LUKU 3 -
Jälleensyntyminen vai iankaikkinen
elämä?
OPETTAAKO RAAMATTU
JÄLLEENSYNTYMISTÄ? Jos ihminen on
lukenut jälleensyntymistä koskevia kirjoja, on todennäköistä, että hän on törmännyt
siihen ajatukseen, että Raamattukin opettaisi jälleensyntymistä tai että se
olisi siitä poistettu jossakin vaiheessa, eli lähinnä v. 553 Konstantinopolin
kirkolliskokouksessa.
Mutta miten asia on? Onko tämä informaatio todella totta vai ei?
Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
Konstantinopolin kokous
v. 553. Ensinnäkin, kun ajatellaan,
että jälleensyntymisoppi olisi poistettu kristillisestä uskosta ja Raamatusta
vuoden 553 kirkolliskokouksessa, ei se pidä paikkaansa. Tässä kokouksessa ei
puhuttu varsinaisesti jälleensyntymisestä, vaan sielun ennaltaolosta, jota
oppia Origenes oli edustanut. Se torjuttiin tässä kokouksessa.
Jälleensyntymistä ei poistettu siten Raamatusta, koska sitä ei
koskaan ollut siellä ollutkaan. Myös Origenes itse torjui omissa
kirjoituksissaan opin jälleensyntymästä, kuten sen olivat tehneet useat
kirkkoisät jo ennen häntä. Hän nimittäin Matteuksen evankeliumin
kommentaarissaan pohti Johannes Kastajan ja Eliaan välistä suhdetta (Ks. pari
kappaletta eteenpäin!), mutta sanoi, että siinä on kaikkein vähiten kysymys
jälleensyntymisestä "mikä on vieras Jumalan kirkolle, joka ei ole
apostoleilta peritty eikä esiinny missään Raamatussa."
Käsikirjoituslöydöt. Se, että jälleensyntyminen olisi poistettu v. 553
kirkolliskokouksessa, on perusteeton senkin takia, että käsikirjoituslöydöt,
jotka on ajoitettu ennen kyseistä ajankohtaa, eivät osoita Raamatun kokeneen
muutosta. Päinvastoin, nämä käsikirjoituslöydöt (Niitä on löydetty yhtensä
yli 24000 kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina,100 - 400 jKr. Tämä
lukumäärä on valtava, kun ottaa huomioon, että antiikin ajan tekstien osalta on
toisena Homeroksen Ilias, josta on olemassa vain 643 säilynyttä dokumenttia -
eli ero on lähes 40-kertainen.) osoittavat, että Raamattu on säilynyt aivan
nykyisessä muodossaan, joka ei tue jälleensyntymistä.
Merkillepantavaa on lisäksi se, että koko Uusi testamentti, 11
jaetta lukuunottamatta, voitaisiin rekonstruoida niistä lainauksista, joita on
säilynyt kirkkoisiltä 300 v. Jeesuksen ajan jälkeen. British Museumin
suorittaman tutkimuksen mukaan löytyy nyt arviolta 89 000 kohtaa, jotka on
otettu alkukirkon kirjoituksiin Ut:stä. Tämä luku on mittava ja osoittaa, miten
paljon Ut:ä on käytetty jo varhaisina aikoina. Lainaukset myös osoittavat Uuden
testamentin pysyneen nykyisessä muodossaan, joka ei tue jälleensyntymistä.
Johannes Kastaja ja
Elias. Eräs kohta, jota monet idän
mystikot ja uuden aikakauden liikkeen jäsenet usein siteeraavat, ovat Jeesuksen
sanat siitä, että Johannes Kastaja olisi Elias (Matt 11:11-14 ja Mark 9:11-13).
He ajattelevat, että tämä todistaisi jälleensyntymisestä.
On kuitenkin hyvä huomata, että esim. Luuk 1:17 osoittaa
Johanneksen käyneen Jeesuksen edellä "Eliaan hengessä ja voimassa".
Toisin sanoen hänellä oli sama Hengen vaikuttama voitelu kuin edeltäjällään
Vanhassa Testamentissa, mutta kyllä hän silti oli aivan eri henkilö.
Lisäksi kaikkein selvin todiste siitä, ettei Johannes suinkaan
ollut mikään Elias, ovat hänen omat sanansa, kun hän kielsi tämän. Varmasti hän
itse tiesi parhaiten kuka hän oli, koska hän sanoi asiasta:
- (Joh 1:21) Ja he
kysyivät häneltä: "Mikä sitten? Oletko sinä Elias?" Hän sanoi:
"En ole." "Se profeettako olet?" Hän vastasi:
"En."
