Oletko tyhmä neitsyt?

1. Käännynnäisen elämä ja tila Jumalan edessä

Ennen kuin lähdemme tutkimaan, miten käännynnäinen ja uskonnollinen henkilö voi pelastua, on sitä ennen hyvä hieman katsoa käännynnäisen elämää ja tilaa Jumalan edessä. On olemassa tiettyjä piirteitä, jotka ovat ominaisia hänelle ja uskonnollisuudelle ilman Kristusta. Useimmat näistä piirteistä ovat yhteisiä kaikille käännynnäisille, vaikka on joitakin eroja eri ryhmien välillä. Kirjo tälläkin alueella on laaja.

   Voimme mainita ainakin seuraavia tyypillisiä asioita käännynnäisen elämässä:

Käännynnäisen vaellus. Kun on kyseessä käännynnäisen vaellus, on erotettavissa kaksi ryhmää tältä alueelta. Ne ovat:

Lakipainotteiset. Ensimmäisen ryhmän muodostavat sellaiset henkilöt, jotka kyllä mielellään hyväksyvät sen, että heidän tulee tehdä hyvää, täyttää käskyt ja olla jatkuvassa yhteydessä Jumalaan. He saattavat olla samanlaisia aktiivisia fariseuksia kuin Paavalikin oli ennen kääntymistään, tehdä käännytystyötä ja ryhtyä jopa munkeiksi ja nunniksi.

   Näiden ihmisten on kuitenkin vaikea hyväksyä sitä, että me kaikkine hyvine tekoinemme ja yrityksinemme olemme tuomion alaisia ja että voimme pelastua ainoastaan Kristuksen armon kautta. Sen sijaan he painottavat hyvin voimakkaasti käskyjä niin, että eräitä heidän tunnuslauseitaan ovat seuraavanlaiset lausumat:

• "Usko ei yksin riitä, vaan tarvitaan myös tekoja."

• "Tee se niin saat elää!"

• "Jos tahdot päästä elämään sisälle, pidä käskyt!"

Evankeliumipainotteiset. Toinen laajempi ryhmä on omaksunut selkeän evankelisen näkemyksen. Tämän ryhmän on helppo uskoa Jumalan rakkauteen, armoon, Kristuksen sovituskuolemaan ja että Jumala huolehtii heistä. Mutta tämän ryhmän ongelma on, ettei heillä ole henkeä, joka pelkäisi Jumalaa. He ovat valmiita jumalasuhteessaan ja ovat sijoittaneet hänet, Jumalan, ikään kuin omaan lokeroonsa, jossa he käyvät vain silloin kun heille itselleen sopii ja omilla ehdoillaan. He ovat jumalasuhteessaan kuin Feeliks, joka aikanaan sanoi Paavalille:

- (Apt 24:24,25) Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen.

25. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: "Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas."

Nämä ihmiset voivat elää kaksoiselämää. Hengellisissä yhteyksissä he voivat olla hyvin hengellisiä, mutta hoitaessaan arkielämän asioita he voivat hyvin tarkasti pitää huolen siitä, ettei Jumala pääse siihen vaikuttamaan. Heidän ongelmansa on se, että heidän sydämensä on kiintynyt tähän maailmaan ja että he haluavat palvella kahta herraa, mikä kuitenkin on mahdotonta kuten seuraavat Raamatun jakeet osoittavat:

- (1 Kun 18:21)  Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään.

- (Matt 6:24) Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

- (Luuk 14:33) Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.

Hyvän esimerkin jälkimmäisestä ryhmästä antavat seuraavat päiväkirjan muodossa esitetyt kirjan kuvaukset. Nämä rivit osoittavat hyvin, mitä käännynnäinen ajattelee kristillisyydestään ja millaista se yleensä on. Perusytimenä esimerkissä voitaneen pitää sitä, että ihminen on jo valmis jumalasuhteessaan, eikä kaipaa siihen muutosta:

Mutta en tarvinnut sellaista Jeesusta, joka käskee ihmistä vihaamaan omaa elämäänsäkin tässä maailmassa. Minä en tarvinnut häntä syntieni sovittajana. Niitä minulla ei mielestäni kovin paljon ollutkaan...

   Kristitty minä kyllä haluan olla. Olen myös varma siitä, että kaikki, mitä Raamattuun on kirjoitettu, on totta. Mutta minulla ei ole sellaista Jumalan sanan tarvetta, joka saisi minut lukemaan tai lähtemään kuulemaan siitä.

   Martille Jumala on erilainen. Hänestä voi nähdä, että hän pitää Jumalaa pyhänä, jota vastaan on hengenvaarallista rikkoa. Sitä minä en ymmärrä. Kyllä minäkin pidän syntiä vakavana asiana. Mutta sanoohan Lutherkin, että teemme syntiä joka päivä ja monella tapaa ja että ratkaisevaa on se, että Jeesus on jo kantanut ristillä syntimme. Martti pelkää synnin tekemistä armon turvin. Hän pelkää, että alamme ajatella, että koska Jeesus on sovittanut kaikki synnit, ei ole suurtakaan väliä, tekeekö syntiä paljon tai vähän. Hän sanoo, että jos elämme, niinkuin itse haluamme, menemme harhaan.

   Vastaan, ettei asia sentään niin ole, sillä onhan Jeesus senkin synnin sovittanut. Tästä ei Martti ole samaa mieltä. Kun kristitty ei enää suhtaudu vakavasti syntiin, se osoittaa, että hän on tottunut syntiin ja alkanut hyväksyä sen elämäntapana. Se jolle näin käy, menee harhaan riippumatta siitä, kuinka perehtynyt hän on kristilliseen dogmatiikkaan...

   Kun puhun Martin kanssa, tulen levottomaksi ajatuksesta, että minäkin olisin menossa harhaan. Kysyn itseltäni, olenko koskaan todella tullut uskoon...

   Aikaisemmin olisin hymähtänyt moiselle väitteelle. Olin pitänyt uskoa Jeesukseen omana sisäisenä asianani, jolla ei ollut paljoakaan tekemistä perheeni kanssa. En todellakaan ajatellut uskollani olevan sen kummempaa käytännön merkitystä. Nyt ymmärrän, että juuri se on kaikkein ratkaisevinta... (2)

Tyytyväisiä tilaansa. Kun on kyseessä ihminen, jonka Jumala on saanut herättää ja pelastaa, on hänen elämälleen tyypillistä se, ettei hän ole koskaan tyytyväinen omaan hengellisyyteensä ja vaellukseensa. Päinvastoin hän voi tuntea hyvin voimakkaasti oman viheliäisyytensä ja miten kaikki hänessä tuntuu olevan läpikotaisin synnin turmelemaa. Samoin hän voi murehtia sitä, ettei ole onnistunut elämään yhtään paremmin. Tunnettu "Pohjois-Euroopan helluntaiherätyksen apostoliksi" nimetty T.B. Barratt on kuvannut hyvin tätä tilaa omien kokemustensa kautta. Kuvauksessa hän myös kertoo Hengen kasteestaan:

"Se tapahtui eilen, sunnuntaina, 7:ntenä lokakuuta klo 5:n ja 6:n välillä iltapäivällä, ja nyt te saatte kuulla, mikä on johtanut tähän. Minun sielussani palaa! Minusta tuntuu, että olen maailman onnellisin mies. Kaikki on tullut uudeksi. Olen täynnä iloa ja rauhaa ja rakkautta Jumalaan ja ihmisiin! Kaikkina päivinä Hän on johtanut minua, ja sisimpäni on jatkuvasti huutanut: Eteenpäin! Eteenpäin! Aina vaikeasta sairaudestani lähtien, yli 20 vuotta sitten, on ollut voimia, hyviä voimia, jotka ovat ajaneet minua eteenpäin. Pyhityskysymys on ollut minun rakkain aiheeni; ja olen taistellut pyhyysajatuksen puolesta, vaikka en itse ole sitä kokenut...

   Mutta kuinka pahaksi tunsinkaan itseni omissa silmissäni Jumalan puhtauden ja pyhyyden edessä! Näin kunnianhimoni, itsekkyyteni, omapäisyyteni, lihallisuuteni. Oi Jumalani, minä näin niin paljon, niin paljon sellaista, minkä täytyi murehduttaa Pyhää Henkeä! Minut murrettiin ja taivutettiin maahan kerta toisensa jälkeen." (3)

Niin ikään Roomalaiskirjeen 7. luku, jossa Paavali kertoo elämästään, kuvaa asiaa hyvin. Siinä Paavali kirjoitti, miten hän Jumalan lain valossa tunsi voimakkaasti puutteellisuutensa ja vajavaisuutensa - asiat, jotka käännynnäinen tuntee yleensä vain omassa puheessaan:

- (Room 7:18, 22-24) Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

Sen sijaan kun on kyseessä käännynnäisten elämä, on heille hyvin tyypillistä se, että he ovat tyytyväisiä nykyiseen tilaansa. He ovat tyytyväisiä omaan pyhyyteensä ja parannukseensa ja ajattelevat Jumalankin olevan heihin tyytyväisiä. He voivat myös vertailla itseään muihin, "syntisiin ihmisiin" (Luuk 18), ja väistämättä he tuntevat paremmuutta näihin nähden.

   Seuraava esimerkki kuvaa melko hyvin sellaisen ihmisen tilaa, joka voi saada lohtua omasta sisimmästään ja elämästään. Sen kertoo John Bunyan tunnetussa kirjassaan "Kristityn vaellus" (s. 164,165). Tässä esimerkissä tulee hyvin esille myös monen käännynnäisen käsitys pelastuksesta:

   Tietämätön: Luuletko minua niin tyhmäksi, etten tietäisi Jumalan näkevän enemmän kuin minä? Tai että tulisin Jumalan eteen parhaittenkaan tekojeni turvin?

   Kristitty: Mitä sitten ajattelet tästä asiasta?

   Tietämätön: Lyhyesti sanottuna ajattelen, että minun on uskottava Kristukseen tullakseni vanhurskaaksi.

   Kristitty: Mitä ihmettä? Ajattelet, että sinun on uskottava Kristukseen, vaikket tajua tarvitsevasi häntä. Et tajua perisyntiä etkä heikkouksiasi ja ajattelet itsestäsi ja teoistasi niin suuria, ettet muka tarvitse Kristuksen vanhurskautta Jumalan edessä. Kuinka sitten voit sanoa uskovasi Kristukseen?

   Tietämätön: Kyllä minä silti uskon.

   Kristitty: Miten sinä uskot?

   Tietämätön: Uskon, että Kristus kuoli syntisten puolesta ja että minut vapautetaan Jumalan edessä kirouksesta, kun hän armossaan hyväksyy lain noudattamiseni. Kristus siis tekee uskonnolliset tekoni Isälle otollisiksi omien ansioittensa tähden, ja niin minut vanhurskautetaan.

   Kristitty: Minä tahdon vastata tähän uskontunnustukseesi.

   1. Sinun uskosi on kuviteltua; ei sellaista kuvata Jumalan Sanassa.

   2. Sinun uskosi on väärää, koska se ottaa vanhurskauttamisen Kristuksen vanhurskaudesta ja liittää sen omaasi.

   3. Tämän uskon mukaan Kristus ei vanhurskauta sinua, vaan hän vanhurskauttaa sinun tekosi ja vasta tekojesi tähden sinut, mikä on aivan väärin.

   4. Siksi tämä usko on petollinen ja jättää sinut vihan alle Kaikkivaltiaan Jumalan päivänä. Todellinen vanhurskauttava usko saa sielun, joka lain edessä tuntee kadotetun tilansa, pakenemaan Kristuksen vanhurskauden turviin. Hänen vanhurskautensa ei ole armoteko, jolla hän muuttaisi sinun kuuliaisuutesi vanhurskaudeksi, vaan hän itse oli kuuliainen lain edessä tehdessään ja kärsiessään meidän puolestamme sen, mitä tarpeen oli. Tämä on se vanhurskaus, jonka oikea usko ottaa vastaan, ja kun sielu siihen verhoutuu, se astuu Jumalan eteen tahrattomana, hyväksyttynä ja vapaana tuomiosta.

   Tietämätön: Mitä? Pitäisikö meidän luottaa sellaiseen, mitä Kristus on tehnyt itsessään meidän ulkopuolellamme? Silloinhan himomme pääsisivät valloilleen ja me voisimme elää miten tahansa. Silloinhan Kristuksen vanhurskaus riittäisi vanhurskauttamaan meidät kaikesta, elimmepä miten tahansa, kun vain uskoisimme siihen.

   Kristitty: Tietämätön on nimesi, ja olet todella nimesi veroinen, sen todistaa tämä vastauksesi. Olet tietämätön siitä, mikä on todellinen vanhurskaus, ja tietämätön siitä, miten usko siihen voi pelastaa sinut Jumalan vihasta. Yhtä tietämätön olet myös siitä, mitä pelastava usko Kristuksen vanhurskauteen vaikuttaa, miten se voi voittaa sydämen Jumalalle Kristuksessa, rakastamaan hänen nimeään, hänen Sanaansa, teitään ja kansaansa, eikä suinkaan niinkuin sinä tietämättömänä kuvittelet.

Nämä ihmiset eivät myöskään ymmärrä oman tilansa vakavuutta ja syntisyyttään. He eivät tiedä mitään erityisiä syntejä, jotka syyttäisivät heitä; tai korkeintaan he voivat tunnustaa tehneensä joitakin "pikkusyntejä", joilla nyt "ei ole niin kovin suurta merkitystä". Heille onkin aivan vierasta edellä mainittu oman sydämensä sisäisen turmeluksen tunteminen siitä yksinkertaisesta syystä, koska he eivät koskaan ole olleet koko olemuksellaan Jumalan pyhyyden ja hänen lakinsa valossa.

   Se että me tiedämme ja tunnemme oman tilamme, on kuitenkin olennaisen tärkeää. Se ei ole sinänsä tärkeää itsessään, vaan juuri sen takia, että puutteellisuudessamme ymmärtäisimme kääntyä Vapahtajan, Jeesuksen puoleen. Vain sellainen ihminen, joka tietää oman huonon, kadotuksen alaisen tilansa ja syntisyytensä, voi kaivata Vapahtajaa. Eli jos emme ole ensin päässeet selville tästä perusasiasta, emme silloin vielä todennäköisesti ole ottaneet pelastusta vastaan. Tähän asiaan, syntisyyteemme ja kadotuksenalaiseen tilaamme ilman Kristusta, viittaavat mm. allaolevat jakeet:

- (Jes 53:6) Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen.

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

- (Luuk 19:10) sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on."

Käännynnäisen ongelma on juuri tämä. Kun hän jatkuvasti puhuu siitä, mitä "hän on tehnyt" ja vertailee "hyvyyttään" muihin, ei hän silloin kaipaa syntisten Vapahtajaakaan. Sillä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää olevansa omassa vanhurskaudessaan kadotettu ja tuomion alla, voi hän pelastua, jos kääntyy Jumalan puoleen. Usein kuitenkin tällaisten ihmisten pelastuminen on vaikeampaa kuin muiden, koska he pitävät kiinni omasta "hyvyydestään". Tunnettu saarnaaja Niilo Yli-Vainio huomasi tämän hyvin näitä ihmisiä kohdatessaan. Hän totesi, että tällaisten ihmisten on hyvin vaikea nähdä omaa tilaansa Jumalan edessä ja sitä kautta heidän on hyvin vaikea ottaa vastaan evankeliumiakaan:

Siitä on jo ainakin 25 vuotta, kun pidin Etelä-Pohjanmaalla eräässä pitäjässä herätyskokouksia. Jumala lahjoitti ihanan herätyksen, ja siellä toimii nykyään elinvoimainen seurakunta. Muistan erityisesti erään vanhanpuoleisen emännän. Puhuin usein hänen kanssaan hänen sielunsa autuuden asioista. Hän oli erittäin jumalinen ja käännynnäinen sanan täydessä merkityksessä. Yritin todistaa hänelle, että hänkin oli Jumalan edessä syntinen ja tarvitsi henkilökohtaista pelastusta. Mutta hän oli pyöreä kuin pallo. Hän vakuutti moneen kertaan ja monella tapaa, että hän ei ollut tehnyt kenellekään mitään pahaa ja että sellaisena Jumala korjaisi hänet taivaaseen. Tosiasiassa hän ei tiennyt pelastuksesta yhtään mitään. Minä mietin, miten voisin näyttää hänelle, että hänkin on syypää Jumalan edessä. Mutta sitten muistin, että tämänkaltaiset ihmiset ovat usein kovin saitoja ja rahanahneita...

   Ihmissilmällä katsottuna näyttää joskus täysin mahdottomalta, että tällaiset "suuret", minäkeskeiset ihmiset ollenkaan voisivat pelastua. Joskus tuntuu suorastaan mahdottomalta saada heitä mistään synnistä "kiinni", kun useimmissa tapauksissa he eivät itse näe tehneensä mitään pahaa tai väärää kenellekään. Sitä ovat aina toiset tehneet heidän ajattelunsa mukaan.

   Olen työssäni lukemattomat kerrat epäonnistunut sataprosenttisesti, kun olen yrittänyt näyttää käännynnäiselle ja uskonnolliselle ihmiselle, että hän on syntinen ja tarvitsee pelastusta. Joskus olen sydänjuuriani myöten kiusaantunut siitä, kun ihmiset eivät ymmärrä, että he ovat syntisiä Jumalan edessä ja tarvitsevat Jeesusta pelastajana. Mutta Jumalalle kiitos, että Raamatussa on eräs ihmeellinen Sana: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista" Matt. 19:26. (4)

"Riman alentaminen". Kun käännynnäinen on tyytyväinen tilaansa, liittyy siihen myös se, että hän muodostaa omanlaisensa jumalakuvan. Hän muodostaa tämän kuvan sen perusteella, miten hän ajattelee Jumalan suhtautuvan hänen elämäänsä ja vaativan häneltä. Hän nimittäin ajattelee, että kun hän ensin tekee parhaansa, niin Jumala sitten on häneen tyytyväinen. Hän ei ymmärrä, että hän tekoinensa ja itsetyytyväisyytensä kanssa on koko ajan lainrikkoja, kadotettu ja huonossa asemassa, koska ei ole yhtä täydellinen ja synnitön kuin Jumala. Tämän osoittavat allaolevat jakeet:

- (Gal 3:10) Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."

- (Jaak 2:10) Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.

Samoin hän saattaa ajatella, ettei Jumala vaadi häneltä enempää kuin mihin hän pystyy, "koska eihän Jumala voi vaatia ihmiseltä mahdottomia". Tällainen ihminen alentaa Jumalan lain vaatimuksia itsensä suhteen ja "asettaa riman niin matalalle", ettei vain olisi syyllinen Jumalan edessä. Niinpä on mahdollista, että hän sanoo esim. seuraavalla tavalla:

- "Minä ainakin yritän. Kukaan ei ole täydellinen. En usko, että Jumala vaatii täydellisyyttä." (5)

1800-luvulla vaikuttanut C.O. Rosenius on kuvannut hyvin tällaisen ihmisen ajatustapaa ja miten väärä kääntymys tapahtuu. Hän toteaa juuri saman asian, eli miten käännynnäinen asettaa Jumalan lain vaatimusten riman tarpeeksi matalalle, ettei vain olisi syyllinen Jumalan edessä:

Tämä voi johtaa vain onnettomuuteen. Toisista tulee karkeita fariseuksia, jotka tuntee helposti. Toisista tulee fariseuksia hienommalla tavalla.

