LUKU 1 -
Johdatuksen eri puolia
SANA
- (Matt 22:29) Jeesus
vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia
ettekä Jumalan voimaa.
Johdatuksessa tärkein
väline on Raamatun sana ja sen pääperiaatteet. Kun Jumala on antanut
meille Sanansa, löytyy siitä hänen tahtonsa ja minkä alaisuudessa ja puitteissa
hän haluaa meitä johdattaa. Hän ei halua antaa kenellekään johdatusta Sanansa
ulkopuolelta, vaan saattaa meidät siitä ymmärtämään hänen suunnitelmansa ja
tahtonsa, vaikka irtitemmattujen Raamatun jakeiden ja peukalopaikkojen kanssa
on hyvä olla varovainen.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että hän ei koskaan johdata ketään
syntiin tai tekemään vastoin tahtoansa, joka on ilmaistu hänen Sanassaan. Hän
ei johdata ketään aviorikokseen (Hebr 13:4), rikoksiin, esiaviollisiin
sukupuolisuhteisiin (1 Kor 7:1-5), homoseksuaalisuuteen (1 Kor 6:9,10),
aborttiin (älä tapa, Room 13:9), vahingoittamaan muita tai itseään (Rakkaus ei
tee lähimmäiselle mitään pahaa, Room 13:10), vastuuttomuuteen tai rikkomaan
maallisia lakeja (Sananl 24:21 ja Room 13:1-5), koska näiden asioiden
vahingollisuudesta on kerrottu moneen kertaan Raamatussa. Hän ei koskaan puhu,
johdata tai anna ihmisten kautta profetioita, jotka ovat vastoin näitä
periaatteita. Hän haluaa sensijaan, että pääsemme eroon synnistä ja oikeaan
suhteeseen hänen kanssaan.
Miten sitten voi käydä, jos edelläolevasta periaatteesta
luovutaan, kertoo siitä seuraava lainaus. Siinä on kyse tilanteesta, jossa
ihmiset "profetioiden" seurauksena ajautuivat avioeroihin, koska
eivät koetelleet näitä viestejä sanan valossa. Monet harhat ovat syntyneet
juuri tätä kautta, kun ei ole koeteltu johdatusta Raamatun pääperiaatteiden ja
opetuksen valossa:
"On myös muita tapoja heikentää Sanan arvovaltaa. Muutamilla ystävilläni
oli luja evankelinen tausta ja sydän, joka paloi Jumalalle. He alkoivat käydä
ryhmässä, jossa armolahjat toimivat. Aluksi profetiat olivat sopusoinnussa
Raamatun kanssa, ja heistä oli mahtavaa nähdä Jumalan näin toimivan. Mutta
vähitellen profetioihin tuli mukaan sellaista, mikä erosi Raamatun totuuden
normaalista ymmärtämisestä. He kuitenkin luottivat sokeasti profetioihin
eivätkä uskaltaneet asettaa niitä kyseenalaisiksi. Lopulta ainakin viisi kotia
hajosi avioeron seurauksena, "hengen" määräyksestä. Kun asiasta
keskusteltiin heidän kanssaan Sanan pohjalta, kukaan ei kuunnellut.
Superhengellisyyden valepuvussa Jumalan sanan auktoriteetti oli syrjäytetty. On
selvää, ettei käskyjä antanut henki ollut Pyhä Henki." (1)
ELÄMÄN LUOVUTTAMINEN
JUMALALLE. Kun etsitään johdatusta
Jumalalta, on yksi pääedellytys se, että olemme pelastuneet ja luovuttaneet
elämämme hänelle. Joskus syynä johdatuksen puutteeseen voi olla
yksinkertaisesti se, että tämä ei ole toteutunut elämässämme. Meillä voi olla
”epäjumalia”, jotka estävät hänen tahtonsa täydellistä toteutumista. Sellaisia
vääriä asioita voivat olla harrastukset, urheilun seuraaminen, aikakauslehdet
ja TV. Ne voivat muodostua vääriksi, vaikka eivät kaikki itsessään olisikaan
vääriä, sen tähden, että ne täydellisesti varastavat meiltä sen ajan, jonka
voisimme käyttää Jumalan etsimiseen. Erityisesti TV ja nykyään myös tietokoneet
ovat pahimmasta päästä, koska niiden parissa voi helposti tuhraantua joka päivä
useita tunteja kallisarvoista aikaa. Jeesus sanoi tähän liittyen vakavat sanat:
- (Matt 16:25) Sillä
joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa
elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
- (Luuk 17:32,33) Muistakaa
Lootin vaimoa!
33. Joka tahtoo
tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa,
pelastaa sen.
Samaan asiaan, vapaa-ajan
väärinkäyttöön on viitannut myös David Wilkerson tunnetussa Näky-kirjassaan (s.
54,55,56) jo reilut 30 vuotta sitten. Hän toi tässä kirjassa esille sen, että
kristityt, jotka elävät kaikkein lähimpänä Jeesuksen tulemusta, viettäisivät
kaikkein vähiten aikaa hänen kanssaan. Tämä kuvaus on totta monien
nykykristittyjen elämässä:
Näen, että
tulevaisuuden synti on vapaa-ajan väärinkäyttö. Tällä ei ole mitään tekemistä
niiden viikkojen kanssa, jotka on vietetty lomalla. Ei ole kysymys ajasta,
jonka vietät Euroopassa tai Pyhässä maassa. Ei ole kysymys jostakin metsästys-
tai kalastusretkestä. Ei ole kysymys tunneista, jotka on vietetty
lainelautaurheilun, veneilyn, vesihiihdon tai ratsastuksen parissa. Ei! Uskon,
että kaikki nämä asiat ovat hyviä. Minä puhun kaikesta hukkaan tuhlatusta
ajasta; ajasta, joka ihmisellä on käytettävänään valitakseen itse, miten
käyttää sen; ajasta, jonka hän voisi käyttää keskustelemiseen taivaallisen Isän
kanssa.
Näen, että saatana tulee jälleen syyttämään
viimeisiä kristittyjä:
Katso, lopunajan
kristittyä, tuota television orjaa! Katso häntä! Hän kuluttaa tuntikausia
aikaansa katsomalla sarjafilmejä, huvinäytelmiä, urheiluotteluita, mutta
hänellä ei ole aikaa olla kahden kesken Jumalan kanssa. Hän ei saa Jumalaa
mahtumaan aikatauluunsa. Hän metsästää, kalastaa, matkustaa, Hän pelaa golfia,
tennistä ja koripalloa. Hän käy elokuvissa ja kutsuilla, ja hänestä on tullut
kyläluuta, mutta hänellä ei ole aikaa lukea Raamattua tai rukoilla. Tämäkö on
lopunajan kristitty, joka vaeltaa uskossa? Onko tämä se kristitty, jonka usko
voittaa maailman? Onko tämä se kristitty, jonka on määrä valmistautua tulevaa
aikaa varten, jolloin vaino ja kaaos ovat maailmassa? Ovatko nämä niitä
hummarikristittyjä, joiden päälle maailma kaatuu?
