Seksuaalisuus tarkastelussa

Nykyaikana ihmiset hyökkäävät kristillistä uskoa vastaan. Niin tapahtuu mm. sellaisten syiden takia kuin kehitysoppi ja liberaaliteologia. Kun he eivät usko Raamatun alkutapahtumiin tai evankeliumien historiallisuuteen, hylkäävät he kokonaan kristillisen uskon.

   Tässä kirjoituksessa ei pääaiheena kuitenkaan ole historian tutkiminen vaan seksuaalisuus ja seksuaalimoraali. Kun ihmiset eivät usko luomiseen, saattavat he pitää Raamatun opetusta myös seksuaalisuudesta vanhentuneena. Ei uskota, että moraali olisi Jumalasta, että Hän on luoja ja tuomari, joka tuomitsee jokaisen ihmisen tekojen ja puheiden perusteella. Sen sijaan nykytilanne muistuttaa tilannetta Israelissa tuomarien aikakaudella. Silloinkin käsitys oikeasta ja väärästä oli hämärtynyt:

- (Tuom 17:6) Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.

Kun lähdetään tutkimaan seksuaalisuutta, on silti hyvä perehtyä hieman alkuvaiheisiin ja luomiseen. Mikäli luominen on totta, ei sitä voi täysin ohittaa tätä aluetta käsiteltäessä. Siksi lähdemme liikkeille siitä, mitä alussa oli ja mistä seksuaalisuus on peräisin.

Mistä seksuaalisuus on peräisin? Seksuaalisuus on asia, joka liittyy ennen kaikkea lisääntymiseen. Se on seksuaalisuuden päätarkoitus. Lisääntymismekanismi voi olla peräisin vain kahdesta lähteestä:

• Se on sattumalta syntynyt ja kehittynyt

• Jumala on luonut sen

Kumpi edellisistä vaihtoehdoista on oikea? Ne, joilla on naturalistinen maailmankatsomus, kallistuvat automaattisesti ensimmäisen vaihtoehdon puolelle, mutta tässä näkemyksessä on ylitsepääsemättömiä ongelmia. Mm. seuraavat tekijät asettavat naturalistisen teorian kyseenalaiseksi:

• Miten lisääntyminen tapahtui ennen kuin oli lisääntymiselimiä? Eikö lisääntymiselimien olisi pitänyt olla jo alusta asti valmiina? Sukupuolisuuden ja lisääntymisen on toimittava heti ensimmäisen sukupolven aikana, muuten ei tule jälkeläisiä, vaan seurauksena on sukupuuttoon kuoleminen.

• Miten koiraan ja naaraan toisiinsa sopivat sukupuolielimet saattoivat kehittyä erillään ja eri yksilöissä? Eikö sen olisi pitänyt olla mahdotonta, koska kehityksen olisi pitänyt tapahtua samanaikaisesti kahdessa yksilössä?

• Vielä suurempi ongelma ovat koiraan ja naaraan erilaiset sukusolut, jotka sopivat toisiinsa, jotka yhtyvät toisiinsa ja joista kehittyy uusi yksilö tähän maailmaan. Miten toisiinsa sopivat sukusolut voivat kehittyä erillään toisistaan?

• Lemmen ja kiinnostuksen herääminen eri sukupuolten välillä on arvoitus. Miten sellainen asia saattoi kehittyä yksinkertaisesta alkusolusta, jolla ei varmastikaan ollut mitään sukupuolista kiinnostusta?

• Sukupuuttoon kuoleminen olisi uhannut myös siinä tapauksessa jos kohtu, synnytyskanava ja turvattu ravinnonsaanti eivät olisi olleet heti valmiina. Itseasiassa kaikkien lisääntymiseen liittyvien elinten ja vaiheiden olisi täytynyt olla heti valmiina, muuten ei elämä olisi voinut jatkua. Se, että kaikki nämä osat olisivat syntyneet spontaanisti ja noin vain itsestään käsin, on kuitenkin niin mielikuvituksellista, että on syytä epäillä sen mahdollisuutta.

• Rinnat ja nisät sekä niistä tuleva maito turvaavat ravinnonsaannin heti syntymän jälkeisiksi kuukausiksi. Miten tämä välttämätön asia hengissä pysymiselle voi syntyä sattumalta?

Edellä todettiin, että naturalistinen teoria seksuaalisuudesta ja lisääntymisestä on mieltä vailla. Tällaiset asiat eivät voi kehittyä itsestään jostain alkuräjähdyksen tilasta vaan niiden on oltava heti valmiina, muuten seurauksena on välitön sukupuuttoon kuoleminen (Sillä edellytyksellä, että elämä on ollut ensin valmiina. Kukaan ei ole voinut ratkaista elämän synnyn arvoitusta, eikä mikään käytännön havainto tue sitä mahdollisuutta, että se olisi syntynyt itsestään). Paljon järkevämpi on se opetus, että nämä asiat tulivat Jumalan luomistyön kautta. On luontevampaa uskoa siihen kuin kaiken syntymiseen itsestään. Siinä on järkevin selitys ihmisen seksuaalisuudelle.

   Seuraavat jakeet liittyvät nimenomaan ihmiseen, jonka Jumala loi omaksi kuvakseen. Myös Jeesus viittasi siihen puhuessaan avioliiton pysyvyydestä:

- (1 Moos 1:26,27) Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".

27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

- (Matt 19:4-6) Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'

5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?

6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Mitä seksuaalisuudesta ja lisääntymiskyvystä voidaan sitten päätellä? Jos kyseessä on Jumalan meihin laittama ominaisuus, silloin hän varmasti itse määrittelee sen, mikä on oikeata sillä alueella. Hän voi myös tuomita meidät siitä, jos emme noudata hänen ohjeitaan.

   Seksuaalisuus itsessään ei ole huono asia, mutta seuraavat jakeet kuten edelliset jakeet osoittavat sen oikeat rajat miehen ja vaimon välisessä suhteessa avioliitossa. Tämä oli alkuperäinen luomiskäsitys, johon Jeesus viittasi. Olemme hölmöjä, jos emme ota huomioon näitä opetuksia ja varoituksia. Jos ihminen on iankaikkisuusolento, ei kannata menettää iankaikkista elämää väärien valintojen takia:

- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

- (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

- (1 Kor 7:1-5) Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.

5. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.

Jos ihminen on iankaikkisuusolento ja tekemillämme teoilla on merkitystä, miksi sitten useimmat eivät ota huomioon edellisiä Raamatun jakeita?

   Eräs syy tähän on median merkitys. Saamme useat väärät mallit seksuaalisuudesta sen kautta. Niissä voi olla pornografiaa, kannustusta esiaviolliseen seksiin, avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tai homoseksuaalisuuteen. Nämä materiaalit vaikuttavat mieliin ja asenteisiimme. Ihmiset omaksuvat sen, mitä he lukevat ja kuuntelevat.

   Niiden, jotka syyllistyvät tällaiseen toimintaan – esim. pornografian levitykseen – kannattaisi kuitenkin miettiä asioita iankaikkisuuden valossa. Jumala on kyllä rakastanut kaikkia ihmisiä, mutta jos henkilö tahallaan tekee väärin johtaen vieläpä muita harhaan, on tällaisen henkilön tuomio suurempi. Jotkut voivat kiistää tätä vastaan ja väittää seuraavia jakeita valheeksi, mutta miten he todistavat näkemyksensä oikeaksi? Jos niiden todennäköisyys on edes 10 prosenttia, kannattaa sekin ottaa huomioon. Älä ole hölmö vaan pohdi iankaikkisen elämän mahdollisuutta:

- (Matt 18:6,7) Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

7. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

- (Jaak 3:1) Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

Ovatko miehet ja naiset samanlaisia vai erilaisia? Kun on kyseessä seksuaalisuus ja eri sukupuolet, on nykyaikana ollut tapana vähätellä miehen ja naisen erilaisuutta. On haluttu murtaa ne perinteiset naisen ja myös miehen mallit, joihin oli totuttu yhteiskunnassa vuosikymmenien ja vuosisatojen ajan. Tätä ajatusta on viety eteenpäin feministiliikkeen toimesta, koska on ajateltu, että nainen ei voi olla tasa-arvoinen, jos hän ei ole kaikessa miehen kaltainen.

   Kaikesta huolimatta erot ovat edelleen tallella. Kun on tutkittu avioliiton tarpeita, ovat ne erityyppiset miehillä ja naisilla. Tietysti on yhteisiäkin tarpeita, kuten tarve tulla hyväksytyksi sellaisenaan, mutta on myös erilaisia tarpeita. Seuraava luettelo, johon on päädytty avioliittotyön yhteydessä, kuvaa asiaa. Tarpeet on kuvattu tärkeysjärjestyksessä:

Naisen tarpeet

1. Huomaavaisuus mieheltä

2. Keskusteleva aviomies

3. Että mies olisi rehellinen ja avoin

4. Että mies kantaisi vastuuta taloudesta

5. Että mies sitoutuu perheeseensä ja on hyvä isä

Miehen tarpeet

1. Seksuaalinen täyttymys

2. Oman vaimon seura ja toveruus vapaa-ajassa

3. Viehättävä vaimo, että vaimo huolehtii itsestään

4. Hyvin hoidettu koti

5. Oman vaimon ihailu ja arvostus

Miehen ja naisen ero tulee ilmi myös siinä, että mies määrittelee itsensä yleensä tekemisen ja työn kautta, mutta nainen ihmissuhteiden kautta. Miehille työttömyys voi olla kovempi paikka kuin naisille, koska he yleensä haluavat olla perheen pääelättäjiä ja vastuussa siitä. Sen sijaan naiset yleensä pitävät ihmissuhteita omaa uraa tärkeämpinä. He eivät korosta saavutuksiaan työelämässä samoin kuin miehet, vaan määrittelevät itsensä suhteessa toisiin. Carol Cilliganin lausunto viittaa tähän hyvin. Hän haastatteli ammatillisesti menestyneitä naisia ja totesi heistä, miten he arvostivat hyviä suhteita muihin enemmän kuin menestynyttä uraansa. Akateemiset saavutukset eivät olleet heidän arvoasteikossaan samalla tasolla ihmissuhteiden kanssa.

”Pyytäessäni naisia kuvailemaan itseään kaikki ottivat mukaan ihmissuhteet. He kuvailivat identiteettiään tulevana äitinä, nykyisenä vaimona, adoptoituna lapsena tai entisenä rakastettuna, siis suhteessa johonkin toiseen henkilöön. Nämä korkeasti koulutetut ja urallaan menestyneet naiset eivät edes mainitse akateemisia tai ammatillisia saavutuksiaan kuvaillessaan itseään. He jopa arvelevat ammatillisen toimintansa vaarantavan heidän itsensä tiedostamista… Identiteetti määritellään suhteessa toisiin.” (1)

Toinen lainaus viittaa miehen toiveisiin ja haluun kantaa taloudellista vastuuta perheestä. Siksi moni mies kokee pelkän kotona olemisen ja työttömyyden vaikeaksi taakaksi. Se on paljon vaikeampaa miehille kuin naisille: 

Kolmas olettamus liittyy elättäjyyteen, sillä Suomessa on pyritty sinnikkäästi tasa-arvoon sen suhteen. Teologian tohtori Sari Kokkonen teki väitöskirjatutkimuksen aiheesta ”Työttömänä isänä perheessä ja yhteiskunnassa” ja hän yllättyi siitä, kuinka vahvana kuva perheen taloudesta huolehtivasta mieselättäjästä elää. Osalla hänen haastattelemistaan miehistä isyyskokemus rakentui elättäjyyden pohjalle ja heidän työttömyytensä aiheutti kokemuksen oman aseman epävakaudesta sekä perheen sisällä että yhteiskunnassa. Heidän oli erityisen vaikea sopeutua kotona olemiseen. Tutkija hämmästelee sitä, miten hänen tutkimustuloksensa heijastelevat erilaisiin rooleihin jakautunutta perhekulttuuria, jossa isän tehtävät nähdään enemmän taloudellisen vastuun kautta. Miesten korkeamman palkkatason on todettu tukevan asetelman pysyvyyttä.  (2)

Kolmas lainaus tuo edelleen ilmi miehen ja naisen erot. Nuori toimittajanainen huomasi, että miehet eivät sittenkään ole samanlaisia kuin naiset. Hänelle se oli järkytys. Tällainen erilaisuus viittaa siihen rikkauteen ja eroon, mikä on miesten ja naisten välillä. Kummallakin sukupuolella on hyvät ominaisuutensa. Toisissa asioissa naiset ovat miehiä parempia ja taitavampia, kun taas toisissa miehet. Heidän mielenkiintonsa kohteet vaihtelevat myös jonkun verran. Tietysti on myös yksilöllisiä eroja eri ihmisten kesken. 

