Maailmankatsomukset puntarissa
Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi / ateismi, panteismi, polyteismi ja teismi. Lue, miksi kristillinen teismi on järkevä maailmankatsomus
Tiivistelmä
Kirjoitus puntaroi maailmankatsomuksia seuraavien ydinkohtien kautta: 1. Usko ja maailmankatsomukset: Usko on mukana kaikissa maailmankatsomuksissa, myös ateismissa, mutta sen kohde vaihtelee. 2. Looginen mahdottomuus: Kaikki maailmankatsomukset eivät voi olla samanaikaisesti tosia. 3. Väitteet ja kunnioitus: Vaikka kaikesta ei olla samaa mieltä, muita voidaan kunnioittaa. 4. Maailmankatsomusten vertailu: Naturalismi ja panteismi eivät kykene selittämään maailmankaikkeuden ja elämän alkua. Polyteismi ja epäjumalankuvat ovat vailla todellista pohjaa. Teismi on selvästi loogisin vaihtoehto, sillä luonto, älykkäät rakenteet, ihmisen ominaisuudet (tunteet, ajatukset, taiteellisuus) sekä moraali todistavat Luojasta. 5. Jumalausko historiassa: Kaikilla kansoilla ja lapsilla on luontainen taipumus uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan. 6. Teismin muodot: Juutalaisuus jättää ilmoituksen odottamaan täyttymystä. Muhammed oli vain puutteellinen ihminen, kun taas Jeesus on taivaasta tullut Jumalan Poika ja Luoja. 7. Kuoleman jälkeen: Naturalistinen näkemys kieltää sielun, mutta kuolemanrajakokemukset ja Jeesuksen opetus taivaasta ja helvetistä todistavat iankaikkisuudesta. Vain Jumala voi sovittaa ihmisen synnit.
Sisällys:
- 1. Usko ja maailmankatsomukset
-
2. Kaikki maailmankatsomukset eivät voi olla samanaikaisesti tosia. Se on loogisesti mahdotonta
-
4. Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi, panteismi, polyteismi, teismi
-
6. Teismin eri muodot tarkastelussa
-
7. Mitä kuoleman jälkeen? Kolme yleistä näkemystä
Maailmassa on miljardeja
ihmisiä. Jokaisella heistä on jonkinlainen maailmankatsomus eli joukko
ennakko-otaksumia, jotka voivat olla totta, osittain totta tai kokonaan
väärin. Nämä ennakko-otaksumat vaikuttavat siihen, miten he tarkastelevat ja
tulkitsevat maailmaa. Se yleensä vaikuttaa myös heidän käytökseensä ja koko
elämäänsä. He toimivat maailmankatsomuksensa ja niiden uskomusten mukaan,
jotka he ovat omaksuneet.
Hyvän kuvan
maailmankuvien erilaisuudesta löydämme Apostolien teoista. Siinä esiintyy
kaksi ryhmää, fariseukset ja saddukeukset, joiden käsitys perimmäisistä
asioista oli aivan vastakkainen. Saddukeukset muistuttivat nykyajan
naturalisteja ja ateisteja. He kielsivät ylösnousemuksen, enkelien ja hengen
olemassaolon. Fariseukset ajattelivat päinvastoin. Paavali oli näiden
vastakkaisten ihmisryhmien keskellä:
- (Apt 23:6-11) Mutta koska
Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia,
huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten
jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen
tuomittavana".
7. Tuskin hän oli tämän
sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous
jakautui.
8. Sillä saddukeukset
sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset
tunnustavat kumpaisetkin.
9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta
nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä
miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"
10. Ja kun riita yhä kiihtyi,
pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen
tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.
11. Mutta seuraavana yönä Herra
seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin
sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman
minusta myös Roomassa".
Tässä kirjoituksessa on
tarkoitus käydä lävitse muutamia tavallisimpia maailmankatsomuksia ja ottaa
niihin kantaa. Tutkinnan aiheena ovat mm. maailmankaikkeuden ja elämän alku,
Jumala, ihminen ja kuolemanjälkeinen elämä. Sitä ennen tutkitaan kuitenkin
maailmankatsomusten uskonvaraista luonnetta ja voivatko ne kaikki olla
samanaikaisesti tosia.
Ensiksi on tärkeää huomata,
että usko on mukana kaikissa elämänkatsomuksissa. Eräässä mielessä kaikki
uskovat, mutta uskon kohde vaihtelee. Se, mihin henkilö uskoo, tekee hänestä
kristityn, ateistin, buddhalaisen, hindun, muslimin tai esim. kommunistin.
Sellaista henkilöä ei olekaan, jonka maailmankatsomukseen ei sisälly uskoa.
Esim. kristillisessä uskossa se ilmenee siten, että henkilö uskoo Jeesukseen
Kristukseen ja että Jumala on luonut kaiken. Nämä ovat uskonvaraisia asioita:
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei
heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko
Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
- (Hebr 11:3) Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu
Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt
näkyväisestä.
Ne, joilla on naturalistinen ja
ateismiin perustuva maailmankatsomus, saattavat usein väittää sitä vastaan,
että heidän näkemyksensä on uskonvarainen. He sanovat, että heidän
maailmankatsomuksensa on pelkästään tieteellinen eikä uskoon perustuva. Tässä
he kuitenkin erehtyvät, koska heidän maailmankatsomuksessaan on lukuisia
asioita, joita he eivät voi todistaa tieteellisesti. Mm. seuraavat asiat
perustuvat uskoon:
• Usko siihen, että materia on
kaikki, mitä on olemassa, ja ettei Jumalaa ole. Tätä on mahdoton osoittaa
oikeaksi. Vaikka naturalisteilla ja ateisteilla ei ole henkilökohtaista
kokemusta Jumalasta, se ei todista, ettei Jumalaa ole. Jumala saattaa kuulua
siihen sektoriin, josta ateistilla ei ole havaintoa ja tietoa.
• Usko maailmankaikkeuden
syntyyn itsestään on asia, jota ei voi tutkia tieteellisesti. Syy siihen on,
ettei menneitä olosuhteita voi palauttaa. Kyseessä on uskonvarainen asia,
aivan kuten usko Jumalan luomistyöhön perustuu uskoon.
• Ajatus, että elämä on
syntynyt itsestään, perustuu myös uskoon. Tätä asiaa ei voi todistaa
jälkeenpäin.
Toinen huomioitava asia on,
että maailmankatsomukset ovat ristiriidassa toistensa kanssa eivätkä voi olla
yhtä aikaa totta. Aiemmassa esimerkissä kerrottiin fariseuksista ja
saddukeuksista ja heidän vastakkaisista näkemyksistään. Ensimmäinen ryhmä
uskoi ylösnousemukseen, enkeleihin ja henkeen, mutta jälkimmäinen ryhmä ei. On
itsestään selvää, etteivät nämä kaksi vastakkaista näkemystä voi olla
samanaikaisesti totta.
Sama pätee muihin
yleisiin maailmankatsomuksiin. Jotkut ajattelevat, ettei ole väliä mihin uskoo
tai että uskomukset ovat tasavertaisia. He väittävät, että esim.
hindulaisuuden, buddhalaisuuden, kristinuskon ja islamin erot ovat
vähäpätöisiä ja pintapuolisia ja että niissä uskotaan samaan Jumalaan. He
ajattelevat, että tärkeintä on olla vilpitön uskomuksissaan.
Tällaisen
oletuksen ongelmana on kuitenkin epäjohdonmukaisuus. Sillä kun
maailmankatsomukset ovat toisilleen vastakkaisia, on loogisesti mahdotonta,
että ne kaikki ovat samanaikaisesti tosia. Ristiriitoja ilmenee mm.
seuraavissa asioissa. Joudumme hylkäämään joko logiikan tai
maailmankatsomuksiin ja uskontoihin liittyvät perusopetukset, jos väitämme
kaikkien uskomusten olevan yhtä aikaa totta:
• Jos ateismi ja naturalismi
ovat totta, silloin kaikki uskonnot ovat väärässä. Ei ole mahdollista, että
Jumala samanaikaisesti on olemassa ja ei ole olemassa.
• Jumala ei voi samanaikaisesti
olla persoonallinen ja persoonaton.
• Jos Jumala on luonut
maailmankaikkeuden ja on sen ulkopuolella (teismi), hän ei voi olla sama kuin
maailmankaikkeus kuten panteismissä edellytetään.
• Kun buddhalaisuudessa ja
konfutsealaisuudessa ei ole mitään jumalaa (tosin myöhempi buddhalaisuus alkoi
jumaloida Buddhaa itseään), opettavat islam, juutalaisuus ja kristinusko yhden
Jumalan olemassaoloa. Nämä käsitykset eivät voi olla samanaikaisesti voimassa.
Toisaalta, jos Jumalaa ei ole kuten buddhalaisuudessa uskotaan, miten tiet
edes voivat viedä saman Jumalan luo?
• Käsitys kuolemanjälkeisestä
elämästä vaihtelee: buddhalaisuudessa ja muissakin uskonnoissa uskotaan
taivaaseen ja helvettiin, kun hindulaisuudessa ei uskota niihin. Nämä
käsitykset ovat vastakohtia keskenään ja on mahdotonta, että samat asiat eivät
ole ja ovat samanaikaisesti olemassa.
• Jälleensyntyminen
(hindulaisuus, buddhalaisuus) ja -syntymättömyys (islam, juutalaisuus,
kristinusko ym.) eivät voi olla samanaikaisesti voimassa.
Kolmas asia, mihin kannattaa
kiinnittää huomiota, ovat absoluuttiset totuudet ja väitteet. Jotkut saattavat
esittää, että eikö ole röyhkeätä pitää vain yhtä tietä ja uskomusta oikeana?
Eikö yhden tien ja uskomuksen väittäminen ainoaksi oikeaksi ole
ahdasmielisyyttä, joka aiheuttaa vain kiistoja ja hajaannusta sekä on este
maailmanrauhalle? Tämän johdosta jotkut ovat päätyneet kahteen erilaiseen
johtopäätökseen, jotka ovat:
• He saattavat väittää, ettei
ole mitään absoluuttista totuutta. Esim. skeptikot ja ateistit kannattavat
tätä vaihtoehtoa.
• Toinen vaihtoehto on, että jotkut uskovat kaikkien teiden ja uskontojen
vievän samaan päämäärään huolimatta siitä, mitä ihmiset uskovat.
Kuinka järkeviä nämä kaksi
johtopäätöstä ovat? Varmasti on totta, että erilaiset uskonnot ja uskomukset
aiheuttavat ristiriitoja. Jos joku ei tätä usko, voi hän mennä internetin
keskustelupalstoille, jossa ihmiset väittelevät mitä erilaisimmista aiheista.
Jos kaikki olisivat samaa mieltä, ei keskusteluja ja väittelyjä esiintyisi,
mutta emme elä sellaisessa maailmassa. Keskusteluja käydään, koska on
erilaisia maailmankatsomuksia liittyen politiikkaan, uskontoon, talouteen ja
mitä erilaisimpiin aiheisiin. Jokainen uskoo väittelyissä olevansa oikeassa.
Mitä sitten tulee
kahteen edelliseen väitteeseen (1. Ei ole absoluuttista totuutta, 2. Kaikki
tiet ja uskonnot vievät lopulta samaan päämäärään huolimatta siitä, mitä
ihmiset uskovat), voidaan niihin esittää seuraavia kannanottoja:
• Kun esitetään, että ei ole
mitään absoluuttista totuutta, on tämä itsessään uskonnollinen ja
absoluuttinen väite. Ateistit ja skeptikot saattavat kannattaa sitä. Kuitenkin
jos väitetään, ettei ole ehdotonta totuutta, puolustetaan samalla ehdotonta
totuutta, eli sitä, ettei ehdotonta totuutta ole olemassa. Tällaisessa
väitteessä piilee ilmeinen ristiriita. Se on ristiriidassa itsensä kanssa.
Lisäksi jos
väitetään, ettei ole ehdotonta totuutta, edellyttää se väitteen esittäjältä
yhtä tärkeää asiaa: Hänellä on oltava sataprosenttinen tieto. Hänen on
tiedettävä täydellisesti, ettei ole mitään absoluuttista totuutta koskien
esim. Jumalaa ja iankaikkisuutta.
Pystyykö väitteen
esittäjä kuitenkaan tähän? Onko hänellä täydellistä tietoa esim. siitä, ettei
ole Jumalaa ja iankaikkisuutta ja että hänen oma näkemyksensä on oikea? Eikö
tosiasia ole, että häneltä puuttuu tämä tieto? Kun hän olettaa muiden olevan
väärässä, ei hän kuitenkaan voi osoittaa itse olevansa oikeassa. Se on
mahdotonta, koska hänen tietonsa on yhtä vajavaista kuin muiden.
• Entä se näkemys, että kaikki
tiet ja uskonnot vievät lopulta samaan päämäärään? Monet ihmiset saattavat
pitää tätä näkemystä avaramielisenä ja suvaitsevana. Näkemystä yhdestä tiestä
he pitävät ahdasmielisenä.
Tosiasiassa nämä
ihmiset ovat kuitenkin yhden maailmanuskonnon eli hindulaisuuden kannattajia.
Näin todella on, koska hindut uskovat juuri tällä tavoin. Eräässä heidän
pyhässä kirjassaan (Bhagavadagita, IV:11) sanotaan:
"Oi Paartha, kuinka hyvänsä ihmiset lähestyvät Minua, siten Minä otan heidät
vastaan; miltä tieltä he tullevatkin, se on myös Minun tieni"
Ovatko sitten hindut
suvaitsevaisia niitä kohtaan, jotka ajattelevat eri tavalla? Eivät aina, sillä
jos joku kääntyy muslimiksi tai kristityksi, hindut yleensä suhtautuvat siihen
kriittisesti tai jopa vainoavat niitä, jotka hylkäävät hindulaisuuden.
Tunnettuja ovat myös hindujen ja muslimien väliset kahakat. Tämä osoittaa,
että todellisuudessa hindut ja usean tien kannattajat ovat yhtä ahdasmielisiä
kuin muutkin ihmiset.
• Aiemmassa kappaleessa
lähdettiin liikkeelle siitä, miten maailmankatsomuksissa on ehdottomia
väitteitä. Niitä ei ole vain uskonnoissa vaan muissakin maailmankatsomuksissa
(kommunismi ym.). Ne voivat olla syy selkkauksiin ja hajaannuksiin maailmassa.
Miten tätä aihetta
tulee lähestyä? Jotkut ajattelevat, että meidän tulisi olla kaikesta samaa
mieltä, niin ristiriidat häviävät, mutta se on utopistinen tavoite. Siihen ei
tulla koskaan pääsemään, koska ihmiset ajattelevat aina eri tavoilla ja koska
heillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Se on tunnustettava tosiasiana.
Entä mikä on Uuden
testamentin opetus tästä aiheesta? Sen mukaan meidän tulee tunnustaa ihmisten
erilaiset mielipiteet, mutta kunnioittaa heitä. Jeesus meni itse asiassa niin
pitkälle, että hän kehotti vihamiesten rakastamiseen. Jos todella toimimme
tämän periaatteen mukaan, ei se poista ihmisten mielipide-eroja, mutta antaa
suuren arvon lähimmäisellemme ja vähentää selkkauksia yhteiskunnassa. Monet
länsimaissa kuuluttavat nykyaikana suvaitsevaisuutta, ja tässä on paras
ratkaisu siihen. Ongelma on, että useimmat meistä ovat haluttomia noudattamaan
näitä neuvoja:
- (1 Piet 2:17)
Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa,
kunnioittakaa kuningasta.
- (Matt 5:43-46) Te olette
kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
44. Mutta minä sanon
teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka
teitä vainoavat,
45. että olisitte Isänne
lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille
kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46. Sillä jos te
rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva?
Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
Alussa mainittiin, miten on
lukuisia maailmankatsomuksia ja jokainen niistä pitää sisällään otaksumia,
jotka voivat olla tosia, osittain tosia tai kokonaan vääriä. Ne eivät voi olla
kaikki samanaikaisesti tosia, vaikka jokainen henkilö yleensä pitää omaa
maailmankatsomustaan parhaimpana ja järkevimpänä.
Seuraavaksi
lähdetään tutkimaan muutamien yleisimpien maailmankatsomusten
paikkansapitävyyttä ja järkevyyttä. Aloitamme tutkiskelun maailmankaikkeuden
ja elämän alusta, koska tämä aihe liittyy olennaisella tavalla
maailmankatsomuksiin.
Naturalismi
on maailmankatsomus,
jossa maailmankaikkeus on suljettu yliluonnolliselta vaikutukselta. Siksi ei
ole Jumalaa. Materia on kaikki, mitä on olemassa.
Miten sitten
naturalistit selittävät maailmankaikkeuden alun? Tällä hetkellä yleisin teoria
on, että kaikki syntyi itsestään tyhjästä. Sen uskotaan tapahtuneen
alkuräjähdyksessä.
Tässä
naturalistinen teoria on kuitenkin heikoilla. Ei ole ainuttakaan todistetta
siitä, että asiat voivat ilmestyä itsestään tyhjästä. Se on vastoin kaikkia
fysiikan lakeja ja käytännön havaintoja. Jos maailmankaikkeus on ilmestynyt
itsestään tyhjästä, miksi emme havaitse samaa muiden asioiden kohdalla, kuten
autojen, polkupyörien tai kivien? Miksi maailmankaikkeus muodostaisi
poikkeuksen?
Naturalistisen
teorian järkevyyttä, liittyen maailmankaikkeuden alkuun, voidaan verrata
siihen, että joku ottaa käteensä tulitikkurasian (se on moninkertaisesti
suurempi kuin alkuräjähdyksen alkupiste) ja sitten väittää, miten siitä tulee
esille kaikenlaisia sitä suurempia ja monimutkaisempia asioita kuten: norsu ja
ruoho jota norsu syö, lujaa juokseva gepardi, karjuvia leijonia, lintuja jotka
osaavat lentää ja visertää, hyttysiä joita linnut voivat syödä, kaloja ja meri
niiden ympärille, kauniita ja tuoksuvia kukkia sekä kymmeniä metrejä korkeita
puita, miljardeja galakseja, tähtiä ja planeettoja, aurinko joka lämmittää ja
antaa valoa, ihmisiä jotka voivat puhua ja tuntea tunteita: itkeä, nauraa,
vihastua, pelätä, surra, ihastua ja rakastua sekä hyvältä maistuvia
mansikoita, banaaneja, mustikoita, herneitä, viinirypäleitä ja pähkinöitä. Jos
ihmiset epäilevät tätä naturalistista teoriaa maailmankaikkeuden alusta, eivät
he varmastikaan voi tehdä suurta virhettä.
Entä elämän alku?
Tässä on samanlainen ongelma kuin edellisessä teoriassa. Mitä enemmän aihetta
on tutkittu, sitä vaikeammaksi ongelma on muodostunut. Naturalistisessa
teoriassa kuolleelle aineelle annetaan yliluonnollisia ominaisuuksia, joita
sillä ei ole. Jos elämän synty itsestään olisi ollut mahdollista, olisi tämä
ongelma jo ratkaistu. Naturalismissa uskotaan ihmeisiin ilman ihmeiden tekijää
eikä se ole järkevää.
Panteismi
on maailmankatsomus,
joka voidaan tiivistää muotoon: Jumala (tai hindulaisuudessa Brahman) on sama
kuin maailmankaikkeus eli luomakunta. Tässä maailmankatsomuksessa uskotaan
oppiin kaiken jumaluudesta niin, että kasvit, eläimet, luonto ja ihmiskunta
ovat osallisia yhdestä ja samasta jumalallisesta olemuksesta.
Tämä näkemys
muistuttaa hyvin paljon edellä mainittua naturalistista maailmankatsomusta
siinä mielessä, että luomakunta on kaikki, mitä on olemassa. Ainut suurempi
ero on siinä, että panteismissä luomakuntaa pidetään jumalallisena, mutta
naturalistisessa maailmankatsomuksessa ei uskota tähän.
Mikä on sitten
panteistisen maailmankatsomuksen heikkous? Se on sama kuin naturalistisessa
maailmankatsomuksessa: se ei pysty selittämään maailmankaikkeuden ja elämän
alkua.
Aiheeseen liittyen
hindulaisuudessa myönnetään, että alussa ei ollut elämää eikä luomakuntaa. Sen
sijaan selitetään, että Brahman eli luomakunta loi itse itsensä tyhjästä.
Tässä on aivan samanlainen käsitys kuin mitä naturalistisessa
alkuräjähdysteoriassa oletetaan:
"Silloin elämää ei ollut,
eikä elottomuutta, ei laajaa ilmojen tilaa, eikä sen takana taivaan
laajoja asuinsijoja. Oliko vesiä, valtameren pohjatonta syvyyttä? Kuka silloin
tietää, ken voi nyt julistaa, mistä luominen seurasi: Hän, alkusyy, jonka
silmä valvoo kaikkea, hän yksin sen tietää, tai ehkä hänkään ei tiedä!"
(Rigveda)
"Ennen luomakunnan syntyä
brahman oli olemassa manifestoitumattomana
ei-olevaisena. Tästä näkymättömästä hän antoi virrata esiin
näkyväisen. Itsestään hän loi itsensä." (Taittira-upanishad)
Hyvä kysymys on, että jos
uskotaan panteismiin, niin miten voidaan selittää se, että Brahman loi itse
itsensä ja tyhjästä? Kun edelläolevat kirjoitukset osoittivat selvästi, ettei
alussa ollut mitään ja että oli vain tyhjyyttä, niin mikä aiheutti Brahmanin
ja luomakunnan ilmaantumisen tästä tyhjyydestä ja miten se loi itse itsensä?
Sillä voidakseen
aiheuttaa oman olemassaolonsa on jotakin kuitenkin ensin oltava olemassa. On
oltava jotain, joka saa aikaan itse olemassaolon; on oltava syy ja seuraus.
Mutta juuri se, että jotakin voisi olla olemassa ennen olemassaoloaan, on
mahdotonta! Se on vastoin logiikan lakeja, koska eiväthän jonkun olemassaolo
ja olemattomuus voi koskaan olla samanaikaisesti voimassa. Se on yhtä
mahdotonta kuin että esim. joku kirja olisi samanaikaisesti olemassa ja
ei-olemassa. Samoin se on yhtä mahdotonta kuin ihmisen on mahdollista olla
samanaikaisesti nukuksissa ja hereillä tai lentää ja olla maassa
samanaikaisesti.
Rabi Maharaj, joka
itse uskoi aiemmin panteistiseen käsitykseen, viittaa alun ongelmaan
kirjassaan "Gurun kuolema" (s. 45). Hän toteaa, että panteistinen käsitys on
ristiriitainen, koska Branhamin ilmaantumista tyhjästä on vaikea selittää ja
koska se on ristiriidassa myös hindujen omien kirjoitusten kanssa:
Olin aina selvästi tajunnut,
että Jumala oli ollut aina olemassa ja että hän oli luonut kaiken. Kuitenkin
Vedat opettivat, että oli ollut aika, jolloin ei ollut mitään - ja että
Brahman oli tullut tyhjästä. Gosinekaan ei voinut saada tätä sopimaan
Gitassa olevaan Krishnan lauseeseen: "Se, mikä ei ole, ei voi koskaan
tulla olevaksi." Tämä pysyi arvoituksena.
Polyteismi
eli monijumalaisuus
voisi periaatteessa olla yksi vastaus maailmankaikkeuden ja elämän
olemassaololle. Siihen sisältyy kuitenkin yksi ehto: näiden jumalien tai
ainakin yhden niistä pitäisi olla niin suuri ja voimakas, että hän olisi
kyennyt luomaan maailmankaikkeuden. Mikään ”pikkujumala” ei olisi pystynyt
siihen, eihän ihminenkään pysty luomaan taivaankappaleita, vaikka hänellä
onkin jonkin verran viisautta.
Mitä sitten tulee
polyteismiin, on esim. kreikkalaisessa tarustossa esiintynyt aikanaan monia
jumalia. Kuitenkin nämä jumalat olivat vain vähän ihmistä ylempänä, joten
niiden varaan ei voi paljoa laskea. Nykyään samanlaiset jumalakäsitykset, mitä
kreikkalaisilla esiintyi, ovat melko harvinaisia.
Eräs muoto
polyteismiä ovat myös epäjumalankuvat, joita on esiintynyt kautta aikojen.
Kyseessä ovat yleensä ihmisten valmistamat esineet, mutta miten järjetöntä on
luottaa niihin, käy ilmi seuraavista jakeista. Ihmisten valmistamat esineet
eivät voi selittää maailmankaikkeuden eikä myöskään elämän alkua. Sama pätee
naturalistiseen maailmankatsomukseen ja panteismiin:
- (Ps 115:3-8) Meidän Jumalamme
on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
- (Jer 10:3-5) Sillä kansat
noudattavat turhia jumalia; sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä,
puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä.
Kun on tiedossa, että maailmankaikkeudella on alku
kuten myös elämällä, on ainoa järkevä selitys Jumalan luomistyö. Hän on
kosmoksen ulkopuolella ja on tehnyt sen, aivan kuten taidemaalari on tehnyt
taulun ja on sen ulkopuolella. Persoonallisen Jumalan luomistyön kautta
voidaan selittää myös monimutkaisuus ja kauneus luonnossa. Mikään persoonaton
olento tai energia ei voi saada niitä aikaan. Raamattu puhuu luomisesta
monissa paikoin:
- (1 Moos 1:1)
Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
- (Jes 66:1,2) Näin sanoo
Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta.
Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun
leposijani?
2. Minun käteni on kaikki
nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta
minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto
minun sanani edessä.
- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi
suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia,
sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa
häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet."
- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän
Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja
voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat
olemassa ja ovat luodut."
- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka
minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä
taivasta kohti
6. ja vannoi hänen kauttansa,
joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä
siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei
enää ole oleva aikaa,
- (Mark 13:19) Sillä niinä
päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut
hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti,
eikä milloinkaan tule.
Eräs lähtökohta sen
ymmärtämiseen, mikä maailmankatsomus on järkevä ja sopii yhteen havaintojen
kanssa, on tarkastella luontoa ja ihmistä. Sen perusteella voidaan jossakin
määrin päätellä, onko materia kaikki mitä on olemassa, vai onko kaiken takana
persoonaton voima tai persoonallinen Jumala. Tällaisia päätelmiä voi tehdä
jokainen ympärilleen katsomalla.
Mitä sitten
havaitsemme, kun katsomme ihmistä ja luontoa? Yksi havainto on älykkyyden
olemassaolo. Esim. Seti -projekti perustuu siihen, että avaruudesta etsitään
älykkyyttä, aivan kuten sitä on maan päällä. Oletuksena on, että älykästä
elämää esiintyy muuallakin kuin maapallolla. Tai sitten arkeologi voi etsiä
älykkyyden merkkejä kaivaessaan maata. Häntä eivät kiinnosta tavanomaiset
kivet vaan sellaiset, joissa esiintyy kirjoitusta. Samoin hän saattaa etsiä
esineitä, joissa näkyy suunnittelun merkkejä. Tämä osoittaa älykkyyden
esiintymisen maapallolla.
Entä havaitsemamme
luonto? Myös siinä voimme nähdä suunnittelun merkkejä ja älykkäitä rakenteita.
Monimutkaiset ja hienot rakenteet näyttävät suunnitelluilta tiettyä
tarkoitusta varten. Ne, jotka kieltävät tämän älykkäiden rakenteiden ja
ilmeisen suunnittelun luonnossa, joutuvat usein ponnistelemaan pysyäkseen
näkökannassaan. Se tulee ilmi tunnettujen naturalistien ja evolutionistien
lausunnoissa:
Darwin:
Toinen Jumalaan uskomisen peruste, joka liittyy järkeen eikä tunteisiin,
näyttää minusta paljon painavammalta. On näet äärimmäisen vaikeaa tai
suorastaan mahdotonta ajatella tämän suunnattoman ja ihmeellisen
maailmankaikkeuden mukaan luettuna ihminen joka pystyy katselemaan kauas
menneisyyteen ja kauas tulevaisuuteen, syntyneen sokean sattuman tai
välttämättömyyden seurauksena. Pohtiessani tätä asiaa tunnen, että minun on
pakko etsiä Ensimmäistä Syytä, jolla olisi älykäs, jollakin tavoin
ihmismieleen verrattava mieli, ja siten minua voidaan nimittää teistiksi. (1)
Francis Crick:
Biologien täytyy jatkuvasti pitää mielessään, että se, mitä he näkevät, ei ole
suunniteltua vaan kehityksen tulosta. (2)
Richard Dawkins:
Lehtiä syövä kirahvi, liitelevä albatrossi, syöksyn tekevä tervapääsky,
kaarteleva haukka, merilevän seassa näkymätön raitalevähevonen, käännöksen
jälkeen täyteen vauhtiin kiihdyttänyt gepardi, loikkiva gaselli – suunnittelun
harha on intuitiivisesti niin järkevä, että on suorastaan ponnisteltava
ajatellakseen kriittisesti ja voittaakseen naiivin intuition houkutukset. (3)
Mitä älykkyydestä ja
suunnitelmallisuudesta voidaan päätellä? Varmasti paras lähtökohta on teismi
ja persoonallisen Jumalan luomistyö. Sillä ei-älykäs materia ei voi tuottaa
älykkäitä olentoja (materialistinen maailmankuva) ja suunnitelmallisuutta,
eikä siihen pysty myöskään persoonaton jumala (panteistinen maailmankuva).
Vain persoona voi saada näitä asioita aikaan. Tämä ehto toteutuu teistisessä
maailmankatsomuksessa.
Jos ihminen on luotu persoonallisen Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27: Ja Jumala
loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja
naiseksi hän loi heidät.), on se hyvä lähtökohta näiden ominaisuuksien
olemassaololle. Muulla tavalla niitä on vaikea selittää. Tällaisia
ominaisuuksia ovat mm. tunteet, ajatukset, taiteellisuus ja moraalitaju:
Jos ainoastaan aine on todellista, niin kuin naturalistisessa
maailmankatsomuksessa oletetaan, silloin on vaikea selittää tunteiden
olemassaoloa (ilo, suru, toivo, pelko, rakkaus, ihastuminen, vihastuminen,
huumori ja nauru, sukupuolinen halu…). Persoonaton jumala on yhtä huono
lähtökohta tunteiden olemassaololle, koska eihän persoonattomalla jumalalla
tai voimalla voi olla tunteita. Niinpä paras vaihtoehto tunteiden
olemassaololle on teismi eli persoonallinen Jumala. Muusta lähtökohdasta käsin
niitä on vaikea selittää.
Jos oletetaan, että naturalistinen maailmankuva on tosi, ei silloin pitäisi
olla mitään materian lisäksi. Kuitenkin on olemassa aineettomia asioita kuten
tunteet ja myös ajatukset. Mistä ne ovat peräisin, jos alussa oli vain
materiaa?