   Nämä tietävät sangen hyvin, ettei kukaan tule vanhurskaaksi lain teoista, kuten Paavali sanoo. Heidän tarkoituksensa ei myöskään ollut valita sitä tietä, mutta kuitenkin he ovat joutuneet sille. Se alkoi siten että he heräsivät etsimään pelastusta. He lukivat Jumalan sanaa, rukoilivat, pakenivat maailmaa ja syntiä. He huomasivat, että he todellakin tulivat toisenlaisiksi kuin he olivat aikaisemmin olleet, ja he kiittivät Jumalaa siitä. Heillä oli onneton onni saada lohdutus ja rauha siitä, että he olivat tulleet paremmiksi. Mutta miten oikeastaan kävi niin?

   Ehkä he eivät koskaan heränneet tosissaan? He vakuuttuivat vain lavean tien vaeltamisen vaarasta ja valitsivat toisen tien. He pitivät varmana, että kun he nyt kulkivat toista tietä kuin maailma yleensä, niin kaiken täytyi olla järjestyksessä. He panivat pois muutamia syntejä ja muuttivat elämäntapansa mutta eivät ymmärtäneet Jumalan katsovan sydämeen. He eivät myöskään ymmärtäneet, mitä uudestisyntyminen on, vaan tyytyivät muuttamaan elämäänsä joissakin kohdin. Ja kun he eivät olleet oikein tyytyväisiä itseensä, he ajattelivat: kristityilläkin on vikansa, mutta Jumalahan on armollinen.

   Siellä täällä he alkoivat myös tinkiä laista: eihän Jumala voi vaatia kohtuutonta! Tällä tavoin he järjestivät tien itse ja panivat päämäärän niin matalalle, että he pääsivät "olemasta syyllisiä Jumalan edessä". Jos he nyt ottivat huomioon jotenkin, että lain tarkoitus kuitenkin on saada aikaan katumusta ja masennusta, niin he luulivat, että kaikki oli niin kuin pitikin, jos he tunsivat tunnontuskia jostakin synnistä. Mutta he eivät ole koskaan olleet koko olemuksellaan Jumalan tuomion ja vihan alaisina.

   Tämä on lyhyesti sanottuna väärä kääntyminen. On mahdotonta mennä yksityiskohtiin, mutta lyhyesti voidaan sanoa näin: se joka ei koskaan ole menettänyt väärää toivoa Jumalan armosta, se joka ei koskaan ole epäonnistunut kääntymisessään, se joka ei koskaan ole koko olemuksellaan ollut Jumalan tuomion alainen, ei ole myöskään kääntynyt. (6)

Juuri edellisenkaltaisessa Jumalan lain vaatimusten alentamisessa ja puutteellisessa synnintunnossa on käännynnäisen ongelma. Hän ei ymmärrä, että Jumalan laki, joka on Jumalan täydellinen tahto ja kuuluu hänen olemukseensa, ei voi muuttua, vaan se on aina yhtä täydellinen (koska Jumala ei muutu). Tämä täydellinen laki osoittaa käännynnäiselle - ja myös muille - ettei hän ole noudattanut sitä, vaan hän on lainrikkoja ja synnintekijä sekä kirottu kuten edellä olevat jakeet osoittivat.

   Sen tähden vasta kun hän ymmärtää, että hän itsessään on huonossa asemassa, kuin "hukkuva", joka ei voi itseään pelastaa, tulee tähän avuksi evankeliumi, hyvä uutinen siitä, miten Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan. Vasta kun käännynnäinen luopuu itsetyytyväisyydestään, voi yksin Jumala pelastaa hänet, aivan kuin haaksirikossa olevan ihmisen:

- (Joh 3:16) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

- (1 Tim 1:15) Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

Mikä on suurin synti? Tähän väliin on hyvä ottaa puheeksi se, olemmeko suuria syntisiä vai ei. Kun käännynnäisen eräs ongelma on, ettei hän ymmärrä syntisyyttään Jumalan edessä, niin osoittaa Raamattu sen, että hän on syyllistynyt kaikkein suurimpaan syntiin. Hän on osallinen suurimpaan syntiin, vaikkei ole sitä koskaan ymmärtänyt.

   Tämä johtuu siitä, että kun suurin käsky on Jumalan rakastaminen koko sydämellään ja voimallaan joka ainoa hetki, niin silloin suurimman synnin täytyy tietysti olla se, että emme ole noudattaneet sitä. Olemme silloin syyllistyneet suurimpaan syntiin:

- (Matt 22:36-39) "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'

Jotta asia ei jäisi epäselväksi, katsomme sitä R.A. Torreyn kertoman esimerkin valossa. Hän tapaa siinä ihmisen, joka ei käännynnäisen tavoin ymmärtänyt omaa tilaansa Jumalan edessä:

Eräs esimerkki elämästä voi olla avuksi valaisemaan tätä raamatunpaikkaa. Minä keskustelin kerran erään hyvin lahjakkaan nuoren miehen kanssa, jolla selvästi ei ollut mitään syvää synnintuntoa tai Vapahtajan kaipausta. Kun kysyin häneltä, oliko hän kristitty, vastasi hän aina olleensa sitä. Mutta oli kuitenkin jotain hänen käytöksessään, joka ilmaisi, ettei hänellä ollut selvää käsitystä siitä, mitä tarkoitettiin kristittynä olemisella. Minä kysyin häneltä sitten oliko hän uudestisyntynyt eikä hän nytkään ymmärtänyt mitä tarkoitin. Senjälkeen kysyin minä jos hän tiesi tehneensä suurimman synnin, minkä ihminen mahdollisesti voi tehdä, ja silloin hän heti vastasi: "En, minä en ole koskaan sitä tehnyt." Vielä kysyin häneltä silloin mitä syntiä hän piti suurimpana, ja hän vastasi: "Murhaamista." Minä otin esiin Raamatun, avasin Matt 22:37,38: Sinun tulee rakastaa Herraa sinun Jumalaasi j.n.e. sekä pyysin häntä lukemaan nämä värssyt, minkä hän myöskin teki. Sitten kysyin häneltä: "Tämä on ensimmäinen ja suurin kaikista käskyistä. Mikä synti on sitten suurin?" Hän vastasi: "Minä arvelen tämän käskyn rikkomisen suurimmaksi synniksi." Sen jälkeen minä kysyin oliko hän aina pitänyt tämän käskyn, oliko hän aina rakastanut Jumalaa kaikesta sydämestään, kaikesta sielustaan ja kaikesta ymmärryksestään, ja oliko hän aina Jumalaa etsinyt. Hän vastasi, ettei hän sitä ollut tehnyt. Minä kysyin sitten häneltä: "Mihinkä te niinmuodoin olette tehneet itsenne syypääksi?" Jumalan Henki teki tämän sanan hänelle eläväksi ja vakavimmalla tavalla hän vastasi: "Olen tehnyt suurimman synnin minkä ihminen voi tehdä, mutta en ole koskaan sitä huomannut." (R.A. Torrey: Miten johdamme ihmiset Kristuksen luo, s. 21,22)

Käsitys jeesuksesta vain esikuvana ja julistus. Käännynnäisten käsitys Jeesuksesta on sellainen, että he voivat kyllä arvostaa häntä. He voivat pitää häntä huomattavana opettajana, hyvänä esikuvana, profeettana ja jopa Jumalan Poikana; eli kaikki ovat asioita, joista Raamatussakin puhutaan.

   Mutta käännynnäisen ongelma on, koska hän elää itseriittoisuuden ja itsetyytyväisyyden tilassa, että hän yleensä unohtaa tai ainakin mitätöi kaikkein oleellisimman asian: Jeesuksen sijais- ja sovituskuoleman syntiemme tähden. Kun käännynnäinen ei huomaa tai tunne omia syntejään, jää hänelle epäselväksi myös tämä asia; hän sivuuttaa sen yleensä hyvin nopeasti muiden, "mielenkiintoisempien", asioiden takia. Niinpä tällainen ihminen ei eläkään siitä hyvästä sanomasta, miten Jeesuksessa Kristuksessa on syntiemme sovitus. Hänen mielessään tämä asia on vain epäoleellinen sivuseikka, vaikka niin useat Raamatun paikat osoittavat hänen, Jeesuksen, olleen nimenomaan sijaisen puolestamme, ei vain hyvän opettajan ja esikuvan. Samoin Paavalin elämän ja julistuksen keskipisteenä oli Jeesuksen sovitustyö meidän edestämme, ei vain hänen esikuvallisuutensa, kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (1 Kor 2:1,2) Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.

2. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna

- (Gal 6:14) Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!

- (1 Kor 1:17,18) Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

18. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Mitä tulee käännynnäisen julistukseen ja saarnaamiseen, tulee siinäkin edellä oleva ajatustapa esille. Käännynnäisen ja uskosta osattoman papin julistuksen kohteena ei juuri koskaan ole se, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme ja edestämme. Sen sijaan hänen julistuksensa kohteena ovat yleensä sellaiset asiat kuin eriarvoisuus yhteiskunnassa, taistelu köyhyyttä ja sortoa vastaan, käskyt, arvot, rauha, maailmanpolitiikka, yhteys, syvempi elämä, vastuu ja huoli lähimmäisestä - kaikki asioita, joista kuka tahansa humanistikin voisi puhua.

   Toisaalta jos hän yleensä puhuu Jeesuksesta, viittaa hän tavallisesti vain Jeesuksen esikuvalliseen elämään ja korkeaan moraaliin, mutta unohtaa itse evankeliumin ytimen, Jeesuksen kuoleman syntiemme tähden, vaikka juuri se tuo ihmiselle elämän ja pelastuksen.

   Seuraava D.L. Moodyn kertoma esimerkki kuvaa hyvin tällaisen ihmisen julistustapaa. Tässä esimerkissä saarnaaja julisti vain Jeesuksen esikuvallista merkitystä ja elämää sekä siveyssaarnoja, mutta ei maininnut mitään hänen sijaisuudestaan puolestamme:

Eräässä tämän maakunnan kaupungissa, jossa kerran oleskelin, muuan nuori mies tuli luokseni ja sanoi: "Jos te olette oikeassa, niin minä olen väärässä, ja päinvastoin taas: jos minä olen oikeassa, niin te olette väärässä." Kun tiesin hänet saarnaajaksi sanoin hänelle: "En ole kuullut teidän koskaan saarnaavan, mutta koska olette kuullut minun saarnojani, voitte sanoa, missä olette eri mieltä." Hän sanoi: "Te saarnaatte Kristuksen kuolemaa, mutta minä hänen elämäänsä. Minä sanon ihmisille, että Kristuksen kuolemalla ei ole mitään yhteyttä heidän pelastukseensa. Te sanotte ihmisille, että Kristuksen kuolema ainoastaan voi pelastaa heidät, eikä hänen elämänsä. Minä en usko tästä sanaakaan." Kysyin häneltä: "Mutta miten voitte selittää seuraavan raamatunpaikan 'Joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuuhun?" - "En milloinkaan ole saarnannut siitä tekstistä." - "Entä miten on seuraavan paikan laita 'ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista'?" - "En ole milloinkaan siitä saarnannut." - "Miten sitten suhtaudutte tähän: "Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä niinkuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan?" - "Siitäkään en ole koskaan saarnannut." - "No, mitä sitten tästä sanotte: 'Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi'?" - "Siitäkään en ole saarnannut." Kysyin häneltä: "Mistä te sitten saarnaatte?" Hetken mietittyään hän vastasi: "Minä pidän siveyssaarnoja." - "Te ette siis puhu sovituksesta?" - "En." - "Minä en voisi niin tehdä, sillä silloin olisin petokseen syypää. Yhtä hyvin voin jättää saarnatoimen puhumatta ollenkaan". Sanoin hänelle: "Saarnata siveyssaarnoja Kristuksesta, puhumatta hänen kuolemastaan!" Nuori mies tunnusti, että se hänestäkin joskus on tuntunut petokselta. Hän oli tarpeeksi rehellinen lausuakseen tämän tunnustuksen. Niin, jos sovitus poistetaan, niin kaikki on vain satua. (7)

Mielenkiinnon kohteet ja rukous. Kun ovat kyseessä käännynnäisen mielenkiinnon kohteet, on todettava, ettei näitä ihmisiä yleensä yhtään kiinnosta se, että muut pelastuisivat, tulisivat uskoon, täyttyisivät Pyhällä Hengellä tai että Jumalan valtakunnan työ edistyisi. Kun uudestisyntynyt ihminen kaipaa kaikkein eniten juuri näitä asioita ja puhuu niistä, niin käännynnäinen ei ole niistä lainkaan kiinnostunut.

   Hänelle onkin hyvin vierasta se, mitä oli Paavalin toiveena, eli asiat, joista Paavali seuraavissa jakeissa kertoo. Hän ei kaipaa eikä toivo niiden tapahtumista, vaikka ne olivat tärkeimpiä asioita alkuseurakunnan aikana:

- (2 Tess 3:1) Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne,

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -

2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.

3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

Ja kuinka käännynnäistä voisivatkaan kiinnostaa nämä asiat, kun hän ei ole kiinnostunut edes oman sielunsa pelastuksesta. Kun hän ei itse halua päästä selvään ja varmaan suhteeseen Jumalan kanssa, ei hän ole siitä kiinnostunut muidenkaan kohdalla. Asiat, jotka häntä kiinnostavat, liikkuvat sen sijaan yleensä vain tavallisissa maallisissa asioissa. Niinpä kun kaksi käännynnäistä tulee yhteen, keskustelevat he yleensä sellaisista asioista kuin politiikka, urheilu, naapurien viat, kalastus, harrastukset ja muut samankaltaiset asiat. Niistä he mielellään puhelevat ja juttelevat ja niissä heidän mielensä on kiinni. He puhuvat sydämensä kyllyydestä kuten Jeesus sanoi:

- (Luuk 6:45) Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

- (Matt 6:21) Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

Sama asia tulee esille myös rukouksen suhteen. Siinäkään käännynnäinen ei rukoile - jos hän yleensä rukoilee - herätystä paikkakunnalle, vaan hänen rukouksensa keskittyvät enemmänkin häneen itseensä ja maalliseen hyvään. Hän nimittäin rukoilee vain, että hänellä itsellään olisi hyvä olla ja asiat luistaisivat. Eiväthän nämäkään ole huonoja rukousaiheita, mutta vielä tärkeämpää olisi rukoilla Jumalan tahdon toteutumista ja hänen valtakuntansa työn edistymistä.

   Tunnettu saarnaaja, Niilo Yli-Vainio, on viitannut käännynnäisen rukousaiheisiin ja niiden keskittymisestä vain häneen itseensä. Hän kirjoitti käännynnäisen "itsekeskeisistä" rukouksista seuraavasti:

Kerta toisensa jälkeen nousee esiin kysymys, miksi käännynnäinen ja uskonnollinen ihminen yleensä rukoilee. Mikä on hänen syvin ja perimmäinen tarpeensa, että hän yleensä menee temppeliin rukoillakseen Jumalaa? Miksi hän rukoilee Isä meidän -rukouksen lapsuudesta hautaan asti, kuitenkaan koskaan kokematta sen sanomaa sisäisesti?...

   Tapaamme myös silloin tällöin käännynnäisiä, jotka sanovat rukoilevansa paljon. Mutta miksi he tekevät sen?

   On järkyttävä tosiasia, että kaikki "kristillinen" toiminta kohdistuu vain käännynnäiseen itseensä. Hän on itse koko jumalanpalveluksensa keskipiste, ei Jumala vaan hän itse. Hän rukoilee itsensä tähden, ei sen tähden, että hän kohtaisi ilmestyksen Jumalan, eikä sen tähden, että toiset ihmiset tulisivat tuntemaan Jumalan. Hän rukoilee vain siksi, että hänellä itsellään olisi hyvä olla täällä maan päällä, että hänellä olisi leipää, vaatteita, terveyttä, hyvät työmahdollisuudet, mahdollisimman suuri pankkitili, että hän saisi huolettoman vanhuuden, että Jumala siunaisi hänen toimiaan, liikeyrityksiään ja kaikkea sitä, mikä koskee hänen henkilökohtaista elämäänsä maan päällä. (8)

Vastustaa jumalan työtä. Eräs käännynnäisen huono piirre on se, että hän vastustaa Jumalan työtä. Hän vastustaa sitä joko tekemällä tyhjäksi Jumalan aivoituksen omalla kohdallaan tai sitten pyrkien suoraan vastustukseen. Niinpä jos paikkakunnalla nousee herätys, eivät sitä vastaan yleensä ensimmäisenä nouse tavalliset ihmiset, vaan pääsääntöisesti kristillisyydelle vieraat papit ja uskonnolliset henkilöt, jotka eivät Jumalaa tunne. Tätä tapahtui jo Jeesuksen aikana ja aiemminkin kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Matt 23:13) Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.

- (Luuk 7:30) Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

- (Jes 63:10) Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa, hän itse soti heitä vastaan.

- (Matt 26:59,60) Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,

60. mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi,

Käännynnäisten onkin vaikea ymmärtää ihmisten kääntymistä ja Jumalan työtä. Heille kaikenlainen herätyskristillisyys on aina pahennus; se on "lahkolaisuutta", "hurmahenkisyyttä", "väärää uskoa" tai "ulkomaalaista", kun taas heillä itsellään on "oikea oppi" ja "isien usko". Ja jos ihmisiä alkaa herätä synnin unesta, saattavat he pitää sitä seurakunnan rauhan häiritsemisenä. He ovat silloin kuin eräs mies, jonka kautta paha henki sanoi: "Älä vaivaa minua" (Mark 5:7).

   Erikoista onkin, ettei näitä ihmisiä kiinnosta lainkaan muiden ihmisten sielun tila, vaikka nämä olisivat syvällä synnissä ja matkalla kadotukseen. Sen sijaan, kun ihmiset alkavat tehdä parannusta ja kääntyä Jumalan puoleen, nousee heidän vastustuksensa heti. Seuraava tapaus kuvaa hyvin erästä tyypillistä tilannetta:

Vihollinen maalaa usein valkoisen mustaksi ja mustan valkoiseksi. Kun jokin paikkakunta on hengellisen kuoleman ja pimeyden vallassa, kun paimenet nukkuvat ja lampaat nukkuvat, silloin tavallisesti luullaan asiantilan olevan hyvin. Luullaan että ollaan oikeassa uskossa ja opissa. Jos sitten sellaisella paikkakunnalla syttyy herätys, niin monet ovat ilman muuta valmiit tuomitsemaan sen lahkolaisuudeksi ja väärän uskon vaikutukseksi, joka on saatava estetyksi. Monet uskoon tulleet ovat silloin kärsineet veretöntä marttyyriutta sen tähden, että heidän uskoaan on pidetty vääränä villiuskona.

