LUKU 2 -
"Opetuslapset kirjoittivat"
Usein saamme kuulla sen
näkemyksen, että kertomukset Jeesuksesta on hylättävä, koska opetuslapset
kirjoittivat niistä, eivätkä ne siten voi olla objektiivisia. Saatetaan sanoa,
että evankeliumit ovat syntyneet alkukirkon halusta korostaa Jeesusta, eivätkä
siksi voi olla luotettavaa aineistoa. Tähän kaikkeen voidaan kuitenkin esittää
seuraavia vastaväitteitä:
Onko kirjoitettu ja
puhuttu totta? Ensinnäkin on hyvä
huomata, että kyse ei ole siitä, kuka on kirjoittanut, vaan kyse on siitä, onko
se, mitä on kirjoitettu ja puhuttu, totta. Vaikka apostolit olivatkin Jeesuksen
seuraajia ja hänen opetuslapsiaan, ei asialla ole merkitystä, jos he vain
puhuivat totta. Vain totuudenpuhuminen ratkaisee viimekädessä, eikä
kirjoittajien suhde tapahtumiin:
- (2 Piet 1:16) Sillä
me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille
tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme
omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.
- (Joh 21:24) Tämä on
se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me
tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.
Jeesuksen arvostus. Se seikka, että opetuslapset pitivät Jeesusta
Jumalan Poikana ja hänen sanojaan tärkeinä, todistaa myös sen puolesta, että he
pyrkivät säilyttämään ne alkuperäisinä. Mitä suuremmassa arvossa jotakuta
pidetään, sitä tarkemmin hänen sanansa pyritään säilyttämään. Eli juuri hänen
arvonsa opetuslasten silmissä johti siihen, että sanomakin pyrittiin
säilyttämään alkuperäisenä. Monet tutkijathan ajattelevat tietysti päinvastoin.
- (Joh 6:68, 69)
Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme?
Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
69. ja me uskomme ja
ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
Rabbien suhde
oppilaisiinsa. Eräs seikka, joka
puhuu kertomusten tarkan säilymisen puolesta, on juutalaisrabbien suhde
oppilaisiinsa. Senaikaisessa yhteiskunnassa maineikkaiden rabbien opetusta
pidettiin kuin "pyhänä perimätietona", joka tuli huolellisesti
opetella ulkoa ja siirtää sitten edelleen muille. Todennäköisesti Jeesuksen
suhde oppilaisiinsa oli tällainen; ja sitä paitsi Jeesus ei ollut kuka tahansa
rabbi, vaan opetuslapset käsittivät hänen olevan itse Jumalan lähettämä
Messias. Hänen sanojaan ei varmastikaan sopinut muuttaa eikä lisätä niihin
mitään.
Mitä hyötyivät
valheestaan? Jos kertomukset
Jeesuksesta eivät olisi totta, voidaan kysyä, mitä opetuslapset hyötyivät
valheestaan? Tosiasia on, että useimmat heistä joutuivat kärsimään sanomansa
tähden ja 11 apostolia 12:sta koki marttyyrikuoleman (Kuinka moni
liberaaliteologi on valmis kuolemaan uskomustensa vuoksi?). Niinpä on hyvin
suuri ihme, jos 12 miestä keksii valheen turhan takia ja kokee myös sen takia
marttyyriuden kuten monet muut. Seuraava kirjoitus viittaa siihen, miten vähän
opetuslapset olisivat hyötyneet oletetusta valheestaan:
Edelleen totesin,
että Raamattu viittaa aina suuriin julkisiin tapahtumiin. Jos näitä ei olisi
todellisuudessa tapahtunut, ei Raamatun tietojen kumoaminen olisi tuottanut
vaikeuksia sen vihollisille, jotka aina ovat olleet enemmistönä. Mutta siihen
ei ole pystytty. Ne ovat päinvastoin vahvistuneet, kun Raamatun sanomaa on
halveksittu ja tehty naurettavaksi. Totesin myös, että ne jotka ovat
todistaneet näistä tapahtumista, ovat olleet valmiit menemään kuolemaan
todistuksensa puolesta. He ovat pysyneet siinä, vaikka se ei ole tuottanut
heille mitään ulkonaista hyötyä vaan pelkkää vaivaa, kärsimystä ja kuolemaa.
