1. Voiko kaste pelastaa?

On siis esitetty se arvio, että ihminen kasteessa kokee pelastuksen ja uudestisyntymisen, ja että hän sen yhteydessä saa myös Pyhän Hengen.

   Jos kuitenkin katsomme tätä asiaa muutamien esimerkkien pohjalta, ei kyseinen käsitys voi pitää paikkaansa. Sitä vastaan ovat mm. seuraavat asiat:

Paavali ja korinttolaiset. Eräs selvimpiä osoituksia sen puolesta, ettei kaste pelasta, ovat Paavalin sanat kirjeessään korinttolaisille.

   Sillä jos kaste pelastaisi, miksi Paavali tässä kirjeessä kiitti Jumalaa siitä, ettei ollut Korinttossa kastanut kuin muutaman henkilön, vaikka hän toisaalla kertoo, miten hän tahtoi tehdä kaikkensa pelastaaksensa edes muutamia? Tätä ristiriitaa näiden kahden asian välillä ei voi ymmärtää muuta kuin siten, ettei Paavali todella pitänyt kastetta pelastuksen välineenä. Muuten hän ei olisi kirjoittanut kyseisellä tavalla:

- (1 Kor 1:14-17) Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,

15. niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.

16. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut.

17. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

- (1 Kor 9:19-22) Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,

20. ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;

21. ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;

22. heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.

Korinttolaisten uudestisyntyminen.  Kun Paavali edellisissä jakeissa kertoi siitä, ettei hän kunnolla muistanut, keitä hän oli korinttolaisista kastanut, muisti hän kuitenkin sen, että koko Korintton seurakunta oli kokenut uudestisyntymisen hänen kauttaan, eli julistamansa evankeliumin sanan kautta. Tämä todistaa, ettei hän pitänyt kastetta uudestisyntymisen välineenä:

- (1 Kor 4:15) Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.

Kaste ja uudestisyntyminen ovat siis kaksi aivan eri tapahtumaa, eikä Paavali käyttänyt kastetta apuna ihmisten pelastumisessa. Sen sijaan ihmiset uudestisyntyivät silloin kuten nytkin yksinkertaisesti sanan ja sen vastaanottamisen, eli uskon kautta - näin tapahtui korinttolaistenkin kohdalla. He uudestisyntyivät, kun he vastaanottivat sanan sydämeensä:

- (Luuk 8:11,12) Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.

12. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.

- (1 Piet 1:23) te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

- (Jaak 1:18) Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.

Raamatun esimerkit. Eräs osoitus sen puolesta, ettei kaste automaattisesti takaa pelastusta, ovat muutamat Raamatun esimerkit. Tällainen on Apostolien tekojen kuvaus Simon-noidasta, joka kyllä oli kastettu, mutta jolle Pietari joutui kuitenkin sanomaan, ettei tämän sydän ollut oikea ja että tämä joutuisi kadotukseen, ellei tekisi parannusta. Vaikka tämä henkilö sai kasteen, ei se voinut häntä hyödyttää, koska hänen sisäinen mielenlaatunsa oli aivan väärä Jumalan edessä:

- (Apt 8:12,13, 18-21) Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

13. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi.

18. Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa

19. ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen."

20. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.

21. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.

Jeesuksen sanat viidestä tyhmästä neitsyestä sekä niistä, jotka tekivät voimallisia tekoja hänen nimessään, ovat lisäesimerkkejä. Voimme olettaa, että kaikki nämäkin henkilöt olivat kastettuja ja ulkonaisen seurakunnan jäseniä, mutta kuitenkaan he eivät olleet pelastettuja. Heidän kohdallaan Herra joutuikin myöhemmin toteamaan, ettei hän ole koskaan heitä tuntenut:

- (Matt 25:11,12) Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'

12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.'