   Eräälläkin paikkakunnalla, kun Herra pelasti muutamia, otti yksi mies huolekseen käydä jokaisen kääntyneen luona varoittamassa heitä, kehottaen kääntymään pois "väärästä uskosta". Sain kerran tilaisuuden sanoa tuolle miehelle: "Se on merkillistä, että Teille on nyt tullut hätä näistä, jotka ovat pelastuneet. Ettepäs silloin käynyt varoittamassa heitä, kun he kaiket yöt juoksivat synnin teillä." (9)

Suhtautuminen sanaan. Kun on kyseessä käännynnäisen suhtautuminen Jumalan sanaan, on todettava, että he voivat jonkin verran kunnioittaa sitä. He voivat pitää sitä jopa Jumalan sanana ja uskoa niissä olevien asioiden tapahtuneen historiallisesti.

   Mutta kun mennään käytännön elämään, on myös todettava, että tällainen uskonnollisuus esittää Jumalan sanaan aina omat tulkintansa. Sille ei riitä, mitä "kirjoitettu on", vaan sillä on omat perinnäissääntönsä ja mielipiteensä joka asiaan.

   Niinpä nykyaikana tämä ilmenee länsimaisissa kirkoissa siinä, että ihmisten käsityksiä eivät suinkaan määrittele Raamattu eli Jumalan sana, vaan gallupkyselyt, yleinen mielipide ja ihmisen itsensä ajatukset. Esim. suhtautumisessa haureuteen, homoseksuaalisuuteen tai vaikka kadotukseen ("kaikki pääsevät taivaaseen"), ei asioita tarkasteta suinkaan Raamatusta, vaan ihminen itse päättää miten nämä asiat ovat ja asettuu suuremmaksi auktoriteetiksi kuin Raamatun kirjoitukset, Jeesus ja apostolit. Tällaisia ovat varmasti useimmat käännynnäiset.

   Se mitä käännynnäinen ei kuitenkaan ymmärrä, on se, että yrittäessään olla "avarakatseinen" ja tehdessään päätöksensä ehkäpä yleisen mielipiteen tai jonkun muun mukaan, hän samalla tallaa jalkoihinsa Jumalan sanan ja pitää sitä turhana. Hän on aivan samanlainen kuin ne fariseukset, jotka Jeesuksen aikana tekivät samaa perinnäissääntönsä tähden - näissä asioissa ei ole juurikaan eroa. Jeesus sanoikin näille aikansa ulkokullatuille henkilöille, jotka turhensivat Jumalan sanan:

- (Matt 15:6-9) Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.

7. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:

8. 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;

9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"

2. Mihin käännynnäinen panee toivonsa?

Mitä tulee iankaikkisuuteen, on todettava, ettei käännynnäinen laita turvaansa Kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Vaikka hän nimellisesti voikin kunnioittaa Kristusta ja hänen työtään, niin käytännössä hän kuitenkin luottaa aivan muihin asioihin, joilla hän pyrkii rauhoittamaan levotonta omaatuntoaan. Katsomme seuraavassa hiukan niitä asioita, joihin hän saattaa laittaa luottamuksensa:

Ei niin paha kuin muut. Yksi tavallisimpia käännynnäisen lohdutuksia on se, ettei hän ole niin paha kuin muut. Hän saattaa vertailla itseään muihin ja tuntea sen tähden luottamusta Jumalan edessä. Samoin hän voi ajatella, ettei hänelle varmastikaan tule huonosti käymään, koska onhan hän "paljon parempi" kuin moni muu ihminen.

   Eräänä esimerkkinä on tunnettu julistaja John Wesley ennen kääntymistään ja pelastumistaan. Hän uskoi niihin aikoihin pelastuvansa lähinnä siksi,

1. ettei ollut niin paha kuin muut ihmiset

2. että oli uskonnolle myötämielinen

3. sekä luki Raamattua, kävi kirkossa ja luki rukouksensa; eli hän pani luottamuksensa paljolti siihen, mitä teki ja ettei ollut niin paha kuin muut.

Toinen hyvä esimerkki tällaisesta henkilöstä on Luukkaan evankeliumissa mainittu fariseus, josta Jeesus kertoi. Hän on "tyypillinen" käännynnäinen siinä mielessä, että hänkin puhui teoistaan, mitä hän on tehnyt tai tekemättä jättänyt. Hän vertaili tekojaan publikaanin elämään ja olikin tämän johdosta tyytyväinen tilaansa, josta hän tosin kiitti Jumalaa.

   Tosiasia kuitenkin on, että publikaani oli näistä kahdesta henkilöstä lopulta vanhurskaampi. Tämä johtui siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei esitellyt Jumalalle omia tekojaan, vaan pani täyden luottamuksensa yksin Jumalan armoon. Sen johdosta hän lähtikin kotiin vanhurskaampana kuin fariseus:

- (Luuk 18:10-14) "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.

12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'

13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'

14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Mutta voimme kysyä, onko Jumalan edessä hyötyä siitä, ettei ole niin paha kuin muut? Auttaako se yhtään asemaamme Jumalan edessä tai tekeekö se meidät yhtään taivaskelpoisemmaksi sen johdosta, että olemme hiukan muita parempia?

   Selvä vastaus on, ettei se voi auttaa, koska Raamattu osoittaa, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat itsessään Jumalan kirkkautta vailla. Eli voi olla pieniä ja suuria syntisiä, mutta silti kaikki ovat syntisiä eivätkä täytä Jumalan mittaa:

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

- (Room 3:9) Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla.

- (Gal 3:22) Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.

Niinpä iankaikkisuuden kannalta ei paremmuutemme toisiin nähden merkitse mitään. Kyseessä on samanlainen asia kuin jos linja-auto ajautuisi rotkoon. Mukana olisi varmasti sekä suuria että pieniä syntisiä, mutta silti heidän lopullinen kohtalonsa olisi sama eivätkä he voisi muuttaa tilannetta.

   Samoin jos laiva uppoaa, on siinäkin eriasteisia syntisiä, sekä suuria että pieniä, mutta silti heidän lopullinen kohtalonsa on sama. Vain jos he pääsevät ajoissa pelastusveneeseen, saattavat he välttyä varmalta tuholta. Näin oli esim. Titanicin uppoamisen yhteydessä.

    Pelastumista voidaan kuvata myös pohjattoman syvällä kuilulla, joka meidän pitäisi ylittää. Jotkut meistä voivat ehkä hypätä 3 metriä, toiset 6 ja jotkut jopa lähes 9 metriä. Kuitenkin kun kuilu on monisataakertaisesti leveämpi, ei näillä pituuksilla tai niiden vertailuilla olisi paljoa merkitystä. Joutuisimme toteamaan, että "kukaan teistä ei lakia täytä" ja että kaiken lisäksi olisimme "kirouksen alla" vertailujemme ja tekojemme kanssa:

- (Joh 7:19) ...Ja kukaan teistä ei lakia täytä...

- (Gal 3:10) Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."

Teot. Kaikkein yleisin käännynnäisen toivon perusta lienee se, "mitä minä teen" eli teot, joilla ihminen yrittää vaikuttaa pelastukseensa. Tällaiset käännynnäiset saattavat jatkuvasti puhua siitä, miten he eivät polta, eivät juo, miten he käyvät kirkossa, rukoilevat, antavat almuja, harjoittavat hyvitystöitä ja muita hengellisiä harjoituksia. He voivat tosin puhua paljon armostakin ja sanoa kaiken olevan armoa, mutta käytännössä he kuitenkin enemmän puhuvat teoistaan ja omasta vaelluksestaan kuin yksin Jumalan armosta. Seuraava kuvaus osoittaa hyvin näiden ihmisten toivon perustan:

Olin jo tehnyt tuttavuutta munkin kanssa, joten käännyin hänen puoleensa kysyen: "Hyvä herra, uskotteko pääsevänne taivaaseen?"

   Hänen vastauksensa oli paljolti samanlainen kuin Thanuksen: "Minä todella toivon niin!"

   Niinpä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin edelleen:

   "Olettakaamme, että seisotte taivaan porteilla ja että Herra kysyy: 'Mikä saa sinut uskomaan, että pääset sisälle?' Mitä vastaisitte hänelle?"

   Hänen vastauksensa oli aivan tyypillinen: "Yritin parhaani mukaan olla hyvä!"

   "Miksi Jeshuan sitten oli tultava uhriksi, jos riittää, että 'ihminen on hyvä' päästäksesi valtakuntaan?" Hiostin häntä nyt tosissani.

   Thanusin lailla, hänkään ei ollut koskaan esittänyt näitä kysymyksiä itselleen...

   Osoitin uudelleen jaetta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja..." Kaikesta päätellen munkki yllättyi, aivan kuin hän olisi törmännyt jakeeseen ensimmäistä kertaa elämässään...

   Israelilainen liikemies, joka seurasi keskusteluani munkin kanssa, näytti huvittuneelta. Jälkimmäinen sensijaan oli melkoisen hämillään. (10)

Jos kuitenkin katsotaan Raamattua, osoittaa se, ettei pelastuksemme perusta ole siinä, mitä me olemme ja teemme, vaan siinä mitä Jeesus oli ja teki. Se on hänen täytetyssä työssään, jonka hän teki jo 2000 vuotta sitten puolestamme:

- (Joh 19:30) Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

- (Luuk 14:17) Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.'

Jeesus ei tullut vain hyväksi esikuvaksi tai opettajaksi, niin kuin käännynnäinen usein luulee, vaan sijaiseksi puolestamme pelastuksen tähden. Hän tuli sijaiseksi niin, että hän tuli kiroukseksi edestämme, kantoi synnit puolestamme ja otti rangaistuksen meidän puolestamme meiltä pois.

   Sen tähden, kun kaikki on jo tehty puolestamme ja edestämme, ei kenenkään teoilla ole enää mitään merkitystä pelastuksen kannalta. Kukaan ei voi itseään pelastaa, vaan voi ainoastaan luottaa siihen, että Jeesus on jo tehnyt kaiken puolestamme ja edestämme:

- (Room 5:6) Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

- (Room 5:8) Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

- (Room 8:32) Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

- (Gal 2:20) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

- (Gal 3:13) Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -

- (1 Tess 5:10) joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.

- (Tiit 2:14) hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

- (1 Joh 3:16) Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.

- (1 Tim 2:6) joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,

- (1 Piet 3:18) Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

- (Hebr 6:20) jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

- (Jes 53:5,6) mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

- (Room 4:25) joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Mikä on lain tarkoitus? Tähän väliin on hyvä ottaa kysymys lain tarkoituksesta. Kun käännynnäiset käyttävät lakia ja tekoja usein pelastustienä Jumalan luo, niin on todettava, että lailla on aivan toinen merkitys meidän kannaltamme. Sen vajavainen noudattaminen - koska kukaan meistä ei pääse lähellekään Jumalan mittapuuta - ei ole tarkoitettu pelastustieksi Jumalan luo, vaan osoittamaan, ettemme kykenekään täyttämään hänen vaatimuksiaan. Sen tarkoitus on "tukkia jokaisen suu", osoittaa meidät syyllisiksi ja tuomionalaisiksi Jumalan edessä sekä osoittaa, ettemme voi pelastaa itseämme. Jos emme ymmärrä tätä asiaa, on ymmärryksemme vielä puutteellinen:

- (Room 3:19,20) Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;

20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.

- (Room 5:20) Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,

- (Room 7:7-14) Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."

8. Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.

9. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,

10. ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.

11. Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.

12. Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.

13. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.

14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.

- (Gal 3:19-22) Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.

20. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.

21. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.

22. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.

Meidän täytyy ymmärtää, ettei vajavainen lain noudattaminen voi viedä ketään yhtään lähemmäksi Jumalaa, vaan se osoittaa jokaisen vain puutteellisiksi hänen edessään. Olemme kaikki syynalaisia kuten useat Raamatun jakeet osoittavat.

   Ongelmaan löytyy ratkaisu toista kautta. Kun emme kyenneet olemaan täydellisiä Jumalan edessä, osoittaa Raamattu hyvin selvästi, miten Jeesus tuli lainalaiseksi ja täytti lain puolestamme. Hän oli sijainen puolestamme ja täytti kaikki lain vaatimukset. Lain täyttäminen onnistui häneltä, koska hän itse eli synnittömän ja puhtaan elämän. Tämä tärkeä asia, että Jeesus täytti lain puolestamme, on koko pelastuksemme perusta:

- (Gal 4:4,5) Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,

5. lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.

- (Room 8:3) Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,

- (Matt 5:17) Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

- (Hebr 7:26) Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,

Edellisestä johtuen voidaankin kysyä, mikä sitten on lain tarkoitus, jos ihminen ei voi sen kautta pelastua?

   Tähän voidaan yksinkertaisesti vastata, että se on annettu meille vain ohjenuoraksi miten elää, mutta pelastuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Se on myös kasvattaja Kristukseen, että ihminen hänen kauttaan tulisi vanhurskaaksi (Gal 3:24,25: Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.)

   Pelastus ei siis koskaan tapahdu lain eikä tekojen kautta, vaan ne voivat olla vain seuraus pelastuksesta. Jumala ei kutsu ketään ihmistä hylkäämään hyviä tekoja, vaan ainoastaan luottamuksen niihin. Niitä on kyllä hyvä harjoittaa pelastuksen jälkeen. Niinpä Paavali, joka kaikkein voimakkaimmin toi esille pelastuksen yksin armosta ja uskon kautta, kirjoitti paljon teoistakin. Hän kehotti ihmisiä harjoittamaan niitä, etteivät he jäisi hedelmättömiksi. Se ei tapahtunut sen takia, että he pelastuisivat, vaan siksi, koska he jo olivat sitä:

- (Tiit 3:14) Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.

- (Tiit 3:8) Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.

- (Tiit 2:14) hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

- (Ef 2:8-10) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Tulevaisuudessa paremmaksi tuleminen. Yksi asia, mihin käännynnäinen saattaa laittaa luottamuksensa ja toivonsa, on tulevaisuudessa paremmaksi tuleminen. Hän saattaa ajatella, ettei hän ehkä tänä päivänä täytä Jumalan mittaa, mutta kenties hän jonakin päivänä on niin hyvä, että hän voi ottaa vastaan pelastuksen ja Jumalan armon; eli tällainen ihminen näkee pelastuksen prosessina.

   Mutta kuten todettiin, emme tule Jumalan edessä otollisiksi minkään itsemme kautta (Ef 2:8: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja) - tulevaisuudessakaan - vaikka kuinka yrittäisimme, koska kaikki tekemisemme ovat kuitenkin vajavaisia ja puutteellisia. Ainut mihin Jumala tyytyy, on hänen Poikansa Jeesus, joka itse oli kuuliainen puolestamme ja täytti Jumalan tahdon kaikessa. Hänen kauttaan on myös armo jo annettu meille niin, että voimme sen vastaanottaa:

- (Matt 3:17) Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."

- (Room 5:19) sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.

- (Joh 1:16,17) Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.

17. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

- (1 Kor 1:4) Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,

Niinpä kun armo on jo annettu Jeesuksessa Kristuksessa, on meidän osuutemme ottaa se vastaan eikä kieltäytyä siitä. Juuri nyt on siihen "otollinen aika" ja "pelastuksen päivä":

- (2 Kor 6:1) Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.

- (Hebr 4:7) niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne."

- (2 Kor 6:2) Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

Katumus, nöyryys ja hiljaisuus. Jotkut käännynnäiset voivat saada lohtua synninsurustaan, murehtimisestaan ja katumisestaan, jota he voivat pitää hyvänä tilana. He voivat myös rukoilla Jumalalta armoa sanoen: "Pyhä Jumala, armahda meitä!" Samoin he voivat harjoittaa "nöyryyttä" ja "hiljaisuutta" (ehkäpä hiljaisuuden retriitit ovat osa tällaista harjoitusta) pitäen sitäkin hyvänä tilana.

   Mutta onko katumuksellamme, nöyryydellämme tai hiljaisuudellamme mitään hyötyä pelastuksen kannalta? Auttavatko ne meitä yhtään pelastuksen asiassa?

   Tähän voidaan suoraan vastata, että eivät varmastikaan auta, jos ihminen ei halua ottaa apua eli pelastusta vastaan. Katumuksen tarkoitushan ei ole se, että Jumala taivutettaisiin antamaan armonsa meidän murehtimisemme tähden, vaan että meidät taivutettaisiin ottamaan se vastaan. Eli kun pelastus ja armo on jo valmiina Kristuksen kautta, on se otettava vastaan, ettei se jää turhaksi. Ihmisen kovasydämisyys tässäkin asiassa voi estää häntä pelastumasta:

- (Luuk 7:30) Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta

- (Room 2:5) Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,

Niinpä jos joku on autiomaassa ja huutaa apua ja armoa (vrt. Pyhä Jumala, armahda meitä!), koska on kuolemaisillaan janoon, eivät häntä voi pelastaa hänen huutonsa, kyyneleensä ja katumuksensa. Ne eivät auta häntä yhtään, jos hän ei ota tarjottua apua vastaan. Tämän ihmisen täytyy lakata avun torjuminen. Vasta silloin hän tulee pelastetuksi.

   Tai jos joku on hukkumaisillaan ja hänelle tarjotaan pelastusvenettä, eivät häntäkään voi auttaa hänen kyyneleensä ja murehtimisensa, vaan vasta se, että hän ottaa tarjotun avun vastaan. Heti kun ihminen lakkaa kääntämästä selkänsä avunantajalleen, tulee hän pelastumaan varmalta hukkumiselta.

   Niinpä katumus, nöyryys ja hiljaisuus eivät voi itsessään ketään pelastaa. Ne vievät ihmisen kadotukseen kuten mikä muu asia tahansa. Vasta kun ihminen lakkaa taistelemasta Jumalaa vastaan ja ottaa vastaan tarjotun avun ja pelastuksen, toisin sanoen Jeesuksen Kristuksen, voi hän tulla pelastetuksi:

- (Ilm 3:20) Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

Toisaalta on aiheellista kysyä, että eikö sellainen ihminen, joka rukoilee armoa, mutta samalla torjuu kaiken armon ja pelastusvarmuuden (pelastusvarmuuden kieltäminen on yksi tavallisimmista käännynnäisen tuntomerkeistä), ole tekopyhä? Ainakin jos ollaan johdonmukaisia, ei kyse voi olla mistään muusta asiasta. Raamattuun onkin kirjoitettu tämäntyyppisistä ihmisistä seuraavasti:

- (Matt 15:8,9) 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;

9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'"

- (2 Tim 3:5) heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

- (Kol 2:18) Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama

- (Matt 23:25-28) Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!

26. Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!

27. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!

28. Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.

3. Käsitys pelastuksesta

"Usko ei yksin riitä, vaan tarvitaan myös tekoja. Kun on kyseessä käännynnäisen käsitys pelastuksesta, on todettava, että hänkin voi puhua uskosta Kristukseen. Hän voi puhua aivan rehellisesti siitä, miten meidän on uskottava Kristukseen voidaksemme pelastua ja tullaksemme vanhurskaiksi Jumalan edessä. Samoin hän voi puhua Jumalan armostakin pelastuksen yhteydessä.

   Mutta kun tulee saman asian käytäntöön soveltaminen, on myös todettava, että nämä ihmiset pyörtävät kaiken ja opettavat aivan päinvastaista. Käytännössä he puhuvat enemmän teoistaan ja niiden vaikutuksesta pelastukseen kuin yksin Jumalan armosta. He voivat myös sanoa seuraavilla tavoilla:

• "Usko tosin vanhurskauttaa, mutta pitää olla myös tekoja:"

• "Usko ei yksin riitä, vaan vaaditaan myös tekoja."

