Israel ja mielipiteet

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!

Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

ISRAEL JA MIELIPITEET

Viimeisten vuosien ja vuosikymmenten kiistanalaisin ilmiö politiikassa on ollut Israelin valtio. Se on ollut tiedotusvälineissä ja lehtien otsikoissa luultavasti enemmän esillä kuin mikään muu asia viimeisten vuosikymmenten aikana ja usein negatiivisessa mielessä. Se johtuu varmasti siitä, että tämä maa on ollut jatkuvien ulkoisten ja sisäisten hyökkäysten kohteena - se on kokenut mm. kolme isoa sotaa ja lukuisia itsemurhaiskuja - joka on ylläpitänyt tiedotusvälineiden mielenkiintoa. Se on jakanut mielipiteitä jyrkästi kahteen leiriin: toiset ovat puolesta, useimmat vastaan. Tärkeimpänä vastustaja on ollut islamilainen leiri, joka on kieltäytynyt tunnustamasta Israelin olemassaoloa ja todella päättänyt tuhota sen. Toinen samanlainen vastustava tekijä on ollut ateismi. Nämä ajatusmallit ovat myös tärkeimmät hengelliset voimat, jotka vastustavat kristinuskoa ja evankeliumia Jeesuksesta.

   Seuraavilla riveillä tutkimme tätä mielenkiintoista ja kiistanalaista aihetta. Tutkimme sitä erityisesti Raamatun valossa, jolla on sanoma myös meidän aikamme ihmisille. Lähdemme liikkeelle historiasta, jotta saamme syvemmän näkökulman asiaan.

HISTORIA. Mitä tulee historiaan, on hyvä ymmärtää Israelin nimellä ja Jerusalemilla olevan pitkä matka takanaan. Ei ole kysymys vain muutamasta vuosikymmenestä tai yhdestä vuosisadasta vaan nämä nimet olivat tuttuja jo yli 3000 vuotta sitten. Raamatussa, jonka viimeiset kirjat kirjoitettiin noin 2000 vuotta sitten, puhutaan toistuvasti molemmista paikoista. Jerusalem mainitaan n. 1000 kertaa (Koraani, jota muslimit pitävät pyhänä kirjanaan, ei mainitse Jerusalemia yhtään kertaa.), joten se oli keskeinen tapahtumapaikka jo silloin. Lisäksi puhutaan Israelin ja Juudan valtioista, joissa Daavid ja muut kuninkaat hallitsivat vuosisatojen ajan. Nimi Israel esiintyy yli 2000 kertaa Raamatussa.

   Juutalaisten juuret liittyvät siis tiukasti Israelin maahan ja Jerusalemiin. Seuraavat jakeet ovat kuvaus Uuden testamentin ajalta Jerusalemista. Ne kertovat tästä kaupungista, joka oli juutalaisen elämän hengellinen keskus, Suuren Kuninkaan kaupunki, jossa Jeesus vaelsi ja jossa apostolit saivat täyttyä Pyhällä Hengellä. Tämä kaupunki, joka oli menneen Israelin sydän, on nytkin kiistan kohteena.

- (Matt 2:1,2) Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin,

2. ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan."

- (Matt 5:34,35) Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,

35. älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki;

- (Matt 21:10,11) Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?"

11. Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista".

- (Mark 1:3-5) "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'",

4. niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.

5. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

- (Luuk 17:11-14) Ja kun hän oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän Samarian ja Galilean välistä rajaa.

12. Ja hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi;

13. ja he korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"

14. Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille". Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat.

- (Luuk 24:18,19) Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"

19. Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,

- (Luuk 24:46-48) Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,

47. ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

48. Te olette tämän todistajat.

- (Joh 2:23-25) Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki.

24. Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki

25. eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.

- (Joh 10:22-26) Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi.

23. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.
24. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."

25. Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.

26. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.

- (Joh 12:12,13) Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin,

13. ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!"

- (Apt 1:4-8) Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.

5. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."

6. Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"

7. Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,

8. vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".

- (Apt 2:14-18) Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.

15. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.

16. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:

17. 'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.

18. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.

- (Apt 5:15,16) Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.

16. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi.

- (Apt 8:26-29) Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio".

27. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan
28. ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.

29. Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja".

- (Apt 20:16) Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohitse, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä hän kiiruhti joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.

- (Room 15:18,19) sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla,

19. tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen,

SYNTIVELKA JA KARKOTUS. Kun luemme Raamattua, voimme nähdä, miten Jumala lupasi maan Aabrahamille. Hän, joka on ”säätänyt ihmisille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat” (Apt 17:26), antoi Aabrahamille lupauksen maa-alueesta, joka sijaitsee Egyptin ja Eufrat-virran välillä. Sama lupaus vahvistettiin myöhemmin Iisakille, Jaakobille ja heidän jälkeläisilleen. Tämä pieni maa-alue, jota Jumala nimittää omaksi maakseen (Joel 3:1,2), ja jossa tullaan käymään ennustetut maailmanhistorian lopputapahtumat ja suuret taistelut, piti tulla Aabrahamin jälkeläisille ikuiseksi perintömaaksi.

Lupaus Aabrahamille:

- (1 Moos 13:14,15) Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen.

15. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.

Lupaus vahvistettiin Iisakille:

- (1 Moos 26:3,4) Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille.
4. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,

Lupaus vahvistettiin Jaakobille:

- (1 Moos 35:9-13) Ja Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Mesopotamiasta ja siunasi hänet.

10. Ja Jumala sanoi hänelle: "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel". -- Niin hän sai nimen Israel.

11. Ja Jumala sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi.

12. Ja maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan."

13. Ja Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli häntä puhutellut.

- (1 Aika 16:15-18) Muistakaa hänen liittonsa iankaikkisesti, hamaan tuhansiin polviin, sana, jonka hän on säätänyt,

16. liitto, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja hänen lisakille vannomansa vala.

17. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

18. Hän sanoi: 'Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne'.

Vaikka maa oli luvattu Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille eli juutalaisille, ja vaikka he asuttivat maata Jeesuksen aikana, on tiedossa, että he joutuivat jättämään maan. Tiedetään, että Jerusalem ja sen temppeli joutuivat tuhon kohteeksi v. 70 jKr. Se tapahtui, kun Tiitus, josta myöhemmin tuli Rooman keisari, joukkoineen marssi Jerusalemiin, piiritti kaupunkia ja pakotti sen antautumaan nälkäkuoleman uhalla. Seurauksena kaikesta oli lopulta kaupungin polttaminen, Herodeksen rakennuttaman kauniin temppelin hävittäminen ja että piirityksessä sai surmansa arviolta 1 100 000 henkilöä ja lähes 100 000 joutui vangiksi. Se on edelleen yksi historian suurimmista joukkotuhoista. Juutalainen historioitsija Josefus kuvaa kaupungin tuhoa:

"Ei kukaan vieras, joka oli nähnyt vanhan Juudean ja sen pääkaupungin ihastuttavan kauniit esikaupungit ja joka näki tämän hävityksen, olisi voinut pidättää kyyneleitään eikä voinut olla valittamatta kauhistuttavaa muutosta. Sillä sota oli muuttanut kaiken kauniin autioksi. Eikä kukaan, joka tunsi nämä paikat aikaisemmalta ajalta, olisi tuntenut ylipäänsä niitä enää." (1)

Entä mikä oli syy siihen, että tuho kohtasi Jerusalemia, sen temppeliä ja että kansa joutui lähtemään maasta?

