Parantuminen armolahjat
Armolahjat
Jumala täyttää lupauksensa
Kaikki lahjaa
Kuolleet heräävät
Muut ihmeet
Parantuminen
Parantumislupauksia
Raitismielisyys
Ruokaihmeet
Usko ja parantuminen
Uskon merkitys
|
MUUT IHMEET
Mt 8:23. Ja hän astui venheeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
24. Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin;
mutta hän nukkui.
25. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra, auta, me hukumme".
26. Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin
hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven.
27. Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: "Millainen tämä on, kun sekä tuulet
että meri häntä tottelevat?"
14:22. Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan
edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.
23. Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja
kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä.
24. Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana,
sillä tuuli oli vastainen.
25. Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven
päällä.
26. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he
ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta.
27. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella
mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".
28. Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske
minun tulla tykösi vettä myöten".
29. Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten
päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
30. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja
huusi sanoen: "Herra, auta minua".
31. Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä
vähäuskoinen, miksi epäilit?"
32. Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.
33. Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: "Totisesti sinä olet
Jumalan Poika".
17:24. Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat
Pietarin luo ja sanoivat: "Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?"
25. Hän sanoi: "Maksaa". Ja kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä
ensi sanaksi: "Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai
veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?"
26. Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis
vapaat.
27. Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota
sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota
se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."
21:18. Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä.
19. Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei
löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: "Älköön
sinusta ikinä enää hedelmää kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui.
20. Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: "Kuinka
viikunapuu niin äkisti kuivettui?"
21. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä
olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä
viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa
ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi.
22. Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte."
Lk 23:8. Kun Herodes näki Jeesuksen, ihastui hän suuresti; sillä hän oli jo
kauan aikaa halunnut nähdä häntä, koska oli kuullut hänestä, ja hän toivoi
saavansa nähdä häneltä jonkin ihmeen.
Joh 2:23. Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana,
uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän
teki.
24. Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi
kaikki
25. eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse,
mitä ihmisessä on.
3:1. Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten
hallitusmiehiä.
2. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että
sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä
tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
4:48. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette
usko".
7:31. Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee,
tehneekö hän enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt?"
12:37. Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä,
eivät he uskoneet häneen,
38. että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: "Herra,
kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"
14:12. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän
on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän
on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,
20:30. Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan,
Jeesus teki opetuslastensa nähden;
31. mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus,
Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
Apt 2:22. Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen,
sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja
merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te
itse tiedätte,
2:42. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja
leivän murtamisessa ja rukouksissa.
43. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa
tapahtui apostolien kautta.
5:1. Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät
maatilan,
2. ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani
apostolien jalkojen eteen.
3. Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi,
niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?
4. Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen
hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole
valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle."
5. Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja
suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.
6. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja
hautasivat.
7. Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä
oli tapahtunut.
8. Niin Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte
maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, juuri siihen hintaan".
9. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yksissä neuvoin käyneet
kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun
miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois."
10. Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun
nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja
hautasivat hänet hänen miehensä viereen.
11. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän
kuulivat.
12. Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja
ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä.
5:17. Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen
puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen
18. ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen
vankihuoneeseen.
19. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja
sanoi:
20. "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän
elämän sanat".
21. Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat. Niin
saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, ja he
kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he
lähettivät noutamaan heitä vankilasta.
22. Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eivät he löytäneet heitä
sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat,
23. sanoen: "Vankilan me kyllä huomasimme hyvin tarkasti suljetuksi ja
vartijat seisomassa ovien edessä; mutta kun avasimme, emme sisältä ketään
löytäneet".
24. Kun pyhäkön vartioston päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, eivät
he tienneet, mitä heistä ajatella ja mitä tästä tulisi.
25. Niin tuli joku ja kertoi heille: "Katso, ne miehet, jotka te panitte
vankilaan, seisovat pyhäkössä ja opettavat kansaa".
6:8. Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja
tunnustekoja kansassa.
13:6. Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat
he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli
Barjeesus.
7. Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli
ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi
kuulla Jumalan sanaa.
8. Mutta Elymas, noita - sillä niin tulkitaan hänen nimensä - vastusti
heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta.
9. Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi katseensa
häneen
10. ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä,
sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa
vääristelemästä Herran suoria teitä?
11. Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi
etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti." Ja heti lankesi hänen päällensä
synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa.
12. Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi,
ihmetellen Herran oppia.
14:3. Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen
Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja
ihmeitä heidän kättensä kautta.
15:11. Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla
tapaa kuin hekin."
12. Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia,
jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt
pakanain keskuudessa heidän kauttansa.
28:3. Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli
kyykäärme kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä.
4. Kun asukkaat näkivät tuon elukan riippuvan kiinni hänen kädessään,
sanoivat he toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei
sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä".
5. Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tullut mitään vahinkoa.
6. Ja he odottivat hänen ajettuvan tai äkisti kaatuvan kuolleena maahan.
Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle mitään pahaa
tapahtunut, muuttivat he mielensä ja sanoivat hänen olevan jumalan.
Rm 15:17. Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa
palvellessani Jumalaa;
18. sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus,
saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja
teolla,
19. tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että
minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen
suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen,
2 Kor 12:12. Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella
kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.
Hebr 2:3. kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin
suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden
vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille,
4. kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja
moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?
1 Ms 19:10. Silloin miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin luoksensa
huoneeseen ja sulkivat oven.
11. Ja he sokaisivat ne miehet, jotka olivat talon ovella, sekä nuoret että
vanhat, niin että he turhaan koettivat löytää ovea.
2 Ms 4:2. Herra sanoi hänelle: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Hän vastasi:
"Sauva".
