LUKU 5 -
Rukous ja herätys
Haluatko nähdä ihmisten
pelastuvan ympärilläsi ja muutoksen tapahtuvan yhteiskunnassa? Ainakin monet
näin haluavat ja se onkin kaikkein paras toive, mikä kenelläkään voi olla maan päällä.
Mutta mikäli haluamme näiden asioiden toteutuvan, olisi meidän myös anottava
riittävästi ja toistuvasti. Jos rukouksemme ovat vain muutaman minuutin
huokauksia, sensijaan että rukoilisimme kestävästi, voi vastaus viipyä.
Meidän rukoustamme voikin verrata kuin siemenen kylvämiseen. Jos
kylvämme siemeniä vähän, saamme väin vähän satoa; jos taas kylvämme siemeniä
enemmän, saamme varmasti satoakin enemmän kuten maanviljelyksessä. Rukousten
kuuleminen on varmasti suhteessa siihen määrään, miten paljon olemme kylväneet
"rukouksen siemeniä". Meidän täytyy anoa, että meille annetaan:
- (Jaak 4:2) Te
himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi
saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette
ano.
- (Matt 7:7,8) Anokaa,
niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin
teille avataan.
8. Sillä jokainen
anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Niinpä kun rukous on
kestävää, voimme siihen odottaa vastauksiakin. Historiasta tältä alueelta
löytyy useita esimerkkejä, kun ihmiset ovat sitkeästi rukoilleet, jopa vuosien
ajan, ja ovat lopulta saaneet nähdä rukoustensa toteutuvan käytännössä.
Niinpä D.L.Moody on kertonut, että hänen aikanaan Englannissa
herätys ei alkanut sattumalta vaan se sai alkunsa sairaan naisen rukouksista,
naisen, jolla oli listallaan 55 nimeä. Kun tämä nainen ei kyennyt tekemään
juuri muuta, alkoi hän rukoilla näiden ihmisten puolesta. Pian seurauksena
olikin, että ihmisiä alkoi tulla kääntymykseen ja rukoushuoneet täyttyivät
etsivistä. Myös nämä 55 henkilöä pelastuivat, eli naisen rukoukset tulivat
kuulluiksi.
Rukous ja herätys kulkevat aina käsi kädessä toistensa kanssa.
Seuraavassa on muutamia esimerkkejä tältä alueelta sekä asiaan liittyviä
Raamatun paikkoja. Ehkä ne saavat meidät rukoilemaan entistä enemmän:
Charles G. Finneyllä oli
sellainen rukouksen taakka. Kerta toisensa jälkeen hän meni metsiin tai
johonkin muuhun yksinäiseen paikkaan ja oli siellä kuolemantuskissa Jumalan
edessä. Toisinaan hän ei kyennyt pukemaan anomuksiaan sanoiksi. Hän kertoo
meille, että hän saattoi vain vaikeroida ja itkeä; niin suunnaton oli se
taakka, joka lepäsi hänen päällään. Ei ihme, että Jumala käytti häntä. Ei ihme,
että hänestä tuli kaikkien aikojen suurin herätyssaarnaaja. Ei ihme, että
Jumala kirkasti itseään hänen saarnatyössään. Finney tiesi, miten koetaan
tuskaa rukouksessa.
Jokainen Jumalan käyttämä mies on ollut rukouksen mies. Jos et
ole koskaan oppinut, miten on rukoiltava, jos et ole koskaan oppinut, kuinka
painiskellaan Jumalan kanssa, jos et ole koskaan oppinut, miten koetaan tuskaa,
jos et tiedä mitään sielun synnytystuskista, silloin et myöskään tiedä, mitä
merkitsee saada hengellisiä tuloksia. Jos haluat nähdä Jumalan kirkastettuna
julistustyössäsi, sinun on ensin tultava rukouksen mieheksi. (5)
Sillä välin olin ahkerasti
rukouksissa ja huomasin, että rukouksenhenki vallitsi varsinkin seurakunnan
naisjäsenissä...
Seuraavalla viikolla luullakseni pistäydyin hänen kotiinsa ja
tapasin hänen miehensä kalpeana ja levottomana. Hän sanoi minulle:
"Finney, luulen vaimoni kuolevan. Hän ei saa yön eikä päivän lepoa, vaan
antautuu kokonaan rukoukseen. Hän on koko päivän ollut huoneessaan
rukoilemassa, voihkien ja taistellen, ja minä pelkään, että tämä menee aivan
yli hänen voimiensa." Kuullessaan minun ääneni olohuoneesta, hän tuli
sänkykamarista kasvoillaan taivaallinen loiste, ja huudahti: "Mr Finney,
Herra on tullut! Tämä työ on leviävä koko seutuun, yllämme on armon pilvi, ja
me saamme nähdä sellaisen armotyön, ettemme ole ennen sellaista nähneet."
Hänen miehensä näytti hämmästyneeltä eikä tiennyt mitä sanoa. Se oli hänelle
uutta, mutta ei minulle. Olin nähnyt ennen samanlaista ja uskoin rukouksen
tulleen kuulluksi, niin, olin siitä mielessäni aivan varma. (6)
Tiedän, mistä puhun, sillä
olen nähnyt näin tapahtuvan mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Esim. suuri herätys
Rochesterin alueella alkoi erittäin epäedullisissa olosuhteissa. Siellä oli
kuitenkin muutamia uskovia, joilla oli väkevä rukouksenhenki, ja tämä vahvisti
meitä saarnaajia uskomaan, että Jumala sittenkin oli asiassa mukana.
Jatkaessamme työtämme saatoimme havaita, että saatanan vastustuksen kasvaessa
Jumalan Hengen ote samassa suhteessa terävöityi, kunnes kaikki esteet murskaava
herätysaalto lopulta vyöryi tämän kaupunkiyhdyskunnan ylitse. (7)
Monet meistä muistanevat
ne ihmeelliset asiat, joita Jumala teki Korealle muutamia vuosia sitten
yksinomaan rukouksen vuoksi. Muutamat lähetyssaarnaajat päättivät kokoontua
yhteen rukoilemaan joka päivä puolen päivän aikaan. Kuukauden kuluttua eräs
veli ehdotti, ettei rukouskokouksia jatkettaisi, "koska mitään ei ollut
tapahtunut". "Rukoilkaamme kukin kotonamme sen mukaan kuin meille
sopii", hän sanoi. Muut kuitenkin vastustivat ehdotusta ja sanoivat, että
heidänhän tulisi päinvastoin viettää enemmän aikaa rukouksessa. Niinpä he
pitivät edelleen päivittäisiä rukouskokouksiaan neljän kuukauden ajan. Sitten
siunaus alkoi yhtäkkiä vuotaa. Jumalanpalvelukset keskeytyivät siellä täällä
itkuun ja syntien tunnustamiseen. Lopulta puhkesi suuri herätys...
Eräs lähetyssaarnaaja julisti: "Maksoi vaivan viettää
useita kuukausia rukouksessa, sillä kun Jumala antoi Pyhän Hengen, hän sai
puolessa päivässä aikaan enemmän kuin kaikki lähetyssaarnaajat olisivat yhdessä
voineet saada aikaan puolessa vuodessa."(8)
Kiinasta kotoisin olevalla
pastori Ding Li Meillä oli rukouslistallaan 1100 opiskelijan nimi. Hänen
rukoustensa välityksellä oli satoja voitettu Kristukselle. Näiden kääntymys oli
niin perinpohjainen, että heitä lähti kymmenittäin hengelliseen työhön.
Olisi helppoa kertoa lisää näitä hämmästyttäviä ja innostavia
kertomuksia rukouksin saadusta siunauksesta. Mutta ei ole tarpeen tehdä niin. Minä
tiedän, että Jumala haluaa minun rukoilevan. MInä tiedän, että Jumala haluaa
sinun rukoilevan.(9)
E.M. Bounds: Rukousta on
jatkettava koskaan uupumattomalla tarmolla, peräänantamattomuudella ja
pettämättömällä rohkeudella.(10)
George Whitefield: Päiviä,
jopa viikkoja olen viettänyt suullani maassa maaten äänettömässä ja äänekkäässä
rukouksessa.(11)
A.T. Pierson:
Helluntaipäivästä lähtien ei missään maassa ole ollut ainoatakaan hengellistä
heräämistä, joka ei olisi alkanut yhteisellä rukouksella, vaikka vain kahden
tai kolmen kesken; ei liioin sellainen ulos- ja ylöspäin suuntautuva liike ole
jatkunut, jos rukouskokoukset on laiminlyöty.(12)
Yonggi Cho: Pastorit ja
evankelistat ovat kysyneet minulta, miten heidänkin seurakuntansa voisi kasvaa
niin kuin Koreassa on tapahtunut. He menevät kuitenkin kokousten jälkeen ulos
syömään ja viettävät monta tuntia seurustellen. Aamulla he ovat niin väsyneitä,
ettei rukoilemisesta tule mitään. Olen monien vuosien aikana nähnyt tällaista
kaikkialla maailmassa...
Korean herätystä ei saa
pitää itsestäänselvyytenä. Vuosia sitten tutkin kirkkohistoriaa ja tajusin,
että ei kannata rukoilla pelkästään sitä, että herätys alkaisi vaan tulisi
rukoilla myös sitä, että herätys jatkuisi. Länsimaissa on herätystä aina alettu
pitää muutaman vuoden kuluttua itsestäänselvyytenä. Niinpä ihmiset unohtavat
juuri sen tärkeimmän, mikä sai herätyksen aikaan: he unohtavat rukouksen. Kun
jatkuva ja palava rukous unohdetaan, herätyksen käyttövoima loppuu. Jatkuvuus
pitää herätystä vielä jonkin aikaa yllä, ja sitten se sammuu...
Kun Pyhä Henki synnyttää herätyksen vastauksena rukouksiin,
herätyksen käyttövoimaa on pidettävä yllä, jotta herätys ei sammuisi. Jos
rukous unohtuu, siirrytään käyttövoimasta jatkuvuuteen ja lopulta Jumalan erityinen
apu loppuu.(13)
Yonggi Cho: Jotta herätys
puhkeaisi ja jatkuisi, on rukoiltava ja paastottava. Tätä seikkaa en pysty
riittävästi korostamaan, niin tärkeätä se on.(14)
Yonggi Cho: Olin nuori ja
kokematon, joten jälleen kerran turvauduin rukoukseen. Rukoilin hyvin, hyvin
paljon, ja Jumala alkoi toimia. Anoppini oli erityinen rukouselämäni
innoituksen lähde tuohon aikaan. Hän piti erityisellä tavalla huolen siitä,
etten nukkunut aamuisin yli 4:30:n, sillä meillä Koreassa harrastetaan
aamurukouksia.
Meillä kaikkien odotetaan
nousevan ylös klo 4:30 ja rukoilevan. Erityisesti pastorin ei pidä nukkua tuon
ajan yli.(15)
John Wesley: Kannattakaa
hervonneita käsiä uskoen ja rukoillen; tukekaa horjuvia polvia. Onko teillä
rukous- ja paastopäiviä? Rientäkää armoistuimelle ja jatkakaa siellä
hellittämättömästi, ja siunaus on tuleva alas.(16)
Jumalan Henki voi siunata kahta, kun hän ei
voi siunata yhtä. Aabraham ei yksin voinut toimittaa pelastusta Sodoman ja
Gomorran kaupungeille, vaikka hänen rukouksensa painoivat kuin tuhat kiloa
Jumalan vaa'assa. Mutta siellä oli hänen veljenpoikansa Loot, joka oli kaikkein
suurimpia raukkoja, mitä voi ajatella. Hänellä ei ollut enempää kuin 15 grammaa
rukousta itsessään, mutta tuo mitätön paino oli kuitenkin kylliksi painamaan
alas vaakakupin, niin että Sooar säästettiin. Pane siis sinun 15 grammaasi
suurten pyhien rukouksiin, sillä ne voivat tarvita sitä. (17)
- (Luuk 18:1-7) Ja hän
puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
2. Hän sanoi:
"Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt
ihmisiä.
3. Ja siinä kaupungissa
oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta
minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.'
4. Mutta pitkään aikaan
hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa
enkä häpeä ihmisiä,
5. niin kuitenkin, koska
tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän
lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'"
6. Niin Herra sanoi:
"Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7. Eikö sitten Jumala
toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja
viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
- (Luuk 11:5-8) Ja hän
sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa
yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,
6. sillä eräs ystäväni on
matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä';
7. ja toinen sisältä vastaa
ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani
vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle'
8. minä sanon teille:
vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen
ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja
antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.
- (Luuk 2:36,37) Ja oli
naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut
iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa
seitsemän vuotta,
37. ja oli nyt leski,
kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli
siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
- (Ps 119:147) Jo ennen
aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni., sinun
sanoihisi minä panen toivoni.
- (Matt 18:19,20) Vielä
minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta
tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on
taivaissa.
20. Sillä missä kaksi tahi
kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
- (Joh 14:13,14) ja mitä
hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin
Pojassa.
14. Jos te anotte minulta
jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
- (Mark 11:24) Sentähden
minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne,
niin se on teille tuleva.
- (Fil 4:6) Älkää mistään
murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella
kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
VIITTAUKSET:
1. Watchman Nee: Elämän rikkaus Kristuksessa, s. 11
2. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä
3. Charles Price: Ihmeitätekevä usko, s.37
4. Oswald J. Smith: Ketä Jumala käyttää, s.126-128
5. Sama
6. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä
7. Charles G. Finney: Kun herätys tulee)
8. TUNTEMATON KRISTITTY: Rukoileva kristitty, s.33,34
9. Sama , s.36
10. Leonard Ravenhill: Miksi herätys viipyy?, s.13
11. Sama, s.13
12. Sama, s.121
13. Yonggi Cho: Opeta minua rukoilemaan, s.14,15
14. Yonggi Cho: Opeta minua rukoilemaan, s.101
15. David Yonggi Cho: Kokemuksiani rukouksesta, s.36
16. Leonard Ravenhill: Miksi herätys viipyy?, s.8
17. C.H. Spurgeon: Sielujenvoittaja