Paras lähtökohta
tämän asian ymmärtämiseen on jälleen se, että persoonallinen Jumala on antanut
ihmiselle ajattelukyvyn kuten myös kyvyn tuntea tunteita. Pelkkä materia ei
voi saada näitä asioita aikaan eikä myöskään persoonaton jumala.
ovat erityisesti ihmiseen
liittyviä ominaisuuksia ja myös viittaus persoonallisen Jumalan olemassaoloon.
Miksi on runoutta, kirjallisuutta, musiikin kuuntelua, musiikin tuottamista,
taidetta ja matemaattista lahjakkuutta? Tai miksi ihmisillä on kauneudentajua
niin, että he panevat viehättäviä maalauksia seinille tai kuvaavat luontoa
kameroilla ja katselevat siitä otettuja kuvia? Jos nämä asiat eivät ole
heijastusta persoonallisen Jumalan rajattomasta luomistyöstä, niin mistä ne
ovat peräisin? On vaikea kuvitella, miten kivi ja muu eloton aine alkaa
yhtäkkiä tuntea kauneudentajua, pitää musiikista ja alkaa kirjoittaa
tarinoita. Tällaisia asioita on vaikea selittää naturalistisesta teoriasta tai
persoonattomasta jumalasta käsin. Järkevämpi selitys on, että nämä asiat ovat
luomistyön kautta saatuja ominaisuuksia, joita ihminen voi kokea ja
harjoittaa.
- (1 Moos 1:27)
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi;
mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
- (1 Moos 4:26) Ja myöskin
Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan
ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.
- (Saarn 3:11) Kaiken hän on
tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän
sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala
on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
Jos naturalistinen
maailmankatsomus olisi totta ja kaikki olisi alkanut alkuräjähdyksestä, olisi
epätodennäköistä, että esiintyisi tunteita, älykkyyttä, puhekieltä,
moraalitajua tai taiteellisuutta ja kauneudentajua. Olisi uskomatonta, jos
tällaiset asiat syntyisivät itsestään alkuräjähdyksen kaltaisesta tilasta.
Tämä todettiin edellisissä kappaleissa.
Eräs vaikea
ongelma naturalistisen maailmankatsomuksen kannalta on myös ihmisen
uskonnollisuus. Mistä tämä asia on peräisin, koska eläimillä ei ole
uskonnollista tajuntaa, haaveita iankaikkisesta elämästä, tajua vastuusta
Jumalalle eivätkä ne rukoile? Mistä se johtuu, jos kaikki nykyiset lajit ovat
periytyneet yhdestä alkusolusta? Varmasti paras selitys tähän on, että ihminen
luotiin alun perin Jumalan läheiseen yhteyteen ja hänen kuvakseen kuten
Raamattu osoittaa. Seuraava lainaus kertoo aiheesta lisää. Se viittaa siihen,
miten eläimillä ei ole uskonnollisuutta. Lopussa kerrotaan, miten Livingstone
törmäsi siihen, että syrjäisilläkin Afrikan heimoilla oli ymmärrys Jumalan
olemassaolosta ja tulevasta elämästä.
…Ihmisen alapuolella on eläinkunta. Puhukoonpa kehitysopin puoltaja ”ihmisen
eläimellisestä alkuperästä” miten paljon tahansa, niin totuutena kuitenkin
pysyy, että alhaisimman ihmisolennon ja kehittyneimmän apinan välillä on
ylipääsemätön kuilu. Tiedemiehet ovat opettaneet simpansseja ja muita
apinoita. Niille on opetettu määrättyjä tapoja. Ne istuvat pöydässä, käyttävät
veistä ja haarukkaa oikein, syövät melkein kuin ihmiset, vieläpä polttavat
piippua ja savukkeitakin. Mutta voiko tätä apinaa koskaan opettaa polvistumaan
ja palvomaan olentoa, joka on sen itsensä yläpuolella? Onko älykkäinkään
simpanssi koskaan osoittanut pienintäkään esineiden palvelushalua? Onko tämä
simpanssi koskaan ajatellut tehdä jotakin esi-isäänsä jumalakseen ja sitten
harjoittaa esi-isien palvomista? Onko joku tiedemies apinaelämää tutkiessaan
koskaan keksinyt simpanssin tai gorillan palvoen nostamassa käsiään aurinkoa
kohden? Ei totisesti. Ja miksi ei? Koskapa eläimillä ei ole mitään
uskonnollista tajuntaa eikä kykyä, ne eivät tiedä uskonnosta mitään. Suurena
totuutena pysyy, että uskonnolliset ja siveelliset ilmiöt ihmiskunnan parissa
eristävät ihmiset eläimistä.
…Toisaalta taas tri Livingstone lausui: ”Etelä-Afrikan
syvimmällekin vajonneille heimoille on yleensä tarpeetonta puhua Jumalan
olemassaolosta tai tulevasta elämästä, sillä he tunnustavat yleisesti nämä
molemmat tosiseikat.” (4)
Tästä on hyvä siirtyä
käsittelemään käsitystä yhden, kaikkivaltiaan Jumalan olemassaolosta,
johon tri Livingstone viittasi. Käsitys yhdestä
kaikkivaltiaasta Jumalasta on ollut yleinen ihmisen varhaishistoriassa ja
kansojen keskuudessa. Niilläkin alueilla, joissa nyt esiintyy panteismiä,
monijumalaisuutta tai ei uskota mihinkään jumalaan, on perimätietoa yhdestä
kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka on tehnyt ja suunnitellut kaiken.
Niinpä monilla luonnonkansoilla on säilynyt perimätietona alkuperäistä tietoa
Taivasjumalasta sekä korkeimmasta, aidosta ja todellisesta Jumalasta. Usein,
mitä primitiivisempi kulttuuri on kyseessä, sitä paremmin tiedot ovat
säilyneet. Tämä ei ole mikään harvinaisuus, vaan lähes kaikilla kansoilla on
ollut käsitys yhdestä Jumalasta, jonka palvonnasta he ovat kuitenkin luopuneet
ja siirtyneet palvomaan muita jumalia. Suunta on ollut yhdestä jumalasta
moniin jumaliin kuten seuraavat lainaukset osoittavat
Mutta toinenkin tosiseikka,
voimakkaampi, ja mielestämme myös ratkaisevampi, todistaa nykyisen fetishismin
ja polyteismin puhtaamman uskontomuodon rappeutumiksi. Kaiken fetishismin ja
polyteismin takana on monoteismi. Siksi ei ihmissuvun historiassa monoteismiä,
uskoa yhteen Jumalaan, saavutettukaan lukemattomia vuosisatoja kestäneen
kehityskulun jälkeen, vaan monoteismi oli kerran kaikkien kansojen uskonto.
Tämä ei ole arvailua, vaan tosiseikkojen todistama ja siis tieteellinen
totuus. Maailman historiassa on runsaasti todistuksia siitä, että uskonto on
rappeutuen turmeltunut. Maailman suuret uskonnot osoittavat, että niiden
alkuperäinen puhtaus on turmeltunut.
…Vielä suurempi on
oppineiden ja vakavien tutkijoiden työn tulosten todistus siitä, että suuret
muinaiset, Egyptin, Assyrian, Kaldean, Babylonian, Intian, Persian ja Kiinan
uskonnot, samoin kuin nykyiset itämaiset uskonnotkin, alkoivat kaikki
monoteistisenä uskona ja rappeutuivat aikojen kuluessa polyteismiksi ja myös
fetishi-palvonnaksi. Tästä meillä on lukematon joukko etevien tiedemiesten
luotettavia todistuksia, henkilöiden, jotka ovat tulkinneet muinaisuuden
vanhoja asiakirjoja, sumerilaisten, akkaadien ja muiden nuolenpääkirjoituksia
ja Egyptin hieroglyfejä. (5)
Lopulta saksalainen antropologi
ja kielitieteilijä Wilhelm Schmidt (1868-1954) ryhtyi keräämään tutkijoiden
löytämiä todisteita ”alkukantaisten” heimojen monoteistisistä
Jumala-käsityksistä. Hänen hämmästyksekseen aineistosta kertyi 4500-sivuinen
teossarja, ja ainakin tuhat uutta esimerkkiä on paljastunut sen jälkeen. (6)
Käsitys yhdestä
kaikkivaltiaasta Jumalasta on siis vanha käsitys ja on peräisin ensimmäisiltä
esi-isiltä. Se ei ole suinkaan mitään länsimaalaisuutta, vaan tämä asia
esiintyy jo ihmiskunnan alkuhistoriassa. Ensimmäiset esi-isämme uskoivat
yhteen Jumalaan.
Hyvä osoitus
monoteismista on kiinalainen kansanuskonto. Kiinassa Sang Tin eli Taivaan
Herran palvonta oli yleistä jo lähes 2000 vuotta ennen konfutselaisuuden,
taolaisuuden ja buddhalaisuuden syntyä. Encyclopedia of Religion and Ethics
mainitsee, että ensimmäinen uskontoon viittaava merkintä Kiinan historiassa
kertoo Sang Tin olleen yksin uskon kohde.
Entä Intia, jossa
nyt esiintyy monijumalaisuutta. Merkittävää on, että tässäkin maassa on
aikanaan vallinnut usko yhteen Jumalaan, josta kuitenkin on vähitellen
luovuttu. Monoteismistä on vähitellen ajauduttu monien jumalien palvontaan:
Mutta vanhat Veda-kirjat,
Veda-laulut antavat ratkaisevan todistuksen. On totta, että jo varhaisimpana
veda-kautena mainitaan monia jumalia, kuten sateen jumala Indra, tuulen jumala
Vayu, myrskyn jumala Marut, aurinkojumala Surya, aamunkoiton jumalatar Ushas
ja tulen jumala Agni. Mutta näitä pidettiin yhden ainoan, korkeimman Olennon
eri ilmestyksinä.
Professori Max
Muller kuvaa tämän varhaisen veda-uskonnon ilmiöitä seuraavin sanoin: "Vedan
polyteismiä edeltää monoteismi; ja näitä lukemattomia jumalia rukoiltaessakin
häämöttää epäjumalisten lausuntojen sumusta yhden suuren, äärettömän Jumalan
muisto kuten sinitaivas pilvenhattaroiden takaa". Tänä varhaisena
veda-uskonnon aikana oli hindulaisuus uskonnollisesti ja siveellisesti
turmeltumaton. Ei tiedetty silloin kastilaitoksesta eikä sielunvaelluksesta;
kuvainpalvelusta, laillisia lapsimurhia, leskenpolttoa, paholaisten palvontaa,
mieletöntä filosofista mietiskelyä ei silloin ollut. Sen sijaan on varhaisissa
Veda-lauluissa useita yleviä kohtia; monista niistä kaikuu yleisesti tunnettu
perimätieto luomisesta, ihmisen lankeemuksesta ja vedenpaisumuksesta, jotka
kuuluvat ihmiskunnan ensikäsitteisiin.
