Etusivulle
Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!
















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

 

 

Darwin mediassa

 

Tämä kirjoitus sai alkunsa, kun luin lehtiä. Varsinkin rovasti Martti Myllärisen kirjoitus Tiedonvälitys tukee ateismin todellisuutta sai ajatukseni liikkeelle. Henrik Sawela otti kantaa tähän Martti Myllärisen kirjoitukseen ja itsekin osallistuin keskusteluun. Lähetin seuraavan kirjoituksen, joka julkaistiin ESS:ssa 30.8.2017. Käsittelin lyhyessä kirjoituksessa sitä asiaa, että Darwin sekä naturalistinen käsitys maailmankaikkeuden ja elämän alusta hallitsee mediaa. Sillä on pääosa luonto-ohjelmissa, lehtikirjoituksissa ja myös yliopistoissa. Kuitenkaan ei oteta huomioon, että näitä naturalistisia käsityksiä ei ole koskaan voitu todistaa oikeiksi, kuten ei voida todistaa Jumalan luomistyötäkään. Molemmat ovat todistamattomia asioita, koska emme voi palata menneisyyteen ja tarkistaa, mitä todella tapahtui. Kuitenkin useat todisteet viittaavat luomiseen enemmän kuin sattumanvaraisuuteen kaiken synnyssä. Useat eturivin tutkijat ovat olleet tarpeeksi rehellisiä myöntääkseen, ettei heillä ole vastauksia siihen, miten galaksit, aurinkokunta, maapallo ja elämä syntyivät tai että olisi välimuotofossiileja.

   Seuraavassa siis lehtikirjoitukseni:

 

Lännessä saa arvostella hallitsijoita, mutta ei Darwinia

 

Henrik Sawela otti kantaa Martti Myllärisen kirjoitukseen Tiedonvälitys tukee ateismin todellisuutta. Hän oli eri mieltä asiasta.

   Tosiasia kuitenkin on, että naturalismi/ateismi on vahvoilla mediassa yhdellä alueella: selitettäessä maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheita. Juuri koskaan päämedioissa ei esitetä teististä vaihtoehtoa eli että Jumala on luonut kaiken. Ei oteta myöskään huomioon, että näitä asioista ei voi todistaa tieteellisesti jälkikäteen. Ateismi/naturalismi ja teismi ovat molemmat uskoon perustuvia näkemyksiä tällä alueella. Ne eivät ole tiedettä.

   Kysymys onkin siitä, mihin suuntaan todisteet viittaavat. Olen lukenut monien tiedemiesten kommentteja, joissa he myöntävät, etteivät tiedä, miten galaksit, aurinkokunta, maapallo ja elämä syntyivät tai että olisi välimuotofossiileja. Esim. elämästä tiedetään, että vain elämä saa aikaan elämää, eikä tähän sääntöön ole löydetty yhtään poikkeusta, joten eikö silloin loogisin vaihtoehto ole Jumalan luomistyö?

   Yksi esimerkki on myös tiedonvälitys dinosauruksista. Niiden sanotaan esiintyneen yli 65 miljoonaa vuotta sitten. Kuitenkin dinosaurusten fossiileista on löydetty radiohiiltä, jonka virallinen puoliintumisaika on 5730 vuotta. Samoin niistä on löydetty pehmytkudoksia, valkuaisaineita sekä DNA:ta, jota ei aina tavata edes ihmismuumioissa tai mammuteissa. Miksi näistä ei kerrota? Syynä on mielestäni erään kiinalaisen tiedemiehen toteamus: hänen mukaansa Kiinassa sai arvostella Darwinia, mutta ei hallitsijoita – lännessä asia on päinvastoin. Ateistinen tiedonvälitys estää Darwinin arvostelun.

 

Jari Iivanainen

 

Kirjoitin aiheesta myös toisen kirjoituksen. Se oli vastine Kari Kuitusen kirjoitukseen, jossa hän otti kantaa edelliseen kirjoitukseeni. Kari kirjoitti mm., että “oikeastaan Iivanainen ja kumppanit arvostelevat sitä, että tiede ei ota vakavasti epäluotettavia tutkimuksia. Minusta on oikein, että media tukeutuu tutkittuun tietoon, eikä mielipiteisiin.”

    Juuri tästä on kysymys, eli pitäisi tukeutua tutkittuun tietoon. Sillä mediassa esitetään lähes itsestään selvyytenä naturalistinen käsitys elämän syntymisestä itsestään. Kuitenkin juuri vakavasti otettava tutkimus, jota Kari halusi, on osoittanut sen ongelmallisuuden. Kukaan tiedemies ei ole voinut osoittaa, että elämä voisi syntyä itsestään. Selvä sääntö on, että elämää syntyy vain elämästä, eikä tähän sääntöön ole löydetty yhtään poikkeusta.

   Jokainen voi kuvitella tätä asiaa. Ei tarvita kuin maalaisjärkeä sen ymmärtämiseen, ettei kivi tai muu eloton aine muutu itsestään eläväksi, ala hengittämään, syömään, tuntemaan tunteita ja lisääntymään. Ainut, mitä voi tapahtua, on elottoman aineen muuttuminen kiinteäksi, nesteeksi ja kaasuksi ulkopuolisten lämpötilamuutosten myötä. Mitään muuta ei tapahdu. Tämä on todellista kokemusperäistä tiedettä.

   Entä Darwinin teoria? Jos tämä teoria pitää paikkansa, pitäisi kahden asian toteutua:

• Elämän pitäisi olla olemassa, koska jos evoluutio pitää paikkansa, edellyttää se elämää. Evoluutio ei voi edes käynnistyä, jos ei ensin ole elämää.

   Mutta kuten todettiin, ei elämä voi syntyä itsestään, vaan se edellyttää Luojan olemassaoloa. Toisaalta jos Luoja on tehnyt elämän, on hän tehnyt kaiken valmiiksi, kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja osoittaa, ei puolivalmiiksi.

