|
|
|
Tartu kiinni |
LUKU 2 -"Opetuslapset kirjoittivat"
Usein saamme kuulla sen näkemyksen, että kertomukset Jeesuksesta on hylättävä, koska opetuslapset kirjoittivat niistä, eivätkä ne siten voi olla objektiivisia. Saatetaan sanoa, että evankeliumit ovat syntyneet alkukirkon halusta korostaa Jeesusta, eivätkä siksi voi olla luotettavaa aineistoa. Tähän kaikkeen voidaan kuitenkin esittää seuraavia vastaväitteitä:
Onko kirjoitettu ja puhuttu totta? Ensinnäkin on hyvä huomata, että kyse ei ole siitä, kuka on kirjoittanut, vaan kyse on siitä, onko se, mitä on kirjoitettu ja puhuttu, totta. Vaikka apostolit olivatkin Jeesuksen seuraajia ja hänen opetuslapsiaan, ei asialla ole merkitystä, jos he vain puhuivat totta. Vain totuudenpuhuminen ratkaisee viimekädessä, eikä kirjoittajien suhde tapahtumiin:
- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.
- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.
Jeesuksen arvostus. Se seikka, että opetuslapset pitivät Jeesusta Jumalan Poikana ja hänen sanojaan tärkeinä, todistaa sen puolesta, että he pyrkivät säilyttämään ne alkuperäisinä. Mitä suuremmassa arvossa jotakuta pidetään, sitä tarkemmin hänen sanansa pyritään säilyttämään. Juuri hänen arvonsa opetuslasten silmissä johti siihen, että sanomakin pyrittiin säilyttämään alkuperäisenä. Monet tutkijat ajattelevat tietysti päinvastoin.
- (Joh 6:68, 69) Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; 69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
Rabbien suhde oppilaisiinsa. Eräs seikka, joka puhuu kertomusten tarkan säilymisen puolesta, on juutalaisrabbien suhde oppilaisiinsa. Senaikaisessa yhteiskunnassa maineikkaiden rabbien opetusta pidettiin kuin "pyhänä perimätietona", joka tuli huolellisesti opetella ulkoa ja siirtää sitten edelleen muille. Todennäköisesti Jeesuksen suhde oppilaisiinsa oli tällainen. Sitä paitsi Jeesus ei ollut kuka tahansa rabbi, vaan opetuslapset käsittivät hänen olevan itse Jumalan lähettämä Messias. Hänen sanojaan ei varmastikaan sopinut muuttaa eikä lisätä niihin mitään.
Mitä hyötyivät valheestaan? Jos kertomukset Jeesuksesta eivät olisi totta, mitä opetuslapset hyötyivät valheestaan? Tosiasia on, että useimmat heistä joutuivat kärsimään sanomansa tähden ja 11 apostolia 12:sta koki marttyyrikuoleman (Kuinka moni liberaaliteologi on valmis kuolemaan uskomustensa vuoksi?). Niinpä on suuri ihme, jos 12 miestä keksii valheen turhan takia ja kokee myös marttyyriuden sen takia kuten monet muut. Seuraava kirjoitus viittaa siihen, miten vähän opetuslapset olisivat hyötyneet oletetusta valheestaan:
Edelleen totesin, että Raamattu viittaa aina suuriin julkisiin tapahtumiin. Jos näitä ei olisi todellisuudessa tapahtunut, ei Raamatun tietojen kumoaminen olisi tuottanut vaikeuksia sen vihollisille, jotka aina ovat olleet enemmistönä. Mutta siihen ei ole pystytty. Ne ovat päinvastoin vahvistuneet, kun Raamatun sanomaa on halveksittu ja tehty naurettavaksi. Totesin myös, että ne jotka ovat todistaneet näistä tapahtumista, ovat olleet valmiit menemään kuolemaan todistuksensa puolesta. He ovat pysyneet siinä, vaikka se ei ole tuottanut heille mitään ulkonaista hyötyä vaan pelkkää vaivaa, kärsimystä ja kuolemaa. Miksi he olisivat tehneet niin, jos eivät olisi olleet vakuuttuneita sen totuudellisuudesta? Miksi olisivat Pietari ja Johannes ja Tuomas ja muut todistaneet, että Jeesus oli ylösnoussut, jos he eivät olisi nähneet häntä? Miksi he pysyivät todistuksessaan, vaikka tiesivät sen aiheuttavan heille paljon kärsimyksiä? Heidän vastauksensa voimme lukea mm. 2 Piet. 1:16 -21 ja 1 Joh 1:1 - 3. (4)