- (Matt 7:22,23) Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'

23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'

Kaste ja pelastus eri tapahtumia. Raamatussa on joitakin hyviä esimerkkejä siitä, miten kaste ja pelastus ovat eri tapahtumia, jotka saattoivat tapahtua aivan eri aikaankin. Selvimpiä esimerkkejä ovat ristillä oleva ryöväri, Kornelius sekä Efesossa olevat opetuslapset:

Ryöväri. Ristillä oleva ryöväri on hyvä esimerkki siitä, ettei pelastus ole sidottu kasteeseen. Tämä henkilö pelastui ja pääsi paratiisiin, vaikkei ollut ehtinyt käydä edes kasteella. Hän pelastui yksinkertaisesti sitä kautta, että hänellä oli syntynyt usko Jeesukseen ja sen seurauksena kääntyminen hänen puoleensa:

- (Luuk 23:39-43) Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä."

40. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?

41. Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."

42. Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."

43. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."

Kornelius seuralaisineen on toinen esimerkki kasteen ja pelastuksen eriaikaisuudesta. He täyttyivät Pyhällä Hengellä jo ennen kastettaan, joten he olivat varmasti pelastuneita jo siinä vaiheessa. Kasteen he saivat vasta pelastumisensa sinetiksi:

- (Apt 10:44-48) Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.

45. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,

46. sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:

47. "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"

48. Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

Efesossa olevat opetuslapset ovat kolmas esimerkki samalta alueelta. Nämä opetuslapset (Opetuslapsi on Raamatun tavallinen pelastuneista ja uskovista käyttämä nimitys; mm. Apt 6:1, 11:26, 13:52) olivat olleet uskossa jo ennen vesikastettaan, jonka he sitten saivat Paavalin kautta. Ilmeisesti nämä henkilöt olivat tulleet pelastukseen juuri vähän aikaisemmin, kun evankelista Apollos oli vieraillut paikkakunnalla (Ks. Apt 18:24-28):

- (Apt 19:1-5) Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.

2. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan."

3. Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella."

4. Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen."

5. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

1 Piet 3:20,21. Eräs asia, jolla on yritetty perustella kastetta pelastuksen välineenä, ovat Pietarin 1. kirjeessä olevat pari jaetta:

- (1 Piet 3:20,21) jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

21. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

Mitä tulee edellisiin jakeisiin, on kuitenkin hyvä huomioida, että Nooa sekä kirjeen vastaanottajat olivat jo kaikki uskossa. Ensinnäkin Nooa oli "hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä" (1 Moos 6:9) jo ennen vedenpaisumusta. Hän myös rakensi arkin uskon kautta (Hebr 11:7) eli usko oli mukana kaikessa hänen tekemisessään. Niin ikään kirjeen vastaanottajilla oli kaikilla usko, kun Pietari heille kirjeensä kirjoitti. Hän mm. sanoi, että he uskon kautta varjeltuisivat pelastukseen:

- (1 Piet 1:4,5) turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,

5. jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.

On hyvä sen tähden ymmärtää, että usko Kristukseen on aina perusta ja muut asiat tulevat vasta sen jälkeen. Jos meillä ei ole uskoa, ei kasteellakaan ole sen suurempaa merkitystä. Se jää meille vain rituaaliksi muiden joukossa. Uskon merkitykseen viittaavatkin mm. alla olevat jakeet. Monissa näistä jakeista puhutaan uskon kautta vanhurskauttamisesta sekä joissakin liitetään myös usko kasteen yhteyteen (mm. Gal 3:26,27, Kol 2:12, Mark 16:16 - Ks. myös Apt 8:36,37):

- (Gal 3:26,27) Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

- (Kol 2:12) ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

- (Mark 16:16) Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

- (Joh 5:24) Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

- (Joh 15:3) Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

- (Joh 20:31) mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

- (Apt 13:38,39) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

- (Room 1:15-17) omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia.

16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".

- (Room 3:22,25, 26,28) se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit

26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

- (1 Kor 1:21) Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,

- (1 Kor 15:1,2) Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte

2. ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.

- (Hebr 4:2) Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

- (Ef 1:13) Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

- (2 Tim 3:15) ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Kasteen armosta on usein saatettu puhua myös kasteen yhteydessä. On ajateltu, että voimme aina palata kasteen armoon ja että kasteen varaan rakennettu usko kestää rajankin yli. Kasteen armosta on myös sanottu, että siinä ihmiselle lahjoitetaan Kristus kaikkine taivaallisine aarteineen.

