LUKU 3 -
Onko
Raamatun teksti pysynyt samana?
Yksi toisinaan esitetty
väite on, ettei Raamattu olisi alkuperäisessä muodossaan, vaan että sen teksti
olisi muuttunut jossain myöhemmässä vaiheessa. On ajateltu, että ehkä teksti,
jota tänään luemme, ei olekaan samaa kuin mitä se alunperin on ollut.
Mutta jos katsomme tätä väitettä, ei sille juurikaan löydy
todisteita. Tämän osoittavat mm. seuraavat seikat:
Käsikirjoitusten
runsaus. Vaikka Uuden testamentin
alkuperäisiä tekstejä ei olekaan tallella, on se seikka, että niistä kuitenkin
on säilynyt runsaasti kopioita jo hyvinkin varhaisilta ajoilta, osoituksena
siitä että tekstimuoto on pysynyt samana. Yleissääntö tällä alueella on, että
mitä enemmän jostain tekstistä on säilynyt käsikirjoituksia, sitä varmemmin
pystytään myös selvittämään alkuperäinen tekstimuoto.
Niinpä
Uudesta testamentista on säilynyt ainakin yli 24 000 Uuden testamentin tai sen
osan käsikirjoitusversiota kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina
(100-400 jKr.). Tämä lukumäärä on valtavan suuri, kun vertaa, että antiikin
ajan tekstien osalta on toisena Homeroksen Ilias, josta on olemassa vain 643
säilynyttä dokumenttia - eli ero on lähes 40-kertainen. Vastaavasti esim.
Caesarin Gallian sodastakin on vain 10 säilynyttä dokumenttia, joka on
tavattoman pieni määrä Uuteen testamenttiin verrattuna, eikä kukaan silti
epäile tämän teoksen luotettavuutta. Seuraava luettelo osoittaa säilyneiden
kopioiden määrää (Tiedot kirjasta: "Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh
McDowell, s. 53, 54):
TEOS
Caesar
Livius
Platon
(tetralogiat])
Tacitus (annaalit)
Tacitus (pienempiä teoksia)
Plinius nuorempi (historia)
Thukydides
(historia)
Suetonius
(De Vita Caesarum)
Herodotos (historia)
Horatius
Sofokles
Lucretius
Catullus
Euripides
Demosthenes
Aristoteles
Aristofanes
Homeros (Ilias)
Uusi testamentti
|
Kopioiden lukumäärä
10
20
7
20
1
7
8
8
8
193
2
3
9
200
49
10
643
yli 24 000
|
Lyhyt aikaväli. Mitä tulee aikaväliin alkutekstin ja varhaisimman
löydetyn kopion välillä, on sekin asia, joka viittaa tekstin säilyneen samana.
Mitä lyhyempi väli alkutekstin ja varhaisimman löydetyn kopion välillä
on, sitä todennäköisemmin teksti on pysynyt samanlaisena.
Uusi testamentti on tälläkin alueella hyvässä asemassa. Kun
antiikin kirjallisuuden kohdalla aikaväli varhaisimmasta kopiosta itse
alkutekstin kirjoittamiseen on keskimäärin 1000 vuotta, on se Uuden testamentin
kohdalla vain joitakin vuosikymmeniä (riippuen Johanneksen evankeliumin
kirjoitusajankohdasta), joka on moninkertaisti vähemmän kuin näissä muissa
teksteissä. Lyhyt aikaväli Uuden testamentin kohdalla, kuten myös säilyneiden
kopioiden suuri määrä, vahvistaa sitä kuvaa, että Uuden testamentin teksti on
säilynyt meille alkuperäisenä.
Seuraava
luettelo osoittaa edelläolevan asian, eli aikavälin varhaisimman kopion ja
alkutekstin välillä, eri antiikin tekstien osalta (Tiedot kirjasta:
"Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):
TEOS
Caesar
Livius
Platon
(tetralogiat])
Tacitus (annaalit)
Tacitus (pienempiä teoksia)
Plinius nuorempi (historia)
Thukydides
(historia)
Suetonius
(De Vita Caesarum)
Herodotos (historia)
Horatius
Sofokles
Lucretius
Catullus
Euripides
Demosthenes
Aristoteles
Aristofanes
Homeros (Ilias)
Uusi testamentti
|
Aikaväli alkutekstin ja varhaisimman kopion välillä
1000 v
1200 v
1000 v
900 v
750 v
1300 v
800 v
1300 v
900 v
1400 v
100 v
1600 v
1500 v
1300 v
1400 v
1200 v
500 v
25 v
|
Tekstimuoto sama. Kun Uudesta testamentista on säilynyt runsaasti
vanhoja käsikirjoituksia, on niille ominaista se, että niissä on hyvin vähän
eroja. Nämä erot ovat niin mitättömiä, ettei niillä käytännön kannalta ole
merkitystä. F.C. Grant on todennut tekstien yhteneväisyydestä:
"Tarkkaavaiselle
lukijalle on ilmeistä, että... tarkistus ei ole vaikuttanut yhteenkään
kristillisen uskon oppiin siitä yksinkertaisesta syystä, että käsikirjoitusten
tuhansien lukutapojen joukosta ei ole ilmaantunut yhtäkään, joka vaatisi
kristillisen opin tarkistamista." (2)
Sir Frederic Kenyon on
sanonut samasta asiasta:
"Alkuperäisen
kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen väliaika
käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja viimeinen peruste
epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan muuttunut, on nyt
poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä samoin kuin niiden
yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan nyt pitää täysin
vahvistettuna." (3)
Lainaukset Uudesta
testamentista. Yksi todiste Uuden
testamentin alkuperäisyyden puolesta ovat kirkkoisien lainaukset siitä. Vaikka
ei olisi säilynyt yhtään Uuden testamentin käsikirjoituskopiota ja osaa,
voitaisiin silti koko Uusi testamentti, 11 jaetta lukuunottamatta,
rekonstruoida niistä lainauksista, joita on säilynyt kirkkoisiltä 300 v.
Jeesuksen ajan jälkeen. British Museumin suorittaman tutkimuksen mukaan löytyy
nyt arviolta 89 000 kohtaa, jotka on otettu alkukirkon kirjoituksiin Uudesta
testamentista. Tämä luku on hyvin mittava ja osoittaa, miten paljon Uutta
testamenttia on käytetty jo varhaisina aikoina. Sir Frederic Kenyon on
kirjoittanut lainausten määristä:
"Ei voida liian
voimakkaasti vakuuttaa, että Raamatun - ja tässä tapauksessa erityisesti Uuden
testamentin - tekstin pääsisällys on varma. Uuden testamentin käsikirjoitusten,
varhaisten käännösten ja kirkon varhaisimpien kirjoittajien siitä käyttämien
lainausten lukumäärä on niin suuri, että on käytännöllisesti katsoen varmaa,
että jokaisen epäilyksenalaisen kohdan oikea lukutapa on säilynyt ainakin
jossakin näistä teksteistä. Tätä ei voida sanoa mistään muusta muinaisesta
kirjasta maailmassa." (4)
VANHAN TESTAMENTIN
TEKSTI. Edellisissä kappaleissa on
käsitelty pääasiassa Uuden testamentin tekstiä. Mitä kuitenkin tulee Vanhan
testamentin tekstin säilymiseen muuttumattomana, on siitäkin todisteita. Niistä
voidaan mainita seuraavat kaksi asiaa:
Lainaukset Uudessa
testamentissa. Yksi hyvä todiste on
tietenkin se, että Uuden testamentin puolella on lainauksia ja viittauksia
Vanhaan testamenttiin. Näitä lainauksia on jopa useita satoja ja niitä esiintyy
niin Jeesuksen puheissa kuin esim. Paavalin kirjeissä.
Oleellista sadoissa lainauksissa kuitenkin on, että ne
vahvistavat Vanhan testamentin tekstimuotoa. Ne osoittavat tekstien pysyneen
samanlaisina aivan kuin kirkkoisien lainaukset Uudesta testamentista
vahvistavat Uuden testamentin tekstejä. Ne antavat hyvän kuvan siitä, että
Vanhan testamentin teksti, josta viimeisimmät kirjat saivat muotonsa noin 400
vuotta aiemmin, ei ole juuri nimeksikään muuttunut niistä ajoista, jolloin se
tallennettiin muistiin.
Kuolleen meren
kirjakääröt ovat toinen vahva
todiste tekstien pysymisestä samana. Nämä kääröt, jotka on löydetty Kuolleen
meren läheltä ja joista vanhimmat ajoittuvat 300-luvulle eKr., eivät juuri eroa
nykyisistä kirjoista. Päinvastoin nämä kääröt, joita on löydetty kaikista
Vanhan testamentin kirjoista Esterin kirjaa lukuunottamatta, ovat hyvin
vastaavia nykyisten kanssa. Siten ajatus, että Vanhan testamentin tai koko
Raamatun teksti olisi oleellisesti muuttunut, on pohjaa vailla, eikä sitä voida
todistaa. Sensijaan voimme hyvin uskoa, että tekstit ovat säilyneet
olennaisilta osiltaan samoina.