Kuvaus Jeesuksesta. Kun on esitetty se väite, että opetuslapset olisivat kaunistelleet Mestarinsa kuvaa taivaallisilla piirteillä, ei tämä varmastikaan pidä paikkaansa. Jos he olisivat sen tahtoneet tehdä, olisivat he varmasti luoneet aivan toisenlaisen hahmon. He olisivat luoneet jonkinlaisen voittoisan sankarin. Toht. Chr. Ernst Luthard on kirjoittanut tästä:
Mutta jos opetuslapset olisivat odotustensa mukaan tehneet kuvan Messiaasta, niin he totisesti olisivat tehneet sen ihan toisin. Davidin kuninkaallisen pojan he olisivat tehneet eikä suinkaan Galilean profeettaa, ristiinnaulittua ja ylösnoussutta. Jeesuksen historian ulkonainen todellisuus oli heille enemmin uskonsa esteeksi kuin avuksi, sillä se ei ollut heidän toivojensa mukaan. Ainoastaan Jeesuksen persoonan valtaava vaikutus korotti heidät ylemmäksi kaikkia heidän uskonsa loukkauksia ja teki heille varmaksi, että hän oli Messias. (5)
Paavalin luonne. Seuraavat jakeet kuvaavat Paavalin luonnetta, miehen, joka kirjoitti suurimman osan Uuden testamentin kirjeistä. On epätodennäköistä, että kukaan Paavalin kaltainen henkilö olisi syyllistynyt valheisiin:
- (2 Kor 12:14,15) Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen. 15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?
- (2 Kor 2:3,4) Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne. 4. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.
- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - 2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. 3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni, 11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!
- (Fil 3:17) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
Arkeologiset ja muut löydöt. Yksi todiste evankeliumien yleisen luotettavuuden puolesta ovat monet arkeologiset löydöt, joita on tehty. Ne osoittavat, miten kirjoitukset liittyvät tarkasti senaikaisen yhteiskunnan elämään ja oloihin. Tutkija-arkeologi William Ramsay - henkilö, joka on tutkinut Luukkaan evankeliumin ja varsinkin Apostolien tekojen luotettavuutta - on todennut:
"Aluksi suhtauduin siihen kielteisesti, sillä Tubingenin teorian nerokkuus ja näennäinen aukottomuus oli yhdessä vaiheessa saanut minut täysin vakuuttuneeksi... Vähitellen tajusin, että (raamatullisen) kertomuksen eri yksityiskohdat olivat hämmästyttävän totuudenmukaisia. Olin aloittanut varmana siitä, että teos oli kirjoitettu toisella vuosisadalla ja ettei se kertonut luotettavasti ensimmäisen vuosisadan oloista, mutta vähitellen totesin sen hyödylliseksi liittolaiseksi eräissä vaikeissa tutkimuksissa." (6)
Ramsay on muualla viitannut Luukkaan merkitykseen historioitsijana:
"Luukas on eturivin historioitsija; hän selostaa tosiasiat luotettavasti, mutta sen lisäksi hän osoittaa aitoa historiantajua; hän sisäistää historiallisen kehityksen suuret linjat ja suhteuttaa esityksensä kunkin tapauksen merkitykseen. Hän tarttuu tärkeisiin ja ratkaiseviin tapahtumiin ja osoittaa niiden laajalla käsittelyllä tuota oikeaa näkemystä, mutta puuttuu vain lyhyesti tai ei ollenkaan aiheisiin, jotka ovat hänen kannaltaan merkityksettömiä. Lyhyesti sanoen tämä kirjailija pitäisi asettaa suurimpien historioitsijoiden joukkoon." (7)
A.N. Sherwin-White, klassisen ajan historian tutkija, ja jota on pidetty etevimpänä roomalaisen lain tuntijana, on kirjoittanut niinikään Apostolien tekojen luotettavuudesta (Roman Society and Roman law in the New testament, Oxford: Oxford university press, 1963, s. 173). Hän toteaa, että yritykset kieltää sen luotettavuus näyttävät pakostikin mielettömiltä:
"Apostolien tekojen historiallinen tarkkuus on osoittautunut ällistyttäväksi... kaikki yritykset kieltää Apostolien tekojen perustavaa laatua oleva historiallisuus edes pienissä yksityiskohdissa näyttävät nyt pakostikin mielettömiltä. Rooman historian tutkijat ovat jo pitkään pitäneet sitä itsestäänselvänä."
