LUKU 3
-
Mistä
lahjat on saatu?
Jos ihmisellä on väärästä
lähteestä oleva voitelu sekä siihen liittyvä kielilläpuhuminen tai muu
"lahja", on yleensä kolme tapaa, joilla on voitu tulla osalliseksi
näistä "lahjoista". Katsomme niitä seuraavassa:
1. Ihminen itse
harrastaa. Ensimmäinen tapa on se,
että henkilö itse on harrastanut salaoppeja, lukenut maagista kirjallisuutta
sekä toistuvasti toiminut näiden asioiden parissa. Tavallisimmat alueet ovat
varsinkin mietiskelyyn perustuvat menetelmät sekä passiivinen alistuminen
vieraan henkiolennon valtaan:
Mietiskelyyn perustuvat
menetelmät. Ensinnäkin mietiskelyyn
perustuvat menetelmät, joihin voi kuulua mielen keskittämistä,
hengitysharjoituksia, ajatusten keskittämistä ajatustyhjyyteen sekä muita
vastaavia menetelmiä, ovat hyvin tavallisia väärän voitelun lähteitä. Suurin
osa meedioista on tullut meedioiksi sitä kautta, että he ovat pitkään - ehkä
vuosikausia - harjoittaneet jotakin itämaisen mietiskelyn muotoa, kunnes heistä
lopulta on tullut kanavia valhetteleville hengille:
"Tutkimistani
kanavista ja meedioista lähes jokainen sai ensimmäisen kerran yhteyden
henkioppaaseensa harjoittaessaan itämaisen mietiskelyn jotakin muotoa. Myös
shamaanit käyttävät yleensä jotakin loitsua tai mantraa päästäkseen transsiin,
jossa he voivat saada yhteyden henkimaailmaan." (Kenneth R. Wade:
"Uuden aikakauden salaisuudet: new age", s. 137)
Eräänä esimerkkinä voidaan
pitää Rudolf Steineria, jota pidetään antroposofian ja steinerpedagokiikan
luojana. Hän sai eräänlaisen selvänäkökyvyn (ja väärät oppinsa) tätä
kautta, kun hän harjoitti vuosikausia joogameditaatiota, jonka oli oppinut
intialaisista uskonnoista. Hän jopa uskoi, että jos joku muu harjoittaa
passiivista mietiskelyä puoli tuntia joka päivä seitsemän vuoden ajan, voi
hänkin saada samanlaisen selvänäkökyvyn kuin Steiner itse oli saanut.
Passiivinen alistuminen
vieraan henkiolennon valtaan. Toinen
mahdollinen tapa on passiivinen alistuminen vieraan henkiolennon valtaan sekä
kääntyminen niiden puoleen. Usein pahimmat kristittyjen kohtaamat tapaukset
ovat juuri kyseiseltä alueelta. Doreen Irvine kertoo tällaisesta tapauksesta.
Hän oli mustien noitien kuningatar, entinen prostituoitu ja
striptease-tanssijatar, mutta joka lopulta vapautui demonisista kahleista -
seitsemän kuukauden taistelun jälkeen. Hän kirjoitti kirjassaan "Olin
noita" (s. 152-153):
"Äkkiä tulin
tietoiseksi pahoista hengistä, jotka asuivat minussa. Ne todella omistivat
ruumiini. Paha henki puhui taas, mutta vain minulle.
"Älä kerro hänelle mitään."
Riivaajat eivät olleet minulle vieraita. Kuinka usein olin
kutsunut niitä auttamaan minua ollessani noita ja saatananpalvoja. Ensimmäistä
kertaa tajusin, että nämä riivaajat olivat minussa, eivätkä
ulkopuolella. Se oli hämmästyttävä havainto."
2. Perintö. Toinen mahdollisuus on, että henkilö on saanut
kykynsä perintönä. (On hyvä huomata, että Jumalan lahjat eivät koskaan
periydy.) Hyvin tavallista on, että jos vanhemmat tai joku isovanhemmista
ovat toimineet näillä alueilla, antaneet parantaa itsensä maagisesti, käyneet
varvullakatsojalla tai muulla mediumistisella henkilöllä, ovat kyvyt voineet
siirtyä perintönä lapsille tai lapsenlapsillekin. Heillä voi olla näitä kykyjä,
joista he usein yllättävissä tilanteissa voivat tulla tietoisiksi.
Kurt Koch selostaa asiaa kirjassaan "Onko paholainen
olemassa" (s. 33). Hän ottaa esille lisäksi sen tärkeän seikan, että kyvyt
eivät aina katoa edes kääntymyksen yhteydessä ja että jotkut voivat sekoittaa
ne Pyhän Hengen lahjoihin. Siksi erityinen rukous kyseisellä alueella voi olla
tarpeen näistä kyvyistä vapautumiseksi:
"Tutkittaessa
sukujen historiaa käy ilmi, että monissa tapauksissa kyky käyttää taikavarpua
tai heiluria, samoin kuin mesmerismi, selvä- ja kaukonäköisyys ja toteutuvat
unet esiintyvät ihmisissä, joiden esi-isissä on aktiivisia spiritistejä tai
peräti taikuuden harjoittajia. Nämä poikkeukselliset kyvyt eivät ole Hengen
lahjoja eivätkä neutraaleja sen enempää kuin luonnollisiakaan lahjoja, vaan
mediumistisia kykyjä. Monilla ihmisillä näitä kykyjä on heidän itsensäkään sitä
tietämättä. Joskus ne huomataan vahingossa. Silloin tällöin mediumistisia
kykyjä omaavasta ihmisestä tulee kristitty. Sitten hän kristittynä voi
yllättäen huomata harvinaiset kykynsä ja kuvitella saaneensa Hengen lahjan.
Tämä on tietenkin harhaluulo. Voi joskus huomata mediumististen kykyjen
katoavan ihmisen kääntyessä, mutta hyvin usein ne kulkeutuvat hänen uuteen
elämäänsä. Mutta jos kristitty ihminen vilpittömästi rukoilee vapautusta näistä
kyvyistä, hänen rukoukseensa vastataan. Monille kristityille ne ovat todellinen
taakka. Markus Hauser sanoi, että selvänäköisyys oli hänelle pikemminkin
vitsaus kuin lahja. Mediumistisia kykyjä ei pidä koskaan luulla Hengen
lahjoiksi. Edes kääntymys ei niitä pyhitä. Pyhä Henki ei milloinkaan käytä eikä
pyhitä taitoja, jotka esi-isät ovat hankkineet saatanan palveluksessa."
3. Siirto. Kolmas tapa, miten okkulttisesta rasituksesta on
voitu tulla osalliseksi, on siirto, joka on Raamatussa mainitun
kättenpäällepanon demoninen vastine. Tällä alueella voidaan havaita seuraavia
malleja:
Tavallinen
lähikontakti, jossa ihminen käy
henkiparantajalla, antaa voimakkaan varvullakatsojan liikuttaa käsiään tai joka
antautuu lähikontaktiin sellaisen henkilön kanssa, jolla on meedion kyvyt ja
voimat, voi aiheuttaa siirron. Monet ovat tulleet okkulttisesta rasituksesta
osalliseksi tätä kautta.
Sukupuoliyhteys, joka on samanlainen lähikontakti kuin
henkiparantajalla käynti, voi johtaa demoniseen saastumiseen, koska henget
voivat kulkeutua ihmisestä toiseen. Jos henkilöllä on menneisyydessä ollut
tällaisia vääriä yhteyksiä, voi hän kuitenkin kumota niiden vaikutuksen sekä
syntien tunnustamisen että Jeesuksen nimen ja veren kautta.
- (1 Kor 6:16-18) Vai
ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan?
Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
17. Mutta joka yhtyy
Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.
18. Paetkaa
haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella;
mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.
Epäluotettavat
henkilöt. Joskus pelastuneetkin
henkilöt ovat voineet joutua okkulttisen rasituksen alaiseksi tai ovat jopa
saaneet väärästä lähteestä olevan kielilläpuhumisen, parantamisen, tiedon sanojen,
profetoimisen tai muun vastaavan lahjan (Esim. Rebecca Brown ja Kurt Koch
kertovat kirjoissaan esimerkkejä tältä alueelta.), kun ovat antaneet jonkun
tuntemattoman, epäluotettavan henkilön laittaa kätensä heidän päälleen.
Tällainen siirto on jopa seurakunnissa mahdollista, koska kaikki siellä käyvät
henkilöt eivät aina todellisuudessa ole Jumalan palvelijoita tai he itse ovat
vielä sidottuja. Jokaisen tulisi sentähden noudattaa Jaakobin kirjeen viidennen
luvun jakeita, joissa puhutaan, että vain seurakuntien vanhimpien tai muiden
luotettavien henkilöiden tulisi voidella heidät ja rukoilla heidän puolestaan. (Toinen
mahdollinen virhe, mihin voitaneen syyllistyä, on, että laitetaan liian
kärkkäästi käsiä ihmisten päälle. Sillä jos he eivät ole valmiit luopumaan
synneistä ja valmiita parannukseen tai jopa ovat suoranaisesti riivattuja, voi
näin tapahtua. Jeesus kuitenkin sanoi, että "he ajavat ulos
riivaajia" eikä, että he panevat kätensä heidän päälleen.)
Seuraava Yonggi Chon varoitus viittaa samaan asiaan. Hän totesi,
että monet Pyhän Hengen kastetta tavoitellessaan ovat joutuneet rasituksen
alaiseksi sentähden, että ovat alistaneet itsensä väärille henkilöille.
Seurauksena tästä kuitenkin on yleensä vain ollut turha kärsimys ja heidän
joutumisensa haaksirikkoon elämässään:
Viidenneksi, ihmiset,
jotka rukoilevat hartaasti ja innokkaasti Pyhän Hengen saamista, eivät saisi
sallia kenen tahansa panna käsiään heidän päälleen, kun he rukoilevat. Paha
henki on hyvin tarttuvaa kuten epidemian tavoin leviävä tautikin. Olen nähnyt,
miten saastaiset henget ovat siirtyneet ihmisiin, kun joku, jossa asustaa
pahoja henkiä, on pannut kätensä heidän päälleen. Kun sellainen henki asettuu
heihin, he kärsivät hirvittävästi, kunnes saavat vapautuksen siitä. Jos joku
haluaa, että kädet pannaan rukouksessa hänen päälleen, hänen pitäisi aina olla
varma, että ihmiset, jotka niin tekevät, ovat täynnä totuuden Henkeä. (15)
HENKIEN KOETTELU
- (1 Joh 4:1-3)
Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne
Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te
tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi,
lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään
henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen
henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
Ylläolevissa Raamatun
jakeissa meitä kehotetaan koettelemaan henget, ovatko ne Jumalasta, koska
kaikki henget eivät sitä ole. Sentähden jos olet epävarma sen suhteen, mihin
voimaan olet yhteydessä ja jos sinulle jatkuvasti ilmestyy jokin henki tai
enkeli (myös Jeesuksena tai Pyhänä Henkenä esiintyvä henki) tai jos
epäilet saamaasi kielilläpuhumisen tai muuta lahjaa, voit koetella näitä
voimia.
Niinpä jos
kyseessä ovat Jumalan enkelit tai Pyhä Henki, kirkastavat ne aina lihaksi
tullutta Jeesusta Kristusta ja hänen jumaluuttaan.
Sensijaan kun ovat kyseessä pahat henget ja niiltä kysytään: "Onko
Jeesus lihaksi tullut Kristus (=Messias), joka on Jumala, kaikkivaltias, joka
kuoli ristillä ja kolmantena päivänä nousi haudasta ja istuu nyt Isän Jumalan
oikealla puolella, niin onko juuri tämä Jeesus Kristus niiden oma Herra?",
niin ne yleensä kieltävät sen, vaikenevat tai antavat muuten epämääräisen
vastauksen.
Tätä asiaa selostaa Neil T. Anderson erinomaisessa
esimerkissään. Hän tuo jälleen esiin sen asian, miten vihollinen voi helposti
jäljitellä normaaleja Jumalan armolahjoja. Kyseessä on henkilö, joka oli saanut
väärästä lähteestä olevan kielilläpuhumisen ja profetoimisen lahjan väärien
opettajien kautta. Hän kuitenkin vapautui näistä jäljitelmälahjoista:
"Äskettäin
luokseni ohjattiin kolmissakymmenissä oleva mies. Alvin oli masentunut ja
tappiomielialalla. Useita vuosia hän oli luullut, että hän oli saanut Jumalalta
erityisen profetian lahjan. Hänet kutsuttiin seurakuntaan toisensa jälkeen
puhumaan kuin Jumalan oraakkeli; hän profetoi omalla ainutlaatuisella
tavallaan. Mutta muutaman kuukauden aikana hänen oma elämänsä alkoi hajota.
Alvin joutui lopulta siihen tilanteeseen, ettei hän enää pystynyt toimimaan
yhteiskunnassa ja hän alkoi vetäytyä täysin muiden ihmisten seurasta. Kun hän
tuli tapaamaan minua, hän oli ollut kaksi vuotta työttömänä. Hänen isänsä
huolehti hänestä, ja hän oli reseptilääkkeiden orja.
Luin Alvinin kanssa 1.
Tessalonikalaiskirjeen 5. luvun jakeet 19-21: 'Älkää sammuttako Henkeä, älkää
väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se, mikä on
hyvää.' Sanoin: 'Alvin, en vastusta profetoimista; se on armolahja. Mutta
saatana saattaa jäljitellä armolahjoja ja eksyttää meidät uskomaan, että ne
ovat Jumalalta. Sen vuoksi Raamatussa opetetaan koettelemaan kaikki.'
Keskustelussamme Alvin myönsi: 'Minusta
tuntuu, että ongelmani alkoivat, kun en koetellut kielilläpuhumisen ja
profetoimisen 'lahjoja', jotka olin saanut väärien opettajien kautta. Minua
petettiin, mutta sen lisäksi olen itse pettänyt muita.'
'Haluaisitko nyt koetella kielilläpuhumisen
lahjaasi', kysyin. Vakuutin Alvinille, että halusin koetella henkeä, en häntä.
Alvin todella halusi vapautua petoksesta ja
päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. 'Haluan', hän vastasi.
Opastin Alvinia, että hänen tuli rukoilla
ääneen 'puhuen kielillä'. Kun Alvin alkoi toistella käsittämätöntä rukousta,
sanoin: 'Kristuksen nimessä ja kuuliaisena Jumalan sanalle, käsken sinua,
henki, kertomaan kuka olet.'
Alvin lopetti kesken rytmikkäiden
toistojensa ja sanoi: 'Minä olen hän.'
Tässä vaiheessa aloittelijalla olisi ollut
kiusaus riisua kenkänsä ja kuvitella seisovansa pyhällä maalla. Mutta jatkoin
hengen koettelemista: 'Oletko 'hän', joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen
aikana, haudattiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja joka nyt istuu Isän
oikealla puolella?'
Alvin melkein huusi vastauksensa: 'En ole!
En ole hän!' Opastin Alvinia rukouksessa kieltämään saatanan toiminnan omassa
elämässään, ja niin Alvin vapautui tuosta petoksesta." (16)