Tulevaisuuden suurin
synti Jumalaa vastaan ei ole ruumiin väärinkäyttö, ei lihan himojen
tyydyttäminen eikä edes Hänen nimensä kiroaminen. Suurin synti Jumalaa vastaan
on yksinkertaisesti se, että ihmiset eivät välitä Hänestä silloin, kun Hän
selvästi kutsuu. Näen tässä salassa tapahtunutta kehitystä. Lopunajan
kristityt, jotka elävät paljon lähempänä Kristuksen tulemusta kuin ensimmäiset
kristityt, viettävät kaikkein vähiten aikaa Hänen edessään.
LUONNOLLISELLA TAVALLA. Johdatuksessa on hyvä huomata, ettei Jumala yleensä
anna jatkuvasti ja joka päivä yliluonnollisia merkkejä, näkyjä, unia tai
ilmestyksiä. Vaikka hän voi antaa yksityiskohtaisia ohjeita, joista Apostolien
teoissa on hyviä esimerkkejä (Apt 8:29, 16:9,10), niin tapahtuu suurin osa
johdatuksesta melko luonnollisella ja arkisella tasolla. Tämä tarkoittaa, että
jos olemme antaneet elämämme Jumalalle ja etsineet hänen tahtoaan, tapahtuu
johdatus aina edes tiedostamatta sitä. Ehtona on, että olemme ensin etsineet
hänen tahtoaan ja rukoillen kääntyneet hänen puoleensa. Erikoista tällaisessa
"luonnollisessa" johdatuksessa on, että voimme huomata ehkä vasta
jälkeenpäin, miten Jumala on koko ajan meitä johdattanut, vaikka emme sitä ole
havainneet. Voimme ehkä vasta myöhemmin huomata, että olemme koko ajan olleet
hänen suunnitelmissaan, vaikkei mitään erikoisia merkkejä ole näkynytkään:
- (Jer 31:9) Itkien
he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen...
- (Matt 6:33) Vaan
etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös
kaikki tämä teille annetaan.
Eräs puoli johdatuksessa
on terveen ymmärryksen käyttäminen. Joka tilanteeseen emme saa erikoista
johdatusta, vaan joudumme silloin toimimaan inhimillisen ymmärryksen varassa.
Yrjö Myller toimi vahvasti tämän periaatteen mukaan. Hän veti ensin paperille
viivan. Sitten hän kirjoitti sen eri puolille sekä myönteiset että kielteiset
seikat. Hän totesi tästä menetelmästä, että "se ei koskaan vienyt minua
harhaan".
Vielä huomioitavaa on, että sellainen johdatus, jossa ympärillä
oleva yliluonnollinen voima on koko ajan ohjaamassa (Esim. kuiske:
"Käänny vasemmalle, ylitä tie, käänny oikealle, tee tämä tai tee
tuo...") ja jopa pakottamassa ja uhkaamassa sekä antaa yhtä mittaa
näkyjä, on ominaista pahojen henkien toiminnalle. Jos ihminen kokee tällaista
yliluonnollista kuisketta lähes joka hetki tai jopa näkee henkimaailmaan koko
ajan, ei hänen johdatuksensa ole varmastikaan Jumalasta.
VÄÄRÄ VARMUUS JA
INNOSTUS. Ehkä yksi pahimpia esteitä
johdatukselle voi olla oma innostuksemme, mielikuvituksemme ja itsevarmuutemme.
Se tarkoittaa, että ihminen voi innostua jostakin ajatuksesta niin paljon, että
ei pysähdy lainkaan kyselemään Jumalan tahtoa tai käytä tervettä arvostelukykyä.
Rakkauden ja ihastuksen alueella tämä on tavallista ja siinä
ihminen voi tehdä suurimmat virheensä, kun hän on niin ihastuksensa lumoissa ja
sokea hänen puutteilleen, ettei ehkä lainkaan ota huomioon monia arkisia
suhteeseen vaikuttavia asioita (rahan käyttö, onko sama kutsumus jne.). Monet
harha-askeleet rakkauden ja ihastuksen alueilla olisi varmasti vältetty, jos
ihmisen oma vilkas mielikuvitus, innostus ja itsevarmuus ei olisi ohjannut
häntä harhaan. Sananlaskuissa on kirjoitettu osuvasti:
- (San 19:2) Ilman
taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Samanlainen vilkas
mielikuvitus ja itsevarmuus voi ilmetä Jumalan valtakunnan työn alueella.
Siinäkin ihmisen oma innostus ja mielikuvitus voi sekoittaa kaiken. Se voi ilmetä
siinä, että hän voi olla etukäteen täysin varma Jumalan suunnitelmasta,
julistaa ehkä muita terveiksi ennen aikojaan tai luvata ihmeen, mutta ei kysele
lainkaan Jumalan suunnitelmaa samassa tilanteessa. Hän ei ota huomioon, ettei
Jeesuskaan koskaan ottanut sellaisia askelia, joita Isä ei ollut suunnitellut
hänen elämälleen, vaan hän pyrki tekemään vain sen, minkä tiesi Jumalan
suunnitelmaksi juuri siinä tilanteessa. Hän sanoi itsestään:
- (Joh 5:19) Niin
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille:
Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee
Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.
Seuraava Mel Tarin kertoma
esimerkki kuvaa asiaa. Siinä on kysymys siitä, miten ihmiset yrittivät tehdä
ihmeen, joka ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut Jumalan suunnitelmissa. He
sekoittivat omat neronleimauksensa ja innostuksensa Jumalan tahdon kanssa.
Esimerkki osoittaa, että meidän on ensin päästävä selville Jumalan
suunnitelmasta ja tahdosta, muuten joudumme harhaan. Se on perusasia kaikessa
hengellisessä työssä ja sen onnistumisessa:
Yksi asia on varma.
Herätyksen alkamisen jälkeen meidän on täytynyt oppia, että on paras olla
painostamatta Jumalaa. Älkäämme vaatiko Häntä toimimaan meidän tavallamme,
vaikka se tuntuisi meistä viisaalta. Ei tule ottaa "uskonaskelta",
ennen kuin on varma siitä, että se on Herran tahto.
Muuten saamme selvitettäväksemme suuren
sekasotkun. Jos yritämme ylittää kolme metriä syvää jokea eikä Herra ole
käskenyt meidän tehdä niin, vajoamme varmasti pohjaan ja hukumme, vaikka
motiivimme olisivatkin hengellisiä, kuten esimerkiksi todistaa joen partaalla
seisoville muslimeille Jeesuksesta.
Eräät uskovat yrittivät uskossa pyytää
Jumalaa herättämään heidän ystävänsä kuolleista, mutta he eivät pysähtyneet
kysymään, mitä mieltä Jumala oli asiasta. He olivat niin innostuneita
ideastaan, että toistivat Jumalalle, että jos tämä vain tekisi ihmeen, niin Hän
saisi nimelleen paljon kunniaa. Herätyskin voisi alkaa tuolla seudulla.
Mutta Jumalan ei tarvitse puolustella
itseään. Hänen ei tarvitse tehdä ihmettä todistaakseen olevansa Jumala. Herra
ei herättänyt kuollutta ystävää eloon. Hän tiesi, miten olisi saattanut käydä:
Hänen sijastaan kunnian saisikin ihme.
Jumala näki ystävienikin haluavan nipistää
hiukan mainetta itselleen. He eivät olleet vielä kyllin vahvoja laskemaan koko
kunniaa yksin Jeesuksen tiliin. Jos joku olisi sanonut heille: - Miten
hengellinen sinä oletkaan! Kerro minullekin suuren uskosi salaisuus. He
olisivat voineet ylpistyä imartelevista sanoista ja tuhoutua hengellisesti. (2)
Toinen traagisempi esimerkki osoittaa, että ei pidä mennä eteenpäin, jos ei
ole aivan varma, että Jumala on toiminnassa mukana. Se kertoo ihmisistä, jotka
ottivat “uskonaskeleen”, mutta ilman, että Jumala oli suunnitellut sitä heidän
elämäänsä. Esimerkki tuo esille riippuvaisuutemme Jumalasta, ja että ensin
täytyy olla selvillä hänen “rema-sanastaan”, muuten mikään ei toimi.
Kuulin eräästä korealaisesta
nuorisoryhmästä, joka oli menossa nuorten leirille, kun heidän matkansa näytti
päättyvän kesken. Tie oli poikki tulvien tuhottua jokea ylittävän sillan.
Nuoret päättivät astua uskossa eteenpäin ja kävellä vettä myöten. Yhdessä he
astuivat tulvivaan virtaan, kuten Pietari aikanaan. Muutamaa päivää myöhemmin
heidän ruumiinsa löydettiin joen alajuoksulta. Tapahtumasta nousi suuri kohu
Koreassa. Eräs pastori käsitteli tuolloin onnettomuuden syitä julkisuudessa
selittämällä rema-sanan merkitystä. Noilla nuorila oli vain logos, ei remaa.
Pelkkä suuri usko tai uskottelu ei vielä näissä askelissa riitä, jos ei ole
rema-sanaa, johon uskonsa perustaa.
Kaikkeen me emme missään tapauksessa tarvitse rema-sanaa. Olisi
täysin ylihengellistä väittää, että uskon rukouksemme pitäisi perustua aina
Jumalan erityiseen ilmoitukseen. Sitä tarvitsemme vain harvoin. Mutta kun on
kyse vakavista ja suurista askelista, se on joskus välttämätöntä. Me emme
pelkän uskon voimalla kävele vettä myöten, herätä kuolleita ja tee muita
voimallisia tekoja. Mutta jos Jumala antaa sinulle rema-sanan, silloin sinun
tulee edetä uskossa ja tuo sana täyttyy elämässäsi. Usko on silloin
kuuliaisuutta ja Jumala antaa sinulle myös tarvittavan uskon. (3)
SISÄISEN TODISTUKSEN
MERKITYS. Johdatuksessa yksi
tärkeimmistä tekijöistä on sisäinen todistus. Se tarkoittaa, ettei meidän tarvitse etsiä johdatusta
ulkopuolelta muiden kautta, vaan Jumala itse antaa jokaiselle häntä seuraavalle
ymmärryksen ja varmuuden, mihin suuntaan kulkea ja mihin ei. Kysymys on
rauhasta ja rauhattomuudesta sisäisessä elämässämme. Jos kristitty kokee
rauhattomuutta, epäröintiä ja on levoton (hätäilyä ja nopeita päätöksiä
kannattaa varoa), voidaan sitä pitää varoitusmerkkinä. Sen sijaan sisäinen
varmuus, rauha ja pehmeä tunne ovat osoitus siitä, että hän kulkee oikeaan
suuntaan. Mitä enemmän hän asiaa miettii, sitä paremmalta hänestä tuntuu, ja
sitä voidaan pitää Jumalan antamana vihreänä valona. Rauha ja levollisuus
todistavat, että johdatus on Jumalasta. Raamattu puhuu asiasta monissa
jakeissa:
- (Kol 3:15) Ja
vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin
yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
- (Fil 4:7) ja
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne
ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Jes 48:17,18) Näin
sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi,
joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun
tulee käydä.
18. Jospa ottaisit
minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun
vanhurskautesi niinkuin meren aallot;
- (Room 8:9,16) Mutta
te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
16. Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
- (1 Joh 5:10) Joka
uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa,
tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on
todistanut Pojastansa.
- (1 Kor 3:16) Ettekö
tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
- (Ef 1:13) Hänessä
on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne
evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
Sisäinen todistus on siis yksi tärkeimmistä johdatuksen tekijöistä. Jos
johdatus ei ole ristiriidassa Sanan kanssa, ja ihmisellä on rauha sisimmässään,
voidaan sitä pitää vihreänä valona. John Bevere kertoo oman kokemuksensa:
Ei ole väliä, tuleeko sana
joltakulta toiselta vai olemmeko kuulleet sen sydämessämme, Kristuksen Hengen
kautta löytyvän rauhan tulee ratkaista joka kerta. Jos tunnemme rauhaa
sydämessämme, silloin se on Pyhän Hengen vahvistus totuudelle. Jos sydämessämme
on levottomuutta tai murhetta, silloin Jumalan Henki ei ole puhunut...
