KUILU ON POISTETTU!
Kaksi tärkeintä käskyä
Kun otetaan esille kaksi
tärkeintä suhdetta ja käskyä, ovat ne rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen kuten
Jeesus osoitti. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat:
|
Matt 7:12 Sentähden,
kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin
heille; sillä tämä on laki ja profeetat. |
Laki ja sydän
 |
Room
2:14,15 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä
laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15.
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä,
kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään
syyttävät tai myös puolustavat heitä -
|
Lain sisältö
Mitä tulee käskyistä
jälkimmäiseen, on varmasti hyvä, jos lähimmäisenrakkautta pystytään
noudattamaan. Tämä asia, jos se todella toteutuisi aina, tekisi maailmasta
paljon paremman paikan. Suurin osa kärsimyksistä loppuisi heti sillä paikalla.
Mielenkiintoista myös on, että tämä asia, joka on niin tärkeä,
on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen. Jokaisella on luonnostaan ymmärrys
siitä, miten kohdella lähimmäistä oikein ja millaista on väärä käytös toista
kohtaan. Se ilmenee mm. suurissa maailmanuskonnoissa, itämaisessa karman laissa
(ihminen niittää sitä mitä kylvää) sekä maallisissakin laeissa, joissa
varastamista, murhaamista ja väkivaltaisia tekoja pidetään väärinä ja
rangaistavana. Näissä kaikissa oletetaan, että tietyt teot ovat oikein ja
toiset väärin, ja että jälkimmäisistä on myös huonoja seurauksia.
Oikean ja väärän laki ilmenee myös suhteessamme lähimmäisiin ja
itseemme. Jeesus sanoi: ”Sentähden, kaikki mitä te tahdotte ihmisten teille
tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat”
(Matt 7:18) sekä ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Matt 22:39).
Toisin sanoen kun kukaan ei halua, että hänelle tapahtuu huonoja asioita – että
häntä petetään, häneltä varastetaan, joku vie hänen puolisonsa tai hänelle
tehdään väkivaltaa – ei niin pidä tehdä muillekaan. Itserakkauden kautta
voidaan havaita, miten voidaan rakastaa lähimmäistä ja mikä on oikein ja
väärin:
-
Hyvä on, sanoi Bonelli. Kukaan ei puolusta varastamista. Entä sitten?
-
Sama pätee valehtelemiseen, sanoi Weber. Ihmiset valehtelevat, mutta kukaan ei
halua tulla petetyksi.
- Entä murha?
-
Sekin on yleismaailmallinen käytäntö, vaikka kaikki eivät sitä noudatakaan.
-
… On yleisesti hyväksytty asia, että ihminen on sekä älyllinen että moraalinen
olento, hän aloitti jälleen. Voimme esittää tästä seuraavan yhteenvedon: jotkut
kieltävät moraaliset normit; mutta vaikka jotkut varastavat, ei kenestäkään ole
mukavaa tulla ryöstetyksi; vaikka jotkut valehtelevat, kenestäkään ei ole mukavaa
tulla petetyksi; vaikka jotkut murhaavat ihmisiä, ei kenestäkään ole mukavaa
joutua murhatuksi.
Tämä on ihmisen moraalin selitys.
Ihmisluonnon moraalisella samoin kuin sen älylliselläkin puolella on
alullepanijana moraalinen ja älyllinen olento, sillä pelkästä materiasta ei
löydy selitystä ihmisen älyllisille kyvyille ja hänen moraalilisille
ominaisuuksilleen. (1)
Myös Paavali toi esille
oikean ja väärän ihmisten sydämissä. Hän puhui pakanoista, joilla ei ollut
tietoa Jumalasta, mutta jotka kuitenkin ymmärsivät, miten jotkut teot ovat
oikeita ja jotkut toiset vääriä. He käsittivät mielessään eron näiden kahden
asian välillä, vaikka eivät aina toimineetkaan sen mukaan. Tämäntyyppiset
seikat osoittavat, että meillä on todella käsitys oikeasta ja väärästä, vaikka
sitä ei aina noudateta:
-
(Room 2:14,15) Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät,
mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä
laki
15.
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun
heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai
myös puolustavat heitä -
Kuilu Jumalan ja ihmisen
välillä. Kun on kyseessä Jumalan
laki eli hänen täydellinen tahtonsa, josta edellä puhuttiin, niin liittyy juuri
siihen eräs suuri ongelma, ja se on, että…”kukaan teistä ei lakia täytä”
(Joh 7:19), eli kukaan ei yllä edes lähellekään Jumalan mittapuuta.
Sillä tosiasia on, että kaikki ovat syntisiä, eivätkä täytä
hänen mittaansa. Eli maailmassa voi olla suuria ja pieniä syntisiä, mutta silti
on olemassa niin pitkä ja syvä kuilu Jumalan ja ihmisten välillä, ettei kukaan
pysty sitä itsessään ylittämään. Jokainen on Jumalan hyväksynnän suhteen
toivottomassa asemassa kuten seuraava kuvio hyvin osoittaa:
Seuraava lainaus osoittaa
edelleen, miten syvä kuilu erottaa meidät Jumalan täydellisyydestä. Jotkut
voivat kyllä olla hieman parempia kuin toiset, mutta sillä ei ole paljoakaan
merkitystä. Kuilu on edelleen olemassa ja sitä on mahdoton ylittää:
"Annahan, kun kerron sinulle yhden esimerkin:
keskiverto ihminen pystyy hyppäämään, sanotaan vaikkapa kaksi metriä. Urheilua
harrastanut hyväkuntoinen henkilö saattaa hypätä ehkä viisi metriä. Ja jos hän
on olympiavoittaja, hän saattaa päästä yhdeksän metrin ennätyslukemiin, mutta
tämän pitemmälle on jo melko lailla mahdoton hypätä meidän sukupolvemme aikana.
Mutta oletetaan nyt, että seisomme kaikki kanjonin reunalla, jonka toiselle
laidalle on matkaa 200 metriä. Yksikään meistä ei kykene hyppäämään tuon kuilun
yli, vai mitä? Katsotaanpa nyt tätä samaa asiaa vertauksen muodossa. Jumala on
tuon synniksi sanomamme kuilun toisella puolella. Hän tarkasteli meitä
heinäsirkkaparkoja juuri sellaisina kuin olemme ja alkoi tuntea sääliä meitä
kohtaan. Hän tiesi, että meidän oli aivan mahdoton päästä Hänen luokseen omine
voiminemme; juuri tästä syystä Hän lähetti meille sillaksi oman Poikansa
Jeesuksen. Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Me voimme kulkea
hänen kanssaan täysin turvallisesti, koska Hän omien sanojensa mukaan oli 'tie
ja totuus ja elämä'! Tiedän, että on monia, jotka torjuvat tämän jumalallisen
ratkaisun liian helppona. He yrittävät mieluummin tehdä jotakin omissa
voimissaan pelastaakseen itsensä, mutta mitkään ihmisyritykset eivät kanna
meitä Jumalan luo, kohtalonamme on pudota tuohon edessämme ammottavaan
kuiluun!" (2)
Kuilu on poistettu. Vaikka on syvä kuilu Jumalan ja ihmisen välillä,
niin osoittaa Raamattu, että Jeesus tuli taivaasta ja poisti tämän kuilun niin,
ettei se enää olisi esteenä. Sillä hän tuli lainalaiseksi (Gal 4:4,5 Mutta
kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain
alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme
lapsen asemaan.), täytti lain sekä teki kaikessa Isänsä tahdon (Joh 6:38
Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen
tahtonsa, joka on minut lähettänyt.). Hän toisin sanoen tuli taivaasta
ja teki kaiken sen, mihin syntiset ihmiset eivät itsessään pysty.
Mikä sitten oli seuraus Jeesuksen työstä, niin osoittaa
Raamattu, että jokaisella ihmisellä on nyt mahdollisuus päästä Jumalan
yhteyteen ja saada syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen kautta, jos vain
laittaa turvansa, luottamuksensa ja uskonsa häneen (Apt 16:31 Niin he
sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin
myös sinun perhekuntasi".). Kenenkään ei siis tarvitse enää ansaita
täydellisyyttä, vaan se saadaan armosta Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen
kauttaan on mahdollista ylittää kuilu, joka on ihmisten ja Jumalan välillä:
Armon vastaanottaminen. Kun edellä on jo todettu, että Jeesus on täyttänyt
kuilun Jumalan ja ihmisten välillä sekä tullut välimieheksemme (Hebr 9:15 Ja
sentähden hän on uuden liiton välimies, että… ne, jotka ovat
kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.), on hyvä
ymmärtää, että myös vain hänen kauttaan voidaan pelastua. Sillä vain hänen
puoleensa kääntymällä ja hänen kauttaan me voimme saada syntien
anteeksiantamuksen, koska hän on jo tehnyt kaiken puolestamme. Käänny sentähden
hänen puoleensa, niin sinäkin saat Jumalan armon ja anteeksiannon osaksesi:
- (Joh 5:40) ja te
ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
- (Joh 14:6) Jeesus
sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän
tykö muutoin kuin minun kauttani.
- (Apt 4:11,12) Hän
on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi
tullut.'
12. Eikä ole
pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä
ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.
- (Apt 10:43) Hänestä
kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit
anteeksi hänen nimensä kautta."
Toisaalta, kun Jeesus on
täyttänyt lain eli kuilun Jumalan ja ihmisen välillä, ja armo on tullut hänen
kauttaan (Joh 1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo
ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.), on
selvä, että ihmisen täytyy vastaanottaa tämä armo voidakseen pelastua. Sillä
jos ihminen kääntää selkänsä Jeesukselle ja armolle, se ei hyödytä häntä
yhtään, vaan jää turhaksi, aivan samalla tavalla kuin seuraavakin esimerkki
osoittaa. Älä siis käännä selkääsi Jumalan kutsulle:
Vuonna
1892 Wilson ja Porter tuomittiin hirtettäviksi postiryöstöstä. Porter
teloitettiin, mutta Wilson armahdettiin. Hän hylkäsi armahduksensa, ja
korkeimman oikeuden ylituomari John Marshall jätti jälkimaailmalle tämän
päätöksen: Armahdus on teko, jonka laillistumiseksi vapauttaminen on
välttämätön, eikä vapauttaminen ole täydellinen ilman sen vastaanottamista. Sen
voi silloin torjua se henkilö, jolle se on tarjottu; ja jos se torjutaan, me
emme ole havainneet tuomioistuimella olevan valtaa panna sitä pakolla
täytäntöön hänen suhteensa.”
Vastuu, kuten näet, on sinun. Jos et
hyväksy Jumalan armahdusta, Hän ei pakota sinua tekemään sitä. ”Kuinka me
voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta?”
(Hebr 2:3) (3)
PELASTUSRUKOUS. Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan,
että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan.
Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja
uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että
olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta,
jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.
VIITTAUKSET:
1. J. Edwin
Orr: 100 kysymystä Jumalasta (100 Questions about God), s.50 -
52
2. Jakov
Damkani: Siionin poika, s. 107,108
3. Oswald J. Smith: Jumalan
pelastus, s. 35
