Ateismin heikkoudet

Onko ateismi järkevä maailmankatsomus vai ei? Lue, miksi ateismin pohjalta on vaikea selittää järjellisyyden ja moraalin olemassaoloa

Esipuhe

Monet ateistit ovat vakuuttuneita, että jos ateismi olisi yhteiskunnan vallitseva katsomus, se johdattaisi yhteiskuntaa parempaan suuntaan. He ajattelevat, että mitä enemmän yhteiskunnassa on ateisteja ja heidän laillaan ajattelevia, sitä parempi tulevaisuus on odotettavissa. Sen sijaan he suhtautuvat torjuvasti kristilliseen teismiin, jota he pitävät vanhanaikaisena ja valheellisena näkemyksenä. Mielellään he ottavat esille myös Jumalan nimessä tehdyt tuhannet vääryydet eivätkä ymmärrä, että ne ovat seuraus Jumalasta luopumisesta tai että ihmiset eivät ole noudattaneet Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Ne eivät johdu siitä, että olisi seurattu Jeesuksen ja apostolien opetuksia, vaan siitä, ettei niitä ole seurattu ja noudatettu.

   Mutta onko ateismi itsessään järkevä ja hyödyllinen maailmankatsomus? Vaikka ateistit uskovat niin, on siinä todellisuudessa perustavanlaatuisia ongelmia. Niistä suurimpia ovat sellaiset asiat kuin, ettei ateismi tarjoa pohjaa järjelle eikä moraalille. Siksi tutkimme tarkemmin näitä aiheita.

Ateismi ei tarjoa pohjaa järjelle

Jos keskustelee ateistien kanssa (kirjoittaja on itsekin entinen ateisti ja evoluutiouskova), huomaa hyvin pian, että he pitävät itseään tieteellisinä, edistyksellisinä ja viisaina. Se on myös yksi syy, miksi he kääntävät selkänsä kristilliselle uskolle. Ateistit eivät usko, että kristillinen usko on järkevää ja paikkansapitävää ja että Jumala on luonut kaiken. Sen sijaan he uskovat maailmankaikkeuden ja elämän syntyneen itsestään, ilman järkeä ja informaatiota. He ajattelevat, että maailmankaikkeuden ja elämän alkuperä on järjetön ja että olemme kehittyneet – sen jälkeen, kun elämä oli ensin syntynyt itsestään – alemmista eläimistä.

   Mutta, mutta. Samassa ajattelutavassa on suuri ongelma. Jos olemme kehittyneet alemmista eläimistä kuten kaloista, matelijoista tai apinankaltaisista olennoista, miten voi luottaa kenenkään ihmisen päättelykykyyn ja tietoon? Voiko kaloista, matelijoista tai apinankaltaisista olennoista peräisin oleva tieto olla luotettavaa? Vaikka ihminen, esim. ateisti, voi pitää itseään älykkäänä ja järkevänä, on syytä epäillä hänen ajatustensa järkevyyttä. Hänen oletettu viisautensa voi olla harhapäättelyä. Se koskee ateisteja ja jokaista ihmistä maan päällä.

   Vielä suurempi ongelma syntyy, jos olemme peräisin alkuräjähdyksestä, jossa tilassa ei ollut elämää, tunteita eikä järkeä. Ateistit olettavat tämän käsityksen pitävän paikkansa, mutta on vaikea selittää, miten kiven kaltainen eloton aine alkaa puhua, tuntea tunteita (ilo, suru, viha, pelko, ihastuminen, rakkaus...) sekä ajatella järkeviä ajatuksia. Ateistit pitävät itseään viisaina, mutta jos tätä asiaa ajattelee maalaisjärjen kautta, ei siinä ole kovin paljon järkeä. Kivet ja elottomat aineet eivät itsestään muutu tunteviksi ja järkeviksi (tai ala syömään ja lisääntyä). Ateismi ja oletus jonkun ateistin järkevyydestä on siten itsensä kumoava oppi. Ateisti, kuten kukaan muukaan, ei voi luottaa aivoihinsa eikä ajatuksiinsa, jos hän on saanut alkunsa alkuräjähdyksestä tai apinankaltaisista olennoista.

