Luku 3 -
Paavius ja pappeus
Osana Rooman kirkon
erikoista perintöä ovat paavius ja paavit, jotka ovat saaneet merkittävän sijan
tässä kirkossa. Paavia on jopa nimitetty Kristuksen sijaiseksi maan
päällä, mikä osoittaa hänen suuren asemansa katolisten parissa. On myös
ajateltu, että paavius alkoi jo ensimmäisellä vuosisadalla Pietarista ja että
siitä lähtien on ollut paavien katkeamaton ketju aina näihin päiviin asti.
Mutta mitä meidän on ajateltava paaviudesta
ja hänen asemastaan katolisessa kirkossa? Opettaako Raamattu tästä alueesta
mitään ja voiko sitä perustella Raamatulla? Katsomme tätä asiaa ja katolisen
kirkon pappeutta seuraavien seikkojen valossa:
1. Oliko Pietari erikoisasemassa muihin opetuslapsiin nähden?
2. Paaviuden alku ja sen periytyminen
3. Oliko Pietari Kristuksen sijainen?
4. Perustivatko Pietari ja Paavali Rooman seurakunnan?
5. Pappien naimattomuus
1. OLIKO PIETARI
ERIKOISASEMASSA MUIHIN OPETUSLAPSIIN NÄHDEN? Kun on kyseessä paavin viran perusta, on katolisessa kirkossa
tavallisesti opetettu, että sen alkuna on Pietarin erikoisasema ja johtajuus
opetuslasten joukossa. On yritetty selittää, miten Pietari on ollut
alkuseurakunnan johtaja ja myös sen "ensimmäinen paavi", jonka varaan
Jeesus sitten perusti seurakuntansa. Esim. katolisessa katekismuksessa (1953)
on kirjoitettu tästä asiasta sekä paavista Pietarin seuraajana:
Kenen Kristus on asettanut kirkon ylimmäiseksi päämieheksi?
Kirkon ylimmäiseksi päämieheksi Kristus asetti Pyhän Pietarin. (s. 42)
Eikö sitten Kristus itse ole kirkon päämies?
Kristus on ja pysyy kirkon näkymättömänä päämiehenä, Pietari oli hänen
näkyväinen sijaisensa. (s. 43)
Kuka on pyhän Pietarin kuoltua kirkon näkyväinen päämies?
Kirkon näkyväinen päämies on pyhä isä, paavi, koska hän on Pietarin
oikea seuraaja Rooman piispanistuimella. (s. 44)
Mutta pitääkö
edelläoleva käsitys paikkansa? Ainakin jos asiaa katsotaan seuraavien seikkojen
valossa, eivät ne tue Pietarin erikoisasemaa muihin opetuslapsiin nähden:
Onko Pietari
seurakunnan perustus ja onko vain hänellä valtakunnan avaimet? Paaviuden alkuna on siis pidetty Pietaria. On
ajateltu, että Jeesus itse asetti hänet tähän tehtävään ja että seurakunta on
rakennettu hänen perustukselleen, Pietarin, joka sai myös taivasten valtakunnan
avaimet ja vallan sitoa ja päästää. Tähän viittaavat seuraavat jakeet
Matteuksen evankeliumissa:
- (Matt 16:16, 18,19) Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet
Kristus, elävän Jumalan Poika."
18. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä
rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.
19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä
sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät
maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Mitä tulee
edelläolevaan ajatukseen, että seurakunta on rakennettu Pietarin perustukselle,
on kuitenkin otettava huomioon, että edelläolevissa Jeesuksen sanoissa
kreikkalainen sana "petros" (Pietari) on merkitykseltään samaa kuin
"pieni kivi" tai "lohkare". Sana "kallio" on taas
kreikaksi "petra", ja se tarkoittaa sanaa tämä "kallio".
Jeesus ei koskaan sanonut, että hän rakentaisi seurakuntansa "pikku
kivelle", jonkun ihmisen varaan - se olisi ollut liian heikko perusta -
vaan että hän rakentaisi sen "tälle kalliolle". Hän itse on tämä
kallio (Esim. 1 Kor 3:11: Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin
mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.), samoin se tunnustus, jonka
Pietari lausui hänestä. Tämä jae, kuten myös sitä vastaava Joh 1:42, voitaisiinkin
kääntää alkukielellä seuraavasti:
- (Matt 16:16,18) Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet
Kristus, elävän Jumalan Poika."
18. Ja minä sanon sinulle: sinä olet kivi (Petros), ja tälle kalliolle
(petra) minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.
- (1 Joh 1:42) Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö. Jeesus kiinnitti
katseensa häneen ja sanoi: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika; sinun
nimesi on oleva Keefas", joka käännettynä on kivi (Petros).