… Sellainen oli
indo-arjalaisten alkuperäinen monoteistinen usko. Polyteismiä ja
fetishi-palvontaa ei silloin tunnettu. Jos tutkisimme tietä alaspäin tästä
alkuperäisestä jumalkäsitteestä, kuten sitä esim. voi tutkia monien
vuosisatojen halki Intiassa, niin tutkielmasta syntyisi monisatasivuinen
kirja. Intiassa on nyt paljon henkien- ja esineiden palvontaa, arjalaisten
hindujenkin parissa. Se on tulos samasta kehityksestä, jonka kautta Egypti,
seemiläiset heimot ja muut kansat ovat kehittyneet, ei ylöspäin, vaan
alaspäin. (7)
Lasten jumalausko.
Kun ihmiskunnan alkuhistoriassa
on esiintynyt usko yhteen kaikkivaltiaaseen Jumalaan, on mielenkiintoista,
että myös lapsilla on luontainen taipumus uskoa jonkinlaiseen ylijumalaan,
joka on tehnyt kaiken. Tällä alueella on tehty tutkimusta muutamien
vuosikymmenien ajan. Sen mukaan lasten on hyvin vaivatonta uskoa
persoonalliseen Jumalaan, joka on supervoimakas, tietäväinen ja joka on luonut
ja suunnitellut maailman. Tällaisen uskon on havaittu esiintyvän lapsilla,
vaikka he olisivat saaneet täysin maallisen kasvatuksen. Jotkut evolutionistit
ovat yrittäneet selittää tätä asiaa mm. luonnonvalinnan kautta ja että siitä
olisi ollut etua eloonjäämisen kannalta, mutta se ei selitä sitä, miksi
eläimillä ei ole havaittu samanlaista jumalauskoa. Lapset eivät luonnostaan
ole ateisteja tai agnostikkoja vaan heidän on helppo uskoa yliluonnollisen
Jumalan olemassaoloon:
Viimeaikaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei usko Jumalaan ole
ensisijaisesti seurausta uskonnollisesta kasvatuksesta vaan lapsen omien
tiedonkäsittelyjärjestelmien rakenteesta ja toimintatavasta…
Margaret Evans
(2000,2001) on tutkimustensa pohjalta löytänyt todistusaineistoa sen puolesta,
että lapset aina myöhäiseen lapsuuteen saakka luonnostaan pitävät
yliluonnollista luomista parempana selityksenä eläinten alkuperälle kuin
ohjaamattomaan evoluutioon perustuvaa selitystä.
Nämä
tutkimustulokset viittaavat siihen, että lapset luonnostaan uskovat
Luojajumalaan. Lasten valmius uskoa Jumalaan ei rajoitu Jumalan luovaan
voimaan. Lapset uskovat luonnostaan, että Jumalan tiedolliset kyvyt
huomattavasti ylittävät ihmisen vastaavat kyvyt: Jumala on kaikkitietävä,
kaiken havaitseva ja erehtymätön. Tämän ilmaisemiseksi tutkijat käyttävät
ilmausta, että lasten mielestä Jumala on supertietävä ja superhavaitseva
(Barret 2007:7.) (8)
Jos teismi on järkevin
vaihtoehto maailmankaikkeuden ja elämän olemassaololle ja sille, että esiintyy
älykkyyttä, tunteita, kieli ja moraalitaju, niin mikä teismin muoto on
todennäköisin? Tällä alueella tunnetaan kolme vakavasti otettavaa vaihtoehtoa
eli juutalaisuus, islam ja Jeesuksen Kristuksen kautta tullut ilmoitus.
Ensinnäkin
juutalaisuus, joka tosiasiassa on Vanhan testamentin (Tenach) ilmoitus. Siinä
kerrotaan luomisesta ja yhdestä Jumalasta, joka varmasti on totta. Kyseessä
ovat myös historialliset asiat, koska niiden puolesta on runsaasti todisteita
arkeologiassa ja historiankirjoissa.
Juutalaisuus on
kuitenkin eräässä mielessä puutteellinen ilmoitus. Se ei sisällä kaikkea, vaan
siinä luvataan mm. uutta liittoa (Jer 31) ja Messiaan tulemusta, jotka eivät
olleet saaneet täyttymystään vielä Vanhan testamentin – juutalaiset kutsuvat
sitä nimellä Tenach – kirjoitusten aikana. Niinpä juutalaisuus ei ole
lopullinen ilmoitus, koska siinä odotetut asiat – uusi liitto ja Messiaan
tulemus – olivat Tenachin kirjoitusten synnyttyä vielä toteutumatta.
Entä
Jeesuksen Kristuksen kautta tullut ilmoitus? Monet juutalaiset eivät tiedä,
että Jeesus oli todellinen juutalainen, Juudan sukukunnasta ja Daavidin
jälkeläinen. Kuitenkin hän on Uuden testamentin mukaan paljon muutakin. Sillä
jos Uuden testamentin kirjoitukset pitävät paikkansa, Jeesus toi Jeremian
kautta profetoidun uuden liiton (Hebr 9:15: Ja sentähden hän on uuden
liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi
ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat
luvatun iankaikkisen perinnön.) ja oli ennustettu Messias, jota odotettiin
mutta jonka useimmat juutalaiset torjuivat. Jeesus oli lain ja profeettojen
täyttymys kuten hän itse sanoi. Tämä tulee esille seuraavissa jakeissa:
- (Matt 5:17) Älkää luulko,
että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole
tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
- (Luuk 24:25-27) Niin hän
sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea
sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!
26. Eikö Kristuksen pitänyt
tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"
27. Ja hän alkoi
Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli
kaikissa kirjoituksissa sanottu.
- (Joh 5:39,40)
Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä
iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
40. ja te ette tahdo tulla
minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Joh 4:25,26) Nainen sanoi
hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan
Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki".
26. Jeesus sanoi hänelle: "Minä
olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi".
- (Joh 10:23-25) Ja Jeesus
käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.
24. Niin juutalaiset ympäröivät
hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme
kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."
25. Jeesus vastasi
heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita
minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.
- (Hebr 9:15) Ja
sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen
kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista
rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen
perinnön.
Jos Jeesuksen kautta tullut
ilmoitus on täyttymys Vanhan testamentin (Tenach) profetioille, mikä sitten on
Muhammedin ja Jeesuksen välinen ero? Muslimit tietysti pitävät Muhammedia
tärkeimpänä profeettanaan ja arvostavat myös Jeesusta, mutta mikä on totuus
aiheesta? Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
• Ensimmäinen erottava piirre
on, että Muhammed oli tavallinen ihminen, mutta Jeesus väitti tulleensa
taivaasta, toisin kuin muut. Tässä on ensimmäinen suuri ero:
- (Joh 6:38)
Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan
hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi
heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä
maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
24. Sentähden minä sanoin
teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka
minä olen, niin te kuolette synteihinne."
• Toinen huomioitava asia on,
että Muhammed teki syntiä. Koraani kertoo tästä ja miten hän joutui
tunnustamaan syntejään (110:3, 48:1,2, 47:19). Sen sijaan Jeesus saattoi sanoa
(Joh 8:46): ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä
totuutta puhun, miksi ette minua usko?” Samoin muut todistivat hänen
synnittömyydestään (2 Kor 5:21, 1 Piet 2:22, 1 Joh 3:5)
• Kolmas huomioitava asia on,
että Jeesus väitti tulleensa ainoaksi tieksi Jumalan luo. Muhammed ei
esittänyt mitään sellaista:
- (Joh 14:6) Jeesus sanoi
hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö
muutoin kuin minun kauttani.
- (Joh 10:9,10)
Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu,
ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
10. Varas ei tule muuta kuin
varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi
elämä ja olisi yltäkylläisyys.
• Tunnettu tosiasia on, että
Muhammed voitti islamille seuraajia miekan avulla. Sen sijaan Jeesus tuli
palvelemaan ja antoi henkensä meidän edestämme:
- (Matt 20:28) niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan
palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.
• Muhammed ei voi antaa syntejä
anteeksi, mutta Jeesuksessa on syntien anteeksiantamus:
- (Apt 13:38,39) Olkoon siis
teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan
teille syntien anteeksiantamus
39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi
kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
- (Apt 10:43) Hänestä kaikki
profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit
anteeksi hänen nimensä kautta."
• Eräs tärkeä asia, mihin
Muhammed ei pysty, mutta minkä Jeesus voi tehdä, on ihmisen sisäisen elämän
muuttaminen. Eräs esimerkki on Paavali. Hän oli vihamielinen ja julma ennen
kääntymystään, mutta kun Jeesus kohtasi hänet, tuli hänestä uusi ihminen, joka
rakasti muita. Se käy ilmi seuraavista jakeista:
- (2 Kor 12:14,15) Katso,
kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva
teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne.
Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan
vanhemmat lapsilleen.
15. Ja minä olen
mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi.
Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän
vastarakkautta?
- (2 Tim 3:10,11)
Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani,
uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,
11.
vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli
Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja
kaikista Herra on minut pelastanut!
- (Fil 3:17) Olkaa minun
seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat,
niinkuin me olemme teille esikuvana.
- (Tiit 3:3-5)
Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä,
moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme
inhottavia ja vihasimme toisiamme.
4. Mutta kun Jumalan, meidän
vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan
laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Kaikesta huolimatta monilla voi
olla kielteinen käsitys kristillisestä uskosta. Eräs syy tähän ovat Jumalan
nimessä tehdyt vääryydet historian aikana. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin
kiinnittää huomio seuraaviin seikkoihin:
• Mitä tulee vääryyksiin, joita
on tehty Jumalan nimessä, on totta, että niitä on tapahtunut vuosisatojen
aikana. Tärkeätä on kuitenkin huomata, että tästä asiasta on ennustettu
etukäteen. Monet eivät ota huomioon Paavalin sanoja, joissa hän varoitti
julmista susista, jotka tulisivat hänen lähtönsä jälkeen. Näissä Paavalin
sanoissa kiteytyy hyvin historian kehitys. Ne kuvaavat niitä vuosisatoja ja
Jumalan nimessä tehtyjä vääryyksiä, joita on tapahtunut. On mahdotonta
kiistää, etteikö Paavali olisi osunut oikeaan. Lisäksi Paavali osoitti, että
teot voivat todistaa ihmistä vastaan. Hän saattoi myös itse sanoa muille:
”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat,
niinkuin me olemme teille esikuvana”, Fil 3:17.
- (Apt 20:29-31)
Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia
susia, jotka eivät laumaa säästä,
30. ja teidän omasta
joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen
opetuslapset mukaansa.
31. Valvokaa sentähden ja
muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin
neuvonut teitä itsekutakin.
- (Tiit 1:16)
He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät,
sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin
kelvottomia.
Seuraavat jakeet jatkavat
samasta aiheesta. Ne osoittavat, etteivät väärät peri Jumalan valtakuntaa ja
ettei Jeesus ole koskaan tuntenut laittomuuden tekijöitä, jotka ovat tehneet
vääryyksiä hänen nimessään. Hän torjuu nämä ihmiset viimeisellä tuomiolla:
- (1 Kor 6:9)
Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää
eksykö…
- (Matt 7:21-23) Ei jokainen,
joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se,
joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä
päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun
nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta
voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun
heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun
tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Toisaalta tässä aiheessa
kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ihmiset ovat puutteellisia ja
voivat langeta. Monta kertaa tiedotusvälineet hekumoivat joidenkin julistajien
seksuaalisilla hairahduksilla tai rahanahneuden takia, mutta eivät ota
huomioon, että kukin meistä vastaa vain omasta elämästään, ei muiden (Luuk
13:3: …mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. / Room
14:12: Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.).
He eivät ota myöskään huomioon, mikä on alkuperäinen opetus näistä aiheista.
Esim. Paavali kirjoitti, ettei seurakunnan kaitsijan tulisi olla rahanahne:
- (1 Tim 3:1-5) Varma on tämä
sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän
haluaa jaloon toimeen.
2. Niin tulee siis seurakunnan
kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen,
vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3. ei juomari, ei tappelija,
vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4. vaan sellainen, joka oman
kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa
kuuliaisina;
5. sillä jos joku ei osaa
hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
- (1 Tess 2:3-10) Sillä meidän
kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole
kavaluudessa puhuttua;
4. vaan niinkuin Jumala on
katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me
puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle,
joka koettelee meidän sydämemme.
5. Sillä me emme koskaan
ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä
voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,
6. emmekä ole etsineet
kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,
7. vaikka me Kristuksen
apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän
keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;
8. niin mekin, teitä hellien,
halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman
henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.
9. Muistattehan, veljet, meidän
työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä
rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.
10. Te olette meidän
todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me
olimme teitä kohtaan, jotka uskotte,
Yksi maailmankatsomuksellinen
kysymys koskee sitä, mitä on kuoleman jälkeen. Sillä jokainen ihminen kuolee
edelleen. Se koskee jokaista meistä. Minä kuolen, sinä kuolet ja kaikki
läheisemme kuolevat. Ja jos mennään 150 vuotta eteenpäin, ovat nykyisen
sukupolven ihmiset kaikki kuolleet. Maan päällä ei ole elossa yhtään niistä
ihmisistä, joita nyt tapaamme ja näemme päivittäin tai jotka esiintyvät
tiedotusvälineissä. Osoituksena elämän lyhyydestä myös on, että 1800-luvulla
syntyneet ihmiset ovat ilmeisesti kaikki kuolleet. Monet heistä ovat kyllä
saattaneet elää samanaikaisesti kuin me, mutta nyt he ovat kuolleet.
Seuraava kysymys
siis kuuluu: mitä on kuoleman jälkeen? Tällä alueella on kolme yleistä
näkemystä. Ne poikkeavat toisistaan varsin paljon eivätkä kaikki voi olla
samanaikaisesti totta. Se on looginen mahdottomuus. Vain yksi niistä voi olla
oikea:
Kun ihminen kuolee ja ruumis
mätänee, merkitsee se kaiken olemassaolon loppua.
Ateistit ja
naturalistit eivät kuitenkaan voi todistaa näkemystään oikeaksi. Se perustuu
uskoon siihen, että kuollessa kaikki lakkaa, mutta miten tämän voi osoittaa
oikeaksi? Tämä näkemys on myös ristiriidassa monien leikkaussalikokemusten
kanssa, joissa ihminen voi nähdä itselleen tehtäviä toimenpiteitä ruumiin
ulkopuolella. Jos nämä kokemukset ovat aitoja, viittaa se sielun tai hengen
erilliseen olemassaoloon ruumiin ulkopuolella.
Eräs syy suhtautua
vakavasti elämän jatkumiseen ja nimenomaan helvetin mahdollisuuteen ovatkin
negatiiviset kuolemanrajakokemukset. Esim. Maurice Rawlings, joka on
elvyttänyt kliinisesti kuolleita vuosikymmenien ajan, toteaa kahdessa
kirjassaan, että lähes joka toisella elvytyksen jälkeen haastatelluilla on
ollut tuskallisia ja piinallisia kokemuksia (Samoin toteaa tohtori Charles
Garfiel Robert Kastenbaumin kirjassa "Is there life after death?"). Hän
totesi, että usein nämä tuskalliset kokemukset painuvat nopeasti alitajuntaan,
mutta jos potilaita haastateltaisiin välittömästi elvytyksen jälkeen,
löydettäisiin pahoja kokemuksia todennäköisesti yhtä paljon kuin hyviä. Hän
kirjoittaa eräästä tällaisesta tapauksesta kirjassaan "Kuoleman tuolla puolen"
(s. 12,13):
Ennen kuin keräsin aineistoa
tätä kirjaa varten, pidin henkilökohtaisesti useimpia kuolemanjälkeisiä
kokemuksia mielikuvituksen tai arvelujen tuotteina. Useimmat kuulemani tai
lukemani tapaukset olivat mielestäni hapenpuutteesta johtuvia mielen euforisia
harhailuja. Sitten eräänä iltana vuonna 1977 elvytin kauhistunutta potilasta,
joka sanoi olevansa helvetissä. Hän rukoili minua vetämään hänet pois
helvetistä ja estämään hänen kuolemansa. Kun tajusin, miten aidon ja
äärimmäisen pelon vallassa hän oli, minäkin pelästyin. Myöhemmin kohtaamani
potilaat, joilla on ollut näitä pelottavia kokemuksia, ovat herättäneet
minussa pakottavan tarpeen kirjoittaa tämä kirja. Nyt olen varma, että
kuolemanjälkeistä elämää on eivätkä kaikki kuolemanjälkeiset olotilat ole
hyviä.
Tässä on eräs ateistisen
näkemyksen heikkous. Kukaan ateisti ei voi olla sataprosenttisen varma,
etteikö elämä jatku kuoleman jälkeen. Kyseessä on kuin uskonhyppy
tuntemattomaan, ikään kuin sukellus syviin vesiin, jossa ihminen ei tiedä
mahdollisista vaaroista. Hän ottaa riskin mennessään vesiin tai alueelle,
josta hänellä ei ole omakohtaista kokemusta.
Entä jälleensyntymisajatus? Se perustuu siihen, että ihmisen kuollessa hän
siirtyy välittömästi tai jonkin väliajan jälkeen uuteen ruumiiseen.
Itämaisessa käsityksessä ihminen voi jälleensyntyä myös eläimen muodossa,
mutta länsimaissa yleensä uskotaan ihmisen pysyvän koko ajan ihmisenä.
Jälleensyntymisopissa on kuitenkin runsaasti ongelmia. Niistä suurin ongelma
on, että emme muista menneistä elämistä mitään. Jos jälleensyntyminen olisi
todella totta, tulisi meidän muistaa jotakin menneistä elämistä, koska
nykyisestäkin elämästä voimme muistaa tuhansia tapahtumia. Eikö
muistamattomuutemme ole selvä todiste siitä, ettei mitään menneitä elämiä ole
koskaan ollutkaan? Pelkästään tämän pitäisi riittää osoittamaan tämä ajatus
vääräksi.
Jopa H.B.
Blavatsky, teosofisen seuran perustaja, ja henkilö, joka ehkä eniten teki
jälleensyntymisoppia tunnetuksi länsimaissa 1800-luvulla, on myöntänyt, ettei
meillä ole muistoja menneistä elämistä.
"Voidaan kenties sanoa, ettei
kuolevaisen ihmisen elämässä ole mitään sellaista sielun eikä ruumiinkaan
kärsimystä, joka ei olisi suoranaista hedelmää ja seurausta jostakin
edellisessä olomuodossa tehdystä synnistä. Mutta toisaalta hänen nykyiseen
elämäänsä ei sisälly siitä muiston häivääkään." (9)
Kolmas vaihtoehto perustuu siihen, että tämän elämän jälkeen on taivas ja
helvetti. Jos edelliset vaihtoehdot ovat vääriä, eli elämä ei lakkaa
kuolemassa emmekä jälleensynny maan päälle uudestaan, on tämä todennäköisin
vaihtoehto. Sitäkään ei voi todistaa oikeaksi, mutta tämä näkemys perustuu
erityisesti Jeesuksen Kristuksen arvovaltaan. Hän puhui taivaasta ja
helvetistä enemmän kuin kukaan muu ja hänellä on varmasti tietoa
rajantakaisista oloista.
Kuitenkin myös
muissa maailmanuskonnoissa uskotaan ihmisen vastuunalaisuuteen sekä taivaaseen
ja helvettiin. Näin on mm. islamissa, juutalaisuudessa ja buddhalaisuudessa.
Seuraava lainaus kertoo buddhalaisesta käsityksestä:
Oppilaani ovat yleensä sitä mieltä, että vain hyvät pääsevät paratiisiin ja
pahat joutuvat helvettiin. Japanin buddhalaisuus opettaa näiden molempien
"paikkojen" olemassaoloa, eikä helvetti-sanaa ollenkaan pelätä sikäläisessä
uskonnollisessa kielenkäytössä. (10)
Jos taivas ja helvetti ovat
olemassa, niin miten sitten voimme välttyä helvetiltä ja miten päästä
taivaaseen? Miten voimme saada syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän? Tätä
tutkimme seuraavissa kappaleissa.
Ensimmäinen huomioitava asia
on, että jokainen tietää sisimmässään, ettei ole aina tehnyt sitä, minkä
tietää oikeaksi. Hän on voinut vihata muita, himoita lähimmäisensä puolisoa,
kiertää veroja tai kääntää selkänsä lähimmäisensä hädälle. Tiedämme, että
olemme kaukana täydellisyydestä ja mm. seuraavat jakeet osoittavat
puutteellisuutemme. Puutteellisuutemme vaikuttaa myös sen, ettei meillä voi
ole varmuutta Jumalan hyväksynnästä.
- (Joh 7:19) …Ja kukaan teistä
ei lakia täytä…
- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat
syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
- (1 Joh 1:8) Jos sanomme,
ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos ihminen on puutteellinen
eikä voi saada varmuutta itsestään käsin, onko tähän ongelmaan ratkaisua?
Vastaus on, että
siihen löytyy ratkaisu. Koko Uusi testamentti kertoo juuri siitä, miten
kaikkivaltias Jumala on lähestynyt meitä Jeesuksen Kristuksen kautta ja tehnyt
sen, mikä meille oli ja on mahdotonta. Korinttolaiskirjeessä kerrotaan
suoraan, miten ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa”
(2 Kor 5:19). Toisin sanoen Jumala poisti kaikki esteet meidän ja hänen
väliltään. Nyt jokainen voi saada syntinsä anteeksi, Jumalan hyväksynnän ja
iankaikkisen elämän. Kaiken takana ja motiivina oli Jumalan rakkaus meitä
ihmisiä kohtaan. Siitä kertovat seuraavat Uuden testamentin jakeet:
- (Luuk 2:13,14) Ja yhtäkkiä
oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät
Jumalaa ja sanoivat:
14. "Kunnia Jumalalle
korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on
hyvä tahto!"
- (Joh 3:16)
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen
Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä.
- (Room 5:8) Mutta Jumala
osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme
syntisiä, kuoli meidän edestämme.
- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi
meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan,
että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus - ei
siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä
ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Seuraava lainaus viittaa vielä
samaan aiheeseen. Kun kuilu Jumalan ja ihmisen välillä oli liian suuri, tuli
Jeesus, Jumalan Poika, tänne maailmaan ja ylitti kuilun puolestamme. Me voimme
uskoa ja luottaa siihen, mitä hän on tehnyt, eli nojata tähän totuuteen
(Apt 16:31: Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut,
niin myös sinun perhekuntasi".).
"Annahan, kun kerron sinulle
yhden esimerkin: keskiverto ihminen pystyy hyppäämään, sanotaan vaikkapa kaksi
metriä. Urheilua harrastanut hyväkuntoinen henkilö saattaa hypätä ehkä viisi
metriä. Ja jos hän on olympiavoittaja, hän saattaa päästä yhdeksän metrin
ennätyslukemiin, mutta tämän pitemmälle on jo melko lailla mahdoton hypätä
meidän sukupolvemme aikana. Mutta oletetaan nyt, että seisomme kaikki kanjonin
reunalla, jonka toiselle laidalle on matkaa 200 metriä. Yksikään meistä ei
kykene hyppäämään tuon kuilun yli, vai mitä? Katsotaanpa nyt tätä samaa asiaa
vertauksen muodossa. Jumala on tuon synniksi sanomamme kuilun toisella
puolella. Hän tarkasteli meitä heinäsirkkaparkoja juuri sellaisina kuin olemme
ja alkoi tuntea sääliä meitä kohtaan. Hän tiesi, että meidän oli aivan
mahdoton päästä Hänen luokseen omine voiminemme; juuri tästä syystä Hän
lähetti meille sillaksi oman Poikansa Jeesuksen. Jeesus on välimies Jumalan ja
ihmisen välillä. Me voimme kulkea hänen kanssaan täysin turvallisesti, koska
Hän omien sanojensa mukaan oli 'tie ja totuus ja elämä'! Tiedän, että on
monia, jotka torjuvat tämän jumalallisen ratkaisun liian helppona. He
yrittävät mieluummin tehdä jotakin omissa voimissaan pelastaakseen itsensä,
mutta mitkään ihmisyritykset eivät kanna meitä Jumalan luo, kohtalonamme on
pudota tuohon edessämme ammottavaan kuiluun!" (11)
Toisaalta, kun Jeesus on
täyttänyt lain eli kuilun Jumalan ja ihmisen välillä, ja armo on tullut hänen
kauttaan, on selvä, että ihmisen täytyy vastaanottaa tämä armo voidakseen
pelastua. Hänen täytyy vastaanottaa Jeesus elämäänsä. Sillä jos ihminen
kääntää selkänsä Jeesukselle ja armolle, hylkää hän ainoan mahdollisuutensa
pelastua. Älä siis käännä selkääsi Jeesukselle ja Jumalan kutsulle. Arthur W.
Pink, edesmennyt puritaanijulistaja, on selittänyt osuvasti tätä asiaa eli
miten Jumala tarjoaa armoa Poikansa kautta. Tätä tarjousta ei kannata pitää
halpana.
Jos Jumala tarjoaa sinulle
Pelastajaa, joka pelastaa sinut ansaitsemastasi rangaistuksesta, etkä sinä ota
Häntä vastaan, niin toki on oikeudenmukaista, että jäät ilman pelastajaa. Vai
onko Jumala velvollinen järjestämään sinulle jonkun toisen, koska et pidä
juuri tästä Pelastajasta? Hän on antanut mittaamattoman arvokkaan ja
kunnioitettavan henkilön, oman ainoasyntyisen Poikansa, olemaan sovitusuhrina
synneistä ja näin valmistanut pelastuksen; ja tätä Pelastajaa tarjotaan
sinulle juuri nyt. Jos torjut hänet, onko Jumala silloin epäoikeudenmukainen,
jos hän ei sinua pelasta? Onko hän velvollinen pelastamaan sinut
valitsemallasi tavalla, vain koska et pidä hänen tavastaan pelastaa? Vai
syytätkö Kristusta epäoikeudenmukaisuudesta, koska hän ei tule sinun
Pelastajaksesi, kun samaan aikaan sinä et tahdo häntä, vaikka hän tarjoaa
itsensä sinulle ja vetoaa sinuun, että ottaisit hänet vastaan Pelastajanasi.
- (Luuk 15:17-20) Niin hän meni
itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin
leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18. Minä nousen ja menen
isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja
sinun edessäsi
19. enkä enää ansaitse, että
minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20. Ja hän nousi ja meni
isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä
hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen
kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
- (1 Joh 1:9)
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän
antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos Jumala on rakastanut ihmistä ja täyttänyt lain vaatimuksineen jokaisen
puolesta Jeesuksen Kristuksen kautta, miten ihminen voi tulla osalliseksi
tästä rakkaudesta ja iankaikkisesta elämästä?
Edelliseen on helppo vastaus: ihmisen täytyy kääntyä Jumalan
puoleen ja katua syntejään kuten tuhlaajapoika edellisessä vertauksessa. Sillä
Jumala ei koskaan anna anteeksi katumattomalle henkilölle, joka ei halua
luopua synneistään. Se on mahdotonta, koska muussa tapauksessa hän antaisi
hyväksyntänsä vääryydelle. Se sotii Jumalan hyvyyttä vastaan.
Sen sijaan Jumala antaa anteeksi jokaiselle katuvalle henkilölle,
joka luovuttaa elämänsä hänelle ja panee luottamuksensa Jeesukseen
Kristukseen, hänen Poikaansa. Raamatun kielellä kysymys on parannuksenteosta
kuten esim. Johannes Kastaja, Jeesus itse ja opetuslapset julistivat (Matt
3:1,2 / Matt 4:17 / Apt 17:30) sekä uskosta Jeesukseen Kristukseen.
Ensimmäisessä asiassa me todellisuudessa tunnustamme sen, että olemme olleet
erossa Jumalasta, ja että nyt haluamme kääntyä hänen puoleensa. Siihen voi
liittyä syntien tunnustus kuten edelliset jakeet osoittivat. Usko Jeesukseen
Kristukseen taas saattaa jumalasuhteemme uuteen kuntoon, koska Jeesus on jo
tehnyt kaiken puolestamme.
Niinpä kun sinä olet antanut itsesi Jumalalle, tunnustanut erosi
Hänestä, mieltäsi painavat synnit sekä uskot Jeesukseen, antaa Jumala sinulle
kaikki syntisi anteeksi. Se ei perustu sinun tekoihisi ja omaan hyvyyteesi,
vaan Jeesukseen, joka on jo tehnyt kaiken puolestamme (ks. jakeet aiemmin!).
Pane siis luottamuksesi häneen. Usko siihen, mitä hän on tehnyt puolestasi ja
käänny hänen puoleensa. Jeesuksessa on iankaikkinen elämä:
- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun
pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut,
niin myös sinun perhekuntasi".
- (Joh 6:67-69) Niin Jeesus
sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"
68. Simon Pietari vastasi
hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän
sanat;
69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä
iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
Niinpä jos olet vastaanottanut
Jeesuksen elämääsi, on sinulla silloin Jumalan lapseus, iankaikkinen elämä ja
olet uudestisyntynyt kuten seuraavat jakeet osoittavat. Sinulla on tämä elämä
huolimatta siitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Älä vain perusta
pelastusvarmuuttasi omiin vaihteleviin tunteisiisi, vaan Raamatun sanaan ja
Jeesukseen Kristukseen, koska eihän laivan ankkuriakaan heitetä koskaan laivan
sisään vaan aina sen ulkopuolelle.
- (Joh 1:12)
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan
lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se
todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on
hänen Pojassansa.
12. Jolla Poika on,
sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
13. Tämän minä olen
kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että
teillä on iankaikkinen elämä.
Pelastusrukous:
Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä
sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin
kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että
syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun
kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet
minulle lahjoittanut. Amen.
Viittaukset:
1.
Charles Darwin: Elämäni, s. 55,56
2. Francis Crick: What Mad Pursuit: a Personal View of
Scientific Discovery (1988), s. 138
3. Richard Dawkins: Maailman hienoin esitys, evolution
todisteet (The Greatest Show on Earth, The Evidence for Evolution), s. 342
4.
Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 5,7
5.
Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 19,22
6. Ajankohtainen
3, toimittanut Daniel Nylund
7.
Arno C. Gaebelein: Kristillisyys vaiko uskonto?, s. 26,27 / sekä
lainaus Max Mullerin teoksesta: "History of Sanskrit Literature, s. 559
8.
Tapio Puolimatka: Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa, s. 59,61
9. Sit. kirjasta
"Jälleensyntyminen vai ruumiin ylösnousemus", Mark Albrecht, s. 123
10.
Mailis Janatuinen: Tapahtui Tamashimassa, s. 53
11.
Jakov Damkani: Siionin poika, s. 107,108
Myös ateistien ja naturalistien maailmankatsomus perustuu loppujen lopuksi uskoon. Vaikka uskon kohde vaihtelee eri katsomusten välillä, jokainen ihminen joutuu rakentamaan elämänkatsomuksensa tiettyjen todistamattomien perusoletusten varaan. Usko on siis kiinteästi mukana aivan kaikissa maailmankatsomuksissa ja uskonnoissa.
Se on loogisesti täysin mahdotonta. Koska eri maailmankatsomukset ja uskonnot sisältävät toisensa poissulkevia ja voimakkaita väitteitä todellisuuden luonteesta, ne eivät voi olla samanaikaisesti tosia. Vaikka kaikesta ei tulla koskaan olemaan samaa mieltä, eri tavalla ajattelevia ihmisiä voidaan ja pitää silti kunnioittaa.
Naturalismi ei pysty antamaan tyydyttävää tai tieteellisesti pätevää selitystä maailmankaikkeuden ja elämän alulle. Se olettaa kaiken syntyneen itsestään ilman ulkopuolista tekijää, mikä sotii tunnettuja fysiikan ja biologian lakeja vastaan. Materia ei itsessään sisällä kykyä luoda itseään tyhjästä tai synnyttää elämää elottomasta.
Panteismi on perusluonteeltaan hyvin samanlainen maailmankatsomus kuin naturalismi, eikä sekään pysty selittämään maailmankaikkeuden ja elämän alkua loogisesti. Panteismin ajatus siitä, että kaikki on jumaluutta (kuten Brahman), jättää avoimeksi kysymyksen alkuperästä. On loogisesti mahdotonta ajatella, että Brahman tai mikään muukaan voima olisi voinut luoda itsensä täydellisestä tyhjyydestä.
Selvästi loogisin vaihtoehto maailmankaikkeuden ja elämän olemassaololle on se, että kaikkivaltias, persoonallinen Jumala on luonut kaiken. Luontoa ja ihmistä tarkkailemalla voidaan havaita selvät suunnittelun merkit ja erittäin monimutkaiset, älykkäät rakenteet. Nämä monimutkaiset kokonaisuudet eivät synny sattumalta, vaan ne vaativat taustalleen Älykkään Suunnittelijan ja Luojan.
Ihmisessä olevat ainutlaatuiset ominaisuudet todistavat vahvasti persoonallisen Jumalan olemassaolon puolesta. Sellaiset piirteet kuin syvät tunteet, monimutkaiset ajatukset sekä taiteellisuus ja kauneudentaju eivät ole selitettävissä pelkällä sokealla evoluutiolla tai materian kierrolla. Ne osoittavat suoraan, että ihminen on luotu persoonallisen Jumalan kuvaksi.
Objektiivisen moraalin olemassaolo maailmassa viittaa suoraan moraalisen Lainantajan eli Jumalan olemassaoloon. Jos ihminen olisi vain sattuman tuote, ei olisi mitään todellista perustaa oikealle ja väärälle. Historiallisesti onkin nähtävissä, että kaikilla kansoilla on ollut tietoa yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta, ja jopa lapsilla on luontainen taipumus uskoa ylijumalaan, joka on tehnyt kaiken.
Teismin eri muotoja tarkastellessa Muhammedin ja Jeesuksen väliset erot paljastuvat valtaviksi. Muhammed oli historian valossa tavallinen, puutteellinen ihminen, joka perusti uskonnollisen järjestelmän. Jeesus sen sijaan osoitti teoillaan ja ylösnousemuksellaan olevansa suoraan taivaasta tullut Jumalan Poika, itse Luoja ihmishahmossa, joka opetti ainutlaatuisella auktoriteetilla.
Naturalistinen ja ateistinen näkemys perustuu siihen, että ihmisellä ei ole iankaikkista tai ruumiista erillistä sielua, jolloin mitään kuolemanjälkeistä elämää ei olisi. Tämä näkemys on kuitenkin ristiriidassa lukuisten todisteiden kanssa. Esimerkiksi kuolemanrajakokemukset sekä Jeesuksen omat opetukset taivaasta ja helvetistä todistavat vahvasti siitä, että tietoisuus jatkuu fyysisen kuoleman jälkeen.
Sisimmässään kaikki ihmiset tietävät tehneensä väärin ja rikkoneensa Jumalan pyhiä normeja vastaan. Koska ihminen on itse viallinen, hän ei voi omilla teoillaan tai hyvyydellään hyvittää rikkomuksiaan pyhän Jumalan edessä. Vain Jumala itse voi sovittaa ihmisen synnit, ja tämän sovituksen Hän tarjoaa valmiina lahjana Jeesuksen Kristuksen ristintyön kautta.
1. Usko ja maailmankatsomukset
Usko on mukana kaikissa uskonnoissa ja maailmankatsomuksissa, mutta uskon kohde vaihtelee. Myös ateistien maailmankatsomus perustuu uskoon
2. Kaikki maailmankatsomukset eivät voi olla samanaikaisesti tosia. Se on loogisesti mahdotonta
3. Uskonnoissa ja maailmankatsomuksissa esiintyy voimakkaita väitteitä. Kaikesta ei tulla koskaan olemaan samaa mieltä, mutta muita voidaan kunnioittaa
4. Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi, panteismi, polyteismi, teismi
Naturalismi ei pysty antamaan selitystä maailmankaikkeuden ja elämän alulle
Panteismi on samanlainen maailmankatsomus kuin naturalismi; se ei pysty selittämään maailmankaikkeuden ja elämän alkua. Miten Brahman olisi voinut luoda itsensä tyhjästä? Se on loogisesti mahdotonta
Polyteismi - onko se realistinen vaihtoehto? Epäjumalankuvat ja miksi niihin on turha luottaa
4. Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
6. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua
tunne.
7. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden
kurkusta.
8. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
4. Ne koristetaan hopealla ja kullalla sekä kiinnitetään nauloilla ja
vasaroilla, niin etteivät ne horju.
5. Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla
täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua. Älkää peljätkö niitä, sillä
eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää.Teismi. Selvästi loogisin vaihtoehto maailmankaikkeuden ja elämän olemassaololle on, että kaikkivaltias Jumala on luonut kaiken
Luontoa ja ihmistä tarkkailemalla voidaan havaita selvät suunnittelun merkit ja älykkäitä rakenteita. Paras selitys niiden olemassaololle on teismi ja Jumalan luomistyö
Persoonallisen Jumalan olemassaolon puolesta todistavat ihmisessä olevat ominaisuudet. Ne osoittavat, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi
Tunteet
Ajatukset
Taiteellisuus ja kauneudentaju
Moraalin olemassaolo
viittaa myös persoonalliseen Jumalaan. Jos ihmisen alkuperä olisi
pelkästä aineesta, ei hän varmastikaan tekisi eroa erilaisten tekojen välillä.
Pelkkä eloton aine ei voi tuottaa moraalia ja tajua oikeasta ja väärästä.
Miten kivi, maa-aines tai jokin kaasu voisi vaikuttaa sen, että joku alkaa
tuntea syyllisyyttä tekemisistään (Isä, joka on laiminlyönyt lapsiaan
juomisen takia ja haluaa hyvittää sen), että joku alkaa tuntea katkeruutta
muiden tekemisistä (“Hän varasti minulta, valehteli minusta, oli loukkaava
minua kohtaan”) tai että joku tekee eron eri tekojen välille? Näille
asioille täytyy löytyä parempi selitys kuin pelkkä materia. Teismi eli
persoonallisen Jumalan olemassaolo on tähän paras selitys.
5. Jumalausko historiassa ja lapsilla. Kaikilla kansoilla on ollut tietoa yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta. Myös lapsilla on luontainen taipumus uskoa jonkinlaiseen ylijumalaan, joka on tehnyt kaiken.
6. Teismin eri muodot tarkastelussa
Juutalaisuus eli Vanhan testamentin ilmoitus ei sisällä kaikkea, koska siinä luvataan uutta liittoa ja Messiaan tulemusta
Muhammedin ja Jeesuksen väliset erot ovat suuret: Muhammed oli tavallinen puutteellinen ihminen, Jeesus taivaasta tullut Jumalan poika ja Luoja
Entä Jumalan nimissä tehdyt vääryydet historian aikana?
7. Mitä kuoleman jälkeen? Kolme yleistä näkemystä
Naturalistinen ja ateistinen näkemys perustuu siihen, että ihmisellä ei ole iankaikkista ja ruumiista erillistä sielua. Ei ole mitään kuolemanjälkeistä elämää
Kuolemanrajakokemukset ja helvetti
Jälleensyntyminen - miksi emme muista menneitä elämiä?
Taivas ja helvetti - Jeesus, joka väitti tulleensa taivaasta Isän Jumalan luota, opetti niistä enemmän kuin kukaan muu. Opetus helvetistä esiintyy myös muissa uskonnoissa
Kaikki tietävät tehneensä väärin
Vain Jumala voi sovittaa synnit
Sinun osuutesi
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Perustuuko ateistinen ja naturalistinen maailmankatsomus tietoon vai uskoon?
Voivatko kaikki maailmankatsomukset olla yhtä aikaa tosia?
Miksi naturalismi ei ole toimiva selitys maailmankaikkeuden synnylle?
Miten panteistinen katsomus eroaa naturalismista tässä suhteessa?
Miksi kristillinen teismi on loogisin vaihtoehto kaiken olemassaololle?
Mitkä ihmisen ominaisuudet todistavat persoonallisen Jumalan olemassaolosta?
Mistä moraalin olemassaolo kertoo ja miten se liittyy Jumalaan?
Miten Muhammedin ja Jeesuksen väliset erot vaikuttavat teismin tarkasteluun?
Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu naturalistisen katsomuksen mukaan ja miksi se on puutteellinen?
Miten ihminen voi saada syntinsä sovitettua?
Lisää aiheesta:
Buddhalaisuuden opit tarkastelussa. Pitävätkö ne paikkansa vai ei?
Jälleensyntyminen, sielunvaellus, reinkarnaatio. Lue, miksi ei ole järkevää uskoa jälleensyntymiseen
Lue, miksi ei kannata uskoa hindulaiseen ja panteistiseen (kaiken jumaluus) käsitykseen jumalasta
