|
|
Luoja, tuomari, vapahtaja
Jumala on luoja, tuomari ja vapahtaja. Luomisen voi päätellä loogisestikin, ja omatuntomme viittaa tuomioon. Lisäksi Raamatun ilmoitus kertoo vapahtajasta
Mitä tulee Jumalan olemassaoloon, on kolme yleistä tapaa suhtautua siihen. Nämä tavat ovat:
Teismissä uskotaan Jumalan olemassaoloon ja että hän on tehnyt kaiken. Agnostisismissa jätetään Jumalan olemassaolo avoimeksi: Jumala ehkä on tai ehkä ei ole olemassa. Agnostikot eivät usko, että tätä asiaa voi tietää. Kolmas vaihtoehto on ateismi, jossa kielletään Jumalan olemassaolo ja ajatellaan hänen olevan vain ihmisten ajatuksissa ja mielissä oleva käsite. Ateistit ovat omaksuneet tämän näkemyksen ja he ovat varmoja, ettei kannata uskoa mihinkään yliluonnolliseen. He pitävät itseään myös tieteellisinä, kun he kieltävät Jumalan. Mutta miten asia on? Voiko Jumalasta tietää mitään ja onko hän ilmoittanut itsestään mitään? Vaikka jotkut ihmiset torjuvat etukäteen tämän mahdollisuuden, niin tässä kirjoituksessa käsitellään kolmea sellaista asiaa, jotka viittaavat Jumalaan: luomakunta, omatunto ja ilmoitus. Niistä voidaan päätellä, että Jumala on Luoja mutta myös Tuomari ja Vapahtaja.
LUOMAKUNTA TODISTAA LUOJASTA. Ensiksi on hyvä tarkastella luomakuntaa, jossa elämme. Siitä tiedemiehet myöntävät kaksi tärkeää asiaa, jotka ovat:
- He myöntävät, että maailmankaikkeudella on oltava alku. Tämä onkin looginen johtopäätös, koska taivaankappaleet eivät voi ikuisesti säteillä valoa ja lämpöä. Jossakin vaiheessa niiden käyttökelpoisen energian täytyy loppua, ja siksi tämä on vahva todiste alusta. Mitkään taivaankappaleet, mukaan lukien aurinko, eivät voi olla ikuisia vaan niillä on oltava alku.
- Tiedemiehet myöntävät myös sen, että elämällä on oltava alku. Tämäkin on looginen johtopäätös, koska maapallon elämä on sidottu aurinkoon. Jos aurinko ei ole ollut aina olemassa, ei ole voinut olla elämääkään maapallolla. Muussa tapauksessa maapallo olisi pimeä ja kylmä paikka, jossa lämpötila olisi lähellä absoluuttista nollapistettä. Auringon rajallinen olemassaoloaika siten osoittaa, että elämällä on täytynyt olla alku.
Jos maailmankaikkeudella ja elämällä on alku, niin miten ne ovat saaneet alkunsa? Tähän on vain kaksi vaihtoehtoa: ne ovat saaneet alkunsa itsestään tai Jumala loi ne. Monet ateistiset tiedemiehet ovat ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, mutta tässä näkemyksessä on lukuisia ongelmia eikä sitä tue mikään käytännön havainto. Mm. seuraavat seikat on havaittu ongelmallisiksi naturalistisessa käsityksessä maailmankaikkeuden ja elämän alusta:
• Ei ole havaittu, että mitään voi syntyä tyhjästä itsestään kuten alkuräjähdysteoriassa oletetaan. Tämä on vastoin kaikkia fysiikan lakeja ja käytännön havaintoja. Jos maailmankaikkeus on ilmestynyt itsestään tyhjästä, miksi emme havaitse samaa muiden asioiden kohdalla, kuten autojen, polkupyörien tai kivien? • Galaksien syntyä ei ole havaittu • Aurinkokunnan ja maapallon syntyteoriat perustuvat enemmän mielikuvitukseen kuin todelliseen tietoon. Mm. auringon ja planeettojen erilainen koostumus kumoaa yleiset teoriat itsestään synnystä. • Elämän syntyä itsestään ei ole todistettu. Kokeellinen havainto on, että elämä syntyy vain elämästä. Tähän sääntöön ei ole löydetty yhtäkään poikkeusta. • Välimuodot suurryhmien väliltä puuttuvat. Tämän ovat myöntäneet useat eturivin paleontologit.
