Etusivulle
Jarin kirjoituksia
Asiaa Johdatuksesta

 

Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä

LUKU 1 -

Johdatuksen eri puolia

Sana

- (Matt 22:29) Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Johdatuksessa tärkein väline on Raamatun sana ja sen pääperiaatteet. Kun Jumala on antanut meille Sanansa, löytyy siitä hänen tahtonsa ja minkä alaisuudessa ja puitteissa hän haluaa meitä johdattaa. Hän ei halua antaa kenellekään johdatusta Sanansa ulkopuolelta, vaan saattaa meidät siitä ymmärtämään hänen suunnitelmansa ja tahtonsa, vaikka irtitemmattujen Raamatun jakeiden ja peukalopaikkojen kanssa on hyvä olla varovainen.

   Käytännössä tämä tarkoittaa, että hän ei koskaan johdata ketään syntiin tai tekemään vastoin tahtoansa, joka on ilmaistu hänen Sanassaan. Hän ei johdata ketään aviorikokseen (Hebr 13:4), rikoksiin, esiaviollisiin sukupuolisuhteisiin (1 Kor 7:1-5), homoseksuaalisuuteen (1 Kor 6:9,10), aborttiin (älä tapa, Room 13:9), vahingoittamaan muita tai itseään (Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, Room 13:10), vastuuttomuuteen tai rikkomaan maallisia lakeja (Sananl 24:21 ja Room 13:1-5), koska näiden asioiden vahingollisuudesta on kerrottu moneen kertaan Raamatussa. Hän ei koskaan puhu, johdata tai anna ihmisten kautta profetioita, jotka ovat vastoin näitä periaatteita. Hän haluaa sen sijaan, että pääsemme eroon synnistä ja oikeaan suhteeseen hänen kanssaan.

   Miten sitten voi käydä, jos edellisestä periaatteesta luovutaan, kertoo siitä seuraava lainaus. Siinä on kyse tilanteesta, jossa ihmiset "profetioiden" seurauksena ajautuivat avioeroihin, koska eivät koetelleet näitä viestejä sanan valossa. Monet harhat ovat syntyneet juuri tätä kautta, kun ei ole koeteltu johdatusta Raamatun pääperiaatteiden ja opetuksen valossa:

"On myös muita tapoja heikentää Sanan arvovaltaa. Muutamilla ystävilläni oli luja evankelinen tausta ja sydän, joka paloi Jumalalle. He alkoivat käydä ryhmässä, jossa armolahjat toimivat. Aluksi profetiat olivat sopusoinnussa Raamatun kanssa, ja heistä oli mahtavaa nähdä Jumalan näin toimivan. Mutta vähitellen profetioihin tuli mukaan sellaista, mikä erosi Raamatun totuuden normaalista ymmärtämisestä. He kuitenkin luottivat sokeasti profetioihin eivätkä uskaltaneet asettaa niitä kyseenalaisiksi. Lopulta ainakin viisi kotia hajosi avioeron seurauksena, "hengen" määräyksestä. Kun asiasta keskusteltiin heidän kanssaan Sanan pohjalta, kukaan ei kuunnellut. Superhengellisyyden valepuvussa Jumalan sanan auktoriteetti oli syrjäytetty. On selvää, ettei käskyjä antanut henki ollut Pyhä Henki." (1)

Elämän luovuttaminen jumalalle. Kun etsitään johdatusta Jumalalta, on yksi pääedellytys se, että olemme pelastuneet ja luovuttaneet elämämme hänelle. Joskus syynä johdatuksen puutteeseen voi olla yksinkertaisesti se, että tämä ei ole toteutunut elämässämme. Meillä voi olla ”epäjumalia”, jotka estävät hänen tahtonsa täydellistä toteutumista. Sellaisia vääriä asioita voivat olla harrastukset, urheilun seuraaminen, aikakauslehdet ja TV. Ne voivat muodostua vääriksi, vaikka eivät kaikki itsessään olisikaan vääriä, sen tähden, että ne täydellisesti varastavat meiltä sen ajan, jonka voisimme käyttää Jumalan etsimiseen. Erityisesti TV ja nykyään myös tietokoneet ovat pahimmasta päästä, koska niiden parissa voi helposti tuhraantua joka päivä useita tunteja kallisarvoista aikaa. Jeesus sanoi tähän liittyen vakavat sanat:

- (Matt 16:25) Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

- (Luuk 17:32,33) Muistakaa Lootin vaimoa!

33. Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.

Samaan asiaan, vapaa-ajan väärinkäyttöön on viitannut myös David Wilkerson tunnetussa Näky-kirjassaan (s. 54,55,56) jo reilut 30 vuotta sitten. Hän toi tässä kirjassa esille sen, että kristityt, jotka elävät kaikkein lähimpänä Jeesuksen tulemusta, viettäisivät kaikkein vähiten aikaa hänen kanssaan. Tämä kuvaus on totta monien nykykristittyjen elämässä:

Näen, että tulevaisuuden synti on vapaa-ajan väärinkäyttö. Tällä ei ole mitään tekemistä niiden viikkojen kanssa, jotka on vietetty lomalla. Ei ole kysymys ajasta, jonka vietät Euroopassa tai Pyhässä maassa. Ei ole kysymys jostakin metsästys- tai kalastusretkestä. Ei ole kysymys tunneista, jotka on vietetty lainelautaurheilun, veneilyn, vesihiihdon tai ratsastuksen parissa. Ei! Uskon, että kaikki nämä asiat ovat hyviä. Minä puhun kaikesta hukkaan tuhlatusta ajasta; ajasta, joka ihmisellä on käytettävänään valitakseen itse, miten käyttää sen; ajasta, jonka hän voisi käyttää keskustelemiseen taivaallisen Isän kanssa.

