1. Synnymmekö tänne uudelleen ja uudelleen?

Jälleensyntymisopista löytyy monia loogisia epäjohdonmukaisuuksia ja kysymysmerkkejä. Sama pätee jälleensyntymisestä tehtyyn tutkimukseen, jota on suoritettu hypnoosin ja spontaanien mielenpalautumien kautta. Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

Miksi emme muista? Ensimmäinen ja aiheellinen kysymys entisten elämien suhteen on, miksi emme muista niistä mitään? Jos meillä todella on takanamme menneiden elämien ketju, eikö voisi odottaa, että muistaisimme niistä monia tapahtumia - liittyen perhe-elämään, koulunkäyntiin, asuinpaikkoihin, työpaikkoihin ja vanhuuteen. Miksi emme kuitenkaan muista näitä asioita, vaikka meidän on helppo muistaa tästä elämästä satoja, jopa tuhansia tapahtumia? Eikö muistamattomuutemme ole selvä todiste siitä, ettei menneitä elämiä ole koskaan ollutkaan?

   Jos olet Uuden aikakauden liikkeen jäsen ja uskot jälleensyntymiseen, tulisi sinun sen tähden kysyä itseltäsi, miksi et normaalitilassa muista menneistä elämistä mitään. Ota huomioon myös, että useat jälleensyntymisopin kannattajat kieltävät sen mahdollisuuden, että voisimmekaan muistaa niistä. Jopa H.B. Blavatsky, teosofisen seuran perustaja, ja henkilö, joka ehkä eniten teki jälleensyntymisoppia tunnetuksi länsimaissa 1800-luvulla, on sanonut muistamattomuudestamme tällä alueella:

"Voidaan kenties sanoa, ettei kuolevaisen ihmisen elämässä ole mitään sellaista sielun eikä ruumiinkaan kärsimystä, joka ei olisi suoranaista hedelmää ja seurausta jostakin edellisessä olomuodossa tehdystä synnistä. Mutta toisaalta hänen nykyiseen elämäänsä ei sisälly siitä muiston häivääkään." (1)

Väestönkasvu. Toinen ongelma jälleensyntymisessä on väestönkasvu. Jos jälleensyntyminen pitäisi paikkansa ja joku saavuttaisi aina välillä mokshan, irtautumisen kiertokulusta, pitäisi väkimäärän maapallolla samalla vähetä - tai ainakaan se ei voisi yhtään kasvaa. Ihmisiä pitäisi nyt olla paljon vähemmän maan päällä kuin joskus aikaisemmin menneisyydessä.

   Miksi asia on kuitenkin päinvastoin? Kun väestönmäärän pitäisi koko ajan vähetä irtautumisten takia, on se koko ajan lisääntymässä niin, että ihmisiä on nyt n. 10 kertaa enemmän kuin 500 vuotta sitten ja n. 30 kertaa enemmän kuin 2000 vuotta sitten. Maapallolla on juuri nyt enemmän ihmisiä kuin koskaan ja heidän määränsä on koko ajan lisääntynyt vuosisatojen aikana (Todellisuudessa ei tarvitse mennä kuin joidenkin vuosituhansien taakse - käyttäen perusteena nykyistä väestökasvua - niin tulee vastaan nollapiste, jolloin ei voinut edes olla ihmisiä. Vrt. 1 Moos 1:28: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa... "). Väkiluvun kasvu onkin varsinainen ongelma jälleensyntymisen kannalta - varsinkin jos jotkut ansiokkaat sielut samanaikaisesti irtautuvat kiertokulusta. Se ei todista jälleensyntymisen puolesta, vaan puhuu sitä vastaan.

Itämainen ja länsimainen jälleensyntyminen. Eräs piirre, joka on ominainen itämaiselle jälleensyntymiskäsitykselle, on, että ihminen voi ruumiillistua eläimeksi tai jopa kasviksi. Kun länsimaissa oletetaan ihmisen pysyvän koko ajan ihmisenä, käsittää vanhempi ja alkuperäisempi aasialaiskäsitys kaikki elämänmuodot; siksi sitä kutsutaankin sielunvaellukseksi. Olavi Vuori (s. 82, Hyvät henget ja pahat) on selostanut kiinalaista kansanuskontoa:

Kiinalainen kansanuskonto sisältää käsityksen jälleensyntymisestä. Kuljettuaan kaikkien tuomioistuinten läpi sielu syntyy uudelleen maailmaan. Missä muodossa hän syntyy, riippuu hänen edellisestä elämästään. Se, joka on kohdellut kotieläimiä huonosti, syntyy kotieläimenä. Tästä johtuen uskonnollinen kiinalainen ei missään tapauksessa tapa eläintä. Laotse jo neuvoi: "Ole ystävällinen eläimelle. Se saattaa olla sinun esi-isäsi."

Saatamme siksi kysyä, miksi länsimaissa ei ole juuri tuotu tätä puolta esille? Hyvin harvoin tai jos koskaan saamme lukea siitä, että joku on ollut edellisessä elämässään esim. kala tai jopa bakteeri, ja joka sitten muistelisi entistä elämäänsä Monet ovat kyllä uskoneet olleensa aiemmin kuninkaita tai muita merkkihenkilöitä, mutta reinkarnaatiotutkimuksissa emme juuri kuule jonkun varhaisemmista oleskeluista eläimenä - tällaiset kertomukset yleensä puuttuvat kokonaan. (Toinen kysymys tietysti on, että jos olemme olleet bakteereita tai jopa puita edellisten elämien aikana, mitä olemme voineet silloin oppia? Varmastikaan bakteereilla ja puilla ei ole juuri mitään ymmärrystä.).

   Mistä johtuu näin suuri ristiriita länsimaisen ja itämaisen käsityksen välillä? Eikö se ole eräs todiste siitä, ettei ihmisillä ole mitään konkreettista tietoa tältä alueelta, vaan se perustuu enemmänkin heidän uskomuksiinsa - uskomuksiin, joita on vaikea todistaa todeksi.

Jälleensyntymien väliaika. Jos pysytellään erilaisissa jälleensyntymiskäsityksissä, on sellainen myös erilainen jälleensyntymien väli, toisessa maailmassa vietetty väliaika. Käsitykset eivät tälläkään alueella ole yhteneväisiä, vaan ne vaihtelevat hyvin paljon kulttuurin tai jonkin yhdistykseen kuulumisen mukaan. Esim. seuraavanlaisia aikamääriä on saatu toisessa maailmassa vietetylle väliajalle:

• Lähi-Idän druusiyhteisössä uskotaan välittömään uudestisyntymiseen. Siellä ei ole lainkaan väliaikaa.

• Ruusuristiläisyydessä jälleensyntymisen odotetaan tapahtuvan joka 144. vuosi.

• Antroposofiassa uskotaan jälleensyntymiseen 800 vuoden välein.

• Reinkarnaatiotutkijat ovat arvioineet väliajaksi yleensä 5-60 vuotta.

