Maailmankatsomukset puntarissa

1. Usko ja maailmankatsomukset

Maailmassa on miljardeja ihmisiä. Jokaisella heistä on jonkinlainen maailmankatsomus eli joukko ennakko-otaksumia, jotka voivat olla totta, osittain totta tai kokonaan väärin. Nämä ennakko-otaksumat vaikuttavat siihen, miten he tarkastelevat ja tulkitsevat maailmaa. Se yleensä vaikuttaa myös heidän käytökseensä ja koko elämäänsä. He toimivat maailmankatsomuksensa ja niiden uskomusten mukaan, jotka he ovat omaksuneet.

   Hyvän kuvan maailmankuvien erilaisuudesta löydämme Apostolien teoista. Siinä esiintyy kaksi ryhmää, fariseukset ja saddukeukset, joiden käsitys perimmäisistä asioista oli aivan vastakkainen. Saddukeukset muistuttivat nykyajan naturalisteja ja ateisteja. He kielsivät ylösnousemuksen, enkelien ja hengen olemassaolon. Fariseukset ajattelivat päinvastoin. Paavali oli näiden vastakkaisten ihmisryhmien keskellä:

- (Apt 23:6-11) Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana".

7. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.

8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.

9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"

10. Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.

11. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa".

Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käydä lävitse muutamia tavallisimpia maailmankatsomuksia ja ottaa niihin kantaa. Tutkinnan aiheena ovat mm. maailmankaikkeuden ja elämän alku, Jumala, ihminen ja kuolemanjälkeinen elämä. Sitä ennen tutkitaan kuitenkin maailmankatsomusten uskonvaraista luonnetta ja voivatko ne kaikki olla samanaikaisesti tosia.

Usko on mukana kaikissa uskonnoissa ja maailmankatsomuksissa, mutta uskon kohde vaihtelee. Myös ateistien maailmankatsomus perustuu uskoon

Ensiksi on tärkeää huomata, että usko on mukana kaikissa elämänkatsomuksissa. Eräässä mielessä kaikki uskovat, mutta uskon kohde vaihtelee. Se, mihin henkilö uskoo, tekee hänestä kristityn, ateistin, buddhalaisen, hindun, muslimin tai esim. kommunistin. Sellaista henkilöä ei olekaan, jonka maailmankatsomukseen ei sisälly uskoa. Esim. kristillisessä uskossa se ilmenee siten, että henkilö uskoo Jeesukseen Kristukseen ja että Jumala on luonut kaiken. Nämä ovat uskonvaraisia asioita:

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

- (Hebr 11:3) Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Ne, joilla on naturalistinen ja ateismiin perustuva maailmankatsomus, saattavat usein väittää sitä vastaan, että heidän näkemyksensä on uskonvarainen. He sanovat, että heidän maailmankatsomuksensa on pelkästään tieteellinen eikä uskoon perustuva. Tässä he kuitenkin erehtyvät, koska heidän maailmankatsomuksessaan on lukuisia asioita, joita he eivät voi todistaa tieteellisesti. Mm. seuraavat asiat perustuvat uskoon:

• Usko siihen, että materia on kaikki, mitä on olemassa, ja ettei Jumalaa ole. Tätä on mahdoton osoittaa oikeaksi. Vaikka naturalisteilla ja ateisteilla ei ole henkilökohtaista kokemusta Jumalasta, se ei todista, ettei Jumalaa ole. Jumala saattaa kuulua siihen sektoriin, josta ateistilla ei ole havaintoa ja tietoa.

• Usko maailmankaikkeuden syntyyn itsestään on asia, jota ei voi tutkia tieteellisesti. Syy siihen on, ettei menneitä olosuhteita voi palauttaa. Kyseessä on uskonvarainen asia, aivan kuten usko Jumalan luomistyöhön perustuu uskoon.

• Ajatus, että elämä on syntynyt itsestään, perustuu myös uskoon. Tätä asiaa ei voi todistaa jälkeenpäin.

2. Kaikki maailmankatsomukset eivät voi olla samanaikaisesti tosia. Se on loogisesti mahdotonta

Toinen huomioitava asia on, että maailmankatsomukset ovat ristiriidassa toistensa kanssa eivätkä voi olla yhtä aikaa totta. Aiemmassa esimerkissä kerrottiin fariseuksista ja saddukeuksista ja heidän vastakkaisista näkemyksistään. Ensimmäinen ryhmä uskoi ylösnousemukseen, enkeleihin ja henkeen, mutta jälkimmäinen ryhmä ei. On itsestään selvää, etteivät nämä kaksi vastakkaista näkemystä voi olla samanaikaisesti totta.

   Sama pätee muihin yleisiin maailmankatsomuksiin. Jotkut ajattelevat, ettei ole väliä mihin uskoo tai että uskomukset ovat tasavertaisia. He väittävät, että esim. hindulaisuuden, buddhalaisuuden, kristinuskon ja islamin erot ovat vähäpätöisiä ja pintapuolisia ja että niissä uskotaan samaan Jumalaan. He ajattelevat, että tärkeintä on olla vilpitön uskomuksissaan.

   Tällaisen oletuksen ongelmana on kuitenkin epäjohdonmukaisuus. Sillä kun maailmankatsomukset ovat toisilleen vastakkaisia, on loogisesti mahdotonta, että ne kaikki ovat samanaikaisesti tosia. Ristiriitoja ilmenee mm. seuraavissa asioissa. Joudumme hylkäämään joko logiikan tai maailmankatsomuksiin ja uskontoihin liittyvät perusopetukset, jos väitämme kaikkien uskomusten olevan yhtä aikaa totta:

• Jos ateismi ja naturalismi ovat totta, silloin kaikki uskonnot ovat väärässä. Ei ole mahdollista, että Jumala samanaikaisesti on olemassa ja ei ole olemassa.

• Jumala ei voi samanaikaisesti olla persoonallinen ja persoonaton.

• Jos Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja on sen ulkopuolella (teismi), hän ei voi olla sama kuin maailmankaikkeus kuten panteismissä edellytetään.

• Kun buddhalaisuudessa ja konfutsealaisuudessa ei ole mitään jumalaa (tosin myöhempi buddhalaisuus alkoi jumaloida Buddhaa itseään), opettavat islam, juutalaisuus ja kristinusko yhden Jumalan olemassaoloa. Nämä käsitykset eivät voi olla samanaikaisesti voimassa. Toisaalta, jos Jumalaa ei ole kuten buddhalaisuudessa uskotaan, miten tiet edes voivat viedä saman Jumalan luo?

• Käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä vaihtelee: buddhalaisuudessa ja muissakin uskonnoissa uskotaan taivaaseen ja helvettiin, kun hindulaisuudessa ei uskota niihin. Nämä käsitykset ovat vastakohtia keskenään ja on mahdotonta, että samat asiat eivät ole ja ovat samanaikaisesti olemassa.

• Jälleensyntyminen (hindulaisuus, buddhalaisuus) ja -syntymättömyys (islam, juutalaisuus, kristinusko ym.) eivät voi olla samanaikaisesti voimassa.

3. Uskonnoissa ja maailmankatsomuksissa esiintyy voimakkaita väitteitä. Kaikesta ei tulla koskaan olemaan samaa mieltä, mutta muita voidaan kunnioittaa

Kolmas asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, ovat absoluuttiset totuudet ja väitteet. Jotkut saattavat esittää, että eikö ole röyhkeätä pitää vain yhtä tietä ja uskomusta oikeana? Eikö yhden tien ja uskomuksen väittäminen ainoaksi oikeaksi ole ahdasmielisyyttä, joka aiheuttaa vain kiistoja ja hajaannusta sekä on este maailmanrauhalle? Tämän johdosta jotkut ovat päätyneet kahteen erilaiseen johtopäätökseen, jotka ovat:

• He saattavat väittää, ettei ole mitään absoluuttista totuutta. Esim. skeptikot ja ateistit kannattavat tätä vaihtoehtoa.

• Toinen vaihtoehto on, että jotkut uskovat kaikkien teiden ja uskontojen vievän samaan päämäärään huolimatta siitä, mitä ihmiset uskovat.

Kuinka järkeviä nämä kaksi johtopäätöstä ovat? Varmasti on totta, että erilaiset uskonnot ja uskomukset aiheuttavat ristiriitoja. Jos joku ei tätä usko, voi hän mennä internetin keskustelupalstoille, jossa ihmiset väittelevät mitä erilaisimmista aiheista. Jos kaikki olisivat samaa mieltä, ei keskusteluja ja väittelyjä esiintyisi, mutta emme elä sellaisessa maailmassa. Keskusteluja käydään, koska on erilaisia maailmankatsomuksia liittyen politiikkaan, uskontoon, talouteen ja mitä erilaisimpiin aiheisiin. Jokainen uskoo väittelyissä olevansa oikeassa.

   Mitä sitten tulee kahteen edelliseen väitteeseen (1. Ei ole absoluuttista totuutta, 2. Kaikki tiet ja uskonnot vievät lopulta samaan päämäärään huolimatta siitä, mitä ihmiset uskovat), voidaan niihin esittää seuraavia kannanottoja:

• Kun esitetään, että ei ole mitään absoluuttista totuutta, on tämä itsessään uskonnollinen ja absoluuttinen väite. Ateistit ja skeptikot saattavat kannattaa sitä. Kuitenkin jos väitetään, ettei ole ehdotonta totuutta, puolustetaan samalla ehdotonta totuutta, eli sitä, ettei ehdotonta totuutta ole olemassa. Tällaisessa väitteessä piilee ilmeinen ristiriita. Se on ristiriidassa itsensä kanssa. 

   Lisäksi jos väitetään, ettei ole ehdotonta totuutta, edellyttää se väitteen esittäjältä yhtä tärkeää asiaa: Hänellä on oltava sataprosenttinen tieto. Hänen on tiedettävä täydellisesti, ettei ole mitään absoluuttista totuutta koskien esim. Jumalaa ja iankaikkisuutta.

   Pystyykö väitteen esittäjä kuitenkaan tähän? Onko hänellä täydellistä tietoa esim. siitä, ettei ole Jumalaa ja iankaikkisuutta ja että hänen oma näkemyksensä on oikea? Eikö tosiasia ole, että häneltä puuttuu tämä tieto? Kun hän olettaa muiden olevan väärässä, ei hän kuitenkaan voi osoittaa itse olevansa oikeassa. Se on mahdotonta, koska hänen tietonsa on yhtä vajavaista kuin muiden.

• Entä se näkemys, että kaikki tiet ja uskonnot vievät lopulta samaan päämäärään? Monet ihmiset saattavat pitää tätä näkemystä avaramielisenä ja suvaitsevana. Näkemystä yhdestä tiestä he pitävät ahdasmielisenä.

   Tosiasiassa nämä ihmiset ovat kuitenkin yhden maailmanuskonnon eli hindulaisuuden kannattajia. Näin todella on, koska hindut uskovat juuri tällä tavoin. Eräässä heidän pyhässä kirjassaan (Bhagavadagita, IV:11) sanotaan:

"Oi Paartha, kuinka hyvänsä ihmiset lähestyvät Minua, siten Minä otan heidät vastaan; miltä tieltä he tullevatkin, se on myös Minun tieni"

Ovatko sitten hindut suvaitsevaisia niitä kohtaan, jotka ajattelevat eri tavalla? Eivät aina, sillä jos joku kääntyy muslimiksi tai kristityksi, hindut yleensä suhtautuvat siihen kriittisesti tai jopa vainoavat niitä, jotka hylkäävät hindulaisuuden. Tunnettuja ovat myös hindujen ja muslimien väliset kahakat. Tämä osoittaa, että todellisuudessa hindut ja usean tien kannattajat ovat yhtä ahdasmielisiä kuin muutkin ihmiset.

• Aiemmassa kappaleessa lähdettiin liikkeelle siitä, miten maailmankatsomuksissa on ehdottomia väitteitä. Niitä ei ole vain uskonnoissa vaan muissakin maailmankatsomuksissa (kommunismi ym.). Ne voivat olla syy selkkauksiin ja hajaannuksiin maailmassa.

   Miten tätä aihetta tulee lähestyä? Jotkut ajattelevat, että meidän tulisi olla kaikesta samaa mieltä, niin ristiriidat häviävät, mutta se on utopistinen tavoite. Siihen ei tulla koskaan pääsemään, koska ihmiset ajattelevat aina eri tavoilla ja koska heillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Se on tunnustettava tosiasiana.

   Entä mikä on Uuden testamentin opetus tästä aiheesta? Sen mukaan meidän tulee tunnustaa ihmisten erilaiset mielipiteet, mutta kunnioittaa heitä. Jeesus meni itse asiassa niin pitkälle, että hän kehotti vihamiesten rakastamiseen. Jos todella toimimme tämän periaatteen mukaan, ei se poista ihmisten mielipide-eroja, mutta antaa suuren arvon lähimmäisellemme ja vähentää selkkauksia yhteiskunnassa. Monet länsimaissa kuuluttavat nykyaikana suvaitsevaisuutta, ja tässä on paras ratkaisu siihen. Ongelma on, että useimmat meistä ovat haluttomia noudattamaan näitä neuvoja:

- (1 Piet 2:17) Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

- (Matt 5:43-46) Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.

