Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Asiaa Johdatuksesta

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 5 -

Ei henkioppaita!

Yksi niistä asioista, jotka voivat viedä meidät pois Jumalan johdatuksesta ja väärien henkien alaisuuteen, on käsitys ihmisellä esiintyvistä henkioppaista. Jotkut ihmiset voivat olla siinä käsityksessä, että meillä pitäisi olla jokin enkeli tai henkiopas, joka johtaa meitä kädestä pitäen ja antaa jatkuvaa opetusta niin, että meidän täytyy nyt vain tarkoin totella tätä opetusta eikä kieltäytyä siitä. Spiritisti- ja New age-piireissä tällainen opetus on hyvin tavallista. Heillä esiintyy henkioppaista myös useita muita nimityksiä kuten sisäinen neuvonantaja, korkeampi minä, ylösnousseet mestarit jne.

   Jos ihmisellä on tällainen henkiopas, on se kuitenkin yksi petoksen selvimpiä tuntomerkkejä. Jos jonkun elämässä esiintyy alituiseen jokin enkeli tai henkiopas, on aina kyseessä spiritistinen henki, joka haluaa eksyttää ihmisen ja johdattaa hänet eroon Jumalasta. Merkillepantavaa on, että samat henkioppaat voivat hyvin tekeytyä myös Jumalan enkeleiksi tai Jeesukseksi ja Pyhäksi Hengeksi. Bob Mumford kertoo kirjassaan hyvän esimerkin. Siinä esiintyy mies, joka eksyi siihen käsitykseen, että piti spiritististä henkeä Pyhänä Henkenä. Hän kuitenkin vapautui harhastaan:

"Eräs nuori mies tuli kerran luokseni yliopistolle ollessani siellä opettajana ja kertoi: 'Tiedätkö, minua johdatetaan ihmeellisellä tavalla. Lähelläni on koko ajan joku. Milloin tahansa kysyn jotakin, saan välittömästi vastauksen.'

   Tulin heti epäluuloiseksi ja aloin pommittaa tätä nuorta miestä kysymyksillä. Hän oli selvästikin tekemisissä Raamatun nimittämän 'tuttavallisen hengen' kanssa. Tämä merkitsi aivan yksinkertaisesti, että hän oli solminut läheisen suhteen yliluonnollisesta maailmasta olevan hengen kanssa. Kuten niin usein tapahtuu, esiintyi tämä henki Pyhänä Henkenä.

   Mietin tätä asiaa sydämessäni ja rukoilin Jumalaa, että kykenisin erottamaan henget toisistaan. Kahden päivän kuluttua, kun nuori mies jälleen tuli toimistooni, kysyin häneltä suoraan: 'Oletko joskus ollut tekemisissä ennustamisen tai ajatustenluvun kanssa?'

   Hänen silmiinsä tuli kummallinen ilme, aivan kuin ne olisivat nähneet lävitseni, ja hän sanoi: 'Mistä arvasit sen? Lapsuudestani lähtien äitini on vienyt minua ennustajien luo.'

   ...Puhuessani tunsin voimakkaasti Pyhän Hengen läsnäolon huoneessa, ja mies alkoi vähitellen ymmärtää. Niinpä kerroin hänelle: 'Ihmiset käyttävät näitä vääriä johdatustapoja saadakseen selville salattua tietoa, tulevia tapahtumia, päästäkseen perille salaisesta viisaudesta ja saadakseen itselleen yliluonnollisia voimia. Mutta ymmärrätkö, että kaikki tämä ja enemmänkin on löydettävissä Pyhän Hengen avulla. Oletko valmis luopumaan tuosta valheellisesta johdatuksesta seurataksesi totuudenmukaista ja raamatullista johdatusta?'