Nuori toimittajanainen oli lukenut Vauva-lehden keskustelupalstaa netistä ja havainnut, että siellä oli isienkin oma palsta. Toimittaja ällistyi siitä, mistä miehet keskustelivat ja vaihtoivat kokemuksia: ei suinkaan vauvoista ja synnytyksessä mukana olemisesta vaan autoista. Japanilaisten tila-autojen vertailussa irtosi mielipiteitä ja analyysiä, mutta kyselyyn synnytyksessä mukana olemisesta monikaan ei ollut vaivautunut vastaamaan. Toimittajan ihmetystä lisäsi se, että hänen tuttavapiiriinsä kuului huomattavan monta miestä, joilla ei ole ajokorttia. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että lapsen saaminen synnyttäisi miehissä suurta halua puhua vertaistukiryhmänsä kanssa autoista! Järkytys miesten erilaisista kiinnostuksen kohteista oli suuri. (3)

Feminismi ja kotiäitiys

- (Tiit 2:4,5) voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa,

5. olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.

- (1 Tim 5:9,10,14,15) Luetteloon otettakoon ainoastaan semmoinen leski, joka ei ole kuuttakymmentä vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo,

10. josta on todistettu, että hän on tehnyt hyviä töitä, on lapsia kasvattanut, vieraita holhonnut, pyhien jalkoja pessyt, ahdistettuja auttanut ja kaiken hyvän tekemistä harrastanut.

14. Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen.

15. Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa.

Lähtökohta feministiliikkeessä on ollut, että kun miehet ja naiset ovat samanlaisia ja tekevät samanlaisia asioita, he ovat tasa-arvoisia. Ei myönnetä miehen ja naisen erilaisuutta sekä eri rooleja, jotka ovat arvokkaita ja joissa kumpikin täydentää toisiaan. Sen sijaan yritetään laittaa molemmat sukupuolet samaan muottiin, mikä ei varmastikaan ole oikea malli. Mies ei voi esim. synnyttää ja imettää lasta kuten naiset tekevät. Lisäksi kautta vuosisatojen pienten lasten hoito on aina ollut naisten vastuulla. Sellaisia kulttuureja ei tunneta, missä päävastuu lastenhoidosta olisi ollut miehellä. Hän voi sitä väliaikaisesti tehdä, mutta yleisesti ottaen naiset ovat siinä parempia.

   Yksi osa feministiliikkeen kehitystä on myös ollut, että on ihannoitu uranaisen mallia tavallisen kotiäitiyden rinnalla. On ajateltu, että se on tasa-arvoa ja siinä on jotain hohdokasta. Kodissa olevaa äitiä on pidetty liian tavanomaisena.

   Kotiäitiyden vähättely on kuitenkin verrattain uusi trendi. Vielä 1960-luvun alkupuolella niin ei juuri ajateltu kuten kuvaus kuusikymmentäluvulta osoittaa.

Yhteiskunnallisessa arvomaailmassa on tapahtunut selvä muutos, sillä vielä kuusikymmentäluvulla joidenkin suomalaisten yritysten kunnia-asia oli maksaa toimihenkilöilleen niin hyvää palkkaa, ettei vaimojen tarvinnut mennä ansiotyöhön. Ajattelun lähtökohtana oli perhekeskeisyys, jossa miehellä ja naisella on erilaiset roolit ja kummatkin ovat yhtä tärkeitä. Tänään se torjuttaisiin epätasa-arvoisena toimintana. (4)

On tietysti totta, että jotkut naiset voivat kokea kotiin jäämisen ahdistavaksi ja ikään kuin pakoksi, ja silloin voi olla parempi, että he ovat ansiotyössä. Toinen syy työssäkäyntiin voi olla raha. Monet haluaisivat jäädä kotiinsa hoitamaan lapsia, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista, mikä on valitettavaa. Esim. Suomessa n. 40 prosenttia päiväkotilasten vanhemmista on ilmaissut halukkuutensa tehdä niin, mutta raha on ollut esteenä.

   Mikä on kotihoidon vähenemisen merkitys ollut yhteiskunnallisesti? Monien tutkimusten mukaan se voi olla haitallista varsinkin pienemmille lapsille, jotka joutuvat siitä maksamaan. Jos he joutuvat liian varhain erotetuksi vanhemmistaan, voi se vaikuttaa haitallisesti heidän emotionaaliseen kehitykseensä. Laitoshoito harvoin pystyy korvaamaan kotihoitoa:

Suomalaiset naiset eivät ole ainoita, jotka painiskelevat uran ja kodin välillä, sillä samaa keskustelua on käyty muuallakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lehdissä on ollut juttuja huippu-uraa luoneista äideistä, jotka ovat palanneet kotiin hoitamaan lapsiaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. He ovat alkaneet kyseenalaistaa kunnianhimoisia ammatillisia tavoitteitaan ja etsiä vaihtoehtoisia tapoja elämälle ja työlle. Heille ei ole riittänyt lasikaton murtaminen omalla urallaan, vaan he ovat jättäneet oravanpyörässä juoksemisen miehensä huoleksi ja omistaneet lahjansa lasten ja kodin hoitoon.

