LUKU 5 -
Ei henkioppaita!
Jos jatketaan luetteloa
niistä asioista, jotka voivat viedä meidät pois Jumalan johdatuksesta ja
väärien henkien alaisuuteen, on käsitys ihmisellä esiintyvistä henkioppaista
yksi tällainen. Jotkut ihmiset voivat tosiaan olla siinä käsityksessä, että
meillä pitäisi olla jokin enkeli tai henkiopas, joka johtaa meitä kädestä
pitäen ja antaa jatkuvaa opetusta niin, että meidän täytyy nyt vain tarkoin
totella tätä opetusta eikä kieltäytyä siitä. Spiritisti- ja New age-piireissä
tällainen opetus on hyvin tavallista, ja heillä esiintyy henkioppaista myös
useita muita nimityksiä kuten sisäinen neuvonantaja, korkeampi minä,
ylösnousseet mestarit jne.
On kuitenkin hyvä ymmärtää, että jos ihmisellä on tällainen
henkiopas, on se yksi petoksen selvimpiä tuntomerkkejä. Jos jonkun elämässä
esiintyy alituiseen jokin enkeli tai henkiopas, on aina kyseessä spiritistinen
henki, joka haluaa eksyttää tämän ihmisen ja johdattaa hänet eroon Jumalasta.
Merkillepantavaa on, että samat henkioppaat voivat hyvin tekeytyä myös Jumalan
enkeleiksi tai Jeesukseksi ja Pyhäksi Hengeksi. Tästä on hyvänä esimerkkinä Bob
Mumfordin kirjassaan kertoma kuvaus. Siinä esiintyy mies, joka eksyi siihen
käsitykseen, että piti spiritististä henkeä Pyhänä Henkenä. Hän kuitenkin
vapautui harhastaan:
"Eräs nuori mies
tuli kerran luokseni yliopistolle ollessani siellä opettajana ja kertoi:
'Tiedätkö, minua johdatetaan ihmeellisellä tavalla. Lähelläni on koko ajan
joku. Milloin tahansa kysyn jotakin, saan välittömästi vastauksen.'
Tulin heti epäluuloiseksi ja aloin
pommittaa tätä nuorta miestä kysymyksillä. Hän oli selvästikin tekemisissä
Raamatun nimittämän 'tuttavallisen hengen' kanssa. Tämä merkitsi aivan
yksinkertaisesti, että hän oli solminut läheisen suhteen yliluonnollisesta
maailmasta olevan hengen kanssa. Kuten niin usein tapahtuu, esiintyi tämä henki
Pyhänä Henkenä.
Mietin tätä asiaa sydämessäni ja rukoilin
Jumalaa, että kykenisin erottamaan henget toisistaan. Kahden päivän kuluttua, kun
nuori mies jälleen tuli toimistooni, kysyin häneltä suoraan: 'Oletko joskus
ollut tekemisissä ennustamisen tai ajatustenluvun kanssa?'
Hänen silmiinsä tuli kummallinen ilme,
aivan kuin ne olisivat nähneet lävitseni, ja hän sanoi: 'Mistä arvasit sen?
Lapsuudestani lähtien äitini on vienyt minua ennustajien luo.'
...Puhuessani tunsin voimakkaasti Pyhän
Hengen läsnäolon huoneessa, ja mies alkoi vähitellen ymmärtää. Niinpä kerroin
hänelle: 'Ihmiset käyttävät näitä vääriä johdatustapoja saadakseen selville
salattua tietoa, tulevia tapahtumia, päästäkseen perille salaisesta viisaudesta
ja saadakseen itselleen yliluonnollisia voimia. Mutta ymmärrätkö, että kaikki
tämä ja enemmänkin on löydettävissä Pyhän Hengen avulla. Oletko valmis
luopumaan tuosta valheellisesta johdatuksesta seurataksesi totuudenmukaista ja
raamatullista johdatusta?'
Hän nyökkäsi ja sanoi haluavansa todellista
vapautumista. Me rukoilimme vapautuksen puolesta sen liiton perusteella, jonka
Jeesuksen Kristuksen veri on tehnyt mahdolliseksi. Kun hän lähti toimistostani,
hän oli uusi ihminen. Nykyään hän tekee työtä Herralle." (26)
MITEN JUMALAN ENKELIT
TOIMIVAT? Kun on kyseessä Jumalan
enkelien toiminta, on niiden toimintatavoista hyvä olla selvillä, ettei jouduta
eksytykseen. Niihin ja niiden ilmestymiseen liittyy aina määrättyjä piirteitä,
joista ne voidaan tunnistaa. Jos mukana ei ole näitä tiettyjä piirteitä, joita
seuraavassa luetellaan, eivät varmastikaan kyseessä ole Jumalan enkelit:
- Jumalan enkelit eivät
anna jatkuvaa opetusta ihmisille eivätkä myöskään uutta jumalallista
ilmoitusta, koska meille on jo annettu Raamattu, Jumalan sana. Useimmat
harhaopit ovat saaneet alkunsa juuri sitä kautta, että jokin enkeli tai
henkiopas on ilmestynyt ihmisille (vrt. Gal 1:8: Mutta vaikka me, tai vaikka
enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me
olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.). Tältä alueelta voidaan
mainita ainakin Japanin useat uskonnolliset liikkeet sekä mormonismi (Joseph
Smithin saama enkeli-ilmestys), koska ne ovat saaneet alkunsa sillä
tavalla.
- Yksi Jumalan enkeleihin
liittyvä selvä piirre on, että ne kirkastavat aina Jeesusta eivätkä nouse hänen
yläpuolelleen tai alenna häntä muiden ihmisten tasolle. Ne myös tunnustavat
hänen jumaluutensa ja että hän on lihaksi tullut Kristus, Messias, Jumalan
ainokainen Poika. Jos tätä seuraavaa tunnustusta, joka on mainittu 1.
Johanneksen kirjeessä, ei esiinny enkeli-ilmestyksissä, on ne syytä hylätä
saman tien:
- (1 Joh 4:1-3)
Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne
Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette
Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan
tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki,
joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka
olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
- Kun Jumalan enkelit
kirkastavat aina Jeesusta Kristusta, lihaksi tullutta Jumalan ainokaista
Poikaa, eivät ne myöskään itse ota vastaan mitään palvontaa, vaan kääntävät sen
aina takaisin Jumalan luo (Enkeleiden erikoiset nimet tai ihmisten liian
yksityiskohtaiset kuvaukset niistä voivat olla merkki siitä, että kyseessä
eivät ehkä olekaan Jumalan enkelit, koska ne eivät koskaan halua itselleen
huomiota.). Tästä hyvänä esimerkkinä on Ilmestyskirjassa oleva kuvaus:
- (Ilm 22:8,9) Ja
minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja
nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka
tämän minulle näytti.
9. Ja hän sanoi
minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi,
profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan
sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa."
- Kun Jumalan enkelit
eivät koskaan esiinny henkioppaina, on selvää, etteivät ne myöskään koskaan
ilmesty ihmisen tahdosta. Sensijaan ne yleensä ilmestyvät vain hätätilanteissa
ja vain silloin kun Jumala parhaaksi näkee. Meidän pitäisi aina kääntyä
taivaassa olevan Jumalan eikä enkelien puoleen, koska muuten joudumme
eksytetyiksi.
KÄÄNNY TAIVAASSA OLEVAN
JUMALAN PUOLEEN! Kun on kyseessä
väärien henkien alaisuuteen ajautuminen, johtuu se hyvin usein siitä seikasta,
että ei etsitä ja rukoilla taivaassa olevaa Jumalaa, vaan käännytään
johonkin aivan muuhun suuntaan. Väärin suuntautuminen tai keskittyminen vääriin
asioihin voi ilmetä mm. edelläolevassa käsityksessä henkioppaista, mutta yhtä
hyvin se voi ilmetä antautumisessa Jumalalle, rukouksessa, hengellisessä
sodankäynnissä tai sielunhoidossa, joissa niissäkin voidaan painottaa vääriä
seikkoja. Katsomme näitä seikkoja vielä erikseen:
Antautuminen Jumalalle.
Ensinnäkin se tilanne, kun ihminen
antautuu koko sydämestään Pyhälle Hengelle, muodostaa vaaratilanteen. Sillä kun
ihminen antautuu "sokeaan kuuliaisuuteen" Pyhää Henkeä kohtaan, ei
hän ehkä lainkaan ota huomioon sitä, että ilmapiirissä on muitakin henkiä,
jotka voivat eksyttää häntä tekeytyen Pyhäksi Hengeksi. Hän voi silloin ajautua
aivan samanlaiseen eksytykseen kuin ne, jotka ovat henkioppaiden kanssa
tekemisissä.
Niinpä ihmisen, joka antautuu Jumalalle, täytyy ymmärtää, että
hän antautuu ennen kaikkea taivaassa olevalle Jumalalle ja kääntyy hänen
puoleensa. Ihmisessä asuva Pyhä Henki voi kyllä antaa tähän voiman, mutta hänen
mielensä ja rukouksensa on aina syytä suuntautua taivaassa olevan Kristuksen ja
Jumalan puoleen, muuten hän on vaarassa joutua harhaan.
Samaa asiaa selostaa Jessie Penn-Lewis. Hän toteaa, että asenne,
joka sinänsä näyttää raamatulliselta, voi olla vaarallinen ja saada aikaan
täydellisen haaksirikon, koska ei ymmärretä Jumalan johdatuksen periaatteita:
Kun luomme katsauksen
taaksepäin seurakunnan historiaan ja tarkkailemme erilaisten niinsanottujen
"harhaoppien" ja petosten esiintymistä, havaitsemme petollisen
ajanjakson alkavan usein jostakin suuresta kriisitilanteesta, jolloin ihminen
luovuttaa itsensä täydellisesti ja varauksettomasti Pyhälle Hengelle.
Tehdessään näin, hän avaa itsensä näkymättömän maailman yliluonnollisille
voimille.
Vaara piilee siinä, että kriisitilanteeseen
asti uskovainen käytti päättelykykyään arvostellakseen oikeaa ja väärää ja
totteli sitä, minkä uskoi periaatteessa olevan Jumalan tahdon, mutta nyt
hänen luovuttauduttuaan Pyhälle Hengelle hän alkaa totella näkymätöntä
persoonaa ja alistaa itsensä ja päättelykykynsä sokeassa tottelevaisuudessa
sille, minkä hän uskoo olevan Jumalasta. Hän on alistanut tahtonsa toteuttamaan
Jumalan tahtoa kaiken kustannuksella, ja koko hänen olemuksensa on joutunut
näkymättömän maailman voimien vallanalaiseksi. Tämä uskovainen tietenkin haluaa
alistua vain Jumalan voimille, mutta hän ei ota huomioon, että hengellisessä
valtapiirissä on muitakin voimia, ja että kaikki, mikä on "yliluonnollista",
ei suinkaan ole Jumalasta. Hän ei havaitse, että tämä koko olemuksen
täydellinen luovuttaminen näkymättömille voimille tietämättä, miten erottaa
toisistaan Jumalan ja saatanan voimat, muodostaa mitä suurimman vaaran
kokemattomalle uskovaiselle.
On kummallista, että asenne, joka sinänsä
on raamatullinen, voi olla niin hirvittävän vaarallinen ja saada usein aikaan
täydellisen haaksirikon. (27)
Toinen asia, minkä Jessie
Penn-Lewis ottaa esille, ovat Pyhän Hengen "odotuskokoukset", joissa
Pyhää Henkeä odotetaan saapuvaksi jollakin ilmitulevalla tavalla. Hän toteaa,
että tämäkin menettely voi olla hyödyksi pahoille hengille, koska se voi saada
ihmiset rukoilemaan ja luottamaan ilmapiirissä esiintyviin henkiin sensijaan,
että he kääntyisivät taivaassa olevan Jumalan puoleen. Hän toteaa myös, ettei
tällainen menettely ole sopusoinnussa Sanan kanssa, koska Pyhä Henki on Isän
antama lahja, jota ei tarvitse enää odottaa ja joka voidaan heti vastaanottaa
ylösnousseen Kristuksen kädestä. Turha odottelu helluntain jälkeen ei siis ole
Sanan mukaista.
Niinpä on hyvä huomata, ettemme syyllisty siihen, että alamme
puhua Pyhästä Hengestä tai vaikka ihmeistä ja armolahjoista enemmän kuin
taivaassa olevasta Kristuksesta ja Jumalasta. Sillä Pyhä Henki ei koskaan tahdo
huomiota osakseen tai palvontaamme, vaan hän tahtoo, että huomiomme on yksin
taivaassa olevassa Kristuksessa ja Jumalassa. Pyhä Henki ei koskaan puhu
itsestään tai kirkasta itseään, vaan hän aina todistaa Kristuksesta ja
kirkastaa häntä kuten seuraavat jakeet osoittavat:
- (Joh 15:26) Mutta kun
Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki,
joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.
- (Joh 16:13,14)
Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen.
Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen
hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14. Hän on minut
kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Mihin rukous kohdistuu?
Myös rukouksessa on hyvä ymmärtää,
että kohdistamme sen oikeaan suuntaan. Kun on kyseessä oikea rukous, tulisi sen
aina kohdistua taivaassa olevan Jumalan puoleen, koska hän, hänen
valtaistuimensa ja Kristus ovat taivaassa. Jos emme rukoile tällä tavalla, ei
kyseessä ole enää aito rukous.
Jos ihminen alkaa rukoilla jotakin ilmapiirissä tai sisimmässään
olevaa Jumalaa - sellaista, jonka hän voi jatkuvasti nähdä sisäisenä näkynä -
johtaa tämä ennen pitkää pahojen henkien rukoilemiseen. Se johtaa pahojen
henkien rukoilemiseen, koska ihminen yrittää todentaa Jumalan persoonan
sisälleen tai läheiseen ilmapiiriin, eikä ymmärrä, että Jumala, jota
rukoilemme, on taivaassa olevalla valtaistuimellaan. Tämä ero on tärkeä
käsittää, koska muuten ei kyseessä ole aito rukous.
Toinen virhe on se, että rukousta ei kohdisteta Jumalan puoleen
taivaassa, vaan se kohdistetaan suoraan siihen henkilöön, jonka puolesta
rukoillaan. Sillä joskus jopa "kristillisissä" kirjoissa on
esiintynyt tällaista opetusta rukouksen suunnasta sekä myös visualisointia (sisäisten
näkyjen kuvittelua, jossa ihminen voi esim. kuvitella, miten terveet valkosolut
tai pienet miehet hyökkäävät syöpäsolujen kimppuun tuhotakseen ne) mm.
sairauksien parantumiseksi.
Mitä tulee näihin tekniikkoihin, on kuitenkin hyvä huomata, että
ne eivät koskaan ole Jumalasta. Sillä kun on kyseessä aito rukous ja Jumalalta
saadut rukousvastaukset, kiertävät ne aina taivaan kautta, koska Jumala ja
Kristus ovat taivaassa. Edelläolevat tekniikat, joissa ei tätä tapahdu,
kuuluvat pikemminkin hypnotismin ja magian alueelle - sille alueelle, jossa
ihmiset ajautuvat vain valhehenkien eksyttämiksi ja harhauttamiksi.
Samaan tärkeään asiaan viittaavat seuraavat Raamatun paikat. Ne
osoittavat selvästi, että meidän tulee rukoilla Isää (tai Kristusta) taivaassa,
koska hän ja hänen valtaistuimensa ovat siellä:
- (Matt 6:9) Rukoilkaa
siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun
nimesi;
- (Ilm 5:7,8) Ja se
tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.
8. Ja kun se oli
ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta
lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli
kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,
Paholaiskeskeisyys. Kun edellisessä kappaleessa puhuttiin siitä, miten
rukouksessa voidaan kääntyä väärään suuntaan, on vastaava virhe myös se, että
olemme enemmän paholais- kuin jumalakeskeisiä. Näin todella voi tapahtua ns.
hengellisessä sodankäynnissä, jossa puhutaan enemmän paholaisesta ja
paholaiselle kuin Jumalasta ja Jumalalle. Se voi ilmetä seuraavilla tavoilla:
- Ylistyslaulu, jossa
painotus on sen olemisessa aseena riivaajia vastaan, eikä ainoastaan Jumalan
suuruuden ylistämisessä.
- Ns. sodankäyntikielet, joissa
puhutaan aggressiivisesti ja kovaa kielillä, "koska saatana erityisesti
pelkää tällaista kielilläpuhumista". Siinä on hylätty tavanomainen
käsitys, että kielilläpuhuva puhuu salaisuuksia hengessä Jumalalle (1 Kor 14:2)
ja että se on rukousta Jumalalle.
- Tavallisen rukouksen
hylkääminen on yksi hengellisen sodankäynnin seuraus. Kun tässä teologiassa
nähdään kaikki ongelmat saatanan aiheuttamiksi, ja ihmisten pelastuminenkin on
siitä riippuvainen, niin on rukousta yritetty käyttää enemmänkin taisteluvälineenä
ja auktoriteetin harjoittamisen välineenä sitä vastaan niin, että jotkut ovat
voineet kuluttaa jopa tuntikausia sille puhumiseen.
Näin tehden tavanomainen rukous ja anominen Jumalalta on
hylätty, ja rukous on saanut aivan uuden muodon ja merkityksen - sellaisen,
jossa keskitytään enemmän viholliseen kuin Jumalaan.
- Yksi hengellisen
sodankäynnin seuraus on se, että siinä vihollinen nähdään hyvin suurena ja
uhkaavana, kun taas Jumala nähdään hyvin pienenä ja avuttomana ja jonka on
vaikea pitää suurta vihollista kurissa. Sillä vaikka edellämainitussa
teologiassa voi esiintyä ylistystä ja jopa naurujumalanpalveluksia, joissa
"saatanaa nauretaan ulos", niin koska ihmisten uskonelämä on saatana-
ja riivaajakeskeistä, ei seurauksena voi olla muuta kuin suuri vihollinen ja
pieni Jumala. Vasta kun vääränlaisesta sodankäynnistä vapaudutaan, voi asetelma
parantua.
Sentähden kun on
kyseessä edellämainittu sodankäynti, on hyvä havaita, ettei se ole Jumalan
tahto kenenkään kohdalla. Hän ei halua, että me keskitymme viholliseen ja hänen
jatkuvaan ajattelemiseensa, vaan että suuntaamme huomiomme Jumalaan. Monet
suuret sielujenvoittajatkaan maailmassa eivät ole keskittyneet siihen, vaan he
ovat rukoilleet Jumalaa, viettäneet aikaa hänen kanssaan ja toimineet sitten
Pyhän Hengen täyteydestä käsin - siinä on ollut heidän voimansa salaisuus.
Samoin suuret herätykset ovat olleet sellaisia, että niissä ei
ole keskitytty viholliseen vaan Jumalaan. Kun ihmiset rukoilivat Jumalaa, hän
vaikutti sen, että vihollisen linnakkeet murtuivat ja ihmiset pelastuivat.
Tämän saman tulisi olla pääsääntöisenä mallina nytkin.
Raamatusta on vaikea löytää sellaista opetusta, että meidän
tulisi kuluttaa tuntikausia joka päivä viholliselle puhumiseen tai että meidän
tulisi sitoa kaupungin yllä vaikuttavia henkivaltoja. Ainakaan Jeesus ja
apostolit eivät opettaneet mitään tällaista, vaan Jeesus kehotti rukoilemaan
Isää taivaassa (Matt 6:9), ja samoin Paavali rukoili Jumalalta ihmisten
pelastumista:
- (Matt 9:38) Rukoilkaa
siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.
- (Room 10:1) Veljet,
minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he
pelastuisivat.
- (Esra 8:23) Niin me
paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.
- (Apt 12:5) Niin
pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta
Jumalaa hänen edestänsä.
Toinen huomioitava asia
on, että jos lähdemme erikseen etsimään henkivaltoja, ajaudumme omatekoiseen
sotaretkeen niitä vastaan tai tulemme ylimielisiksi niitä kohtaan (esim. 2 Piet
2:10,11 ja Juuda 8,9 varoittavat herjaamasta henkivaltoja), niin katoaa meiltä
turva, joka meillä muuten olisi. Sillä kun Jumala haluaa varjella meitä
kaikelta pahalta, katoaa tämä turva, jos itse menemme väärille alueille ja
asioihin, joihin meitä ei ole kutsuttu, ja seurauksena voi olla vain ahdistus
ja masennus. Näitä valtoja tulisi sentähden vastustaa vain silloin kun Jumala
osoittaa niiden olevan paikalla ja kun se on hänen suunnitelmansa siinä tilanteessa
(tai kuten Ef 6:13 osoittaa: "Voidaksenne pahana päivänä - ei siis
välttämättä edes joka päivä - tehdä vastarintaa"). Muuten niihin on turha
kiinnittää sen suurempaa huomiota ja mielenkiintoa.
Seuraava Judson Cornwallin kirjassaan kertoma kuvaus osoittaa
hyvin, mistä tässä asiassa on kysymys. Hän kertoo, miten liika huomion
kiinnittäminen riivaajiin vain lisäsi niiden vaikutusta. Mutta heti kun huomio
kiinnitettiin Jumalaan, tilanne korjautui:
Murheella muistelen
elämässäni jokin aika sitten, kun olin saarnaajana eräässä seurakunnassa
Eugenessa, Oregonissa. Etsiessämme suurempaa totuutta kuin mihin kirkkokuntamme
puitteissa oli päästy, huomasimme olevamme mukana riivaajien ulosajamisessa.
Olimme siinä hyvin menestyksellisiä, vaikka se tapahtui vuosia ennen kuin
eksorkismi tuli niin suosituksi. Huomasimme kuitenkin pian, että jos viikon
varrella hämmennetään riivaajien pataa, niin sunnuntaina voidaan odottaa
kokousten suorastaan kiehuvan demonisista voimista. Viikko toisensa jälkeen
apulaispastorini taisteli laulamisessa ilmenneiden vaikeuksien kanssa, ja
lopulta hän pyysi minulta apua...
... Mutta Herra sanoi: "Sinä et johdata
väkeäsi palvomaan minua, ennen kuin olet johdattanut heidät palvomaan
riivaajia."
"Ei niin Herra", minä huusin.
"Olkoon minusta kaukana, että notkistan polveni demonille, puhumattakaan
siitä, että johdan seurakunnan sellaiseen palvontaan."
Hän jatkoi: "Joka kokouksessa sinä
seisot kansasi edessä ja pyydät heitä kumartamaan päänsä läsnä olevien demonien
edessä ja sulkemaan silmänsä kunnioituksesta heitä kohtaan, ja sitten sinä alat
puhua riivaajahengille. Heidän maailmansa ottaa tämän palvontana. Riivaajat
läheltä ja kaukaa tulevat kokouksiisi, sillä ne ovat kuulleet saavansa
palvontaa osakseen, jos tulevat."
Voitte hyvin kuvitella, kuinka tämä mursi
sydämeni. Kauhuissani ajattelin, että olin johtanut pyhät demonien palvontaan.
Itkemisen ja katumisen jälkeen kysyin Herralta, mitä minun pitäisi tehdä.
Hän sanoi: "Älä välitä riivaajien
läsnäolosta. Ylistä ja palvo minua. Te olette minun kansani; tämä talo on
vihitty minun palvelemiseeni. Keskittykää ylistämään minua, ja minä hoidan
riivaajahenget."