Miksi he olisivat tehneet niin, jos eivät olisi olleet vakuuttuneita sen
totuudellisuudesta? Miksi olisivat Pietari ja Johannes ja Tuomas ja muut
todistaneet, että Jeesus oli ylösnoussut, jos he eivät olisi nähneet häntä?
Miksi he pysyivät todistuksessaan, vaikka tiesivät sen aiheuttavan heille
paljon kärsimyksiä? Heidän vastauksensa voimme lukea mm. 2 Piet. 1:16 -21 ja 1
Joh 1:1 - 3. (4)
Kuvaus Jeesuksesta. Kun on esitetty se väite, että opetuslapset olisivat
kaunistelleet Mestarinsa kuvaa taivaallisilla piirteillä, ei tämä varmastikaan
pidä paikkaansa. Jos he olisivat sen tahtoneet tehdä, olisivat he varmasti
luoneet aivan toisenlaisen hahmon; he olisivat luoneet jonkinlaisen voittoisan
sankarin. Toht. Chr. Ernst Luthard on kirjoittanut tästä:
Mutta jos
opetuslapset olisivat odotustensa mukaan tehneet kuvan Messiaasta, niin he
totisesti olisivat tehneet sen ihan toisin. Davidin kuninkaallisen pojan he
olisivat tehneet eikä suinkaan Galilean profeettaa, ristiinnaulittua ja
ylösnoussutta. Jeesuksen historian ulkonainen todellisuus oli heille enemmin
uskonsa esteeksi kuin avuksi, sillä se ei ollut heidän toivojensa mukaan.
Ainoastaan Jeesuksen persoonan valtaava vaikutus korotti heidät ylemmäksi
kaikkia heidän uskonsa loukkauksia ja teki heille varmaksi, että hän oli
Messias. (5)
Paavalin luonne. Seuraavat jakeet kuvaavat Paavalin luonnetta,
miehen, joka kirjoitti suurimman osan Uuden testamentin kirjeistä. On
epätodennäköistä, että kukaan Paavalin kaltainen henkilö olisi syyllistynyt
valheisiin:
- (2 Kor 12:14,15)
Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole
oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä
itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan
vanhemmat lapsilleen.
15. Ja minä
olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi.
Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän
vastarakkautta?
- (2 Kor 2:3,4) Ja
juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä,
joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus,
että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.
4. Sillä suuressa
sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä
varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen
erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.
- (Room 9:1-3) Minä
sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni
Pyhässä Hengessä -
2. että minulla on
suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
3. Sillä minä soisin
itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun
sukulaisiani lihan puolesta,
- (2 Tim 3:10,11) Mutta
sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani,
pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,
11. vainoissa ja
kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa,
Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista
Herra on minut pelastanut!
- (Fil 3:17) Olkaa
minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin
me olemme teille esikuvana.
Arkeologiset ja muut
löydöt. Yksi todiste evankeliumien
yleisen luotettavuuden puolesta ovat monet arkeologiset löydöt, joita on tehty.
Ne osoittavat, miten kirjoitukset liittyvät tarkasti senaikaisen yhteiskunnan
elämään ja oloihin.
Esim. tutkija-arkeologi William Ramsay - henkilö, joka on
tutkinut Luukkaan evankeliumin ja varsinkin Apostolien tekojen luotettavuutta -
on todennut:
"Aluksi
suhtauduin siihen kielteisesti, sillä Tubingenin teorian nerokkuus ja
näennäinen aukottomuus oli yhdessä vaiheessa saanut minut täysin
vakuuttuneeksi... Vähitellen tajusin, että (raamatullisen) kertomuksen eri
yksityiskohdat olivat hämmästyttävän totuudenmukaisia. Olin aloittanut varmana
siitä, että teos oli kirjoitettu toisella vuosisadalla ja ettei se kertonut
luotettavasti ensimmäisen vuosisadan oloista, mutta vähitellen totesin sen
hyödylliseksi liittolaiseksi eräissä vaikeissa tutkimuksissa." (6)
Ramsay on muualla
viitannut Luukkaan merkitykseen historioitsijana:
"Luukas on
eturivin historioitsija; hän selostaa tosiasiat luotettavasti, mutta sen
lisäksi hän osoittaa aitoa historiantajua; hän sisäistää historiallisen
kehityksen suuret linjat ja suhteuttaa esityksensä kunkin tapauksen merkitykseen.