• Toiseksi evoluutioteoria edellyttää välimuotojen olemassaoloa. Niiden pitäisi näkyä fossiiliaineistossa. Kuitenkin juuri vakavasti otettava tutkimus on osoittanut välimuotojen ja asteittaisen kehityksen puutteen. Seuraavassa on muutamia kommentteja aiheesta. Ne osoittavat, että mediassa annettu kuva evoluutiosta (alkusolusta ihmiseksi-teoria) ei pidä paikkaansa. Vaikka Darwin on tiedotusvälineissä vahvoilla, ei hänen olettamustaan asteittaisesta kehityksestä yksinkertaisesta alkusolusta ole voitu osoittaa todeksi:

 

Niles Eldredge: Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä. (1)

 

Paleobiologisten tosiasioiden perusteella ei ole mahdollista laatia edes jonkin eliön evoluution irvikuvaa. Fossiiliaineisto on nyt niin täydellinen, että - - välimuotosarjojen puuttumista ei voida lukea aineiston niukkuuden tiliin. Aukot ovat todellisia, eikä niitä tulla koskaan täyttämään. (Ruotsalaisen kasvitieteilijä Heribert Nilssonin lausunto noin 50 vuotta sitten [2])

 

On outoa, että fossiiliston aukollisuus on tietyllä tavalla johdonmukaista: fossiilit puuttuvat kaikista tärkeistä kohdista. (Francis Hitching: The Neck of the Giraffe, 1982, s. 19)

 

Menimmepä miten kauas tahansa maapallolla aikaisemmin eläneiden eläinten fossiilien sarjassa, emme tapaa jälkeäkään eläinmuodoista, jotka olisivat suurten ryhmien tai pääjaksojen välillä olevia muotoja… Eläinkunnan suurimmat ryhmät eivät sulaudu toisiinsa. Ne ovat ja ovat olleet kiinteitä alusta asti… Varhaisimmistakaan kerrostuneista kivilajeista ei tunneta yhtään eläintä, jota ei voitaisi kohta sijoittaa omaan pääjaksoonsa tai suureen ryhmäänsä… Tämä välimuotojen täydellinen puuttuminen eläinten suurten ryhmien väliltä voidaan tulkita vain yhdellä tavalla… Jos olemme halukkaat ottamaan tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, meidän on uskottava, ettei sellaisia välimuotoja ole koskaan ollutkaan, eli toisin sanoen, nämä suuret ryhmät ovat aivan alusta asti olleet samassa suhteessa toisiinsa kuin ne ovat nykyään. (Austin H. Clark: The New Evolution, s. 189)

 

Seuraavassa on siis toinen yleisöosastokirjoitukseni aiheeseen liittyen (ESS 14.9.2017). Lähetin sen alun perin seuraavassa muodossa. Lehdestä puuttui viimeinen kappale, jossa oli linkki dinosaurusfossiileissa esiintyvään radiohiileen ja pehmytkudoksiin. Myös otsikkoa oli hieman muutettu lehdessä. Lehdessä otsikkona oli ”Pidän teismiä ainoana loogisena vaihtoehtona” kun oma otsikkoni oli alun perin ”Darwin ja tiedonvälitys”.

   Tässäkin lehtikirjoituksessa tulee esille, miten naturalistinen teoria elämän synnystä on heikoilla ja miten maailman tunnetuin elämänsyntytutkija Stanley Miller on myöntänyt sen. Samoin Darwinin odottamaa asteittaista kehitystä ei ole havaittu fossiileissa. Sen on myöntänyt Stephen Jay Gould, yksi maailman tunnetuimmista paleontologeista.

 

Darwin ja tiedonvälitys

 

Kiitos Kari Kuituselle kritiikistä ja jatkopuheenvuorosta, joka käsitteli Darwiniin liittyvää tiedonvälitystä.

   Kari mainitsi kirjoituksessaan seuraavasti: “Minusta on oikein, että media tukeutuu tutkittuun tietoon, eikä mielipiteisiin.”

   Olen tästä aivan samaa mieltä, mutta toteutuuko tämä? Otan pari esimerkkiä. Ensinnäkin elämänsynty. Tiedotusvälineissä pidetään usein itsestäänselvyytenä, että elämä syntyi itsestään, mutta tämä on mielipide, ei tutkittua tietoa. Siinä on kyseessä naturalistinen uskomus, jota ei ole koskaan todistettu. Jotta asia tulisi selväksi, lainaan J. Morganin haastattelua Stanley Milleristä hänen elämänsä loppupuolella. Hän on tullut tunnetuksi elämänsyntyyn liittyvistä kokeista. J. Morgan kertoi haastattelusta: ”Hän suhtautui välinpitämättömästi kaikkiin ehdotuksiin elämän alkuperästä ja piti niitä ‘hölynpölynä’ tai ‘paperikemiana’. Hän suhtautui eräisiin hypoteeseihin niin halveksuen, että kun kysyin hänen mielipidettään niistä, hän vain puristeli päätään, huokaisi syvään ja hihitti – aivan kuin yrittääkseen torjua ihmiskunnan mielettömyyttä - - Hän myönsi, että tieteentekijät eivät ehkä koskaan tule tarkasti tietämään, milloin ja miten elämä sai alkunsa. ‘Me yritämme keskustella historiallisesta tapahtumasta, joka poikkeaa hyvin paljon tavanomaisesta tieteestä’, hän huomautti.”

   Entä lajimuutokset ja Darwinin teoria? On tärkeää painottaa, että sopeutumat ja muuntelu ovat totta, ja tästä on esimerkkejä esim. Darwinin Lajien synnyssä. Sen sijaan alkusolusta/ihmiseksi- teoriaa ei ole koskaan todistettu, eikä siitä ole havaintoja fossiileissa. Stephen J. Gould, ateisti ja aikamme ehkä tunnetuin paleontologi on lausunut:” En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa…” (The Panda’s Thumb, 1988, s. 182,183)

   Mitä edellisestä voidaan päätellä? Ainakin se, että naturalistiset syntyteoriat ja Darwinin teoria ovat ristiriidassa todellisen käytännön tieteen ja todistusaineiston kanssa. En sano, että voidaan tieteellisesti osoittaa Jumalan luomistyötä todeksi. Se ei onnistu, koska emme voi palata menneisyyteen. Kuitenkin, kun on kyseessä kaksi vaihtoehtoa kaikkeuden ja elämän alulle – naturalismi ja teismi – pidän teismiä ainoana loogisena vaihtoehtona.