Entä todisteet luomisesta? Tätäkään asiaa ei voi todistaa jälkeenpäin. Kuitenkin jos materialistiset selitykset maailmankaikkeuden ja elämän synnylle itsestään eivät pidä paikkaansa, on silloin ainut vaihtoehto Jumalan luomistyö. Se on ylivoimaisesti loogisin vaihtoehto. On järkevämpi uskoa Jumalan luoneen kaiken kuin että kaikki on syntynyt itsestään. Yleensä kaikella on tekijänsä ja sitä pitäisi soveltaa myös maailmankaikkeuteen ja elämään siinä. Miksi se muodostaisi poikkeuksen? Itsestään nämä asiat eivät voi syntyä. Niinpä Raamattu osoittaa, että luomakuntaa tarkkailemalla voimme havaita Jumalan olemassaolon ja suuruuden. Jos emme tätä huomaa ja väitämme muuta, olemme silloin hengellisen sokeuden vallassa:
- (Ps 19:2) Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
- (Room 1:19-22) sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. 20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, 21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
Entä jos joku ei usko Jumalan luomistyöhön? Silloin hän joutuu selittämään, miten nuppineulan kokoisesta tilasta (näin on selitetty alkuräjähdyksestä lukuisissa kirjoissa) ovat tulleet kauniit kukat, surisevat kärpäset, kalat, linnut, banaanit, elefantit, meret, aurinko ja taivaankappaleet sekä kaikki muu mitä on olemassa. Hän joutuu selittämään, miten kaikki sai alkunsa itsestään näin pienestä tilasta, joka on tulitikkurasiaa pienempi. Tai sitten hän joutuu selittämään, miten alussa vallinnut vety-helium-kaasu saattoi muuttua ihmiseksi, joka syö, liikkuu, lisääntyy, puhuu, nauraa, itkee, ihastuu tai heittää keihästä. Miten kaasu voi kokea tällaisen muodonmuutoksen ja onko nyt havaittu vastaavaa? Jos uskomme tällaisiin teorioihin ja satuihin, emme varmastikaan ole järkeviä. Niissä on pikemminkin kysymys taruihin kääntymisestä tai tiedon nimellä kulkevasta valhetiedosta, joista Paavali kirjoitti ja varoitti lähes pari vuosituhatta sitten:
- (2 Tim 4:3,4) Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
- (1 Tim 6:20,21) Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, 21. johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!
Vaikka on ilmeistä, että Jumala on luonut kaiken, on joidenkin tiedemiesten tätä vaikea uskoa. Syy on varmasti siinä, että he ovat sitoutuneet naturalistiseen maailmankuvaan. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys tieteestä, niin kuin he itse saattavat selittää, vaan ainoastaan ennakkokäsityksestä, jossa he ovat jo etukäteen sulkeneet Jumalan ja kaiken yliluonnollisen ulkopuolelle. Sitä ei pidetä realistisena vaihtoehtona kaiken alulle, vaikka se olisi totta (eli jos luominen on tapahtunut tosiasia, on kysymys myös tieteestä). Tämä asenne tulee hyvin esiin heidän kirjoissaan. He myöntävät yleensä vastahakoisesti, että eläimissä, ihmisissä ja kasveissa näkyy älykästä suunnittelua. Heidän on vaikea tunnustaa sitä ja he joutuvat ponnistelemaan peittääkseen sen ilmeisen totuuden, että luonnon rakenteet eivät ole yksinkertaisia ja viittaavat suunnittelijan eli Luojan olemassaoloon. Eikö tässä ole kyse siitä, että he joutuvat valehtelemaan itselleen voidakseen torjua Jumalan ja ilmeiset tosiasiat? Seuraavassa on muutamia tunnettujen evolutionistien kommentteja, jotka viittaavat tähän aiheeseen:
Darwin: Toinen Jumalaan uskomisen peruste, joka liittyy järkeen eikä tunteisiin, näyttää minusta paljon painavammalta. On näet äärimmäisen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta ajatella tämän suunnattoman ja ihmeellisen maailmankaikkeuden mukaan luettuna ihminen joka pystyy katselemaan kauas menneisyyteen ja kauas tulevaisuuteen, syntyneen sokean sattuman tai välttämättömyyden seurauksena. Pohtiessani tätä asiaa tunnen, että minun on pakko etsiä Ensimmäistä Syytä, jolla olisi älykäs, jollakin tavoin ihmismieleen verrattava mieli, ja siten minua voidaan nimittää teistiksi. (1)
Jerry Coyne: Jos yleensä on olemassa luontoa koskevia totuuksia, tällaisena totuutena on pidettävä sitä, että kasvit ja eläimet näyttävät olevan monimutkaisesti ja lähes täydellisesti suunniteltuja elämään elämäänsä. - - Mitä tästä kaikesta seuraa? Mestarimekaanikko tietenkin. - - Mitä enemmän opimme tuntemaan kasveja ja eläimiä, sitä enemmän ihmettelemme sitä, kuinka hyvin niiden rakenne sopii niiden elämäntapaan. Mikä olisi luonnollisempaa kuin päätellä, että tämä yhteensopivuus on seurausta tietoisesta suunnittelusta? Darwin kuitenkin katsoi ilmeisen tuolle puolen ja ehdotti – ja tukien sitä yksityiskohtaisella todistusaineistolla – kaksi ideaa, jotka ikuisesti karkottivat ajatuksen harkitusta suunnittelusta. Nämä ideat olivat evoluutio ja luonnonvalinta. (2)
Francis Crick: Biologien täytyy jatkuvasti pitää mielessään, että se, mitä he näkevät, ei ole suunniteltua vaan kehityksen tulosta. (3)
Richard Dawkins: Lehtiä syövä kirahvi, liitelevä albatrossi, syöksyn tekevä tervapääsky, kaarteleva haukka, merilevän seassa näkymätön raitalevähevonen, käännöksen jälkeen täyteen vauhtiin kiihdyttänyt gepardi, loikkiva gaselli – suunnittelun harha on intuitiivisesti niin järkevä, että on suorastaan ponnisteltava ajatellakseen kriittisesti ja voittaakseen naiivin intuition houkutukset. (4)
JUMALA ON MYÖS TUOMARI. Mitä tulee maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheisiin, todettiin, että naturalistista maailmankatsomusta edustavilla tiedemiehillä ei ole selviä vastauksia näihin asioihin. Heillä on teorioita, mutta nämä teoriat ovat vastoin kokeellista tiedettä (maailmankaikkeuden synty tyhjästä, elämän synty itsestään ym.) ja kömpelöitä yrityksiä korvata Jumala luojana. Paljon järkevämpää on pitäytyä siinä näkemyksessä, että Jumala on luonut kaiken. Hän on Luoja kuten Raamattu osoittaa:
- (Matt 19:4) Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
- (Room 1:25) nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
- (Ef 3:9) ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa
- (Mark 13:19) Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule.
