Etusivulle

Jarin kirjoituksia


 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä







 

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN TODISTEET

 

 

Kun ovat kyseessä Raamatussa mainitut tapahtumat, on tunnettua, että ateistitutkijat ja liberaaliteologit asettavat ne kyseenalaisiksi. He eivät usko, että Raamattu on luotettava historiallinen lähde. Tämä epäilys lähtee liikkeelle jo luomisesta. Ateistitutkijat ja liberaaliteologit saattavat kieltää luomisen tapahtuneen ja uskovat sen sijaan kaiken syntyneen itsestään. He uskovat mieluummin naturalistisiin teorioihin maailmankaikkeuden ja elämän alusta, vaikka niissä voidaan osoittaa suuria ongelmia. Kukaan ei ole pystynyt osoittamaan esim. elämän syntyä itsestään mahdolliseksi vaan tämä ongelma on edelleen ratkaisematta. Samoin on olemassa suuria ongelmia galaksien ja aurinkokunnan synnyn suhteen. Näitä ongelmia ei suinkaan ole ratkaistu.

   Kun ateistitutkijoilla ja liberaaliteologeilla on väärä mielikuva maailmankaikkeuden ja elämän alkuvaiheista ja kun he eivät myönnä Jumalan osuutta kaikkeuden synnyssä, on heillä samanlainen suhtautuminen yliluonnollisiin asioihin, kuten Raamatun ihmeisiin ja Jeesuksen ylösnousemukseen. He eivät usko niitä historiallisiksi tapahtumiksi. Tähän syynä ei kuitenkaan ole se, että he olisivat voineet tämän tieteellisesti ja aukottomasti todistaa. Sen sijaan yksinkertainen syy heidän katsantokannalleen on naturalistinen ennakkoasenne ja maailmankuva, jossa maailmankaikkeus on suljettu järjestelmä niin, ettei luonnon lisäksi ole mitään yliluonnollista todellisuutta. Pidetään mahdottomana, että esim. Jumala olisi voinut puuttua tämän maailman tapahtumiin. Tämä mahdollisuus hylätään oikopäätä.

   Hyvän kuvan naturalistisesta ennakkoasenteesta löydämme parista Apostolien tekojen kohdasta. Niissä kerrotaan kahdesta ryhmästä – saddukeuksista ja kreikkalaisista filosofeista – jotka kummatkin torjuivat ylösnousemuksen. Se ei sopinut heidän maailmankuvaansa ja siksi he hylkäsivät sen mahdottomana:

 

- (Apt 17:16-21, 30-33) Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.

17. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.

18. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

19. Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?

20. Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat."

21. Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.

30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

31. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

32. Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin".

33. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä.

 

- (Apt 23:6-11) Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana".

7. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.

8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.

9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"

10. Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.

11. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa".

 

Entä Jeesuksen ylösnousemuksen todisteet? Vaikka liberaaliteologit ja ateistitutkijat suhtautuvat epäilevästi siihen tai kieltävät sen, on olemassa hyviä syitä uskoa Jeesuksen ylösnousemuksen olleen todellinen historiallinen tapahtuma. Sitä lähdemme tutkimaan. Kuitenkin ensin käsittelemme Uuden testamentin luotettavuutta historiallisena asiakirjana. Tämä on tärkeää, koska nimenomaan Uusi testamentti kertoo Jeesuksen ylösnousemuksesta. Se on paras lähde asian tutkimiseen. Jos se on historiallisesti luotettava, on se silloin sitä myös kertoessaan Jeesuksen ylösnousemuksesta. Jos et lue tätä historiallista osaa kirjoituksesta, voit siirtyä suoraan osaan JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN TODISTEET

 

 

UUDEN TESTAMENTIN LUOTETTAVUUS

 

Uusi testamentti verrattuna muihin antiikin kirjoituksiin. Jos ensin verrataan Uutta testamenttia muihin antiikin ajan kirjoituksiin, on Uusi testamentti valovuosia edellä kolmessa asiassa:

 

• Uudesta testamentista tai sen osista on olemassa yli 24 000 käsikirjoitusta kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina. Tämä on valtava lukumäärä, kun ottaa huomioon, että toisena lukumäärässä on Homeroksen Ilias, josta on noin 643 käsikirjoituskopiota. Muista tunnetuista antiikin ajan kirjoituksista on olemassa vain n. 1-20 käsikirjoituskopiota, yleensä lukumäärän ollessa alle kymmenen.

 

• Toinen havainto liittyy aikaväliin eli ajanjaksoon alkuperäisen käsikirjoituksen ja varhaisimpien kopioiden välillä. Uuden testamentin tekstit ovat siinä muita antiikin kirjoituksia edellä. Esim. varhaisin tunnettu kopio Odysseiasta on n. 2200 vuotta teoksen kirjoittamisajankohdan jälkeen, Homeroksen Ilias-teoksesta  n. 500 vuotta mutta kokonaisesta Uudesta testamentista 250 vuotta. Lisäksi yksittäisistä Uuden testamentin kirjoituksista on säilynyt vielä varhaisempia versioita niin, että vanhin tunnettu Uuden testamentin osa (katkelma Johanneksen evankeliumista) on n. vuosilta 120-130 jKr. Luvut viittaavat siihen, miten on perusteltua olettaa Uuden testamentin tekstin pysyneen samana.

 

• Kolmas havainto liittyy kirkkoisien lainauksiin Uuden testamentista. Heidän kirjoituksissaan, jotka laadittiin 100-300 lukujen välissä, on yli miljoona lainausta Uudesta testamentista. Vaikka kaikki Uuden testamentin käsikirjoitukset katoaisivat, voitaisiin silti koko Uusi testamentti rekonstruoida näistä lainauksista, 11 jaetta lukuun ottamatta (1).

 

Mitä edelliset seikat osoittavat? Ne eivät suoraan kerro Uuden testamentin sisäisestä luotettavuudesta, mutta ne osoittavat Uuden testamentin tekstin säilyneen alkuperäisessä muodossaan. On hyviä perusteluita sanoa, että Uusi testamentti on parhaiten todistettu dokumentti antiikin maailmasta. Tämän ovat myöntäneet useat asiaan perehtyneet tutkijat. Ensimmäinen kommenteista on piispa John Robinsonin, joka on tullut tunnetuksi kirjastaan Rehellinen Jumalan edessä:

 

John Robinson: Palataksemme Uuden testamentin teksteihin, käsikirjoitusten lukumäärä ja ennen kaikkea lyhyt aikaväli alkuperäisten tekstien ja meidän päiviimme saakka säilyneiden aikaisempien jäljennösten välillä tekevät siitä ylivoimaisesti luotettavimman antiikin ajan kirjoituskokoelman koko maailmassa. (2)

 

Professori F.F. Bruce: Uuden testamentin luotettavuudelle on olemassa paljon enemmän todisteita kuin millekään muulle tuon ajan kirjoitukselle (3)

 

Professori Hans Küng: Uuden testamentin meille säilyneitä käsikirjoituksia on paljon enemmän, ne ovat alkuperäisiin nähden ajallisesti paljon lähempänä ja lisäksi läheisemmässä sopusoinnussa keskenään kuin yksikään toinen antiikin kirjoituskokoelmista. (4)

 

Sir Frederic Kenyon: Ei voida liian voimakkaasti vakuuttaa, että Raamatun - ja tässä tapauksessa erityisesti Uuden testamentin - tekstin pääsisällys on varma. Uuden testamentin käsikirjoitusten, varhaisten käännösten ja kirkon varhaisimpien kirjoittajien siitä käyttämien lainausten lukumäärä on niin suuri, että on käytännöllisesti katsoen varmaa, että jokaisen epäilyksenalaisen kohdan oikea lukutapa on säilynyt ainakin jossakin näistä teksteistä. Tätä ei voida sanoa mistään muusta muinaisesta kirjasta maailmassa. (5)

 

Uuden testamentin evankeliumit verrattuna apokryfikirjoituksiin. Entä jotkin apokryfikirjat – Tuomaan evankeliumi, Pietarin evankeliumi… – jotka aina silloin tällöin nousevat esiin tiedotusvälineissä (mm. DaVinci -koodin myötä).? Jotkut liberaalitutkijat voivat antaa suuren arvon näille kirjoituksille ja väheksyä Uuden testamentin evankeliumeja, mutta siinä he tekevät suuren virheen. Siihen on yksinkertainen syy: He hylkäävät Uuden testamentin varhaisimmat ja tarkimmat lähteet, jotka kertovat Jeesuksen elämästä. Kaikki muut kuvaukset Jeesuksen elämästä ovat paljon myöhemmältä ajalta; ne on kirjoitettu lähes sata vuotta myöhemmin.

   Pari lainausta osoittaa, miten ei ole viisasta luottaa ns. apokryfikirjoihin tai gnostilaisiin evankeliumeihin, koska ne on kirjoitettu myöhään ja koska niissä ei ole samanlaista silminnäkijäkuvausta, jota esiintyy Uuden testamentin evankeliumeissa. Nämä tarumaiset kirjat eivät ole Uuden testamentin veroisia luotettavuudeltaan:

 

Craig A. Evans: Monien tutkijoiden laatimat kuvaukset ja rekonstruktiot historiallisesta Jeesuksesta ovat vääristyneet pahoin, koska niissä on käytetty dokumentteja, jotka ovat syntyneet myöhään ja joiden historiallinen arvo on epäilyttävä (...)

   Kolme niistä viidestä kaanonin ulkopuolisesta evankeliumista, joita on tarkasteltu luvuissa kolme ja neljä, syntyi 100-luvun jälkipuoliskolla. Nämä ovat Tuomaan evankeliumi, Egerton-papyrus ja Marian evankeliumi. Neljäs teksti, Akhminin evankeliumifragmentti, ei myöskään voi olla syntynyt ennen 100-luvun puoltaväliä, jos se todella on Pietarin evankeliumi, jonka piispa Serapion mainitsee 200-luvun alussa. On kuitenkin olemassa vakavia epäilyksiä siitä, onko ylipäänsä kyseessä Pietarin evankeliumi (…)

   Kaiken kaikkiaan tapa, jolla näitä kaanonin ulkopuolisia evankeliumeja on tutkimuksessa käytetty, on suoraan sanoen nolostuttava… Todella. Kun opiskelijat kysyvät minulta, miksi tietyt evankeliumit on jätetty pois Uuden testamentin kaanonista ja pitäisikö osa niistä sisällyttää siihen, kehotan heitä lukemaan nämä evankeliumit. He tekevät niin, ja se vastaa useimpiin heidän kysymyksiinsä. (6)

 

J.B. Phillips: Ilmeisesti useimmilla ihmisillä ei ole ollut tilaisuutta lukea apokryfisiä 'evankeliumeja' ja 'kirjeitä', vaikka kaikki tutkijat ovat ne lukeneet. Tässä voin vain todeta, että näissä kirjoituksissa siirrymme magian ja uskottelun, myyttien ja mielikuvituksen maailmaan. Uutta testamenttia kääntäessäni en milloinkaan - - aistinut sitä aavemaista noituuden ja taikavoimien maailmaa, joka huokuu Uuden testamentin ulkopuolelle jätetyistä kirjoista. Juuri Uuden testamentin kirjoittajien todellisuudentajuinen usko sai minut vakuuttuneeksi heidän kirjoitustensa väärentämättömästä aitoudesta." (7)

 

Kun monet liberaalitutkijat yrittävät tuoda esille tarumaisia apokryfikirjoja, on kuitenkin olemassa useita hyviä syitä, miksi nykyiset Uuden testamentin kirjat kuuluvat Uuteen testamenttiin. Niitä ovat mm. seuraavat asiat:

 

• Yksi todiste on se, että tekijät olivat yleisesti tunnettuja. Heidän tiedettiin olevan joko itse apostoleja tai henkilöitä, jotka olivat henkilökohtaisessa yhteydessä heihin. Varhaiskirkon piiristä ei löydy yhtäkään poikkeusta, joka selittäisi evankeliumien, jotka tunnetaan kirjoittajien nimellä, olleen jonkun muun aikaansaannosta. Sen sijaan apogryfisistä evankeliumeista ei juurikaan tiedetä, kuka ne on kirjoittanut. Ne eivät myöskään koskaan ole olleet yleisesti tunnettuja tai tunnustettuja.

 

• Noin 180 jKr. kirjoitti Irenaeus, joka oli ollut yhteydessä apostoli Johanneksen opetuslapseen Polykarpokseen, että "neljää evankeliumia voitiin pitää yhtä päivän selvinä ja luonnollisina kuin neljää pääilmansuuntaa". Tämä osoittaa nykyisten neljän evankeliumin suuren arvon niinä aikoina.

 

• Kirkkoisä Origenes (n. 230 jKr) viittasi neljään evankeliumiin. Hän sanoi: "Kristityillä on neljä evankeliumia, kerettiläisillä suuri joukko." (Edwin M. Yamacchi, "The word from Nag Hammadi", Christianity today, 13.1.1978)

 

• Noin vuodelta 170 peräisin oleva Muratorin kaanon viittaa ilmeisesti myös neljään evankeliumiin. Sen katkelma alkupuolelta on osittain tuhoutunut, mutta se myöhemmin nimeää Luukkaan 3. evankeliumiksi ja Johanneksen evankeliumin sitä seuraavaksi. On todennäköistä, että ensimmäiset kaksi evankeliumia olivat Matteus ja Markus.

 

• N. 160 jKr. julkisti syyrialainen apologeetti Tatianus neljän evankeliumin yhdistelmäteoksen, joka tunnettiin nimellä Diatessaron. Tämä teos oli neljän kanonisen evankeliumin harmonia, niin että siinä oli osia niistä jokaisesta. Sen nykyinen arvo on siinä, että se osoittaa juuri näiden neljän evankeliumin olleen arvostettuja ja kuuluneen kaanoniin.

 

• Chester Beatty-papyrukset, jotka löydettiin 1930, sisälsivät alunperin evankeliumit, Apostolien teot sekä Paavalin kirjeet. Nämä papyrukset, jotka ajoitettiin 200-luvun alkuun, osoittavat, että nykyisiä Uuden testamentin kirjoja oli koottu yhteen jo niinä aikoina.

 

• 2. vuosisadalla elänyt kristinuskon vastustaja Kelsus vahvistaa epäsuorasti nykyisten evankeliumien arvovallan. Hyökkäyksissään tämä epäuskoinen mainitsee evankeliumien kaikki keskeisimmät asiat ja opit sekä siteeraa Uutta testamenttia 80 kertaa, koska ne sisältävät kristittyjen pyhät kirjoitukset. Hän siteeraa tarkasti nykyistä neljää evankeliumia.

 

Tekstien luotettavuus. Kun ovat kyseessä evankeliumeissa olevat tapahtumat, on totta, että niissä mainitaan ihmeitä – asia, joka on kompastuskivi monille naturalistisille liberaalitutkijoille. Kuitenkin jos tapahtumat ovat todellista historiaa, kuuluvat ne tieteen ja tosiasioiden, eivät tarujen alueelle. Tutkijat itse kääntyvät taruihin, mikäli he yrittävät kieltää todelliset historialliset tapahtumat oman naturalistisen maailmankatsomuksensa takia.

   On tietenkin totta, ettei mitään historiasta voi todistaa jälkeenpäin aukottomasti, ja tämä pätee myös Raamatussa ja Uudessa testamentissa mainittuihin tapahtumiin. Kuitenkin on hyviä syitä pitää näitä tapahtumia historiallisina. Se johtuu mm. seuraavista syistä:

            

Silminnäkijät. Kaikkein tieteellisin tapa historian alueella ja kun kirjoitetaan asioita muistiin, ovat silminnäkijöiden havainnot. Ei ole olemassa sen parempaa ja tieteellisempää tapaa, koska ainoastaan silminnäkijät voivat antaa luotettavaa tietoa.

   Tämä ehto toteutuu hyvin Uuden testamentin evankeliumeissa. Kirjoittajat itse olivat silminnäkijöitä tai sitten he olivat haastatelleet silminnäkijöitä. Tätä parempaa pohjaa evankeliumien luotettavuudelle ei voi olla:

 

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

 

- (Joh 1:14) Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

 

- (1 Joh 1:1-3) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -

2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -

3. minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.

 

- (Luuk 1:1-4) Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,

2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,

3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,

4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

 

Apostolien teoissa käy myös ilmi, miten Luukas, kirjoittaja, oli itse näkemässä ja kokemassa tapahtumia. Hän kirjoitti me-muodossa, koska hän oli tapahtumissa mukana:

 

- (Apt 27:1-8) Kun oli päätetty, että meidän oli purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit erään Julius nimisen, keisarilliseen sotaväenosastoon kuuluvan sadanpäämiehen haltuun.

2. Ja me astuimme adramyttiläiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta.

3. Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Ja Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo hoitoa saamaan.

4. Ja sieltä laskettuamme merelle purjehdimme Kypron suojaan, koska tuulet olivat vastaiset.

5. Ja kun olimme merta purjehtien sivuuttaneet Kilikian ja Pamfylian, tulimme Myrraan, joka on Lykiassa.

6. Siellä sadanpäämies tapasi aleksandrialaisen laivan, jonka oli määrä purjehtia Italiaan, ja siirsi meidät siihen.

7. Ja monta päivää me purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan.

8. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka lähellä Lasaian kaupunki oli.

 

Totuuden puhuminen. Monet liberaaliteologit väittävät, että evankeliumit eivät voi olla totta, koska opetuslapset kirjoittivat ne ja koska ne syntyivät opetuslasten halusta korottaa Jeesusta.

   Edellinen näkemys on kuitenkin helppo kumota yhdellä seikalla: kysymys ei ole siitä, että opetuslapset kirjoittivat, vaan ovatko he kirjoittaneet totuudenmukaisesti. Vain se ratkaisee, eikä muulla ole merkitystä. Mm. seuraavat jakeet viittaavat siihen, miten pyrittiin pysymään totuudessa:

 

- (Joh 19:35) Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

 

- (Joh 21:24) Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

 

- (2 Piet 1:16) Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

 

Toiseksi on huomattava, että evankeliumit käsittelevät suuria julkisia tapahtumia ja niissä oli mukana tunnettuja henkilöitä, kuten hallitsijoita ja ylipappeja (Herodes Suuri, Pilatus, ylipappi Kaifas ja hänen appensa Hannas, suuren neuvoston jäsen Joosef Arimatialainen, Herodes Agrippa, Gamaliel, käskynhaltija Sergius Paulus, käskynhaltija Gallion, maaherra Feeliks ja maaherra Festus, kuningas Agrippa...). Apostolit saattoivat myös vedota siihen, että asiat olivat tapahtuneet julkisesti ja olivat muillekin tuttuja. Tällaiset seikat osoittavat, että kyse on historiallista tapahtumista.

   Niinpä kun evankeliumit kirjoitettiin tilanteessa, jossa esiintyi vihamielistä suhtautumista kristillistä uskoa kohtaan, olisi vastustajien ollut helppo kumota kirjoitetut asiat, mikäli ne eivät olleet totta. Hekin olivat olleet silminnäkijöitä.

   Toisaalta se tosiasia, että kristillinen usko levisi voimakkaasti ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla, osoittaa, että evankeliumeissa on kysymys historiallisista tapahtumista, jotka olivat kaikkien tiedossa. Muuten kristillisen uskon olisi ollut mahdotonta levitä niin nopeasti.

 

- (Matt 4:24, 25) Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät.

25. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

 

- (Mark 3:8) ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki

 

- (Matt 14:16, 20, 21) Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä."

20. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.

21. Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.

 

- (Matt 16:9-11) Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen,

10. ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen?

11. Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."

 

- (Apt 2:22, 40, 41) Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

40. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."

41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

 

- (Apt 26:24-26) Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut."

25. Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.

26. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet.

 

- (Apt 10:37,38) sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;

38. te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.

 

Muut lähteet. Entä Raamatun ulkopuoliset lähteet? On mielenkiintoista havaita, että vaikka emme käyttäisi mitään Uuden testamentin kirjoituksia tai muuta kristillistä materiaalia, voisimme ei-kristillisistä lähteistä saada selville Jeesuksen elämän pääpiirteet. Maalliset lähteet tuovat esille samoja piirteitä Jeesuksen ja alkuseurakunnan elämästä kuin mitä Uusi testamentti esittää. Tämä osoittaa, miten Uuden testamentin tapahtumat ovat olleet yleisessä tiedossa. Ne eivät tapahtuneet missään syrjäsopessa, kuten Paavali aikanaan puhui Festukselle. (Apt 26:24-26) Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut." Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet).

 

- Jeesus oli viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua (Josefus).

- Jeesus tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen (Talmud).

- Hän sanoi, ettei ollut tullut kumoamaan, vaan täyttämään lain (Talmud).

- Hän oli opettaja (Josefus, Talmud).

- Hänellä oli opetuslapsia (Talmud).

- Hän teki ihmeitä (Josefus, Talmud).

- Hänen opetuslapsensa paransivat sairaita ja tekivät ihmeitä (Talmud).

- Pilatus (26-36 jKr) tuomitsi hänet kuolemaan (Tacitus, Josefus) vaikutusvaltaisten juutalaisten miesten yllytyksestä (Josefus) ja keisari Tiberiuksen (14-37 jKr) hallituskaudella (Tacitus).

- Hänet tuomittiin kuolemaan ristillä (Josefus, Tacitus, Thallus, Talmud).

- Hänen ristiinnaulitsemisensa yhteydessä vallitsi pimeys (Thallus).

- Hänet ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä (Talmud).

- Hän nousi ylös (Josefus).

- Jeesuksen seuraajat pitivät häntä Jumalana ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle (Plinius nuorempi).

- Hänellä oli juutalaisia ja kreikkalaisia seuraajia (Josefus).

- Usko Kristukseen oli kotoisin Juudeasta (Tacitus, Josefus), josta se oli levinnyt Roomaan asti (Tacitus).

- Jeesuksen seuraajia nimitettiin kristityiksi (Josefus, Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi).

- Jeesuksella oli Jaakob-niminen veli (Josefus).

- Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi eli Messiaaksi (Josefus).

 

Se, että Uuden testamentin ja Raamatun tapahtumat ovat totta, saa siis vahvistusta muista lähteistä. Arkeologia, historioitsijoiden muistiinpanot sekä kirkkoisien maininnat ovat toistuvasti tukeneet Raamatun historiallisuutta. Niissä mainitaan kymmenien hallitsijoiden, muiden henkilöiden ja paikkakuntien nimiä, joista useat on aluksi tiedetty vain Raamatun perusteella. Se on vahva todistus siitä, että nämä asiat ovat todella tapahtuneet.

   Seuraava lainaus viittaa Luukkaan tarkkuuteen historioitsijana (muut evankeliumit kertovat samoista asioista). Jos hän oli tarkka kuvatessaan suhteellisen merkityksettömiä yksityiskohtia – joiden paikkansapitävyys voidaan vahvistaa muista lähteistä – miksi hän ei olisi ollut tarkka myös ihmeiden tai niiden asioiden kuvaamisessa, joille ei saada ulkopuolista vahvistusta? Ainoastaan naturalistinen ennakkoasenne, jollainen epäuskoisilla teologeilla on, estää hyväksymästä tätä käsitystä.

 

Arkeologia tekee eräässä mielessä juuri sitä. Jos muinaiset historialliset yksityiskohdat ovat osoittautuneet kerta kerran jälkeen oikeiksi, se lisää luottamustamme myös niihin kyseisen historioitsijan kirjoituksiin, joita ei voi samalla tavalla tarkastaa.

   Pyysin, että McRay kertoisi asiantuntijan mielipiteensä. – Vahvistaako vai heikentääkö arkeologia Uuden testamentin luotettavuutta, kun arkeologian tutkijat tarkastavat kirjoitusten sisältämiä yksityiskohtia?

   Mcrayn vastaus tuli ilman aikailua. – Uuden testamentin luotettavuus kasvaa tutkimusten myötä, siitä ei ole epäilystäkään. Aivan niin kuin minkä tahansa muinaisen dokumentin luotettavuutta edistää se, kun kaivausten edetessä todetaan, että kirjoittaja on antanut oikeita tietoja jostakin paikasta tai tapahtumasta…

   – Sekä liberaalien että konservatiivisten tutkijoiden yleinen mielipide on, että Luukas oli historiankirjoittajana hyvin tarkka, vastasi McRay. – Hän oli oppinut, hän oli kaunopuheinen, hänen kreikkansa lähenteli klassista tasoa, hän kirjoitti kuten koulutettu mies, ja arkeologiset löydöt ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että Luukas oli tarkka siinä, mitä kirjoitti.

   McRay lisäsi, että monissa satamatarinaa vastaavissa tapauksissa tutkijat olivat aluksi luulleet joitakin Luukkaan viittauksia vääriksi, mutta myöhemmät löydöt ovat vahvistaneet, että hän on kirjoittanut tiedot oikein… Eräs etevä arkeologi tutki huolellisesti Luukkaan maininnat kolmestakymmenestäkahdesta maasta, viidestäkymmenestäneljästä kaupungista ja yhdeksästä saaresta eikä löytänyt yhtään virhettä. (8)

 

A.N. Sherwin-White, klassisen ajan historian tutkija, ja jota on pidetty etevimpänä roomalaisen lain tuntijana, on tutkinut erityisesti Apostolien tekoja (Roman Society and Roman law in the New testament, Oxford: Oxford university press, 1963, s. 173). Hän toteaa, että yritykset kieltää sen luotettavuus näyttävät pakostikin mielettömiltä. Luukas kirjoitti Apostolien tekojen lisäksi yhden evankeliumeista:

 

Apostolien tekojen historiallinen tarkkuus on osoittautunut ällistyttäväksi... kaikki yritykset kieltää Apostolien tekojen perustavaa laatua oleva historiallisuus edes pienissä yksityiskohdissa näyttävät nyt pakostikin mielettömiltä. Rooman historian tutkijat ovat jo pitkään pitäneet sitä itsestäänselvänä.

 

Muutamat tutkijat ja arkeologit ovat ottaneet kantaa siihen, miten arkeologiset löydöt vahvistavat Raamatun historiallisuutta:

 

Keith N. Schoville: "On tärkeää ymmärtää, että arkeologisista kaivauksista on saatu suuri määrä todisteita, jotka osoittavat täysin selvästi, ettei Raamattu ole hurskasta väärentelyä. Tähän mennessä yhtäkään Raamatun historiallista kohtaa ei ole voitu todistaa vääräksi niiden todisteiden perusteella, joita on saatu arkeologisista tutkimuksista." (9)

 

Nelson Glueck: "Voidaan sanoa ehdottoman varmasti, ettei yksikään arkeologinen löytö ole koskaan asettanut mitään raamatunkohtaa kyseenalaiseksi. On tehty kymmeniä arkeologisia löytöjä, jotka vahvistavat Raamatun historialliset lausunnot joko pääpiirteissään taikka yksityiskohtaisesti." (10)

 

Edellä on käsitelty Uuden testamentin luotettavuutta. On todettu, että on hyviä syitä uskoa Uuden testamentin kertovan tarkasti 2000 vuoden takaisista tapahtumista – asioista, jotka eivät ole mielikuvitusta vaan todellista historiaa. Uusi testamentti kertoo historiallisista tapahtumista ja Jeesus on historiallinen henkilö (siitä osoituksena on myös kalenterimme perustuminen hänen oletettuun syntymäpäiväänsä; eKr., JKr.). Tämä on realistinen oletus myös silloin, kun Uusi testamentti kertoo ihmeistä, Jeesuksen neitseellisestä syntymästä tai ylösnousemuksesta.

   On mielenkiintoista, että varhaisimmat kirkkoisät ovat kirjoittaneet samoista asioista. He elivät samoihin aikoihin kuin apostolit tai korkeintaan muutama vuosikymmen apostolien jälkeen, joten he ovat olleet hyvin lähellä ajallisesti alkuperäisiä tapahtumia ja myös henkilöitä. Heillä on ollut samanlainen aikaero suhteessa Jeesuksen elämään kuin esim. nykyihmisillä on Toiseen maailmansotaan. Nykyaikana on kymmeniä miljoonia ihmisiä, jotka edelleen pystyvät muistamaan sota-ajan tapahtumia sekä sitä varhaisempia tapahtumia, kuten mitä tapahtui 1920- ja 1930-luvuilla. Aikaerot eivät sittenkään ole kovin suuria, koska monet ihmiset saattavat elää yli satavuotiaiksi.

   Mitä varhaiset kirkkoisät toisen vuosisadan alkupuolella ovat sitten kirjoittaneet? Seuraavaksi otetaan esille muutamia lainauksia siitä, mitä he ovat maininneet Jeesuksen neitseestäsyntymisestä ja ylösnousemuksesta. Heidän kirjoituksensa osoittavat, että näihin asioihin uskottiin yleisesti ja niitä pidettiin tosina:

 

Jeesuksen neitseestäsyntyminen

 

Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Jumalasta syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän Herramme." (Ignatios kirjeessään Efesolaisille 7:2)

 

Sillä meidän Jumalamme Jeesus Kristus oli Jumalan pelastussuunnitelman mukaan Marian kohdussa, kun tämä oli raskaana, ja oli Daavidin siementä ja samalla Pyhästä Hengestä… Tämän maailman hallitsijalta jäi huomaamatta Marian neitseys ja hänen synnyttämisensä, samoin myös Herran kuolema. (Ignatios kirjeessään Efesolaisille 18:2, 19:1)

 

"... Edelleen te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin todella on syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika Jumalan tahdosta ja voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen kastama, jotta hän täyttäisi kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius Pilatuksen ja neljännysruhtinas Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa meidän puolestamme - hedelmä, mistä me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä autuaallisesta kärsimyksestänsä - jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi ikuisiksi ajoiksi sovitun merkin pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa juutalaisiin tai pakanoihin, kirkkonsa yhdessä ainoassa ruumiissa." (Ignatios kirjeessään smyrnalaisille 1:1,2)

 

Jeesuksen ylösnousemus

 

"Pankaamme merkille, rakkaat veljet, kuinka Valtias jatkuvasti osoittaa meille, että on tulevaisuudessa on todella tapahtuva ylösnousemus. Sen ensi hedelmäksi hän on tehnyt Herran Jeesuksen Kristuksen herättämällä hänet kuolleista." (Rooman piispa Kleemensin kirje korinttolaisille 24:1)

 

"Jumala siis lähetti Kristuksen ja Kristus apostolit; kumpikin asia on tapahtunut hyvässä järjestyksessä Jumalan tahdosta. 3. Kun nyt apostolit olivat tehtävänsä saaneet, päässeet täyteen varmuuteen Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta ja vahvistuneet uskossa Jumalan sanaan, he lähtivät liikkeelle Pyhää Henkeä täynnä julistaen evankeliumia siitä, että Jumalan valtakunta oli tulossa. 4. Maasta maahan ja kaupungista kaupunkiin he julistivat sanomaansa... " (Rooman piispa Kleemensin kirje korinttolaisille 42:2-4)

 

"Jos Jeesus Kristus teidän rukoustenne ansiosta katsoo minut sen arvoiseksi ja niin on Jumalan tahto, selitän teille vielä toisessa kirjoitelmassa, jonka aion teille kirjoittaa, tarkemmin sitä, minkä olen pannut alulle, Jumalan armotaloutta, jossa on kysymys uudesta ihmisestä, Jeesuksesta Kristuksesta, uskosta häneen ja rakkaudesta häneen, hänen kärsimyksestään ja ylösnousemuksestaan." (Ignatios kirjeessään Efesolaisille 20:1)

 

"... Sen sijaan soisin teidän olevan täysin varmoja syntymästä ja kärsimyksestä sekä ylösnousemuksesta, joka on tapahtunut Pontius Pilatuksen maaherrakaudella. Tämän kaiken toteutti todellisesti ja täysin varmasti Jeesus Kristus, meidän toivomme; kunpa kukaan teistä ei kääntyisi pois hänestä." (Ignatios kirjeessään magnesialaisille 11:1)

 

"Olkaa siis kuuroja, milloin joku puhuu teille eikä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, joka todella syntyi, söi ja joi, todella sai vainon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella ristiinnaulittiin ja kuoli, taivaassa, maassa ja maan alla olevien nähden, 2. hänestä, joka myös todella herätettiin kuolleista, kun hänen Isänsä hänet herätti; aivan vastaavalla tavalla on Isä Kristuksessa Jeesuksessa herättävä myös meidät, jotka uskomme häneen, ja ilman häntä ei meillä todellista elämää olekaan." (Ignatios kirjeessään trallislaisille 9:1,2)

 

"... Edelleen te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin todella on syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika Jumalan tahdosta ja voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen kastama, jotta hän täyttäisi kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius Pilatuksen ja neljännysruhtinas Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa meidän puolestamme - hedelmä, mistä me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä autuaallisesta kärsimyksestänsä - jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi ikuisiksi ajoiksi sovitun merkin pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa juutalaisiin tai pakanoihin, kirkkonsa yhdessä ainoassa ruumiissa." (Ignatios kirjeessään smyrnalaisille 1:1,2)

 

"... meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, hänessä, joka osoitti kestävyyttä ja kävi kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi tuonelan kivuista. (Polykarpos kirjeessään Filippiläisille 1:2)

 

"Sitten on vielä seuraavakin seikka, veljeni. Jos Herra on alistunut kärsimään meidän tähtemme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, jolle Jumala sanoi maailman luomisen yhteydessä: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, mitenkä hän on alistunut kärsimään ihmisten käsissä? Oppikaa tämä. 6. Profeetoilla oli armolahjansa häneltä, ja he ennustivat hänestä. Ja kun hänen kerran täytyi ilmaantua lihassa, jotta hän kukistaisi kuoleman ja antaisi näytteen kuolleitten ylösnousemuksesta, hän alistui siihen. 7. Toisaalta hän teki sen täyttääkseen isille annetun lupauksen, toisaalta valmistamalla itse itselleen uuden kansan osoittaakseen vielä maan päällä ollessaan, että hän itse pantuaan toimeen ylösnousemuksen tulee toimittamaan tuomion. 8. Sitten hän myös julisti, opettaen Israelia ja tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja ja hän osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta." (Barnabaan kirje 5:5-8)

 

Miksi sitten monet nykytutkijat ja liberaaliteologit kieltävät Jeesuksen neitseestäsyntymisen ja ylösnousemuksen, vaikka niistä on kirjoitettu varhaisimmissa lähteissä? Ovatko he tieteellisempiä kuin muut torjuessaan nämä Jeesukseen liitetyt tapahtumat?

   Suora vastaus on, että he eivät ole sen tieteellisempiä kuin muutkaan ihmiset vaan kysymys on heidän ennakkoasenteestaan. He olettavat, ettei mikään Jumala tai yliluonnollinen olento voi puuttua tämän maailman tapahtumiin, ja siksi ei voi esiintyä ihmeitä, Jeesuksen neitseestäsyntymistä tai ylösnousemusta. Niitä pidetään mahdottomina. Kysymys ei siten ole heidän tieteellisyydestään tai että heillä olisi tietoa, jota muilla ei ole, vaan ainoastaan heidän maailmankuvastaan ja jumalakuvastaan. Heillä on deistinen maailmankatsomus, jossa he saattavat uskoa jonkinlaisen jumalan olemassaoloon, mutta ei siihen, että hän voi tehdä jotakin maailmassa.

   Hengellisellä kielellä asialla on myös toinen nimi: epäusko. Näillä tutkijoilla ja ihmisillä on epäusko Jeesuksen neitseestäsyntymiseen, ylösnousemukseen ja muihin Uudessa testamentissa mainittuihin tapahtumiin. Sama asia ilmeni jo Jeesuksen aikana:

 

- (Matt 17:17) Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet tänne minun tyköni."

 

- (Matt 13:57,58) Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan".

58. Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.

 

 

 

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN TODISTEET

 

 

Seuraavaksi siirrytään tutkimaan Jeesuksen ylösnousemuksen todisteita. Sitä ennen käsitellään kuitenkin hänen kuolemaansa.

 

Jeesuksen kuolema ristillä. Jos Jeesuksen ylösnousemus on historiallinen asia, edellyttää se tietysti sitä, että Jeesus on historiallinen henkilö mutta myös sitä, että hänen on täytynyt ensin kuolla. Eihän voida puhua hänen ylösnousemuksestaan, jos hän ei ole ensin kuollut. Kuoleman täytyy edeltää ylösnousemusta kuolleista.

   Millä tavoin Jeesus sitten kuoli? Tästä on Raamatun ulkopuolisissa lähteissä selvää tietoa – ne vahvistavat Uuden testamentin maininnat samasta asiasta. Niiden mukaan Jeesus ei kuollut normaalilla tavalla vanhuusiässä vaan väkivaltaisesti ja ristinkuoleman kautta. Tämä tulee ilmi mm. seuraavissa lähteissä:

 

Historioitsija Josefus: "Tuohon aikaan eli Jeesus... Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne, jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan."

 

Cornelius Tacitus:... "Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla."

 

Samarialaissyntyinen Thallus viittasi historiankirjassaan myös Jeesukseen jo vuonna 52 jKr. Hän arveli, että Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä sattunut pimeys olisi johtunut auringonpimennyksestä.

 

Talmud (Sanhedrin 43, a) mainitsee, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä.

 

Enemmistö liberaalitutkijoista on samaa mieltä, että on päteviä syitä uskoa Jeesuksen kuolleen ristillä. He eivät ehkä usko ylösnousemukseen maailmankatsomuksensa takia, mutta myöntävät yksimielisesti Jeesuksen kuoleman melko nuorena ja ristinkuoleman kautta. John Dominic Crossan, tunnettu liberaalitutkija ja ns. Jeesus-seminaarin perustajajäsen, on kirjoittanut:

 

[Jeesuksen] ristiinnaulitseminen on niin varma asia kuin mikään historiassa voi ylipäänsä olla. (11)

 

Ateistitutkija Gerd Lüdemann on kirjoittanut samalla tavalla:

 

Jeesuksen kuolemaa ristiinnaulitsemisen seurauksena ei voi kiistää. (12)

 

Voimme katsoa myös aiheeseen liittyviä Raamatun jakeita. Niissäkin kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ristiinnaulitsemisen kautta. Apostolit pystyivät myös julistamaan kansanjoukoille samasta asiasta, joka oli kaikkien tiedossa. Merkittäväksi asian tekee, että useat heidän kuulijoistaan olivat evankeliumin vastustajia:

 

- (Joh 19:30-35) Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

31. Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.

32. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta.

33. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,

34. vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.

35. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

 

- (Luuk 32,33) Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi.

33. Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.

 

- (Apt 2:22-25,36) Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

23. hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.

24. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.

25. Sillä Daavid sanoo hänestä: 'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi.

36. Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."

 

- (Apt 3:14,15) Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies,

15. mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat.

 

- (Apt 4:9,10) Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,

10. niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.

 

- (Apt 10:39,40) Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.

40. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä,

 

- (Apt 13:29-31) Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan.

30. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.

31. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä.

 

- (1 Kor 2:7,8) vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,

8. sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet

 

- (1 Kor 1:23) me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,

 

- (Ilm 11:8) Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin.

 

Tyhjä hauta. Sen jälkeen, kun ihminen kuolee, ei kestä yleensä kauaa, kun hänet haudataan. Ruumista ei jätetä mätänemään maan pinnalle vaan se laitetaan hautaan. Tämä on ollut yleinen käytäntö kaikissa kulttuureissa ja niin oli myös Jeesuksen tapauksessa. Hänet laittoi hautaan yksi suuren neuvoston (Sanhedrin) jäsenistä, Joosef Arimatialainen, kun hän ensin oli pyytänyt Pilatukselta Jeesuksen ruumista. Hän oli varmasti tunnettu henkilö kuten myös Pilatus.

   Jeesuksen hautaamisesta kertovat mm. seuraavat jakeet. Matteuksessa kerrotaan lisäksi, miten Jeesuksen hautaa varten asetettiin vartijat, koska Jeesuksen vastustajat halusivat niin. Lisäksi he turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä. He olivat varmasti sitä ennen varmistaneet, että Jeesuksen ruumis oli haudassa:

 

- (Matt 27:57-66) Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.

58. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle.

59. Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen

60. ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois.

61. Ja siellä olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastapäätä hautaa.

62. Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo

63. ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös'.

64. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: 'Hän nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen."

65. Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte".

66. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat.

 

- (1 Kor 15:3,4) Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,

4. ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,

 

Raamatun todistus kuitenkin on, että Jeesuksen ruumis oli haudassa vain muutamia päiviä, kunnes sitä ei enää ollut siellä. Hauta oli tullut tyhjäksi. Tyhjän haudan puolesta puhuvat myös seuraavat seikat. Ne viittaavat vahvasti Jeesuksen ylösnousemukseen:

 

Viranomaisilla ei ollut ruumista. Ensimmäinen todiste tyhjästä haudasta on, ettei viranomaisilla ollut Jeesuksen ruumista. He eivät voineet tuoda sitä esille ja kaikkien nähtäville, vaikka olivat itse asettaneet vartion haudalle. Heillä oli vahva halu tukahduttaa uusi liikehdintä, mutta ongelma oli, ettei ruumista enää ollut. Jos se olisi ollut haudassa ja viranomaisten hallussa, olisivat he heti voineet osoittaa oletukset Jeesuksen ylösnousemuksesta naurettavaksi valheeksi.

   Sen sijaan Jeesuksen vastustajat alkoivat levittää tarinaa, että vartijat olivat nukahtaneet ja Jeesuksen opetuslapset olivat unen aikana ottaneet ruumiin haudasta. Tämä tulee esiin seuraavissa jakeissa. He turvautuivat tällaiseen hätävalheeseen tukahduttaakseen alkavat huhut. Päähuomio on kuitenkin siinä, miksi he alkoivat levittää tällaista väitettä. Ainut järkevä syy on, että he olettivat haudan olevan tyhjä. He tiesivät, että niin oli.

 

- (Matt 28:11-15) Mutta heidän mennessään, katso, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki, mitä oli tapahtunut.

12. Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat

13. ja sanoivat: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme.

14. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin, että saatte olla huoletta."

15. Niin he ottivat rahat ja tekivät, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä.

 

Käärinliinat. Jos jatketaan Matteuksen evankeliumista, jossa kerrotaan vartijoista, on samassa evankeliumissa kuvaus siitä, kuinka haudalle tulevia naisia kehotettiin katsomaan paikkaa, jossa Jeesus oli maannut. Myös Markuksen evankeliumissa kerrotaan: ”Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat.” (Mark 16:6)

 

- (Matt 28:1-8) Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa.

2. Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille.

3. Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

4. Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi.

5. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu.

6. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut.

7. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sen teille sanonut."

8. Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa.

 

Tosiasiassa hauta ei kuitenkaan ollut aivan tyhjä. Siellä olivat edelleen käärinliinat, jotka oli kääritty ruumiin ympärille. Ne muodostivat yhdessä erilaisten tuoksuvien yrttien, joita siveltiin liinoihin, kanssa yli 30 kilon kotelon ruumiin ympärille. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, miten hautaaminen tapahtui:

 

- (Joh 19:38-42) Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin.

39. Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.

40. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.

41. Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu.

42. Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.

 

Niinpä kun opetuslapset tulivat haudalle, eivät he ensin havainneet niinkään tyhjää hautaa vaan litteäksi painuneet käärinliinat, jotka olivat olleet ruumiin ympärillä. He havaitsivat, että ne olivat kuin tyhjä perhosentoukan kuori, jonka sisällä ei ollut mitään. Ruumiin oli täytynyt poistua niistä ja tulla käärinliinojen läpi. Raamattu kertookin, että se oli niin vakuuttava todiste, että Johannes sen nähtyään heti uskoi.

   Toiseksi kun käärinliinat olivat edelleen jäljellä, heikentää se entisestään varkausteorian uskottavuutta. Jos varkaat olisivat olleet asialla, olisivatko he voineet varastaa ruumista ilman käärinliinoja, jotka olivat edelleen jäljellä sekä samassa asennossa kuin ruumiin ollessa niiden sisällä? Se tuskin olisi ollut mahdollista.

 

- (Joh 20:3-10) Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle.

4. Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle.

5. Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle.

6. Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä

7. ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä.

8. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi.

9. Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva.

10. Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa.

 

- (Luuk 24:12) Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.

 

Pietarin saarna. Tyhjän haudan olemassaolon ja sen yleisen tiedossaolon puolesta todistaa sekin, että Pietarin saarnan vaikutuksesta - kun hän puhui Jeesuksen ylösnousemuksesta, Apt 2:22-36 - noin 3000 henkilöä kääntyi Jumalan puoleen. Tämä ei ole selitettävissä muuta kuin sillä, että tyhjä hauta oli yleisessä tiedossa. Myös lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi (Apt 6:7).

   Merkillepantavaa on, että Pietari piti puheensa samassa kaupungissa, jossa Jeesus oli ristiinnaulittu ja jossa varmasti tiedettiin, mitä oli tapahtunut. Hän ei olisi voinut hetkeäkään julistaa ylösnousemuksesta, jos tyhjä hauta ei olisi ollut yleisesti tunnettu tosiasia. Jos Jeesuksen ruumis olisi edelleen ollut haudassa, ei kukaan olisi uskonut väitettä hänen ylösnousemuksestaan.

   Muutamat kommentit viittaavat samaan suuntaan. Tutkijat myöntävät, että historiallinen todistusaineisto puhuu tyhjän haudan puolesta:

 

William Wand, Oxfordin yliopiston professori: Kaikki käytettävissämme oleva historiallinen todistusaineisto puoltaa [tyhjää hautaa], ja tämän asian kiistävien tutkijoiden on syytä tunnustaa, että he ovat tehneet ratkaisunsa jollain muulla kuin tieteellisen historian perusteella. (13)

 

Tohtori Ron Sider: Jos sekä kristityt että heidän juutalaiset vastustajansa myöntävät, että hauta oli tyhjä, meillä ei juuri ole muuta valinnanvaraa kuin hyväksyä tyhjä hauta historiallisena tosiasiana. (14)

 

Tohtori Paul Maier: Jos kaikkia todisteita punnitaan huolella ja puolueettomasti, on historiallisen tutkimuksen kriteerien mukaan todella oikeutettua tehdä se johtopäätös, että Joosef Ariamatialaisen hautaholvi, jonne Jeesus haudattiin, oli tosiaan tyhjä ensimmäisenä pääsiäisaamuna. Eikä tähän mennessä ole löydetty kirjallisista lähteistä, hauta- ja seinäkirjoituksista tai arkeologisista löydöistä vähäisintäkään todistetta, joka olisi osoittanut tämän toteamuksen vääräksi. (15)

 

Tohtori D.H. Van Daalen: On äärettömän vaikeaa väittää tyhjää hautaa vastaan historiantutkimuksen pohjalta. (16)

 

Ylösnousemusilmestykset. Eräs osoitus ylösnousemuksesta ovat ylösnousemusilmestykset. Opetuslapset saivat tavata Jeesuksen 40 päivän aikana monta kertaa. He näkivät, koskettivat, puhuivat ja söivät hänen kanssaan, joten niissä ei ollut kysymys mistään muutamien sekuntien näyistä vaan koko illan kestävistä tapaamisista todellisen henkilön kanssa. Tapahtumien konkreettisuus tulee hyvin esille seuraavissa jakeissa:

 

- (Matt 28:8-10) Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa.

9. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille!" Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä.

10. Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä".

 

- (Joh 20:19-31) Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"

20. Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.

21. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."

22. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.

23. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

24. Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.

25. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".

26. Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"

27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".

28. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

29. Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"

30. Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;

31. mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

 

- (Apt 1:1-3) Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa,

2. hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut,

3. ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta.

 

- (Apt 10:40,41) Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä,

41. ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut.

 

- (Apt 13:29-31) Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan.

30. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.

31. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä.

 

- (1 Joh 1:1) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta

 

Lisäksi Jeesuksen ylösnousemuksen todistajien luettelo on pitkä. Neljä evankeliumia sekä 1. Korinttolaiskirjeen 15. luku kertovat useista todistajista nimeltä mainiten sekä ryhmistä, joista suurin oli ”viidensadan veljen joukko”. Heistä useat olivat Paavalin mukaan edelleen elossa, joten heitä voitiin käydä haastattelemassa. Missä tahansa oikeusistuimessa yli 500 henkilön sanallista todistusta pidettäisiin vahvana todisteena.

   Merkittäväksi Paavalin maininnan ylösnousemuksen todistajien joukosta tekee se, että Paavali tunsi henkilökohtaisesti apostolit ja koska hänen kirjeensä oli kirjoitettu n. 55 jKr., eli 25 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Lisäksi hän oli välittänyt saman tiedon korinttolaisille jo aiemman vierailunsa yhteydessä, joten kyseessä on hyvin varhainen tieto. Siinä mainitaan myös Jeesuksen kuolemasta ja hautaamisesta, jonka liberaalitutkijatkin myöntävät todeksi. He myöntävät todeksi kaksi ensimmäistä asiaa mutta eivät viimeistä eli Jeesuksen ylösnousemusta.

 

- (1 Kor 15:3-8) Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,

4. ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,

5. ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.

6. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.

7. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.

8. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.

 

Valtaosa liberaalitutkijoista tunnustaa historialliseksi tosiasiaksi myös sen, että opetuslapset itse uskoivat vilpittömästi Jeesuksen ylösnousemukseen. Tutkijat eivät kiellä, että Jeesuksen ylösnousemus oli apostolien julistuksen keskipisteenä, vaikka nämä tutkijat voivatkin itse epäillä ylösnousemuksen mahdollisuutta maailmankatsomuksensa takia.

   Hyvän kuvan siitä, miten apostolit puhuivat toistuvasti Jeesuksen ylösnousemuksesta, saamme seuraavista jakeista. Apostolit eivät varmastikaan olisi puhuneet tästä aiheesta, elleivät he olisi pitäneet ylösnousemusta historiallisena tosiasiana.

 

- (Apt 1:21,22) Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme,

22. Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."

 

- (Apt 2:22-24,32) Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

23. hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.

24. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.

32. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.

 

- (Apt 3:14,15) Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies,

15. mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat.

 

- (Apt 3:25,26) Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'.

26. Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne."

 

- (Apt 4:1,2) Mutta kun he puhuivat kansalle, astuivat papit ja pyhäkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä,

2. närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista.

 

- (Apt 4:9-11) Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,

10. niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.

11. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'.

 

- (Apt 4:33) Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.

 

- (Apt 5:30,31) Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.

31. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

 

- (Apt 26:2,6-8) "Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi tänä päivänä saan puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset minua syyttävät,

6. Ja nyt minä seison oikeuden edessä sentähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on meidän isillemme antanut

7. ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä ja päivää herkeämättä palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan; tämän toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät.

8. Miksi on teistä uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?

 

- (Apt 17:18,32) Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

32. Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin".

 

- (1 Kor 15:12-16,20,21) Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?

13. Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.

14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;

15. ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.

16. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.

20. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.

21. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.

 

- (2 Kor 5:15) 15. ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

 

- (1 Piet 3:21,22) Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

22. hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.

 

- (Room 4:23-25) Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,

24. vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,

25. joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

 

- (Room 6:9) tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.

 

- (Room 8:11) Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

 

- (Room 8:34) Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

 

- (Room 10:9) Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;

 

- (1 Kor 6:14) ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa.

 

- (Gal 1:1) Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,

 

- (Ef 1:20,21) jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,

21. korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.

 

- (2 Tim 2:8) Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan,

 

- (1 Piet 1:21) jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.

 

Muutos opetuslapsissa. Jos katsomme opetuslasten elämää, voimme nähdä, miten he vähän ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista jättivät Jeesuksen ja pakenivat. Lisäksi joukon puheliain henkilö Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa ihmisten edessä. Jeesus oli tämän ennustanut ja niin tapahtui:

 

- (Matt 26:55,56) Sillä hetkellä Jeesus sanoi joukolle: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan. Joka päivä minä olen istunut pyhäkössä opettamassa, ettekä ole ottaneet minua kiinni.

56. Mutta tämä kaikki on tapahtunut, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen." Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.

 

- (Luuk 22:54-61) Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana.

55. Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa.

56. Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: "Tämäkin oli hänen kanssaan".

57. Mutta hän kielsi sanoen: "Nainen, en tunne häntä".

58. Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi niistä". Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole".

59. Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: "Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin".

60. Mutta Pietari sanoi: "En ymmärrä, mies, mitä sanot". Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.

61. Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".

62. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.

 

Kun katsomme Apostolien tekoja, voimme kuitenkin nähdä, miten opetuslapset lähtivät liikkeelle, vaikka he hetkeä aiemmin olivat olleet lukittujen ovien takana ihmisten pelosta (Joh 20:19: Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!") ja Pietari oli kieltänyt Jeesuksen. He muuttuivat pelkureista rohkeiksi todistajiksi ja alkoivat julistaa Jeesuksen ylösnousemusta. He panivat henkensä alttiiksi samassa paikassa, jossa heidän Herransa oli ristiinnaulittu.

   Mikä muutti opetuslapset? Varmasti paras selitys on, että he todella olivat kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen sekä vastaanottaneet hänen lupaamansa Pyhän Hengen vuodatuksen. Kaikki muut selitykset tuntuvat keinotekoisilta.

 

- (Apt 2:12-24,32,33) Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mitä tämä mahtaakaan olla?"

13. Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: "He ovat täynnä makeata viiniä".

14. Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.

15. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.

16. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:

17. 'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.

18. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.

19. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita.

20. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.

21. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'

22. Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

23. hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.

24. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.

32. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.

33. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette.

 

- (Apt 4:13,14) Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.

14. Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaansanoa

 

Kristillisen seurakunnan synty. Jos hylätään ajatus tyhjästä haudasta ja ylösnousemuksesta, on vaikea selittää vakuuttavasti kristillisen seurakunnan syntyä. Mitään ei voi syntyä tyhjästä. Kuitenkin evankeliumi eteni suurella nopeudella ensimmäisellä vuosisadalla ja ihmiset tulivat vakuutetuiksi Kristuksen todellisuudesta myös omien elämänmuutostensa ja parantumisten kautta. Jos Jeesus olisi jäänyt hautaan ja luvattua Pyhän Hengen vuodatusta ei olisi tapahtunut, ei vastaavaa kansanliikettä varmastikaan olisi voinut syntyä. Myös Paavalin, jyrkän vastustajan, muuttunut elämä on yksi todiste.

   Apostolien teoissa kerrotaan näistä alkuvaiheista. Kun Pietari saarnasi Jeesuksen ylösnousemuksesta sekä Pyhän Hengen vuodattamisesta, tuli sen seurauksena noin kolmetuhatta ihmistä uskoon. Tätä tuskin olisi tapahtunut, jos tyhjä hauta ei olisi ollut kaikkien tiedossa ja jos Jeesuksen ylösnousemusta ei olisi pidetty uskottavana selityksenä. Pietari saarnasi juuri niiden ihmisten keskuudessa, jotka olivat nähneet Jeesuksen ristiinnaulitsemisen:

 

- (Apt 2:29-32,41) Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.

30. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen,

31. niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.

32. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.

41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

 

Voidaan myös kysyä, että jos ylösnousemusta ei pidetä uskottavana selityksenä, niin miksi juuri Jeesuksen ympärille muodostui hengellinen liikehdintä niin, että hänellä on tänään miljoonia seuraajia? Miksei niin tapahtunut esim. Johannes Kastajalle, jonka julistusta tuhannet kuuntelivat? Varmasti paras selitys tähän on Jeesuksen ylösnousemus ja että hän on todellinen Herra myös tänä päivänä.

 

 - Miksei kellään toisella ensimmäisen vuosisadan juutalaisella ole tänään miljoonia seuraajia? Miksei Johannes Kastajan ympärille rakentunut uskonnollista liikettä? Kun mietitään kaikkia ensimmäisen vuosisadan henkilöitä, mukaan luettuina Rooman keisarit, niin miksi Jeesusta yhä palvotaan, kun muut ovat murenneet historian tomuun?

 - Siksi että tämä Jeesus – tämä historiallinen Jeesus – on myös elävä Herra. Siksi, että hän on yhä läsnä, kun muut ovat jo aikaa sitten menneet pois. (17)

 

ASIAT, JOILLA ON YRITETTY PERUSTELLA SITÄ, ETTEI YLÖSNOUSEMUSTA OLISI TAPAHTUNUT. Vaikka on hyviä syitä uskoa ylösnousemukseen, ovat eräät tutkijat kaikesta huolimatta sanoneet, ettei se olisi ollut mahdollista. Näkökantaansa he ovat perustelleet mm. seuraavanlaisilla seikoilla:

 

Jeesus ei ollut todellisesti kuollut. Ensimmäinen perusteltu syy on ollut se, ettei Jeesus ollut todella kuollut, vaan että hän oli vain pyörryksissä ja virkosi sitten siitä.

   Mutta jos katsomme tätä asiaa, ei se voi pitää paikkaansa. Sitä vastaan ovat seuraavat seikat:

 

• Useat historialliset lähteet viittaavat Jeesuksen ristinkuolemaan (Josefus, Tacitus, Thallus, Talmud). Historioitsija Josefus kirjoitti, että "Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä". Samoin historioitsija Cornelius Tacitus on kirjoittanut, että "Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla".

   Niinpä voimme todella olettaa Jeesuksen olleen kuollut, koska useat lähteet viittaavat siihen.

 

• Jeesuksen kuolema varmistettiin ammattimiesten taholta. Sitä valvoivat sekä juutalaiset että roomalaiset ammattimiehet. Silloisen tavan mukaan Suuri neuvosto lähetti paikalle kaksi rabbia ja kaksi heidän oppilastaan toteamaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon. Lisäksi roomalaisen lain mukaan ristiinnaulitsijoiden mukana tuli olla ns. exactor mortis, "kuoleman tarkkailija", joka antoi tarkan valaehtoisen todistuksen teloituksesta. Jeesuksen kohdalla asia varmistettiin vielä kylki puhkaisemalla, jolloin siitä vuoti verta ja vettä (Joh 19:33,34). Kyljenpuhkaiseminen tapahtui sen jälkeen, kun hänet oli jo aiemmin todettu kuolleeksi. Toisaalta jos hän ei olisi kuollut, ei veri olisi jakaantunut, niin että se näytti vereltä ja vedeltä. Veren ja vesimäisen heran erottuminen on yksi selvempiä todisteita, että kuolema on todella tapahtunut.

 

- (Joh 19:33-37) Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,

34. vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.

35. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

36. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako".

37. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet".

 

• Jeesuksen läheiset ystävät laittoivat ruumiin käärinliinoihin yhdessä erilaisten yrttien kanssa, niinkuin oli tapana tehdä (Joh 19:39,40). He varmasti varmistuivat hänen kuolemastaan, ennen kuin hautasivat hänet.

 

• Sellainen ajatus, että jonkinlainen puolikuollut, runneltu ja heikentynyt Jeesus, olisi tehnyt vaikutuksen opetuslapsiin, on varmasti mahdotonta. Tällainen ihminen, jonka kädet ja jalat ovat lävistetyt, ei voisi todennäköisesti edes kuukaudenkaan kuluttua seistä omilla jaloillaan. Ei kukaan, joka olisi ollut menehtymäisillään kärsimyksiinsä, olisi voinut saada opetuslapsia vakuuttuneiksi siitä, että hän oli Elämän Ruhtinas ja voittanut kuoleman. Se olisi korkeintaan voinut saada aikaan sääliä.

   Oman todistuksensa mukaan opetuslapset kuitenkin kohtasivat aivan uudenlaisen, ylösnousemusruumiin omaavan, Jeesuksen. Tämä ruumis oli aivan uudenlainen ja katoamaton, niin että juuri se teki opetuslapsiin vaikutuksen. Asia on sen tähden selvästi erotettava Lasaruksen ja muiden kuolleiden herättämisestä. Heidän kohdallaan oli paluu vain vanhaan, samanlaiseen ruumiiseen, mutta Jeesuksen ylösnousemuksessa aivan uuteen olotilaan. Edelliset joutuivat myös kuolemaan uudestaan, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa niin ei enää tapahtunut.

 

Metherell oli haluton leikkimään kuvitteluleikkiä. – Jälleen minun on toistettava, ettei hän olisi mitenkään pystynyt säästymään elävänä alas ristiltä. Mutta jos olisi, niin miten hän olisi kyennyt kävelemään jaloilla, jotka oli lävistetty nauloilla? Miten hän olisi voinut hetken kuluttua ilmestyä Emmauksen tielle ja kulkea pitkiä välimatkoja? Miten hän olisi kyennyt käyttämään käsiään, kun käsivarret oli venytetty ja kiskottu sijoiltaan? Muista myös, että hänellä oli selässään hirvittäviä ruhjeita ja keihään tekemä haava kyljessä.

   Sitten hän keskeytti. Jokin ajatus tuli hänen mieleensä, ja hän oli valmis esittämään loppupuheenvuoronsa, joka tekisi pyörtymisteoriasta lopun kerta kaikkiaan. Se oli peruste, jota kukaan ei ole pystynyt kumoamaan sen jälkeen kun saksalainen teologi David Strauss esitti sen vuonna 1835.

 - Kuuntele nyt, Metherell sanoi. – Niin säälittävässä tilassa oleva mies ei olisi ikimaailmassa pystynyt innostamaan opetuslapsia niin, että he olisivat kutsuneet häntä elämän Herraksi ja lähteneet julistamaan, miten hän oli noussut haudasta.

 - Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Jeesus oli joutunut hirvittävän väkivallan uhriksi. Hän oli menettänyt valtavan määrän verta ja kärsi kivun aiheuttamasta traumasta. Siinä tilassa hän olisi näyttänyt niin avuttomalta, etteivät opetuslapset olisi ikinä tervehtineet häntä kuoleman voittajana. He olisivat kyllä säälineet häntä ja yrittäneet hoitaa hänet terveeksi.

 - On siis järjetöntä olettaa, että jos hän olisi ilmestynyt heidän eteensä sen näköisenä, he olisivat aloittaneet maailmanlaajuisen hengellisen liikkeen ja toivoneet, että heilläkin eräänä päivänä olisi samanlainen ylösnousemusruumis kuin hänellä. Se on täysin mahdoton oletus.  (18)

 

Naiset menivät väärälle haudalle. Toinen vaihtoehto, jolla on yritetty selittää pois ylösnousemusta, on se, että naiset menivät väärälle haudalle.

   Tämä selitysyritys on kuitenkin hyvin huono vaihtoehto. Se ei ensinkään selitä Jeesuksen kuolemanjälkeisiä ilmestyksiä, joiden seurauksena opetuslapset keskustelivat ja söivät Jeesuksen kanssa sekä koskettivat häntä. He olivat vakuuttuneet, että he olivat kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen.

   Toiseksi väärä hauta on huono vaihtoehto siksi, että naiset olivat katsomassa, mihin Jeesus haudattiin. Samoin on käsittämätöntä, miten kaikki Jeesuksen seuraajat olisivat tehneet saman erehdyksen. Moninkertaista erehdystä ei varmastikaan olisi tapahtunut. Lisäksi asia voitiin käydä tarkastamassa Joosef Arimatialaiselta, hautapaikan omistajalta:

 

- (Luuk 23:50-56) Ja katso, oli neuvoston jäsen, nimeltä Joosef, hyvä ja hurskas mies, joka ei ollut suostunut heidän neuvoonsa ja tekoonsa.

51. Tämä oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta, ja hän odotti Jumalan valtakuntaa.

52. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.

53. Ja otettuaan sen alas hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja hän pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu vielä ketään pantu.

54. Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan.

55. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin.

56. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.

 

Suuri ongelma väärän haudan teorian kannalta on vielä se, että Jeesuksen hautapaikka oli juutalaisten johtajien tiedossa. Jos opetuslapset menivät väärälle haudalle, niin miksi vastustajat eivät tuoneet Jeesuksen ruumiista näytille, että puhe ylösnousemuksesta olisi voitu heti esittää valheeksi? He olisivat varmasti tämän tehneet, jos heillä vain olisi ollut ruumis. Kuitenkaan heillä ei sitä ollut, mikä on vahva viittaus ylösnousemukseen.

 

Oliko kyseessä harhanäky? Eräs syy, jolla on yritetty selittää pois ylösnousemusta, on se, että opetuslapset näkivät harhanäkyjä kyseisestä asiasta.

   Mutta jos katsomme seuraavia seikkoja, osoittavat ne hyvin, ettei kyseessä ole voinut olla mikään harhanäky tai väärä aistimus:

 

• Ensinnäkin se seikka, että hauta oli tyhjä ja kaikkien tiedossa, todistaa että täytyy olla jokin epänormaali ja yliluonnollinen syy, mikä aiheutti ruumiin poistumisen. Ellei ylösnousemus ollut tämä syy, mikä sitten? Jos opetuslapset näkivät vain hallusinaatioita, silloin hauta ei olisi ollut tyhjä. Tai jos he näkivät jonkun toisen henkilön, siinäkään tapauksessa hauta ei olisi ollut tyhjä. Harhanäyt eivät aiheuta ruumiin poistumista haudasta.

   Harhanäyillä ei voida siten selittää tyhjää hautaa, joka oli myös evankeliumin vastustajien tiedossa. Kristuksen ylösnousemuksesta saarnaaminenkaan ei olisi onnistunut Jerusalemissa, jos tyhjän haudan tosiasia ei olisi ollut yleisessä tiedossa.

 

• Se että opetuslapset toistuvasti saarnasivat Kristuksen ylösnousemuksesta, todistaa sen puolesta (Apt 2:24, 3:26, 4:33, 10:40, 13:32, 17:18, 26:23). He olisivat voineet puhua monesta muustakin, mutta he saarnasivat nimenomaan tätä asiaa, koska pitivät sitä niin varmana. Toisaalta jos se ei olisi ollut todellisuutta, hyvä kysymys on, miten he olisivat keksineet niin erikoisen asian. Tuskin tavalliset kalastajat olisivat alkaneet puhua moisesta asiasta, ellei se todella olisi ollut totta. 

 

• Hallusinaatiot ja harhanäyt noudattavat yleensä tiettyjä lakeja. Ne ovat yleensä lyhytaikaisia, kestäen vain muutamia sekunteja, mutta ennen kaikkea ne ovat yksilöllisiä ja subjektiivisia. Esim. huumeidenkäyttäjien kokemukset huumeiden vaikutuksen alaisena saattavat olla aivan erilaisia ja poiketa toisistaan. Sen sijaan Jeesuksen ylösnousemusilmestyksissä oli toisin, koska hän ilmestyi erisuuruisille ryhmille ja parhaimmillaan 500 näki hänet yhtaikaa (1 Kor 15:6: Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois). Näin suuren joukon yhtäaikainen harhanäky ei varmastikaan olisi ollut mahdollinen, koska harvoin ihmiset näkevät samaa unta tai kokevat samanlaisen harha-aistimuksen samanaikaisesti. Lisäksi ihmiset keskustelivat ja söivät Jeesuksen kanssa sekä koskettivat häntä. Tämä sulkee pois harhanäkyjen mahdollisuuden.

   Kliininen psykologi Gary Sibcy on kommentoinut aiheesta:

 

Olen haravoinut ammattikirjallisuutta - - jonka psykologit, psykiatrit ja muut asiaankuuluvat terveydenhuollon ammattilaiset ovat kahden viime vuosikymmenen aikana kirjoittaneet, enkä ole vielä löytänyt ainoatakaan dokumentoitua tapausta joukkohallusinaatiosta, siis tapahtumasta, jossa useampi kuin yksi henkilö muka koki yhteisen näkö- tai muun aistihavainnon, vaikka ulkonaista viittauskohdetta ei selvästi ollut. (19)

 

• Jos kyseessä olivat harhanäyt, olisi todennäköistä, että ne olisivat jatkuneet ihmisten elämässä koko ajan. Kuitenkin evankeliumeissa kerrotaan, että ne kestivät vain 40 päivää ja loppuivat sitten yhtäkkiä. Sen jälkeen niitä ei enää nähty. Näin ei varmastikaan olisi käynyt, jos kyseessä olisivat olleet tavallisesta sairaudesta johtuneet näyt.

 

- (Apt 1:1-3) Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa,

2. hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut,

3. ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta.

 

• On tärkeää painottaa, että opetuslapset käyttivät sanaa ylösnousemus, joka juutalaisuudessa tarkoitti nimenomaan ruumiin ylösnousemusta. Tästä todistaa myös se, että Jeesuksen ruumis poistui haudasta ja muuttui uudeksi. Kun esim. Lasarus herätettiin kuolleista, tuli hän esiin samassa vanhassa ruumiissaan, mutta näin ei ollut Jeesuksen kanssa. Jeesus mm. käveli parin opetuslapsen kanssa Emmauksen tiellä, opetuslapset kykenivät koskettamaan häntä sekä aterioimaan hänen kanssaan. Jos kyseessä olisi ollut harhanäky tai aave, eivät tällaiset asiat olisi olleet mahdollisia.

 

- (Matt 28:9,10) Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille!" Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä.

10. Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä".

 

- (Mark 16:12) Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä, heidän kävellessään, matkalla maakylään.

 

- (Luuk 24:13-35) Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista.

14. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.

15. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa.

16. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.

17. Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.

18. Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"

19. Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,

20. kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.

21. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat.

22. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla

23. eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.

24. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."

25. Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!

26. Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"

27. Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

28. Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi.

29. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.

30. Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.

31. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään.

32. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"

33. Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa.

34. Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille".

35. Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.

 

- (Luuk 24:36-45) Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"

37. Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.

38. Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?

39. Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan."

40. Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.

41. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?"

42. Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.

43. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.

 

- (Joh 20:24-29) Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.

25. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".

26. Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"

27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".

28. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

29. Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"

 

- (Joh 21:11-19) Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.

12. Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtimään". Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra.

13. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.

14. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.

15. Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani".

16. Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani".

17. Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.

18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."

19. Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua".

 

- (Apt 1:1-4) Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa,

2. hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut,

3. ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta.

4. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.

 

Paavali kuvaa ylösnousemuksen ruumiillisuutta hyvin Korinttolaiskirjeen 15. luvussa. Ylösnousemusruumis on katoamaton, voimakas ja kirkkauden ruumis:

 

- (1 Kor 15:36-49) Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"

36. Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!

37. Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa.

38. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren.

39. Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen.

40. Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.

41. Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.

42. Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;

43. kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;

44. kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.

45. Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.

46. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.

47. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.

48. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.

49. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.

 

Seuraava lainaus jatkaa samasta aiheesta ja korostaa ylösnousemuksen aineellisuutta ja ruumiillisuutta. Kyse ei ollut pelkistä näynomaisista kokemuksista.

 

Kun Jeesuksen ensimmäiset seuraajat valitsivat juuri sanan ylösnousemus kuvaamaan sitä, mitä Jeesukselle oli tapahtunut kuoleman jälkeen, osoittaa se heidän olleen vakuuttuneita siitä, että jotakin oli tapahtunut Jeesuksen ruumiille. Tämä osoittaa Wrightin mukaan, ettei kyse ollut pelkistä näynomaisista kokemuksista. Ihmisethän ovat halki historian nähneet ”näkyjä”, joissa edesmenneet rakkaat ilmestyvät heille. He eivät kuitenkaan niiden vuoksi ole uskoneet tai väittäneet rakkaittensa nousseen kuolleista. Tällaiset ”näyt” ovat päinvastoin saaneet heidät entistä vakuuttuneemmiksi siitä, että henkilö on todella kuollut ja hänen henkensä on siirtynyt tuonpuoleiseen. Jeesuksen seuraajat sen sijaan väittivät jotakin erityistä: Jeesus oli kolmantena päivänä – ei suinkaan siirtynyt VT:n pyhien tavoin tuonpuoleiseen ”Aabrahamin helmaan” tai ”paratiisiin”, kuten juutalaisuudessa yleisesti uskottiin – vaan noussut ylös kuolleista (anastasis ek nekroon). Ajatus, että ylösnousemus olisi voinut tarkoittaa jotakin muuta kuin ruumiillista tapahtumaa, on moderni keksintö. Se ei olisi pälkähtänyt kenenkään Jeesuksen ajan juutalaisen päähän.

   Sen enempää tyhjä hauta kuin ylösnousseen kohtaamisetkaan eivät sellaisenaan olisi yksin riittäneet vakuuttamaan opetuslapsia siitä, että Jeesus oli noussut kuolleista. Sen sijaan molemmat yhdessä vakuuttivat opetuslapset siitä, että se, mitä Jeesukselle oli tapahtunut, oli todellinen ruumiillinen kuolleista herättäminen uuteen katoamattomaan elämään. Niinpä apostolit alkoivat julistaa Jeesuksen kuolleista heräämistä pelastavan evankeliumin luovuttamattomana ydinsanomana (1 Kor 15:1-5). (20)

 

Olivatko ensimmäisen vuosisadan ihmiset herkkäuskoisia? Tähän väliin kannattaa käsitellä sitä, millaisia ensimmäisen vuosisadan ihmiset olivat. Sillä eräs syy, jolla on yritetty selittää ylösnousemususkon syntyä ensimmäisellä vuosisadalla, on se, että ihmiset olivat silloin hyvin herkkäuskoisia. Selitetään, että heillä ei ollut käytössään nykyisiä tieteen tarjoamia tietoja, ja siksi he olivat valmiita uskomaan mitä tahansa, myös Jeesuksen neitseellisen syntymän ja ylösnousemuksen.

   Tämä käsitys on kuitenkin aivan valheellinen eikä sillä ole mitään historiallista pohjaa. Sen aikaiset ihmiset tunsivat varmasti yhtälailla luonnonlait ja että kuolleet eivät normaalisti nouse ylös haudasta. Juuri luonnonlait saivat heidät huomaamaan, että ylösnousemus ja evankeliumeissa mainitut erikoiset asiat eivät kuuluneet normaaliarkeen. Tässä mielessä he olivat aivan samanlaisia kuin nykyihmiset.

   Tämä epäilevä asenne tuli hyvin ilmi mm. kreikkalaisten filosofien ja saddukeusten suhtautumisessa ylösnousemukseen. Kumpikin näistä ryhmistä piti sitä mahdottomana vaihtoehtona:

 

- (Matt 22:23-33) Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä

24. sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'.

25. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.

26. Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.

27. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.

28. Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."

29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

30. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

31. Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:

32. 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."

33. Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.

 

- (Apt 17:30-33) Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

31. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

32. Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin".

33. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä.

 

On merkillepantavaa, että opetuslapset itsekin ensin epäilivät, voiko Jeesuksen ylösnousemus olla todella mahdollista. Tämä epäilevä asenne, joka muistuttaa nykyisten ihmisten asennetta, tulee hyvin esille seuraavissa jakeissa:

 

- (Mark 16:9-14) Mutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.

10. Tämä meni ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkivät.

11. Mutta kun he kuulivat, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt, eivät he uskoneet.

12. Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä, heidän kävellessään, matkalla maakylään.

13. Hekin menivät ja veivät sanan toisille; mutta nämä eivät uskoneet heitäkään.

14. Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi.

 

- (Luuk 24:1-12) Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.

2. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.

3. Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.

4. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.

5. Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?

6. Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,

7. sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös'."

8. Niin he muistivat hänen sanansa.

9. Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille.

10. Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa.

11. Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä.

12. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.

 

- (Luuk 24:22-27) Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla

23. eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.

24. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."

25. Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!

26. Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"

27. Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

 

- (Joh 20:19-29) Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"

20. Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.

21. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."

22. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.

23. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

24. Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.

25. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".

26. Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"

27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".

28. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

29. Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"

 

Opetuslapset valehtelivat. Vielä yksi vaihtoehto on se, että opetuslapset olivat keksineet omasta päästään koko kertomuksen ylösnousemuksesta ja olisivat sitä ennen varastaneet ruumiin.

   Tässä teoriassa on kuitenkin suuria ongelmia, joita ovat seuraavat seikat:

 

• Ensimmäinen este olisi ollut roomalainen sotavartio, joka oli haudalla. Nämä miehet vastasivat haudan vartioinnista omalla hengellään, joten he eivät varmastikaan voineet olla lepsuja tehtävässään. Justinianus luettelee teoksessaan "Digest" (luku 49, kohta 16) kahdeksantoista sellaista rikosta, joiden seurauksena vartiojoukko saattoi menettää henkensä. Näihin kohtiin kuuluivat mm. nukahtaminen vartiopaikalla tai sen jättäminen kesken kaiken.

 

• Toinen syy epäillä varkausteoriaa on opetuslasten luonne. He eivät millään lailla olleet taipuvaisia tämänkaltaiseen toimintaan sen perusteella, mitä tiedämme heistä. Se olisi ollut vastoin heidän eetillistä opetustaan, koska he tuomitsivat valehtelun ja pahuuden hyvin voimakkaasti. Miksi he olisivat saarnanneet ylösnousemusta niin voimakkaasti, jos olisivat tienneet sen valheeksi? Tätä ei voi odottaa rehellisyyteen pyrkiviltä ihmisiltä. Jeesus itse puhui totuudesta ja siihen pyrkivät myös opetuslapset. Lisäksi valehtelijat eivät peri Jumalan valtakuntaa:

 

- (Joh 8:45,46) Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.

46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

 

- (Ef 4:25) Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.

 

- (Ef 5:9) - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä

 

- (Fil 4:8) Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;

 

- (Kol 3:9) Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa

 

- (1 Joh 2:21) En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.

 

- (1 Joh 3:18) Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

 

- (Ilm 21:7,8) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

 

- (Ilm 22:14,15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

 

• Kolmas syy on se, mitä opetuslapset hyötyivät valheestaan, jos ylösnousemus ei ollut totta? Useimpia heistä kidutettiin, ja monet kärsivät asian takia marttyyrikuoleman. Ihmiset voivat kyllä kuolla sen takia minkä uskovat todeksi, mutta tuskin tietoisen valheen takia, josta ei ole heille mitään hyötyä. He valehtelevat sen takia, että saavat itselleen etua tai välttyäkseen joltakin epämukavalta. Opetuslasten tapauksessa ei ollut näin, koska he joutuivat vain kärsimään asian takia. Miten he myöskään olisivat jaksaneet näytellä samaa roolia elämänsä loppuun saakka? Tällainen "salaliittoteoria" ja valhe, joka koski yhteensä satoja ihmisiä, olisi varmasti paljastanut ennemmin tai myöhemmin, ja sitä olisi ollut vaikea pitää salassa, jos se ei olisi ollut todella totta.

 

Edelleen totesin, että Raamattu viittaa aina suuriin julkisiin tapahtumiin. Jos näitä ei todellisuudessa tapahtunut, ei Raamatun tietojen kumoaminen olisi tuottanut vaikeuksia sen vihollisille, jotka aina ovat olleet enemmistönä. Mutta siihen ei ole pystytty. Ne ovat päinvastoin vahvistuneet, kun Raamatun sanomaa on halveksittu ja tehty naurettavaksi. Totesin myös, että ne jotka ovat todistaneet näistä tapahtumista, ovat olleet valmiit menemään kuolemaan todistuksensa puolesta. He ovat pysyneet siinä, vaikka se ei ole tuottanut heille mitään ulkonaista hyötyä vaan pelkkää vaivaa, kärsimystä ja kuolemaa. Miksi he olisivat tehneet niin, jos eivät olisi olleet vakuuttuneita sen totuudellisuudesta? Miksi olisivat Pietari ja Johannes ja Tuomas ja muut todistaneet, että Jeesus oli ylösnoussut, jos he eivät olisi nähneet häntä? Miksi he pysyivät todistuksessaan, vaikka tiesivät sen aiheuttavan heille paljon kärsimyksiä? Heidän vastauksensa voimme lukea mm. 2 Piet. 1:16-21 ja 1 Joh. 1:1-3. (21)

 

Johtopäätös kaikesta edellisestä on, että ylösnousemus on todella tapahtunut. Todisteet sen puolesta, kuten tyhjä hauta, ylösnousemusilmestykset ja kristillisen uskon synty, ovat tarpeeksi vahvat, että voimme uskoa siihen. Voimme uskoa siihen yhtä hyvin kuin muuhunkin, mitä evankeliumeissa on kerrottu Jeesuksesta.

   Jeesuksen ylösnousemuksen merkitys ei jää kuitenkaan pelkästään häneen. Sillä sen ansiosta, että hän eli pyhän, puhtaan ja täydellisen elämän puolestamme, on myös meillä mahdollisuus saada kirkastettu ja täydellinen ylösnousemusruumis vielä tulevaisuudessa. Tämä edellyttää, että annamme ensin Jumalan pelastaa itsemme. Niinpä anna sen toteutua omassa elämässäsi äläkä torju Jumalan kutsua! Älä paaduta itseäsi: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne" (Hebr 4:7).

   Seuraavat kommentit jatkavat samasta aiheesta. Lakimiehet joutuvat jatkuvasti punnitsemaan todisteita eri puolilta, ja monet heistä ovat vakuuttuneita, että todisteet Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta ovat tarpeeksi vakuuttavia niin, että siihen voidaan uskoa:

 

Sir Edward Clarke: Lakimiehenä olen tehnyt huolellisen tutkimuksen ensimmäisen pääsiäispäivän tapahtumien todistuksista. Minun mielestäni todistusaineisto on sitova. Itse olen monen monta kertaa korkeimmassa oikeudessa langettanut tuomion todistusten nojalla, jotka eivät ole läheskään niin vakuuttavia. Johtopäätösten täytyy pohjautua todisteisiin, ja rehellinen todistaja on aina koruton ja huomiota välttelevä. Evankeliumin todistukset ylösnousemuksesta täyttävät nämä vaatimukset, ja lakimiehinä hyväksyn ne varauksettomasti rehellisten ihmisten todistuksina tosiasioista, joiden paikkansapitävyydestä heillä oli tilaisuus omakohtaisesti vakuuttua.  (22)

 

Lordi Darling, entinen korkeimman oikeuden tuomari: Asian puolesta on olemassa niin suuri määrä todisteita – positiivisia ja negatiivisia, tosiseikkoja ja aihetodisteita – ettei yksikään järkevistä ihmisistä koostuva lautamiehistö koko maailmassa jättäisi antamatta päätöstä ylösnousemuksen puolesta. (23)

 

 

 

VIITTAUKSET:

 

1. John Lennox: Tähtäimessä Jumala (Gunning for God), s. 223

2. John Robinson: Can we Trust the New Testament

3. John Young / David Wilkinson: Käsittely jatkuu (The Case Against Christ), s. 105

4. John Young / David Wilkinson: Käsittely jatkuu (The Case Against Christ), s. 105

5. F.G. Kenyon: Our Bible and the ancient manuscripts, s. 85 - Sit. kirjasta "Voiko Raamattukritiikkiin luottaa?", Tapio Luttinen, s. 40.

6. Craig A. Evans: Jeesus-huijaus paljastuu, s. 116,117

7. J.B. Phillips: Ring of truth: A Translator's Testimony, 1967, s. 95

8. Lee Strobel: Tapaus Kristus (The Case for Christ), s. 132-134,136

9. Keith N. Schoville: "Biblical Archaeology in Focus" (Grand Rapids, Mich.: Baker Book House, 1978, s. 156)

10. Nelson Glueck: Rivers of the desert, 1959, s. 31

11. John Dominic Crossan: Jesus, A Revolutionary Biography, s. 145, San Francisco, Harper Collins, 1991

12. Gerd Lüdemann: The Resurrection of Christ, s. 50. Amherst, Prometheus Books, 2004.

13. William Wand: Christianity: A Historical Religion? (Valley Forge, PA: Judson, 1972), s. 93-94

14. Josh McDowell: Jeesus: totta vai tarua (Christianity: Hoax or History), s. 31

15. Josh McDowell: Jeesus: totta vai tarua (Christianity: Hoax or History), s. 31

16. Josh McDowell: Jeesus: totta vai tarua (Christianity: Hoax or History), s. 31

17. Lee Strobel: Tapaus Kristus (The Case for Christ), s. 196

18. Lee Strobel: Tapaus Kristus (The Case for Christ), s. 283,284

19. Ks. Michael Licona, The Evidence for God, s. 178. Ada, Baker Academic, 2010

20. Pasi Turunen: Uskon puolesta, s. 182,183

21. C.O. Rosenius: Synti se on (Syndens dagliga plåga), s.  113

22. John R.W. Stott: Kristinuskon perusteet  (Basic Christianity), s. 51

23. John Young / David Wilkinson: Käsittely jatkuu (The Case Against Christ), s. 193