   Sitten ajoitukseen. Kari kaipasi tietoa dinosauruksissa olevasta radiohiilestä ja pehmytkudoksista. Mm. osoitteessa http://newgeology.us/presentation48.html kerrotaan, miten saksalainen tutkijaryhmä raportoi radiohiilestä useissa dinosaurusfossiileissa. Tulosten mukaan näytteet olivat 22 000-39 000 v. vanhoja. Olen käsitellyt aihetta myös omalla kotisivullani kirjoituksissa “Milloin dinosaurukset elivät” sekä “Mielikuvitushistoria”.

 

Jari Iivanainen

 

Sitten tutkitaan muutamia lehtiartikkeleita evoluutioaiheeseen liittyen. Niissä tulee hyvin esille, mikä merkitys evoluutiolla ja miljoonilla vuosilla on mediassa. Aluksi käsitellään sitä, miten Darwinin teoria tuodaan esille melko epämääräisessä muodossa. Silloin lukija ei aina saa selvyyttä, mitä evoluutiolla todella tarkoitetaan. Sitten käsitellään dinosauruksia ja niiden ikäajoitusta. Lopuksi on aiheena ihminen.

 

Mitä evoluutiolla tarkoitetaan? Eräässä lehtiartikkelissa kerrottiin evoluutiosta seuraavasti:

 

Evoluutio on paras idea, jonka ihmiskunta on koskaan keksinyt. Mikään toinen idea ei selitä yhtä paljon niin pienistä lähtöoletuksista käsin.

   Elegantin yksinkertaisuutensa takia onkin hämmästyttävää, että meidän täytyi odottaa aina Charles Darwinin päiviin saakka, ennen kuin joku puki evoluution ihmeellisyydet sanoiksi. Kaikki elämä maapallolla on osa tätä ihmeellistä tieteellistä koetta. Ja jos muualla universumissa on elämää, myös se kulkee eteenpäin evoluution määrittämällä polulla… Evoluutio kiehtoo minua, sillä se tarjoaa meille vastauksen olemassaoloomme. Se sitoo meidät osaksi elämää. Se valottaa lajimme alkuperää ja voi myös osoittaa meille tien tulevaisuuteen. (ESS 6.9.2017 Jaakko Kinnunen)

 

Edellä oli osa lehtiartikkelista. Se tuo hyvin esille, miten evoluutio on arvostettu asia mediassa.

   Kirjoittaja on myös oikeassa yhdessä asiassa: evoluution puolesta on todella todisteita. Kysymys on nimenomaan siitä, millä tavoin evoluutio määritellään. Jos sillä tarkoitetaan muutoksia peruslajien puitteissa, myöntävät kaikki tämän. Näissä lajeissa todella tapahtuu luonnonvalintaa ja evoluutiota. Siitä on hyviä esimerkkejä Darwinin kirjoissa sekä muussa evoluutiokirjallisuudessa. Yleensä mainitaan mm. bakteerien vastustuskyky, koivumittarin erilaiset värit tai Galapagos-saarten peipot. Ne ovat kaikki muuntelua peruslajien puitteissa, koska kyseiset lajit ovat alussa ja lopussa bakteereita, koivumittareita ja peippoja. Niissä on kysymys sopeutumista erilaisiin elinympäristöihin mutta ei todellisista lajimuutoksista eikä informaation lisääntymisestä. Vain informaation lisääntyminen voisi viedä evoluutiota eteenpäin, mutta useat perinnöllisyydentutkijat myöntävät, ettei siitä ole havaintoja. Cornellin yliopiston geneetikko Dr. John Sanford on lausunut: ”On ymmärrettävä, että tiedemiehillä on erittäin herkkä ja laaja verkosto informaatiota lisäävien mutaatioiden havaitsemiseksi. Suurin osa perinnöllisyystieteilijöistä pitää silmänsä alituisesti auki niiden varalta. - - En ole kuitenkaan vakuuttunut, että tunnettaisiin edes yhtä päivänselvää esimerkkiä mutaatiosta, joka olisi kiistatta luonut informaatiota.” (Sanford, J., Genetic Entropy and the Mystery of the Genome, Ivan Press, New York, p. 17)

   Tällä alueella tulisikin tarkalleen määritellä, mitä evoluutiolla tarkoitetaan. Tarkoitetaanko sillä yksisoluisesta-ihmiseksi -teoriaa vai ainoastaan sopeutumia ja tavanomaista muuntelua. Jälkimmäisen asian kaikki myöntävät, mutta ensimmäiselle käsitykselle ei ole todisteita. Mediassa tätä eroa ei tehdä juuri koskaan ja siitä syntyvät ongelmat.

   Mielenkiintoista on, että kun evolutionistit haluavat todistaa yksisoluisesta-ihmiseksi -teorian todeksi, he käyttävät siihen esimerkkejä toisesta ryhmästä eli sopeutumien alueelta. Mistä tämä johtuu?

   Varmasti paras selitys on, ettei heillä ole todisteita todellisista lajimuutoksista vaan ainoastaan sopeutumista. Yli sata vuotta kestäneet kokeet bakteereilla ja banaanikärpäsillä sekä vuosisatoja kestänyt jalostus ovat myös osoittaneet, että on tietyt rajat, joiden yli ei päästä. Lajit eivät muutu toisiksi, vaan esimerkiksi bakteerit ja banaanikärpäset pysyvät edelleen bakteereina ja banaanikärpäsinä. Siksi meidän tulee erottaa toisistaan lajien sisällä tapahtuneet muutokset ja sopeutumat siitä käsityksestä, että kaikki nykyiset lajit ovat peräisin yhdestä kantamuodosta. Ne ovat kaksi eri asiaa, joista vain toiselle on vakuuttavia todisteita. (Jo aiemmin tuotiin esille, miten fossiileissa ei ole havaittavissa asteittaista kehitystä. Sen ovat myöntäneet useat eturivin paleontologit.).

 

Brittiläinen bakteriologi Alan Linton: Tieteentekijät hylkäävät teoriat, jotka osoitetaan epätosiksi. Tältä pohjalta Elredge väittää, ettei 150 vuoden jälkeen tiede ole onnistunut kumoamaan evoluutioteoriaa ja siksi ”evoluutioteoria on voittanut. Toisin sanoen, evoluutioteoria lepää sen varassa, ettei tiede ole osoittanut teoriaa vääräksi. Hän uskoo, että evoluutioteoria voidaan testata tieteellisesti.