Vielä on tunnettu arkeologi Nelson Glueck kirjoittanut (Rivers of the desert, 1959, s. 31) Raamattuun liittyvästä arkeologiasta. Hän osoittaa, miten arkeologiset löydöt vahvistavat Raamatun historiallista luotettavuutta:
"Voidaan sanoa ehdottoman varmasti, ettei yksikään arkeologinen löytö ole koskaan asettanut mitään raamatunkohtaa kyseenalaiseksi. On tehty kymmeniä arkeologisia löytöjä, jotka vahvistavat Raamatun historialliset lausunnot joko pääpiirteissään taikka yksityiskohtaisesti." (8)
Ihmeet. Kun on esitetty se näkemys, etteivät Jeesukseen liitetyt ihmeet ja ylösnousemus pitäisi paikkaansa, ei tämä pidä yhtä muiden lähteiden kanssa, sillä:
• Juutalainen historioitsija Josefus puhuu Jeesuksen tekemistä ihmeistä sekä hänen ylösnousemuksestaan. • Talmud, jossa on senaikaisten uskonnollisten juutalaisten (lähinnä fariseusten) kirjoituksia, mainitsee sekä Jeesuksen että opetuslasten tekemistä ihmeistä, vaikka se varoittikin turvautumasta opetuslasten apuun edes kuolemanhädässä. • Kvadratuksen katkelmassa mainitaan Vapahtajan parantamisteoista ja hänen herättämistään kuolleista, joista jotkut olivat vielä silloinkin elossa. • Barnabaan kirjeessä mainitaan Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja tunnusteoista.
Raamatun ulkopuoliset lähteet. Mitä tulee muihin kirjoitettuihin lähteisiin kuin Raamattuun, ovat ne olennaisilta osiltaan samanlaisia sen kanssa, mitä opetuslapset kirjoittivat. Ne osoittavat, että evankeliumin kuvaukset ja nämä ulkopuoliset lähteet eivät juuri poikkea toisistaan. Raamatun ulkopuoliset lähteet antavat Jeesuksesta seuraavan kuvan:
• Jeesus oli viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua (Josefus). • Jeesus tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen (Talmud). • Hän sanoi, ettei ollut tullut kumoamaan, vaan täyttämään lain (Talmud). • Hän oli opettaja (Josefus, Talmud). • Hänellä oli opetuslapsia (Talmud). • Hän teki ihmeitä (Josefus, Talmud). • Hänen opetuslapsensa paransivat sairaita ja tekivät ihmeitä (Talmud). • Pilatus (26-36 jKr) tuomitsi hänet kuolemaan (Tacitus, Josefus) vaikutusvaltaisten juutalaisten miesten yllytyksestä (Josefus) ja keisari Tiberiuksen (14-37 jKr) hallituskaudella (Tacitus). • Hänet tuomittiin kuolemaan ristillä (Josefus, Tacitus, Thallus, Talmud). • Hänen ristiinnaulitsemisensa yhteydessä vallitsi pimeys (Thallus). • Hänet ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä (Talmud). • Hän nousi ylös (Josefus). • Jeesuksen seuraajat pitivät häntä Jumalana ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle (Plinius nuorempi). • Hänellä oli juutalaisia ja kreikkalaisia seuraajia (Josefus). • Usko Kristukseen oli kotoisin Juudeasta (Tacitus, Josefus), josta se oli levinnyt Roomaan asti (Tacitus). • Jeesuksen seuraajia nimitettiin kristityiksi (Josefus, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi). • Jeesuksella oli Jaakob-niminen veli (Josefus). • Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi eli Messiaaksi (Josefus).
