Raamattu ja historia

2. Ensimmäisen Mooseksen kirjan muita tapahtumia ja henkilöitä

3. Erämaavaellus

- (4 Moos 20:10,11) Ja Mooses ja Aaron kokosivat seurakunnan kallion eteen, ja hän sanoi heille: "Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?"

11. Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliota kahdesti sauvallansa, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että kansa ja sen karja saivat juoda.

- (Ps 78:15,16) Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16. Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

- (Jes 48:21) Eivät he janoa kärsineet, kun hän heitä kuljetti erämaitten halki; hän vuodatti heille vettä kalliosta, hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi. 

Uurim ja tummim. Uurimia ja tummimia käytettiin aikanaan jumalan tahdon etsintään erilaisissa tilanteissa. Ne olivat ylimmäisen papin rintakilvessä, ja merkillepantavaa on, että niitä käytettiin vielä Saulin ja Esran aikana:

- (2 Moos 28:30) Ja pane jumalanvastausten rintakilpeen uurim ja tummim, niin että ne ovat Aaronin sydämen päällä, hänen astuessaan Herran eteen. Ja niin kantakoon Aaron Jumalan vastaukset israelilaisille sydämensä päällä aina Herran edessä ollessaan.

- (1 Sam 28:6) Ja Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta.

- (Esra 2:63) Maaherra kielsi heitä syömästä korkeasti-pyhää, ennenkuin nousisi pappi, joka voi hoitaa uurimia ja tummimia.

Vaskikäärme. Kun Israelin kansa napisi, alkoivat heitä purra myrkkykäärmeet. Sen seurauksena Mooses teki vaskikäärmeen ihmisten parantumiseksi - sitä katsomalla voitiin parantua. Kuitenkin saman vaskikäärmeen kohtaamme vielä 2. Kuningasten kirjasta useita vuosisatoja myöhemmin, kunnes kuningas Hiskia hävitti sen:

- (4 Moos 21:9) Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.

- (2 Kun 18:4) Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.

Kivitaulut, jotka Mooses sai Siinain vuorella ja joissa oli kymmenen käskyä, olivat tärkeimmät vanhaan liittoon kuuluvat esineet. Niitä säilytettiin liitonarkissa ja ne olivat edelleen tallella kuningas Salomon aikana:

- (2 Moos 31:18) Ja kun hän oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella, antoi hän hänelle kaksi laintaulua, kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu.

- (1 Kun 8:9) Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptin maasta.

Selofhadin tyttäret esiintyvät ensimmäisen kerran jo Mooseksen kirjoissa. Sen lisäksi heidät mainitaan mm. 1. Aikakirjassa sukuluetteloiden yhteydessä:

- (4 Moos 27:1) Niin astuivat esiin Selofhadin tyttäret - Selofhadin, Heeferin pojan, Gileadin pojan, Maakirin pojan, Manassen pojan, tyttäret - jotka olivat Manassen, Joosefin pojan, suvuista ja joiden nimet olivat Mahla, Nooga, Hogla, Milka ja Tirsa,

- (1 Aikak 7:15) Ja Maakir otti vaimon Huppimille ja Suppimille, ja hänen sisarensa nimi oli Maaka. Ja toisen nimi oli Selofhad; ja Selofhadilla oli tyttäriä.

Liitonarkki oli niitä esineitä, jotka tehtiin jo Mooseksen aikana ja jota säilytettiin ilmestysmajassa. Kuitenkin sama esine mainitaan vielä Samuelin kirjassa ja myöhemminkin, mutta Jeremian kautta annettiin tiedoksi, ettei sillä enää tulevaisuudessa olisi merkitystä:

- (4 Moos 14:44) Yhtäkaikki he lähtivät uppiniskaisuudessaan kulkemaan ylös vuoristoon; mutta ei Herran liitonarkki eikä Mooseskaan siirtynyt leiristä.

- (1 Sam 4:4,5) Ja kansa lähetti sanan Siiloon, ja sieltä tuotiin Herran Sebaotin liitonarkki, hänen, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat; ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, seurasivat sieltä Jumalan liitonarkkia.

5. Ja kun Herran liitonarkki tuli leiriin, nosti koko Israel suuren riemuhuudon, niin että maa jymisi.

- (Jer 3:16) Ja kun te lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa niinä päivinä, sanoo Herra, niin ei enää puhuta Herran liitonarkista, se ei enää ajatukseen astu, eikä sitä enää muisteta; ei sitä enää kaivata, eikä sellaista enää tehdä.

Suusak. Kun lähdemme tutkimaan Vanhan testamentin puolella esiintyviä henkilöitä, oli heistä yksi Suusak, Egyptin kuningas ja yksi sen hallitsijoista.

- (1 Kun 14:25,26) Mutta kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena hyökkäsi Suusak, Egyptin kuningas, Jerusalemin kimppuun.

26. Ja hän otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaan palatsin aarteet; otti kaikki tyynni. Hän otti myös kaikki ne kultakilvet, jotka Salomo oli teettänyt.

Nebukadnessar. Babylonian kuningas Nebukadnessar on henkilö, jonka löydämme Raamatusta melko usein - varsinkin Danielin kirjassa häntä kuvataan tarkemmin. Hänen kerrotaan mm. sanoneen: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!" (Dan 4:27).

   Tämän kuninkaan historiallisuudesta on tehty useita löytöjä. Nämä tekstilöydöt ovat aivan vastaavia Danielin kirjan kanssa, jossa tämä kuningas kerskaa rakennuttamastaan Baabelista. Eräässä kivilaatassa, jossa on hänen nimensä, lukee seuraavalla tavalla:

Susasta on löydetty maljakko, jossa puhutaan sekä Nebukadnessarista että myös Amel-Mardukista (Raamatun Evil-Merodak - 2 Kun 25:27-30). Tässä maljakossa on teksti, jossa viitataan kuninkaan palatsiin:

- (Dan 4:25-27) Tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria.

26. Kaksitoista kuukautta tämän jälkeen, kun kuningas oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa katolla Baabelissa,

27. hän puhkesi puhumaan sanoen: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!"

- (Jer 27:6) Ja nyt minä annan kaikki nämä maat Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, palvelijani, käsiin, ja myöskin metsän eläimet minä annan hänelle, palvelemaan häntä.

- (2 Kun 24:1) Hänen aikanaan Nebukadnessar, Baabelin kuningas, lähti liikkeelle, ja Joojakim tuli hänen palvelijakseen. Kolmen vuoden kuluttua tämä jälleen kapinoi häntä vastaan.

Belsassar

- (Dan 7:1) Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki unen, päänsä näyn, vuoteessansa. Sitten hän kirjoitti tämän unen.

Yhtä lailla kuin epäiltiin Nebukadnessarin, epäiltiin pitkään toisen Babylonian kuninkaan, Belsassarin, olemassaoloa. Monet jopa ajattelivat, että kyseessä on vain kuviteltu henkilö, jota ei ole koskaan ollut. He myös ajattelivat, ettei Belsassar voinut mitenkään olla Raamatun mainitsema viimeinen Babylonian kuningas, koska kaikissa tunnetuissa arkistoissa oli mainittu Naboniduksen olleen viimeinen.

   Kuitenkin asiat ovat nyttemmin muuttuneet. Babyloniasta löydettiin eräs asiakirja, josta kävi selville erikoinen asia. Se kertoi, että Belsassar olikin viimeisen kuninkaan, Naboniduksen poika, ja että hän toimi kanssahallitsijana yhdessä isänsä kanssa aina Babylonian kukistumiseen asti. Hänen isänsä Nabodinus oli vain ottanut "virkavapaata" ja lähtenyt 10 vuodeksi Arabiaan.

   Niinpä Belsassar oli todella kuninkaana Babyloniassa yhdessä isänsä kanssa. Tätä hänen asemaansa valtakunnan toisena hallitsijana kuvaa seuraava Danielin kirjan jae. Tässä jakeessa kerrotaan Danielille luvatun valtakunnan kolmannen valtamiehen - ei toisen - asemaa, mikäli hän pystyy selittämään seinälle ilmestyneen kirjoituksen. Tämä jae osoittaa valtakunnalla olleen siihen aikaan kaksi hallitsijaa, joista Belsassar oli toinen:

- (Dan 5:16) Mutta sinun minä olen kuullut voivan antaa selityksiä ja ratkaista ongelmia. Nyt siis, jos voit lukea kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, niin sinut puetaan purppuraan, ja kultakäädyt pannaan sinun kaulaasi, ja sinä olet oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä."

Danielin kirjan mainintaan on viitannut myös Yalen yliopiston professori R.P. Dougherty. Hän on verrannut Danielin kirjaa muihin ikivanhoihin kirjoituksiin ja todennut:

Kyyros. Kyyros eli Koores on Raamatun mainitsema "vapauttajakuningas".

   Hänen historiallisuutensa käy ilmi tunnetusta Kyyroksen lieriöstä. Siinä tämä hallitsija kertoo Babylonian valtauksesta ja vankien palauttamisesta kotimaihinsa. Lisäksi kreikkalaiset historioitsijat ovat kirjoittaneet hänestä.

- (2 Aikak 36:22) Mutta Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin:  

Job. Eräs koetelluimpia henkilöitä Raamatun sivuilla on Job. Hän on mies, joka mainitaan Hesekielin kirjassa yhdessä kahden muun esimerkillisen henkilön eli Nooan ja Danielin kanssa:

- (Job 1:1) Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.

- (Hes 14:13,14,20) "Ihmislapsi! Jos maa tekisi syntiä minua vastaan olemalla uskoton ja minä ojentaisin sitä vastaan käteni ja murtaisin siltä leivän tuen ja lähettäisin siihen nälän ja hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet,

14. ja sen keskellä olisivat nämä kolme miestä: Nooa, Daniel ja Job, niin oman henkensä he vanhurskaudellaan pelastaisivat; sanoo Herra, Herra.

20. ja Nooa ja Daniel ja Job olisivat sen keskellä, eivät he voisi - niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra - pelastaa poikaansa eikä tytärtänsä; vain itse he vanhurskaudellaan pelastaisivat henkensä.

- (Jaak 5:11) Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.      

Daavid. Kuningas Daavid on eräs Vanhan testamentin merkkihenkilöitä, josta mainitaan useammassa kirjassa.