Entä Jumalan muut ominaisuudet? Onko Jumala muutakin kuin Luoja? Tässä mielipiteet jakautuvat kuten ne jakautuvat luomisasiassa. Monet saattavat ajatella, että Jumala on kyllä laittanut maailman alulle, mutta ei sen jälkeen toimi enää millään tavalla. He ovat omaksuneet deistisen näkemyksen, jossa ei uskota Jumalan vaikuttavan ihmisten elämään ja muihin tapahtumiin. Sama näkemys ilmenee myös suhteessa siihen, voiko Jumala tuomita meidät tämän elämän jälkeen. Nämä ihmiset pitävät tuomiota epätodennäköisenä. He voivat ehkä uskoa taivaaseen tai että kaikki päättyy kuollessa, mutta epäilevät tuomiota ja kadotusta. Kun he ovat tässä uskomuksessa, on heillä omasta mielestään pätevä syy olla kääntymättä Jumalan puoleen. On kuitenkin olemassa hyviä syitä siihen, miksi pitäisi suhtautua vakavasti ajatukseen tuomiosta tämän elämän jälkeen. Otamme esille muutamia tärkeimmistä syistä. Kolme tällaista asiaa ovat:
• Maallinen oikeuslaitos vertauskuvana • Moraalin maailmanlaajuinen olemassaolo eli käsitys oikeasta ja väärästä • Oikeudentunto viittaa siihen, että väärintekijät joutuvat vastuuseen
Maallinen oikeuslaitos viittaa tuomion mahdollisuuteen. Yleensä kaikissa yhteiskunnissa on oikeuslaitos, jonka tehtäviin kuuluu saattaa murhaajat, rikolliset ja muut väärintekijät vastuuseen teoistaan. Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, varkaudet, petokset ja kavallukset ovat tavallisia rikossyitä, joiden takia tuomio voidaan langettaa. Tämä on ollut yleinen käytäntö kaikissa yhteiskunnissa kautta vuosisatojen. Jos oikeuslaitos toimii oikein – aina se ei ole toiminut – se pysyy näissä puitteissa. Toisaalta jos on maallinen oikeuslaitos, jonka tehtäviin kuuluu saattaa murhaajat, rikolliset ja muut väärintekijät vastuuseen teoistaan, miksi on vaikea uskoa ajatukseen, että on tuomio myös tämän elämän jälkeen? Tuomio kuoleman jälkeen ei ole sen kummallisempi asia kuin se, että maallisessa tuomioistuimessa ihmiset vastaavat tekemistään vääristä teoista. Kumpikin malli noudattaa samaa periaatetta, joten siinä on ensimmäinen hyvä syy ottaa ajatus kuolemanjälkeisestä tilinteon päivästä vakavasti. Jumala saattaa silloin ihmiset vastaamaan tekemisistään aivan kuten nyt tapahtuu maallisessa oikeuslaitoksessa. Jokainen joutuu tekemään tiliä siitä, miten hän on elänyt ja kohdellut muita. Jokainen niittää sitä, mitä hän on kylvänyt.
- (Hebr 9:27) Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,
- (Gal 6:7) Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
- (Room 14:10,12) Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. 12. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. 13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. 14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. 15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Käsitys oikeasta ja väärästä. Jo edellisessä esimerkissä viitattiin, miten on järkevää uskoa tuomioon tämän elämän jälkeen. Jos on maallinen tuomioistuin, on sen valossa helppo ymmärtää myös taivaallisen tuomioistuimen olemassaolo. Molemmissa tapauksissa väärintekijät ja lainrikkojat joutuvat vastuuseen. Käsitys oikeasta ja väärästä ilmenee myös omassa elämässämme. Olemme moraalisia olentoja ja teemme valintoja arkipäivän toimissa. Tunnemme, että monet asiat ovat oikeita ja meidän tulisi noudattaa niitä, mutta usein voimme tuntea vastahakoisuutta niiden tekemiseen. Kymmenen käskyn periaatteet ”Älä tapa, älä tee huorin, älä varasta tai älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi”, eivät ole tuntemattomia kenellekään, vaan jokainen luonnostaan tietää, mikä on oikeaa käytöstä ja kuinka lähimmäistä tulee kohdella. Tätä sisäistä aistia ja ymmärrystä, joka kehottaa meitä tekemään oikeita valintoja, on usein nimitetty omaksitunnoksi. Emme voi olla tietämättä eroa oikean ja väärän käytöksen välillä, vaikka voimmekin paaduttaa itsemme. Syyllisyys ja syyllisyydentunto liittyvät myös aiheeseen. Me voimme kantaa syyllisyyttä tekemistämme vääristä teoista, joka osoittaa, että emme ole täysin paaduttaneet itseämme. Joskus saattaa tosin kulua vuosia ennen kuin syyllisyys herää. Henkilö, joka on loukannut muita, varastanut, murhannut tai tehnyt muita vääryyksiä, voi aluksi olla ajattelematta tekemiään vääryyksiä, mutta myöhemmin hän voi kokea syvää syyllisyyttä ja halua hyvittää väärät tekonsa. Tätä asiaa on vaikea ymmärtää naturalistisesta lähtökohdasta käsin. Jos alkuperämme olisi pelkästä aineesta, emme varmastikaan tekisi eroa erilaisten tekojen välillä. Pelkkä eloton aine ei voi tuottaa moraalia ja tajua oikeasta ja väärästä. Miten kivi, maa-aines tai jokin kaasu voisi vaikuttaa sen, että joku alkaa tuntea syyllisyyttä tekemisistään (Isä, joka on laiminlyönyt lapsiaan juomisen takia ja haluaa hyvittää sen), että joku alkaa tuntea katkeruutta muiden tekemisistä (“Hän varasti minulta, valehteli minusta, oli loukkaava minua kohtaan”) tai että joku tekee eron eri tekojen välille? Näille asioille täytyy löytyä parempi selitys kuin pelkkä materia.Seuraava esimerkki Japanista liittyy aiheeseen. Se kertoo abortin tehneestä naisesta ja on tyypillinen esimerkki tältä alueelta. On tavallista, että abortin tehneet naiset kokevat hetkellisen helpotuksen, kun abortti on tapahtunut, mutta myöhemmin he kantavat syyllisyyttä sekä syyttävät ja vihaavat itseään siitä, mitä ovat tehneet. Jokaisella ihmisellä voi olla samanlaisia tunteita, jos hän tietää tehneensä väärin:
Luodessaan naisen Jumala asetti häneen lapsen suojelemisen vaiston. Sitä ”ihmisen käyttöohjetta” vastaan ei voi rikkoa ilman vakavia seurauksia. Olen kuullut Japanissa monta synnintunnustusta abortin ottaneiden naisten suusta. Myös pakana voi tuntea syvää katumusta lapsensa surmaamisesta. Tämä syyllisyys ei näet ole kristinuskon sivutuotetta, vaan jokaiselle naiselle myötäsyntyinen omantunnon ääni. (5)
Moraalin alkuperälle onkin olemassa vain kaksi vaihtoehtoa. Ateistisen mallin mukaan moraali on peräisin alkuräjähdyksestä, koska ihminen ja kaikki muu on syntynyt itsestään nuppineulan kokoisesta tilasta alkuräjähdyksen kautta. Toinen vaihtoehto on, että moraali eli käsitys oikeasta ja väärästä on Jumalan ihmiseen alun perin laittama ominaisuus. Koska Jumala on hyvä ja täydellinen, laittoi hän ihmisiinkin moraalisen tajun. Tämä on teistinen malli ja mitä Raamattu opettaa. Lisäksi meidät luotiin Jumalan läheiseen yhteyteen ja Jumalan kuvaksi kuten Ensimmäinen Mooseksen kirja osoittaa. Ihmisen elämällä on muukin tarkoitus kuin pelkästään syöminen, juominen, työnteko ja lisääntyminen. Hän on iankaikkisuusolento kuten Raamattu osoittaa:
- (1 Moos 1:27) Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
- (Saarn 3:11) Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
Paavali jatkaa samasta aiheesta. Hän opettaa, että lain teot – käsitys oikeasta ja väärästä – on kirjoitettu ihmisten sydämiin. Hän yhdistää tämän asian tuomiopäivään, joten asiaan on syytä suhtautua vakavasti. Ymmärryksemme oikeasta ja väärästä osoittaa, miten on loogista uskoa tuomiopäivään kuoleman jälkeen:
- (Room 2:14-16) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki 15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä - 16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Kun Paavali edellisissä jakeissa viittasi siihen, miten ihmiset luokittelevat tekoja sisimmässään, on tämä yhtäpitävä seuraavan havainnon kanssa. Loren Cunningham, joka on vieraillut maailman jokaisessa maassa, kertoo, miten käsitys oikeasta ja väärästä on yleinen kaikilla kansoilla – huolimatta siitä, ovatko nämä ihmiset olleet tekemisissä muun sivistyksen tai Raamatun kanssa. Ihminen luonnostaan tietää eron oikean ja väärän käytöksen välillä, vaikka voikin paaduttaa sydämensä:
Olen tavannut ihmisiä jokaisesta maailman maasta ja nähnyt sen, että ajatus rakkaudesta, vastuullisuudesta, oikeasta ja väärästä, omastatunnosta ja moraalista on olemassa kaikissa kulttuureissa. Jokaisessa kielessä on käsite oikealle ja väärälle. Näin on ollut jo ennen minkäänlaista kontaktia muun sivistyksen tai Raamatun kanssa. (6)
C.S. Lewis jatkaa samasta aiheesta. Hän tuo ilmi sen, miten ihminen on moraalinen olento ja moraali maailmanlaajuinen asia. Ympäri maailmaa ihmisillä on lähes samanlainen käsitys oikeasta ja väärästä. Siinä on hyvin vähän poikkeuksia eri kulttuurien välillä. Sitä voidaan pitää osoituksena myös siitä, että ihminen alun perin luotiin Jumalan kuvaksi, vaikkakin syntiinlankeemuksessa tämä kuva vääristyi. Ihminen on Raamatun mukaan olemukseltaan syntinen, vaikka hänellä on vielä käsitys oikeasta ja väärästä. Moraalin maailmanlaajuisuus on eräs viittaus Jumalan olemassaoloon ja myös tuomioon tämän elämän jälkeen. Materialistisesta näkemyksestä käsin on vaikea selittää moraalin olemassaoloa:
Mitä taas on sanottava toisesta modernista vastaväitteestä – että eri kulttuurien eettiset mittapuut eroavat toisistaan niin suuresti, ettei yhteistä traditiota ole edes olemassa? Vastaan, että tämä on suuri valhe. Jos ihminen vaivautuu menemään kirjastoon ja viettämään siellä muutamia päiviä tutkimalla teosta Encyclopedia of Religion and Ethics, hän huomaa pian käytännöllisen järjen massiivisen yksimielisyyden. Babylonialaisesta Hymnistä Samokselle, Manun laeista, Kuolleiden kirjasta, analektikoilta, stoalaisilta, platonilaisilta, Australian alkuasukkailta ja punanahoilta hän saa kerätyksi tietoonsa samat voittoisan yksiääniset sorron, murhan, petoksen ja vääryyden hylkäystuomiot, samat käskyt olla lempeä vanhoja, nuoria ja heikkoja kohtaan, antaa almuja ja elää puolueettomana ja rehellisenä. Hän saattaa olla vähän ihmeissään (niin kuin minäkin olin) huomatessaan, että rakkauden käsky esiintyy useammin kuin oikeudenmukaisuuden vaatimus… Kaukana siitä, että kohtaisimme kaaoksen; löydämme täsmälleen sen, mitä voimme odottaakin, jos hyvä todella on jotakin objektiivista ja järki välikappale, jolla se on käsitettävissä. Se tarkoittaa, että on olemassa todellista yksimielisyyttä, joskin siihen liittyy huomattavia paikallisen korostuksen eroja, ja ehkäpä ei yksikään moraalikoodi sisällä kaikkea. (7)
Oikeudentunto. Eräs syy uskoa tuomioon, on meissä oleva oikeudentunto. Moni rikos ja ilkityö voi jäädä selvittämättä maan päällä, mutta viimeinen tuomio viittaa siihen, että muita epäinhimillisesti kohtelevat väärintekijät eivät pääse vastuuta pakoon. He eivät pääse kuin koira veräjästä. Nykyaikana monet kritisoivat tuomiota ja kadotusta, mutta jos väärintekijät eivät joudu vastuuseen, hyväksyisi Jumala vääryyden. Hän hyväksyisi diktaattoreiden ja muiden väärintekijöiden teot eikä sellainen Jumala voi olla hyvä. Monet haluaisivat uskoa, että Jumala olisi sellainen mukava ukko, joka istuu pilven reunalla ja ummistaa silmänsä kaikelta, mutta sellainen käsitys ei ole totta Raamatun valossa. Niinpä se, että Hitler, Stalin, Idi Amin sekä muita väärinkohdelleet ja diktaattorit ovat kerran tuomiolla, viittaa Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja hyvyyteen. Hän saattaa nämä ihmiset vastuuseen teoistaan. Kuitenkin myös ”tavalliset ihmiset” joutuvat vastaamaan sanoistaan ja tekemisistään. Raamatun mukaan tuomion laatu määräytyy tekojen mukaan. Siksi täytyy olla eriasteisia tuomioita.
- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. 13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. 14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. 15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
MITÄ TARKOITTAA, ETTÄ JUMALA ON TUOMARI? Jumala on siis Luoja ja Tuomari, joka tuomitsee maailman. Jälkimmäisestä asiasta todistaa se, että meillä on kyky ymmärtää oikea ja väärä, joten Jumalallakin täytyy olla sama kyky. Lisäksi omatuntomme kertoo meille, että on joku, jolle olemme vastuussa elämästämme. Omantunnon syytöksiä ja syyllisyyttä on vaikea selittää materialistisista lähtökohdista käsin. Tällaiset asiat eivät synny alkuräjähdyksen kautta. Mitä sitten tarkoittaa, että Jumala on tuomari? Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
• Ensinnäkin on hyvä todeta, että meitä ei ole asetettu lähimmäistemme tuomariksi. Siitä saamme olla kiitollisia. Jeesus totesi aiheeseen liittyen: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan (Matt 7:1,2). Lähimmäisen varoittaminen on kuitenkin eri asia kuin tuomitseminen. Joskus ihmiset sotkevat nämä kaksi asiaa keskenään, vaikka niin ei pitäisi tehdä. Sillä kun varoitetaan lähimmäistä tulevasta tuomiosta, on se todellista rakkautta. Se on samanlainen asia kuin että varoitetaan heikoista jäistä. Jos joku ei kuuntele varoitusta ja ota sitä huomioon, on se ihmisen itsensä vika ja siitä voi olla vakavia seurauksia.