   Vastaus on yksinkertainen: syntivelka. Israelia kohdanneet tuhot eivät tapahtuneet sattumalta, vaan kaiken lähtökohta oli, että ihmisten synnit ja pahuus olivat ylittäneet määrätyn rajan. He olivat vuosikymmenien ja vuosisatojen ajan koonneet syntiä synnin päälle ja tehneet pahemmin kuin isänsä (Jer 16:12: Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne, ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.), kunnes lopulta Jumalan pitkämielisyys loppui ja hän otti varjeluksensa kansan päältä. Niinpä jopa historioitsija Josefus puhui oman aikansa sukupolven syntisyydestä ja ateistisuudesta ja miksi tuho kohtasi sitä juuri silloin. Hän kirjoitti:

"Oli kohtalon sallimus, joka määräsi tuhon näin olevan. Välttämättä se kohtasi, sekä eläviä että elottomia, paikkojakin. Kuitenkaan ei voi olla ihmettelemättä tämän ajankohdan tarkkuutta, miten se on suhteutettu: tuho tapahtui saman kuukauden samana päivänä... kuin aikaisemmin babylonialaiset polttivat pyhän huoneen." (2)

"Oletan, että jos roomalaisten hyökkäys näitä roistoja vastaan olisi viipynyt, niin maa olisi auennut ja niellyt kitaansa tämän kaupungin, tai olisi tapahtunut hukuttava tulva, tai muuten olisi tuhouduttu ukonilman tuleen ja tulikiveen, niinkuin aikoinaan Sodoman maa tuhoutui. Tämä sukupolvi oli paljon ateistisempaa kuin aikoinaan Sodoman rangaistuksessa tuhoutuneet; ja silloinkin koko kansa tuhoutui mielettömyytensä tähden." (3)



Lisäksi voimme Raamatusta huomata, että näistä asioista oli etukäteen ennustettu ja varoitettu. Oli Mooseksen varoitus. Oli Danielin ennustus Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta sekä Jeesuksen ennustus samasta asiasta. Hän kertoi, miten ”teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi”, miten kaupunki saarretaan ja ihmiset joutuvat kaikkien kansojen sekaan. Nämä kaikki ovat todella toteutuneet ja osoittavat Raamatun paikkansapitävyyden.

- (3 Moos 26:38,39,43) Ja te häviätte kansojen sekaan, ja vihollistenne maa nielee teidät.

39. Ja ne teistä, jotka jäävät jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syntivelkansa tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin.

43. Mutta ensin tulkoon maa tyhjäksi heistä ja saakoon hyvityksen sapateistansa olemalla autiona, niin kauan kuin he ovat poissa; ja he sovittakoot syntivelkansa sentähden, juuri sentähden, että he hylkäsivät minun säädökseni ja että heidän sielunsa vieroi minun käskyjäni.

- (Dan 9:,25,26) Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

26. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

- (Matt 23:37,38) Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.

38. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.'

- (Luuk 19:41-44) Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä

42. ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.

43. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;

44. ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."

- (Luuk 21:5,6,20) Ja kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi hän:

6. "Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta."

20. Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.

MAAN KOHTALO VUODEN 70 JÄLKEEN. Kun palataan takaisin vuoteen 70 jKr., jolloin Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui, oli maassa sen jälkeen peräkkäin useita vallanpitäjiä. Sillä kun Israelin ja Jerusalemin viinitarhasta otettiin aita pois (Jes 5:5: Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.) ja se joutui hävitettäväksi ja tallattavaksi, joutui maa siitä lähtien useiksi vuosisadoiksi eri vallanpitäjien haltuun. Peräkkäisiä vallanpitäjiä oli ainakin kahdeksan:

- ....... - 395 jKr    - roomalaiset

- 395 - 636 jKr    - bysanttilaiset

- 636 - 1072 jKr   - arabit

- 1072 - 1099 jKr - seljukit

- 1099 - 1291 jKr - ns. ristiretkeläiset

- 1291 - 1516 jKr - ammelukit

- 1516 - 1917 jKr - turkkilaiset ottomaanit

- 1917 - 1948 jKr - brittiläinen mandaattihallinto

Tämä lista siis osoittaa, että maa oli vuorotellen eri vallanpitäjien hallinnassa, jota vaihetta kesti useita vuosisatoja eli lähes 2000 vuotta. Muutos tapahtui vasta v. 1948, jolloin maa itsenäistyi ja joutui jälleen juutalaishallintaan. Maassa oli kyllä lähes koko ajan ollut juutalaisia (Mm. Jerusalemissa he olivat olleet selvänä enemmistönä ennen muslimeja ja kristittyjä jo vuosikymmenien ajan. Kun v.1896 tässä kaupungissa oli 45 420 asukasta, oli heistä 61,9 % juutalaisia, 19,3 % kristittyjä ja muslimeja vain 18,8 %.), mutta nyt se tuli uudelleen heille virallisestikin.

   Seurauksena siitä, että maa oli vieraiden hallitsijoiden hallussa, oli kuitenkin se, että se alkoi vähitellen rappeutua ja autioitua. Muslimit ja muut ryhmittymät, joiden hallussa maa oli, eivät koskaan todella hyvin asettuneet siihen tai saaneet sitä kukoistamaan. Siitä esimerkkinä on, että vuosisataisen muslimihallinnon aikana, v. 636 jälkeen, rakennettiin maahan vain yksi ainoa kaupunki, Ramlen kaupunki, ja maa muutenkin rappeutui vähitellen. Aina kun maa ja Jerusalemin kaupunki ovat olleet poissa juutalaisilta, ovat ne autioituneet ja raunioituneet, mutta heidän käsissään ne ovat kasvaneet ja menestyneet.

   Hyvän kuvan maan autiudesta antaa tunnettu kirjailija Mark Twain. Hänen kuvauksensa on 1800-luvun Galileasta:

"Ei ole ainoatakaan kylää koko tällä laajalla alueella. Vain kaksi tai kolme beduiinien telttaryhmää oli näkyvissä, mutta ei yhtään pysyväistä asutusta. Kymmenen mailin laajuisella alueella ei voida nähdä kymmentäkään ihmistä. Tätä aluetta koski profetia, jossa sanotaan: 'Minä saatan sinun maasi autioksi, ja sinun vihollisesi, jotka siellä asuvat, hämmästyvät sitä. Ja minä hajoitan sinut pakanain sekaan ja ojennan miekan sinun perääsi, ja sinun maasi tulee autioksi ja kaupunkisi raunioiksi.' Ei kukaan, joka seisoo hävitetyn Ain Mellahan lähellä, saata sanoa, ettei tämä ennustus olisi täyttynyt." (4)

Samoin eräs suomalainen sotilas, joka v. 1917 oli kenraali Allenbyn joukkojen mukana valloittamassa maata turkkilaisvallan alta brittiläiselle imperiumille, kuvaili maan autiutta ja epäili sitä, voiko maa koskaan tulla asutuksi. Tämä oli vain vähän reilut 30 v. ennen maan uudelleensyntymistä. Raamatun profetioiden maan autiudesta voi näiden sanojen pohjalta nähdä todella toteutuneen:

"Tähän saakka olen voinut uskoa kaiken, mitä Raamatussa sanotaan. Mutta sitä, että tänne joskus tulisivat juutalaiset kauppiaat, lääkärit tai tuomarit - Raamattuhan kertoo heidän kaikkien vielä kerran tänne palaavan - sitä minä en hevillä voi uskoa. Tämä maa, jonka valloitimme turkkilaisilta, on täysin autio, auringon polttama, täynnä hiekkaa, orjantappuroita, rämeitä, skorpioneja ja käärmeitä. Ei täällä voi kukaan koskaan asua." (5)

