Yleisöosastokirjoittelua

Keskustelu sateenkaarivihkimisistä kirkoissa

Tiivistelmä

Kirjoitus analysoi ajankohtaista kirkollista ja yhteiskunnallista kehitystä seuraavien ydinkohtien kautta: 1. Sateenkaarivihkimiset ja kirkko: Pyrkimys hyväksyä sateenkaarivihkimykset kirkossa merkitsee oikean ja väärän rajan siirtämistä Jumalan sanan vastaisesti. 2. Farisealaisuutta vai ei: Keskustelussa perinteisen kristillisen kannan puolustajia syytetään farisealaisiksi, vaikka aito usko ja Jumalan pyhyyden kohtaaminen johtavat oman syntisyyden näkemiseen ja nöyryyteen, ei muiden tuomitsemiseen. 3. Rakkauden aito luonne: Arvoliberaalit pitävät sateenkaarivihkimysten edistämistä rakkautena, mutta todellista rakkautta on varoittaa ihmisiä synnin seurauksista ja iankaikkisesta kadotuksesta. 4. Kohti kommunistimallia: Länsimainen yhteiskunta on ajautumassa kohti totalitaarista mallia, jossa uskonnon- ja ajattelunvapautta rajoitetaan ja valtio määrää, mitä saa uskoa ja opettaa. 5. Taipumukset ja himot: Raamatun valossa homoseksuaalisuudessa on kyse synnistä ja vääristä himoista, joita jokaisella ihmisellä on omalla alueellaan. 6. Puutteellinen synnintunto: Nykyajan suurin ongelma on synnintunnon puuttuminen. Kun ihminen näkee itsensä Jumalan lain valossa, hän lakkaa puolustelemasta syntejään ja turvaa Jumalan armoon.

Sisällys:

Sateenkaarivihkimiset ja kirkko
Farisealaisuutta vai ei?
Rakkaudellakin on merkitystä; kuka sitä edustaa? Edustavatko ns. humanistit ja sateenkaarivihkimisten kannattajat sitä vai ei?
- Helvetti – onko sitä olemassa? Sateenkaarivihkijät eivät ota Jeesuksen varoituksia huomioon, mutta se kannattaisi tehdä
Kohti kommunistimallia. Nykyaikana länsimaissa ollaan menossa kohti mallia, joka oli ominainen kommunistimaissa ja natsi-Saksassa, ja jossa uskonnonvapaus on vaakalaudalla. Määrätään, mitä saa uskoa ja mitä opettaa. Arvoliberaalit, jotka usein puhuvat tasa-arvon ja rakkauden nimissä, ovat tämän kehityksen kärjessä.
Taipumukset ja himot. Raamatun valossa homoseksuaalisuudessa on kysymys synnistä ja himosta. Jokaisella ihmisellä on erilaisia vääriä taipumuksia ja himoja.
- Ongelmana puutteellinen synnintunto. Jos ihminen näkee asiat Jumalan lain valossa, ei hän enää puolustele syntejään

Kysymyksiä ja vastauksia (UKK) – Lue lisää tästä →

Sateenkaarivihkimiset ja kirkko

Idea tähän kirjoitukseen lähti yleisöosastokirjoituksesta. Etelä-Suomen sanomissa (2.7.2017) oli Teuvo-nimisen henkilön (jätän tässä sukunimen pois, koska sillä ei ole merkitystä) yleisöosastokirjoitus nimeltään Päivi Räsänen on farisealainen. Siinä kirjoittaja puolusti sateenkaarivihkimistä kirkossa ja moitti kansanedustaja Päivi Räsästä farisealaiseksi. Teuvo kirjoitti mm. seuraavasti:

Päivi Räsänen on farisealainen

…Eräiltä osin Päivi Räsäsen mietteissä on puutteita. Odotin häneltä ohjeita myös rakkauden käytäntöihin. Pitääkö rakkauden harjoituksessa noudattaa tapaa, jota yleisesti nimitetään lähetyssaarnaajien tavaksi vai periaatetta ”ei koskaan sunnuntaisin”?

Räsänen ei varmaankaan osallistuisi Raamatun kertomuksessa kuvattuihin Kaanaan häihin, vaan istuisi kirkon etupenkissä, löisi rintoihinsa farisealaiseen tapaan ja sanoisi: Onneksi minä en ole niin kuin nuo lesbot, jotka juhlivat Kaanaan häissä”.

Kansankirkossa, jota usein myös valtionkirkoksi nimitetään, tulee noudattaa Suomen lakeja. Jos laki sallii kahden miehen tai kahden naisen välisen avioliiton, kansankirkon pitäisi korjata käytäntöään lain mukaan.

…Olen osallistunut Lahdessa pari kertaa Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen salissa ”sateenkaarimessuun”, jossa lahtelainen, jo eläkkeellä oleva pastori ilmoitti vihkivänsä avioliittoon myös vähemmistöryhmiin kuuluvia pareja. Erinomaista siviilirohkeutta eläkeläispapilta Lahdessa!

Teuvo…

Koska itse ajattelen asioista samalla tavalla kuin Päivi Räsänen, otin kantaa aiheeseen (vuosikausia sitten, ollessani ateisti, ajattelin päinvastoin). En kylläkään ole kirkon jäsen, mutta näen huolestuttavia piirteitä nykyisessä kehityksessä. Siksi kirjoitin aiheesta mielipideosastolle. Kirjoitus julkaistiin (ESS 7.7.2017) mutta kovasti lyhennettynä, ja tämä muutti kirjoituksen sävyä ja poisti tärkeitä perusteluja. Myös otsikkoa oli muutettu aivan toisenlaiseen muotoon: Homoparien vihkijät johtavat helvettiin. (Tähän liittyy sellainen episodi, että äitini, joka ei suinkaan jaa omia näkemyksiäni vaan on eri mieltä kanssani, kehotti soittamaan toimitukseen, joka oli muuttanut otsikkoa ja jättänyt oleellisia asioita sivuun. Hän näki, että minut saatetaan nähdä homovihaajana, vaikka asia on täysin päinvastoin. Jätin kuitenkin asian sikseen. Mediassa ei välttämättä aina oteta huomioon, että vääristelty asioiden esiin tuominen ihmisistä tai asioista voi vaikuttaa myös omaisiin).

Alun perin kirjoitin seuraavasti. Alleviivatut osat puuttuivat lehtikirjoituksesta:

Sateenkaarivihkimiset ja kirkko

Teuvo… otti kantaa sateenkaariparien vihkimiseen (ESS 2.7). Hän piti rakkaudettomana ja farisealaisena asennetta, jossa kirkossa ei vihitä sateenkaaripareja. Hän mainitsi myös Päivi Räsäsen.

Mielestäni Teuvo ei kuitenkaan ehkä käsitä, mistä tässä asiassa on kysymys: oikean ja väärän rajan siirtämisestä. Kautta aikain homoseksuaalista seksiä on pidetty kirkossa vääränä käytöksenä, joka vaikuttaa iankaikkisuuteen (1 Kor 6:9,10: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.). Tähän luokkaan kuuluvat myös monet muut asiat kuten avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet, murhat, varkaudet jne. Hyvä kysymys onkin, onko homoseksuaalinen seksi, murhat, varkaudet tai avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet (niitäkin joku voi puolustella rakkaudella) enää väärin vai ovatko ne hyväksyttävää ja oikeaa käytöstä? Pitäisikö kirkon muuttaa opetusta näistä asioista aina gallupkyselyjen mukaan? Mielestäni tässä liikutaan kaltevalla pinnalla.

Eräs asia, mistä olen huolissani, on uskon- ja ajattelunvapauden kaventuminen. Mielestäni Teuvon asenne johtaa siihen. Tämä asenne vallitsi kommunistimaissa ja natsi-Saksassa. Niissä kirkkojen toiminta kiellettiin kokonaan tai määrättiin, mitä saa opettaa. Niissä vaadittiin myös ehdotonta kuuliaisuutta valtiolle (Esim. Adolf Eichmann, joka oli vastuussa tuhansien surmaamisesta, väitti tämän perusteella, ettei hän ollut tehnyt mitään väärää, koska hän totteli vain muiden käskyjä). Haluaako Teuvo tällaista yhteiskuntaa, joka oli kommunistimaissa ja natsi-Saksassa? Juuri siihen hänen edustamansa ajattelu johtaa. Siksi olen huolissani.

Sitten rakkauteen ja farisealaisuuteen. Itselleni ei tulisi mieleenkään, että olisin itsessäni jotenkin parempi kuin muut. Enkä usko Päivi Räsäsenkään ajattelevan niin. Sen sijaan, kuten totesin, on kysymys näkemyseroista oikean ja väärän suhteen – ei paremmuudesta muihin nähden.

Lisäksi rakkautta voi katsoa eri kantilta. Joidenkin mielestä homopareja vihkivät edustavat rakkautta. Itse taas näen, että nämä ihmiset johtavat muita helvettiin. Oikeana rakkautena pidän sitä, että ihmisiä varoitetaan vääristä valinnoista, ikään kuin heikoista jäistä: ”Älä ihmeessä mene eteenpäin, ettei sinulle kävisi huonosti!” Asioita voidaan katsoa eri puolilta.

Jari Iivanainen

Seuraavaksi lisää aiheen käsittelyä. Lehtikirjoituksessa, varsinkin yleisönosastokirjoituksessa, on ongelmana pieni tila, jolloin kaikki pitäisi tiivistää melko lyhyeen muotoon. Sen sijaan tässä aihetta voidaan lähestyä paljon laajemmin. Otan siksi esille muutamia aiheen kannalta olennaisia asioita, ensiksi farisealaisuudesta:

Farisealaisuutta vai ei?

- (Luuk 18:9-14) Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:

10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ‘Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.

12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’

13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’.

14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Kuten todettiin, mainitsi Teuvo kirjoituksessaan sen, että ”Päivi Räsänen on farisealainen” Lisäksi Teuvo kirjoitti: ”Räsänen ei varmaankaan osallistuisi Raamatun kertomuksessa kuvattuihin Kaanaan häihin, vaan istuisi kirkon etupenkissä, löisi rintoihinsa farisealaiseen tapaan ja sanoisi: Onneksi minä en ole niin kuin nuo lesbot, jotka juhlivat Kaanaan häissä”.

Mitä tulee edellisenkaltaiseen farisealaiseen ajatteluun, jossa ihminen pitää itseään moraalisesti parempana kuin jotkut ”syntiset”, olen itse koko ajan kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Uskon niin tapahtuneen myös Päivi Räsäsen elämässä.

Kun otin ensimmäiset askeleet uskon tiellä, näin silloin omat virheeni, en muiden. Minua painoi oma syntitaakkani aivan kuten Jeesuksen vertauksen publikaania, enkä silloin ajatellut muiden virheitä. Kuitenkin sama kehitys on jatkunut. Kun Jumala on näyttänyt omia virheitä, on se johtanut nöyrtymiseen ja ettei voi heittää muita kivillä. Tuomitsevat asenteet muita kohtaan ovat vähentyneet yhä enemmän vuosien myötä. En väitä, että olisin tullut täydelliseksi tällä alueella, mutta suunta on ollut selvä. Tapio Nousiainen on kertonut kirjassaan Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa (s.98,99) samanlaisesta kehityksestä:

Nyt tullaan tärkeään vaiheeseen, oikein taitekohtaan.

Kaikella kärsimyksellä Jumala on pyrkinyt yhteen päämäärään: että me näkisimme itsemme niin kuin Pyhä Henki näkee meidät. Tietysti me täällä ajassa ja lihassa emme kestäisi nähdä todellista minäämme. Niin saastainen ja läpikotaisin viheliäinen se on, kun pääsee kurkistamaan julkisivun taakse. Mutta sen minkä siedämme, Pyhä Henki näyttää.

Kun tekijä pääsi tähän vaiheeseen, hän tunsi, kuinka Jumalan kaira porasi yhä syvemmälle. Vähitellen mies alkoi nähdä itseään. Kuinka pöyhkeä, kunnianhimoinen, kiitoksenkipeä, vallanhimoinen, saastainen, ohutnahkainen. ärtyisä, kaksimielinen, katkeroituva, juonittelija, himokas, hengellinen laiskuri, fariseus, panettelija, lahkolainen, vakoilija, valheellinen, saarnatautinen ja kateellinen mies olikaan.

Varmasti Jumalan kaira syvemmältä olisi paljastanut uusia asioita, mutta mies ei olisi sitä kestänyt. Tekijä heittäytyi pyhän Jumalan eteen ja huusi tuskissaan: ”Voi, Jumala, millainen minä olenkaan? Miten olet saattanut pelastaa minut ja sietää minua vuosikymmeniä? Olen aivan toivoton. En voi parantaa itseäni.”

Tekijään sopi hyvin Jesajan huuto Raamatussa (Jes. 6:5): Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."

Jumalan on vietävä asiat tähän pisteeseen, ennen kuin koulunkäynnistä on todellista hyötyä. Kaikki jatkossa on nousua nollapisteestä.

On mielenkiintoista, että Paavali kävi läpi samanlaisen kehityksen. Hän mainitsi aluksi olleensa apostoleista halvin, sitten pyhistä halvin ja aivan elämänsä loppupuolella syntisistä suurin.

- (1 Kor 15:9) Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

- (Ef 3:8) Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta

- (1 Tim 1:15) Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

T.B. Barratt, joka on tunnettu Euroopan helluntaiapostolina, on myös viitannut omaan kokemukseensa. Hän oli ollut vuosikymmeniä uskossa ennen kuin hän sai helluntaikasteen ylhäältä. Kuitenkin juuri sitä ennen hän näki syvästi omat virheellisyytensä ja puutteensa. Tämä on vastakkaista farisealaiselle ajattelulle:

Se tapahtui eilen, sunnuntaina, 7:ntenä lokakuuta klo 5:n ja 6:n välillä iltapäivällä, ja nyt te saatte kuulla, mikä on johtanut tähän. Minun sielussani palaa! Minusta tuntuu, että olen maailman onnellisin mies. Kaikki on tullut uudeksi. Olen täynnä iloa ja rauhaa ja rakkautta Jumalaan ja ihmisiin! Kaikkina päivinä Hän on johtanut minua, ja sisimpäni on jatkuvasti huutanut: Eteenpäin! Eteenpäin! Aina vaikeasta sairaudestani lähtien, yli 20 vuotta sitten, on ollut voimia, hyviä voimia, jotka ovat ajaneet minua eteenpäin. Pyhityskysymys on ollut minun rakkain aiheeni; ja olen taistellut pyhyysajatuksen puolesta, vaikka en itse ole sitä kokenut.

Mutta kuinka pahaksi tunsinkaan itseni omissa silmissäni Jumalan puhtauden ja pyhyyden edessä! Näin kunnianhimoni, itsekkyyteni, omapäisyyteni, lihallisuuteni. Oi Jumalani, minä näin niin paljon, niin paljon sellaista, minkä täytyi murehduttaa Pyhää Henkeä! Minut murrettiin ja taivutettiin maahan kerta toisensa jälkeen. (1)

Rakkaudellakin on merkitystä; kuka sitä edustaa? Edustavatko ns. humanistit ja sateenkaarivihkimisten kannattajat sitä vai ei?

- (1 Kor 13:1,2) Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

- (Ef 4:15) vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

Teuvo puhui kirjoituksessaan myös rakkaudesta. Hän näki, että sateenkaariliikkeen kannattajat ja heitä vihkivät edustavat rakkautta.

Mutta kuten totesin kirjoituksessani, tässä asiassa on pohjimmiltaan kysymys oikean ja väärän rajan siirtämisestä – ei paremmuudesta muihin nähden tai rakkauden puutteesta (On tietysti totta, että näistä asioista voidaan puhua rakkaudettomasti ja siihen on moni syyllistynyt). Kautta aikain homoseksuaalista seksiä on pidetty kirkossa vääränä käytöksenä, joka vaikuttaa iankaikkisuuteen (1 Kor 6:9,10: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.). Mukana luettelossa ovat murhat, varkaudet, avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ja muut vastaavat asiat. Pitäisikö kirkon muuttaa opetusta myös näistä asioista, jos gallupkyselyt niin osoittavat? Pitäisikö kirkossa julistaa, että tästä päivästä lähtien aviorikokset eivät ole väärin, jos henkilöt rakastavat toisiaan, tai että varastaminen ja murhaaminen eivät enää ole väärin? Jos muutetaan moraalilakia yhdessä asiassa, miksi ei kaikissa muissakin? Mielestäni tässä liikutaan kaltevalla pinnalla, kuten totesin.

James Sire on selostanut hyvin sitä muutosta, joka on pikkuhiljaa tapahtunut yhteiskunnassamme. Syynä muutokseen on, että kristillinen teismi on menettänyt merkitystään. Siksi tapahtuu muutosta moraalin alueella:

Kuitenkaan emme suhteellisuudessammekaan pääse eron tunteesta, että jotkut asiat ovat ”oikeita” tai ”luonnollisia” ja toiset eivät. Vuosikausia suurin osa yhteiskuntaa piti homoseksuaalisuutta siveettömänä. Nykyään monet ihmiset kiistävät tämän. Mutta he eivät kiistä sitä sillä perusteella, että mitään moraalisia kategorioita ei ole, vaan siksi, että tämän homoseksuaalisuuden alueen olisi pitänyt kuulua toiselle puolelle sitä rajaa, joka erottaa siveellisen epäsiveellisestä. Homoseksualistit eivät yleensä suvaitse insestiä! Niinpä se, että ihmisten moraaliset arviot ovat erilaisia, ei muuta muuksi sitä tosiasiaa, että jatkuvasti teemme moraalisia arvioita ja elämme niiden mukaan tai niiden vastaisesti. Jokainen elää moraalisessa maailmankaikkeudessa, ja loppujen lopuksi jokainen vähänkin miettiessään tietää tämän eikä haluaisi asiaa muuttaa.

Teismi opettaa kuitenkin, ettemme ainoastaan elä moraalisessa maailmassa, vaan että on olemassa ehdoton mittapuu, jonka mukaan kaikkia moraalisia arvoja mitataan. Jumala itse hänen hyvä (pyhä ja rakastava) luonteensa on tuo mittapuu. Lisäksi kristityt ja juutalaiset väittävät, että Jumala on ilmoittanut mittapuunsa Raamattuun kirjoitetuissa laeissa ja periaatteissa. Muun muassa kymmenen käskyä, vuorisaarna ja Paavalin eettinen opetus ovat Jumalan tapoja paljastaa meille luonnettaan. On siis olemassa oikean ja väärän mittapuu, ja jos ihminen haluaa, hän voi sen tuntea. (2)

Teuvo kirjoitti arvostavaan sävyyn myös eläkeläispastorista, joka tulisi vihkimään sateenkaaripareja. Itse taas näen, että nämä ihmiset johtavat muita helvettiin. Ja kuten totesin, oikeana rakkautena pidän sitä, että ihmisiä varoitetaan vääristä valinnoista, ikään kuin heikoista jäistä: ”Älä ihmeessä mene eteenpäin, ettei sinulle kävisi huonosti!” Asioita voidaan katsoa eri puolilta.

Miksi sitten jotkut papit toimivat ja ajattelevat näin? Syy on yksinkertainen. He torjuvat edelliset ja monet muut Raamatun jakeet tästä aiheesta. He eivät usko niiden olevan totta. Käytännössä he väittävät, että Jeesus ja hänen asettamansa apostolit olivat joko tietämättömiä tai valehtelijoita. He pitävät itseään suurempina asiantuntijoina kuin taivaasta tullut Jumalan poika, Jeesus ja hänen asettamansa apostolit. Mielestäni tämä edustaa suurta röyhkeyttä.

Entä sitten todellinen rakkaus? Monet voivat kritisoida kristillistä uskoa ja jos noudatetaan Jeesuksen ja apostolien opetuksia. Kristillinen usko on kuitenkin ollut hyvin käytännöllistä tällä alueella, ei vain sanoja vaan tekoja. Raamattu on otettu tosissaan ja se on saanut aikaan myönteisiä yhteiskunnallisia uudistuksia. Mm. tuhannet sairaalat ovat saaneet alkunsa kristilliseltä pohjalta, ja ovat osoituksena käytännöllisestä rakkaudesta. Sen sijaan ateistit ja humanistit, jotka väittävät edustavansa rakkautta tässä sateenkaarivihkimisisten suosimisessa, ovat olleet sivustakatsojia sairaaloiden perustamisessa ja ihmisten auttamisessa. Englantilainen lehtimies Malcolm Muggeridge (1903-1990), joka itse oli maallistunut humanisti, mutta kuitenkin rehellinen, huomasi tämän. Hän kiinnitti huomiota siihen, miten maailmankuva vaikuttaa kulttuuriin:

Olen viettänyt vuosia Intiassa ja Afrikassa, ja molemmissa olen tavannut runsaasti eri kirkkokuntiin kuuluvien kristittyjen ylläpitämää oikeamielistä toimintaa; mutta kertaakaan ei eteeni ole osunut jonkin sosialistijärjestön ylläpitämää sairaalaa tai orpokotia tai humanismin pohjalta toimivaa lepraparantolaa. (3)

Seuraavassa on lisää esimerkkejä sairaanhoidon alueelta:

Keskiajalla pelkästään benediktiiniläiset ylläpitivät läntisessä Euroopassa yli kahtatuhatta sairaalaa. 1100-luku oli tässä suhteessa erityisen huomattava, varsinkin siellä, missä Johanniittain ritarikunta toimi. Esimerkiksi vuonna 1145 perustettiin Montpellieriin suuri Pyhän Hengen sairaala, josta tuli pian lääketieteellisen koulutuksen ja vuonna 1221 Montpellierin lääketieteellisen tiedekunnan keskus. Lääkinnällisen hoidon lisäksi nämä sairaalat tarjosivat ruokaa nälkäisille, huolehtivat leskistä ja orvoista ja jakoivat almuja kaikille tarvitseville. (4)

Vaikka kristillistä kirkkoa on arvosteltu paljon kautta koko historiansa, on se kuitenkin ollut edelläkävijä köyhien sairaanhoidossa, auttamassa vangittuja, kodittomia tai kuolevia ja parantamassa työolosuhteita. Intiassa parhaat sairaalat ja niiden yhteydessä toimivat oppilaitokset ovat seurausta kristillisestä lähetystyöstä jopa niin, että monet hindut käyttävät näitä sairaaloita enemmän kuin hallituksen ylläpitämiä tietäen saavansa sieltä parempaa hoitoa. On arvioitu, että toisen maailmansodan alkaessa Intian sairaanhoitajista 90 % oli kristittyjä, ja että 80 % heistä olisi saanut koulutuksensa lähetyssairaaloissa. (5)

Monet Intian niemimaalla edelleen sijaitsevat hienoimmat lääketieteelliset laitokset perustettiin kristittyjen aloitteesta, usein Euroopan siirtomaavaltojen toiveiden vastaisesti. Lähetystyöntekijöillä on ollut suorastaan poikkeuksellinen vaikutus terveydenhoitoon Aasiassa ja Afrikassa. He ovat hoitaneet spitaalisia, tehneet uraauurtavia keksintöjä kulkutautiopissa, kehittäneet kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiä, kouluttaneet perusterveydenhuollon työntekijöitä ja perustaneet koulutuslaitoksia naislääkäreille ja sairaanhoitajille. (6)

Kirkossa huolehdittiin tämän puoleisen maailman asioista yhtä lailla kuin tulevankin; näytti siltä, että lähes kaikki se, mitä afrikkalaiset saivat aikaan, sai alkunsa kirkon lähetystyöstä. (Nelson Mandela omaelämäkerrassaan Pitkä tie vapauteen / Long Walk to Freedom)

Helvetti – onko sitä olemassa? Sateenkaarivihkijät eivät ota Jeesuksen varoituksia huomioon, mutta se kannattaisi tehdä

Jos pitäisi nimetä Raamatun tärkein opetus, on se ilman muuta se, että Jeesus tuli tähän maailmaan, että saisimme syntimme anteeksi ja yhteyden Jumalaan. Sitä varten kenenkään ei tarvitse joutua helvettiin, jos ihminen katuu syntejään ja vastaanottaa Jeesuksen vapahtajakseen. Ainut syy, miksi jotkut eivät pelastu, onkin heidän katumattomuutensa ja että he torjuvat Jeesuksen. Jumala ei pelasta ketään vastoin ihmisen omaa tahtoa. Meille on annettu vapaa tahto tällä alueella. Jeesus itse sanoi:

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

Nykyaikana monet torjuvat helvetin olemassaolon, johon viittasin kirjoituksessani, mutta se ei ole viisasta. Jeesus, jota yleisesti pidetään täydellisen hyvänä ja synnittömänä Jumalan poikana, puhui itse eniten siitä. Jos hän oli ja on täydellisen hyvä, ei hän varmastikaan ole valehdellut näin vakavasta asiasta. Hän mm. sanoi:

- (Matt 25:41,46) Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

- (Joh 8:45,46) Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

46 Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

Maurice Rawlings kertoo mielenkiintoisen kuvauksen aiheesta. Hän itse toimi lääkärinä ja joutui elvyttämään potilaita kuoleman rajalta. Hän ei uskonut niihin aikoihin Jumalaan eikä pitänyt helvettiä todellisena, mutta muutti näkemystään. Mielenkiintoista seuraavassa kertomuksessa on, miten yksinkertaista kristillinen usko on. Ihminen pelastuu ja saa rauhan Jumalan kanssa yksinkertaisesti kääntymällä Jeesuksen puoleen eli rukoilemalla häntä. Siihen ei tarvita omia tekojemme. Oli ihmisen tausta, mikä tahansa - homoseksuaali, varas, avionrikkoja... - hän saa heti anteeksi kaiken syntitaakkansa. Tämä on suurta Jumalan armoa:

…Mutta verta suihkusi kaikkialle. Aina kun lopetin Charlien rinnan painelemisen säädelläkseni tahdistinta, hänen sydämensä pysähtyi, hänen silmänsä pyörähtivät ja hänen hengityksensä sihisi, hän muuttui siniseksi ja alkoi kouristella.

Paljain käsin, kuten jokainen osaa tehdä, aloitin taas hänen rintansa painelemisen. Mutta tällä kertaa hän alkoi huutaa: ”Älä lopeta! Minä olen helvetissä! Minä olen helvetissä!”

Harha-aistimuksia, ajattelin. Useimmat potilaat sanovat: ”Näpit irti minusta, kylkiluut katkeavat.” Mutta hän vaati päinvastaista. ”Luojan tähden, älä vain lopeta! Etkö tajua? Aina kun lopetat, minä joudun takaisin helvettiin!”

Kun hän pyysi minua rukoilemaan puolestaan, tunsin itseni suorastaan loukkaantuneeksi. Ja minä todellakin käskin hänen tukkia suunsa. Sanoin, että olen lääkäri enkä pappi tai psykiatri. Mutta hoitajat katsoivat minuun odottavasti. Mitä olisi pitänyt tehdä? Silloin minä laadin rukouksen, joka oli pelkkää teeskentelyä.

Panin hänet toistamaan tätä olevinaan rukousta sana sanalta, että hän olisi pysynyt poissa kimpustani. Samalla elvytin häntä toisella kädellä ja säädin tahdistinta toisella. ”Sano se!” Jeesus Kristus on Jumalan Poika, sano se!” käskin. ”Pidä minut poissa helvetistä, ja jos jään eloon, olen koukussa. Olen sinun. Siitä vain, sano se!”

Ja silloin tapahtui jotain hyvin outoa, joka muutti meidän elämämme. Tapahtui uskonnollisen kääntymisen kokemus. En ollut koskaan ennen ollut todistamassa sellaista. Hän ei enää ollutkaan hurjakatseinen, huutava, vastaan taisteleva hullu, joka oli käynyt kimppuuni ja vaatinut minua pelastamaan hänen henkensä. Hän oli rauhallinen, tyyni ja yhteistyöhaluinen. Se pelotti minua. Tapahtumat järkyttivät minua. Teko-muka-rukoukseni ei ollut vain laukaissut ammustaan Charlie McKaigin sieluun, se oli myös kääntänyt suuntaa ja osunut minuunkin. En vieläkään osaa pukea sanoiksi varmuutta, jonka silloin koin. (7)

Kohti kommunistimallia. Nykyaikana länsimaissa ollaan menossa kohti mallia, joka oli ominainen kommunistimaissa ja natsi-Saksassa, ja jossa uskonnonvapaus on vaakalaudalla. Määrätään, mitä saa uskoa ja mitä opettaa. Arvoliberaalit, jotka usein puhuvat tasa-arvon ja rakkauden nimissä, ovat tämän kehityksen kärjessä

Kun ovat kyseessä historian laajimmat ihmisoikeusrikkomukset, tehtiin ne viime vuosisadalla. Ateismiin perustuva kommunismi ja natsismi olivat ne ideologiat, joiden puitteissa kymmenet miljoonat menettivät henkensä joko sodissa tai johtajien suorittamissa vainoissa.

Mikä sitten johti 1900-luvun alkupuolen traagiseen kehitykseen? Usein ajatellaan, että ihmiset olivat silloin erilaisia, mutta se ei varmastikaan pidä paikkaansa. Sen sijaan parempi selitys on, että Eurooppa maallistui ja johtajilla ei enää ollut kiinnekohtaa kristilliseen uskoon (Esim. Stalinin elämänkerrassa kerrotaan, miten Stalinista tuli eräänä päivänä ateisti. Samoin Joseph Goebbelsin päiväkirjamerkinnöissä 29. joulukuuta 1939 on seuraava maininta Hitlerin asenteista: ”Führer on syvästi uskonnollinen, mutta täysin kristinuskon vastainen. Hän näkee kristinuskon rappion oireena. Ja näin onkin. Se on juutalaisen rodun haara. Sen havaitsee riittien yhtäläisyyksistä.” (8) He eivät kunnioittaneet Jumalaa eivätkä uskoneet olevansa vastuussa teoistaan, ja se johti tunnettuihin seurauksiin. Tunnettu kirjailija George Orwell ymmärsi tämän. Hän kirjoitti sotavuonna 1944, miten kristinuskon menettäessä merkitystään fasismin ja kommunismin kaltaiset ideologiat olivat mahdollisia:

Länsimainen sivilisaatio, toisin kuin jotkut itämaiden sivilisaatiot, rakentuu osin uskolle henkilökohtaiseen kuolemattomuuteen. Koko länsimaista käsitystä hyvästä ja pahasta on hyvin vaikea erottaa siitä. On tuskin epäilystä siitä, että tämä moderni voimanpalvonnan kultti liittyy modernin ihmisen tunteeseen, että elämä on tässä ja tämä on ainoa elämä, mitä meillä on.

Kun ihmisiä on tuhansien vuosien ajan kasvatettu ajatuksella, että sielu ei tuhoudu, ihmisen on nyt pakko tehdä huomattava psykologinen työ tottuakseen ajatukseen, että yksilö sittenkin tuhoutuu. Ellei hän onnistu kehittämään hyvästä ja pahasta järjestelmää, joka on riippumaton taivaasta ja helvetistä, hän tuskin pystyy pelastamaan sivilisaatiota.

Meillä ei voi olla kovin erikoista käsitystä tulevaisuudesta ennen kuin ymmärrämme, kuinka paljon olemme hävinneet kristinuskon rappeutumisessa. (9)

Tästä on hyvä siirtyä uskonnon- ja ajattelunvapauteen. Kommunistimaissa sitä ei juurikaan ollut, koska kristillinen usko kiellettiin kokonaan tai määrättiin tarkoin, mitä saa opettaa. Myös natsi-Saksassa oli samanlainen käytäntö: Gestapo valvoi tarkasti, mitä kirkoissa opetettiin. Gestapolla oli ilmiantajia ja kaikki poliittinen oppositio tukahdutettiin. Näitä yhteiskuntia voidaan pitää samanlaisina valvontayhteiskuntina, joista George Orwell kirjoitti kirjassaan 1984.

Entä nykyaika? On erittäin todennäköistä, että historia toistuu, ja uskonnon/ajattelunvapaus kaventuu jälleen, kuten tapahtui 1900-luvulla. Nykyaikana uskon- ja sananvapauden kaventajina tulevat olemaan arvoliberaalit, jotka kannattavat rakkauden nimessä usein samanlaista seksuaalimoraalia, mitä ensimmäiset kommunistit edustivat. (Kun kommunistit pääsivät valtaan, tekivät he mm. avioeron helpoksi, abortti laillistettiin ja opetettiin, ettei saanut olla mitään esteitä vapaille sukupuolisuhteille.) Uskon, että länsimaissa siirrytään yhä enemmän tähän suuntaan, ja siitä Teuvon kirjoitus oli esimakua. Ihmiset ovat samanlaisia kautta aikojen, ja jos yhteiskunta ajautuu yhä kauemmas Jumalasta sekä Jeesuksen ja apostolien opetuksista (esim. Saksa oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa johtava uskonnonkritiikin ja liberaaliteologian maa), on tämä vääjäämätön kehitys. Siksi olen huolissani nykykehityksestä ja näen meidän liukuvan kovalla vauhdilla samaan suuntaan kuin sata vuotta sitten. Kommunistimalliin ja Gestapon tapaiseen valvontaan siirtyminen ei ole kaukana. Arvoliberaalit, jotka usein puhuvat tasa-arvon ja rakkauden nimissä, ovat tämän kehityksen kärjessä.

Seuraava lainaus kertoo jotain uskonnon- ja sananvapauden kaventumisesta. Kirjassa esiintyvät kirjoittajat eivät edusta kristillistä uskoa, mutta hekin ovat huomanneet kehityksen suunnan. He näkevät, että arvoliberaalit ajavat uskonnon- ja sananvapautta pois.

Itseään arvoliberaaleiksi kutsuvat uhkaavat juuri niitä vapauksia, joita klassiset liberaalit pitivät vapaan yhteiskunnan perustana. Heidän takiaan toisinajattelijat saavat pelätä sananvapautensa puolesta. He tulevat makuuhuoneisiimme katsomaan, vaihtuuko siellä raha, ja marssivat yrityksiimme kyttäämään, onko johtokunnassa tarpeeksi naisia. He tunkeutuvat kirkkoihimme määräämään, mitä seksuaalietiikasta saa saarnata, ja tarkastavat samalla, että sitä saarnaa varmasti nainen. (10)

On kuitenkin tärkeä painottaa, että Jumalalle nämä asiat ovat olleet tiedossa koko ajan. Raamatun ennustuksissa on mainittu Jeesuksen tulemusta edeltävästä luopumuksesta (2 Tess 2:1,3 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,… Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi). Lisäksi esim. David Wilkersonin tunnetussa Näky-kirjassa on yksityiskohtaisia ja tarkkoja ennustuksia nykyisestä kehityksestä yhteiskunnassa ja kirkossa.

William Booth, Pelastusarmeijan perustaja, sai samantyyppisen ennustuksen aivan elämänsä loppupuolella yli sata vuotta sitten. Siinä mainitaan muutoksesta yhteiskunnan johtajissa ja kirkossa. Se kuvaa kristikunnan tilaa päivää ennen Jeesuksen tulemusta:

1. "Silloin on politiikkaa ilman Jumalaa... Tulee päivä, jolloin koko läntisen maailman virallinen valtiopolitiikka on sellaista, että kukaan ei missään hallitsevissa tasoissa enää pelkää Jumalaa... uusi sukupolvi poliittisia johtajia hallitsee Eurooppaa, sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä pelkää enää Jumalaa;

2. Silloin on taivasta ilman helvettiä... Tulee päivä, jolloin tapahtuu suuri irrottautuminen siitä, mitä Raamattu nimittää 'täyden totuuden evankeliumiksi'. Silloin Raamatun profetian mukaisesti, 'korvasyyhyyn' saarnataan. Kuulijat määräävät, mitä saarnatuoleista julistetaan. Ja silloin yleinen määräys saarnatuoleille on tämä: 'puhukaa lempeitä, makeita sanoja; puhukaa taivaasta, jättäkää meidät vapaiksi, jotta emme joutuisi rasittumaan, kun saarnaatte helvetistä.

3. Kristikunta on täynnä anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Kristikunnasta katoaa se Raamatun oppi, että anteeksisaamista synnistä ei voi olla ilman, että tehdään parannusta synnistä.

4. Päivä ennen Jeesuksen tuloa on täynnä pelastusiloa, ihmisillä, jotka eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä.

5. On paljon uskontoa ilman Pyhää Henkeä (2 Tim 3:5 Juuda 18,19)

6. Kristikunta ilman Kristusta. Kristus ei ole siellä, missä 'VERI ja TULI' eivät ole voimassa - kieltäkää noista sanoista toinen, ja teillä on kristillisyyden muodot, mutta teillä ei ole Kristusta."

Taipumukset ja himot. Raamatun valossa homoseksuaalisuudessa on kysymys synnistä ja himosta. Jokaisella ihmisellä on erilaisia vääriä taipumuksia ja himoja

- (Mark 7:21-23) Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,

22 aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.

23 Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."

- (Ef 2:3) joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

- (Mark 4:18,19) Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan,

19 mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.

- (Jaak 1:14,15) Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;

15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

Kun on kyseessä homoseksuaalinen taipumus, ajatellaan sitä usein synnynnäisenä ominaisuutena kuten ihonväriä. Tämä on suurin syy, miksi yhteiskunnassamme suhtaudutaan myönteisesti tähän taipumukseen. Kuitenkin on merkillepantavaa, että useat homoseksuaalit itse kieltävät tämän asian. He eivät usko taipumuksensa synnynnäisyyteen, vaan viittaavat elämässään tapahtuneisiin asioihin (ihmissuhdekokemukset, seksuaalinen hyväksikäyttö…). Tämä oli yleinen näkemys myös psykologiassa aiemmin. Jotkut tietysti puolustavat taipumustaan synnynnäisenä ominaisuutena, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä:

Bill Hybels: Luin kiinnostavan asiantuntijan tekemän tutkimuksen, jossa hän oli tehnyt kyselyn saadakseen selville, miten moni aktiivi homoseksuaali ajatteli syntyneensä tällaiseksi. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia haastatelluista koki, että homoseksuaalisuus oli opittu käyttäytymismuoto, joka aiheutui kodin varhaisesta tuhoisasta vaikutuksesta ja toisen ihmisen kohdistamasta viettelyksestä.

Kun nykyään tapaan homoseksuaalin ensimmäinen kysymykseni yleensä on: ”Kuka sytytti sinut tähän?” Kaikki voivat antaa vastauksen kysymykseeni. Sitten kysyn: ”Mitä sinulle ja seksuaalisuudellesi olisi tapahtunut, ellei tiesi olisi leikannut setäsi elämää? Tai jos serkkusi ei olisi ilmestynyt elämääsi? Tai jos isäpuoltasi ei olisi ollut? Miten olisi voinut käydä?” Silloin kellot alkavat soida. He sanovat: ”Ehkä, ehkä, ehkä.” (11)

Mistä tässä asiassa on sitten kysymys Raamatun valossa? Synnistä ja himosta. Homoseksuaalinen himo ei ole sen kummempi asia kuin muut himot. Tässä mielessä olemme kaikki samassa veneessä, koska jokaisella ihmisellä on vääriä taipumuksia ja himoja. Heteroseksuaalinen himo, joka voi ilmetä esim. pornografian katselussa, ei ole sen parempi kuin homoseksuaalinen himo. Jeesus opetti:

- (Matt 5:27,28) Te olette kuulleet sanotuksi: ‘Älä tee huorin’.

28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

Lisäksi ihmisellä voi olla muita himoja ja vahingollisia asenteita. Osa niistä saattaa olla synnynnäisiä, osa ei. Kaikki eivät kärsi samoista asioista, mutta sellaista ihmistä ei löydy, joka olisi täysin vapaa kaikista himoista tai vahingollisista asenteista:

• Katkeruus ja anteeksiantamattomuus

• Taipumus liikasyömiseen

• Viha ja halveksunta esim. ulkomaalaisia kohtaan. Ihminen voi vihata myös itseään

• Ahneus

• Kateus menestyviä ihmisiä kohtaan

• Vallanhimo

• Pedofilia eli seksuaalinen himo lapsia kohtaan

• Tupakan, alkoholin ja huumeiden himo

• Ihmispelko ja riippuvuus muiden mielipiteistä

• Ylpeys ja vertailu muihin

Entä transihmiset, jotka ovat tyytymättömiä omaan sukupuoleensa? Heistä on mahdoton päätellä ulkonäön ja fyysisen ruumiin perusteella heidän sisintään. Kyseessä ei olekaan mikään fyysinen asia vaan kysymys on ajatusmaailmasta (usein taustalla saattaa olla, että lapsesta on toivottu toista sukupuolta ja se on osoitettu avoimesti). Heidän mielessään pyörivät ajatukset ohjaavat heitä ja he uskovat olevansa onnellisempia, jos olisivat syntyneet toisen sukupuolen ruumiiseen.

Transihmisten ajatukset eivät kuitenkaan ole poikkeuksellisia. Jokainen meistä saattaa olla jossain elämänsä vaiheessa tyytymätön itseensä. Se voi ilmetä eri tavoilla, mutta kaikissa niissä on kysymys mielessämme pyörivistä ajatuksista. Ihminen ajattelee, että hän olisi onnellisempi, jos olisi toisenlainen.

• Syömishäiriöt kuten Anorexia nervosa ovat hyvä esimerkki. Anorexia nervosassa henkilö voi kokea olevansa lihava, vaikka olisi aivan laiha. Ihmisen ruumiinkuva on vääristynyt ja hän uskoo olevansa onnellisempi laihana.

• Voimakas huumeiden ja alkoholinkäyttö juontaa usein juurensa voimakkaista alemmuudentunteista ja -ajatuksista. Ihminen käyttää aineita, jotta pääsisi eroon heikkoudestaan, alemmuudentunteistaan ja kielteisistä ajatuksistaan.

• Plastiikkakirurgia johtuu tyytymättömyydestä omaan ruumiiseen. Joskus sillä voidaan saada aikaan hyviä tuloksia, kun rumana pidetty esteettinen seikka poistuu. Niin ei kuitenkaan aina tapahdu, vaan ihminen saattaa jäädä sen mielikuvan valtaan, joka on hallinnut hänen elämäänsä.

• Miehet saattavat olla tyytymättömiä ruumiiseensa ja pyrkivät lihasten kasvattamisella kohottamaan itsekunnioitustaan ja tyytyväisyyttään.

• Voimakas saavutuskeskeisyys voi olla seurausta huonosta itsetunnosta ja tyytymättömyydestä itseensä. Työnarkomania saattaa olla oire siitä, että yritetään ostaa hyväksyntää itseltä ja muilta.

• Itseviha ja itsensä halveksunta on voimakasta tyytymättömyyttä itseensä. Pahimmillaan se voi johtaa itsemurhaan tai itsensä vahingoittamiseen. Yleensä itseviha saa alkunsa muiden torjunnasta ja suhtautumisestamme siihen. Muiden torjunta ei itsessään aiheuta itsevihaa, vaan siihen liittyy oma negatiivinen ajattelumme. Toisaalta jos ajattelemme järkevästi, voimme olla onnellisia, vaikka maailman jokainen ihminen torjuisi meidät.

Ongelmana puutteellinen synnintunto. Jos ihminen näkee asiat Jumalan lain valossa, ei hän enää puolustele syntejään

- (Luuk 13:3) Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

- (2 Kor 7:9,10) nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.

10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

On tavallista, että mediassa suhtaudutaan ylimielisesti kristilliseen uskoon ja moraaliin. Esim. vapaan seksuaalisuuden kannattajat ovat puhuneet ylimielisesti seksuaalisesta pidättyvyydestä ennen avioliittoa. Nämä ”avarakatseiset ja edistykselliset” henkilöt ovat yrittäneet selittää, miten pidättyvyys tuottaa syyllisyyttä, häpeää ja ihminen joutuu tukahduttamaan tunteensa.

Nämä sokeat sokeiden taluttajat eivät kuitenkaan ota huomioon, mitä holtiton seksuaalisuus aiheuttaa: teiniraskauksia, abortteja, sukupuolitauteja ja tilanteita, joissa lapset joutuvat elämään ilman toista tai molempaa vanhempaansa. Ei oteta myöskään huomioon taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Ne saattavat olla satoja miljoonia tai miljardeja euroja itsekkäiden elämäntapojen takia.

Mikä sitten on syynä vääriin opetuksiin (Matt 18:7: Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!) tai että käyttäydymme väärin? Se on puutteellinen synnintunto ja että meillä ei ole todellista katumusta. Tämä pätee murhaajiin, varkaisiin, talousrikollisiin, huumausaineiden käyttäjiin mutta myös avionrikkojiin tai homoseksuaalisuuden harjoittajiin. Myös transihmiset kapinoivat Jumalaa vastaan, kun he eivät hyväksy omaa syntymässä saatua sukupuoltaan.

Synnintunto on siis hyödyllinen, ei itsessään, vaan että etsisimme syntien anteeksiantamusta. Ihminen, joka ei myönnä tehneensä mitään väärää ja joka ei etsi syntien anteeksiantamusta, ei voi myöskään saada anteeksi. Asia on niin yksinkertainen. Tunnusta sen tähden mieleesi tulevat synnit ja käänny Jumalan puoleen kuten Jeesuksen vertauksen tuhlaajapoika:

- (Luuk 15:18-20) Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

- (1 Joh 1:8,9) Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Ymmärrä myös, ettet pelkkien tekojen avulla voi saada iankaikkista elämää vaan ainoastaan Jumalan pojan, Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on kantanut sinun syntisi ristille ja hänen kauttaan voit lähestyä Jumalaa ja saada syntien anteeksiantamuksen kuten seuraavat jakeet osoittavat:

- (Joh 5:39,40) Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Apt 13:38) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

Viittaukset:

1. Martin Ski: T.B. Barratt - Helluntaiapostoli, S. 108-110

2. James W. Sire: Missä maailmassa? Maailmankatsomusten perusteet puntarissa (The Universe Next Door. A Basic World View Catalog), s. 36,37

3. Malcolm Muggeridge: Jesus Rediscovered. Pyramid 1969.

4. David Bentley Hart: Ateismin harhat (Atheist Delusions: The Christian Revolution and its Fashionable Enemies), s. 65

5. Lennart Saari: Haavoittunut planeetta, s. 104

6. Ramachandra, Vinoth, Gods that Fail, Carlisle: Paternoster Press 1996, 216

7. Maurice Rawlings: Rajan taakse ja takaisin (To Hell and back), s. 33,34

8. Goebbelsin päiväkirja 29.121939, siteerattu teoksessa F. Taylor (toim.) The Goebbels Diaries, 1939-1941, Lontoo, Hamish Hamilton, s. 77

9. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 229

10. Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla, s. 44

11. Bill Hybels: Kristityt seksihullussa kulttuurissa (Christians in a Sex Crazed Culture), s. 132

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mitä sateenkaarivihkimisten hyväksyminen kirkossa pohjimmiltaan tarkoittaa?

Sateenkaarivihkimisten ajamisessa kirkkoon on kyse oikean ja väärän rajan tietoisesta siirtämisestä. Raamatun sanan mukaan homoseksuaalinen seksi on kristillisestä näkökulmasta väärää käytöstä, joka vaikuttaa ihmisen iankaikkisuuskohtaloon muiden syntien tavoin. Kirkon opetuksen ei tulisi muuttua yhteiskunnallisten gallupkyselyjen tai ajassa muuttuvien mielipiteiden mukaan.

Ovatko perinteistä avioliittokäsitystä puolustavat kristityt farisealaisia?

Eivät ole, sillä kyse on näkemyserosta oikean ja väärän suhteen eikä moraalisen paremmuuden korostamisesta. Aito herätys ja Jumalan pyhyyden kohtaaminen johtavat aina ihmisen nöyrtymiseen ja omien virheiden näkemiseen, jolloin halu heittää muita kivillä katoaa. Farisealaisuudessa sen sijaan korostetaan omaa erinomaisuutta ja ylenkatsotaan muita, mikä on täysin vastakkaista aidolle kristilliselle kasvulle.

Kuka edustaa aitoa rakkautta sateenkaarikeskustelussa?

Arvoliberaalit pitävät sateenkaarivihkimysten sallimista rakkautena, mutta Raamatun valossa tilanne on toinen. Jos Jeesuksen ja apostolien opetukset ovat totuus, sateenkaarivihkimysten suorittajat johtavat ihmisiä harhaan ja matkalle kohti helvettiä. Oikeaa ja aitoa rakkautta on se, että ihmisiä varoitetaan tekemästä vääriä valintoja iankaikkisuutta ajatellen, aivan kuten heikoista jäistäkin varoitetaan.

Miten nykyinen yhteiskunnallinen kehitys uhkaa uskonnonvapautta?

Nykyaikana länsimaissa ollaan vaarallisesti menossa kohti totalitaarista mallia, joka oli tyypillistä entisille kommunistimaille ja natsi-Saksalle. Tässä kehityksessä perinteinen uskon- ja ajattelunvapaus kaventuu huolestuttavasti, kun yhteiskunta pyrkii määräämään, mitä ihmiset saavat uskoa ja mitä julkisesti opettaa. Tasa-arvon ja rakkauden nimissä puhuvat arvoliberaalit ovat valitettavasti tämän uskonnonvapautta uhkaavan kehityksen kärjessä.

Miten homoseksuaalisuuteen tulisi suhtautua Raamatun valossa?

Raamatun ilmoituksen mukaan homoseksuaalisuudessa on kyse synnistä ja vääristä himoista. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että jokaisella ihmisellä on langenneen luontonsa vuoksi erilaisia vääriä taipumuksia ja synnillisiä himoja omalla elämänalueellaan. Ketään ei tule kohdella vihamielisesti, mutta synnillisiä taipumuksia ei myöskään pidä alkaa puolustella tai selittää oikeiksi.

Mikä on suurin este ihmisen ja Jumalan väliselle yhteydelle nykyaikana?

Suurin este ja nykyajan keskeisin ongelma on ihmisten puutteellinen synnintunto. Kun ihminen alkaa tarkastella elämäänsä ja tekojaan rehellisesti Jumalan pyhän lain valossa, hän lakkaa puolustelemasta omia syntejään ja haluaa kääntyä niiden tieltä. Vasta oman syntisyyden ja avuttomuuden tunnustaminen nollapisteessä tekee tilaa Jumalan pelastavalle armolle ja anteeksiantamukselle.

Lisää aiheesta:

Viesti kirkon työntekijälle; minkä puolesta marssitaan? Modernit papit haluavat esiintyä suvaitsevaisina ja edistyksellisinä, mutta samalla he antavat tukensa vääryydelle

Homoseksuaalisuus, kirkko ja yhteiskunta. Nykyään ei pidetä homoseksuaalisuutta syntinä ja himona. Sitä puolustellaan rakkauden ja tasa-arvon nimissä. Kehitys yhteiskunnassa vaikuttaa myös kirkkoihin.

Homoseksuaalisuus ja siitä vapautuminen. Mistä homoseksuaalisuus johtuu, sen taustatekijät ja voiko siitä vapautua?

Kirje Seta-järjestön edustajille

Synti, kiusaus, pyhitys. Synti, kiusaukset ja pyhitys. Mikä on niiden suhde toisiinsa? Jokainen voi langeta, mutta suuri vaara on itsensä paaduttaminen ja synnin hyväksyminen