   Näen, että saatana tulee jälleen syyttämään viimeisiä kristittyjä:

Katso, lopunajan kristittyä, tuota television orjaa! Katso häntä! Hän kuluttaa tuntikausia aikaansa katsomalla sarjafilmejä, huvinäytelmiä, urheiluotteluita, mutta hänellä ei ole aikaa olla kahden kesken Jumalan kanssa. Hän ei saa Jumalaa mahtumaan aikatauluunsa. Hän metsästää, kalastaa, matkustaa, Hän pelaa golfia, tennistä ja koripalloa. Hän käy elokuvissa ja kutsuilla, ja hänestä on tullut kyläluuta, mutta hänellä ei ole aikaa lukea Raamattua tai rukoilla. Tämäkö on lopunajan kristitty, joka vaeltaa uskossa? Onko tämä se kristitty, jonka usko voittaa maailman? Onko tämä se kristitty, jonka on määrä valmistautua tulevaa aikaa varten, jolloin vaino ja kaaos ovat maailmassa? Ovatko nämä niitä hummarikristittyjä, joiden päälle maailma kaatuu?

Tulevaisuuden suurin synti Jumalaa vastaan ei ole ruumiin väärinkäyttö, ei lihan himojen tyydyttäminen eikä edes Hänen nimensä kiroaminen. Suurin synti Jumalaa vastaan on yksinkertaisesti se, että ihmiset eivät välitä Hänestä silloin, kun Hän selvästi kutsuu. Näen tässä salassa tapahtunutta kehitystä. Lopunajan kristityt, jotka elävät paljon lähempänä Kristuksen tulemusta kuin ensimmäiset kristityt, viettävät kaikkein vähiten aikaa Hänen edessään.

Luonnollisella tavalla. Johdatuksessa on hyvä huomata, ettei Jumala yleensä anna jatkuvasti ja joka päivä yliluonnollisia merkkejä, näkyjä, unia tai ilmestyksiä. Vaikka hän voi antaa yksityiskohtaisia ohjeita, joista Apostolien teoissa on hyviä esimerkkejä (Apt 8:29, 16:9,10), niin tapahtuu suurin osa johdatuksesta melko luonnollisella ja arkisella tasolla. Tämä tarkoittaa, että jos olemme antaneet elämämme Jumalalle ja etsineet hänen tahtoaan, tapahtuu johdatus aina edes tiedostamatta sitä. Ehtona on, että olemme ensin etsineet hänen tahtoaan ja rukoillen kääntyneet hänen puoleensa. Erikoista tällaisessa "luonnollisessa" johdatuksessa on, että voimme huomata ehkä vasta jälkeenpäin, miten Jumala on koko ajan meitä johdattanut, vaikka emme sitä ole havainneet. Voimme ehkä vasta myöhemmin huomata, että olemme koko ajan olleet hänen suunnitelmissaan, vaikkei mitään erikoisia merkkejä ole näkynytkään:

- (Jer 31:9) Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen...

- (Matt 6:33) Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Eräs puoli johdatuksessa on terveen ymmärryksen käyttäminen. Joka tilanteeseen emme saa erikoista johdatusta, vaan joudumme silloin toimimaan inhimillisen ymmärryksen varassa. Yrjö Myller toimi vahvasti tämän periaatteen mukaan. Hän veti ensin paperille viivan. Sitten hän kirjoitti sen eri puolille sekä myönteiset että kielteiset seikat. Hän totesi tästä menetelmästä, että "se ei koskaan vienyt minua harhaan".

   Vielä huomioitavaa on, että sellainen johdatus, jossa ympärillä oleva yliluonnollinen voima on koko ajan ohjaamassa (Esim. kuiske: "Käänny vasemmalle, ylitä tie, käänny oikealle, tee tämä tai tee tuo...") ja jopa pakottamassa ja uhkaamassa sekä antaa yhtä mittaa näkyjä, on ominaista pahojen henkien toiminnalle. Jos ihminen kokee tällaista yliluonnollista kuisketta lähes joka hetki tai jopa näkee henkimaailmaan koko ajan, ei hänen johdatuksensa ole varmastikaan Jumalasta.

Väärä varmuus ja innostus. Yksi pahimpia esteitä johdatukselle voi olla oma innostuksemme, mielikuvituksemme ja itsevarmuutemme. Se tarkoittaa, että ihminen voi innostua jostakin ajatuksesta niin paljon, että ei pysähdy lainkaan kyselemään Jumalan tahtoa tai käytä tervettä arvostelukykyä.

   Rakkauden ja ihastuksen alueella tämä on tavallista. Siinä ihminen voi tehdä suurimmat virheensä, kun hän on niin ihastuksensa lumoissa ja sokea hänen puutteilleen, ettei ehkä lainkaan ota huomioon monia arkisia suhteeseen vaikuttavia asioita (rahan käyttö, onko sama kutsumus jne.). Monet harha-askeleet rakkauden ja ihastuksen alueilla olisi varmasti vältetty, jos ihmisen oma vilkas mielikuvitus, innostus ja itsevarmuus eivät olisi ohjanneet häntä harhaan. Sananlaskuissa on kirjoitettu osuvasti:

- (San 19:2) Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

Samanlainen vilkas mielikuvitus ja itsevarmuus voi ilmetä Jumalan valtakunnan työn alueella. Siinäkin ihmisen oma innostus ja mielikuvitus voi sekoittaa kaiken. Se voi ilmetä siinä, että hän voi olla etukäteen täysin varma Jumalan suunnitelmasta, julistaa ehkä muita terveiksi ennen aikojaan tai luvata ihmeen, mutta ei kysele lainkaan Jumalan suunnitelmaa samassa tilanteessa. Hän ei ota huomioon, ettei Jeesuskaan koskaan ottanut sellaisia askelia, joita Isä ei ollut suunnitellut hänen elämälleen, vaan hän pyrki tekemään vain sen, minkä tiesi Jumalan suunnitelmaksi juuri siinä tilanteessa. Hän sanoi itsestään:

- (Joh 5:19) Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

Mel Tarin kertoma esimerkki kuvaa asiaa. Siinä on kysymys siitä, miten ihmiset yrittivät tehdä ihmeen, joka ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut Jumalan suunnitelmissa. He sekoittivat omat neronleimauksensa ja innostuksensa Jumalan tahdon kanssa. Esimerkki osoittaa, että meidän on ensin päästävä selville Jumalan suunnitelmasta ja tahdosta, muuten joudumme harhaan. Se on perusasia kaikessa hengellisessä työssä ja sen onnistumisessa:

Yksi asia on varma. Herätyksen alkamisen jälkeen meidän on täytynyt oppia, että on paras olla painostamatta Jumalaa. Älkäämme vaatiko Häntä toimimaan meidän tavallamme, vaikka se tuntuisi meistä viisaalta. Ei tule ottaa "uskonaskelta", ennen kuin on varma siitä, että se on Herran tahto.