Hyvä kysymys on, mikä näistä käsityksistä ja uskomuksista on oikea, vai onko mikään oikea? Eivätkö nämä ristiriitaisuudet todista, että henkilöillä ei sittenkään ole mitään konkreettista faktatietoa asioista, vaan kyse on jokaisen omista, ehkä valheellisistakin uskomuksista. Ehkäpä näitä väliaikoja ei koskaan ole ollut kuten ei entisiä elämiäkään?

   Toinen vakavampi ongelma liittyen väliaikoihin on se, että jos olemme olleet toisessa maailmassa kymmeniä tai satoja vuosia ja jopa useita kertoja, miksi väliajalta ei ole jäänyt muistoja mieleemme? Miksi olemme niin muistamattomia hengen maailmassa vietetyistä väliajoista kuten entisistä elämistä? Jotkut ovat tarjonneet ongelmaan eli muistamattomuuteemme selitykseksi sitä, että muistimme olisi pyyhitty pois. Mutta jos muistimme on pyyhitty pois, mitkä ovat jälleensyntymisen puolesta puhuvat asiat? Jos emme muista entisistä elämistä ja väliajoista mitään, jäävät todisteet jälleensyntymisen puolesta silloin olemattomiksi.

Yhteys rajan taakse ja jälleensyntyminen. On tavallista, että monet Uuden aikakauden liikkeen jäsenet, jotka uskovat jälleensyntymiseen, uskovat myös saavansa viestejä kuolleilta hengiltä. He uskovat, että voivat olla yhteydessä jo poismenneisiin, vaikka he samanaikaisesti pitävät jälleensyntymistä totena. Tämän yhteyden takia he ovat voineet järjestää erityisiä spiritismi-istuntoja, joissa ajatellaan saatavan viestejä jo rajan taakse siirtyneiltä henkilöiltä. Niinpä yksi tunnetuimpia meedioita, edesmennyt Leslie Flint, kanavoi sellaisia henkilöitä kuin Marilyn Monroe, Valentino, kuningatar Victoria, Mahatma Gandhi, Chopin, Shakespeare sekä muita Hollywoodin kuuluisuuksia ja merkkihenkilöitä.

   Se, mitä monet Uuden aikakauden liikkeen jäsenet eivät kuitenkaan ota huomioon, on, miten nämä kaksi asiaa, jälleensyntyminen ja yhteys rajan taakse, voivat olla samanaikaisesti voimassa. Jos yritetään laittaa ne yhteen, tulee siitä vain sekasotku. Sen huomaamme seuraavista esimerkeistä:

Keneen voidaan olla yhteydessä? Ensimmäinen pulma on siinä, keihin henkilöihin voimme todella saada yhteyden? Sillä jos jollakin henkilöllä on takanaan 10 eri ruumiillistumaa maan päällä, ja hän on juuri viimeisen kerran siirtynyt rajan taakse Matti-nimisenä henkilönä, niin mihin näistä kymmenestä henkilöstä voimme olla yhteydessä? Seuraava luettelo kuvaa asiaa. Siinä on esimerkinomaisesti laitettu aikajärjestykseen saman henkilön eri ruumiillistumat. Vain hänen nimensä vaihtuvat eri elämien aikana. Viimeinen hänen ruumiillistumansa maan päällä oli Matti nimeltään ja ensimmäinen Aapeli.

1. Aapeli                                    

2. Aukusti

3. Ilmari

4. Valtteri

5. Riku

6. Torsti

7. Usko                   

8. Otto

9. Taito

10. Matti

Ongelmana on, että kun nämä kymmenen henkilöä ovat todellisuudessa vain yksi persoona, niin voimmeko silloin olla yhteydessä kaikkiin kymmeneen henkilöön vai ainoastaan viimeisenä maan päällä eläneeseen Mattiin? Vai esittääkö yksi ja sama henkilö rajan takana eri rooleja sen mukaan kuin on tarpeen, niin että hän välillä on Matti, välillä Aapeli, välillä Torsti tai joku muu? Merkillistä kyllä, ne, jotka uskovat olevansa yhteydessä rajan taakse, eivät yleensä törmää tällaisiin ongelmiin. He uskovat aina olevansa yhteydessä toivomiinsa henkilöihin. Tämän esimerkin valossa se kuitenkin on kyseenalaista.

Entä jos henkilö on jälleensyntynyt maan päälle? Jos jatkamme edellisestä esimerkistä, voimme ajatella, että sama persoona, jolla on takanaan kymmenen ruumiillistumaa, jälleensyntyy nyt maan päälle aivan uutena henkilönä; saaden nimekseen esim. Kari. Hän on siis saman persoonan yhdestoista ruumiillistuma maan päällä.

   Ongelma tällaisessa tapauksessa onkin siinä, että jos nyt yritetään saada yhteys rajan taakse johonkin edellisestä kymmenestä henkilöstä (Aapeli, Aukusti... Matti.), miten se voi onnistua, koska kyseinen persoona, jolla on takanaan nämä ruumiillistumat, on parhaillaan maan päällä? Edellä mainittu Leslie Flint uskoi olevansa yhteydessä mm. Marilyn Monroeen sekä muihin kuuluisuuksiin, mutta jos nämä olivatkin jo parhaillaan jälleensyntyneinä maan päälle, miten yhteys on silloin voinut toteutua? Eikö sen olisi pitänyt olla mahdotonta tämän valossa? Tai olisihan se siinä tapauksessa voinut onnistua, jos Leslie Flint olisi tavannut nämä henkilöt maan päällä uusissa ruumiillistumissaan. Kohtaamme melkoisia ongelmia, jos yritetään soveltaa näitä kahta asiaa keskenään.

Voiko saada yhteyden itseensä? Eteen voisi tulla myös sellainen tilanne, jossa Kari, yhdestoista ruumiillistuma, yrittäisi saada yhteyden rajan taakse johonkin edellisistä henkilöitymistään. On tosiaan mahdollista, että hän voisi yrittää yhteyttä johonkin edellisistä henkilöitymistään tai vaikka kaikkiin kymmeneen samanaikaisesti. Kysymys on siitä, miten se voisi onnistua, koska sama henkilö itse on parhaillaan maan päällä eikä rajan takana. Tässä olisi ilmeinen kahden paikan ongelma. Miten sama henkilö voi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti? Voidaan ymmärtää, ettei se varmastikaan onnistuisi.

Miksi ihmisiä on yhä edelleen kiertokulussa? Jälleensyntymiseen liittyy se ajatus, että olemme jatkuvassa kehityksen kiertokulussa, ja että karman laki palkitsee ja rankaisee meitä sen mukaan, miten olemme eläneet edellisessä elämässämme. Sivistyksen ja hyvyyden pitäisi lisääntyä maailmassa jatkuvasti sitä mukaa kuin kehitymme.