Kun me tarvitsimme hallintojohtajaa
palvelutyössämme, etsin yli vuoden ajan oikeaa henkilöä. Sinä aikana meille
tarjottiin neljä hyvää miestä. Me kävimme läpi heidän ansioluettelonsa ja
haastattelimme kaksi heistä. Kolme heistä oli pätevämpiä kuin olin osannut
kuvitellakaan... Huolimatta heidän loistavista saavutuksistaan, sydämessämme
oli vain vähän tai ei ollenkaan rauhaa. Ystävät kyselivät minulta, ja oma
ymmärrykseni huusi suoraa huutoa. Ajattelin: Onko sinusta tullut niin
uskonnollinen, että et voi palkata hyvää miestä, kun näet sellaisen? Joka kerta
kun torjuin tarjouksen ajattelin: Saanko koskaan tarvitsemaamme apua? Kolmannen
henkilön kohdalla puhuin itseni ympäri siirtyäksemme eteenpäin. Mutta syvällä
sisimmässäni ei ollut rauhaa. Tästä levottomudesta tai merkistä tuli niin
voimakas, että lopulta ymmärsin, että tuon henkilön palkkaaminen ei varmasti
ollut Jumalasta, ja Jumala oli armollinen.
Tänä aikana vaimoni sanoi usein: “Ennen kuin palkkaat ketään,
sinun pitäisi puhua Scottin kanssa.” Scott oli auttanut meitä muutamia kertoja
vapaaehtoisena. Kaikkien muiden jälkeen kysyin häneltä, olisiko hän
kiinnostunut. Hän rukoili asian puolesta ja sanoi olevansa. Sinä päivänä,
jolloin hän tapasi meidät toimistossani, Jumalan rauha ja läsnäolo virtasivat
vaimoni ja minun sydämeen ja täyttivät koko toimiston ilmapiirin. Me
vilkuilimme toisiamme hämmästyneinä koko haastattelun ajan. Olimme suorastaan
järkyttyneitä tuntiessamme sellaista rauhaa, kun joka edellisellä kerralla oli
ollut pelkkää levottomuutta. Tiesimme vailla epäilyksen häivää, että hän oli
Jumalan valinta, koska tunsimme Pyhän Hengen todistuksen sisimmässämme. Scott
on valtavaksi siunaukseksi palvelutyössämme. Kaikki muut miehet olivat todella
jumalaapelkääviä, mutta eivät Jumalan valinta tuolle paikalle. (4)
KÄYTÖKSEMME
- (2 Tim 1:7) Sillä
Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja
raittiuden hengen.
- (Kol 4:5,6) Vaelluksessanne
olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta
hetkestä
6. Olkoon puheenne
aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee
itsekullekin vastata.
Yksi puoli
johdatuksessa on oikea käytös. Sen pitäisi olla tasapainoista sekä rakkauden ja
rauhan leimaamaa lähimmäisiämme kohtaan - samanlaista kuin Jeesuksen käytös
oli. Jos meillä ei ole rakkautta ja Hengen hedelmää (”Mutta Hengen hedelmä
on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,
sävyisyys, itsensähillitseminen.” , Gal 5:22), esiinnymme tuomitsevina,
hyökkäävinä, kaikkitietävinä, emmekä koskaan myönnä virheitämme, on kenenkään
vaikeaa ottaa evankeliumin sanomaa vastaan; he yleensä torjuvat sen. Samoin jos
ihmiset näkevät elämässämme ja esiintymisessämme liioittelua, äärimmäisyyttä
tai kaikenlaista kohtuuttomuutta, ilman Jumalan kunnioitusta, he yleensä
loukkaantuvat. Heidän on silloinkin vaikea ottaa evankeliumin sanomaa vastaan.
Hengellisessä työssä ja
evankelioimisessa ihminen voi olla uskonnollisen vihan vallassa ilman
että tunnistaa sitä. Kysymys ei ole väärien asioiden ja vääryyden vihaamisesta
vaan asenteesta, jossa ei ole rakkautta määrättyjä ryhmiä, kuten
homoseksuaalit, Jehovan todistajat tai epäuskoiset papit, kohtaan. Se
tarkoittaa, että meidän ei tarvitse pitää kaikista asioista, joita nämä ja muut
ihmiset edustavat, mutta jos jonkun asenne on kova, tuomitseva ja paheksuva, se
pitää todennäköisesti nämä ihmiset Jumalan valtakunnan ulkopuolella. He
siirtyvät asteikolla kauemmas Jumalasta kuin että lähestyisivät häntä.
Bill Hybels on kirjoittanut vääristä
asenteista, jotka usein tulevat esiin evankelioimistilanteessa. Hän totesi,
että jos olemme toimineet väärin tai taitamattomasti, voi anteeksipyyntö
korjata tilannetta parempaan suuntaan. Sitä ei kannata unohtaa. Sillä voidaan
korjata vahingollisia asenteita ja sanoja, joihin olemme saattaneet syyllistyä.
Monet ihmiset ovat
kysyneet minulta matkan varrella, mitä heidän pitäisi tehdä korjatakseen
virheet, joita ovat tehneet evankelioimistilanteessa. Kun he ovat painostaneet.
Kun he ovat pilanneet koko jutun. Kun he ovat yrittäneet auttaa jonkun uskoon,
kun Jumala todellisuudessa on halunnut heidän vain auttavan toista
kahteenkymmeneen.
Vastaukseni on aina sama. ”Mitä jos
pyytäisit anteeksi? En tiedä, millainen sinun tilanteesi on, mutta minun
ei-uskovat ystäväni suorastaan rakastavat sitä, että pyydän heiltä anteeksi.”
… Jos olet tehnyt
virheitä kertoessasi Kristuksesta, mene niiden luo, joita vastaan olet
rikkonut, ja pyydä anteeksi. ”Yritin juosta kovempaa ja kauemmas kuin mihin
Henki kehotti.” Tai: ”Väsytin sinut puheellani. Sekoitin ajatuksesi. Saarnasin.
Olin ylimielinen. Voitko antaa anteeksi?” Olitpa tehnyt mitä tahansa, ota siitä
vastuu ja tällä tavoin ensimmäinen askel suhteiden korjaantumiseen. (5)
Kokoustilanteessa
käytöksellä on myös merkitystä. T.B. Barrat, helluntaiherätyksen apostoli, on
ottanut sen esille. Hän totesi, että jopa esitystapa voi pilata hyvän asian,
jos se on luonnottomasti esitetty. Hän kuvasi ihmisiä, jotka olivat elehtineet
estottomasti ja epäluonnollisesti, ja monet olivat loukkaantuneet
aiheettomasti. Ja pahinta oli, että samat henkilöt väittivät Pyhän Hengen
vaikuttavan sellaista.
