Luku 1 -
Marian asema
Kun alamme tutkimaan
katolisen kirkon oppeja, on se hyvä aloittaa pyhimyksistä ja Mariasta, joilla on
merkittävä asema tässä kirkossa. Erityisesti Maria on saanut sellaisen aseman,
että hän on ylivoimaisesti tärkeämpi kuin muut pyhimykset, usein jopa
tasaveroinen Kristuksen kanssa tai käytännössä vieläkin tärkeämpi. Häneen
liittyen on myös nähty ilmestyksiä, joissa ns. "Maria" on pyrkinyt
vahvistamaan omaa erikoista asemaansa ihmisten mielissä.
Marian asema käy hyvin ilmi mm. katolisesta
rukouskirjasta, jossa puhutaan hänen synnittömyydestään, miten hän on ikuinen
neitsyt ja taivaan kuningatar, miten hänet otettiin taivaaseen ja miten
ihmisten on turvauduttava häneen kuolinhetkellään. Huomaamme, että jos nämä
asiat todella pitävät paikkansa, on hänen täytynyt olla ja täytyy olla todella
merkittävä henkilö, aivan Jeesuksen veroinen:
"Vapahtajamme Äidille Neitsyt Marialle Jumala on suonut suuremman
pyhyyden määrän kuin kenellekään muulle luodulle. Sitä vaati se ylevä tehtävä,
johon Maria oli kutsuttu: olemaan ihmiskunnan lunastajan Äitinä. Jumala varjeli
hänet perisynniltä: varusti hänet elämän ensi silmänräpäyksestä asti
pyhittävällä armolla... Vähimmälläkään synnillä ei ole häneen pääsyä, hänen
tahtonsa oli aina sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa ... Hän on täydellisin
Neitsyt ja samalla Jumalan Pojan todellinen Äiti, neitsyt ennen ja jälkeen,
ainainen Neitsyt... Hän on taivaan kuningatar, kirkkauden asuntoon otettu
sieluinensa ja ruumiinensakin jo ennen yleistä ylösnousemusta ... Sen tähden
turvautukaamme nöyrinä ja luottavaisina Marian puoltorukoukseen, varsinkin
uskokaamme hänelle kuolinhetkemme, että silloin saisimme synnistä
puhdistettuina siirtyä ajasta autuaaseen iankaikkisuuteen.
Seuraava kuvaus
viittaa myös Marian erikoiseen asemaan katolisessa kirkossa. Se on
katolilaisesta lentolehtisestä, jossa mainostetaan ihmeitätekevää medaljonkia.
Siitä käy selville, miten Marian uskotaan mm. murskanneen käärmeen pään
(Jeesuksestahan näin on todella kirjoitettu; Kol 2:15, Hebr 2:14, 1 Joh 3:8) ja
olleen mukana jopa lunastustyössä, eli hänelle on yritetty antaa roolia, joka
kuuluu yksin Jeesukselle:
IHMEITÄTEKEVÄ MEDALJONKI
Maria on avannut kätensä auttaakseen. Hänen käsistään lähtevät säteet
kuvaavat hänen hyviä tekojaan. Hän seisoo maapallon päällä; hän tahtoo auttaa
kaikkia ihmisiä. Hän murskaa jalallaan käärmeen pään, mikä merkitsee että hän
voittaa paholaisen kuten syntiinlankeemuksen yhteydessä oli ennustettu.
("Se on polkeva rikki sinun pääsi" 1 Moos 3:15) Kuvaa ympäröi lyhyt
rukous: "Oi Maria, ilman perisyntiä syntynyt, rukoile meidän puolestamme,
jotka turvaamme sinuun". Maria lupasi Pyhälle Catharina Labourélle
Pariisissa v. 1830, että hän on auttava jokaista, joka kantaa tätä medaljonkia
kaulassaan ja luottaen rukoilee tämän rukouksen.
Medaljongin toisella puolella
on Jeesuksen risti, joka kohoaa M-kirjaimesta. Jeesus on syntynyt Mariasta; ja
Maria seisoi ristin juurella. Hän on kärsinyt ja rukoillut Jeesuksen kanssa, ja
siten ollut mukana lunastustyössä. Alapuolella on kaksi sydäntä. Toinen on
Jeesuksen sydän. (Yksi sotamiehistä puhkaisi hänen kylkensä ja heti vuoti siitä
verta ja vettä." Joh 19:34) Okaat ympäröivät sydäntä, me aiheutamme
synneillämme hänelle tuskaa. Marian sydän on vieressä. Sen lävistää miekka,
kuten Simeon oli ennustanut. (Luuk 2:35) Maria on kärsinyt paljon meidän
edestämme. Kuvia ympäröi kaksitoista tähteä - kaksitoista apostolia, kirkon
perustukset. Kirkko vie tämän ilosanoman koko maailmalle.
Miten katolisen
kirkon Maria poikkeaa Raamatun Mariasta?
Katoliselle kirkolle
Maria on siis tärkeä; siitä ei voi päästä mihinkään. Eri asia kuitenkin on,
onko kirkon luoma kuva hänestä oikea. On itseasiassa mielenkiintoista havaita,
että kun verrataan katolisen kirkon luomaa kuvaa Mariasta siihen, mitä Raamattu
hänestä kertoo, on kuin kyseessä olisivat aivan eri henkilöt. Sillä kun
Raamatussa ei mainita Marian millään tavalla poikenneen muista ihmisistä ja
häneen on vain joitakin lyhyitä viittauksia, niin on katolisen kirkon Maria
suuri kuningatar-hahmo, joka toimii esirukoilijana, välittäjänä ja jopa
pelastuksen välikappaleena. Samoin hänen maanpäällisen elämänsä uskotaan
poikenneen muista siten, että hänen uskotaan olleen "tahraton
neitsyt" eli henkilön, joka ei koskaan tehnyt syntiä.
Niinpä kun ovat kyseessä erot katolisen kirkon Marian ja
Raamatun välillä, on hyvä hieman tutkia näitä eroja. Eroavaisuuksia voidaan nähdä
mm. seuraavissa asioissa:
1. MARIA, TIE
PELASTUKSEEN. Jotta ymmärtäisimme,
mikä merkitys Marialla on pelastuksen välikappaleena katolisessa kirkossa, käy
se ehkä parhaiten ilmi Alfonso Maria Liquorin (1697-1787) kirjoittamasta
teoksesta "Le glorie di Maria" (1784, "Maria kaikessa
loistossaan"). Siinä tämä kirkon opettajaksi ja pyhimykseksi kuolemansa
jälkeen korotettu henkilö kuvaa Marian asemaa pelastajana. Mariasta on tehty
välittäjätär Jumalan ja ihmisten välille, pelastaja, esirukoilija, syntisten
ainoa toivo sekä ainoa tie pelastukseen. Tällainen käsitys on nykyään aivan
tavallinen sekä paavien opetuksissa että yleisesti muutenkin:
Saadessaan tämän armon syntisiä varten Maria herättää heidät
esirukouksillaan henkiin(s.54).
Hänet on todella tehty rauhan
välittäjättäreksi syntisten ja Jumalan välille(s.56).
Vain Marialle on suotu heidän
pelastamisensa voimallisella esirukouksellaan (s.101).
Hän on pahantekijöitten
toivo... syntisten ainoa toivo (s.102).
Pyhä kirkko opettaa
huolellisesti meitä lapsiaan, että meidän tulee tarkkaavaisesti ja
luottamuksella lakkaamatta turvautua tähän rakastavaan suojelijattareen. Sen
vuoksi se määrää tätä tarkoitusta varten Marialle oman erityisen palvonnan
(s.106).
Mariaa kutsutaan taivaan
portiksi, koska kukaan ei voi astua sisään siunattuun valtakuntaan ohittamatta
häntä (s.134).
