LUKU 3 -
Jälkihoidon puute
Kun etsitään syitä siihen,
miksi yhteys ei toimi, ovat siihen yleensä syynä negatiiviset tunteemme kuten
kateus, viha, kriittisyys, ylimielisyys toisia kohtaan ja muut vastaavat
asenteet. Ne ovat osoitus siitä, että olemme vielä pieniä lapsia Kristuksessa,
kuten Paavali kirjoitti, ja niiden takia yhteys voi muodostua pikemminkin
teeskentelyksi:
- (1 Kor 3:1-3)
Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan
niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
2. Maitoa minä juotin
teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä
nytkään siedä;
3. olettehan vielä
lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole
lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
Mutta on myös muita syitä yhteyden
puutteeseen ja eräs syy on, ettei ole pystytty kunnolla panostamaan
jälkihoitotyöhön ja että ihmiset kotiutuisivat seurakuntaan. Pelkkä kokoussarja
ei takaa ihmisten pysymistä mukana vaan tarvitaan tehokasta jälkihoitoa, muuten
sato menetetään lopulta. Yleensä on todettu ihmisten jäävän seurakuntaan vain
kahdesta syystä; yhteyden ja tehtävien takia, ja jos näihin alueisiin ei ole
pystytty kunnolla panostamaan, on todennäköistä, että monet tulevat sisään vain
lähteäkseen pois:
Jos tulijalla on jo
seurakunnassa sukulaisia tai ystäviä, hän pääsee helpommin seurakuntaan
sisälle. Seurakunnassa tarvitaan ehdottomasti jäseniä, jotka solmivat suhteita
seurakunnattomiin ystäviin, sukulaisiin, naapureihin ja työtovereihin. Näin helpotetaan
ihmisten tuloa seurakuntaan ja pidetään yllä seurakunnan kasvua.
Seurakuntaan sisälle tuleminen alkaa itse
asiassa jo ennen kuin tulokas päättää liittyä siihen. Mitä enemmän uudet
tulijat saavat seurakunnasta ystäviä, sitä taipuvaisempia he ovat osallistumaan
toimintaan aktiivisesti. Ihmiset tulevat seurakuntaan monista syistä, mutta he
jäävät sinne kahdesta syystä: ystävien ja mielekkäiden tehtävien vuoksi. (14)
Kodit.
Kun
on kysymys yhteydestä, on tärkeää saada kunnollinen kontakti ihmisiin. Jos
suhteet seurakunnassa ovat jääneet pinnallisiksi, on hyvin todennäköistä, että
monet lähtevät ajan myötä pois ja ehkä luopuvat uskostaan. Kenenkään on vaikea
olla mukana, jos yhteys on jäänyt vain pinnallisten tervehdysten tasolle ja jos
läheisiä kontakteja ja ystävyyttä ei ole syntynyt.
Eräs ratkaisu tähän pulmaan voivat olla kodeissa kokoontuvat
seurakunnat aivan kuten alkuseurakunnassakin oli tapana. Kun katsomme
Raamattua, voimme nähdä, miten ensimmäiset kristityt kokoontuivat sekä suurissa
paikoissa kuten pyhäkkö (Apt 2:46), Salomon pylväskäytävä (Apt 5:12) ja
Tyrannuksen koulu (Apt 19:9) että myös pienissä paikoissa kuten tavallisissa
asunnoissa ja kodeissa. Niistä mainitaan mm. seuraavat paikat:
- (Room 16:5) ja
seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa. Tervehdys Epainetukselle,
rakkaalleni, joka on Aasian ensi hedelmä Kristukselle.
- (1 Kor 16:19)
Aasian seurakunnat tervehtivät teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät
teille Akylas ja Priska sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.
- (Kol 4:15)
Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan
kokoontuvalle seurakunnalle.
- (Filem 2) ja Appialle, sisarellemme, ja
Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle
seurakunnalle.
Wolfgang Simson on ottanut
esille ajatuksen kotiseurakunnista. Hän toteaa, että ne voivat toimia
itsenäisesti – varsinkin vainon aikana. Mutta lisäksi hän tuo esille ajatuksen
kaupunginlaajuisista kokouksista aivan kuten alkuseurakunnan aikana. Tällaiset
mallit ovat paljon lähempänä sitä, mitä alkuvaiheessa oli.
Uuden testamentin seurakunnat nimettiin
alueen, ei uskonsuunnan mukaan. Kun uusi aalto kotiseurakuntia syntyy, avautuu
myös mahdollisuus kaupunginlaajuiseen seurakuntaan. Kaikki alueen kristityt tapaavat
toisensa säännöllisesti tai epäsäännöllisesti kaupunginlaajuisessa
celebraatioissa, jossa kaupungin kaikkein voidelluimmat kristityt unohtavat
tittelinsä ja kirkkopolitiikan ja uudessa kypsyydessään uhraavat oman nimensä
ja maineensa Jumalan valtakunnan ja yhden jakamattoman Kuninkaan, Jumalan
Karitsan vuoksi.
…Soluseurakunta tarvitsee molemmat kokoustyypit, solut ja celebraatiot,
jotta se toimisi hyvin. Ne ovat sille kuin lentokoneen kaksi siipeä, kuten Bill
Beckham kuvaa. Kotiseurakunta tulee toimeen ilman celebraatiotakin, etenkin
vihamielisessä ympäristössä, ja voi silti levitä… Soluseurakunnan celebraatio
rajoittuu usein yhteen kirkkokuntaan, kun taas kotiseurakunnat suosivat enemmän
kaikkien kristittyjen yhteisiä alueellisia celebraatioita. Toinen rakentaa
kirkkokunta-ajattelua – toinen Jumalan valtakuntaa. Kumpikohan mahtaa olla
raamatullisempaa? (15)
Kun ovat kyseessä
tavallisissa kodeissa tapahtuvien kokoontumisten edut, on niitä varmasti
lukuisia. Kuitenkin seuraavat seikat ovat niistä tärkeimpiä:
- Kodeissa kokoontuminen
on edullisempaa. Siinä ei tarvitse tuhlata varoja prameisiin
kirkkorakennuksiin, vaan rahat voidaan suunnata hyödyllisempiin asioihin kuten
lähetystyöhön (Monet ovat kuulleet evankeliumin useita kertoja, mutta on
ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet sitä kertaakaan), ihmisten auttamiseen
tai evankelistojen kannatukseen. On mahdollista, että seurakunnissa käyvät
säännöllisesti samat henkilöt, jonka tähden useimmat kokouksista voidaan hyvin
pitää tavallisissa kodeissa. Lisäksi vainon aikana suuret kirkkorakennukset on
helppo tuhota.
- Yhteyden syntyminen on
todennäköisempää pienryhmissä kuin suurissa. Mitä suurempi ryhmä on kyseessä,
sitä vaikeampaa uusien tulijoiden mukaanpääsy voi olla. Ihmiset, joilla on
ryhmissä läheistä vuorovaikutusta ja hyviä suhteita, eivät niin helposti jää
sivuun. Mm. Kolumbiassa on todettu, että homogeeniset ryhmät (ryhmien
muodostuminen taustaltaan samanlaisista ihmisistä) ovat tuloksellisia.
Niiden on havaittu toimivan paremmin kuin maantieteelliseen jakautumiseen
perustuvat solut (Cesar Castellanos: Menestyvä johtajuus G12-solumallissa, s.
195-198).
Toiseksi, jos ihmiset tulevat uskoon pienryhmien toiminnan
kautta, jäävät he todennäköisemmin mukaan toimintaan. Se on paljon
todennäköisempää kuin jos he ovat pelastuneet suurten kokoussarjojen kautta.
Ihmissuhteiden merkitys on oleellista siinä, että ihmiset kotiutuvat
seurakuntaan.
- Vastuun jakautuminen
useampien kesken on kotiseurakuntien etu. Kun vastuu ei ole yhden papin vaan
monien harteilla, on se tehokkaampaa. Ihmisten sielut tulevat paremmin
hoidetuiksi ja ongelmat ratkaistuiksi, koska jokaiselle riittää enemmän aikaa.
Tällaisissa kokouksissa on parempi toteuttaa sitä sanaa, että ”kun tulette
yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa” (1 Kor 14:26).
- Onko tehokkaampaa? Kun
monien 20-100 ihmisen seurakuntien ongelma on, että ne vuokraavat kalliita
kokoushuoneita ja yleensä jatkuvasti samalle kokousväelle, olisiko
tehokkaampaa, jos nämä pienet yksiköt suuntaisivat toimintansa enemmän koteihin
sekä yhteiseen evankelioimistyöhön muiden kaupungissa olevien kristittyjen
kanssa (katutyö, avustustyö, työ kadunmiesten parissa, pyhäkoulutyö,
varsinaiset suuret evankelioimiskokoukset…)? Tällaiset työmuodot on helpompi
aloittaa, jos on tarpeeksi ihmisiä. Pienten yksinään ja eristyksissä olevien
ryhmien ongelma on, että niissä on liian vähän ihmisiä uusien työmuotojen
aloittamiseen. Sen sijaan, jos on yhteys muiden kaupungissa olevien
kristittyjen kanssa, on se mahdollista. Ne ihmiset, jotka pelastuisivat muun
toiminnan kautta, voitaisiin sitten ohjata tavallisissa kodeissa kokoontuviin
seurakuntiin.
Todennäköisesti tämäntyyppinen toiminta olisi tehokkaampaa ja olisi
lähempänä Raamatun ajatusta seurakunnan paikallisuudesta. Ongelmana vain on,
miten tällaista työyhteyttä voidaan toteuttaa, jos on kovin erilaisia opillisia
näkemyksiä.
Koulutus ja tehtävät.
Toinen ongelma monissa seurakunnissa on
koulutuksen ja sopivien tehtävien puute. Usein tehtävät seurakunnissa ovat
kasaantuneet vain muutamille henkilöille, kun muut ovat pääosin toimettomina.
Monet pappiskeskeiset seurakunnat, jotka perustuvat katsojakristillisyyteen,
ovat tästä esimerkkinä.
Kuitenkin työn jakaminen ja luottamuksen osoittaminen ihmisille
on aina hyödyllisempää ja hedelmällisempää kuin pitää heitä toimettomina. Jos
he ovat vain sivustakatselijoina, voi heistä tulla velttoja ja
välinpitämättömiä, mutta luottamuksen osoittaminen jo nuorille voi johtaa heitä
hengelliseen kasvuun. Sellaiset seurakunnat, joissa on panostettu ihmisten
varustamiseen ja kouluttamiseen, kasvavat tavallisesti nopeammin kuin ne
seurakunnat, joissa sitä ei ole toteutettu.
Ihmisten pitäisi siis löytää paikkansa ja oppia käyttämään
Jumalan heille antamia lahjoja – sekä yliluonnollisia Hengen lahjoja että
luonnonlahjoja. Siinä seurakuntien johtajat voivat auttaa. Heillä pitäisi olla
näky siitä, että jokainen olisi ahkera siinä työssä, mihin Jumala on hänet
kutsunut. Se koskee niin vanhoja kuin nuoria ja kaikkia niitä, jotka Jumala on
kutsunut ja pelastanut.
Mooses
oli johtaja, ja hän asetti meille esimerkin kasvattamalla toisia johtajia. Pian
Egyptistä lähdön jälkeen Mooses ”valitsi kelvollisia miehiä koko Israelista ja asetti
heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi”
(2 Moos. 18:25).
Hän ymmärsi, että yksi ihminen ei voi
muuttaa kansakuntaa yksin. Tarvitaan armeija mooseksia rakentamaan Jumalan
valtakunta mihin tahansa valtakuntaan.
Meidän
aikanamme meidän täytyy auttaa kouluttamaan ja ohjaamaan ihmisiä heidän
johtajuusalueilleen. Pastorina haluan auttaa jokaista ympärilläni olevaa
löytämään kutsumuksensa ja menestymään elämässä. Ponnistelen kaikin voimin ja
käytän kaiken tietoni sen hyväksi, että auttaisin jokaista ihmistä elämässäni
menestymään. Minulla on velvollisuus auttaa jokaista, koska se on Jumalan
olemuksen mukaista. Ja se on eräs niistä tehtävistä, joita Jumala odottaa
meidän suorittavan. Olen vakuuttunut siitä, että pastorin tärkein tehtävä on
auttaa seurakuntansa jäseniä tulemaan siksi, mitä varten Jumala on heidät
luonut. (16)
Ymmärräthän,
että en usko johtajuuden lahjan olevan tärkeämpi kuin muut lahjat. On vain
yksinkertaisesti niin, että ihmiset, joilla on johtajuuden lahja, ovat
poikkeuksellisesti varustettuja synnyttämään strategioita ja rakenteita, jotka
saavat toisia ihmisiä käyttämään lahjojaan mahdollisimman tehokkaasti. Johtajat
näkevät suuret linjat ja ymmärtävät, miten auttaa toisia löytämään paikkansa palvelussa
näiden suurten linjojen puitteissa.
…Monet
seurakunnat ovat täynnä vilpittömiä, lahjakkaita ja hurskaita ihmisiä, jotka
haluaisivat käyttää hengellisiä lahjojaan vaikuttaakseen maailmaan Kristuksen
puolesta. Kysymys on tästä: Ottavatko miehet ja naiset, joille on uskottu
johtajuuslahjat, ne vakavasti, kehittävätkö he niitä täysin, niin että
halukkaat ja lahjakkaat uskovat heidän seurakunnissaan voivat tehdä työtä
yhdessä erottuakseen maailmassa? (17)
Saman asian,
vastuunjakamisen sekä ihmisten varustamisen ja kouluttamisen merkityksen,
voimme nähdä myös seuraavista Vanhan ja Uuden testamentin esimerkeistä. Ne
osoittavat, että pelastumisen jälkeen tarvitaan myös varustamista, että pyhät
olisivat valmiit ”palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Ef
4:12). Lisäksi tietysti Jeesuksen suhde opetuslapsiinsa, kun hän opetti
heitä, rohkaisi heitä, lähetti heidät ja lopulta jätti koko työn heidän
haltuunsa, on paras esimerkki. Samanlaista mallia, johon sisältyy paljon
käytännön opetusta, tarvitaan varmasti nytkin:
- (2 Moos 18:17-21)
Niin Mooseksen appi sanoi hänelle: "Siinä sinä et menettele viisaasti.
18. Sinä
uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on
sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa.
19. Kuule nyt, mitä
minä sanon. Minä neuvon sinua, ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Ole sinä
kansan edusmies Jumalan edessä, ja saata sinä sen asiat Jumalan eteen. Ja opeta
heille säädökset ja lait,
20. ja neuvo heille
tie, jota heidän on kuljettava, ja mitä heidän on tehtävä.
21. Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä,
luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, ja aseta ne heille tuhannen,
sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi.
- (Ef 4:11-13) Ja hän
antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi,
toiset paimeniksi ja opettajiksi,
12. tehdäkseen
pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13. kunnes me kaikki
pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen,
Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
- (2 Tim 2:2) Ja
minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se
luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.
Hyvän kuvan siitä, ettei
pelkkä lähetyskäskyn noudattaminen riitä, vaan sen jälkeen ihmisiä pitää myös
varustaa ja kouluttaa, että pyhät olisivat valmiit ”palveluksen työhön,
Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Ef 4:12), antaa seuraava lainaus. Siitä
kertoo Cesar Castellanos D., jonka seurakunnassa on toteutettu
menestyksekkäästi sekä solunäkyä että ns. G12-mallia eli Jeesuksen 12
opetuslapsen mallia (valitaan 12 johtajaa, tuetaan ja opastetaan heitä sekä
lopuksi nämä itse tekevät saman asian ja perustavat oman 12:n ryhmänsä).
Seurakunnassa jokainen velvoitetaan osallistumaan lyhyeen ja käytännölliseen
koulutukseen, jossa opetetaan perusasioita, evankelioimista ja seurakunnan
näkyä:
Vierailin kerran
Argentiinassa, maassa, jossa on viime aikoina koettu suurta hengellistä herätystä.
Kun vaimoni ja minä kävimme joissakin seurakunnissa, me näimme pieniä
temppeleitä, jotka olivat käytännössä tyhjiä, ja ihmettelimme: ”Missä on se
suuri herätys, josta niin paljon puhutaan?” Muistan, että Carlos Anacondia,
tunnettu argentiinalainen Jumalan mies, kertoi minulle saavuttaneensa
ristiretkiensä aikana yli 2 000 000 ihmistä kymmenessä vuodessa. Mutta hän ei
tiennyt, missä nuo ihmiset olivat. Kun hän tarvitsi avustajikseen 5000 ihmistä
erään hyvin suuren ristiretken aikana, hän ei löytänyt yhtäkään. Jotkut
argentiinalaiset pastorit, jotka tiesivät, kuinka Jumala oli antanut meille
International Charismatic Missionissa laaja-alaisen moninkertaistumisen
siunauksen, halusivat tavata minut ja ilmaisivat tarpeensa saada pysyvää
hedelmää. ”Me emme tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ihmisiä tulee seurakuntiimme,
mutta useimmat heistä lähtevät takaoven kautta!”
Ymmärsin heidän ongelmansa, ja saman
ongelman edessä ovat lukemattomat seurakunnat ympäri maailman. Emme voi kieltää
sitä, että Jumala on antanut argentiinalaisille erityisen voitelun julistaa
evankeliumia, mutta se keskittyy vain lähetyskäskyn alkuosaan. Seurakunta, joka
keskittyy ainoastaan julistamaan evankeliumia sieluja voittaakseen, mutta ei
opetuslapseuta ja kanna pysyvää hedelmää, on kuin äiti, joka luulee, että hänen
tehtävänään on vain synnyttää lapset ja hylkää ne sitten. Evankeliumin
saarnaaminen ilman vastuuta sen hedelmistä on työn suorittamista vain
puolittain. Meidän täytyy voittaa sieluja, mutta meidän on myös
opetuslapseutettava heidät. (18)
VIITTAUKSET:
1. Joseph Shulam: puhekasetti, JS 130. Susi lammasten
vaatteissa – näkymä nykypäivän kristillisyyteen, 13.6.2003)
2. Watchman Nee: Apostolinen
lähetystyö (Concerning Our Missions) s. 100,102,109
3. Angus I. Kinnear: Vastavirtaan
(Against the Tide), s. 268,269
4. Rick Joyner:
Viimeisten päivien taistelu (Overcoming Evil in the Last Days), s. 125
5. Wolfgang Simson:
Kodit, jotka muuttavat maailman (Houses that change the world), s. 48,50
6. Erik Ewalds: Anna
hermojesi levätä. s. 64
7. Richard Bushman: The Great Awakening:
Documents on the Revival of religion, 1740-1745. New York: Atheneum, 1970. Siteeraus kirjasta: Guy
Chevreau: Sateet tulevat, s. 142
8. Frank Bartleman: Azusa-katu 312, s. 237
9. Francis Frangipane: Että he olisivat yhtä (It’s
time to end church splits), s. 97
10. Rick
Joyner: Petos, taistelu, voitto (Final Quest), s. 95-97
11. Francis Frangipane:
Että he olisivat yhtä (It’s time to end church splits), s. 51,52
12. Rick Joyner: Ennen
taivasta (A prophetic vision for the 21ST century), s. 69,70
13. Watchman Nee:
Apostolinen lähetystyö (Concerning Our Missions)
14. Linus J. Morris:
Seurakunnan läpimurto (The High-Impact Church), s. 188
15. Wolfgang Simson: Kodit, jotka
muuttavat maailman (Houses that change the world), s. 30,48
16. Sunday Adelaja: Dynaaminen
elämä (Church Shift), s. 123,124
17. Bill Hybels:
Rohkea johtajuus, (Courageous Leadership), s. 21,22
18. Cesar Castellanos D.:
Näky joka voittaa maailman (Dream and you will win the world), s. 91,92
TÄRKEIMMÄT LÄHTEET:
Cesar Castellanos D.: Näky joka voittaa maailman
(Dream and you will win the world)
Cesar Castellanos: Menestyvä johtajuus G12-solumallissa (Successful
Leadership Through the Government of Twelwe)
Cesar Castellanos: Menestyksen portaat (The ladder of Success)
Francis Frangipane: Että he olisivat yhtä (It’s time to end church
splits)
Rick Joyner: Ennen taivasta (A prophetic vision for the 21ST
century)
Rick Joyner: Viimeisten päivien taistelu (Overcoming Evil in the
Last Days)
Linus J. Morris: Seurakunnan läpimurto (The High-Impact Church)
Watchman Nee: Apostolinen lähetystyö
Oswald J. Smith: Työ jota Jumala siunaa