• Toiseksi Jos Jumala on olemassa ja hän on Luoja ja Tuomari, on hänellä varmasti valta sanoa, mikä on oikein ja väärin. Moraalia eivät määrittele Saddam Hussein, Hitler, playboy tai murtovarkauksia tekevä henkilö vaan kaikkivaltias Jumala. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mikäli oletetaan Jumalan olemassaolo. Entä nykyaika ja moraali? Nykyaikana monet voivat suhtautua suopeasti esim. avioliiton ulkopuolisiin seksisuhteisiin tai homoseksuaalisiin suhteisiin, mutta Uuden testamentin selvä opetus on, että ne ovat väärin ja vievät eroon Jumalasta. Jotkut voivat kiistää tämän, mutta mistä he tietävät Jeesusta ja hänen asettamiaan apostoleja paremmin, mitä on rajan takana? Meidän kannattaisi ottaa vakavasti heidän kauttaan tulleet varoitukset kuten mm. seuraavat jakeet:
- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
Jumala siis vihaa vääryyttä ja tulee tuomitsemaan sen. Esimerkkejä Jumalan vihasta syntiä kohtaan on lukuisia. Historiallisia esimerkkejä ovat mm. Nooan aikainen sukupolvi, Sodoma ja Gomorra, kanaanilaiset sekä Israelin ja Juudan valtiot. Niitä ei kohdannut tuho sattumalta, vaan koska pahuus näissä yhteiskunnissa oli saavuttanut suuret mittasuhteet. Entä Uuden testamentin puoli? Tärkein esimerkki Jumalan vihasta on iankaikkinen helvetti, jonne joutuu jokainen katumaton ihminen. Jos tämä asia ei olisi totta, miksi esim. Jeesus puhui siitä paljon?
- (Matt 8:11,12) Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; 12. mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
- (Fil 3:18,19) Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; 19. heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
- (2 Tess 1:9) Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. 13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. 14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. 15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
IHMINEN ON KAUKANA TÄYDELLISYYDESTÄ.
- (Joh 7:19) …Ja kukaan teistä ei lakia täytä…
- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
- (1 Joh 1:8) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Aiemmissa kappaleissa on todettu, miten jokaisella ihmisellä on käsitys oikeasta ja väärästä käytöksestä. Tämä käsitys on yleinen kaikissa kulttuureissa huolimatta siitä, ovatko ne olleet yhteydessä kristilliseen uskoon. Se tulee ilmi karman laissa, uskonnoissa ja maallisessa lainsäädännössä. Ihminen on moraalinen olento ja moraali maailmanlaajuinen asia. Kaikkein pahinta kuitenkin on, että me ihmisinä tiedämme eron oikean ja väärän välillä joko luonnostaan tai Raamatun opetuksen kautta, mutta emme useinkaan noudata oikeaa tietä. Voisimme tehdä hyvää, olla epäitsekkäitä, auttaa muita ja karttaa pahaa, mutta usein toimimme päinvastoin. Pelkkä tieto oikeasta ja väärästä ei siksi koskaan takaa, että toimimme oikein. Ihmisen itsekkyys estää sen. C.S. Lewis on kirjoittanut moraalilaista ja miten ihmiset tietävät, kuinka heidän tulisi tehdä, mutta he eivät tee niin.
Merkillepantavinta asiassa on kuitenkin tämä: Milloin vain tapaatkin jonkun, joka väittää, ettei hän usko minkään yleispätevän oikean ja väärän olemassaoloon, saat hetkeä myöhemmin huomata hänen peruvan puheensa käytöksellään. Hän saattaa kyllä rikkoa sinulle antamansa lupauksen, mutta rikopas sinä lupauksesi hänelle, niin hän on heti valittamassa, ettei se ollut reilua. …Nämä kaksi asiaa halusin tehdä selväksi. Ensinnäkin sen, että joka puolella maailmaa ihmisillä on sellainen merkillinen käsitys, että heidän pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla, eivätkä he pääse siitä todella eroon. Ja toiseksi sen, että ihmiset eivät kuitenkaan käyttäydy sillä tavalla. He tuntevat luonnollisen moraalilain, ja he rikkovat sitä. Nämä kaksi totuutta ovat perustus, jota ilman emme pysty käsittämään selvästi omaa itseämme emmekä maailmaa, jossa elämme. (8)
Ihmisen puutteellisuus tulee ilmi myös useiden Raamatun jakeiden kautta. Ne osoittavat, että olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Emme pysty itsessämme siihen täydellisyyteen ja synnittömyyteen, jota Jumala odottaa:
- (Matt 12:36) Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
- (Matt 5:21,22) Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. 22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
- (Matt 5:27,28) Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. 28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.
- (1 Joh 3:15) Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.
- (Jaak 4:17) Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.
- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Hyvin selvästi ihmisen puutteellisuus tulee esiin rakkauden kaksoiskäskyn kautta. Siinä meitä kehotetaan rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä koko sydämestämme ja voimastamme. Jos joku ei ole noudattanut tätä käskyä joka ainoa elämänsä hetki, on hän silloin syyllistynyt synneistä suurimpaan. Hän on rikkonut suurinta käskyä vastaan:
- (Matt 22:36-39) "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" 37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. 38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
JUMALA ON MYÖS VAPAHTAJA. Aiemmissa kappaleissa on tuotu esille kaksi tärkeää Jumalan ominaisuutta:
• Jumala on luoja • Jumala on tuomari
Samoin todettiin, että jokaisella ihmisellä on käsitys oikeasta ja väärästä ja että he eivät aina noudata sitä, minkä tietävät oikeaksi. Sen takia he ovat Jumalan tuomion ja vihan alla, koska hän vihaa syntiä. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Vaikka ihminen on puutteellinen, on asialla myös toinen puoli. Jumala on myös rakkaus, joka tahtoo meille parasta. Hän haluaa ihmisiä lapsikseen ja haluaa pelastaa heidät. Hänellä on hyvä tahto ihmisiä kohtaan:
- (Luuk 2:13,14) Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, 4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Miten Jumalan rakkaus on sitten ilmennyt? Tässä tulemme Raamatun ja koko Uuden testamentin ytimeen. Se on ilmennyt siinä, miten Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli lain alaiseksi maailmaan ja saattoi välit Jumalan kanssa kuntoon. Jumala itse oli Kristuksessa (2 Kor 5:19) ja sovitti maailman itsensä kanssa, jotta me voisimme saada syntimme anteeksi ja yhteyden hänen kanssaan. Sillä kun ihminen ei kyennyt eikä kykene lakia eli Jumalan tahtoa täyttämään, tuli Jeesus tänne ja täytti lain vaatimukset. Nyt Jumala ja hänen lakinsa ei enää tuomitse sellaista ihmistä, joka kääntyy Jeesuksen Kristuksen puoleen ja luovuttaa elämänsä hänelle. Jumala ei siis ole ainoastaan luoja ja tuomari. Hän on myös meidän vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jos käännymme hänen puoleensa (1 Tim 1:1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettama). Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen työstä edestämme kertovat hyvin seuraavat jakeet. Meidän kannattaa niissä kiinnittää huomiota sellaisiin sanontoihin kuin edestämme ja puolestamme. Nämä jakeet osoittavat sen, että pelastuksen perusta on toisen, eli Jeesuksen Kristuksen, työssä edestämme eikä itsessämme. Kaikki perustuu Jumalan rakkauteen. Jumala on hyvä Jumala, joka haluaa ihmisten pelastusta ja että he pääsevät taivaaseen:
- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti
ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -
- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.
- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
Seuraava lainaus viittaa vielä samaan aiheeseen. Kun kuilu Jumalan ja ihmisen välillä oli liian suuri, tuli Jeesus, Jumalan Poika, tänne maailmaan ja ylitti kuilun puolestamme. Me voimme uskoa ja luottaa siihen, mitä hän on tehnyt, eli nojata tähän totuuteen (Apt 16:31: Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".).
"Annahan, kun kerron sinulle yhden esimerkin: keskiverto ihminen pystyy hyppäämään, sanotaan vaikkapa kaksi metriä. Urheilua harrastanut hyväkuntoinen henkilö saattaa hypätä ehkä viisi metriä. Ja jos hän on olympiavoittaja, hän saattaa päästä yhdeksän metrin ennätyslukemiin, mutta tämän pitemmälle on jo melko lailla mahdoton hypätä meidän sukupolvemme aikana. Mutta oletetaan nyt, että seisomme kaikki kanjonin reunalla, jonka toiselle laidalle on matkaa 200 metriä. Yksikään meistä ei kykene hyppäämään tuon kuilun yli, vai mitä? Katsotaanpa nyt tätä samaa asiaa vertauksen muodossa. Jumala on tuon synniksi sanomamme kuilun toisella puolella. Hän tarkasteli meitä heinäsirkkaparkoja juuri sellaisina kuin olemme ja alkoi tuntea sääliä meitä kohtaan. Hän tiesi, että meidän oli aivan mahdoton päästä Hänen luokseen omine voiminemme; juuri tästä syystä Hän lähetti meille sillaksi oman Poikansa Jeesuksen. Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Me voimme kulkea hänen kanssaan täysin turvallisesti, koska Hän omien sanojensa mukaan oli 'tie ja totuus ja elämä'! Tiedän, että on monia, jotka torjuvat tämän jumalallisen ratkaisun liian helppona. He yrittävät mieluummin tehdä jotakin omissa voimissaan pelastaakseen itsensä, mutta mitkään ihmisyritykset eivät kanna meitä Jumalan luo, kohtalonamme on pudota tuohon edessämme ammottavaan kuiluun!" (9)
Toisaalta, kun Jeesus on täyttänyt lain eli kuilun Jumalan ja ihmisen välillä, ja armo on tullut hänen kauttaan, on selvä, että ihmisen täytyy vastaanottaa tämä armo voidakseen pelastua. Hänen täytyy vastaanottaa Jeesus elämäänsä. Sillä jos ihminen kääntää selkänsä Jeesukselle ja armolle, hylkää hän ainoan mahdollisuutensa pelastua. Älä siis käännä selkääsi Jeesukselle ja Jumalan kutsulle. Arthur W. Pink, edesmennyt puritaanijulistaja, on selittänyt osuvasti tätä asiaa eli miten Jumala tarjoaa armoa Poikansa kautta. Tätä tarjousta ei kannata pitää halpana.