Epäilisimmekö pyytää häntä
pelastamaan meidät, kun pelastuksen tie ei ole kenellekään avoin muutoin kuin
Marian kautta (s.143).
Kuinka hän voisi olla muuta
kuin armoa täynnä, kun hänet on tehty paratiisin tikapuiksi, taivaan portiksi,
kaikkein todellisimmaksi välittäjäksi Jumalan ja ihmisten välillä (s.128).
Se, jota Maria suojelee,
pelastuu; se jolla tätä suojaa ei ole, menee kadotukseen (s.144)
Usein me saamme nopeammin sen,
mitä anomme, kutsumalla Marian nimeä kuin kutsumalla Jeesuksen nimeä (s.228).
Maria on elämämme, koska hän
hankkii meille armahduksen synneistämme (s.54).
Sillä hän ... on
pelastuksemme, elämämme, toivomme, neuvomme, turvamme ja apumme (s.230).(1)
Mariaa on siis
esitetty tienä pelastukseen ja että hän mm. olisi "välittäjätär" ja
"puolustaja" edestämme sekä "kanssalunastajatar", joka
yhdessä Jeesuksen kanssa kärsi hänen ristinkuolemassaan. Samoin on voitu
suoraan esittää, että Maria on "sovituksen äiti" ja että tie
taivaaseen ei käy muutoin kuin hänen kauttaan.
Merkillistä kuitenkin on, että kun
tutkitaan Raamatun niukkoja mainintoja Mariasta, ei niissä puhuta mitään hänen
välittäjätehtävästään, että hän olisi Jeesuksen sovittajakumppani tai syntisten
ainoa toivo. Sensijaan kyllä osoitetaan, että nämä monet asiat liittyvät
Jeesukseen, joka on ihmisten ainoa toivo pelastuksen asiassa ja myös tie
taivaaseen. Tämän osoittavat seuraavat Raamatun paikat, joiden ohessa
käsitellään edelleen käsitystä Mariasta pelastajana:
Tie pelastukseen. Kun on esitetty, että vain Mariassa olisi pelastus,
käy tämä oppi edellisten lausuntojen lisäksi hyvin ilmi 1800-luvulla
vaikuttaneen paavi Pius lX:n (1846 - 1878) lausunnosta. Tämä paavi
määritteli myös opin Marian tahrattomasta sikiämisestä. Hänen mukaansa Marian
kautta on saatavissa kaikki toivo, kaikki armo ja kaikki pelastus:
Jumala on uskonut Marialle hyvien asioiden aarreaitan, jotta jokainen
tietäisi, että hänen kauttansa on saatavissa kaikki toivo, kaikki armo ja
kaikki pelastus. (2)
Tämä paavi - kuten
useimmat muutkaan - ei ollut kuitenkaan lukenut Raamattua kovin tarkasti. Sillä
jos katsotaan Raamattua, osoittaa se hyvin selvästi, että edellämainittu
lausunto on ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus sanoi itsestään ja mitä myös
Pietari ja Paavali hänestä opettivat. Jeesus nimittäin sanoi, ettei kukaan tule
Isän tykö muutoin kuin hänen kauttaan ja samoin Pietari viittasi siihen, ettei
Jeesuksen lisäksi ole annettu muuta nimeä, jossa voidaan pelastua. Ymmärrämme
sentähden, että Jeesuksen ja hänen opetuslastensa lausunnot ovat varmasti
arvovaltaisempia kuin ne lausunnot, joita ihmiset nyt, satoja vuosia myöhemmin,
saattavat esittää:
- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja
elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
- (Joh 10:9) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle,
niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä
laitumen.
- (Apt 4:11,12) Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta
joka on kulmakiveksi tullut.'
12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei
ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi
pelastuman."
- (1 Kor 3:11) Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä
pantu on, ja se on Jeesus Kristus
Välimiehenä olo. Toiseksi Marian asemaa pelastajana on yritetty
korottaa siten, että hän olisi välittäjätär Jumalan ja ihmisten välillä. Tämä
käsitys tulee esille mm. Medjugorjessa koetusta ilmestyksestä, jossa
"Maria"-niminen henkilö esiintyy ja puhuu (Me ymmärrämme, että
kyseessä ei todellakaan ole "aito Maria", vaan ainoastaan
vainajahenki, joka esiintyy Mariana - ks. esim. Jes 8:19). Tässä paikassa ovat
miljoonat vilpittömät katolilaiset käyneet pyhiinvaelluksella. Ilmestyksessä
sanotaan:
Tänään kutsuin teidät, jotta te saisitte vastauksen kysymykseenne, miksi
olen niin kauan teidän kanssanne. Minä olen Välittäjätär teidän ja Jumalan
välillä. (Marija, Medjugorje, Kroatia,
17.7.1986)
Jos kuitenkin
ajatellaan Marian asemaa välittäjänä, voidaan kysyä, voiko syntinen olla
syntisten välittäjänä? Sillä esim. Luukkaan evankeliumissa (16:24), kun rikas
mies rukoilee Aabrahamia, ei tämäkään voinut häntä auttaa, vaikka Aabrahamia
nimitettiin jopa Jumalan ystäväksi (Jaak 2:23). Tämän perusteella voidaan
kysyä, kuinka sitten Maria voisi meitä auttaa ja olla välittäjä meille?
Ainut mahdollisuus onkin, että tarvitsemme
täydellisen välimiehen, jollainen yksin Jeesus Kristus oli ja on, koska hän oli
synnitön maan päällä eläessään (Joh 8:46: "Kuka teistä voi näyttää minut
syypääksi syntiin?... "). Raamattu myös kertoo, että välimiehiä on vain
yksi Jumalan ja ihmisten välillä. Eli jos välimiehiä on vain yksi, ei niitä silloin
voi olla kahta. Marian on silloin mahdotonta olla kenellekään välimiehenä ja
välittäjättärenä jumalasuhteessamme:
- (1 Tim 2:5,6) Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies
Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6. joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta
todistus oli annettava aikanansa,
- (Hebr 9:15) Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että,
koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton
aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun
iankaikkisen perinnön.
Puolustajana ja
esirukoilijana olo. Marian
välitystehtäviin kuuluu myös se, että hänet nähdään puolustajana ja
esirukoilijana.
Sillä kun Jeesus nähdään katolisessa
kirkossa ankarana tuomarina, jota on vaikea lähestyä, niin nähdään Maria
puolestaan puolustajana ja esirukoilijana ja täynnä ymmärtämystä ja sääliä
olevana äitinä, joka sitten - ylhäällä taivaassa - rukoilee Poikaansa antamaan
anteeksi ja tuntemaan sääliä niitä katolilaisia kohtaan, jotka kääntyvät Marian
puoleen. On myös esitetty, että Marian ei tarvitse muuta kuin näyttää Pojalleen
"rinnat, joita hän on imenyt", niin hänen vihansa laantuu
välittömästi (Näin mm. kirkon opettajaksi mainittu Alfonso Maria Liquori, 1696
– 1787).
Ongelmana tässäkin opetuksessa on, että
emme löydä Raamatusta yhtäkään kohtaa, jossa mainittaisiin Marian tai jonkun
"pyhimyksistä" olevan puolustajamme ja esirukoilijamme taivaassa.
Sensijaan kyllä osoitetaan, että Jeesus itse on puolustaja, esirukoilija ja
laupias ylimmäinen pappi. Hänen luokseen voivat kääntyä myös kaikki
työtätekeväiset ja raskautetut. Eli voidaan hyvin kysyä, että jos Jeesus on
täydellinen puolustaja ja esirukoilija, miksi silloin kääntyä muiden
henkilöiden puoleen, jotka eivät kuitenkaan voi auttaa meitä Jumalan edessä:
- (1 Joh 2:1,2) Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette
syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja
Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
2. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös
koko maailman syntien.
- (Room 8:34) Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus
on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla
puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
- (Hebr 7:25) jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka
hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen
heidän puolestansa.
- (Hebr 2:17,18) Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi,
että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään
Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
18. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi
hän kiusattuja auttaa.
- (Matt 11:28) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja
raskautetut, niin minä annan teille levon.
Armon saaminen. Se, miten Maria on pimentänyt Jeesuksen roolin
pelastajana katolisessa kirkossa, käy ilmi myös siitä, miten hänestä on tehty
"kaikkien armojen jakajatar". Hänestä on tehty kaikkien armojen
jakajatar siinä mielessä, että hän ensiksikin välitti armonsa synnyttämällä
Jeesuksen tähän maailmaan, mutta myös siinä mielessä, että hän koko ajan
esirukouksillaan jakaa armoa ihmisille. Monet katoliset uskovatkin, että kaikki
Jumalan armo ja suosio tulee ihmiskunnalle vain ja ainoastaan Marian kautta.
Tästä uskomuksesta on hyvänä esimerkkinä paavi Leo Xlll (1878 - 1903), joka
aikanaan sanoi:
Totuutena voidaan vahvistaa, että Jumalan tahdosta siitä suunnattoman
suuresta kaikkien armojen aarreaitasta, jonka Jumala on varannut, ei
tule meille mitään muutoin kuin Marian kautta ... kuinka suuri onkaan
viisaus ja armo, joka on ilmoitettu tässä Jumalan suunnitelmassa... Maria on
meidän loistava välittäjämme, hän on Kaikkivaltiaan Jumalan voimakas Äiti...
(3)
Tämäkään paavi ei
ollut lukenut Raamattuaan kovin tarkkaan. Sillä jos katsomme Raamattua,
osoittaa se hyvin selvästi, että armo on tullut ja tulee Jeesuksen, ei suinkaan
Marian kautta. Marian sotkeminen asiaan on vain turhaa asioiden sekoittamista.
Jeesuksen tärkeän aseman armon välittäjänä osoittavatkin mm. apostoli Johannes
nimeään kantavassa evankeliumissaan ja Paavali kirjeessään korinttolaisille. He
ovat kirjoittaneet, että armo on annettu ihmisille Jeesuksen, eikä Marian kautta.
Meidän on vain syytä uskoa tähän asiaan, eikä yrittää tuoda rinnalle muita
armonantajia, jotka eivät sitä kuitenkaan ole:
- (Joh 1:14,16,17) Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja
me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella
Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
16. Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon
päälle.
17. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus
on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
- (1 Kor 1:4) Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta,
joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,
Keskustelu
Jeesuksen ja Marian asemasta. Jotta
ymmärtäisimme, että pelastus tulee vain ja ainoastaan Jeesuksen kautta, on hyvä
lukea seuraava vuoropuhelu; siitä saamme hyvän kuvan Jeesuksen asemasta
pelastuksen välineenä, johon rooliin Maria ei sovellu. Tämä vuoropuhelu on
kirjasta Fifty Years in the Church of Rome (Charles Chiniquy), ja siinä
katolisena pappina toiminut kirjan päähenkilö käy keskusteluja esimiehensä
piispan kanssa aikana, jolloin katolisen kirkon monet harhat olivat alkaneet
häntä vaivata. Keskustelussa puhutaan:
- Herra piispa, kuka on pelastanut teidät ja minut ristillä?
- Jeesus Kristus.
- Entä kuka on verellään maksanut syntimme, Jeesus vaiko Maria?
- Jeesus Kristus.
- Kun Jeesus kulki maan päällä, kuka rakasti syntistä enemmän: Jeesus
vaiko Maria?
- Jeesus.
- Tuliko yksikään syntinen koskaan Marian luokse anoen pelastusta?
- Ei, kaikki tulivat Jeesuksen luokse.
- Käänsikö Jeesus koskaan yhtään ainoata Hänen luokseen tullutta
syntistä pois kehottaen menemään vaikkapa äitinsä luokse?
- Ei. Jeesus otti heidät kaikki vastaan.
- Muistatteko Raamatun lehdiltä Jeesuksen koskaan todenneen:
"Menkää Marian luokse ja hän pelastaa teidät?"
- En muista.
- Muistatteko Jeesuksen lausuneen kurjille syntisille: "Tulkaa
minun tyköni enkä minä aja teitä pois?"
- Kyllä, minä muistan.
- Onko Jeesus milloinkaan (mitä Raamatun ilmoitukseen tulee) antanut
tiedoksemme, etteivät Hänen edellä mainitut sanansa enää olisi voimassa?
- Jeesuksen sanat ovat voimassa.
- Kuka siis on voimallisin ja ihmeellisin syntisten Vapahtaja, Jeesus
vaiko Maria?
- Jeesus, tietysti.
- Herra piispa, miksi emme siis menisi Jeesuksen ja yksin Jeesuksen tykö
sielumme pelastamiseksi? Miksi pappeina kutsumme kurjia syntisiä Marian luokse,
kun - oman tunnustuksemme mukaisesti - Maria ei ole yhtään mitään pelastajana.
Ei vastausta.
- Jeesus ja Maria ovat kumpikin taivaassa. Kirkon opin mukaisesti Maria
on jopa otettu ruumiillisesti taivaaseen. Missä on taivaasta tullut sana, jonka
mukaan tie Jeesuksen luokse kulkee Marian kautta... Löytyykö yhtään
raamatullista totuutta, joka vahvistaisi edes rahdunkaan vertaa
roomalaiskatolista dogmia Marian asemasta?
Piispa ei kyennyt
vastaamaan.(4)
2. "TAHRATON
NEITSYT". Se, että Maria on
katolilaisille rakas, käy ilmi lukuisista hänelle annetuista nimityksistä.
Häntä on saatettu nimittää "Taivaan kuningattareksi", Enkelten
valtiattareksi", Paratiisin portiksi", "Jumalan äidiksi",
"Ruusukon kuningattareksi" "Liiton arkiksi" ja ties kuinka
monella muulla nimellä. Eri asia kuitenkin on, onko näillä nimillä mitään
pohjaa.
Jos mennään eteenpäin Marialle annetuissa
nimityksissä, on yksi niistä myös "Tahraton neitsyt", jolla
tarkoitetaan sitä, että Marian uskotaan vaeltaneen tämän maan päällä kokonaan
ilman syntiä. Hänen myös uskotaan kokeneen sitä ennen "saastattoman
sikiämisen", eli että perisynti ei ollenkaan vaikuttanut hänen elämänsä
alussa.
Tämä käsitys, joka tuli katolisen kirkon
opinkappaleeksi v. 1854 paavi Pius lX:n toimesta, tulee hyvin esille katolisen
tiedotuskeskuksen julkaisemassa kirjassa "Katolisen uskon perusteet"
(Helsinki 1992, s. 115) (Jo aiemmin mainittiin myös katolisten rukouskirjasta,
jossa sanottiin, että "vähimmälläkään synnillä ei ole häneen pääsyä"
ja että Jumala varjeli hänet kokonaan perisynniltä.) Tässä kirjassa
sanotaan:
"...kirkko uskoo, että Jumala myös varjeli hänet (Marian) synnistä
elämänsä loppuun asti ja otti hänet kuolemansa jälkeen ruumiineen ja sieluineen
taivaaseen."
Samoin katolinen
katekismus (1953, s. 25) viittaa samaan asiaan. Siitäkin käy hyvin selville,
miten syvälle katolisten oppiin on juurtunut käsitys Marian synnittömästä
elämästä. Siinä tosin sanotaan, että Maria säästyi perisynnin tahroilta
Jeesuksen ansioiden tähden:
Kuka yksin on säästynyt perisynnistä?
Kaikkein autuain neitsyt Maaria on erityisestä armosta, Jeesuksen
ansioiden tähden, säästynyt kaikelta perisynnin tahralta. (Maarian perisynnittömän
sikiämisen juhla).
Jos kuitenkin
katsomme Raamattua, ei ole mitään perusteita uskoa Marian olleen synnitön. Tämä
käsitys ei saa siitä mitään tukea kuten ei juuri mikään muukaan Mariaan
liittyvistä uskomuksista. Niinpä Paavali, joka kirjoitti roomalaisille, sanoi,
että "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta
vailla" (Room 3:23) ja "... koska kaikki ovat syntiä
tehneet" (Room 5:12).
Samoin kun luemme Raamattua
evankeliumeista, löydämme sieltä sen, miten Maria riemuitsi Jumalasta,
Vapahtajastaan. Eli jos Maria riemuitsi Vapahtajastaan, osoittaa se hänenkin
olleen syntinen - ei synnitön - joka tarvitsi yhtä lailla vapautusta
synneistään. Hän oli samanlainen syntinen kuin mekin olemme:
- (Luuk 1:46,47) Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää
Herraa,
47. ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani
3. MARIAN
TAIVAASEENASTUMINEN. Jos otetaan
lisää esille Mariaan liittyviä uskomuksia, on niistä eräs se, että hänen
uskotaan nousseen taivaaseen ruumiillisessa muodossa, niin ettei hänen
ruumiinsa sallittu hajota. Tämähän on periaatteessa taas aivan sama asia kuin
minkä Raamattu kertoo yksin Jeesuksen kokeneen ja josta esim. Apostolien
tekojen ensimmäinen luku kertoo. Huomaamme täten, että Mariasta on tälläkin
alueella yritetty tehdä aivan Jeesuksen vertainen monien ihmisten mielissä.
Tämä oppi tulee hyvin esille
roomalaiskatolisen kirkon yleiskatekismuksesta (vuodelta 1992, julkaistu
englanniksi 1994) kohdasta 966. Siinä puhutaan myös Marian asemasta
"taivaan kuningattarena", joka on yksi häneen liitetyistä
uskomuksista. Samoin samassa kohdassa viitataan edellämainittuun uskomukseen
Marian synnittömyydestä:
Herra otti Tahrattoman Neitsyen, joka oli säilynyt vapaana perisynnin
tahroilta, hänen maallisen elämänsä päättyessä, ylös taivaalliseen kirkkauteen
ruumiineen ja sieluineen ja korotti hänet kaiken olevaisen kuningattareksi
(Queen of all things), jotta hän olisi täysin Poikansa kaltainen, joka on
herrojen Herra ja synnin ja kuoleman voittaja. Siunatun Neitsyen taivaaseenottaminen
merkitsee erityistä osallisuutta hänen Poikansa ylösnousemukseen ja enteilee
muiden kristittyjen ylösnousemusta.
Taas joudumme
kuitenkin toteamaan, että kuten on vaikea löytää todisteita Marian
synnittömyydelle, on vaikea löytää todisteita myös Marian
taivaaseenastumiselle. Viimeinen maininta Mariasta on se, kun hän oli yhdessä
muiden kanssa rukoilemassa (Apt 1:14); sen jälkeen hänestä ei puhuta mitään.
Eli voimme olettaa, että jos hän olisi todella kokenut taivaaseen astumisen,
olisi siitä varmasti myös mainittu Raamatussa. Miksi kaikki kirjoitukset ovat
kuitenkin täysin vaiti tästä asiasta? Eikö se ole selvä osoitus siitä, ettei
mitään Marian taivaaseenastumista ole koskaan tapahtunutkaan?
Sensijaan kyllä mainitaan Jeesuksen
sanoina, ettei kukaan muu ole noussut taivaaseen paitsi hän - tämä sulkee pois
Marian. Varmasti hänen sanansa ovat arvovaltaisempia kuin ihmisten mielipiteet,
jotka nyt voivat olla toisenlaisia:
- (Joh 3:13) Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka
taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
4. "AINAINEN
JA IKUINEN NEITSYT". Kun
tuodaan esille lisää Mariaan liittyviä uskomuksia, ei niistä saa unohtaa yhtä
tavallisimmista eli sitä, että Marian uskotaan olleen "ainainen ja ikuinen
neitsyt". Sillä on tosiaan sanottu, että Maria synnyttäessään säilytti
neitsyytensä ja ettei hänellä Jeesuksen syntymän jälkeen ollut muita lapsia.
Eräs esimerkki tästä erikoisesta opista on paavi Martinus I:n v. 649 vahvistama
Marian ikuisen neitseyden uskonkappale. Siinä sanotaan:
"Siunattu ikuisesti neitseellinen ja tahraton Maria on Jumalan
äiti, koska hän menettämättä koskemattomuuttaan synnytti hänet (Jeesuksen) ja
Hänen syntymänsä jälkeen säilytti neitseytensä pyhänä."
Ei ole oikeastaan kummallista,
että kun alamme etsimään todisteita Marian ainaiselle neitsyydelle Raamatusta,
emme löydä niitä yhtään. Sillä vaikka monet vilpittömät katolilaiset
haluaisivat mielellään uskoa tähän asiaan, on sille vaikea löytää vahvistusta.
Sensijaan useat Raamatun jakeet kyllä viittaavat siihen, että Maria oli
tavallinen juutalainen tyttö ja myöhemmin aivan tavallinen perheenäiti. Hänen
erikoisasemansa rajoittui vain siihen, että hän oli neitsyt Pyhän Hengen
tullessa hänen päällensä ja että hän sai synnyttää Jeesuksen tähän maailmaan;
muuten hän vietti tavallista perheenäidin elämää. Marian perhe-elämästä ovatkin
osoituksena seuraavat asiat:
Joosef, Marian
aviomies. Mm. Matteuksen
evankeliumista käy hyvin selville, että Mariallakin oli aviomies, Joosef nimeltään.
Tässä evankeliumissa kerrotaan, miten Maria oli kihlattu tälle miehelle ja että
Mariaa kutsuttiin hänen vaimokseen. Heillä oli myös aviollista kanssakäymistä
Jeesuksen syntymän jälkeen, koska Joosefin kerrotaan yhtyneen Mariaan vasta
tämän jälkeen. Miten Maria siis voi olla "ainainen neitsyt", jos hän
samanaikaisesti harjoitti normaalia sukupuoliyhteyttä miehensä kanssa?
- (Matt 1:18-20) Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen
äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen
heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.
19. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas,
ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä
hänet.
20. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa
Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa
tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on
siinnyt, on Pyhästä Hengestä.
- (Matt 1:24,25) Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli
oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä
25. eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt
pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus
Jeesuksen veljet. Toinen hyvä esimerkki Marian tavallisesta
perhe-elämästä ja avioyhteydestä miehensä kanssa ovat Jeesuksen veljet sekä
myös sisaret. Heidät mainitaan useamman kerran Raamatussa ja joissakin paikoin
myös heidän nimensä. Eli voimme ymmärtää, että jos Marialla ja Joosefilla on
yhteisiä lapsia, ei Maria voi silloin olla neitsyt. Erikoista on, että nämä
veljet eivät aluksi uskoneet Jeesukseen, mutta jo Apostolien teoissa heidät
mainitaan rukoilemassa yhdessä muiden ihmisten kanssa:
- (Luuk 8:19-21) Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä
tapaamaan, mutta eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä.
20. Niin hänelle ilmoitettiin: "Sinun äitisi ja veljesi seisovat
ulkona ja tahtovat nähdä sinua."
21. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Minun äitini ja veljeni
ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät."
- (Mark 6:3) Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja
Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä
meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.
- (Joh 7:3-5) Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Lähde
täältä ja mene Juudeaan, että myös sinun opetuslapsesi näkisivät sinun tekosi,
joita sinä teet;
4. sillä ei kukaan, joka itse tahtoo tulla julki, tee mitään salassa.
Koska sinä näitä tekoja teet, niin ilmoita itsesi maailmalle."
5. Sillä hänen veljensäkään eivät häneen uskoneet.
- (Apt 1:14) Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa
vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien
kanssa.
- (1 Kor 9:5) Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa,
uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas
tekevät?
- (Gal 1:19) Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan
Jaakobin, Herran veljen.
5. MARIAN
RUKOILEMINEN JA PALVONTA. Kun
aletaan puhua Marian rukoilemisesta ja palvonnasta, tullaan alueelle, joka on
yksi katolisuuden kansanhurskauden ydin. Sillä kirkossa todella rukoillaan ja
käännytään Marian puoleen aivan kuin Jumalankin puoleen. Mariaa voidaan
rukoilla ja häntä voidaan palvoa aivan kuin Jumalaa eikä sitä pidetä lainkaan
kummallisena. Ihmisiä jopa kehotetaan antamaan elämänsä Marialle eli
vihkiytymään tälle aivan kuten Jeesukselle (Jeesushan sanoi: "Seuratkaa
minua..." - Matt 4:19). Niinikään Mariaa on voitu pitää "taivaan
kuningattarena", "jumaläitinä", joka taivaasta sitten säätelee
maailman tapahtumia; eli voidaan sanoa, että muutos tavallisesta juutalaisesta
perheenäidistä nykyiseen asemaan ihmisten mielissä on todella dramaattinen.
Saadaksemme hyvän kuvan nykyisestä Mariaan
kohdistuvasta mielenkiinnosta on sitä hyvä tutkia muutamien esimerkkien
valossa. Esim. tunnettu "Ave Maria", joka on ilmeisesti peräisin jo
1200-luvulta, kuvaa tätä hyvin. Siinä sanotaan:
"Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi.
Siunattu sinä vaimojen seassa ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus.
Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja
kuolemamme hetkellä!
Niinikään Katolinen
katekismus (1953) tuo esille saman asian, sillä mm. seuraavissa kohdissa
viitataan Marian, sekä myös pyhimysten, puoleen kääntymiseen:
Ketä pyhimystä meidän etenkin tulee kunnioittaa ja huutaa avuksi?
Varsinkin tulee meidän kunnioittaa ja huutaa avuksi autuainta neitsyttä
ja Jumalan äitiä Maariaa. (s. 71)
Miksi meidän varsinkin tulee kunnioittaa ja huutaa avuksi Maariaa?
Meidän tulee varsinkin kunnioittaa ja huutaa avuksi Maariaa,
1) koska hän on Jumalan äiti;
2) koska hän armossa ja pyhyydessä voittaa kaikki enkelit ja pyhimykset;
3) koska hänen rukouksensa eniten hyödyttää Jumalan luona. (s. 71,72)
Mitä sitten
Raamattuun tulee, on todettava, ettei siellä puhuta mitään tästä alueesta.
Siellä ei mainita mitään siitä, että meidän tulisi rukoilla Mariaa ja muita
pyhimyksiä tai palvoa häntä, eikä mainita myöskään sitä, että Maria jollakin
tavalla taivaassa välittäisi ihmisten rukouksia ja pyyntöjä Jeesukselle tai
Jumalalle.
Ainut viittaus, joka edes jollakin tavalla
voisi viitata Marian palvontaan, on Luukkaan evankeliumissa mainittu tapaus -
sekin kielteisessä merkityksessä. Tässä tapauksessa eräs nainen viittasi Marian
autuuteen, koska tämä oli saanut olla Jeesuksen äitinä. Jeesus kuitenkin heti
käänsi huomion Jumalan sanaan ja sen noudattamiseen, joka pitäisi tietysti
toteutua meidänkin kohdallamme:
- (Luuk 11:27,28) Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta
korotti äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut
sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt."
28. Mutta hän sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan
sanan ja sitä noudattavat."
Edelleen, kun on
kyseessä rukous, antoi Jeesus meille selvän mallin kuinka toimia, että
rukouksemme myös kuultaisiin. Hänen mukaansa ihmisten tulisi joko rukoilla
suoraan häntä itseään tai kääntyä Isän puoleen hänen nimessään - Mariasta ja
pyhimyksistä hän ei puhunut mitään. Eli jos itse Jeesus, Jumalan Poika, on
antanut meille ohjeen ja mallin, kuinka meidän tulisi toimia, miksi emme myös
noudattaisi sitä?
- (Joh 14:13,14) ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni,
sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni,
niin minä sen teen.
- (Joh 16:23, 24) Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on
hän sen teille antava minun nimessäni.
24. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin
te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
- (Joh 16:26) Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä
minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;
Seuraava keskustelu
viittaa samaan asiaan eli siihen, miten meidän tulisi rukoilla. Eli jos
rukoilemme pyhimyksiä, ei Jumala silloin kuule meitä, koska hän vastaa vain
Poikansa nimessä esitettyihin rukouksiin:
- Onko se kovin paha asia, Raul? Onhan kai sentään parempi rukoilla
jotakin kuin olla kokonaan rukoilematta!
- Ei äiti, ei se ole ihan niin. Ellet rukoile Jumalaa Jeesuksen kautta,
et todellisuudessa rukoile lainkaan. Eivät nuo "pyhimykset" ole
Jumalalle yhtään tärkeämpiä kuin sinä!
- Raul! Älä semmoisia puhu! Äiti rypisti otsaansa epäuskoisen näköisenä.
- Pyhimykset ovat kirkossa merkittäviä ihmisiä - eivät tällaisia tavallisia
ihmisiä kuin minä!
- Äiti, Raamattu sanoo, että me olemme kaikki pyhiä! Äiti piteli
jo otsaansa kauhistuneena. Minun oli pakko nauraa hänen järkytykselleen. Hän ei
voinut kuvitella itseään pyhimykseksi. Eikä takuulla voinut kuvitella minua
sellaiseksi!
Nappasin Raamatun hyllystä ja
etsin Uudesta testamentista Efesolaiskirjeen. - Kuules, äiti. "Paavali,
Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille
ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa." Tiedätkö, mitä tuo sana
"pyhä" merkitsee? Se merkitsee "erilleen asetettu, hurskas,
nuhteeton pyhitetty". Ja sellaisiksi me tulemme kaikki, kun Jeesus antaa
meidän syntimme anteeksi ja pelastaa meidät.
- Mutta kirkko on valinnut pyhimykset siksi, että he ovat tehneet
ihmetekoja... Äiti katsoi minuun epäilevästi. - Eikö heitä pitäisi kunnioittaa
sen takia?
- Me pystymme kaikki tekemään ihmetekoja, äiti. Sínäkin voisit vaikka
herättää kuolleita, jos Jumala tahtoisi sinun niin tekevän. Minäkin voisin. Me
voisimme kaikki nähdä näkyjä. Me voisimme kaikki parantaa
sairaita. Me voisimme kaikki muuttaa maailman hístoriaa - meissä elävän
Jumalan voiman avulla.
Äiti maisteli teetään ja
katseli ulos ikkunasta. Hänen oli vaikea sulattaa sanojani. Kumosin kaiken,
mitä hänelle oli ikinä opetettu, mutta silti hänellä oli tunne, että sanoissani
piili vinha totuus. Vihdoin hän sanoi:
- Nyt minä käsitän, mitä tarkoitat. Enkä aio rukoilla pyhimyksiä. Enää.
- Se onkin kaikkein tärkein asia! Raamattu sanoo, että on vain yksi persoona,
joka voi puhua Jumalalle puolestamme - ja tuo persoona on Jeesus. Häntä
sanotaan meidän "välimieheksemme". Jos me rukoilemme jotakuta muuta,
me syrjäytämme Jeesuksen Hänelle kuuluvalta paikalta... (5)
Spiritismi. Kun on kyseessä Marian ja pyhimysten palvonta, on
asiassa eräs vaara katolisten kannalta. Vaara on siinä, että kun he kääntyvät
pyhimysten puoleen, on se itseasiassa vanhaa spiritismiä, vainaja- ja
tietäjähenkien puoleen kääntymistä, jonka Raamattu kieltää. Nämä ihmiset eivät
siten - vaikka vilpittömästi luulevatkin - ole tekemisissä todellisten
poisnukkuneiden pyhimysten kanssa, vaan he kutsuvat elämäänsä ja kääntyvät
vainajahenkien eli todellisuudessa pahojen henkien puoleen. Raamattu puhuu
näiden eksyttävien henkien puoleen kääntymisestä seuraavaa:
- (3 Moos 19:31) Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien
puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä
olen Herra, teidän Jumalanne.
- (3 Moos 20:6) Ja jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien
puoleen, lähtien haureudessa kulkemaan heidän jäljessänsä, sitä ihmistä
vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet hänen kansastansa.
- (5 Moos 18:10-12) Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee
poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja,
ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta,
11. joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi
kääntyy vainajien puoleen.
12. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja
sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun
tieltäsi.
Nicky Cruz kertoo
esimerkin siitä, miten ihmiset voivat tehdä jopa parannustyötä näiden
"pyhimysten" avulla. Hänen kodissaan todella tapahtui näin, mutta
todellisuudessa nämä pyhimykset tai vainajat olivat vain Raamatun mainitsemia
vainajahenkiä eli demoneita, jotka tahtovat sitoa meidän elämämme (Jos olet
näiden henkien sitoma, voit kääntyä Jeesuksen puoleen, joka on jo voittanut ne,
Kol 2:15):
Jokainen uskoi, etteivät äiti ja isä vain puhuneet kuolleiden kanssa,
vaan tekivät myös parannustyönsä poisnukkuneiden avulla - erityisesti Raamatun
kaikkein pyhimpien pyhimysten.
Tänä päivänä tiedän, että
Jumalan sana sanoo, että elämme vain kerran. Sitten hän tuomitsee meidät ennen
kuin jatkamme voittopalkintoomme tai ikuiseen rangaistukseen - eikä
kummastakaan paikasta ole paluuta. No, mikä yliluonnollinen voima sitten
teeskenteli olevansa isoisäni sinä iltana? Demoni. Joku saatanan pahoista
työtovereista.
Uskon, että kaunis
viidakkokotimme oli tulvillaan sellaisia pirullisia olentoja. Kun äiti meni
hurmostilaan, hän salli näiden pahojen, valehtelevien henkien tulla häneen ja
puhua hänen kauttaan - demonien, joilla on kyky teeskennellä olevansa
rakkaitamme, jotka lähettävät viestejä haudan tuolta puolen. (6)
Toinen puoli, mikä
voidaan tässä yhteydessä ottaa esille, ovat lukuisat "Marialta" ja
"pyhimyksiltä" tulleet ilmestykset, joita on koettu mm. Portugalin
Fatimassa (1917; nämä "Marialta" tulleet ilmestykset ovat siinä
mielessä merkittäviä, että ainakin kuusi paavia on antanut tukensa niille.),
Kroatian Medjugorjessa ja lukuisissa muissa paikoissa ympäri maailmaa, ja
joihin paikkoihin miljoonat hartaat katolilaiset ovat tehneet myös pyhiinvaellusmatkoja.
Me voimme ymmärtää, että nämäkään
ilmestykset eivät ole todellisuudessa tulleet näiltä poisnukkuneilta pyhiltä -
esim. Marialta tai Pyhältä Teresalta - vaan ainoastaan eksyttäviltä hengiltä,
jotka ovat tekeytyneet näiksi ihmisiksi (2 Kor 11:14: Eikä ihme; sillä itse
saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.). Ne - valhettelevat henget - voivat
hyvin jäljitellä rakkaita vainajiamme, koska ne tietävät hyvin paljon maan
päällä eläneiden ihmisten elämästä (Esim. Apt 19:15). Monet näiden ilmestysten
näkijät, kuten tavalliset meediot, ovatkin siten eksyksissä, koska he eivät
tiedä, mihin ovat yhteydessä ja miltä saavat ilmestyksensä.
Joka tapauksessa, jotta tämä asia ei jäisi
epäselväksi, ei meidän tarvitse muuta kuin tarkastella näiden ilmestysten
sisältöä. Jos niissä todella puhuu Raamatun Maria, eikö sopisi odottaa, ettei
hän ainakaan korottaisi itseään pelastuksen tieksi tai joksikin muuksi, mitä
Raamatussa ei mainita? Eikö hänen pitäisi pikemminkin korottaa yksin Jeesusta
pelastuksen tienä, koska tämä oli alkuseurakunnankin selvä opetus? Kuitenkin me
näemme näissä monissa ilmestyksissä aivan toisenlaisen opetuksen; eli kyseessä
ei varmastikaan ole Raamatun Maria. Sensijaan voimme hyvin päätellä, että nämä
ilmestykset ovat riivaajien oppeja ja valheoppia, josta Paavali varoitti:
- (1 Tim 4:1) Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat
luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
- (Gal 1:8,9) Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi
teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet,
hän olkoon kirottu.
9. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku
julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet,
hän olkoon kirottu.
Esimerkkeinä näistä
ilmestyksistä ja ilmoituksista voidaan mainita seuraavat tapaukset. Niistä käy
hyvin selville, miten "ilmestysten Maria" tuo esille oppia, joka
alkuseurakunnalle oli aivan tuntematon:
Jeesus haluaa sinun palvelevan häntä, jotta ihmiset tuntisivat ja
rakastaisivat minua. Hän haluaa aloittaa kaikkialla maailmassa uskon minun
Tahrattomaan sydämeeni. Kaikille niille, jotka tähän uskoon haluavat liittyä,
lupaan pelastuksen. Heidän sielunsa ovat Jumalalle rakkaita niin kuin ne kukat,
joita asetan hänen valtaistuintansa koristamaan. (Lucia Santos, Fatima,
13.6.1917)
Minä lupaan olla kaikkien kanssa heidän kuolinhetkellään ja tuoda heille
sen armon, jota he pelastuakseen tarvitsevat, jos he viiden kuukauden
ensimmäisenä lauantaina tunnustavat syntinsä, vastaanottavat pyhän ehtoollisen,
rukoilevat rukousnauhan rukoukset ja ovat minun seuranani 15 minuutin ajan
ajatellen rukousnauhan ihmetekoja, helpottaen siten minun oloani. (Lucia
Santos, Portugali, 10.12.1925)
Minä rakastan teitä äidillisellä rakkaudella ja kutsun teitä avautumaan
täydellisesti minulle niin, että minä teidän jokaisen kautta voisin kääntää ja
pelastaa maailman, jossa on paljon syntiä ja moraalittomuutta (Marjana,
Medjugorje, Kroatia, 25.8.1992)
Tänään kutsuin teidät, jotta te saisitte vastauksen kysymykseenne, miksi
olen niin kauan teidän kanssanne. Minä olen välittäjätär teidän ja Jumalan
välillä. (Marija,
Medjugorje, Kroatia, 17.7.1986)
Kaikki maailman lapset tulevat pian tietämään, että minä olen kaiken
armon välittäjätär. (Julia Kim, Naju, Etelä-Korea, 26.11.1991)
Minä tahdon puhaltaa henkeni niihin lapsiini, jotka eivät tunne minua,
ja antaa valon loistaa heistä kuin virran. Mutta kuinka he voivat ymmärtää
sanojani, jos he pitävät sydämensä suljettuina? (Julia Kim, Naju, Etelä-Korea,
21.10.1986)
Ne jotka kieltäytyvät tunnustamasta minua taivaan ja maan
kuningattareksi, tulevat näkemään Jumalan mahtavuuden ja heidän ylpeytensä ja
jäykkäniskaisuutensa murtuu. He tulevat näkemään totuuden ja tietämään, että
Jumala ei ole tullut pienemmäksi, vaikka hän on antanut kunnian mitättömälle
luodulle. Päinvastoin hän on kirkastunut hyveitteni ja kuuliaisuuteni ansiosta.
(Cyndi
Cain, Bella Vista, Arkansas, USA, 8.1.1992)
Maria Taivaan
kuningattarena ja äitijumalattarena. On
merkittävää, että kun katolisuudessa Maria on korotettu Taivaan kuningattaren
ja äitijumalattaren asemaan, on tämä täysin yhteneväistä aikaisemmin
vallinneiden pakanallisten tapojen kanssa. Tämä Taivaan kuningatar- ja äitijumalatarkultti
ei suinkaan ole kristillistä perua, vaan se on pakanallisuutta, jota esiintyi
ympäröivissä Välimeren maissa jo Jeesuksen aikana sekä useita vuosisatoja tämän
jälkeen - viimeiset jumalattarien temppelit hävitettiin 500-luvulla.
Silloinkin pakanat rukoilivat ja palvoivat
jumalataräitiään ja kääntyivät tämän puoleen; ainut ero oli siinä, että niihin
aikoihin äitijumalattaren nimi ei ollut Maria, vaan tunnetumpia olivat mm.
Semiramis, Astarte, Isis ja Artemis. Samoin nämä senaikaiset "taivaan
kuningattaret" kuvattiin yleensä täynnä sääliä ja armoa oleviksi
äitihahmoiksi - kuten Mariakin - jotka sitten lupasivat apuaan ja armoaan
ihmisille; eli yhteneväisyydet nykyiseen Maria-kulttiin ovat aivan ilmeiset.
Paavo Hiltunen on hyvin kuvannut Isis-palvonnan
yhtäläisyyttä nykyiseen Marian palvontaan. Tämä kultti oli 300-400-luvun
Roomassa levinnein äitikulteista:
Kun vertaa tätä Isiksen sanomaa uskolliselle kannattajalleen ja sitä,
mitä "Maria" puhuu seuraajilleen niin sanotuissa Marian ilmestyksissä
eri puolilla maapalloa, hämmästyy sanontojen samankaltaisuutta. Puhuiko Isiksen
kautta sama henki, joka nyt esiintyy Mariana?
Isis oli uskovilleen samaa,
mitä Maria seuraajilleen: pelastaja, rakastaja, lahjojen antaja, suojelija,
auttaja. Hänen valtansa ulottui kuoleman valtakuntaankin. Kuten Maria, Isiskin
kykeni auttamaan toivottomissakin tapauksissa. Hän paransi jopa sokeita,
halvantuneita ja lääkärien hylkäämiä. Kirjoitukset ja taulut, joille häneen
uskovat ovat piirtäneet kiitoksensa, ovat samanlaisia kuin Lourdesissa.
Jopa Isiksen arvonimet
muistuttavat hämmästyttävästi kristillisen Jumalan äidin arvonimiä: rakas
herratar, rakastava äiti, Taivaan kuningatar, valtaistuimelle noussut
jumalatar, meren kuningatar, armon jakajatar, pelastajatar, tahraton, pyhä
kuningatar (sancta regina).(7)
Myös seuraavat
lainaukset osoittavat hyvin, miten senaikaisissa Välimeren maissa esiintyi
jumalatarpalvontaa, joka täysin on verrattavissa nykyiseen Maria-villitykseen.
Toinen lainaus tuo myös selvästi esille sen tosiasian, että Maria, jota
katoliset nyt rukoilevat ja palvovat, on tosiasiassa Isis-jumalatar Marian
hahmossa. Pakanuutta ei siis ole hävitetty, vaan Isis on Mariassa saanut vain
uuden muodon:
"Juuri Jeesuksen syntymän aikoihin Roomassa vaikutti monia
suosittuja mysteerikultteja, joiden päähahmo oli äitijumalattaren kaltainen.
Näitä olivat mm. Caereen, Kybeelen (Magna Mater), Artemiin, Astarten ja
Isiksen kultit, joista löytyy merkkejä aina 400-luvun alkuun saakka. Näihin
jumaluuksiin yhdistettiin ominaisuuksia ja epiteettejä, jotka kaikki löytyvät
myöhemmin Mariaan yhdistettyinä, kuten aamun/meren tähti, uskovien äiti ja
Taivaan kuningatar."(8)
"Mariasta tuli väline, jolla täytettiin kirkkoon liittyneen
puolipakanallisen kansanjoukon tarve saada korvike jumalattarilleen.
Tosiasiassa Jeesuksen äidistä ei tullutkaan taivaan kuningatarta, vaan siksi
tuli antiikin jumalatar, jota palveltiin kaikissa Välimeren ympärillä olevissa
maissa. Se oli turmiollinen perintö."(9)
Saadaksemme samasta
asiasta uuden näkökulman, katsomme sitä seuraavien esimerkkien valossa.
Katsomme sitä sen valossa, mitä Raamattu puhuu tästä alueesta ja miten nykyään
esim. Aasiassa esiintyy vastaavaa jumalataräidin palvontaa kuin mitä Marian
palvonta on. Nämä esimerkit osoittavat hyvin, että nykyinen "taivaan
kuningattaren" palvonta ei suinkaan ole uutta ja että sitä esiintyy
samanmuotoisena muissa maissa. Jumala oli ja on kuitenkin vihastunut tähän
epäjumalanpalvontaan:
1. Raamatun
viittaukset taivaan kuningattareen
- (Jer 7:17-19) Etkö näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja
Jerusalemin kaduilla?
18. Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat
taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he
vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi.
19. Minulleko he tuottavat mielikarvautta, sanoo Herra, eivätkö pikemmin
itselleen, omaksi häpeäksensä?
- (Apt 19:27,28) Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän
elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis
jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää
mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee."
28. Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa täyteen ja huusivat sanoen:
"Suuri on efesolaisten Artemis!"
2. Taivaan
kuningattaren palvonta nykyisessä Aasiassa
"Kuukalenterin kolmas kuukausi on Matsun kuukausi. Meren jumalatar,
Taivaan kuningatar, Taivaan pyhä äiti, Taivaan keisarin jalkavaimo on palvonnan
kohteena sadoissatuhansissa kodeissa ja noin neljässäsadassa temppelissä.
Sadattuhannet pyhiinvaeltajat suuntaavat kulkunsa läntisen rannikon
kalastuskeskukseen, Peikangin kaupunkiin, jonne Matsun syntymäpäivän suurin
pai-pai keskittyy.
... Meren jumalattaresta on
aikojen kuluessa tullut lempeä, kuolematon auttaja, joka on läsnä kaikkialla.
Kalastajat rukoilevat varjelusta merellä, maanviljelijät sadetta pelloilleen,
nuoret äidit poikalapsia, sairaat parantumista. Sotaväkeen lähteville nuorille
miehille saatetaan ripustaa kaulaan Matsun temppelistä saatu amuletti... Taivaan pyhän äidin apu kelpaa
kaikille." (Matleena Pinola: Pai-pai, s. 58 - 60)
"Buddhalaisuus joutui kuitenkin kuitenkin käymään läpi voimakkaan
muuttumisprosessin ennen kuin se oli valmis kiinalaisten uskonnoksi.
Ulkopuolelta tulleiden oppien oli mukauduttava kiinalaiseen ajatteluun...
Buddhalaisten suuren suosion saavuttanut Armon jumalatar, Kwum Yum, sai
kilpailijakseen taolaisten Taivaan kuningattaren eli Tin Haun. Nämä kilpailevat
jumaluudet löytyvät nykyisin monista temppeleistä rinta rinnan samalta
alttarilta, sulassa sovussa keskenään." (Olavi Vuori: Hyvät henget ja
pahat, s. 35)
Entä Marian ja
pyhimysten kuvat? Kun katolisessa
kirkossa Maria on korotettu korkealle, ovat eräs muoto tästä hänen kuvansa ja
patsaansa, joita voidaan tavata lähes jokaisesta katolisesta kirkosta; niissä
jokaisessa on tavallisesti jonkinlainen kuva- ja patsaskokoelma hänestä, ja
niiden edessä ihmiset sitten voivat rukoilla ja palvoa. Näissä kuvissa voi olla
mukana myös Jeesus, mutta yleensä vain pienenä lapsena. Asetelmissa
tavallisesti korostuukin hallitseva ja aikuinen Maria sekä pieni Jeesus, jota
Maria sitten kantaa käsivarsillaan. Maria, jota katoliset pitävät taivaan
kuningattarena, on tälläkin alueella saanut etulyöntiaseman Jeesukseen nähden.
Erikoista joka tapauksessa on, että
saadakseen tukea Marian ja pyhimysten palvonnalleen, on kirkko jopa poistanut
kymmenen käskyn luettelosta toisen käskyn, jossa kielletään jumalankuvien
tekeminen ja palvominen. Tämä käsky on sensijaan korvattu sillä, että kymmenes
käsky (Älä himoitse... ) on jaettu kahteen osaan - näin käskyjen määrä on saatu
pysymään samana.
Seuraava vertailu katolisen katekismuksen
(1953, s. 4) ja Raamatun välillä osoittaa tämän. Siitä käy selville, miten
käskyt ovat kokeneet muutoksen:
Katolinen katekismus:
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia minun
rinnallani.
2. Älä turhaan lausu Herran Jumalasi nimeä.
3. Muista pyhittää lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä aviota riko.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta.
9. Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa.
10. Älä himoitse lähimmäisesi tavaraa.
Raamattu (5 Moos 5:6-21):
1. 'Minä olen Herra, sinun Jumalasi... Älä pidä muita jumalia minun
rinnallani.
2. Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka
ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä
niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä...
3. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä...
4. Ota vaari lepopäivästä...
5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi...
6. Älä tapa.
7. Älä tee huorin.
8. Älä varasta.
9. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
10. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä halaja lähimmäisesi huonetta,
älä hänen peltoansa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartansa, härkäänsä,
aasiansa, äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.'
Katolisen kirkon tuki
kuvainpalvonnalle tulee hyvin esille myös Trenton kirkolliskokouksessa (istunto
25) aikanaan säädetystä päätöksestä. Tässä päätöksessä annettiin kirkon vahva
tuki kuvien kunnioittamiselle ja palvonnalle. Säädöksessä sanottiin:
"Kristuksen ja neitsyt Marian, Jumalan äidin kuvia, samoin kuin
muiden pyhimysten kuvia tulee pitää kirkossa. Ja niille on osoitettava
kunnioitusta ja niitä on palvottava."
Vaikka katolinen
kirkko siis hyväksyy kuvainpalvonnan, niin on meille kuitenkin osoitettu
Raamatussa, ettei se missään nimessä ole Jumalan tahto. Useat jakeet osoittavat
hyvin, ettei hän halua ihmisten tekevän jumalankuvia, eikä miehen tai naisen
kuvaa. Samoin on osoitettu, ettei hän halua ihmisten tekevän patsaitakaan,
joita hän vihaa. Seuraavassa luettelossa on mukana myös kohta siitä, kuinka
apostoli Paavali kiivastui, kun hän näki Ateenan kaupungin olevan aikanaan
täynnä jumalankuvia:
- (3 Moos 26:1) "Älkää tehkö itsellenne epäjumalia
älkääkä pystyttäkö itsellenne jumalankuvia tai patsaita, älkää
myöskään asettako maahanne kiviä, joissa on kuvia, kumartaaksenne niitä,
sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.
- (5 Moos 4:15,16) Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari - sillä te ette
sinä päivänä, jona Herra puhui teille tulen keskeltä Hoorebilla, nähneet
hänestä minkäänkaltaista muotoa -
16. ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne
jumalankuvaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa,
- (5 Moos 27:15) 'Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn
tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen
pystyttää.' Ja kaikki kansa vastatkoon ja sanokoon: 'Amen.'
- (5 Moos 16:22) älä myöskään pystytä itsellesi patsasta, sillä niitä
Herra, sinun Jumalasi, vihaa."
- (Jes 44:15-19) Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä
lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä
jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.
16. Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa,
paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo:
"Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean."
17. Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa
maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä
olet minun Jumalani."
18. Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän
silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä.
19. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että
sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen
hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen,
lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!"
- (Apt 17:16) Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä
hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.
Toisinaan katoliset
saattavat kaikesta huolimatta puolustella jumalankuviaan sillä, että ne ovat
ainoastaan muistuttamassa näistä henkilöistä sekä luomassa yhteyttä Jumalaan.
Tähän voidaan kuitenkin sanoa, että Jumala
ei varmastikaan tarvitse yhteydenpitoon kanssamme kuvia, jotka hän on
kieltänyt. Hän ei varmastikaan toimi kommunikaatiossa ihmisten kanssa kuvien
kautta, koska onhan olemassa suorempi ja myös ainoa yhteys hänen Poikansa
kautta (Joh 14:6). Miksi emme siis käyttäisi tätä, jo valmista, yhteyttä?
Toinen hyvä kysymys on, että miksi
kenenkään pitäisi muistella muita - kuolleita henkilöitä - jos hänellä on asiaa
Jumalalle? Eivätkö muut henkilöt ja asiat vain etäännytä meidät Jumalasta ja
vie ajatuksemme pois hänestä? Miksi tarvitsisimme turhaa rekvisiittaa
ympärillemme ja josta kuitenkaan ei ole meille mitään hyötyä? Seuraava
keskustelu osoittaa myös tämän "rekvisiitan" turhuuden:
Äidin mainittua pettymyksestään kirkkoon asia jäi kiusaamaan minua.
Mietin, miten hän asetti patsaita esille kodissaan. Hän yritti niin ankarasti
tehdä oikeat asiat. Mutta hänellä ei ollut aitoa suhdetta. Yhtenä iltapäivänä
ajoin huvikseni hänen luokseen. Kävelin ulko-ovesta sisään ja sanoin:
- Nämä jumalankuvat on otettava alas jalustalta, äiti! Hän oli
kauhuissaan. - Mutta Raul, eivät ne ole epäjumalankuvia. En minä niitä
rukoile... Hänen äänensä vaimeni, kun hän yritti voimattomasti selittää, että
kuvat olivat "vain muistuttamassa".
- Mitä sinä tarkoitat, ettet muka rukoile näitä? Mitä varten nämä
kynttilät sitten ovat? Et sinä voi pitää tätä kamaa ympärilläsi. Se estää sinua
tuntemasta Jeesusta. Sitten aloin kertoa hänelle, mitä Raamattu sanoo
epäjumalankuvista ja siitä, kuka Jeesus Kristus todellisuudessa on. (10)