   Mutta missä on kokeellinen todistusaineisto? Tieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mitään todistusaineistoa siitä, että yksi laji olisi kehittynyt toisesta lajista. Bakteerit ovat kaikkein yksinkertaisimpia esimerkkejä itsenäisestä elämästä ja ne sopivat ihanteellisen hyvin tällaiseen tutkimukseen. Yhden sukupolven elinikä on 20 – 30 minuuttia. Populaatio saavutetaan 18 tunnissa. Kuitenkaan bakteriologian 150 vuoden historia ei tarjoa mitään todistusaineistoa siitä, että yksi bakteerilaji olisi muuttunut toiseksi lajiksi huolimatta siitä, että populaatio on altistettu voimakkaille kemiallisille ja fysikaalisille mutageeneille ja että ainoastaan bakteereilla on kromosomien ulkopuolisia DNA-molekyylejä (plasmideja), jotka voivat siirtyä bakteerisuvusta toiseen. Koska ei ole mitään todistusaineistoa lajimuutoksista yksisoluisen elämän kaikkein yksinkertaisimmissa muodoissa, ei ole hämmästyttävää, ettei ole mitään todistusaineistoa evoluutiosta esitumallisista aitotumallisiksi soluiksi, puhumattakaan korkeampien monisoluisten organismien välisistä lajimuutoksista. (3)

 

Dinosaurukset otsikoissa. Sitten pieni lainaus lehtiartikkelista, jossa kerrottiin löytyneestä dinosaurusfossiilista. Se oli hyvässä kunnossa, siitä rapsuteltiin ylimääräistä kiveä irti 7000 tuntia ja sen iäksi arvioitiin 110 miljoonaa vuotta. Kirjoituksessa myös ehdotetaan, että tämä dinosaurus kuoli ilmeisesti jokeen, ajautui siitä merelle sekä upposi siellä pohjamutiin:

 

Dinosauruksen fossiili löytyi liki kokonaisena

 

Kuusi vuotta sitten Kanadan öljyhiekkakentillä työskennellyt kaivosmies huomasi avolouhoksen seinämässä outoja muotoja.

   Paikalle kutsutut tutkijat tajusivat, että kyseessä on paksunahkaisen dinosauruksen fossiili. Louhoksesta irrotettiin 110 miljoonaa vuotta sitten eläneen hirmuliskon jäänteet…

   Dinosauruksen tieteellinen nimi on Borealopelta markmitchelli. Se nimettiin laboratorioteknikko Mark Mitchellin mukaan. Hän rapsutteli fossiilista ylimääräistä kiveä irti 7000 työtunnin edestä…

   Fossiili on säilynyt aivan poikkeuksellisen hyvin. Nodosaurus kuoli ilmeisesti jokeen ja ruumis ajautui merelle. Siellä se upposi pohjamutiin. Merenpohjan mineraalit auttoivat säilömään hirmuliskon muodot, kun vuosimiljoonien kivikerrokset kasautuivat ruhon päälle. (Helsingin sanomat 4.8.2017)

 

Mitä edellisestä artikkelista kannattaa ottaa esille? Ensinnäkin fossiilin ikä 110 miljoonaa vuotta. Mistä fossiili tiedetään niin vanhaksi? Ei mistään. Fossiilissa itsessään ei ole mitään merkkiä siitä, että se olisi elänyt 110 miljoonaa vuotta sitten. Siinä ei ole lappua, joka kertoisi, milloin se eli. Tämän voi havaita jokainen, joka katsoo fossiileja.

   Mistä sitten tutkijat luulevat tietävänsä fossiilin iän? Se perustuu 1800-luvulla laadittuun geologiseen taulukkoon. Fossiilien ikä määritellään tämän taulukon perusteella, koska edellytetään, että Darwinin teoria pitää paikkansa ja että eri lajiryhmät ovat ilmaantuneet maapallolle eri aikaan.

   Ajatus siitä, että lajit ovat ilmaantuneet eri aikaan maapallolle, eli satojen miljoonien vuosien kuluessa, kumoutuu kuitenkin yhdellä havainnoilla: radiohiilellä, jota esiintyy ikivanhoina pidetyissä fossiileissa. Radiohiilen virallinen puoliintumisaika on 5730 vuotta, mutta sitä esiintyy kaikkein vanhimmissa kambrikauden eliöissä, dinosauruksissa ja muissa eliöissä. Myöskään ei ole löydetty yhtään sellaista kivihiiltä, josta puuttuisi radiohiiltä. (Lowe, D.C., Problems associated with use of coal as a source of 14C free background materal, Radiocarbon 31(2):117-120,1989).

   Monille dinosaurusfossiileille on lisäksi ominaista, että ne ovat hyvin säilyneitä. Ne voivat sisältää oikeaa luuta niin, että ne eivät ole täysin kivettyneitä. Yllätys on ollut, että luiden sisältä on löytynyt verisoluja [Morell, V., Dino DNA: The Hunt and the Hype, Science 261 (5118): 160-162, 1993], hemoglobiinia, pehmytkudoksia, hauraita proteiineja sekä DNA:ta [Sarfati, J. DNA and bone cells found in dinosaur bone, J. Creation(1):10-12, 2013; creation.com/dino-dna, 11 december 2012]  ja radiohiiltä (http://newgeology.us/presentation48.html).

  Mary Schweitzer kertoi myös tunnetulle paleontologille Jack Hornerille, miten hän huomasi T. rexin luurangon (Hell Creek, Montana) haisevan selvästi kuin ruumis. Tämä vastasi takaisin: ”Ihan totta, kaikki Hell Creekin luut haisevat”. Hyvä kysymys on, miten yli 65 miljoonaa vuotta vanhat luut voivat haista. Tämä tuskin on mahdollista. Sen sijaan jos kysymys on lyhyistä ajanjaksoista, se saattaa olla mahdollista.

   Mitä tutkijoiden pitäisi tehdä? Parasta olisi hylätä 1800-luvulla laadittu geologinen taulukko ja kiinnittää huomio suoraan fossiileihin. Jos niissä on edelleen jäljellä pehmytkudoksia, valkuaisaineita, DNA:ta ja radiohiiltä, ei kysymys voi olla miljoonista vuosista. Näiden aineiden esiintyminen fossiileissa viittaa lyhyisiin ajanjaksoihin. Nämä ovat hyviä mittareita arvioitaessa fossiilien ikää.