   Hän nyökkäsi ja sanoi haluavansa todellista vapautumista. Me rukoilimme vapautuksen puolesta sen liiton perusteella, jonka Jeesuksen Kristuksen veri on tehnyt mahdolliseksi. Kun hän lähti toimistostani, hän oli uusi ihminen. Nykyään hän tekee työtä Herralle." (26)

Miten jumalan enkelit toimivat? Kun on kyseessä Jumalan enkelien toiminta, on niiden toimintatavoista hyvä olla selvillä, ettei jouduta eksytykseen. Niihin ja niiden ilmestymiseen liittyy aina määrättyjä piirteitä, joista ne voidaan tunnistaa. Jos mukana ei ole näitä tiettyjä piirteitä, joita seuraavassa luetellaan, eivät varmastikaan kyseessä ole Jumalan enkelit:

• Jumalan enkelit eivät anna jatkuvaa opetusta ihmisille eivätkä myöskään uutta jumalallista ilmoitusta, koska meille on jo annettu Raamattu, Jumalan sana. Useimmat harhaopit ovat saaneet alkunsa juuri sitä kautta, että jokin enkeli tai henkiopas on ilmestynyt ihmisille (vrt. Gal 1:8: Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.). Tältä alueelta voidaan mainita ainakin Japanin useat uskonnolliset liikkeet sekä mormonismi (Joseph Smithin saama enkeli-ilmestys), koska ne ovat saaneet alkunsa sillä tavalla.

• Yksi Jumalan enkeleihin liittyvä selvä piirre on, että ne kirkastavat aina Jeesusta eivätkä nouse hänen yläpuolelleen tai alenna häntä muiden ihmisten tasolle. Ne myös tunnustavat hänen jumaluutensa ja että hän on lihaksi tullut Kristus, Messias, Jumalan ainokainen Poika. Jos tätä seuraavaa tunnustusta, joka on mainittu 1. Johanneksen kirjeessä, ei esiinny enkeli-ilmestyksissä, on ne syytä hylätä saman tien:

- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;

3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

• Kun Jumalan enkelit kirkastavat aina Jeesusta Kristusta, lihaksi tullutta Jumalan ainokaista Poikaa, eivät ne myöskään itse ota vastaan mitään palvontaa, vaan kääntävät sen aina takaisin Jumalan luo. Hyvänä esimerkkinä on Ilmestyskirjassa oleva kuvaus. Sen sijaan enkeleiden erikoiset nimet tai ihmisten liian yksityiskohtaiset kuvaukset niistä voivat olla merkki siitä, että kyseessä eivät ehkä olekaan Jumalan enkelit, koska ne eivät koskaan halua itselleen huomiota.

- (Ilm 22:8,9) Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti.

9. Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa."

• Kun Jumalan enkelit eivät koskaan esiinny henkioppaina, on selvää, etteivät ne myöskään koskaan ilmesty ihmisen tahdosta. Ne yleensä ilmestyvät vain hätätilanteissa ja vain silloin kun Jumala parhaaksi näkee. Meidän pitäisi aina kääntyä taivaassa olevan Jumalan eikä enkelien puoleen, koska muuten joudumme eksytetyiksi.

Käänny taivaassa olevan jumalan puoleen! Väärien henkien alaisuuteen ajautuminen johtuu hyvin usein siitä seikasta, että ei etsitä ja rukoilla taivaassa olevaa Jumalaa, vaan käännytään johonkin muuhun suuntaan. Väärin suuntautuminen tai keskittyminen vääriin asioihin voi ilmetä mm. käsityksessä henkioppaista, mutta yhtä hyvin se voi ilmetä antautumisessa Jumalalle, rukouksessa, hengellisessä sodankäynnissä tai sielun-hoidossa. Niissäkin voidaan painottaa vääriä seikkoja.

Antautuminen Jumalalle. Se tilanne, kun ihminen antautuu koko sydämestään Pyhälle Hengelle, muodostaa vaaratilanteen. Kun ihminen antautuu "sokeaan kuuliaisuuteen" Pyhää Henkeä kohtaan, ei hän ehkä lainkaan ota huomioon sitä, että ilmapiirissä on muitakin henkiä, jotka voivat eksyttää häntä tekeytyen Pyhäksi Hengeksi. Hän voi silloin ajautua aivan samanlaiseen eksytykseen kuin ne, jotka ovat henkioppaiden kanssa tekemisissä.

   Niinpä ihmisen, joka antautuu Jumalalle, täytyy ymmärtää, että hän antautuu ennen kaikkea taivaassa olevalle Jumalalle ja kääntyy hänen puoleensa. Ihmisessä asuva Pyhä Henki voi kyllä antaa tähän voiman, mutta ihmisen mielen ja rukouksen on aina syytä suuntautua taivaassa olevan Kristuksen ja Jumalan puoleen, muuten hän on vaarassa joutua harhaan.

   Samaa asiaa selostaa Jessie Penn-Lewis. Hän toteaa, että asenne, joka sinänsä näyttää raamatulliselta, voi olla vaarallinen ja saada aikaan täydellisen haaksirikon, koska ei ymmärretä Jumalan johdatuksen periaatteita:

Kun luomme katsauksen taaksepäin seurakunnan historiaan ja tarkkailemme erilaisten niinsanottujen "harhaoppien" ja petosten esiintymistä, havaitsemme petollisen ajanjakson alkavan usein jostakin suuresta kriisitilanteesta, jolloin ihminen luovuttaa itsensä täydellisesti ja varauksettomasti Pyhälle Hengelle. Tehdessään näin, hän avaa itsensä näkymättömän maailman yliluonnollisille voimille.

   Vaara piilee siinä, että kriisitilanteeseen asti uskovainen käytti päättelykykyään arvostellakseen oikeaa ja väärää ja totteli sitä, minkä uskoi periaatteessa olevan Jumalan tahdon, mutta nyt hänen luovuttauduttuaan Pyhälle Hengelle hän alkaa totella näkymätöntä persoonaa ja alistaa itsensä ja päättelykykynsä sokeassa tottelevaisuudessa sille, minkä hän uskoo olevan Jumalasta. Hän on alistanut tahtonsa toteuttamaan Jumalan tahtoa kaiken kustannuksella, ja koko hänen olemuksensa on joutunut näkymättömän maailman voimien vallanalaiseksi. Tämä uskovainen tietenkin haluaa alistua vain Jumalan voimille, mutta hän ei ota huomioon, että hengellisessä valtapiirissä on muitakin voimia, ja että kaikki, mikä on "yliluonnollista", ei suinkaan ole Jumalasta. Hän ei havaitse, että tämä koko olemuksen täydellinen luovuttaminen näkymättömille voimille tietämättä, miten erottaa toisistaan Jumalan ja saatanan voimat, muodostaa mitä suurimman vaaran kokemattomalle uskovaiselle.

   On kummallista, että asenne, joka sinänsä on raamatullinen, voi olla niin hirvittävän vaarallinen ja saada usein aikaan täydellisen haaksirikon. (27)

Toinen asia, minkä Jessie Penn-Lewis ottaa esille, ovat Pyhän Hengen "odotuskokoukset", joissa Pyhää Henkeä odotetaan saapuvaksi jollakin ilmitulevalla tavalla. Hän toteaa, että tämäkin menettely voi olla hyödyksi pahoille hengille, koska se voi saada ihmiset rukoilemaan ja luottamaan ilmapiirissä esiintyviin henkiin sen sijaan, että he kääntyisivät taivaassa olevan Jumalan puoleen. Hän toteaa myös, ettei tällainen menettely ole sopusoinnussa Sanan kanssa, koska Pyhä Henki on Isän antama lahja, jota ei tarvitse enää odottaa ja joka voidaan heti vastaanottaa ylösnousseen Kristuksen kädestä. Turha odottelu helluntain jälkeen ei ole Sanan mukaista.

   Niinpä on hyvä huomata, ettemme syyllisty siihen, että alamme puhua Pyhästä Hengestä tai ihmeistä ja armolahjoista enemmän kuin taivaassa olevasta Kristuksesta ja Jumalasta. Pyhä Henki ei koskaan tahdo huomiota osakseen tai palvontaamme, vaan hän tahtoo, että huomiomme on yksin taivaassa olevassa Kristuksessa ja Jumalassa. Pyhä Henki ei koskaan puhu itsestään tai kirkasta itseään, vaan hän aina todistaa Kristuksesta ja kirkastaa häntä kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Joh 15:26) Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.

- (Joh 16:13,14) Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Mihin rukous kohdistuu? Myös rukouksessa on hyvä ymmärtää, että kohdistamme sen oikeaan suuntaan. Oikean rukouksen tulisi aina kohdistua taivaassa olevan Jumalan puoleen, koska hän, hänen valtaistuimensa ja Kristus ovat taivaassa. Jos emme rukoile tällä tavalla, ei kyseessä ole enää aito rukous.

   Jos ihminen alkaa rukoilla jotakin ilmapiirissä tai sisimmässään olevaa Jumalaa - sellaista, jonka hän voi jatkuvasti nähdä sisäisenä näkynä - johtaa tämä ennen pitkää pahojen henkien rukoilemiseen. Se johtaa pahojen henkien rukoilemiseen, koska ihminen yrittää todentaa Jumalan persoonan sisälleen tai läheiseen ilmapiiriin, eikä ymmärrä, että Jumala, jota rukoilemme, on taivaassa olevalla valtaistuimellaan. Tämä ero on tärkeä käsittää, koska muuten ei kyseessä ole aito rukous.

   Toinen virhe on se, että rukousta ei kohdisteta Jumalan puoleen taivaassa, vaan se kohdistetaan suoraan siihen henkilöön, jonka puolesta rukoillaan. Joskus jopa "kristillisissä" kirjoissa on esiintynyt tällaista opetusta rukouksen suunnasta sekä myös visualisointia (sisäisten näkyjen kuvittelua, jossa ihminen voi esim. kuvitella, miten terveet valkosolut tai pienet miehet hyökkäävät syöpäsolujen kimppuun tuhotakseen ne) mm. sairauksien parantumiseksi.

   Tällaiset tekniikat eivät kuitenkaan koskaan ole Jumalasta. Kun on kyseessä aito rukous ja Jumalalta saadut rukousvastaukset, kiertävät ne aina taivaan kautta, koska Jumala ja Kristus ovat taivaassa. Edelliset tekniikat, joissa ei tätä tapahdu, kuuluvat pikemminkin hypnotismin ja magian alueelle - sille alueelle, jossa ihmiset ajautuvat valhehenkien eksyttämiksi ja harhauttamiksi.

   Samaan tärkeään asiaan viittaavat seuraavat Raamatun paikat. Ne osoittavat selvästi, että meidän tulee rukoilla Isää (tai Kristusta) taivaassa, koska hän ja hänen valtaistuimensa ovat siellä:

- (Matt 6:9) Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

- (Ilm 5:7,8) Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.

8. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,

Paholaiskeskeisyys. Edellisessä kappaleessa puhuttiin siitä, miten rukouksessa voidaan kääntyä väärään suuntaan. Vastaava virhe on myös se, että olemme enemmän paholais- kuin jumalakeskeisiä. Näin voi tapahtua ns. hengellisessä sodankäynnissä, jossa puhutaan enemmän paholaisesta ja paholaiselle kuin Jumalasta ja Jumalalle. Se voi ilmetä seuraavilla tavoilla:

• Ylistyslaulu, jossa painotus on sen olemisessa aseena riivaajia vastaan, eikä ainoastaan Jumalan suuruuden ylistämisessä.

• Ns. sodankäyntikielet, joissa puhutaan aggressiivisesti ja kovaa kielillä, "koska saatana erityisesti pelkää tällaista kielilläpuhumista". Siinä on hylätty tavanomainen käsitys, että kielilläpuhuva puhuu salaisuuksia hengessä Jumalalle (1 Kor 14:2) ja että se on rukousta Jumalalle.

• Tavallisen rukouksen hylkääminen on yksi hengellisen sodankäynnin seuraus. Kun tässä teologiassa nähdään kaikki ongelmat saatanan aiheuttamiksi, ja ihmisten pelastuminenkin on siitä riippuvainen, niin on rukousta yritetty käyttää taisteluvälineenä ja auktoriteetin harjoittamisen välineenä sitä vastaan. Jotkut ovat voineet kuluttaa jopa tuntikausia sille puhumiseen. Näin tehden tavanomainen rukous ja anominen Jumalalta on hylätty, ja rukous on saanut aivan uuden muodon ja merkityksen - sellaisen, jossa keskitytään enemmän viholliseen kuin Jumalaan.

• Yksi hengellisen sodankäynnin seuraus on se, että siinä vihollinen nähdään hyvin suurena ja uhkaavana, mutta Jumala hyvin pienenä ja avuttomana, ja jonka on vaikea pitää suurta vihollista kurissa. Vaikka edellä mainitussa teologiassa voi esiintyä ylistystä ja jopa naurujumalanpalveluksia, joissa "saatanaa nauretaan ulos", niin koska ihmisten uskonelämä on saatana- ja riivaajakeskeistä, ei seurauksena voi olla muuta kuin suuri vihollinen ja pieni Jumala. Vasta kun vääränlaisesta sodankäynnistä vapaudutaan, voi asetelma parantua.