Mitä sitten tulee
taivasten valtakunnan avaimiin, on niitäkin vaikea rajoittaa vain yhteen
henkilöön, kuten katolisessa perinteessä on ajateltu. On väärin sanoa tämän
asian koskevan vain Pietaria. Sillä jos tutkimme Raamattua, osoittaa se hyvin,
että myös muut opetuslapset saivat valtakunnan avaimet, ei vain Pietari. He
eivät saaneet niitä sitä kautta että olisivat olleet jotenkin erikoisia, vaan
yksinkertaisesti sitä kautta, että he saarnasivat evankeliumia taivasten
valtakunnasta ja saivat johtaa ihmisiä pelastukseen. He saivat avata
"taivaan oven" julistuksensa kautta. Samoin valta sitoa ja päästää
annettiin jokaiselle opetuslapselle:
- (Matt 10:7,8) Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten
valtakunta on tullut lähelle.'
8. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia,
ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
- (Luuk 9:1,2) Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille
voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja.
2. Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja
parantamaan sairaita.
- (Matt 18:18) Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte
maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte
maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
Ei mainintoja. Jos Pietarilla olisi ollut erikoisasema tai
määräysvalta muiden opetuslasten yli, olisi siitä varmasti mainittu Raamatussa.
Mitään tällaista ei sieltä kuitenkaan löydy, vaan Pietari oli yksi opetuslapsi
muiden joukossa. Hän harjoitti johtajuuttaan yhdessä muiden apostolien kanssa,
mutta ei heidän kustannuksellaan, eikä hänellä ollut mitään johtoasemaa heihin
nähden. Paavin asemaa hänellä ei siis ollut eikä koko paaviutta edes löydy
Raamatusta.
Ainut miten Pietari erosi toisista
opetuslapsista olikin vain se, että hän oli luonteeltaan impulsiivisempi ja
puheliaampi kuin muut opetuslapset. Hän myös teki virheitä, sillä hänhän kielsi
Herransa, (Miten tähän sopii oppi paavin erehtymättömyydestä, joka
julistettiin 1870?) eikä ollut erehtymätön, vaan Jeesuksen ja Paavalinkin
piti nuhdella häntä väärästä käytöksestä. Jeesuksen nuhde tapahtui vieläpä heti
sen jälkeen, kun Pietarille oli puhuttu taivasten valtakunnan avaimista:
- (Matt 16:21-23) Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa
opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon
vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja
kolmantena päivänä nouseman ylös.
22. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä
sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko."
23. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun
edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele
sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten."
- (Gal 2:11-14) Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä
häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
12. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän
syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja
pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
13. ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin
juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
14. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin
totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä,
joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä
pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
Ulkopuolisten
käsitys. Se, miten ulkopuoliset
suhtautuivat seurakuntaan ensimmäisellä vuosisadalla, osoittaa myös hyvin,
ettei Pietarilla ollut mitään ylivertaista asemaa muihin opetuslapsiin nähden.
Apostolien tekojen 24. luvusta käy hyvin selville, että ulkopuolisten silmin seurakunnan
"merkittävin" henkilö ei suinkaan ollut Pietari vaan apostoli
Paavali, jota yleisesti pidettiin tänä "henkilönä", nasaretilaisten
lahkon päämiehenä. Merkittäväksi seuraavan lausunnon tekee se, että se
lausuttiin Israelissa, samalla alueella, jossa Pietari itsekin vaikutti:
- (Apt 24:4,5) Mutta etten aivan kauan sinua viivyttäisi, pyydän sinua
hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan.
5. Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja
kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon
päämies,
Jaakob ja
Johannes. Se että Pietarilla olisi
ollut ylivertainen johtoasema muihin nähden, ei saa tukea Paavalin kirjeestä
galatalaisillekaan. Paavali osoittaa tässä kirjeessä, että yleisesti
seurakunnan johtohenkilöinä pidettiin siihen aikaan Pietarin ohella myös
Jaakobia ja Johannesta. Merkillepantavaa lisäksi on, että näistä kolmesta
henkilöstä Jaakob mainitaan ensimmäisenä. Tämä osoittaa, että Pietarikin oli
vain yksi apostoli muiden joukossa:
- (Gal 2:9) ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle
annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä,
antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me
pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.
Ainoa oikea kirkko?
Kun on kyseessä Pietari ja hänen oletetut seuraajansa paavit, niin on
yksi heihin liitetty ominaisuus erehtymättömyys, varsinkin uskoa, moraalia ja
oppia koskevissa kysymyksissä. Julistus paavin erehtymättömyydestä tapahtui v.
1870 paavi Pius IX:n toimesta.
Samanlainen
"erehtymättömyyden" asenne on vallinnut myös kirkon sisällä.
Katolista kirkkoa on pidetty ainoana oikeana ja on kutsuttu "erossa olevia
veljiä" palaamaan sen yhteyteen. Kuvaavaa tälle asenteelle on syksyllä
2000 ilmoille tullut julistus, josta kerrottiin lehdissä:
Vatikaani:
Katolinen kirkko on ainoa oikea
Vatikaani julisti tiistaina katolisen kirkon olevan ylivalta-asemassa
muihin kristillisiin kirkkoihin nähden. Vatikaani torjui virheellisenä
käsitykset, joiden mukaan kaikki kirkkokunnat olisivat yhdenvertaisia.
Vatikaanin julistuksen arvellaan horjuttavan kristillisten kirkkojen
yhteistyöpyrkimyksiä.
Katolinen kirkko on Vatikaanin
käsityksen mukaan ainoa todellinen Kristuksen kirkko. Muut kristilliset kirkot,
esimerkiksi protestantit, eivät Vatikaanin mielestä ole kirkkoja todellisessa
merkityksessä.
Vatikaanin näkemys
julkistettiin Dominus Jesus - asiakirjassa, jonka on allekirjoittanut
inkvisition seuraajalaitoksen johtaja kardinaali Joseph Ratzinger. Paavi
Johannes II:n kerrottiin hyväksyneen asiakirjan.
Asiakirjan mukaan ne, jotka
ovat saaneet kasteen muualla kuin katolisessa kirkossa, ovat
"jonkinlaisessa yhteydessä, vaikkakin epätäydellisessä, kirkkoon".
"On olemassa vain yksi Kristuksen
kirkko, katolinen kirkko, jota johtaa Pietarin seuraaja ja piispat yhdessä
hänen kanssaan", julistuksessa sanottiin.
Englannin anglikaaninen kirkko torjui heti
tiistaina Vatikaanin julistuksen. Anglikaanisen kirkon arkkipiispa George Carey
sanoi, ettei Vatikaanin julistus tee oikeutta yli 30 vuotta jatkuneelle
ekumeeniselle työlle, jonka tavoitteena on eheyttää protestanttien ja
katolilaisten välille vuosisatojen kuluessa syntyneet kuilut. (Etelä-Suomen
Sanomat 6.9.2000)
Se että pidetään jotakin kirkkoa ainoana todellisena kirkkona, on
itseasiassa yksi ensimmäinen harhaopin muoto. Sillä pelastus ei suinkaan ole
missään kirkossa vaan Jeesuksen persoonassa, joka on hyvä ymmärtää. Niinpä
ryöväri, joka oli ristillä, ei pelastunut ja päässyt paratiisiin jonkun kirkon
kautta ja siihen liittymällä, vaan hän pelastui kääntymällä Jeesuksen puoleen.
Katolista kirkkoa ei edes tunnettu niihin aikoihin, koska sitä ei
yksinkertaisesti ollut olemassa.
Jonkin kirkon (tämä ei
koske vain katolista kirkkoa vaan muitakin yhteisöjä. Esim. Jehovan
todistajatkin ajattelevat aivan samoin.) asettaminen Jeesuksen Kristuksen
tilalle onkin itseasiassa hänen syrjäyttämistään. Jos asetetaan kirkko tai
Maria välimieheksi, ei enää silloin olla mitään kristittyjä vaan pakanoita.
Ihmiset ovat pakanoita, koska he käytännössä kieltävät Kristuksen, vaikka
voivatkin nimellisesti häntä kunnioittaa. Tällaisilla ihmisillä ei ole mitään
"Isääkään", vaikka he muuta väittäisivät. (Miten tähän sopii ns.
kristillisen yhteyden rakentaminen, jota kirkkojen välillä harjoitetaan ja
josta edellämainitussa lehtiartikkelissakin kerrottiin? Eikö olisi hyvä, että
Jumala saisi ensin pelastaa nämä ihmiset, niin etteivät he vain olisi
pakanoita, jotka yrittävät rakentaa kristillistä yhteyttä ilman Kristusta?)
- (1 Joh 2:23) Kuka ikinä kieltää Pojan,
hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
2. PAAVIUDEN ALKU
JA SEN PERIYTYMINEN. Kun on kyseessä
paaviuden alku, uskovat monet hartaat katoliset, että se alkoi jo ensimmäisellä
vuosisadalla Pietarista; samoin he uskovat, että siitä lähtien on ollut paavien
katkeamaton ketju aina näihin päiviin asti.
Mutta kuten edellä todettiin, ei ole mitään
syytä uskoa, että Pietari olisi ollut ensimmäinen paavi. Tähän asiaan emme
löydä mitään selvää viittausta, eikä paaviutta edes mainita Uudessa
testamentissa. Pietari oli vain yksi apostoli muiden joukossa, eikä hänellä
ollut ylivertaista asemaa muihin nähden.
Paaviuden alusta ovat useimmat
kirkkohistorioitsijat joka tapauksessa eri mieltä. Yleisesti ainakin tiedetään,
että Nikean kirkolliskokouksessa (325) ei ollut vielä mitään paavia tai
roomalaista piispaa, joka olisi vaatinut ensimmäistä sijaa muiden joukossa.
Sensijaan useimmat kirkkohistorioitsijat pitävät vasta Leo Suurta ensimmäisenä
paavina. Hänen hallinta-aikansa oli n. 440-461 jKr., ja hänenkin täytyi
Kalkhedonin kirkolliskokouksessa (451 jKr.) tyytyä vielä siihen, että
Konstantinopolin piispa oli samassa asemassa hänen kanssaan. Mitään ensimmäistä
sijaa ei vielä tällöin ollut nähtävissä, mutta se oli jo kehittymäisillään - se
kehittyi lähes samaan aikaan valtion kirkon kanssa.
Mitä sitten tulee paaviuden periytymiseen,
emme siihen löydä mitään viittausta Raamatussa. Kun Raamatussa ei puhuta
Pietarin paaviudesta mitään, ei siellä tietenkään mainita myöskään sitä, että
hänellä olisi seuraaja tässä virassa. Voimme ymmärtää, ettei mitään yhtenäistä
seuraajien ketjua yksinkertaisesti voinut parina ensimmäisenä vuosisatana vielä
olla, koska paaviushan alkoi vasta joitakin vuosisatoja myöhemmin.
3. OLIKO PIETARI
KRISTUKSEN SIJAINEN? Eräs asia, joka
on yritetty liittää Pietariin ja hänen oletettuihin seuraajiinsa paaveihin, on
Kristuksen sijaisena olo maan päällä. Niinpä tämä oppi tuli esille ainakin jo
Firenzen kirkolliskokouksessa 1400-luvulla. Siellä se määriteltiin seuraavalla
tavalla:
"Rooman paavi on Kristuksen todellinen sijainen, koko kirkon pää ja
kaikkien kristittyjen isä ja opettaja, ja Herramme Jeesus Kristus on autuaassa
Pietarissa antanut hänelle täyden vallan paimentaa, hallita ja johtaa koko
kirkkoa" (Firenzen kirkolliskokous, 6. istunto [1439] [DS 1307] )
Mitä tulee Pietarin
tai jonkun hänen oletetun seuraajansa olemiseen Kristuksen ainoana sijaisena
maan päällä, on kuitenkin taas sanottava, ettei Raamatusta mistään löydy
tällaista opetusta. Sieltä ei löydy sitä, että Kristus olisi ikäänkuin pantu
pois viralta ja että sitten joku Pietari tai muu toimittaisi hänen virkaansa.
Tai ehkä se löytyy siinä mielessä, että juuri paholainenhan syyllistyi itsensä
korottamiseen Jumalan vertaiseksi [Ks! Jes 14:12-14] Eli kun monet paavit ovat
korottaneet itsensä samanvertaiseksi kuin Jumala, ovat he tässä seuranneet vain
paholaisen jälkiä. He ovat silloin todellisuudessa "isästä
perkeleestä", kuten Jeesus sanoi eräille aikansa uskonnollisille
ihmisille, Joh 8:44.
Sensijaan kyllä osoitetaan, että Kristus on yhä seurakunnan pää
ja että kaikki valta on hänellä kuten seuraavat jakeet osoittavat. Miten tähän
enää silloin sopii oppi paavista Kristuksen sijaisena?
- (Ef 1:22) Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja
antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
- (Matt 28:18) Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi:
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Toisaalta, jos paavi
todella olisi Kristuksen sijainen, tulisi hänen elämänsä olla myös samanlaista
kuin Kristuksen. Pietari varmastikin oli tällainen Kristuksen seuraaja, mutta
eikö tosiasia ole, että monet paavit ja heidän seuraajansa ovat itseasiassa
täysin luopuneet Kristuksesta, vaikka ovat esiintyneet hänen edustajinaan tai
sijaisinaan? Ainakin kirkkohistoriasta tiedetään, että lukemattomat paavit ovat
eläneet syvällä irstaudessa ja ovat tapattaneet jopa miljoonia ihmisiä. Ehkäpä
tällaisiin paaveihin sopiikin paremmin seuraava Paavalin lausuma ennustus,
jossa hän puhui julmista susista:
- (Apt 20:29-32) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän
keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta
puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.
31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta
lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.
32. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun,
hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan
kaikkien pyhitettyjen joukossa.
Seuraava entisen
roomalaiskatolisen papin kertomus (Emmett McLough: Crime and Immorality in the
Catholic Church) kuvaa myös sitä, miten monet paavit ja heidän seuraajansa ovat
itseasiassa täysin luopuneet Kristuksesta, vaikka ovatkin esiintyneet hänen
edustajinaan tai sijaisinaan. On ymmärrettävää, ettei tällaisilla ihmisillä ole
mitään tekemistä Kristuksen ja Jumalan kanssa, vaikka he toisin väittäisivätkin
(Tai kuten Paavali sanoi, Tiit 1:16: He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta
teoillaan he hänet kieltävät... ):
"Kolmetoista vuotta sitten, tutkittuani tiiviisti kaksikymmentä
yksi vuotta roomalaiskatolisen kirkon historiaa ja toimittuani viisitoista
vuotta yhtenä sen "oppineista" papeista, sain vähitellen tietää
totuuden sen historiasta. Kokosin tuhansien markkojen arvosta historiankirjoja,
joista monet painokset olivat kauan sitten loppuneet. Kolusin maan kirjastot
etsien harvinaisia tekstejä, jotka olivat säästyneet Rooman sensuurilta.
Minusta tuntui vähän samalta
kuin ylpeän, ruhtinaallisen, kuuluisan ja kunnioitetun perheen jäsenestä, joka
äkkiä löytää oikean sukupuunsa ullakon kirstusta. Melkein joka oksalla roikkui
murhaajia, valehtelijoita, huijareita, rosvoja, kiristäjiä, roistoja,
tyttökauppiaita, prostituoituja ja kaikenlaisia muita pahantekijöitä.
Tuntui kuin olisin astunut
historialliseen rikosmuseoon, ja vaeltelin huoneesta huoneeseen, vuosisadalta
toiselle tässä kirkollisessa vahakabinetissa, ja joka puolella näin
tyrmistyksekseni yhä uusia muunnelmia rikoksista, paheista ja moraalisesta
rappiosta, niin että tämän rinnalla pakanallinen Rooma ja Kreikka näyttivät
suorastaan enkelimäisiltä.
Hahmottelen tässä menneisyyttä ihan
lyhyesti vain osoittaakseni, että roomalaiskatolisen kirkon nykyinen
rikosrekisteri on sen aitoa perintöä. Historian jokaiselta vuosisadalta löytyy
vastaavaa..."
4. PERUSTIVATKO
PIETARI JA PAAVALI ROOMAN SEURAKUNNAN?
Jos edelleen pysytellään Pietarissa, joka on monille katolilaisille rakas, niin
uskovat monet hänen olleen myös Roomassa kirkon johtajana. Sillä he
ajattelevat, että hän olisi ollut siellä piispana jopa 20 vuoden ajan. Samoin
on esitetty se ajatus, että Pietari yhdessä Paavalin kanssa olisi ollut myös
tämän saman seurakunnan perustaja.
Tämä jälkimmäinen käsitys tulee esille mm.
Jan Aartsin kirjasta "Paavi" (s. 6). Siinä hän selostaa sitä
uskomusta, että Pietari ja Paavali olisivat aikanaan olleet Rooman seurakunnan
perustajia:
"Tällaisena hänet muistettiin myös apostolien jälkeisenä aikana ja
tämä arvo siirtyi Rooman seurakunnalle ja piispanistuimelle, koska Pietari oli
oleskellut siellä ja siellä kärsinyt marttyyrikuolemansa. Rooman seurakuntaa
arvostettiin ensimmäisinä vuosisatoina suuresti sen vuoksi, että se oli
Pietarin ja Paavalin perustama, heidän opetuksensa vahvistama ja heidän verensä
pyhittämä..."
Mutta pitääkö tämä
käsitys paikkansa? Olivatko Pietari ja Paavali todella Rooman seurakunnan
perustajia? Ainakin jos tutkimme Raamattua seuraavien seikkojen valossa, on
sille vaikea löytää todisteita:
Roomassa
seurakunta ennen Paavalin siellä käyntiä. Se, että Pietari ja Paavali olisivat yhdessä Rooman seurakunnan
perustajia, ei pidä yhtä Roomalaiskirjeen kanssa. Sillä kun Paavali kirjoitti tämän
kirjeen v. 57 tai 58 jKr., oli siellä täytynyt olla seurakunta jo pitkän aikaa;
muuten hän ei olisi kirjoittanut seuraavalla tavalla, jossa mainitsi halustaan
nähdä näitäkin ihmisiä:
- (Room 1:8-10) Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen
kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa
maailmassa.
9. Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa
evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan,
10. aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala
tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne.
- (Room 1:13-15) Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo
monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän
teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut
estetty tähän saakka.
14. Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen
velassa;
15. omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa
asuvaisille, julistamaan evankeliumia.
- (Room 15:23) Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa näissä
paikkakunnissa ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän tykönne,
Ei terveisiä
Pietarille. Toinen huomio, mikä
voidaan tehdä Roomalaiskirjeestä, on se, että kun Paavali tässä kirjeessä lähetti
terveisiä Rooman seurakunnan jäsenille (Ks. Room 16:1-15), ei hän sanallakaan
puhu Pietarista. Varmasti hän olisi myös Pietarille lähettänyt terveisiä, jos
tämä siihen aikaan (Eli on selitetty, että Pietari oli Rooman seurakunnan
perustaja ja asui siellä 20 vuotta.) olisi ollut Roomassa. Paavalin
vaikeneminen asiasta on selvä merkki siitä, ettei Pietari ollut niihin aikoihin
Roomassa.
Paavalin Roomasta
lähettämät kirjeet. Kun Paavali
aikanaan tuli Roomaan vankeutensa takia - ei suinkaan uutta seurakuntaa
perustamaan - lähetti hän myös sieltä kirjeitä. Kuitenkin merkillepantavaa on,
ettei hän näissäkään lähettämissään kirjeissä mainitse mitään Pietarista.
Varmasti hän tämän olisi tehnyt, jos Pietari oli siihen aikaan Roomassa ja
varsinkin jos he olivat yhdessä perustaneet Rooman seurakunnan. Paavalin
vaikeneminen asiassa viittaa vain siihen, ettei Pietari niihinkään aikoihin
ollut Roomassa.
Apostolien teoissa
ei mainita. Apostolien teot, jotka päättyvät n. vuoteen
62 jKr., ei mainitse myöskään mitään Pietarin oleskelusta Roomassa - siinä
mainitaan ainoastaan Paavalin asuminen vuokra-asunnossaan kahden vuoden ajan.
Tämä on sikäli merkittävää, että kun
Pietari on yksi Apostolien tekojen keskushenkilöistä ja Roomassa oli jo
seurakunta ennen Apostolien tekojen päättymistä (eli n. v. 62), niin ei
ainakaan Pietari voinut olla tämän seurakunnan perustaja. Sillä jos hän olisi
tehnyt lyhyenkin visiitin Roomaan - puhumattakaan siitä, että hän olisi
viettänyt siellä 20 vuotta - varmasti siitä olisi mainittu, koska onhan samassa
kirjassa mainittu monia "vähäisempiä" Pietariin liittyviä tapahtumia.
Miksi tästä asiasta ei puhuta mitään? Eikö se ole selvä todiste siitä, ettei
Pietarilla voinut olla mitään tekemistä Rooman seurakunnan perustamisen kanssa?
Pietari toimi oman
kansansa parissa. Paavalin ja
Pietarin erilaiset tehtävät eivät myöskään viittaa siihen, että Pietarilla
olisi ollut paljoa tekemistä Rooman seurakunnan kanssa. Sillä kun Paavali oli
kutsuttu pakanoiden apostoliksi, toimi Pietari pääsääntöisesti vain oman
kansansa, juutalaisten, parissa. Paavali kirjoittikin heidän erilaisista
tehtävistään seuraavalla tavalla:
- (Gal 2:6-9) Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät
olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät
velvoittaneet minua mihinkään enempään,
7. vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin
julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen
julistaminen ympärileikatuille -
8. sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa
ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain
keskuudessa -
9. ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu,
niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle
ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain
keskuuteen ja he ympärileikattujen.
Oliko Rooman
seurakunnalla erikoisasema? Kun
edellä tuotiin esille se ajatus, että Pietari ja Paavali olisivat olleet Rooman
silloisen seurakunnan perustajia, niin on esitetty myös se, että tällä
seurakunnalla olisi ollut erikoisasema jo apostolienkin aikana.
Tähän voidaan kuitenkin sanoa, ettei sillä
ollut sen erikoisempaa asemaa kuin muillakaan seurakunnilla. Se oli vain yksi
seurakunta muiden joukossa ja ainut sen suurempi merkitys perustui siihen, että
se vaikutti sen ajan suurkaupungissa. Jan Aarts on selostanut tätä asiaa hyvin
("Paavi, s. 46). Hän toteaa, että poliittiset tekijät alkoivat 300-luvulla
paljolti vaikuttaa seurakunnan elämään:
Rooma oli keisarikunnan pääkaupunki ja täten sen poliittinen ja
hallinnollinen keskus. Se oli myös kansainvälinen kulttuuri- ja kohtauspaikka.
Nämä seikat vaikuttivat luonnollisesti Rooman seurakunnan merkitykseen, mutta
ensimmäisinä vuosisatoina mikään ei osoita, että ne olisivat antaneet Rooman
seurakunnalle erityisasemaa muiden paikalliskirkkojen joukossa. Vasta kun
kristinuskosta tuli suosittu (v. 313) ja valtakunnan virallinen uskonto (v.
380), poliittiset tekijät alkoivat merkittävästi vaikuttaa kirkon elämään.
Enemmän kuin Rooman asemaan ne vaikuttivat kuitenkin Konstantinopolin asemaan,
josta vuonna 330 oli tullut uusi pääkaupunki.
5. PAPPIEN
NAIMATTOMUUS. Yksi katolisen kirkon
erikoisuus on sekä paavin että myös pappien ja nunnien naimattomuus, joka
säädettiin paavi Bonifatius VII:n toimesta 1079. (Onkohan tässäkin esikuvana
kirkon ikonin, sen luoman Maria-hahmon, oletettu ainainen neitsyys?)
Katolisessa kirkossa naimattomuus on pakollinen kaikille kolmelle
edellämainitulle ryhmälle, ja heidän jokaisen on lausuttava selibaattilupaus,
jota ilman mitkään sakramentit eivät voi astua voimaan; tai jos he olisivat
naimisissa, ei pyhien toimitusten suorittaminen olisi silloin soveliasta.
Opettaako Raamattu kuitenkaan pappien tai
muiden pakollista naimattomuutta? Perehdymme tähän asiaan eri raamatunkohtien
avulla:
Haureuden synnin
välttäminen. Jos katsomme Raamatun
yleistä opetusta miehen ja naisen seksuaalisuudesta, osoittaa se hyvin
selvästi, että miehellä ja naisella tulisi olla puoliso. Tämä ei tietenkään ole
pakollinen toimenpide, mutta avioliitto on tarkoitettu nimenomaan haureuden
syntien välttämiseksi että myös sukupuolisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Tämän
opetuksen tuo hyvin selkeästi esille Paavali korinttolaiskirjeessään:
- (1 Kor 7:1,2) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on
miehelle olla naiseen ryhtymättä;
2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma
vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
- (1 Kor 7:8,9) Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on
hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;
9. mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä
parempi on naida kuin palaa.
Mikä seuraus on
sitten ollut siitä, ettei katolisessa kirkossa ole juurikaan noudatettu tätä
edelläolevaa Raamatun neuvoa? Sen osoittaa ehkä parhaiten seuraava lainaus
eräästä lehtiartikkelista (Helsingin sanomat 10.4.1995, Jyrki Palo: Seksiskandaalit
koettelevat katolista kirkkoa). Siitä käy ilmi, miten pappien naimattomuus
on johtanut ainakin sukupuolisiin väärinkäytöksiin ja avioliiton ulkopuolisiin
suhteisiin, ts. haureuteen. Se on ollut papeille vain tie siveettömyyteen, ei
suinkaan puhtaampaan elämään:
... Katolinen kirkko vaatii papeiltaan ehdotonta selibaattia eli kieltää
kaikki sukupuolisuhteet. Eräät naimisiin menneet papit arvioivat, että yli
puolet heidän entisistä virkaveljistään elää tosiasiassa naisen kanssa
avioliitonomaisessa suhteessa.
... Itävaltalaisessa Melkin luostarissa toimiva pappi Jeremia Eisenbauer
on yksi, joka pitää pakkoselibaattia epäinhimillisenä. "On korkea aika
taistella sellaista järjestelmää vastaan, joka lähes väistämättä johtaa
(sukupuolisiin) väärinkäytöksiin", hän sanoo kirjeessä Profil-lehdelle.
Eisenbauer myös arvostelee
lujasti keskusjohtoisen kirkon valtahierarkiaa, "jossa vallanhimoiset
henkilöt voivat nousta johtoasemiin hallitakseen muita".
Riivaajien oppeja. Kun Paavali edellisissä jakeissa viittasi siihen,
miten on hyvä mennä naimisiin haureuden syntien välttämiseksi, puhuu hän
toisaalla siitä, miten naimisiinmenon kieltäminen on yksi riivaajien opeista.
Pakollinen naimattomuus ei ole mikään Jumalan säätämys, kuten katolisessa
kirkossa on saatettu opettaa, vaan juuri sen vastakohta, riivaajien oppi, kuten
Paavali aikanaan sanoi.
Niinpä kun katolisessa kirkossa on
kielletty naimisiinmeno, eikö juuri siinä ole täyttynyt Paavalin ennustus,
jonka hän aikanaan lausui? Vai onko jossain muualla niin laajassa mitassa
kielletty naimisiinmeno sen omilta työntekijöiltä kuin mitä katolisessa
kirkossa on tapahtunut? Voimme varmasti rehellisesti sanoa, että Paavalin sanat
soveltuvat kaikkein parhaiten juuri siihen:
- (1 Tim 4:1-3) Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina
moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2. valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on
poltinraudalla merkitty
3. ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta
ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat
ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.
Pietari oli
naimisissa. Yksi hämmästyttävä
tosiasia on se, että Pietari, jota monet katoliset pitävät kirkon kalliona ja
ensimmäisenä paavina, itse oli naimisissa. Hän todellakin oli naimisissa, koska
muutamissa paikoissa puhutaan hänen anopistaan ja toisaalla Paavali sanoo
suoraan sen, että Keefaalla, eli Pietarilla, oli vaimo. Hyvä kysymys onkin,
miksi paavit, jotka ovat pitäneet itseään Pietarin seuraajina, eivät ole
noudattaneet tätä neuvoa? Eikö heidän pitäisi olla Pietarin seuraajia myös
siinä, että heillä olisi vaimo?
- (Matt 8:14,15) Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, näki hän hänen
anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa.
15. Niin hän koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä; ja hän nousi
ja palveli häntä.
- (Mark 1:30) Ja Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa,
ja kohta he puhuivat hänestä Jeesukselle.
- (1 Kor 9:5) Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa,
uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas
tekevät?
Yhden vaimon mies.
Eräs raamatunpaikka, joka viittaa
seurakunnan kaitsijan ominaisuuksiin, antaa myös ymmärtää, että heillä yleensä
tulisi olla vaimo. Sillä 1. Timoteuskirjeessään Paavali puhuu asiasta hyvin
selvästi ja osoittaa, että seurakunnan kaitsijan tulisi tavallisesti olla yhden
vaimon mies sekä kotinsa hyvin hallitseva. Hyvä kysymys onkin, miksi tätä
neuvoa ei ole aina noudatettu ja miksi on kielletty naimisiinmeno, vaikka juuri
tämä raamatunpaikka osoittaa sen olevan suotuisaa seurakunnan kaitsijan
kohdalla?
- (1 Tim 3:2-5) Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla
nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen,
vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella
kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi
pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
Katolisen
kirkon ongelma
Kun edellä on puhuttu
pappien naimattomuudesta, Pietarista Kristuksen sijaisena, paavin asemasta tai
Marian olemisesta välittäjänä, on todettu, ettei näitä asioita mainita
Raamatussa. Niistä ei puhuta siellä mitään, vaan ne ovat kirkon itsensä
myöhemmin keksimiä oppeja.
Juuri tässä on eräs katolisen kirkon
suurimmista ongelmista. Sillä kun sen opeille ei haeta tukea Raamatusta, on
tähän kirkkoon voinut virrata yhä uusia, Raamatun ulkopuolisia oppeja. Niitä on
tullut vuosisatojen aikana yhä lisää ja lisää, niin että nykyään ollaan melko
pahasti harhassa. Näistä uusista opeista, joita on tullut matkan varrella koko
ajan lisää, on muodostunut myös jo vakiintuneita "perinnäissääntöjä",
jotka ovat korvanneet Jumalan sanan.
Erikoista on, että kirkossa on myös
virallisesti vahvistettu perimätiedon eli perinnäissääntöjen merkitys. Tämä käy
ilmi katolisen kirkon omista julkaisuista eli Katolisesta katekismuksesta
(1953) sekä kirjasta "Katolisen uskon perusteet" (Katolinen tiedotuskeskus,
Helsinki, 1992). Niissä annetaan perimätiedolle eli perinnäissäännöille vahva
sija:
Riittääkö, että uskotaan ainoastaan se, mikä on pyhässä raamatussa?
Ei; meidän pitää uskoa muistotietokin, sillä perimätieto on
kirjoittamaton raamattu. (Kat. katekismus, s. 9)
Mitä siis kristityn pitää ylimalkaan uskoa?
Kristityn pitää uskoa kaikki, minkä Jumala on ilmoittanut ja katolinen
kirkko asettaa uskottavaksi, joko se sitten on pyhään raamattuun kirjoitettu
tai ei. (Kat. katekismus, s. 10)
... Katolinen kirkko korostaa Raamatun ja tradition yhteenkuuluvuutta...
(Kat. uskon perusteet, s. 157)
... Katolinen kirkko vaatii itselleen oikeuden tunnustaa jokin
raamatuntulkinta oikeaksi tai torjua tulkinta, joka vääristää perittyä uskoa.
(Kat. uskon perusteet, s. 83)
Se että katolisessa
kirkossa asetetaan perimätieto ja perinnäisäännöt Jumalan sanan rinnalle tai
käytännössä sen tilalle, on kuitenkin suuri tragedia. Se on huono asia sen
vuoksi, että nämä uudet perinnäissäännöt mm. syrjäyttävät Jeesuksen, Jumalan
Pojan, aseman ainoana pelastajana, jota hän sanoi itsestään (mm. Joh 14:6 ja
Joh 10:9) ja asettavat tilalle asioita, jotka johtavat ihmisiä vain harhaan ja
kadotukseen. Eli on merkillistä, että vaikka katoliset voivat kunnioittaa Jeesusta
Jumalan Poikana ja apostoleita pyhimyksinä, eivät he kuitenkaan kunnioita sitä
kirjoitettua sanaa, joka on tullut heidän kauttaan. He asettavat omat myöhemmin
tulleet perinnäissääntönsä niiden tilalle.
Perinnäissääntöjen arvostus katolisessa
kirkossa on periaatteessa täysin samanlaista kuin oli Jeesuksen aikaisten
fariseusten arvostus samalle asialle. Nämäkin henkilöt, jotka tosiasiassa
olivat evankeliumin ja Jeesuksen suurimpia vastustajia, syyllistyivät siihen,
että asettivat perinnäissääntönsä ja ihmiskäskynsä Jumalan sanan tilalle.
Jeesus kuitenkin nuhteli näitä ulkokullattuja henkilöitä heidän
rikkomuksestaan:
- (Matt 15:1-3, 6-9) Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita
Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat:
2. "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä?
Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle."
3. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte
Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?
6. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne
tähden.
7. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:
8. 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on
minusta kaukana;
9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat
ihmiskäskyjä.'"