   Kannattaa myös ottaa huomioon, että ihmisten perimätiedossa ja taiteessa viitataan lohikäärmeisiin. [Esim. Job 7:12: Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?). Dinosaurus-nimitys keksittiin vasta 1800-luvulla, mutta lohikäärmeet ovat olleet tunnettuja paljon pidemmän aikaa.

   Hyvä esimerkki on kiinalainen horoskooppi. Siinä on 12 eläintä, joista 11 on nykyaikanakin tuttuja (rotta, härkä, tiikeri, jänis, käärme, hevonen, lammas, apina, kukko, koira ja sika). Sen sijaan 12. eläin on lohikäärme, jota ei nykyään ole. Hyvä kysymys on, että jos 11 eläintä ovat olleet todellisia eläimiä, miksi lohikäärme olisi poikkeus ja taruolento? Eikö ole järkevämpi olettaa, että se eli muinoin ihmisten parissa, mutta on kuollut sukupuuttoon kuten monet muut eläimet? Seuraavat lainaukset kertovat lisää lohikäärmeistä:

 

Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eläimiä, jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljon suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan. (The World Book Encyclopedia, vol. 5, 1973, s. 265)

 

Muistiinmerkityn historian alkuajoista lähtien lohikäärmeet ovat tulleet esiin kaikkialla: Assyrian ja Babylonian varhaisimmissa kertomuksissa sivistyksen kehityksestä, Vanhan testamentin juutalaishistoriassa, Kiinan ja Japanin vanhoissa teksteissä, Kreikan, Rooman ja varhaiskristittyjen mytologiassa, muinaisen Amerikan vertauskuvissa, Afrikan ja Intian myyteissä. On vaikea löytää yhteiskuntaa, joka ei olisi sisällyttänyt lohikäärmeitä legendaariseen historiaansa…Aristoteles, Plinius ja muut klassisen ajan kirjailijat väittivät lohikäärmetarinoiden perustuvan tosiasioihin eikä mielikuvitukseen. (4)

 

Suomalainen geologi Pentti Eskola kertoi jo vuosikymmeniä sitten kirjassaan Muuttuva maa, miten lohikäärmeiden kuvaukset muistuttavat dinosauruksia:

 

Liskoeläinten vaihtelevat muodot tuntuvat meistä niin huvittavilta sen vuoksi, että moni niistä etäisesti ja usein irvikuvamaisesti muistuttaa nykyajan vastaavanlaisissa olosuhteissa eläviä nisäkkäitä. Hirmuliskot kumminkin olivat yleensä niin peräti poikkeavia nykyajan elämänmuodoista, että niiden lähimmät vastineet ovat löydettävissä tarustojen lohikäärmeiden kuvauksista. Kumma kyllä, että niin on laita, sillä noiden tarujen laatijat eivät tietenkään olleet tutkineet kivettymiä eivätkä edes niistä mitään tienneet. (5)

 

Sitten lisätarkastelua edelliseen lehtiartikkeliin. Siinä kerrottiin, miten fossiilista piti rapsuttaa ylimääräistä kiveä irti 7000 työtunnin edestä. Lisäksi kerrottiin, että fossiili oli ilmeisesti kuollut jokeen, ajautunut sitten mereen ja uponnut siellä pohjamutiin.

   Ensinnäkin kannattaa kiinnittää huomiota kiven rapsuttamiseen irti fossiilista ja useiden dinosaurusfossiilien löytyminen kovien kallioiden sisältä. Miksi fossiilit löytyvät kovien kallioiden sisältä ja miksi niitä pitää irrotella vuosien ajan muusta aineksesta? Eiväthän dinosaurukset voi eläessään mennä kovien kallioiden sisälle. Se on mahdotonta.

   Tähän löytyy kuitenkin yksinkertainen selitys: vedenpaisumus. Artikkelissa oltiin sinänsä oikeilla jäljillä, kun ehdotettiin fossiilin joutumista pohjamutiin. Kuitenkaan normaalioloissa tällaista hautautumista ei tapahdu. Sen sijaan vedenpaisumuksen kaltainen katastrofi voi selittää sen, miten suuret eläimet ovat joutuneet liejun peittämäksi. Siksi dinosaurusfossiileja löytyy nykypäivänä kovien kallioiden sisältä. Voi kestää vuosikausia, kun yhtä fossiilia irrotetaan kalliosta. Vedenpaisumuksesta lisää kirjoituksen lopussa.

 

Ihminen maan päällä. Kolmas lehtiartikkeli liittyy ihmiseen ja hänen oletettuun sukupuuhunsa. Artikkelissa viitataan ihmisen jalanjälkeä muistuttavaan jälkeen, mutta ongelmana on löytöpaikka ja että jalanjälki on liian vanha (evoluutioasteikon mukaan), eli 5,7 miljoonaa vuotta:

 

Kreetalta löytynyt apinaihmisen jälki haastaa käsityksen ihmisen evoluutiosta

 

Tutkimusten valossa on ajateltu, että ihmisen alkukoti on Afrikassa, ja että ihminen myös pysyi siellä miljoonia vuosia, kunnes alkoi vaeltaa Eurooppaan ja Aasiaan.

   Puolalaiset ja ruotsalaiset tutkijat ovat nyt tehneet löydöksen, joka voi muuttaa käsityksen ihmisen kehityksen kulusta.

   Kreetan saaren rannalta on löydetty fossiilinen jalanjälki, joka on 5,7 miljoonaa vuotta vanha ja näyttää kuuluneen apinaihmiselle, jolla oli jo tuolloin ihmisen kaltainen jalka.

   Sedimenttienkivien ja mikrofossiilien perusteella löydös on voitu ajoittaa varsin tarkasti. Tämä on merkittävää, sillä tämänhetkisten teorioiden mukaan ihmisenkaltaisella jalalla käveleviä esi-ihmisiä ei pitänyt vielä 5,7 miljoonaa vuotta sitten olla Euroopassa eikä edes Afrikassa. Afrikassa tämän ikäiset jäljet ovat apinamaisempia.