44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

4. Maailmankatsomukset puntarissa: naturalismi, panteismi, polyteismi, teismi

Alussa mainittiin, miten on lukuisia maailmankatsomuksia ja jokainen niistä pitää sisällään otaksumia, jotka voivat olla tosia, osittain tosia tai kokonaan vääriä. Ne eivät voi olla kaikki samanaikaisesti tosia, vaikka jokainen henkilö yleensä pitää omaa maailmankatsomustaan parhaimpana ja järkevimpänä.

   Seuraavaksi lähdetään tutkimaan muutamien yleisimpien maailmankatsomusten paikkansapitävyyttä ja järkevyyttä. Aloitamme tutkiskelun maailmankaikkeuden ja elämän alusta, koska tämä aihe liittyy olennaisella tavalla maailmankatsomuksiin.

Naturalismi ei pysty antamaan selitystä maailmankaikkeuden ja elämän alulle

Naturalismi on maailmankatsomus, jossa maailmankaikkeus on suljettu yliluonnolliselta vaikutukselta. Siksi ei ole Jumalaa. Materia on kaikki, mitä on olemassa.

   Miten sitten naturalistit selittävät maailmankaikkeuden alun? Tällä hetkellä yleisin teoria on, että kaikki syntyi itsestään tyhjästä. Sen uskotaan tapahtuneen alkuräjähdyksessä.

   Tässä naturalistinen teoria on kuitenkin heikoilla. Ei ole ainuttakaan todistetta siitä, että asiat voivat ilmestyä itsestään tyhjästä. Se on vastoin kaikkia fysiikan lakeja ja käytännön havaintoja. Jos maailmankaikkeus on ilmestynyt itsestään tyhjästä, miksi emme havaitse samaa muiden asioiden kohdalla, kuten autojen, polkupyörien tai kivien? Miksi maailmankaikkeus muodostaisi poikkeuksen?

   Naturalistisen teorian järkevyyttä, liittyen maailmankaikkeuden alkuun, voidaan verrata siihen, että joku ottaa käteensä tulitikkurasian (se on moninkertaisesti suurempi kuin alkuräjähdyksen alkupiste) ja sitten väittää, miten siitä tulee esille kaikenlaisia sitä suurempia ja monimutkaisempia asioita kuten: norsu ja ruoho jota norsu syö, lujaa juokseva gepardi, karjuvia leijonia, lintuja jotka osaavat lentää ja visertää, hyttysiä joita linnut voivat syödä, kaloja ja meri niiden ympärille, kauniita ja tuoksuvia kukkia sekä kymmeniä metrejä korkeita puita, miljardeja galakseja, tähtiä ja planeettoja, aurinko joka lämmittää ja antaa valoa, ihmisiä jotka voivat puhua ja tuntea tunteita: itkeä, nauraa, vihastua, pelätä, surra, ihastua ja rakastua sekä hyvältä maistuvia mansikoita, banaaneja, mustikoita, herneitä, viinirypäleitä ja pähkinöitä. Jos ihmiset epäilevät tätä naturalistista teoriaa maailmankaikkeuden alusta, eivät he varmastikaan voi tehdä suurta virhettä.

   Entä elämän alku? Tässä on samanlainen ongelma kuin edellisessä teoriassa. Mitä enemmän aihetta on tutkittu, sitä vaikeammaksi ongelma on muodostunut. Naturalistisessa teoriassa kuolleelle aineelle annetaan yliluonnollisia ominaisuuksia, joita sillä ei ole. Jos elämän synty itsestään olisi ollut mahdollista, olisi tämä ongelma jo ratkaistu. Naturalismissa uskotaan ihmeisiin ilman ihmeiden tekijää eikä se ole järkevää.

Panteismi on samanlainen maailmankatsomus kuin naturalismi; se ei pysty selittämään maailmankaikkeuden ja elämän alkua. Miten Brahman olisi voinut luoda itsensä tyhjästä? Se on loogisesti mahdotonta

Panteismi on maailmankatsomus, joka voidaan tiivistää muotoon: Jumala (tai hindulaisuudessa Brahman) on sama kuin maailmankaikkeus eli luomakunta. Tässä maailmankatsomuksessa uskotaan oppiin kaiken jumaluudesta niin, että kasvit, eläimet, luonto ja ihmiskunta ovat osallisia yhdestä ja samasta jumalallisesta olemuksesta.

   Tämä näkemys muistuttaa hyvin paljon edellä mainittua naturalistista maailmankatsomusta siinä mielessä, että luomakunta on kaikki, mitä on olemassa. Ainut suurempi ero on siinä, että panteismissä luomakuntaa pidetään jumalallisena, mutta naturalistisessa maailmankatsomuksessa ei uskota tähän.

   Mikä on sitten panteistisen maailmankatsomuksen heikkous? Se on sama kuin naturalistisessa maailmankatsomuksessa: se ei pysty selittämään maailmankaikkeuden ja elämän alkua.

   Aiheeseen liittyen hindulaisuudessa myönnetään, että alussa ei ollut elämää eikä luomakuntaa. Sen sijaan selitetään, että Brahman eli luomakunta loi itse itsensä tyhjästä. Tässä on aivan samanlainen käsitys kuin mitä naturalistisessa alkuräjähdysteoriassa oletetaan:

"Silloin elämää ei ollut, eikä elottomuutta, ei laajaa ilmojen tilaa, eikä sen takana taivaan laajoja asuinsijoja. Oliko vesiä, valtameren pohjatonta syvyyttä? Kuka silloin tietää, ken voi nyt julistaa, mistä luominen seurasi: Hän, alkusyy, jonka silmä valvoo kaikkea, hän yksin sen tietää, tai ehkä hänkään ei tiedä!" (Rigveda)

"Ennen luomakunnan syntyä brahman oli olemassa manifestoitumattomana ei-olevaisena. Tästä näkymättömästä hän antoi virrata esiin näkyväisen. Itsestään hän loi itsensä." (Taittira-upanishad)

Hyvä kysymys on, että jos uskotaan panteismiin, niin miten voidaan selittää se, että Brahman loi itse itsensä ja tyhjästä? Kun edelläolevat kirjoitukset osoittivat selvästi, ettei alussa ollut mitään ja että oli vain tyhjyyttä, niin mikä aiheutti Brahmanin ja luomakunnan ilmaantumisen tästä tyhjyydestä ja miten se loi itse itsensä?