3. Hän sanoi: "Heitä se maahan". Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui
käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä.
4. Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön".
Niin hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen
kädessänsä.
5. -- "Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin
Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt".
6. Ja Herra sanoi vielä hänelle: "Pistä kätesi poveesi". Ja hän pisti
kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli
pitalista valkoinen niinkuin lumi.
7. Ja hän sanoi: "Pistä kätesi takaisin poveesi". Ja hän pisti kätensä
takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli
taas niinkuin hänen muukin ihonsa.
8. Herra sanoi: "Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä
tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon.
9. Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua,
niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka
virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla."
10. Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies;
en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi;
sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".
11. Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee
mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?
12. Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun
on puhuttava."
7:10. Niin Mooses ja Aaron menivät faraon tykö ja tekivät, niinkuin Herra
oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen palvelijainsa eteen, ja
se muuttui käärmeeksi.
11. Ja faraokin kutsui maansa viisaat ja velhot; ja nämä Egyptin tietäjät
tekivät samoin taioillansa:
12. he heittivät kukin sauvansa maahan, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta
Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.
7:19. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano Aaronille: 'Ota sauvasi ja ojenna
kätesi Egyptin vetten yli, sen jokien, kanavien ja lammikkojen yli ja
kaikkien niiden paikkojen yli, joihin on vettä kokoontunut, niin ne
muuttuvat vereksi. Ja verta on oleva Egyptin maassa kaikkialla, sekä
puuastioissa että kiviastioissa.'"
20. Ja Mooses ja Aaron tekivät, niinkuin Herra oli käskenyt. Hän kohotti
sauvan ja löi Niilivirran veteen faraon ja hänen palvelijainsa nähden; ja
kaikki vesi, joka virrassa oli, muuttui vereksi.
21. Ja kalat virrassa kuolivat, ja virta haisi, niin että egyptiläiset eivät
saattaneet juoda vettä virrasta; ja verta oli kaikkialla Egyptin maassa.
22. Mutta Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa. Ja faraon sydän
paatui, eikä hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin.
8:5. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano Aaronille: 'Ojenna kätesi sauvoinensa
jokien, kanavien ja lammikkojen yli ja nostata sammakoita Egyptin maahan'".
6. Niin Aaron ojensi kätensä Egyptin vetten yli, ja sammakoita nousi, ja ne
peittivät Egyptin maan.
7. Ja tietäjät tekivät samoin taioillansa ja nostattivat sammakoita Egyptin
maahan.
8:16. Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Sano Aaronille: 'Ojenna sauvasi ja
lyö maan tomua, niin siitä tulee sääskiä koko Egyptin maahan'".
17. Ja he tekivät niin: Aaron ojensi kätensä ja sauvansa ja löi maan tomua;
niin sääsket ahdistivat ihmisiä ja karjaa. Kaikki maan tomu muuttui
sääskiksi koko Egyptin maassa.
18. Ja tietäjät tekivät samoin taioillansa saadakseen sääskiä syntymään,
mutta he eivät voineet. Ja sääsket ahdistivat ihmisiä ja karjaa.
19. Niin tietäjät sanoivat faraolle: "Tämä on Jumalan sormi". Mutta faraon
sydän paatui, eikä hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin.
8:20. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Astu huomenaamuna varhain faraon eteen,
kun hän menee veden luo, ja sano hänelle: 'Näin sanoo Herra: Päästä minun
kansani palvelemaan minua.
21. Sillä jos et päästä minun kansaani, niin katso, minä lähetän paarmoja
sinun, sinun palvelijaisi ja sinun kansasi kimppuun ja sinun taloihisi, niin
että egyptiläisten talot, jopa se maa, jonka päällä ne ovat, tulevat
paarmoja täyteen.
22. Mutta minä erotan sinä päivänä Goosenin maan, jossa minun kansani asuu,
ettei sinne paarmoja tule, tietääksesi, että minä olen maan Herra.
23. Näin minä panen pelastuksen erottamaan oman kansani sinun kansastasi.
Huomenna on tämä ihme tapahtuva.'"
24. Ja Herra teki niin: paarmoja tuli suuret parvet faraon ja hänen
palvelijainsa taloihin; ja paarmat tulivat maan turmioksi koko Egyptin
maassa.
9:1. Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon tykö ja puhu hänelle:
'Näin sanoo Herra, hebrealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan
minua.
2. Sillä jos kieltäydyt päästämästä heitä ja vielä pidätät heitä,
3. niin katso, Herran käsi on lyövä sinun karjaasi, joka on kedolla,
hevosia, aaseja, kameleita, nautoja ja lampaita ylen ankaralla
ruttotaudilla.
4. Mutta Herra on tekevä erotuksen israelilaisten karjan ja egyptiläisten
karjan välillä, niin ettei mitään kuole siitä, mikä on israelilaisten
omaa.'"
5. Ja Herra asetti määrätyn ajan ja sanoi: "Huomenna on Herra tekevä niin
tässä maassa".
6. Ja seuraavana päivänä Herra teki niin, ja kaikki Egyptin karja kuoli;
mutta israelilaisten karjasta ei kuollut ainoatakaan.
7. Ja kun farao lähetti tiedustelemaan, niin katso, israelilaisten karjasta
ei ollut kuollut ainoatakaan. Mutta faraon sydän kovettui, eikä hän
päästänyt kansaa.
9:8. Sitten Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Ottakaa kahmalonne
täyteen pätsin nokea, ja Mooses viskatkoon sen taivasta kohti faraon silmien
edessä,
9. niin se muuttuu tomuksi, joka peittää koko Egyptin maan, ja siitä tulee
ihmisiin ja karjaan märkäpaiseita kaikkialla Egyptin maassa".
