LUKU 2 -
Jälleensyntymisen tutkiminen
Jos ihminen on lukenut
Uuden aikakauden kirjallisuutta ja kirjallisuutta jälleensyntymisen alalta, on
hän ehkä usein törmännyt näissä kirjoissa tutkimuksiin, joita on suoritettu
tällä alueella. Hän on ehkä huomannut, että kaksi tavallisinta menetelmää
tutkimuksissa ovat olleet hypnoosi ja spontaanit mieleenpalautumat.
Jotta me saisimme toisen näkökulman näihin menetelmiin, on
kuitenkin hyvä lukea seuraavat rivit; nämä menetelmät eivät sittenkään ole
kovin luotettavia ja perusteellisia. Katsomme ensin hypnoosin käyttöä:
Hypnoosin käyttö
Ei normaalitila. Ensimmäinen syy kyseenalaistaa hypnoosin käyttö on
sen takia, ettei se ole normaalitilamme. Se ei ole normaalitilamme, jossa tavallisesti
toimimme, ajattelemme ja muistamme. Emmehän koskaan rupea unissakaan asioita
muistelemaan, vaan ainoastaan hereillä ollessamme. Tämä pätee myös
normaaliopiskeluun, jota me kouluissa ja muualla suoritamme. Se tapahtuu aina
valvetilassa ollessamme, ei unitilassa.
Niinpä jos edelliset elämät olisivat totta, tulisi ne muistaa
myös tavallisessa valvetilassa eikä vain hypnoosissa, joka ei ole normaali
olotilamme. Se, että emme niitä muista, panee miettimään, olemmeko niitä koskaan
eläneetkään.
Alitajunta. Toinen ongelma hypnoosin kannalta on, että
alitajuntamme voi sekaantua siihen mukaan. On mahdollista, että istunnossa
saatava aineisto ei olekaan peräisin jostain entisestä elämästä, vaan
hypnotisoitavan joskus lukemasta romaanista tai muusta aineistosta. Tämä
todennäköisyys on aina olemassa.
Harold Rosenin kirjassa "A Scientific Report on the Search
for Bridey Murphy" on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta:
"Hypnoosissa
eräs mies esimerkiksi alkoi puhua Italian Campaniassa 3. vuosisadalla eKr
puhuttua indoeurooppalaista oskien kieltä. Hän osasi kirjoittaa myös yhden
kirosanan oskiksi. Vasta myöhemmin, kun oli järjestetty useampia
hypnotisoimistilaisuuksia, selvisi, että mies oli äskettäin selaillut
kirjastossa oskien kielen oppikirjaa. Sieltä hänen alitajuntaansa oli jäänyt
monia oskinkielisiä lauseparsia, josta ne hypnoosissa sitten "putkahtivat
esiin."
Rooliin mukautuminen. Kolmas hypnoosin ongelma on, että ehkäpä
hypnotisoitava vain mukautuu siihen rooliin, mitä häneltä odotetaan ja vastaa
siten hypnotisoijan suggestioon. Monet tutkijat ovat ainakin sitä mieltä, että
95 % hypnoosista on vain tietyn roolin näyttelemistä ja hypnotisoijan
myötäilemistä (Bradbury, Will, s. 174, In i det okända, Reader's Digest, Sthlm
1983). Jopa kuuluisa jälleensyntymisen tutkija Ian Stevenson on myöntänyt, että
roolin esittäminen ja hypnotisoijan tahtoon mukautuminen on mahdollista
hypnoositilanteissa:
"Ne
'persoonallisuudet', jotka tavallisesti heräsivät henkiin hypnoosissa
aiheutetun 'edellisen elämän' kokemisen aikana, näyttävät sisältävän varsin
erilaisia aineksia. Niihin saattoi sisältyä jotakin asianomaisen senhetkisestä
persoonallisuudesta, hänen odotuksiaan sen suhteen, mitä hän oletti
hypnotisoijan häneltä odottavan, hänen mielikuviaan siitä, mitä hänen edellisen
elämänsä hänen omasta mielestään olisi pitänyt olla ja ehkä myös
paranormaalisti välittyviä aineksia." (3)
Vieraat henget. Neljäs hypnoosin vaara on, että näissä istunnoissa
ollaan yhteydessä vieraisiin henkiin ja että tiedot tulevat niiltä. Tämä on
hyvin perusteltua, koska monilla hypnoosiin herkästi vaipuvilla henkilöillä
esiintyy runsaasti esp-ilmiöitä, samanlaisia kuin mitä spiritismissäkin
tavataan.