   Sillä voidakseen aiheuttaa oman olemassaolonsa on jotakin kuitenkin ensin oltava olemassa. On oltava jotain, joka saa aikaan itse olemassaolon; on oltava syy ja seuraus. Mutta juuri se, että jotakin voisi olla olemassa ennen olemassaoloaan, on mahdotonta! Se on vastoin logiikan lakeja, koska eiväthän jonkun olemassaolo ja olemattomuus voi koskaan olla samanaikaisesti voimassa. Se on yhtä mahdotonta kuin että esim. joku kirja olisi samanaikaisesti olemassa ja ei-olemassa. Samoin se on yhtä mahdotonta kuin ihmisen on mahdollista olla samanaikaisesti nukuksissa ja hereillä tai lentää ja olla maassa samanaikaisesti.

   Rabi Maharaj, joka itse uskoi aiemmin panteistiseen käsitykseen, viittaa alun ongelmaan kirjassaan "Gurun kuolema" (s. 45). Hän toteaa, että panteistinen käsitys on ristiriitainen, koska Branhamin ilmaantumista tyhjästä on vaikea selittää ja koska se on ristiriidassa myös hindujen omien kirjoitusten kanssa:

Olin aina selvästi tajunnut, että Jumala oli ollut aina olemassa ja että hän oli luonut kaiken. Kuitenkin Vedat opettivat, että oli ollut aika, jolloin ei ollut mitään - ja että Brahman oli tullut tyhjästä. Gosinekaan ei voinut saada tätä sopimaan Gitassa olevaan Krishnan lauseeseen: "Se, mikä ei ole, ei voi koskaan tulla olevaksi." Tämä pysyi arvoituksena.

Polyteismi - onko se realistinen vaihtoehto? Epäjumalankuvat ja miksi niihin on turha luottaa

Polyteismi eli monijumalaisuus voisi periaatteessa olla yksi vastaus maailmankaikkeuden ja elämän olemassaololle. Siihen sisältyy kuitenkin yksi ehto: näiden jumalien tai ainakin yhden niistä pitäisi olla niin suuri ja voimakas, että hän olisi kyennyt luomaan maailmankaikkeuden. Mikään ”pikkujumala” ei olisi pystynyt siihen, eihän ihminenkään pysty luomaan taivaankappaleita, vaikka hänellä onkin jonkin verran viisautta.

   Mitä sitten tulee polyteismiin, on esim. kreikkalaisessa tarustossa esiintynyt aikanaan monia jumalia. Kuitenkin nämä jumalat olivat vain vähän ihmistä ylempänä, joten niiden varaan ei voi paljoa laskea. Nykyään samanlaiset jumalakäsitykset, mitä kreikkalaisilla esiintyi, ovat melko harvinaisia.

   Eräs muoto polyteismiä ovat myös epäjumalankuvat, joita on esiintynyt kautta aikojen. Kyseessä ovat yleensä ihmisten valmistamat esineet, mutta miten järjetöntä on luottaa niihin, käy ilmi seuraavista jakeista. Ihmisten valmistamat esineet eivät voi selittää maailmankaikkeuden eikä myöskään elämän alkua. Sama pätee naturalistiseen maailmankatsomukseen ja panteismiin:

- (Ps 115:3-8) Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4. Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
6. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
7. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
8. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.

- (Jer 10:3-5) Sillä kansat noudattavat turhia jumalia; sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä, puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä.
4. Ne koristetaan hopealla ja kullalla sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla, niin etteivät ne horju.
5. Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua. Älkää peljätkö niitä, sillä eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää.

Teismi. Selvästi loogisin vaihtoehto maailmankaikkeuden ja elämän olemassaololle on, että kaikkivaltias Jumala on luonut kaiken

Kun on tiedossa, että maailmankaikkeudella on alku kuten myös elämällä, on ainoa järkevä selitys Jumalan luomistyö. Hän on kosmoksen ulkopuolella ja on tehnyt sen, aivan kuten taidemaalari on tehnyt taulun ja on sen ulkopuolella. Persoonallisen Jumalan luomistyön kautta voidaan selittää myös monimutkaisuus ja kauneus luonnossa. Mikään persoonaton olento tai energia ei voi saada niitä aikaan. Raamattu puhuu luomisesta monissa paikoin:

- (1 Moos 1:1) Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

- (Jes 66:1,2) Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?

2. Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.

- (Ilm 14:7) Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet."

- (Ilm 4:11) "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."

- (Ilm 10:5,6) Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

6. ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

- (Mark 13:19) Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule.

Luontoa ja ihmistä tarkkailemalla voidaan havaita selvät suunnittelun merkit ja älykkäitä rakenteita. Paras selitys niiden olemassaololle on teismi ja Jumalan luomistyö

Eräs lähtökohta sen ymmärtämiseen, mikä maailmankatsomus on järkevä ja sopii yhteen havaintojen kanssa, on tarkastella luontoa ja ihmistä. Sen perusteella voidaan jossakin määrin päätellä, onko materia kaikki mitä on olemassa, vai onko kaiken takana persoonaton voima tai persoonallinen Jumala. Tällaisia päätelmiä voi tehdä jokainen ympärilleen katsomalla.

   Mitä sitten havaitsemme, kun katsomme ihmistä ja luontoa? Yksi havainto on älykkyyden olemassaolo. Esim. Seti -projekti perustuu siihen, että avaruudesta etsitään älykkyyttä, aivan kuten sitä on maan päällä. Oletuksena on, että älykästä elämää esiintyy muuallakin kuin maapallolla. Tai sitten arkeologi voi etsiä älykkyyden merkkejä kaivaessaan maata. Häntä eivät kiinnosta tavanomaiset kivet vaan sellaiset, joissa esiintyy kirjoitusta. Samoin hän saattaa etsiä esineitä, joissa näkyy suunnittelun merkkejä. Tämä osoittaa älykkyyden esiintymisen maapallolla.