Jos Jumala tarjoaa sinulle Pelastajaa, joka pelastaa sinut ansaitsemastasi rangaistuksesta, etkä sinä ota Häntä vastaan, niin toki on oikeudenmukaista, että jäät ilman pelastajaa. Vai onko Jumala velvollinen järjestämään sinulle jonkun toisen, koska et pidä juuri tästä Pelastajasta? Hän on antanut mittaamattoman arvokkaan ja kunnioitettavan henkilön, oman ainoasyntyisen Poikansa, olemaan sovitusuhrina synneistä ja näin valmistanut pelastuksen; ja tätä Pelastajaa tarjotaan sinulle juuri nyt. Jos torjut hänet, onko Jumala silloin epäoikeudenmukainen, jos hän ei sinua pelasta? Onko hän velvollinen pelastamaan sinut valitsemallasi tavalla, vain koska et pidä hänen tavastaan pelastaa? Vai syytätkö Kristusta epäoikeudenmukaisuudesta, koska hän ei tule sinun Pelastajaksesi, kun samaan aikaan sinä et tahdo häntä, vaikka hän tarjoaa itsensä sinulle ja vetoaa sinuun, että ottaisit hänet vastaan Pelastajanasi.
Sinun osuutesi
- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! 18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi 19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' 20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
- (1 Joh 1:9) Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos Jumala on rakastanut ihmistä ja täyttänyt lain vaatimuksineen jokaisen puolesta, miten ihminen voi tulla osalliseksi tästä rakkaudesta ja iankaikkisesta elämästä? Edelliseen on helppo vastaus: ihmisen täytyy kääntyä Jumalan puoleen ja katua syntejään kuten tuhlaajapoika edellisessä vertauksessa. Sillä Jumala ei koskaan anna anteeksi katumattomalle henkilölle, joka ei halua luopua synneistään. Se on mahdotonta, koska muussa tapauksessa hän antaisi hyväksyntänsä vääryydelle. Se sotii Jumalan hyvyyttä vastaan. Sen sijaan Jumala antaa anteeksi jokaiselle katuvalle henkilölle, joka luovuttaa elämänsä hänelle ja panee luottamuksensa Jeesukseen Kristukseen, hänen Poikaansa. Raamatun kielellä kysymys on parannuksenteosta kuten esim. Johannes Kastaja, Jeesus itse ja opetuslapset julistivat (Matt 3:1,2 / Matt 4:17 / Apt 17:30) sekä uskosta Jeesukseen Kristukseen. Ensimmäisessä asiassa me todellisuudessa tunnustamme sen, että olemme olleet erossa Jumalasta, ja että nyt haluamme kääntyä hänen puoleensa. Siihen voi liittyä syntien tunnustus kuten edelliset jakeet osoittivat. Usko Jeesukseen Kristukseen taas saattaa jumalasuhteemme uuteen kuntoon, koska Jeesus on jo tehnyt kaiken puolestamme. Niinpä kun sinä olet antanut itsesi Jumalalle, tunnustanut erosi Hänestä, mieltäsi painavat synnit sekä uskot Jeesukseen, antaa Jumala sinulle kaikki syntisi anteeksi. Se ei perustu sinun tekoihisi ja omaan hyvyyteesi, vaan Jeesukseen, joka on jo tehnyt kaiken puolestamme (ks. jakeet aiemmin!). Pane siis luottamuksesi häneen. Usko siihen, mitä hän on tehnyt puolestasi ja käänny hänen puoleensa. Jeesuksessa on iankaikkinen elämä:
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" 31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
- (Joh 6:67-69) Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?" 68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; 69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; 40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
Niinpä jos olet vastaanottanut Jeesuksen elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus, iankaikkinen elämä ja olet uudestisyntynyt kuten seuraavat jakeet osoittavat. Sinulla on tämä elämä huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan sisään vaan aina sen ulkopuolelle.
- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. 12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. 13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
Viittaukset:
1. Charles Darwin: Elämäni, s. 55,56 2. Jerry A. Coyne: Why Evolution is True 3. Francis Crick: What Mad Pursuit: a Personal View of Scientific Discovery (1988), s. 138 4. Richard Dawkins: Maailman hienoin esitys, evolution todisteet (The Greatest Show on Earth, The Evidence for Evolution), s. 342 5. Mailis Janatuinen: Ihmisen käyttöohjeet, s. 120 6. Loren Cunningham / Janice Rogers: Kirja joka muuttaa kansat (The Book that Transforms Nations), s. 133 7. C.S. Lewis: Entisen ateistin kristillisiä esseitä (Christian Reflections), s. 100, 101 8. C.S. Lewis: Tätä on kristinusko (Mere Christianity), s. 16,18 9. Jakov Damkani: Siionin poika, s. 107,108
Lisää aiheesta:
|
Jeesus on tie ja totuus ja elämä
Tartu kiinni iankaikkiseen elämään!
|
Lisää aiheesta:
|
