksen kannalta epäedullinen aineisto, joka varmasti olisi jäänyt pois, jos ei olisi pyritty ainoastaan totuudellisuuteen ja kertomaan, miten asiat ovat. Tällaisia epäedullisia seikkoja ovat sellaiset asiat kuin, miten Jeesus ei voinut tehdä ihmeitä Galileassa (Mark 6:5), miten hänen veljensäkään eivät uskoneet häneen (Joh 7:5), miten monet luopuivat hänestä (Joh 6:66), Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle: "Miksi sanot minua hyväksi" (Mark 10:18), toisten viittaukset siihen, että Jeesus teki ihmeitä Beelsebulin voimalla (Matt 12:24), miten Pietari kielsi Jeesuksen (Matt 26:69-75), miten jotkut epäilivät ylösnousseen Herran nähtyään (Matt 28:17), miten opetuslapset pelkäsivät ja olivat lukittujen ovien takana (Joh 20:19).

   Niinpä kun tekstissä on tällaisia epäedullisia seikkoja, viittaavat ne vahvasti tapahtumien historiallisuuteen.

Ei ole myöskään mitään selvää syytä - paitsi se että kirjoittajat ovat halunneet kertoa asioista juuri niin kuin ne tapahtuivat - siihen, että evankeliumeihin on otettu mukaan se oudontuntuinen yksityiskohta, että Jeesus huusi ristillä tehdessään kuolemaa: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Jos evankeliumien kirjoittajien ensisijaisena tavoitteena oli kuvata Kristusta Messiaana ("Voideltuna") ja Jumalan Poikana, he eivät olisi missään tapauksessa ottaneet kertomuksiinsa ainakaan tätä kohtaa. Ja taatusti he eivät olisi pystyneet sitä itse keksimään! (9)

Suuret julkiset tapahtumat ja väkijoukot. Eräs vahva seikka tapahtumien historiallisuuden puolesta ovat tuhansien henkilöiden väkijoukot, joita esiintyi sekä Jeesuksen että apostolien toiminnan yhteydessä. Apostolit saattoivat myös vedota julkisissa puheissaan (Apt 2:14-36, 3:12-26, 7:2-53, 13:16-41, 17: 22-31, 22:3-21, 24:10-21, 26:2-23) siihen, että kuulijat itsekin tiesivät asiat ja etteivät ne olleet tapahtuneet missään syrjäsopessa.

   Tällaisista asioista olisi ollut mahdotonta puhua ja kirjoittaa tai saada tuhansia uskomaan Kristukseen, jos ne eivät olisi todella pitäneet paikkaansa. Ympärillä oli paljon vihamielisiä todistajia, jotka olisivat heti voineet kumota väärät tiedot. Mm. seuraavat jakeet viittaavat suuriin kansan paljouksiin:

- (Matt 4:24, 25) Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät.

25. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

- (Mark 3:8) ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki

- (Matt 14:16, 20, 21) Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä."

20. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.

21. Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.

- (Matt 16:9-11) Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen,

10. ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen?

11. Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."

- (Apt 2:22, 40, 41) Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

40. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."

41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

- (Apt 26:24-26) Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut."

25. Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.

26. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet.

- (Apt 10:37,38) sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;

38. te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.

Useat tunnetut henkilöt. Raamattu puhuu useista arvovaltaisista ja historian tuntemista henkilöistä (Herodes Suuri, Pilatus, ylipappi Kaifas ja hänen appensa Hannas, suuren neuvoston jäsen Joosef Arimatialainen, Herodes Agrippa, Gamaliel, käskynhaltija Sergius Paulus, käskynhaltija Gallion, maaherra Feeliks ja maaherra Festus, kuningas Agrippa...) sekä viittaa suuriin julkisiin tapahtumiin. Jos näitä ei olisi todellisuudessa tapahtunut, ei Raamatun tietojen kumoaminen olisi tuottanut mitään vaikeuksia evankeliumin vastustajille, jotka olivat aina enemmistönä ja joista useat olivat vielä elossa kirjoitusajankohtana. Tähän liittyen on Polykarpos, apostoli Johanneksen oppilaana ollut henkilö sanonut:

"Niin varma on se pohja, jolla nämä evankeliumit lepäävät, että jopa juuri kerettiläiset itse todistavat niiden puolesta, ja lähtemällä näistä jokainen heistä pyrkii laatimaan oman erityisoppinsa." (10)

Kaikella alkusyy. Se että kristillinen seurakunta sai alkunsa ensimmäisellä vuosisadalla ja alkoi kasvaa räjähdysmäisesti, täytyy olla joku syy, miksi näin tapahtui. Mitään ei voi syntyä tyhjästä. Ellei Jeesus ollut tämä syy, sitten on löydettävä joku muu syy tilalle.

   Mutta miksi etsisimme muuta syytä tai tuntematonta henkilöä, josta historianlähteet eivät kerro mitään, kun on riittävästi tietoa Jeesuksen merkityksestä alkusyynä? Jos häntä ei olisi pidetty Jumalan Poikana, hänen ylösnousemustaan ja ihmeitä tosiasioina, hänen elämäänsä profetioiden täyttymyksenä, sekä erityisesti hänen asemaansa syntien sovittajana ja Vapahtajana (tärkein asia!) ei hänestä varmastikaan olisi kirjoitettu mitään. Jos hän ei ollut sen kummempi kuin muutkaan ihmiset, mitä järkeä olisi ollut kirjoittaa hänestä? Ainut järkevä syy kirjoitusten synnylle täytyy olla se, että Jeesuksesta kirjoitetut asiat ovat todella tapahtuneet ja opetuslapset todistivat siitä:

- (Luuk 24:47,48) ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

48. Te olette tämän todistajat.

Tarkat yksityiskohdat. Jos Raamatun useat kertomukset eivät olisi tosia, ei niissä voisi olla samanlaisia tarkkoja yksityiskohtia, joita evankeliumit ja Apostolien teot ovat tulvillaan. Monet tarinat ja sepitetyt kertomukset ovat paljon yleisluontoisempia, mutta evankeliumit sisältävät runsaasti pikkuseikkoja - seikkoja joilla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Ne ovat epäolennaisia itse kertomuksen kannalta. Yleensä tarkat yksityiskohdat viittaavat siihen, että ihmiset ovat itse olleet paikalla näkijöinä ja kokijoina. Seuraava lainaus vahvistaa yksityiskohtien merkityksen:

Evankeliumien kertomukset ovat tulvillaan sellaisia vähäisiä yksityiskohtia, jotka eivät suoranaisesti liity juonenkulkuun. Historiantutkijat (ja lakimiehet) ovat yleisesti sitä mieltä, että tällainen on merkkinä silminnäkijäkertomuksesta (tai ainakin kertomuksesta, joka on silminnäkijän välittämä). Johannes esimerkiksi mainitsee voittaneensa Pietarin kilpajuoksussa haudalle. Hän kertoo edelleen, että hän kurkisti hautakammioon ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta ettei hän itse mennyt sisälle. Saavuttuaan paikalle Pietari meni hautaan ja huomasi "että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään" (Joh 20:4-8).

   Näiden yksityiskohtien lisäämiseen ei ole mitään selvää syytä; ne eivät lisää yhtään mitään siihen mikä kertomuksessa on keskeistä. Ne ovat päinvastoin varsin odottamattomia. Kuka olisi tarkoituksellisesti sepittänyt kertomuksen, josta voi päätellä Jeesuksen nousseen kuolleista alastomana? Tällaisten yksityiskohtien olemassaolo voi merkitä vain yhtä - sitä, että juuri näin kaikki tapahtui. (11)

Ei mytologiaa. Vaikka evankeliumeissa kerrotaan yliluonnollisista asioista, eivät evankeliumien kertomukset sisällä mitään mytologisia piirteitä. Ne päinvastoin ovat hyvin maltillisia kertoessaan asioista. Esim. opetuslasten virheet ja puutteet kuvataan realistisesti, eikä heistä tehdä mitään voittamattomia sankareita ja sankarittaria, mikä on niin tavallista kansojen muinaiskertomuksille. Toinen seikka, joka puhuu kertomusten luotettavuuden puolesta, on se, että ne on kirjoitettu vain muutaman vuosikymmenen kuluessa itse tapahtumista ja jolloin oli vielä vihamielisiä vastustajia. Näin lyhyessä ajassa ei varmastikaan ehtisi syntyä varteenotettavaa legenda-ainesta.

  C.S. Lewis, joka on toiminut professorina Oxfordin yliopistossa, on viitannut evankeliumien sisältöön ja miten ne eivät lainkaan muistuta legendoja:

"Kirjallisuudenhistorian tutkijana olen täysin vakuuttunut, että olivatpa evankeliumit mitä muuta tahansa, legendoja ne eivät ainakaan ole. Olen lukenut runsaasti legendoja ja minulle on täysin selvää, etteivät ne ole tällaisia."

Asioiden yksinkertaisuus. Eräät tutkijat ovat viitanneet siihen, etteivät evankeliumit voi olla luotettavia, koska ne ovat keskenään ristiriitaisia ja tapahtumien järjestys niissä vaihtelee. He ajattelevat, että nämä asiat voisivat heikentää niiden historiallista luotettavuutta ja viedä siltä pohjan.

   Voimme kuitenkin sanoa tähän, että ehkäpä tutkijat itse eivät näe metsää puilta, eli he eivät kykene erottamaan kokonaisuutta epäoleellisista asioista (tai kuten Jeesus sanoi: "Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!", Matt 23:24). Oleellisempaa pitäisi olla se, onko Jeesus elänyt, kuin se missä järjestyksessä hän on mitäkin puhunut ja tehnyt. Puheiden järjestys ei kokonaisuuden kannalta ole niinkään tärkeä (vaikka voidaankin selvästi hahmottaa jonkinlainen tapahtumajärjestys.). Vai pitäisikö meidän olettaa, että evankeliumit olisivat sanasta sanaan samanlaiset? Eikö tätä silloin käytettäisi tukemaan vain sitä, että evankeliumit ovat keksittyjä ja sepitettyjä kertomuksia? (Kun liikenneonnettomuus tapahtuu, voi siitäkin ihmisillä olla hiukan toisistaan poikkeavia lausuntoja, mutta ei se silti tee tyhjäksi sitä asiaa, joka on tapahtunut.)

   Niinpä on hyvä ymmärtää, että kokonaisuuden ja sanoman ymmärtämisen kannalta pienet ristiriitaisuudet ovat merkityksettömiä ja epäoleellisia. Oleellisempaa on, että evankeliumit vastaavat kysymyksistä tärkeimpään eli siihen, kuka Jeesus Kristus on. Ne osoittavat tietä hänen luokseen, mikä on tärkein asia.

   Oleellisinta meille varmasti on se, onko Jeesus elänyt, mitä hän on puhunut ja tehnyt sekä se otammeko sanoman hänestä vastaan vai emme. Katsomme kaikkia näitä kolmea asiaa vielä erikseen:

Onko Jeesus elänyt? Ensimmäisenä asiana listassa on kysymys siitä, onko Jeesus elänyt eli onko hän historiallinen henkilö. Ja oikeastaan kysymykseen on jo vastattu: todettiin, että hän on todella elänyt ja ollut maan päällä. Evankeliumien lisäksi häneen viittaavat mm. sellaiset lähteet kuin historioitsija Josefus, Talmud, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi ja Thallus. Ne osoittavat hänen kerran eläneen maan päällä.

   Encylopedia Britannica (15. laitos, 3. osa, s. 145) viittaa näihin Kristuksesta kertoviin, Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin, seuraavalla tavalla:

"Nämä itsenäiset selostukset todistavat, että muinaisina aikoina edes kristinuskon viholliset eivät koskaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka asetettiin ensimmäisen kerran ja riittämättömin perustein kyseenalaiseksi useiden kirjoittajien toimesta kahdeksannentoista vuosisadan lopulla, yhdeksännellätoista vuosisadalla sekä kahdennenkymmenennen vuosisadan alkupuolella."

Tukholman ylirabbina toiminut Gottlieb Klein - jonka edesmennyt Martin Buber on sanonut tunteneen paremmin kuin kukaan muu toisen temppelin aikaisen juutalaisen kirjallisuuden - on kirjoittanut kirjassaan "Onko Jeesus historiallinen henkilö?" samasta asiasta. Hän toteaa Jeesuksen historiallisuuden olevan varmalla perustalla:

"Tulokseni, mihin en ole tullut vasta viime kädessä, vaan mikä on syntynyt enemmän kuin kolmen vuosikymmenen uutteran Uuden testamentin historian tutkimuksen hedelmänä, voin tiivistää seuraavasti: Kirkkaammin, täsmällisemmin ja persoonallisempaa leimaa kantavammin kuin Jeesuksen oppi on, ei ole mitään muuta muinaisajan oppia talletettu. Me näemme ja kuulemme todellisen, määrätyn silmiemme eteen kohoavan henkilön, jolla on aikansa piirteet ja joka voidaan selittää vain oman aikansa olosuhteiden ja ympäristön valossa. Turhaan etsitään muualta eetillistä monoteismia, mitä Jeesus saarnasi profeettain hengessä ja yhtäläisesti heidän kanssaan. Turhaan haetaan muualta samanlaista juutalaista ajatusmaailmaa, missä Jeesus liikkui. Varmalla historiallisella perustalla on siis tosiasia, mitä kukaan professori ei koskaan voi järkyttää: Jeesus on historiallinen henkilö." (12)

Mitä Jeesus on puhunut ja tehnyt? Seuraava kysymys koski sitä, mitä Jeesus on puhunut ja tehnyt. Voimme uskoa, että juuri evankeliumeissa on talletettu riittävästi tietoa tästä asiasta. Kirjoitukset osoittavat mm., miten Jeesus on ainoa tie Jumalan luo ja miten vain hänessä on iankaikkinen elämä. Nämä jakeet osoittavat Jeesuksen merkityksen:

- (Joh 8:24) Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Apt 4:12) Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Ottaa sanoma vastaan tai hylätä se. Kolmas asia liittyy vastaanottamiseen. Kun edellä on todettu, että Jeesus on historiallinen henkilö ja että vain hänen kauttaan voidaan löytää iankaikkinen elämä, on asiassa myös meidän osuutemme. Meidän on haluttava kääntyä hänen puoleensa sekä luovutettava elämämme Jumalalle. Armo on jo tullut Jeesuksen kautta, mutta se voi jäädä turhaksi, jos käännämme selkämme Jumalalle. Älä sen tähden hylkää Jumalan armoa ja pidä sitä halpana:

- (2 Kor 6:1) Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.

Yksi toisinaan esitetty väite on, ettei Raamattu olisi alkuperäisessä muodossaan, vaan että sen teksti olisi muuttunut jossain myöhemmässä vaiheessa. On ajateltu, että ehkä teksti, jota tänään luemme, ei olekaan samaa kuin mitä se alunperin oli.

   Mutta jos katsomme tätä väitettä, ei sille juurikaan löydy todisteita. Tämän osoittavat mm. seuraavat seikat:

Käsikirjoitusten runsaus. Vaikka Uuden testamentin alkuperäisiä tekstejä ei olekaan tallella, on se seikka, että niistä kuitenkin on säilynyt runsaasti kopioita jo hyvinkin varhaisilta ajoilta, osoituksena tekstimuodon pysymisestä samana. Yleissääntö tällä alueella on, että mitä enemmän jostain tekstistä on säilynyt käsikirjoituksia, sitä varmemmin pystytään myös selvittämään alkuperäinen tekstimuoto.

   Niinpä Uudesta testamentista on säilynyt ainakin yli 24 000 Uuden testamentin tai sen osan käsikirjoitusversiota kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina (100-400 jKr.). Tämä lukumäärä on valtavan suuri, kun vertaa, että antiikin ajan tekstien osalta on toisena Homeroksen Ilias, josta on olemassa vain 643 säilynyttä dokumenttia - eli ero on lähes 40-kertainen. Vastaavasti esim. Caesarin Gallian sodasta on vain 10 säilynyttä dokumenttia, joka on tavattoman pieni määrä Uuteen testamenttiin verrattuna, eikä kukaan silti epäile tämän teoksen luotettavuutta. Seuraava luettelo osoittaa säilyneiden kopioiden määrää (Tiedot kirjasta: "Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):

10  / Caesar                                   

20  / Livius                                     

7   /  Platon (tetralogiat])                   

20  / Tacitus (annaalit)                     

1   / Tacitus (pienempiä teoksia)      

7   / Plinius nuorempi (historia)        

8   / Thukydides (historia)               

8   / Suetonius (De Vita Caesarum) 

8   / Herodotos (historia)               

     / Horatius

193 / Sofokles                           

2    / Lucretius       

3    / Catullus        

9    / Euripides      

200 / Demosthenes 

49   / Aristoteles  

10   / Aristofanes 

643 / Homeros (Ilias) 

yli 24 000 / Uusi testamentti

Lyhyt aikaväli. Mitä tulee aikaväliin alkutekstin ja varhaisimman löydetyn kopion välillä, on sekin asia, joka viittaa tekstin säilyneen samana. Mitä lyhyempi väli alkutekstin ja varhaisimman löydetyn kopion välillä on, sitä todennäköisemmin teksti on pysynyt samanlaisena.

   Uusi testamentti on tälläkin alueella hyvässä asemassa. Kun antiikin kirjallisuuden kohdalla aikaväli varhaisimmasta kopiosta itse alkutekstin kirjoittamiseen on keskimäärin 1000 vuotta, on se Uuden testamentin kohdalla vain joitakin vuosikymmeniä (riippuen Johanneksen evankeliumin kirjoitusajankohdasta), joka on moninkertaisesti vähemmän kuin näissä muissa teksteissä. Lyhyt aikaväli Uuden testamentin kohdalla, kuten myös säilyneiden kopioiden suuri määrä, vahvistaa sitä kuvaa, että Uuden testamentin teksti on säilynyt meille alkuperäisenä.

   Seuraava luettelo osoittaa saman asian, eli aikavälin varhaisimman kopion ja alkutekstin välillä, eri antiikin tekstien osalta (Tiedot kirjasta: "Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):

1000 v / Caesar

          / Livius

1200 v / Platon (tetralogiat])

1000 v / Tacitus (annaalit)

900   v / Tacitus (pienempiä teoksia)

750   v / Plinius nuorempi (historia)

1300 v / Thukydides (historia)

800  v /Suetonius (De Vita Caesarum)

1300 v / Herodotos (historia)

900  v / Horatius

1400 v / Sofokles

100   v / Lucretius

1600 v / Catullus

1500 v /Euripides

1300 v / Demosthenes

1400 v / Aristoteles

1200 v / Aristofanes

500  v / Homeros (Ilias)

25    v / Uusi testamentti

Tekstimuoto sama. Kun Uudesta testamentista on säilynyt runsaasti vanhoja käsikirjoituksia, on niille ominaista se, että niissä on hyvin vähän eroja. Nämä erot ovat niin mitättömiä, ettei niillä käytännön kannalta ole merkitystä. F.C. Grant on todennut tekstien yhteneväisyydestä:

Tarkkaavaiselle lukijalle on ilmeistä, että... tarkistus ei ole vaikuttanut yhteenkään kristillisen uskon oppiin siitä yksinkertaisesta syystä, että käsikirjoitusten tuhansien lukutapojen joukosta ei ole ilmaantunut yhtäkään, joka vaatisi kristillisen opin tarkistamista. (13)

Sir Frederic Kenyon on sanonut samasta asiasta:

"Alkuperäisen kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen väliaika käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja viimeinen peruste epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan muuttunut, on nyt poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä samoin kuin niiden yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan nyt pitää täysin vahvistettuna." (14)

Lainaukset Uudesta testamentista. Yksi todiste Uuden testamentin alkuperäisyyden puolesta ovat kirkkoisien lainaukset siitä. Vaikka ei olisi säilynyt yhtään Uuden testamentin käsikirjoituskopiota ja osaa, voitaisiin silti koko Uusi testamentti, 11 jaetta lukuunottamatta, rekonstruoida niistä lainauksista, joita on säilynyt kirkkoisiltä 300 v. Jeesuksen ajan jälkeen. British Museumin suorittaman tutkimuksen mukaan löytyy nyt arviolta 89 000 kohtaa, jotka on otettu alkukirkon kirjoituksiin Uudesta testamentista. Tämä luku on hyvin mittava ja osoittaa, miten paljon Uutta testamenttia on käytetty jo varhaisina aikoina. Sir Frederic Kenyon on kirjoittanut lainausten määristä:

"Ei voida liian voimakkaasti vakuuttaa, että Raamatun - ja tässä tapauksessa erityisesti Uuden testamentin - tekstin pääsisällys on varma. Uuden testamentin käsikirjoitusten, varhaisten käännösten ja kirkon varhaisimpien kirjoittajien siitä käyttämien lainausten lukumäärä on niin suuri, että on käytännöllisesti katsoen varmaa, että jokaisen epäilyksenalaisen kohdan oikea lukutapa on säilynyt ainakin jossakin näistä teksteistä. Tätä ei voida sanoa mistään muusta muinaisesta kirjasta maailmassa." (15)

Vanhan testamentin teksti. Edellisissä kappaleissa on käsitelty pääasiassa Uuden testamentin tekstiä. Mitä kuitenkin tulee Vanhan testamentin tekstin säilymiseen muuttumattomana, on siitäkin todisteita. Niistä voidaan mainita seuraavat kaksi asiaa:

Lainaukset Uudessa testamentissa. Yksi hyvä todiste on se, että Uuden testamentin puolella on lainauksia ja viittauksia Vanhaan testamenttiin. Näitä lainauksia on jopa useita satoja. Niitä esiintyy niin Jeesuksen puheissa kuin esim. Paavalin kirjeissä.

   Oleellista sadoissa lainauksissa on, että ne vahvistavat Vanhan testamentin tekstimuotoa. Ne osoittavat tekstien pysyneen samanlaisina aivan kuten kirkkoisien lainaukset Uudesta testamentista vahvistavat Uuden testamentin tekstejä. Ne antavat hyvän kuvan siitä, että Vanhan testamentin teksti, josta viimeisimmät kirjat saivat muotonsa noin 400 vuotta aiemmin, ei ole juuri nimeksikään muuttunut niistä ajoista, jolloin se tallennettiin muistiin.

Kuolleen meren kirjakääröt ovat toinen vahva todiste tekstien pysymisestä samana. Nämä kääröt, jotka on löydetty Kuolleen meren läheltä ja joista vanhimmat ajoittuvat 300-luvulle eKr., eivät juuri eroa nykyisistä kirjoista. Päinvastoin nämä kääröt, joita on löydetty kaikista Vanhan testamentin kirjoista Esterin kirjaa lukuun ottamatta, ovat hyvin vastaavia nykyisten kanssa. Siten ajatus, että Vanhan testamentin tai koko Raamatun teksti olisi oleellisesti muuttunut, on pohjaa vailla, eikä sitä voida todistaa. Sen sijaan voimme hyvin uskoa, että tekstit ovat säilyneet olennaisilta osiltaan samoina.

Kun on kyseessä evankeliumien eli Jeesuksen elämästä kertovien kirjojen kirjoittamisajankohta, ovat eräät tutkijat halunneet ajoittaa niiden synnyn hyvin myöhäiseksi. He ovat sanoneet, että "Uusi testamentti ei voi olla kovin tarkka, koska se on kirjoitettu niin paljon Jeesuksen ajan jälkeen." He ovat pitäneet evankeliumeja epäluotettavina, koska uskovat niiden olevan melko myöhäistä alkuperää.

   Mutta miten asia on? Pitääkö käsitys myöhäisestä kirjoitusajankohdasta paikkansa vai ei? Seuraavassa tutkimme todisteita, jotka osoittavat aivan päinvastaista. Ne viittaavat siihen, että evankeliumit on kirjoitettu jo melko varhaisessa vaiheessa.

Kirjoittajat tunnettuja. Yksi selvä todiste evankeliumien synnyn varhaisuudesta on se, että niiden kirjoittajat olivat joko itse apostoleja, jotka elivät samanaikaisesti Jeesuksen kanssa (Matteus, Johannes), tai sitten he olivat yhteydessä apostoleihin (Markus ja Luukas). Sellaiset lähteet kuin Papias, Irenaeus, Eusebius, Origenes, Kleemens Aleksandrialainen sekä Muratorion katkelma myös vahvistavat kirjoittajien henkilöllisyyden, niin että ei ole mitään epäselvyyttä siitä, kuka kirjat on kirjoittanut. Esim. Markuksesta ja hänen nimeään kantavasta evankeliumista on säilynyt seuraava perimätieto (Papiaksen, Hierapoliksen piispan lausunto. Hän tunsi apostoli Johanneksen):

Vanhimmalla [apostoli Johanneksella] oli tapana sanoa myös näin: "Markus, joka oli ollut Pietarin tulkki, kirjoitti tarkoin muistiin kaikki, mitä hän [Pietari] mainitsi joko Kristuksen puheista tai teoista, ei kuitenkaan aikajärjestyksessä. Sillä hän ei ollut Herran kuulija eikä seuraaja; mutta jälkeenpäin, kuten sanoin, hän seurasi Pietaria, joka sovelsi opetuksensa tarpeen mukaan eikä sanellakseen Herran sanojen kokoelmaa.

   Sen vuoksi Markus ei tehnyt yhtään virhettä kirjoittaessaan tällä tavoin muistiin joitakin seikkoja sitä mukaa kuin Pietari niitä mainitsi; sillä hän kiinnitti huomiota juuri tähän yhteen seikkaan; siihen, ettei jättäisi mainitsematta mitään, mitä oli kuullut, eikä lisäisi mukaan yhtään väärää todistusta. (16)

Niinpä voidaan kysyä, miten kirjat voivat olla myöhäistä alkuperää, jos kirjoittajat olivat selvästi Jeesuksen ja apostolien aikalaisia? Apostolien elinaika - monet heistä kuten Pietari kuolivat jo 60-luvulla - asettaa omat aikarajansa evankeliumien synnylle. On varmasti mahdotonta, että he olisivat voineet kirjoittaa niitä kuolemansa jälkeen. Samoin asioiden tarkistaminenkaan heiltä ei olisi enää siinä vaiheessa onnistunut.

   Johtopäätös siis on, että nämä tekstit on täytynyt kirjoittaa paljon aikaisemmin kuin yleensä on oletettu. Esim. tunnettu liberaali tutkija John A.T. Robinson tuli siihen tulokseen - uudelleen asiaa tutkittuaan - että kaikkien evankeliumien on täytynyt syntyä vuosien 40 - 65 välillä. Vain ennakolta omaksutut näkemykset voivat johtaa siihen ajatukseen, että ne ovat myöhäistä alkuperää.

Tiedot yhteiskunnasta. Sekä evankeliumit että Apostolien teot sisältävät useita historiallisia, maantieteellisiä ja uskonnollisia tietoja sen ajan yhteiskunnasta - tietoja, jotka ovat melko yksityiskohtaisia ja joita on sitä vaikeampi selittää, mitä myöhemmäksi nämä kirjat ajoitetaan. Tällaisia tietoja ovat seuraavat asiat:

• Henkilöiden arvonimet. Esim. Luukas käyttää juuri oikeita arvonimiä ja virkanimikkeitä eri henkilöistä - nimikkeitä, joiden tietäminen jälkeenpäin olisi ollut ongelmallista, koska henkilöiden tittelit ja virka-alueet vaihtuivat tiheään. Ehkä juuri oikeiden nimikkeiden käyttäminen ja oikeaan aikaan on tehnyt asiaan perehtyneihin tutkijoihin suurimman vaikutuksen. Järkevin selitys on hyväksyä se ajatus, että kirjoitelmat eivät ole syntyneet kovin kauaa varsinaisten tapahtumien jälkeen.

• Jerusalemiin (se hävitettiin v. 70 j.Kr) ja maantieteeseen liittyvät tiedot on voitu vahvistaa useaan kertaan. Salomon pylväskäytävä (Joh 10:23), Betesdan lammikko (Joh 5:2) ja useat muut löydöt ovat sellaisia, jotka ovat vahvistaneet tekstien yhteneväisyyden arkeologian kanssa.

   Kun tekstissä on tällaisia, varsinkin Jerusalemiin liittyviä asioita, on niitä vaikea kirjoittaa kovin myöhään, koska kaupunki hävitettiin v. 70 eikä siitä jäänyt juuri mitään jäljelle. Ainoastaan sellaiset henkilöt, jotka ovat tunteneet hävitystä edeltäneen historian ja kaupungin rakennukset hyvin, ovat voineet kirjoittaa näistä asioista. Tämä asettaa selvästi omat aikarajansa evankeliumien synnylle. Ne eivät ole voineet syntyä kovin myöhään.

• Silminnäkijäkuvaukset. Edellä mainittiin, että teksteissä on runsaasti yksityiskohtia ja silminnäkijäkuvauksen kaltaisia selontekoja, joita on vaikea selittää, jos ne ajoitetaan kovin myöhäisiksi. Järkevin vaihtoehto on hyväksyä se selitys, että kirjoitusten on täytynyt syntyä sen sukupolven aikana, joka on itse ollut paikalla näkemässä ja kokemassa tapahtumat.

Apostolien tekojen ja evankeliumien välinen suhde. Kun etsitään evankeliumien ajoittamisen avainta, löytyy yksi tärkeä avain Apostolien tekojen ajoittamisesta. Jos tiedetään sen kirjoitusajankohta, on evankeliumien täytynyt jo sitä ennen olla valmiina.

   Sillä lähes kaikki tutkijat ovat sitä mieltä, että evankeliumien (ainakin kolmen ensimmäisen) on täytynyt syntyä ennen Apostolien tekoja mm. seuraavien seikkojen takia:

1. Evankeliumit käsittelevät vain vuoteen 30 jKr. ulottuvaa aikaa, kun taas Apostolien teot käsittelee n. vuoteen 60 jKr. ulottuvaa aikaa, eli niiden päättymisen välillä on lähes 30 vuoden ero.

2. Luukas, joka kirjoitti nimellään kulkevan evankeliumin sekä Apostolien teot, kirjoitti evankeliumin ensin - Ks. Luuk 1:1 ja Apt 1:1.

3. Edellä mainittiin, että Luukas kirjoitti evankeliuminsa ennen Apostolien tekoja.

   Kuitenkin yleisen käsityksen mukaan Matteuksen ja Markuksen evankeliumit on kirjoitettu jo ennen Luukasta. Lisäksi kirkon perimätiedon mukaan Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin evankeliumeista ensimmäisenä (Näin totesi Irenaeus, joka sanoi Matteuksen julkaisseen evankeliuminsa ensimmäisenä hebrealaisten keskuudessa heidän omalla kielellään. Irenaeuksen lausunnon tekee merkittäväksi se, että hän oli yhteydessä Polykarpokseen, joka oli apostoli Johanneksen opetuslapsi.). Tämä osoittaisi, että kolme ensimmäistä evankeliumia ovat kirjoitus-järjestyksessään Matteus, Markus (edellä todettiin myös, että Markus oli Pietarin tulkki) ja Luukas, ja että Luukkaan kirjoittama Apostolien teot valmistui vasta näiden jälkeen.

Niinpä jos tiedetään, milloin Apostolien teot on kirjoitettu, on evankeliumien jo sitä ennen täytynyt olla valmiina.

   Mutta milloin Luukas kirjoitti Apostolien teot? Onko se myöhäistä perua vai onko se kirjoitettu ajallisesti lähellä niitä tapahtumia, joita siinä mainitaan? Seuraavassa esitämme muutamia syitä siihen, miksi on perusteltua uskoa sen olleen valmiina jo 60-luvun alkupuolella:

• Luukas ei kertaakaan Apostolien teoissa mainitse v. 70 tapahtunutta järkyttävää Jerusalemin ja sen temppelin tuhoa, jossa kuoli arviolta miljoona ihmistä. Samoin hän ei mainitse siihen johtavaa v. 66 alkanutta kapinaa roomalaisia vastaan. Tämä on sikäli merkittävää, että Apostolien teoissa Jerusalem on keskeinen tapahtumapaikka ja Luukas silti mainitsee v. 44 tapahtuneen pienemmän kahakan juutalaisten ja roomalaisten välillä. Varmasti hän olisi maininnut näistä vuosien 66 ja 70 tapahtumista, jos ne olisivat olleet ajankohtaisia. Hänen vaikenemisensa niistä on selvä viittaus siihen, että hänen on täytynyt kirjoittaa teoksensa ennen kyseisiä tapahtumia.

• Kun Jeesus Luukkaan varhaisemmassa teoksessa ennustaa Jerusalemin temppelin tuhon, joka tapahtui v. 70, ei Apostolien teoissa mainita kuitenkaan mitään tämän profetian täyttymisestä. Varmasti Luukas olisi siitä maininnut, jos se olisi silloin ollut ajankohtaista. 

   Itse asiassa ei missään Uuden testamentin kirjassa ole viittaustakaan Jerusalemiin ja sen temppelin tuhoon. Siitä puhutaan aina vain tulevana asiana, ennustuksena, ei kertaakaan jo tapahtuneena tosiasiana. Tätä vaikenemista ei voi selittää muuta kuin sillä, että kirjoitusten on täytynyt olla valmiina jo pitkälti ennen kyseistä tuhoa.

• Luukkaan kuvaus Roomasta ja sen hallintakoneistosta on varsin rauhanomainen. Hän ei mainitse mitään keisari Nerosta, joka kohdisti kristittyihin laajoja vainoja v. 64 jälkeen - vaikka mainitsee muita keisareita (Augustus, Tiberius, Klaudius /Apt 11:28). Tämä viittaa siihen, että Luukkaan on täytynyt kirjoittaa Apostolien teot jo ennen kyseistä aikaa, eli ennen vuotta 64.

• Apostolien teot päättyy siihen, että apostoli Paavali on elossa Roomassa eikä siinä mainita mitään hänen kuolemastaan (v. 64?). Luukas ei mainitse myöskään Pietarin (v. 65) eikä Jaakobin (v. 62) marttyyrikuolemista (jopa historioitsija Josefus mainitsee jälkimmäisen henkilön kuolemasta), vaikka hän silti kertoo tarkasti toisten "vähäisempien" johtohenkilöiden kuten Stefanuksen ja toisen Jaakobin kuolemista.

   Luukkaan vaikeneminen on sikäli merkittävää, että Apostolien teoista noin puolet käsittelee Paavalia, suuri osa Pietaria ja Jaakobkin on keskeinen hahmo. Ainut järkevä selitys on se, että Luukkaan on täytynyt kirjoittaa teoksensa ennen näiden henkilöiden kuolemaa. Muuten ei mitenkään ole selitettävissä, miksi hän ei olisi niistä kirjoittanut.

Paavalin kirjeet. Vaikka ei olisi yhtään todisteita evankeliumien varhaisesta syntyajasta, löytyy niiden antama kuva Jeesuksesta myös muualta Uudesta testamentista. Paavali, jonka kirjeiden on yleisesti tunnustettu syntyneen 50-60 jKr. välisenä aikana, on kirjoittanut Jeesuksesta aivan vastaavalla tavalla. Hänen esittämänsä kuva Jeesuksesta ei juuri poikkea siitä kuvasta, jonka evankeliumit tuovat esille.

   Merkittäväksi Paavalin esittämän kuvan tekee se, että hänkin oli Jeesuksen ja ensimmäisten opetuslasten aikalainen. Hän tapasi muita apostoleja pari kertaa (Gal 1:18, 2:1,9) ja vaikutti samanaikaisesti.

   Paavalin kirjeissä (Merkitty P:llä) ja evankeliumeissa (E) on seuraavanlaisia yhtäläisyyksiä. Nämä yhtäläisyydet osoittavat, että evankeliumit antavat aivan samanlaisen kuvan Jeesuksesta kuin Paavalin kirjeet, joiden oletetaan syntyneen 50-60-luvuilla:

Kaiken luoja:

- (Joh 1:3 E) Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.

- (Kol 1:16 P) Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,

Jumala, joka tuli ihmiseksi:

- (Joh 1:1,14 E) Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

14. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

- (Fil 2:5-8 P) joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,

7. vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;

8. hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

- (Room 9:5 P) heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!

Tuli pelastamaan ihmisiä:

- (Luuk 19:10 E) sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on."

- (1 Tim 1:15 P) Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

Kaiken tuomari:

- (Matt 16:27 E) Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

- (2 Kor 5:10 P) Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

Saapuu toistamiseen:

- (Matt 24:30 E) Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.

- (1 Tess 4:15,16 P) Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.

16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;

Tuli lainalaiseksi ja täytti lain:

- (Matt 5:17 E) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

- (Gal 4:4,5 P) Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,

5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.

Kärsi:

- (Luuk 17:25 E) Mutta sitä ennen pitää hänen kärsimän paljon ja joutuman tämän sukupolven hyljittäväksi.

- (Hebr 2:18 P) Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Synnitön:

- (Joh 8:45,46 E) Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

- (Hebr 4:15 P) Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Kavallettiin:

- (Matt 26:25 E) Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai minä ole se?" Hän sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit."

- (1 Kor 11:23 P) Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,

Oli Pilatuksen edessä:

- (Matt 27:2 E) ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin.

- (1 Tim 6:13 P) Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua,

Ristiinnaulittiin:

- (Luuk 23:33 E) Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.

- (1 Kor 2:8 P) sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet -

- (2 Kor 13:4 P) Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.

- (Gal 3:1 P) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

Nousi kuolleista:

- (Luuk 24:5,6 E) Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?

6. Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,

- (1 Kor 15:17,20 P) Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.

20. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.   

Armo hänen kauttaan:

- (Joh 1:17 E) Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

- (1 Kor 1:4 P) Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,

Uskomalla häneen pelastuu:

- (Joh 1:12 E) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

- (Room 10:11 P) Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."

Ainoa tie pelastukseen:

- (Joh 14:6 E) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (1 Kor 3:11 P) Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

- (Ef 3:12 P) jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.

Toisinaan jotkut liberaalit tutkijat esittävät väitteitä, että on löytynyt jotain uutta, tärkeää aineistoa, joka on ristiriidassa Raamatun Jeesus-kuvan kanssa ja kumoaa sen. Usein tässä yhteydessä puhutaan Tuomaan evankeliumista, Markuksen salaisesta evankeliumista, Pietarin evankeliumista ja erityisesti ns. Q-lähteestä, joiden sanotaan kumoavan Uuden testamentin antaman kuvan Jeesuksesta.

   Mitä tulee näihin lähteisiin, on niitä ja niiden luotettavuutta kuitenkin hyvä hieman erikseen tutkia. Tulemme huomaamaan, että niiden suhteen esiintyy lukuisia ongelmia, joista seuraavassa mainitaan muutamia:

Lähteiden löytyminen. Kun ovat kyseessä edellä mainitut neljä kirjoitusta, tiedetään niiden löytymisestä seuraavaa:

• Q-lähdettä ei ole koskaan löydetty. Se on pelkkä olettamukseen perustuva lähde, jonka arvellaan joskus olleen olemassa. Yhä useammat tutkijat ovat asettuneet vastustamaan ajatusta sen olemassaolosta.

• Markuksen salainen evankeliumi perustuu Morton Smith-nimisen henkilön väitteeseen, että hän olisi löytänyt Kleemens Aleksandrialaisen (n. 150-215) kirjeen, jossa olisi mainittu tästä teoksesta.

   Ongelmana vain on, ettei kukaan ole koskaan nähnyt Markuksen salainen evankeliumi-nimistä teosta. Lisäksi ongelmana on, ettei kukaan ole koskaan nähnyt edellämainittua Kleemensin kirjettä; se hävisi jotenkin salaperäisesti siitä luostarista, josta Morton Smith väitti sen löytäneensä! Kun ovat kyseessä tällaiset todisteet, on niiden arvo yhtä tyhjän kanssa.

• Tuomaan evankeliumi ei ole missään vaiheessa ollut yleisesti tunnettu tai tunnustettu. Se löydettiin vasta reilut 50 vuotta sitten ja useimmat tutkijat ajoittavat sen vasta toisen vuosisadan puoliväliin. Tämä kokoelma, jossa on selviä gnostilaisia piirteitä (esim. naisen on tehtävä itsensä mieheksi päästäkseen taivasten valtakuntaan) sisältää jonkin verran myös evankeliumeista tuttuja Jeesuksen sanoja, mutta on syytä otaksua, että ne ovat vain myöhäisiä lainauksia Uuden testamentin evankeliumeista.

   Itse asiassa tätä kirjoitelmaa ei voi edes pitää varsinaisena evankeliumina, koska siitä ei käy selville, milloin ja missä tilanteessa mitkäkin sanat on lausuttu. Se sisältää vain kokoelman irrallisia sanontoja ilman mitään historiallista viitekehystä.

• Tarumainen Pietarin evankeliumi löydettiin vasta reilut 100 v. sitten.

Tarumaisia. Monet edellämainituista lähteistä ja apogryfikirjoista ovat tarumaisia.

   Pietarin evankeliumissa esiintyy Jeesus, joka ei tunne lainkaan kipua ollessaan ristillä. Kun hän tulee ulos haudasta, on hänen mukanaan kaksi miestä, joiden pää ulottuu lähes taivaaseen, kun taas hänen oma päänsä yltää taivaan yläpuolelle! Lisäksi heidän perässään haudasta tulee ulos puhuva risti!

   Tuomaan lapsuusevankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus-lapsi leikeissään luo savesta eläviä varpusia. Samoin hän puusepänharjoittelijana venyttelee puisia hirsiä kuin ne olisivat kumia, ja tekee muitakin temppuja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Lisäksi luetteloa tältä alueelta voisi jatkaa pitempäänkin.

   J.B. Phillips on kirjoittanut asiasta kirjassaan "Ring of truth: A Translator's Testimony" (1967, s. 95). Hän totesi kirjoituksista, jotka varhaiset isät olivat sulkeneet Uuden testamentin ulkopuolelle:

"En voinut kuin ihailla heidän viisauttaan. Ilmeisesti useimmilla ihmisillä ei ole ollut tilaisuutta lukea apokryfisiä 'evankeliumeja' ja 'kirjeitä', vaikka kaikki tutkijat ovat ne lukeneet. Tässä voin vain todeta, että näissä kirjoituksissa siirrymme magian ja uskottelun, myyttien ja mielikuvituksen maailmaan. Uutta testamenttia kääntäessäni en milloinkaan - - aistinut sitä aavemaista noituuden ja taikavoimien maailmaa, joka huokuu Uuden testamentin ulkopuolelle jätetyistä kirjoista. Juuri Uuden testamentin kirjoittajien todellisuudentajuinen usko sai minut vakuuttuneeksi heidän kirjoitustensa väärentämättömästä aitoudesta." (17)

Syntyaika. Sen lisäksi, että apogryfikirjat ovat tarumaisia ja mielikuvitukseen pohjautuvia, on niiden syntyajaksi ajoitettu yleensä vasta 2. tai 3. vuosisata tai sitäkin myöhemmät ajankohdat. Siten ne ovat kaukana alkuperäisistä tapahtumista eikä niissä muutenkaan ole Uuden testamentin kertomuksille ominaista silminnäkijäkuvauksen tuntua tai tarkkoja maantieteellisiä ja muita yksityiskohtia. Näiltä myöhään syntyneiltä kirjoituksilta puuttuvat kokonaan nämä ominaisuudet.

Kun monet liberaalitutkijat yrittävät tuoda esille tarumaisia apogryfikirjoja, on kuitenkin useita hyviä syitä siihen, minkä takia juuri nykyiset Uuden testamentin kirjat kuuluvat Uuteen testamenttiin. Näitä syitä, joita aluksi tarkastelemme neljän evankeliumin kannalta, ovat mm. seuraavat asiat:

• Yksi todiste on se, että tekijät olivat yleisesti tunnettuja. Heidän tiedettiin olevan joko itse apostoleja tai henkilöitä, jotka olivat henkilökohtaisessa yhteydessä heihin. Varhaiskirkon piiristä ei löydy yhtäkään poikkeusta, joka selittäisi evankeliumien, jotka tunnetaan kirjoittajien nimellä, olleen jonkun muun aikaansaannosta. Sensijaan edellämainituista apogryfisistä evankeliumeista ei juurikaan tiedetä, kuka ne on kirjoittanut, eivätkä ne myöskään koskaan ole olleet yleisesti tunnettuja tai tunnustettuja.

• Noin 180 jKr. kirjoitti Irenaeus, joka oli ollut yhteydessä apostoli Johanneksen opetuslapseen Polykarpokseen, että "neljää evankeliumia voitiin pitää yhtä päivän selvinä ja luonnollisina kuin neljää pääilmansuuntaa". Tämä osoittaa nykyisten neljän evankeliumin suuren arvon niinä aikoina.

• Kirkkoisä Origenes (n. 230 jKr) viittasi myös neljään evankeliumiin. Hän sanoi: "Kristityillä on neljä evankeliumia, kerettiläisillä suuri joukko." (Edwin M. Yamacchi, "The word from Nag Hammadi", Christianity today, 13.1.1978)

• Noin vuodelta 170 peräisin oleva Muratorin kaanon viittaa ilmeisesti myös neljään evankeliumiin. Sen katkelma alkupuolelta on osittain tuhoutunut, mutta se myöhemmin nimeää Luukkaan 3. evankeliumiksi ja Johanneksen evankeliumin sitä seuraavaksi. On todennäköistä, että ensimmäiset kaksi evankeliumia olivat Matteus ja Markus.

• N. 160 jKr. julkisti syyrialainen apologeetti Tatianus neljän evankeliumin yhdistelmäteoksen, joka tunnettiin nimellä Diatessaron. Tämä teos oli neljän kanonisen evankeliumin harmonia, niin että siinä oli osia niistä jokaisesta. Sen nykyinen arvo on siinä, että se osoittaa juuri näiden neljän evankeliumin olleen arvostettuja ja kuuluneen kaanoniin.

• Chester Beatty-papyrukset, jotka löydettiin 1930, sisälsivät alunperin evankeliumit, Apostolien teot sekä Paavalin kirjeet. Nämä papyrukset, jotka ajoitettiin 200-luvun alkuun, osoittavat, että juuri nykyisiä Uuden testamentin kirjoja oli koottu yhteen jo niinä aikoina.

• 2. vuosisadalla elänyt kristinuskon vastustaja Kelsus vahvistaa epäsuorasti nykyisten evankeliumien arvovallan. Hyökkäyksissään tämä epäuskoinen mainitsee evankeliumien kaikki keskeisimmät asiat ja opit sekä siteeraa Uutta testamenttia 80 kertaa, koska ne sisältävät kristittyjen pyhät kirjoitukset. Hän siteeraa tarkasti nykyistä neljää evankeliumia.

• Muut lähteet vahvistavat. Kuten edellä todettiin, ovat muut lähteet olennaisilta osiltaan vastaavia sen kanssa, mitä opetuslapset kirjoittivat. Nämä lähteet vahvistavat lukuisia sekä evankeliumien että Apostolien tekojen yksityiskohtia.

• Kirkkoisien lainaukset. Kirkkoisiltä alle 400 v. ajan jälkeen on säilynyt nykyisistä Uuden testamentin kirjoista arviolta 89 000 lainausta, joista voitaisiin - vaikka ei olisi säilynyt yhtään Uuden testamentin kirjaa - rekonstruoida koko Uusi testamentti 11 jaetta lukuunottamatta. Tämä osoittaa, miten arvostettuja nykyiset Uuden testamentin kirjat olivat jo alkukirkon aikana.

• Käsikirjoituskopioiden määrä. Nykyisistä Uuden testamentin kirjoista on säilynyt tuhansia käsikirjoitus-versioita ja -kopioita. Tätä ei voi sanoa monista apogryfikirjoista, joista on säilynyt vain yksittäisiä kappaleita ja jotka eivät ole koskaan olleet yleisesti tunnettuja, tunnustettuja tai ne tiedetään myöhään syntyneiksi.

• Jumalan osuus. Jos Jumala tahtoi lähettää Jeesuksen syntien sovitukseksi, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän olisi kyennyt vaikuttamaan myös sen, että sanoma hänestä säilyisi kirjoissa ja että juuri oikeat kirjat tulisivat mukaan Uuden testamentin kirjoituksiin. Tätä asiaa voi hyvin odottaa, mikäli ihminen vain uskoo yliluonnolliseen Jumalaan.

1. Gregory A. Boyd: Jeesus Median myllyssä, s. 37

2. Peter Kreeft: Sokrates & Jeesus, s. 39,40

3. Sama,  s. 48,49)

4. C.O. Rosenius: Synti se on, s. 113

5. Chr. Ernst Luthard: Kristinuskon perustotuuksista, s. 314

6. W.M. Ramsay: St.Paul the traveller (1897), s. 7 - Sit. kirjasta "Taistelu Raamatusta", David Marshall.

7. W.M. Ramsay: The bearing of recent discovery on the trust worthiness of the New testament (1915), s. 222 - Sit. kirjasta "Taistelu Raamatusta", David Marshall.

8. Sit. kirjasta "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos?", Jeh. tod., s. 214.

9. Gregory A. Boyd: Jeesus Median myllyssä, s. 95

10. Historioitsija Irenaeuksen, Lyonin piispan (180 jKr.) säilyttämät Polykarpoksen kirjoitukset - Sit. kirjasta "Jeesus, totta vai tarua?", Josh Mcdowell, s.62.

11. Gregory A. Boyd: Jeesus Median myllyssä, s. 78

12. Sit. kirjasta "Kenenkä te sanotte minun olevan?", Risto Santala, s. 66.

13. F.C. Grant: An introduction to the revised standard version of the New testament (1946), s. 42 - Sit. kirjasta "Raamatun juuret", F.F. Bruce, s. 266.

14. F.G. Kenyon: The Bible and archaeology (1940), s. 228 - sit. kirjasta "Raamatun juuret", F.F.Bruce, s. 266.

15. F.G. Kenyon: Our Bible and the ancient manuscripts, s. 85 - Sit. kirjasta "Voiko Raamattukritiikkiin luottaa?", Tapio Luttinen, s. 40.

16. Sit. kirjasta "Jeesus totta vai tarua", Josh McDowell, s.62.

17. Sit. kirjasta "Taistelu Raamatusta", David Marshall, s. 37.

Lisää aiheesta:

Väite ja valhe: Raamattu ei ole historiallisesti luotettava. Tämä näkemys perustuu naturalistiseen ennakkoasenteeseen, ei todellisiin faktoihin

Raamatun 11 ensimmäistä lukua ovat todellista historiaa. Tähän kuuluvat luominen, syntiinlankeemus, vedenpaisumus ja kieltensekoitus. Lue tästä

Raamatun tapahtumien ja henkilöiden historiallisuuden puolesta - mukaan lukien Jeesus - on valtavasti todisteita. Tutustu näihin todisteisiin

Vedenpaisumuksen historiallisuuden puolesta on runsaasti todisteita luonnossa ja ihmisten perimätiedossa. Lue, miten valtavasti todisteita on

Samat henkilöt ja tapahtumat, jotka on mainittu Raamatun sivuilla, esiintyvät muissakin lähteissä. Lue, mitä historioitsija Josefus on kirjoittanut

Samat henkilöt ja tapahtumat, jotka on mainittu Raamatun sivuilla, esiintyvät muissakin lähteissä, kuten Vanhan testamentin apokryfikirjat.  Lue tästä lisää

Ainut looginen päätelmä on pitää Jeesuksen ylösnousemusta totena. Alkuseurakunnan synty ja kristillisen uskon menestys alkuvaiheessa edellyttää sitä.