   Muuten saamme selvitettäväksemme suuren sekasotkun. Jos yritämme ylittää kolme metriä syvää jokea eikä Herra ole käskenyt meidän tehdä niin, vajoamme varmasti pohjaan ja hukumme, vaikka motiivimme olisivatkin hengellisiä, kuten esimerkiksi todistaa joen partaalla seisoville muslimeille Jeesuksesta.

   Eräät uskovat yrittivät uskossa pyytää Jumalaa herättämään heidän ystävänsä kuolleista, mutta he eivät pysähtyneet kysymään, mitä mieltä Jumala oli asiasta. He olivat niin innostuneita ideastaan, että toistivat Jumalalle, että jos tämä vain tekisi ihmeen, niin Hän saisi nimelleen paljon kunniaa. Herätyskin voisi alkaa tuolla seudulla.

   Mutta Jumalan ei tarvitse puolustella itseään. Hänen ei tarvitse tehdä ihmettä todistaakseen olevansa Jumala. Herra ei herättänyt kuollutta ystävää eloon. Hän tiesi, miten olisi saattanut käydä: Hänen sijastaan kunnian saisikin ihme.

   Jumala näki ystävienikin haluavan nipistää hiukan mainetta itselleen. He eivät olleet vielä kyllin vahvoja laskemaan koko kunniaa yksin Jeesuksen tiliin. Jos joku olisi sanonut heille: - Miten hengellinen sinä oletkaan! Kerro minullekin suuren uskosi salaisuus. He olisivat voineet ylpistyä imartelevista sanoista ja tuhoutua hengellisesti. (2)

Toinen traagisempi esimerkki osoittaa, että ei pidä mennä eteenpäin, jos ei ole aivan varma, että Jumala on toiminnassa mukana. Se kertoo ihmisistä, jotka ottivat “uskonaskeleen”, mutta ilman, että Jumala oli suunnitellut sitä heidän elämäänsä. Esimerkki tuo esille riippuvaisuutemme Jumalasta, ja että ensin täytyy olla selvillä hänen “rema-sanastaan”, muuten mikään ei toimi.

Kuulin eräästä korealaisesta nuorisoryhmästä, joka oli menossa nuorten leirille, kun heidän matkansa näytti päättyvän kesken. Tie oli poikki tulvien tuhottua jokea ylittävän sillan. Nuoret päättivät astua uskossa eteenpäin ja kävellä vettä myöten. Yhdessä he astuivat tulvivaan virtaan, kuten Pietari aikanaan. Muutamaa päivää myöhemmin heidän ruumiinsa löydettiin joen alajuoksulta. Tapahtumasta nousi suuri kohu Koreassa. Eräs pastori käsitteli tuolloin onnettomuuden syitä julkisuudessa selittämällä rema-sanan merkitystä. Noilla nuorilla oli vain logos, ei remaa. Pelkkä suuri usko tai uskottelu ei vielä näissä askelissa riitä, jos ei ole rema-sanaa, johon uskonsa perustaa.

   Kaikkeen me emme missään tapauksessa tarvitse rema-sanaa. Olisi täysin ylihengellistä väittää, että uskon rukouksemme pitäisi perustua aina Jumalan erityiseen ilmoitukseen. Sitä tarvitsemme vain harvoin. Mutta kun on kyse vakavista ja suurista askelista, se on joskus välttämätöntä. Me emme pelkän uskon voimalla kävele vettä myöten, herätä kuolleita ja tee muita voimallisia tekoja. Mutta jos Jumala antaa sinulle rema-sanan, silloin sinun tulee edetä uskossa ja tuo sana täyttyy elämässäsi. Usko on silloin kuuliaisuutta ja Jumala antaa sinulle myös tarvittavan uskon. (3)

Sisäisen todistuksen merkitys. Johdatuksessa yksi tärkeimmistä tekijöistä on sisäinen todistus. Se tarkoittaa, ettei meidän tarvitse etsiä johdatusta ulkopuolelta muiden kautta, vaan Jumala itse antaa jokaiselle häntä seuraavalle ymmärryksen ja varmuuden, mihin suuntaan kulkea ja mihin ei. Kysymys on rauhasta ja rauhattomuudesta sisäisessä elämässämme. Jos kristitty kokee rauhattomuutta, epäröintiä ja on levoton (hätäilyä ja nopeita päätöksiä kannattaa varoa), voidaan sitä pitää varoitusmerkkinä. Sen sijaan sisäinen varmuus, rauha ja pehmeä tunne ovat osoitus siitä, että hän kulkee oikeaan suuntaan. Mitä enemmän hän asiaa miettii, sitä paremmalta hänestä tuntuu, ja sitä voidaan pitää Jumalan antamana vihreänä valona. Rauha ja levollisuus todistavat, että johdatus on Jumalasta. Raamattu puhuu asiasta monissa jakeissa:

- (Kol 3:15) Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

- (Fil 4:7) ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Jes 48:17,18) Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.

18. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;

- (Room 8:9,16) Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

- (1 Joh 5:10) Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.

- (1 Kor 3:16) Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

- (Ef 1:13) Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

Sisäinen todistus on siis yksi tärkeimmistä johdatuksen tekijöistä. Jos johdatus ei ole ristiriidassa Sanan kanssa, ja ihmisellä on rauha sisimmässään, voidaan sitä pitää vihreänä valona. John Bevere kertoo oman kokemuksensa:

Ei ole väliä, tuleeko sana joltakulta toiselta vai olemmeko kuulleet sen sydämessämme, Kristuksen Hengen kautta löytyvän rauhan tulee ratkaista joka kerta. Jos tunnemme rauhaa sydämessämme, silloin se on Pyhän Hengen vahvistus totuudelle. Jos sydämessämme on levottomuutta tai murhetta, silloin Jumalan Henki ei ole puhunut...

   Kun me tarvitsimme hallintojohtajaa palvelutyössämme, etsin yli vuoden ajan oikeaa henkilöä. Sinä aikana meille tarjottiin neljä hyvää miestä. Me kävimme läpi heidän ansioluettelonsa ja haastattelimme kaksi heistä. Kolme heistä oli pätevämpiä kuin olin osannut kuvitellakaan... Huolimatta heidän loistavista saavutuksistaan, sydämessämme oli vain vähän tai ei ollenkaan rauhaa. Ystävät kyselivät minulta, ja oma ymmärrykseni huusi suoraa huutoa. Ajattelin: Onko sinusta tullut niin uskonnollinen, että et voi palkata hyvää miestä, kun näet sellaisen? Joka kerta kun torjuin tarjouksen ajattelin: Saanko koskaan tarvitsemaamme apua? Kolmannen henkilön kohdalla puhuin itseni ympäri siirtyäksemme eteenpäin. Mutta syvällä sisimmässäni ei ollut rauhaa. Tästä levottomuudesta tai merkistä tuli niin voimakas, että lopulta ymmärsin, että tuon henkilön palkkaaminen ei varmasti ollut Jumalasta, ja Jumala oli armollinen.

   Tänä aikana vaimoni sanoi usein: “Ennen kuin palkkaat ketään, sinun pitäisi puhua Scottin kanssa.” Scott oli auttanut meitä muutamia kertoja vapaaehtoisena. Kaikkien muiden jälkeen kysyin häneltä, olisiko hän kiinnostunut. Hän rukoili asian puolesta ja sanoi olevansa. Sinä päivänä, jolloin hän tapasi meidät toimistossani, Jumalan rauha ja läsnäolo virtasivat vaimoni ja minun sydämeen ja täyttivät koko toimiston ilmapiirin. Me vilkuilimme toisiamme hämmästyneinä koko haastattelun ajan. Olimme suorastaan järkyttyneitä tuntiessamme sellaista rauhaa, kun joka edellisellä kerralla oli ollut pelkkää levottomuutta. Tiesimme vailla epäilyksen häivää, että hän oli Jumalan valinta, koska tunsimme Pyhän Hengen todistuksen sisimmässämme. Scott on valtavaksi siunaukseksi palvelutyössämme. Kaikki muut miehet olivat todella jumalaapelkääviä, mutta eivät Jumalan valinta tuolle paikalle. (4)

Käytöksemme

- (2 Tim 1:7) Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.

- (Kol 4:5,6) Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä

6. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuin-ka teidän tulee itsekullekin vastata.

Yksi puoli johdatuksessa on oikea käytös. Sen pitäisi olla tasapainoista sekä rakkauden ja rauhan leimaamaa lähimmäisiämme kohtaan - samanlaista kuin Jeesuksen käytös oli. Jos meillä ei ole rakkautta ja Hengen hedelmää (”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” , Gal 5:22), esiinnymme tuomitsevina, hyökkäävinä, kaikkitietävinä, emmekä koskaan myönnä virheitämme, on kenenkään vaikeaa ottaa evankeliumin sanomaa vastaan; he yleensä torjuvat sen. Samoin jos ihmiset näkevät elämässämme ja esiintymisessämme liioittelua, äärimmäisyyttä tai kaikenlaista kohtuuttomuutta, ilman Jumalan kunnioitusta, he yleensä loukkaantuvat. Heidän on silloinkin vaikea ottaa evankeliumin sanomaa vastaan.

   Hengellisessä työssä ja evankelioimisessa ihminen voi olla uskonnollisen vihan vallassa ilman että tunnistaa sitä. Kysymys ei ole väärien asioiden ja vääryyden vihaamisesta vaan asenteesta, jossa ei ole rakkautta määrättyjä ryhmiä, kuten homoseksuaalit, Jehovan todistajat tai epäuskoiset papit, kohtaan. Se tarkoittaa, että meidän ei tarvitse pitää kaikista asioista, joita nämä ja muut ihmiset edustavat, mutta jos jonkun asenne on kova, tuomitseva ja paheksuva, se pitää todennäköisesti nämä ihmiset Jumalan valtakunnan ulkopuolella. He siirtyvät asteikolla kauemmas Jumalasta kuin että lähestyisivät häntä.

   Bill Hybels on kirjoittanut vääristä asenteista, jotka usein tulevat esiin evankelioimistilanteessa. Hän totesi, että jos olemme toimineet väärin tai taitamattomasti, voi anteeksipyyntö korjata tilannetta parempaan suuntaan. Sitä ei kannata unohtaa. Sillä voidaan korjata vahingollisia asenteita ja sanoja, joihin olemme saattaneet syyllistyä.

Monet ihmiset ovat kysyneet minulta matkan varrella, mitä heidän pitäisi tehdä korjatakseen virheet, joita ovat tehneet evankelioimistilanteessa. Kun he ovat painostaneet. Kun he ovat pilanneet koko jutun. Kun he ovat yrittäneet auttaa jonkun uskoon, kun Jumala todellisuudessa on halunnut heidän vain auttavan toista kahteenkymmeneen.

   Vastaukseni on aina sama. ”Mitä jos pyytäisit anteeksi? En tiedä, millainen sinun tilanteesi on, mutta minun ei-uskovat ystäväni suorastaan rakastavat sitä, että pyydän heiltä anteeksi.”

… Jos olet tehnyt virheitä kertoessasi Kristuksesta, mene niiden luo, joita vastaan olet rikkonut, ja pyydä anteeksi. ”Yritin juosta kovempaa ja kauemmas kuin mihin Henki kehotti.” Tai: ”Väsytin sinut puheellani. Sekoitin ajatuksesi. Saarnasin. Olin ylimielinen. Voitko antaa anteeksi?” Olitpa tehnyt mitä tahansa, ota siitä vastuu ja tällä tavoin ensimmäinen askel suhteiden korjaantumiseen. (5)

Kokoustilanteessa käytöksellä on myös merkitystä. T.B. Barrat, helluntaiherätyksen apostoli, on ottanut sen esille. Hän totesi, että jopa esitystapa voi pilata hyvän asian, jos se on luonnottomasti esitetty. Hän kuvasi ihmisiä, jotka olivat elehtineet estottomasti ja epäluonnollisesti, ja monet olivat loukkaantuneet aiheettomasti. Ja pahinta oli, että samat henkilöt väittivät Pyhän Hengen vaikuttavan sellaista.

"Asia voi olla hyvä, mutta sen esittäjien esitystapa voi pilata sen. Useita kertoja olen kuullut herätykseen kuuluvien sekä naisten että miesten käyttäytyvän sillä tavoin. Sanoja on tullut tulvimalla, he ovat elehtineet estottomasti ja epäluonnollisesti, ja monet ovat loukkaantuneet aiheettomasti. Ja pahinta on se, että he väittävät Pyhän Hengen vaikuttavan sellaista. Ei ja jälleen ei! Epäilemättä heissä vaikuttaa Jumalan Henki, mutta he eivät tuo oikealla tavalla esille sitä, mitä Henki tahtoisi puhua heidän kauttaan. Älkää ymmärtäkö minua väärin. En vaadi täydellistä puhekykyä keneltäkään, mutta yhden asian kaikki voivat oppia. Ja on hyvä, että se opitaan..." (6)

Toinen kommentti käsittelee samaa aihetta. Se on Frank Bartlemanin kirjasta ”Azusa-katu 312” (s. 144), joka kertoo helluntaiherätyksen alkuajoista ja miten jotkut ajautuivat tyhjiin näytöksiin. He eivät olleet Hengen johdatuksessa heidän ”esityksissään” kuten Bartleman totesi. Nämä ovat hyviä opetuksia, kun haluamme vaeltaa Jumalan johdatuksessa ja että lähimmäisemme pelastuisivat. Jos käytöksemme ei ole tasapainoista sekä miellyttävää oikealla tavalla, miten kukaan voi silloin kiinnostua Jumalasta?

Ajoittain ilmeni esityksiä, joissa ei tuntenut olevan nimeksikään Hengen johdatusta. Sellaiset hapertuivat tyhjiin. Toisinaan taas kokoukset olivat varsin voimallisia. Mutta aina tuntui olevan kiusausta tyhjiin näytöksiin, aivan kuin nykyäänkin. Siihen ei tarvita mitään erityistä ristiä, ei kuolemista itsekkäästä elämästä. Siksi ”esittäminen” on aina suosiossa.

Rakkauden merkitys

- (Matt 22:36-39) "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

- (1 Kor 13:1,2) Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Johdatuksessa ei unohtaa sovi rakkauden merkitystä. Kun Jumala johdattaa meitä, on siinä se tarkoitus, että rakastamme hänen ohellaan myös lähimmäisiämme yhä enemmän. Jos jonkun elämä ei kulje tähän suuntaan ja hän ajautuu muunlaiseen toimintaan ja asenteeseen, on se aina eksymistä pois totuudesta ja todellisesta Jumalan johdatuksesta. Kova, riitaisa ja rakkaudeton asenne muita kohtaan (esim. kieltäytyminen rakastamasta erilaisen musiikkimaun omaavia kuten hengellisen rockin kannattajia, paatuneita ihmisiä tai katkeroituminen siitä että seurakunnan johto ajaa asioita, joita emme pysty hyväksymään) on vain osoitus siitä, ettei oma hengellinen elämämme ole oikeassa kurssissa.

   Hyvän kuvan rakkauden merkityksestä saamme Paavalin elämästä. Ennen kääntymystään hän oli vihamielinen ja julma, mutta kun Jumala muutti hänet, tuli hänestä aivan toisenlainen ja uusi mies. Hän sai rakkauden ihmisiä kohtaan (Room 5:5: …sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.) sekä huolen luopuneista ja langenneista. Hän ei varmastikaan lausunut uhkauksia ja kirouksia muille, joka on yksi väärien profeettojen ominaisuus, vaikka hän varoitti ihmisiä kulkemasta väärällä tiellä. Sen sijaan hän pyrki rakkaudella voittamaan heitä ollen myös muille esikuvana (Fil 3:17). Jos hengellinen elämämme kulkee samanlaista latua, olemme varmasti menossa oikeaan suuntaan:

- (2 Kor 12:14,15) Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?

- (2 Kor 11:29) Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?

- (2 Kor 2:3,4) Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.

4. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.

- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -

2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.

3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,

11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

- (Fil 3:17) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

Kunnioitus. Mitä tulee ihmisten ja esivallan kunnioitukseen, tulee se esille useissa Raamatun jakeissa. Meille on annettu kehotus kunnioittaa kaikkia riippumatta siitä, ajattelemmeko eri tavalla tai samalla tavalla kuin kunnioitettavat henkilöt. Sen ei pitäisi koskaan riippua muiden erilaisista käsityksistä, jos noudatamme Raamatun ohjeita. Jokaista kohtaan pitäisi olla arvostava asenne. Se koskee niin kuningasta, esivaltaa, työnantajaa, vanhempia kuin kaikkia ihmisiä. Raamatussa on kirjoitettu:

- (1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

- (Room 13:1,2) Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

2. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.

- (1 Piet 2:18) Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin.

- (Ef 6:2,3) "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus -

3. "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".

Entä sitten kansojen johtajat? Kuinka tavallista onkaan, että tätä ei noudateta. On tavallista kuulla ihmisten puhuvan negatiivisesti ja halveksivasti kansan johtajista ja heidän tekemisistään. Otetaan esille heidän virheensä ja pidetään niitä puheissa yllä. Syy siihen voi olla, että johtajia pidetään liberaaleina tai he ajavat asioita, joista emme pidä. Tämä sokaisee ihmiset siltä tosiasialta, että heidän tulee kaikesta huolimatta kunnioittaa näitä johtajia, myös kirkollisia johtajia.

   Mutta mitä hyödyttää pitää yllä panettelua? Jos ei voi henkilökohtaisesti vaikuttaa johtajien käsityksiin tai keskustella heidän kanssaan, mitä hyötyä on puheissa keskittyä toisten tekemisiin? Sen sijaan Raamatun selvä ohje jokaiselle on, ettei kenenkään tule toimia syyttäjän osassa vaan rukoilla ja kiittää näiden ihmisten puolesta. Merkittävää on, että sen toi esille Paavali, joka sai kokea nurjaa kohtelua maallisten hallitsijoiden taholta useita kertoja.

- (1 Tim 2:1-4) Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

John Bevere kirjoittaa eräässä kirjassaan samasta asiasta. Hän kertoo vaimonsa unesta, joka liittyy kansanjohtajien kunnioitukseen. Olemmeko sellaisia, että oma käytöksemme ajaa ihmisiä pois Jumalan yhteydestä?

Vaimoni näki unen, jota en koskaan unohda. Presidentti Clintonin virkavuosien aikana vaimoni herätti minut eräänä yönä järkyttyneenä. Hän sanoi: ”John, näin unen, josta minun täytyy kertoa sinulle.” (Jumala puhuu usein Lisalle unien kautta.)

   Hän jatkoi: ”Sinä ja minä olimme valtavan suuressa salissa kuuntelemassa erästä sananjulistajaa. En tiedä, kuka tuo julistaja oli, mutta hän oli suosittu kristittyjen parissa. Hän puhui presidentti Clintonia vastaan ja häntä halventaen. Puhuja paasasi ja paasasi siitä, kuinka huono presidentti oli. Suurin osa kuulijakuntaa huusi innoissaan ’aamen’ vahvistaen puhujan sanoja. Sinulla ja minulla oli hyvin epämukava olo.”

   Lisa jatkoi: ”Sitten näin hämärässä erään miehen nousevan ja kävelevän ulos suuren salin takaosasta. Minusta tuntui, että minun pitäisi seurata häntä. Kun pääsin rakennuksen eteisaulaan, mies kääntyi ja vilkaisi minua. Se oli presidentti Clinton. Hän oli suunniltaan surusta, hänen sydämensä oli särkynyt; sitten hän romahti.”

   Lisa sanoi vielä: ”John, tiesin unessani, että presidentti oli tullut seurakuntaan saadakseen tukea ja apua, mutta seurakunta halveksi häntä, koska heiltä puuttui rakkaus ja sääli. Jumala näytti minulle, että me paadutimme hänen sydämensä, niin että hän kääntyi pois siitä, mitä sekä hän henkilökohtaisesti että kansakunta tarvitsivat.” (7)

Ylpistyminen

- (Hes 28:15,17) Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.

17. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi...

Asia, joka helposti voi viedä meidät eksytykseen ja pois Jumalan tahdosta, on ylpistyminen ja itseensä katsominen. Se oli saatanankin ensimmäinen synti, kun hän Jumalan sijasta alkoi ihailla itseään (jakeet yllä). Sen sijasta, että hän olisi kääntynyt Jumalan puoleen ja ollut kiitollinen armosta, hän alkoi tuijottaa itseään ja ihanuuttaan, joka sitten tuli lankeemukseksi.

   Jos emme pidä varaamme, voi meille käydä samoin. Silloin unohdamme, että pelastuksesta lähtien kaikki on lahjaa ja Jumalan armoa. Sitä ovat armolahjat ja ihmeet, ja sitä ovat myös luonnolliset kyvyt kuten puhe- ja kirjoitustaidot. Nekään eivät ole ansiotamme, vaan ominaisuudet näihin asioihin on saatu jo hedelmöityksen ja syntymän kautta. Lopulta on hyvin vähän sellaista, mitä emme olisi saaneet joko suoraan Jumalalta tai luonnollisen syntymän kautta lahjaksi. Jeesus sanoi: ”ilman minua te ette voi mitään tehdä” (Joh 15:5) sekä ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” (Matt 10:8). Samoin Paavali osoitti, että ”kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” (1 Kor 4:7). Nämä sanat on hyvä muistaa kaikessa hengellisessä työssä, muuten eksymme:

- (1 Kor 10:12) Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.

- (San 18:12) Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.

- (1 Joh 2:19) Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

- (Mark 9:34,35) Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin.

35. Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija."

Ylpistymisen ja itseihailun vaara on siis olemassa ja siihen on helppo syyllistyä silloin, kun kaikki menee hyvin. Se tavallisesti seuraa jotain suurta voittoa, suurta suosiota, ihmisten kiitoksia ja suuria lukumääriä, jotka voivat johtaa siihen, että alamme ajatella liikaa itseämme ja muiden kiittäviä mielipiteitä. Monet ovat joutuneet eksyttävien henkien valtaan juuri tällaisissa tilanteissa. He eivät pysty enää näkemään kaiken olevan Jumalan armoa, vaan tulevat itseriittoiseksi ja alkavat nähdä asiat sumeasti, ikään kuin verhon takaa. Näin käy huolimatta siitä, vaikka Raamattu hyvin selvästi varoittaa meitä ajattelemasta itseämme liikaa tai etsimästä muiden kunniaa:

- (Room 12:3) Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

- (Gal 6:3) Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.

- (Joh 5:44) Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?

- (Luuk 6:26) Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.

Eräässä profetiassa (Stanley Frodshamin vuonna 1965 saama profetia) on varoitettu, miten monet voivat tulevina päivinä joutua eksyttävien henkien valtaan sen johdosta, että he ovat Jumalan käytössä valtavien ihmeiden ja merkkien kera sekä saavat ihmisiltä ihailua. Näin voi käydä, jos emme näe asioita realistisesti edellisten jakeiden valossa ja että ilman Jeesusta emme voi mitään tehdä. Profetia kuvaa hyvin sitä, miten eksyminen on mahdollista. Näin käy helposti suurten voittojen jälkeen:

”Kun ilmestyn kansalleni valtavana herätysvoimana, valmistan heitä edessä olevaa pimeää aikaa varten. Kirkkauden mukana tulee suuri pimeys, sillä kirkkaus valmistaa Minun kansaani pimeyttä varten. Autan kansaani selviytymään Henkeni ilmestymisen avulla. Varokaa, ettette paisu ja luule, että olette jo perillä. Monet tulevat pöyhkeiksi niin kuin ne, jotka muinoin ottivat vastaan Minun sanomani, mutta eivät pysyneet siinä. Enkö Minä voidellut Jeehua?

   ”Kuitenkaan Minun mieleni mukaiset asiat eivät toteutuneet hänen elämässään. Kuunnelkaa sanansaattajia, mutta älkää ihailko näiden sanansaattajien persoonaa. Sillä monet, jotka saavat Minulta valtavan voitelun ihmeiden ja merkkien kera, pöyhistyvät saadessaan ihmisiltä osakseen ihailua, ja joutuvat syrjään. En tee sitä mielelläni; olen varustanut heidät siihen, että he pysyisivät pystyssä. Kutsun monia tähän palvelutehtävään ja varustan heidät siihen, mutta muistakaa, että monet lankeavat. He ovat kuin kirkkaita valoja, joista ihmiset iloitsevat. Mutta eksyttävät henget saavat heidät valtaansa, niin että monet Minun kansastani joutuvat harhaan.” (8)

Maalliset lait ja kysymys asepalveluksesta. Maalliset lait voivat myös olla osa Jumalan johdatusta. Se merkitsee sitä, että noudatetaan vallitsevia lakeja, mikäli ne eivät ole selvästi ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa (Apt 4:19). Raamattu osoittaa, ettei tule sekaantua kapinallisten seuraan, joten tämän valossa kaikenlainen anarkia, väkivalta ja hyvien lakien rikkominen ei voi olla oikein. 1500-luvun uskonpuhdistuksessa kävi näin, kun jotkut ajautuivat äärimmäisyyksiin (lainhylkääjät ja kuvien hävittäjät – myös Apostolien teot 19 kertoo kuinka ihmiset hävittivät noituudessa käytettyjä taikakaluja, mutta se tapahtui vapaaehtoisesti ja koski vain heidän omia esineitään, ei muiden) siinä, että hylkäsivät sekä maalliset lait että Jumalan tahdon väärän uskonnollisuutensa takia:

- (Sananl 24:21) Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan.

- (Room 13:1-3) Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

2. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.

3. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen

Entä kysymys asepalveluksesta? Mi-ten meidän tulee suhtautua tähän vaikeaan asiaan ja mitä Uusi testamentti siitä opettaa? Onko siitä mainintoja apostolien ja Jeesuksen opetuksissa?

   Tätä asiaa ei ole kovin selkeästi selvitetty Uuden testamentin puolella. Sen sijaan voimme löytää sen puolesta sekä myönteisiä että kielteisiä seikkoja, joita seuraavassa tutkitaan ja jotka vähän valottavat asiaa. Niiden perusteella voi saada jonkinlaisen käsityksen alueesta. Tärkeätä kuitenkin on, ettei kenenkään omaatuntoa saisi kahlita tässä asiassa, koska kukaan ei voi olla toisen omantunnon määrittäjä:

Myönteiset

• Myönteisistä seikoista voidaan mainita esivallan tarve käyttää miekkaa. Vaikka yksityisen henkilön ei pidä tarttua miekkaan omin päin kuten Jeesus sanoi (Matt 26:52), kuitenkin esivallan on perusteltua käyttää miekkaa tarvittaessa (Room 13:3,4: esivalta… ei miekkaa turhaan kanna), koska rikollisetkin tekevät niin. Sitä tarvitaan järjestyksen ylläpitämiseksi ja rikollisuuden torjumiseksi, muutenhan rikolliset saavat tehdä mitä tahansa.

   Kansakunnan puolustusvoimat voidaan nähdä jatkeena poliisijärjestelmälle. Kun poliisijärjestelmä torjuu sisäistä uhkaa ja rikollisuutta, on puolustusvoimien tarkoituksena turvata yhteiskuntaa ulkonaisilta hyökkäyksiltä. Siinäkin voidaan tarvita aseita.

• Vaikka Mooseksen laissa annettiin selvä käsky: ”Älä tapa” (2 Moos 20:13), hyväksyi laki kuitenkin tietyissä tapauksissa kuolemanrangaistuksen vääryydentekijälle (esim. 2 Moos 21:12). Siinä tehtiin ero yksilön ja esivallan välille. Yksilö ei saa tehdä kenellekään väärin, mutta vääryydentekijä voi saada rangaistuksen tekojensa tähden. Tämä asia on sellainen, jota on sovellettu myös aseelliseen puolustukseen.

• Jos esivalta kääntäisi toisen poskensa eikä tekisi pahalle vastarintaa, olisi vaikea ylläpitää järjestystä. Se johtaisi vain rikollisen toiminnan sallimiseen ja asettuisi väkivallan tekijän puolelle. Väärintekijät saisivat silloin tehdä tekonsa rauhassa.

   Toisaalta jos ei puututa toisten hyökkäyksiin, voi se johtaa samaan. Jos Hitlerin tapaisen hyökkääjän (yleensä hyökkääjät ovat samanlaisia), jonka tarkoitus on tuhota satojatuhansia ihmisiä, annetaan tehdä tekonsa rauhassa ja katsotaan vierestä, johtaa sekin vääryyden hyväksymiseen. Aseen käyttö puolustuksessa voi olla perusteltua tällä seikalla.

Kielteiset

• Kun etsitään ei-puoltavia seikkoja aseen käytölle, on yksi tärkein syy varmastikin se, että ihminen on iankaikkisuusolento, joka menee joko taivaaseen tai kadotukseen. Jos hän kuolee ennenaikaisesti sodassa, hänellä ei ole enää mahdollisuutta muuttaa asemaansa sen jälkeen, joka on valitettava asia. Hän tarvitsee evankeliumin sanomaa ja pelastusta ennen kuin siirtyy rajan taakse. Hebrealaiskirjeessä sanotaan, miten meillä on vain yksi ainoa elämä. Sen jälkeen ei ole mahdollisuutta muuttaa asemaansa:

- (Hebr 9:27) Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

• Jeesus sanoi: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat” (Matt 26:52). Samoin hän kehotti rakastamaan vihollisia ja kääntämään toisen posken näille. Nämä ovat hyviä ohjeita, kun tapaamme lähimmäisiämme arkielämässä:

- (Matt 5:43-48) Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.

44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?

48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

• Yksi ei-puoltava seikka on se, ettei minkäänlainen kansalliskiihko sekä viha muita kansakuntia kohtaan varmastikaan ole Jumalan tahto. Ei ole oikein, että ihmisiä tai kansoja vihataan ja halveksitaan. Se on itsensä korottamista ja muiden tuomitsemista, josta Jeesus varoitti. Oikea isänmaanrakkaus ei ole edellisenkaltaista, vaan meillä pitää olla arvostusta naapurikansoja ja muita kansallisuuksia kohtaan, ei ainoastaan omaa kansaamme tai tiettyjä kansoja kohtaan. Frank Bartleman on kirjassaan Azusa-katu 312 (s. 224,230, se kertoo helluntaiherätyksen alkuajoista) ottanut esille sen, miten sodat kovettavat ihmisiä ja heidän sydämensä täyttyvät vihasta. Kuvaus on aivan Ensimmäisen maailmansodan kynnykseltä, kun hän kävi Euroopassa. Hän toteaa, että hänelle evankeliumi on sama sekä sodan että rauhan aikana:

…Emme halunneet palata takaisin Amerikkaan niin pian, mutta meidän oli pakko lähteä turvallisuuden vuoksi. Sitä paitsi kansakuntien kaikki ponnistelut tähtäsivät siihen, että ihmisten sydämet täyttyisivät vihasta ja murhanhimosta. Evankeliumin hengelle ei näyttänyt olevan sijaa. Vuorisaarnalla ei ole mitään yhteistä ”sodan jumalan” periaatteiden kanssa. Sota-aikana ihmisen odotetaan tekevän kaikkensa vihatakseen, kirotakseen ja tappaakseen vihollisia, ei varmastikaan rakastaakseen heitä. Tehkööt niin toiset, jos se on heistä sopivaa, mutta minulle evankeliumi on täysin sama rauhan tai sodan aikana. ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

   … ”Seitsemän lihavaa vuotta” helluntain alas vuodattamisen alussa. ”Seitsemän laihaa vuotta” maailmansodan kynnyksellä. Siitä me ennustimme alussa. Näimme senkin, että kirkot menisivät siihen paljolti mukaan. Uskonnollinen tilanne kovettui. Mitä seuraavaksi? Luther aikanaan odotti ”maailmanloppua”.

Musiikki. Kun jatketaan luetteloa ihmisten elämässä esiintyvistä epäjumalista, niin varmastikin hyvin tavallinen sellainen on ns. hengellinen kova rock ja maallinenkin rock-musiikki, johon jotkut ovat mieltyneet. He voivat olla sidottuja tähän asiaan niin, että kuluttavat sen kuunteluun useita tunteja päivittäin. Se voi olla samanlainen epäjumala kuin TV-sarjojen ja elokuvien katsominen, joka vie aikamme.

   On kuitenkin syytä kysyä, mitä hedelmää tällainen aggressiivinen ja vihainen musiikki, joka on täysin vastoin Jumalan Pyhän Hengen luontoa, on saanut aikaan? Eikö tosiasia ole, ettei tällainen musiikki yleensä tuota mitään positiivista? Se ei yleensä aikaansaa synnintuntoa, Jumalan mielen mukaista murhetta ja aitoa katumusta, nälkää Kristusta kohtaan eikä myöskään Jumalan kunnioitusta ja palvontaa, johon tavallisempi ja rauhallisempi, iloinen, ylistysmusiikki voi ihmisen johtaa? Tällaiset hyvät hedelmät tästä musiikista puuttuvat yleensä kokonaan. Eli on aivan eri asia se, että joku ilmoittaa tehneensä ratkaisun kuin se, että Jumalan Pyhä henki saa paljastaa meille tilamme ja pelastuksen tarpeen. Uudestisyntyminen tulee taivaasta, mutta on mahdollista tehdä ratkaisuja ilman, että sisimmässä on tapahtunut Jumalan Hengen uudistavaa työtä ja todellista katumusta.

   Yleensä tällä alueella on havaittavissa, että mitä kovempaa joidenkin esittämä ns. hengellinen rock on, sitä pinnallisempi on myös heidän uskonelämänsä; ehkä kaikki esiintyjät eivät vielä ole kokeneet todellista uudestisyntymistä, ja tässä tilassa heidän on mahdoton johtaa muitakaan pelastukseen. David Wilkerson on ottanut saman asian esille kirjassaan "Pasuuna soi" (s. 101). Hän toteaa, että monet ovat niin kiinni tässä tavassaan, että heidän on siitä vaikeampi luopua kuin nautintoaineista. He voivat riippua kiinni tässä yhdessä asiassa, vaikka elämänsä muilla alueilla Herralla on täysi hallintavalta:

Yksi syy siihen, että Jumalan Henki poistui viime vuosikymmenen Jeesus-herätyksen yltä on se, että he kieltäytyivät hylkäämästä vanhaa musiikkiaan. He luopuivat marihuanasta, heroiinista, alkoholista, satunnaisesta seksistä ja jopa kieroutuneesta elämäntavastaan. Mutta rakkaasta rock-musiikistaan he eivät luopuneet. "Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan, ja mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?" (Gal 4:9)...

   Hämmästyttävää! Minä sanoisin, että sen ote on voimakkaampi kuin huumeiden, alkoholin tai tupakan. Se on laajin massamieltymys maailmanhistoriassa. Aikovatko he sitkeästi pitää siitä kiinni vielä Kristuksen tuomioistuimen edessäkin? Tuleeko Kristus sanomaan: "Minä sanoin sinulle, että yksi sinulta puuttuu; yksi epäjumala oli jäänyt. Sinä kuljit uppiniskaisesti tietäsi. Musiikin, joka murehdutti minua, sinä annoit hallita elämääsi: kaikki tämä siksi, ettet antanut minulle kaikkea!" "Sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi" (Jes 43:24)