   Entä havaitsemamme luonto? Myös siinä voimme nähdä suunnittelun merkkejä ja älykkäitä rakenteita. Monimutkaiset ja hienot rakenteet näyttävät suunnitelluilta tiettyä tarkoitusta varten. Ne, jotka kieltävät tämän älykkäiden rakenteiden ja ilmeisen suunnittelun luonnossa, joutuvat usein ponnistelemaan pysyäkseen näkökannassaan. Se tulee ilmi tunnettujen naturalistien ja evolutionistien lausunnoissa:

Darwin: Toinen Jumalaan uskomisen peruste, joka liittyy järkeen eikä tunteisiin, näyttää minusta paljon painavammalta. On näet äärimmäisen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta ajatella tämän suunnattoman ja ihmeellisen maailmankaikkeuden mukaan luettuna ihminen joka pystyy katselemaan kauas menneisyyteen ja kauas tulevaisuuteen, syntyneen sokean sattuman tai välttämättömyyden seurauksena. Pohtiessani tätä asiaa tunnen, että minun on pakko etsiä Ensimmäistä Syytä, jolla olisi älykäs, jollakin tavoin ihmismieleen verrattava mieli, ja siten minua voidaan nimittää teistiksi. (1)

Francis Crick: Biologien täytyy jatkuvasti pitää mielessään, että se, mitä he näkevät, ei ole suunniteltua vaan kehityksen tulosta. (2)

Richard Dawkins: Lehtiä syövä kirahvi, liitelevä albatrossi, syöksyn tekevä tervapääsky, kaarteleva haukka, merilevän seassa näkymätön raitalevähevonen, käännöksen jälkeen täyteen vauhtiin kiihdyttänyt gepardi, loikkiva gaselli – suunnittelun harha on intuitiivisesti niin järkevä, että on suorastaan ponnisteltava ajatellakseen kriittisesti ja voittaakseen naiivin intuition houkutukset. (3)

Mitä älykkyydestä ja suunnitelmallisuudesta voidaan päätellä? Varmasti paras lähtökohta on teismi ja persoonallisen Jumalan luomistyö. Sillä ei-älykäs materia ei voi tuottaa älykkäitä olentoja (materialistinen maailmankuva) ja suunnitelmallisuutta, eikä siihen pysty myöskään persoonaton jumala (panteistinen maailmankuva). Vain persoona voi saada näitä asioita aikaan. Tämä ehto toteutuu teistisessä maailmankatsomuksessa.

Persoonallisen Jumalan olemassaolon puolesta todistavat ihmisessä olevat ominaisuudet. Ne osoittavat, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi

Jos ihminen on luotu persoonallisen Jumalan kuvaksi (1 Moos 1:27: Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.), on se hyvä lähtökohta näiden ominaisuuksien olemassaololle. Muulla tavalla niitä on vaikea selittää. Tällaisia ominaisuuksia ovat mm. tunteet, ajatukset, taiteellisuus ja moraalitaju:

Tunteet

Jos ainoastaan aine on todellista, niin kuin naturalistisessa maailmankatsomuksessa oletetaan, silloin on vaikea selittää tunteiden olemassaoloa (ilo, suru, toivo, pelko, rakkaus, ihastuminen, vihastuminen, huumori ja nauru, sukupuolinen halu…). Persoonaton jumala on yhtä huono lähtökohta tunteiden olemassaololle, koska eihän persoonattomalla jumalalla tai voimalla voi olla tunteita. Niinpä paras vaihtoehto tunteiden olemassaololle on teismi eli persoonallinen Jumala. Muusta lähtökohdasta käsin niitä on vaikea selittää.

Ajatukset

Jos oletetaan, että naturalistinen maailmankuva on tosi, ei silloin pitäisi olla mitään materian lisäksi. Kuitenkin on olemassa aineettomia asioita kuten tunteet ja myös ajatukset. Mistä ne ovat peräisin, jos alussa oli vain materiaa?

   Paras lähtökohta tämän asian ymmärtämiseen on jälleen se, että persoonallinen Jumala on antanut ihmiselle ajattelukyvyn kuten myös kyvyn tuntea tunteita. Pelkkä materia ei voi saada näitä asioita aikaan eikä myöskään persoonaton jumala.

Taiteellisuus ja kauneudentaju

ovat erityisesti ihmiseen liittyviä ominaisuuksia ja myös viittaus persoonallisen Jumalan olemassaoloon. Miksi on runoutta, kirjallisuutta, musiikin kuuntelua, musiikin tuottamista, taidetta ja matemaattista lahjakkuutta? Tai miksi ihmisillä on kauneudentajua niin, että he panevat viehättäviä maalauksia seinille tai kuvaavat luontoa kameroilla ja katselevat siitä otettuja kuvia? Jos nämä asiat eivät ole heijastusta persoonallisen Jumalan rajattomasta luomistyöstä, niin mistä ne ovat peräisin? On vaikea kuvitella, miten kivi ja muu eloton aine alkaa yhtäkkiä tuntea kauneudentajua, pitää musiikista ja alkaa kirjoittaa tarinoita. Tällaisia asioita on vaikea selittää naturalistisesta teoriasta tai persoonattomasta jumalasta käsin. Järkevämpi selitys on, että nämä asiat ovat luomistyön kautta saatuja ominaisuuksia, joita ihminen voi kokea ja harjoittaa.

Moraalin olemassaolo

viittaa myös persoonalliseen Jumalaan. Jos ihmisen alkuperä olisi pelkästä aineesta, ei hän varmastikaan tekisi eroa erilaisten tekojen välillä. Pelkkä eloton aine ei voi tuottaa moraalia ja tajua oikeasta ja väärästä. Miten kivi, maa-aines tai jokin kaasu voisi vaikuttaa sen, että joku alkaa tuntea syyllisyyttä tekemisistään (Isä, joka on laiminlyönyt lapsiaan juomisen takia ja haluaa hyvittää sen), että joku alkaa tuntea katkeruutta muiden tekemisistä (“Hän varasti minulta, valehteli minusta, oli loukkaava minua kohtaan”) tai että joku tekee eron eri tekojen välille? Näille asioille täytyy löytyä parempi selitys kuin pelkkä materia. Teismi eli persoonallisen Jumalan olemassaolo on tähän paras selitys.

5. Jumalausko historiassa ja lapsilla. Kaikilla kansoilla on ollut tietoa yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta. Myös lapsilla on luontainen taipumus uskoa jonkinlaiseen ylijumalaan, joka on tehnyt kaiken.

- (1 Moos 1:27) Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

- (1 Moos 4:26) Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.

- (Saarn 3:11) Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Jos naturalistinen maailmankatsomus olisi totta ja kaikki olisi alkanut alkuräjähdyksestä, olisi epätodennäköistä, että esiintyisi tunteita, älykkyyttä, puhekieltä, moraalitajua tai taiteellisuutta ja kauneudentajua. Olisi uskomatonta, jos tällaiset asiat syntyisivät itsestään alkuräjähdyksen kaltaisesta tilasta. Tämä todettiin edellisissä kappaleissa.