   Saman asian joutui myöntämään myös Darwin. Hän totesi, että jos ihminen on kehittynyt alemmista elämänmuodoista, eivät hänen vakaumuksensa ehkä ole luotettavia:

Minussa herää aina hirvittävä epäilys, onko ihmismielen muodostamilla vakaumuksilla mitään arvoa, ovatko ne ollenkaan luotettavia, ottaen huomioon, että ihmismieli on kehittynyt alempien eläinten mielistä. Luottaisiko kukaan apinan mielessä kehittyneisiin vakaumuksiin, jos sen mielessä on yleensä mitään vakaumuksia. (1)

Ateismi ei tarjoa pohjaa moraalille

Toinen ateismin ongelma, ja minkä viime vuosisata osoitti todeksi, on moraalisen perustan heikkous. Jos ei ole Jumalaa eikä uskota häneen, ei ole mitään kaikkia sitovia, objektiivisia ja lopullisia arvoja. Ateismissa ei ole mitään ihmisen ulkopuolella olevaa auktoriteettia, kun taas esim. kristillisessä uskossa on kaikkia sitovat eettiset ohjeet (Jeesuksen ja apostolien opetus). Tämä ei tarkoita, etteikö ateisti voisi olla moraalinen, vaan ettei hänellä ole objektiivisia perusteita moraalilleen tästä ajatusmallista käsin. Ei voida sen enempää puhua pahuudesta kuin hyvyydestä, koska ne ovat henkilökohtaisia ja aikasidonnaisia käsityksiä (”Minun moraalini, sinun moraalisi jne…”). Jokainen voi määritellä itse omat arvonsa, koska etiikka ja moraali eivät ole yhteydessä Jumalaan. Kuka voi silloin sanoa, että esim. Saddam Husseinin moraali on ollut parempi tai huonompi kuin muiden?

   Lisäksi, jos ihminen ei usko olevansa vastuussa mistään tekemisistään, on hänen helppo ajautua tekemään vääryyksiä muita kohtaan. Tämä näkökulma on looginen ja jokainen voi sen ymmärtää. Usko siihen, ettei tämän elämän jälkeen ole mitään, vaikuttaa varmasti käytökseen. Motivaatio hyvän tekemiseen ei välttämättä ole kovin korkea.

   Sen sijaan tietoisuus siitä, että Jumala on olemassa ja että teoillamme on merkitystä, pidättää jo itsessään vääryydestä. Jos todella uskomme siihen, että joudumme tekemään tiliä tekemisistämme ja siitä, miten olemme kohdelleet muita, emme ole niin herkästi nostamassa käsiämme toisia kohtaan. Se saa meidät toimimaan vähän paremmin. Se rajoittaa pahuutta tehokkaammin kuin oletus siitä, ettei ole Jumalaa eikä mitään tuomiota tämän elämän jälkeen.

   Krotialais-syntyinen Yalen yliopiston professori Miroslaw Volf, joka on nähnyt väkivallan Balkanilla, viittaa samaan havaintoon. Hän toteaa, ettei koston kierre Balkanilla johdu uskosta Jumalaan vaan koska ihmiset torjuvat ajatuksen Jumalan tuomiosta. Ainoastaan usko täydellisen oikeudenmukaiseen Jumalaan ja että tuomio ja kosto kuuluvat hänelle, voi saada ihmisen itsensä pidättäytymään kostosta, mikäli hänen omaisiaan on tapettu ja raiskattu:

Jos Jumala ei olisi vihainen vääryydestä ja vilpistä eikä lopettaisi väkivaltaa pysyvästi – sellainen Jumala ei olisi palvonnan arvoinen. - - Ainoa keino estää meitä itseämme turvautumasta koskaan väkivaltaan on se, että väitämme sitkeästi väkivallan olevan oikeutettua vain silloin kun se tulee Jumalalta, - - Teesini, että väkivallattomuuden harjoittaminen edellyttää uskoa jumalalliseen kostoon, on joutuva monien epäsuosioon - - länsimaissa. - - Mutta tarvitaan lähiökodin rauhaa sellaisen teesin syntymiseksi, että ihmisen väkivallattomuus johtuu uskosta siihen, että Jumala kieltäytyy tuomitsemasta. Auringon korventamassa maassa, joka on läpimärkä viattomien verestä - - se poikkeuksetta kuolee - - muiden vapaamielisen ajattelun miellyttävien vankien tavoin. (2)