KEITÄ OVAT PALESTIINALAISET? Kuten todettiin, joutuivat juutalaiset v. 70 ja 135 tuhojen jälkeen lähtemään Israelin maasta, joka vähitellen rappeutui ja autioitui kuten useissa profetioissa oli ennakoitu. Tätä tilaa kesti vuosisatoja, ja huippunsa maan tilan huonontuminen saavutti 400 vuotta kestäneen turkkilaishallinnon aikana (1516 -1917). Silloin jopa kasvavat puut pantiin verolle, jonka takia ne hävitettiin. Haluttiin välttyä maksuilta. Seurauksena kaikesta oli, että maa autioitui täydellisesti, koska eroosiota estävä kasvillisuus oli poissa. Toiset alueet soistuivat, toiset kuivuivat ja olosuhteet elämiselle muodostuivat lähes mahdottomiksi - asia, jonka seurauksena väki alueella alkoi heti vähetä. 1700 -1800 -luvuilta olevat kuvaukset kertovat, miten maa oli siihen aikaan autio, harvaanasuttu ja miten laittomuus rasitti sitä:

1738 "... maasta puuttuivat ihmiset, jotka olisivat viljelleet sen hedelmällistä maaperää" (Th.Shaw: Travels and Observations Relating to Several Parts of Barbary and the Levant, Lontoo 1767).

1785 "maa oli raunioitunut ja autioitunut" (C.F. Volnay: Travels Through Syria and Egypt in the Years 1783, 1784 and 1785, Lontoo 1787).

1844 "Volnayn aikana maa ei vielä ollut saavuttanut autioitumisen ja väestönkadon viimeistä astetta" (A. Keith: The Land of Israel, Edinburgh 1844).

1865 "... sekä pohjoisessa että etelässä (Sharonin tasankoa) maanviljely on loppumassa ja kokonaiset kylät ovat nopesti häviämässä." (H.B. Tristram: The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine, Lontoo 1865) (6)

Entä sitten palestiinalaiset? Kun on kyseessä heidän taustansa, saamme toisinaan kuulla selityksiä siitä, miten he ovat aina olleet yhtenäinen kansa, miten heillä on ollut oma maa ja miten Jerusalem on ollut heidän pääkaupunkinsa.

   Se, mitä voimme historiasta tietää, ei anna tukea näille ajatuksille. Jos katsotaan vuoden 70 jKr. jälkeiseen aikaan, jolloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettiin ja juutalaiset joutuivat hajaannukseen, ei alueella ollut mitään erillistä Palestiinan valtiota; valtiota, jolla olisi ollut omat hallitsijat, oma armeija, oma raha, oma kieli, selkeät tunnistettavat rajat ja muita kansalliseen olemassaoloon liittyviä piirteitä. Nämä tärkeät ominaisuudet puuttuivat kokonaan.

   Sensijaan paljon paremmin voidaan tietää se, että nykyiset palestiinalaiset ovat ympäröivistä valtioista tulleita arabeja tai heidän jälkeläisiään. Monet heistä ovat Ismaelin, Aabrahamin pojan, jälkeläisiä ja ovat muuttaneet tälle alueelle pääosin viimeisten 150 vuoden aikana.

   Nämä ihmiset eivät siis edustaneet vain yhtä kansalaisuutta, vaan useita kansallisuuksia (Jordania, Syyria, Libanon, Egypti, Irak... ), koska he saapuivat ympäröivistä arabivaltioista tai sitten (ennen vuotta 1917) entisen Turkin ottomaanisen valtakunnan alueelta, jonka hallussa olivat vielä reilut sata vuotta sitten useimmat arabivaltiot. Heillä ei niihin aikoihin voinut olla mitään kansallista palestiinalaista identiteettiä, eivätkä edes ympäröivät arabivaltiot puhuneet mistään sellaisesta niihin aikoihin. Se tapahtui paljon myöhemmin.

Se, mikä johti ihmisiä muuttamaan ympäröiviltä alueilta nykyiselle Israelin alueelle, oli, että siellä oli siihen aikaan paremmat olosuhteet. Kun juutalaisten muuton seurauksena elintaso ja palkat olivat korkeammat, houkutteli se heitä muuttamaan ympäröiviltä alueilta. Muutto tapahtui varsinkin niille alueille, joissa elintaso oli eniten kohonnut. Alue, joka oli ollut lähes tyhjä asukkaista, etäinen ja autio paikka, alkoi saada uutta asutusta.

Kun maa alkoi reagoida juutalaisten uurastukseen, heistä tuli oman menestyksensä uhreja. Muslimit, jotka eivät vuosisatoihin olleet välittäneet, mitä maalle tapahtui, kuulivat juutalaisten menestyksestä. Heitä alkoi virrata maahan ympäröivistä muslimivaltioista tarkoituksenaan tehdä työtä juutalaisille. Takaisin muuttaessaan he eivät halunneet asettua uusille alueille vaan sinne, missä juutalaisetkin olivat. (7)

Mihin nyt kannattaa kiinnittää huomiota, on, että palestiinalainen identiteetti ja kansa ovat verrattain uusi asia. Siitä ei puhuttu Israelin itsenäistymisen aikaan (1948) vielä yhtään mitään. Arabit eivät maininneet sellaisesta mitään, koska sellaista ei tunnettu siihen aikaan. Kyseessä olivat samat arabit kuin ympäröivissä arabivaltioissa. Sen sijaan sitä alettiin tuoda esille vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, jonka Israel voitti, ei sitä ennen. Nämä ihmiset, jotka edustivat useita kansallisuuksia ja joiden vanhemmat saapuivat ympäröivistä maista, saivat tämän uuden identiteettinsä vasta näihin aikoihin. Sitä ajoivat varsinkin PLO:n edustajat taktisista syistä, koska heillä oli tarkoitus käyttää sitä taistelussa Israelia vastaan. Mitään pitkää historiallista pohjaa asialle ei ollut olemassa:

"Ainoastaan poliittisista syistä me seikkaperäisesti korostamme palestiinalaista identtiteettiämme... Erityinen palestiinalainen identiteetti palvelee ainoastaan taktisia päämääriä. Palestiinan valtion perustaminen on uusi keino jatkuvassa taistelussa Israelia vastaan... Kun olemme saavuttaneet kaikki oikeutemme koko Palestiinaan, emme viivyttele hetkeäkään Jordanian ja Palestiinan yhdistämisessä" (Zuheir Muhsini, PLO:n operatiivisen osaston johtaja, hollantilaiselle Trouw-lehdelle antamassaan haastattelussa 31.3. 1977). (8)

Mikä näyttää jääneen vähemmälle huomiolle, on se, että ei Israelin valtion itsenäisyyssotaa edeltävänä, eikä heti sen jälkeisinäkään vuosina puhuttu sodan toisena osapuolena laisinkaan valtiosta nimeltä Palestiina, vaan ympäröivien arabimaiden tavoitteesta estää juutalaisvaltion syntyminen, ja sen ehdoton tuhoaminen, vastoin kaikkia YK:n päätöslauselmia. Eikä vuoden 1948 sodan tarkoituksena suinkaan ollut luoda itsenäistä valtiota nimeltä Palestiina, vaan jakaa maa viiden hyökkäävän arabivaltion kesken… Niinpä ajatus itsenäisestä, ikuisesta Palestiina nimisestä valtiosta juontuukin juuri noihin kesäsodan 1967 jälkeisiin aikoihin. Vasta sen jälkeen niitä alettiin aktiivisesti kehitellä. (9)