   Kreetan löytö sekoittaa pakkaa, sillä se osoittaa, että varhaiset apinaihmiset kävelivät ihmisenkaltaisilla jaloilla Euroopassa jo 5,7 miljoonaa vuotta sitten. Apinaihmiset ovat siis vaeltaneet Afrikasta jo huomattavasti luultua aikaisemmin.

   Jos löydös pitää paikkansa, se tarkoittaisi muun muassa, että ihmisen esi-isänä pidetty Ardipithecus ei voikaan olla esi-isämme, ja jopa sitä, että ihminen ei välttämättä olekaan kehittynyt Afrikassa. Tämä vaatii kuitenkin lisätutkimusta.

   Tuloksen julkaisi Proceedings of the Geologists’ Association. (Helsingin sanomat, 5.9.2017)

 

Mitä kummallista on tässä löydössä, joka täysin muistuttaa ihmisen jalanjälkeä (artikkelissa puhutaan apinaihmisestä, mutta se on harhauttavaa kielenkäyttöä, jos jalanjälki ei eroa nykyihmisen jalanjäljestä)?

   Se kumoaa kerralla käsitykset ihmisen periytymisestä apinankaltaisista olennoista ja alkuperän Afrikasta. Se ”haastaa käsityksen ihmisen evoluutiosta”, kuten otsikossa kerrottiin. Tästä aiheesta on kirjoitettu satoja kirjoja, mutta ne voi saman tien heittää pois, koska nykyihminen on vähintään yhtä vanha tai itse asiassa lähes 2 miljoonaa vuotta vanhempi kuin sen apinamaisina pidetyt esi-isät. Esim. apinamainen Lucy, joka kuuluu Austalopithecus-luokkaan, (artikkelissa mainittu Ardipithecus on ryhmitelty usein tähän samaan luokkaan), on yleensä määritelty vain 3-4 miljoonan vuoden ikäiseksi eli ajallinen ero on huomattava, vaikka käytetään evolutionistien omia ajoituksia.

   Mitä tämä löytö vaikuttaa evoluutioteorian arvostukseen ja asemaan? Ei mitään. Samankaltaisia löytöjä on tehty aiemmin runsaasti, eikä niilläkään ole ollut merkitystä. Seuraavat pari lainausta tiedejulkaisuista kertovat vieläkin vanhemmista ihmisen jalanjäljistä kuin edellinen lehtiartikkeli. Näiden lainausten perusteella ihminen eli jo 100-200 miljoonaa vuotta ennen dinosauruksia. Tämä osoittaa, miten tiedemiehet eivät ota huomioon omia havaintojaan. He pitäytyvät evoluutioteoriaan ja oletukseen miljoonien vuosien kehityksestä, vaikka havainnot osoittaisivat päinvastaista.

 

Jos ihminen... oli olemassa niinkin varhain kuin rautahiilikaudella missään muodossa, koko geologinen tiede on niin täysin väärässä, että kaikkien geologien tulisi sanoutua irti toimistaan ja ryhtyä rekkakuskeiksi. Niinpä ainakin toistaiseksi tiede hylkää sen houkuttelevan vaihtoehdon, että ihminen olisi saanut nuo jalanjäljet aikaan. (The Carboniferous Mystery", Scientific Monthly, vol. 162, Jan. 1940, s. 14)

 

Ihmisen kaltaiset jäljet kivessä ovat arvoitus tiedemiehille. Ne eivät voi olla ihmisen, koska ne ovat aivan liian vanhat - mutta mikä outo, kaksijalkainen, amfibinen eläin on saattanut tehdä ne?

   Mikä se on, joka eli 250 miljoonaa vuotta sitten ja käveli takajaloillaan, joissa oli samantapaiset jalkaterät kuin ihmisellä?

   ... Se on tieteen arvoitus, johon tiede ei ole vielä löytänyt vastausta. Ei silti, että tiede lakkaisi yrittämästä... Mutta toistaiseksi kaikki mitä on nähtävänä on 12 jalanjälkeä, jotka oudosti muistuttavat ihmisjalkaa, kukin 9½ " pitkä ja 6 " leveä leveimmältä, harallaan olevien varpaitten kohdalta. Jäljet löydettiin hiekkakivimuodostumasta, jonka tiedetään kuuluvan Hiilikauteen, noin 12 mailia Bereasta. Ne löysi tri Wilbur G. Burroughs, Berean yliopiston geologian professori ja William Finnell.

   Äskettäin prof. Burroughsin luona kävi muutamia Kentucky-vuorten miehiä, jotka veivät hänet kukkuloilleen ja näyttivät hänelle erään toisen paikan, missä oli monia jalanjälkiä. Tämä vuoristopaikka näyttää todellakin olleen "vanha Kentucky koti" kokonaiselle perheelle salaperäisiä eläimiä, sillä prof. Burroughs kertoo, että jäljet 'vaihtelevat kooltaan aina pienistä 4 ½" pituisista aikaisemmin kuvaamieni suuruisiksi', jotka olivat lähes 10" pitkiä...

   Jalanjäljet ovat äärimmäisen kummallisia. Ne ovat juuri oikeata kokoa ollakseen ihmisen - yhdeksän tai kymmenen tuumaa pituudeltaan - ja melkein oikean muotoisia. Miltei jokainen, joka näkee ne ajattelee ensiksi, että ne ovat ihmisjalan tekemät ja on melkein mahdotonta vakuuttaa jollekin, että ne eivät ole ihmisen...

   Mutta rohkeimmatkin arviot ihmisen esiintymisestä maan päällä ovat vain miljoona vuotta - ja nämä jäljet ovat 250 kertaa niin vanhat...

   Sellainen on arvoitus. Neljännesmiljardi vuotta takaperin tämä ihmisen tapaisesti kulkeva eläin jätti jalanjälkiä laajalti levinneeseen hiekkaan, jonka aika kovetti kallioksi. Sitten hän katosi. Ja nyt tiedemiehet raapivat päätään." (Science News Letter 34, 278, 1938)

 

Ihmisen ajoituksessa kohdataan ongelmia myös muiden löytöjen suhteen. Esim. hiilikerrostumista ”300 miljoonan vuoden” takaa on löydetty ihmisten tavaroita, jopa ihmisen jäänteitä (Glashouver, W.J.J., So entstand die Welt, Hänssler, 1980, ss. 115-6; Bowden, M., Ape-men-Fact or Fallacy? Sovereign Publications, 1981; Barnes, F.A., The Case of the Bones in Stone, Desert/February, 1975, s. 36-39.) Erich A. von Frange on kirjassaan Time Upside Down (1981) listannut lisää kivihiilestä löytyneitä esineitä.