... Tuosta päivästä siihen asti, kun erosin
seurakunnan saarnaajan virasta, emme koskaan julkisesti tunnustaneet
demonivoimien läsnäoloa. Aloitimme jokaisen kokouksen ylistyksellä, ja Herra
Jeesus mursi kaikki mahdolliset kahleet. Kun pahat henget vakuuttuivat siitä,
että niitä ei enää palvottu eikä niihin kiinnitetty mitään huomiota, ne
lähtivät. Eivätkä ne palanneet. Vastaus jumalanpalvonnan puhtauteen on sama nyt
kuin se oli Mooseksen päivinä... (28)
Sielunhoito. Kun edellisessä kappaleessa puhuttiin siitä, miten
johdatuksessa voidaan ajautua harhaan, kun kiinnitetään liikaa huomiota
paholaiseen, on sama mahdollista myös sielunhoidossa. Sillä joskus kaikki
ongelmat, kiusaukset, synnit, masennus ja vaikeudet saatetaan selittää pahojen
henkien syyksi ja niistä johtuviksi. Samoin saatetaan herkästi selittää muille,
että heissä on pahoja henkiä tai että heidän sairautensa ja ongelmansa johtuvat
aina niistä. Jotkut ovat joutuneet myös suuriin pelkoihin (riivaajapelko),
epätoivoon, jopa sairaalaan näiden ylimitoitettujen lausuntojen takia.
On kuitenkin hyvä ymmärtää, että useimmat ongelmista johtuvat
yksinkertaisesti meidän lihastamme ja sisimmästämme, eivät riivaajista.
Todellinen riivattuna oleminen, jossa riivaaja hallitsee ja omistaa ihmisen, on
melko harvinaista; ja jos olemme uskossa emmekä elä sydän paatuneena, emme edes
voi joutua tähän tilaan. Sensijaan tavallisempaa on, että ihminen kokee
tavallista sielunvihollisen häirintää, joka tapahtuu ihmisen ulkopuolelta. Se
on samanlaista, jota Jeesuskin koki erämaassa ollessaan (Matt 4:1-11)
Lihanteoista puhuvat useat jakeet. Niiden kohdalla on myös hyvä
huomata, että ne ovat sellaisia, joista yksinkertaisesti on tehtävä parannus,
eikä niitä voi ajaa ulos:
- (Mark 7:20-23) Ja
hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
21. Sillä sisästä,
ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
22. aviorikokset,
ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys,
mielettömyys.
23. Kaikki tämä
paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."
- (Gal 5:19-21) Mutta
lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20.
epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet,
eriseurat, lahkot,
21. kateus,
juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon,
niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät
peri Jumalan valtakuntaa.
Mitä sitten tulee siihen
mahdollisuuteen, että ongelmien taustalla todella on pahoja henkiä, on siinäkin
tärkeää, ettemme keskity liikaa henkiin tai niiden ulosajamiseen.
Sensijaan paljon oleellisempaa on se, onko ihminen itse valmis
parannukseen eli sydämestään halukas luopumaan synneistään ja onko hänellä
Jumalan mielen mukainen murhe. Jos ihmisellä todella on Jumalan mielen mukainen
murhe ja aito katumus synneistään, ei henkien ulos ajamista aina edes tarvita,
vaan ne katoavat itsestään, koska maaperä on otettu niiltä pois.
Oleellisempaa on siis aina, että jumalasuhteemme korjautuu ensin
ja olemme valmiit tekemään parannusta (tavallisimpia alueita lienevät
katkeruus ja anteeksiantamattomuus, itseviha, mielen saattaminen passiiviseksi,
okkulttiset yhteydet, muut synnit jne.). Tällä tavalla useimmat tämän
alueen ongelmat hoituvat kuin automaattisesti itsestään. Lisäksi apostolitkin,
kun lähtivät saarnaamaan, puhuivat aina ensin parannuksen teosta, eli että
ihmisillä tuli olla mielen muutos syntiin nähden. Tämä oli aina ensimmäinen
asia, josta he puhuivat:
- (Mark 6:12) Niin he
lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.
- (Apt 3:19) Tehkää
siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
- (1 Joh 1:9) Jos
me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän
antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
