ÄLÄ MENE KADOTUKSEEN!
Kadotuksesta puheenollen
monet ihmiset ajattelevat, ettei se ole totta. He pitävät sitä vain keksittynä
juttuna, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. He ajattelevat, että parempi olla
pohtimatta lainkaan koko asiaa ja sittenhän sen kuoleman jälkeen näkee, mitä
todella tapahtuu. Miksi vaivata päätään asialla, josta ei kuitenkaan ole niin
suurta varmuutta? Mieluusti he myös keskustelevat ja ottavat esille monenlaisia
hengellisiä asioita, jotka ovat aivan epäolennaisia verrattuna heidän sielunsa
pelastukseen (naispappeus, voiko Jumala luoda niin suuren kiven ettei voi sitä
kantaa…). Niillä he ehkä yrittävät torjua syvemmän keskustelun siitä, mitä
tapahtuu tämän elämän jälkeen.
Mutta onko kadotus sittenkin totta? Onko kuolemanjälkeistä
elämää? Sillä Jeesus, joka puhui paljon taivaasta mm. sanoen ”Minun Isäni
kodissa on monta asuinsijaa” (Joh 14:2), puhui myös kadotuksesta. Hän mainitsi
molemmat asiat puheissaan, joten meidän on hyvä miettiä, pitävätkö ne
paikkansa. Miten kukaan voi olla sataprosenttisen varma, etteivätkö
esim. seuraavat jakeet olisi totta? Ne osoittavat, että teoillamme on
merkitystä eikä ole aivan sama miten elämme. Jos elämme sydän paatuneena, emme
peri Jumalan valtakuntaa. Lisäksi ne osoittavat sen vakavan asian, että jos
nimemme eivät ole elämänkirjassa, joudumme kadotukseen:
-
(Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa
valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli
kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13.
Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat
ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa
mukaan.
14.
Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema,
tulinen järvi.
15.
Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen
järveen.
-
(Ilm 22:14,15) Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta
syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
15.
Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät
ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja
tekevät.
-
(Ilm 21:3-8) Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso,
Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja
he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän
Jumalansa;
4.
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole
enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki
entinen on mennyt."
5.
Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen
kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja
todet".
6.
Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä
annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7.
Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on
oleva minun poikani.
8.
Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja
huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain
osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen
kuolema."
ONKO IHMISELLÄ TOIVOA? Kun edellisten jakeiden perusteella todettiin, että
vääryydentekijät ja synninharjoittajat joutuvat kadotukseen, seuraava kysymys
on, voiko tästä paikasta pelastua ja päästä taivaaseen? Onko toivoa sellaisella
ihmisellä, joka on elänyt syvällä synnissä, haureudessa, homoseksuaalisuudessa
tai muissa synneissä? Onko tähän asiaan ratkaisua ja mitä Raamattu siitä sanoo?
Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
Käänny Jumalan puoleen
Ensinnäkin on hyvä huomata, että
meillä on toivoa. Vaikka olemme suuntautuneet tämän elämän nautintoihin,
haureuteen, playboy-elämään, noituuteen tai synteihin tyydytystä etsiessämme,
osoittaa Raamattu sen, miten me voimme kaikesta huolimatta saada
anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän. Sillä vaikka nämä asiat, kuten synti
yleensä, vievät kadotukseen, muuttuu tilanne heti, jos käännymme Jumalan
puoleen Jeesuksen Kristuksen kautta, tunnustamme vääryytemme Jumalalle sekä
tunnustamme olleemme erossa hänestä. Me saamme silloin samalla tavalla anteeksi
kuin Luukkaan 15. luvussa oleva tuhlaajapoika, joka eli irstaasti tuhlaten
omaisuutensa, mutta joka sitten kääntyi Isänsä puoleen. Tee sen tähden itse
samalla tavalla. Käänny taivaallisen Jumalan puoleen ja luovuta elämäsi
hänelle. Kerro hänelle, että haluat koko sydämestäsi seurata häntä ja että tahdot
hänen tahtonsa toteutuvan elämässäsi:
-
(Luuk 15:13, 18-20) Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi
kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti
tavaransa eläen irstaasti.
18.
Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä
taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19.
enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi
palkkalaisistasi.'
20.
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki
hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi
hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
Ymmärrä Jeesuksen merkitys
Toiseksi on hyvä ymmärtää,
että perusta syntien anteeksisaamiselle on Jeesuksen sovitustyö edestämme.
Raamattu osoittaa hyvin selvästi, että vain hän on tie taivaaseen, Jumalan
tykö, ja että hänen kauttansa saadaan syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen
elämä. Jos käännymme hänen puoleensa, vastaanotamme nämä ihmeelliset lahjat
heti. Käänny siis hänen puoleensa, äläkä torju iankaikkisen elämän lahjaa, jota
sinulle tarjotaan. Saat silloin viettää iankaikkisuuden Jumalan yhteydessä ja
”taivaallinen tyydytys” ja elämä on varmasti parempi kuin mitkään tähän
mennessäsi kokemat asiat:
-
(Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä;
ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
-
(Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
-
(Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo
häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
-
(Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen
kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus
39.
ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta,
mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan,
että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan.
Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja
uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että
olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta,
jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
ARMON TORJUMINEN. Kun edellä on todettu, että kaikki
on jo tehty puolestamme, ja että taivaaseen pääsee vain armosta sekä Jeesuksen
Kristuksen kautta, on sillä merkitystä myös elämäämme. Se tarkoittaa, että
meidän on myös käännyttävä Jumalan puoleen ja vastaanotettava armo. Meidän
täytyy kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen voidaksemme pelastua ja
päästäksemme taivaaseen. Vain vastaanottamalla hänet voimme kerran olla perillä
taivaassa.
Mutta entä
jos torjumme Jumalan armon ja Jeesuksen? Mitä jos emme välitä hänestä ja
tulevasta elämästä? Onko siitä mitään seurauksia? Vaikuttaako se
iankaikkisuuteemme?
Vastaus edelliseen tietysti on, että jos torjumme Jeesuksen ja
iankaikkisen elämän lahjan, joudumme todellisuudessa silloin itse maksamaan
synneistämme. Me joudumme sovittamaan tuomiomme iankaikkisessa kadotuksessa –
paikassa, josta ei ole koskaan poispääsyä. Tämä kaikki johtuu yksinkertaisesti
siitä, että olemme silloin kääntäneet selkämme ainoalle mahdollisuudelle
pelastua ja päästä Jumalan paratiisiin. Olemme torjuneet ainoan mahdollisuuden
päästä taivaaseen. Jumala haluaa kyllä pelastaa jokaisen ihmisen, mutta me
voimme itse torjua kutsun. Älä sentähden henkilökohtaisesti käännä selkääsi
Jumalan kutsulle, vaan anna pelastaa itsesi jo tänä päivänä ettet joutuisi
myöhemmin katumaan. Se on paras ratkaisu mitä voit koskaan tehdä:
- (1 Tim 2:3,4) Sillä
se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo,
että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
- (Joh 3:16) Sillä
niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen
Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan
hänellä olisi iankaikkinen elämä.
- (Hes 18:23,32) Olisiko
minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän
kääntyy pois teiltänsä ja elää?
32. Sillä ei ole minulle mieleen
kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte
elää."
Katsomme vielä lainausta,
joka kuvaa hyvin asiaa. Se kertoo, miten ihminen voi toistuvasti torjua armon
ja maksaa siitä lopulta kadotuksessa, koska ei ole siitä välittänyt. Se on
osoitus siitä, miten meille voi käydä jos emme välitä tulevasta elämästä ja
iankaikkisuudesta.
Älä siis henkilökohtaisesti käännä selkääsi Jumalan armolle,
vaan käänny ajoissa hänen puoleensa ettet kerran joutuisi katumaan valintaasi.
Joissakin tietokoneohjelmissa on kyllä mahdollista perua tehtyjä ratkaisuja,
mutta rajan takana se ei enää onnistu. Siellä ei voi enää muuttaa asemaansa. Sinun
on siis annettava nyt pelastaa itsesi, että välttyisit turhalta katumukselta
rajan takana:
"Miksi minulle oli annettu
tilaisuus? Miksi minut oli varustettu kuolemattomalla sielulla? Miksi niin
vähän välitin siitä? Oi, kuinka oma laiminlyöntini viiltääkään minua
kuolettavasti, ja kuitenkin tiedän, etten voi enkä saa kuolla. Mutta elää
kuolettavaa elämää on pahempaa kuin kymmenentuhatta kuolemaa, ja kuitenkin
olisin kerran voinut tulla autetuksi tästä, mutta en tahtonut! Oi, tämä on se
kalvava mato, joka ei koskaan kuole. Olisin kerran voinut olla onnellinen;
kerran minulle tarjottiin pelastusta, mutta minä vastustin sitä. Jos se olisi
tapahtunut vain kerran, ja olisin sitä vastustanut, olisi sekin ollut
anteeksiantamaton tyhmyys, mutta sitä tarjottiin tuhatkin kertaa, ja kuitenkin
yhtä usein (niin kurja minä olin) vastustin sitä. Kirottu synti, joka
petollisella nautinnollaan lumoaa ihmiskuntaa iankaikkiseen perikatoon! Jumala
kutsui minua usein, mutta yhtä usein minä vastustin. Hän ojensi kätensä, mutta en
välittänyt siitä. Kuinka usein asetuinkaan Hänen käskyjään vastaan, kuinka
usein vastustinkaan Hänen nuhteitaan! Mutta nyt on tilanne muuttunut, sillä nyt
Hän seuraa minun onnettomuuttani ja pilkkaa häviötäni, joka on tullut minun
osakseni. Hän olisi voinut auttaa minua silloin, mutta minä en tahtonut. Sen
tähden nämä ainaiset tuskat, ovat vain palkka omista teoistani, joita olen
tuomittu kärsimään." (John Bunyan: Näkyjä taivaasta ja helvetistä, s. 67)
