|
|
|
Tartu kiinni |
LUKU 5 - Rukous ja herätys
Haluatko nähdä ihmisten pelastuvan ympärilläsi ja muutoksen tapahtuvan yhteiskunnassa? Ainakin monet näin haluavat ja se onkin kaikkein paras toive, mikä kenelläkään voi olla maan päällä. Mutta mikäli haluamme näiden asioiden toteutuvan, olisi meidän myös anottava riittävästi ja toistuvasti. Jos rukouksemme ovat vain muutaman minuutin huokauksia, sen sijaan että rukoilisimme kestävästi, voi vastaus viipyä. Ihmisten rukousta voi verrata kuin siemenen kylvämiseen. Jos kylvämme siemeniä vähän, saamme väin vähän satoa; jos taas kylvämme siemeniä enemmän, saamme satoakin enemmän kuten maanviljelyksessä. Rukousten kuuleminen on varmasti suhteessa siihen määrään, miten paljon olemme kylväneet "rukouksen siemeniä". Meidän täytyy anoa, että meille annetaan:
- (Jaak 4:2) Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
- (Matt 7:7,8) Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. 8. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Kun rukous on kestävää, voimme siihen odottaa vastauksiakin. Historiasta tältä alueelta löytyy useita esimerkkejä, kun ihmiset ovat sitkeästi rukoilleet, jopa vuosien ajan, ja ovat lopulta saaneet nähdä rukoustensa toteutuvan käytännössä. D.L.Moody on kertonut, että hänen aikanaan Englannissa herätys ei alkanut sattumalta vaan se sai alkunsa sairaan naisen rukouksista, naisen, jolla oli listallaan 55 nimeä. Kun tämä nainen ei kyennyt tekemään juuri muuta, alkoi hän rukoilla näiden ihmisten puolesta. Pian seurauksena olikin, että ihmisiä alkoi tulla kääntymykseen ja rukoushuoneet täyttyivät etsivistä. Myös nämä 55 henkilöä pelastuivat, eli naisen rukoukset tulivat kuulluiksi. Rukous ja herätys kulkevat aina käsi kädessä toistensa kanssa. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä tältä alueelta sekä asiaan liittyviä Raamatun paikkoja. Ehkä ne saavat meidät rukoilemaan entistä enemmän:
Charles G. Finneyllä oli sellainen rukouksen taakka. Kerta toisensa jälkeen hän meni metsiin tai johonkin muuhun yksinäiseen paikkaan ja oli siellä kuolemantuskissa Jumalan edessä. Toisinaan hän ei kyennyt pukemaan anomuksiaan sanoiksi. Hän kertoo meille, että hän saattoi vain vaikeroida ja itkeä; niin suunnaton oli se taakka, joka lepäsi hänen päällään. Ei ihme, että Jumala käytti häntä. Ei ihme, että hänestä tuli kaikkien aikojen suurin herätyssaarnaaja. Ei ihme, että Jumala kirkasti itseään hänen saarnatyössään. Finney tiesi, miten koetaan tuskaa rukouksessa. Jokainen Jumalan käyttämä mies on ollut rukouksen mies. Jos et ole koskaan oppinut, miten on rukoiltava, jos et ole koskaan oppinut, kuinka painiskellaan Jumalan kanssa, jos et ole koskaan oppinut, miten koetaan tuskaa, jos et tiedä mitään sielun synnytystuskista, silloin et myöskään tiedä, mitä merkitsee saada hengellisiä tuloksia. Jos haluat nähdä Jumalan kirkastettuna julistustyössäsi, sinun on ensin tultava rukouksen mieheksi. (5)
Sillä välin olin ahkerasti rukouksissa ja huomasin, että rukouksenhenki vallitsi varsinkin seurakunnan naisjäsenissä... Seuraavalla viikolla luullakseni pistäydyin hänen kotiinsa ja tapasin hänen miehensä kalpeana ja levottomana. Hän sanoi minulle: "Finney, luulen vaimoni kuolevan. Hän ei saa yön eikä päivän lepoa, vaan antautuu kokonaan rukoukseen. Hän on koko päivän ollut huoneessaan rukoilemassa, voihkien ja taistellen, ja minä pelkään, että tämä menee aivan yli hänen voimiensa." Kuullessaan minun ääneni olohuoneesta, hän tuli sänkykamarista kasvoillaan taivaallinen loiste, ja huudahti: "Mr Finney, Herra on tullut! Tämä työ on leviävä koko seutuun, yllämme on armon pilvi, ja me saamme nähdä sellaisen armotyön, ettemme ole ennen sellaista nähneet." Hänen miehensä näytti hämmästyneeltä eikä tiennyt mitä sanoa. Se oli hänelle uutta, mutta ei minulle. Olin nähnyt ennen samanlaista ja uskoin rukouksen tulleen kuulluksi, niin, olin siitä mielessäni aivan varma. (6)
Tiedän, mistä puhun, sillä olen nähnyt näin tapahtuvan mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Esim. suuri herätys Rochesterin alueella alkoi erittäin epäedullisissa olosuhteissa. Siellä oli kuitenkin muutamia uskovia, joilla oli väkevä rukouksenhenki, ja tämä vahvisti meitä saarnaajia uskomaan, että Jumala sittenkin oli asiassa mukana. Jatkaessamme työtämme saatoimme havaita, että saatanan vastustuksen kasvaessa Jumalan Hengen ote samassa suhteessa terävöityi, kunnes kaikki esteet murskaava herätysaalto lopulta vyöryi tämän kaupunkiyhdyskunnan ylitse. (7)
Monet meistä muistanevat ne ihmeelliset asiat, joita Jumala teki Korealle muutamia vuosia sitten yksinomaan rukouksen vuoksi. Muutamat lähetyssaarnaajat päättivät kokoontua yhteen rukoilemaan joka päivä puolen päivän aikaan. Kuukauden kuluttua eräs veli ehdotti, ettei rukouskokouksia jatkettaisi, "koska mitään ei ollut tapahtunut". "Rukoilkaamme kukin kotonamme sen mukaan kuin meille sopii", hän sanoi. Muut kuitenkin vastustivat ehdotusta ja sanoivat, että heidänhän tulisi päinvastoin viettää enemmän aikaa rukouksessa. Niinpä he pitivät edelleen päivittäisiä rukouskokouksiaan neljän kuukauden ajan. Sitten siunaus alkoi yhtäkkiä vuotaa. Jumalanpalvelukset keskeytyivät siellä täällä itkuun ja syntien tunnustamiseen. Lopulta puhkesi suuri herätys... Eräs lähetyssaarnaaja julisti: "Maksoi vaivan viettää useita kuukausia rukouksessa, sillä kun Jumala antoi Pyhän Hengen, hän sai puolessa päivässä aikaan enemmän kuin kaikki lähetyssaarnaajat olisivat yhdessä voineet saada aikaan puolessa vuodessa." (8)
Kiinasta kotoisin olevalla pastori Ding Li Meillä oli rukouslistallaan 1100 opiskelijan nimi. Hänen rukoustensa välityksellä oli satoja voitettu Kristukselle. Näiden kääntymys oli niin perinpohjainen, että heitä lähti kymmenittäin hengelliseen työhön. Olisi helppoa kertoa lisää näitä hämmästyttäviä ja innostavia kertomuksia rukouksin saadusta siunauksesta. Mutta ei ole tarpeen tehdä niin. Minä tiedän, että Jumala haluaa minun rukoilevan. MInä tiedän, että Jumala haluaa sinun rukoilevan. (9)
E.M. Bounds: Rukousta on jatkettava koskaan uupumattomalla tarmolla, peräänantamattomuudella ja pettämättömällä rohkeudella. (10)
George Whitefield: Päiviä, jopa viikkoja olen viettänyt suullani maassa maaten äänettömässä ja äänekkäässä rukouksessa. (11)
A.T. Pierson: Helluntaipäivästä lähtien ei missään maassa ole ollut ainoatakaan hengellistä heräämistä, joka ei olisi alkanut yhteisellä rukouksella, vaikka vain kahden tai kolmen kesken; ei liioin sellainen ulos- ja ylöspäin suuntautuva liike ole jatkunut, jos rukouskokoukset on laiminlyöty. (12)
Yonggi Cho: Pastorit ja evankelistat ovat kysyneet minulta, miten heidänkin seurakuntansa voisi kasvaa niin kuin Koreassa on tapahtunut. He menevät kuitenkin kokousten jälkeen ulos syömään ja viettävät monta tuntia seurustellen. Aamulla he ovat niin väsyneitä, ettei rukoilemisesta tule mitään. Olen monien vuosien aikana nähnyt tällaista kaikkialla maailmassa... Korean herätystä ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Vuosia sitten tutkin kirkkohistoriaa ja tajusin, että ei kannata rukoilla pelkästään sitä, että herätys alkaisi vaan tulisi rukoilla myös sitä, että herätys jatkuisi. Länsimaissa on herätystä aina alettu pitää muutaman vuoden kuluttua itsestäänselvyytenä. Niinpä ihmiset unohtavat juuri sen tärkeimmän, mikä sai herätyksen aikaan: he unohtavat rukouksen. Kun jatkuva ja palava rukous unohdetaan, herätyksen käyttövoima loppuu. Jatkuvuus pitää herätystä vielä jonkin aikaa yllä, ja sitten se sammuu... Kun Pyhä Henki synnyttää herätyksen vastauksena rukouksiin, herätyksen käyttövoimaa on pidettävä yllä, jotta herätys ei sammuisi. Jos rukous unohtuu, siirrytään käyttövoimasta jatkuvuuteen ja lopulta Jumalan erityinen apu loppuu. (13)
Yonggi Cho: Jotta herätys puhkeaisi ja jatkuisi, on rukoiltava ja paastottava. Tätä seikkaa en pysty riittävästi korostamaan, niin tärkeätä se on. (14)
Yonggi Cho: Olin nuori ja kokematon, joten jälleen kerran turvauduin rukoukseen. Rukoilin hyvin, hyvin paljon, ja Jumala alkoi toimia. Anoppini oli erityinen rukouselämäni innoituksen lähde tuohon aikaan. Hän piti erityisellä tavalla huolen siitä, etten nukkunut aamuisin yli 4:30:n, sillä meillä Koreassa harrastetaan aamurukouksia. Meillä kaikkien odotetaan nousevan ylös klo 4:30 ja rukoilevan. Erityisesti pastorin ei pidä nukkua tuon ajan yli. (15)
John Wesley: Kannattakaa hervonneita käsiä uskoen ja rukoillen; tukekaa horjuvia polvia. Onko teillä rukous- ja paastopäiviä? Rientäkää armoistuimelle ja jatkakaa siellä hellittämättömästi, ja siunaus on tuleva alas. (16)
Jumalan Henki voi siunata kahta, kun hän ei voi siunata yhtä. Aabraham ei yksin voinut toimittaa pelastusta Sodoman ja Gomorran kaupungeille, vaikka hänen rukouksensa painoivat kuin tuhat kiloa Jumalan vaa'assa. Mutta siellä oli hänen veljenpoikansa Loot, joka oli kaikkein suurimpia raukkoja, mitä voi ajatella. Hänellä ei ollut enempää kuin 15 grammaa rukousta itsessään, mutta tuo mitätön paino oli kuitenkin kylliksi painamaan alas vaakakupin, niin että Sooar säästettiin. Pane siis sinun 15 grammaasi suurten pyhien rukouksiin, sillä ne voivat tarvita sitä. (17)
- (Luuk 18:1-7) Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. 2. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. 3. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.' 4. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, 5. niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'" 6. Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! 7. Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
- (Luuk 11:5-8) Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, 6. sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä'; 7. ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' 8. minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.
- (Luuk 2:36,37) Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, 37. ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
- (Ps 119:147) Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni., sinun sanoihisi minä panen toivoni.
- (Matt 18:19,20) Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. 20. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
- (Joh 14:13,14) ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. 14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
- (Mark 11:24) Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
- (Fil 4:6) Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
VIITTAUKSET:
1. Watchman Nee: Elämän rikkaus Kristuksessa, s. 11 2. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä 3. Charles Price: Ihmeitätekevä usko, s.37 4. Oswald J. Smith: Ketä Jumala käyttää, s.126-128 5. Sama 6. Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä 7. Charles G. Finney: Kun herätys tulee) 8. Tuntematon Kristitty: Rukoileva kristitty, s.33,34 9. Sama , s.36 10. Leonard Ravenhill: Miksi herätys viipyy?, s.13 11. Sama, s.13 12. Sama, s.121 13. Yonggi Cho: Opeta minua rukoilemaan, s.14,15 14. Yonggi Cho: Opeta minua rukoilemaan, s.101 15. David Yonggi Cho: Kokemuksiani rukouksesta, s.36 16. Leonard Ravenhill: Miksi herätys viipyy?, s.8 17. C.H. Spurgeon: Sielujenvoittaja
|