   Siihen ovat omalta osaltaan vaikuttaneet sellaisten lapsipsykologien kuten edellä mainitun John Bowlbyn, Donald Wiinicottin ja Penelope Leahin tutkimustulokset, jotka ovat varoittaneet niistä vaaroista, joita lasten kotihoidon väheneminen aiheuttaa. Tutkimuksissa on tuotu esiin edellä selvittämääni kiintymyssuhdeteoriaa sekä lasten emotionaalista ja älyllistä kehitystä. Esillä on ollut myös selvityksiä päivähoidon haitallisesta vaikutuksesta hyvin pieniin lapsiin. Vuonna 2003 Yhdysvalloissa julkaistu laaja tutkimus viittaa siihen, että ryhmähoito on alle kolmivuotiaille lapsille rankaisevampi kuin mikään muu hoitomuoto. Se saa aikaan aggressioita ja muita emotionaalisia häiriöitä. Vaikutukset ovat pitkäikäisiä. (5)

David Wilkerson, tunnettu julistaja puhuu samasta aiheesta; äidin läsnäolosta ja sen tärkeydestä. Tietysti myös isän merkitys on tärkeä, koska molempia vanhempia tarvitaan lasten tasapainoiseen kasvuun. Äiti ei voi korvata isää eikä isä äitiä:

Kysyin Davelta tästä.

   ”Aioin kirjoittaa kirjan lastenkasvatuksesta”, Dave kertoi minulle nauraen. ”Tämä tapahtui vuosia sitten. Kokosin lapset ympärilleni ja sanoin: ’Haluan, että kerrotte, missä teimme oikein. Palvelette kaikki Herraa ja olen hyvin ylpeä teistä ja siitä mitä Herra on teistä tehnyt.’

   ”Ajattelin heidän sanovan: ’Isä, kaikki on ollut kanssamme käymiesi pitkien keskustelujen ansiota.’ Kun jollakulla lapsistani oli ongelmia, rukoilin niiden puolesta ja pyysin Herraa paljastamaan ongelmien syyn.

   ”Istuimme lattialla ja avasimme Raamatun ja minä kerroin, mitä Pyhä Henki oli kertonut minulle. Ja melkein aina se osui kohdalleen ja aina saimme jotakin Pyhältä Hengeltä. Ja oli hyvä, että he tiesivät minun huolehtivan.

   ”Niinpä ajattelin, että he kertoisivat minulle kaiken olevan noiden keskustelujen ansiota. Järkytyin, kun he sanoivatkin kuin yhdestä suusta: ’Äiti oli aina kotona, kun tulimme koulusta. Hän oli aina paikalla.’

   David virnisti minulle kuivasti. ”He eivät sanoneet sanaakaan pitkistä puheistani. Mutta he sanoivat totuuden. Yksi syy siihen, että heistä tuli noin suurenmoisia, on se että Gwen oli aina paikalla heitä varten. He tulivat kotiin koulusta ja hän oli siellä. Minä olin aina poissa, mutta heillä oli varmuus, että äiti oli heidän kanssaan kaiken aikaa.

   ”He tulivat kotiin huutaen: ’Äiti’, ja saivat maitolasinsa ja piparkakkunsa ja lähtivät sitten ulos leikkimään. Gwen oli aina siellä heitä varten.

   ”Luulen, että tässä on syy, miksi niin monilla lapsilla on vaikeaa tänään. Kukaan ei ole ottamassa heitä vastaan, kun he tulevat koulusta kotiin.

   ”He tarvitsevat äitiä, joka odottaa heitä.” (6)

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.” (room 13:10). Kuten todettiin, saattavat ihmiset pitää Raamatun opetusta seksuaalimoraalista vanhentuneena. He eivät usko, että esim. avioliiton ulkopuoliset suhteet tai homoseksuaalisuuden harjoittaminen kuuluisivat väärien tekojen luokkaan, ja että ihmisen teoilla on vaikutusta iankaikkisuuteen. He ajattelevat, että sellaiset näkemykset eivät ole ajankohtaisia nykypäivänä. He torjuvat kristillisen seksuaalimoraalin ja Jumalan.

   Eräs suuntaus 1960-luvun lopulta lähtien, jolloin alkoi ns. seksuaalinen vallankumous, on ollut myös se, että on puolusteltu avioliiton ulkopuolisia sekä homoseksuaalisia suhteita rakkaudella. Aikaisempina vuosikymmeninä asia koski pääosin avioliiton ulkopuolisia suhteita mutta viime vuosina mediassa ovat olleet esillä myös homoparit. Molempia asioita on puolusteltu ja puolustetaan rakkaudella.

   Pieni lainaus osoittaa, miten kehitys lähti liikkeelle 1960-luvun loppupuolella. Kuvaus kertoo, miten silloin asetettiin vastakkain avioliitto ja rakkaus:

... Ylioppilasmaailmassa puhalsivat suuriäänisesti pasuunaan ne henkilöt, jotka vaativat vapaiden sukupuolisuhteiden tulemista oikeutetuiksi muun muassa siten, että ylioppilasasuntoloissa poikien ja tyttöjen täytyy saada julkisesti asua yhdessä, vaikka he eivät olekaan keskenään naimisissa.

   Näytti siltä, että Teiniliiton olivat vallanneet uudet johtajat, jotka julistivat paitsi sosialismia ja kouludemokratiaa myös vapaiden sukupuolisuhteiden aatetta.

   Kaiken kaikkiaan tilanteessa oli uutta se, että oli muodostunut viiteryhmiä, jotka puhuivat sukupuolikysymyksistä paljon avoimemmin kuin julkisuudessa aikaisemmin oli ollut tapana ja syyttivät yhteiskuntaa ja kirkkoa kaksinaismoraalista.

   Keskustelun sävy oli hyvin suuressa määrin eettistä. Moraalia pidettiin pahana. Sitä moitittiin. Samalla kuitenkin julistettiin uutta moraalia useinkin hyvin moralistisesti ja suvaitsemattomasti. Kun aikaisemmin oli puhuttu siitä, että täytyy ymmärtää nuorison seksuaalista käyttäytymistä, julistettiin nyt eräiden ryhmien taholta, että on oikein olla irrallisissa sukupuolisuhteissa. Asetettiin jopa vastakkain avioliittoinstituutio ja todellinen aito rakkaus. Laillistamatonta yhdyselämää eläviä pariskuntia haastateltiin julkisuudessa jonkinlaisina uuden moraalin sankareina, jotka ovat uskaltaneet nousta rappeutuneen porvarillisen yhteiskunnan moraalia vastaan. Samoin haastateltiin homoseksualisteja ja vaadittiin vapaata aborttia.... “Rakastakaa lain nimessä” oli otsikkona eräässä radio-ohjelmassa, jossa laillinen avioliitto ja aito rakkaus esitettiin toistensa vastakohtina. (7)

Kysymys, joka tällä alueella on syytä esittää, on se, mikä on rakkautta, mikä itsekkyyttä ja mitä merkitystä tekemillämme valinnoilla on. Tosiasiassa asiat, joita on perusteltu rakkaudella, voivat olla enemmän himoa ja itsekkyyttä kuin rakkautta, jota mediassa toistuvasti rummutetaan. Katsomme asiaa muutamien esimerkkien kautta. Aloitamme lasten asemasta.

