LUKU 2 -
Entä
horrossaarnaajat?
Kun on kyseessä väärästä
lähteestä oleva voitelu, on edellä mainittu asioita, joita se tavallisesti
pitää sisällään. On todettu, että siihen liittyy sellaisia asioita kuin
passiivisuus, henkioppaat, melkein jatkuva henkimaailmaan näkeminen,
muistamattomuus, pakko sekä monia muita piirteitä.
Toisaalta on hyvä tietää, ettei väärä voitelu rajoitu vain
meedioihin, henkiparantajiin tai niihin, joiden sanoma poikkeaa tavallisesti täysin
normaalista kristillisestä sanomasta. Tällaisesta voitelusta voivat olla
osallisia myös horros- eli unissasaarnaajat, jotka voivat puhua jopa
pelastuksesta, parannuksesta, kääntymyksestä Jumalan puoleen ja muustakin
täysin Raamatun oppien mukaisesti. Nämä henkilöt tuntuvat olevan aivan
samanlaisen, väärän voitelun, alaisuudessa, koska heidän toimintansa muistuttaa
hyvin paljon meedioiden toimintaa.
Katsommekin seuraavassa niitä ominaisuuksia, joita liittyy
horrossaarnaajien toimintaan ja miten se muistuttaa meedioiden toimintaa.
Useimmat esimerkit liittyvät viime vuosisadan alussa vaikuttaneeseen
horrossaarnaajaan, Helena Konttiseen.
Vieras henki,
passiivisuus ja yliluonnollinen tieto. Ensimmäinen huomio, mikä voidaan tehdä on, että kun horrossaarnaajat
vaipuvat passiiviseen tilaan ja vieras henki valtaa heidät ja puhuu heidän
kauttaan, on tämä samanlaista kuin mitä tapahtuu meedioillekin. Molemmille on
tyypillistä samanlainen passiivinen tila, jonka aikana he itse ovat
tietämättömiä lähes kaikesta. He ovat ehkä joutuneet jopa kysymään muilta, mitä
ovat juuri itse puhuneet!
Kun meedioilla ja horrossaarnaajilla esiintyy yliluonnollista
tietoa toiminnassaan, on se myös yksi yhteinen piirre. Se on yhteinen piirre
näille molemmille ryhmille niin, että ne voivat ilmoittaa muiden asioita,
joista vain henkilöt itse saattavat tietää. Helena Konttisen toiminnassakin
ilmeni tällaisia ominaisuuksia.
Tässä yliluonnollisessa tiedossa on kuitenkin kyse vain
Raamatussa mainituista vainaja- ja tietäjähengistä, joista jo edellä puhuttiin.
Siten jos näiden henkilöiden toiminnassa esiintyy tämänkaltaista tietoa, tulee
se näiltä valheellisilta hengiltä. Ne voivat antaa ihmisille samanlaisia
"lahjoja" kuin mitä Raamatussakin mainitaan, eli tiedon sanan sekä
profetian lahjaa vastaavia lahjoja. Näiden henkien tarkoituksena on kuitenkin
ajaa ihminen vain kauemmas Jumalasta ja kadotukseen.
- (Jes 8:19) Ja kun
he sanovat teille: "Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka
supisevat ja mumisevat", niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa?
Kuolleiltako elävien puolesta?
Muistamattomuus ja
tunnottomuus ovat kaksi yhteistä
piirrettä sekä meedioille että horrossaarnaajille. Molemmat voivat olla
sellaisessa tilassa, josta eivät muista mitään ja jonka aikana eivät myöskään
tunne mitään. Esim. Helena Konttinen selostaa omaa horrostilaansa seuraavalla
tavalla. Hän kertoo siinä tunnottomuudestaan niin, ettei tuntenut
neulanpistoja. Samanlainen tunnottomuus oli tyypillistä myös tunnetulle
"nukkuvalle profeetalle", Edgar Caycelle, joka ei tuntenut
neulanpistoja transsitilassa ollessaan:
"Tuo
horrostilaan meneminen tapahtuu niin äkkiarvaamatta että puhetoverin kanssa
keskustellessa voi sanakin jäädä kesken. Jos olen silloin istumassa, vaivun
pitkälleni sinnepäin, mihin satun olemaan kallellani. Ainoastaan pari kertaa
olen muistaakseni seisoaltani kaatunut, enkä ole loukannut itseäni. Läsnäolijat
silloin tietysti nostavat minut sänkyyn tai sohvalle. Mitään kouristuksen
tapaista ei ole. Ruumis ei jäykisty, vaan on yleensä hervottomana. Jalat
kylmenevät jos horrostilaa kestää kauemmin. Minua on siitä koetettu monta
kertaa herättääkin esimerkiksi pistelemällä suurilla neuloilla, mutta siitä en
ole milloinkaan tiennyt mitään, ennen kuin herättyäni. Kolmena alkuajan vuotena
seisoivat silmät auki revähtämättä yhtään kertaa, vaikka joskus viisikin tuntia
oli horrostilaa. (11)
Henkimaailmaan
näkeminen. Yksi yhtäläisyys ovat
toistuvat hallusinaatiot ja henkimaailmaan näkeminen. Moni horrossaarnaaja voi
säännöllisesti nähdä näitä näkyjä saarnansa aikana tai muulloinkin. Monet
heistä ovat myös olevinaan taivaassa koko saarnan ajan tai sitten he voivat
nähdä saarnansa aikana kirjan, josta lukevat kuulijoille. Esim. Helena
Konttisen horrostilalle oli tyypillistä, että hän horrostilansa aikana näki
kaksi "siunauksen enkeliä" tai Vapahtajana esiintyneen hengen.
Merkittävää kuitenkin on, että myös hän epäili jossain vaiheessa saarnaamisensa
olevan vihollisesta. Hän itse kertoo epäilystään ja miten hän myös näki
ilmestyksiä puheensa aikana. Valitettavasti hän kuitenkin tukahdutti epäilynsä
uusien ilmestysten myötä:
Entä jos vihollinen
tekee minussa työtään ja pukeutuu valkeuden enkeliksi? Lopulta jo ihan luulin,
että olin vihollisen ase, sillä hän tuli näkyväisessä muodossa useamman kerran
luokseni, ja Vapahtaja ei näkynyt horrostilassa ollessani muuta kuin jonkin
kerran suuremman hädän aikana.
... Seuraavina päivinä oli kolme
selityspuhetta ja Vapahtaja näkyvissä, mutta hänen kätensä ja kylkensä eivät
olleet paljastettuina. Ja vieläkin kerran minulle tuli epäilys: Jospa tässä
sittenkin vielä vihollinen vaikuttaa tätä saarnaamista, kun hän voi pukeutua
valkeuden enkeliksi... (12)
Epäraamatullinen
opetus. Vaikka monien
horrossaarnaajien puheessa on lainauksia Raamatusta, niin on merkillepantavaa,
että heillä on kaiken ohella epäraamatullista ainesta opetuksissaan sekä
toteutumattomia ennustuksia. Henget myös tavallisesti sanelevat heille, mistä
aiheesta he saavat puhua ja mistä eivät normaalitilassaan.
Tässä ei ruveta sen enempää ottamaan esille asiaa, mutta esim.
Armas von Bellin kirjassa "Totuus unissasaarnaajista" käsitellään mm.
Helena Konttisen opetusta ja myös toteutumattomia ennustuksia.
Yliluonnollinen
pakottaminen. Kun edellä todettiin,
että pakko ja pakonomaisuus on yksi väärän voitelun ja johdatuksen
pääominaisuuksia, sama ominaisuus voidaan huomata horrossaarnaajienkin
elämässä. Voidaan huomata, että hekin ovat joutuneet elämään samanlaisen pakon
alla kuin monet meediot tai henkiparantajat, jotka ovat jo pitempään olleet
näiden asioiden kanssa tekemisissä.
Niinpä he ovat joutuneet puhumaan vastoin tahtoaan horrostilassa
tai tekemään muuta vastoin tahtoaan. Lisäksi merkillepantavaa on, että jos he
ovat yrittäneet luopua toiminnastaan tai olleet tottelemattomia, on siitä usein
ollut seurauksena rangaistuksia tai sairauksia kuten meedioiden elämässä.
Seuraavat Helena Konttisen kuvaukset selostavat hyvin asiaa. Jos ihminen huomaa
omassa elämässään vastaavaa, ei kyse ole ainakaan Jumalan Hengen toiminnasta:
Vielä ilmoitettiin,
että elämän loppupuolella annetaan vapautus horrostilapuheista, ja saan olla
kotirauhassa, mutta selityksen lahjaa ei oteta pois, vaan sillä on toimittava
ihan vanhuuteen saakka...
"Jos palvelija otettaisiin taloon ja
hän rakastaisi kyllä isäntäänsä, mutta ei tekisi hänen töitään, niin isäntä
pakottaisi hänet siihen..."
"Näin kovat
rangaistukset tulivat siitä syystä, että niin monista varoituksista huolimatta
olin rikkonut. Alussa, kun pantiin horrostilaan, oli sanottu, että jos en halulla
lähde tekemään Herran työtä, niin rangaistuksen kovuudella se pannaan
toimeen..." (13)
Entisen
horrossaarnaajan todistus. Se, että
horrossaarnaajien takana on todella paha henkivalta, käy ilmi eräästä
horrossaarnaajan todistuksesta. Siinä tämä entinen horros- eli unissasaarnaaja
kertoo, miten hän joutui hengen valtaan, mutta miten hän myös vapautui
hengestä. Seuraavassa kannattaa kiinnittää huomiota myös sellaiseen seikkaan,
ettei tämä nainen itse ollut uskossa, vaikka hän jopa rukoili muiden puolesta.
Lisäksi merkillepantavaa on, että heti kun hän kääntyi Jumalan puoleen,
alkoivat vaikeudet hänen kohdallaan, mikä on niin tavallista okkultismin
rasittamille ihmisille.
Seuraavaan tekstiin on lisätty kursivointeja sen
helpottamiseksi, että voitaisiin huomata joitakin väärän voitelun tyypillisiä
piirteitä. Kuvaus on Armas von Bellin kirjassa "Totuus
unissasaarnaajista" entisen horrossaarnaajan kertomana:
"Tulin
herätykseen vuonna 1929. Kuljin kuulemassa kaikki puhujat. En silloin itse
lukenut Jumalan sanaa, sen kun kuuntelin vain puhujia. - Sitten tuli vuosi
1930. Menin kerran Kotkaan. Minun tuttavani sanoi, että siellä on
horrossaarnaaja, ja minä menin hänen kanssaan.
Kokous alkoi siten, että saarnaaja ilmoitti
virret, kaksi virttä. Minun tuttavani sanoi, että puhujalla on kaksi saarnaa,
kävelysaarna toisena, ja niin olikin. Ensimmäisen saarnan hän saarnasi
pitkällään, mutta kun tuli toinen saarna, hän hypähti ylös, meni takapenkkiin
ja kysyi jokaiselta: 'Mitä sinä tulit hakemaan?' Sitten hän tuli ja pani
kätensä minun päälleni, ja se henki tarttui minuun. Minä lyyhistyin
polvilleni, ja saarnaaja sanoi, että minun pitää saarnaaman kansalle sanomaa
profeetta Jesajan 40:nnestä luvusta. Minä itkin ja voimani oli vallan
poissa, niin että minua piti auttaa ylös.
Puhujan silmäteriä ei näkynyt ollenkaan,
vain valkuaiset. Hän kulki ihan hengen johdossa.
Seuraavalla viikolla
oli Kotkassa taas kokous. Silloin minä menin horroksiin enkä itse lainkaan
tiennyt, että saarnasin. Ja sitten sitä jatkui kuusi kuukautta joka ilta
kello 19. Itse en tiennyt mitään, enkä muistanut mitään puhumastani, mutta
minussa oli sellainen henki, mikä tiesi edeltäpäin kaikki, mitä tapahtuu.
Ihmiset olivat kovin ihmeissään ja
iloissaan, että nyt on heillä tietäjä keskuudessaan, ja kokoontuivat aina tuvan
täydeltä kuulemaan saarnoja. Minä saarnasin ja rukoilin ihmisten puolesta ja
ilmoitin salattuja asioita, kerrankin eräästä suuresta pirtukätköstä, joka
myöhemmin löytyikin. - Kerran löin rapajuopon miehen viinapullon palasiksi laskiämpäriin
ja rukoilin hänen puolestaan. Ihmiset ihmettelivät, kuinka minä uskalsin, kun
se oli niin kauhea mies. Kerran, kun oli paljon poikia tullut meille, otin
erästäkin hartioista ja painoin polvilleen ja käskin rukoilemaan pelastusta
itselleen. Itse olin usein polvillani ihmisten edessä ja rukoilin heidän
puolestaan.
...Sitten tuli tälle paikkakunnalle
nuorisoliiton puhuja, Olga Kohvakka, ja meillä oli ompeluseura. Hän tuli sinne,
ja minä olin taas saarnannut pitkän saarnan ja ennustanut hänen matkansa. Hän
lähti meille ja kysyi minulta, olenko uskossa. Minä sanoin: 'En ole.' Hän sanoi
silloin, että hän oli 16-vuotiaana semmoinen kuin minä nyt ja että hän rukoili
pelastusta ja parantumista ja pääsi siitä hengestä vapaaksi.
Kun olin päässyt tästä hengestä selville,
rupesin lukemaan Raamattua ja rukoilemaan, että se henki lähtisi minusta. Mutta
tämä ei tietenkään ollut mieleen sille hengelle, ja silloin se näytti oikein
karvansa, että se on paha henki. Se teetti vaikka mitä hullun töitä. Kun luin Raamattua,
niin se sanoi: 'Heitä Raamattu nurkkaan!' Ja minä tein sen, mutta kun se käski
vielä polttamaan sen, sain niin paljon voimaa vastaan panemaan, etten tehnyt
sitä. Mutta minun piti olla kaksi vuorokautta mykkänäkin, kun se henki herkesi
mykäksi hengeksi minussa. Kun ihmisiä tuli puhelemaan minun kanssani, kirjoitin
vain paperille, etten osaa puhua.
...Kun nyt olin päässyt hengestä, niin
kutsuin itse lääkärin, ja kun kerroin, että Raamattua lukemalla ja rukoilemalla
olin siitä päässyt, niin hän sanoi, että se oli halpaa lääkettä. Ja sen
jälkeenkin on tämä lääkäri Sederholm kysynyt, kuinka uskon laita on. Kiitos
Jumalalle, olen saanut vastata, että usko tulee alati yhä vahvemmaksi.
Kyllä uskon, että jokainen
horrossaarnaaja vapautuu, jos vain tahtoo. En usko, että kukaan niistä, mitä
olen tavannut, on uskovainen.
...Saatuani Pyhän Hengen se ei ole minuun
yrittänytkään uudelleen. Ei unissasaarnaajahenki ole kuin paha henkivalta,
joka hallitsee ihmistä. Raamatussahan sanotaan: 'Kenellä on uni, puhuu
sitä; kenellä Jumalan Sana, puhukoon sitä'.
Siitä minun elämästäni olisi paljon
kirjoittamista, mitä kaikkea se henki teetti. Kenenkään ei pitäisi herätyksen
tilassa hypätä kaikkien ihmisten jäljessä. Ihminen on jo sitten vahvempi, kun
on uudestisyntynyt. Siihen eivät helposti tartu kaikki henkivallat." (14)