   Eräs vaikea ongelma naturalistisen maailmankatsomuksen kannalta on myös ihmisen uskonnollisuus. Mistä tämä asia on peräisin, koska eläimillä ei ole uskonnollista tajuntaa, haaveita iankaikkisesta elämästä, tajua vastuusta Jumalalle eivätkä ne rukoile? Mistä se johtuu, jos kaikki nykyiset lajit ovat periytyneet yhdestä alkusolusta? Varmasti paras selitys tähän on, että ihminen luotiin alun perin Jumalan läheiseen yhteyteen ja hänen kuvakseen kuten Raamattu osoittaa. Seuraava lainaus kertoo aiheesta lisää. Se viittaa siihen, miten eläimillä ei ole uskonnollisuutta. Lopussa kerrotaan, miten Livingstone törmäsi siihen, että syrjäisilläkin Afrikan heimoilla oli ymmärrys Jumalan olemassaolosta ja tulevasta elämästä.

…Ihmisen alapuolella on eläinkunta. Puhukoonpa kehitysopin puoltaja ”ihmisen eläimellisestä alkuperästä” miten paljon tahansa, niin totuutena kuitenkin pysyy, että alhaisimman ihmisolennon ja kehittyneimmän apinan välillä on ylipääsemätön kuilu. Tiedemiehet ovat opettaneet simpansseja ja muita apinoita. Niille on opetettu määrättyjä tapoja. Ne istuvat pöydässä, käyttävät veistä ja haarukkaa oikein, syövät melkein kuin ihmiset, vieläpä polttavat piippua ja savukkeitakin. Mutta voiko tätä apinaa koskaan opettaa polvistumaan ja palvomaan olentoa, joka on sen itsensä yläpuolella? Onko älykkäinkään simpanssi koskaan osoittanut pienintäkään esineiden palvelushalua? Onko tämä simpanssi koskaan ajatellut tehdä jotakin esi-isäänsä jumalakseen ja sitten harjoittaa esi-isien palvomista? Onko joku tiedemies apinaelämää tutkiessaan koskaan keksinyt simpanssin tai gorillan palvoen nostamassa käsiään aurinkoa kohden? Ei totisesti. Ja miksi ei? Koskapa eläimillä ei ole mitään uskonnollista tajuntaa eikä kykyä, ne eivät tiedä uskonnosta mitään. Suurena totuutena pysyy, että uskonnolliset ja siveelliset ilmiöt ihmiskunnan parissa eristävät ihmiset eläimistä.

   …Toisaalta taas tri Livingstone lausui: ”Etelä-Afrikan syvimmällekin vajonneille heimoille on yleensä tarpeetonta puhua Jumalan olemassaolosta tai tulevasta elämästä, sillä he tunnustavat yleisesti nämä molemmat tosiseikat.” (4)

Tästä on hyvä siirtyä käsittelemään käsitystä yhden, kaikkivaltiaan Jumalan  olemassaolosta, johon tri Livingstone viittasi. Käsitys yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta on ollut yleinen ihmisen varhaishistoriassa ja kansojen keskuudessa. Niilläkin alueilla, joissa nyt esiintyy panteismiä, monijumalaisuutta tai ei uskota mihinkään jumalaan, on perimätietoa yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka on tehnyt ja suunnitellut kaiken.  

      Niinpä monilla luonnonkansoilla on säilynyt perimätietona alkuperäistä tietoa Taivasjumalasta sekä korkeimmasta, aidosta ja todellisesta Jumalasta. Usein, mitä primitiivisempi kulttuuri on kyseessä, sitä paremmin tiedot ovat säilyneet. Tämä ei ole mikään harvinaisuus, vaan lähes kaikilla kansoilla on ollut käsitys yhdestä Jumalasta, jonka palvonnasta he ovat kuitenkin luopuneet ja siirtyneet palvomaan muita jumalia. Suunta on ollut yhdestä jumalasta moniin jumaliin kuten seuraavat lainaukset osoittavat

Mutta toinenkin tosiseikka, voimakkaampi, ja mielestämme myös ratkaisevampi, todistaa nykyisen fetishismin ja polyteismin puhtaamman uskontomuodon rappeutumiksi. Kaiken fetishismin ja polyteismin takana on monoteismi. Siksi ei ihmissuvun historiassa monoteismiä, uskoa yhteen Jumalaan, saavutettukaan lukemattomia vuosisatoja kestäneen kehityskulun jälkeen, vaan monoteismi oli kerran kaikkien kansojen uskonto. Tämä ei ole arvailua, vaan tosiseikkojen todistama ja siis tieteellinen totuus. Maailman historiassa on runsaasti todistuksia siitä, että uskonto on rappeutuen turmeltunut. Maailman suuret uskonnot osoittavat, että niiden alkuperäinen puhtaus on turmeltunut.

   …Vielä suurempi on oppineiden ja vakavien tutkijoiden työn tulosten todistus siitä, että suuret muinaiset, Egyptin, Assyrian, Kaldean, Babylonian, Intian, Persian ja Kiinan uskonnot, samoin kuin nykyiset itämaiset uskonnotkin, alkoivat kaikki monoteistisenä uskona ja rappeutuivat aikojen kuluessa polyteismiksi ja myös fetishi-palvonnaksi. Tästä meillä on lukematon joukko etevien tiedemiesten luotettavia todistuksia, henkilöiden, jotka ovat tulkinneet muinaisuuden vanhoja asiakirjoja, sumerilaisten, akkaadien ja muiden nuolenpääkirjoituksia ja Egyptin hieroglyfejä. (5)

Lopulta saksalainen antropologi ja kielitieteilijä Wilhelm Schmidt (1868-1954) ryhtyi keräämään tutkijoiden löytämiä todisteita ”alkukantaisten” heimojen monoteistisistä Jumala-käsityksistä. Hänen hämmästyksekseen aineistosta kertyi 4500-sivuinen teossarja, ja ainakin tuhat uutta esimerkkiä on paljastunut sen jälkeen. (6)

Käsitys yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta on siis vanha käsitys ja on peräisin ensimmäisiltä esi-isiltä. Se ei ole suinkaan mitään länsimaalaisuutta, vaan tämä asia esiintyy jo ihmiskunnan alkuhistoriassa. Ensimmäiset esi-isämme uskoivat yhteen Jumalaan.

   Hyvä osoitus monoteismista on kiinalainen kansanuskonto. Kiinassa Sang Tin eli Taivaan Herran palvonta oli yleistä jo lähes 2000 vuotta ennen konfutselaisuuden, taolaisuuden ja buddhalaisuuden syntyä. Encyclopedia of Religion and Ethics mainitsee, että ensimmäinen uskontoon viittaava merkintä Kiinan historiassa kertoo Sang Tin olleen yksin uskon kohde.