Entä viime vuosisadan vääryydet? Kun ihmiset eivät enää uskoneet Jumalaan ja tuomioon, avasi se ovet vääryyksille

Silloin tehtiin ihmiskunnan ylivoimaisesti laajimmat ihmisoikeusrikkomukset, mutta mistä ne johtuivat? Paras selitys on varmasti se, että kristillinen usko menetti merkitystään, mutta ateismi voitti alaa. Esim. Saksa oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella liberaaliteologian ja uskonnonkritiikin johtava maa. Lisäksi Darwinin teoria vaikutti koko Euroopassa kristillisen uskon merkityksen vähenemiseen. Darwinin teoria vahvisti käsitystä, ettei Jumalaa ole olemassa, ja ettemme siksi ole hänelle tilivelvollisia tekemisistämme.

    Seuraava lainaus viittaa sen aikaiseen kehitykseen. Mm. Saksassa erosi kirkosta valtavia ihmisjoukkoja, ja ateistinen maailmankatsomus ja moraali voittivat alaa ihmisten mielissä. Kirja on julkaistu vain viisi vuotta ennen Toista maailmansotaa

Ajoittain on useissa maissa sodan jälkeen esiintynyt kirkosta luopumisen joukkoliikkeitä. Niinpä Saksassa v. 1920 erosi evankelisista kirkoista 305 000 henkeä. Tämä kirkosta pakeneminen on jatkunut. Vuonna 1930 luopui yksistään Berliinissä 59 225 henkilöä luterilaisesta kirkosta, puhumattakaan niistä katolisista ja juutalaisista, jotka hylkäsivät isiensä uskon… Meidän ei tarvitse paljon mainita yhdeksännentoista vuosisadan jumalankielteisten aatteiden leviämisestä. Riittää kun sanomme, että niiden luku on suunnattomasti kasvanut, jotka julkisesti tunnustavat tai hiljaisesti hyväksyvät Jumalan ehdottoman olemattomuuden. Jotkut oppineina pidetyt miehet väittävät nykyaikaisen tieteen tekevän uskon Jumalaan mahdottomaksi. He joko kokonaan lakkaavat uskomasta Jumalaan tai esittävät, että ”tiede vaatii uutta käsitystä Jumalasta”. Tämä Jumalan kieltäminen alkaa lasten keskuudessa koulussa. Muutamissa kaupungeissa tuhannet 6-14-vuotiaat lapset, aivan alaluokilta alkaen, ovat kulkeneet pitkin katuja kantaen seuraavanlaisia julisteita: ”Pois Jumala kouluista”, ”Alas jumala-taikausko”, ”Uskonto on nukutusainetta” jne. (3)

Muut lainaukset viittaavat samaan suuntaan. Ne osoittavat, miten ateismi oli taustalla viime vuosisadan suurissa vääryyksissä, jotka ylittivät aikaisempien vuosisatojen vääryydet. Monilla ateisteilla on tällä alueella sokea piste. He pystyvät näkemään uskonnon virheet – joita on tehty luopiokirkon toimesta ja koska ei ole noudatettu Jeesuksen ja apostolien opetuksia – mutta eivät sitä, mikä on seurauksena Jumalasta luopumisesta. Tunnettuja viime vuosisadalta ovat mm. Stalinin, Hitlerin, Maon ja Pol Potin hallinnot sekä lukuisat kommunistivaltiot, joissa ateismi on ollut virallinen oppi.

[Mitä sanot niille, jotka syyttävät uskontoja?] Koettaisin saada heidät ajattelemaan tuota hirvittävää 1900-lukua, jonka aikana todistimme enemmän tuhoa kuin lukemattomina vuosisatoina ennen sitä. Mahdollisesti juutalaisten tuhoamisen ohella suurimmat rikokset tehtiin vain kahden avoimesti ateistisen valtion toimesta. Neuvostoliitto oli ateismin museoineen yksi ja Maon Kiina toinen. Molemmat olivat sotaisesti ateistisia. Ja mitä ne tekivät? Ne tappoivat 70 miljoonaa omaa kansalaistaan. Miksi emme koskaan kuule, että tämä on sitä, mitä ateismi tuottaa? Siinä on jotakin kieroa. Miksi niin ankarasti arvostellaan uskonnon syntejä (niin kuin pitääkin), mutta ei kiinnitetä huomiota ateismin synteihin. (4)

Tri Paul Johnston, brittiläinen historioitsija: ”1900-luvulle ominaista ja sen kauhujen pääsyy on se, että suurta ruumiillista voimaa ovat hankkineet ihmiset, jotka eivät pelkää Jumalaa ja jotka eivät usko minkään ehdottoman käytössäännöstön rajoittavan itseään.” (5)

Valistuksen rooli 1900-luvun terrorissa pysyy sokeana pisteenä länsimaiden ymmärryksessä - - Kommunistiset hallitukset oli perustettu tavoiteltaessa utooppista ihannetta, jonka alkuperä oli valistuksen sydämessä - - sivutuotteena yrityksestä muokata elämä uudelleen. Esimodernit teokratiat eivät yrittäneet tehdä tätä - - Leninin harjoittaman terrorin kaltainen terrori ei ollut peräisin tsaareilta. (6)

Alexandr Solzenitsyn: Yli puolivuosisataa sitten ollessani vielä lapsi muistan kuulleeni usean vanhuksen selittävän Venäjän kohtaamia onnettomuuksia tähän tapaan: ”Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” Sen jälkeen olen yli 50 vuoden ajan tutkinut Venäjän vallankumousta; sinä aikana olen lukenut satoja kirjoja, kerännyt henkilökohtaisia kertomuksia ja olen itsekin kirjoittanut kahdeksan teosta noiden vaiheiden selvittämiseksi. Mutta jos minua pyydettäisiin tiivistämään mahdollisimman lyhyeen pääsyy hirvittävään vallankumoukseen, joka nielaisi n. 60 miljoonaa ihmistä kansastamme kitaansa, en voisi sanoa sitä tarkemmin muuten kuin toistamalla: Ihmiset ovat unohtaneet Jumalan; sen seurausta tämä kaikki on.” (7)

Ihmisen alkuperä, evoluutioteoria ja moraali. Evoluutioteoria antoi tieteelliseltä vaikuttavan pohjan ateismille, Jumalan hylkäämiselle ja moraalin hylkäämiselle

Kuten todettiin, on ateismissa kaksi suurta heikkoutta: se ei tarjoa pohjaa järjelle eikä moraalille. Ateismin pohjalta on vaikea perustella kenenkään ihmisen ajattelun järkevyyttä (vaikka henkilö pitäisi itseään älykkäänä). Samoin ateismin pohjalta on vaikea perustella minkäänlaisia kaikkia velvoittavia moraalisia arvoja.

   Mihin ateismi sitten perustuu? Sen tärkeimpänä tieteellisenä perusteena on pidetty evoluutioteoriaa. Vasta se antoi tieteelliseltä vaikuttavan pohjan ateismille ja Jumalan hylkäämiselle, mutta myös moraalin hylkäämiselle. Moraalille ei ollut enää mitään pysyvää perustaa, koska se ei ollut yhteydessä Jumalaan. Sen merkitystä ihmisten maailmankuvan muutoksessa ei voi vähätellä.