Jos tulee jälkeläisiä. Kuten todettiin, on seksuaalisuuden päätarkoitus lisääntyminen. Siihen voi kuulua nautintokin, mutta suurin tarkoitus on uusien yksilöiden syntyminen. Näitä asioita ei voi täysin irrottaa toisistaan, vaikka se nykyisten ehkäisymenetelmien avulla onkin yhä helpompaa.

   Kaikesta huolimatta odottamattomia raskauksia tapahtuu. Se voi johtaa pinnallisissa ja lyhytaikaisissa seksisuhteissa seuraaviin tilanteisiin:

1. Onnellisin vaihtoehto on, että vanhemmat sitoutuvat toisiinsa ja lapsilla on heti koti valmiina.

2. Toinen mahdollisuus on, että seurusteleva pari eroaa, mutta lapsi kuitenkin syntyy. Lapsi elää toisen vanhemman kanssa tai joutuu adoptoitavaksi.

3. Kolmas vaihtoehto on abortti, joka tosiasiassa on lasten tappamista, vaikka jotkut väittävät vastaan. Tällaiset ihmiset valehtelevat itselleen. Nykytekniikan avulla on mahdollista nähdä, miten 8-12 viikon ikäisillä sikiöillä, jolloin useimmat abortit tehdään, on samat ruumiinjäsenet kuin aikuisella ja vastasyntyneellä.

   Aborttia on perusteltu mm. lasten tulevan kärsimyksen ehkäisyllä, mutta ”tämän ajatuksen esittäjille on … tehtävä kaksi omantunnonkysymystä. Ensimmäinen on tämä: Kuinka moni tarkoittaa puhuessaan kauniisti lasten kärsimyksistä itse asiassa omia tulevia kärsimyksiään, menetettyä vapaa-aikaa, lisääntynyttä vaivannäköä ja ympäristön asenteitten pelkoa? Toinen on tämä: Kuka meistä voi mennä maailman portille lajittelemaan tulijat enemmän ja vähemmän kärsiviin? Kuka voi etukäteen varmuudella ennustaa toisen tulevaisuuden? Vaikeista olosuhteista on noussut suuria persoonallisuuksia; helposta elämästä on luisuttu hunningolle. Kuinkahan monta Leonardo da Vinciä tai August Strindbergiä tämän aborttilain aikana lieneekään tuhottu!” (8)

Entä lasten kasvatus ja hyvinvointi? Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset viihtyvät parhaiten sellaisissa perheissä, joissa vanhemmilla on avioliiton kaltainen pysyvä suhde. Se on emotionaalisesti lapsille paras tilanne ja yhteiskunnallisesti taloudellisin tapa lasten hoitamiseen. Muut vaihtoehdot ovat kalliimpia ja huonompia. On myös todettu, että, että rikolliset tulevat useimmiten lastenkodeista tai yksinhuoltajaperheistä (yleensä isä puuttuu). Se on valitettava tosiasia, jonka tilastot osoittavat todeksi.

Jos meitä pyydettäisiin suunnittelemaan järjestelmä, joka varmistaisi, että lasten perustarpeista huolehditaan, päätyisimme todennäköisesti johonkin samankaltaiseen kuin kahden vanhemman ihanne. Teoriassa tällainen rakennesuunnitelma ei ainoastaan varmista, että lapset saavat käyttöönsä kahden aikuisen ajan ja rahan, se tarjoaa myös kontrolloivan ja tasapainottavan järjestelmän, joka edistää laadukasta vanhemmuutta. Molempien vanhempien biologinen suhde lapseen lisää todennäköisyyttä, että vanhemmat pystyvät samaistumaan lapseen ja ovat valmiita tekemään uhrauksia lapsen puolesta. Se myös vähentää todennäköisyyttä, että vanhemmat käyttäisivät lasta hyväkseen. (9)

On vakuuttavasti osoitettu, että lapset eivät kukoista hyvästä fyysisestä hoidosta huolimatta, jos heitä pidetään persoonattomissa laitoksissa, ja että ero äidistä – varsinkin eräinä ajanjaksoina – vaikuttaa erittäin vahingollisesti. Jälkeenjääneisyys, välinpitämättömyys, taantuminen ja jopa kuolema ovat yleisiä laitoshoidon seurauksia, kun saatavilla ei ole riittävää äidin korviketta. (10)

Puhuessani eräällä miesten leirillä Hume Lakella Kaliforniassa mainitsin, että keskivertoisä viettää ainoastaan kolme minuuttia laadukasta aikaa lapsensa kanssa päivittäin. Kokouksen jälkeen eräs mies asetti tietoni kyseenalaisiksi.

   "Te saarnaajat vain sanotte asioita", hän sätti. "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan keskivertoisä ei käytä edes kolmea minuuttia päivässä lastensa kanssa, vaan 35 sekuntia."

   Uskon häntä, koska hän toimi Keski-Kalifornian koulujen tarkastajana. Itse asiassa hän antoi minulle toisenkin hätkähdyttävän tilastotiedon.

   Eräällä Kalifornian koulualueella 483 oppilasta oli erityisopetuksessa. Noilla oppilailla yhdelläkään ei ollut isää kotona.

   Eräällä alueella Seatlen laitamilla 61 % lapsista on ilman isää.

   Poissaoleva isä on nykyajan kirous. (11)

Mitä sitten tapahtuu, kun puolustetaan avioliiton ulkopuolisia suhteita rakkauden nimissä tai kun marssitaan homoseksuaalisten suhteiden puolesta rakkauden nimissä?

   Suora vastaus on, että se heikentää lasten asemaa. Se johtaa itsekkäiden aikuisten seksikokeiluihin sekä tavallisten parisuhteiden ja perheiden hajoamiseen (joka tarkoittaa yhteiskunnan kulujen lisääntymistä). Se ei ehkä ole marssijoiden tarkoitus tai niiden, jotka puolustavat näitä asioita rakkauden nimissä, mutta se on suora seuraus. Mitä enemmän näitä asioita tuodaan esille mediassa, sitä enemmän se hajottaa perheitä ja ihmissuhteita. Lapsista tulee sijaiskärsijöitä aikuisten itsekkyydelle, jota he nimittävät rakkaudeksi. (Esim. Etelä-Suomen sanomat raportoi 31.10.2010: Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi, Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun...    Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa.../  Samoin Aamulehti raportoi 3.3.2013: Syrjäytynyt nuori maksaa 1,8 miljoonaa. Jos yksikin saadaan takaisin yhteiskuntaan, tulos on plussalla.)

   Seuraava lainaus osoittaa, miten yhä useampi lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, ja miten yhteiskunnan kulut ovat lisääntyneet perheiden hajoamisen seurauksena. Kun ns. seksuaalinen vallankumous alkoi 1960-luvun lopulla, syntyi silloin lapsista vain n. 5 % avioliiton ulkopuolella. Siitä lähtien luku on kasvanut, avioerot ovat yleistyneet ja lasten pahoinvointi lisääntynyt. Jos kehitystä on tapahtunut, ei se ainakaan ole lisännyt yhteiskunnan kokonaisonnellisuutta ja hyvinvointia. Tilanne on mennyt huonompaan suuntaan:

Jo yli puolet (53 %) ensimmäisistä lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Kaikista syntyneistä (myös 2. ja 3. lapsi) näiden osuudet ovat kasvaneet:

Avioliiton ulkopuolella syntyneet:

- v. 1970 osuus oli   5,8 %

- v. 1980 osuus oli  13,1 %

- v. 1990 osuus oli  25,2 %

- v. 2000 osuus oli  39,2 %

- v. 2010 osuus oli  41,0 %

Kaikista avo- ja avioliitoista avoliittojen osuus on 24 prosenttia (tilanne vuonna 2008). Nykyään solmittavista avioliitoista arviolta puolet päättyy eroon.

   Kaikista yhteiskunnan tukea saavista kotitalouksista on yksin elävien talouksia 70 prosenttia. Yksinhuoltajista neljännes saa toimeentulotukea. Rahallisesti he saavat suunnilleen yhtä paljon tukea kuin kahden huoltajan lapsiperheet.

   Vuonna 2006 oli kodin ulkopuolelle viranomaisten toimesta sijoitettuna 15 628 lasta ja nuorta. Sijoitetuista lähes 40 % tulee yhden vanhemman perheistä.

   …Yhteiskunnan vastuut lisääntyvät kun vanhemmat eivät pysty tai halua ottaa vastuuta lastensa kasvattamisesta. Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollon tukitoimien piirissä oli yhteensä yli 70 700 lasta ja nuorta vuonna 2009. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna niistä oli yli 16 000 lasta. Nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä kasvatustehtävä on laajentunut päivähoidosta yliopistoon. Yhteiskunnan rinnalle kasvattajaksi ovat tulleet televisio ja peliohjelmat. (12)

Yksinhuoltajaperheiden yleistyminen. Kun sukupuolimoraali on muuttunut ja avoliitot ja avioerot ovat tulleet yhä hyväksytymmäksi, on sillä ollut suuria vaikutuksia. Yksi seuraus on ollut yksinhuoltajaperheiden yleistyminen. Yhä useampi lapsi kasvaa yksinhuoltajaperheissä, joissa isä puuttuu kodista. Tilanne on huono sekä yksinhuoltajan että lasten kannalta, joiden ongelmat ovat koko ajan pahentuneet, ja joilta puuttuu yleensä isä kodista. Vapaus on käytännössä johtanut pahoinvoinnin lisääntymiseen yhteiskunnassa. Naiset ovat entistä taakoitetumpia sen lisäksi että lapset kärsivät tilanteesta:

Näyttelijä-kirjailija Eppu Nuotio ja tutkija Tommi Hoikkala pohtivat yhdessä miehen ja naisen välisen suhteen hämmennystä. Hoikkala kummastelee, miten naisten oikeuksien lisääntyessä ydinperhe aloitti hajoamisen. Hän arvelee, että meille käy kohta samoin kuin Ruotsissa, jossa yksi lapsi ja yksinhuoltajaäiti ovat yleisin perhemuoto. Naiset halusivat pois asemasta, jossa he eivät voineet valita ja ovat päätyneet tilanteeseen, jossa he eivät voi valita… Useimmiten kotityöt, opiskelu ja pätkätyöt rasittavat naisia, jotka uupuvat taakkojen alla. Parisuhteen ongelmat kertovat Hoikkalan mielestä siitä, että mies ei kestä menestyviä naisia. Sitä mukaa kun ihmisen sietokynnys laskee, kynnys erota madaltuu. Suomeen on syntynyt eroamiskulttuuri. (13)

Jos avioerot johtavat negatiivisiin seurauksiin, ja ovat myös Raamatun valossa väärin, voiko avioeroja ehkäistä? Se on usein aika vaikeaa, jos puolisot itse eivät sitä halua, mutta ehkä siihen voidaan vaikuttaa lainsäädännöllisin keinoin tai henkilökohtaisella tuella. Monet avio-ongelmat voivat ratketa itsestään ja monet myös katuvat jälkeenpäin eroaan, joten ennaltaehkäisevät toimet voivat olla hyödyksi. On aina parempi ja halvempaa hoitaa syitä kuin seurauksia. Ongelma on, että eroaminen on tehty liian helpoksi. Ei ole sovittelua eikä toimia, joilla pyrittäisiin pitämään liitto koossa. Yhteiskunnassa esiintyvä asenne, jossa avioeroa ei enää pidetä vääränä ja häpeällisenä asiana, on johtanut siihen, että yhä useammat eroavat yhä pienempien syiden takia.

Erään tutkimuksen mukaan noin 30 prosenttia eronneista katuu eroaan kolmen vuoden kuluttua. Jopa 80 prosenttia eroista voitaisiin ehkäistä oikein kohdennetun tuen avulla avioliiton kriisiytyessä. Ehkä aina ei ymmärretä, että muutokset kuuluvat suhteeseen. On surullista, jos muutosten paineissa ruvetaan heti pohtimaan eroa, sillä muitakin keinoja päästä eteenpäin voisi löytyä…

   Avioliittolakia voisi uudistaa niin, että siihen palautettaisiin pakollinen sovittelu ennen eron myöntämistä. Kun sovittelusta avioeron ehtona luovuttiin vuonna 1988, avioerojen määrä kasvoi noin 30 prosenttia. Uusi avioliittolaki sisälsi käsitteen ”perheasian sovittelu”, mutta tässä yhteydessä sitä ei liitetty avioeroprosessiin, vaan se merkitsi vapaaehtoista tuen ja avun etsimistä. Sovittelun tärkein päämäärä olisi ehkäistä turhat avioerot. Sovittelu tulisi ottaa käyttöön pakollisena ainakin niissä tapauksissa, joissa aviopuolisot ovat erimielisiä eroanomuksessa tai joissa heillä on alaikäisiä lapsia huollettavana. Näin säästettäisiin sekä taloudellisia että inhimillisiä kustannuksia. (14)

Homoseksuaalisuus. Kun yhteiskunnassa on tapahtunut muutoksia, liittyvät monet niistä seksuaalisuuteen kuten feminismi ja miehen ja naisen erilaisuuden vähättely, avioerot sekä esiaviolliset sukupuolisuhteet. Nämä asiat tulivat yleisesti hyväksytyiksi tai yleiseen tietoisuuteen 1960-luvulta alkaen, vaikka samaa käytöstä on esiintynyt koko ajan.

   Näiden asioiden vanavedessä tuli myös homoseksuaalisuus. Asia, joka ennen ei paljoa esiintynyt otsikoissa, tuli ihmisten tietoisuuteen marssien ja tätä asiaa ajavien aktivistien kautta. Tapahtui, kuten aiemmin oli tapahtunut feminismin nousun ja seksuaalisen vallankumouksen kanssa: monet alkoivat suhtautua suopeasti asiaan eivätkä enää pitäneet sitä vääränä käytöksenä.

   Mitä sitten nykytilanteessa on uutta ja mitä muutosta on tapahtunut entiseen, sitä pohdimme muutamien seikkojen valossa. Kysymys on pienistä näkemyseroista tässä asiassa.

”Synnynnäinen asia”. Ensimmäinen ero entiseen on, että nykyään homoseksuaalisuutta pidetään synnynnäisenä asiana, aivan kuin ihonväriä, jonka ihminen on saanut perintönä. Sitä ei enää pidetä syntinä ja vääränä käytöksenä vaan asiana, joka henkilön itsensä ja muiden täytyy hyväksyä. Esimerkkinä tästä on, että ennen psykologiassa tarjottiin muutosterapiaa homoseksuaaleille, koska uskottiin tämän asian johtuvan olosuhteista ja että siitä voidaan eheytyä. Mutta nyt trendi on, että sitä ei paljoakaan tarjota, koska ajatellaan kyseessä olevan synnynnäinen ominaisuus kuten ihonväri.

   Kumpi sitten on lähempänä totuutta, perinteinen vai nykynäkemys? Tästä ollaan tietysti eri mieltä, mutta kyllä perinteinen näkemys on paljon vahvemmilla. Tätä tukevat lukuisat haastattelututkimukset, joita on tehty asian tiimoilta. Monet homoseksualistit itsekin uskovat, ettei kysymys ole synnynnäisestä asiasta. He pitävät olosuhteita tärkeimpinä tekijöinä.

Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä.

   Kun nykyään tapaan homoseksuaalin, ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (15)

”Siitä ei voi vapautua”. Tämä argumentti saa alkunsa edellisestä uskomuksesta. Kun homoseksuaalisuuden uskotaan olevan synnynnäinen asia kuten ihonväri, pidetään mahdottomana, että siitä voitaisiin vapautua. Ei uskota, että niin voisi tapahtua.

   Jumala, joka vapautti ihmiset fyysisestä orjuudesta Egyptissä ja näin suhtautui kielteisesti tähän asiaan, voi kuitenkin vapauttaa ihmisen myös synnin orjuudesta, josta tämä asia on yksi muoto. Jeesus ainakin lupasi niin (Joh 8:34-36: Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.) Kun moni alkoholisti, narkomaani tai taparikollinen on vapautunut taipumuksestaan, miksi ei myös homoseksualisti voi kokea samaa, jos hän sitä haluaa? On väärin rajoittaa Jumalan mahdollisuuksia tässä asiassa.

Kun ilmoitin, että aion saarnata homoseksuaalisuudesta, useat seurakuntalaiseni vetivät minut syrjään ja sanoivat, joskus kyyneleet silmissä: ”Tiedätkö, odotan todella saarnaasi homoseksuaalisuudesta.” Sitten he saattoivat lähteä pois mutta jättivät jälkeensä heikon avunhuutonsa.

   Olen nähnyt Jumalan tekevän ihmeitä tällä alueella ihmisten elämässä. Eräs mies kirjoitti minulle: ”Kolme vuotta sitten, kun saarnasit homoseksuaalisuudesta, tulin kuuntelemaan ja olin pelkkänä korvana. Saarnasi rohkaisi minua lopultakin astumaan esiin varjoista ja kertomaan jollekulle ongelmistani tällä alueella.” Sitten hän kuvasi, miten oli löytänyt avun, ja lopetti kirjeensä sanoihin: ”Nyt, kolme vuotta myöhemmin olen terveempi ja onnellisempi kuin koskaan luulin voivani olla. Jumala on ollut uskollinen. Ja lopulta koen olevani vapaa siteistä, jotka pitivät minua otteessaan. Kerro homoseksuaaleille, että on olemassa toivo. Muistuta heitä, että Jumala välittää heistä.” (16)

Totuus huomioon. Kuten todettiin, ei seksuaalisuus itsessään ole paha asia vaan ainoastaan sen väärinkäyttö on sitä. Kyseessä on samanlainen asia kuin väärä isänmaallisuus, jossa halveksitaan muita kansoja ja ulkomaalaisia sekä korotetaan oman kansan arvoa. Tai sitten kyseessä on samanlainen asia kuin ruuan väärinkäyttö, josta on seurauksena liikasyöminen ja -lihominen. Kumpikaan niistä, kuten seksuaalisuuskaan, ei ole itsessään väärin, mutta niissä voidaan toimia vahingollisilla tavoilla.

   Ainoa rajoitus seksuaalisuuden suhteen on, että sen tulisi tapahtua miehen ja vaimon avioliitossa. Ns. seksuaalinen vallankumous, joka tuli esiin 1960-luvun loppupuolella, ei tässä mielessä ollut mikään seksuaalinen vapautuminen, koska aina oltiin harrastettu seksiä. Ainut ero oli, että 1960-luvun radikaalit ajattelivat, ettei avioliitto ollut välttämätön seksuaalisuuden harjoittamiselle. He pitivät halpana Raamatun ohjeita eivätkä ymmärtäneet, että kyseessä oli haureuden synti. Sama ylenkatse Raamattua kohtaan ilmenee niillä, jotka nykyään puolustavat homoseksuaalisia suhteita. Näitä molempia asioita, avioliiton ulkopuolisia suhteita tai homoseksuaalisia suhteita, on myös puolusteltu rakkauden nimissä. On väitetty, että on ahdasmielistä, jos ei suhtaudu myönteisesti niihin.

   Tärkeintä on kuitenkin totuus. Jos on totta, että olemme iäisyysolentoja ja teoillamme on merkitystä itseemme ja muihin, silloin todellista rakkautta on toimia sen totuuden mukaan. Vaikka jotkut väittävät edustavansa rakkautta, ei sellainen kestä, jos ei oteta totuutta ja iäisyyttä huomioon. Katsomme muutamia aiheeseen liittyviä jakeita. Viimeiset jakeet liittyvät pelkästään sielun pelastumiseen. Ota sinäkin se mahdollisuus huomioon, että Raamatun opetus on totta ja meitä koskevaa. Älä ihmeessä torju Jumalan kutsua, kun hän rakkaudessaan haluaa pelastaa sinut ja antaa elämällesi uuden suunnan.

- (Gal 5:7,8) Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?

8. Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.

- (1 Tim 2:3,4) Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

- (Matt 16:25,26) Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

26. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

Totuus ja sen huomioon ottaminen on siis tärkein asia. Jos todella pitää paikkansa, että olemme iankaikkisuusolentoja ja että joudumme tekemään tiliä tästä elämästä, emme toimi viisaasti, jos laiminlyömme tämän totuuden. Itsekkyys seksuaalielämässä ja muussa elämässä ovat tyhmintä, mitä voimme tehdä. Raamatun mukaan olemme vastuussa jokaisesta valinnastamme ja teoistamme tässä elämässä (Hebr 9:27: Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio), ja se pitäisi ottaa huomioon:

Ajattelehan, miten tarkasti Jumala tuomitsee jokaisen uskomattoman! Jokaisen elämän jokainen päivä analysoidaan yksityiskohtaisesti. Jokaisen hetken salaiset ajatukset ja motiivit käydään uudestaan läpi, samoin kuin kaikki teot ja asenteet. Salassa puhutut sanat julkistetaan, sydämen aikomukset esitetään kaikkien nähtäväksi. Ei ole asianajajaa jonka puoleen kääntyä, ei verukkeita joilla puolustautua. Ovat vain paljaat, kiistämättömät tosiasiat.

   Uskon, että oikeuden tasapaino on niin tarkka, että pornografian tuottaja toivoo, ettei olisi koskaan julkaissut sellaista aineistoa; varas toivoo, että olisi ansainnut elatuksensa rehellisesti; ja avionrikkoja katuu moraalitonta elämäänsä. Uskollisuus avioliittovalalle ei olisi tuonut miehelle paikkaa taivaassa, mutta se olisi tehnyt hänen olonsa helvetissä hiukkasen siedettävämmäksi.

   Jumalan edessä ei motiiveja tulkita väärin eikä lieventäviä asianhaaroja jätetä huomioon ottamatta. Nainen, joka vietteli miehen, saa asianmukaisen rangaistuksen, ja mies joka antoi vietellä itsensä saa oman osuutensa rangaistuksesta. Kaikki syytteet ovat tarkasti oikeassa suhteessa tekoihin. (17)

Viittaukset:

1. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 54

2. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 126

3. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 123 / Graglia s. 2, 127

4. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 140

5. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 150

6. Nicky Cruz: David Wilkersonin viimeinen varoitus (David Wilkerson: A Final Warning), s. 84,85

7. Matti Joensuu: avoliitto, avioliitto, perhe, s. 12,13

8. Michael Harry, Ulla Järvilehto, Markus J. Viljanen: Anna lapsen elää

9. Sara McLanahan & Gary Sandefur: Growing Up with a Single Parent: What Hurts, What Helps, s. 38

10. Margaret Mead: Some Theoretical Considerations on the Problem of Mother-Child Separation, American Journal of Orthopsychiatry, vol. 24, 1954, s. 474

11. Edwin Louis Cole: Miehuuden haaste, s. 104

12. Kimmo Pälikkö: Taustaa 3, Alusta viimeiseen aikaan, s. 193,194

13. Pirjo Alajoki: Naiseus vedenjakajalla, s. 21,22

14. Päivi Räsänen: Kutsuttu elämään, s. 134

15. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132

16. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 140

17. Erwin W. Lutzer: Miksi helvetti on (Coming to Grips with Hell), s. 24

Lisää aiheesta:

Porno, alastonkuvat, dogging, seksi, prostituutio, alastomuus - miksi niihin ajaudutaan?

Seksuaalisuus, rakkaus ja tasa-arvo - onko kaikki seksuaalinen käytös oikein?

Seksiriippuvuus, pornografia ja itsetyydytys sitoo monien elämää

Tulevaisuuden suunnittelu ottamatta Jumalaa ja iankaikkisuutta huomioon, on hulluutta