Luther, joka itse oli entinen munkki ja käännynnäinen, on selostanut hyvin edellisen näkökannan "Galatalaiskirjeen selityksessään" (s. 115). Hän kirjoitti:

Mutta evankeliumin totuus on tämä: meidän vanhurskautemme on yksin uskosta, ilman lain tekoja. Evankeliumin valheellisuus eli väärennös on taas tämä: meidät vanhurskautetaan uskosta, mutta ei lain teoitta. Valheapostolit julistivat evankeliumia liittämällä siihen tämän ehdon. Samaa meikäläiset sofistit [ja paavilaiset] opettavat: on uskottava Kristukseen, ja usko on autuuden perustuksena, mutta se ei vanhurskauta, ellei rakkaus ole sitä ilmentänyt. Tämä ei ole evankeliumin totuutta, vaan jotakin sellaista, mikä näyttää evankeliumilta, on sitä olevinaan...

Mutta miten asia on? Vaaditaanko uskon lisäksi myös tekoja vai pelastummeko yksin uskon ja armon kautta. Katsomme tätä asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

1. Pelastus on lahja

2. Pelastus on armoa

3. Ristillä oleva ryöväri

4. Tuhlaajapoika

5. Ei voi olla lain ja armon sekoitus

6. Uskon kautta

7. Vanha harhaoppi

1. Pelastus on lahja. Se, että pelastus on lahja, osoittaa selvästi, ettei asiaan voi sisältyä mitään tekoja tai ehtoja. Jos joutuisimme myöhemmin maksamaan lahjasta tai tekemään tekoja sen eteen, ei kyseessä olisi enää mikään lahja, vaan enemmänkin ansio. Lahja on otettava vastaan sellaisenaan tai muuten sitä ei voi ottaa vastaan lainkaan. Ei ole mitään välimuotoa näiden kahden asian välillä:

- (Ef 2:8) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

- (Room 6:23) Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

2. Pelastus on armoa; eli jos se on osittainkin ihmisen ponnistelujen tulos, ei kyseessä ole enää armo, vaan ansion tie. Me voimme pelastua joko tekojen tai armon kautta, mutta ei molempien kautta samanaikaisesti - nämä asiat sulkevat aina pois toisensa. Armon kautta pelastuminen on kuitenkin meille ainoa vaihtoehto, koska olemme niin vajavaisia:

- (Ef 2:4,5) mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,

5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -

- Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Apt 15:11) Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."

- (Tiit 2:11) Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille

3. Ristillä oleva ryöväri on hyvä esimerkki siitä, miten ihminen voi pelastua ilman ansioita. Tämä henkilö pelastui yksinomaan sitä kautta, että hänellä oli usko Jeesukseen ja sen seurauksena kääntyminen tämän puoleen. Mitään edeltäviä ansioita hänellä ei ollut - hänhän oli ryöväri - eikä hän enää ristillä ollessaan voinut tehdä mitään tekoja pelastuksensa eteen. Hän pelastui yksin sitä kautta, että hänellä oli usko Jeesukseen. Se riitti hänelle taivaaseen pääsyyn.

- (Luuk 23:32,42,43) Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi...

42. Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."

43. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."

4. Tuhlaajapoika on ristin ryövärin ohella toinen hyvä esimerkki armosta. Tämäkin henkilö, vaikka eli syvällä synnissä, sai armon heti kun tuli isänsä tykö ja tunnusti tehneensä vääryyttä. Hän ei saanut armoa siksi, että olisi elänyt hyvän elämän tai että olisi sitä ennen tehnyt valmistavia tekoja ja valmistuksia. Sen sijaan hän sai täysin ansiotta ja heti armon kun vain kääntyi isänsä puoleen. Samalla tavalla nytkin joka ainoa ihminen voi saada Jumalalta anteeksiannon kun vain kääntyy hänen puoleensa:

- (Luuk 15:13) Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.

- (Luuk 15:18,19) Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

- (Luuk 15:20) Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

5. Ei voi olla lain ja armon sekoitus. Yksi käännynnäisen ongelma on, että hän sekoittaa lain ja armon toisiinsa niin, että hän yrittää pitää niitä samanaikaisesti voimassa.

   Kuitenkaan nämä asiat eivät koskaan voi olla voimassa samanaikaisesti. Sillä jos armo hallitsee, on lain silloin väistyttävä; tai jos laki on voimassa, ei armo voi hallita (eli jompaa kumpaa on oltava 100 % ja toista vain 0 %).

   Pelastus ei siis voi olla mikään lain ja armon sekoitus, koska ne ovat keskenään vastakohtia. Ainoa mahdollisuus meille pelastua, vajavaisuutemme tähden, tapahtuu pelkästään armon kautta - alusta loppuun asti:

- (Room 6:14,15) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".

- (Room 5:1,2) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

- (Fil 1:7) Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.

- (1 Piet 5:12) Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.

6. Uskon kautta. Kuten pelastus ei voi olla lain ja armon sekoitus, ei se myöskään voi olla uskon ja tekojen sekoitus - nämäkin asiat sulkevat aina pois toisensa. Toisen on väistyttävä toisen tieltä. Raamattu osoittaakin, että nimenomaan tekojen on väistyttävä pelastuksen asiassa, koska me voimme ja saamme pelastua uskon eikä tekojemme kautta:

- (Room 3:28) Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

- (Room 4:2,3) Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.

3. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."

- (Room 4:5,6) mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

6. niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:

- (Room 9:32,33) Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,

33. niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu."

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Gal 2:16) mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.

- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

- (1 Kor 15:1,2) Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte

2. ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.

- (Gal 3:26) Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Apt 4:4) Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.

- (Apt 11:13,14) ja hän kertoi meille, kuinka hän oli nähnyt enkelin seisovan hänen huoneessaan ja sanovan: 'Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan;

14. hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.'

- (Apt 15:7) Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.

7. Vanha harhaoppi. Se että yritetään laittaa tekoja pelastuksen ehdoksi, on myös vanha harhaoppi, jota vastaan taisteltiin jo alkuseurakunnan aikana (Apt. 15. luku sekä koko Galatalaiskirje kuvaa senaikaista tilannetta.). Silloinkin opetettiin, että paitsi uskoa Kristukseen, tarvittiin myös ympärileikkausta ja lain noudattamista, jotta ihminen voi pelastua. Apt 15:1 kertoo näiden väärien opettajien sanoneen:

- (Apt 15:1) Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua."

Jos kuitenkin mennään eteenpäin samassa 15:sta luvussa, osoittaa se, että kumpikin näistä asioista eli ympärileikkaus ja laki, jotka alun perin oli annettu vain Aabrahamin jälkeläisille, eivät olleet pelastukselle välttämättömiä. Kun Pietari puhui näistä asioista, osoitti hän ensinnäkin sen, ettei niitä tullut edes antaa pakanoille, mutta myös sen, että molemmat ryhmät - sekä juutalaiset että pakanat - pelastuvat yksin uskon ja armon, ei minkään muun kautta:

- (Apt 15:6-11) Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa.

7. Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.

8. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin,

9. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.

10. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?

11. Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."

Paavali on kirjoittanut kirjeessään galatalaisille samasta asiasta. Hän sanoi, että jos galatalaiset ympärileikkauttaisivat itsensä ja pyrkivät lakia noudattamalla pelastumaan, niin Kristus ei tosiasiassa olisi enää heille miksikään hyödyksi. He tosiasiassa luopuisivat hänestä, jos laittaisivat näihin asioihin osittainkin luottamuksensa (Kyse ei ollut ympärileikkauksesta ja laista sinänsä, vaan luottamuksen laittamisesta niihin. Oikeassa yhteydessään nekin ovat hyviä asioita.). Samoin he olisivat siinä tapauksessa velvolliset täyttämään koko lain, mihin he eivät kuitenkaan pystyisi. Paavali kirjoitti seuraavasti:

- (Gal 5:2-4) Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.

3. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.

4. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.

- (Gal 2:21) En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

Niin ikään Paavali nuhteli galatalaisia siitä, että nämä luopuivat Kristuksesta ja kuuntelivat valheopettajia, jotka toivat tätä vahingollista oppia ihmisten keskuuteen:

- (Gal 1:6-9) Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,

7. joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.

8. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

9. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.

- (Gal 3:1-5) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

2. Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?

3. Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?

4. Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut.

5. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,

Uskon teot. Vaikka Raamattu selvästi opettaa pelastumista yksin uskon kautta, saattavat toiset kaikesta huolimatta väittää vastaan ja sanoa, että pelastukseen vaaditaan myös tekoja. He voivat sanoa, että eivätkö teot ole välttämättömiä pelastukselle, koska Raamattu niin usein puhuu laista ja tekemisestä? Samoin he saattavat tässä yhteydessä mainita Jaakobin kirjeen.

   Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että aina kun Raamattu puhuu teoista, ovat ne uskon vaikuttamia tekoja. Ihmisen mielen ja tahdon on täytynyt ensin tulla uskon valaisemaksi ja vasta sitten tulevat teot. Usko ei ole koskaan tekojen seuraus eli teot eivät voi synnyttää uskoa, mutta usko, joka vaikuttaa ihmisen sisimmässä, voi kylläkin saada aikaan tekoja. Usko on aina ensimmäinen, kuin perusta jonka päälle rakennetaan, tai kuin veturi joka vetää vaunuja, jotka tulevat automaattisesti perässä.

   Samoin usko on kuin puu, joka tuottaa omanlaisiaan hedelmiä. Tämä puu, vanhurskauttava usko, voi olla myös olemassa ennen hedelmiä eli tekoja, mutta jos puu kuitenkin on oikeanlainen, tuottaa se varmasti aikanaan myös hyviä hedelmiä. Se kuuluu sen olemukseen:

- (Kol 2:7) juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.

- (Matt 7:17,18) Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.

18. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

- (Gal 5:22,23) Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

23. Sellaista vastaan ei ole laki.

Niinpä kun on kyseessä uskon ja tekojen merkitys, ei tarvitse olla mitään eroa esim. Paavalin ja Jaakobin kirjeiden välillä yhtä paljoa enempää kuin on puun juuren ja sen hedelmien välillä. Kun Paavali painotti vain juurta, uskoa ilman tekoja, Jaakob kirjoitti hedelmästä, joka on seurauksena uskon laadusta. Eli meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta ilman tekoja, mutta sama usko tuottaa myös tekoja ja halua elää Jumalan tahdon mukaan, jos se on elävää; muussa tapauksessa se on kuollutta (Jaak 2:26).

   Uskon merkitys tulee esille myös useissa uskonsankareissa. Nämäkään henkilöt eivät saaneet uskoa vasta tekojensa jälkeen, vaan se oli mukana jo ennen niitä. Se vaikutti kaikkeen, mitä he tekivät. Teot olivat vain seuraus siitä uskosta, mikä jo oli paljon aikaisemmin heidän sydämissään. Heihin ja uskon merkitykseen teoissa viittaavatkin mm. seuraavat Raamatun kohdat:

- (2 Tess 1:11) Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot,

- (Room 1:5) jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,

- (Hebr 11:4-11) Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.

5. Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.

6. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

7. Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.

8. Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.

9. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä;

10. sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.

11. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.

Luther on myös kirjoittanut samasta asiasta (Galatalaiskirjeen selitys, s. 321, 322) eli miten ihmisen sisimmässä täytyy ensin olla uskon, jotta syntyisi oikeanlaatuisia tekoja. Teot tulevat vasta silloin kunnolla esiin, kun usko on ensin saanut vaikuttaa ihmiseen:

Lukiessasi siis Raamatusta isien, profeettojen ja kuninkaitten vanhurskaasta vaikutuksesta, kuinka he ovat herättäneet kuolleita, voittaneet valtakuntia jne., muista, että tällaiset maininnat pitää selittää epätavallisen, jumaluusopillisen kielenkäytön mukaisesti. Niin selittää sen Hebrealaiskirjeen 11. luku, nimittäin seuraavaan tapaan: Uskon kautta he pitivät vanhurskautta voimassa, uskon kautta herättivät kuolleita, uskon kautta voittivat kuninkaita ja valtakuntia; näin usko yhtyy "tekemiseen" antaen sille muodon. Vastustajat eivät voikaan, jos järki on tallella, tätä kieltää eikä heillä ole mitään tätä vastaan väitettävänä tahi huomautettavana. Tosin he saattavat kirkua: Raamattu tuon tuostakin puhuu tekemisestä ja vaikuttamisesta. Me vastaamme vastaamasta päästyämme: Se puhuu sellaisesta tekemisestä, mikä suoritetaan uskossa. Järjen pitää ensin olla uskon valaisema, ennen kuin se voi vaikuttaa; ja vasta sitten, kun on saatu oikea ajatus ja tieto, "oikea käsitys" Jumalasta, teko herää henkiin ja yhtyy siihen, ja kaikki se, mitä omistetaan uskolle, näin omistetaan teoillekin, kuitenkin yksinomaan uskon tähden...

   Jos näin menettelevät, he vaivatta osaavat selittää kaikki ne Raamatunkohdat, jotka näyttävät tukevan tekojen vanhurskautta. Todellinen "tekeminenhän" siis on, niinkuin mainitsin, uskon sanelemaa eli jumaluusopillista; sillä, joka teoista etsii vanhurskautta, ei sitä ole.

"Voi tehdä mitä tahansa". Eräs väite, jonka käännynnäinen ja uskonnolliset ihmiset usein esittävät, kun puhutaan pelastuksesta yksin uskon ja armon kautta, on se, että "silloinhan ihminen voisi tehdä ja elää miten tahansa armon varassa eikä millään olisi mitään väliä". Eli nämä ihmiset ovat periaatteessa aivan samanlaisia kuin Paavalin aikana esiintyneet henkilöt, jotka syyttivät häntä samasta asiasta. Paavali kirjoitti tästä:

- (Room 3:8) Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi"? Niiden tuomio on oikea.

Mutta miten asia on? Pitääkö tämä käännynnäisen käsitys paikkansa vai ei? Voiko ihminen elää armon varassa miten tahansa vai ei? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

Uusi luonto. Ensinnäkin se, että me käännymme Jumalan puoleen, antaa meille "uuden luonnon", joka haluaa elää Jumalan tahdon mukaan. Ihmisestä tulee silloin Pyhän Hengen temppeli ja Pyhä Henki vaikuttaa hänessä halua uuteen elämään. Toisaalta jos emme koe mitään halua elää Jumalan tahdon mukaan, todistaa se vain siitä, ettemme ole koskaan pelastuneetkaan:

- (Room 7:22) sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

- (2 Kor 6:16) Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."

- (Hes 36:26,27) Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.

27. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Paavalin opetus ei myöskään anna aihetta siihen, että meidän pitäisi elää synnissä, vaikka kaikki perustuu armoon. Hän päinvastoin painotti hyvin voimakkaasti, että synnin ei pidä ihmisiä vallitseman, koska nämä ovat armon alla. Hän kirjoitti asiasta:

- (Room 6:1,2) Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?

2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

- (Room 6:14-16) Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

16. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?

- (Gal 5:13) Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa

Kuollut usko. Edellinen käännynnäisen käsitys on väärä myös sen takia, että jos ihminen elää jatkuvasti synnissä ja miten vain tahansa (eli on eri asia elää jatkuvasti synnissä kuin langeta siihen), todistaa se vain siitä, että hänellä on kuollut usko. Hänellä on samanlainen kuollut usko kuin riivaajilla, mutta siitä ei ole mitään hyötyä iankaikkisuuden kannalta:

- (Jaak 2:17) Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.

- (Jaak 2:19,20) Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.

20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?

- (Jaak 2:26) Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

- (Room 8:5-8) Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.

6. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;

7. sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.

8. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

Millaista pelastava usko on? Joskus voi esiintyä epäselvyyttä siitä, millaista pelastava usko on, sillä sitä ei ole aina niin helppo selittää. Yritämme kuitenkin katsoa tätä tärkeää asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

1. Ei teoreettista uskoa. Ensinnäkään pelastava usko ei ole teoreettista uskoa, jollainen monilla ihmisillä on. Nämä ihmiset voivat nimittäin uskoa kaikkeen oleelliseen Raamatussa kuten Jumalan rakkauteen, kadotukseen, taivaaseen sekä että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut heidän puolestaan. He eivät yhtään epäile näiden asioiden paikkansapitävyyttä. Oswald J. Smith on selostanut hyvin, miten hänen kotiympäristössään melkein kaikilla ihmisillä oli tämäntyyppinen teoreettinen usko:

... Siinä oli minun vaikeuteni. Tiesin, että minun oli uskottava, mutta en tiennyt miten minun tuli uskoa. Tosiasiassa olin aina uskonut. Ei ollut koskaan ollutkaan aikaa, jolloin en olisi uskonut. Varhaisimmasta lapsuudestani alkaen olin uskonut yhtä paljon kuin uskon tänä päivänä, mutta kuitenkaan en tiennyt, olinko kristitty vai en.

   Ymmärrätkö, meidän paikkakunnallamme ei ollut ketään jumalankieltäjää ja epäilijää. En ollut koskaan kuullut jumalattomista. Jokainen uskoi. Siellä ei ollut ketään, joka olisi epäillyt, ja kuitenkin minä tiesin varsin hyvin, että muutamat lähistöllä olivat juoppoja, että toiset sadattelivat ja kirosivat, että eräät valehtelivat ja varastivat ja etteivät he myöskään tunnustaneet olevansa kristittyjä; mutta he uskoivat. En tiennyt yhtäkään, joka olisi asettanut kysymyksenalaiseksi Jumalan sanan arvovallan.

   Eivätkö miljoonat ole samassa tilanteessa? Olen tavannut heitä kaikkialla, missä olen liikkunut. Yksistään Neuvostoliitossa, Espanjassa, Italiassa ja monessa muussa Euroopan maassa on kirjaimellisesti miljoonia, jotka uskovat eivätkä kuitenkaan ole pelastettuja. Ja jos miljoonat Kristukseen uskovat eivät ole kristittyjä, mitä sitten merkitsee uskoa? (11)

Sen sijaan, kun on kyseessä elävä, Jumalasta syntynyt usko, ei se ole pelkkää älyllistä totena pitämistä. Siihen kuuluu, että ihminen kääntyy Jeesuksen ja Jumalan puoleen ja laittaa pelastuksen asiassa koko luottamuksensa yksin Jeesukseen. Samoin asiaan liittyy sekä Jeesuksen luokse tulemista rukouksessa että hänen vastaanottamisensa elämäänsä kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Matt 11:28,29) Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

- (Joh 6:37) Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

2. Ei ponnistelua vaan luottamusta. Toiseksi pelastava usko ei ole ponnistelua ja yritys maksaa pelastuksesta tai jotakin mitä ihmisen pitää tehdä. Sen sijaan se on luopumista yrityksistä vaikuttaa pelastukseen (Tässä ei ole tarkoitus väheksyä tekoja, vaan sitä ettei laita luottamusta niihin. Niitä voi ja onkin hyvä tehdä itse pelastuksen jälkeen.) ja yksinkertaisesti sen työn omistamista, mitä toinen on jo tehnyt puolestamme. Uskominen ei ole käsky, vaan lupaus toisen tekemästä työstä.