Muita seikkoja, jotka todistavat evankeliumien puo-lesta. Edellisten asioiden lisäksi on muita seikkoja, jotka todistavat evankeliumien luotettavuuden puolesta. Niitä ovat seuraavat asiat:
Kirjoittajien kannalta epäedullinen aineisto. Yksi todiste evankeliumien puolesta on niissä oleva kirjoittajien ja Jeesuksen kannalta epäedullinen aineisto, joka varmasti olisi jäänyt pois, jos ei olisi pyritty ainoastaan totuudellisuuteen ja kertomaan miten asiat ovat. Tällaisia epäedullisia seikkoja ovat sellaiset asiat kuin, miten Jeesus ei voinut tehdä ihmeitä Galileassa (Mark 6:5), miten hänen veljensäkään eivät uskoneet häneen (Joh 7:5), miten monet luopuivat hänestä (Joh 6:66), Jeesuksen sanat rikkaalle nuorukaiselle: "Miksi sanot minua hyväksi" (Mark 10:18), toisten viittaukset siihen, että Jeesus teki ihmeitä Beelsebulin voimalla (Matt 12:24), miten Pietari kielsi Jeesuksen (Matt 26:69-75), miten jotkut epäilivät ylösnousseen Herran nähtyään (Matt 28:17), miten opetuslapset pelkäsivät ja olivat lukittujen ovien takana (Joh 20:19). Niinpä kun tekstissä on tällaisia epäedullisia seikkoja, viittaavat ne vahvasti tapahtumien historiallisuuteen.
Ei ole myöskään mitään selvää syytä - paitsi se että kirjoittajat ovat halunneet kertoa asioista juuri niin kuin ne tapahtuivat - siihen, että evankeliumeihin on otettu mukaan se oudontuntuinen yksityiskohta, että Jeesus huusi ristillä tehdessään kuolemaa: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Jos evankeliumien kirjoittajien ensisijaisena tavoitteena oli kuvata Kristusta Messiaana ("Voideltuna") ja Jumalan Poikana, he eivät olisi missään tapauksessa ottaneet kertomuksiinsa ainakaan tätä kohtaa. Ja taatusti he eivät olisi pystyneet sitä itse keksimään! (9)
Suuret julkiset tapahtumat ja väkijoukot. Eräs vahva seikka tapahtumien historiallisuuden puolesta ovat tuhansien henkilöiden väkijoukot, joita esiintyi sekä Jeesuksen että apostolien toiminnan yhteydessä. Apostolit saattoivat myös vedota julkisissa puheissaan (Apt 2:14-36, 3:12-26, 7:2-53, 13:16-41, 17: 22-31, 22:3-21, 24:10-21, 26:2-23) siihen, että kuulijat itsekin tiesivät asiat ja etteivät ne olleet tapahtuneet missään syrjäsopessa. Tällaisista asioista olisi ollut mahdotonta puhua ja kirjoittaa tai saada tuhansia uskomaan Kristukseen, jos ne eivät olisi todella pitäneet paikkaansa. Ympärillä oli paljon vihamielisiä todistajia, jotka olisivat heti voineet kumota väärät tiedot. Mm. seuraavat jakeet viittaavat suuriin kansan paljouksiin:
- (Matt 4:24, 25) Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät. 25. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.
- (Mark 3:8) ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki
- (Matt 14:16, 20, 21) Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä." 20. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista. 21. Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.