10. Ja he ottivat pätsin nokea ja astuivat faraon eteen, ja Mooses viskasi
sen taivasta kohti; niin märkäpaiseita tuli ihmisiin ja karjaan.
11. Eivätkä tietäjätkään voineet pitää puoliaan Moosesta vastaan paiseiden
tähden, sillä paiseita oli tietäjissä samoin kuin kaikissa muissakin
egyptiläisissä.
12. Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän kuullut heitä,
niinkuin Herra oli sanonutkin Moosekselle.
9:17. Jos sinä vielä estät minun kansaani etkä päästä heitä,
18. niin katso, huomenna tähän aikaan minä annan tulla ylen ankaran
raesateen, jonka kaltaista ei ole Egyptissä ollut siitä päivästä saakka,
jona sen perustus pantiin, aina tähän asti.
19. Lähetä siis nyt saattamaan suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on
kedolla. Sillä kaikki ihmiset ja karja, jotka ovat kedolla ja joita ei ole
korjattu kotiin, joutuvat raesateen alle ja kuolevat.'"
20. Se faraon palvelijoista, joka pelkäsi Herran sanaa, toimitti silloin
palvelijansa ja karjansa huoneiden suojaan;
21. mutta joka ei välittänyt Herran sanasta, se jätti palvelijansa ja
karjansa kedolle.
22. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade
kohtaa koko Egyptin maata, ihmisiä, karjaa ja kaikkia kedon kasveja Egyptin
maassa".
23. Niin Mooses ojensi sauvansa taivasta kohti, ja Herra antoi jylistä ja
lähetti rakeita, ja tulta iski maahan. Näin Herra antoi sataa rakeita yli
Egyptin maan.
24. Ja rakeita tuli, ja tulta leimahteli rakeiden keskellä. Raesade oli ylen
ankara, niin ettei sellainen ollut kohdannut koko Egyptin maata siitä ajasta
saakka, jolloin se tuli asutuksi.
25. Ja rakeet löivät maahan kaikkialla Egyptin maassa kaiken, mitä kedolla
oli, sekä ihmiset että karjan; ja rakeet tuhosivat kaikki maan kasvit ja
pirstoivat kaikki kedon puut.
26. Ainoastaan Goosenin maata, jossa israelilaiset olivat, ei raesade
kohdannut.
10:1. Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon tykö, sillä minä olen
koventanut hänen sydämensä ja hänen palvelijainsa sydämet, että tekisin nämä
tunnustekoni heidän keskellänsä
2. ja että sinä kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä minä olen
tehnyt egyptiläisille, ja minun tunnustekoni, jotka olen tehnyt heidän
keskellänsä, tietääksenne, että minä olen Herra".
3. Niin Mooses ja Aaron menivät faraon tykö ja sanoivat hänelle: "Näin sanoo
Herra, hebrealaisten Jumala: Kuinka kauan sinä kieltäydyt nöyrtymästä minun
edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua.
4. Sillä jos sinä kieltäydyt päästämästä minun kansaani, niin katso, minä
annan huomenna tulla sinun maahasi heinäsirkkoja.
5. Ja ne peittävät maan pinnan, niin ettei maata näy, ja ne syövät tähteet
siitä, mikä teille rakeilta pelastui ja jäi, ja ne syövät kaikki teidän
puunne, jotka kedolla kasvavat.
6. Ja ne täyttävät sinun talosi ja kaikkien sinun palvelijaisi talot ja
kaikkien egyptiläisten talot, niin ettei sinun isäsi eivätkä esi-isäsi ole
sellaista nähneet siitä päivästä, jona tulivat maailmaan, hamaan tähän
päivään asti." Ja hän kääntyi ja lähti pois faraon luota.
7. Mutta faraon palvelijat sanoivat hänelle: "Kuinka kauan tämä mies on
oleva meille paulaksi? Päästä miehet palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa.
Etkö vieläkään ymmärrä, että Egypti joutuu perikatoon?"
8. Niin Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon eteen. Ja tämä sanoi heille:
"Menkää ja palvelkaa Herraa, Jumalaanne. Vaan ketkä menevät?"
9. Mooses vastasi: "Me menemme, nuoret ja vanhat, me menemme poikinemme ja
tyttärinemme, lampainemme ja karjoinemme; sillä meillä on Herran juhla".
10. Niin hän sanoi heille: "Olkoon vain Herra teidän kanssanne, kunhan minä
ensin päästän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne. Katsokaa, teillä on
paha mielessä.
11. Siitä ei tule mitään. Mutta menkää te, miehet, ja palvelkaa Herraa,
sillä sitähän te olette pyytäneetkin." Ja heidät ajettiin pois faraon
edestä.
12. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi Egyptin maan yli ja tuo tänne
heinäsirkat; tulkoon niitä Egyptin maahan, ja syökööt ne kaikki maan kasvit,
kaikki, mitä rakeilta on jäänyt".
13. Niin Mooses ojensi sauvansa Egyptin maan yli, ja Herra antoi itätuulen
puhaltaa yli maan koko sen päivän ja koko yön; kun aamu tuli, toi itätuuli
heinäsirkat mukanaan.
14. Ja heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja ne laskeutuivat ylen
suurina laumoina koko Egyptin alueelle; niin paljon ei heinäsirkkoja ollut
koskaan sitä ennen tullut eikä sen jälkeen tule.
15. Ne peittivät koko maan pinnan, niin että maa tuli mustaksi; ja ne söivät
kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka olivat rakeilta
säilyneet. Niin ei jäänyt mitään vihantaa jäljelle puihin eikä kedon
kasveihin koko Egyptin maassa.
10:21. Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin
Egyptin maahan tulee sellainen pimeys, että siihen voi käsin tarttua".
22. Ja Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptin maahan tuli
synkeä pimeys kolmeksi päiväksi.
23. Ei kukaan voinut nähdä toistansa, eikä kukaan voinut liikkua paikaltansa
kolmeen päivään. Mutta kaikilla israelilaisilla oli valoisata
asuinpaikoissansa.
12:28. Ja israelilaiset menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle
ja Aaronille käskyn antanut; niin he tekivät.
29. Ja puoliyön aikana tapahtui, että Herra surmasi kaikki Egyptin maan
esikoiset, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta vankikuopassa olevan
vangin esikoiseen asti, ynnä kaikki karjan esikoiset.
30. Niin farao nousi sinä yönä ja kaikki hänen palvelijansa ynnä kaikki
egyptiläiset, ja kova valitus oli Egyptissä; sillä ei ollut yhtään taloa,
jossa ei ollut kuollutta.
13:20. Ja he lähtivät liikkeelle Sukkotista ja leiriytyivät Eetamiin,
erämaan reunaan.
21. Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa
johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa
heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä.
22. Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä.
14:13. Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin
te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä
sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan
enää tule näkemään.
14. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa."
15. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille,
että he lähtevät liikkeelle.
16. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin
että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.
17. Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat
heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen
sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.
18. Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän
kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä."
19. Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi
kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja
asettui heidän taaksensa
20. ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin; ja pilvi oli
pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut
lähestyä toista.
21. Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla
itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren
kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia.
22. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä
muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.
23. Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja
ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle
merta.
24. Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta
ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon.
25. Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi
vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: "Paetkaamme
Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan".
26. Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi meren yli, että vedet
palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja
ratsumiehensä".
27. Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi
paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi
egyptiläiset keskelle merta.
28. Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon
sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut.
29. Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli
heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.
30. Niin Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja
Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla.
31. Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan
egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen
palvelijaansa Moosesta.
19:14. Ja Mooses astui alas vuorelta kansan luo; ja hän pyhitti kansan, ja
he pesivät vaatteensa.
15. Ja hän sanoi kansalle: "Olkaa kolmanneksi päiväksi valmiit; älköön
kukaan ryhtykö naiseen".
16. Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida,
ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin
että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta.
17. Silloin Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he asettuivat
vuoren juurelle.
18. Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas
tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi
kovasti.
19. Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi
hänelle jylinällä.
20. Ja Herra astui alas Siinain vuorelle, vuoren kukkulalle, ja Herra kutsui
Mooseksen vuoren kukkulalle; ja Mooses nousi sinne ylös.
21. Niin Herra sanoi Moosekselle: "Astu alas ja varoita kansaa tunkeutumasta
lähelle Herraa, häntä nähdäkseen, sillä silloin heistä monta kaatuu.
22. Papitkin, jotka saavat lähestyä Herraa, pyhittäkööt itsensä, ettei Herra
heitä tuhoaisi."
23. Mutta Mooses vastasi Herralle: "Kansa ei voi nousta Siinain vuorelle,
sillä sinä olet varoittanut meitä ja sanonut: 'Merkitse raja vuoren ympäri
ja pyhitä se'."
24. Niin Herra sanoi hänelle: "Astu alas ja tule taas ylös, sinä ja Aaron
sinun kanssasi. Mutta papit ja kansa älkööt tunkeutuko ylös, Herraa lähelle,
ettei hän heitä tuhoaisi."
25. Ja Mooses astui alas kansan luo ja sanoi heille tämän.
24:15. Kun Mooses oli noussut vuorelle, peitti pilvi vuoren.
16. Ja Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle, ja pilvi peitti sen kuusi
päivää; ja seitsemäntenä päivänä hän huusi Moosesta pilven keskeltä.
17. Ja Herran kirkkaus vuoren kukkulalla näytti israelilaisten silmissä
kuluttavalta tulelta.
18. Ja Mooses meni pilven keskelle ja nousi vuorelle. Ja Mooses oli vuorella
neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.
3 Ms 9:22. Ja Aaron kohotti kätensä kansaa kohti ja siunasi heidät, ja kun
hän oli toimittanut syntiuhrin, polttouhrin ja yhteysuhrin, astui hän alas.
23. Ja Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajaan, ja kun he tulivat sieltä
ulos, siunasivat he kansan. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi kaikelle
kansalle.
24. Ja tuli lähti Herran tyköä ja kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilta.
Ja kaikki kansa näki sen, ja he riemuitsivat ja lankesivat kasvoillensa.
4 Ms 16:26. Ja hän puhui seurakunnalle sanoen: "Siirtykää pois näiden
jumalattomien miesten majoilta älkääkä koskeko mihinkään, mikä on heidän,
ettette tuhoutuisi kaikkien heidän syntiensä tähden".
27. Niin he lähtivät pois Koorahin, Daatanin ja Abiramin asumuksen
ympäriltä. Mutta Daatan ja Abiram olivat tulleet ulos ja asettuneet
majojensa ovelle vaimoinensa ja suurine ja pienine lapsinensa.
28. Ja Mooses puhui: "Tästä te tietäkää, että Herra on minut lähettänyt
tekemään kaikki nämä teot ja etteivät ne ole tapahtuneet minun omasta
tahdostani:
29. jos nämä kuolevat samalla tavalla, kuin muut ihmiset kuolevat, ja heidän
käy, niinkuin kaikkien muiden ihmisten käy, niin ei Herra ole minua
lähettänyt.
30. Mutta jos Herra antaa jotakin erikoista tapahtua ja maa avaa kitansa ja
nielaisee heidät kaikkinensa, niin että he elävältä suistuvat tuonelaan,
niin siitä tietäkää, että nämä miehet ovat pilkanneet Herraa."
31. Tuskin oli hän saanut kaiken tämän sanotuksi, niin maa halkesi heidän
altansa
32. ja maa avasi kitansa ja nielaisi heidät, heidän asuntonsa, kaiken
Koorahin väen ja kaikki heidän tavaransa.
33. Ja he suistuivat kaikkinensa elävältä tuonelaan, ja maa peitti heidät;
ja niin heidät hävitettiin seurakunnan keskeltä.
34. Ja koko Israel, joka oli heidän ympärillänsä, pakeni kuullessaan heidän
huutonsa, sillä he pelkäsivät maan nielaisevan heidätkin.
35. Mutta tuli lähti Herran tyköä ja kulutti ne kaksisataa viisikymmentä
miestä, jotka olivat tuoneet suitsutusta.
17:1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
2. "Puhu israelilaisille ja ota heiltä, kaikilta heidän ruhtinailtansa,
sauva kutakin sukukuntaa kohti, heidän sukukuntiensa mukaan, kaksitoista
sauvaa. Kirjoita kunkin nimi hänen sauvaansa,
3. mutta Leevin sauvaan kirjoita Aaronin nimi, sillä tämänkin sukukunnan
päämiehellä olkoon sauvansa.
4. Pane ne sitten ilmestysmajaan lain arkin eteen, missä minä teille
ilmestyn.
5. Ja tapahtuu, että kenen minä valitsen, sen sauva versoo. Siten minä
lopetan israelilaisten napinan, niin että pääsen kuulemasta heidän
napinaansa teitä vastaan."
6. Ja Mooses puhui tämän israelilaisille, ja kaikki heidän ruhtinaansa
antoivat hänelle kukin sauvansa sukukunnittain, yhteensä kaksitoista sauvaa,
ja Aaronin sauva oli heidän sauvainsa joukossa.
7. Ja Mooses pani sauvat lain majaan, Herran eteen.
8. Kun Mooses seuraavana päivänä meni lain majaan, niin katso, Aaronin
sauva, joka oli siinä Leevin sukukunnan puolesta, oli alkanut versoa, siihen
oli ilmestynyt silmuja, puhjennut kukkia ja kasvanut kypsiä manteleita.
9. Ja Mooses vei ulos kaikki sauvat Herran kasvojen edestä kaikkien
israelilaisten tykö; ja he katselivat niitä ja ottivat kukin sauvansa.
10. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Vie Aaronin sauva takaisin lain arkin eteen
säilytettäväksi merkkinä uppiniskaisille, ja lopeta heidän napinansa, niin
että minä pääsen sitä kuulemasta, jotta he eivät kuolisi".
11. Ja Mooses teki sen; niinkuin Herra häntä käski, niin hän teki.
12. Mutta israelilaiset sanoivat Moosekselle näin: "Katso, me menehdymme, me
hukumme, kaikki me hukumme!
13. Kuka vain lähestyy, kuka ikinä lähestyy Herran asumusta, se kuolee! Onko
meidän kaikkien hukkuminen?"
5 Ms 4:33. Onko mikään kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä, niinkuin sinä olet kuullut, ja kuitenkin jäänyt elämään?
34. Tahi onko mikään jumala koettanut mennä ottamaan itsellensä kansaa
toisen kansan keskuudesta koettelemuksilla, tunnusteoilla ja ihmeillä,
sodalla, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja suurilla,
peljättävillä teoilla, minkä kaiken Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt
teille Egyptissä, sinun silmiesi edessä?
35. Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Herra on Jumala, eikä muuta
jumalaa ole kuin hän.
11:2. Ja huomatkaa tänä päivänä, etten minä nyt puhu teidän lapsillenne,
jotka eivät ole kokeneet eivätkä nähneet Herran, teidän Jumalanne,
kuritusta, hänen suuruuttansa, väkevää kättänsä ja ojennettua käsivarttansa,
3. eivät hänen tunnustekojaan ja töitään, jotka hän teki Egyptissä faraolle,
Egyptin kuninkaalle, ja koko hänen maalleen,
4. eivätkä, mitä hän teki egyptiläisten sotajoukolle, heidän hevosillensa ja
vaunuillensa, joiden päälle hän vyörytti Kaislameren vedet, kun he ajoivat
teitä takaa, ja jotka Herra hukutti, niin ettei heitä enää ole,
5. eivätkä, mitä hän teki teille erämaassa, aina siihen saakka, kunnes te
tulitte tähän paikkaan,
6. eivätkä, mitä hän teki Daatanille ja Abiramille, Eliabin, Ruubenin pojan,
pojille, kun maa avasi kitansa ja koko Israelin keskeltä nielaisi heidät ja
heidän perheensä ja majansa ja kaiken, mitä heillä oli mukanansa;
7. vaan minä puhun teille, jotka olette omin silmin nähneet kaikki Herran
suuret teot, jotka hän on tehnyt.
29:2. Ja Mooses kutsui kokoon kaiken Israelin ja sanoi heille: "Te olette
nähneet kaiken, minkä Herra teki teidän silmienne edessä Egyptin maassa
faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen maalleen,
3. ne suuret koettelemukset, jotka sinun silmäsi näkivät, ne suuret
tunnusteot ja ihmeet.
Joos 3:14. Kun kansa sitten lähti liikkeelle teltoistaan mennäksensä
Jordanin poikki, liitonarkkia kantavien pappien käydessä kansan edellä,
15. ja niin pian kuin liitonarkin kantajat tulivat Jordanille ja
liitonarkkia kantavien pappien jalat painuivat rantaveteen, niin vaikka
Jordan koko elonleikkuuajan on tulvillaan yli kaikkien äyräidensä,
16. pysähtyi ylhäältä päin virtaava vesi ja seisoi yhtenä roukkiona hyvin
kaukana Aadamin luona, sen kaupungin, joka on Saaretanin vieressä; ja se
vesi, joka virtasi alaspäin Aromereen, Suolamereen, hävisi kokonaan. Niin
kansa kulki virran yli Jerikon kohdalta.
17. Ja Herran liitonarkkia kantavat papit seisoivat alallaan kuivalla
pohjalla keskellä Jordania, kaiken Israelin kulkiessa kuivaa myöten, kunnes
koko kansa oli ehtinyt kulkea Jordanin yli.
4:18. Kun nyt Herran liitonarkkia kantavat papit astuivat ylös Jordanista,
niin tuskin olivat pappien jalat nousseet kuivalle maalle, kun Jordanin vesi
palasi paikoilleen ja juoksi niinkuin ennenkin yli kaikkien äyräidensä.
6:14. Ja tänä toisenakin päivänä he kulkivat kerran kaupungin ympäri ja
palasivat sitten leiriin. Niin he tekivät kuutena päivänä.
15. Mutta seitsemäntenä päivänä he nousivat varhain aamun sarastaessa ja
kulkivat kaupungin ympäri samalla tavalla seitsemän kertaa. Ainoastaan sinä
päivänä he kulkivat kaupungin ympäri seitsemän kertaa.
16. Ja kun papit seitsemännellä kerralla puhalsivat pasunoihin, sanoi Joosua
kansalle: "Nostakaa sotahuuto, sillä Herra antaa teille kaupungin.
17. Kaupunki ja kaikki, mitä siinä on, vihittäköön tuhon omaksi Herran
kunniaksi; ainoastaan portto Raahab jääköön henkiin, hän ja kaikki, jotka
ovat hänen kanssaan hänen talossansa, sillä hän piilotti tiedustelijat,
jotka me lähetimme.
20. Silloin kansa nosti sotahuudon ja pasunoihin puhallettiin. Kun kansa
kuuli pasunan äänen, niin se nosti kovan sotahuudon; silloin kukistui muuri
siihen paikkaansa, ja kansa ryntäsi ylös kaupunkiin, kukin suoraan eteensä.
Niin he valloittivat kaupungin.
10:11. Ja kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, heitti
Herra taivaasta heidän päällensä isoja kiviä, koko matkan Asekaan asti, niin
että he kuolivat; niitä, jotka kuolivat raekivistä, oli useampia kuin niitä,
jotka israelilaiset surmasivat miekalla.
12. Silloin puhui Joosua Herralle, sinä päivänä, jona Herra antoi
amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä:
"Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa".
13. Niin aurinko seisoi alallansa, ja kuu pysyi paikallansa, kunnes kansa
oli kostanut vihollisilleen. Niinhän on kirjoitettuna "Oikeamielisen
kirjassa". Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden,
kiirehtimättä laskemaan.
14. Eikä ole ollut sen päivän vertaista, ei ennen eikä jälkeen, jona Herra
näin kuuli ihmisen ääntä; sillä Herra soti Israelin puolesta.
Tuom 7:19. Niin Gideon ja ne sata miestä, jotka olivat hänen kanssansa,
tulivat leirin laitaan keskimmäisen yövartion alussa; vartijat olivat juuri
asetetut paikoilleen. Silloin he puhalsivat pasunoihin ja särkivät
saviruukut, jotka heillä oli käsissään.
20. Niin ne kolme joukkoa puhalsivat pasunoihin, murskasivat saviruukut,
tempasivat vasempaan käteensä tulisoihdut ja oikeaan pasunat, puhalsivat
niihin ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!"
21. Ja he seisoivat kukin paikallaan leirin ympärillä. Mutta leirissä kaikki
juoksivat sekaisin, kirkuivat ja pakenivat.
22. Ja kun he puhalsivat noihin kolmeensataan pasunaan, niin Herra käänsi
toisen miekan toista vastaan koko leirissä, ja leiri pakeni Beet-Sittaan
asti Sereraan päin, Tabbatin luona olevan Aabel-Meholan rantaan saakka.
23. Ja Israelin miehet kutsuttiin koolle Naftalista, Asserista ja koko
Manassesta, ja he ajoivat midianilaisia takaa.
14:5. Niin Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnaan. Mutta kun he
saapuivat Timnan viinitarhoille, niin katso, nuori leijona tuli kiljuen
häntä vastaan.
6. Silloin Herran henki tuli häneen, niin että hän repäisi sen, niinkuin
olisi reväissyt vohlan, sulin käsin. Eikä hän ilmoittanut isälleen eikä
äidilleen, mitä oli tehnyt.
1 Sam 12:16. Astukaa nyt esiin ja katsokaa tätä suurta tekoa, jonka Herra
tekee teidän silmienne edessä.
17. Nythän on nisunleikkuun aika; mutta minä huudan Herraa, että hän antaa
ukkosenjylinän ja sateen, että ymmärtäisitte ja näkisitte, kuinka paha
Herran silmissä on se, minkä olette tehneet anoessanne itsellenne
kuningasta."
18. Ja Samuel huusi Herraa, ja Herra antoi ukkosenjylinän ja sateen sinä
päivänä. Ja kaikki kansa pelkäsi suuresti Herraa ja Samuelia.
1 Kun 18:30. Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa minun luokseni". Ja
kaikki kansa astui hänen luoksensa. Niin hän korjasi Herran alttarin, joka
oli hajotettu.
31. Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien
sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva sinun
nimesi".
32. Ja hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille
ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä.
33. Sitten hän latoi puut, paloitteli mullikan ja pani kappaleet puiden
päälle.
34. Ja hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se
polttouhrin ja puiden päälle". Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta". Ja he
tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta". Ja he
tekivät niin kolmannen kerran.
35. Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä.
36. Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta
Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala,
tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että
minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken
tämän.
37. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään,
että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä
takaisin."
38. Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja
mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa.
39. Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat:
"Herra on Jumala! Herra on Jumala!"
19:11. Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen". Ja katso,
Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki
kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen
tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.
12. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen
jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.
13. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja
asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä
täällä teet, Elia?"
2 Kun 1:10. Mutta Elia vastasi ja sanoi viidenkymmenenpäämiehelle: "Jos minä
olen Jumalan mies, niin tulkoon tuli taivaasta ja kuluttakoon sinut ja sinun
viisikymmentä miestäsi". Silloin tuli taivaasta tuli ja kulutti hänet ja
hänen viisikymmentä miestänsä.
11. Hän lähetti taas hänen luoksensa toisen viidenkymmenenpäämiehen ja hänen
viisikymmentä miestänsä. Tämä lausui ja sanoi hänelle: "Sinä Jumalan mies,
näin käskee kuningas: Tule kiiruusti alas".
12. Mutta Elia vastasi ja sanoi heille: "Jos minä olen Jumalan mies, niin
tulkoon tuli taivaasta ja kuluttakoon sinut ja sinun viisikymmentä
miestäsi". Silloin tuli taivaasta Jumalan tuli ja kulutti hänet ja hänen
viisikymmentä miestänsä.
2:8. Niin Elia otti vaippansa, kääri sen kokoon ja löi veteen; ja vesi
jakaantui kummallekin puolelle, ja he kävivät molemmat virran yli kuivaa
myöten.
9. Kun he olivat tulleet yli, sanoi Elia Elisalle: "Pyydä minua tekemään
hyväksesi jotakin, ennenkuin minut otetaan pois sinun tyköäsi". Elisa sanoi:
"Tulkoon minuun sinun hengestäsi kaksinkertainen osa".
10. Hän vastasi: "Pyyntösi on vaikea täyttää. Mutta jos näet, kuinka minut
otetaan pois sinun tyköäsi, niin se täytetään; jollet, niin se jää
täyttämättä."
11. Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset
vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi
tuulispäässä taivaaseen.
12. Kun Elisa sen näki, huusi hän: "Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja
ratsumiehet!" Sitten hän ei enää nähnyt häntä. Ja hän tarttui vaatteisiinsa
ja repäisi ne kahdeksi kappaleeksi.
13. Sitten hän otti maasta Elian vaipan, joka oli pudonnut hänen päältään,
palasi takaisin ja pysähtyi Jordanin rannalle.
14. Ja hän otti Elian vaipan, joka oli pudonnut tämän päältä, löi veteen ja
sanoi: "Missä on Herra, Elian Jumala?" Kun hän siis löi veteen, jakaantui se
kummallekin puolelle, ja Elisa kävi virran yli.
4:13. Niin hän sanoi palvelijalle: "Sano hänelle: 'Katso, sinä olet nähnyt
kaiken tämän vaivan meidän tähtemme. Voisinko minä tehdä jotakin sinun
hyväksesi? Onko sinulla jotakin esitettävää kuninkaalle tai
sotapäällikölle?'" Mutta hän vastasi: "Minähän asun heimoni keskellä".
14. Niin hän kysyi: "Eikö siis voi tehdä mitään hänen hyväksensä?" Geehasi
vastasi: "Voi kyllä: hänellä ei ole poikaa, ja hänen miehensä on vanha".
15. Hän sanoi: "Kutsu hänet". Niin tämä kutsui hänet, ja hän astui ovelle.
16. Ja Elisa sanoi: "Tähän aikaan tulevana vuonna on sinulla poika
sylissäsi". Hän vastasi: "Ei, herrani; sinä Jumalan mies, älä petä
palvelijatartasi".
17. Mutta vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan seuraavana vuonna juuri
sinä aikana, jonka Elisa oli hänelle sanonut.
6:1. Ja profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: "Katso, huone, jossa me istumme
sinun edessäsi, on meille liian ahdas.
2. Menkäämme siis Jordanille, ja tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi ja
rakentakaamme sinne huone istuaksemme." Hän sanoi: "Menkää".
3. Eräs heistä sanoi: "Suvaitse tulla palvelijaisi kanssa". Hän sanoi: "Minä
tulen".
4. Niin hän meni heidän kanssaan. Ja Jordanille tultuaan he hakkasivat
puita.
5. Mutta erään heistä kaataessa hirttä kirposi kirves veteen. Niin hän huusi
ja sanoi: "Voi, herrani, se oli vielä lainattu!"
6. Jumalan mies kysyi: "Mihin se kirposi?" Ja hän näytti hänelle paikan.
Silloin hän veisti puukappaleen ja heitti sen siihen ja sai kirveen
nousemaan pinnalle.
7. Sitten hän sanoi: "Nosta se ylös". Ja mies ojensi kätensä ja otti sen.
6:18. Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja
sanoi: "Sokaise tämä väki". Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön
mukaan.
7:5. Niin he nousivat hämärissä mennäkseen aramilaisten leiriin. Kun he
tulivat aramilaisten leirin laitaan, niin katso: siellä ei ollut ketään.
6. Sillä Herra oli antanut aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen,
hevosten ja suuren sotajoukon töminää; ja niin he olivat sanoneet
toisilleen: "Katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan
heettiläisten kuninkaat ja egyptiläisten kuninkaat, että nämä hyökkäisivät
meidän kimppuumme".
7. Niin he olivat lähteneet liikkeelle ja paenneet hämärissä ja jättäneet
telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä, niinkuin se oli; he olivat
paenneet pelastaakseen henkensä.
1 Aik 21:26. Ja Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi
polttouhreja ja yhteysuhreja, ja kun hän huusi Herraa, vastasi Herra
tulella, jonka hän lähetti taivaasta polttouhrialttarille.
27. Ja Herra käski enkelin pistää miekkansa tuppeen.
2 Aik 7:1. Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, tuli taivaasta tuli ja
kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin,
2. niin että papit eivät voineet mennä Herran temppeliin; sillä Herran
kirkkaus täytti Herran temppelin.
3. Ja kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja näkivät
temppelin päällä Herran kirkkauden, polvistuivat he kivillä lasketulla
pihalla kasvoillensa maahan ja rukoilivat ja kiittivät Herraa siitä, että
hän on hyvä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Job 9:10. hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Ps 72:18. Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä
tekee.
77:14. Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä,
Jumala?
15. Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi
kansojen seassa.
78:3. Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat
meille kertoneet,
4. sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle
polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä,
jotka hän on tehnyt.
Dan 3:19. Silloin Nebukadnessar tuli kiukkua täyteen Sadrakia, Meesakia ja
Abednegoa kohtaan ja hänen hahmonsa muuttui. Ja hän käski ja sanoi, että
pätsi oli kuumennettava seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti.
20. Ja hän käski sotajoukkonsa väkevimpien miesten sitoa Sadrakin, Meesakin
ja Abednegon ja heittää heidät tuliseen pätsiin.
21. Silloin nämä sidottiin vaippoineen, takkeineen, päähineineen ja muine
vaatteineen ja heitettiin tuliseen pätsiin.
22. Koska nyt kuninkaan sana oli niin ankara ja pätsi niin kovin
kuumennettu, tappoi tulen liekki ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin,
Meesakin ja Abednegon.
23. Mutta nämä kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abednego, suistuivat
sidottuina tuliseen pätsiin.
24. Silloin kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiiruusti ylös ja
lausui hallitusmiehilleen sanoen: "Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina
tuleen?" He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Totisesti, kuningas!"
25. Hän vastasi ja sanoi: "Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina
tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin
jumalan poika".
26. Silloin Nebukadnessar meni tulisen pätsin aukolle, lausui ja sanoi: "Sadrak,
Meesak ja Abednego, te korkeimman Jumalan palvelijat, astukaa ulos ja tulkaa
tänne". Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat silloin ulos tulesta.
27. Satraapit, maaherrat, käskynhaltijat ja kuninkaan hallitusmiehet
kokoontuivat ja näkivät, ettei tuli ollut voinut mitään näiden miesten
ruumiille, etteivät heidän päänsä hiukset olleet kärventyneet eivätkä heidän
vaatteensa vioittuneet; eikä heissä tuntunut tulen käryä.
6:16. Silloin kuningas käski tuoda Danielin ja heittää hänet jalopeurain
luolaan. Ja kuningas puhui Danielille ja sanoi: "Sinun Jumalasi, jota sinä
lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut". Sitten tuotiin kivi ja pantiin
luolan suulle,
17. ja kuningas sinetöi sen omallaan ja ylimystensä sineteillä, ettei
Danielin asiassa muutosta tapahtuisi.
18. Sitten kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten eikä sallinut
tuoda eteensä naisia, ja hänen unensa pakeni häneltä.
19. Aamun sarastaessa kuningas sitten nousi ja meni kiiruusti jalopeurain
luolalle.
20. Ja lähestyessään luolaa hän huusi Danielille murheellisella äänellä, ja
kuningas lausui ja sanoi Danielille: "Daniel, sinä elävän Jumalan palvelija,
onko sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut
jalopeuroilta?"
21. Silloin Daniel vastasi kuninkaalle: "Kuningas eläköön iankaikkisesti!
22. Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut jalopeurain kidat,
niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet, sillä minut on havaittu
nuhteettomaksi hänen edessänsä, enkä minä ole sinuakaan vastaan, kuningas,
rikosta tehnyt."
23. Silloin kuningas ihastui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta.
Ja kun Daniel oli otettu ylös luolasta, ei hänessä havaittu mitään vammaa;
sillä hän oli turvannut Jumalaansa.
EENOK JA ELIA SUORAAN TAIVAASEEN
Hebr 11:5. Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä
enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen
poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen
Jumalalle.
1 Ms 5:23. Niin oli Hanokin koko elinaika kolmesataa kuusikymmentä viisi
vuotta.
24. Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut,
sillä Jumala oli ottanut hänet pois.
2 Kun 2:9. Kun he olivat tulleet yli, sanoi Elia Elisalle: "Pyydä minua
tekemään hyväksesi jotakin, ennenkuin minut otetaan pois sinun tyköäsi".
Elisa sanoi: "Tulkoon minuun sinun hengestäsi kaksinkertainen osa".
10. Hän vastasi: "Pyyntösi on vaikea täyttää. Mutta jos näet, kuinka minut
otetaan pois sinun tyköäsi, niin se täytetään; jollet, niin se jää
täyttämättä."
11. Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset
vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi
tuulispäässä taivaaseen.