   Kun ihminen on todennut, ettei voi maksaa syntivelkaansa ja pelastaa itseään, tulee tähän avuksi hyvä sanoma siitä, miten toinen on jo kantanut syntimme ja sovittanut meidät Jumalan kanssa. Ihminen voi yksinkertaisesti kuulemalla ja luottamalla - ilman ponnistuksia - pelastua, kun panee turvansa tähän toisen tekemään työhön. Kuulemisesta ja luottamisesta (=uskomisesta) kertovat seuraavat Raamatun jakeet:

- (Room 10:14,17) Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?

17. Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

- (Room 1:15-17) Omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia.

16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on:

"Vanhurskas on elävä uskosta."

- (1 Kor 1:18,21) Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

 21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,

- (1 Kor 15:1,2) Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte

2. ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.

- (Ef 1:13) Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,   

- (Mark 16:15,16) Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

- (Apt 15:7) Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.

3. Ei uskomista uskoon vaan uskomista Kristukseen. Pelastava usko ei myöskään ole uskomista uskoon tai mihinkään ihmisessä itsessään olevaan. Se ei ole itsensä ja tunnetilojen tarkkailua tai sen mittaamista, "onko minulla uskoa". Sen sijaan pelastavan uskon kohde on aina ulkopuolella eli Kristuksen täytetyssä työssä ja hänen sanassaan. Se on uskomista toiseen - Jeesukseen Kristukseen - pelastuksen asiassa, ei ihmiseen itseensä. Tämän osoittavat seuraavat jakeet:

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

- (Joh 3:14-16) Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,

15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

- (Joh 6:40) Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

- (Joh 20: 31) mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

- (Apt 13:39) ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

- (Apt 16:30,31) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."

- (Room 10:11) Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."

- (Ef 3:11,12) sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme,

12. jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.

- (1 Joh 5:13) Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

4. "Pelastuksesta ei voi olla varma"

Yksi käännynnäisen tavallisimpia väitteitä on, ettei pelastuksesta voi olla varma. Hän saattaa usein sanoa, ettei ihminen tämän elämän aikana voi tietää onko hän armossa vai ei, vaan sen näkee vasta tuomiopäivänä. Hänen mielestään tämä asia pitää jättää toivon varaan.

   Luther on hyvin kuvannut tällaisten ihmisten ajatustapaa:

Minä sanon tämän kumotakseni sofistien ja munkkien turmiollisen opin. He opettavat ja uskovat, ettei kukaan saata varmasti tietää, onko hän armossa, vaikka parhaan kykynsä mukaan tekeekin hyviä tekoja ja elää nuhteettomasti. Tämä aivan yleinen ja varsin laajalti omaksuttu käsityskanta on ollut tavallaan koko paavikunnan perustuksena ja pääuskonkohtana. (12)

Tunnettu saarnaaja Niilo Yli-Vainio, joka oli tuhansien ihmisten kanssa tekemisissä, törmäsi samaan asiaan. Yleensä "tavalliset syntiset" sanoivat suoraan, ettei heillä vielä ollut kokemusta pelastuksesta, mutta käännynnäiset kiertelivät ja kaartelivat asian ympärillä:

Olen toimintani aikana varmaan tuhansilta kysynyt, ovatko he uskovia. Tavallinen syntinen sanoo suoraan: - Eihän sitä vielä. Mutta käännynnäinen kiertelee ja kaartelee eikä anna suoraa vastausta suoraan kysymykseen. Hän haluaa käydä kristitystä, mutta sisäinen kokemus puuttuu kokonaan. Siksi hän ei oikein osaa valehdellakaan. Ei hän halua kieltää, mutta ei voi myöntääkään, kun jokin sisimmässä sanoo, että ei ole sitä varmuutta, josta on puhuttu. (13)

Mutta voiko pelastuksesta olla varma? Moni käännynnäinen ajattelee, ettei siitä voi olla, mutta jos tutkimme Raamattua, viittaa se siihen, että meillä voi olla pelastusvarmuus. Sen puolesta puhuvat ainakin seuraavat pari seikkaa:

Jeesuksen kehoitus. Se, että Jeesus kehotti opetuslapsia iloitsemaan siitä, että näiden nimet ovat kirjoitettuna taivaissa, osoittaa heillä olleen varmuuden. Eli on melko mahdotonta iloita tämäntyyppisestä asiasta, jos siitä ei ole vielä varma. Luontevin selitys on se, etteivät opetuslapset epäilleet tätä asiaa:

- (Luuk 10:20) Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

Useat Raamatun paikat. Paras todistus sen puolesta, että pelastuksesta voi olla varma, ovat useat Raamatun paikat. Nämä paikat osoittavat, että meillä voi olla iankaikkinen elämä, pelastus, vanhurskaus, armo, uudestisyntyminen, Jumalan lapseus, syntien anteeksisaaminen ja varmuus jo nyt. Jos kiellämme varmuuden, teemme tyhjäksi kaikki nämä Raamatun paikat:

Iankaikkinen elämä:

- (1 Joh 5:11) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

- (Fil 4:3) Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.

Pelastus:

- (Tiit 3:5) pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

 - (2 Tim 1:9) hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,

- (Kol 1:13) häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

Vanhurskaus:

- (Room 5:1,9) Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

 9. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

Armahdettu:

- (1 Piet 2:10) te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."

Uudestisyntyminen:

- (1 Piet 1:23) te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

- (Jaak 1:18) Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.

Jumalan lapseus:

- (Room 8:15,16) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

- (Gal 4:6,7) Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

7. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.

Synnit saatu anteeksi:

- (Ps 32:5) Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.

- (Kol 3:13) kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Varmuus yleensä:

- (2 Tim 1:12) Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu. 

Mistä pelastusvarmuuden puuttuminen johtuu? Kun etsitään syytä sille, mistä käännynnäisen pelastusvarmuuden puuttuminen johtuu, tulee esille lähinnä kolme asiaa:

• Ihminen ei ole vielä pelastettu

• Hän on syrjäyttänyt välittäjän

• Hänellä on epäusko.

Katsomme näitä kolmea asiaa erikseen:

1. Ihminen ei ole vielä pelastettu. Yksi syy pelastusvarmuuden puuttumiseen on tietenkin se, ettei käännynnäinen ole vielä kokenut pelastusta. Hän voi harrastaa hiljaisuutta, nöyryyttä, rukousta, kuorotoimintaa ja kaikenlaista muuta, mitä pitää hyödyllisenä, muttei kuitenkaan ole tullut pelastavasta uskosta osalliseksi.

   Ongelmallisinta käännynnäisten kannalta onkin, että he ovat usein täysin tyytyväisiä tilaansa. He eivät etsikään varmuutta. Tai jos he jotain etsivät, saattavat he olla kuin etsijöitä, jotka eivät edes haluakaan löytää tai päästä perille. He eivät haluakaan päästä minkäänlaiseen varmuuteen, vaan etsivät vain etsimisen vuoksi, ja ovat siten vilpillisiä.

   Käännynnäisen täytyykin ymmärtää, että hänellä on Jumalan edessä väärä asenne. Hänen täytyy vapautua vilpillisyydestään ja ymmärtää, että hän kyllä voi "päästä perille", jos rehellisesti tahtoo; koska kenenkään ei tarvitse olla ainaisessa (vilpillisen) etsijän tilassa.

   Jos ihminen haluaa löytää totuuden ja varmuuden, se varmasti onnistuu. Jeesus puhui asiasta seuraavalla tavalla:

- (Matt 7:8) Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

- (Joh 7:17) Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.

2. Syrjäyttävät välittäjän. Toinen syy käännynnäisen pelastusvarmuuden puuttumiseen on varmastikin siinä, että hän syrjäyttää välittäjän eli Jeesuksen. Vaikka hän nimellisesti voi kunnioittaa Jeesusta sovittajana ja syntien anteeksiantajana, etsii hän sittenkin pelastuksen perustusta enemmän itsestään, sisäisistä kokemuksistaan, muuttumisestaan ja teoistaan. Hän tunnustaa Jeesuksen vain suullaan ja sanoillaan, mutta käytännössä kieltää tällä olevan mitään merkitystä omalle elämälleen.

   Käännynnäinen ei ymmärräkään sitä, että varmuuden löytämiseksi hänen olisi lopetettava hedelmätön itsensä tarkkailu ja käännyttävä Jeesuksen Kristuksen luo - aivan kuten laivan ankkuria ei koskaan heitetä laivan sisäpuolelle vaan aina ulkopuolelle. Vasta kun hän katsoo itsensä sijasta Jeesukseen, joka on jo kantanut hänen syntinsä, voi hän saada varmuuden:

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

- (Gal 3:1) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

Samoin käännynnäisen täytyy käsittää, että hänen omat puutteelliset tekonsa eivät riitä mihinkään Jumalan edessä, vaan hän tarvitsee välimiehen sovittajakseen. Hänen täytyy käsittää, että Jeesus on jo tullut hänen välimiehekseen, koska hän on ylittänyt pohjattoman kuilun Jumalan ja ihmisen välillä. Meidän ei tarvitse enää itse yrittää ylittää tätä pohjatonta kuilua, koska se on jo ylitetty:

- (1 Tim 2:5) Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,

- (Hebr 9:15) Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

3. Epäusko. Yksi syy käännynnäisten pelastusvarmuuden puuttumiseen on epäusko, jota he voivat pitää hyveenä. Nämä ihmiset voivat tosiaankin pitää epäuskoa ja epävarmuutta hyvänä tilana, jopa nöyryytenä, mutta luottavaa uskoa he saattavat pitää kopeutena. Heistä voi olla outoa, jos joku ihminen sanoo olevansa luottavainen ja vakuuttunut pelastuksensa suhteen.

   Käännynnäinen ei kuitenkaan ymmärrä, että kieltäessään varmuuden, hän samalla kieltää myös jumalisuuden voiman, Jeesuksen Kristuksen. Hän kieltää silloin sen, että Jeesuksen sovitustyöllä olisi mitään merkitystä hänen ja muiden elämään ja pelastukseen. Niinpä Paavali on kirjoittanut tämäntyyppisistä ihmisistä seuraavalla tavalla. Hän sanoi, että tämäntyyppisillä tekopyhillä ihmisillä on kyllä jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman eli Jeesuksen. Paavali lisäsi, että tällaisia ihmisiä tulisi esiintymään erityisesti viimeisinä päivinä:

- (2 Tim 3:1-5) Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita... 

5. heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

Toinen asia, mitä käännynnäinen ei myöskään ymmärrä, kun hän kieltää kaiken varmuuden, on se, että hän väittää silloin Jumalaa valehtelijaksi. Kun hän ei usko Jumalan todistusta Kristuksesta, johtaa se väistämättä siihen, että hän pitää Jumalaa epäluotettavana sekä hänen lupauksiaan valheena. Hän ei usko, että ihminen voi saada iankaikkisen elämän Jumalan Pojan Jeesuksen kautta nyt heti, vaan pitää tätä kaikkea mahdottomana. Esim. apostoli Johannes on kirjoittanut tästä asiasta ja Jumalan pitämisestä epäluotettavana seuraavalla tavalla:

- (1 Joh 5:9-11) Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.

10. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.

11. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

Huonoin seuraus, mikä käännynnäisen epäuskosta on, on se, ettei hän voi olla Jumalalle otollinen. Sillä kun hän hylkää Jeesuksen ja haluaa pysyä epäuskossaan, on hän aina Jumalalle epäotollinen. Vaikka hän tekisi mitä tekoja tahansa yrittääkseen miellyttää Jumalaa, mutta pysyy epäuskossaan ja Jeesuksen hylkäämisessään, on hän aina tässä tilassa. Tämän osoittavat seuraavat jakeet:

- (Hebr 11:6) Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

- (Joh 3:18) Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

Niinpä vasta kun käännynnäinen haluaa luopua epäuskostaan ja kääntyä sydämestään Jeesuksen puoleen, joka on puolustaja Isän tykönä (1 Joh 2:1) ja välimiehemme, voi hän päästä hyvään suhteeseen Jumalan kanssa. Hänen täytyy luopua jatkuvasta vastarinnastaan ja epäuskostaan, koska Jumala haluaa pelastaa hänet:

- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

- (Hes 18:23,32) Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?

32. Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää."

5. "Kääntyminen ja pelastus vie aikaa"

Eräs käännynnäisen perusajatus on, että kääntyminen ja pelastus vie pitkän aikaa ja että ihmisen täytyy kasvaa siihen. Hän ei usko pikaisiin kääntymyksiin, vaan saattaa pitää sitä hullutuksena ja ajatella myös itse olevansa nöyrä kieltäessään sellaisen mahdollisuudenkin. Hänestä voi olla kerta kaikkiaan mahdotonta, että ihminen yhdessä hetkessä voi saada armon, pelastuksen ja iankaikkisen elämän vieläpä ilman sitä edeltäviä ansioita.

   Tunnettu saarnamies, 1800-luvulla vaikuttanut D.L. Moody, on viitannut tähän asiaan. Hänen kertomassaan esimerkissä esiintyy tyypillinen käännynnäinen, joka ei hänkään uskonut pikaisiin kääntymisiin. Kuitenkin tämän johdosta Moody entistä pontevammin puhui juuri tästä asiasta kyseisessä kaupungissa:

 Ihmiset puhuvat kääntymisestä. Mitä on kääntyminen? Paras tapa saada siitä selvä on Raamattuun turvautuminen. Monikaan ei tahdo uskoa äkkipikaisiin kääntymisiin. Mutta mehän voimme kuolla silmänräpäyksessä, emmekö voisi saada elämääkin silmänräpäyksessä.

   Kun Sankey ja minä olimme Euroopassa, nousi muutamassa paikassa eräs mies vastustamaan niitä vaarallisia oppeja, joita meidän sanottiin saarnaavan, ja joista yksi olisi se, että me saarnasimme pikaisista kääntymisistä. Mies selitti, että kääntyminen on jotakin, joka vaatii aikaa ja kasvamista. Tiedätkö lukijani, mitä minä teen, kun joku nousee vastustamaan sitä, mitä minä saarnaan? Minä otan Raamatun esille ja katson, mitä se sanoo. Ja jos minä huomaan olevani oikeassa, niin saarnaan minä sitä lujemmin ennen julistamaani oppia. Mainitussakin kaupungissa saarnasin minä pikaisista kääntymisistä enemmän kuin missään muussa kaupungissa olin saarnannut. Minä tahtoisin mielelläni tietää, miten kauan kului aikaa Herralta Sakkeuksen kääntämiseen, miten kauan vaimon kääntämiseen, jonka hän kohtasi Sikarin kaivolla, miten kauan vaimon kääntämiseen temppelissä, hänen, joka avioliittorikoksesta oli tavattu, kuinka kauan tarvittiin aikaa vaimon kääntämiseen, joka voiteli hänen jalkojansa ja kuivasi ne hiuksillansa. Eikö tämä saanut mennä näiden Vapahtajan sanain soidessa korvissaan: "Mene rauhaan?"

   Ei kukaan osannut mistään merkeistä päättää, että Sakkeus kääntyisi kiivettyänsä metsäviikunapuuhun; ja kumminkin oli hän alas-astuissaan kääntynyt. Hänen täytyi siten tulla kääntyneeksi puusta laskeutuessaan. Eikö tämä ollut pikainen kääntymys? "Mutta", joku inttää, "se tapahtui sentähden, kun Kristus oli siellä". Ystäväni, ihmiset kääntyivät paljon nopeammin Vapahtajan taivaaseen astuttua, kuin hänen maan päällä ruumiissa ollessaan. Pietari saarnasi, ja kolme tuhatta kääntyi yhtenä päivänä. Toisen kerran klo 3:lta i.p. paransivat Pietari ja Johannes miehen temppelin pilarikäytävässä ja menivät sitten saarnaamaan temppeliin. Viidellä tuhannella kääntyneellä lisääntyi seurakunta ennen iltaa ja ne vielä juutalaisia. Eikö tämäkin ollut nopeata kääntymistä? (14)

Niinpä kun haluamme tietää, viekö kääntymys ja pelastuminen pitkän vai lyhyen aikaa, on meidän paras tarkistaa asia Raamatusta; ja se juuri osoittaa, että Raamatun aikana tapahtuneet kääntymiset olivat pikaisia ja hetkessä tapahtuvia. Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

- (Luuk 7:50) Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

- (Luuk 17:18,19) Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?"

19. Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut."

- (Luuk 19:2-9) Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas.

3. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen.

4. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse.

5. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi."

6. Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.

7. Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan."

8. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin."

9. Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika;

- (Apt 2:41,47) Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

47... Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.

- (Apt 4:4) Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.

- (Apt 9:32-35) Ja tapahtui, että Pietari, kiertäessään kaikkien luona, tuli myöskin niiden pyhien tykö, jotka asuivat Lyddassa.

33. Siellä hän tapasi Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvattu.

34. Ja Pietari sanoi hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi." Ja kohta hän nousi.

35. Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivät Herran tykö.

- (Apt 11:20,21) Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.

21. Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.

- (Apt 16:25-34) Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.

26. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.

27. Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.

28. Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä."

29. Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.

30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."

32. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.

33. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.

34. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.

- (1 Tess 1:9) Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa

Mistä johtuu käännynnäisen käsitys pikaisten kääntymysten mahdottomuudesta? Jos etsitään syytä siihen, miksi käännynnäinen ei yleensä usko pikaisiin kääntymisiin, johtunee se siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hän itsekään usko Jumalan armon saamiseen yhdessä hetkessä. Hänen tavallinen ajatustapansahan on, että ihmisen pitää myös itse tehdä jotain pelastuksensa eteen eikä mitään voi saada noin vain armosta. Kun hän ajattelee pelastukseen vaadittavan tekoja, nehän tietysti vievät aikaa, eivätkä mitkään pikaiset kääntymiset ole silloin mahdollisia.

   Tässä tilassa, kun ihminen sitten pystyttää omaa vanhurskauttaan pitkän prosessin kautta, eikä ymmärrä pelastusta lahjaksi, ei voidakaan uskoa pikaiseen kääntymykseen. Käännynnäisen ajatustavan muutos kääntymyksestä voikin tapahtua vasta silloin, kun hän ymmärtää kaiken lahjaksi, eikä yritä enää itse vanhurskauttaa itseään. Tästä tärkeästä asiasta puhuvat seuraavat jakeet:

- (Room 10:3) sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

Oswald J. Smith on selostanut hyvin pelastuksen lahjan vastaanottamista. Hän osoittaa, että lahjan vastaanottaminen tapahtuu aina yhdessä hetkessä. On hetki, jolloin ihmisellä ei sitä vielä ollut ja seuraavassa hetkessä se jo on:

Kuinka muutoin se voisi olla? Oleta, että tarjoan sinulle lahjan. Silloin on hetki, jolloin sinulla ei vielä ole lahjaa. Seuraavassa hetkessä sinulla on se. Lahjan täytyy siirtyä minun kädestäni sinun käteesi yhdessä hetkessä. Iankaikkinen elämä on lahja. On hetki, jolloin sinulla ei ole sitä. On toinen hetki, jolloin sinulla on se. Täytyy olla eräs määrätty hetki, jolloin otit sen vastaan. Se ei voi olla muulla tavoin mahdollista. Ei tunneta ainoatakaan tapausta, jossa kääntymys olisi ollut asteittainen. Elämä saadaan aina hetkessä.