"Asia voi olla hyvä, mutta sen esittäjien esitystapa voi pilata
sen. Useita kertoja olen kuullut herätykseen kuuluvien sekä naisten että
miesten käyttäytyvän sillä tavoin. Sanoja on tullut tulvimalla, he ovat
elehtineet estottomasti ja epäluonnollisesti, ja monet ovat loukkaantuneet
aiheettomasti. Ja pahinta on se, että he väittävät Pyhän Hengen vaikuttavan
sellaista. Ei ja jälleen ei! Epäilemättä heissä vaikuttaa Jumalan Henki, mutta
he eivät tuo oikealla tavalla esille sitä, mitä Henki tahtoisi puhua heidän
kauttaan. Älkää ymmärtäkö minua väärin. En vaadi täydellistä puhekykyä keneltäkään,
mutta yhden asian kaikki voivat oppia. Ja on hyvä, että se opitaan..." (6)
Toinen kommentti
käsittelee samaa aihetta. Se on Frank Bartlemanin kirjasta ”Azusa-katu 312” (s.
144), joka kertoo helluntaiherätyksen alkuajoista ja miten jotkut ajautuivat tyhjiin
näytöksiin. He eivät olleet Hengen johdatuksessa heidän ”esityksissään” kuten
Bartleman totesi. Nämä ovat hyviä opetuksia, kun haluamme vaeltaa Jumalan
johdatuksessa ja että lähimmäisemme pelastuisivat. Jos käytöksemme ei ole
tasapainoista sekä miellyttävää oikealla tavalla, miten kukaan voi silloin
kiinnostua Jumalasta?
Ajoittain ilmeni
esityksiä, joissa ei tuntenut olevan nimeksikään Hengen johdatusta. Sellaiset
hapertuivat tyhjiin. Toisinaan taas kokoukset olivat varsin voimallisia. Mutta
aina tuntui olevan kiusausta tyhjiin näytöksiin, aivan kuin nykyäänkin. Siihen
ei tarvita mitään erityistä ristiä, ei kuolemista itsekkäästä elämästä. Siksi
”esittäminen” on aina suosiossa.
Rakkauden merkitys
- (Matt 22:36-39)
"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37. Niin
Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi,
kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38. Tämä on suurin ja
ensimmäinen käsky.
39. Toinen,
tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
- (1 Kor 13:1,2)
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi
rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka
minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja
kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria
siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Johdatuksessa
ei unohtaa sovi rakkauden merkitystä. Kun Jumala johdattaa meitä, on siinä se
tarkoitus, että rakastamme hänen ohellaan myös lähimmäisiämme yhä enemmän. Jos
jonkun elämä ei kulje tähän suuntaan ja hän ajautuu muunlaiseen toimintaan ja
asenteeseen, on se aina eksymistä pois totuudesta ja todellisesta Jumalan
johdatuksesta. Kova, riitaisa ja rakkaudeton asenne muita kohtaan (esim.
kieltäytyminen rakastamasta erilaisen musiikkimaun omaavia kuten hengellisen
rockin kannattajia, paatuneita ihmisiä tai katkeroituminen siitä että
seurakunnan johto ajaa asioita, joita emme pysty hyväksymään) on vain
osoitus siitä, ettei oma hengellinen elämämme ole oikeassa kurssissa.
Hyvän kuvan rakkauden merkityksestä saamme
Paavalin elämästä. Ennen kääntymystään hän oli vihamielinen ja julma, mutta kun
Jumala muutti hänet, tuli hänestä aivan toisenlainen ja uusi mies. Hän sai
rakkauden ihmisiä kohtaan (Room 5:5: …sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu
meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.) sekä huolen
luopuneista ja langenneista. Hän ei varmastikaan lausunut uhkauksia ja
kirouksia muille, joka on yksi väärien profeettojen ominaisuus, vaikka hän
varoitti ihmisiä kulkemasta väärällä tiellä. Sensijaan hän pyrki rakkaudella
voittamaan heitä ollen myös meille esikuvana (Fil 3:17). Jos hengellinen
elämämme kulkee samanlaista latua, olemme varmasti menossa oikeaan suuntaan:
- (2 Kor 12:14,15)
Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole
oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä
itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan
vanhemmat lapsilleen.
15. Ja minä olen
mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi.
Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän
vastarakkautta?
- (2 Kor 11:29) Kuka
on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?
- (2 Kor 2:3,4) Ja
juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä,
joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus,
että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.
4. Sillä suuressa
sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä
varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen
erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.
- (Room 9:1-3) Minä
sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni
Pyhässä Hengessä -
2. että minulla on
suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
3. Sillä minä soisin
itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun
sukulaisiani lihan puolesta,
- (2 Tim 3:10,11) Mutta
sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani,
pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,
11. vainoissa ja
kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa
ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut
pelastanut!
- (Fil 3:17) Olkaa
minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin
me olemme teille esikuvana.
KUNNIOITUS
Mitä tulee
ihmisten ja esivallan kunnioitukseen, tulee se esille useissa Raamatun
jakeissa. Meille on annettu kehotus kunnioittaa kaikkia riippumatta siitä,
ajattelemmeko eri tavalla tai samalla tavalla kuin kunnioitettavat henkilöt.
Sen ei pitäisi koskaan riippua muiden erilaisista käsityksistä, jos noudatamme
Raamatun ohjeita. Jokaista kohtaan pitäisi olla arvostava asenne. Se koskee
niin kuningasta, esivaltaa, työnantajaa, vanhempia kuin kaikkia ihmisiä.
Raamatussa on kirjoitettu:
-
(1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää
Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.
-
(Room 13:1,2) Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla
hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat
Jumalan asettamat.
2. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan
säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
-
(1 Piet 2:18) Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei
ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin.
-
(Ef 6:2,3) "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky,
jota seuraa lupaus -
3.
"että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".
Entä sitten
kansojen johtajat? Kuinka tavallista onkaan, että tätä ei noudateta. On
tavallista kuulla ihmisten puhuvan negatiivisesti ja halveksivasti kansan
johtajista ja heidän tekemisistään. Otetaan esille heidän virheensä ja pidetään
niitä puheissa yllä. Syy siihen voi olla, että johtajia pidetään liberaaleina
tai he ajavat asioita, joista emme pidä. Tämä sokaisee ihmiset siltä
tosiasialta, että heidän tulee kaikesta huolimatta kunnioittaa näitä johtajia,
myös kirkollisia johtajia.
Mutta mitä hyödyttää pitää yllä panettelua?
Jos ei voi henkilökohtaisesti vaikuttaa johtajien käsityksiin tai keskustella
heidän kanssaan, mitä hyötyä on puheissa keskittyä toisten tekemisiin? Sen
sijaan Raamatun selvä ohje jokaiselle on, ettei kenenkään tule toimia syyttäjän
osassa vaan rukoilla ja kiittää näiden ihmisten puolesta. Merkittävää on, että
sen toi esille Paavali, joka sai kokea nurjaa kohtelua maallisten
hallitsijoiden taholta useita kertoja.
- (1 Tim 2:1-4)
Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään
esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2. kuningasten
ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja
hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
3. Sillä se on
hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo,
että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
John Bevere
kirjoittaa eräässä kirjassaan samasta asiasta. Hän kertoo vaimonsa unesta, joka
liittyy kansanjohtajien kunnioitukseen. Olemmeko sellaisia, että oma
käytöksemme ajaa ihmisiä pois Jumalan yhteydestä?
Vaimoni näki unen,
jota en koskaan unohda. Presidentti Clintonin virkavuosien aikana vaimoni
herätti minut eräänä yönä järkyttyneenä. Hän sanoi: ”John, näin unen, josta
minun täytyy kertoa sinulle.” (Jumala puhuu usein Lisalle unien kautta.)
Hän jatkoi: ”Sinä ja minä olimme valtavan
suuressa salissa kuuntelemassa erästä sananjulistajaa. En tiedä, kuka tuo
julistaja oli, mutta hän oli suosittu kristittyjen parissa. Hän puhui
presidentti Clintonia vastaan ja häntä halventaen. Puhuja paasasi ja paasasi
siitä, kuinka huono presidentti oli. Suurin osa kuulijakuntaa huusi innoissaan
’aamen’ vahvistaen puhujan sanoja. Sinulla ja minulla oli hyvin epämukava olo.”
Lisa jatkoi: ”Sitten näin hämärässä erään
miehen nousevan ja kävelevän ulos suuren salin takaosasta. Minusta tuntui, että
minun pitäisi seurata häntä. Kun pääsin rakennuksen eteisaulaan, mies kääntyi
ja vilkaisi minua. Se oli presidentti Clinton. Hän oli suunniltaan surusta,
hänen sydämensä oli särkynyt; sitten hän romahti.”
Lisa sanoi vielä: ”John, tiesin unessani,
että presidentti oli tullut seurakuntaan saadakseen tukea ja apua, mutta
seurakunta halveksi häntä, koska heiltä puuttui rakkaus ja sääli. Jumala näytti
minulle, että me paadutimme hänen sydämensä, niin että hän kääntyi pois siitä,
mitä sekä hän henkilökohtaisesti että kansakunta tarvitsivat.” (7)
YLPISTYMINEN
- (Hes 28:15,17)
Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen
saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.
17. Sinun
sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä
kadotit viisautesi...
Asia, joka helposti voi
viedä meidät eksytykseen ja pois Jumalan tahdosta, on ylpistyminen ja itseensä
katsominen. Se oli saatanankin ensimmäinen synti, kun hän Jumalan sijasta alkoi
ihailla itseään (jakeet yllä). Sen sijasta, että hän olisi kääntynyt Jumalan
puoleen ja ollut kiitollinen armosta, hän alkoi tuijottaa itseään ja
ihanuuttaan, joka sitten tuli lankeemukseksi.
Jos emme pidä varaamme, voi meille käydä samoin. Silloin
unohdamme, että pelastuksesta lähtien kaikki on lahjaa ja Jumalan armoa. Sitä
ovat armolahjat ja ihmeet, ja sitä ovat myös luonnolliset kyvyt kuten puhe- ja
kirjoitustaidot. Nekään eivät ole ansiotamme, vaan ominaisuudet näihin asioihin
on saatu jo hedelmöityksen ja syntymän kautta. Lopulta on hyvin vähän
sellaista, mitä emme olisi saaneet joko suoraan Jumalalta tai luonnollisen
syntymän kautta lahjaksi. Jeesus sanoi: ”ilman minua te ette voi mitään
tehdä” (Joh 15:5) sekä ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”
(Matt 10:8). Samoin Paavali osoitti, että ”kuka antaa sinulle
etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen
saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” (1 Kor 4:7).
Nämä sanat on hyvä muistaa kaikessa hengellisessä työssä, muuten eksymme:
- (1 Kor 10:12)
Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
- (San 18:12) Kukistumisen
edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.
- (1 Joh 2:19) Meistä
he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä
jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme
pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän
kanssamme.
- (Mark 9:34,35)
Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa
siitä, kuka oli suurin.
35. Ja hän istuutui,
kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla
ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija."
Ylpistymisen
ja itseihailun vaara on siis olemassa ja siihen on helppo syyllistyä silloin,
kun kaikki menee hyvin. Se tavallisesti seuraa aina jotain suurta voittoa,
suurta suosiota, ihmisten kiitoksia ja suuria lukumääriä, jotka voivat johtaa
siihen, että alamme ajatella liikaa itseämme ja muiden kiittäviä mielipiteitä.
Monet ovat joutuneet eksyttävien henkien valtaan juuri tällaisissa tilanteissa.
He eivät pysty enää näkemään kaiken olevan Jumalan armoa, vaan tulevat
itseriittoiseksi ja alkavat nähdä asiat sumeasti, ikäänkuin verhon takaa. Näin
käy huolimatta siitä, vaikka Raamattu hyvin selvästi varoittaa meitä
ajattelemasta itseämme liikaa tai etsimästä muiden kunniaa:
- (Room 12:3) Sillä
sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei
tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella
kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
- (Gal 6:3) Sillä
jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.
- (Joh 5:44) Kuinka
te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne,
ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
- (Luuk 6:26) Voi
teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät
heidän isänsä väärille profeetoille.
Eräässä
profetiassa (Stanley Frodshamin vuonna 1965 saama profetia) on varoitettu,
miten monet voivat tulevina päivinä joutua eksyttävien henkien valtaan sen
johdosta, että he ovat Jumalan käytössä valtavien ihmeiden ja merkkien kera
sekä saavat ihmisiltä ihailua. Näin voi käydä, jos emme näe asioita
realistisesti edellisten jakeiden valossa ja että ilman Jeesusta emme voi
mitään tehdä. Profetia kuvaa hyvin sitä, miten eksyminen on mahdollista. Näin
käy helposti suurten voittojen jälkeen:
”Kun ilmestyn
kansalleni valtavana herätysvoimana, valmistan heitä edessä olevaa pimeää aikaa
varten. Kirkkauden mukana tulee suuri pimeys, sillä kirkkaus valmistaa Minun
kansaani pimeyttä varten. Autan kansaani selviytymään Henkeni ilmestymisen
avulla. Varokaa, ettette paisu ja luule, että olette jo perillä. Monet tulevat
pöyhkeiksi niin kuin ne, jotka muinoin ottivat vastaan Minun sanomani, mutta
eivät pysyneet siinä. Enkö Minä voidellut Jeehua?
”Kuitenkaan Minun mieleni mukaiset asiat
eivät toteutuneet hänen elämässään. Kuunnelkaa sanansaattajia, mutta älkää
ihailko näiden sanansaattajien persoonaa. Sillä monet, jotka saavat Minulta
valtavan voitelun ihmeiden ja merkkien kera, pöyhistyvät saadessaan ihmisiltä
osakseen ihailua, ja joutuvat syrjään. En tee sitä mielelläni; olen varustanut
heidät siihen, että he pysyisivät pystyssä. Kutsun monia tähän palvelutehtävään
ja varustan heidät siihen, mutta muistakaa, että monet lankeavat. He ovat kuin
kirkkaita valoja, joista ihmiset iloitsevat. Mutta eksyttävät henget saavat
heidät valtaansa, niin että monet Minun kansastani joutuvat harhaan.” (8)
MAALLISET
LAIT JA KYSYMYS ASEPALVELUKSESTA. Maalliset lait voivat myös olla osa
Jumalan johdatusta. Se merkitsee sitä, että noudatetaan vallitsevia lakeja,
mikäli ne eivät ole selvästi ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa (Apt 4:19).
Raamattu osoittaa, ettei tule sekaantua kapinallisten seuraan, joten tämän
valossa kaikenlainen anarkia, väkivalta ja hyvien lakien rikkominen ei voi olla
oikein. 1500-luvun uskonpuhdistuksessa kävi näin, kun jotkut ajautuivat
äärimmäisyyksiin (lainhylkääjät ja kuvien hävittäjät – myös Apostolien teot
19 kertoo kuinka ihmiset hävittivät noituudessa käytettyjä taikakaluja, mutta
se tapahtui vapaaehtoisesti ja koski vain heidän omia esineitään, ei muiden)
siinä, että hylkäsivät sekä maalliset lait että Jumalan tahdon väärän
uskonnollisuutensa takia:
- (Sananl 24:21)
Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan.
- (Room 13:1-3)
Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei
ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.
2. Sentähden, joka
asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka
nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
3. Sillä
hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden,
jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä,
mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen
Entä kysymys
asepalveluksesta? Miten meidän tulee suhtautua tähän vaikeaan asiaan ja mitä
Uusi testamentti siitä opettaa? Onko siitä mainintoja apostolien ja Jeesuksen
opetuksissa?
Tätä asiaa ei ole kovin selkeästi
selvitetty Uuden testamentin puolella. Sen sijaan voimme löytää sen puolesta
sekä myönteisiä että kielteisiä seikkoja, joita seuraavassa tutkitaan ja jotka
vähän valottavat asiaa. Niiden perusteella voi saada jonkinlaisen käsityksen
alueesta. Tärkeätä kuitenkin on, ettei kenenkään omaatuntoa saisi kahlita tässä
asiassa, koska kukaan ei voi olla toisen omantunnon määrittäjä:
Myönteiset
- Myönteisistä
seikoista voidaan mainita esivallan tarve käyttää miekkaa. Vaikka yksityisen
henkilön ei pidä tarttua miekkaan omin päin kuten Jeesus sanoi (Matt 26:52),
niin kuitenkin esivallan on perusteltua käyttää miekkaa tarvittaessa (Room
13:3,4: esivalta… ei miekkaa turhaan kanna), koska rikollisetkin tekevät niin.
Sitä tarvitaan järjestyksen ylläpitämiseksi ja rikollisuuden torjumiseksi,
muutenhan rikolliset saavat tehdä mitä tahansa.
Kansakunnan puolustusvoimat voidaan nähdä
jatkeena poliisijärjestelmälle. Kun poliisijärjestelmä torjuu sisäistä uhkaa ja
rikollisuutta, on puolustusvoimien tarkoituksena turvata yhteiskuntaa
ulkonaisilta hyökkäyksiltä. Siinäkin voidaan tarvita aseita.
- Vaikka
Mooseksen laissa annettiin selvä käsky: ”Älä tapa” (2 Moos 20:13), hyväksyi
laki kuitenkin tietyissä tapauksissa kuolemanrangaistuksen vääryydentekijälle
(esim. 2 Moos 21:12). Siinä tehtiin ero yksilön ja esivallan välille. Yksilö ei
saa tehdä kenellekään väärin, mutta vääryydentekijä voi saada rangaistuksen
tekojensa tähden. Tämä asia on sellainen, jota on sovellettu myös aseelliseen
puolustukseen.
- Jos esivalta
kääntäisi toisen poskensa eikä tekisi pahalle vastarintaa, olisi vaikea
ylläpitää järjestystä. Se johtaisi vain rikollisen toiminnan sallimiseen ja
asettuisi väkivallan tekijän puolelle. Väärintekijät saisivat silloin tehdä
tekonsa rauhassa.
Toisaalta jos ei puututa toisten
hyökkäyksiin, voi se johtaa samaan. Jos Hitlerin tapaisen hyökkääjän (yleensä
hyökkääjät ovat samanlaisia), jonka tarkoitus on tuhota satojatuhansia ihmisiä,
annetaan tehdä tekonsa rauhassa ja katsotaan vierestä, johtaa sekin vääryyden
hyväksymiseen. Aseen käyttö puolustuksessa voi olla perusteltua tällä seikalla.
Kielteiset
- Kun etsitään
ei-puoltavia seikkoja aseen käytölle, on yksi tärkein syy varmastikin se, että
ihminen on iankaikkisuusolento, joka menee joko taivaaseen tai kadotukseen. Jos
hän sattuu kuolemaan ennenaikaisesti sodassa, hänellä ei ole enää
mahdollisuutta muuttaa asemaansa sen jälkeen, joka on valitettava asia. Hän
tarvitsee evankeliumin sanomaa ja pelastusta ennen kuin siirtyy rajan taakse.