   Mutta juuri tässä on ongelma jällensyntymisen kannalta. Maailma ei suinkaan aina ole menemässä parempaan suuntaan vaan pahempaan (Tai kuten Paavali sanoi: "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia... , 2 Tim 3:1,2). Rikollisuus ei suinkaan ole vähenemässä, vaan on lisääntymään päin. Ennen ei maaseudulla tarvinnut aina lukita oviakaan tai käyttää varashälyttimiä murtovarkaiden pelossa, mutta nykyään niitä käytetään. Samoin viimeisen vuosisadan aikana on käyty kaksi kaikkein tuhoisinta sotaa ihmiskunnan historiassa ja surmattu miljoonia ihmisiä. Jos kehitystä on tällä alueella tapahtunut, täytyy sen korkeintaan koskea aseita ja teknologiaa, ei ihmisiä.

   Toisaalta, jos ruumiillistumia on takana jo tuhansia, eikö kaikkien vääryyksien olisi pitänyt tänä aikana jo loppua? Jos huono karma sairauksineen, köyhyyksineen tai muine kärsimyksineen on seurausta itse tehdyistä vääryyksistä edellisissä elämissä, eikö jokaisen olisi jo pitänyt oppia tekojensa seurauksista tuhansien ruumiillistumien aikana? Miksi me kuitenkin yhä edelleen olemme "kiertokulussa" ja miksi kehityksessä ei ole päästy sen pidemmälle, jos jokaisella on takanaan jo lukemattomia kokemuksia oppia tekojensa seurauksista? Tässä on ilmeinen ristiriita näiden kahden asian välillä, ja se on yksi voimakkaimmista asioista, joka puhuu jälleensyntymistä vastaan.

Elämämme maan päällä ja rajan takana. Varsinkin länsimaiseen jälleensyntymiskäsitykseen kuuluu se ajatus, että käymme aina välillä rajan takana viettämässä väliaikaa kuolemamme jälkeen. Lisäksi, kun on kyseessä kuolemanjälkeinen ja rajantakainen elämä, kuvataan sitä länsimaissa yleensä harmonian, rauhan ja rakkauden ilmapiirin täyttämäksi. Esim. Rauni-Leena Luukasen tunnetussa kirjassa "Kuolemaa ei ole" tämä käsitys käy hyvin selville. Seuraava lainaus on kirjan loppuosasta (s. 209, 221), jossa kirjoittajan oletettu "isoäiti" (voimme ymmärtää, että kysymyksessä on todellisuudessa valheen henki, joka esiintyy kirjoittajan isoäitinä) välittää sanoman rajan takaa automaattikirjoituksen kautta. Siitä tulee esille käsitys rajantakaisesta elämästä, jota sitten verrataan maan päällä olevaan rakkaudettomaan ja kylmään ympäristöön:

   ... Rakkaus liittää ihmiset yhteen. Sanoja, eleitä ja selityksiä ei tarvita. Fyysistä rakkautta täällä ei ole. Kaikki rakkaus on henkistä. Ihmiset rakastavat toisiaan samalla tavalla, ovatpa miehiä, naisia tai lapsia. Samanlaistahan on todellinen rakkaus maan päälläkin, se saa vain ruumiin kahleiden vuoksi erilaisia ilmenemismuotoja.

   Maan päällä ihmiset elävät rakkaudettomassa ja kylmässä ympäristössä. Maan päällä ihminen kuitenkin oppii, ja maan päälle ihmisen tulee yhä uudelleen palata oppimaan kaikkinaisen rakkauden läksyä, oppimaan ja käyttäytymään kehityksensä mukaisesti, lähimmäisiään palvellen ja rakastaen.

   ... Maan päällä ei voida kuvitella, millaista rakkaus ja kauneus on toisessa todellisuudessa. Tänne tullessaan ihmiset hämmästyvät värejä ja rauhaa ja kauneutta, jota ei voi maallisin sanoin kuvata.

Voidaan kuitenkin kysyä, että jos rajan takana olevien kaikkien ihmisten elämä on edellä kuvatun kaltaista (Kokevatko katumattomat vääryydentekijät, jotka ovat kiduttaneet muita tai esim. Hitler, joka oli syypää miljoonien ihmisten kuolemaan, tällä hetkellä samoin?), miksi sama ilmapiiri ei vallitse täällä maan päällä? Sillä jos kaikki olemme aiemmin olleet rajan takana, jossa kaikki on ollut toisin, miksi sama ei toteudu yhtä hyvin täällä maan päällä? Senhän ei pitäisi olla mikään ongelma, koska kyseessä ovat samat henkilöt sekä siellä että täällä - vain asuinpaikka on välillä vaihtunut. 

   Tämä onkin jälleen eräs jälleensyntymiseen liittyvä ongelma; miksi samat ihmiset elävät näissä kahdessa paikassa aivan eri tavoin; he elävät vuorotellen hyvin ja huonosti, riippuen asuinpaikasta. Se on aivan yhtä suuri ongelma kuin se, että emme edes muista mitään väliajoista kuten emme edellisistä elämistäkään.

Miksi syntyä maan päälle, jos ei ole pakko? Erityisesti länsimaissa on paljon sellaista opetusta, että kuolemanjälkeinen elämä on iloa, rauhaa sekä vapautta kaikista materian kahleista (tähänhän viitattiin jo edellisessä kappaleessa), ja toiseksi, että voimme aina itse päättää ja valita, milloin jälleensynnymme maan päälle, erityisesti "henkisen kasvumme takia". Esim. kirjasta "Mitä on New Age" (Kati Ojala, s. 22) tulee tämä jälkimmäinen käsitys esille, eli että me voimme itse valita jopa olosuhteemme, kun synnymme jälleen maalliseen elämään.

... Myös niiden vuoksi me tietyn ajan kuluttua jätämme astraalin ja palaamme takaisin alemmalle värähtelytasolle, fyysiseen materiaan, uuteen inkarnaatioon. Sitä ennen kuitenkin valitsemme tulevan elämämme puitteet, samoin kuin ajanjakson.

   ...  Me valitsemme vanhempamme, tuttavamme, läheisemme...

Voidaan kuitenkin kysyä, että jos kuolemanjälkeinen elämä on iloa ja rauhaa, miksi kukaan enää viitsisi jälleensyntyä maan päälle? Jos varsinkin tietäisimme, että kärsimys on odotettavissa huonon karman takia (esim. Hitler tai monet pahantekijät), ei kai kukaan viitsisi silloin jälleensyntyä maan päälle. Mieluumminhan me jäisimme silloin viettämään "mukavia päiviä" rajan taakse - itsekkyytemme tuntien - emmekä tulisi tänne. Maa jäisi varmasti hyvin autioksi nykyisen väkirunsauden sijasta.

   Kyseenalaista on myös se, että jälleensyntyisimme tänne henkisen kasvumme takia. Tämä syy on kyseenalainen, koska ehkä 90 % ihmisistä ei koskaan ajattele asiaa. Jos se olisi tärkein syy jälleensyntymiseemme, niin varmasti se olisi jokaisen ihmisen mielessä jo alusta alkaen, mutta niin ei suinkaan ole.

   Eräs ongelma, joka tulee esille nimenomaan länsimaisessa käsityksessä jälleensyntymisestä, on myös se, ettei se pidä yhtä alkuperäisemmän, aasialaiskäsityksen kanssa. Sillä kun idässä on tavoitteena irtautua kiertokulusta eli jälleensyntymisen kierteestä, niin miksi he enää edes jälleensyntyisivät maan päälle, jos olisivat jo saavuttaneet tavoitteensa? He olisivat saavuttaneet tavoitteensa yksinkertaisesti sitä kautta, että voisivat itse päättää olla enää syntymättä maan päälle. Siellä, Idässä, ei kuitenkaan uskota tällaiseen mahdollisuuteen. Tämä käsitys onkin yksi niistä ristiriitaisuuksista, joita esiintyy jälleensyntymisopin ympärillä.

Miten karman laki toimii? Yksi jälleensyntymisopin arvoituksista on karman laki. Tavallisen käsityksen mukaan sen pitäisi palkita ja rankaista ihmistä sen mukaan, miten hän on elänyt entisessä ruumiillistumassaan. Jos ihminen on tehnyt pahoja tekoja tai ajatellut huonoja ajatuksia, on siitä negatiivinen seuraus; hyvät ajatukset ja teot tuottavat positiivisen seurauksen.

   Arvoitus kuitenkin on, miten mikään persoonaton laki voi toimia siten? Eihän mikään persoonaton voima tai laki voi ajatella, erottaa tekojen laatua tai edes muistaa mitään, mitä ihminen on tehnyt - aivan kuten maallinen lakikirjakaan ei voi toimia niin, vaan aina tarvitaan lain toimeenpanija, persoonallinen olento; pelkkä laki ei sitä tee.

   Persoonaton laki ei myöskään voi tehdä suunnitelmia tulevien elämiemme varalle tai määrätä, missä olosuhteissa tulemme syntymään ja elämään. Kyseiset toimet vaativat aina persoonaa, mitä karman laki ei suinkaan ole. Miten pelkkä laki voi toimia tällä tavalla?

   Toinen ongelma on, että jos karman laki palkitsee ja rankaisee meitä aina sen mukaan, miten olemme eläneet edellisissä elämissämme, niin miksi emme muista menneistä mitään - tämähän todettiin jo edellä? Jos meitä rangaistaan menneen elämämme perusteella, täytyyhän meidän tietää myös se, miksi meitä kohtaa se mikä kohtaa. Mitä perustetta on millään lailla, jos rankaisuperusteet eivät edes kunnolla ole selvillä? Tämä on eräs niistä arvoituksista, joita jälleensyntymisoppiin liittyy.

Miten alussa? Edellisissä kappaleissa on puhuttu huonosta karmasta, joka voi syntyä vain tässä elämässä maan päällä. On puhuttu siitä, että meidän uskotaan syntyvän yhä uudelleen ja uudelleen tänne ja että saamme uuden ruumiillistuman aina sen mukaan, miten ennen olemme eläneet. Yleensä ajatellaan, ainakin idässä, että edellisissä elämissä hankittu karma myös paljolti määrää kohtalomme ja osamme tässä elämässä. Huonon karmansa takia, joka on seurausta edellisistä elämistä, ihmiset pyrkivätkin siitä eroon, varsinkin idässä. Heillä on tavoitteena vapautua jälleensyntymisen kiertokulusta, niin ettei heidän tarvitsisi enää syntyä uudelleen maan päälle. Buddhan opettama 8-osainen tie on yksi niistä keinoista, joilla tarkoitukseen pyritään.

   Mutta eräs seikka, jota ei useinkaan oteta huomioon, on, että miten oli alussa? Miten oli alussa, kun kukaan ei vielä ollut elänyt maan päällä eikä huonoa karmaa edellisistä elämistä voinut vielä olla? Jossakinhan täytyy olla alku, jolloin ei ollut mitään ja jolloin kukaan ei vielä astellut tämän maan kamaralla.

   Hyvä kysymys onkin, mihin alkuhetki ajoittuu, koska esim. ihmiskunnan todennettu historia ei ulotu kuin n. 5000 vuoden taakse, jolloin tulivat samanaikaisesti esille maanviljelys, kirjoitustaito, keramiikan teko, rakennukset ja kaupungit (näin todella on!), eivätkä maapallo, elämä sen pinnalla ja aurinkokaan voi olla ikuisia - muutenhan auringon energiavarastot ja sitä kautta elämä maan päällä olisivat loppuneet jo ajat sitten.

   Eräs arvoitus onkin, miten huono karma on voinut syntyä? Miten se on voinut tulla maan päälle, koska meillä ei ole ollut edeltäviä elämiä, jossa olisimme voineet hankkia sitä? Yleensähän annetaan ymmärtää, että joudumme tämän elämän aikana niittämään sitä, mitä edellisissä elämissämme olemme kylväneet, mutta jos alussa ei ollut edeltäviä elämiä, ei kai asia silloin voi pitää paikkaansa? Itse asiassa se merkitsisi sitä, että jos meillä ei aluksi ollut huonoa karmaa edellisistä elämistä, olisimme silloin olleet valmiiksi täydellisiä, eikä meidän olisi tarvinnut edes joutua jälleensyntymisen kiertokulkuun. Miten siis kiertokulku - jos se pitää paikkansa - on voinut syntyä, koska vain huono karma menneistä elämistä saa sen aikaan ja pitää sitä yllä? Mikä on ollut sen alkuunpanija?

   Edellistä asiaa selittää seuraava kuvaus. Se koskettelee sitä seikkaa, miten kiertokulku saatetaan aloittaa ikään kuin keskeltä, mutta ei puututa alun ongelmaan. Kuvauksessa kirjoittaja keskustelee buddhalaismunkkien kanssa:

Istuin Pu-ör-anin budhalaisessa temppelissä seuranani joukko munkkeja. Keskustelu kääntyi kysymykseen: mistä on ihmisen henki kotoisin? - Eräs munkeista antoi minulle pitkän ja seikkaperäisen selityksen elämän suuresta kiertokulusta, joka lakkaamatta virtaa tuhansien ja miljoonien vuosien halki esiintyen yhä uusissa muodoissa ja kehittyen joko korkeammalle tai painuen alemmaksi riippuen kunkin yksilön tekojen laadusta. Kun tämä vastaus ei minua tyydyttänyt sielun alkuperää koskevassa kysymyksessä, eräs munkeista vastasi: "Sielu on tullut Budhan luota lännen taivaasta." Kun sitten kysyin: "Mistä Budha on tullut ja kuinka ihmishenki tulee hänen luotaan?" seurasi taas pitkä luento menneistä ja tulevista Budhista, jotka seuraavat toisiaan pitkän ajanjakson kuluttua loppumattomana kiertokulkuna. Kun tämäkään vastaus ei minua tyydyttänyt, sanoin heille: "Te lähdette keskeltä, ettekä alusta. Teillä on valmis Budha, joka syntyy maailmaan ja sitten teillä on toinen yhtä valmis Budha. Teillä on valmis ihminen, joka lähtee kiertokulkuaan loputtomiin aikoihin asti. Minä halusin saada selvän ja lyhyen vastauksen kysymykseen: mistä on ensimmäinen ihminen ja ensimmäinen Budha tullut? Mistä on tuo kehityksen suuri kiertokulku saanut alkunsa?"