   Milloin se tapahtui sinulle? Missä se tapahtui? Onko sinun elämässäsi ollut hetki, jolloin astuit esiin, polvistuit alttarille, menit sielunhoitajan puheille? Oletko vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen Vapahtajanasi? Miten se tapahtui? Ehkä et tiedä tarkkaan hetkeä etkä tuntia, mutta tiedätkö että se on tehty? Oletko varma, että sinulla on ollut sellainen kokemus? Jos niin on asianlaita, salli minun sanoa uudelleen, että se tapahtui yhdessä hetkessä. (15)

6. Väärä kääntymys ja väärä varmuus

Esipuheessa puhuttiin siitä, miten ihminen voi olla tyhmä neitsyt, eli henkilö, jolla on kristillisyyden muodot, joka voi käydä kokouksissa ja tehdä kaikkea mikä näyttää kristilliseltä, mutta jolla kuitenkin on vain kristillinen tunnustus ilman elämää. Tällaisia henkilöitä voi tosiaan olla olemassa, henkilöitä, jotka näyttävät hyvin kristillisiltä, mutta jotka eivät vielä ole tulleet elävästä uskosta ja uudestisyntymisestä osalliseksi. He voivat olla hyvinkin tuttavallisia Jeesuksen kanssa ja ikäänkuin liikkua hänen seurassaan, mutta olla kuitenkin pelastumattomia:

- (Luuk 13:26) Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.'

Mutta jos tällaisia henkilöitä on olemassa, miten he ovat ajautuneet kyseiseen tilaan? Miten heistä on tullut "tyhmiä neitsyitä"?

   Yritämme seuraavilla riveillä selvittää tätä asiaa. Yritämme ensin katsoa, miten tapahtuu oikea kääntymys ja siinä ohella tutkimme myös väärää kääntymystä. Sen jälkeen, kun olemme käsitelleet kääntymystä, yritämme perehtyä myös siihen, millaisissa kokouksissa tai tilanteissa syntyy tyhmiä neitsyitä. Lopuksi tutkimme vielä väärää varmuutta, joka joillakin tyhmillä neitsyillä on, sekä kääntymyksen hedelmiä.

Miten oikea kääntymys ja pelastuminen tapahtuu? Jos otamme esiin kääntymisen ja pelastumisen, voidaan sitä kuvata lähinnä kolmella eri asialla, jotka liittyvät toisiinsa ja ovat osittain päällekkäin. Nämä asiat, joita seuraavassa tutkimme kutakin erikseen, ovat:

1. Tilansa havaitseminen

2. Parannus ja kääntyminen Jumalan puoleen

3. Vastaanottaminen

1. Tilansa havaitseminen. Ensimmäinen asia, joka liittyy aitoon kääntymykseen, on tilansa havaitseminen. Tämä asia ei ole pelastuksen ehto eikä sitä kannata yrittää itse edes tavoitella tai puristaa itsestään, vaan ihmisen osuus on lähinnä kääntyä Jeesuksen puoleen ja antaa tämän astua elämäänsä. Tässä asiassa voidaan nähdä seuraavia puolia:

Syntisyytensä näkeminen. Ensinnäkin ihminen näkee syntisyytensä uudella tavalla. Asiat ja synnit, jotka eivät ennen vaivanneet hänen mieltään ja jotka hän saattoi ohittaa kevyesti, nousevat nyt ikään kuin pinnalle ja ihminen toivoo, ettei olisi koskaan niitä tehnytkään ja että voisi nyt olla toisenlainen. Asiaan voi liittyä se, että ihminen näkee entisen elämänsä olevan kuin pelkkää synnin tekemistä alusta loppuun asti ja nykyisen tilansakin hän Jumalan valossa voi nähdä läpikotaisin synnin turmelemaksi. Tätä ihmisen uutta tilaa kuvaavat mm. seuraavat jakeet:

- (Hes 36:31) Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden.

- (Jes 6:5) Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."

Seuraava esimerkki osoittaa hyvin tällaisen ihmisen tilan. Tässä esimerkissä sama henkilö kuvaa lisäksi siitä, miten hän ennen aitoa kääntymystään koki valheellisen kääntymisen, joka kuitenkaan ei johtanut uuteen elämään. Hän kertoo:

Aiemmin usko oli minulle ennen kaikkea tahdon asia. Talvileirillä annoin elämäni Jeesukselle ja tehdessäni sen koin valtavan vapautuksen. Arvelin tuon vapautuksen olevan pelastusvarmuutta ja niin aloin elää kuin kristitty. Nuorten piirissä olin ollut käännyttämässä toisia samanlaisiksi kristityiksi kuin itse olin.

   Ymmärrän nyt, että olen itsekin kuulunut siihen joukkoon, joka uskollisesti kulki Jeesuksen mukana kun hän vaelsi maan päällä. He näkivät hänen tekonsa ja kuulivat hänen puhuvan... Mutta koskaan heistä ei tullut opetuslapsia...

   ... Mutta nyt tajuan, että juuri sellainen olen ollut kaikki nämä vuodet.

   Kun annoin talvileirillä elämäni Jeesukselle, tein niin, koska ihmisten tulee tehdä niin tullakseen kristityiksi. Sen jälkeen olikin vain alettava elää niin kuin kristityn kuuluu. Sen vaatimuksen uskoin täyttäväni olemalla mukana nuorten piirissä.

   Nyt ymmärrän, että koko sinä pitkänä aikana, joka on kulunut leiristä tähän päivään, en ole missään vaiheessa kunnolla saanut Jeesusta elämääni.

Minusta on merkillistä, että ennen kuin aloin uudelleen etsiä Jumalaa, en tuntenut itseäni kadotetuksi enkä avuttomaksi. Tosin tiesin, ettei kaikki ollut kohdallani niin kuin pitäisi, mutta se ei huolestuttanut minua. Minähän olin kristitty; olin tehnyt kaiken sen, mitä ihmisen täytyykin tullakseen kristityksi. Jo ajatuskin siitä, etten olisi pelastunut, tuntui minusta mahdottomalta.

   ... Nykyään en yksinkertaisesti tiedä, olenko Jumalan lapsi. Ymmärrän nyt täysin Marttia. On tosiaankin aihetta kysyä, olenko lainkaan kristitty.

Kerroin hänelle keskustelustani Martin kanssa ja siitä, kuinka hirvittävää minulla oli ollut seuraavana syksynä. Silloin olin alkanut nähdä, että olin läpikotaisin täynnä syntiä ja kurjuutta. Minua ihmetytti, ettei Jaakko ollut koskaan kokenut sellaista. Tai jos olikin, niin siitä oli jo monta vuotta. Enää hän ei pitänyt itseään minään erityisen suurena syntisenä. Hän kyllä tiesi olevansa sellainen, mutta mitään henkilökohtaista tuntemusta hänellä ei siitä ollut.

   ... Rohkenin sanoa, että hänen puutteenaan oli se, ettei hän tuntenut Jumalaa sellaisena kuin hän todella on. Laki ei ollut koskaan saanut tehdä häntä puolustuskyvyttömäksi eikä tuntemaan itseänsä syylliseksi Jumalan edessä. Sen tähden hän ei myöskään tarvinnut evankeliumia. (16)

Ei saa lohtua itsestään. Toiseksi tilansa havaitsemiseen liittyy se, ettei ihminen saa lohtua omasta itsestään ja elämästään. Hän ei ole tyytyväinen omaan parannukseensa ja pyhitykseensä, vaan on menettänyt kaiken toivonsa oman itsensä suhteen. Hän näkee, ettei mikään hänessä kelpaa Jumalalle.

   Tämä tyytymättömyys omaan itseemme on tärkeää, ei sinänsä itsellään, vaan juuri sen takia, että ymmärtäisimme kääntyä Jeesuksen puoleen. Kun ihminen on todennut, ettei hän mitenkään voi pelastaa itseään, tulee tähän avuksi hyvä sanoma siitä, mitä toinen on jo tehnyt puolestamme ja edestämme. Vasta silloin kun ihminen on menettänyt toivonsa oman itsensä suhteen, voi hän etsiä pelastusta ulkopuoleltaan ja toisen tekemästä teosta.

   Vastakohtana edelliselle on se, että ihminen on edelleen tyytyväinen tilaansa. Jos hän edelleen iloitsee jostakin itsestään olevasta ajatellen "onhan minulla hyvätkin puoleni" (siis Jumalan edessä), vaikka tosin tiedostaakin joitakin syntejä, osoittaa se sen, ettei hän vielä sittenkään ole kokenut todellista kääntymystä. Hän on silloin ehkä kokenut vain valheellisen kääntymyksen, jollainen tyhmillä neitsyilläkin oli.

Jumalan valossa. Kolmas tilansa havaitsemiseen liittyvä asia on, että näemme tilamme sellaiseksi kuin mikä se on aina ollut ja millaiseksi Jumala on meidät aina nähnyt. Näemme, että olemme itsessämme kadotettuja, erossa Jumalasta sekä syntisiä, jotka eivät mitenkään voi pelastaa itseään. Huomaamme asiat, jotka aina ovat olleet totta, mutta jotka nyt tulevat eläviksi myös itsellemme. Tämä totuuden näkeminen itsestämme onnistuu nimenomaan siksi, että Jumalan valossa saamme ymmärrystä tilastamme. (Jos tämä asia on sinulle vieras, ei sinun kannata siitä huolestua. Voit yksinkertaisesti kääntyä Jeesuksen puoleen ja tunnustaa olevasi syntinen, joka tarvitset pelastusta. Hän pelastaa sellaisen ihmisen, joka kääntyy hänen puolensa.) Seuraava esimerkki kuvaa tätä asiaa hyvin:

Tämän havainnollistamiseksi ajatelkaamme kahta kääntymätöntä henkilöä. Toinen tietää olevansa syntinen. Hän on ollut monissa hengellisissä tilaisuuksissa ja kuullut usein julistusta synnistä. Selvä julistus on saanut hänet ymmärtämään itsensä syntiseksi. Kun hän soveltaa tämän itseensä, hän voi siitä huolimatta puhua siitä nauraen ikäänkuin asia ei oikeastaan merkitsisi mitään. Toinen ihminen kuulee saman julistuksen, ja Jumalan valo kohtaa hänet. Henki saa hänet niin syylliseksi, että hän heittäytyy maahan ja tunnustaa: "Voi, minä olen todella syntinen". Hän ei ainoastaan ole kuullut Jumalan Sanasta, että hän on syntinen, hän on myös "nähnyt", että tämä on hänen todellinen tilansa. Hän tuomitsee itsensä. Hän on maahan saakka masennettu. Tällä tavoin valaistuna hän voi tunnustaa syntinsä ja saada pelastuksen Herralta. Tämän jälkeen hän ei koskaan puhu kevyesti ja leikiten synnistä, jonka hän on "nähnyt". Mutta edellinen henkilö, joka voi pilaillen puhua syntisyydestään, ei ole "nähnyt" eikä sen vuoksi ole pelastunut. (17)

2. Parannus ja kääntyminen Jumalan puoleen. Toinen kääntymykseen ja pelastukseen liittyvä asia on itse parannus eli kääntyminen Jumalan puoleen. Kun on kyseessä tämä asia, ei se ole mitään itsensä parantelua tai yritystä tulla ensin paremmaksi, jotta Jumala sitten antaisi siihen hyväksyntänsä. Samoin asiaan ei liity katumusharjoituksia tai joitakin valmistavia tekoja, joita meidän on tehtävä, ennen kuin voimme kääntyä Jumalan puoleen.

   Sen sijaan se on sitä, että emme viivyttele kääntymistämme Jumalan puoleen, vaan annamme sen tapahtua heti. Se on mielenmuutos, jossa annamme itsemme ja elämämme kokonaan - ilman ehtoja - Jumalalle. Tätä asiaa kuvaavat mm. seuraavat jakeet:

- (2 Kor 3:16) mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.

- (Apt 20:21) vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.

- (Apt 9:35) Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivät Herran tykö.

Tuhlaajapojan tapaus on eräs esimerkki tältä alueelta. Merkillepantavaa hänenkin tapauksessaan on, että hänellä ei ollut edeltäviä ansioita, vaan hän kääntyi sellaisenaan isänsä puoleen ja tunnusti olevansa syntinen, joka ei ansaitse armoa. Seurauksena kuitenkin oli, että tämä poika sai armon, koska hänen isänsä armahti häntä. Aivan samalla nytkin, jos ihminen kääntyy Jumalan puoleen, voi hän saada vastaavanlaisen armon:

- (Luuk 15:18-20) Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

3. Vastaanottaminen. Aitoon kääntymykseen ja pelastumiseen liittyy vielä vastaanottaminen. Kun olemme havainneet kadotuksenalaisen tilamme ja pelastuksen tarpeemme, ei se sinänsä auta meitä yhtään - kuten haaksirikkoistakaan ei auta tilansa toteaminen - vaan meidän täytyy myös vastaanottaa pelastus eikä kieltäytyä siitä. Hätänsä toteaminen ei auta yhtään, vaan että pelastumme hädästä.

   Niinpä kun pelastus on lahja, on ihmisen otettava se vastaan eikä kieltäydyttävä siitä. Se tapahtuu yksinkertaisesti siten, että vastaanotamme eli pyydämme Jeesusta elämäämme, koska hänessä on koko pelastus (Apt 4:12). Jos olemme vastaanottaneet hänet, on meillä silloin Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

- (1 Joh 5:11-13) Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

12. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

Millaisissa tilanteissa tai kokouksissa syntyy tyhmiä neitsyitä? Jos etsitään sitä, millaisissa tilanteissa syntyy tyhmien neitsyiden kaltaisia henkilöitä, voidaan mainita ainakin kaksi (tai ehkä enemmänkin) yleistä tapausta. Ne ovat helvetinpelko ja tavalliset elämänvaikeudet sekä määrätynlaiset kokoukset. Katsomme kumpaakin asiaa erikseen:

Helvetinpelko ja elämänvaikeudet. Ensinnäkin helvetin- ja kuolemanpelko, jolloin ihminen on joutunut kasvotusten kuoleman kanssa, sekä tavalliset elämänvaikeudet voivat aiheuttaa ihmiselle valheellisen kääntymyksen. Ominaista tälle tilalle on se, että ihminen voi olla siinä hyvinkin omantunnontarkka uskonnon ja moraalin kysymyksissä. Hän voi huutaa avuksi Jumalaa kaikin voimin ja luvata tehdä parannuksen. Samoin hän voi rukoilla, lukea Raamattua, tunnustaa syntejänsä ja yrittää muuttaa elämänsäkin. Eli näyttää siltä - ja hän voi itsekin luulla - että hän todella olisi tullut uudesta elämästä osalliseksi. Tässä tilassa valitettavaa kuitenkin on, ettei se yleensä kestä kovin kauaa vaan on lyhytaikainen. Tällainen ihminen on saattanut kokea samanlaisen "pikakääntymyksen", josta Jeremian kirjassa on kirjoitettu:

- (Jer 2:27) he, jotka sanovat puulle: 'Sinä olet minun isäni' ja kivelle: 'Sinä olet minut synnyttänyt.' Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kasvojansa; mutta onnettomuutensa aikana he sanovat: 'Nouse ja pelasta meidät.'

On siksi hyvä ymmärtää, ettei tuomionpelko tai kaupankäynti Jumalan kanssa voi saada aikaan todellista muutosta, vaan vasta se, että ihminen kääntyy sydämessään Jeesuksen puoleen ja haluaa seurata tätä ehdoitta. Tällä alueella on hyvä erottaa sekä lainmukainen että evankeliuminmukainen parannus. Edelliselle, lainmukaiselle parannukselle, on ominaista se, että se saa ihmisen vain pelkäämään Jumalan vihaa ja kadotusta, kun taas jälkimmäinen on synnin tekemisen pelkoa. Edellinen on vain maailmanmukaista murhetta, joka ei tuota elämää ja joka tila laantuu yleensä sen jälkeen kun tuomionpelko tai olosuhteet hellittävät, kun taas jälkimmäinen on Jumalan mielen mukaista murhetta, joka saa aikaan parannuksen ja joka koituu myös pelastukseksi ja elämäksi (2 Kor 7:10).

   Tätä ensimmäistä, tuomion- ja helvetinpelosta johtuvaa tilaa, on hyvin kuvannut John Bunyan, tunnettu saarnaaja 1600-luvulta. Hän viittaa elämänkerrassaan "Ylenpalttinen armo" (s. 48) niihin ihmisiin, jotka eivät sittenkään päässeet elämästä osalliseksi:  

Ja se, mikä sitä enemmän minua pelotti, oli se, että olin nähnyt, että muutamat, vaikka he silloin, kun olivat tuntonsa lyömiä, itkivät ja rukoilivat, sittenkin pikemmin etsivät sen hetkistä helpotusta ahdistukseensa kuin anteeksiantamusta synneistänsä, eivätkä välittäneet siitä, miten pääsisivät velastansa, kunhan vain saivat sen pois mielestänsä. Mutta kun he olivat siitä vapautuneet väärällä tavalla, eivät he päässeet pyhityksestä osallisiksi, vaan he paatuivat ja sokaistuivat yhä enemmän, tullen vaivasta päästyään entistä pahemmiksi. Tämä pelästytti minua ja saattoi sitä enemmän huutamaan Jumalan puoleen, ettei minulle kävisi sillä tavoin.

Bunyan on selostanut samaa asiaa, helvetin- ja tuomion pelosta tapahtuvaa kääntymystä, toisessa tunnetussa kirjassaan "Kristityn vaellus" (s. 169, 170). Lainaamme hänen kirjoitustaan asiasta, koska se on niin tärkeä:

   Toivo: Kun nyt aloimme puhua hänestä, niin voisimme miettiä, miksi hän ja hänenlaisensa niin äkkiä luopuvat.

   Kristitty: Se saattaa olla hyödyllistä, mutta aloita sinä.

   Toivo: Minun käsittääkseni siihen on neljä syytä:

   1. Vaikka heidän omatuntonsa on herännyt, heidän mielensä ei muutu. Kun sitten syyllisyys vaimenee, heillä ei enää olekaan syytä olla uskonnollisia. Siksi he luonnostaan kääntyvät takaisin omille teilleen. Samoin koira, joka tulee syömästään ruoasta huonovointiseksi, oksentaa kaiken niin kauan kuin pahoinvointia kestää. Ei se tee sitä vapaasta tahdostaan - jos nyt koiralla voi sanoa olevan tahtoa - vaan siksi, että sen vatsa on sekaisin. Mutta kun pahoinvointi on ohitse, koira ei ollenkaan inhoa oksennustaan, ja niin se kääntyy syömään koko sotkun. Totta on, mitä on kirjoitettu: "Koira palaa oksennukselleen". Koska nämä ihmiset pyrkivät taivaaseen vain helvetin kauhujen pelosta, taivaan ja pelastuksen kaipuu kylmenee heiltä heti kun helvetin tunto ja tuomion pelko haihtuu. Kun sitten syyllisyys ja pelko ovat poissa, taivaan ja onnen toivo katoaa ja he palaavat omille teilleen.

   2. Toinen syy on se, että orjalliset pelot saavat heidät valtaansa. Nyt puhun heidän ihmispelostaan, sillä ihmispelko panee paulan. Vaikka he siis näyttävät pyrkivän taivaaseen niin kauan kuin helvetin lieskat lyövät heidän ympärillään, he perääntyvät heti kun tuo kauhu hiukan hellittää. He tahtovat olla viisaasti vaarantamatta kaikkea jonkin tähden, mistä eivät ole selvillä, tai ainakin välttää joutumasta tarpeettomiin vaikeuksiin. Niin he palaavat maailmaan.