- (Matt 16:9-11) Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen, 10. ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen? 11. Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."
- (Apt 2:22, 40, 41) Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, 40. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta." 41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
- (Apt 26:24-26) Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut." 25. Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. 26. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet.
- (Apt 10:37,38) sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte; 38. te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.
Useat tunnetut henkilöt. Raamattu puhuu useista arvovaltaisista ja historian tuntemista henkilöistä (Herodes Suuri, Pilatus, ylipappi Kaifas ja hänen appensa Hannas, suuren neuvoston jäsen Joosef Arimatialainen, Herodes Agrippa, Gamaliel, käskynhaltija Sergius Paulus, käskynhaltija Gallion, maaherra Feeliks ja maaherra Festus, kuningas Agrippa...) sekä viittaa suuriin julkisiin tapahtumiin. Jos näitä ei olisi todellisuudessa tapahtunut, ei Raamatun tietojen kumoaminen olisi tuottanut mitään vaikeuksia evankeliumin vastustajille, jotka olivat aina enemmistönä ja joista useat olivat vielä elossa kirjoitusajankohtana. Tähän liittyen on Polykarpos, apostoli Johanneksen oppilaana ollut henkilö sanonut:
"Niin varma on se pohja, jolla nämä evankeliumit lepäävät, että jopa juuri kerettiläiset itse todistavat niiden puolesta, ja lähtemällä näistä jokainen heistä pyrkii laatimaan oman erityisoppinsa." (10)
Kaikella alkusyy. Se että kristillinen seurakunta sai alkunsa ensimmäisellä vuosisadalla ja alkoi kasvaa räjähdysmäisesti, täytyy olla joku syy, miksi näin tapahtui, koska mitään ei voi syntyä tyhjästä. Ellei Jeesus ollut tämä syy, sitten on löydettävä joku muu syy tilalle. Mutta miksi etsisimme muuta syytä tai tuntematonta henkilöä, josta historianlähteet eivät kerro mitään, kun on riittävästi tietoa Jeesuksen merkityksestä alkusyynä? Jos häntä ei olisi pidetty Jumalan Poikana, hänen ylösnousemustaan ja ihmeitä tosiasioina, hänen elämäänsä profetioiden täyttymyksenä, sekä erityisesti hänen asemaansa syntien sovittajana ja Vapahtajana (tärkein asia!) ei hänestä varmastikaan olisi kirjoitettu mitään. Jos hän ei ollut sen kummempi kuin muutkaan ihmiset, mitä järkeä olisi ollut kirjoittaa hänestä? Ainut järkevä syy kirjoitusten synnylle täytyy olla se, että Jeesuksesta kirjoitetut asiat ovat todella tapahtuneet ja opetuslapset todistivat siitä:
- (Luuk 24:47,48) ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. 48. Te olette tämän todistajat.
Tarkat yksityiskohdat. Jos Raamatun useat kertomukset eivät olisi tosia, ei niissä voisi olla samanlaisia tarkkoja yksityiskohtia, joita evankeliumit ja Apostolien teot ovat tulvillaan. Monet tarinat ja sepitetyt kertomukset ovat paljon yleisluontoisempia, mutta evankeliumit sisältävät runsaasti pikkuseikkoja - seikkoja joilla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Ne ovat epäolennaisia itse kertomuksen kannalta. Yleensä tarkat yksityiskohdat viittaavat siihen, että ihmiset ovat itse olleet paikalla näkijöinä ja kokijoina. Seuraava lainaus vahvistaa yksityiskohtien merkityksen:
Evankeliumien kertomukset ovat tulvillaan sellaisia vähäisiä yksityiskohtia, jotka eivät suoranaisesti liity juonenkulkuun. Historiantutkijat (ja lakimiehet) ovat yleisesti sitä mieltä, että tällainen on merkkinä silminnäkijäkertomuksesta (tai ainakin kertomuksesta, joka on silminnäkijän välittämä). Johannes esimerkiksi mainitsee voittaneensa Pietarin kilpajuoksussa haudalle. Hän kertoo edelleen, että hän kurkisti hautakammioon ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta ettei hän itse mennyt sisälle. Saavuttuaan paikalle Pietari meni hautaan ja huomasi "että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään" (Joh 20:4-8). Näiden yksityiskohtien lisäämiseen ei ole mitään selvää syytä; ne eivät lisää yhtään mitään siihen mikä kertomuksessa on keskeistä. Ne ovat päinvastoin varsin odottamattomia. Kuka olisi tarkoituksellisesti sepittänyt kertomuksen, josta voi päätellä Jeesuksen nousseen kuolleista alastomana? Tällaisten yksityiskohtien olemassaolo voi merkitä vain yhtä - sitä, että juuri näin kaikki tapahtui. (11)
Ei mytologiaa. Vaikka evankeliumeissa kerrotaan yliluonnollisista asioista, eivät evankeliumien kertomukset sisällä mitään mytologisia piirteitä. Ne päinvastoin ovat hyvin maltillisia kertoessaan asioista. Esim. opetuslasten virheet ja puutteet kuvataan realistisesti, eikä heistä tehdä mitään voittamattomia sankareita ja sankarittaria, mikä on niin tavallista kansojen muinaiskertomuksille. Toinen seikka, joka puhuu kertomusten luotettavuuden puolesta, on se, että ne on kirjoitettu vain muutaman vuosikymmenen kuluessa itse tapahtumista ja jolloin oli vielä vihamielisiä vastustajia. Näin lyhyessä ajassa ei varmastikaan ehtisi syntyä varteenotettavaa legenda-ainesta. C.S. Lewis, joka on toiminut professorina Oxfordin yliopistossa, on viitannut evankeliumien sisältöön ja miten ne eivät lainkaan muistuta legendoja:
"Kirjallisuudenhistorian tutkijana olen täysin vakuuttunut, että olivatpa evankeliumit mitä muuta tahansa, legendoja ne eivät ainakaan ole. Olen lukenut runsaasti legendoja ja minulle on täysin selvää, etteivät ne ole tällaisia."
Asioiden yksinkertaisuus. Eräät tutkijat ovat viitanneet siihen, etteivät evankeliumit voi olla luotettavia, koska ne ovat keskenään ristiriitaisia ja tapahtumien järjestys niissä vaihtelee. He ajattelevat, että nämä asiat voisivat heikentää niiden historiallista luotettavuutta ja viedä siltä pohjan. Voimme kuitenkin sanoa tähän, että ehkäpä tutkijat itse eivät näe metsää puilta, eli he eivät kykene erottamaan kokonaisuutta epäoleellisista asioista (tai kuten Jeesus sanoi: "Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!", Matt 23:24). Oleellisempaa pitäisi olla se, onko Jeesus elänyt, kuin se missä järjestyksessä hän on mitäkin puhunut ja tehnyt. Puheiden järjestys ei kokonaisuuden kannalta ole niinkään tärkeä (vaikka voidaankin selvästi hahmottaa jonkinlainen tapahtumajärjestys.). Vai pitäisikö meidän olettaa, että evankeliumit olisivat sanasta sanaan samanlaiset? Eikö tätä silloin käytettäisi tukemaan vain sitä, että evankeliumit ovat keksittyjä ja sepitettyjä kertomuksia? (Kun liikenneonnettomuus tapahtuu, voi siitäkin ihmisillä olla hiukan toisistaan poikkeavia lausuntoja, mutta ei se silti tee tyhjäksi sitä asiaa, joka on tapahtunut.) Niinpä on hyvä ymmärtää, että kokonaisuuden ja sanoman ymmärtämisen kannalta pienet ristiriitaisuudet ovat merkityksettömiä ja epäoleellisia. Oleellisempaa on, että evankeliumit vastaavat kysymyksistä tärkeimpään eli siihen, kuka Jeesus Kristus on. Ne osoittavat tietä hänen luokseen, mikä on tärkein asia. Oleellisinta meille varmasti on se, onko Jeesus elänyt, mitä hän on puhunut ja tehnyt sekä se otammeko sanoman hänestä vastaan vai emme. Katsomme kaikkia näitä kolmea asiaa vielä erikseen:
Onko Jeesus elänyt? Ensimmäisenä asiana listassa on kysymys siitä, onko Jeesus elänyt eli onko hän historiallinen henkilö. Ja oikeastaan kysymykseen on jo vastattu: todettiin, että hän on todella elänyt ja ollut maan päällä. Evankeliumien lisäksi häneen viittaavat mm. sellaiset lähteet kuin historioitsija Josefus, Talmud, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi ja Thallus. Ne osoittavat hänen kerran eläneen maan päällä. Encylopedia Britannica (15. laitos, 3. osa, s. 145) viittaa näihin Kristuksesta kertoviin, Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin, seuraavalla tavalla:
"Nämä itsenäiset selostukset todistavat, että muinaisina aikoina edes kristinuskon viholliset eivät koskaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka asetettiin ensimmäisen kerran ja riittämättömin perustein kyseenalaiseksi useiden kirjoittajien toimesta kahdeksannentoista vuosisadan lopulla, yhdeksännellätoista vuosisadalla sekä kahdennenkymmenennen vuosisadan alkupuolella."
Tukholman ylirabbina toiminut Gottlieb Klein - jonka edesmennyt Martin Buber on sanonut tunteneen paremmin kuin kukaan muu toisen temppelin aikaisen juutalaisen kirjallisuuden - on kirjoittanut kirjassaan "Onko Jeesus historiallinen henkilö?" samasta asiasta. Hän toteaa Jeesuksen historiallisuuden olevan varmalla perustalla:
"Tulokseni, mihin en ole tullut vasta viime kädessä, vaan mikä on syntynyt enemmän kuin kolmen vuosikymmenen uutteran Uuden testamentin historian tutkimuksen hedelmänä, voin tiivistää seuraavasti: Kirkkaammin, täsmällisemmin ja persoonallisempaa leimaa kantavammin kuin Jeesuksen oppi on, ei ole mitään muuta muinaisajan oppia talletettu. Me näemme ja kuulemme todellisen, määrätyn silmiemme eteen kohoavan henkilön, jolla on aikansa piirteet ja joka voidaan selittää vain oman aikansa olosuhteiden ja ympäristön valossa. Turhaan etsitään muualta eetillistä monoteismia, mitä Jeesus saarnasi profeettain hengessä ja yhtäläisesti heidän kanssaan. Turhaan haetaan muualta samanlaista juutalaista ajatusmaailmaa, missä Jeesus liikkui. Varmalla historiallisella perustalla on siis tosiasia, mitä kukaan professori ei koskaan voi järkyttää: Jeesus on historiallinen henkilö." (12)
Mitä Jeesus on puhunut ja tehnyt? Seuraava kysymys koski sitä, mitä Jeesus on puhunut ja tehnyt. Voimme uskoa, että juuri evankeliumeissa on talletettu riittävästi tietoa tästä asiasta. Kirjoitukset osoittavat mm., miten Jeesus on ainoa tie Jumalan luo ja miten vain hänessä on iankaikkinen elämä. Nämä jakeet osoittavat Jeesuksen merkityksen:
- (Joh 8:24) Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
- (Apt 4:12) Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Ottaa sanoma vastaan tai hylätä se. Kolmas asia liittyy vastaanottamiseen. Kun edellä on todettu, että Jeesus on historiallinen henkilö ja että vain hänen kauttaan voidaan löytää iankaikkinen elämä, on asiassa myös meidän osuutemme. Meidän on haluttava kääntyä hänen puoleensa sekä luovutettava elämämme Jumalalle. Armo on jo tullut Jeesuksen kautta, mutta se voi jäädä turhaksi, jos käännämme selkämme Jumalalle. Älä sen tähden hylkää Jumalan armoa ja pidä sitä halpana:
- (2 Kor 6:1) Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
|