Pakolaisongelma. Kun puhutaan palestiinalaisista eli arabeista, jotka asuvat Israelin alueella ja muuallakin, on yksi heihin liitetty asia pakolaisuus. Monet heistä ovat joutuneet viettämään vuosikausia leireillä ympäröivillä arabialueilla ja usein huonoissa olosuhteissa. Se on ollut syynä heidän kärsimyksiinsä ja on aiheuttanut katkeroitumista:

Kaiken huomioon ottaenkin palestiinalaisten kärsimykset kouristavat sydäntä. Olen käynyt palestiinalaisten tuttavieni luona sodan runtelimissa leireissä Libanonissa ja nähnyt heidän taistelevan Israelin sotilaiden kanssa. Olen haastatellut paikallisia palestiinalaisten johtajia ja lukenut heidän lehtiään. He eivät ole minulle pelkkiä numeroita, vaan eläviä ihmisiä, joiden murheita olen kuunnellut. Ihmisen pitää olla täysin paatunut voidakseen olla näkemättä, että palestiinalaiset kärsivät. (10)

Mistä sitten johtuu ns. palestiinalaisten pakolaisongelma? Mikä on syynä siihen, että asia sai alkunsa?

   Tärkein tekijä ovat arabien omat toimet. Ongelma syntyi pääosin siitä, kun ympäröivät arabivaltiot aloittivat hyökkäys- ja tuhoamissodan syntynyttä valtiota vastaan v. 1948 ja kehottivat sitä varten heimoveljiään, ns. palestiinalaisia, poistumaan pois sodan tieltä; poistumaan pois tieltä, koska silloin olisi esteetön mahdollisuus maan valloittamiseen ja koska täydellisen tuhon keskellä olisi vaikea tietää, kuka on juutalainen ja kuka arabi.

   Ongelma ei alkanut siitä, että ihmiset olisi voimakeinoin karkotettu, kuten usein arabimediassa on saatettu esittää, vaan syynä oli heidän oma propagandansa. Israelin virallinen politiikka oli sensuuntainen, että arabeja pyydettiin pysymään aloillaan ja asuinsijoillaan, jota kehotusta osa noudatti ja sai näin jatkaa elämäänsä entisillä paikoillaan. (On totta, että juutalaiset äärijärjestöt syyllistyivät väärinkäytöksiin esim. Deir Jassinissa, jossa kuoli useita arabeja. Heidän maineensa ei ole tahraton. Kuitenkin tämä oli poikkeus ja erosi Israelin virallisesta politiikasta ja tavoitteista.) Ne, jotka kuuntelivat arabiveljiensä puheita, lähtivät ja siitä syntyi pakolaisongelma. Jos arabivaltiot olisivat suostuneet hyväksymään Israelin olemassaolon, ei olisi ollut sotaa eikä mitään pakolaisongelmaa.

"Me pakolaiset... jätimme kotimaamme luottaen arabivaltioiden kierojen johtajien antamiin petollisiin lupauksiin. He lupasivat meille, että poissaolomme ei kestäisi enempää kuin kaksi viikkoa; se olisi eräänlainen kävelyretki, jonka palattua me palaisimme takaisin." (Falastin, 30.5.1955)

"Ne arabivaltiot, jotka kehoittivat Palestiinan arabeja lähtemään väliaikaisesti kodeistaan hyökkäyksen ja miehityksen ajaksi, ovat pettäneet lupauksensa auttaa näitä pakolaisia." (Jordanialainen päivälehti Falastin 19.2.1949)

"Kuka toi palestiinalaiset pakolaiset Libanoniin, jossa he nyt saavat kärsiä lehdistön ja arabijohtajien kielteisistä asenteista? Näillä lehdillä ja johtajilla ei ole omaatuntoa eikä kunniaa. Kuka oli syypää siihen, että heidät tuotiin maastaan hirvittävässä ahdingossa, rahattomina ja kunniansa menettäneinä? Arabivaltiot, ja Libanon niiden joukossa, ovat syyllisiä." (Kul-Shay viikkolehti, Beirut 19.8.1951)

Kuningas Hussein 17.1.1970: "Arabijohtajat ovat käyttäneet Palestiinan kansaa itsekkäisiin poliittisiin tarkoituksiin. Se on naurettavaa, ja minä voisin sanoa rikollista."

ISRAELIA KOHTAAN OLEVA VASTUSTUS. Jos ajatellaan sitä mahdollisuutta, että Israel on nykyisen aikakauden loppuvaiheessa sotatoimien kohteena, edellyttää se varmastikin sitä, että kansakunnilla täytyy ensin esiintyä negatiivinen asenne sitä vastaan. Niiden täytyisi jollain tavalla olla vihamielisiä tätä valtiota kohtaan, ennenkuin sanassa ennustetut tapahtumat voisivat toteutua.

   On mielenkiintoista havaita, että sensuuntaisia merkkejä on ollut havaittavissa jo Israelin itsenäistymisestä lähtien ja aina näihin päiviin asti. Näitä merkkejä ovat seuraavanlaiset asiat:

Sodat. Israelia vastaan käydyt sodat ovat esimerkki valtiota kohtaan olevasta vastustuksesta. Vaikka tässä valtiossa ei ole mitään suuria luonnonvaroja, kuten suuria öljyvarantoja, ja sen pinta-ala on mitätön ympäröiviin arabivaltioihin verrattuna, on se jo useaan kertaan ollut osallisena sodassa ja sitä vastaan on hyökätty. Sen olemassaolon valtiona ovat tahtoneet kieltää varsinkin ympäröivät arabimaat ja siksi ne ovat asettuneet sitä vastaan useamman kerran, varsinkin vuosina 1948, 1967 ja 1973, jolloin olivat suurimmat sodat. Maan olemassaolo oli niissä kaikissa suuresti uhattuna, mutta ihmeellisesti se niissä kuitenkin säilytti sen. Seuraava lainaus käsittelee vuoden 1973 sotaan liittyviä seikkoja:

Vuoden 1967 kuuden päivän sodan lopputulosta pidetään ihmeenä, mutta se ei ollut mitään verrattuna jomkippursotaan. Ja kun koko totuus valkenee edessä olevina vuosina, saamme nähdä, että Israelin pelastuminen tuholta oli suorastaan järjenvastaista.

   ... Hyökkäykset molemmilla rintamilla olivat laajamittaiset ja hirvittävät. Syyrian rintamalla oli enemmän hyökkäysvaunuja kuin saksalaisten 1941 tekemässä hyökkäyksessä Neuvostoliittoon, jolloin yli 300 kilometrin pituisella rintamalinjalla oli 1000 panssarivaunua. Syyrian rintamalla, Golanin kukkuloilla oli 1200 hyökkäysvaunua 33 kilometrin matkalla. Ja myöhemmin Siinaissa taisteltiin maailmanhistorian suurin panssaritaistelu, joka oli mittavampi kuin El Alameinin taistelu toisen maailmansodan aikana.