   Nämä löydöt osoittavat, että ihminen on elänyt maan päällä yhtä kauan kuin muutkin elämänmuodot ja ettei evoluution vaatimaa asteittaista kehitystä ole koskaan ollut. Nämä ovat käytännön havaintoja, jotka asettavat kyseenalaiseksi koko evoluution. Ne pitävät yhtä myös Jeesuksen sanojen kanssa, kun hän totesi, että ihminen luotiin jo luomakunnan alussa (Mark 10:6 Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi / Matt 19:4: Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ‘loi heidät mieheksi ja naiseksi’).

   Mutta kuten todettiin, eivät tämänkaltaiset löydöt vaikuta yleensä evoluutioteorian arvostukseen. Tähän teoriaan pitäydytään, vaikka tulisi kymmeniä sen kanssa ristiriidassa olevia havaintoja. Evoluutio voittaa aina, vaikka käytännön havainnot olisivat sitä vastaan.

    Mikä on sitten todellista historiaa? Seuraavat lainaukset viittaavat tähän. Ne osoittavat, miten äkillisellä tavalla sivistys on ilmaantunut maailmaan, eikä siitä suinkaan ole miljoonia vuosia. Lausunnoista ensimmäisessä esiintyy radiohiili­menetelmän kehittäjä, professori W.F. Libby, joka sanoi aikanaan Science-lehdessä 3.3.1961 (s. 624), että todennettu historia ei ulotu kuin n. 5000 vuoden taakse. Hän puhui Egyptin hallitsijasuvuista, joissa niissäkin voi olla satojen vuosien virheitä. (Näin mainittiin mm. televisiosarjassa ”Faaraot ja kuninkaat”, joka esitettiin Suomen televisiossa v. 1996).

   Libby myös tähdensi, ettei kannata ottaa vakavasti väitteitä pitkistä ajanjaksoista. Tämä pitää yhtä sen kanssa, että maapallon useat alueet kuten Pohjois-Amerikka, Australia ja syrjäseudut ovat saaneet asutuksensa pääosin vasta viimeisten 200-300 vuoden aikana. Ne olivat erittäin harvaanasuttuja 500 vuotta sitten, eikä muuallakaan ollut kuin murto-osa nykyisistä väkimääristä. Ei tarvitse mennä montaa vuosituhatta taaksepäin, kun tulee vastaan nollapiste, jolloin ei ollut yhtään asukasta maan päällä. Itse asiassa nykyinen väestömäärä voisi syntyä alle tuhannessa vuodessa.

 

"Arnold [työtoveri] ja minä saimme ensimmäisen shokkimme todetessamme, että historia ulottuu vain 5000 vuotta taaksepäin... Usein sai lukea, että se ja se kulttuuri tai arkeologinen paikka on 20 000 vuotta vanha. Me opimme melko äkkiä, että näitä lukuja, näitä varhaisia aikamääriä ei tunneta tarkasti ja että Egyptin ensimmäisen dynastian aika on todellisuudessa vanhin joltisellakin varmuudella vahvistettu historiallinen aikamäärä." (6)

 

"Varhaisimmat muistiinmerkinnät, jotka meillä on ihmisen historiasta, ulottuvat vain noin 5000 vuotta taaksepäin." (The World book Encyclopedia, 1966, 6. osa, s. 12)

 

Äskeisissä kaivauksissa on yllättävimmäksi osoittautunut se äkillisyys, millä sivistys ilmaantui maailmaan. Tämä havainto on täysin vastoin sitä, mitä oli odotettu. Oli ajateltu, että kuta vanhempi aikakausi oli kysymyksessä, sitä alkukantaisemmaksi kaivausten suorittajat sen toteaisivat, kunnes kaikki sivistyksen jäljet katoaisivat ja alkuihminen ilmaantuisi. Näin ei ole tapahtunut Babyloniassa eikä Egyptissä, joissa ovat olleet vanhimmat tunnetut ihmisasutukset. (7)

 

Edellisessä lehtiartikkelissa mainittiin myös yleinen evolutionistien käsitys, että ihminen on peräisin Afrikasta. Evolutionistit olettavat ensimmäisten ihmisten oleskelleen Afrikassa ja siirtyneen sieltä muualle.

   Mutta mikä on historiallinen ja oikea käsitys? Vuosikymmeniä sitten ymmärrettiin paljon selvemmin, että ihmisen alkukoti on Lähi-idästä, eikä Afrikasta. Tähän viittasivat kansojen perimätiedot, että ensimmäiset rakennukset rakennettiin tälle alueelle ja että maailman viljalajit ovat peräisin samalta seudulta. Tämä näkemys esiintyy myös Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Seuraava lainaus kertoo aiheesta lisää. Afrikka-käsitys, johon mm. Darwin uskoi, voidaan hylätä epätieteellisenä.

 

William Dawson vakuuttaa kirjassaan Modern Science, että hän ja muut etevät tiedemiehet ovat vakuuttuneita siitä, että Eufratin seudun, geologisesti katsoen, on täytynyt olla ainoa paikka, jossa ihminen on alussa voinut asua.

   Tri Amstrong sanoo miltei samaa kirjassaan Nature and Revelation: ”Missä on ihmiskunnan kehto? Tästä, samoin kuin rodun yhtenäisyyttä koskevasta kysymyksestä, ovat oppineet jokseenkin yhtä mieltä. Niiden korkealla sijaitsevien seutujen, joissa ovat Eufratin ja Tigriin alkulähteet, katsotaan olleen ihmiskunnan kehtona. Tämän todistavat monet seikat, mm. se, että melkein kaikkien kansanheimojen perimätiedot mainitsevat tämän maailmankolkan olleen heidän alkuperäinen kotinsa. Sen lisäksi ovat maailman kaikki ihmisravintona käytettävät viljalajit kotoisin sieltä. Ja myös geologiset tutkimukset johtavat samaan tulokseen.” (8)

 

Vielä lisää ihmisen luokittelusta. Edellisessä lehtiartikkelissa mainittiin apinaihmiset erotuksena tavallisiin ihmisiin. Tosiasiassa fossiililöydöt eivät kuitenkaan viittaa kuin kahteen luokkaan: ihmiseen ja tavallisiin apinoihin. Ensimmäistä luokkaa edustavat Homo Erectus, Neandertalinihmiset ja tavallinen nykyihminen. Jälkimmäistä luokkaa edustaa Australopithecus, joka sisältää lähes kaikki ”apinaihmisten” jäänteet (Lucy, Taungin kallo, Ardipithecus…).