Helen Wambach, jota pidetään uranuurtajana tutkittaessa
mahdollisia menneitä elämiä hypnoosin avulla, on itsekin myöntänyt henkien
sekaantumisen olevan mahdollista hypnoosissa. Hän on sanonut:
"Tiedän monien
okkultismin parissa puuhailevien kokeneen, että demonin valtaan joutuminen on
todellinen vaara ihmisten ollessa hypnoosissa... Olin vähällä joutua
hakoteille. Henkiolentojen ja henkien, spiritistisissä istunnoissa saamieni
outojen viestien ja automaatiokirjoituksen alkaessa ilmentyä, opin paljon
enemmän kuin olin koskaan osannut aavistaakaan." (4)
Spontaanit
mieleenpalautumat
Hypnoosin lisäksi
jälleensyntymistä on tutkittu myös ns. spontaanien mieleenpalautumien kautta,
ja joskus on voitu kuulla tarkkojakin kuvauksia, kun joku henkilö, monesti
lapsi, arvelee olleensa joku muu ja puhuu edellisestä elämästä. Tämän
menetelmän heikkouksina voimme mainita ainakin seuraavat asiat:
Suurin osa ei muista
mitään. Pahin ongelma spontaanien
mieleenpalautumien kannalta on tietenkin se, että suurimmalla osalla ihmisistä
ei ole mitään muistikuvia edellisistä elämistä. Jopa H.B. Blavatsky, teosofisen
seuran perustaja ja henkilö joka toi jälleensyntymisoppia länteen, myönsi
tämän. Jos edellisiä elämiä on todella ollut, pitäisi silloin jokaisen meistä
muistaa niitä. Miksi emme kuitenkaan muista?
Sidottu kulttuuriin. Toinen havainto, mikä voidaan tehdä spontaaneista
mieleenpalautumistapahtumista, on se, että ne on sidottu kulttuuriin ja
ihmisten odotuksiin. Sillä siellä, missä uskotaan enemmän jälleensyntymiseen,
esiintyy myös enemmän mieleenpalautumia, kun taas länsimaissa niitä on
vähemmän. Kaikkein eniten niitä esiintyy niiden kansojen keskuudessa, joissa
uskotaan välittömään jälleensyntymiseen kuoleman jälkeen.
Kulttuurisidonnaisuuden takia voidaankin arvella, että onko
mieleenpalautumisilla mitään arvoa, koska niitä ei länsimaissa esiinny juuri lainkaan.
Muut yhteydet. Se, että monilla "jälleensyntymismuistin"
omaavilla henkilöillä esiintyy erilaisia spiritistisiä ilmiöitä, panee myös
epäilemään, että kyse on vain yhteydestä henkiin. On mahdollista, että ihmiset
saavat tietonsa näiltä vierailta hengiltä, eikä kyseessä tarvitse olla aidon
jälleensyntymisen.
Jopa Ian Stevenson, tunnetuin mieleenpalautumien tutkija, on
myöntänyt, että useissa tilanteissa, joita on pidetty jälleensyntymisen
todisteina, saattaa tosiasiassa olla kyse spiritistisistä ilmiöistä ja
yhteydestä henkiin. Lisäksi Stevenson sai avoimen kirjeen eteläintialaiselta
hinduswamilta (Sri Sri Somasundara Desika Paramachariya), jossa tämä varoitti
samasta mahdollisuudesta. Tämä hinduswami kirjoitti:
"Yksikään niistä
300 tapauksesta, joista kerroitte, ei tue käsitystä jälleensyntymisestä...
Niissä on kysymys hengen valtaan joutumisesta, mille Etelä-Intian viisaat eivät
suurestikaan anna arvoa." (5)
Samana henkilönä
eläminen. Erikoinen piirre
jälleensyntymiskertomuksissa ovat ne tapaukset, joissa kaksi lasta muistelee
eläneensä samana henkilönä. Tällainen oli Said Bouhamsyn tapaus, jota Ian
Stevenson on perusteellisesti tutkinut.
Bouhamsy oli druusi, joka kuoli auto-onnettomuudessa v. 1943.
Puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen sisarelleen syntyi poika, joka
melkein ensisanoikseen sanoi Bouhamsyn lasten nimet. Poika osasi kertoa myös
onnettomuudesta, joka oli päättänyt hänen "edellisen elämänsä", ja
pelkäsi monta vuotta suunnattomasti kuorma-autoja.
Ongelmana vain oli, että myöhemmin, v. 1958, syntyi 50 km:n
päässä toinen poikalapsi, joka myös alkoi muistella edellistä elämäänsä Said
Bouhamsyna! Hän muisti onnettomuuden ja lapsiensa lukumäärän ja muuta
vastaavaa. Hänellekin kehittyi sairaalloinen pelko kuorma-autoja kohtaan.