   Kun on kyseessä termi "kasteen armo", on kuitenkin hyvä huomata, ettei se ole peräisin Raamatusta. Sitä ei siellä sellaisenaan mainita missään. Samoin sen käyttöön liittyy pari muuta ongelmaa, jotka ovat:

Katsommeko Kristukseen vai kasteeseen? Kasteen armon ongelma on se, että me saatamme alkaa tuijottaa enemmän omaan kasteeseemme - "Minut kastettiin silloin!" - kuin yksin Kristukseen. Tämähän oli juuri galatalaisten harhapolku, kun he käänsivät katseensa tekoihinsa ja erilaisiin seremonioihin, yrittäen siten saada niistä lohdutusta. Kuitenkin Paavali yritti uudestaan kääntää heidän katseensa yksin Kristukseen, koska muuta perustusta pelastukselle ei voida laittaa:

- (Gal 3:1,2) Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?

2. Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta

- (1 Kor 3:11) Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

Ilman kastetta olevat. Jos armon saaminen sidottaisiin kasteeseen, merkitsisi se myös sitä, että ne henkilöt, jotka eivät ole ehtineet käydä kasteella, eivät voisi edes pelastua. He eivät voisi pelastua, vaikka heillä olisi ehtinyt syntyä elävä usko Jeesukseen. Ristillä oleva ryövärikin, josta Luukas evankeliumissaan kertoo, ja jolle Jeesus lupasi taivaaseen pääsyn, olisi ollut tällainen henkilö ja olisi jäänyt paratiisin ulkopuolelle (Luuk 23:42,43). Kuitenkin hän sinne pääsi, eli kasteella ei ollut vaikutusta hänen iäiseen kohtaloonsa.

   Niinpä on hyvä ymmärtää, ettei armo ole sidottu kasteeseen, vaan Jeesuksen persoonaan. Se on sidottu hänen persoonaansa, koska muutenhan siitä tulisi meidän tekomme, joka ensin olisi suoritettava, että voisimme pelastua. Jos emme turvaa hänen persoonaansa ja pane luottamustamme häneen, ei kasteestakaan ole silloin itsestään mitään hyötyä. Armo tuli ihmisille nimenomaan Jeesuksen kautta jo 2000 vuotta sitten, eikä vasta nyt, esim. kasteen kautta:

- (Joh 1:17) Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

- (1 Kor 1:4) Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,

2. Entä lasten kastaminen?

Kastetta on monissa paikoissa saatettu soveltaa myös pieniin sylivauvoihin. On voitu kastaa pieniä lapsia, joilla ei ole vielä voinut olla samanlaista sanan lupauksiin tarttuvaa uskoa kuin vähän vanhemmilla ihmisillä. Tätä asiaa on saatettu perustella ainakin seuraavantyyppisillä seikoilla:

"Älkääkä estäkö heitä". Ensinnäkin lapsikastetta on saatettu perustella sillä, ettei estettäisi lapsia tulemasta Jeesuksen tykö, jos heitä ei kastettaisi. Tämän pohjana on käytetty mm. evankeliumeissa olevia jakeita, jotka viittaavat kyseiseen asiaan:

- (Mark 10:13-16) Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.

14. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

15. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."

16. Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.

Kun ovat kyseessä nämä jakeet, on kuitenkin hyvä panna merkille, ettei niissä ole kyse kasteesta vaan lasten siunaamisesta ja että Jeesus panisi kätensä heidän päällensä. Lasten kastaminen ja heidän siunaamisensa ovat kaksi eri asiaa.

   Toisaalta jos Jeesus olisi todella halunnut kastaa edellisessä tilanteessa olevat lapset, olisi siihen juuri silloin ollut hyvä tilaisuus. Hän jätti sen kuitenkin tekemättä, vaikka Raamatussa kerrotaan hänen - tai itse asiassa opetuslasten - kastaneen monia muita ihmisiä:

- (Joh 4:1,2) Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes

2. - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa -

Matt 28:19,20. Toinen asia, jolla on saatettu perustella lasten kastamista, on Jeesuksen lähetyskäsky Matteuksen 28. luvussa. Sillä joissakin käännöksissä, kuten esim. v. 1938 Raamatun suomenkielisessä käännöksessä, voi ymmärtää, että ihmisiä tehdään opetuslapsiksi kastamalla ja opettamalla. Tämä lähetyskäsky kuuluu seuraavasti v. 1938 käännöksessä:

- (Matt 28:19,20) Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

On kuitenkin hyvä huomioida, että alkukielellä nämä jakeet sisältävät kolme partisiippimuotoa, jotka ovat tavallaan "samanarvoisia", eli jae kuuluu alkukielellä seuraavasti:

"Mennen siis opetuslapseuttakaa kaikki kansat, kastaen heidät nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, opettaen heidät pitämään kaikki, mitä käskin teille."

Niinpä meidän täytyy ymmärtää, että näissä jakeissa on kolme verbiä, jotka seuraavat aikajärjestyksessä toisiaan. Kaksi viimeistä verbiä eivät ole "alisteisia" ensimmäiselle verbille, vaan kyseessä on aikajärjestys: ts. ensin tehdään opetuslapsia, sitten kastetaan heitä ja lopuksi opetetaan. Siten jae olisi hyvin voitu kääntää sillä tavalla, että kyseisten verbien tilalla olisi lukenut: "Menkää... kastakaa... opettakaa." Tämä järjestys, eli että ensin tehdään opetuslapsia, ja vasta sitten kastetaan ja opetetaan pitämään heitä kaikki, käy ilmi myös muista käännöksistä. Siitä ovat esimerkkinä alla olevat käännökset:

"Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki mitä olen teille käskenyt." (Aapeli Saarisalon käännös)

"Menkää siis ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (Lutherin käännös Matt 28:19:sta)

"Teidän on siis mentävä ja tehtävä kaikista kansoista opetuslapsia ja kastettava heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (Phillipsin käännös)

Toisaalta jos opetuslapsia todella tehtäisiin käyttämällä apuna kahta keinoa eli 1) kastamalla ja 2) opettamalla pitämään heitä kaikki, tultaisiin silloin merkilliseen harhaoppiin, jossa ihmisen täytyisi ensin, kasteen lisäksi, osata kaikki Jeesuksen käskyt ennen kuin hän voisi pitää itseään opetuslapsena ja pelastettuna. Itse asiassa pelastus perustuisi silloin ihmisen tekoon, ja kuinka hyvin hän on oppinut Raamattua ulkoa. On selvä, että tämä ei ole Raamatun yleinen opetus, vaan me voimme pelastua yksinkertaisesti vastaanottamalla Jeesuksen elämäämme, heti välittömästi:

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

Edelleen kun Matt 28:19,20 on Jeesuksen aikaisille opetuslapsille annettu lähetyskäsky, voidaan kysyä, keitä he oikein olisivat kastaneet, jos evankeliumin julistus ja sitä seuraava usko tuli vasta kasteen jälkeen? Eikö lähetyskäskyn noudattaminen olisi ollut aivan mahdotonta senaikaisessa yhteiskunnassa, koska eihän aikuisia ihmisiä tai heidän lapsiaan voitu heidän tahtomattaan kastaa ja näin tehdä opetuslapsiksi?

   Niinpä meidän täytyy ymmärtää, että senaikaisessa yhteiskunnassa ja nykyisissäkin lähetystilanteissa ei voida aloittaa kasteen kautta, vaan aina ensin seuraa evankeliumin julistus (lähetystilanteessa, johon Jeesuksen käsky viittaa, olisi asian toteuttaminen ollut kaikkein ongelmallisinta). Julistuksen seurauksena ihmiset voivat saada uskon ja käydä kasteellakin, mutta kaste on aina vain uskon seuraus.

Perhekuntakasteet. Kolmas asia, jolla lapsikastetta on saatettu perustella, ovat perhekuntakasteet. Kun Uudessa testamentissa ei missään suoraan mainita pikkulapsia kastetun - kuten on vaikea löytää mainintoja esim. kummijärjestelmästä tai kasteen armosta - on ehkä ajateltu, että perhekuntakasteet voivat kuitenkin olla osoitus kyseisestä asiasta.

   On kuitenkin hyvä nähdä, että vaikka helluntaina kastetuillakin oli lapsia, niin kastettiin vain ne, jotka ottivat sanan vastaan - muiden kasteesta ei puhuta mitään. Tai jos muitakin olisi kastettu, olisi se melko pian, joidenkin vuosikymmenien kuluttua, johtanut siihen, että suurin osa seurakunnan jäsenistä olisi ollut pelastuksesta ja uskosta osattomia:

- (Apt 2:41) Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Samoin perhekuntakasteissa huomaamme saman asian: kastetta edelsi aina ensin sanan vastaanottaminen. Tämä mainitaan neljässä perhekuntakasteessa, kun niitä yhteensä on Uudessa testamentissa viisi. Nämä kohdat esiintyvät Ut:ssa seuraavasti:

Korneliuksen perhekunta

(Apt 11:14) hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.'

- (Apt 10:1, 2, 33,  43-48) Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa.

2. Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.

33. Sentähden minä lähetin heti sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua."

43. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

44. Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.

45. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,

46. sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:

47. "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"

48. Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

- (Apt 15:7,9) Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.

9. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.

Lyydian perhekunta

- (Apt 16:13-15, 40) Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.

14. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.

15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Ja hän vaati meitä.

40. Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois.

Filippin vanginvartija

- (Apt 16:27, 31-34) Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."

32. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.

33. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.

34. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.

Krispuksen perhekunta

- (Apt 18:5, 8) Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.

8. Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.

Stefanaan perhekunta

- (1 Kor 1:16, 16:15,16) Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut.

15. Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen.

16. Olkaa tekin kuuliaisia heidän kaltaisilleen ja jokaiselle, joka heidän kanssaan työtä tekee ja vaivaa näkee.

Tietoinen asia ja valinta. Kun Uudessa testamentissa puhutaan kasteesta, jopa perhekuntakasteista, liittyy siihen siis kääntymys, parannus, usko ja lupauksiin luottaminen sekä hyvän omantunnon pyytäminen Jumalalta. Ne ovat kaikki asioita, joita ei pienillä sylilapsilla voi vielä olla, koska eihän heillä voi olla samanlaista mielenmuutosta ja sanan lupauksiin tarttuvaa uskoa kuin vähän vanhemmilla ihmisillä saattaa olla. He eivät vielä ymmärrä näitä asioita kunnolla, eivätkä siksi voi olla samalla tavalla vastuullisia kuin muut ihmiset.

   Joka tapauksessa voimme löytää Uudesta testamentista hyvin sen linjan, että apostolit aina ensin saarnasivat sanaa ja kehottivat ihmisiä parannukseen, mielenmuutokseen suhteessa Jumalaan, joka sitten saattoi johtaa siihen, että he lopulta menivät kasteellekin. Tämä oli heidän linjansa alusta alkaen:

- (Luuk 24:47) ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

- (Apt 2:37,38) Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"

38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

- (Apt 3:19) Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

- (Apt 4:4) Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.

- (Apt 8:12) Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

- (Apt 11:20,21) Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.

21. Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.

- (Apt 17:2-4) Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista,

3. selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus."

4. Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset.

- (Apt 17:10-12) Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.

11. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.

12. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet.

- (Apt 18:4,5) Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.

5. Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.

- (Apt 20:21) vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.

- (Apt 26:18-20) avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'

19. Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,

20. vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja

- (1 Piet 3:20,21) 20. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

21. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

Mitä ongelmia seuraa lapsikasteesta? Jos pidämme kiinni lapsikasteesta, seuraa sen käytöstä helposti erinäisiä ongelmia, koska sitä ei ole säädetty Jumalan sanassa. Se voi johtaa ainakin siihen, että aletaan pitää kirkkoa Kristuksen ruumiina, ja jolloin seurakunta olisi itse asiassa sama kuin maailma. Tällöin ei ymmärretä sitä yksinkertaista tosiasiaa, että alkuseurakunta koostui vain uskovista ja pyhistä (Room 1:7, 1 Kor 1:2, 2 Kor 1:1, Ef 1:1, Fil 1:1, Kol 1:2...), ja että se lisääntyi vain pelastuksen vastaanottaneista (Apt 2:47) eikä suinkaan lihan mukaan syntyneistä (Joh 3:6).

   Itse kirkko-sanaa ei myöskään silloin edes tunnettu, vaan se tuli vasta sen myötä, kun käsitteet maailma ja seurakunta menivät sekaisin ja kun luopumus tuli seurakuntaan. Nykyinen kirkkokäsitys, jolloin lähes kaikki jonkun paikkakunnan uskosta osattomatkin jäsenet kuuluvat kirkkoon tai "seurakuntaan", on siten helposti nähtävissä vain tämän luopumuksen loogiseksi seuraukseksi.

   Kuitenkin pahin asia ihmisten kannalta on, että he voivat ajatella olevansa taivaskelpoisia pelkästään lapsikasteensa - tämä vaara on tietysti mahdollinen muulloinkin suoritetun kasteen perusteella - pohjalta. He voivat tuudittautua väärään rauhaan, koska heidät on joskus pienenä kastettu.

   Seuraava 1800-luvulla vaikuttaneen Charles G. Finneyn kertoma esimerkki ("Ihmeellisiä herätyksiä" s. 211) kuvaa tätä tilannetta hyvin. Siinä ihmiset luulivat olevansa kristittyjä kasteen ja varsinkin Herran ehtoollisen kautta, vaikkeivät he olleet kokeneet mitään uudestisyntymistä. Asia oli esteenä sille, että heidän oli vaikea ottaa pelastusta vastaan:

Monessa suhteessa tapahtui tässä herätyksessä paljon liikuttavaa ja kiintoisaa. Sehän liikkui väestön keskuudessa, jolla ei ollut minkäänlaista käsitystä hengellisistä herätyksistä. Saksalaiset kuvittelivat olevansa "kristityitä" kasteensa ja varsinkin Herran ehtoollisen nauttimisen pohjalla. Melkein kaikki, joilta kysyttiin, tahtoivatko he tulla uskovaisiksi, vastasivat silloin ja silloin nauttineensa ehtoollista sen tai sen saksalaisen papin jakamana. Ja kun kysyin, oliko tämä heidän mielestään "uskontoa", he vastasivat niin ajattelevansa. Ja niin ajatteli heidän pastorinsakin. Kun astuin hänen rinnallaan tohtori Greerin hautajaisissa, hän kertoi minulle tämän seurakunnan papina ollessaan kasteen ja Herran ehtoollisen nauttimisen kautta "tehneensä" 160 kristittyä. Hän ei näyttänyt itsekään tuntevan muuta tietä kristillisyyteen kuin katkismuksen opetuksen, kasteen ja Herran ehtoollisen. Tähän käsitykseen herätys joutui törmäämään.

Myös seuraava esimerkki kuvaa hyvin, miten ihmisille voidaan uskotella heidän olevan Jumalan lapsia kasteensa perusteella, vaikka he myöhemmin voivat täysin kieltää Jumalan eivätkä elä hänelle. Tämä esimerkki, jonka tunnettu saarnaaja Niilo Yli-Vainio kertoo ("Kristitty vai käännynnäinen", s. 35), ei ole edes mitenkään epätavallinen, vaan se kuvaa hyvin sen kansan tilaa, joka lapsena on saanut kasteen. Se osoittaa, että vaikka olisimme saaneet lapsena kasteen, ei siitä ole ollut meille hyötyä suuntaan eikä toiseen:

Molemmat todistajat vakuuttivat voimakkaasti kuulijoilleen, miten heidät oli lapsena kastettu ja he olivat Jumalan lapsia.

   Puheitten jälkeen pastori tuli kamarin puolelle, joka oli myös täynnä kansaa. Minäkin olin siellä. Kysyin pastorilta: - Ovatko kaikki nämä kuulijat opetuslapsia? Siihen hän vastasi: - Kyllä ovat.

   Vieressäni seisoi eräs kyläkunnan miehistä. Kysyin häneltä: - Oletko sinä uskovainen? Mies vastasi heti: - En ole. Kysyin: - No, onko sinut lapsena kastettu? Mies vastasi: - On. Käännyin pastorin puoleen ja sanoin: - Tämä mies sanoo, että hänet on lapsena kastettu, mutta että hän ei ole uskovainen. Kansa ympärillämme kuunteli keskusteluamme.

   Kokouksessa oli eräs vanha mies, kylän merkkihenkilö. Jotkut kyläläiset nimittivät häntä antikristukseksi, koska hän oli kyläläisille puhunut, että ei mitään Jumalaa olekaan. Mutta rovastin ja kappalaisen puheista sai sen käsityksen, että hänkin oli opetuslapsi, koska hänet kerran oli lapsena kastettu. Ainoat ei-opetuslapset olimme tuossa kokouksessa me, jotka olimme saarnanneet herätyksen kylälle, ja ne vastakääntyneet, jotka olivat julkisesti tunnustaneet uskonsa Jeesukseen.

Kun mietitään kasteen ulkonaista muotoa, voi joskus olla epäselvyyttä siitä, mikä tapa on oikea; onko se upotuskaste vai veden ripottelu, jota varsinkin kirkossa harjoitetaan.

   Tästä asiasta ei ole kylläkään kovin paljoa puhetta Raamatussa, mutta jos katsomme joitakin harvoja asiaan liittyviä paikkoja, tuntuvat ne viittaavan upotuskasteeseen. Varsinkin verbi babtidzein, joka on alla olevissa Raamatun kohdissa, ja jonka katsotaan alkukielellä merkitsevän veden sisään pistämistä, viittaa siihen. (Sama verbi esiintyy myös Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen Septuagintan kohdassa 2 Kun 5:14, missä puhutaan syyrialaisen sotapäällikön Naemanin sukeltamisesta Jordaniin.) Samoin Jeesuksen kuolema, hautaus ja ylösnousemus puhuu saman asian puolesta. Katsomme joitakin tällaisia paikkoja:

- (Matt 3:13-16) Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.

14. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!"

15. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Silloin hän salli sen hänelle.

16. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.

- (Mark 1:5) Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

- (Mark 1:9,10) Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa.

10. Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen.

- (Joh 3:22,23) Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.

23. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.

- (Apt 8:35,36,38,39) Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

36. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"

38. Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

39. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.

- (Room 6:3,4) Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?

4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

- (Kol 2:12) ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

Edellä on jo jonkin verran puhuttu siitä, että kaste ei sellaisenaan voi meitä pelastaa ja viedä taivaaseen. Me tarvitsemme ensin myös mielenmuutosta suhteessa Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen vastaanottamista elämäämme (Joh 1:12: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä). Vain silloin voimme pelastua, jos omakohtaisesti käännymme hänen puoleensa (Joh 5:40).

   Kasteen järjestys liittyy samaan alueeseen. Siinäkin meidän on ensin syytä ottaa evankeliumin sana vastaan, uskoa siihen, ja kaste tulee vasta sen jälkeen. Sillä alkuseurakunnan aikana järjestys oli se, että ihmiset ottivat sanan vastaan ja menivät vasta sitten kasteelle. Katsomme tätä asiaa muutamien sananpaikkojen valossa Apostolien teoista:

- (Apt 2:40,41) Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."

41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

- (Apt 8:5,6,12) Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta.

6. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.

 12. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

- (Apt 8:35-39) Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

36. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"

37. Niin Filippus sanoi hänelle: "Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon." Hän vastasi ja sanoi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."

38. Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

39. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.

(Jae 37 esiintyy vanhemmissa, mutta ei vuoden 1938 käännöksessä)

- (Apt 9:17,18) Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit - että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä."

18. Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. 

- (Apt 10:44,47,48) Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.

47. "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"

48. Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

- (Apt 16:13-15) Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.

14. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.

15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Ja hän vaati meitä.

- (Apt 16:30-34) Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."

32. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.

33. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.

34. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.

 - (Apt 18:5,8) Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.

8. Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.

- (Apt 19:1-5) Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.

2. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan."

3. Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella."

4. Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen."

5. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

Lisää aiheesta:

On mahdollista olla seurakunnan jäsen ja käydä kirkossa, mutta silti olla Jeesuksen vertauksen tyhmä neitsyt eli pelastumaton henkilö. Mitä piirteitä tällaisen uskonnollisuuteen liittyy?

Monilla on usko Jumalaan, kristillisyyden ulkonaiset muodot, ja jotkut ovat jopa seurakuntien  työntekijöitä, mutta he eivät silti tunne pelastuksen asiaa

Uskonnollisuus vai usko? Mitä eroa on uskonnollisuudella ja pelastavalla uskolla Jeesukseen ja Jumalaan? Ne eivät ole sama asia