   Daavidista ja hänen historiallisuudestaan voimme löytää todisteita myös kiveen hakattuna, koska v. 1993 Tel Danista Pohjois-Israelista löydettiin kivipaaden kappaleesta hänen nimensä. Siinä viitattaneen hänen hallitsijansukuunsa:

"Daavidin huone"

- (Ruut 4:22) Oobedille syntyi Iisai, ja Iisaille syntyi Daavid.

- (Ps 18:51) sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

- (Jes 29:1) Voi Arielia, Arielia, kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä! Liittäkää vuosi vuoteen, kiertäkööt juhlat kiertonsa,

- (Jer 22:2) sano: Kuule Herran sana, sinä Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, sinä ja sinun palvelijasi ja kansasi, jotka käytte sisälle näistä porteista.

- (Aamos 6:5) jotka sepustatte lauluja harpulla säestäen ja sommittelette soittimia kuin mikäkin Daavid;

- (Matt 15:22) Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."

- (Apt 2:29) Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.

- (Ilm 22:16) Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."

Profeetta Naatan eli samoihin aikoihin kuin Daavid. Häntä voitaneen nimittää kuninkaan "hoviprofeetaksi", koska hänellä oli usein asiaa Daavidille. Hänet mainitaan useassa Raamatun kirjassa:

- (2 Sam 12:1) Ja Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: "Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä.

- (2 Aikak 9:29) Mitä muuta Salomosta on kerrottavaa, hänen sekä aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, se on kirjoitettuna profeetta Naatanin historiassa, siilolaisen Ahian ennustuksessa ja näkijä Jeddon näyssä Jerobeamista, Nebatin pojasta.

- (Ps 51:1,2) Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi,

2. kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kuin hän oli yhtynyt Batsebaan.

Edomilainen Dooeg, joka eli Daavidin aikoihin, ei varmastikaan ollut Raamatun esimerkillisimpiä henkilöitä. Hän vainosi Daavidia, ja siksi Daavid kirjoittaa hänestä eräässä psalmissaan:

- (1 Sam 22:9) Niin edomilainen Dooeg, joka seisoi siinä Saulin palvelijain kanssa, vastasi ja sanoi: "Minä näin Iisain pojan tulevan Noobiin, Ahimelekin, Ahitubin pojan, luo.

- (Ps 52:1,2) Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi,

2. kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon."

Benhadad. Yksi Raamatun kuninkaista oli Benhadad, Aramin kuningas.

   Mitä tulee hänen historiallisuuteensa, todistaa siitä ainakin Pohjois-Syyriasta v. 1940 löydetty kivipaasi, jossa on tämän kuninkaan nimi. Lisäksi Assyrian kuninkaan Salmanassar lll:n mustassa obeliskissa on kirjoitettu hänestä sekä Israelin kuningas Ahabista (1 Kun 16:28-30) seuraavasti:

- (1 Kun 20:1) Ja Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa. Hänellä oli mukanaan kolmekymmentä kaksi kuningasta sekä hevosia ja sotavaunuja. Ja hän meni ja piiritti Samariaa ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan.

Sargon. Raamattu mainitsee useita Assyrian kuninkaita: Salmanassar, Tiglatpileser eli Puul, Sanherib ja Sargon. Heistä kaikista on löytynyt aineistoa myös muissa lähteissä.

   Sargonista, kuninkaasta, jonka olemassaoloa pitkään epäiltiin, on säilynyt seuraava piirtokirjoitus hänen palatsistaan Khorsabadista:

- (Jes 20:1,2) Sinä vuonna, jona Tartan, Sargonin, Assurin kuninkaan, lähettämänä, tuli Asdodiin, ryhtyi taisteluun Asdodia vastaan ja valloitti sen -

Sanherib oli yksi Assyrian kuninkaista ja hän pyrki tekemään valloituksia. Häneltä on säilynyt teksti, joka puhuu Jerusalemin piirityksestä. Siinä mainitaan myös Juudan kuninkaan, Hiskian, nimi:

- (2 Aikak 32:1) Näiden tapausten ja Hiskian vakaan vaelluksen jälkeen tuli Sanherib, Assurin kuningas, ja hyökkäsi Juudaan, piiritti sen varustettuja kaupunkeja ja aikoi valloittaa ne itsellensä.

- (Jes 36:1,2) Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne.

2. Ja Assurin kuningas lähetti Laakiista Rabsaken suuren sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin, ja hän pysähtyi Ylälammikon vesijohdolle, joka on Vanuttajankedon tien varrella.

Omri. Vaikka Raamatussa ei paljoa puhuta Omrista, Israelin kuninkaasta, löytyy hänen nimensä kuitenkin muista lähteistä. Hän sekä hänen poikansa Ahab mainitaan 1800-luvulla löytyneessä kuuluisassa Mooabin kivessä. Lisäksi Omrin ajasta lähtien Israel esiintyy asiakirjoissa nimellä Bit-Humri eli Omrin huone, joka viitannee tämän kuninkaan arvostukseen vieraissa valtakunnissa.

- (1 Kun 16:22,23) Mutta se osa kansaa, joka seurasi Omria, sai voiton siitä osasta kansaa, joka seurasi Tibniä, Giinatin poikaa. Ja Tibni kuoli, ja Omri tuli kuninkaaksi.

23. Juudan kuninkaan Aasan kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä hallitusvuotena tuli Omri Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta; Tirsassa hän hallitsi kuusi vuotta.

- (Miika 6:16) Mutta Omrin ohjeita noudatetaan ja kaikkia Ahabin suvun tekoja; ja heidän neuvojensa mukaan te vaellatte, että minä saattaisin sinut autioksi ja sen asukkaat pilkaksi; ja te saatte kantaa minun kansani häväistyksen.

Jeehu. Yksi Israelin monista kuninkaista oli Jeehu. Hänen nimensä esiintyy Salmanassar lll:n mustassa obeliskissa, jota säilytetään British Museumissa. Edellämainitun Omrin nimi on myös samassa obeliskissa:

- (2 Kun 10:36) Ja aika, jonka Jeehu hallitsi Israelia Samariassa, oli kaksikymmentä kahdeksan vuotta.

Jerobeam ll. Kun Vanhan testamentin puolella mainitaan kaksi Jerobeam-nimistä kuningasta, oli Jerobeam ll heistä jälkimmäinen. Megiddosta on löydetty sinetti, jossa lukee hänen nimensä:

"Shema, Jerobeamin palvelija."

- (2 Kun 14:23) Juudan kuninkaan Amasjan, Jooaan pojan, viidentenätoista hallitusvuotena tuli Jerobeam, Jooaan poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa neljäkymmentä yksi vuotta.

Manasse. Yksi Juudan pahimpia kuninkaita oli varmastikin Manasse, kunnes hän elämänsä loppupuolella teki parannuksen. Assyrian kuninkaista sekä Easarhaddon (681 - 669) että Assurbanipal (669 - 626) mainitsevat hänet asiakirjoissaan.

- (2 Kun 21:9) Mutta he eivät totelleet, ja Manasse eksytti heidät tekemään pahaa enemmän kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.

- (Jer 15:4) Minä panen heidät kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä Manassen, Hiskian pojan, Juudan kuninkaan, tähden, kaiken tähden, mitä hän teki Jerusalemissa.

Pekah. Kun assyrialaisissa lähteissä on mainittu useita Juudan ja Israelin kuninkaita - ainakin 10 - on yksi heistä Pekah. Hänestä ja myös Hooseasta on Tiglat-Pileser kirjoittanut seuraavasti:

- (2 Kun 15:29,30) Israelin kuninkaan Pekahin aikana tuli Tiglat-Pileser, Assurin kuningas, ja valloitti Iijonin, Aabel-Beet-Maakan, Jaanoahin, Kedeksen, Haasorin, Gileadin ja Galilean, koko Naftalin maan, ja vei asukkaat pakkosiirtolaisuuteen Assuriin.

30. Mutta Hoosea, Eelan poika, teki salaliiton Pekahia, Remaljan poikaa, vastaan ja löi hänet kuoliaaksi ja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa Jootamin, Ussian pojan, kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena.

Joojakin. Yksi Juudan viimeisistä kuninkaista oli Joojakin, joka joutui antautumaan Baabelin kuninkaalle. Babylonista, läheltä Ishtarin porttia, on löydetty 300 kiilakirjoitustaulua, joissa esiintyy myös hänen nimensä muiden vangittujen ruhtinaiden nimien joukossa.

   Samoin Tell Beit Mirsimistä ja Beet-Semesistä on löydetty saviruukun kahvoja, joissa on Joojakinin nimi. Näissä kahvoissa lukee:

"Kuuluu Eljakimille, Joojakinin taloudenhoitajalle."

- (2 Kun 24:12) Niin Joojakin, Juudan kuningas, antautui Baabelin kuninkaalle äitineen ja palvelijoineen, päällikköineen ja hoviherroineen. Ja Baabelin kuningas otti hänet vangiksi kahdeksantena hallitusvuotenaan.

- (Jer 52:31) Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakin, Juudan kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Joojakinin pään ja päästi hänet pois vankilasta.

- (Hes 1:2,3) Kuukauden viidentenä päivänä, kuningas Joojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuotena,

3. tuli Jumalan sana pappi Hesekielille, Buusin pojalle, Kaldean maassa Kebar-joen varrella, ja hänen päällensä tuli siellä Herran käsi.

Daniel. Yksi Raamatun viisaimmiksi mainituista ihmisistä oli profeetta Daniel. Hän eli samanaikaisesti kuin toinen profeetta Hesekiel, ja hänet mainitaan Hesekielin kirjassa, kun puhutaan hänen viisaudestaan:

- (Dan 1:17) Ja Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikkinaiset näyt ja unet.

- (Hes 28:3) ja katso, viisaampi sinä oletkin kuin Daniel, ei mikään salaisuus ole sinulta pimitetty;

Sanballat, Tobia ja ylipappi Joohanan olivat Nehemian aikaan eläneitä henkilöitä. Heistä Sanballat ja Joohanan mainitaan kuuluisissa Elefantinen saaren papyruslöydöissä. Lisäksi Tobiaan perhehauta on löydetty Jordaniasta, Araq El Emiristä, Ammanin läheltä. Näistä henkilöistä kaksi ensimmäistä olivat ankaria muurin rakentamisen vastustajia:

- (Neh 2:19) Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem sen kuulivat, pilkkasivat he meitä, osoittivat meille halveksumistaan ja sanoivat: "Mitä te siinä teette? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?"