Kerran kuoleminen. Jos katsomme Raamatun yleisopetusta, ei se myöskään
tue jälleensyntymistä. Meidän on mahdollista löytää kymmeniä tai itseasiassa
satoja jakeita, jotka viittaavat siihen, että voimme pelastua vain armosta (Ef
2:8,9: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette
itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi), Jeesuksen kautta ja että ihmisen on mahdollista saada
syntinsä anteeksi jo nyt heti. Tämä on selvästi ristiriidassa
jälleensyntymisopin kanssa, jossa ihminen vähitellen yrittää itse pelastaa
itsensä useiden elämien ja vähittäisen kehittymisen kautta.
Merkittävää myös on, että kun on kyseessä olemassaolon
jatkuminen kuoleman jälkeen, ei Raamattu puhu jälleensyntymisestä johonkin
uuteen ruumiiseen, vaan kadotuksesta ja taivaasta sekä myös tuomiosta ennen
niitä - nämä asiat sulkevat jälleensyntymisen kokonaan pois. Tuomio tapahtuu
sen jälkeen, kun ihminen on yhden kerran - ei monta kertaa - kuollut:
- (Hebr 9:27) Ja
samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen,
mutta senjälkeen tulee tuomio,
- (2 Kor 5:10) Sillä
kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen,
että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko
hyvää tai pahaa.
MITEN ITÄMAINEN JA
RAAMATUN KÄSITYS MUISTUTTAVAT TOISIAAN?
On merkillistä, että itämaisessa ja Raamatun käsityksessä on myös lukuisia
yhtäläisyyksiä, kun on käsitys ihmisen vastuunalaisuudesta. Sillä kun
länsimaissa usein saatetaan kritisoida ajatusta kadotuksesta, niin sisältää
itämainen käsitys aivan samanlaisen käsityksen ja että ihminen on
vastuunalainen teoistaan. Se ilmenee mm. seuraavissa kohdissa:
Kylväminen ja
niittäminen. Jos lähdetään
liikkeelle siitä, miten vastuunalaisuus ilmenee itämaisissa uskonnoissa, niin
erityisesti jälleensyntymisoppi sekä siihen kuuluva karman laki sisältää
ajatuksen tästä asiasta ja että ihminen joutuu hyvittämään väärät tekonsa ja
maksamaan niistä. Sillä vaikka jotkut ihmiset usein kritisoivat tuomiota ja
kadotusta, niin sisältää alkuperäinen jälleensyntymisoppi aivan saman ajatuksen
siitä, että joudumme niittämään sitä, mitä olemme kylväneet eli maksamaan
vääristä teoistamme.
Kylvämisen ja niittämisen ajatus tulee hyvin esille mm.
Rauni-Leena Luukasen tunnetusta kirjasta "Kuolemaa ei ole", sen
loppuosasta, jossa kirjoittajan oletettu "isoäiti" välittää sanomaa
rajan takaa automaattikirjoituksen kautta. Tässä lainauksessa (s. 186)
viitataan siihen käsitykseen, että joudumme vastuuseen teoistamme eli
niittämään sitä, mitä olemme kylväneet:
Tärkeä oppi on: sitä
ihminen niittää, mitä hän on kylvänyt. Kaikesta tekemästämme joudumme
edesvastuuseen... Tämän karman lain merkitystä ihmiset eivät yleisesti tajua.
Toisaalta Uuden
testamentin opetus tässä kohden on aivan samanlainen; senkin mukaan me joudumme
niittämään sitä, mitä olemme kylväneet; toisin sanoen tämä tarkoittaa, että
tuomio tapahtuu tekojen mukaan kuten seuraavat jakeet osoittavat:
- (Gal 6:7) ... sillä
mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
- (Kol 3:25) Sillä
se, joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön
ei katsota.
- (Ilm 20:12-15) Ja
minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet
tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa
mukaan.