   Me englantilaiset olemme taipuvaisia imperialistisiin asenteisiin, sillä olemme esimerkiksi pitäneet Syyriaa mitättömän pienenä ja merkityksettömänä Lähi-idän valtiona, joka voidaan tuhota kertaiskulla. Kuitenkin Syyrialla oli tuossa alkuhyökkäyksessään enemmän tankkeja kuin Englannilla ja Ranskalla oli rintamalinjalla yhteensä... (11)

Nykyisin ajatellaan varsinkin länsimaissa, että jos Israel vain luovuttaisi lisää maata, se toisi vakauden ja rauhan Lähi-itään. Ajatellaan, että palestiinalaisvaltio olisi ratkaisu ongelmaan. Ei oteta huomioon, että kaikki nämä alueet ja Jerusalem olivat ennen Israelin valtiota. Eikä oteta huomioon Balfourin julistusta (1917), jonka kansainliitto hyväksyi, ja jonka mukaan nykyiset kiista-alueet Juudea ja Samaria (= Länsiranta), Jerusalem sekä Gaza tulisi sisällyttää juutalaisvaltioon.

   Ongelma on kuitenkin syvemmällä, ja se on Israelin valtion olemassaolo. Pelkkä tiettyjen maa-alueiden luovutus ei ole ratkaisu ongelmaan, koska arabit eivät tunnusta Israelin olemassaoloa ja haluavat tuhota sen. Vuosien 1948 – 1967 välisenä aikana Länsiranta, Gaza ja Itä-Jerusalem olivat arabien hallinnassa (Länsiranta ja Itä-Jerusalem kuuluivat Jordanialle, Gaza Egyptille), mutta se ei tuonut rauhaa, koska arabit halusivat kaiken. Silloin ei puhuttu palestiinalaisen valtion perustamisesta, joka olisi siinä vaiheessa ollut helppo toteuttaa, vaan tarkoitus oli tuhota koko Israelin valtio. Se on ollut ongelmien perimmäinen syy Lähi-idässä.

Arabit kyllä taistelevat arabeja vastaan Lähi-idässä, ja muslimit tappavat muslimeja joka puolella maailmaa opillisten erimielisyyksien vuoksi, mutta on olemassa yksi vihollinen, johon niin sunnit kuin shiiatkin kohdistavat vihansa. On olemassa yksi vihollinen, jota niin fundamentalistit kuin sekularistitkin vihaavat. Se vihollinen on Israel.

   Vaikka on totta, että ”palestiinalaiskysymys” on pelkkä savuverho – pelkkä tekosyy vihata juutalaisia ja Israelia ja kääntää maailma heitä vastaan – on myös totta, että radikaali-islamilainen maailma ei tule koskaan hyväksymään juutalaisvaltion olemassaoloa; ei vaikka tekisi minkälaisia myönnytyksiä rauhan vuoksi. Arabimaailmassa kokouksia ja rauhanneuvotteluja pidetään vain toissijaisina taistelukenttinä sodassa, jonka lopullinen päämäärä on Israelin kansan tuhoaminen. (12)

Psalmi 83 tuntuu olevan kuin kuvaus nykytilanteesta, jolloin Israel on naapurimaidensa ahdistama ja halveksima. Monilla arabeilla on nykyään samanlainen asenne - asenne, joka on hyvin Israel-vastaista ja joka toistuvasti tulee ilmi heidän puheissaan ja propagandassaan. Sama Psalmi on myös kuin kuvaus PLO:n perustamisasiakirjasta, koska siinä on ollut samanlainen pykälä Israelin valtiosta.

- (Ps 83:2-6) Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.

3. Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä.

4. Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.

5. He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta."

6. Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan

Arabijohtajien lausunnot. Kun puhutaan samasta aiheesta, halusta hävittää Israelin valtio, tulee se esille arabijohtajien puheista, joista eräs esimerkki on seuraava Hamas-johtajan lausunto. Monet näistä ääriryhmän edustajista eivät hyväksy Israelia valtiona, vaan haluavat kaiken itselleen. Juuri se on syynä lukuisiin aseellisiin iskuihin, joita he suorittavat Israelin alueelle. Samat iskut aiheuttavat myös heille itselleen vahinkoa, koska Israel yrittää jäljittää näiden iskujen tekijät, jonka takia myös nykyinen turva-aita on rakennettu. [Kuvaavaa asialle on, että kun Israelissa on 46 000 (!) vartijaa iskuilta suojautumisen takia, ovat monet heistä nyt joutumassa työttömäksi aidan takia. / Etelä-Suomen Sanomien artikkeli 24.6.2004]. Kun tilanne ja asenteet ovat tällaisia, ei varmastikaan voida puhua rauhasta. Sitä on mahdotonta saavuttaa nykytilanteessa:

Hamas-johtaja ei suostu tulitaukoon

Tavoitteena yhä Israelin hävittäminen

Palestiinalaisjärjestö Hamas ei kaavaile tulitaukoa Israelin kanssa, järjestön johtaja Mahmoud al-Zahar sanoi sunnuntaina. Hänen mukaansa järjestön tavoitteena on edelleen Israelin valtion hävittäminen.

   - Tulitauosta ei keskustella nyt. Strategianamme on vapauttaa kaikki palestiinalaisalueet, hän sanoi viitaten Länsirantaan, Gazaan ja itse Israeliin.

   Gazassa toimittajille puhuneen al-Zaharin lausunto kumosi toisen Hamas-johtajan sovinnollisemmat puheet. Äärijärjestön Länsirannan johtaja Hassan Jussef sanoi perjantaina, että äärijärjestö voisi hyväksyä palestiinalaisvaltion perustamisen Länsirannalla ja Gazaan ja tulitauon Israelin kanssa.

   Hamasin järjestämissä itsemurhaiskuissa ja aseellisissa hyökkäyksissä on kuollut satoja israelilaisia. Palestiinalaishallinnossa pelätään, että väkivallan jatkuminen saattaisi vaikeuttaa presidentti Jasser Arafatin seuraajan valintaa tammikuussa. (Etelä-Suomen Sanomat 6.12.2004)

Saman asian ja asenteen arabimaissa tuo esille seuraava lyhyt lainaus artikkelista "Uusi antisemitismin aalto arabimaissa" (Etelä-Suomen Sanomat, 28.9.2003) Siinä todetaan nykytilanteesta ja kehityksestä arabimaissa:

Mitä kätkeytyy määritelmän uusi antisemitismi taakse ja miten laajalle levinnyttä se on? Toisin kuin klassisessa antisemitismissa, joka suuntautui juutalaisia vastaan yksilöinä ja kansana, uuden antisemitismin kohteena on myös juutalaisvaltio Israel. Äärimmäisissä tapauksissa uusi antisemitismi kyseenalaistaa Israelin valtion olemassaolon oikeutuksen. Uusi antisemitismi onkin saanut yhä enemmän ulottuvuutta islamilaisessa maailmassa ja arabimaissa...

Seuraava joitakin vuosia vanha lehtiartikkeli puhuu myös samasta aiheesta. Kysymys on Iranista, joka Raamatun mukaan tulee olemaan yksi niistä valtioista, jotka hyökkäävät Jerusalemiin. Se on ollut yksi voimakkaampia Israelia vastustavia valtioita:

Mielenosoittajat vaativat Iranissa tuhoa Israelille

Kymmenettuhannet mielenosoittajat julistivat Iranin pääkaupungissa Teheranissa perjantaina tukeaan palestiinalaisille. Marssijat huusivat iskulauseita "kuolema Israelille" ja "kuolema Yhdysvalloille".

   Mielenosoituksessa kannatettiin Iranin presidenttiä Mahmud Ahmadinejadia, joka vaati muutama päivä sitten julkisesti Israelin "pyyhkimistä kartalta".

   Mielenosoituksia järjestettiin myös muualla Iranissa. Jyrkät muslimit järjestivät marssit niin sanottuna Jerusalemin päivänä, jota vietetään Iranissa muslimien paastokuukauden ramadanin viimeisenä perjantaina.

   Israelilla ei Iranin mielestä ole olemassaolon oikeutta. Teheranin hallitus kiistää kuitenkin Yhdysvaltain syytökset, että Iran tukee Arabien ja Israelin rauhaa vastustavia aseellisia muslimiryhmiä. Iran sanoo antavansa ryhmille vain moraalista tukea.

   Teheranissa marssineet mielenosoittajat polkivat jalkoihinsa Israelin lippuja ja polttivat sekä Israelin että Yhdysvaltain lippuja. Marsseihin osallistuivat useimmat Iranin johtajat, myös presidentti Ahmadinejad.

   Iranin johdon lausunnot tuomittiin heti jyrkästi Euroopan unionissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Israel vaati, että Iran pitäisi erottaa Yhdistyneistä kansakunnista.

   "Ahmadinejad puhuu kaikkien iranilaisten puolesta. Olemme kaikki valmiit kuolemaan Palestiinan puolesta, sanoi 25-vuotias Mohammad Mirzayi, joka kuuluu Basiji-järjestöön. Se pitää voimassa yhteiskunnallisia säännöksiä kuten naisten pukeutumismääräyksiä.

   Tuki palestiinalaisille on Iranin ulkopolitiikan perustuksia.



KIISTA JERUSALEMISTA. Israelin ympärillä oleva kiista tulee hyvin esiin varsinkin arabijohtajien lausunnoista Jerusalemista. Kun mainittiin, että viimeisen kiistan keskeisin aihe olisi Jerusalem, on se täysin yhtäpitävä nykyisen maailmantilanteen, YK:n istuntojen sekä arabijohtajien lausuntojen kanssa. Jos pyydettäisiin joltakin asiantuntijalta arviota siitä, mitä hän pitäisi todennäköisimpänä monikansallisten joukkojen sotatoimien kohteena, hän todennäköisesti ehdottaisi Jerusalemia. Arvionsa hän varmasti perustaisi nykyiseen poliittiseen tilanteeseen. Tästä kaupungista, vaikka maailmassa on tuhansia muita kaupunkeja, on tullut kiistan keskeisin aihe ja "juovuttava malja" sekä "väkikivi" monille kansoille kuten Sakarjan kirjassa on ennustettu.

- (Sak 12:1-3) Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:

2. Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.

3. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.

Seuraava lainaus viittaa samaan asiaan. Siinä on kyse Jasser Arafatin lausunnoista eri aikakausina Israelin ja Jerusalemin suhteen. Toiseksi viimeisin niistä on puhuttu hänen kannattajilleen moskeijassa Johannesburgissa vain kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun hän allekirjoitti rauhansopimuksen Israelin kanssa ja jonka seurauksena hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Hän lupasi siinä, rauhansopimuksesta huolimatta, jatkaa aseellista taistelua. Se osoittaa, miten usein saamme länsimaissa aivan erilaista informaatiota kuin mitä samat johtajat puhuvat suljettujen ovien takana omille kannattajilleen.

   Arafatin lausunnot eivät ole millään tavalla poikkeuksellisia, vaan samanlaisia lausuntoja on toistuvasti kuultu muiden arabijohtajien suusta ja se on vahvistettu heidän yhteisissä konferensseissaan. Nämä johtajat eivät hyväksy sitä, että Jerusalemin kaupunki on juutalaisomistuksessa (alleviivaukset lisätty).

- Maaliskuu 1970, The Washington Post. "Vastarintamme lopullinen tavoite on Israelin loppu eikä siitä voi tehdä minkäänlaista kompromissia."

- Helmikuu 1980, Caracas Venezuela, lehti El Mundo. "Meille sana rauha merkitsee Israelin tuhoamista."

- Toukokuu 1994, Johannesburg, Etelä-Afrikka. "Minulle tämä sopimus (Oslo) ei merkitse sen enempää kuin profeetalle (Muhammed) merkitsi al-Hudaybiyah'in sopimus qurayshien kanssa. Jihad - pyhä sota - tulee jatkumaan. Teidän tulee ymmärtää, että meidän taistelumme päämäärä on Jerusalem. Se ei ole heidän pääkaupunkinsa vaan meidän."

- Syyskuu 1995, Jerusalem Post lehti. "Vannon Allahin kautta, että palestiinalaiset ovat valmiina uhraamaan viimeisenkin poikansa ja tyttärensä siksi kunnes Palestiinan lippu liehuu Jerusalemin muurien, moskeijoiden ja kirkkojen yllä." (13)

Se, mihin edellämainitut lausunnot ja asenteet lopulta johtavat, on Raamatussa ennustettu. Jos katsomme Sakarjan kirjaa, Ilmestyskirjaa ja Jooelin kirjaa, voimme niistä nähdä maininnat kansakuntien hyökkäyksestä Jerusalemiin ja sen olemisesta pakanain tallattavana tietyn ajanjakson verran (Jeesuksen sanat pakanain ajan päättymisestä [Luuk 21:24] eivät sittenkään ole vielä täysin täyttyneet.).

   Huomio, joka voidaan tehdä viimeisistä näistä Raamatun kohdista (Jooel 3), on siinä oleva maininta "pyhästä sodasta", joka on täysin muslimien ajatustavan mukainen. Tämä maininta voi siis hyvin viitata muslimeihin, koska he usein käyttävät tätä sanontaa ja koska islamilaisessa maailmassa ollaan jo nyt hyvin Israel-vastaisia. Samoissa jakeissa mainitaan myös Jerusalemista, kansan hajaannuksesta sekä auringon ja kuun käymisestä mustiksi, joka mahdollisesti voi olla viittaus ydinsotaan:

- (Ilm 11:1,2) Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat.

2. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.

- (Sak 13:8-14:3,16) Ja näin on käyvä koko maassa, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle.

9. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "Se on minun kansani", ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani."

1. Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.

2. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista.

3. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.

16. Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.

- (Jooel 3:1,2,9-16) 1. Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon,

2. minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani

9. Julistakaa tämä pakanakansain seassa, alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit.

10. Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Sanokoon heikko: "Minä olen sankari."

11. Käykää avuksi, tulkaa, kaikki kansakunnat joka taholta. He kokoontuvat sinne. Anna, Herra, sankariesi astua sinne alas.

12. Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon; sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita.

13. Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuvat ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri.

14. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisulaaksossa.

15. Aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

16. Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva.

ISLAM JA ISRAEL. Yksi asia Israel-vastaisuuden taustalla on islam, jonka harjoittajat tuntevat syvää vihaa Israelia kohtaan. Kun muslimit eivät usko Raamattuun, vaan islamin voittoon, ovat he lähes kaikki yksimielisesti kielteisiä Israelille. Heistä on mahdotonta siunata tätä maata ja sen kansalaisia (4 Moos 6:22-27, 1 Moos 12:3). Jos Israel olisi muslimivaltio, ei tätä ongelmaa olisi, mutta nyt se esiintyy. Islamissa uskotaan, että jos jokin alue on kerran ollut islamin hallinnassa (Dar ul salaam = rauhan maa, alue), se kuuluu aina islamille, ja on täten vallattava takaisin. Tämä selittää, miksi Israel on aina suuri loukkaus muslimivaltioille.

   Monia muslimeja kasvatetaan vihaamaan Israelia. Ehkä kaikkein parhaiten se ilmenee siinä, että lapsia ja nuoria johdetaan harhaan itsemurhaiskuja ihannoimalla. Heille on iskostettu jo pienestä pitäen, että kuoleminen pyhässä sodassa, "Jihadissa", Allahin puolesta, jolloin he räjäyttävät itsensä lisäksi pari muuta ihmistä, on sankarillista ja ihailtavaa, mikä varmasti on sielunvihollisen valhe (Joh 8:44). Siihen heitä kuitenkin yllytetään lupauksella paremmasta taivaspaikasta, jossa jokaista marttyyria odottaa 72 tummasilmäistä ja ihanaa neitsyttä sekä muut paratiisin ilot. Ehtona kuitenkin on, että heidän kuollessaan pitää viedä myös muita mukanaan, koska muussa tapauksessa he menettävät neitsyet, kuten islamissa yleisesti opetetaan.

   On ymmärrettävää, ettei tällaisessa tilanteessa löydy rauhalle toiveita. Niin kauan kuin islam hallitsee arabien ja alueella asuvien ihmisten ajattelua, on se täysin mahdotonta, koska he eivät voi hyväksyä Israelia valtiona ja sen olemassaoloa. He eivät tule milloinkaan luopumaan siitä ajatuksesta, että alueen tulee olla islamin hallinnassa. Vasta kun he kohtaavat Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa ja muuttuvat sisäisesti, voi vääristynyt asenne poistua. Seuraava lainaus tuo esille hyvin muslimien tavallisen asenteen:

Ehkä nyt on aika kuunnella, mitä Lähi-idän näyttämön avainosien esittäjät itse sanovat, ja ottaa heidän sanansa todesta. Näin Hashemi Rafsanjani, jota on joskus kutsuttu Iranin "maltilliseksi" johtajaksi, tiivisti kriisin syyt; "Kaikki alueemme ongelmat johtuvat yhdestä ainoasta syystä; siitä, että vääräuskoiset juutalaiset ja imperialistiset länsimaalaiset ovat tunkeutuneet Dar al Islamiin. Jokainen poliittinen kiista, jokainen rajavälikohtaus ja jokainen sisäinen konflikti syntyy Umman kykenemättömyydestä ryhtyä uskollisesti menestyksekkääseen jihadiin. Ismaelin ja Iisakin välinen ikuinen taistelu ei voi päättyä, ennen kuin jompi kumpi on täydellisesti tuhoutunut." (14)

Merkillistä kyllä, vaikka muslimit taistelevat Israelia vastaan, jopa Koraani, muslimien pyhä kirja, viittaa päinvastaiseen. Se viittaa siihen, miten pyhä maa kuuluu Israelille ja he ovat valittuja. Monet muslimeista toimivat siten omaa pyhää kirjaansa vastaan:

Mooses sanoi kansalleen: "Kansani, muistakaa Jumalan teille osoittamaa armoa, kun Hän asetti keskuuteenne profeettoja, teki teistä kuninkaita ja antoi teille sellaista, mitä Hän ei ole antanut kenellekään muulle. Kansani, käykää pyhään maahan, jonka Jumala on säätänyt teille, älkääkä kääntykö pois, ettette joutuisi perikatoon." (5:20,21)

Me johdatimme israelilaiset meren yli, ja Farao joukkoineen seurasi heitä vääryytensä ja vihamielisyytensä takia, kunnes jäi aaltojen alle. Silloin hän sanoi: "Minä uskon, ettei ole muuta jumalaa kuin se, johon israelilaiset uskovat, ja minäkin alistun Hänelle."... Me asutimme israelilaiset siunattuun maahan ja ruokimme heitä kaikella hyvällä, mutta he alkoivat kiistellä saatuaan tietää. Jumala ratkaisee heidän kiistansa ylösnousemuksen päivänä. (10:90,93)

Sen jälkeen me sanoimme israelilaisille: "Asettukaa asumaan tähän maahan, ja kun viimeinen hetki tulee, me tuomme teidät kaikki yhdessä eteemme." (17:104)

Näin tapahtui, sillä me tahdoimme antaa israelilaisten periä maan. (26:59)

Israelilaiset, muistakaa armoani, jota osoitin teille valitessani teidät muiden kansojen joukosta. (2:47)

Me annoimme israelilaisille Kirjan, viisauden ja profetian, ruokimme heitä kaikella hyvällä, valitsimme heidät kaikkien ihmisten joukosta (45:16)

ISRAEL JA ME

Tässä loppupuheessa käsitellään suhtautumistamme Israeliin ja juutalaisiin. Onko se myönteinen, kielteinen vai sillä väliltä? Eli onko se plussan vai miinuksen puolella vai neutraali? Tutkimme eri puolia, jotka liittyvät tähän tärkeään aiheeseen.

ISRAELIA TULEE SIUNATA

Jos tutkimme Raamattua, on selvä, että on oikein siunata Israelia ja juutalaisia. Jumalan lupaus Aabrahamille oli: ”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1 Moos 12:3). Jaakob sai sittemmin samanlaisen lupauksen: ”Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa" (1 Moos 27:29). Myöhemmin Jumala uudisti saman lupauksen koskemaan koko Israelin kansaa sanomalla Bileamin kautta: ”Siunattu olkoon, joka sinua siunaa, kirottu, joka sinua kiroaa!" (4 Moos 24:9). Nämä sanat ovat edelleen voimassa. Jos käännymme Israelia ja juutalaisia vastaan, voimme saada myös Jumalan vastaamme.

   Se, että me siunaamme Israelia, ei tarkoita, että meidän pitäisi olla yhtä mieltä jokaisesta Israelin tekemästä poliittisesta siirrosta tai aseellisista toimista. Se ei tarkoita sitä, koska virheitä ja vääryyksiä on varmasti tehty eivätkä ihmiset ole sen täydellisempiä kuin kukaan meistäkään. On erehdys kuvitella sellaista, koska jokainen voi nähdä Israelissa samoja sosiaalisia ongelmia ja väärinkäytöksiä, joita esiintyy länsimaissakin. Esim. abortteja tehdään Israelissa todella paljon, mikä on valitettavaa.

   Sen sijaan kysymys on oikeasta asenteesta, jossa rukoillaan näiden ihmisten puolesta (kuten muidenkin kansojen puolesta) ja toivotaan heille parasta. Kysymys on tottelevaisuudesta eikä mistään tunnepitoisesta asenteesta, eli toimimmeko Jumalan tahdon mukaan. Jumala ei ole hyljännyt kansaansa ja suunnitelmaansa heitä kohtaan, vaan aikoo vielä saattaa pelastussuunnitelmansa todeksi heissä. Jos meillä on antisemitistinen asenne, kuten usein on tapahtunut kirkon historiassa, olemme itse menneet pahasti harhaan.

- (Room 11:1-5,25-29) Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.

2. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:

3. "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"?

4. Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."

5. Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.

25. Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,

26. ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.

27. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."

28. Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.

29. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.

EVANKELIUMI ENSIN

Joskus meillä voi olla väärä arvojärjestys Israelin siunaamisessa. Se tarkoittaa, että voidaan keskittyä liikaa humanitääriseen työhön, poliittisiin kiistoihin tai jopa maanpäälliseen temppelirakennukseen (On mahdollista, että sellainen rakennetaan Jerusalemiin, mutta käytännössä se on Jeesuksen työn syrjäyttämistä ja paluuta vanhaan liittoon. Seurakunta on jo Jumalan temppeli, 1 Kor 6:19), mutta unohdetaan evankeliumin työ. Monet näistä asioista eivät tietenkään ole huonoja, mutta ihmiset, niin arabit kuin juutalaiset, tarvitsevat ensisijaisesti evankeliumia. Vain se voi muuttaa heidät, vapauttaa vihasta ja hengellisestä pimeydestä sekä saattaa Jumalan yhteyteen. He tarvitsevat Jeesusta ja evankeliumia hänestä voidakseen kokea sen.

   Löydämme saman mallin Paavalin elämästä. Hänen tärkeimpänä päämääränään oli aina evankeliumi ja ihmisten pelastus. Hän toimi niin sekä oman kansansa että pakanain parissa:

- (Room 1:16) Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

- (Apt 17:1-3) Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga.2. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista,3. selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus".

- (Apt 19:9,10) Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa.

10. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.

- (Apt 26:19,20) Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,

20. vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.

EI ARABEJA VASTAAN

Kun meillä on siunaava asenne Israelia ja juutalaisia kohtaan, se ei tarkoita tai ei saa tarkoittaa vihamielistä asennetta arabeja ja palestiinalaisia kohtaan. Joskus jotkut ovat syyllistyneet siihen, aivan kuten arabeilla on ollut halu tuhota Israelin valtio. Jeesus nuhteli ukkosenjylinän poikia (Mark 3:17), Jaakobia ja Johannesta tällaisesta asenteesta:

- (Luuk 9:51-56) Ja kun hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, käänsi hän kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne.

52. Ja hän lähetti edellänsä sanansaattajia; ja he lähtivät matkalle ja menivät erääseen samarialaisten kylään valmistaakseen hänelle majaa.

53. Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli vaeltamassa kohti Jerusalemia.

54. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?"

55. Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä.

56. Ja he vaelsivat toiseen kylään.

Sen sijaan oikea raamatullinen asenne arabien ja palestiinalaisten kohdalla on rukoilla heidän puolestaan ja siunata heitä. He tarvitsevat yhtä paljon rukousta, hengellistä herätystä ja ystävyyttä kuin juutalaiset. Veli Andreas on kirjoittanut niistä vääristä asenteista, joita meillä voi esiintyä tällä alueella. Hän on ollut yhteydessä Hamasiin ja palestiinalaisiin johtajiin, ja painottaa ystävyyden merkitystä näiden ihmisten tavoittamisessa:

Mitä olin oppinut? Oli muutamia tärkeitä asioita. Puin yhden niistä sanoiksi: ”Ei ole terroristeja – on vain ihmisiä, jotka tarvitsevat Jeesusta.”

   Johan oli kuullut minun sanovan tämänkaltaisia asioita useita kertoja, mutta se oli järkytys amerikkalaiselle ystävälleni. ”Olen vakavissani”, sanoin. ”Jos näen heidät vihollisina, miten voin tavoittaa heitä? Olen usein sanonut: Jos näet terroristin aseen kanssa, mene lähelle häntä ja laita käsivartesi hänen ympärilleen, niin hän ei voi ampua sinua. Niin kauan kun näemme kenet tahansa – muslimin, kommunistin tai terroristin – vihollisena, Jumalan rakkaus ei voi virrata kauttamme eikä tavoittaa häntä. Jokaisen meistä on tehtävä valinta. Voin mennä terroristien luo ja rakastaa heidät Valtakuntaan. Sillä hetkellä, jona alan rakastaa heitä, he eivät enää ole vihollisiani. Ystäviä ei vihata.”

   Al kysyi: ”Kuka sitten on vihollinen?”

   ”Paholainen! Ei koskaan ihminen!”

   Alin pureskellessa tätä radikaalia ja raamatullista ajatusta, pidin hänelle toisen oppitunnin: ”Jokainen, joka voidaan tavoittaa, voidaan myös voittaa Jeesukselle. Mielestäni työni on osoittanut tämän.” Selitin: ”Hamas on tavoitettavissa. Kuka tahansa olisi voinut mennä tapaamaan noita miehiä Marj al-Zohoriin. Tein sen, mitä myös Jeesus teki – tapasin heidät heidän hätänsä hetkellä. Kun he ovat sairaana, olen heidän kanssaan. Kun he ovat sairaalassa, olen heidän kanssaan. Kuinka he muuten voisivat tulla tuntemaan Jeesukseni? He voivat tavata Jeesuksen vain, jos heidän luokseen menee joku, jossa Hän asuu.” (15)

TUNNUSTA VIHASI

On tavallista nähdä, miten viha hallitsee ihmisten mielissä. On vihaa ulkomaalaisia, on vihaa Israelia ja juutalaisia kohtaan, mutta myös palestiinalaisia ja arabeja kohtaan. Nämä asenteet ovat yleisiä eikä niiden edes ajatella olevan syntiä. Lehdissä ja muissa tiedotusvälineissä voidaan kiihottaa jopa muita samanlaiseen katkeraan asenteeseen. Jos se ei ole paha niin mikä sitten (Matt 18:6: Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.). Ei yhtään ajatella, että viha, katkeruus ja muiden halveksunta ovat kadottava synti, kohdistuu se sitten ulkomaalaisia, arabeja, juutalaisia tai ketä tahansa kohtaan. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja, eikä sellaisessa ihmisessä ole iankaikkista elämää. Hän ei tule perimään Jumalan valtakuntaa. Se on Raamatun selvä opetus meille:

- (1 Joh 3:15) Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

- (1 Joh 2:9) Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.

- (1 Joh 4:20,21) Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.

21. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

Jos itse olet ollut vihan, katkeruuden ja muiden halveksunnan vallassa, on sinun aika tehdä parannus ja muuttua. Jumalalla on hyvä suunnitelma jokaista kohtaan, mutta jos haluamme säilyttää halveksunnan ja vihan asenteen, se ei tule toteutumaan. Ihminen eksyy, jos hän kuvittelee selviytyvänsä väärällä asenteella Jumalan edessä. Me joudumme silloin Jumalan valtakunnan ulkopuolelle (Gal 6:7,8 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.) Tunnusta siis syntisi ja vihasi Jumalalle, pyydä häntä antamaan ne anteeksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä, niin ne sinulle anteeksi annetaan:

- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

- (Kol 2:13) Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,

- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

VIITTAUKSET:

1. Josephus: Wars of the Jews

2. Josephus: Wars of the Jews, 6.4.8.581.

3. Josephus: Wars of the Jews, 5.13.6.570.

4. Sit. kirjasta "100 merkkiä Jeesuksen tulemuksesta", Ensio Lehtonen / Gordon Lindsay, s. 111

5. Sit. kirjasta "Israel polttopisteessä", Jukka Riippa, s. 35

6. Sit. kirjasta "Israel polttopisteessä", Jukka Riippa, s. 109

7. Hal Lindsey: 1948 Vuosi, jolloin loppu alkoi, s. 87

8. Sit. kirjasta "Israel polttopisteessä", Jukka Riippa, s. 124

9. Pekka Sartola: Totuutena valhe, s. 279, 282

10. David Dolan: Pyhä sota, s. 186

11. Lance Lambert: Taistelu Israelista, s. 9,13

12. Hal Lindsey: Tule Herra Jeesus (The Final Battle by Hal Lindsey), s. 51,52

13. Sit. kirjasta "Harmagedon", Pekka Sartola, s. 155

14. Sit. kirjasta "Tule Herra Jeesus", Hal Lindsey, s. 53

15. Veli Andreas: Veljiä vahvistamassa, s. 227

Linkki: http://koti.phnet.fi/petripaavola/hamasinpoika.html