   Miksi tällainen jako vain kahteen luokkaan? Siihen on selvät syynsä. Monet eturivin tutkijat ovat sanoneet suoraan, että Australopithecus-luokka muistuttaa selvästi enemmän nykyapinoita kuin tavallista ihmistä. Niiden kallon koko (esim. artikkelissa mainitun Ardipithecuksen kallon koko on vain 300-350 cm3, joka on neljäsosa nykyihmisen aivojen koosta) ja ruumiinrakenne ovat samanlaisia kuin nykyapinoilla.

   Toiseksi useat eturivin tutkijat ovat myöntäneet, että ei ole tarpeeksi eroa Homo Erectuksen, Neandertalinihmisen ja tavallisen nykyihmisen välillä. Tätä tukevat useat kulttuurilöydöt, kallon koko ja ruumiinrakenne. Eräät tutkijat, kuten Michiganin yliopiston Milford Wolpoff, ovat siksi jo pitkään sanoneet, ettei neandertalilaisia eikä erectuksia tulisi luokitella eri lajeiksi kuin meitä. Niitä tulisi pitää tavallisina ihmisinä. Merkittäväksi tämän evoluutioon uskovan paleontologin lausunnon tekee se, että hänen sanotaan nähneen enemmän kuin kukaan muu alkuperäistä hominideja koskevaa fossiiliaineistoa.

 

Lopuksi. Tähän loppuun tulee oma kirjoitukseni, joka julkaistiin lehdessä (ESS 19.9.2017). Otin siinä kantaa Raamatun historiallisuuteen, jonka puolesta on runsaasti todisteita arkeologian ja geologian puolelta. Kannattaa uskoa mieluummin Raamatun historiallisuuteen – esim. maailmankaikkeuden alun ja Jeesuksen elämän suhteen - kuin taruihin, joita esiintyy tieteen nimissä. Tällaisina taruina pidän mm. ajatusta elämän syntymisestä itsestään ja miljoonien vuosien kehitystä yksinkertaisesta alkusolusta. Uskoin näihin käsityksiin ateistina ollessani, mutta nyt pidän entisiä uskomuksiani perusteettomina.

 

Historia ja geologia puhuvat Raamatun totuuden puolesta

 

Näppiksessä (16.9) mainitsi eräs kirjoittaja, miten ”Raamattu on ihmisen sepittämää ja hölynpölyä”.

   Onko kirjoittaja ajatellut asiaa tarkemmin? Esim. Uuden testamentin henkilöistä useat mainitaan muissa historiallisissa lähteissä. Sellaisia ovat Johannes Kastaja, Jeesus, Herodes, Pilatus, Pietari ja Paavali, ylipappi Kaifas, lainopettaja Gamaliel, käskynhaltijat Sergius Paulus ja Gallion, ylipappi Ananias, maaherra Feeliks jne.

   Entä vedenpaisumus? Siitä on kansojen perimätiedossa lähes 500 kertomusta. Esim. teoksessa Earth mainitaan näistä kertomuksista: ”Me voisimme sivuuttaa minkä tahansa näistä taruista erillisenä ja pitää sitä ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, mutta yhdessä, maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsoen ne ovat lähes vastaansanomattomat.”

   Yksi osoitus vedenpaisumuksesta ovat myös merielämän jäänteet kaikissa korkeissa vuoristoissa. Geologi Pentti Eskola kertoi kirjassaan Muuttuva maa jo vuosikymmeniä sitten merieläinten jäänteistä Alpeilla. Japanilainen tutkijaryhmä löysi samanlaisia merieläinten jäänteitä Himalajalta, jopa Everestin huipulta (Maapallo, ihmeiden planeetta, s. 55). Samoin ESS:ssa (8.9) oli lukijan kuva aallon merkeistä Pyhätunturilla. Jos nämä eivät riitä todisteeksi vedenpaisumuksesta, mikä sitten riittää? Vielä on ”geologian isä” James Hutton lausunut: ”Joudumme päättelemään, että kaikki maan kerrostumat  - - ovat syntyneet meren pohjalle kasaantuneesta hiekasta ja sorasta, äyriäisten kuorista ja koralliaineista, maasta ja savesta.” (The Theory of the Earth l, 26. 1785)

   Toinen asia on sitten Raamatun sisältö, varsinkin Jeesuksen opetus. Onko se totta vai valhetta? Jeesus itse sanoi: ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?” (Joh 8:46) sekä ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani” (Joh 7:17). Nämä asiat täytyy tietysti koetella. Kuitenkin jos ihminen jo ennalta päättää, ettei asia ole tutustumisen arvoinen, tuskin hän mitään uutta löytää.

 

Jari Iivanainen

 

 

 

 

VIITTAUKSET:
 

1. Niles Eldredge (1985): “Evolutionary Tempos and Modes: A Paleontological Perspective” teoksessa Godrey (toim.) What Darwin Began: Modern Darwinian and non-Darwinian Perspectives on Evolution

2. Heribert Nilsson: Synthetische artbildung, 1953, s. 1212 - sit. kirjasta "Evoluutio - tieteen harha-askel?", Mikko Tuuliranta.

3. Alan Linton: ”Scant Search for the Maker”, Times Higher Education Supplement, April 20, 2001

4. Francis Hitching: Arvoitukselliset tapahtumat (The World Atlas of Mysteries), s. 159

5. Pentti Eskola: Muuttuva maa, s. 366

6. Science, 3.3.1961, s. 624

7. P.J. Wiseman: New Discoveries in Babylonia About Genesis, 1949, s. 28.

8. Sidney Collett: Totuuden kirja (The Scripture of Truth), s. 175

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




free hit counters