Hebrealaiskirjeessä sanotaan, miten meillä on vain yksi ainoa elämä. Sen
jälkeen ei ole mahdollisuutta muuttaa asemaansa:
- (Hebr 9:27) Ja
samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen,
mutta senjälkeen tulee tuomio,
- Jeesus
sanoi: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne
miekkaan hukkuvat” (Matt 26:52). Samoin hän kehotti rakastamaan vihollisia ja
kääntämään toisen posken näille. Nämä ovat hyviä ohjeita, kun tapaamme
lähimmäisiämme arkielämässä:
- (Matt 5:43-48)
Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
44. Mutta minä
sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka
teitä vainoavat,
45. että olisitte
Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin
pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
Sillä jos te
rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva?
Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47. Ja jos te
osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä
teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48. Olkaa siis te
täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
- Yksi
ei-puoltava seikka on se, ettei minkäänlainen kansalliskiihko sekä viha muita
kansakuntia kohtaan varmastikaan ole Jumalan tahto. Ei ole oikein, että ihmisiä
tai kansoja vihataan ja halveksitaan. Se on itsensä korottamista ja muiden
tuomitsemista, josta Jeesus varoitti. Oikea isänmaanrakkaus ei ole
edellisenkaltaista, vaan meillä pitää olla arvostusta naapurikansoja ja muita
kansallisuuksia kohtaan, ei ainoastaan omaa kansaamme tai tiettyjä kansoja
kohtaan. Frank Bartleman on kirjassaan Azusa-katu 312 (s. 224,230, se kertoo
helluntaiherätyksen alkuajoista) ottanut esille sen, miten sodat kovettavat
ihmisiä ja heidän sydämensä täyttyvät vihasta. Kuvaus on aivan Ensimmäisen
maailmansodan kynnykseltä, kun hän kävi Euroopassa. Hän toteaa, että hänelle
evankeliumi on sama sekä sodan että rauhan aikana:
…Emme halunneet
palata takaisin Amerikkaan niin pian, mutta meidän oli pakko lähteä
turvallisuuden vuoksi. Sitä paitsi kansakuntien kaikki ponnistelut tähtäsivät
siihen, että ihmisten sydämet täyttyisivät vihasta ja murhanhimosta.
Evankeliumin hengelle ei näyttänyt olevan sijaa. Vuorisaarnalla ei ole mitään
yhteistä ”sodan jumalan” periaatteiden kanssa. Sota-aikana ihmisen odotetaan
tekevän kaikkensa vihatakseen, kirotakseen ja tappaakseen vihollisia, ei varmastikaan
rakastaakseen heitä. Tehkööt niin toiset, jos se on heistä sopivaa, mutta
minulle evankeliumi on täysin sama rauhan tai sodan aikana. ”Jeesus Kristus on
sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”
… ”Seitsemän lihavaa vuotta” helluntain
alas vuodattamisen alussa. ”Seitsemän laihaa vuotta” maailmansodan kynnyksellä.
Siitä me ennustimme alussa. Näimme senkin, että kirkot menisivät siihen
paljolti mukaan. Uskonnollinen tilanne kovettui. Mitä seuraavaksi? Luther
aikanaan odotti ”maailmanloppua”.
MUSIIKKI
Kun jatketaan luetteloa
ihmisten elämässä esiintyvistä epäjumalista, niin varmastikin hyvin tavallinen
sellainen on ns. hengellinen kova rock ja maallinenkin rock-musiikki, johon
jotkut ovat mieltyneet. He voivat olla sidottuja tähän asiaan niin, että kuluttavat
sen kuunteluun useita tunteja päivittäin. Se voi olla samanlainen epäjumala
kuin TV-sarjojen ja elokuvien katsominen, joka vie aikamme.
On kuitenkin syytä kysyä, mitä hedelmää tällainen aggressiivinen
ja vihainen musiikki, joka on täysin vastoin Jumalan Pyhän Hengen luontoa, on
saanut aikaan? Eikö tosiasia ole, ettei tällainen musiikki yleensä tuota mitään
positiivista? Se ei yleensä aikaansaa synnintuntoa, Jumalan mielen mukaista
murhetta ja aitoa katumusta, nälkää Kristusta kohtaan eikä myöskään Jumalan
kunnioitusta ja palvontaa, johon tavallisempi ja rauhallisempi, iloinen,
ylistysmusiikki voi ihmisen johtaa? Tällaiset hyvät hedelmät tästä musiikista
puuttuvat yleensä kokonaan. Eli on aivan eri asia se, että joku ilmoittaa
tehneensä ratkaisun kuin se, että Jumalan Pyhä henki saa paljastaa meille
tilamme ja pelastuksen tarpeen. Uudestisyntyminen tulee taivaasta, mutta on
mahdollista tehdä ratkaisuja ilman, että sisimmässä on tapahtunut Jumalan
Hengen uudistavaa työtä ja todellista katumusta.
Yleensä tällä alueella on havaittavissa, että mitä kovempaa
joidenkin esittämä ns. hengellinen rock on, sitä pinnallisempi on myös heidän
uskonelämänsä; ehkä kaikki esiintyjät eivät vielä ole kokeneet todellista uudestisyntymistä,
ja tässä tilassa heidän on mahdoton johtaa muitakaan pelastukseen. David
Wilkerson on ottanut saman asian esille kirjassaan "Pasuuna soi" (s.
101). Hän toteaa, että monet ovat niin kiinni tässä tavassaan, että heidän on
siitä vaikeampi luopua kuin nautintoaineista. He voivat riippua kiinni tässä
yhdessä asiassa, vaikka elämänsä muilla alueilla Herralla on täysi
hallintavalta:
Yksi syy siihen, että
Jumalan Henki poistui viime vuosikymmenen Jeesus-herätyksen yltä on se, että he
kieltäytyivät hylkäämästä vanhaa musiikkiaan. He luopuivat marihuanasta,
heroiinista, alkoholista, satunnaisesta seksistä ja jopa kieroutuneesta
elämäntavastaan. Mutta rakkaasta rock-musiikistaan he eivät luopuneet.
"Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan, ja mikä enemmän
on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja
köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte
tulla?" (Gal 4:9)...
Hämmästyttävää! Minä sanoisin, että sen ote
on voimakkaampi kuin huumeiden, alkoholin tai tupakan. Se on laajin
massamieltymys maailmanhistoriassa. Aikovatko he sitkeästi pitää siitä kiinni
vielä Kristuksen tuomioistuimen edessäkin? Tuleeko Kristus sanomaan: "Minä
sanoin sinulle, että yksi sinulta puuttuu; yksi epäjumala oli jäänyt. Sinä
kuljit uppiniskaisesti tietäsi. Musiikin, joka murehdutti minua, sinä annoit
hallita elämääsi: kaikki tämä siksi, ettet antanut minulle kaikkea!"
"Sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla
töilläsi" (Jes 43:24)