   Entä Intia, jossa nyt esiintyy monijumalaisuutta. Merkittävää on, että tässäkin maassa on aikanaan vallinnut usko yhteen Jumalaan, josta kuitenkin on vähitellen luovuttu. Monoteismistä on vähitellen ajauduttu monien jumalien palvontaan:

Mutta vanhat Veda-kirjat, Veda-laulut antavat ratkaisevan todistuksen. On totta, että jo varhaisimpana veda-kautena mainitaan monia jumalia, kuten sateen jumala Indra, tuulen jumala Vayu, myrskyn jumala Marut, aurinkojumala Surya, aamunkoiton jumalatar Ushas ja tulen jumala Agni. Mutta näitä pidettiin yhden ainoan, korkeimman Olennon eri ilmestyksinä.

   Professori Max Muller kuvaa tämän varhaisen veda-uskonnon ilmiöitä seuraavin sanoin: "Vedan polyteismiä edeltää monoteismi; ja näitä lukemattomia jumalia rukoiltaessakin häämöttää epäjumalisten lausuntojen sumusta yhden suuren, äärettömän Jumalan muisto kuten sinitaivas pilvenhattaroiden takaa". Tänä varhaisena veda-uskonnon aikana oli hindulaisuus uskonnollisesti ja siveellisesti turmeltumaton. Ei tiedetty silloin kastilaitoksesta eikä sielunvaelluksesta; kuvainpalvelusta, laillisia lapsimurhia, leskenpolttoa, paholaisten palvontaa, mieletöntä filosofista mietiskelyä ei silloin ollut. Sen sijaan on varhaisissa Veda-lauluissa useita yleviä kohtia; monista niistä kaikuu yleisesti tunnettu perimätieto luomisesta, ihmisen lankeemuksesta ja vedenpaisumuksesta, jotka kuuluvat ihmiskunnan ensikäsitteisiin.

   … Sellainen oli indo-arjalaisten alkuperäinen monoteistinen usko. Polyteismiä ja fetishi-palvontaa ei silloin tunnettu. Jos tutkisimme tietä alaspäin tästä alkuperäisestä jumalkäsitteestä, kuten sitä esim. voi tutkia monien vuosisatojen halki Intiassa, niin tutkielmasta syntyisi monisatasivuinen kirja. Intiassa on nyt paljon henkien- ja esineiden palvontaa, arjalaisten hindujenkin parissa. Se on tulos samasta kehityksestä, jonka kautta Egypti, seemiläiset heimot ja muut kansat ovat kehittyneet, ei ylöspäin, vaan alaspäin. (7)

Lasten jumalausko. Kun ihmiskunnan alkuhistoriassa on esiintynyt usko yhteen kaikkivaltiaaseen Jumalaan, on mielenkiintoista, että myös lapsilla on luontainen taipumus uskoa jonkinlaiseen ylijumalaan, joka on tehnyt kaiken. Tällä alueella on tehty tutkimusta muutamien vuosikymmenien ajan. Sen mukaan lasten on hyvin vaivatonta uskoa persoonalliseen Jumalaan, joka on supervoimakas, tietäväinen ja joka on luonut ja suunnitellut maailman. Tällaisen uskon on havaittu esiintyvän lapsilla, vaikka he olisivat saaneet täysin maallisen kasvatuksen. Jotkut evolutionistit ovat yrittäneet selittää tätä asiaa mm. luonnonvalinnan kautta ja että siitä olisi ollut etua eloonjäämisen kannalta, mutta se ei selitä sitä, miksi eläimillä ei ole havaittu samanlaista jumalauskoa. Lapset eivät luonnostaan ole ateisteja tai agnostikkoja vaan heidän on helppo uskoa yliluonnollisen Jumalan olemassaoloon:

Viimeaikaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei usko Jumalaan ole ensisijaisesti seurausta uskonnollisesta kasvatuksesta vaan lapsen omien tiedonkäsittelyjärjestelmien rakenteesta ja toimintatavasta…

   Margaret Evans (2000,2001) on tutkimustensa pohjalta löytänyt todistusaineistoa sen puolesta, että lapset aina myöhäiseen lapsuuteen saakka luonnostaan pitävät yliluonnollista luomista parempana selityksenä eläinten alkuperälle kuin ohjaamattomaan evoluutioon perustuvaa selitystä.

   Nämä tutkimustulokset viittaavat siihen, että lapset luonnostaan uskovat Luojajumalaan. Lasten valmius uskoa Jumalaan ei rajoitu Jumalan luovaan voimaan. Lapset uskovat luonnostaan, että Jumalan tiedolliset kyvyt huomattavasti ylittävät ihmisen vastaavat kyvyt: Jumala on kaikkitietävä, kaiken havaitseva ja erehtymätön. Tämän ilmaisemiseksi tutkijat käyttävät ilmausta, että lasten mielestä Jumala on supertietävä ja superhavaitseva (Barret 2007:7.) (8)

6. Teismin eri muodot tarkastelussa

Jos teismi on järkevin vaihtoehto maailmankaikkeuden ja elämän olemassaololle ja sille, että esiintyy älykkyyttä, tunteita, kieli ja moraalitaju, niin mikä teismin muoto on todennäköisin? Tällä alueella tunnetaan kolme vakavasti otettavaa vaihtoehtoa eli juutalaisuus, islam ja Jeesuksen Kristuksen kautta tullut ilmoitus.

Juutalaisuus eli Vanhan testamentin ilmoitus ei sisällä kaikkea, koska siinä luvataan uutta liittoa ja Messiaan tulemusta

   Ensinnäkin juutalaisuus, joka tosiasiassa on Vanhan testamentin (Tenach) ilmoitus. Siinä kerrotaan luomisesta ja yhdestä Jumalasta, joka varmasti on totta. Kyseessä ovat myös historialliset asiat, koska niiden puolesta on runsaasti todisteita arkeologiassa ja historiankirjoissa.

   Juutalaisuus on kuitenkin eräässä mielessä puutteellinen ilmoitus. Se ei sisällä kaikkea, vaan siinä luvataan mm. uutta liittoa (Jer 31) ja Messiaan tulemusta, jotka eivät olleet saaneet täyttymystään vielä Vanhan testamentin – juutalaiset kutsuvat sitä nimellä Tenach – kirjoitusten aikana. Niinpä juutalaisuus ei ole lopullinen ilmoitus, koska siinä odotetut asiat – uusi liitto ja Messiaan tulemus – olivat Tenachin kirjoitusten synnyttyä vielä toteutumatta.

    Entä Jeesuksen Kristuksen kautta tullut ilmoitus? Monet juutalaiset eivät tiedä, että Jeesus oli todellinen juutalainen, Juudan sukukunnasta ja Daavidin jälkeläinen. Kuitenkin hän on Uuden testamentin mukaan paljon muutakin. Sillä jos Uuden testamentin kirjoitukset pitävät paikkansa, Jeesus toi Jeremian kautta profetoidun uuden liiton (Hebr 9:15: Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.) ja oli ennustettu Messias, jota odotettiin mutta jonka useimmat juutalaiset torjuivat. Jeesus oli lain ja profeettojen täyttymys kuten hän itse sanoi. Tämä tulee esille seuraavissa jakeissa:

- (Matt 5:17) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

- (Luuk 24:25-27) Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!

26. Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"

27. Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Joh 4:25,26) Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki".

26. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi".

- (Joh 10:23-25) Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.

24. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."

25. Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.

- (Hebr 9:15) Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

Muhammedin ja Jeesuksen väliset erot ovat suuret: Muhammed oli tavallinen puutteellinen ihminen, Jeesus taivaasta tullut Jumalan poika ja Luoja

Jos Jeesuksen kautta tullut ilmoitus on täyttymys Vanhan testamentin (Tenach) profetioille, mikä sitten on Muhammedin ja Jeesuksen välinen ero? Muslimit tietysti pitävät Muhammedia tärkeimpänä profeettanaan ja arvostavat myös Jeesusta, mutta mikä on totuus aiheesta? Tässä asiassa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Ensimmäinen erottava piirre on, että Muhammed oli tavallinen ihminen, mutta Jeesus väitti tulleensa taivaasta, toisin kuin muut. Tässä on ensimmäinen suuri ero:

- (Joh 6:38) Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

• Toinen huomioitava asia on, että Muhammed teki syntiä. Koraani kertoo tästä ja miten hän joutui tunnustamaan syntejään (110:3, 48:1,2, 47:19). Sen sijaan Jeesus saattoi sanoa (Joh 8:46): ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?” Samoin muut todistivat hänen synnittömyydestään (2 Kor 5:21, 1 Piet 2:22, 1 Joh 3:5)

• Kolmas huomioitava asia on, että Jeesus väitti tulleensa ainoaksi tieksi Jumalan luo. Muhammed ei esittänyt mitään sellaista:

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Joh 10:9,10) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

• Tunnettu tosiasia on, että Muhammed voitti islamille seuraajia miekan avulla. Sen sijaan Jeesus tuli palvelemaan ja antoi henkensä meidän edestämme:

- (Matt 20:28) niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.

• Muhammed ei voi antaa syntejä anteeksi, mutta Jeesuksessa on syntien anteeksiantamus:

- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

• Eräs tärkeä asia, mihin Muhammed ei pysty, mutta minkä Jeesus voi tehdä, on ihmisen sisäisen elämän muuttaminen. Eräs esimerkki on Paavali. Hän oli vihamielinen ja julma ennen kääntymystään, mutta kun Jeesus kohtasi hänet, tuli hänestä uusi ihminen, joka rakasti muita. Se käy ilmi seuraavista jakeista:

- (2 Kor 12:14,15) Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.

15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?

- (2 Tim 3:10,11) Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,

11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

- (Fil 3:17) Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

- (Tiit 3:3-5) Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.

4. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,

5. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

Entä Jumalan nimissä tehdyt vääryydet historian aikana?

Kaikesta huolimatta monilla voi olla kielteinen käsitys kristillisestä uskosta. Eräs syy tähän ovat Jumalan nimessä tehdyt vääryydet historian aikana. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomio seuraaviin seikkoihin:

• Mitä tulee vääryyksiin, joita on tehty Jumalan nimessä, on totta, että niitä on tapahtunut vuosisatojen aikana. Tärkeätä on kuitenkin huomata, että tästä asiasta on ennustettu etukäteen. Monet eivät ota huomioon Paavalin sanoja, joissa hän varoitti julmista susista, jotka tulisivat hänen lähtönsä jälkeen. Näissä Paavalin sanoissa kiteytyy hyvin historian kehitys. Ne kuvaavat niitä vuosisatoja ja Jumalan nimessä tehtyjä vääryyksiä, joita on tapahtunut. On mahdotonta kiistää, etteikö Paavali olisi osunut oikeaan. Lisäksi Paavali osoitti, että teot voivat todistaa ihmistä vastaan. Hän saattoi myös itse sanoa muille: ”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana”, Fil 3:17.

- (Apt 20:29-31) Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.

- (Tiit 1:16) He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

Seuraavat jakeet jatkavat samasta aiheesta. Ne osoittavat, etteivät väärät peri Jumalan valtakuntaa ja ettei Jeesus ole koskaan tuntenut laittomuuden tekijöitä, jotka ovat tehneet vääryyksiä hänen nimessään. Hän torjuu nämä ihmiset viimeisellä tuomiolla:

- (1 Kor 6:9) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö…

- (Matt 7:21-23) Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Toisaalta tässä aiheessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ihmiset ovat puutteellisia ja voivat langeta. Monta kertaa tiedotusvälineet hekumoivat joidenkin julistajien seksuaalisilla hairahduksilla tai rahanahneuden takia, mutta eivät ota huomioon, että kukin meistä vastaa vain omasta elämästään, ei muiden (Luuk 13:3: …mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. / Room 14:12: Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.). He eivät ota myöskään huomioon, mikä on alkuperäinen opetus näistä aiheista. Esim. Paavali kirjoitti, ettei seurakunnan kaitsijan tulisi olla rahanahne:

- (1 Tim 3:1-5) Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.

2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,

3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,

4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;

5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?

- (1 Tess 2:3-10) Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;

4. vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.

5. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,

6. emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,

7. vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;

8. niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.

9. Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.

10. Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte,

7. Mitä kuoleman jälkeen? Kolme yleistä näkemystä

Yksi maailmankatsomuksellinen kysymys koskee sitä, mitä on kuoleman jälkeen. Sillä jokainen ihminen kuolee edelleen. Se koskee jokaista meistä. Minä kuolen, sinä kuolet ja kaikki läheisemme kuolevat. Ja jos mennään 150 vuotta eteenpäin, ovat nykyisen sukupolven ihmiset kaikki kuolleet. Maan päällä ei ole elossa yhtään niistä ihmisistä, joita nyt tapaamme ja näemme päivittäin tai jotka esiintyvät tiedotusvälineissä. Osoituksena elämän lyhyydestä myös on, että 1800-luvulla syntyneet ihmiset ovat ilmeisesti kaikki kuolleet. Monet heistä ovat kyllä saattaneet elää samanaikaisesti kuin me, mutta nyt he ovat kuolleet.

   Seuraava kysymys siis kuuluu: mitä on kuoleman jälkeen? Tällä alueella on kolme yleistä näkemystä. Ne poikkeavat toisistaan varsin paljon eivätkä kaikki voi olla samanaikaisesti totta. Se on looginen mahdottomuus. Vain yksi niistä voi olla oikea: