LUKU 2 -

Jälleensyntymisen tutkiminen

Jos ihminen on lukenut Uuden aikakauden kirjallisuutta ja kirjallisuutta jälleensyntymisen alalta, on hän ehkä usein törmännyt näissä kirjoissa tutkimuksiin, joita on suoritettu tällä alueella. Hän on ehkä huomannut, että kaksi tavallisinta menetelmää jälleensyntymistutkimuksissa ovat olleet hypnoosi ja spontaanit mieleenpalautumat.

Jotta me saisimme toisen näkökulman näihin menetelmiin, on kuitenkin hyvä lukea seuraavat rivit. Nämä menetelmät eivät sittenkään ole kovin luotettavia ja perusteellisia. Katsomme ensin hypnoosin käyttöä:

Hypnoosin käyttö

Ei normaalitila. Ensimmäinen syy kyseenalaistaa hypnoosin käyttö on sen takia, ettei se ole normaalitilamme. Se ei ole normaalitilamme, jossa tavallisesti toimimme, ajattelemme ja muistamme. Emmehän koskaan rupea unissakaan asioita muistelemaan, vaan ainoastaan hereillä ollessamme. Tämä pätee myös normaaliopiskeluun, jota me kouluissa ja muualla suoritamme. Se tapahtuu aina valvetilassa ollessamme, ei unitilassa.

Niinpä jos edelliset elämät olisivat totta, tulisi ne muistaa myös tavallisessa valvetilassa eikä vain hypnoosissa, joka ei ole normaali olotilamme. Se, että emme niitä muista, saa kysymään, olemmeko niitä koskaan eläneetkään.

Alitajunta. Toinen ongelma hypnoosin kannalta on, että alitajuntamme voi sekaantua asiaan. On mahdollista, että istunnossa saatava aineisto ei olekaan peräisin jostain entisestä elämästä, vaan hypnotisoitavan joskus lukemasta romaanista tai muusta aineistosta. Tämä todennäköisyys on aina olemassa.

Harold Rosenin kirjassa "A Scientific Report on the Search for Bridey Murphy" on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta:

"Hypnoosissa eräs mies esimerkiksi alkoi puhua Italian Campaniassa 3. vuosisadalla eKr puhuttua indoeuroop-palaista oskien kieltä. Hän osasi kirjoittaa myös yhden kirosanan oskiksi. Vasta myöhemmin, kun oli järjestetty useampia hypnotisoimistilaisuuksia, selvisi, että mies oli äskettäin selaillut kirjastossa oskien kielen oppikirjaa. Sieltä hänen alitajuntaansa oli jäänyt monia oskinkielisiä lauseparsia, josta ne hypnoosissa sitten "putkahtivat esiin."

Rooliin mukautuminen. Kolmas hypnoosin ongelma on, että ehkäpä hypnotisoitava vain mukautuu siihen rooliin, mitä häneltä odotetaan ja vastaa siten hypnotisoijan suggestioon. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että 95 % hypnoosista on vain tietyn roolin näyttelemistä ja hypnotisoijan myötäilemistä (Bradbury, Will, s. 174, In i det okända, Reader's Digest, Sthlm 1983). Jopa kuuluisa jälleensyntymisen tutkija Ian Stevenson on myöntänyt, että roolin esittäminen ja hypnotisoijan tahtoon mukautuminen on mahdollista hypnoositilanteissa:

"Ne 'persoonallisuudet', jotka tavallisesti heräsivät henkiin hypnoosissa aiheutetun 'edellisen elämän' kokemisen aikana, näyttävät sisältävän varsin erilaisia aineksia. Niihin saattoi sisältyä jotakin asianomaisen senhetkisestä persoonal-lisuudesta, hänen odotuksiaan sen suhteen, mitä hän oletti hypnotisoijan häneltä odottavan, hänen mielikuviaan siitä, mitä hänen edellisen elämänsä hänen omasta mielestään olisi pitänyt olla ja ehkä myös paranormaalisti välittyviä aineksia." (3)

Vieraat henget. Neljäs hypnoosin vaara on, että näissä istunnoissa ollaan yhteydessä vieraisiin henkiin ja että tiedot tulevat niiltä. Tämä on hyvin perusteltua, koska monilla hypnoosiin herkästi vaipuvilla henkilöillä esiintyy runsaasti esp-ilmiöitä, samanlaisia kuin mitä spiritismissäkin tavataan.

Helen Wambach, jota pidetään uranuurtajana tutkittaessa mahdollisia menneitä elämiä hypnoosin avulla, on itsekin myöntänyt henkien sekaantumisen olevan mahdollista hypnoosissa. Hän on sanonut:

"Tiedän monien okkultismin parissa puuhailevien kokeneen, että demonin valtaan joutuminen on todellinen vaara ihmisten ollessa hypnoosissa... Olin vähällä joutua hakoteille. Henkiolentojen ja henkien, spiritistisissä istunnoissa saamieni outojen viestien ja automaatiokirjoituksen alkaessa ilmentyä, opin paljon enemmän kuin olin koskaan osannut aavistaakaan." (4)

Spontaanit mieleenpalautumat

Hypnoosin lisäksi jälleensyntymistä on tutkittu myös ns. spontaanien mieleenpalautumien kautta. Joskus on voitu kuulla tarkkojakin kuvauksia, kun joku henkilö, monesti lapsi, arvelee olleensa joku muu ja puhuu edellisestä elämästä. Tämän menetelmän heikkouksina voimme mainita ainakin seuraavat asiat:

Suurin osa ei muista mitään. Pahin ongelma spontaanien mieleenpalautumien kannalta on tietenkin se, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään muistikuvia edellisistä elämistä. Jopa H.B. Blavatsky, teosofisen seuran perustaja ja henkilö joka toi jälleensyntymisoppia länteen, myönsi tämän. Jos edellisiä elämiä on todella ollut, pitäisi silloin jokaisen meistä muistaa niitä. Miksi emme kuitenkaan muista?

Sidottu kulttuuriin. Toinen havainto, mikä voidaan tehdä spontaaneista mieleenpalautumistapahtumista, on se, että ne on sidottu kulttuuriin ja ihmisten odotuksiin. Siellä, missä uskotaan enemmän jälleensyntymiseen, esiintyy myös enemmän mieleenpalautumia, kun taas länsimaissa niitä on vähemmän. Kaikkein eniten niitä esiintyy niiden kansojen keskuudessa, joissa uskotaan välittömään jälleensyntymiseen kuoleman jälkeen. Kulttuuri-sidonnaisuuden takia voidaankin arvella, että onko mieleenpalautumisilla mitään arvoa, koska niitä ei länsimaissa esiinny juuri lainkaan.

Muut yhteydet. Se, että monilla "jälleensyntymismuistin" omaavilla henkilöillä esiintyy erilaisia spiritistisiä ilmiöitä, panee epäilemään, että kyse on vain yhteydestä henkiin. On mahdollista, että ihmiset saavat tietonsa näiltä vierailta hengiltä, eikä kyseessä tarvitse olla aidon jälleensyntymisen.

Jopa Ian Stevenson, tunnetuin mieleenpalautumien tutkija, on myöntänyt, että useissa tilanteissa, joita on pidetty jälleensyntymisen todisteina, saattaa tosiasiassa olla kyse spiritistisistä ilmiöistä ja yhteydestä henkiin. Lisäksi Stevenson sai avoimen kirjeen eteläintialaiselta hinduswamilta (Sri Sri Somasundara Desika Paramachariya), jossa tämä varoitti samasta mahdollisuudesta. Tämä hinduswami kirjoitti:

"Yksikään niistä 300 tapauksesta, joista kerroitte, ei tue käsitystä jälleensyntymisestä... Niissä on kysymys hengen valtaan joutumisesta, mille Etelä-Intian viisaat eivät suurestikaan anna arvoa." (5)

Samana henkilönä eläminen. Erikoinen piirre jälleensyntymiskertomuksissa ovat ne tapaukset, joissa kaksi lasta muistelee eläneensä samana henkilönä. Tällainen oli Said Bouhamsyn tapaus, jota Ian Stevenson on perusteellisesti tutkinut.

Bouhamsy oli druusi, joka kuoli auto-onnettomuudessa v. 1943. Puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen sisarelleen syntyi poika, joka melkein ensisanoikseen sanoi Bouhamsyn lasten nimet. Poika osasi kertoa myös onnettomuudesta, joka oli päättänyt hänen "edellisen elämänsä", ja pelkäsi monta vuotta suunnattomasti kuorma-autoja.

Ongelmana vain oli, että myöhemmin, v. 1958, syntyi 50 km:n päässä toinen poikalapsi, joka myös alkoi muistella edellistä elämäänsä Said Bouhamsyna! Hän muisti onnettomuuden ja lapsiensa lukumäärän ja muuta vastaavaa. Hänellekin kehittyi sairaalloinen pelko kuorma-autoja kohtaan.

Niinpä, kun ovat kyseessä tällaiset tapaukset, joissa kaksi henkilöä muistelee eläneensä samana henkilönä, on niitä mahdoton selittää jälleensyntymällä. Se ei ainakaan voi olla syy, että kaksi henkilöä muistelee elämäänsä samana henkilönä. Todennäköisesti näissäkin tapauksissa on kysymyksessä hengen valtaan joutuminen.

Henkilö vielä elossa. Toisinaan on tapahtunut sellaistakin, että joku lapsi muistelee edellistä elämäänsä henkilönä, joka on yhä edelleen elossa! Tällainen oli Jasbir Lalin arvoituksellinen tapaus, jota myös Ian Stevenson on tutkinut.

V. 1954, ollessaan 3 ½ vuotta vanha, Jasbir oli vähällä kuolla isorokkoon ja alkoi pian toivottuaan puhua, miten hän edellisessä elämässään oli ollut naapurikylän poika Sobha Ram. Hän kertoi tarkkoja asioita elämästään naapurin poikana, asioita, joiden todenperäisyys voitiin tarkistaa.

Kuitenkin Jasbir Lalin tapauksessa ongelmana oli yksi seikka: Sobha Ram ei ollut kuollut ennen Jasbirin syntymää, vaan tämä kuoli vasta kun Jasbir oli 3 vuotta vanha.

Niinpä tällaista tapausta ei voi pitää jälleensyntymänä, koska toinen henkilö oli yhä edelleen elossa. Asialle täytyy olla jokin muu selitys.

Monta Napoleonia. Jälleensyntymisen alueella on esiintynyt mahdottomia ja huvittaviakin piirteitä, kun on kerrottu jälleensyntymisistä. Se käy ilmi siitä, että Amerikassa on ilmoittautunut huomattavan paljon henkilöitä, jotka väittävät jossain vaiheessa eläneensä Kleopatrana tai Napoleonina! He ovat väittäneet joskus eläneensä Kleopatrana tai Napoleonina, vaikka kyseisiä henkilöitä on voinut olla vain yksi maailmanhistorian aikana. Samoin merkillepantavaa on, että H.B. Blavatskyn, teosofisen seuran perustajan, inkarnaatioita tunnetaan maailmalla toista sataa!

Hyvä kysymys edellisissä tapauksissa onkin, ovatko spontaanit mieleenpalautumat menneet sekaisin, vai mistä moiset väitteet johtuvat? Samaan erikoiseen piirteeseen on törmännyt Daniel Home, yksi oman aikansa kuuluisimmista meedioista. Hän oli tavannut mm. 20 Aleksanteri Suurta ja muita merkkihenkilöitä. Voimme hyvin ymmärtää, etteivät tällaiset mieleenpalautumat voi mitenkään pitää paikkaansa:

"Minulla on ollut ilo tavata vähintään 12 Marie Antoinettea, 6 tai 7 Skotlannin Mariaa, koko joukko Ludvigeja ja muita kuninkaita ja noin 20 Aleksanteri Suurta, mutta ei koskaan tavallista John Smithiä. Haluaisin todella tavata niin harvinaisen linnun."

Rajatapaukset eli kuolemanrajalla käynnit eivät sinänsä kuulu mieleenpalautumistapahtumiin, mutta nekin voivat osaltaan puhua sen puolesta, ettei jälleensyntymisiä tapahdu. Esim. Maurice Rawlings, joka on n. 35 vuotta lääkärinä seurannut hengenvaaratapauksia ja äkkikuolemia, totesi, ettei hän lääkärinä ollessaan ollut koskaan saanut viittausta jälleensyntymiseen, kun hän haastatteli ihmisiä. Hän kirjoitti kirjassaan "Rajan taakse ja takaisin" (s. 106):

"On kiinnostavaa, etten ole yhdessäkään kuolinvuoteen näyssä saanut viittausta siihen suuntaan, että jälleensyntymistä voisi tapahtua, että he palaisivat maan päälle syntymällä jälleen tai asuisivat edelleen jossakin jo syntyneessä ihmisessä. Tätä 'omistamisen' käsitettä tarjosi yllättäen jälleensyntymisen asiantuntija Ian Stevenson selitykseksi asumisesta niissä, jotka jo ovat syntyneet."