   Mitä tulee erityisesti ihmisoikeusrikkomuksiin ja vääryyksiin, joita tässä kirjoituksessa on käsitelty, ei evoluutioteoria itsessään johtanut näihin tekoihin. Sen sijaan tämä teoria vaikutti ihmisten maailmankuvaan niin, että he alkoivat kyseenalaistaa ihmiselämään pyhyyttä ja arvoa. Siihen liittyy mm. seuraavia tekijöitä:

Ihmisen raja eläimiin hämärtyi evoluutioteorian kautta

Kun on kyseessä evoluutioteoria, perustuu se oletukseen, että kaikki nykyiset eliölajit ovat periytyneet yhdestä alkusolusta. Tähän teoriaan uskotaan, vaikka elämän syntyä ei ole todistettu ja vaikka ei ole tiedossa yhtään esimerkkiä todellisista lajimuutoksista. Esimerkkejä lajimuutoksista ei ole Darwinin kirjassa Lajien synty eikä muussakaan evoluutiokirjallisuudessa. Edes bakteerien ei ole havaittu muuttuvan toisiksi bakteerilajeiksi, puhumattakaan muiksi lajeiksi. Bristolin yliopiston bakteriologian professori Alan Linton on kirjoittanut aiheesta:

Koko bakteriologisen tutkimuksen 150 vuoden historian aikana ei ole mitään todisteita, että bakteerilaji olisi muuttunut toiseksi. (8)

Miten sitten Darwinin teoria – vaikka sille ei löydy konkreettisia todisteita – vaikutti käsitykseen ihmisestä? Lyhyesti sanottuna se alensi ihmisen arvoa. Ihmiselämää ei enää pidetty laadullisesti erilaisena verrattuna muuhun luomakuntaan. Ihmisten ja eläinten välillä nähtiin olevan vain pieni aste-ero, koska ihmisten ajateltiin kehittyneen yksinkertaisista eliömuodoista vähittäisten muutosten kautta. Sen seurauksena oli vaikea vetää rajaa ihmisten ja muiden luontokappaleiden välillä. Ihmisen itsensäkin nähtiin olevan alituisen muutoksen kohteena kuten koko muu luonto. Viimeisen sadan vuoden aikana, kun on tapahtunut epäinhimillisyyksiä, on niiden taustalla juuri vääristynyt kuva ihmisestä:

Jos sinusta on vaikea uskoa evoluution liittyvän yllämainittuihin asioihin, muutama historian perusesimerkki osoittaa tämän yhteyden selvästi. Itse asiassa en ole vielä tavannut yhtäkään asioista perillä olevaa evolutionistia, joka olisi kanssani eri mieltä näiden moraalikysymysten ja evoluution välisestä yhteydestä. He eivät välttämättä ole sitä mieltä, että näin olisi kuulunut tapahtua, mutta he myöntävät ihmisten soveltaneen evoluutiota tällä tavoin. On tärkeää, ettet käsitä väärin mitä olen nyt sanomassa. Toki pahoja ja Jumalan vastaisia filosofioita oli olemassa jo ennen darvinistista evoluutiota. Ihmiset tekivät abortteja ennen kuin Darwin kansantajuisti näkemyksensä evoluutiosta. Kuitenkin se mitä ihmiset uskovat alkuperästään vaikuttaa heidän maailmankatsomukseensa. Kun ihmiset hylkäävät luomistyön tehneen Jumalan, se vaikuttaa siihen, kuinka he suhtautuvat itseensä, muihin ja maailmaamme. (9)

Rotutiede ja tieteellinen rasismi, ns. sosiaalidarvinismi, oli evoluutioteorian seuraus ja yleinen näkemys 1900-luvun alkupuolella varsinkin natsi-Saksassa

Toiseksi, kun Darwinin teoria tuli hyväksytyksi ja ihmisen oletettiin periytyneen alemmista eläimistä, johti se myös käsitykseen tiettyjen rotujen luontaisesta paremmuudesta. Ruvettiin ajattelemaan, että jotkut rodut ovat synnynnäisesti kyvykkäämpiä, älykkäämpiä ja paremmin sopeutuneita. Ihmiset luokiteltiin arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin rodun, toimintakyvyn tai muun ominaisuuden perusteella. Tämä sosiaalidarvinismiksi nimitetty näkemys oli yleinen 1900-luvun alkupuolella. Se hyväksyttiin monissa maissa. Evoluutioteoria tarjosi siten näennäistieteellisen perustelun rasismille ja ihmisten eriarvoisuudelle. Enää ei uskottu, että koko ihmissuku on peräisin yhdestä ainoasta pariskunnasta ja että kaikilla ihmisroduilla on sama lyhyt elinkaari. Tämä käsitys hylättiin Darwinin teorian takia.

   Myös natsit omaksuivat evoluutioteorian myötä syntyneen ajatuksen rotujen eriarvoisuudesta. 1930-1940-lukujen historiaa ja ihmisoikeusrikkomuksia ei voi erottaa natsien maailmankatsomuksesta, jossa rotu oli kaikki kaikessa. Tämä käsitys tulee hyvin esille saksalaisen rotubiologin Fritz Lenzin lausunnossa vuonna 1936. Hän totesi, että rotuoppeja päästään toteuttamaan käytännössä, koska

”meillä on kansallissosialismin myötä päässyt voitolle sellainen orgaaninen maailmankatsomus. Kansallissosialistinen valtio on perustajansa Adolf Hitlerin mukaan asettanut rodun yhteiskunnallisen elämän keskipisteeksi. Kansallissosialistisen maailmankatsomuksen perustana on usko rotuun. Se ei usko vain tieteelliseen tietoon rodun olemuksesta ja elämänlaista. Ensimmäisenä on pikemminkin halu puolustaa omaa rotua: tämä tahto edeltää kaikkea tieteellistä tietoa ja on sen yläpuolella. Rotubiologien tiedon merkitys on siinä, että se antaa käsiin välineet ja menetelmät rodun säilyttämiseen, parantamiseen ja täydellistämiseen.” (10)

Ihmiset uskovat kaikesta huolimatta moraalisiin arvoihin. Jokaisella ihmisellä on sisimmässään käsitys oikeasta ja väärästä.

Kuten todettiin, on ateismin heikkous se, ettei se tarjoa pohjaa moraalille, kuten ei järjellekään. Ateismissa ei ole mitään kaikkia sitovia, objektiivisia ja lopullisia arvoja. Ne puuttuvat.

   Kaikesta huolimatta ihmiset uskovat yleisesti, että on olemassa kaikkia ihmisiä sitovia moraalisia arvoja. Vaikka monet saattavat aluksi esittää, että jokaisen pitäisi itse määritellä moraalinsa, he hyvin pian kumoavat sen, jos heitä hiukan haastattelee. Tämä usko kaikkia ihmisiä sitoviin moraalisiin arvoihin viittaa hyvin vahvasti siihen, että on olemassa moraalitodellisuus, joka ei ole ihmisestä riippuvainen ja on ulkopuolelta peräisin. Timothy Keller kertoo lisää samasta aiheesta:

Se suosittu käsitys, että meidän kaikkien pitäisi määrittää itse oma moraalimme, perustuu uskomukseen, että hengellinen maailma ei ole lainkaan sellainen kuin muu maailma. Uskooko kukaan tosissaan noin? Monien vuosien ajan jäin aina aamu- ja iltajumalanpalveluksen jälkeen vielä tunniksi saliin vastailemaan kysymyksiin. Paikalle jäi satoja ihmisiä ajatustenvaihtoa varten. Yksi kaikkein yleisimmin kuulemistani väitteistä oli: ”Jokaisen ihmisen on määritettävä itse, mikä on oikein ja mikä väärin.” Vastasin väitteen esittäjille aina kysymällä: ”Onko maailmassa juuri nyt ketään, joka tekee sellaista, mitä hänen sinun mielestäsi pitäisi lakata tekemästä huolimatta siitä, mitä hän henkilökohtaisesti uskoo käytöksensä oikeellisuudesta?” Väitteen esittäjät vastaavat poikkeuksetta: ”Ilman muuta.” Sitten kysyn: ”Eikö se merkitsekin sitä, että sinä sittenkin uskot, että on olemassa jonkinlainen moraalitodellisuus, joka ei ole meidän määrittämämme ja jota täytyy noudattaa huolimatta siitä, mitä ihminen tuntee ja ajattelee?” Melkein aina vastauksena on hiljaisuus – joko mietteliäs tai ärtyisä. (11)

Myös Raamattu viittaa siihen, että jokaisella ihmisellä on sisimmässään käsitys oikeasta ja väärästä. Jokainen ymmärtää, että on tekoja, jotka ovat oikein ja tekoja, jotka ovat väärin. Paavali kirjoitti aiheesta:

- (Room 2:14-16) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki

15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötätodistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä –

16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

Moraalin ja järjen olemassaolo viittaavat selvästi Jumalan suuntaan, ja että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi

Mitä edellisestä voidaan päätellä? Moraalin olemassaolo viittaa hyvin selvästi Jumalan suuntaan ja että hän on alun perin laittanut moraalilain eli käsityksen oikeasta ja väärästä ihmisen sisimpään (kuten hän on tehnyt meistä tuntevia ja ajattelevia olentoja). Se on lisäksi vahva viesti siitä, että Jumala on kerran tuomitseva jokaisen ihmisen.

   Niinpä sinä, joka tähän asti olet kieltänyt Jumalan olemassaolon, pohdi tätä asiaa vakavasti! Ota huomioon se mahdollisuus, että elävä Jumala on luonut ihmisen, ja siinä on syy ajattelun ja moraalin olemassaoloon! Ateismi ei selitä näitä asioita, kuten edellä todettiin, mutta Jumalan olemassaolo on hyvä syy järjen ja moraalin olemassaololle. Meillä on järki ja moraali, koska Jumala on järjellinen ja moraalinen, ja koska hän teki ensimmäiset ihmiset Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.). Lisäksi Jumala on tuomitseva meidät, kuten Raamattu kertoo monissa paikoissa (esim. Room 14: 12 Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.).

   Miten sitten tuomiosta voidaan vapautua? Jokainen tietää sisimmässään, ettei hän aina ole tehnyt sitä, mikä oikein on, mutta voiko kaiken saada anteeksi?

   Juuri tähän Raamatusta löytyy vastaus. Jeesus Kristus tuli maailmaan sitä varten, että kuilu Jumalan ja ihmisen väliltä poistettaisiin. Hän vei syntimme ristille ja vain hänen kauttaan voidaan saada anteeksiantamus. Hän on tie Jumalan yhteyteen kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Apt 4:12) Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Niinpä jos sinä haluat henkilökohtaisesti pelastua, vastaanota Jeesus elämääsi ja käänny hänen puoleensa rukouksessa. Se voi tapahtua esim. seuraavalla tavalla:

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. Charles Darwin: The Life and Letter of Charles Darwin Including an Autobiographical Chapter. (1887, 1: 315-316), Toim. Fancis Darwin. London: John Murray.

2. Miroslav Volf: Exclusion and Embrace. A Theological Exploration of Identity, Otherness, and Reconciliation, s. 303,304. Abingdon 1996.

3. L.H. Christian: Kylvöä ja satoa, s. 114,115

4. P. Cousineau: Conversations with Houston Smith on the spiritual life, s. 259

5. Michael Green & Gordon Carckner: Kymmenen myyttiä kristinuskosta, s. 18

6. John Gray: Black Mass, Apocalyptic Religion and the Death of Utopia, 2007. London: Penguin, s. 36,39

7. Jukka Norvanto: Raamattu elämään, Alussa 1 Moos 1-5, s. 34

8. Linton AE, Times Higher Education Supplement (20.4.2001), s. 29

9. Ken Ham: Valhe, evoluutio, The Lie: Evolution, s. 112,113

10. Pekka Isaksson & Jouko Jokisalo: Historian lisälehtiä, s. 178

11. Timothy Keller: Mihin Jumalaa tarvitaan (The Reason for God), s. 71      

Lisää aiheesta:

Ateistit väittävät usein omaavansa tieteellisen maailmankuvan. Tämä maailmankuva perustuu kuitenkin uskoon ja on ristiriidassa todisteiden kanssa

Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi / ateismi, panteismi, polyteismi ja teismi. Lue, miksi kristillinen teismi on järkevä maailmankatsomus

Vaikka todisteet kumoavat evoluutioteorian ja viittaavat älykkääseen suunnitteluun, eivät tiedemiehet myönnä tätä naturalistisen maailmankuvansa takia

Tiedeuskovat ajattelevat kantansa edustavan  tiedettä, järkeä ja kriittistä ajattelua. Kuitenkin he turvatutuvat uskoon selittäessään kaiken alkuperää