   3. Uskonnon häpeä on esteenä heidän tiellään. He ovat ylpeitä, ja uskonto on heidän silmissään alhaista ja halveksittavaa. Kun he siis ovat kadottaneet helvetin tunnon ja tulevan vihan pelon, niin he palaavat entiselle tielleen.

   4. Syyllisyys ja pelon ajatteleminen on heistä vastenmielistä. He eivät tahdo nähdä onnettomuuttaan ennen kuin joutuvat siihen. Jos he tahtoisivat katsoa sitä avoimin silmin, se voisi ajaa heidät pakenemaan sinne, mihin vanhurskaat juoksevat turvaan, mutta kuten sanoin, he torjuvat syyllisyyden ja pelon ajattelemisenkin. Kun he ovat päässeet eroon peloistaan ja Jumalan vihan ajattelemisesta, he paaduttavat mielensä ja valitsevat sellaisen tien, joka vielä lisää heidän paatumustaan.

   Kristitty: Olet lähellä totuutta, sillä kaiken takana on se, ettei mieli ja tahto ole muuttunut. Siksi he ovat samanlaisia kuin se tuomarin edessä seisova rikollinen, joka näyttää vavisten katuvan sydämensä pohjasta, mutta syynä on vain hirsipuun pelko eikä rikoksen kauhistuminen. Tämän näkee siitä, että kun hän on päässyt vapauteen, hän varastaa taas ja on siis edelleenkin rikollinen, mutta jos hänen mielensä olisi muuttunut, hän ei tekisi niin.

Määrätynlaiset kokoukset voivat myös aikaansaada valheellisen kääntymyksen. Ne voivat johtaa siihen, että ihminen kokee tietynlaisen kääntymyksen, muttei kuitenkaan ole tullut elämästä osalliseksi. Tällaisten kokousten ominaispiirteitä ovat mm. seuraavat asiat:

Ei evankeliumia. Ensimmäinen ja huomattavin piirre on varmastikin se, ettei saarna sisällä evankeliumia kadotetuille syntisille. Siinä ei käy selville meidän asemamme ja tilamme Jumalan edessä; miten itsessämme olemme hänestä erossa, syntisiä ja kadotettuja. Samoin siitä ei käy selville, miten Jumala yksin haluaa pelastaa meidät ja miten meidät on jo sovitettu ja syntimme maksettu Jeesuksen ristinkuoleman kautta.

   Niinpä kun ihminen tällaisessa kokouksessa "jättäytyy" Jumalalle, voi kyseessä olla vain ihmisen lupaus pelastaa itse itsensä, aivan kuin eräänlainen uudenvuodenlupaus, ja aivan kuten monissa pakanauskonnoissa ihmiset yrittävät itse rakentaa tietä Jumalan luo. Sillä kun evankeliumia, Jeesuksen työtä puolestamme, ei pidetä näissä tilanteissa esillä, voi se johtaa siihen, että ihminen yrittää asettaa omat yrityksensä Jumalan pelastuksen sijaan. Hän ei ehkä ymmärrä sitä, että pelastus otetaan lahjana vastaan eikä sen puolesta voida tehdä mitään.

   Toinen asia, mikä liittyy itse valmistusvaiheeseen, on se, että ehkäpä laki ei ole koskaan saanut tehdä ihmistä puolustuskyvyttömäksi. Ehkä se ei ole koskaan saanut osoittaa häntä syylliseksi ja tuomionalaiseksi Jumalan edessä sekä kyvyttömäksi pelastamaan itseänsä. Toisin sanoen, kun ihminen ei ole nähnyt omaa huonoa tilaansa, ei hän välttämättä ole silloin ymmärtänyt Vapahtajan tarvetta ja pelastustakaan. Kaikki on voinut jäädä pinnalliseksi ja Jumalan mielen mukainen murhe, joka liittyy aitoon kääntymykseen, on voinut jäädä kokematta. On siksi ymmärrettävää, että tällaisissa tilanteissa ja kokouksissa voi helposti syntyä tyhmien neitsyiden kaltaisia henkilöitä.

   Kun on kyseessä ihmisen tuleminen tyhmäksi neitsyeksi määrätynlaisissa kokouksissa, viittaa siihen erinomaisesti seuraava esimerkki ja keskustelu (J.F. Lövgren: Lamppumme sammuvat, s. 85,86). Siinä keskustellaan siitä, miten tietynlainen julistus voi luoda vain mukanakulkijoita ja tunnustajia, mutta ei saa sittenkään aikaan todellista elämää:

- Tyhmien neitsyiden tunnuspiirteenä on se, että heillä on tunnustusta ilman elämää. Ihmiset pystyvät omassa voimassaan omaksumaan jonkun uskonnollisen asenteen. Ihmiset lähtevät omalla päätöksellään seuraamaan Kristusta. Ihmiset voivat nostaa kätensä ja valita heille tarjotun uuden elämän tien. Mutta uudestisyntymisen ihmeen ja elämän ylhäältä pystyy ainoastaan Jumala ja yksin Jumala antamaan! Sinun julistuksesi luo tunnustajia, mukana kulkijoita, mutta ei synnytä ketään elämään.

- Miksi?

   Ling kumartui isäntänsä puoleen.

- Koska julistuksessasi ei ole evankeliumia!

   Ling hypähti tuolilta ja alkoi kävellä edestakaisin lattialla.

- Loukkaannuitko minuun?

- En suinkaan! Mutta minun on vaikea istua paikallani kun surmaat minua hitain, tuskallisin pistoin!

   Ljunghed ei ollut tappaja. Hän istui ja katsoi vierastaan. Hänen silmänsä olivat kyynelissä. Hän kärsi veljensä puolesta ja hänen kanssaan.

   Ling istuutui vihdoin.

- Minä en siis julista evankeliumia.

- Et. Sillä sinun lähtökohtasi julistustoimessasi on väärä.

- Mikä on lähtökohtani sinun mielestäsi?

- Se, että ihminen ei ole kadotettu!  

- Ling huokasi syvään.

- Ahaa. Tarkoitat siis sitä, etten käytä tarpeeksi paljon sanoja kertoakseni ihmisille, miten kurjia he ovat!

- Tarkoitan että asennoitumisesi ihmiseen on se, että kuulijasi ei ole kokonaan paha ja huono ja kadotettu. Kunhan Jumala vain saa ihmisen käsiinsä ja pääsee jalostamaan ihmisen tahdonelämän ja toiminnat, niin -.

- Evankeliumin julistajan tehtävänä on innoittaa ihminen valitsemaan uusi elämä ja uudet päämäärät! Ling keskeytti ärtyisästi.

   Sitten Ljunghed sanoi jotakin, mikä tuntui veitsen asettamiselta Lingin kurkulle:

- Herbert, oletko sinä itse uudestisyntynyt?

Ling kalpeni.

- Ky-yllä. Ainakin toivon sitä.

- Miten uudestisyntyminen tapahtui? Pakotitko itsesi pelastukseen, tunteilitko itsesi autuaaksi - vai toimiko Jumala?

- Nyt puhut roskaa, Ansgar. Jumala on hän, joka vaikutti minun tahtomiseni. Minä halusin pelastua sen seurauksena - ja minä synnyin uudesti. Tietysti pelastuminen on Jumalan teko.

- Syntynyt ihmisen tahdosta, Ljunghed lausui raskaasti. - Niinkö? Sitäkö pelastus on?

- Tarkoitat siis, että minäkin... minäkin... olisin tyhmä neitsyt?

   Lingin kädet vapisivat huomattavasti.

- Ehkäpä olet sellainen. Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että sinun kokoussarjasi on auttanut minua käsittämään, miten Jumalan lapsia tehtaillaan ihmisvoimin......

- Herbert, sinä kokoat harhaan kulkeneen ja elämänsä rikkoneen yksilön sirpaleet, ja vetoamalla hänen jäljelläolevaan itsekkyyteensä ja itsensäsäilyttämisen vaistoon, alat paikkailla häntä kauniilla lupauksilla. Sitten puhallat suggestion henkäyksen hänen elämänsä romukasaan. Ja niin vanhassa ihmisessä syttyy hengellinen elämä. Mutta itse asiassa on päivän valon nähnyt pelkkä orja.

- Hirvittävää, parahti Ling. - Tämäkö on ollut kaikkien niiden osa, jotka ovat taipuneet Jumalan käsiin kokouksissani?

- Sitä en tiedä, Ljunghed sanoi. - Varmasti jotkut pelastuvat julistuksestasi huolimatta. He joutuvat suoranaiseen Pyhän Hengen ohjaukseen. Jumala synnyttää heidät uudestaan taivaassa saapuneessa Pyhässä Hengessä.

   Ling nousi ja alkoi jälleen astella olohuoneen lattialla.

   Hän seisahtui ikkunan kohdalla ja katseli ulos. Sitten hän otti nenäliinan ja pyyhki silmiään.

Taktiset keinot voivat kuulua myös näihin määrätynlaisiin kokouksiin. Tällä tarkoitetaan lähinnä sitä, että laitetaan luottamus erilaisiin keinoihin ja kikkoihin kuten mukaansatempaavaan musiikkiin (Sama vaara on olemassa jopa ylistyslauluja laulettaessa, jossa saatetaan enemmän keskittyä "mahtavan tunnelman" luomiseen kuin itse Jumalaan.), toistuvaan kuorolauluun sekä puheessa esiintyviin liikuttaviin kertomuksiin, joiden kaikkien tarkoituksena on saada ihmiset kokemaan voimakkaita tunteita ja tekemään jonkinlaisen uskonnollisen ratkaisun. Yleensä puhuja tietää jo etukäteen, missä vaiheessa ihmiset tulevat itkemään ja nauramaan sekä mitä tuloksia on määrätynlaisista tekemisistä.

   Erona "normaaliin" evankeliumin julistamiskokoukseen voidaan pitää lähinnä sitä, että pääpaino on näissä kikoissa ja keinoissa eikä siinä, mitä Jumala on tehnyt puolestamme ja mikä on meidän tilamme hänen edessään. Samoin pääpaino näissä kokouksissa voi olla tunteiden liikuttamisessa eikä siinä, että annettaisiin sanan tehdä rauhassa tehtävänsä. Sillä vaikka tavallista evankeliumin julistustakin voivat seurata ja herätä tunteet, eivät ne koskaan saisi olla itsestääntarkoitus, jota pitäisi tavoitella. Tunteemmehan ovat itsessään hyödyttömiä eivätkä voi pelastaa meitä.

   Samaa asiaa on selostanut tunnettu kiinalainen saarnaaja Watchman Nee, joka on ehkä paremmin selvillä asiasta kuin monet meidän aikamme ihmiset. Hän selostaa niitä seikkoja, jotka liittyvät tämänlaatuisiin "herätyskokouksiin". Hän myös osoittaa, että tämänlaatuisten herätysten vaikutus häipyy yleensä jo muutaman viikon tai kuukauden kuluessa, koska ihmiset eivät ole sittenkään tulleet elämästä osalliseksi:

Miten herätyskokouksia tavallisesti johdetaan? (Minä en ole uskovaisten herättämistä vastaan, tämän tahdon tehdä kyllin selväksi. Minä vain kysyn, onko tällaisten kokousten johtaminen nykypäivänä hengestä.) Eikö ole totta, että monissa herätyskokouksissa luodaan ensin tietty ilmapiiri, jotta ihmiset saataisiin kiihotetuiksi ja tuntemaan lämpöä? Kuorolaulu toistuu ja toistuu yleisön lämmittämiseksi. Muutamia järkyttäviä kertomuksia esitetään tiivistämään todistusten tunnelmaa. Nämä ovat keinoja ja taktiikkaa, mutta eivät Pyhän Hengen voimaa. Kun ilmapiiriä on lämmitetty, saarnaaja astuu saarnaamaan. Jo saarnatessaan hän on tietoinen niistä tuloksista, jotka hän tahtoo saavuttaa sinä päivänä. Hänellä on valmiina erilaisia sotajuonia. Taitavalla toiminnalla hän otaksuu saavansa tietyn osan kuulijakuntaa värisemään ja toisen osan itkemään - että syntejä tunnustetaan ja tapahtuu jättäytymisiä.

   Tämänlaatuinen herätys täytyy uudistaa joka vuosi tai joka toinen vuosi, koska aiemmin annetun lääkkeen vaikutus haihtuu ja vanha tilanne palautuu. Joskus herätyksen vaikutus häipyy jo muutaman viikon tai kuukauden kuluttua. Herätyksen alussa osoitetaan suurta intoa ja halukkuutta, mutta hetken kuluttua kaikki on mennyttä. Tämä ei johdu muusta kuin elämän puutteesta. (18)

Seuraukset edellisenkaltaisista kokouksista ihmisten elämässä ovat usein sellaisia, että aika osoittaa kaiken olevan tyhjän päällä. Vaikka jotkut voivatkin kokea voimakkaita tunteita kuten synninsurua, Jumalan vihan pelkoa tai iloisia ja riehakkaita tunteita, osoittaa usein aika sen, että nämä tunteet ovat sittenkin vain paljon melua tyhjästä. Todellista muutosta ja kestävämpää hedelmää ei ole ehkä lainkaan havaittavissa. Ihmiset ovat saaneet vain jonkinlaisen lyhytaikaisen tunnekokemuksen, joka ei muuta heitä mihinkään suuntaan.

   Seuraava esimerkki viittaa tähän asiaan:

Me olemme ajautuneet siihen, että jos "tuloksia saadaan", niin kaikki on hyväksyttävää. Jos paholaisesta syntynyt musiikki saa nuoria eteen tekemään ratkaisun, on se hyväksyttyä. Kuinka vaarallista! Useimpia näitä nuoria on kosketettu vain tunteiden tasolla. Pyhä Henki ei ole tunkeutunut syvälle heidän sisimpäänsä paljastamaan syntiä. Heitä ei ole kehotettu hylkäämään maailmaa, vanhoja tapojaan ja ystäviään. Sydämen katumusta on nähtävissä vain vähän tai ei ollenkaan. Lopulta ikäänkuin äänestetään Jeesusta, annetaan yksi ääni Jeesukselle. Jumala saattaa loputtomassa armossaan jotkut heistä tykönsä, mutta vain heissä olevien muiden vakaumusten tähden. (19)

Horros- eli unissasaarnaajien kokouksissa ihmiset voivat myös kokea kääntymyksen ja ns. pelastuksen, vaikkei heidän sisimmässään olisi tapahtunut mitään todellista muutosta ja uudestisyntymistä. Seuraava esimerkki kertoo eräästä tällaisesta tapauksesta. Tässä esimerkissä eräs entinen horrossaarnaaja puhuu, miten hän joutui saarnaamaan valheellisen, eli pahan hengen vaikutuksesta, miten hän tiesi salattuja asioita ja miten hän kehotti ihmisiä jopa rukoilemaan pelastusta itselleen. Eräänkin miehen hän painoi polvilleen ja kehotti näin tekemään. Nainen itse kuitenkin myöhemmin vapautui tästä hengestä.

   Voimme hyvin ymmärtää, että jos kyseessä oli paha henki (= tietäjähenki, Apt 16:16 ja 5 Moos 18:11), joka tässä henkilössä vaikutti, ei se ainakaan voi johtaa ihmistä oikean pelastuksen kokemiseen, vaikka sanoma näyttäisikin kristilliseltä. Tällainen "transsiin meneminen" ei myöskään ole Jumalan toimintatapa, koska hän ei koskaan halua ihmisen passiivisuutta ja toimettomuutta. (Pahat henget sen sijaan vaativat toimiakseen, että ihminen on kuin passiivinen automaatti. Meedioille tämä on ominaista ja horrossaarnaajien tila on täysin vastaava heidän kanssaan, vaikka sanoma näyttääkin kristilliseltä)

   Tämä entinen horrossaarnaajanainen kertoo entisestä toiminnastaan ja myös vapautumisestaan seuraavalla tavalla:

Seuraavalla viikolla oli Kotkassa taas kokous. Silloin minä menin horroksiin enkä itse lainkaan tiennyt, että saarnasin. Ja sitten sitä jatkui kuusi kuukautta joka ilta kello 19. Itse en tiennyt mitään, enkä muistanut mitään puhumastani, mutta minussa oli sellainen henki, mikä tiesi edeltäpäin kaikki, mitä tapahtuu.

   Ihmiset olivat kovin ihmeissään ja iloissaan, että nyt on heillä tietäjä keskuudessaan, ja kokoontuivat aina tuvan täydeltä kuulemaan saarnoja. Minä saarnasin ja rukoilin ihmisten puolesta ja ilmoitin salattuja asioita... Kerran, kun oli paljon poikia tullut meille, otin erästäkin hartioista ja painoin polvilleen ja käskin rukoilemaan pelastusta itselleen. Itse olin usein polvillani ihmisten edessä ja rukoilin heidän puolestaan...

   Kun nyt olin päässyt hengestä, niin kutsuin itse lääkärin, ja kun kerroin, että Raamattua lukemalla ja rukoilemalla olin siitä päässyt, niin hän sanoi, että se oli halpaa lääkettä. Ja sen jälkeenkin on tämä lääkäri Sederholm kysynyt, kuinka uskon laita on. Kiitos Jumalalle, olen saanut vastata, että usko tulee alati yhä vahvemmaksi.

   Kyllä uskon, että jokainen horrossaarnaaja vapautuu, jos vain tahtoo. En usko, että kukaan niistä, mitä olen tavannut, on uskovainen. (20)

Valheellinen varmuus. Valhevarmuuden kokeminen saattaa myös olla joidenkin tyhmien neitsyiden tunnuspiirre. Tällaiset henkilöt eroavat monista muista henkilöistä siinä, että he eivät laita luottamusta niinkään tekoihinsa, vaan joihinkin sisäisiin ilmestyksiin, uniin ja ääniin, joita ovat kokeneet.

   Nämä henkilöt saattavat perustaa varmuutensa esim. ääneen, joka on sanonut heille: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut!" ja "Sinä olet minun rakas lapseni!". Samoin heillä saattaa esiintyä ilmestyksiä Kristuksesta riippumassa ristillä tai jokin muunlainen kuva hänestä armahtajana, esim. kädet ojennettuina häntä kohden. Tämän kuvan varaan tai johonkin ääneen he ovat saattaneet laittaa varmuutensa.

   Hyvän selityksen tämänlaatuisesta valhevarmuudesta esittää 1700-luvulla vaikuttanut Jonathan Edwards. Hän kirjoittaa, miten ihmiset voivat saada valheellisia ilmestyksiä ja vaikutuksia omasta pelastuksestaan. Näitä valheellisia ilmestyksiään he saattavat pitää Hengen ilmoituksena heille:

Sitten on niitä, joiden varmuus tulee valheellisista uskonnollisista kokemuksista. Tällaiset viimeksimainitut ovat pahimmat. Heidän varmuutensa tulee usein oletetuista ilmestyksistä. He kutsuvat niitä ilmestyksiä 'Hengen todistukseksi'. He saavat kokemuksia ilmestyksistä ja vaikutuksista; he saattavat väittää, että Jumalan Henki on paljastanut heille tulevaisuuden tapahtumia. Ei ole ihme, että ihmiset, jotka hyväksyvät sellaiset kokemukset, saavat ilmestyksiä ja vaikutuksia omasta pelastuksestaankin...

