Etusivulle
Jarin kirjoituksia


 


 






Tartu kiinni
iankaikkiseen elämään!
















Jeesus on tie ja
totuus ja elämä







 

Lapset ja yhteiskunta

 

Tässä kirjoituksessa pohditaan lasten aseman heikentymistä, johon ovat vaikuttaneet sekä lainsäädökset että aikuisten itsekäs käytös. Siinä tuodaan esille tärkeimpiä negatiivisia virstanpylväitä ja virtauksia, jotka ovat vaikuttaneet heidän asemaansa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Kirjoitus on ikään kuin kirje poliitikolle, joka on kiinnostunut lasten hyvinvoinnista.

 

ARVOISA LASTEN HYVINVOINNISTA KIINNOSTUNUT POLIITIKKO!

 

Täällä Jari Iivanainen. Olen Jeesukseen ja Jumalaan uskova ihminen, mutta älkää antako tämän hämmentää itseänne, vaikka ette jaakaan samaa arvomaailmaa. En minäkään ole aina uskonut Jumalaan, vaan olin ennen ateisti, jumalankieltäjä ja evoluutiouskova.

   Kirjoitan tässä kirjeessä lapsista ja heidän asemansa heikentymisestä. Näen, että heidän asemansa on huonontunut osittain lainsäädännön ja osittain aikuisten itsekkyyden takia, joka asuu jokaisessa ihmisessä.

   Otan ensiksi muutamia faktoja siitä, miten lasten asema on koko ajan huonontunut. Sen osoittavat hyvin pari lainausta, joilla on väliä 24 vuotta. Niistä käy selville, miten 1990-luvun alkupuolella lasten asema oli jo huonontunut, mutta 24 vuotta myöhemmin tilanne on monin verroin pahempi

 

Lasten hätä ja ongelmat lisääntyvät. Yksi syy voi olla viime vuosien lama.

   Perheneuvoloissa käy yhä enemmän perheitä, jotka hakevat apua lasten levottomuuteen, epäsosiaaliseen käyttäytymiseen, tavallisuudesta poikkeavaan häiritsevyyteen, alavireisyyteen ja sopeutumattomuuteen.

   Tyypillinen asiakas on 7-8 -vuotias poika, joka on tottelematon, aggressiivinen, levoton, näpistelee ja tekee kiusaa.

   Lapset joutuvat olemaan liikaa yksin. Jo 10-vuotias lapsi saattaa hautoa itsemurhaa. (Helsingin sanomat 16.12.1996)

 

Lasten ja nuorten laitoshoitoon pian miljardi

Lasten ongelmat kärjistyneet rajusti sitten 1990-luvun alun

Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset kasvavat yli kymmenellä prosentilla vuodessa.

   Tänä vuonna lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito maksaa noin 670 miljoonaa euroa. Viiden vuoden päästä summa uhkaa ylittää jo miljardin euron rajan.

   Laitoksiin sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta. Lasten ongelmat ovat kärjistyneet niin, että suurin osa huostaanotoista tehdään jo kiireellisesti.

   Laitoshoidon lisääntymiseen on monia syitä: päihteet, rikoskierre, mielenterveysongelmat ja työttömyys.

   Yhteiskunnan eriarvoistuminen on kasvanut ja lapsiperheiden köyhyys kolminkertaistunut.

   Yhden lapsen laitoshoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa. (Etelä-Suomen Sanomat, 31.10.2010)

 

Lisäksi otan esille muutamia uutisia, jotka osoittavat kehityksen suunnan yhteiskunnassa. Ne osoittavat selvästi, miten huono käytös muita kohtaan ja itsekkyys ovat lisääntyneet selvästi muutamassa vuosikymmenessä. Usein puhutaan, että menemme parempaan suuntaan, mutta se ei pidä paikkaansa. Ihmiset käyttäytyvät huonommin kuin ennen:

 

Kuntien työntekijöiden kokema väkivalta kasvanut

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työbarometristä ilmenee, että kuntien työntekijöiden kokema väkivalta ja sen uhka ovat lisääntyneet rajusti vajaassa kymmenessä vuodessa.

   Viime vuonna kuntien työntekijöistä lähes puolet havaitsi väkivaltaa tai sen uhkaa. Yli 20 prosenttia koki itse väkivaltaa tai sen uhkaa. Vuonna 2008 vastaavat luvut olivat vajaat 30 prosenttia ja runsaat 10 prosenttia... (Etelä-Suomen sanomat 15.2.2017)

 

Lisääntynyt vihapuhe haittaa ihmisten arkea

Vihaseminaari: Musliminaisten välteltävä liikkumistaan. "Kuka tahansa hyvin pukeutunut suomalainen voi sylkeä naamalle."

 ...Vihapuheita kuulee kaduilla, julkisissa kulkuvälineissä, kouluissa, mediassa, sosiaalisessa mediassa ja jopa poliitikkojen suista. Vihapuhe on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti, samoin kuin viharikokset.

- Tilanne näyttää todella huolestuttavalta. Viharikosten määrä lisääntyi viime vuonna 50 prosentilla edellisvuodesta, kertoi poliisitarkastaja Måns Enqvist Poliisihallituksesta Ihmisoikeusliiton järjestämässä Vihapuhe-seminaarissa Helsingissä tiistaina.

   Ongelmalliseksi asian tekee se, etteivät vihapuheen tai viharikoksen kohteeksi joutuneet tee ilmoitusta asiasta. Suurin osa vihapuherikoksista jää pimentoon.

- Ilmapiiri on kiristynyt, ja vihapuhe on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana tosi paljon, sanoi kuusivuotiaana Somaliasta Suomeen tullut projektorikoordinaattori Habiba Ali Kirkon Ulkomaanavusta.

   Aikaisemmin hän tiesi, ketä kannattaa varoa julkisilla paikoilla: skinejä ja juoppoja. Nyt kuka tahansa hyvin pukeutunut suomalainen saattaa sylkäistä hänen päälleen... (Etelä-Suomen Sanomat 30.11.2016)

 

 ... Terveydenhuollon ammattilaisena otan esille potilaiden käyttäytymisen. Kun päivystin keskussairaalan ensiavussa vuonna 1974, ei tullut mieleenkään, että potilaat uhkaisivat tai olisivat väkivaltaisia. Tänään sitä esiintyy jatkuvasti ensiapupoliklinikoilla. Jostain he ovat sen oppineet. Mitä sitten tapahtuu, kun kukaan (suomalainen) ei halua päivystää - tai opettaa?

   Kurin menetyksen myötä on kadonnut sivistynyt käyttäytyminen. Kurinpalautus on yksinkertaista, jos tahdotaan. Tahto näyttää suuntautuvan kurittomuuden seurauksiin sopeutumiseen.

   Lisää resursseja, lisää resursseja, lisää velkaa. No sitähän kurittomat päättäjät hankkivat.

Jyrki Joensuu, yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri, Lahti (Etelä-Suomen sanomat 17.10.2016 / Lukijalta)

 

Entä käytös politiikassa? Huono käytös ja muiden vähättely ovat tulleet myös politiikkaan. Jotkut sanovat, että yhteiskunta menee suvaitsevaisempaan suuntaan, mutta tällaista kehitystä ei ole nähtävissä. Ainoastaan oikean ja väärän rajaa on siirretty monella alueella, kuten avioliiton ulkopuolisessa seksissä, abortissa ja homoseksuaalisuudessa, mutta ihmiset eivät käyttäydy toisiaan kohtaan kunnioittavammin.

   Seuraava melko tuore artikkeli (Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu”, eli kansanedustaja Tapani Töllin haastattelu) osoittaa, miten huono käytös on tunkeutunut myös politiikkaan. Ei noudateta Pietarin kirjeessä ollutta neuvoa ”Kunnioittakaa kaikkia” (1 Piet 2:17). Samoin Jeesus sanoi samasta aiheesta (Matt 5:21,22): ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

 

… Tölli on korostetun sovitteleva ja yhteistyökykyinen kansanedustaja. Siksi viimeinen vaalikausi on ollut hänelle raskas. Politiikasta on tullut monin tavoin ikävämpää, hän sanoo…

    … Tölli listaa: Politiikasta on tullut pinnallisempaa. Pitkäjänteisyys on kadonnut. Päätöksentekokyky on heikentynyt. Mielikuvista on tullut faktoja tärkeämpiä…

   … Erityisesti Tölliä harmittaa kielenkäytön koveneminen. Eduskuntakeskustelut ovat usein kuin twitter-väittely, jossa osallistujat kisaavat siitä, kuka keksii kärjekkäimmin loukata toista.

   ”Välillä täysistunnon keskustelut ovat sellaisia, että tekee mieli lähteä salista pois.”

   Töllin mukaan pahinta on se, että edustajat ymmärtävät toistensa lausuntoja tahallaan väärin – ja sitten ottavat kantaa näihin tarkoituksellisesti väärin tulkittuihin näkemyksiin.

   ”Se on näennäiskeskustelua. Se on todella väsyttävää. Sillä ei ole mitään tekemistä yhteisten asioiden hoitamisen kanssa.”

   … Tölli ei ole näkemystensä kanssa yksin. Samaa ovat puhuneet muutkin politiikasta luopuvat.

   Keskustan pitkän linjan kansanedustaja Seppo Kääriäinenkin perusteli väistymistään politiikan murroksella. ”Nikamakohdassa on siistiä antaa tilaa politiikan nykymeininkiin ja tyyliin paremmin sopiville voimille.”

   Kokoomuksen Lenita Toivakka valitti politiikan muuttuneen lyhytnäköisemmäksi ja aggressiivisemmaksi. Väärinymmärtäminen on suosittua, koska sillä pääsee otsikoihin ja saa klikkauksia.

   Politiikka on muuttunut ja jakolinjat jyrkentyneet. Eikä vain Suomessa, sillä kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö. (Helsingin sanomat 26.8. 2018)

 

Viides, melko tuore artikkeli tai sen otsikko viittaa myös nykyiseen aikaan (Etelä-Suomen Sanomat 23.10.2016). Se osoittaa, miten opettajat ovat paineen alla sekä oppilaiden että heidän vanhempiensa taholta. Artikkelissa kerrottiin toisaalla mm. siitä, miten 74,4 % opettajista oli sitä mieltä, että oppilaiden käytös oli huonontunut.

 

Etusivun otsikko:

Koulu: Opettajiin kohdistuu väkivaltaa, ilkivaltaa, uhkauksia ja vanhempien raivoa, ESS:n kysely paljastaa

 

Kysely, johon opettajat vastasivat:

Miten oppilaiden käytös on mielestäsi muuttunut viime vuosien aikana?

2,6 % parantunut

23,1 % pysynyt ennallaan

74,4 % huonontunut

 

OAJ:n kysely: Oppilaat pahimpia opettajien kiusaajia koko maassa

kyselyn mukaan 50 % peruskouluopettajista kokenut kiusaamista viimeisen vuoden aikana

 

Sitten takaisin lapsiin, joista on tarkoitus puhua. Edellisissä uutisissa kerrottiin, miten lasten ja nuorten pahoinvointi on kasvanut ja miten he käyttäytyvät yhä huonommin kouluissa. (ESS kertoi myös 20.11.2013 kehityksen suunnasta:”Lasten väkivaltaisuus yleistyy…Pienten lasten aggressiivisuus on lisääntynyt Suomessa”.). Lisäksi, kun heistä tulee aikuisia, he käyttäytyvät silloinkin huonosti. Tämä huono käytös on koko ajan lisääntynyt kuten edelliset uutiset osoittivat.

   Mistä sitten johtuu, että lasten pahoinvointi ja huono käytös on lisääntynyt?

   Itse olen vakuuttunut, että syynä on Jumalasta ja kristillisistä arvoista luopuminen, joka alkoi 1960-luvulla. Kehityksen suunnan osoittavat seuraavat pari faktaa:

 

• Vielä 1950-luvulla niitä pareja, jotka elivät yhdessä ilman avioliittoa ja sitoutumista, pidettiin susipareina. Lisäksi lapsista vain 5 % syntyi avioliiton ulkopuolelle vielä 1960-luvun lopulla. Tämä osoittaa, miten isovanhempiemme ja vanhempiemme aikana kunnioitettiin kristillistä opetusta avioliitosta ja sen pysyvyydestä.

   Sitten alkoi seksuaalinen vallankumous 1960-luvun lopulla. Siinä painotettiin, ei suinkaan seksin määrää, vaan sitä, että voidaan olla seksuaaliyhteydessä ilman sitoutumista ja avioliittoa. Tämä oli lasten kannalta ensimmäinen huononnus.

 

• Nykyään lapsista yli 50 % syntyy avioliiton ulkopuolella eli vanhemmat eivät ole kunnolla sitoutuneet toisiinsa. Yhä useampi lapsi kasvaa yksinhuoltajaperheessä, joka joillakin alueilla on yleisin perhemuoto. Varsinkin isä puuttuu perheestä.

 

Seuraava lainaus eräästä kirjasta osoittaa, miten tärkeää on, että perheessä ovat molemmat vanhemmat. Lainauksessa kerrotaan lapsista, joilla on vaikeuksia koulussa. Kuitenkin syynä on useimmiten se, että isä puuttuu perheestä:

 

Puhuessani eräällä miesten leirillä Hume Lakella Kaliforniassa mainitsin, että keskivertoisä viettää ainoastaan kolme minuuttia laadukasta aikaa lapsensa kanssa päivittäin. Kokouksen jälkeen eräs mies asetti tietoni kyseenalaisiksi.

   "Te saarnaajat vain sanotte asioita", hän sätti. "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan keskivertoisä ei käytä edes kolmea minuuttia päivässä lastensa kanssa, vaan 35 sekuntia."

   Uskon häntä, koska hän toimi Keski-Kalifornian koulujen tarkastajana. Itse asiassa hän antoi minulle toisenkin hätkähdyttävän tilastotiedon.

   Eräällä Kalifornian koulualueella 483 oppilasta oli erityisopetuksessa. Noilla oppilailla yhdelläkään ei ollut isää kotona.

   Eräällä alueella Seatlen laitamilla 61 % lapsista on ilman isää.

   Poissaoleva isä on nykyajan kirous. (1) 

 

Muutamat kommentit osoittavat vielä, miten tärkeää on molempien biologisten vanhempien läsnäolo perheessä. Lasten kannalta paras vaihtoehto on, että vanhemmat ovat läsnä.

 

David Poponoe, sosiologi, Rutgersin yliopisto: Yhteiskuntatieteellinen tutkimus saavuttaa tuskin koskaan varmoja tuloksia. Kuitenkin olen kolme vuosikymmentä kestäneessä työssäni yhteiskuntatieteen tutkijana tullut tuntemaan vain harvoja tosiasiajoukkoja, joissa todisteiden paino on niin ratkaisevasti yhdellä puolella: kaiken kaikkiaan lapselle ovat kahden (biologisen) vanhemman perheet parempia kuin yksinhuoltaja- tai uusperheet. (2)

 

Tutkimus osoittaa selvästi, että perheen rakenteella on merkitystä lapsen kannalta ja parhaiten häntä auttaa perherakenne, jota johtaa kaksi biologista vanhempaa avioliitossa, jonka konfliktitaso on alhainen. Lapsilla yksinhuoltajaperheissä, naimattomille äideille syntyneillä lapsilla ja lapsilla uusperheissä tai avoperheissä on suurempi riski kehittyä huonoon suuntaan – –  Lasten kannalta on siksi arvokasta edistää vahvoja, vakaita biologisten vanhempien välisiä avioliittoja. (3)

 

Jos meitä pyydettäisiin suunnittelemaan järjestelmä, joka varmistaisi, että lasten perustarpeista huolehditaan, päätyisimme todennäköisesti johonkin samankaltaiseen kuin kahden vanhemman ihanne. Teoriassa tällainen rakennesuunnitelma ei ainoastaan varmista, että lapset saavat käyttöönsä kahden aikuisen ajan ja rahan, se tarjoaa myös kontrolloivan ja tasapainottavan järjestelmän, joka edistää laadukasta vanhemmuutta. Molempien vanhempien biologinen suhde lapseen lisää todennäköisyyttä, että vanhemmat pystyvät samaistumaan lapseen ja ovat valmiita tekemään uhrauksia lapsen puolesta. Se myös vähentää todennäköisyyttä, että vanhemmat käyttäisivät lasta hyväkseen. (4)

 

On vakuuttavasti osoitettu, että lapset eivät kukoista hyvästä fyysisestä hoidosta huolimatta, jos heitä pidetään persoonattomissa laitoksissa, ja että ero äidistä – varsinkin eräinä ajanjaksoina – vaikuttaa erittäin vahingollisesti. Jälkeenjääneisyys, välinpitämättömyys, taantuminen ja jopa kuolema ovat yleisiä laitoshoidon seurauksia, kun saatavilla ei ole riittävää äidin korviketta. (5)

 

Sitten takaisin kehitykseen, joka huononsi lasten asemaa. Perheneuvoja Matti Joensuu on kertonut eräässä kirjassaan (Avoliitto, avioliitto, perhe) kehityksestä, joka alkoi 1960-luvun lopulla. Silloin alkoi esiintyä henkilöitä, jotka esittivät, että on oikein olla sukupuoliyhteydessä ilman sitoutumista ja avioliittoa. Samalla vaadittiin vapaata aborttia ja puhuttiin homoseksuaalisuudesta, joten siemenet nykyiselle kehitykselle kylvettiin silloin. Nyt saamme niittää satoa siitä, mitä nämä ihmiset saivat aikaan. Media piti heitä jonkinlaisina sankareina:

 

Jouduin olemaan kotimaasta poissa kolme vuotta, nimittäin vuodet 1965-1968. Palattuani syksyllä 1968 olin suorastaan hämmästynyt siitä muutoksesta, joka julkisen keskustelun ilmapiirissä oli tapahtunut. Tämä koski sekä keskustelun sävyä että kysymystenasettelua.

... Ylioppilasmaailmassa puhalsivat suuriäänisesti pasuunaan ne henkilöt, jotka vaativat vapaiden sukupuolisuhteiden tulemista oikeutetuiksi muun muassa siten, että ylioppilasasuntoloissa poikien ja tyttöjen täytyy saada julkisesti asua yhdessä, vaikka he eivät olekaan keskenään naimisissa.

   Näytti siltä, että Teiniliiton olivat vallanneet uudet johtajat, jotka julistivat paitsi sosialismia ja kouludemokratiaa myös vapaiden sukupuolisuhteiden aatetta.

   Kaiken kaikkiaan tilanteessa oli uutta se, että oli muodostunut viiteryhmiä, jotka puhuivat sukupuolikysymyksistä paljon avoimemmin kuin julkisuudessa aikaisemmin oli ollut tapana ja syyttivät yhteiskuntaa ja kirkkoa kaksinaismoraalista.

   Keskustelun sävy oli hyvin suuressa määrin eettistä. Moraalia pidettiin pahana. Sitä moitittiin. Samalla kuitenkin julistettiin uutta moraalia useinkin hyvin moralistisesti ja suvaitsemattomasti. Kun aikaisemmin oli puhuttu siitä, että täytyy ymmärtää nuorison seksuaalista käyttäytymistä, julistettiin nyt eräiden ryhmien taholta, että on oikein olla irrallisissa sukupuolisuhteissa. Asetettiin jopa vastakkain avioliittoinstituutio ja todellinen aito rakkaus. Laillistamatonta yhdyselämää eläviä pariskuntia haastateltiin julkisuudessa jonkinlaisina uuden moraalin sankareina, jotka ovat uskaltaneet nousta rappeutuneen porvarillisen yhteiskunnan moraalia vastaan. Samoin haastateltiin homoseksualisteja ja vaadittiin vapaata aborttia.

... Vaikka julkisen keskustelun ilmapiiri Suomessa oli havaintojeni mukaan hämmästyttävän paljon muuttunut vuosien 1965 ja 1968 välisenä aikana, ilmassa olevat kysymykset olivat samoja, joista keskusteltiin kaikkialla maailmassa. Ero oli vain keskustelun kiihkeydessä ja ehkä siinä, että Suomen kaltaisessa pienessä maassa voivat pienet aktiiviset ryhmät miltei vallata tiedotusvälineet. Lisäksi kai olemme vielä tottumattomia julkiseen keskusteluun. Niinpä yksiviivainen oikeassaolemisen asenne pääsee meillä paljon helpommin vallitsevaksi kuin suuremmissa maissa.

 

Yksi virstanpylväs lasten aseman huonontumiselle oli siis seksuaalisen vallankumouksen ajatus, että voidaan olla sukupuoliyhteydessä ilman sitoutumista ja avioliittoa (”jos molemmat rakastavat toisiaan”). Se heikensi lasten asemaa, koska lapsi saattoi syntyä tilanteeseen, jossa kotia ei ollut valmiina. Eli jos isä ja äiti eivät asu edes yhteisessä osoitteessa, mihin lapsi joutuu?

   Onnellisin vaihtoehto on tietysti se, että vanhemmat sitoutuvat seksisuhteensa jälkeen, mutta käytännössä usein ei tapahdu näin. Voi olla, että päädytään aborttiin raskauden tullessa tai sitten lapsi annetaan adoptoitavaksi, tai sitten kolmas vaihtoehto on, että yksinhuoltaja (yleensä äiti) kasvattaa lapset ja isä puuttuu perheestä. Jo aiemmat esimerkit osoittivat, miten se kuitenkin lasten kannalta on huono vaihtoehto.

   Edellä puhuin siis kehityksestä, joka alkoi 1960-luvun lopulla. Silloin vain 5 % lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella, mutta nyt luku on yli 50 %. Vanhempien heikko sitoutuminen on selvästi heikentänyt lasten asemaa.

   Huono kehitys lasten kannalta ei jäänyt kuitenkaan siihen. Vuonna 1987 tapahtui uusi huononnus. Silloin avioero Suomessa tehtiin helpommaksi niin, ettei siihen tarvittu enää molempien suostumusta, vaan kumpi tahansa saattoi yksin hakea eroa ja saada sen voimaan. (Eräs tutkija sanoikin: ”Kuinka paljon perhe-elämän vakautta voimme odottaa, kun ihmisellä on lain edessä ankarampi vastuu sopimussuhteessa putkimieheen kuin vaimoonsa?) (6) Niinpä seurauksena oli avioerojen määrän hurja kasvu, ja suurin osa avioeroista koski avioliittoja, joissa ei ollut vakavia ongelmia.

   Miten tämä avioerolainsäädäntö vaikutti sitten lapsiin? Se tarkoitti, että yksinhuoltajavanhempien hoidossa kasvavien lasten määrä on noussut jyrkästi. Se tarkoittaa, että lapset joutuvat kasvamaan yleensä äidin kanssa ja ilman isää.

   Otan tähän vielä lainauksen, joka kuitenkin puhuu siitä, miten yksinhuoltajaperheessä kasvu ei lasten kannalta ole ihanteellinen vaihtoehto. Tällaisilla lapsilla on paljon enemmän ongelmia kuin ehjissä perheissä kasvaneilla:

 

Ruotsalaisessa pitkittäistutkimuksessa verrattiin 65 000 yksinhuoltajaperheiden lasta 921 257 lapseen, jotka kasvoivat molempien biologisten vanhempiensa kanssa. Tutkimus kattoi lähes kaikki lapset, jotka syntyivät Ruotsissa vuosina 1973-1985. Tutkimuksen lopussa vanhimmat lapset olivat 26-vuotiaita ja nuorimmat 14-vuotiaita. Tutkimuksen mukaan vakava psyykkinen sairaus, itsemurhat, itsemurhayritykset ja alkoholin käyttöön liittyvät sairaudet ovat kaksi kertaa yleisempiä yksinhuoltajaperheiden lasten parissa verrattuna biologisen isän ja äidin kanssa kasvaneisiin lapsiin. Vakava huumeiden käyttö on kolme kertaa yleisempää yksinhuoltajaperheissä kasvaneiden ja neljä kertaa yleisempää poikien parissa. Jopa kuolema onnettomuuksien ja väkivallan seurauksena oli yleisempää yksinhuoltajaperheiden lasten parissa. (Ringbäck Weitoft ym. 2003.)

   Kun tutkimus julkaistiin arvostetussa aikakausjulkaisussa, jotkut kritisoivat sitä, että yksinhuoltajia syyllistetään sanottaessa, että heidän lapsensa ovat erityisen alttiita kärsimään vakavista ongelmista. Tutkimuksen johtaja Gunilla Ringbäck Weitoft selitti kuitenkin tutkijoiden tarkoituksena olleen parantaa yksinhuoltajaperheiden lasten asemaa: ”Olimme hämmästyneitä, että yhteydet olivat niin yksiselitteisiä, vaikka otimme huomioon joukon taustatekijöitä. Mutta tutkimuksemme tarkoituksena oli yrittää parantaa yksinhuoltajien lasten olosuhteita, ei osoitella sormella yksinhuoltajia.” (7)

 

Otan esiin myös tämän päivän kuuman perunan eli abortin. Tässäkin näen aikuisten itsekkyyden lisääntyneen. Puhutaan naisten oikeuksista, mutta ei lasten oikeuksista elää. Ihmiset, jotka eivät muuten tekisi väkivaltaa lapselle tai jotka vastustavat rotusortoa – kuten pitääkin – saattavat turvautua tähän ratkaisuun. Ei nähdä, että kyseessä on todellinen lapsi äidin kohdussa eikä mikään kudosmöykky. Yritetään kieltää ilmeinen tosiasia.

   Niinpä näen, että abortti on murha, vaikka jotkut poliitikot muuta esittävät. Mielestäni tällaiset poliitikot ovat itse tietämättään ihmisoikeuksien vastustajia. He rikkovat lasten ihmisoikeutta elää. Lisäksi he saattavat esiintyä moraalisesti muita ylempänä, mutta suhtautumalla myönteisesti lasten tappamiseen he eivät huomaa ”malkaa omassa silmässään” ja toimintansa ristiriitaisuutta.

   En toki halua vähätellä odottamattomia raskauksia (varsinkin raiskaus on kauhea asia, mutta niiden osuus aborteista on tietääkseni vain muutama prosentti), mutta abortissa surmataan todellinen ihminen. Useimmat abortit tehdään 8-12 viikon kohdalla, ja lapsilla on silloin jo samat ruumiinjäsenet kuin meillä: kädet, jalat, silmät, suu. On harhaanjohtavaa ja epätieteellistä väittää, että kyseessä on joku muu kuin ihminen. Siksi näen, että tässä asiassa vanhemmat rikkovat lasten ihmisoikeutta elää. (Ks. You tube-video: Äänetön huuto)

   Ehkä asia ymmärretään paremmin, jos vanhemmille säädettäisiin oikeus tappaa kuukauden tai 3 vuoden ikäinen lapsi. Juhlittaisiinko tällaista lainsäädäntöä vanhempien oikeuden toteutumisena ja puhuisivatko ihmisoikeus- ja naisjärjestöt asian puolesta? Onneksi ei ainakaan vielä, mutta jos kehitys jatkuu tällaisena, en pitäisi sitäkään mahdottomana.

   Otan tähän muutaman lainauksen, jotka käsittelevät asiaa ja miten lapsia tapetaan abortin kautta. Pidän sitä ihmisoikeusrikkomuksena (olen kirjoittanut asiasta myös omalla kotisivullani kirjoituksen ”Abortti puheenaiheena):

 

Aborttia ei voi tehdä silmät ummessa. Täytyy varmistautua siitä, että kohdusta tulee kaikki pois ja laskea, että sieltä tulee tarpeeksi kättä ja jalkaa, rintakehää ja aivoa. Sitten kun potilas herää narkoosista ja kysyy, että olisiko se ollut tyttö vai poika, on minun kestokykyni raja saavutettu ja silloin minä tavallisesti kävelen pois. – Jos minä teen toimenpiteen, jossa aivan selvästi tapan elävän olennon, minusta on hömpötystä puhua orastavan elämän tuhoamisesta. Tappamista se on, ja tappamisena minä sen koen.” (8)

 

Sairaalassa minulla oli lääkärikollega, jonka kanssa keskustelimme abortista. Hän puolusti aborttia naisen oikeutena, minä taas vastustin sitä lapsen elämän loukkauksena. Kerran keskellä työpäivää tapasin hänet kalpeana nojailemassa seinään ja tiedustelin, onko hän sairas.  Hän kertoi olleensa juuri suorittamassa raskaudenkeskeytystä, kun imulaitteesta oli tipahtanut lattialle pieni jalka reidestä irronneena. Hän oli alkanut voida pahoin ja huokaili: ”Tämä on pyövelin hommaa.” (9)

 

Sitten toinen kuuma peruna, eli miksi joistakin ihmisistä tulee homoseksuaaleja. En käsittele tätä aihetta tässä sen syvemmin, mutta olen vakuuttunut ja ymmärtänyt, että useimmat näistä ihmisistä ovat lapsuudessaan olleet seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ja heillä on muita enemmän traumaattisia ihmissuhteita lapsena ja nuorena (TV7:ssa oli 29.7 erittäin mielenkiintoinen ohjelma, jossa homoseksuaalisuudessa eläneet kertoivat taustoistaan: ”Tuommoisia te olitte, jotkut teistä.” Kannattaa katsoa! Olen myös itse kirjoittanut kotisivulleni kirjoituksen nimeltään ”Homoseksuaalisuus ja siitä vapautuminen”).

   Itse törmäsin tämän vuoden puolella juuri siihen, miten vanhempien väärät odotukset tai pettymykset lasta kohtaan voivat vaikuttaa negatiivisesti. Eli eräs mies kertoi minulle sukulaistytöstään, joka oli leikkauttanut rintansa pois. Koska tiesin, että transihmisillä on usein sellainen tausta, että heistä on toivottu toista sukupuolta tai heidät on puettu toisen sukupuolen vaatteisiin, kysyin välittömästi tältä mieheltä, olivatko sukulaistytön vanhemmat toivoneet tytön sijasta poikaa ja ilmaisseet pettymyksensä saadessaan tytön. Tämä mies myönsi, että tytön isä oli pettynyt saadessaan tytön pojan sijasta. Toisin sanoen transjutuissa ei ole kysymys siitä, että joku on syntynyt väärään sukupuoleen, vaan ihminen saattaa olla tyytymätön sukupuoleensa, koska esim. vanhemmat ovat sitä olleet ensin. Kysymys on samanlaisesta asiasta kuin anorexia nervosa, jossa ihmisen minäkuva voi olla vääristynyt – ihminen voi pitää itseään liian lihavana, vaikka olisi aivan laiha. Voimakas laihduttaminen on voinut saada alkunsa esim. siitä, kun joku on sanonut tyttöä liian lihavaksi.

   Otan tähän aiheeseen liittyvän lainauksen:

 

Loren, tyylikäs, komea nelikymppinen mies, oli ollut avoimesti homoseksuaalinen nuoruudestaan asti. Tämä oli aiheuttanut pahoja ristiriitoja hänen ja hänen isänsä välille ja särön muihin sukulaissuhteisiin. Hän ei hyväksynyt itseään mutta puolusti kiivaasti käytöstään väittelyissä isänsä kanssa. Hän tajusi, että hänen homoseksuaalisuuteensa liittyi kaunaa ja kapinaa isää kohtaan, mutta hän ei ollut koskaan osannut käsitellä niitä. Tämä mies oli löytänyt Kristuksen ja tullut aidosti uskoon, mutta hän hävisi usein taistelussa jatkuvaa homoseksuaalista suuntautumista vastaan, kunnes Jumala toi esiin hänen perusmuistonsa. Tämä tapahtui, kun pyysimme Herraa löytämään sen muiston, joka paljastaisi ongelman syntymisen. Tämän rukouksen aikana hän eli uudelleen tilanteen, joka tapahtui kun hän oli juuri syntynyt.

   Kun tilanne valkeni, hän näki isänsä tulevan huoneeseen, jossa hän oli juuri syntynyt. Pettymys täytti äkkiä huoneen ja painoi raskaana hänen päällään. Isä katsoi häntä Lorenin sanojen mukaan inhoten ja sanoi: "Taas poika!" Sitten hän kääntyi ja kiiruhti huoneesta. Loren oli kolmas poika, ja tyttöä oli kovasti toivottu. Loren "näki" kaiken tämän ja koki sen uudelleen - ja ymmärsi sen tällä kertaa sekä tiedollisesti että emotionaalisesti. Tämä hylkääminen selitti sen, miksi Loren oli suvun hämmästykseksi yrittänyt myöhemmin ruveta perheen tytöksi. Hän halusi leikkiä nukeilla ja leikkiä tyttöjen eikä poikien kanssa. Hän yritti tiedostamattaan olla se tyttö, jota hänen isänsä oli toivonut. (10)

 

Valitettavasti transihmiset ja SETAN kaltaiset järjestöt ajavat sellaista opetusta kouluihin ja oppikirjoihin, että lapsi voi syntyä väärään sukupuoleen (aivan kuten he pitävät yllä käsitystä, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä, vaikka tämä asia on kumottu monissa aihetta käsittelevissä konferensseissa, kaksostutkimuksissa ja vaikka monet homoseksualistit itse kieltävät asian synnynnäisyyden). Pidän tätä lasten kannalta erittäin haitallisena, koska se saattaa heidät hämmennyksiin ja monet saattavat mennä sen seurauksena peruuttamattomiin leikkauksiin - terveitä elimiä amputoidaan - kuten rintojen poistoon, joita he myöhemmin katuvat. Monet näistä ihmisistä toivoivat jälkeenpäin, että heitä hoitaneet psykiatrit ja lääkärit olisivat yrittäneet saada heitä ymmärtämään niitä syvempiä psykologisia tekijöitä, jotka saivat heidät torjumaan oman ruumiinsa ja sukupuolensa. Useat heistä pahoittelivat sitä, että asiantuntijat tukivat heidän sukupuolista hämmennystään sen sijaan, että olisivat ottaneet psykologiset tekijät esiin. Samasta aiheesta netissä on kirjoittanut mm. Musta Orkidea-nimimerkillä kirjoittanut blogisti:

 

”Minulta on leikattu ruumiinosia irti. Minulla ei ole rintoja, sillä ne on leikattu irti, ja alavatsassani on arpia, jotka ovat olleet haavoja, joiden kautta muutakin kehooni luonnolliseen kuuluvaa on leikattu irti. Kasvonpiirteeni ovat muuttuneet. Naamassani kasvaa karvaa. Ääneni on täysin tunnistamattomaksi muuttunut… En voi siittää lasta ja olen steriili naisenakin… Nykyinen nimeni ei ole oikea nimeni. Identiteettini on keksitty identiteetti ja minulla on väärät paperit. En ole mies, vaan olen silvottu nainen… Olen elänyt vuosia valheessa ja uskotellut itselleni olevan jotakin, mitä en ole… Olen mennyt yli siitä rajasta, jonka jälkeen ei ole enää paluuta. En saa koskaan takaisin jotakin sellaista, joka on kerran leikattu irti. Sukupuolenvaihdoshoidot ovat peruuttamattomia. Kun ruumis kerran rikotaan, niin sitä ei enää koskaan saada ehjäksi. Minä olen aivan täysin korjauskelvoton. Mitään ei ole enää tehtävissä… Ei ole mahdollista syntyä väärään kehoon. Ihmisen keho on ollut olemassa jo kauan ennen kuin tietoisuus tai identiteetti ovat muotoutuneet. Keho ja mieli eivät ole toinen toisistaan irrallisia tai olemassa erillisinä tai yksittäisinä. Ne ovat aina yhtä. Ajatuskin siitä, että joku voisi olla sisäisesti vastakkaista sukupuolta, on aivan täysin naurettava. Transsukupuolisuus on identiteettihäiriö ja tämä häiriö on korvien välissä, ei kehossa. Sukupuoli on kehon fyysinen ominaisuus samaan tapaan kuin pituus, kengänkoko tai hiusten väri. Sukupuolta ei voi vaihtaa yhtään sen enempää kuin vaikka rotua tai pituutta voi vaihtaa… Transsukupuolisuus muistuttaa kaikin puolin hyvin läheisesti anoreksiaa. Kyseessä on ikään kuin samankaltaisen oireilun eri ilmenemismuoto” (Musta orkidea: ”Viimeisen muurin takana on totuus.”)

 

Lastenlääkäri ja yhdysvaltalaisen lastenlääkäriyhdistyksen puheenjohtaja Michelle Cretella on niinikään todennut, ettei lapsen todellisuudentajua tulisi häiritä puheella väärään ruumiiseen vangitusta minuudesta: ”Esikouluikäisen lapsen normaalia älyllistä kehitystä ja todellisuudentajua häiritsee, jos häneen iskostetaan väärää käsitystä, että on mahdollista olla vangittuna väärään ruumiiseen. Tällainen iskostaminen on lapsen kaltoin kohtelua” (11). Cretella luonnehtii lasten ja nuorten transsukupuolisuuteen ohjaamista ”laajamittaiseksi lasten kaltoin kohteluksi”.

   Pitäisi sentähden ymmärtää, että transjutuissa kyseessä on ennen kaikkea henkinen asia ja tyytymättömyys omaan sukupuoleen, mutta ruumiissa itsessään ei ole mitään vikaa. Tyytymättömyys itseemme voi ilmetä myös muilla tavoilla:

 

• Syömishäiriöt kuten Anorexia nervosa ovat hyvä esimerkki. Anorexia nervosassa henkilö voi kokea olevansa lihava, vaikka olisi aivan laiha. Ihmisen ruumiinkuva on vääristynyt ja hän uskoo olevansa onnellisempi laihana.

 

 • Voimakas huumeiden ja alkoholinkäyttö juontaa usein juurensa voimakkaista alemmuudentunteista ja -ajatuksista. Ihminen käyttää aineita, jotta pääsisi eroon heikkoudestaan, alemmuudentunteistaan ja kielteisistä ajatuksistaan.

 

• Plastiikkakirurgia johtuu tyytymättömyydestä omaan ruumiiseen. Joskus sillä voidaan saada aikaan hyviä tuloksia, kun rumana pidetty esteettinen seikka poistuu. Niin ei kuitenkaan aina tapahdu, vaan ihminen saattaa jäädä sen mielikuvan valtaan, joka on hallinnut hänen elämäänsä.

 

 • Miehet saattavat olla tyytymättömiä ruumiiseensa ja pyrkivät lihasten kasvattamisella kohottamaan itsekunnioitustaan ja tyytyväisyyttään.

 

• Voimakas saavutuskeskeisyys voi olla seurausta huonosta itsetunnosta ja tyytymättömyydestä itseensä. Työnarkomania saattaa olla oire siitä, että yritetään ostaa hyväksyntää itseltä ja muilta.

 

• Itseviha ja itsensä halveksunta on voimakasta tyytymättömyyttä itseensä. Pahimmillaan se voi johtaa itsemurhaan tai itsensä vahingoittamiseen. Yleensä itseviha saa alkunsa muiden torjunnasta ja suhtautumisestamme siihen. Muiden torjunta ei itsessään aiheuta itsevihaa, vaan siihen liittyy oma negatiivinen ajattelumme. Toisaalta jos ajattelemme järkevästi, voimme olla onnellisia, vaikka maailman jokainen ihminen torjuisi meidät.

 

Yksi aihe, jota ei voi myöskään sivuta, ovat tapaukset, joissa lapsia hankitaan siten, että heillä ei ole alusta asti toista vanhempaa kotona. Tähän luokkaan kuuluvat mm. yksinäisten naisten ja lesboparien hedelmöityshoidot (tai joku nainen voi olla väliaikaisessa sukupuolisuhteessa saadakseen lapsen, mutta ei ole sen jälkeen lapsen isän kanssa missään tekemisissä), kohdunvuokraukset (miesparit voivat tehdä niin) ja muut vastaavat tavat. En viitsi tässä käsitellä asiaa enempää, koska olen näistä asioista kirjoittanut mm. kirjoituksessa ”Sukupuolineutraali avioliitto ja lapset”. Näen, että tässä jälleen rikotaan lasten ihmisoikeuksia, koska heistä tehdään tarkoituksella isättömiä tai äidittömiä. Mielestäni tämä on erittäin vakava asia ja osoitus itsekkyydestä sekä ajattelemattomuudesta. Jo edellä toin esille, miten tärkeätä lapsille on, että heillä on omat vanhemmat kodissa. Tämä on ihanne, johon tulisi pyrkiä.

   On tietysti tilanteita, joissa lapsi joutuu kasvamaan ilman isää tai äitiä, mutta on eri asia tehdä lapsesta tietoisesti isätön tai äiditön vain siksi, että aikuisten mielihalut toteutuisivat. Näin toteutuu sukupuolineutraalissa avioliitossa, jossa hankitaan lapsia tai yksinäisten naisten hedelmöityshoidoissa.

   Entä tulevaisuus? Kun tässä on käsitelty lapsia, näen seuraavan huolenaiheen siinä, että pedofilia tulee vähitellen hyväksytyksi. Aletaan esittää, miten pedofilia on myös yksi seksuaalinen suuntaus muiden joukossa, siksi ”siihen tulee suhtautua ymmärtävästi”. Samoin tullaan käyttämään nimenomaan rakkautta tämänkin asian esiintuomisessa – kuten tapahtui jo seksuaalisen vallankumouksen yhteydessä (”ei ole mitään väärää, jos kaksi henkilöä on sukupuoliyhteydessä, kunhan he rakastavat toisiaan”) tai homoseksuaalisuuden yhteydessä (eli kun homoseksuaalisuutta tuotiin esille, ei puhuttu niinkään seksistä vaan rakkaudesta – unohtaen, että rakkautta voi esiintyä kaikkien kesken, vain seksi saman sukupuolen välillä erottaa homoseksuaalisuuden muusta käytöksestä). Niinpä olen varma, että pian tullaan esittämään TV:ssa ohjelmia, joissa kuvataan seksuaalisuhteita, aluksi aikuisten ja nuorten välillä, ja myöhemmin jo aikuisten ja lapsien välillä, myönteisessä valossa. Tätä on tapahtunut jo ulkomailla.

   Tiedätte varmasti, että Hollannissa esiintyi jo noin 10 vuotta sitten ”pedofiilipuolue”, joka toi tätä asiaa esille. Lisäksi Hollannin Amsterdam on ollut lapsipornon tuottamisen pääkaupunki Euroopassa. Samoin Amsterdam on muussa pahuudessa edelläkävijä. YK on listannut Amsterdamin ihmiskaupan ykköskohteeksi, Hollannissa laillistettiin ensimmäisenä eutanasia, Amsterdam on Euroopan huumekeskus ja lisäksi Amsterdamia on pidetty homoseksuaalien pääkaupunkina (Painotan, että on oikein rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta kristillisen uskon kautta ymmärrän, että homoseksuaalinen käytös kuten kaikki avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ovat väärin – mm. 1 Kor 6:9,10 sanoo: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.)

    Niinpä uskon, että kun Suomessa on koko ajan seurattu Hollantia, varsinkin homoseksuaalisuuskysymyksessä ja eutanasian tuomisessa esille, näemme pian Suomessakin samanlaisia painotuksia, mitä on jo esiintynyt Hollannissa. Olen tästä vakuuttunut.

   Minulla ei siis tosiaankaan ole mitään homoseksuaaleja vastaan, mutta näen, että kun ensin hyväksytään homoseksuaalisuus, seuraavat sitä pian muutkin vääristymät. Tunnetut homoseksuaaliset lehdet ja johtohenkilöt ulkomailla ovat tuoneet tätä asiaa eli pederastiaa ja pedofiliaa esille jo vuosikausia sitten, kuten seuraavat lainaukset osoittavat:

 

Viime vuosikymmenien aikana olemme havainneet kuinka yhden seksiin liittyvän rajan, tabun, yhteiskunnallinen murtuminen on raivannut tietä seuraavan vakavamman tabun hyväksymiselle. 1960-luvulta lähtien esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi on enenevässä määrin tullut julkisesti hyväksytyksi. 1990-luvulla vuorossa ovat olleet homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus. Enää jäljellä on pedofilia ja pederastia.

   Tätä ajatusta pidetään yleensä liioitteluna ja pelotteluna. Lisäksi homoliikkeet vastustavat homouden ja pedofilian sekoittamista toisiinsa. Asiaa ei voi kuitenkaan sivuuttaa kevyesti. Suurin osa tavallisista homoista ei edes tunne kansainvälisen homoliikkeen toimintaa tai keskustelua, jota käydään akateemisissa homolehdissä. (12)

 

Vaikka suurelle yleisölle ei levitetäkään sitä, mitä he puhuvat keskenään, se ei ole salaisuus ja se varmasti voidaan levittää suurelle yleisölle. Kieltävätkö esim. abortin puolustajat julkisesti vihamielisyytensä äitiyttä kohtaan? Julkaise Eileen L. McDonaghin kuvaus syntymättömästä lapsesta aggressiivisena tunkeutujana, joka on syyllinen raskauden aiheuttamiseen. Kieltävätkö homoseksuaaliaktivistit julkisesti homoseksuaalisuuden ja pedofilian välisen yhteyden? Julkaise Journal of Homosexuality -lehden kaksoisnumero aiheesta “Miespuolinen sukupolvien välinen rakkaus”, joka on täynnä artikkeleita, joissa ylistetään ”rakastavaa pedofiiliä”. Voidaan ehkä sanoa, että jokaisella yhteiskunnallisella liikkeellä on nolostuttavia liittolaisia. Aivan niin, mutta tässä tapauksessa on perustava epäsymmetria. Asialliset yhteiskunnalliset liikkeet torjuvat ystäviksi pyrkivät, jotka sanovat pahoja asioita. Moraalittomuutta ajavat liikkeet ottavat ne rinnalleen, koska ne eivät pidä niiden sanomia asioita pahoina. Tämä puhuu kovalla äänellä, jos meillä on vain korvat kuulla. (13)

 

Niin, arvoisa poliitikko! Eivät nämä ole mukavia asioita. Lapsille tapahtuu paljon pahaa, emmekä aina voi sille mitään tai olemme laiskoja puuttumaan asiaan, peläten muun muassa ihmisten arvostelua. Toivon joka tapauksessa, että nämä lyhyet rivit antavat teille ajateltavaa siitä, miten vuosikymmeniä kestänyt kehitys on heikentänyt lasten asemaa. Itse pidän kaiken syynä sitä, että yhteiskunnassamme on tapahtunut voimakas luopuminen kristillisestä arvomaailmasta, avioliiton pyhyydestä ja että seksi on oikein vain miehen ja vaimon välillä avioliitossa (1 Kor 7:2: mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä).

   Jos teitä kiinnostaa enemmän miettiä jumalasuhdetta, voitte lukea siitä kotisivultani. Olen sitä mieltä, että jokaisen kannattaa ajoissa varmistaa, että hän saa syntinsä anteeksi Jumalalta. Se tapahtuu Jeesuksen kautta:

 

Matt 16:25,26: Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

 

Joh 5:39,40 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

 

 

 

Siunaavin terveisin

Jari Iivanainen

Lahti

 

 

 

 

Liite:

Pieni silmäys alkoholipolitiikkaan

 

Edellisissä kappaleissa viitattiin kahteen asiaan, jotka ovat heikentäneet lasten asemaa: huono lainsäädäntö ja aikuisten lisääntynyt itsekkyys. Mainittiin mm. se, miten seksuaalinen vallankumous ja höllentynyt avioerolainsäädäntö heikensivät lasten asemaa. Yhä suurempi osa lapsista on joutunut kasvamaan perheissä tai laitoksissa, joissa puuttuu toinen tai molemmat vanhemmista. Se ei ole ollut hyvä heidän kehityksensä kannalta.

   Tietysti huonon käytöksen lisääntymiseen yhteiskunnassa on ollut muillakin asioilla merkitystä. Yksi suurimmista syistä, jota tässä kirjoituksessa ei ole käsitelty, on median osuus. Ohjelmat televisiossa ovat muuttuneet koko ajan väkivaltaisemmiksi ja antavat huonoja malleja seksuaalisuuden alueella. Mikä onkaan näiden ohjelmien tuottajien ja mediajohtajien tuomio aikanaan Jumalan edessä, kun he levittävät pahuutta yhteiskuntaan? Sen yksin Jumala tietää. Kannattaa ottaa huomioon seuraavat Jeesuksen sanat. Niiden tuomio, jotka johtavat muita harhaan, on aina suurempi kuin muiden ihmisten:

 

- (Matt 18:6,7) Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

 

- (Luuk 12:47,48) Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.

48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

 

Yksi alue, jolla on merkitystä lapsiin, on myös alkoholilainsäädäntö, varsinkin jos sitä höllennetään. Sillä tosiasia on, että yhteiskunnassamme on satojatuhansia alkoholista enemmän tai vähemmän riippuvaisia ihmisiä. He eivät kykene hillitsemään juomistaan ja alkoholin vaikutuksen alaisena tekevät tekoja, joita eivät tekisi normaalitilassa.

   Tilanne, jossa perheen vanhemmat ovat alkoholisoituneita tai ehkä narkomaaneja, ei tosiaankaan ole lasten kannalta ihanteellinen vaihtoehto. Lapset joutuvat helposti heitteille tai sitten koko perhe hajoaa alkoholin liikakäytön takia. On helppo ymmärtää, miten se vaikeuttaa lasten normaalia elämää ja heikentää heidän turvallisuudentunnettaan.

   Otin aiheeseen kantaa myös sanomalehdessä. Eräs henkilö, ”Herra X” (oikealla nimellä ei ole merkitystä), vaati alkoholilainsäädännön edelleen höllentämistä, puhuen mm. moralistipoliitikoista ja sääntö-Suomesta. Hänen näkökantansa on tavallaan oikea, mutta joskus lainsäädäntö ja rajoitukset ehkäisevät monilta harmeilta. Samoin yhteiskunnan kulut alenevat. Kirjoitus julkaistiin Etelä-Suomen sanomat-lehdessä 24.7.2018. Kirjoituksessa mainittu nimi on muutettu:

 

Alkoholiongelmilla on laajat heijastuksensa

Sääntely: Alkoholin suurkuluttajien riippuvuuden haitat näkyvät myös perhe- ja työelämässä

 

Herra X kirjoitti ESS:n mielipidesivulla (20.7) moralistipolitikoista ja sääntö-Suomesta. Hän halusi vapaampaa alkoholilainsäädäntöä ja alkoholin saatavuuden lisääntymistä. Hän myös mainitsi, että ”vastuullisia taviksia säädellään joka suunnalta aika ahtaaseen pilttuuseen, koska viisi prosenttia kansasta ei osaa elää siivosti”.

   Se nyt on vain niin, että vaikka alkoholi on ongelma vain 5-10 prosentille väestöstä, on sillä vaikutusta muihinkin. 5-10 prosenttia tarkoittaa itsessään satoja tuhansia alkoholista riippuvaisi suurkuluttajia, mutta kun tähän lisätään perheet, työnantajat ja muut läheiset, kasvaa luku lähelle miljoonaa.

   Herra X:n kannattaisi tutustua myös aikaisempiin tilastoihin. Aina kun alkoholin saatavuutta on helpotettu, se on lisännyt ongelmia. Näin tapahtui Suomessa v. 1969 ja Ruotsissa 1955.

   Kun Suomessa keskiolut tuli kauppoihin v. 1969, kasvoi rikollisuus 27 prosenttia ja kasvu jatkui seuraavina vuosina. Lisäksi Norjassa tehtiin 1970-luvulla tutkimus, jossa todettiin, että yhden litran lisäys asukasta kohti lasketussa alkoholin kulutuksessa (puhtaaksi alkoholiksi muutettuna) tuotti 16 prosentin lisäyksen väkivaltaan. Mittarina oli väkivaltarikoksissa tuomittujen määrä.

   Tällaisia tosiseikkoja ei voi vähätellä, kuten Herra X tekee. Kannattaisi kuunnella niitä, joilla on käytännön kokemusta kentältä.

   Toinen juttu ovat alkoholista aiheutuneet kustannukset, joita jokainen meistä maksaa. Kauppalehti kertoi (16.9.2011), miten ”alkoholi aiheuttaa noin miljardin euron suorat kustannukset vuodessa yhteiskunnalle. Epäsuorat kustannukset ovat jopa viisi miljardia euroa”. Tällaisia summia ei voi vähätellä. Lisäksi kun Herra X haluaa Alkon monopolin murtamista, merkitsee se valtion verotulojen vähentymistä. Tämä Herra X:n ehdotus merkitsee joko verojen korotusta tai että valtio velkaantuu edelleen. Tyhmää politiikkaa ei kannata tehdä!

 

Tästä edellisestä kirjoituksesta kului vajaa kuukausi, kun samassa lehdessä kerrottiin uuden alkoholilainsäädännön vaikutuksesta. Tämä laki tuli voimaan samana vuonna Suomessa, ja se vaikutti mm. sen, että poliisin hälytystehtävät lisääntyivät 12 000:lla. Tämä osoittaa, miten alkoholilainsäädännöllä on vaikutusta ihmisten käytökseen.

 

Poliisi: Uusi alkoholilaki lisännyt hälytystehtäviä

Uusi alkoholilaki on lisännyt poliisin hälytystehtäviä, poliisi arvioi maanantaina. Poliisin hälytystehtävät lisääntyivät tammi-heinäkuussa yli 12 000:lla, ja Poliisihallituksen mukaan nousua selittävät alkoholilain muutokset.

   Uusi laki antoi maaliskuusta alkaen kaikille ravintoloille oikeuden anniskella kello neljään asti aamulla. Anniskeltua alkoholia voi juoda ravintolassa aamuviiteen saakka.

   Uusi laki vapautti myös ravintoloiden aukioloajat. Aiemmin ravintolat piti sulkea viimeistään neljältä.

   Käytännössä muutos on näkynyt siinä, että osa ravintoloista sulkee nykyisin ovensa vasta aamuviideltä. Poliisihallituksen mukaan alkoholiin liittyvät poliisitehtävät painottuvat selkeästi aikaan kello viidestä eteenpäin aina aamukahdeksaan saakka.

   Hälytystehtävät koskevat muun muassa päihtyneitä henkilöitä, pahoinpitelyjä, häiriökäyttäytymistä ja ilkivaltaa.

   Eniten hälytystehtävien määrä on kasvanut aamuviiden ja -kuuden välisenä aikana. Esimerkiksi pahoinpitelytehtävien määrä kasvoi tuona aikana liki 65 prosenttia edellisen vuoden maalisheinäkuuhun verrattuna.

   Poliisin tekemät päihtyneiden kiinniotot ovat sen sijaan laskusuunnassa. Poliisihallituksen mukaan tämä johtuu osittain siitä, että monet kunnat ovat lisänneet selviämisasemien määrää.

   Uusi alkoholilaki on vaikuttanut myös poliisien työvuoroihin.

- Poliisilaitokset ovat joutuneet siirtämään resurssejaan aamuyön ja varhaisaamun tunteihin, mikä lisää kustannuksia ja työn kuormittavuutta, poliisijohtaja Sanna Heikinheimo Poliisihallituksesta sanoo. (ESS 21.8.2018)

 

Edellä käsiteltiin siis alkoholilainsäädäntöä ja sitä ennen yleistä kehitystä yhteiskunnassa, jossa huono käytös ja itsekkyys ovat lisääntyneet.

   Miksi sitten kehitys kulkee huonompaan suuntaan lasten kannalta ja koko yhteiskunnassa yleisesti? Itse näen, kuten jo edellä totesin, että kysymys on kristillisestä uskosta ja Jumalasta luopumisesta. Eivät kaikki poliitikot eivätkä muutkaan ihmiset ole ennenkään välttämättä omanneet henkilökohtaista Jumala-suhdetta, mutta he pitivät tärkeänä kristillisiä arvoja, joihin kuuluu mm. avioliiton pysyvyys sekä muiden kunnioitus. Nyt siitä ollaan luovuttu yhä enenevässä määrin ja alamme maksaa siitä hintaa.

   Tähän aiheeseen sopii hyvin myös Pelastusarmeijan perustajan William Boothin profetia, jonka hän sai aivan elämänsä loppuvaiheessa. Profetiassa kuvataan kristikunnan tilaa päivää ennen Jeesuksen tulemusta. Yksi alue koskee poliitikkoja, jotka kieltävät yleisesti Jumalan.

 

   1. "Silloin on politiikkaa ilman Jumalaa... Tulee päivä, jolloin koko läntisen maailman virallinen valtiopolitiikka on sellaista, että kukaan ei missään hallitsevissa tasoissa enää pelkää Jumalaa... uusi sukupolvi poliittisia johtajia hallitsee Eurooppaa, sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä pelkää enää Jumalaa;

   2. Silloin on taivasta ilman helvettiä... Tulee päivä, jolloin tapahtuu suuri irrottautuminen siitä, mitä Raamattu nimittää 'täyden totuuden evankeliumiksi'. Silloin Raamatun profetian mukaisesti, 'korvasyyhyyn' saarnataan. Kuulijat määräävät, mitä saarnatuoleista julistetaan. Ja silloin yleinen määräys saarnatuoleille on tämä: 'puhukaa lempeitä, makeita sanoja; puhukaa taivaasta, jättäkää meidät vapaiksi, jotta emme joutuisi rasittumaan, kun saarnaatte helvetistä.

   3. Kristikunta on täynnä anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Kristikunnasta katoaa se Raamatun oppi, että anteeksisaamista synnistä ei voi olla ilman, että tehdään parannusta synnistä.

   4. Päivä ennen Jeesuksen tuloa on täynnä pelastusiloa, ihmisillä, jotka eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä.

   5. On paljon uskontoa ilman Pyhää Henkeä (2 Tim 3:5 Juuda 18,19)

   6. Kristikunta ilman Kristusta. Kristus ei ole siellä, missä 'VERI ja TULI' eivät ole voimassa - kieltäkää noista sanoista toinen, ja teillä on kristillisyyden muodot, mutta teillä ei ole Kristusta."

 

Kehitys nyky-yhteiskunnassa vastaa myös kehitystä muinaisissa Israelissa ja Juudan valtioissa ennen niiden tuhoa. Seuraava sukupolvi meni yhä pidemmälle pahuudessa kuin edeltävät sukupolvet. Muutos oli koko ajan huonompaan suuntaan (Vrt. Jer 16:12) Ja te olette tehneet pahemmin kuin teidän isänne, ja katso, te vaellatte kukin pahan sydämenne paatumuksessa, kuulematta minua.). Tapahtui samoin kuin Nooan ja Lootin päivinä.

   Lisäksi nykykehitys on yhtäpitävä seuraavien sanojen kanssa, jotka Paavali lausui viimeisten päivien ihmisistä. Olemme kovaa vauhtia menossa tähän suuntaan. Ihmiset ovat yhä rakkaudettomampia sekä hyvän vihamiehiä.

 

- (2 Tim 3:1-5) Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,

3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,

4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;

5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

 

 

 

 

 

 

 

VIITTAUKSET

1. Edwin Louis Cole: Miehuuden haaste, s. 104

2. David Popenoe (1996): Life without Father: Compelling New Evidence That Fatherhood and Marriage Are Indispensable for the Good of Children and Society. New York: Free Press.

3. Kristin Anderson Moore & Susan M. Jekielek & Carol Emig:” Marriage from a Child’s Perspective: How Does Family Structure Affect Children and What Can We do About it”, Child Trends Research Brief, Child Trends, June 2002, http:www. childrentrends.org&/files/marriagerb602.pdf.)

4. Sara McLanahan & Gary Sandefur: Growing Up with a Single Parent: What Hurts, What Helps, s. 38

5. Margaret Mead: Some Theoretical Considerations on the Problem of Mother-Child Separation, American Journal of Orthopsychiatry, vol. 24, 1954, s. 474

6.Ryan T. Anderson: Truth overruled: The Future of Marriage and Religious Freedom.

7. Tapio Puolimatka: Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret, s. 47

8. Suomen kuvalehti, n:o 15, 10.4.1970

9. Päivi Räsänen: Kutsuttu elämään (?), s. 146

10. Leanne Payne: Särkynyt minäkuva, s. 84, 85

11. Mark Hodges: ”Transgender hormone blockers are ’institutionalized child abuse’: pediatrician”, LifeSite News Oct 17, 2017

12. Ari Puonti: Homoseksuaalisuus – hämmennyksestä selkeyteen, s. 166

13. J. Budziszewski: Tätä emme voi olla tietämättä (What We Can,t Not Know. A Guide), s. 278,279