13. Ja meri antoi ne
kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka
niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14. Ja Kuolema ja
Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15. Ja joka ei
ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Käsitys kadotuksesta. Kun on kyseessä käsitys vastuunalaisuudestamme ja
että väärintekijä joutuu maksamaan teoistaan, on hyvä huomata, ettei se rajoitu
vain edelliseen lainaukseen ja jälleensyntymisoppiin. Sama näkemys on yleinen
myös sillä tavalla, että useissa uskonnoissa uskotaan yleisesti helvettiin ja
vääristä teoista tuleviin huonoihin seurauksiin. Islamissa ja juutalaisuudessa
uskotaan yleisesti helvettiin, mutta myös buddhalaisuudessa on jonkinlainen
käsitys siitä. Seuraava lainaus käsittelee itämaista käsitystä:
Oppilaani ovat
yleensä sitä mieltä, että vain hyvät pääsevät paratiisiin ja pahat joutuvat
helvettiin. Japanin buddhalaisuus opettaa näiden molempien
"paikkojen" olemassaoloa, eikä helvetti-sanaa ollenkaan pelätä
sikäläisessä uskonnollisessa kielenkäytössä. Koetan saada lapset huomaamaan,
että he itsekin ovat tehneet pahaa. (6)
Iankaikkisuus. Kolmas merkillepantava asia on, että kun on kyseessä
vastuunalaisuutemme ja tuomion iankaikkisuus, niin itämainen
jälleensyntymisoppi, johon monet Uuden aikakauden liikkeen jäsenet uskovat ja
jota he kannattavat, voi sekin johtaa aivan samaan ja samanlaiseen lopputulokseen.
Näin todella on, jos väärintekijä (esim. Hitlerin tapainen
henkilö) jatkaa pahan tekemistään eikä korjaa elämänsä suuntaa, joutuu hänkin
jatkuvasti maksamaan siitä seuraavissa elämissään karman lain takia. Väärintekijänkin
rangaistus on siis tavallaan iankaikkinen, jos hän ei koskaan muuta
elämäntapaansa - tällainen on ainakin hyvin mahdollista jälleensyntymisopin
valossa, eikä tämä siten periaatteessa poikkea millään tavalla Raamatun
mainitsemasta iankaikkisesta kadotuksesta.
Lisäksi käsitys tuomion iankaikkisuudesta tulee ilmi toisellakin
tavalla: kiinalaisessa kansanuskonnossa. Siinäkin uskotaan, että tiettyjen
henkilöiden, varsinkin murhaajien, rangaistus on iankaikkinen. Heillä ei ole
mahdollisuutta edes jälleensyntyä kuten seuraava lainaus osoittaa:
Kiinalainen kansanuskonto
sisältää käsityksen jälleensyntymisestä... Murhaaja ei koskaan synny uudestaan
maan päälle. Hän jää ikuisesti kärsimään rangaistustaan. Jos ihminen sen sijaan
on ollut edellisessä elämässään erittäin hyvä ihminen, hän pääsee irti
jälleensyntymisen kierteestä ja siirtyy Lännen taivaaseen, jossa hänestä tulee
Buddha. (7)
TUOMIO POISTETTU! Kun edellä todettiin se Raamatun opetus, että tulee
tuomio, niin on taas ilosanoma se, että jokainen ihminen voi olla täysin vapaa
kadotustuomiosta Jeesuksen Kristuksen kautta. Näin todella on, koska Jeesus
Kristus ei tullut maailmaan tuomitsemaan ihmisiä, vaan pelastamaan heitä. Hän
tuli pelastamaan ihmisiä, että jokainen voisi päästä Jumalan yhteyteen ja ettei
hän joutuisi kadotukseen. Tähän tärkeään asiaan viittaavat seuraavat Raamatun
jakeet:
- (Joh 3:17) Sillä
ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan
sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
- (Joh 12:47) Ja jos joku
kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä
en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
- (Joh 5:24)
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen,
joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu
tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
- (Room 8:1) Niin ei
nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa
ovat.
Niinpä parasta, mitä sinä
nyt voit tehdä, on, että käännyt Jeesuksen Kristuksen puoleen, jonka kautta
tuomio on poistettu. Vain hänen luonaan ja hänen puoleensa kääntymällä voit
saada iankaikkisen elämän sekä tuomion pois elämästäsi. Ota huomioon seuraavat
jakeet, jotka puhuvat tästä tärkeästä asiasta:
- (Joh 5:40) ja
te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Joh 6:35) Jeesus
sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni,
se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
- (Matt 11:28-30) Tulkaa
minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille
levon.
29. Ottakaa minun
ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä
sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni
on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
- (Joh 14:6) Jeesus
sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän
tykö muutoin kuin minun kauttani.
- (Joh 6:68,69) Simon
Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on
iankaikkisen elämän sanat;
69. ja me uskomme ja
ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
VIITTAUKSET:
1. Sit. kirjasta "Jälleensyntyminen vai ruumiin
ylösnousemus", Mark Albrecht, s. 123
2. Toivo Koskikallio: Kullattu Budha, s. 105-108
3. Sit. kirjasta "Jälleensyntyminen vai ruumiin
ylösnousemus", Mark Albrecht, s. 79
4. Sama s. 89
5. Sama s. 14
6. Mailis Janatuinen: Tapahtui Tamashimassa, s. 53
7. Olavi Vuori: Hyvät henget ja pahat, s. 82,83