  ... Kukaan munkeista ei vastannut, vaan kaikki vaikenivat. Hetken vaitiolon jälkeen lausuin: "Minä ilmoitan sen teille, vaikka ette kuulukaan samaan uskontoon kuin minä. Elämän alku on Jumala. Hän ei ole niin kuin teidän Budhanne, jotka loppumattomana sarjana seuraavat toisiaan kehityksen suuressa kiertokulussa, vaan Hän on iankaikkisesti sama ja muuttumaton. Hän on kaiken olevaisen alku, ja Hänestä on ihmishenki kotoisin." - En tiedä, lieneekö antamani vastaus heitä tyydyttänyt. Sainhan kuitenkin tilaisuuden puhua heille elämän suuresta alkulähteestä, elävästä Jumalasta, jonka olemassaolo yksinään kykenee ratkaisemaan kysymyksen elämän alkulähteestä ja maailmankaikkeuden synnystä. (2)

2. Jälleensyntymisen tutkiminen

    

Jos ihminen on lukenut Uuden aikakauden kirjallisuutta ja kirjallisuutta jälleensyntymisen alalta, on hän ehkä usein törmännyt näissä kirjoissa tutkimuksiin, joita on suoritettu tällä alueella. Hän on ehkä huomannut, että kaksi tavallisinta menetelmää jälleensyntymistutkimuksissa ovat olleet hypnoosi ja spontaanit mieleenpalautumat.

   Jotta saisimme toisen näkökulman näihin menetelmiin, on hyvä lukea seuraavat rivit. Nämä menetelmät eivät sittenkään ole kovin luotettavia ja perusteellisia. Katsomme ensin hypnoosin käyttöä:

Hypnoosin käyttö

Ei normaalitila. Ensimmäinen syy kyseenalaistaa hypnoosin käyttö on se, ettei se ole normaalitilamme. Se ei ole normaalitilamme, jossa tavallisesti toimimme, ajattelemme ja muistamme. Emmehän koskaan rupea unissakaan asioita muistelemaan, vaan ainoastaan hereillä ollessamme. Tämä pätee myös normaaliopiskeluun, jota kouluissa ja muualla suoritamme. Se tapahtuu aina valvetilassa ollessamme, ei unitilassa.

   Niinpä jos edelliset elämät olisivat totta, tulisi ne muistaa myös tavallisessa valvetilassa eikä vain hypnoosissa, joka ei ole normaali olotilamme. Se, että emme niitä muista, saa kysymään, olemmeko niitä koskaan eläneetkään.

Alitajunta. Toinen ongelma hypnoosin kannalta on, että alitajuntamme voi sekaantua asiaan. On mahdollista, että istunnossa saatava aineisto ei olekaan peräisin jostain entisestä elämästä, vaan hypnotisoitavan joskus lukemasta romaanista tai muusta aineistosta. Tämä todennäköisyys on aina olemassa.

   Harold Rosenin kirjassa "A Scientific Report on the Search for Bridey Murphy" on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta:

"Hypnoosissa eräs mies esimerkiksi alkoi puhua Italian Campaniassa 3. vuosisadalla eKr puhuttua indoeurooppalaista oskien kieltä. Hän osasi kirjoittaa myös yhden kirosanan oskiksi. Vasta myöhemmin, kun oli järjestetty useampia hypnotisoimistilaisuuksia, selvisi, että mies oli äskettäin selaillut kirjastossa oskien kielen oppikirjaa. Sieltä hänen alitajuntaansa oli jäänyt monia oskinkielisiä lauseparsia, josta ne hypnoosissa sitten "putkahtivat esiin."

Rooliin mukautuminen. Kolmas hypnoosin ongelma on, että ehkäpä hypnotisoitava vain mukautuu siihen rooliin, mitä häneltä odotetaan ja vastaa siten hypnotisoijan suggestioon. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että 95 % hypnoosista on vain tietyn roolin näyttelemistä ja hypnotisoijan myötäilemistä (Bradbury, Will, s. 174, In i det okända, Reader's Digest, Sthlm 1983). Jopa kuuluisa jälleensyntymisen tutkija Ian Stevenson on myöntänyt, että roolin esittäminen ja hypnotisoijan tahtoon mukautuminen on mahdollista hypnoositilanteissa:

"Ne 'persoonallisuudet', jotka tavallisesti heräsivät henkiin hypnoosissa aiheutetun 'edellisen elämän' kokemisen aikana, näyttävät sisältävän varsin erilaisia aineksia. Niihin saattoi sisältyä jotakin asianomaisen senhetkisestä persoonallisuudesta, hänen odotuksiaan sen suhteen, mitä hän oletti hypnotisoijan häneltä odottavan, hänen mielikuviaan siitä, mitä hänen edellisen elämänsä hänen omasta mielestään olisi pitänyt olla ja ehkä myös paranormaalisti välittyviä aineksia." (3)

Vieraat henget. Neljäs hypnoosin vaara on, että näissä istunnoissa ollaan yhteydessä vieraisiin henkiin ja että tiedot tulevat niiltä. Tämä on hyvin perusteltua, koska monilla hypnoosiin herkästi vaipuvilla henkilöillä esiintyy runsaasti esp-ilmiöitä, samanlaisia kuin mitä spiritismissäkin tavataan.

   Helen Wambach, jota pidetään uranuurtajana tutkittaessa mahdollisia menneitä elämiä hypnoosin avulla, on itsekin myöntänyt henkien sekaantumisen olevan mahdollista hypnoosissa. Hän on sanonut:

"Tiedän monien okkultismin parissa puuhailevien kokeneen, että demonin valtaan joutuminen on todellinen vaara ihmisten ollessa hypnoosissa... Olin vähällä joutua hakoteille. Henkiolentojen ja henkien, spiritistisissä istunnoissa saamieni outojen viestien ja automaatiokirjoituksen alkaessa ilmentyä, opin paljon enemmän kuin olin koskaan osannut aavistaakaan." (4)

Spontaanit mieleenpalautumat

Hypnoosin lisäksi jälleensyntymistä on tutkittu myös ns. spontaanien mieleenpalautumien kautta. Joskus on voitu kuulla tarkkojakin kuvauksia, kun joku henkilö, monesti lapsi, arvelee olleensa joku muu ja puhuu edellisestä elämästä. Tämän menetelmän heikkouksina voimme mainita ainakin seuraavat asiat:

Suurin osa ei muista mitään. Pahin ongelma spontaanien mieleenpalautumien kannalta on tietenkin se, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään muistikuvia edellisistä elämistä. Jopa H.B. Blavatsky, teosofisen seuran perustaja ja henkilö joka toi jälleensyntymisoppia länteen, myönsi tämän. Jos edellisiä elämiä on todella ollut, pitäisi silloin jokaisen meistä muistaa niitä. Miksi emme kuitenkaan muista?

Sidottu kulttuuriin. Toinen havainto, mikä voidaan tehdä spontaaneista mieleenpalautumistapahtumista, on se, että ne on sidottu kulttuuriin ja ihmisten odotuksiin. Siellä, missä uskotaan enemmän jälleensyntymiseen, esiintyy myös enemmän mieleenpalautumia, kun taas länsimaissa niitä on vähemmän. Kaikkein eniten niitä esiintyy niiden kansojen keskuudessa, joissa uskotaan välittömään jälleensyntymiseen kuoleman jälkeen. Kulttuurisidonnaisuuden takia voidaankin arvella, että onko mieleenpalautumisilla mitään arvoa, koska niitä ei länsimaissa esiinny juuri lainkaan.

Muut yhteydet. Se, että monilla "jälleensyntymismuistin" omaavilla henkilöillä esiintyy erilaisia spiritistisiä ilmiöitä, panee epäilemään, että kyse on vain yhteydestä henkiin. On mahdollista, että ihmiset saavat tietonsa näiltä vierailta hengiltä, eikä kyseessä tarvitse olla aidon jälleensyntymisen.

   Jopa Ian Stevenson, tunnetuin mieleenpalautumien tutkija, on myöntänyt, että useissa tilanteissa, joita on pidetty jälleensyntymisen todisteina, saattaa tosiasiassa olla kyse spiritistisistä ilmiöistä ja yhteydestä henkiin. Lisäksi Stevenson sai avoimen kirjeen eteläintialaiselta hinduswamilta (Sri Sri Somasundara Desika Paramachariya), jossa tämä varoitti samasta mahdollisuudesta. Tämä hinduswami kirjoitti:

"Yksikään niistä 300 tapauksesta, joista kerroitte, ei tue käsitystä jälleensyntymisestä... Niissä on kysymys hengen valtaan joutumisesta, mille Etelä-Intian viisaat eivät suurestikaan anna arvoa." (5)

Samana henkilönä eläminen. Erikoinen piirre jälleensyntymiskertomuksissa ovat ne tapaukset, joissa kaksi lasta muistelee eläneensä samana henkilönä. Tällainen oli Said Bouhamsyn tapaus, jota Ian Stevenson on perusteellisesti tutkinut.

   Bouhamsy oli druusi, joka kuoli auto-onnettomuudessa v. 1943. Puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen sisarelleen syntyi poika, joka melkein ensisanoikseen sanoi Bouhamsyn lasten nimet. Poika osasi kertoa myös onnettomuudesta, joka oli päättänyt hänen "edellisen elämänsä", ja pelkäsi monta vuotta suunnattomasti kuorma-autoja.

   Ongelmana vain oli, että myöhemmin, v. 1958, syntyi 50 km:n päässä toinen poikalapsi, joka myös alkoi muistella edellistä elämäänsä Said Bouhamsyna! Hän muisti onnettomuuden ja lapsiensa lukumäärän ja muuta vastaavaa. Hänellekin kehittyi sairaalloinen pelko kuorma-autoja kohtaan.

   Niinpä, kun ovat kyseessä tällaiset tapaukset, joissa kaksi henkilöä muistelee eläneensä samana henkilönä, on niitä mahdoton selittää jälleensyntymällä. Se ei ainakaan voi olla syy, että kaksi henkilöä muistelee elämäänsä samana henkilönä. Todennäköisesti näissäkin tapauksissa on kysymyksessä hengen valtaan joutuminen.

Henkilö vielä elossa. Toisinaan on tapahtunut sellaistakin, että joku lapsi muistelee edellistä elämäänsä henkilönä, joka on yhä edelleen elossa! Tällainen oli Jasbir Lalin arvoituksellinen tapaus, jota myös Ian Stevenson on tutkinut.

   V. 1954, ollessaan 3 ½ vuotta vanha, Jasbir oli vähällä kuolla isorokkoon ja alkoi pian toivottuaan puhua, miten hän edellisessä elämässään oli ollut naapurikylän poika Sobha Ram. Hän kertoi tarkkoja asioita elämästään naapurin poikana, asioita, joiden todenperäisyys voitiin tarkistaa.

   Kuitenkin Jasbir Lalin tapauksessa ongelmana oli yksi seikka: Sobha Ram ei ollut kuollut ennen Jasbirin syntymää, vaan tämä kuoli vasta kun Jasbir oli 3 vuotta vanha.

   Niinpä tällaista tapausta ei voi pitää jälleensyntymänä, koska toinen henkilö oli yhä edelleen elossa. Asialle täytyy olla jokin muu selitys.

Monta Napoleonia. Jälleensyntymisen alueella on esiintynyt mahdottomia ja huvittaviakin piirteitä, kun on kerrottu jälleensyntymisistä. Se käy ilmi siitä, että Amerikassa on ilmoittautunut huomattavan paljon henkilöitä, jotka väittävät jossain vaiheessa eläneensä Kleopatrana tai Napoleonina! He ovat väittäneet joskus eläneensä Kleopatrana tai Napoleonina, vaikka kyseisiä henkilöitä on voinut olla vain yksi maailmanhistorian aikana. Samoin merkillepantavaa on, että H.B. Blavatskyn, teosofisen seuran perustajan, inkarnaatioita tunnetaan maailmalla toista sataa!

   Hyvä kysymys edellisissä tapauksissa onkin, ovatko spontaanit mieleenpalautumat menneet sekaisin, vai mistä moiset väitteet johtuvat? Samaan erikoiseen piirteeseen on törmännyt Daniel Home, yksi oman aikansa kuuluisimmista meedioista. Hän oli tavannut mm. 20 Aleksanteri Suurta ja muita merkkihenkilöitä. Voimme hyvin ymmärtää, etteivät tällaiset mieleenpalautumat voi mitenkään pitää paikkaansa:

"Minulla on ollut ilo tavata vähintään 12 Marie Antoinettea, 6 tai 7 Skotlannin Mariaa, koko joukko Ludvigeja ja muita kuninkaita ja noin 20 Aleksanteri Suurta, mutta ei koskaan tavallista John Smithiä. Haluaisin todella tavata niin harvinaisen linnun."

Rajatapaukset eli kuolemanrajalla käynnit eivät sinänsä kuulu mieleenpalautumistapahtumiin, mutta nekin voivat osaltaan puhua sen puolesta, ettei jälleensyntymisiä tapahdu. Esim. Maurice Rawlings, joka on n. 35 vuotta lääkärinä seurannut hengenvaaratapauksia ja äkkikuolemia, totesi, ettei hän lääkärinä ollessaan ollut koskaan saanut viittausta jälleensyntymiseen, kun hän haastatteli ihmisiä. Hän kirjoitti kirjassaan "Rajan taakse ja takaisin" (s. 106):

"On kiinnostavaa, etten ole yhdessäkään kuolinvuoteen näyssä saanut viittausta siihen suuntaan, että jälleensyntymistä voisi tapahtua, että he palaisivat maan päälle syntymällä jälleen tai asuisivat edelleen jossakin jo syntyneessä ihmisessä. Tätä 'omistamisen' käsitettä tarjosi yllättäen jälleensyntymisen asiantuntija Ian Stevenson selitykseksi asumisesta niissä, jotka jo ovat syntyneet."

3. Jälleensyntyminen vai iankaikkinen elämä?

Opettaako raamattu jälleensyntymistä? Jos ihminen on lukenut jälleensyntymistä koskevia kirjoja, on todennäköistä, että hän on törmännyt siihen ajatukseen, että Raamattukin opettaisi jälleensyntymistä tai että se olisi siitä poistettu jossakin vaiheessa, eli lähinnä v. 553 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa.

   Mutta miten asia on? Onko tämä informaatio todella totta vai ei? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

Konstantinopolin kokous v. 553. Ensinnäkin, kun ajatellaan, että jälleensyntymisoppi olisi poistettu kristillisestä uskosta ja Raamatusta vuoden 553 kirkolliskokouksessa, ei se pidä paikkaansa. Tässä kokouksessa ei puhuttu varsinaisesti jälleensyntymisestä, vaan sielun ennaltaolosta, jota oppia Origenes oli edustanut. Se torjuttiin kokouksessa.

   Jälleensyntymistä ei poistettu siten Raamatusta, koska sitä ei koskaan ollut siellä ollutkaan. Myös Origenes itse torjui omissa kirjoituksissaan opin jälleensyntymästä, kuten sen olivat tehneet useat kirkkoisät jo ennen häntä. Hän nimittäin Matteuksen evankeliumin kommentaarissaan pohti Johannes Kastajan ja Eliaan välistä suhdetta (Ks. pari kappaletta eteenpäin!), mutta sanoi, että siinä on kaikkein vähiten kysymys jälleensyntymisestä "mikä on vieras Jumalan kirkolle, joka ei ole apostoleilta peritty eikä esiinny missään Raamatussa."

Käsikirjoituslöydöt. Se, että jälleensyntyminen olisi poistettu v. 553 kirkolliskokouksessa, on perusteeton senkin takia, että käsikirjoituslöydöt, jotka on ajoitettu ennen kyseistä ajankohtaa, eivät osoita Raamatun kokeneen muutosta. Päinvastoin, nämä käsikirjoituslöydöt (Niitä on löydetty yhtensä yli 24000 kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina,100 - 400 jKr. Tämä lukumäärä on valtava, kun ottaa huomioon, että antiikin ajan tekstien osalta on toisena Homeroksen Ilias, josta on olemassa vain 643 säilynyttä dokumenttia - eli ero on lähes 40-kertainen.) osoittavat, että Raamattu on säilynyt aivan nykyisessä muodossaan, joka ei tue jälleensyntymistä.

   Merkillepantavaa on lisäksi se, että koko Uusi testamentti, 11 jaetta lukuunottamatta, voitaisiin rekonstruoida niistä lainauksista, joita on säilynyt kirkkoisiltä 300 v. Jeesuksen ajan jälkeen. British Museumin suorittaman tutkimuksen mukaan löytyy nyt arviolta 89 000 kohtaa, jotka on otettu alkukirkon kirjoituksiin Ut:stä. Tämä luku on mittava ja osoittaa, miten paljon Ut:ä on käytetty jo varhaisina aikoina. Lainaukset myös osoittavat Uuden testamentin pysyneen nykyisessä muodossaan, joka ei tue jälleensyntymistä.

Johannes Kastaja ja Elias. Eräs kohta, jota monet idän mystikot ja uuden aikakauden liikkeen jäsenet usein siteeraavat, ovat Jeesuksen sanat siitä, että Johannes Kastaja olisi Elias (Matt 11:11-14 ja Mark 9:11-13). He ajattelevat, että tämä todistaisi jälleensyntymisestä.

   On kuitenkin hyvä huomata, että esim. Luuk 1:17 osoittaa Johanneksen käyneen Jeesuksen edellä "Eliaan hengessä ja voimassa". Toisin sanoen hänellä oli sama Hengen vaikuttama voitelu kuin edeltäjällään Vanhassa Testamentissa, mutta kyllä hän silti oli aivan eri henkilö.

   Lisäksi kaikkein selvin todiste siitä, ettei Johannes suinkaan ollut mikään Elias, ovat hänen omat sanansa, kun hän kielsi tämän. Varmasti hän itse tiesi parhaiten, kuka hän oli, koska hän sanoi asiasta:

- (Joh 1:21) Ja he kysyivät häneltä: "Mikä sitten? Oletko sinä Elias?" Hän sanoi: "En ole." "Se profeettako olet?" Hän vastasi: "En."

Kerran kuoleminen. Jos katsomme Raamatun yleisopetusta, ei se myöskään tue jälleensyntymistä. Meidän on mahdollista löytää kymmeniä tai itseasiassa satoja jakeita, jotka viittaavat siihen, että voimme pelastua vain armosta (Ef 2:8,9: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi), Jeesuksen kautta ja että ihmisen on mahdollista saada syntinsä anteeksi jo nyt heti. Tämä on selvästi ristiriidassa jälleensyntymisopin kanssa, jossa ihminen vähitellen yrittää itse pelastaa itsensä useiden elämien ja vähittäisen kehittymisen kautta.

   Merkittävää myös on, että kun on kyseessä olemassaolon jatkuminen kuoleman jälkeen, ei Raamattu puhu jälleensyntymisestä johonkin uuteen ruumiiseen, vaan kadotuksesta ja taivaasta sekä myös tuomiosta ennen niitä - nämä asiat sulkevat jälleensyntymisen kokonaan pois. Tuomio tapahtuu sen jälkeen, kun ihminen on yhden kerran - ei monta kertaa - kuollut:

- (Hebr 9:27) Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

- (2 Kor 5:10) Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

Miten itämainen ja raamatun käsitys muistuttavat toisiaan? On merkillistä, että itämaisessa ja Raamatun käsityksessä on myös lukuisia yhtäläisyyksiä kuten käsitys ihmisen vastuunalaisuudesta. Sillä kun länsimaissa usein saatetaan kritisoida ajatusta kadotuksesta, niin sisältää itämainen käsitys aivan samanlaisen käsityksen ja että ihminen on vastuunalainen teoistaan. Se ilmenee mm. seuraavissa kohdissa:

Kylväminen ja niittäminen. Jos lähdetään liikkeelle siitä, miten vastuunalaisuus ilmenee itämaisissa uskonnoissa, niin erityisesti jälleensyntymisoppi sekä siihen kuuluva karman laki sisältää ajatuksen tästä asiasta ja että ihminen joutuu hyvittämään väärät tekonsa ja maksamaan niistä. Vaikka jotkut ihmiset usein kritisoivat tuomiota ja kadotusta, niin sisältää alkuperäinen jälleensyntymisoppi aivan saman ajatuksen siitä, että joudumme niittämään sitä, mitä olemme kylväneet eli maksamaan vääristä teoistamme.

   Kylvämisen ja niittämisen ajatus tulee hyvin esille Rauni-Leena Luukasen tunnetusta kirjasta "Kuolemaa ei ole", sen loppuosasta, jossa kirjoittajan oletettu "isoäiti" välittää sanomaa rajan takaa automaattikirjoituksen kautta. Tässä lainauksessa (s. 186) viitataan siihen käsitykseen, että joudumme vastuuseen teoistamme eli niittämään sitä, mitä olemme kylväneet:

Tärkeä oppi on: sitä ihminen niittää, mitä hän on kylvänyt. Kaikesta tekemästämme joudumme edesvastuuseen... Tämän karman lain merkitystä ihmiset eivät yleisesti tajua.

Toisaalta Uuden testamentin opetus tässä kohden on aivan samanlainen; senkin mukaan me joudumme niittämään sitä, mitä olemme kylväneet. Tämä tarkoittaa, että tuomio tapahtuu tekojen mukaan kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Gal 6:7) ... sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

- (Kol 3:25) Sillä se, joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön ei katsota.

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Käsitys kadotuksesta. Käsitys vastuunalaisuudestamme ja että väärintekijä joutuu maksamaan teoistaan, ei rajoitu vain edelliseen lainaukseen ja jälleensyntymisoppiin. Sama näkemys on yleinen myös useissa uskonnoissa, joissa uskotaan yleisesti helvettiin ja vääristä teoista tuleviin huonoihin seurauksiin. Islamissa ja juutalaisuudessa uskotaan yleisesti helvettiin, mutta myös buddhalaisuudessa on jonkinlainen käsitys siitä. Seuraava lainaus käsittelee itämaista käsitystä:

Oppilaani ovat yleensä sitä mieltä, että vain hyvät pääsevät paratiisiin ja pahat joutuvat helvettiin. Japanin buddhalaisuus opettaa näiden molempien "paikkojen" olemassaoloa, eikä helvetti-sanaa ollenkaan pelätä sikäläisessä uskonnollisessa kielenkäytössä. Koetan saada lapset huomaamaan, että he itsekin ovat tehneet pahaa. (6)

Iankaikkisuus. Kun on kyseessä vastuunalaisuutemme ja tuomion iankaikkisuus, niin itämainen jälleensyntymisoppi, johon monet Uuden aikakauden liikkeen jäsenet uskovat ja jota he kannattavat, voi sekin johtaa aivan samaan ja samanlaiseen lopputulokseen.

   Jos väärintekijä (esim. Hitlerin tapainen henkilö) jatkaa pahan tekemistään eikä korjaa elämänsä suuntaa, joutuu hänkin jatkuvasti maksamaan siitä seuraavissa elämissään karman lain takia. Väärintekijän rangaistus on tavallaan iankaikkinen, jos hän ei koskaan muuta elämäntapaansa. Tällainen on hyvin mahdollista jälleensyntymisopin valossa. Se ei siten periaatteessa poikkea millään tavalla Raamatun mainitsemasta iankaikkisesta kadotuksesta.

   Käsitys tuomion iankaikkisuudesta tulee ilmi toisellakin tavalla: kiinalaisessa kansanuskonnossa. Siinäkin uskotaan, että tiettyjen henkilöiden, varsinkin murhaajien, rangaistus on iankaikkinen. Heillä ei ole mahdollisuutta edes jälleensyntyä kuten seuraava lainaus osoittaa:

Kiinalainen kansanuskonto sisältää käsityksen jälleensyntymisestä... Murhaaja ei koskaan synny uudestaan maan päälle. Hän jää ikuisesti kärsimään rangaistustaan. Jos ihminen sen sijaan on ollut edellisessä elämässään erittäin hyvä ihminen, hän pääsee irti jälleensyntymisen kierteestä ja siirtyy Lännen taivaaseen, jossa hänestä tulee Buddha. (7)

Tuomio poistettu! Kun edellä tuotiin esille se Raamatun opetus, että tulee tuomio, on ilosanoma taas se, että jokainen ihminen voi olla täysin vapaa kadotustuomiosta Jeesuksen Kristuksen kautta. Näin todella on, koska Jeesus Kristus ei tullut maailmaan tuomitsemaan ihmisiä, vaan pelastamaan heitä. Hän tuli pelastamaan ihmisiä, että jokainen voisi päästä Jumalan yhteyteen ja ettei hän joutuisi kadotukseen. Tähän tärkeään asiaan viittaavat seuraavat Raamatun jakeet:

- (Joh 3:17) Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

- (Joh 12:47) Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.

- (Joh 5:24) Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

- (Room 8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Niinpä parasta, mitä sinä nyt voit tehdä, on, että käännyt Jeesuksen Kristuksen puoleen, jonka kautta tuomio on poistettu. Vain hänen luonaan ja hänen puoleensa kääntymällä voit saada iankaikkisen elämän sekä tuomion pois elämästäsi. Ota huomioon seuraavat jakeet, jotka puhuvat tästä tärkeästä asiasta:

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Joh 6:35) Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.

- (Matt 11:28-30) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Joh 6:68,69) Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

Viittaukset:

1. Sit. kirjasta "Jälleensyntyminen vai ruumiin ylösnousemus", Mark Albrecht, s. 123

2. Toivo Koskikallio: Kullattu Budha, s. 105-108

3. Sit. kirjasta "Jälleensyntyminen vai ruumiin ylösnousemus", Mark Albrecht, s. 79

4. Sama  s. 89

5. Sama  s. 14

6. Mailis Janatuinen: Tapahtui Tamashimassa, s. 53

7. Olavi Vuori: Hyvät henget ja pahat, s. 82,83

Lisää aiheesta:

Buddhalaisuuden opit tarkastelussa. Pitävätkö ne paikkansa vai ei?

Lue, miksi ei kannata uskoa hindulaiseen ja panteistiseen (kaiken jumaluus) käsitykseen jumalasta

Hindulaisuus ja New Age eli Uuden aikakauden liikkeen käsitys, että kaikki tiet vievät saman Jumalan luo. Miksi ei ole syytä uskoa tähän käsitykseen?

Kuolemanrajakokemukset ja ruumiistapoistuminen. Mitä on rajan takana ja käykö kaikille hyvin kuoleman jälkeen? Lue, miksi helvetti on otettava vakavasti

Karma vai armo? Miksi äiti Amma ei voi antaa syntejä anteeksi? Vain todellinen ja rakastava Jumala voi tehdä sen.

Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi / ateismi, panteismi, polyteismi ja teismi. Lue, miksi kristillinen teismi on järkevä maailmankatsomus