- (Neh 12:23) Leevin jälkeläisistä ovat perhekunta-päämiehet merkittyinä aikakirjaan Joohananin, Eljasibin pojan, aikaan asti.

Jesaja. Eräs Vanhan testamentin "suurista" profeetoista on Jesaja. Hänen nimensä tulee esille muissakin Raamatun kirjoissa:

- (2 Kun 19:1,2) Kun kuningas Hiskia sen kuuli, repäisi hän vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran temppeliin.

2. Ja hän lähetti palatsin päällikön Eljakimin ja kirjuri Sebnan sekä pappien vanhimmat, säkkeihin puettuina, profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, tykö.

- (2 Aikak 26:22) Mitä muuta on kerrottavaa Ussiasta, hänen aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheistaan, sen on profeetta Jesaja, Aamoksen poika, pannut kirjaan.

- (Jes 1:1) Jesajan, Aamoksen pojan, näky, jonka hän näki Juudasta ja Jerusalemista Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä.

   Johanneksesta on mainittu myös muissa lähteissä. Ainakin juutalainen historioitsija Josefus on puhunut hänestä, hänen vangitsemisestaan, kuolemastaan sekä miten hän kastoi ihmisiä. Merkillepantavaa on, että tiedot, jotka Josefus tuo esille, antavat Johanneksesta aivan samanlaisen kuvan kuin se, mitä voimme lukea evankeliumien teksteistä:

- (Mark 1:4,5) niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.

5. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

- (Joh 1:24-28) Ja lähetetyt olivat fariseuksia;

25. ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?"

26. Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne.

27. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään."

28. Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.

- (Joh 3:23,24) Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.

24. Sillä Johannesta ei vielä oltu heitetty vankeuteen.

- (Luuk 7:29,30) Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.

30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.    

- (Matt 21:23-27) Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?"

24. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.

25. Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'

26. Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana."

27. Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä." Niin hänkin sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.

- (Apt 1:5) Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."

- (Apt 1:21,22) Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme,

22. Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."

- (Apt 10:37) sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;

- (Apt 13:24,25) sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle.

25. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: 'En minä ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan.'

- (Apt 18:24,25) Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.

25. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. 

Jeesus. Evankeliumien teksteissä sekä Uuden testamentin kirjeissä kaikkein keskeisin hahmo on ilman muuta Jeesus. Hänen elämästään täällä maan päällä kertovat varsinkin neljä evankeliumia, kun taas kirjeet selostavat pääasiassa hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa merkitystä meidän ihmisten kannalta. Voidaan sanoa, että jos hän ei olisi elänyt maan päällä, ei mitään näistä teksteistä olisi kirjoitettu. Ne olisivat jääneet syntymättä.

   Kun sitten lähdemme tutkimaan Jeesuksen historiallisuutta, voimme siitä löytää jonkin verran todisteita. Niitä on säilynyt sekä hänen seuraajiltaan, kuten varhaisilta kirkkoisiltä, että myös hänen vastustajiltaan. Molemmissa niistä viitataan joihinkin hänen elämänsä puoliin.

   Aiomme seuraavassa lähteä tutkimaan hänen historiallisuuteensa viittaavia lähteitä. Ne näyttävät selvästi osoittavan meille yhden asian; sen, että Jeesus on todella elänyt maan päällä:

Josefuksen muistiinpanot. Juutalainen historioitsija Josefus on maininnut Jeesuksesta. Kun hänen muistiinpanoissaan esiintyy useita Raamatun henkilöitä - Johannes Kastaja, Herodes, Pilatus, Kyrenius, Arkelaus, Jerusalemin papisto... - kertoo hän myös eräässä paikkaa, miten suuri neuvosto kutsuttiin koolle ja sen tuomittavaksi asetettiin "Jaakob, joka oli Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veli". Hän siis viittasi Jaakobiin, Jeesuksen veljeen, Marian ja Joosefin lapseen, ja joka oli yksi Jerusalemin seurakunnan "peruspylväistä". Tämä joutui suuren neuvoston tuomittavaksi sen tähden, että seurasi Jeesusta Kristusta.

   Samoin Josefukselta on säilynyt toinen pidempi lausunto Jeesuksesta. Siinä yhteydessä hän mainitsee Pilatuksen tuominneen Jeesuksen sekä puhuu ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Lisäksi hän sitä ennen mainitsee Jeesuksen opettaneen, tehneen ihmeitä ja miten hänellä oli seuraajia:

"Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne, jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi."

Roomalainen historioitsija Cornelius Tacitus on eräs niistä, joka on maininnut Jeesuksen kuolemasta että myös Rooman v. 64 palosta. Hän mainitsee kirjoituksissaan, että Jeesus kuoli ristillä - aivan kuten evankeliumeissa kerrotaan - keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37 jKr) ja Pontius Pilatuksen (26-36 jKr) ollessa tuomitsijana. Samoin hän tuo esille sen seikan, miten kristillinen usko oli siihen aikaan levinnyt jo Roomaan Juudeasta - asia, jonka voimme nähdä myös Uuden testamentin teksteistä - josta se oli alunperin peräisin:

"Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa."

Samarialaissyntyinen Thallukselta löytyy maininta Jeesuksesta. Hän viittasi historiankirjoissaan jo n. 52 jKr., että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä sattunut pimeys olisi johtunut auringonpimennyksestä.

Talmudista voimme löytää kohtia, joista useat ovat yhteneväisiä evankeliumien kanssa. Niinpä siinä kerrotaan, miten Jeesus tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen; hän sanoi ettei hän ollut tullut lakia kumoamaan eikä sitä täyttämään; hän pilkkasi oppineita, jotka tulkitsivat lakia farisealaisten tavalla; hänen tekemänsä ihmeet selitettiin noituudeksi (sama asia tulee esille evankeliumeissakin, kun fariseukset syyttivät Jeesusta.) ja hänen sanottiin johdattavan kansaa harhaan; hänet ristiinnaulittiin pääsiäisaattona kansan villitsijänä; hänellä oli viisi opetuslasta; opetuslapset kertoivat Jeesuksen opetuksesta muille; hänen opetuslapsensa paransivat sairaita hänen nimessään, mutta heihin ei saanut turvautua edes kuolemanhädässä.

Roomalainen Suetonius, joka oli historioitsija Tacituksen aikalainen, viittaa Jeesukseen. Kirjassaan "Keisarin elämä" hän puhuu sekä keisari Klaudiuksesta (keisarina 41-54) että myös Jeesuksesta. Hän, kuten Tacitus, viittaa siihen, miten kristillinen usko oli jo niihin aikoihin edennyt Roomaan asti, mutta että Klaudius karkotti juutalaiset, koska niin monet heistä uskoivat Kristukseen (vrt. Apt 18:2 Siellä hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. Ja Paavali meni heidän luoksensa.):

"Klaudius karkoitti juutalaiset Roomasta, koska heistä oli tullut Kristuksen vaikutuksesta pysyvä epäjärjestyksen aihe."

Eräässä toisessa paikkaa Suetonius puhuu keisari Neron (keisarina 54-68) kohdistamista vainotoimenpiteistä kristittyjä kohtaan. Hän tuo esille sen, miten siihen aikaan, 50-60 -luvulla, sanoma Jeesuksesta oli vielä verrattain uusi asia:

"Hänen (Neron) hallituskaudellaan monet väärinkäytökset rangaistiin ankarasti ja lakkautettiin, ja yhtä paljon uusia lakeja säädettiin... Rangaistusten kohteena olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia ihmisiä."

Plinius Secundukselta, joka yleisimmin tunnetaan Plinius nuorempana, ja joka oli Tacituksen ja Suetoniuksen aikalainen (61 - 120 jKr.), voimme löytää maininnan Jeesuksesta. Eräässä kirjeessään keisari Trajanukselle hän puhuu kristityistä ja heidän jumalanpalveluksestaan:

"Heillä oli tapana kokoontua määrättynä päivänä ennen päivän koittoa, ja he esittivät vuorollaan ylistyslaulun Kristukselle ikäänkuin kuninkaalle ja he sitoutuivat valalla olemaan liittymättä mihinkään rikolliseen toimintaan vaan pikemminkin siihen, etteivät he varasta, ryöstä tai tee huorin eivätkä petä luottamusta tai kieltäydy antamasta takaisin heidän haltuunsa uskottujen varoja, jos niin vaaditaan. Tämän tehtyään he hajaantuivat ja sitten he kokoontuivat taas myöhemmin yhteiselle aterialle, mutta ruoka oli aivan tavallista ja harmitonta."

Edelleen Plinius pitkässä kirjeessään on kuvaillut evankeliumin leviämistä. Hän tuo esille sen jo aiemmin mainitun seikan (vrt. Tacituksen ja Suetoniuksen maininnat samasta asiasta.), miten evankeliumi oli levinnyt niihin aikoihin Rooman valtakunnan alueelle:

"... Tuo kulkutaudin tavoin tarttuva usko oli levinnyt kaupunkeihin ja pikkukyliin, niin että niissä olevat epäjumalien temppelit tyhjentyivät ihmisistä.

Yksi mahdollinen viittaus Jeesukseen on syyrialaisen Mara Bar-Sarapion kirjoittama kirje, jonka syntyajaksi arvioidaan muutama vuosi Jerusalemin hävityksen jälkeen (70 jKr.). Tässä kirjeessä puhutaan aluksi Sokrateen ja Pythagoraan tappamisesta ja sen jälkeen juutalaisten kuninkaasta sekä hänen kuolemastaan. Tämän viisaan kuninkaan henkilöllisyyttä ei mainita, mutta se tuntuu sopivan hyvin Jeesukseen:

"Mitä hyötyä ateenalaisille oli siitä, että he tappoivat Sokrateen, mikä heille sitten kostettiin nälänhädällä ja kulkutaudilla? Tai Samoksen asukkaille Pythagoraan polttamisesta, koska sen seurauksena koko heidän maansa peittyi hetkessä hiekkaan? Tai juutalaisille viisaasta kuninkaasta (ts. hänen tappamisestaan), minkä tähden he siitä lähtien ovat olleet ilman valtakuntaa? Jumala kosti oikeudenmukaisesti näiden kolmen viisaan kuoleman: ateenalaiset kuolivat nälkään, samoslaiset eivät saaneet apua, kun meri peitti heidät, ja juutalaiset surmattiin ja ajettiin pois valtakunnastaan, ja he elävät kaikkialla hajaannuksessa.

   Sokrates ei ole kuollut, kiitos Platonin, Pythagoras ei ole kuollut, kiitos Heran patsaan, eikä viisas kuningas, kiitos antamiensa uusien lakien." (16)

Kvadratuksen katkelma. Yksi maininta Jeesuksen maanpäällisestä elämästä esiintyy ns. Kvadratuksen katkelmassa. Hän oli henkilö, joka vaikutti toisen vuosisadan alkupuoliskolla ja laati keisaria varten puolustuskirjoituksen kristinuskon hyväksi. Hän kirjoitti keisarille mm. siitä, miten Jeesus maan päällä ollessaan oli tehnyt terveiksi ja herättänyt kuolleista ihmisiä, joista jotkut olivat vielä silloinkin elossa:

"Meidän Vapahtajamme teot olivat aina saapuvilla, sillä ne olivat tosia. Niitä olivat terveytensä saaneet ja kuolleista nousseet ihmiset. Ei ainoastaan ollut nähty, kun heidät parannettiin ja kun he nousivat kuolleista, vaan he olivat myös aina saapuvilla, eivät ainoastaan silloin kun Vapahtaja täällä maan päällä eli, vaan myös hänen täältä lähdettyään he elivät maan päällä pitkän aikaa, niin että muutamat heistä ovat eläneet meidän aikoihimme asti."

Ns. apostoliset isät, jotka vaikuttivat vuosina 80 - 180 jKr., ovat myös maininneet Jeesuksesta. Rooman piispalta, Kleemensiltä, on säilynyt kirje, joka on tarkoitettu korinttolaisille ja joka on ajoitettu vuoteen 96 jKr.

   Tässä kirjeessään hän viittaa Jeesuksen ylösnousemukseen ja osoittaa sen olevan merkkinä siitä, että muutkin kokevat saman. Samoin hän puhuu siitä, miten Kristus lähetti apostolit ja miten he Pyhän Hengen voimassa julistivat evankeliumia. Lopuksi hän viittaa asioista tärkeimpään, miten Jeesus antoi itsensä meidän edestämme:

"Pankaamme merkille, rakkaat veljet, kuinka Valtias jatkuvasti osoittaa meille, että tulevaisuudessa on todella tapahtuva ylösnousemus. Sen ensi hedelmäksi hän on tehnyt Herran Jeesuksen Kristuksen herättämällä hänet kuolleista." (24:1)

"Jumala siis lähetti Kristuksen ja Kristus apostolit; kumpikin asia on tapahtunut hyvässä järjestyksessä Jumalan tahdosta. 3. Kun nyt apostolit olivat tehtävänsä saaneet, päässeet täyteen varmuuteen Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta ja vahvistuneet uskossa Jumalan sanaan, he lähtivät liikkeelle Pyhää Henkeä täynnä julistaen evankeliumia siitä, että Jumalan valtakunta oli tulossa. 4. Maasta maahan ja kaupungista kaupunkiin he julistivat sanomaansa... " (42:2-4)

"Rakkaudessa Valtias on ottanut meidän huostaansa. Rakkaus meitä kohtaan valtasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, ja sen tähden hän vuodatti Jumalan tahdosta verensä meidän edestämme ja antoi ruumiinsa meidän ruumiimme edestä, samoin sielunsa meidän sielumme edestä." (49:6)

Ignatios, joka toimi Antiokeian piispana ja joka koki marttyyrikuoleman ilmeisesti v. 110 tai hieman sitä ennen, on useissa kirjeissään puhunut Jeesuksen elämästä. Kirjeessään Efesolaisille hän kirjoitti siitä, miten Jeesus oli Mariasta syntynyt, kärsimyksen alainen, ristiinnaulittu ja ylösnoussut. Ne ovat kaikki asioita, jotka myös evankeliumien tekstit liittävät Jeesuksen elämään:

"Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Jumalasta syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän Herramme." (7:2)

"Jos nyt ne jotka ruumiillisesti näin tekivät, saivat kuoleman osakseen, kuinka paljoa enemmän se joka huonolla opilla turmelee uskon Jumalaan, uskon, jonka puolesta Jeesus Kristus on ristiinnaulittu. Tällainen ihminen on tullut saastaiseksi ja hän on joutuva sammumattomaan tuleen, samoin se joka häntä kuulee." (16:2)

"Jos Jeesus Kristus teidän rukoustenne ansiosta katsoo minut sen arvoiseksi ja niin on Jumalan tahto, selitän teille vielä toisessa kirjoitelmassa, jonka aion teille kirjoittaa, tarkemmin sitä, minkä olen pannut alulle, Jumalan armotaloutta, jossa on kysymys uudesta ihmisestä, Jeesuksesta Kristuksesta, uskosta häneen ja rakkaudesta häneen, hänen kärsimyksestään ja ylösnousemuksestaan." (20:1)

Kirjeessään magnesialaisille Ignatios kirjoitti siitä, miten Jumala oli ilmoittanut itsensä Jeesuksen kautta, miten Jeesus oli mieliksi lähettäjälleen, miten hän kärsi ja ylösnousi Pontius Pilatuksen maaherrakaudella. Tämä viimeinen, viittaus Pontius Pilatukseen ja hänen maaherrakauteensa, esiintyy useamman kerran Ignatioksen kirjeissä:

"Profeetatkin, jotka olivat Jumalan miehiä jos ketkä, ovat eläneet Kristuksen Jeesuksen mukaan. Sen tähden heitä vainottiinkin. Olihan heissä hänen armonsa henki, jotta he kykenisivät saamaan tottelemattomat täysin vakuuttuneiksi siitä, että on olemassa yksi ainoa Jumala, hän joka on ilmoittanut itsensä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on hänen hiljaisuudesta lähtenyt sanansa ja on kaikessa ollut mieliksi lähettäjälleen." (8:2)

"... Sen sijaan soisin teidän olevan täysin varmoja syntymästä ja kärsimyksestä sekä ylösnousemuksesta, joka on tapahtunut Pontius Pilatuksen maaherrakaudella. Tämän kaiken toteutti todellisesti ja täysin varmasti Jeesus Kristus, meidän toivomme; kunpa kukaan teistä ei kääntyisi pois hänestä." (11:1)

Kirjeessään trallislaisille Ignatios viittasi siihen, miten Jeesus oli Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, eli Pontius Pilatuksen aikana ja miten hänet herätettiin kuolleista. Nämä, kuten monet muut edellämainitut asiat, ovat niitä, joista Raamattukin puhuu:

"Olkaa siis kuuroja, milloin joku puhuu teille eikä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, joka todella syntyi, söi ja joi, todella sai vainon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella ristiinnaulittiin ja kuoli, taivaassa, maassa ja maan alla olevien nähden, 2. hänestä, joka myös todella herätettiin kuolleista, kun hänen Isänsä hänet herätti; aivan vastaavalla tavalla on Isä Kristuksessa Jeesuksessa herättävä myös meidät, jotka uskomme häneen, ja ilman häntä ei meillä todellista elämää olekaan." (9:1,2)

Kirjeessä Smyrnalaisille Ignatios on viitannut moniin Jeesuksen elämässä olleisiin asioihin. Hän mainitsee, miten Jeesus oli syntynyt Daavidin suvusta ja neitsyestä, oli Johanneksen kastama, kärsi Pontius Pilatuksen ja Herodeksen aikana, miten hänet ristiinnaulittiin ja miten hän nousi ylös:

"... Edelleen te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin todella on syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika Jumalan tahdosta ja voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen kastama, jotta hän täyttäisi kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius Pilatuksen ja neljännysruhtinas Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa meidän puolestamme - hedelmä, mistä me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä autuaallisesta kärsimyksestänsä - jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi ikuisiksi ajoiksi sovitun merkin pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa juutalaisiin tai pakanoihin, kirkkonsa yhdessä ainoassa ruumiissa." (1:1,2)    

"On siis oikein pysyä erillään tuollaisista ja olla puhumatta heistä yksityisesti ja julkisesti, mutta sen sijaan pitäytyä profeettoihin ja varsinkin evankeliumiin, jossa kärsimys on meille selvästi esitettynä ja ylösnousemus toteen käyneenä..." (7:2)

Kirjeessään Polykarpokselle Ignatios on maininnut, miten Jeesus alistui meidän tähtemme kärsimykseen ja miten hän sitä ennen tuli näkyväiseksi eli otti ihmisen muodon:

"... Odota häntä, joka on ajan yläpuolella, ajatonta, näkymätöntä, häntä, joka meidän tähtemme on tullut näkyväiseksi, häntä joka ei ole kosketeltavissa, joka on kärsimyksen yläpuolella, mutta meidän tähtemme on alistunut kärsimykseen ja joka on kestänyt kaikkea mahdollista meidän tähtemme." (3:2)

Smyrnan piispa Polykarpos on maininnut Jeesuksesta. Tämä piispa oli henkilö, joka nuoruudessaan ehti olla myös apostoli Johanneksen oppilaana. Lisäksi edellä mainittu Ignatios lähetti hänelle yhden kirjeistään. Polykarpos itse kirjoitti kirjeessään Filippiläisille mm., miten Jeesus kävi kuolemaan syntiemme tähden, miten hänet herätettiin kuolleista, miten olemme armosta pelastetut, miten evankeliumi annettiin apostolien kautta ja miten Jeesus kantoi syntimme, jotta me saisimme hänessä elämän. Polykarpokselle on ominaista, että hän käyttää runsaasti Uuden testamentin jakeita kirjeensä osana:

"... meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, hänessä, joka osoitti kestävyyttä ja kävi kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi tuonelan kivuista. 3. Häneen te uskotte, vaikka ette ole häntä nähneet, sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, johon monet haluaisivat päästä; tehän tiedätte, että armosta te olette pelastetut, ette teoista, vaan Jumalan tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta." (1:2,3)

"... Me näet elämme Herran ja Jumalan silmien edessä, ja kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen ja meidän jokaisen on tehtävä tili itsestämme. 3. Näin siis palvelkaamme häntä pelolla ja kaikella arkuudella niin kuin hän itse on käskenyt, samoin myös apostolit, joilta olemme evankeliumin saaneet, ja profeetat, jotka ennalta julistivat Herramme tulemusta..." (6:2,3)

"Pitäytykäämme taukoamatta ja järkähtämättä toivoomme ja vanhurskautemme panttiin, joka on Kristus Jeesus, hän joka itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan puulle, hän joka ei syntiä tehnyt ja jonka suusta ei petosta voitu löytää. Mutta hän kesti kaiken meidän tähtemme, jotta me saisimme hänessä elämän." (8:1)

Barnabaan kirjeessä, joka on peräisin 2. vuosisadan alkupuolelta, on myös kirjoitettu Jeesuksesta. Tässä kirjeessä puhutaan mm. siitä, miten Herra on alistunut kärsimään puolestamme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, joka oli mukana jo luomisessa. Samoin kirjeessä viitataan siihen, miten profeetat olivat ennustaneet Jeesuksesta, miten hän ilmaantui lihassa, mutta kukisti kuoleman ylösnousemuksellaan ja miten hän myös teki suuria tunnustekoja ja ihmeitä sekä osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta:

"Sitten on vielä seuraavakin seikka, veljeni. Jos Herra on alistunut kärsimään meidän tähtemme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, jolle Jumala sanoi maailman luomisen yhteydessä: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, mitenkä hän on alistunut kärsimään ihmisten käsissä? Oppikaa tämä. 6. Profeetoilla oli armolahjansa häneltä, ja he ennustivat hänestä. Ja kun hänen kerran täytyi ilmaantua lihassa, jotta hän kukistaisi kuoleman ja antaisi näytteen kuolleitten ylösnousemuksesta, hän alistui siihen. 7. Toisaalta hän teki sen täyttääkseen isille annetun lupauksen, toisaalta valmistamalla itse itselleen uuden kansan osoittaakseen vielä maan päällä ollessaan, että hän itse pantuaan toimeen ylösnousemuksen tulee toimittamaan tuomion. 8. Sitten hän myös julisti, opettaen Israelia ja tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja ja hän osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta." (5:5-8)

Kirjeessä Diognetokselle, jonka kirjoittajaa ei tunneta, viitataan jonkin verran Jeesukseen sekä apostoleihin. Siinä mainitaan mm. nimi "Sana", joka esiintyi Johanneksen evankeliumissakin. Samoin kirjeessä viitataan siihen, miten apostolit julistivat häntä, ja niin pakanat uskoivat häneen:

"Voiko kukaan, joka on saanut oikeaa opetusta ja joka on mieltynyt sanaan, muuta tehdä kuin pyrkiä selkeästi oppimaan sitä, mikä sanan kautta on ilmi tuotu opetuslapsille? Heille sana ilmestyttyään sen ilmaisi julkisesti opettaen. Epäuskoiset eivät tosin häntä käsittäneet, mutta opetuslapsilleen hän selitti kaiken. Heidät hän katsoi luotettaviksi ja niin he saivat oppia tuntemaan Isän salaisuudet. 3. Siitä syystä Isä lähettikin sanan, että tämä ilmaantuisi maailmalle. Tosin hänen kansansa ei ottanut häntä vastaan. Mutta apostolit julistivat häntä ja niin pakanat uskoivat häneen." (11:2,3)

- (Matt 27:50,51) Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.

51. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,

Eräs mielenkiintoinen vahvistus Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkityksestä löytyy vanhoista juutalaisista lähteistä. Niissä kerrotaan jotakin "erikoista" tapahtuneen 40 v. ennen temppelin hävitystä (temppelin hävitys 70 jKr.) eli v. 30 jKr., jota yleisesti pidetään Jeesuksen kuolinvuotena.

   Niinpä Mishna Sanhedrin ja Avoda Zara kertovat kumpikin, miten 40 v. ennen temppelin tuhoa on tapahtunut jotain "järkyttävää", kun yhtäkkiä "uhrit ovat kadottaneet voimansa ja kaikkeinpyhimmän ovet ovat avautuneet itsestään". Nämä merkit osoittavat jotain yliluonnollista tapahtuneen temppelissä juuri Jeesuksen kuoleman aikoihin.

   Talmudista (Yoma 39:B) voimme löytää viittauksen samaan asiaan. Siinäkin puhutaan, miten 40 vuotta ennen temppelin hävitystä (siis vuonna 30) oinas lakkasi olemasta yliluonnollinen, koska villalanka, joka yleensä muuttui valkoiseksi - anteeksiannon merkkinä - ei enää muuttunutkaan. Samoin siinä mainitaan samoista yliluonnollista merkeistä kuin edellisissä lausunnoissa eli miten mm. "kaikkeinpyhimmän ovet ovat avautuneet itsestään":

- (Hebr 9:24) Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.

Pietari eli Keefas. Kun menemme eteenpäin Uuden testamentin henkilöiden tutkimisessa, tulee siellä eteen Pietari eli Keefas, joka oli yksi kahdestatoista alkuperäisestä apostolista. Hän oli varmasti puheliain opetuslapsijoukosta, koska jotkut ovat laskeneet hänen olleen evankeliumeissa äänessä enemmän kuin muut opetuslapset yhteensä. Ainakin evankeliumien teksteihin on tallennettu useita hänen puheenvuorojaan. Hän oli myös se, joka helluntaina piti ensimmäisen julkisen saarnansa. Sen seurauksena noin 3000 henkilöä kääntyi Jumalan puoleen.

Ignatios, joka koki marttyyrikuoleman n. 110 jKr. on maininnut Pietarista kirjeessään roomalaisille. Hän puhuu tässä kirjeessään Pietarin ohella myös Paavalista, ja miten nämä olivat apostoleja:

"En minä käske teitä niinkuin Pietari ja Paavali. Hehän olivat apostoleja, minä taas tuomion alainen. He olivat vapaita, minä tähän asti orja. Mutta jos saan kärsiä, minusta tulee Jeesuksen Kristuksen vapautettu ja olen nouseva kuolleista hänessä vapaana. Ja nyt minä kahleissa opin luopumaan kaikista haluistani." (4:3)

- (Luuk 6:13,14) Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:

14. Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen,

- (Joh 1:42) Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö. Jeesus kiinnitti katseensa häneen ja sanoi: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas", joka käännettynä on Pietari.

- (Apt 1:15) Ja niinä päivinä Pietari nousi veljien keskellä, kun oli väkeä koolla noin sata kaksikymmentä henkeä, ja sanoi:

- (1 Kor 3:21,22) Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän,

22. teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.

- (Gal 1:18,19) Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi.

19. Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen.

- (1 Piet 1:1) Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, 

Pietarin kuolemaan viittasi jo Jeesus maanpäällisen elämänsä aikana. Hän antoi Pietarin tietää, että tämä kokisi samanlaisen kuoleman kuin Mestarinsa eli kuoleman toisten ihmisten kautta.

   Tähän liittyen on olemassa eräs mielenkiintoinen ja myöhäinen (350 jKr.) piispa Ambrosiuksen lausunto, jonka todenperäisyyttä ei voida vahvistaa.

   Sen mukaan, kun Pietari oli Roomassa, pakeni hän sieltä välttääkseen marttyyrikuoleman - tämä tapahtui muiden kristittyjen hartaiden pyyntöjen takia.

   Hänen oltuaan matkalla poispäin Via appialla tuli häntä vastaan kuitenkin Jeesus, jolta Pietari kysyi: "Minne menet Herra?" Tähän Jeesus vastasi, että "hän menee uudelleen Roomaan ristiinnaulittavaksi, koska Pietari pakeni sitä".

   Niinpä kerrotaankin, että Pietari oli niin häpeissään omasta pelkuruudestaan, että hän palasi takaisin Roomaan. Seurauksena oli, että Pietari siellä ristiinnaulittiin pää alaspäin - omasta pyynnöstään. Pyyntö tapahtui sen takia, koska hän piti itseään liian arvottomana ristiinnaulittavaksi samalla tavoin kuin Herransa.

- (Joh 21:18,19) Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."

19. Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua."

- (2 Piet 1:13-15) Ja minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen, näin muistuttamalla herättää teitä.

14. Sillä minä tiedän, että tämän majani poispaneminen tapahtuu äkisti, niinkuin myös meidän Herramme Jeesus Kristus minulle ilmoitti.

15. Mutta minä olen huolehtiva siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin aina voisitte tämän muistaa.

Paavali - julistaja pakanoille. Uuden testamentin henkilöistä ei unohtaa sovi Paavalia, joka oli apostoleista päämäärätietoisin ja toimeliain, koska hän saattoi sanoa: "enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt" (1 Kor 15:10). Hän oli todella antautunut tehtäväänsä ja oli Jumalan erityisesti "valitsema ase". Kutsumukseltaan hän oli pakanain apostoli, vaikka toimi myös oman kansansa parissa:

- (Apt 9:15) Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.

- (Apt 22:21) Ja hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanain tykö.'"

- (Gal 2:7-9) vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -

8. sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa -

9. ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.

- (Ef 3:8) Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta

- (1 Tim 2:7) ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

Paavalin elämään ovat viitanneet jonkin verran apostoliset isät. Rooman piispa Kleemens on kirjeessään Korinttolaisille v. 96 kirjoittanut hänestä. Kleemens mainitsee, miten Paavali oli seitsemästi vankina, miten häntä kivitettiin, miten hän julisti sekä idässä että lännessä ja miten hän myös oli antanut todistuksen hallitsijoiden edessä. Kleemens myös mainitsee Paavalin kestävyyden suurimpana esikuvana. Tämä viimeinen lausunto on varmasti täysin yhtäpitävä Paavalin elämän kanssa, koska hän joutui paljon kärsimään uskonsa tähden (2 Kor 11:21-30: Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa - puhun kuin mieletön - sen uskallan minäkin. He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He ovat Aabrahamin siementä; minä myös.  He ovat Kristuksen palvelijoita - puhun kuin mieltä vailla - minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.):

"Veljesvihan ja riidan tähden Paavali saavutti kestävyydellään voittopalkinnon. 6. Seitsemästi hän oli vankina, hänet ajettiin maasta ja häntä kivitettiin, mutta näin hänestä tuli julistaja sekä idässä että lännessä ja hän saavutti sen jalon maineen, mikä hänen uskoonsa liittyy. 7. Ja kun hän sitten, koko maailmalle vanhurskautta opetettuaan oli tullut lännen rajoille ja oli antanut todistuksen hallitsijoiden edessä, hän erkani tästä maailmasta ja tuli otetuksi pyhään paikkaansa kestävyyden suurimpana esikuvana." (5:5-7)

Ignatios, joka oli Rooman piispan Kleemensin aikalainen ja joka koki marttyyrikuoleman n. 110 jKr, on kirjoittanut Paavalista kirjeessään efesolaisille. Hän viittaa samalla Paavalin kirjoittamiin kirjeisiin, koska efesolaisetkin saivat niitä vastaanottaa:

"Tiedän kuka olen ja keille kirjoitan. Olen tuomion alainen, te taas armahdettuja. Minä olen vaarassa, te vahvassa asemassa. 2. Teidän ohitsenne kulkee niiden tie, jotka temmataan Jumalan luo, te olette osalliset yhteisestä vihkimyksestä Paavalin kanssa, tuon pyhän miehen, josta on hyvä todistus saatu, autuaaksi ylistettävän. Oi jospa minun havaittaisiin astuvan hänen jalanjäljissään, kun pääsen osalliseksi Jumalasta! Jokaisessa kirjeessään hän muistelee teitä Kristuksessa Jeesuksessa." (12:1,2)

Polykarpos, joka oli apostoli Johanneksen oppilaana, on maininnut Paavalista kirjeessään filippiläisille. Hän ottaa esille sen mielenkiintoisen seikan, miten Paavali henkilökohtaisesti oli ollut näiden parissa aiemmin sekä kirjoittanut heille kirjeitä. Niinhän todella tapahtui, koska Paavali oli yhteydessä filippiläisiin kuten myös efesolaisiin ja korinttolaisiin (ks. edelliset kirjeet!):

"Enhän minä eikä kukaan muukaan minun kaltaiseni voi viisaudessa vetää vertoja autuaalle ja kunnianarvoisalle Paavalille, joka teidän keskuudessanne ollen henkilökohtaisesti silloin eläneille ihmisille tarkoin ja varmasti opetti totuuden sanaa. Ja kun hän oli poissa teidän luotanne, hän kirjoitti teille kirjeitä; jos syvennytte niihin, te voitte rakentua teille annetussa uskossa." (3:2)

Ns. Paavalin ja Teklan teot on eräs apogryfinen teksti toiselta vuosisadalta. Siinä on kuvattu Paavalin ulkonäköä. Sen todenperäisyydestä ei ole varmoja takeita, mutta ehkä ainakin osa kuvauksesta sopii Paavaliin. Varmasti ainakin se pitää paikkansa, että Paavali oli täynnä armoa, koska hän sai elää Jumalan Hengen täyttämää elämää:

"Tämä oli pienikokoinen, päälaeltaan kaljuuntunut, vääräsäärinen, mutta ruumiiltaan hyväkuntoisen näköinen; hänen kulmakarvansa olivat yhteenkasvaneet ja hän oli kyömynenäinen. Ja hän oli täynnä armoa; välillä hän näytti ihmiseltä, välillä hänen kasvonsa olivat kuin enkelin kasvot."

Paavalin kirjeet. Kun Paavali oli ahkera kaikissa toimissaan, oli hän ahkera myös kirjeiden kirjoittamisessa. Niitä hänellä oli tapana lähettää sananjulistuksensa kautta syntyneisiin seurakuntiin voidakseen ohjata niitä oikeaan suuntaan. Hän myös pyysi luetuttamaan kirjeitään ja kierrättämään niitä eri seurakuntien kesken. Hänen kirjeitään pidettiin siihen aikaan yleisesti "mahtavina ja pontevina", vaikka häntä saatettiin muulla tavalla väheksyä.

   Hänen kirjeensä olivat ilmeisen tunnettuja siihen aikaan, koska Pietarikin, vaikka asui Jerusalemissa, niistä tiesi. Hän toi esille sen, miten jotkut vääntävät niitä kieroon kuten muitakin kirjoituksia:

- (2 Piet 3:15,16) ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;

16. niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.

- (1 Kor 5:9) Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;

- (2 Kor 10:9,10) Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.

10. Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.

- (Kol 4:16) Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.

- (2 Tess 3:17) Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Tämä on merkkinä jokaisessa kirjeessäni; näin minä kirjoitan.    

Paavalin kirjeisiin ovat viitanneet myös apostoliset isät. Rooman piispa Kleemens on yksi heistä, koska kirjeessään korinttolaisille (Ut:ssa on kaksi Paavalin korinttolaisille kirjoittamaa kirjettä), n. 96 jKr., hän on maininnut asiasta. Hän varoittaa korinttolaisia samasta puoluemielestä, josta jo Paavali oli heitä aiemmin varoittanut (1 Kor 1:10-13: Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen." Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?):

"Ottakaa esille autuaan apostoli Paavalin kirje. 2. Mitä hän kirjoitti teille ensimmäiseksi evankeliumin alkuaikoina? 3. Todella Hengen johtamana hän kirjeessään kirjoitti teille itsestään, Keefaasta ja Apolloksesta sen tähden, että te jo silloin olitte muodostaneet puolueita. 4. Mutta tuolloinen puoluemieli johti teidät pienempään syntiin: tehän liityitte apostoleihin, joista oli hyvä todistus, ja mieheen, jonka he hyväksyivät. 5. Mutta katsokaahan, ketkä nyt ovat vietelleet teidät epäjärjestykseen ja saattaneet huonoon huutoon sen jalon keskinäisen rakkauden, josta te olitte kuuluisat. Häpeällistä, rakkaat veljet, ylen häpeällistä ja kristillisen vaelluksen kannalta arvotonta on, kun saadaan kuulla, että vankka ja vanha Korinton seurakunta yhden tai kahden henkilön tähden on kapinassa vanhimpiansa vastaan." (47:1-6)

Ignatios, joka oli Rooman piispan Kleemensin aikalainen, ja joka koki marttyyrikuoleman n. 110 jKr., on eräs niistä, joka mainitsee Paavalin kirjoittamista kirjeistä. Sen hän tuo esille eräässä kirjeessään efesolaisille, joihin Paavalikin oli yhteydessä:

"Teidän ohitsenne kulkee niiden tie, jotka temmataan Jumalan luo, te olette osalliset yhteisestä vihkimyksestä Paavalin kanssa, tuon pyhän miehen, josta on hyvä todistus saatu, autuaaksi ylistettävän... Jokaisessa kirjeessään hän muistelee teitä Kristuksessa Jeesuksessa." (12:2)

Se, miten yleisesti tunnettuja ja tunnustettuja Paavalin kirjeet olivat niihin aikoihin, käy selville myös Polykarpoksen seuraavista maininnoista. Hän oli apostoli Johanneksen oppilaana ollut henkilö, ja hänen tämä kirjeensä on suunnattu filippiläisille, jotka saivat henkilökohtaisesti tuntea Paavalin:

"... Vai emmekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan, niin kuin Paavali opettaa. 3. Minä puolestani en ole mitään sellaista todennut enkä kuullut teistä, joiden keskuudessa autuas Paavali on työtä tehnyt ja joiden nimi kaunistaa erään hänen kirjeensä alkua. Teistähän hän kerskaa kaikissa seurakunnissa, niissä ainoissa, jotka silloin tunsivat Jumalan; me emme nimittäin vielä häntä tunteneet." (11:2,3)

   Lisäksi löydämme historioitsija Josefukselta viittauksen Herodeksen turmeltuneeseen luonteeseen. Hän mainitsee, miten tämä kuningas oli "julmin tyranni, mikä milloinkaan on päässyt hallitsemaan", ja että hän surmasi ja pahoinpiteli omia kansalaisiaan:

- (Matt 2:13) Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet."

Nikodeemus

- (Joh 3:1-3) Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.

2. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."

3. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

Nikodeemus, josta yllä olevat jakeet kertovat, ja jonka kanssa Jeesus otti puheeksi uudestisyntymisen, oli fariseus ja yksi kansan johtomiehistä. Hänet mainitaan myös Talmudissa ja Josefuksen muistiinpanoissa. Nämä lähteet kertovat miten tämä mies oli yksi Jerusalemin rikkaimpia miehiä ja saita raha-asioissa. Samoin tiedetään, että hänen poikansa Joosef oli yksi Jerusalemin puolustuksen johtajista ja osallistui roomalaisten varuskuntien kanssa käytäviin antautumisneuvotteluihin vuosikymmeniä myöhemmin.

Kaifas ja Hannas. Mitä tulee ylipappi Kaifakseen ja hänen appeensa Hannakseen, jotka olivat Jeesuksen suuria vastustajia, antavat myös historioitsija Josefus ja Talmud heistä huonon kuvan. Nämä lähteet puhuvat Hannaan ja muiden pappissukujen ahneudesta sekä miten he kiristivät rahaa muilta. Talmudin mukaan Hannaan eräs synti oli "kuiskuttelu" eli se, että hän manipuloi aikansa oikeutta.

   Kaifaan historiallisuus on kuitenkin saanut vahvistuksen. Jerusalemista on tehty luuarkkulöytö, jossa on n. 60-vuotiaan miehen luut. Tämän kauniisti koristellun arkun päällä on nimi "Kaifas". Lisäksi samasta haudasta on löydetty vuodelta 41/42 oleva raha. On todennäköistä, että arkku kuuluu ylipappi Kaifaalle, joka eli Jeesuksen aikana. Ainakin ajankohta tuntuu sopivalta.

- (Luuk 3:2) siihen aikaan kun Hannas oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa.

- (Joh 18:12,13) Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hänet

13. ja veivät ensin Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina.

- (Matt 26:3) Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimmäisen papin palatsiin

- (Apt 4:5-7) Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa,

6. niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua.

7. Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?"

Pilatus

- (Luuk 23:20,23,24) Niin Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi päästää Jeesuksen irti.

23. Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa pääsivät voitolle.

24. Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi.

- (Apt 3:13) Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää.

- (1 Tim 6:13) Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua,  

Kun on kyseessä Pilatus, johon ylläolevat jakeet viittaavat, ja joka lopulta tuomitsi Jeesuksen kuolemaan, kertovat tästä Samarian, Juudean ja Idumean maaherrasta (vuosina 26 - 36) useammatkin lähteet.

   Historioitsija Josefus viittasi kirjoituksessaan Jeesukseen, mutta myös Pilatukseeen. Hän kirjoitti:

"Tuohon aikaan eli Jeesus... Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä."

Roomalainen Tacitus mainitsi Annaaleissaan sekä Jeesuksen että Pilatuksen:

Aleksandrian Filon, joka eli n. vuosina 25 eKr - 50 jKr, on kirjoittanut Pilatuksen luonteesta. Hän sanoi Pilatuksen olleen julma ja kovasydäminen, ja että hänen aikanaan vallitsivat mielivalta ja epäoikeudenmukaisuus:

Pilatuksen nimi tulee esille eräästä kivilaatasta. Tämä kivilaatta sisältää keisari Tiberiuksen (Luuk 3:1) ja Pilatuksen nimen. Se löydettiin Kesareasta v. 1961 ja on erään keisari Tiberiuksen kunniaksi pystytetyn rakennuksen omistuskirjoitus. Kivilaatassa lukee:

Simon Kyreneläinen

- (Mark 15:21) Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä.

Eräs mies, johon on vain pieni viittaus evankeliumeissa, on Simon kyreneläinen. Hänestä kerrotaan, miten hän kantoi Jeesuksen ristiä ja miten hän oli Aleksanterin ja Rufuksen isä.

   On mielenkiintoista, että Jerusalemin lähistöltä on löydetty hauta, johon oli kirjoitettuna: "Aleksander, Simonin poika - Aleksander kyreneläinen." On mahdollista, että tämä haudassa ollut henkilö saattoi olla juuri saman henkilön poika, joka kantoi Jeesuksen ristiä.

Barabbas

- (Matt 27:20,21) Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.

21. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan."

- (Apt 3:14) Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies,

Toinen mies, johon on vain lyhyet viittaukset Uuden testamentin kirjoissa, on Barabbas. Hän oli murhamies, jota ihmiset pyysivät vapaaksi Jeesuksen sijasta - asia, johon löydämme viittauksen niin evankeliumien teksteistä kuin myöhemmin Pietarin puheesta kansalle.

   Kuitenkaan Barabbas ei ollut ihan mikä tahansa ryöväri tai murhamies. Hän ilmeisesti oli syyllistynyt kapinaan roomalaista hallintoa vastaan ja ajaakseen heidät pois maasta. Hänet oli vangittu yhdessä muiden kapinoitsijoiden kanssa, kun he olivat syyllistyneet murhaan

- (Mark 15:7) Niin siellä oli eräs mies, jota sanottiin Barabbaaksi, vangittu muiden kapinoitsijain kanssa, jotka kapinassa olivat tehneet murhan.

Keisarit ovat niitä henkilöitä, joista mainitaan Uuden testamentin puolella ja jotka olivat vallassa Uuden testamentin tapahtumien aikana. Jeesuksen lapsuuden aikana mainitaan vallassa olleen keisari Augustuksen, kun taas Tiberius oli vallalla silloin kun Johannes Kastaja ja Jeesus aloittivat vaikutuksensa. Lisäksi keisarit tulevat esille siinä, kun fariseukset kiusoittelevat Jeesusta siitä, onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei, tai siitä kuinka Paavali vetosi keisariin asiansa johdosta. Nämä kohdat osoittavat hyvin senaikaisen yhteiskunnan tilanteen ja Rooman vallan laajuuden.

- (Luuk 2:1) Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

- (Luuk 3:1) Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännysruhtinaana ja hänen veljensä Filippus Iturean ja Trakonitiinmaan neljännysruhtinaana ja Lysanias Abilenen neljännysruhtinaana,

- (Matt 22:17-22) Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"

18. Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?

19. Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.

20. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"

21. He vastasivat: "Keisarin." Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on."

22. Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.

- (Joh 19:15) Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari."

- (Apt 25:9-12) Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?"

10. Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan hyvin tiedät.

11. Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin."

12. Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin sinä olet vedonnut, niinpä mene keisarin eteen."

- (Fil 4:22) Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huoneväkeä.

Gamaliel

- (Apt 5:34,35,38,39) Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos.

35. Sitten hän sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille.

38. Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa;

39. mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan."

- (Apt 22:1-3) "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun."

2. Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hebreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus. Ja hän sanoi:

3. "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.

Apostolien teoissa mainitaan Gamaliel-niminen henkilö, joka oli fariseus ja tunnustettu lainopettaja.

   Mielenkiintoista on, että hänet mainitaan muissakin lähteissä, niin että hänen oppilauselmiaan esiintyy rabbien kirjallisuudessa. Esim. Pirket Avot (Pirket Avot meforashim me-et Eliezer Levi 5:17, s. 90) sisältää lausunnon, joka muistuttaa Gamalielin sanoja Apostolien teoissa. Siinä sanotaan:

"Jokainen puolue (Hebr. mahloket eli 'jakautuma' tai 'kiistakysymys'), joka on perustettu Jumalan nimeen, tulee pysymään; ja jos joku ei ole rakennettu Jumalan nimeen, se ei ole pysyvä."

Talmudissa on seuraavanlainen tunnustus Gamalielin merkittävästä asemasta:

- (Apt 9:27) Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä.

- (1 Kor 9:6) Vai ainoastaanko minulla ja Barnabaalla ei ole oikeutta olla ruumiillista työtä tekemättä?

 - (Apt 15:2) Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin.

- (Gal 2:1) Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.

- (Apt 15:37-39) Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi.

38. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.

39. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.

Johannes Markus. Edellä puhuttiin, miten Paavali ei tahtonut ottaa Markusta mukaansa, kun tämä oli yhden kerran lähtenyt pois kesken kaiken.

   Mielenkiintoista kuitenkin on, että myöhemmässä vaiheessa Markus, Barnabaan serkku, tekee evankeliumin työtä yhdessä Paavalin kanssa. Hänet mainitaan yhdessä muiden, mm. Luukkaan, kanssa hänen työtoverinaan.

- (Apt 13:13) Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin.

- (Apt 15:37-39) Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi.

38. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.

39. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.

- (Kol 4:10) Teille lähettää tervehdyksen Aristarkus, minun vankitoverini, ja Markus, Barnabaan serk-ku, josta olette saaneet ohjeita - jos hän tulee teidän tykönne, niin ottakaa hänet vastaan-

- (2 Tim 4:11) Luukas yksin on minun kanssani. Ota Markus mukaasi ja tuo hänet tänne, sillä hän on minulle hyvin tarpeellinen palvelukseen.

- (Filem 23,24) Tervehdyksen lähettävät sinulle Epafras, minun vankitoverini Kristuksessa Jeesuksessa,

24. Markus, Aristarkus, Deemas ja Luukas, jotka ovat minun työtovereitani.

Sergius Paulus

- (Apt 13:6,7) Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus.

7. Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa.

Sergius Paulus oli eräs niistä henkilöistä, joita Paavali tapasi yhdellä monista lähetysmatkoistaan. Tämä mies oli arvoltaan käskynhaltija ja oli suuresti kiinnostunut kuuntelemaan Jumalan sanaa.

   Kyprokselta, vanhan Pafoksen kaupungin luota, on löydetty piirtokirjoitus, joka on ajoitettu Paavalin aikoihin ja jossa puhutaan samannimisestä henkilöstä. Siinä lukee "prokonsuli Pauluksen aikana". Henkilön täytynee olla sama kuin Apostolien teoissa mainittu Sergius Paulus, jota Raamattu kutsuu ymmärtäväiseksi mieheksi.

Gallion

- (Apt 18:12-16) Mutta Gallionin ollessa Akaian käskynhaltijana juutalaiset yksimielisesti nousivat Paavalia vastaan ja veivät hänet tuomioistuimen eteen

13. ja sanoivat: "Tämä viettelee ihmisiä palvelemaan Jumalaa lainvastaisella tavalla."

14. Ja kun Paavali aikoi avata suunsa, sanoi Gallion juutalaisille: "Jos olisi tehty rikos tai häijy ilkityö, olisi kohtuullista, että minä kärsivällisesti kuuntelisin teitä, juutalaiset.

15. Mutta jos teillä on riitakysymyksiä opista ja nimistä ja teidän laistanne, olkoot ne teidän huolenanne; niiden tuomari minä en tahdo olla."

16. Ja hän ajoi heidät pois tuomioistuimen edestä.

Apostolien teoissa mainitaan myös eräs toinen käskynhaltija Sergius Pauluksen ohella, nimeltään Gallion.

   Vanhasta Delfoista, Kreikasta, on löytynyt keisari Klaudiuksen (41-54 jKr; Klaudius mainitaan Ap. teoissa 11:28 ja 18:2) kirje, joka osoittaa, että Gallionin on täytynyt olla n. 51 - 52 jKr. Korintossa. Tähän kalkkikiveen kaiverrettuun käskykirjeeseen on kirjoitettuna:

"Lucius Junius Gallio, ystäväni ja Akaian prokonsuli..."

- (Apt 18:18) Mutta Paavali viipyi siellä vielä jonkun aikaa; sitten hän sanoi veljille jäähyväiset ja purjehti Syyriaan, mukanansa Priskilla ja Akylas; hän oli leikkauttanut tukkansa Kenkreassa, sillä hän oli tehnyt lupauksen.

- (Room 16:3) Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa,

- (1 Kor 16:19) Aasian seurakunnat tervehtivät teitä. Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priska sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.

- (2 Tim 4:19) Tervehdys Priskalle ja Akylaalle ja Onesiforuksen huonekunnalle.

Ylipappi Ananias

- (Apt  23:1-5) Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti."

2. Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta.

3. Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?"

4. Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?"

5. Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'."

Ylipappi Ananias oli eräs sen ajan turmeltuneista ylipapeista.

   Häneen on viitannut useampaankin kertaan historioitsija Josefus kertoen tämän mielivallasta ja raakuudesta. Samoin Talmud kertoo hänen olleen syömäri ja juomari sekä varastaneen temppelin kymmenyksiä ja varoja omaan käyttöönsä.

Feeliks

- (Apt 24:24-27) Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen.

25. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: "Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas."

26. Sen ohessa hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, jonka tähden hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puheli hänen kanssansa.

27. Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin.  

Maaherra Feeliks oli eräs niistä henkilöistä, joka kuulusteli Paavalia hänen vankeutensa aikana. Häneen on viitannut mm. historioitsija Tacitus annaaleissaan (Xll.54.). Tacitus kirjoitti Feeliksistä:

"Hän käytti kuninkaan valtaa orjan mielellä."

Apollos oli yksi parhaimpia julistajia, joka Raamatussa mainitaan, sillä hän oli "puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa". Hän toimi usein samoissa paikoissa kuin apostoli Paavali, ainakin Korintton ja Efeson seurakunnissa.

   Näistä ensimmäisessä, Korintton seurakunnassa, ilmeni kuitenkin puoluemieltä, jota varmasti nykyäänkin tavataan. Ihmiset alkoivat vertailla toisiinsa Jumalan palvelijoita, asettaa heitä paremmuusjärjestykseen ja syntyipä vieläpä puolueitakin tämän tähden. Paavali kuitenkin varoitti heitä moisesta käytöksestä:

- (Apt 18:24) Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.

- (1 Kor 3:4-6) Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?

5. Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.

6. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.

- (1 Kor 16:12) Mitä veli Apollokseen tulee, olen hartaasti kehoittanut häntä lähtemään veljien kanssa teidän tykönne; mutta hän ei ole ollenkaan halukas lähtemään nyt, vaan tulee, kun hänelle sopii.

- (Tiit 3:13) Varusta huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heiltä mitään puuttuisi.

Tiitus oli yksi Paavalin työtovereista. Hän oli kreikkalainen syntyään ja hänet mainitaan useissa Paavalin kirjeissä:

- (2 Kor 8:23) Jos siis on puhe Tiituksesta, niin hän on minun toverini ja työkumppanini teidän hyväksenne; meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia.

- (Gal 2:1) Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.

- (2 Tim 4:10) Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.

- (Tiit 1:4) Tiitukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella. Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta!

Fariseukset ja saddukeukset

- (Matt 22:15) Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.

- (Matt 22:23) Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä

- (Apt 23:6-10) Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana."

7. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.

8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.

9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"

10. Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.

  Näistä ryhmistä on kirjoitettu Raamatun lisäksi muuallakin. Juutalainen historioitsija Josefus on maininnut ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään liittyen, että "saddukeukset opettivat sielun kuolevan samanaikaisesti ruumiin kanssa" (Antiq.XVll, 1:4). Asia, joka näyttää siis pitävän täysin yhtä yllä olevien jakeiden kanssa. Lisäksi Josefus on vertaillut näiden kahden puolueen suhtautumista lakiin ja niiden eroavaisuuksia:

Samaan asiaan liittyen on Talmudissa kuvattu näiden kahden puolueen erilaista suhtautumista tulevaan elämään:

"Saddukealaiset käyttävät kulta- ja hopea-astioita ja sanovat: farisealaiset kieltäytyvät tästä elämästä (nim. nautinnosta), vaikka he eivät tulevassa elämässä tule saamaan mitään (nim. korvausta)."

Vuorella. Kun Jeesus oli maan päällä, muuttui hänen muotonsa eräällä vuorella, jossa olivat mukana Pietari, Jaakob ja Johannes. Tämä teki Pietariin suuren vaikutuksen niin, että hän myöhemmin mainitsi siitä kirjeessään:

- (Matt 17:1,2,5) Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen.

2. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.

5. Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä."

- (2 Piet 1:17,18) Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."

18. Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.

Temppeli. Hyvä esimerkki siitä, miten opetuslapset eivät aina käsittäneet Jeesuksen opetuksia vaan ymmärsivät ne usein vasta hänen ylösnousemuksensa jälkeen, on se, kun Jeesus puhui temppelin pystyttämisestä kolmessa päivässä - tarkoittaen sillä omaa ylösnousemustaan. Myös muut ihmiset erehtyivät hänen suhteensa tässä asiassa. Niinpä asiasta on kirjoitettu seuraavalla tavalla:

- (Joh 2:18-22) Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?"

19. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä."

20. Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?"

21. Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.

22. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut. 

- (Matt 26:59-61) Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,

60. mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi,

61. ja he sanoivat: "Tämä on sanonut: 'Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa.'"

- (Matt 27:40) ja sanoivat: "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä."

Verollepano. Verollepanoja - siihen viittaavat seuraavat jakeet - oli Rooman aikana useampikin. Niistä ensimmäinen tapahtui Luukkaan mukaan keisari Augustuksen valtakautena.

   Lisäksi Apostolien teoista voimme löytää viittauksen erääseen verollepanoon, ja miten samassa yhteydessä puhutaan Juudas Galilealaisesta. Hän ilmeisesti oli jonkinlainen kapinoitsija.

   On mielenkiintoista, että ainakin historioitsija Josefus on viitannut häneen (Antiq. XVll, 1.). Josefus mainitsee kirjoituksissaan tämän henkilön aiheuttamasta mellakasta ja kapinasta.

- (Luuk 2:1-3) Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.

3. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

- (Apt 5:37) Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin.

Karkotus Roomasta

- (Apt 18:2) Siellä hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. Ja Paavali meni heidän luoksensa.

Juutalaisten karkotukseen Roomasta on Apostolien tekojen lisäksi viitannut roomalainen Suetonius. Hän puhui samassa yhteydessä myös Jeesuksesta:

- (Joh 11:47,48) Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?

48. Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."

- (Apt 23:11) Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa."

- (Apt 28:16,30,31) Ja kun tulimme Roomaan, sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan sotamiehen kanssa.

30. Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat;

31. ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.

- (2 Tim 1:16,17) Antakoon Herra laupeutta Onesiforuksen huonekunnalle, sillä usein hän on minua virvoittanut, eikä ole kahleitani hävennyt;

17. vaan kun hän tuli Roomaan, etsi hän minua innokkaasti ja löysi minut.

Damasko. Eräs niistä paikoista, joissa Paavali oli kääntymyksensä jälkeisinä ensimmäisinä aikoina, oli Damasko. Siihen on viitattu sekä Apostolien teoissa että Paavalin kirjeissä:

- (Apt 9:22-25) Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.

23. Ja pitkän ajan kuluttua juutalaiset pitivät keskenään neuvoa tappaaksensa hänet.

24. Mutta heidän salahankkeensa tuli Sauluksen tietoon. Ja he vartioivat porttejakin yöt päivät, saadakseen hänet tapetuksi.

25. Mutta hänen opetuslapsensa ottivat hänet yöllä, päästivät hänet muurin aukosta ja laskivat alas vasussa.

- (2 Kor 11:32,33) Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaaksensa minut kiinni,

33. ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa maahan, ja niin minä pääsin hänen käsistänsä.

- (Gal 1:17) enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.

Antiokia, Ikonion ja Lystra. Kun Paavalilla oli kaikenlaisia koetuksia lähetysmatkoillaan, oli hänellä niitä myös Antiokian, Ikonionin ja Lystran kaupungeissa. Näistä kolmesta kaupungista mainitaan sekä Apostolien teoissa että mm. kirjeessä Timoteukselle. Nämä kirjeen kohdat ja Apostolien teot osoittavat toisiaan tukien, miten Paavali on todella kokenut kyseiset asiat:

- (Apt 13:14,49-52) Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat.

49. Ja Herran sanaa levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan.

50. Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääväisiä ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heidät pois alueiltansa.

51. Niin he pudistivat tomun jaloistansa heitä vastaan ja menivät Ikonioniin.

52. Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.

- (Apt 14:1-6,19-22) Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.

2. Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan.

3. Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.

4. Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.

5. Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynnä heidän hallitusmiehensä mielivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä,

6. ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön.

19. Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.

20. Mutta kun opetuslapset olivat ko

koontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.

21. Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan

22. ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."

11. vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

Makedonian maakunta oli eräs niistä paikoista, joissa Paavali vaikutti apostolinvirkansa aikana. Hän kirjoittaa tästä maakunnasta useassa kirjeessään. Nämä useat kohdat osoittavat sen, miten Paavali on todella ollut tällä alueella:

- (Apt 19:21) Kun kaikki tämä oli tapahtunut, niin Paavali hengessä päätti kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma."

- (Room 15:26) Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä.

- (1 Kor 16:5) Aion nimittäin tulla teidän tykönne kuljettuani läpi Makedonian, sillä minä kuljen Makedonian kautta;

- (2 Kor 8:1) Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa:

- (Fil 4:15) Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta.

- (1 Tess 1:7,8) niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.

8. Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meidän tarvitse siitä mitään puhua.

Efeso oli eräs niistä paikoista, joissa apostoli Paavali vaikutti. Siellä Paavalille avautui ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, vaikka vastustajia oli paljon:

- (Apt 19:1) Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.

- (1 Kor 16:8,9) Mutta Efesossa minä viivyn helluntaihin saakka;

9. sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon.

Lisää aiheesta:

Dinosaurussivu

Raamatun 11 ensimmäistä lukua ovat todellista historiaa. Tähän kuuluvat luominen, syntiinlankeemus, vedenpaisumus ja kieltensekoitus. Lue tästä

Vedenpaisumuksen historiallisuuden puolesta on runsaasti todisteita luonnossa ja ihmisten perimätiedossa. Lue, miten valtavasti todisteita on

Sokeat sokeain taluttajat. Raamattukritiikki tarkastelussa. Miksi raamattukriitikot ovat eksyksissä?

Raamattukritiikki ja liberaaliteologia ovat nykyajan ilmiöitä. Kriitikoilla on kuitenkin naturalistinen ennakkoasenne, joka ei perustu tieteeseen ja tosiasioihin

Väite ja valhe: Raamattu ei ole historiallisesti luotettava. Tämä näkemys perustuu naturalistiseen ennakkoasenteeseen, ei todellisiin faktoihin

Samat henkilöt ja tapahtumat, jotka on mainittu Raamatun sivuilla, esiintyvät muissakin lähteissä. Lue, mitä historioitsija Josefus on kirjoittanut

Samat henkilöt ja tapahtumat, jotka on mainittu Raamatun sivuilla, esiintyvät muissakin lähteissä, kuten Vanhan testamentin apokryfikirjat.  Lue tästä lisää

Ainut looginen päätelmä on pitää Jeesuksen ylösnousemusta totena. Alkuseurakunnan synty ja kristillisen uskon menestys alkuvaiheessa edellyttää sitä.

Jääkausi tai jääkaudet. Lue, miten ei ole järkevää teoriaa jääkausien synnylle, ja miten merkit luonnossa viittaavat vedenpaisumukseen, ei jääkausiin