Hän tarttuu tärkeisiin ja ratkaiseviin tapahtumiin ja osoittaa niiden laajalla
käsittelyllä tuota oikeaa näkemystä, mutta puuttuu vain lyhyesti tai ei
ollenkaan aiheisiin, jotka ovat hänen kannaltaan merkityksettömiä. Lyhyesti
sanoen tämä kirjailija pitäisi asettaa suurimpien historioitsijoiden
joukkoon." (7)
A.N. Sherwin-White,
klassisen ajan historian tutkija, ja jota on pidetty etevimpänä roomalaisen
lain tuntijana, on kirjoittanut niinikään Apostolien tekojen luotettavuudesta
(Roman Society and Roman law in the New testament, Oxford: Oxford university
press, 1963, s. 173). Hän toteaa, että yritykset kieltää sen luotettavuus
näyttävät pakostikin mielettömiltä:
"Apostolien
tekojen historiallinen tarkkuus on osoittautunut ällistyttäväksi... kaikki
yritykset kieltää Apostolien tekojen perustavaa laatua oleva historiallisuus
edes pienissä yksityiskohdissa näyttävät nyt pakostikin mielettömiltä. Rooman
historian tutkijat ovat jo pitkään pitäneet sitä itsestäänselvänä."
Vielä on tunnettu
arkeologi Nelson Glueck kirjoittanut (Rivers of the desert, 1959, s. 31)
Raamattuun liittyvästä arkeologiasta. Hän osoittaa, miten arkeologiset löydöt
vahvistavat Raamatun historiallista luotettavuutta:
"Voidaan sanoa
ehdottoman varmasti, ettei yksikään arkeologinen löytö ole koskaan asettanut
mitään raamatunkohtaa kyseenalaiseksi. On tehty kymmeniä arkeologisia löytöjä,
jotka vahvistavat Raamatun historialliset lausunnot joko pääpiirteissään taikka
yksityiskohtaisesti." (8)
Ihmeet. Kun on esitetty se näkemys, etteivät Jeesukseen
liitetyt ihmeet ja ylösnousemus pitäisi paikkaansa, ei tämä pidä yhtä muiden
lähteiden kanssa, sillä:
- Juutalainen
historioitsija Josefus puhuu Jeesuksen tekemistä ihmeistä sekä hänen
ylösnousemuksestaan.
- Talmud, jossa on
senaikaisten uskonnollisten juutalaisten (lähinnä fariseusten) kirjoituksia,
mainitsee sekä Jeesuksen että opetuslasten tekemistä ihmeistä, vaikka se
varoittikin turvautumasta opetuslasten apuun edes kuolemanhädässä.
- Kvadratuksen katkelmassa
mainitaan Vapahtajan parantamisteoista ja hänen herättämistään kuolleista,
joista jotkut olivat vielä silloinkin elossa.
- Barnabaan kirjeessä
mainitaan Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja tunnusteoista.
Raamatun ulkopuoliset
lähteet. Mitä tulee muihin
kirjoitettuihin lähteisiin kuin Raamattuun, ovat ne olennaisilta osiltaan
samanlaisia sen kanssa, mitä opetuslapset kirjoittivat. Ne osoittavat, että
evankeliumin kuvaukset ja nämä ulkopuoliset lähteet eivät juuri poikkea
toisistaan. Raamatun ulkopuoliset lähteet antavat Jeesuksesta seuraavan kuvan:
- Jeesus oli
viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua
(Josefus).
- Jeesus tunnettiin
nimellä Jeesus Nasaretilainen (Talmud).
- Hän sanoi, ettei
ollut tullut kumoamaan, vaan täyttämään lain (Talmud).
- Hän oli opettaja
(Josefus, Talmud).
- Hänellä oli
opetuslapsia (Talmud).
- Hän teki ihmeitä
(Josefus, Talmud).
- Hänen
opetuslapsensa paransivat sairaita ja tekivät ihmeitä (Talmud).
- Pilatus (26-36 jKr)
tuomitsi hänet kuolemaan (Tacitus, Josefus) vaikutusvaltaisten juutalaisten
miesten yllytyksestä (Josefus) ja keisari Tiberiuksen (14-37 jKr)
hallituskaudella (Tacitus).
- Hänet tuomittiin
kuolemaan ristillä (Josefus, Tacitus, Thallus, Talmud).
- Hänen ristiinnaulitsemisensa
yhteydessä vallitsi pimeys (Thallus).
- Hänet
ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä (Talmud).
- Hän nousi ylös
(Josefus).
- Jeesuksen seuraajat
pitivät häntä Jumalana ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle (Plinius nuorempi).
- Hänellä oli juutalaisia
ja kreikkalaisia seuraajia (Josefus).
- Usko Kristukseen
oli kotoisin Juudeasta (Tacitus, Josefus), josta se oli levinnyt Roomaan asti
(Tacitus).
- Jeesuksen seuraajia
nimitettiin kristityiksi (Josefus, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi).
- Jeesuksella oli
Jaakob-niminen veli (Josefus).
- Jeesusta kutsuttiin
Kristukseksi eli Messiaaksi (Josefus).
MUITA SEIKKOJA, JOTKA
TODISTAVAT EVANKELIUMIEN PUOLESTA. Edellämainittujen
asioiden lisäksi on muita seikkoja, jotka todistavat evankeliumien luotettavuuden
puolesta. Niitä ovat seuraavat asiat:
Kirjoittajien kannalta
epäedullinen aineisto. Yksi todiste
evankeliumien puolesta on niissä oleva kirjoittajien ja Jeesuksen kannalta
epäedullinen aineisto, joka varmasti olisi jäänyt pois, jos ei olisi pyritty
ainoastaan totuudellisuuteen ja kertomaan miten asiat ovat. Tällaisia
epäedullisia seikkoja ovat sellaiset asiat kuin, miten Jeesus ei voinut tehdä
ihmeitä Galileassa (Mark 6:5), miten hänen veljensäkään eivät uskoneet häneen
(Joh 7:5), miten monet luopuivat hänestä (Joh 6:66), Jeesuksen sanat rikkaalle
nuorukaiselle: "Miksi sanot minua hyväksi" (Mark 10:18), toisten
viittaukset siihen, että Jeesus teki ihmeitä Beelsebulin voimalla (Matt 12:24),
miten Pietari kielsi Jeesuksen (Matt 26:69-75), miten jotkut epäilivät
ylösnousseen Herran nähtyään (Matt 28:17), miten opetuslapset pelkäsivät ja
olivat lukittujen ovien takana (Joh 20:19).
Niinpä kun tekstissä on tällaisia epäedullisia seikkoja,
viittaavat ne vahvasti tapahtumien historiallisuuteen.
Ei ole myöskään
mitään selvää syytä - paitsi se että kirjoittajat ovat halunneet kertoa
asioista juuri niin kuin ne tapahtuivat - siihen, että evankeliumeihin on
otettu mukaan se oudontuntuinen yksityiskohta, että Jeesus huusi ristillä
tehdessään kuolemaa: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Jos
evankeliumien kirjoittajien ensisijaisena tavoitteena oli kuvata Kristusta
Messiaana ("Voideltuna") ja Jumalan Poikana, he eivät olisi missään
tapauksessa ottaneet kertomuksiinsa ainakaan tätä kohtaa. Ja taatusti he
eivät olisi pystyneet sitä itse keksimään! (9)
Suuret julkiset
tapahtumat ja väkijoukot. Eräs vahva
seikka tapahtumien historiallisuuden puolesta ovat tuhansien henkilöiden
väkijoukot, joita esiintyi sekä Jeesuksen että apostolien toiminnan yhteydessä.
Apostolit saattoivat myös vedota julkisissa puheissaan (Apt 2:14-36, 3:12-26,
7:2-53, 13:16-41, 17: 22-31, 22:3-21, 24:10-21, 26:2-23) siihen, että kuulijat
itsekin tiesivät asiat ja etteivät ne olleet tapahtuneet missään syrjäsopessa.
Tällaisista asioista olisi ollut mahdotonta puhua ja kirjoittaa
tai saada tuhansia uskomaan Kristukseen, jos ne eivät olisi todella pitäneet
paikkaansa, koska ympärillä oli varmasti paljon vihamielisiä todistajia, jotka
olisivat heti voineet kumota väärät tiedot. Mm. seuraavat jakeet viittaavat
suuriin kansan paljouksiin:
- (Matt 4:24, 25) Ja
maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki
sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut,
kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät.
25. Ja häntä
seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista
ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.
- (Mark 3:8) ja
Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin
ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka
suuria tekoja hän teki
- (Matt 14:16, 20,
21) Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te
heille syödä."
20. Ja kaikki söivät
ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä
vakallista.
21. Ja niitä,
jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja
lapsia.
- (Matt 16:9-11)
Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää
viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen,
10. ettekä
niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista
otitte talteen?
11. Kuinka te ette
käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja
saddukeusten hapatusta."
- (Apt 2:22, 40, 41)
Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen,
josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita
Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,
40. Ja monilla
muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen:
"Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."
41. Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä
päivänä noin kolmetuhatta sielua.
- (Apt 26:24-26)
Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet
hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut."
25. Mutta Paavali
sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja
toimen sanoja.
26. Kuningas
kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä
minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole
missään syrjäsopessa tapahtuneet.
- (Apt 10:37,38) sen
sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen,
jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;
38. te
tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen
Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki
perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.
Useat tunnetut
henkilöt. Raamattu puhuu useista
arvovaltaisista ja historian tuntemista henkilöistä (Herodes Suuri, Pilatus,
ylipappi Kaifas ja hänen appensa Hannas, suuren neuvoston jäsen Joosef
Arimatialainen, Herodes Agrippa, Gamaliel, käskynhaltija Sergius Paulus,
käskynhaltija Gallion, maaherra Feeliks ja maaherra Festus, kuningas
Agrippa...) sekä viittaa suuriin julkisiin tapahtumiin. Jos näitä ei olisi
todellisuudessa tapahtunut, ei Raamatun tietojen kumoaminen olisi tuottanut
mitään vaikeuksia evankeliumin vastustajille, jotka olivat aina enemmistönä ja
joista useat olivat vielä elossa kirjoitusajankohtana. Tähän liittyen on
Polykarpos, apostoli Johanneksen oppilaana ollut henkilö sanonut:
"Niin varma on
se pohja, jolla nämä evankeliumit lepäävät, että jopa juuri kerettiläiset itse
todistavat niiden puolesta, ja lähtemällä näistä jokainen heistä pyrkii
laatimaan oman erityisoppinsa." (10)
Kaikella alkusyy. Se että kristillinen seurakunta sai alkunsa
ensimmäisellä vuosisadalla ja alkoi kasvaa räjähdysmäisesti, täytyy olla joku
syy, miksi näin tapahtui, koska mitään ei voi syntyä tyhjästä. Ellei Jeesus
ollut tämä syy, niin sitten on löydettävä joku muu syy tilalle.
Mutta voidaan kysyä, että miksi etsisimme muuta syytä tai
tuntematonta henkilöä, josta historianlähteet eivät kerro mitään, kun on
riittävästi tietoa Jeesuksen merkityksestä alkusyynä. Jos häntä ei olisi
pidetty Jumalan Poikana, hänen ylösnousemustaan ja ihmeitä tosiasioina, hänen elämäänsä
profetioiden täyttymyksenä, sekä erityisesti hänen asemaansa syntien
sovittajana ja Vapahtajana (tärkein asia!) ei hänestä varmastikaan olisi
kirjoitettu mitään. Jos hän ei ollut sen kummempi kuin muutkaan ihmiset, mitä
järkeä olisi ollut kirjoittaa hänestä? Ainut järkevä syy kirjoitusten synnylle
täytyy olla se, että Jeesuksesta kirjoitetut asiat ovat todella tapahtuneet ja
opetuslapset todistivat siitä:
- (Luuk 24:47,48) ja
että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä
kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
48. Te olette
tämän todistajat.
Tarkat yksityiskohdat. Jos Raamatun useat kertomukset eivät olisi tosia, ei
niissä voisi olla samanlaisia tarkkoja yksityiskohtia, joita evankeliumit ja
Apostolien teot ovat tulvillaan. Monet tarinat ja sepitetyt kertomukset ovat
paljon yleisluontoisempia, mutta evankeliumit sensijaan sisältävät runsaasti
pikkuseikkoja - seikkoja joilla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Ne ovat
epäolennaisia itse kertomuksen kannalta. Yleensä tarkat yksityiskohdat
viittaavat siihen, että ihmiset ovat itse olleet paikalla näkijöinä ja
kokijoina. Seuraava lainaus vahvistaa yksityiskohtien merkityksen:
Evankeliumien
kertomukset ovat tulvillaan sellaisia vähäisiä yksityiskohtia, jotka eivät
suoranaisesti liity juonenkulkuun. Historiantutkijat (ja lakimiehet) ovat
yleisesti sitä mieltä, että tällainen on merkkinä silminnäkijäkertomuksesta
(tai ainakin kertomuksesta, joka on silminnäkijän välittämä). Johannes
esimerkiksi mainitsee voittaneensa Pietarin kilpajuoksussa haudalle. Hän kertoo
edelleen, että hän kurkisti hautakammioon ja näki käärinliinojen olevan siellä,
mutta ettei hän itse mennyt sisälle. Saavuttuaan paikalle Pietari meni hautaan
ja huomasi "että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut
käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään" (Joh 20:4-8).
Näiden yksityiskohtien lisäämiseen ei ole
mitään selvää syytä; ne eivät lisää yhtään mitään siihen mikä kertomuksessa on
keskeistä. Ne ovat päinvastoin varsin odottamattomia. Kuka olisi
tarkoituksellisesti sepittänyt kertomuksen, josta voi päätellä Jeesuksen
nousseen kuolleista alastomana? Tällaisten yksityiskohtien olemassaolo voi
merkitä vain yhtä - sitä, että juuri näin kaikki tapahtui. (11)
Ei mytologiaa. Vaikka evankeliumeissa kerrotaan yliluonnollisista
asioista, eivät evankeliumien kertomukset sisällä mitään mytologisia piirteitä,
vaan ne päinvastoin ovat hyvin maltillisia kertoessaan asioista. Esim.
opetuslasten virheet ja puutteet kuvataan hyvin realistisesti, eikä heistä
tehdä mitään voittamattomia sankareita ja sankarittaria, mikä on niin
tavallista kansojen muinaiskertomuksille. Toinen seikka, joka puhuu kertomusten
luotettavuuden puolesta, on tietenkin se, että ne on kirjoitettu vain muutaman
vuosikymmenen kuluessa itse tapahtumista ja jolloin oli vielä vihamielisiä
vastustajia. Näin lyhyessä ajassa ei varmastikaan ehtisi syntyä
varteenotettavaa legenda-ainesta.
C.S. Lewis, joka on toiminut professorina Oxfordin yliopistossa,
on viitannut evankeliumien sisältöön ja miten ne eivät alkuunkaan muistuta
legendoja:
"Kirjallisuudenhistorian
tutkijana olen täysin vakuuttunut, että olivatpa evankeliumit mitä muuta
tahansa, legendoja ne eivät ainakaan ole. Olen lukenut runsaasti legendoja ja
minulle on täysin selvää, etteivät ne ole tällaisia."
ASIOIDEN
YKSINKERTAISUUS. Eräät tutkijat ovat
viitanneet siihen, etteivät evankeliumit voi olla luotettavia, koska ne ovat
keskenään ristiriitaisia ja tapahtumien järjestys niissä vaihtelee. He
ajattelevat, että nämä asiat voisivat heikentää niiden historiallista
luotettavuutta ja viedä siltä pohjan.
Voimme kuitenkin sanoa tähän, että ehkäpä tutkijat itse eivät
näe metsää puilta, eli he eivät kykene erottamaan kokonaisuutta epäoleellisista
asioista (tai kuten Jeesus sanoi: "Te sokeat taluttajat, jotka
siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!", Matt 23:24).
Oleellisempaa pitäisi nimittäin olla se, onko Jeesus elänyt, kuin se missä
järjestyksessä hän on mitäkin puhunut ja tehnyt. Puheiden järjestys ei
kokonaisuuden kannalta ole niinkään tärkeä (vaikka voidaankin selvästi
hahmottaa jonkinlainen tapahtumajärjestys.). Vai pitäisikö meidän olettaa, että
evankeliumit olisivat sanasta sanaan samanlaiset? Eikö tätä silloin käytettäisi
tukemaan vain sitä, että evankeliumit ovat keksittyjä ja sepitettyjä
kertomuksia? (Kun liikenneonnettomuus tapahtuu, voi siitäkin ihmisillä olla
hiukan toisistaan poikkeavia lausuntoja, mutta ei se silti tee tyhjäksi itse
asiaa, joka on tapahtunut.)
Niinpä on hyvä ymmärtää, että kokonaisuuden ja sanoman
ymmärtämisen kannalta pienet ristiriitaisuudet ovat merkityksettömiä ja
epäoleellisia. Oleellisempaa sensijaan on, että evankeliumit vastaavat
kysymyksistä tärkeimpään eli siihen, kuka Jeesus Kristus on. Ne osoittavat
tietä hänen luokseen, mikä on tietysti oleellisin asia.
Oleellisinta meille varmasti on se, onko Jeesus elänyt, mitä hän
on puhunut ja tehnyt sekä se otammeko sanoman hänestä vastaan vai emme.
Katsomme kaikkia näitä kolmea asiaa vielä erikseen:
Onko Jeesus elänyt? Ensimmäisenä
asiana listassa on kysymys siitä, onko Jeesus elänyt eli onko hän
historiallinen henkilö. Ja oikeastaan kysymykseen on jo vastattu, koska
todettiin, että hän on todella elänyt ja ollut maan päällä. Evankeliumien
lisäksi häneen viittaavat mm. sellaiset lähteet kuin historioitsija Josefus,
Talmud, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi ja Thallus. Ne osoittavat hänen
kerran eläneen maan päällä.
Encylopedia Britannica (15. laitos, 3. osa, s. 145) viittaa
näihin Kristuksesta kertoviin, Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin, seuraavalla
tavalla:
"Nämä itsenäiset
selostukset todistavat, että muinaisina aikoina edes kristinuskon viholliset
eivät koskaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka asetettiin
ensimmäisen kerran ja riittämättömin perustein kyseenalaiseksi useiden
kirjoittajien toimesta kahdeksannentoista vuosisadan lopulla,
yhdeksännellätoista vuosisadalla sekä kahdennenkymmenennen vuosisadan
alkupuolella."
Tukholman ylirabbina
toiminut Gottlieb Klein - jonka edesmennyt Martin Buber on sanonut tunteneen
paremmin kuin kukaan muu toisen temppelin aikaisen juutalaisen kirjallisuuden -
on kirjoittanut kirjassaan "Onko Jeesus historiallinen henkilö?"
samasta asiasta. Hän toteaa Jeesuksen historiallisuuden olevan varmalla
perustalla:
"Tulokseni,
mihin en ole tullut vasta viime kädessä, vaan mikä on syntynyt enemmän kuin
kolmen vuosikymmenen uutteran Uuden testamentin historian tutkimuksen
hedelmänä, voin tiivistää seuraavasti: Kirkkaammin, täsmällisemmin ja
persoonallisempaa leimaa kantavammin kuin Jeesuksen oppi on, ei ole mitään
muuta muinaisajan oppia talletettu. Me näemme ja kuulemme todellisen, määrätyn
silmiemme eteen kohoavan henkilön, jolla on aikansa piirteet ja joka voidaan
selittää vain oman aikansa olosuhteiden ja ympäristön valossa. Turhaan etsitään
muualta eetillistä monoteismia, mitä Jeesus saarnasi profeettain hengessä ja
yhtäläisesti heidän kanssaan. Turhaan haetaan muualta samanlaista juutalaista
ajatusmaailmaa, missä Jeesus liikkui. Varmalla historiallisella perustalla on
siis tosiasia, mitä kukaan professori ei koskaan voi järkyttää: Jeesus on
historiallinen henkilö." (12)
Mitä Jeesus on puhunut
ja tehnyt? Seuraava kysymys koski
sitä, mitä Jeesus on puhunut ja tehnyt. Voimme uskoa, että juuri
evankeliumeissa on talletettu riittävästi tietoa tästä asiasta. Kirjoitukset
osoittavat mm., miten Jeesus on ainoa tie Jumalan luo ja miten vain hänessä on
iankaikkinen elämä. Nämä jakeet osoittavat Jeesuksen merkityksen:
- (Joh 8:24)
Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette
usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
- (Joh 5:40) ja te
ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Joh 14:6) Jeesus
sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule
Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
- (Apt 4:12) Eikä
ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta
nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Ottaa sanoma vastaan
tai hylätä se. Kolmas asia liittyy vastaanottamiseen. Kun edellä on
todettu, että Jeesus on historiallinen henkilö ja että vain hänen kauttaan
voidaan löytää iankaikkinen elämä, on asiassa myös meidän osuutemme. Meidän on
haluttava kääntyä hänen puoleensa sekä luovutettava elämämme Jumalalle. Armo on
jo tullut Jeesuksen kautta, mutta se voi jäädä turhaksi, jos käännämme selkämme
Jumalalle. Älä sentähden hylkää Jumalan armoa ja pidä sitä halpana:
- (2 Kor 6:1) Hänen
työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi.