   Kuvitelkaapa joku, joka on pitkän aikaa tuntenut helvetinpelkoa. Saatana tulee ja pettää hänet ajattelemaan, että Jumala on antanut hänen syntinsä anteeksi. Otaksukaamme, että saatana pettää hänet näyn kautta, jossa on mies, jolla on kauniin hymyilevät kasvot ja avoimet kädet. Syntinen uskoo tämän olevan näyn Kristuksesta. Tai ehkä saatana pettää hänet voimakkaalla äänellä, joka sanoo: 'Poika, syntisi on anteeksiannettu', minkä syntinen ajattelee olevan Jumalan ääni. Niin syntinen uskoo, että hän on pelastettu, vaikka hänellä ei ole hengellistä ymmärrystä evankeliumista...

   Kaikki nämä uskonnolliset tunteet voivat herätä yhdessä tällä tavalla. Ja kuitenkin henkilö, jonka olemme olettaneet kokeneen näitä tunteita, ei ole kristitty! Hänen tunteensa ovat tulleet mielen luonnollisesta toiminnasta, ei Jumalan Hengen pelastavasta työstä. Kuka tahansa, joka epäilee, onko tämä mahdollista, tietää hyvin vähän ihmisluonnosta. (21)

Myös Charles G. Finney kertoo kirjassaan "Ihmeellisiä herätyksiä" eräästä tällaisesta tapauksesta. Kyseessä oli naishenkilö, joka perusti varmuutensa nuorena tyttönä näkemäänsä uneen - sen perusteella hän uskoi syntinsä olevan anteeksiannetut:

Herätyksen aikana kiintyi huomioni erääseen sairaaseen naiseen, joka oli ollut baptistiseurakunnan jäsen ja oli hyvin tunnettu paikkakunnalla, mutta ihmiset eivät oikein luottaneet hänen hurskauteensa. Keuhkotauti riudutti häntä nopeasti, ja minut kutsuttiin häntä tervehtimään. Menin siis, ja minulla oli pitkä keskustelu hänen kanssaan. Hän kertoi minulle tyttönä näkemänsä unen, joka sai hänet ajattelemaan, että hänen syntinsä olivat anteeksi annetut. Siihen hän sitten perustui, eivätkä mitkään todistelut voineet häntä siitä järkyttää. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei tuo uni suinkaan ollut merkkinä hänen kääntymyksestään. Sanoin hänelle suoraan hänen tuttaviensa vakuuttaneen, ettei hän ollut koskaan viettänyt kristillistä elämää eikä osoittanut kristillistä mielenlaatua. Minä olin tullut koettaakseni saada hänet luopumaan väärästä toivostaan ja tutkiakseni, eikö hän haluaisi ottaa vastaan Jeesusta Kristusta pelastuksekseen. Suhtauduin häneen hyvin ystävällisesti, mutta tein silti tarkoitukseni hänelle selväksi. Hän loukkautui kuitenkin suuresti ja minun lähdettyäni valitti, että minä olin tahtonut riistää häneltä hänen toivonsa ja saattaa hänen mielensä ahdistukseen, sekä, että oli julmaa näin ahdistaa sairasta ihmistä ja häiritä hänen mielensä rauhaa. Pian sen jälkeen hän kuoli. Kuoleman lähestyessä hän sai sellaisen näkemyksen Jumalasta ja siitä pyhyydestä, joka sen asukkailla täytyy olla, että hän huusi tuskasta sanoen olevansa menossa helvettiin. Tässä tilassa hän kuulemani mukaan kuoli. (22)

Miten varmuus koetaan? Edellä mainitun valheellisen varmuuden eräs tunnuspiirre on siis se, että ihmisellä voi esiintyä näkyjä ja ilmestyksiä Kristuksesta tai sitten he voivat kuulla jonkin äänen tai kuiskauksen, joka lupaa heille anteeksiantoa. Tätä voi edeltää myös voimakas helvetinpelko – sitä käsiteltiin jo aiemmassa kappaleessa - ja eräänlainen synnintuntokin, kunnes ihmiset näyn saatuaan voivat sitten yhtäkkiä alkaa uskovansa Jumalan rakastavan heitä. Näiden asioiden varaan he saattavat laittaa varmuutensa.

   On kuitenkin hyvä huomata, ettei todellisen varmuuden kokemiseen liity mitään yliluonnollisia ilmestyksiä, näkyjä tai kuiskauksia, joita paholainen kyllä mielellään antaa ihmisille.

   Sen sijaan todelliseen varmuuteen liittyy se, että ihminen yksinkertaisesti vain ymmärtää asian todellisen laidan. Hänelle tulee selvä varmuus evankeliumin totuudesta, että Jeesus on Jumalan Poika ja että hänen kauttaan hän saa olla pelastettu. Esim. Pietari, joka ymmärsi Jeesuksen olevan Jumalan Poika, ei varmastikaan saanut mitään erikoista näkyä asian johdosta tai kuullut jotain kuisketta. Hän yksinkertaisesti ymmärsi, että asia on todella näin. Hän sai selvän käsityksen ja varmuuden asiasta:

- (Matt 16:15-17) Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?"

16. Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."

17. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

1700-luvulla vaikuttanut Jonathan Edwards on selostanut asiaa. Hän osoittaa, että monet ovat menneet harhaan juuri sen johdosta, että ovat pitäneet Pyhän Hengen todistusta jonkinlaisena sisäisenä äänenä tai ilmestyksenä:

Kun Paavali sanoo Pyhän Hengen todistavan henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, hän ei tarkoita, että Henki antaa jonkin yliluonnollisen vaikutteen tai ilmestyksen meille... Niinpä Pyhän Hengen todistus ei ole jotakin hengellistä kuiskausta tai välitöntä ilmestystä... Hirvittävää vahinkoa on seurannut siitä ajattelusta, että Pyhän Hengen todistus on jonkinlainen sisäinen ääni, vaikutus tai selitys Jumalalta ihmiselle, että hän on rakastettu, anteeksiannettu, valittu ja niin edelleen. Kuinka monta elävää mutta valheellista tunnetta on noussut tästä eksytyksestä! Pelkään, että suuret joukot ovat menneet helvettiin tämän hämäämänä. Tästä syystä olen käsitellyt tätä näin pitkästi. (23)

Kääntymyksen hedelmä. Kun on kyseessä kääntymys, on hyvä hieman tutkia sitä, millaista hedelmää sen pitäisi saada meissä aikaan, jos kääntymys on todella ollut aito. Katsomme asiaa seuraavien seikkojen valossa:

On mahdollista kokea väärä kääntymys. Ensinnäkin täytyy ottaa huomioon, että on mahdollista kokea väärä kääntymys. On mahdollista, että ihminen voi tulla niin petetyksi, että ajattelee kokeneensa pelastuksen ja tulleensa Jumalan hyväksymäksi, kun hän todellisuudessa on kokenut vain väärän kääntymyksen.

   Jonathan Edwards, jolla 1700-luvulla oli paljon kokemusta näistä asioista ja vääristä kääntymyksistä, huomasikin että, paljot puheet eivät todistaneet kääntymystä aidoksi. Aika osoitti, etteivät "kääntymykseen tulleet" ihmiset olleet sittenkään kokeneet todellista muutosta:

Se ei todista, että joku on todellinen kristitty, että hän antaa liikuttavan todistuksen tunteistaan ja kokemuksistaan. Mikä tahansa, mikä muistuttaa Jumalan työtä, on liikuttavaa uskovalle. Uskovat rakastavat nähdä syntisten kääntyvän. Ei olekaan yllättävää, että sydämemme saavat kosketuksen, kun joku tunnustaa kääntymisensä, ja antaa vakuuttavantuntuisen selonteon kokemuksistaan. Ja sittenkään se ei todista, että hänen kääntymisensä on aito.

   Kirjoitukset kehottavat meitä arvioimaan ihmisiä elämänsä, ei puheensa perusteella...

   Ihmiset, jotka väittävät että he ovat kääntyneet (niin sanoakseni) näyttävät kauniilta ja tuoksuvat hyvältä ja antavat liikuttavia selontekoja kokemuksistaan. Kuitenkin se kaikki saattaa raueta tyhjiin. Puhe ei todista mitään...

Mitä sitten meidän tulisi ajatella henkilöstä, joka sanoo kokeneensa kääntymyksen, mutta jonka uskonnolliset tunteet kuolevat pian pois, jättäen hänet paljolti samaksi henkilöksi kuin hän oli aiemminkin? Hän näyttää niin itsekkäältä, maailmalliselta, tyhmältä, riettaalta ja epäkristilliseltä kuin ikinä. Tämä puhuu häntä vastaan lujempaa kuin mikään uskonnollinen kokemus voi puhua hänen puolestaan. Jeesuksessa Kristuksessa ei ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, ei dramaattinen kokemus tai hiljainen, ei hieno todistus tai huono, merkitse mitään. Ainoa asia, joka merkitsee, on uusi luomus... (24)

Rodney M. Howard-Browne on kirjoittanut kirjassaan "Mitä tarkoittaa uudestisyntyminen" (s.4,5) samasta asiasta. Hän toteaa edellisentyyppisistä ihmisistä, jotka ovat seisoneet rivissä ja sanoneet 'Jeesus, tunnustan sinut Herrakseni ja Vapahtajakseni', mutta jotka eivät kuitenkaan ole sisimmässään muuttuneet:

Herra sanoi minulle: "Monet eivät ole edes uudestisyntyneitä. He eivät ole koskaan kokeneet uudestisyntymistä. He eivät ole koskaan tulleet ristin juureen. He ovat seisoneet rivissä ja sanoneet: 'Jeesus, tunnustan sinut Herrakseni ja Vapahtajakseni', mutta sydämessään he eivät ole muuttuneet."

   Uudestisyntyminen ei ole ulkonaista. Pelastuminen ei tapahdu järjen avulla. Se tapahtuu sydämessä, kun ihminen hyväksyy Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Silloin hän muuttuu. Hänestä tulee uusi luomus. Juuri tämä innostaa uudestisyntymisessä...

   Älä tule selittämään minulle, että olet uudestisyntynyt ja silti elät niin kuin ennen. En usko sinua. En välitä, vaikka käyt missä tahansa seurakunnassa. En välitä, vaikka isäsi olisi diakoni. En välitä, vaikka olisit vanhimmiston johtaja. En välitä, vaikka kuuluisit kaikkiin lautakuntiin aina kyllästymiseen saakka. Kun uudestisynnyt, sinä muutut. Sinusta tulee uusi.

   Ihmiset, jotka luulevat voivansa uudestisyntyä ja jatkaa elämäänsä entiseen malliin, pettävät itseään. Heidän suhteensa Jumalaan ei ole kunnossa, ja he peittävät sen niin hyvin, etteivät edes itse tunnista sitä. He eivät ole koskaan tulleet parannuksen paikalle.

   Itse asiassa on ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa Jumalalle hyväkin kauppa. He ajattelevat Jumalan olleen heille pelastuksen velkaa.

Mitkä asiat todistavat aidosta kääntymyksestä? Kun on kyseessä kääntymys ja pelastuminen, on tiettyjä seikkoja, jotka ovat osoituksena sen aitoudesta. Nämä seikat, joita seuraavassa luettelemme, ovat tosiasiassa paljon parempia todistamaan kääntymyksen aidoksi, kuin vaikkapa ihmeet (vrt. Matt 7:22,23) tai runsas puhe hengellisistä kokemuksista ja tunteista, jotka voivat olla ominaista monille väärän varmuuden omaaville henkilöille. Jos itse et havaitse seuraavia asioita ja asenteita elämässäsi, et todennäköisesti ole vielä tullut pelastuksesta ja Jumalan yhteydestä osalliseksi:

Halu tehdä Jumalan tahto on selvin merkki aidosta kääntymyksestä. Ihminen ei ehkä kykene sitä aina noudattamaan ja hänellä voi olla kamppailu sen johdosta, mutta jos hänellä ei ole kiinnostustakaan asiaan, ei hän ole vielä pelastunut:

- (Room 7:22) sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

- (Room 6:17) Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,

Kaipuu pyhempään elämään on periaatteessa sama asia kuin edellinen. Ihminen haluaa olla puhtaampi elämässään ja päästä voitolle elämässään vallitsevista vajavaisuuksista.

   Erona tähän voidaan mainita väärän varmuuden omaavat henkilöt, jotka ovat tyytyväisiä itseensä ja nykyiseen tilaansa. He saattavat elää menneisyydessä tapahtuneessa kääntymyksessään, mutta eivät elä Jumalalle nykyajassa. He luottavat Kristukseen pelastajanaan synneistä, mutta eivät kaipaa vapautusta elämässään olevista synneistä.

- (Matt 5:3) "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

- (Matt 5:6) Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

Ihminen muuttuu jatkuvasti ja kantaa Hengen hedelmää on eräs merkki. Se ei tarkoita, että muutos voitaisiin helposti havaita muutaman päivän sisällä, mutta pitemmissä ajanjaksoissa ero entiseen pitäisi olla selvillä. Jos 5-10 vuoden kuluttua olemme aivan samanlaisia kuin kääntymyksemme hetkellä, emme ole silloin pelastuneita:

- (2 Kor 3:18) Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

- (2 Kor 4:16) Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

- (Room 6:22) Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

Tarkempi väärien asenteiden havaitseminen ja niistä luopuminen omassa elämässä kuuluu siihen prosessiin, jossa Pyhä Henki paljastaa ihmiselle hänen sisimmässään olevia vääriä asenteita sekä mielenlaatua ja auttaa ihmistä myös luopumaan niistä. Tässä prosessissa ihminen voi tuntea itsensä hyvinkin viheliäiseksi ja läpikotaisin syntiä täynnä olevaksi kuten Paavali koki:

- (Jes 6:5) Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.

- (Hebr 4:12,13) Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;

13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

- (Room 7:24,25) Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Hätä muiden sielujen pelastuksesta on yksi tärkeimmistä merkeistä. Kun ihminen on tullut itse pelastetuksi, tulee hänelle välittömästi hätä muiden sielujen kohtalosta. Jos meillä ei ole huolta muiden kohtalosta, emme varmastikaan ole pelastuneita:

- (Room 9:1-3) Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -

2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.

3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

- (1 Kor 9:22) heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.

Halu rukoilla, erityisesti muiden ihmisten pelastumisen puolesta, johtuu edellisestä asiasta. Kun ihmiselle on selvinnyt, että muut ovat menossa kadotukseen, alkaa hän välittömästi rukoilla näiden puolesta, ettei niin kävisi ja että Jumalan työ edistyisi. Rukous ja halu lisätä sitä on yksi aidon kääntymyksen merkkejä:

- (Room 10:1) Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

- (1 Tim 5:5) Oikea leski ja yksinäiseksi jäänyt panee toivonsa Jumalaan ja anoo ja rukoilee alinomaa, yötä päivää;

- (1 Sam 12:23) Ja pois se minusta, että tekisin sen synnin Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne ja opettamasta teille hyvää ja oikeata tietä.

Halu lukea Raamattua ja pitää sitä Jumalan sanana kuuluu aidon kääntymyksen yhteyteen. Voimme saada ikään kuin sisäisen ymmärryksen asiasta, vaikka ennen olisimme ajatelleet aivan toisin. Meille voi tulla myös murhe siitä, jos Raamatun arvovaltaa murennetaan tai Jumalan tahto yhteiskunnassa ei toteudu:

- (Ps 119:103-105) Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.

104. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.

105. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

- (1 Tess 2:9,13) Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.

 13. Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

- (1 Joh 2:14) Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha

Halu kristittyjen yhteyteen on yksi kääntymyksen merkeistä. Aina tämä halu ei esiinny voimakkaana, mutta jos sitä ei esiinny yhtään, on kysyttävä, onko ihminen kokenut todellista kääntymystä:

- (Room 1:11,12) Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte,

12. se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.

- (1 Tess 3:12) Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin meilläkin on teitä kohtaan,

- (2 Piet 1:7) jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

Miten kääntymyksen pitäisi ilmetä? Kun on kyseessä se, miten kääntymyksen pitäisi ilmetä käytännössä, saatetaan usein painottaa seikkoja, jotka ovat epäoleellisia ja Jumalan silmissä mitättömiä asioita. Jotkut nimittäin saattavat painottaa erikoisia näkyjään, heidän kauttaan tapahtuvia ihmeitä, valtavia tunteitaan tai ruumiillisia vaikutuksiaan ja pitää niitä kristillisyyden ilmauksina. (Tällä emme tahdo halveksua Jumalan todellisia armolahjoja, jotka - jos ne ovat Jumalasta - ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia.)

   Mitä tulee edellisiin asioihin, eivät ne kuitenkaan ole mikään todiste ihmisen hengellisyydestä. Ne eivät osoita, jos koemme niitä, että olemme kovinkaan hengellisiä. Itse asiassa paholainenkin voi aiheuttaa samoja asioita ja näin sekoittaa Jumalan työn.

   Sen sijaan paljon oleellisempaa on se, miten ihmisen usko ilmenee käytännön elämässä, hänen luonteessaan ja teoissaan.

   Ensinnäkin ihmisen luonteessa pitäisi ilmetä se, ettei hän olisi itsekäs, vihainen, ylpeä, riitelevä tai ettei hänestä tulisi esille muuta negatiivista (Olemme usein varsin kaukana täydellisyydestä!); ts. hänellä tulisi olla rakkaudellinen, nöyrä sekä armahtava ja anteeksiantava mielenlaatu. Hänellä tulisi olla samanlainen mielenlaatu, joka Kristuksellakin oli, koska hän oli nöyrä, rakkaudellinen ja armahtava (Matt 11:29, Joh 13:1, Joh 1:14). On kyllä totta, että olemme usein kaukana tästä kaikesta, mutta varmasti se on Jumalan korkein tavoite jokaisen ihmisen kohdalla. Tähän tärkeään asiaan viittaavat seuraavat jakeet:

- (Fil 2:3) ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

- (Room 13:8, 10) Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.

10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

- (Jaak 3:16,17) Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

Käytännön teot ovat toinen puoli asiasta. Niiden tärkeyden osoittaa seuraava luettelo, jossa puhutaan myös esivallan tottelemisesta - eli voimme ymmärtää, ettei mikään mielivalta, epäjärjestys, laittomuus tai väkivalta voi silloin olla oikein. Kun on kyseessä tämä luettelo, voi jokainen myös sen edessä tuntea itsensä hyvin puutteelliseksi ja vajavaiseksi, mutta ainakin meille on annettu malli, jonka mukaan toimia. Lisäksi on syytä kysyä, että jos joku ei tunne haluakaan tehdä tämänlaatuisia tekoja, onko hän silloin edes kristitty:

- (Jaak 2:1-4,8,9) Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.

2. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä,

3. ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen",

4. niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?

8. Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette;

9. mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.

- (Jaak 2:15-17) Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla

16. ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?

17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.

- (1 Joh 3:17,18) Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?

18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

- (Matt 5:44) Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

- (1 Piet 2:13,14) Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin,

14. kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi;