Etusivulle

Jarin kirjoituksia

 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä






 

YHTEYS SEURAKUNNASSA

 

  

 

 

LUKU 1 -

Yhteyden perusteet

 

 

Tässä kirjoituksessa käsitellään yhteyttä kristittyjen kesken. Se on Raamatun mukaan tärkeä opetus, jonka arvoa emme ole aina ymmärtäneet. Nykyinen seurakunta ei ole edistynyt kovin pitkälle tässä asiassa. Se on vain yksi oire seurakunnan matalasta tasosta. Jos synti hyväksytään ja sitä suositaan muilla elämänalueilla, ei tämäkään asia ole silloin kovin kiinnostava ihmisille. Jeesuksen sanat ja hänen rukouksensa yhteyden puolesta eivät ole kovin suuressa arvossa nykypäivänä. Hän puhui kyseisestä aiheesta juuri ennen poismenoaan tästä maailmasta:

 

- (Joh 13:34,35) Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.

35. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."

 

- (Joh 17:21-23) että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

22. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -

23. minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

 

Mihin asioihin yhteys perustuu? Jos hengellinen yhteys on hyvä asia Jeesuksen sanojen mukaan, mihin sen tulisi perustua? Tästä voi joskus olla sekaannusta, koska yhteyttä on yritetty rakentaa väärien asioiden varaan. On yritetty saada aikaan hengellistä yhteyttä silloin, kun siihen ei ole ollut edellytyksiä tai ihmiset eivät itse ole selvillä edes siitä, missä suhteessa he ovat Jumalaan. Siksi otamme esille muutamia tärkeimpiä tekijöitä kristilliselle yhteydelle.

 

Jeesuksen Kristuksen merkitys on avainasia kristillisessä yhteydessä. Hän on perustus, jolle kristillisen yhteyden tulisi rakentua. Ilman häntä emme voi Raamatun mukaan edes pelastua emmekä päästä Jumalan yhteyteen. Jos hylkäämme hänet, emme ajaudu pois vain kristillisestä yhteydestä vaan myös pelastuksesta. Vain hänen kauttaan nämä asiat voivat toteutua.

 

- (Apt 4:11,12) Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'.

12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

 

- (1 Kor 3:11) Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

 

Se, että Jeesus Kristus on pelastuksen ja yhteyden perustus, tarkoittaa sitä, ettei meillä silloin voi olla muita perustuksia ja pelastusteitä. Jos joku laittaa toivonsa pelastuksen asiassa esim. pyhimysten ansioihin, omiin tekoihinsa tai muihin pelastusteihin, ajautuu hän silloin tosiasiassa pois Kristuksesta.

   Esim. länsimaisessa liberaaliteologiassa ei tunnusteta tätä asiaa eli Jeesuksen suurta merkitystä. Sen sijaan monet liberaalit teologit ovat pyrkineet dialogiin esim. islamin kanssa. Taustalla on ajatus, että muslimit palvovat samaa Jumalaa kuin kristityt. Ajatellaan, että kyseessä on yksi ja sama Jumala, ja tältä pohjalta on pyritty dialogiin.

   Nämä teologit ovat kuitenkin erehtyneet Raamatun valossa. Uudessa testamentissa ei tunneta mitään muuta Jumalaa kuin hän, joka on ilmoittanut itsensä Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun muslimit kieltävät tämän perusopetuksen eli Jeesuksen jumaluuden ja suuren merkityksen, ei silloin tosiasiassa voi olla kyseessä sama Jumala. Se on mahdotonta, ja se tulee ilmi seuraavista jakeista:

 

- (1 Joh 2:22,23) Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.

23. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

 

- (1 Joh 5:9,10) Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.

10. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.

 

Mikä on sitten oikea suhtautuminen muslimeihin ja niihin, jotka kieltävät Jeesuksen Kristuksen? Se ei suinkaan ole vesitetty kristinusko, jota liberaaliteologit edustavat, vaan tavanomainen arvostus eri tavalla ajattelevia kohtaan. Hengellistä yhteyttä, joka rakentuu Jeesuksen Kristuksen jumaluuden ja pelastustyön varaan, on mahdotonta rakentaa, mutta me voimme kunnioittaa niitä ihmisiä, jotka torjuvat meille tärkeät arvot. Lisäksi Jeesus kehotti julistamaan hyvää sanomaa hänestä, joka on jo kantanut syntimme. Tätä tarvitaan enemmän kuin sellaista dialogia, jota liberaalisuuntauksissa esiintyy:

 

- (1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

 

- (Mark 16:15,16) Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

 

- (Room 1:14-16) Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa;

15. omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia.

16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

 

Hengellinen elämä ja uudestisyntyminen. Toinen lähtökohta hengelliselle yhteydelle on, että ihminen on uudestisyntynyt, pelastunut ja hänellä on hengellinen elämä. Nämäkin asiat saadaan Jeesuksen Kristuksen kautta eli kääntymällä hänen puoleensa ja vastaanottamalla hänet tulemme niistä osallisiksi. Me uudestisynnymme, kun pyydämme häntä sisimpäämme. Samalla meistä tulee Jumalan lapsia:

 

- (Joh 3:3) Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa"

 

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

 

- (Gal 3:26-28) Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

 

Seuraus Kristuksen vastaanottamisesta siis on, että tulemme Jumalan lapsiksi.

   Niinpä kristillisessä yhteydessä kyse ei ole pelkästään yhteistyöstä tai samanmielisyydestä eri asioissa, vaan uskovien yhteydellä on yliluonnollinen perusta. Me olemme syntyneet saman perheeseen ja ”olemme saaneet juoda samaa Henkeä” (1 Kor 12:13). Sama Pyhä Henki asuu meissä, ja se muodostaa yhteyden. Ihmiset, joita ennen oli erottanut rotu, yhteiskunnallinen asema, sukupuoli tai muut samanlaiset asiat, ovat nyt Kristuksen kautta veljiä ja sisaria, saman ruumiin jäseniä ja heissä on sama lapseuden henki. Katsomme jakeita, joissa tulee ilmi Pyhän Hengen asuminen uskovissa:

 

- (Ef 4:3-6) ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:

4. yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;

5. yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

6. yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

 

- (1 Kor 12:13) sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

 

- (1 Kor 6:19) Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?

 

- (Gal 3:26,28) 26. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

 

Jumalan sana siis osoittaa, että olemme tosi kristittyjä vain silloin, kun Kristus asuu meissä Henkensä kautta ja olemme uudestisyntyneet. Jos se ei ole totta, emme silloin todellisuudessa kuulu oikeaan Jumalan seurakuntaan. Mitkään jäsenkortit tai muut toimenpiteet eivät voi korvata tätä tosiasiaa.

   Valitettavasti suurissa ja vanhoissa kirkoissa on enemmistö ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet uudestisyntymistä, josta Jeesus Nikodeemukselle puhui. Mitä vanhempi jokin kirkko tai herätysliike on, sitä todennäköisemmin siellä on paljon sellaisia ihmisiä. Niiden jäsenenä, joskus jopa työntekijänä, voi olla jopa jumalankieltäjiä ja ateisteja, joten on ymmärrettävää, ettei tällaisissa ihmisissä voi olla Jumalan Henkeä, joka tulee uudestisyntymisen kautta. Jos esim. valtionkirkkoon kuuluu 80-90 % kansasta, on silloin varmaa, ettei enemmistöllä ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. Siinä tapauksessa ei voida puhua Hengen yhteydestä, joka mainittiin.

   Katolinen kirkko, joka on yksi vanhimmista kirkoista, on yksi esimerkki vallitsevasta tilanteesta. Sielläkin on varmasti pelastuneita, mutta suuri enemmistö ei ymmärrä, miten pelastua yksinomaan Jeesuksen kautta. Sen sijaan ihmiset tässä kirkossa voivat turvautua Mariaan, pyhimysten ansioihin, omiin tekoihinsa tai muihin tekijöihin, jotka eivät voi hyödyttää meitä iankaikkisuuden kannalta. Ne ovat teitä, jotka eivät johda pelastukseen vaan kadotukseen. Väärien pelastusteiden seurauksena useimmilla katolilaisilla ei ole myöskään pelastusvarmuutta. Sen he, kuten kaikki muut ihmiset, voivat saada vasta silloin, kun he laittavat toivonsa yksin Jeesukseen Kristukseen. Meidän on käännyttävä hänen puoleensa, koska vain hänessä saamme iankaikkisen elämän ja myös pelastusvarmuuden:

 

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

Hengellistä yhteyttä on siis mahdoton rakentaa silloin, jos ihminen ei ole vielä pelastunut. Tämän asian pitää olla selvillä, muuten mennään pahasti harhaan.

   Seuraava tapaus liittyy samaan aiheeseen. Siinä kerrotaan, miten Derek Prince elämänsä loppupuolella kutsui muutamia veljiä kotiinsa ja puhui heille sydämensä tuskasta ja katolilaisista ihmisistä. Hän katui sitä, ettei ollut puhunut katolilaisille pelastuksesta vaan ainoastaan Pyhästä Hengestä ja armolahjoista. Hänen esimerkkinsä osoittaa, miten voimme unohtaa tärkeimmän asian ns. kristillisen yhteyden kustannuksella. Yksi kuulijoista oli Joseph Shulam, joka kertoo puhekasetilla:

 

”Kun istuimme hänen ympärillään, hän alkoi itkeä… Hän itki katkerasti ja sanoi, että on tehnyt monta vuotta syntiä, kun on opettanut niin monissa kirkoissa ja katolisten karismaatikkojen konferensseissa, ja puhunut aina Pyhästä Hengestä ja kielilläpuhumisesta, mutta ei milloinkaan kysynyt, haluavatko kuulijat pelastua. Hän sanoi tuhlanneensa elämänsä. Ja silloin hän sanoi: ’Ilman uskoa Jeesukseen ja kastetta… on mahdoton pelastua, ja katolinen kirkko on ihmiskunnan suurin vale, koska se antaa ihmisille sen tunteen, että katolilaiset… ovat kristittyjä. Se antaa kaikki uskonnon työkalut, mutta ydinasian se kieltää katolisilta ihmisiltä’.

   Me kaikki olimme shokissa, sillä Derek Prince on ollut maailman karismaattisen liikehdinnän keskushahmo. Ja nyt, elämänsä viimeisinä vuosina, hän sanoo, että …se on ollut ajan tuhlausta…” (1)

 

Totuus. Totuuden merkitys on olennainen yhteydelle. Se tarkoittaa, että pitää olla yksimielisyys perustotuuksiin ja oppeihin nähden. Siihen kuuluvat sellaiset asiat kuin Raamatun inspiraatio, miten Jeesus on ainoa tie pelastukseen, hänen ristinsä sovitus, hänen ruumiillinen ylösnousemuksensa, fyysinen paluu, hänen jumaluutensa, pelastus armon kautta ilman tekoja, syntiinlankeemus sekä miten ihminen on kadotettu ja toivoton ilman Kristusta. Jos ei ole yksimielisyyttä edellisistä totuuksista, ei silloin voi syntyä Jumalan mielen mukaista yhteyttä.

   Monet liberaaliteologit ovat olleet välinpitämättömiä edellisten asioiden suhteen, mutta sellainen tie johtaa haaksirikkoon. Opillinen välinpitämättömyys, jossa hylätään uskon perusasiat, merkitsee myös kristillisen uskon perustuksen hylkäämistä. Jos ei pidetä kiinni perustuksesta ja perusasioista, ei kyseessä ole enää kristillinen usko vaan jotakin muuta. Opin hylkääminen ja välinpitämättömyys sitä kohtaan eivät ole oikea perusta kristilliselle yhteydelle.

   Voimme nähdä opin merkityksen myös useissa Uuden testamentin jakeissa. Se osoittaa, että emme saa olla opillisesti välinpitämättömiä, koska muuten hylkäämme Kristuksen ja pelastuksen hänessä. Alkuseurakunnan aikana painotettiin voimakkaasti oikeaa oppia, koska sen ymmärtäminen oli ja on tärkeää ihmisten iankaikkisuuden kannalta. Emme varmastikaan tee väärin, jos noudatamme heidän esimerkkiään:

 

- (1 Tim 1:3,4) Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi

4. eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon, niin kehoitan nytkin.

 

- (Tiit 1:9) hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.

 

- (Apt 2:42) Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

 

- (Gal 1:8,9) Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

9. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. 

 

- (2 Tess 2:15) Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.

 

- (2 Tess 3:6) Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.

 

Vaikka jotkut totuudet ovat tärkeitä iankaikkisuuden kannalta, löytyy myös asioita, jotka ovat vähemmän tärkeitä ja vähemmän oleellisia. Siihen voivat kuulua sellaiset asiat kuin ylistystyyli, hengelliset lahjat, tempauksen ajankohta, tuhatvuotinen valtakunta, Ilmestyskirjan tulkinnat ja eräät muut asiat. Niistä voi olla erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä, mutta ne eivät kuitenkaan vaikuta iankaikkiseen kohtaloomme. Niillä ei ole tekemistä pelastuksen perusasioiden kanssa, ja siksi ne ovat vähemmän tärkeitä.

   Myös Roomalaiskirjeen 14. luku tuo esille joitakin samanlaisia seikkoja, jotka eivät ole ydinasioita kristillisessä uskossa. Nämä asiat olivat ajankohtaisia Paavalin aikaan, ja hänen neuvonsa oli se, että ihmisten tuli kunnioittaa muiden erilaisia käsityksiä. Siinä on perusohje myös nykyajalle. Me emme ehkä ole kaikista asioista yksimielisiä, mutta emme saa tuomita tai halveksia eri tavalla ajattelevia:

 

- (Room 14:1-10) Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.

2. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.

3. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.

4. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.

5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.

6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.

7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.

8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.

9. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.

10. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.

 

Seurakunta on paikallinen. Jos katsomme Raamattua, voimme löytää sieltä käsityksen universaalisesta seurakunnasta, Kristuksen ruumiista. Siihen kuuluu jokainen, joka on uudestisyntynyt eli kääntynyt Jeesuksen Kristuksen puoleen ja pyytänyt häntä elämäänsä. Sen seurauksena hänessä on myös Jumalan eli Kristuksen Henki (Room 8:9). Tämä seurakunta on maailmanlaajuinen ja sisältää kaikki ne ihmiset, joilla on yhteys Kristukseen. Heitä on maapallolla yhteensä miljoonia.

 

- (1 Kor 10:32) Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle,

 

- (1 Kor 12:12,13) Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;

13. sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

 

Kuitenkin universaalin seurakunnan ohella Raamattu puhuu paljon enemmän paikallisesta seurakunnasta. Puhutaan mm. Korintton, Efeson, Filippin ja Tessalonikan seurakunnista eli universaali seurakunta on jakaantunut pienempiin seurakuntiin paikallisuuden perusteella. Sen pitäisi olla tärkein peruste seurakunnan jakamiseen moniksi seurakunniksi. Löydämme ajatuksen paikallisista seurakunnista mm. seuraavissa jakeissa:

 

- ( 1Kor 1:2) Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

 

- (Apt 20:17) Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.

 

- (Fil 1:1) Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille.

 

- (1 Tess 1:1) Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha!

 

Seurakunnan paikallisuus pitäisikin olla yksi tärkeimmistä perusteista yhteydelle. Se tarkoittaa, että mikäli paikkakunnalla on seurakunta, pitäisi sen käsittää kaikki sillä seudulla olevat Jumalan lapset – ei enempää eikä vähempää. Kaikki, jotka uskovat Kristukseen, ovat Kristuksen ruumis ja seurakunta sillä paikkakunnalla. Siihen ei kuulu ei-uskovia, eikä se tarkoita jotakin rakennusta, järjestöä tai kirkkokuntaa, vaan ainoastaan Kristuksen vastaanottaneet muodostavat sen. Siinä on ei-lahkohenkinen perusta sille, miten yhteys voi syntyä ja säilyä. Jos tätä ei ymmärretä ja tunnusteta, ovat väärät asenteet mahdollisia.

   Watchman Nee on opettanut seurakunnan paikallisuudesta. Hän toteaa, että seurakunta ei ole kokouspaikka tai jokin järjestö, vaan se koostuu Kristuksen vastaanottaneista kullakin paikkakunnalla:

 

Aasian seitsemän seurakuntaa, joihin Ilm. kirjassa viitataan, käsittivät Efeson, Smyrnan, Pergamon, Tyatiran, Sardeen, Filadelfian ja Laodikean seurakunnat. Ne olivat seitsemän seurakuntaa, ei yksi. Kukin oli selvästi erotettavissa toisista eri paikkakunnan mukaan…

   Mikä on uusitestamentillinen seurakunta? Se ei ole rakennus, evankeliumi-sali, saarnakeskus, lähetys, työ, järjestö, systeemi, kirkkokunta eikä lahko… Jumalan tarkoitus ei ole koskaan ollut, että eri paikkakuntien seurakuntia yhdistettäisiin joksikin uskontokunnaksi tai järjestöiksi, vaan pikemminkin, että kukin seurakunta olisi itsenäinen suhteessa toiseen seurakuntaan. Niiden vastuunalaisuuden ja johdon tuli samoin olla itsenäisiä. Kun Herramme lähetti sanomansa lapsilleen Aasiassa, ei hän osoittanut niitä ”Aasian seurakunnalle”, vaan "seitsemälle Aasian seurakunnalle”. (2)

 

Tarkoittaako paikallisseurakunta yhtä kokouspaikkaa? Joskus opetetaan, että seurakunnan paikallisuus tarkoittaa yhtä suurta kokouspaikkaa tai jotakin jäykkää organisaatiota. Ajatellaan, että mikäli seurakunta on paikallinen, vaatii se yhden suuren kokoustilan.

   Tämä käsitys on kuitenkin valheellinen Uuden testamentin valossa. Sillä alkuseurakunta ei kokoontunut vain yhdessä, vaan useassa paikassa. Ennen helluntaita he kokoontuivat mm. yläsalissa (Apt 1:13), helluntain jälkeen temppelissä (Apt 2:46), Salomon pylväskäytävässä (Apt 5:12) tai eri kodeissa (Apt 2:46, 12:12). Se osoittaa, miten kokouspaikka saattoi vaihtua aina tilanteen mukaan. Lisäksi meidän täytyy huomata se Uuden testamentin painotus, että seurakunta ei ole jokin rakennus, vaan se koostuu ihmisistä, joilla on usko Kristukseen. Kirkkorakennus ei ole sama kuin seurakunta Uuden testamentin mielessä. Nämä kaksi asiaa on syytä erottaa toisistaan.

 

- (1 Kor 3:16) Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

 

- (2 Kor 6:16) Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".

 

- (Ef 2:19-22) Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,

20. apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,

21. jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;

22. ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.

 

Jäykkä organisaatio tulee esille myös Watchman Neen elämänkerrassa. Hän itse painotti opetusta seurakunnan paikallisuudesta, mikä itsessään on hyvä opetus. Kuitenkin jäykkä ja liiallinen organisaatio voi joskus olla haitaksi, kuten tapahtui Kiinan epävakaiden olojen aikana. Kun alkuseurakunnalla ei ollut mitään tiukkaa organisaatiota, vaan se kokoontui eri paikoissa, voidaan samaa joustavuutta noudattaa nytkin.

 

Seurakuntaopin kannalta Watchmanin suurin heikkous (heikkous, joka on historian kuluessa osoittautunut hyvin tavalliseksi) oli se, että hän piti ehdottomasti sitovina periaatteita, joihin hän oli päätynyt pelkästään Uuden testamentin esimerkin pohjalta. Se, että hän halusi ehdottomasti seurakuntien olevan maantieteellisesti paikallisia (yhdessä kaupungissa yksi seurakunnallinen hallintokoneisto), saattoi avata ovet valtion valvonnalle liiankin helposti sen vuoksi, että seurakuntien hallinnon rakenne oli niin joustamaton. Hänen kymmenen vuotta myöhemmin uudelleen löytämänsä ensimmäisen vuosisadan ajatus muuttoliikkeen avulla leviävästä evankeliomistyöstä tuntuu sitä vastoin ajoitukseltaan suoraan Jumalalta tulleelta. Sen välityksellä heräsi ajatuksia kristillisen työn joustavuudesta ja tilaisuuksien hyväksikäyttämisestä monissa ryhmissä, joiden kohtalona tuli pian olemaan pakollinen hajaantuminen. Kun puolue alkoi hajoittaa väestöä eri puolille maata pyrkimyksenään kirkon hävittäminen, nämä joustavammat ja toiminnan kannalta käytännöllisemmät käsitykset kristillisestä elämästä ja todistuksesta alkoivat ilman muuta päästä oikeuksiinsa. Syntyi seurakuntia, joita voisi nimittää vaikkapa ”ex tempore -seurakunniksi”; ne olivat yhtä Kristuksessa, mutta niiltä puuttui lähes kokonaan organisaatio. Näissä ryhmissä syntyi jatkuvasti uusia jumalanpalveluksen ja todistamisen muotoja. Pyhä Henki opetti niille, miten säilyä hengissä hyökkäyksen kohteena uusissa tilanteissa ja miten taistella niissä tilanteissa yhtenä miehenä Jumalan puolesta. (3)

 

 

 

LUKU 1 - Yhteys seurakunnassa

LUKU 2 - Yhteyden perusteet

LUKU 3 - Jälkihoidon puute

VIITTAUKSET / LÄHDEKIRJALLISUUS

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




shopify analytics ecommerce