Niinpä, kun ovat kyseessä tällaiset tapaukset, joissa kaksi
henkilöä muistelee eläneensä samana henkilönä, on niitä mahdoton selittää
jälleensyntymällä. Se ei ainakaan voi olla syy, että kaksi henkilöä muistelee elämäänsä
samana henkilönä. Todennäköisesti näissäkin tapauksissa on kysymyksessä hengen
valtaan joutuminen.
Henkilö vielä elossa. Toisinaan on tapahtunut sellaistakin, että joku lapsi
muistelee edellistä elämäänsä henkilönä, joka on yhä edelleen elossa! Tällainen
oli Jasbir Lalin arvoituksellinen tapaus, jota myös Ian Stevenson on tutkinut.
V. 1954, ollessaan 3 ½ vuotta vanha, Jasbir oli vähällä kuolla
isorokkoon ja alkoi pian toivottuaan puhua, miten hän edellisessä elämässään
oli ollut naapurikylän poika Sobha Ram. Hän kertoi tarkkoja asioita elämästään
naapurin poikana, asioita, joiden todenperäisyys voitiin tarkistaa.
Kuitenkin Jasbir Lalin tapauksessa ongelmana oli yksi seikka:
Sobha Ram ei ollut kuollut ennen Jasbirin syntymää, vaan tämä kuoli vasta kun
Jasbir oli 3 vuotta vanha.
Niinpä kun on kyseessä tällainen tapaus, ei sitäkään voi pitää
jälleensyntymänä, koska toinen henkilö oli yhä edelleen elossa. Asialle täytyy
olla jokin muu selitys.
Monta Napoleonia. Jälleensyntymisen alueella on esiintynyt mahdottomia
ja huvittaviakin piirteitä, kun on kerrottu jälleensyntymisistä. Se käy ilmi
siitä, että Amerikassa on ilmoittautunut huomattavan paljon henkilöitä, jotka
väittävät jossain vaiheessa eläneensä Kleopatrana tai Napoleonina! He ovat
väittäneet joskus eläneensä Kleopatrana tai Napoleonina, vaikka kyseisiä
henkilöitä on voinut olla vain yksi maailmanhistorian aikana. Samoin
merkillepantavaa on, että H.B. Blavatskyn, teosofisen seuran perustajan,
inkarnaatioita tunnetaan maailmalla toista sataa!
Hyvä kysymys edellisissä tapauksissa onkin, ovatko spontaanit
mieleenpalautumat menneet sekaisin, vai mistä moiset väitteet johtuvat? Samaan
erikoiseen piirteeseen on törmännyt Daniel Home, yksi oman aikansa
kuuluisimmista meedioista. Hän oli tavannut mm. 20 Aleksanteri Suurta ja muita
merkkihenkilöitä. Voimme hyvin ymmärtää, etteivät tällaiset mieleenpalautumat
voi mitenkään pitää paikkaansa:
"Minulla on
ollut ilo tavata vähintään 12 Marie Antoinettea, 6 tai 7 Skotlannin Mariaa,
koko joukko Ludvigeja ja muita kuninkaita ja noin 20 Aleksanteri Suurta, mutta
ei koskaan tavallista John Smithiä. Haluaisin todella tavata niin harvinaisen
linnun."
Rajatapaukset eli kuolemanrajalla käynnit eivät sinänsä kuulu
mieleenpalautumistapahtumiin, mutta nekin voivat osaltaan puhua sen puolesta,
ettei jälleensyntymisiä tapahdu. Esim. Maurice Rawlings, joka on n. 35
vuotta lääkärinä seurannut hengenvaaratapauksia ja äkkikuolemia, totesi, ettei
hän lääkärinä ollessaan ollut koskaan saanut viittausta jälleensyntymiseen, kun
hän haastatteli ihmisiä. Hän kirjoitti kirjassaan "Rajan taakse ja
takaisin" (s. 106):
"On
kiinnostavaa, etten ole yhdessäkään kuolinvuoteen näyssä saanut viittausta
siihen suuntaan, että jälleensyntymistä voisi tapahtua, että he palaisivat maan
päälle syntymällä jälleen tai asuisivat edelleen jossakin jo syntyneessä
ihmisessä. Tätä 'omistamisen' käsitettä tarjosi yllättäen jälleensyntymisen
asiantuntija Ian Stevenson selitykseksi asumisesta niissä, jotka jo ovat
syntyneet."