Edellisen kaltainen sodankäynti ei ole koskaan Jumalan tahto kenenkään kohdalla. Hän ei halua, että me keskitymme viholliseen ja hänen jatkuvaan ajattelemiseensa, vaan että suuntaamme huomiomme Jumalaan. Monet suuret sielujenvoittajat maailmassa eivät ole keskittyneet siihen, vaan he ovat rukoilleet Jumalaa, viettäneet aikaa hänen kanssaan ja toimineet sitten Pyhän Hengen täyteydestä käsin - siinä on ollut heidän voimansa salaisuus.

   Samoin suuret herätykset ovat olleet sellaisia, että niissä ei ole keskitytty viholliseen vaan Jumalaan. Kun ihmiset rukoilivat Jumalaa, hän vaikutti sen, että vihollisen linnakkeet murtuivat ja ihmiset pelastuivat. Tämän saman tulisi olla mallina nytkin.

   Raamatusta on vaikea löytää sellaista opetusta, että meidän tulisi kuluttaa tuntikausia joka päivä viholliselle puhumiseen tai että meidän tulisi sitoa kaupungin yllä vaikuttavia henkivaltoja. Ainakaan Jeesus ja apostolit eivät opettaneet mitään tällaista, vaan Jeesus kehotti rukoilemaan Isää taivaassa (Matt 6:9). Samoin Paavali rukoili Jumalalta ihmisten pelastumista:

- (Matt 9:38) Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

- (Esra 8:23) Niin me paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.

- (Apt 12:5) Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestän-sä.

Toinen huomioitava asia on, että jos lähdemme erikseen etsimään henkivaltoja, ajaudumme omatekoiseen sotaretkeen niitä vastaan tai tulemme ylimielisiksi niitä kohtaan (esim. 2 Piet 2:10,11 ja Juuda 8,9 varoittavat herjaamasta henkivaltoja), niin katoaa meiltä turva, joka meillä muuten olisi. Kun Jumala haluaa varjella meitä kaikelta pahalta, katoaa tämä turva, jos itse menemme väärille alueille ja asioihin, joihin meitä ei ole kutsuttu. Seurauksena voi olla ahdistus ja masennus. Näitä valtoja tulisi siksi vastustaa vain silloin kun Jumala osoittaa niiden olevan paikalla ja kun se on hänen suunnitelmansa siinä tilanteessa (tai kuten Ef 6:13 osoittaa: "Voidaksenne pahana päivänä - ei siis välttämättä edes joka päivä - tehdä vastarintaa"). Muuten niihin on turha kiinnittää sen suurempaa huomiota ja mielenkiintoa.

   Judson Cornwallin kirjassaan kertoma kuvaus osoittaa hyvin, mistä tässä asiassa on kysymys. Hän kertoo, miten liika huomion kiinnittäminen riivaajiin vain lisäsi niiden vaikutusta. Heti kun huomio kiinnitettiin Jumalaan, tilanne korjautui:

Murheella muistelen elämässäni jokin aika sitten, kun olin saarnaajana eräässä seurakunnassa Eugenessa, Oregonissa. Etsiessämme suurempaa totuutta kuin mihin kirkkokuntamme puitteissa oli päästy, huomasimme olevamme mukana riivaajien ulosajamisessa. Olimme siinä hyvin menestyksellisiä, vaikka se tapahtui vuosia ennen kuin eksorkismi tuli niin suosituksi. Huomasimme kuitenkin pian, että jos viikon varrella hämmennetään riivaajien pataa, niin sunnuntaina voidaan odottaa kokousten suorastaan kiehuvan demonisista voimista. Viikko toisensa jälkeen apulaispastorini taisteli laulamisessa ilmenneiden vaikeuksien kanssa, ja lopulta hän pyysi minulta apua...

  ... Mutta Herra sanoi: "Sinä et johdata väkeäsi palvomaan minua, ennen kuin olet johdattanut heidät palvomaan riivaajia."

   "Ei niin Herra", minä huusin. "Olkoon minusta kaukana, että notkistan polveni demonille, puhumattakaan siitä, että johdan seurakunnan sellaiseen palvontaan."

   Hän jatkoi: "Joka kokouksessa sinä seisot kansasi edessä ja pyydät heitä kumartamaan päänsä läsnä olevien demonien edessä ja sulkemaan silmänsä kunnioituksesta heitä kohtaan, ja sitten sinä alat puhua riivaajahengille. Heidän maailmansa ottaa tämän palvontana. Riivaajat läheltä ja kaukaa tulevat kokouksiisi, sillä ne ovat kuulleet saavansa palvontaa osakseen, jos tulevat."

   Voitte hyvin kuvitella, kuinka tämä mursi sydämeni. Kauhuissani ajattelin, että olin johtanut pyhät demonien palvontaan. Itkemisen ja katumisen jälkeen kysyin Herralta, mitä minun pitäisi tehdä.

   Hän sanoi: "Älä välitä riivaajien läsnäolosta. Ylistä ja palvo minua. Te olette minun kansani; tämä talo on vihitty minun palvelemiseeni. Keskittykää ylistämään minua, ja minä hoidan riivaajahenget."

   ... Tuosta päivästä siihen asti, kun erosin seurakunnan saarnaajan virasta, emme koskaan julkisesti tunnustaneet demonivoimien läsnäoloa. Aloitimme jokaisen kokouksen ylistyksellä, ja Herra Jeesus mursi kaikki mahdolliset kahleet. Kun pahat henget vakuuttuivat siitä, että niitä ei enää palvottu eikä niihin kiinnitetty mitään huomiota, ne lähtivät. Eivätkä ne palanneet. Vastaus jumalanpalvonnan puhtauteen on sama nyt kuin se oli Mooseksen päivinä... (28)

Sielunhoito. Edellisessä kappaleessa puhuttiin siitä, miten johdatuksessa voidaan ajautua harhaan, kun kiinnitetään liikaa huomiota paholaiseen. Sama on mahdollista myös sielunhoidossa. Sillä joskus kaikki ongelmat, kiusaukset, synnit, masennus ja vaikeudet saatetaan selittää pahojen henkien syyksi ja niistä johtuviksi. Samoin saatetaan herkästi selittää muille, että heissä on pahoja henkiä tai että heidän sairautensa ja ongelmansa johtuvat aina niistä. Jotkut ovat joutuneet suuriin pelkoihin (riivaajapelko), epätoivoon, jopa sairaalaan näiden ylimitoitettujen lausuntojen takia.

   Useimmat ongelmista johtuvat kuitenkin lihastamme ja sisimmästämme, eivät riivaajista. Todellinen riivattuna oleminen, jossa riivaaja hallitsee ja omistaa ihmisen, on melko harvinaista; ja jos olemme uskossa emmekä elä sydän paatuneena, emme edes voi joutua tähän tilaan. Sen sijaan tavallisempaa on, että ihminen kokee tavallista sielunvihollisen häirintää, joka tapahtuu ihmisen ulkopuolelta. Se on samanlaista, jota Jeesuskin koki erämaassa ollessaan (Matt 4:1-11)

   Lihanteoista puhuvat useat jakeet. Ne ovat sellaisia, joista on tehtävä parannus, eikä niitä voi ajaa ulos:

- (Mark 7:20-23) Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.

21. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,

22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.

23. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."

- (Gal 5:19-21) Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,

20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,

21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Mitä tulee siihen mahdollisuuteen, että ongelmien taustalla todella on pahoja henkiä, on siinäkin tärkeää, ettemme keskity liikaa henkiin tai niiden ulosajamiseen.

   Sen sijaan paljon oleellisempaa on se, onko ihminen itse valmis parannukseen eli sydämestään halukas luopumaan synneistään ja onko hänellä Jumalan mielen mukainen murhe. Jos ihmisellä todella on Jumalan mielen mukainen murhe ja aito katumus synneistään, ei henkien ulos ajamista aina edes tarvita. Ne voivat kadota itsestään, koska maaperä on otettu niiltä pois.

   Oleellisempaa on, että jumalasuhteemme korjautuu ensin ja olemme valmiit tekemään parannusta - tavallisimpia alueita ovat katkeruus ja anteeksiantamattomuus, itseviha, mielen saattaminen passiiviseksi, okkulttiset yhteydet… Tällä tavalla useimmat tämän alueen ongelmat hoituvat automaattisesti itsestään. Apostolitkin, kun lähtivät saarnaamaan, puhuivat aina ensin parannuksen teosta, mielen muutoksesta syntiin nähden. Se oli ensimmäinen asia, josta he puhuivat:

- (Mark 6:12) Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.

- (Apt 3:19) Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.